Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsiteltävä lakialoite 15/2007 vp liittyy läheltä myös edellä käsiteltyyn asiaan, kuten seuraavakin lakialoite.

Ulosotossa muodostuu käytännössä monia ongelmia velkojen takaajille silloin, kun he joutuvat lakiemme mukaan maksamaan takausvelkaa. Takaajahan on omavelkaisesti vastuullinen velasta. Mutta toisin kuin itse velalliset, takaajat eivät ole voineet pääsääntöisesti hyötyä velasta, velkapääomasta, jonka maksajiksi he yleensä takaajina sitten joutuvat. Jos ajatellaan takaajaa, niin hän ei voi myöskään vaikuttaa ainakaan yleensä siihen, mitenkä itse velallinen velkapääoman käyttöä hoitaa. Usein takaajina saattaa olla perheenjäseniä, naapureita, hyvää tarkoittavia kansalaisia, jotka hyväuskoisesti suostuvat takaajiksi. Liian usein sitten koko vastuu siirtyykin takaajille.

Tällä hetkellä ulosoton suojaosuus on oikeusministeriön tiedotteen 26. marraskuuta 2004 mukaan 540 euroa kuukaudessa. Käsitykseni mukaan tämä on noussut kuitenkin jonkun verran tästä. Mutta nousseenakin nykyinen suojaosuus on riittämätön. Se on tuntuvasti alle Oecd:n määrittelemän köyhyysrajan tulotason. Toivoisin, että meillä vakavasti otettaisiin keskusteluun aihe, että takaajan vastuu velasta voisi olla lievempi kuin itse velallisen. Minä ymmärrän, että me tarvitsemme nykyisessä pankkitoiminnassa luotonantoa, tarvitaan takaajia, tarvitaan vastuuta veloille, mutta haluaisin, että näissä olisi myöskin se huolenpito, että takaaja ei joutuisi niihin ongelmiin, joihinka nyt hyvin helposti joutuu. Vaikka pankkiviranomaiset ovat velvolliset selittämään takaajalle takausvastuun, usein tuossa tilanteessa nämä perin pienillä kirjaimilla kirjoitetut pitkät tekstit eivät todellisuudessa selviä takaajalle. Usein menetellään inhimillisen herkkäuskoisesti, lähdetään takaamaan, ja vaikka takauksessa olisi monta henkilöä allekirjoittamassa, niin kova todellisuus sitten vastuun realisoituessa on se, että siltä otetaan, jolta saadaan. Elikkä periaatteessa voi käydä niin, että koko velka tuleekin yhdelle takaajalle, vaikka olisi hyvin monta allekirjoitusta paperissa.

Haluan, että takaajalle tulisi jonkunlainen inhimillinen oikeusturva, että vaikka vastuu sitten realisoituisikin hänen maksettavakseen, niin ei jouduttaisi alle köyhyysrajan. Joku saattaa kysyä, käykö niin, että tämän jälkeen pienituloiset, vähävaraiset eivät sitten voisi lainaa saadakaan. Väitän, että se olisi edelleen mahdollista terveellä pohjalla, mutta pienituloiset eivät joutuisi siihen takaajan loukkuun, johonka liian monet tällä hetkellä valitettavasti joutuvat. Katsonkin, että liian alhainen ulosoton suojaosuuden raja tulisi korottaa. Nythän on seurauksena se, että takaaja joutuu yhteiskunnan sosiaalitoimen menoihin turvautumaan, kun suojaosuus on liian alhainen ja tulee vain vaikeuksia kaikille: vaikeuksia pankille, luotonantajalle saada velkaa takaisin. Kaikki osapuolet kärsivät nykyisessä käytännössä. Katson, että luotonanto ei ollenkaan vaarantuisi, vaikka meneteltäisiin siten, kuten olen esittänyt:

"Kun ulosmittaus aiheutuu velan takaajana olemisen seurauksena ja toimitetaan palkasta, joka maksetaan tietyin väliajoin, on kuitenkin aina jätettävä ulosmittaamatta vähintään niin paljon kuin velallisen katsotaan seuraavaan palkanmaksupäivään asti tarvitsevan omaan elatukseensa ja hänen elatuksensa varassa olevien aviopuolisonsa sekä omien ja puolisonsa lasten ja ottolasten elatukseen, mikä merkitsee yksinäisen henkilön kohdalla 1 200 euroa kuukaudessa ja tästä hänen omaan elatukseensa ja hänen elatuksensa varassa olevien aviopuolisonsa sekä omien ja puolison lasten ja ottolasten elatukseen katsotaan seuraavaan palkanmaksupäivään asti tarvitsevan."

Arvoisa puhemies! Toivon, että lakivaliokunta aloitetta käsitellessään tulee eriyttämään takaajan vastuun velallisen vastuusta ja parantamaan takaajan suojaosuutta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä oppositiossa on mukava kuunnella tämmöisiä hyviä aloitteita, koska tämä koskee niitä vaikeuksia, joita tuo edellinenkin aloite koski. Tosin siinä oli päästy jo velkajärjestelyyn, ja tämä on sitä sen edellistä tilannetta tai sen jälkeistä tilannetta. Siinä mielessä minä odotan, jotta ed. Lauri Oinonen saa tuolla hallituspuolueessa ja hallituksessa riittävästi sananvaltaa tämän osalta. Nimittäin tätä on pyritty jo vuosia saamaan huomattavasti isommaksi tätä suojaosuutta siinä kuitenkaan sillä tavalla merkittävästi onnistumatta. Siihen on tehty indeksitarkistuksia vuosittain, ja kun se on yhä edelleen 540 euroa, niin se on kovin matala.

Jos katsoo tilanteita, niin siinä käy sillä tavalla, että henkilö joutuu, niin kuin ed. Oinonen äsken totesi tuolla, jopa sosiaalitoimen asiakkaaksi, ei välttämättä, jos on terve ihminen, mutta jos sattuu olemaan sairautta ja lääkekustannuksia tai siihen viittaavia menoja enemmän, niin sosiaalitoimi tulee hänelle antamaan sitten sieltä rahaa, joka tarkoittaa, että ensiksi ulosottomies käy kuppaamassa tililtä rahat ja sitten henkilö joutuu marssimaan tilaamaan kunnan sosiaalitoimesta ajan ja sitten ruinaamaan siellä polvillaan, että saisiko vähän niin kun lääkerahoja tässä tai yllättäviin menoihin tukea sieltä. Eihän tämmöinen systeemi ole oikein. Nyt kun meillä on uusi hyvä hallitus, niin hallitus voi korjata tämän, ja toivon mukaan täällä on hyviä, vahvoja edustajia keskustasta. Ei kun pankaa toimeksi. Me tuemme täältä oppositiosta tämmöisiä hyviä hankkeita.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Luotonantohan perustuu ikään kuin kolmikantasopimukseen, jolloin takaajia käytetään, elikkä sopimukseen pankin, luotonottajan ja takaajan välillä. Silloin tilanne helpottuu huomattavasti, jos siellä on reaaliomaisuutta, kiinteää omaisuutta, laittaa osaksi tämän lainan vakuudeksi, että se ei ole henkilötakauksella kokonansa. Tämä ongelma, mitä ed. Lauri Oinonen tässä aloitteessaan tuo esille, on myös osittain niitä jäänteitä, 1980-luvun lopun nousukauden ja 1990-luvun alun lamakauden jälkeisiä jäänteitä. Suomessa on monta erilaista tarinaa, joissa hyväuskoisesti on taattu velallista ja monesti on todennut velallinen sen, että tämä on vain pelkkä muodollisuus tämä takaus, että kyllä hänellä siihen omaisuutta riittää. Mutta nykyluotonannossa — itse kun olen tietysti pankkimaailmassa ollut mukana — nykyluotonannossa on luotonantajalla velvollisuus selvittää luotonottajan riskinkantokyky ja ennen kaikkea luoton myöntäjällä on myös velvollisuus selvittää luoton takaajalle velallisen riskinantokyky.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten edustajat Lahtela ja Ahonen toivat esille, asiat ovat juuri näin. Ja vaikka velvollisuus on selittää luoton takaajalle vastuu ja samoin velallisen maksukyky, niin käytännössä asia ei aina näin sitten kuitenkaan realisoidu. Tämän vuoksi minä katsoisin, että takaajan asema tulisi eriyttää paremmaksi suojaosuudeltaan kuin velallisen asema. Toivonkin, että tähän asiaan kiinnitettäisiin huomiota entistä enemmän. Aloitteeni ei suinkaan poista takaajan vastuuta, mutta estää köyhyysrajan alapuolelle joutumisen siinä tilanteessa, jos joutuu onnettomasti vastaamaan takauksestaan. Tämän varmasti luotonantajat sitten ottaisivat käytännössä huomioon ja koko luotonantotoiminta tulisi terveemmälle pohjalle.