Toimi Kankaanniemi /kd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Meillä uudistettiin rikoslakia vuonna 1999. Siihen lisättiin 2 a luku, joka sisältää säännökset sakosta, muuntorangaistuksesta ja rikesakosta. Tuolloin siirryttiin niin sanottuun nettotulomalliin, ja ongelmat, joita siitä on tullut, ovat nousseet eräiltä osin esille vahvasti julkisuudessa. On katsottu, että erityisesti nämä ylinopeussakot ovat joissain tapauksissa kohtuuttoman suuria.

Minä en suoraan yhdy siihen, että ne olisivat sellaisia, että niitä pitäisi lähteä alentamaan. Tuo uudistus tehtiin neljä viisi vuotta sitten hyvin harkiten ja perustellusti, siirryttiin nettotuloperusteeseen ja suoraan verotustietojen hyväksikäyttöön, kun määritellään päiväsakon määrää erityisesti ylinopeus- mutta myös muissakin rangaistuksissa. Silloin kun tähän siirryttiin, verottajalla ja poliisilla ei ollut vielä mahdollisuutta saada suoratietona, suorasiirtona, näitä verotustietoja kuin yhdeltä vuodelta, ja se järjestelmä luotiin silloin lakiin. Vuoden verotettavat tulot ja varallisuus vähennettynä peruskulutusvähennyksellä sekä veroilla ja tietyillä maksuilla, jotka asetuksessa on määritetty, ovat pohjana, kun määrätään päiväsakon määrä, sakon suuruus siis, euromäärä.

Nyt on ilmennyt, että joinain vuosina joillakin on tavattoman suuria tuloja. Optiotuloja oli taannoin. Nytkin on osinkotuloja ja myyntivoittoja ja vastaavia, jotka nostavat tiettynä vuonna nämä verotettavat tulot tavattoman korkealle. Silloin tietysti, jos ne ovat pohjana, kun määrätään päiväsakkoa, niin sakon suuruus nousee erittäin suureksi. Olemme havainneet, että meillä on sellaisia 200 000 euron sakkoja ollut julkisuudessa. Seuraavana vuonna taikka edellisenä vuonna samalla henkilöllä on saattanut olla hyvinkin pienet tulot, mutta ne eivät ole välttämättä lain mukaan vaikuttaneet tuohon sakon määrään. Toisaalta voi olla toisin päin, että joku sattuu saamaan sen sakon sellaisena vuonna, että juuri edellisessä verotuksessa tulot ovat olleet hyvin pienet ja sinä hetkenä, jolloin sakko tulee, tulot ovat jopa moninkertaiset, kymmenen- ja satakertaiset. Näin ollen tämä järjestelmä ei oikein hyvin toimi.

Mutta korjauksena ei ole mielestäni perusteltua se, että pantaisiin sakolle katto, niin kuin on paljon esitetty. Jos nämä todella suurituloiset pääsisivät ylinopeussakoistaan muutaman sadan euron rangaistuksella, se ei merkitsisi heille yhtään mitään, vaan kaahailu jatkuisi. Näin ollen rangaistuksen täytyy olla tehokas, ja siinä mielessä sitten se järjestelmä, joka meillä nyt on, on perustaltaan mielestäni kyllä oikea.

Mutta jotta se olisi vielä paremmin oikeudenmukainen, olen tähän lakialoitteeseen sisällyttänyt ehdotuksen siitä, että tuon päiväsakon perustaksi otettaisiin kolmen viimeksi vahvistetun verotuksen mukaisten tulojen ja varallisuuden keskiarvo. Silloin tällaiset yhden vuoden satunnaiset suuret tai kohtuuttoman pienet tulot eivät johtaisi siihen, että joutuu maksamaan tavattoman paljon tai sitten olemattoman vähän sakkoja. Mielestäni voitaisiin tällä tavalla ikään kuin jaksottaa tuloja. Tätä kuulemma kyllä tuomioistuimet jossain määrin nykyisin jo käyttävät. Jaksotusta voi hakea, kun sakon saa, näitten poikkeuksellisen suurten tulojen jaksottamiseksi useammalle vuodelle, mutta se ei ole lakiin kirjoitettu malli. Lakiin voitaisiin nyt kirjoittaa kolmen vuoden verotuksen mukaiset tulot ja varallisuus ja niistä tehtävät vähennykset, ja sen jälkeen sitten se keskiarvo olisi pohjana, ja näin tulisi varmasti oikeudenmukainen ja kohtuullinen rangaistus. Jos sitten henkilöllä on kolmena vuonna peräkkäin todella suuret tulot, niin kyllä hänellä silloin on tietysti myös varaa maksaa aika hyvät sakotkin. Taas jos ne ovat yhtenä vuonna suuret ja kahtena muuna vuonna hyvin pienet, niin silloin tietysti on ihan oikeudenmukaista, että ne kohtuullistetaan tällä tavalla laskien.

Herra puhemies! Vielä totean, että jos eläkeläinen, joka on kansaneläkkeellä elävä henkilö, tai työtön, joka on peruspäivärahalla, ajaa rikesakon edellyttämällä määrällä ylinopeutta ja saa sen rikesakon, joka taitaa olla 120 euroa, ja hänen tulonsa ovat esimerkiksi 400 euroa kuukaudessa, niin kun siitä tehdään nämä vähennykset, lakisääteiset vähennykset, hänelle jää 300 euroa käteen ja se rikesakko on yli kolmannes hänen käteenjäävästä tulostaan. Hänelle jää silloin 180 euroa sen kuukauden aikana käteen. Mutta jos muistellaan sitä erästä suurta johtajaa, joka muutama vuosi sitten, vielä markka-aikaan, sai sakot, hänen vuositulonsa silloin olivat 36 miljoonaa markkaa, 3 miljoonaa markkaa kuukaudessa, ja hän sai, muistaakseni, noin miljoonan markan suuruisen sakon. Sen jälkeen kun hän maksoi sen miljoonan markan sakon, niin hänelle jäi senkin kuukauden tuloista 2 miljoonaa markkaa käyttöön eli ei hän köyhyyteen ajautunut. Mutta tämä pienituloinen, joka ajoi vähemmän ylinopeutta, joutui maksamaan yli 30 prosenttia tuloistaan ja jäi käteen niin vähän, että sillä ei ruokaa ja asumista pysty hoitamaan. Tällä perusteella voi lähteä myös siitä, että kyllä tämä nykyinen järjestelmä sinänsä on pohjaltaan tehokas ja melko oikeudenmukainenkin, mutta tämä muutos, jota esitän rikoslain 2a luvun 2 §:ään kolmen vuoden keskiarvon käyttöönotosta, parantaisi oikeudenmukaisuutta, ja uskoisin, että se vähentäisi myös kritiikkiä, mitä nyt on ja mille on tietty perusta tällä hetkellä.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! On kritiikkiä, jota voi pitää hyvänä ja kannatettavana, ja on kritiikkiä, jota voi pitää älyttömänä. Näistä ylinopeuksista käytävää kritiikkiä minä pidän älyttömänä.

Sitä varten on nopeusrajoitukset säädetty olosuhteitten ja tilanteitten mukaan, että sen mukaisesti ajetaan ja sillä siisti. Jos ajelee 40, 50, 60 kilometrin ylinopeudella ja sitten sattuu olemaan varakas ja hyvätuloinen ihminen ja saa siitä reippaat sakot, joittenka suhteellisuuden suhteessa tuloihin ed. Kankaanniemi aika näyttävästi ja monipuolisesti äsken esitteli, niin siitä sitten maksaa vaan ja ottaa opikseen. Se on järkyttävää, että tällä tavalla tulee median suosikiksi ja media antaa ymmärtää, että on erittäin surkuteltava kohtalo tällaisella henkilöllä, joka kaahaa tuolla todella huippunopeuksia, jotka eivät näille maanteille lainkaan kuulu. Minusta tämä on ällöttävää.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Näyttää kyllä siltä, että nämä Suomen ylinopeussakot ja niitten euroseuraamukset ovat saaneet kaikkein kovinta julkisuutta kansainvälisessä lehdistössä. Se herättää tietenkin kiinnostusta, kun katsotaan sakon loppusummaa. Se osoittaa myöskin sen, että kansainvälinen käytäntö on hieman toisen tyyppinen kuin meillä. Me olemme edelleen sellainen yhteiskunta, jossa tasapäistämisen mentaliteetti johtaa joskus kohtuuttomiin seuraamuksiin. Kun ottaa huomioon sen, mikä alkuperäinen teko on, ja sitten katsotaan seuraamusta, ne eivät ole oikeassa suhteessa keskenään.

Ed. Kankaanniemen esitys on mielestäni oikean suuntainen, mutta tämä ei välttämättä ole kaikkein toimivin. Nimittäin tällä hetkellähän poliisi, kun tien päällä tutkii edellisen vahvistetun verotuksen tietoja, saa Verohallituksen tietokannasta edellisen vahvistetun verotuksen tiedon, ja sieltä jos lähdettäisiin poimimaan uudella tekniikalla tietoja kolmelta edelliseltä vuodelta ja laskemaan keskiarvoja, niin näissä massarikoksissa tämä johtaisi aika kohtuuttomaan työmäärään. Sanoisin, että joku Ruotsin-malli, esimerkiksi porrastettu rikesakkojärjestelmä, joka ulottuu pitemmälle, mitä tällä hetkellä Suomessa, ja sen jälkeen tuomioistuin päättäisi sakon suuruudesta ottaen huomioon tekokokonaisuuden jne., olisi oikeudenmukaisempi malli.

Voidaan myöskin kysyä, minkä takia ei tarkastella tuloja viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Silloinhan ne vasta pitkällä tähtäimellä ovat kaikkein oikeimmat. Maksukyky kuitenkin käytännössä vaihtelee vuosittain riippuen siitä, onko teko tehty joulukuun viimeinen päivä tai tammikuun ensimmäinen.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! On tietysti niin kuin ed. Pulliainen sanoi, että kun ei aja ylinopeutta, niin ei saa rangaistusta, mutta kukapa meistä olisi täydellinen. Aika usein tulee valitettavasti ajettua sillä lailla, että ei huomaa, että jossakin on pätkä jotakin rajoitusta, jota ei tule seurattua riittävän huolellisesti, ja näin sitten käy. Jos siitä sitten seuraa kohtuuton rangaistus, niin tietysti se tuntuu pahalta. Ei siinä suurrikollinen välttämättä ole. Mutta sitten taas, jos Helsingin kaupungin jossakin tunnelissa ajaa reipasta ylinopeutta, niin kyllä se niin vaarallista on itselle ja muille, että kyllä siitä on rangaistus tultava, joka on myös suhteessa tuloihin ja varallisuuteen. Mikä on oikea suhde, ed. Salo, sitä on vaikea sanoa, ja minusta tämä kattoajattelumalli on huono siinä juuri, että ei se kyllä sekään oikeudenmukainen ole.

Mitä sitten tulee verotustietojen osalta, niin varmaan olisi hyvä, jos kymmenen vuotta tai vaikka koko elinkaari otettaisiin huomioon, mutta se on mahdotonta. Mutta olen kyllä aika vakuuttunut siitä, että nykyinen tietokonejärjestelmä on luotavissa sillä tavalla hyvin hyvin helposti, että kolmen viimeisen vuoden keskiarvot voidaan helposti laskea poliisiauton tietokoneyhteyksillä ja sitä kautta.

Ed. Salo ehdotti, että pitäisi mennä aina tuomioistuimeen. Se vasta byrokraattista ja kallista olisi. Kyllä tämä malli on parempi sittenkin. Vieläkin puolustan tätä ministeri Koskisen viime kaudella antamaa esitystä, jonka veimme läpi. Pohjaltaan tämä malli on erittäin hyvä, mutta tämä lakialoite hieman sitä korjaisi siihen suuntaan, että perusteeton arvostelu mahdollisesti vähenisi ja tulisi lakiin se, mitä tuomioistuimet jo jossain määrin käyttävät, että jaksottavat suuria tuloja.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä jonkin verran täydennystä tähän, että en tarkoittanut luonnollisestikaan sitä, että tuomioistuimissa voitaisiinkaan käsitellä massarikoksia eli ylinopeusjuttuja, joita tapahtuu Suomessa satojatuhansia kappaleita, vaan tuomioistuin ottaisi käsiteltäväksi sellaiset tapaukset, joita ei voida rikesakko- tai sakkomenettelyssä käsitellä ja jotka ovat perinteisesti törkeää liikenteen vaarantamista. Ne käsitellään tuomioistuimessa jo nyt tällä hetkelläkin. Tarkoitin sitä vaan, että porrastamalla rikesakkojärjestelmää teon vaarantavuuden ja vaarallisuuden mukaisesti löydettäisiin näihin massarikoksiin varmasti oikeudenmukaisempi seuraamusjärjestelmä ja vasta, kun sitä ei voida sillä menettelyllä käsitellä, asian käsittelisi tuomioistuin.

On tietenkin hyvä, että ed. Kankaanniemi luottaa siihen, että tietokonejärjestelmät pystytään tekemään sellaisiksi, että tarpeen vaatiessa ne pystyvät laskemaan esimerkiksi vuoden 2001 ja vuoden 2002 vahvistetun verotuksen tulokset ja antamaan niistä keskiarvotuloksen. Mutta erityistä vaikeutta tuntuu olevan jo nyt saada sieltä tämän yhden vuoden tulokset, kun yksi henkilötunnus on, joka sinne koneeseen laitetaan, ja osasta verotusta saattaa olla jopa muutoksenhaku meneillään. Eli ei tämä mitään helppoa ole myöskään tämän päivän tietokonejärjestelmällä hoitaa kuntoon.