Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää eduskunnalle ehdotuksen laiksi puoluelain, ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain ja rahankeräyslain muuttamisesta. Esityksen tavoitteena on lisätä puoluerahoituksen avoimuutta ja ehkäistä korruptiota ja epäasiallisiin sidonnaisuuksiin perustuvaa vaikuttamista puolueiden toimintaan. Esitys ottaa huomioon Grecon Suomelle antamat kymmenen suositusta puoluerahoituksen avoimuudesta, ja sillä pyritään parantamaan luottamusta poliittiseen toimintaan.

Esityksellä saatetaan puolueiden osalta päätökseen viime vuoden toukokuussa voimaan tulleella vaalirahoituslailla aloitettu uudistus vaali- ja puoluerahoituksen avoimuuden lisäämisestä. Esitys on radikaali. Se parantaa merkittävästi puoluerahoituksen avoimuutta ja ehkäisee epäasiallisten sidonnaisuuksien syntymistä puoluetoiminnassa, ja niin kuin aiemmin iltapäivällä kävi ilmi, tätä esitystä jo ehdotusvaiheessa on muun muassa Euroopan neuvoston keskusteluissa kehuttu, ja se on saanut hyvää palautetta myös Grecon asiantuntijoilta.

Hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti vaali- ja puoluerahoituksen uudistamistarvetta on nyt arvioitu mainittujen Grecon Suomelle antamien suositusten perusteella. Käsiteltävänä oleva esitys toteuttaa Grecon antamat suositukset ja tuo Suomen puoluerahoitusta koskevan sääntelyn kansainvälisesti vertailua kestävälle tasolle, muun muassa tämän online-rekisterin osalta, niin kuin ed. Sasi aiemmin mainitsi, aivan esimerkilliselle tasolle. Me olemme jo malli monille maille, ja meidän esimerkkiämme tultaneen seuraamaan.

Esitys koostuu monista tärkeistä osista. Ehdotetaan säädettäväksi merkittäviä tarkennuksia puoluelakiin ja eräitä ehdotettuja muutoksia vastaavia muutoksia myös vaalirahoituslakiin. Eli jossain määrin palaamme vielä jo täällä kertaalleen hyväksyttyyn vaalirahoituslakiinkin ja tiukennamme siellä joitakin asioita, niin kuin alkuperäiset nuotitkin kuuluivat. Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi rahankeräyslakia.

Ensin hiukan määritelmistä. Puolueyhdistyksiä ovat esityksessä kaikki puolueeseen ja sen jäsenyhdistykseen kuuluvat yhdistykset. Puolueen lähiyhteisöllä tarkoitetaan esityksessä sellaista yhteisöä ja säätiötä taikka niiden rahastoa, jonka puolue asianomaisen yhteisön tai säätiön suostumuksella ilmoittaa puolueen lähiyhteisöksi. Tarkoitus on, että lähiyhteisöksi ilmoitettaisiin ainakin sellaiset yhteisöt, säätiöt ja rahastot, jotka toiminnallaan aktiivisesti edistävät puolueen toimintaa sen yhteisohjelmassa ilmaistujen periaatteiden ja tavoitteiden toteuttamiseksi.

Tueksi luetaan rahana, tavarana, palveluna tai muulla tavalla saadut suoritukset. Tukena ei kuitenkaan pidetä muun muassa tavanomaista talkootyötä, tavanomaiseen järjestötoimintaan liittyvää käyvän arvon mukaista suoritusta, puolueen ja puolueyhdistyksen toisiltaan saamia suorituksia eikä valtionapuna saatua puoluetukea. Tukena saadut suoritukset on ilmoitettava, ja niihin kohdistuu rajoituksia. Siis kaikki se, joka on tukea, on ilmoitettava, ja siihen kohdistuu myöhemmin esiteltäviä rajoituksia. Lähiyhteisön suoritukset puolueelle tai puolueyhdistykselle ovat tukea.

Puolueiden rahoittamista on esityksessä rajattu monin tavoin. Näin pyritään varmistamaan, ettei epäasiallisia sidonnaisuuksia synny. Siis kun on muistettava, että puolueiden rahoitus on hyväksyttävää, se on osa demokratiaa, niin samalla rajoitetaan sitä tietyiltä osin, että ei synny epäasiallisia yhteyksiä. Mutta tästä ei todellakaan saa seurata sitä sivutuotetta, että olisi väärin, että puolueita rahoitetaan ja että demokratia tältäkin osin toimii.

Kiellettyä olisi vastaanottaa tukea, jonka antajaa ei voida selvittää. Samalta tukijalta saa kalenterivuoden aikana vastaanottaa enintään 30 000 euron arvosta tukea. Ehdotettu tukikatto ei kuitenkaan koskisi lähiyhteisön antamaa tukea taikka testamenttilahjoituksia. Kiellettyä olisi myös ottaa vastaan ulkomaalaista tukea. Tämä kielto ei kuitenkaan koske tukea yksityishenkilöiltä ja puolueen aatesuuntaa edustavilta kansainvälisiltä yhteisöiltä, ja tämä jälkimmäinen liittyy muun muassa eurovaalikampanjoihin. Samoin olisi kiellettyä ottaa vastaan tukea eräiltä julkisyhteisöiltä. Kiellettyä olisi muun muassa ottaa tukea valtiolta, kunnilta, kuntayhtymiltä, valtion tai kunnan liikelaitoksilta sekä julkisoikeudellisilta yhdistyksiltä ja laitoksilta. Kielto ei kuitenkaan koskisi toimitilojen käyttöä eikä tavanomaista vieraanvaraisuutta. Jatkossakin siis tiloja saa käyttää, kunhan se on tasapuolista, ja vieraanvaraisuutta tavanomaisessa mitassa tarjota.

Lisäksi puolueen ja puolueyhdistyksen on huolehdittava, että vaalikampanjaan kuuluvasta tai sitä tukemaan tarkoitetusta maksullisesta mainoksesta käy ilmi mainoksen maksajan nimi.

Tärkein osa uudistusta koskee kuitenkin tukien ilmoittamista ja niiden julkisuutta. Ehdotetaan säädettäväksi velvollisuudesta tehdä Valtiontalouden tarkastusvirastolle ilmoitus kaikista puolueen, puolueyhdistyksen ja puolueen lähiyhteisön saamista vähintään 1 500 euron arvoisista tuista ja niiden antajista. Tämä ajantasainen ilmoitus tehtäisiin sähköisesti viimeistään tuen vastaanottamista seuraavan kalenterikuukauden 15. päivänä.

Puolueiden tulee eritellä vaalikampanjoidensa kulut ja rahoitus. Kampanjan kulut ja rahoitus on eriteltävä jokaisten yleisten vaalien osalta. Kampanjan kulut eriteltäisiin muun muassa vaalimainontaan sanoma-, ilmaisjakelu- ja aikakauslehdissä, radiossa, televisiossa ja tietoverkoissa, ulkomainontaan, painetun materiaalin hankkimiseen, mainonnan suunnitteluun, vaalitilaisuuksien järjestämiseen sekä vaalikampanjaa varten annettuihin avustuksiin. Vaalikampanjan rahoitus eriteltäisiin myös lainoihin, valtionavustukseen, tukeen ja muihin rahoituslähteisiin. Kampanja-aikana pidettäisiin ajanjaksoa, joka alkaa kuusi kuukautta ennen vaalipäivää ja päättyy kaksi viikkoa vaalipäivän jälkeen. Puolue ja avustuspäätöksissä tarkoitettu yhdistys voisivat tehdä Valtiontalouden tarkastusvirastolle ennakkoilmoituksen, joka sisältää suunnitelman kampanjan kuluista ja rahoituksesta. Ilmoitukset ja tiedot pidetään yleisön saatavilla internetissä Valtiontalouden tarkastusviraston ylläpitämässä ilmoitusrekisterissä.

Hyvin oleellista on, että jatkossa varainkäyttöä valvoo riippumaton Valtiontalouden tarkastusvirasto. Valtiontalouden tarkastusvirasto valvoisi tukea, vaalikampanjan kulujen ja rahoituksen erittelyä sekä näihin liittyvien asiakirjojen laatimista ja toimittamista koskevien sääntöjen noudattamista. Virasto voisi velvoittaa valvottavan sakon uhalla täyttämään velvollisuutensa, siis uhkasakkoinstrumentti käytössä myös puolueiden puolella.

Oikeusministeriö valvoisi jatkossakin puoluetuen käyttöä. Puoluelakiin lisättäisiin säännös puoluetuen takaisinperinnästä. Säännösten olennainen laiminlyönti, siis myös edellä kuvattujen puoluerahoitussäännösten oleellinen laiminlyönti, voi johtaa puoluetuen pidättämiseen tai takaisinperintään. Esityksessä ehdotetaan lisäksi säädettäväksi useita täydennyksiä, tarkennuksia puoluelain säännöksiin kirjanpitovelvollisuudesta, tilintarkastuksesta ja tilinpäätösasiakirjojen toimittamisesta. Nämä uudistukset ovat itse asiassa erittäin tärkeitä, mutta en ajanpuutteen takia käy niitä nyt esittelemään, mutta käytännössä tilintarkastajien täytyy jatkossa tarkastaa myös tältä osin asiat nykyistä huomattavasti paremmin.

Sitten vielä takaisin sinne ehdokkaiden vaalirahoituslakiin, jonne tulee siis täsmennyksiä ja tiukennuksia, vaikka laki on tältä vaalikaudelta. Tulee kielto ottaa vastaan ulkomaalaista tukea sekä tukea eräiltä julkisyhteisöiltä. Kielto ottaa vastaan laissa säädettyä määrää enempää tukea ulotetaan koskemaan myös samalta tukijalta toisten kautta välitettyä tukea. Tämä oli asia, josta ilmoitimme, että tulemme sen korjaamaan tässä yhteydessä. Sama rajoitus välitetystä tuesta lisätään koskemaan puolueen tai puolueyhdistyksen antamaa tukea, jota rahamääräinen raja ei lähtökohtaisesti koske. Siis mitään porsaanreikiä tämän jälkeen ei voi olla siltä osin, että käytettäisiin bulvaaneja tässä välissä tai rahanpesua.

Erikseen ilmoitettavan tuen raja, ja tämä on uutuus, laskettaisiin 1 500 euroon myös europarlamenttivaaleissa ja presidentinvaaleissa. Tämä on yksi niistä yllättävän monesta kohdasta, joista niin sanotun Tarastin toimikunnan esitystä on vielä tiukennettu. Lisäksi säädettäisiin velvollisuudesta tehdä jälki-ilmoitus vaalikampanjan kulujen kattamisesta eduskuntavaaleissa ja europarlamenttivaaleissa otetusta lainasta ja lainan maksamiseen saadusta vähintään 1 500 euron arvoisesta tuesta. Tämä on niin ikään tiukennus Tarastin toimikuntaan.

Lopuksi: Rahankeräyslakia ehdotetaan täydennettäväksi säännöksellä, jonka mukaan rahankeräyslupaa ei tarvita yleisissä vaaleissa ehdokkaana olevan tukemiseksi toimivan yhdistyksen taikka puolueyhdistyksen kampanja-aikana järjestämään rahankeräykseen vaalikampanjan kulujen kattamiseksi.

Ehdotetut muutokset tulevat lisäämään avoimuutta. Uskomme, että ne tulevat lisäämään merkittävästi luottamusta poliittiseen toimintaan, ja uskon myös siihen, että täällä salissa olemme sitä mieltä, että näitä molempia tarvitaan, sekä avoimuutta että sen kautta syntyvää luottamusta.

Jossain määrin Valtiontalouden tarkastusvirastolle sekä oikeusministeriölle syntyy tästä tiukemmasta valvonnasta kuluja, jotka on esitelty ja jotka täytyy tietysti myös, ja tämä on myös pyyntö eduskunnan puolelle, koska Valtiontalouden tarkastusviraston osalta budjetti on siellä, ottaa huomioon sitten, tarkastuksen kulut.

Annika  Lapintie /vas:

Herra puhemies! Tämä on hyvä uudistus, ja on aivan paikallaan, että tähän puututaan. Tämän vaalikauden aikana on monta kertaa käyty keskustelua vaalirahoituksesta tässä täysistuntosalissa ja myös aika paljon julkisuudessa. Itse asiassa aika dramaattinen kansainvälinenkin seuraus meidän vaalirahoituslainsäädäntömme puutteellisuudesta ja meidän vaalirahoituskäytännöstämme on se, että Suomen maine korruptoitumattomana maana putosi rankasti tässä kansainvälisessä vertailussa, jota Transparency International pitää, ja viimeistään silloin olisi luullut, että niidenkin silmät aukenivat, jotka ovat kuvitelleet, että meillä ei ole rakenteellista korruptiota.

Mutta aika hämmentävää on ollut myös se, että kun näiden vaalirahoitussotkujen aikana kuultiin, myös tässä täysistuntosalissa, kommentteja tästä vaalirahoituskäytännöstä, niin sitä, että yritykset ovat rahoittaneet hyvinkin suurilla summilla erityisesti kokoomusta ja keskustaa ja sitten näitä asioita ei ole ilmoitettu millään tavalla vaan ne ovat jääneet pimentoon ja äänestäjät eivät ole koskaan voineet tietää, millä rahoilla ehdokkaat ovat kampanjoineet, luonnehdittiin maan tavaksi. Se ei kyllä pidä paikkaansa. Ei sellainen voi olla maan tapa, jota vain jotkut ovat noudattaneet. Se ei suinkaan ole ollut mikään yleinen, kaikkien poliitikkojen tai kaikkien etujärjestöjen harjoittama systeemi.

Mutta kaiken kaikkiaan on todella hyvä, että mennään eteenpäin ja tehdään näitä muutoksia. Itse olisin totta kai toivonut, että enemmän vielä olisi voitu ottaa näitä hyviä ajatuksia, joita tuli esille siellä Tarastin työryhmässä, ihan laiksi asti. Yhtenä esimerkkinä voi todeta sen, että komitea esitti 12 §:ään koko puoluetta koskevaa kampanjakattoa, mutta se on kuitenkin poistettu hallituksen esityksestä. Itse viime metreille asti luulin, että se siellä säilyisi, ja sen vuoksi, kun tein tätä omaa rinnakkaista lakialoitettani, en sitä erityisesti puolueen osalta ymmärtänyt ottaa tähän lakialoitteeseen, kun en voinut tajuta, että tässäkin asiassa hallitus vetää maton alta tältä avoimuudelta.

Muutamalla sanalla vielä tästä omasta lakialoitteestani. Hallituksen esitys vie tätä asiaa hyvään suuntaan, eteenpäin, mutta kuten tämän päivän aikana on aikaisemminkin todettu, olennainen asia eli ehdokkaan ja puolueen kampanjakatto on jäänyt vaillinaiseksi. Sitä ei tässä esitetä. Ja miksi tämä kampanjakatto olisi tärkeä? Vaalikampanjat ovat kasvaneet kooltaan ja kasvaneet summiltaan ihan käsittämättömän suuriksi, tavallisen ihmisen monen vuoden palkkatulot käsittäviksi summiksi. Siihen olennaisesti kytkeytyvät ne lieveilmiöt, jotka ovat tulleet esille tässä vaalirahoituksessa ja siinä, että on sitten ruvettu hyvinkin kyseenalaisin keinoin keräilemään sitä rahaa. Kyseenalaistahan se on silloin, jos yritys, joka on sitä vaalirahoitusta antanut, joutuu itse poliisitutkinnan kohteeksi ja raskaiden talousrikossyytteiden kohteeksi — eihän se terveellä pohjalla, se vaalirahoituksen kerääminen, silloin ole tietenkään ollut. Eli toivon, että perustuslakivaliokunta asiaa käsitellessään suhtautuu vakavasti tähän lakialoitteeseen ja siihen, että kampanjakatto otettaisiin mukaan erityisesti demokratian toteutumiseksi. Sen vuoksi, että pienet puolueet ja pienillä kampanjoilla kampanjoivat uudet ehdokkaat voivat olla paremmin samalla lähtöviivalla muiden ehdokkaiden kanssa, on tärkeää, että tällainen kampanjakatto otettaisiin.

Kampanjakaton osalta olen ehdottanut, että erityisesti eduskuntavaaleissa ja kunnallisvaaleissa ja europarlamenttivaaleissa ehdokkaan on huolehdittava siitä, että oman vaalikampanjan yhteenlasketut kulut — kulut mainonnasta sanoma-, ilmaisjakelu- ja aikakauslehdissä, radiossa, televisiossa, tietoverkoissa, mainonnan suunnittelusta sekä maksullisesta ulkomainonnasta ja muusta vastaavasta maksullisesta mainonnasta — eivät ylitä kunnallisvaaleissa 10 000:ta euroa, eduskuntavaaleissa 30 000:ta euroa, europarlamenttivaaleissa 50 000:ta euroa.

Eli pitäisin todella tärkeänä, että tällainen katto saataisiin, ja samanaikaisesti — ja vaikka tätä kattoa nyt eduskunta ei kokonaan hyväksyisikään — pitäisi kuitenkin pitää huolta siitä, että tällainen perinteinen talkootyö pääsisi uudelleen paremmin kunniaan ja sillä korvattaisiin näitä pienentyviä vaalirahamääriä. Itse asiassa tällä hetkellähän ehdokkaat ovat olleet todella eriarvoisessa asemassa, kun toiset ovat voineet kampanjoida suurilla rahoilla ja toiset ovat taas yrittäneet sitten tällä perinteisellä talkootyöllä saada aikaan samanlaista tulosta tai vielä parempaakin tulosta.

Ministeri Brax on tänään useamman kerran sanonut, että tähän talkootyön kunniaan nostamiseen kiinnitetään huomiota. Siinä on vain se ongelma, että esimerkiksi eri kunnat suhtautuvat todella kielteisesti siihen, että ehdokkaat voisivat laittaa omia vaalijulisteitaan näkyville. Eli siinä ei auta se, että täällä Helsingissä komiteoissa ja työryhmissä pohditaan, mitä voitaisiin tehdä. Kyllä se edellyttää tiukkaa ohjeistusta sinne kunnille, koska muuten asiaan ei tule muutosta ja seurauksena on taas se, että kielletään muut mainokset paitsi ne, jotka ovat maksullisilla paikoilla, bussien kyljissä tai sitten näissä maksetuissa ulkomainostiloissa, jotka ovat hyvinkin kalliita. Jos siihen ei puututa ja jos siihen ei oikeasti tule tiukkaa ohjeistusta, niin silloin tilanteeseen ei tule muutosta.

Toinen tällainen aika vaikea kysymys on se, millä tavalla tarkistetaan se maksetun mainonnan todellinen hinta. Sitkeät huhuthan liikkuvat ehdokkaiden keskuudessa siitä, että sanomalehdet esimerkiksi antaisivat erilaisia alennuksia eri puolueiden ehdokkaille eli samalla summalla toinen ehdokas voi saada kaksinkertaisen ilmoitustilan. Silloin pitää pohtia myös sitä, millä tavalla tämä näkyy vaali-ilmoituksessa, millä tavalla tämä näkyy kampanjakuluina ja millä tavalla tämä määritellään sitten lahjoituksessa. Eli toivoisin, että tähän puoleen myös kiinnitettäisiin huomiota.

Vielä lyhyesti tästä toisesta esityksestä, joka sisältyy lakialoitteeseen. Tällä hetkellä hallituksen esitys ei edellytä sitä, että äänestäjä saisi ennen ennakkoäänestyksen alkamista tietää, mistä ehdokas on rahansa saanut. Sen vuoksi olen todella surullinen siitä, että hallituksella ei riittänyt rohkeutta ja halua siihen, että ehdokkaat ilmoittaisivat ennen kuin äänestäjä tekee äänestyspäätöksensä, mistä rahat ovat tulleet. Kiistatonta on, että kiitollisuudenvelkaa on olemassa, varsinkin jos suuria summia lahjoitetaan, ja kiistatonta on myös se, että äänestäjien tulee saada tietää, onko ehdokas kiitollisuudenvelassa, ja jos on, niin kelle, koska kyllä sillä on olennainen osa myös tässä äänestyspäätöksessä. Toivoisin, että myös tätä asiaa edelleen pohdittaisiin ja pelkästään vapaaehtoisuuden varaan ei jätettäisi sitä, että äänestäjät saavat ennakolta tietää ehdokkaan kampanjarahavirrat, mistä rahat tulevat ja mihin niitä käytetään.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen tavoitteet ovat sinällään aivan oikeat: avoimuuden lisääminen, korruption ehkäiseminen ja epäasiallisten sidonnaisuuksien torjuminen. Jos nämä tavoitteet toteutuvat, niin varmaan kansalaisten, äänestäjien, luottamus poliittiseen järjestelmään kasvaa. Mutta esimerkiksi epäasiallisten sidonnaisuuksien osoittaminen on mahdotonta, ainakin nykyisen lahjuksen ottamista ja antamista koskevan lain perusteella. Vaikka mahdolliset tuomiot ovat ankarat, jopa neljä vuotta vankeutta, näytön hankkiminen on hankalaa ja useimmiten aivan ylivoimaista.

Ed. Lapintie vasemmistoliiton ryhmäaloitteen esittelyssä kertoi kaksi tärkeää parannusehdotusta, ensimmäiseksi ehdokaskohtaisen kampanjakaton ja toiseksi ennakkoilmoituksen vaalirahoituksesta. Esimerkiksi Lapissa, pienessä vaalipiirissä, käytiin jo vuoden 2007 vaaleissa huikean kalliita kampanjoita siitä huolimatta, että tv-mainonta, joka normaalisti viepi siihen mukaan lähteneitten ehdokkaitten vaalirahoituksesta leijonan osan, on Lapissa suhteellisen halpaa verrattuna muiden vaalipiirien hintoihin. Lapissa vielä vaalipiiri ja lähetysalueet menevät sopivasti päällekkäin, mutta siitä huolimatta kampanjoiden keskihinta nousi aivan älyttömyyksiin.

Olisin itse valmis menemään paljon pidemmälle kuin tässä vasemmistoliiton ryhmäaloitteessa esitetään. Oikeastaan tämä malli, mitä olen miettinyt, voisi toimia hyvin ja antaisi vastauksia aika moneen avoinna olevaan kysymykseen.

Ensinnäkin ehdokas avaisi yhden ainoan vaalitilin, ja sitten jatkossa tehtäisiin tositekohtainen erittely sekä tuloista että menoista, niistä johdettaisiin tilinpäätös aivan samalla tapaa kuin yhdistykset ja yritykset tekevät, ja tämä aineisto kaikkinensa toimitettaisiin Valtiontalouden tarkastusvirastoon. Tästä aineistosta tietyn rajan ylittävät tuet olisivat julkisia. Kun tähän kytkee tämän ennakkoilmoituksen, koska on tärkeä saada tieto suurimmista vaalirahoittajista ehdokkaan kohdalla jo ennen vaaleja, ja tehokkaamman jälkivalvonnan, silloin se antaisi sille, joka haluaa tai jolla on velvollisuus asiaa tutkia, mahdollisuuden verrata vaalirahoitusilmoituksen kirjanpitoa, tilinpäätöstä, kampanjan todelliseen volyymiin.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ei estä erilaisten tukiyhdistysten ketjutusta. Se ei tee sitä vieläkään, vaikka se olisi äärimmäisen tärkeä katkaista. Jatkossakin kaiken maailman näivettyvien maakuntien Suomi -yhdistykset tai ehdokas sen ja sen elämän parhaaksi -yhdistykset voivat pyörittää omanlaistaan tukikarusellia, jonka pyörityksessä alkuperäisen rahoittajan lähteille ei päästä. Siinä suhteessa olisi tärkeää, että yhdistysten yleishyödyllisyys ja siihen liittyvät veroratkaisut arvioitaisiin tämän hallituksen esityksen yhteydessä tarkemmin. Minun mielestäni sellainen yhdistys, joka on perustettu vain ja ainoastaan yhden henkilön yksiä vaaleja varten ja sen henkilön vaalimenestyksen turvaamiseksi, ei missään nimessä ole yleishyödyllinen yhdistys.

Edelleen hallituksen esitys mahdollistaa jatkossakin sen, että valtion osaksi omistamat yhtiöt voivat antaa puolueelle ja ehdokkaalle vaalitukea. Tämä asetelma on arka, sillä valittavat kansanedustajat ja ministerit päättävät muun muassa valtionyhtiöiden ja valtion osaksi omistamien yhtiöiden omistajaohjauksesta ja omistajapolitiikasta. Silloin jääviysongelmat ja epäterveet sidokset, joita halutaan tässäkin esityksessä poistaa, ovat aivan ilmeisiä. Kannattaa muistaa, mitä on tapahtunut esimerkiksi Solidium-yhtiöön parkkeerattujen yhtiöitten liepeillä.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa, mitä rikoslain 40 luvun 4 §:n kohta sanoo lahjuksen ottamisesta kansanedustajana. Pykälän 1. momentin 2. kohdassa todetaan, että mikäli ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka hyväksyy sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen ja lupaa toimia edun vuoksi edustajan toimessaan jonkin eduskunnassa käsiteltävänä olevan tai käsiteltäväksi tulevan asian päättämiseksi tietyllä tavalla, hänet on tuomittavat lahjuksen ottamisesta kansanedustajana sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Virkamiehen ja kuntapoliitikon kohdalla tämä lahjustulkinta on huomattavasti helpompi, mutta kansanedustajan osalta tällä hetkellä aivan mahdoton.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Kun oikeastaan koko tätä vaalikautta on leimannut keskustelu vaalirahoituksesta, vaalirahoituksen avoimuudesta ja uusista pelisäännöistä, niin silloin kun niitä nyt käsitellään täällä eduskunnassa, niin pieneksi on typistynyt se joukko, joka sitten haluaa aidosti käsitellä niitä ratkaisuja, joilla puututaan näihin ongelmiin, jotka ovat horjuttaneet koko suomalaisen kansan uskoa parlamentarismiin ja demokratiaan. Pieni on tämä joukko.

Arvoisa puhemies! Mielelläni kehun aina silloin, kun on sen paikka, ja täytyy sanoa, että ministeri Brax on vienyt monta asiaa esimerkillisesti eteenpäin tässä lainsäädännössä. Tämä tulee selvästi lisäämään avoimuutta ja läpinäkyvyyttä — ovatko ne nyt synonyymejä keskenään, mutta kuulostaa hienolta, kun on kaksi adjektiivia — tulee laittamaan kuriin sitä hämäräpeliä, jota on vaalirahoituksen ja puoluerahoituksen ympärillä ollut. Mutta tästä huolimatta ei voi olla tyytyväinen tähän esitettyyn lakiin. Siihen jää pahanlainen mustelma, yhdeltä osin sitä voidaan pitää jopa mahalaskuna.

Ministeri Brax nimesi Tarastin työryhmän pohtimaan, mitä pitäisi tehdä, jotta kansan luottamus politiikkaan palautettaisiin, miten saataisiin kepulipeli kuriin vaalirahoituksen ja puoluerahoituksen osalta. Avoimuuden lisäksi tarvitaan myös rajoja sille, miten jatkuva kilpavarustelu kampanjoiden osalta saadaan kuriin. Jo nyt, jos ajatellaan keskimääräistä kansanedustajaa, joka on tullut valituksia eduskuntaan, kampanjaan on mennyt suomalaisen vuoden keskipalkan verran rahaa. Sitä ei voi pitää kohtuullisena, järkevänä. Voidaan selkeästi todeta, että se estää monilta mahdollisuuden tulla valituksi. Kukaan ei tule valituksi rahalla ja mainonnalla — sen osoittavat ne 200 000 euron kampanjat, joilla ei tullut valituksi — mutta kääntäen: tarvitaan rahaa, jotta ihmiset kokevat, että on uskottava ehdokas, että on tosissaan. Toki aina pääsee niitäkin, jotka tulevat pienellä kampanjalla, mutta on myös toisinpäin, että ketään ei valita rahalla, mutta ilman rahaakin on vaikea tulla valituksi.

Sen vuoksi tähän kilpavarusteluun, arvoisa puhemies, olisi pitänyt laittaa stoppi, ja niin itse asiassa Tarastin työryhmä esittikin. Tarastin työryhmän mietinnössä todetaan, että puolueille ja yksittäisille ehdokkaille pitää mainontakustannuksille laittaa yläraja. Tarastin työryhmä esitti sitä, että tämä raja olisi puolueiden osalta kunnallisvaaleissa ja europarlamenttivaaleissa 500 000 euroa, eduskuntavaaleissa ja presidentinvaaleissa per kierros miljoona euroa. Lisäksi Tarastin työryhmä esitti, että kunnallisvaaleissa ehdokaskohtainen mainonnan raja eli kampanjakatto olisi 10 000 euroa, eduskuntavaaleissa 50 000 euroa ja europarlamenttivaaleissa 80 000 euroa.

Me olimme sitä mieltä, että nämä rajat ovat liian korkeita, mutta olimme valmiita hyväksymään, vasemmistoliitto oli valmis hyväksymään, nämä rajat, koska ne olivat selkeä askel siihen, että ainakin kilpavarustelu pysäytetään. Itse asiassa kuusi kahdeksasta eduskunnassa edustetuista puolueista oli valmis hyväksymään nämä rajat. Kaksi puoluetta oli kampanjakattoa vastaan. Ne olivat Rkp ja kokoomus. Kampanjakaton takana on laskujeni mukaan 139 kansanedustajaa 200:sta. Nyt kun, arvoisa ministeri Brax, katsoo tätä teidän tuomaanne esitystä, täällä ei ole kampanjakattoja. Ihmettelen, miten on mahdollista, että 139 kansanedustajan edustamat puolueet esittävät kampanjakattoja ja, ministeri Brax, te ette tuo niitä tänne. Tältä osalta täytyy sanoa, että tämä teidän esityksenne on mahalasku ja ei ole kunniaksi sille, mitä olette puhunut avoimuudesta, läpinäkyvyydestä ja siitä, että kampanjoiden ylimitoitettua kokoa pitää rajoittaa.

Arvoisa puhemies! Erityisen ongelmallista on se, että tiedämme, missä ja ketkä ovat päättäneet, että tällaisia kampanjakattoja ei tule: hallituspuolueiden neljän puolueen puoluesihteerit, joista yksikään ei ole kansanedustaja, eduskunnan jäsen. Puoluesihteerit Tujunen ja Achrén yhdessä Laturin ja Korhosen kanssa — sen Korhosen, josta on Kelmi-etunimeäkin joskus käytetty — ovat nelistään päättäneet, että tällaista ei tule. Miten on, ministeri Brax, mahdollista, että puoluesihteerit kävelevät, käytännössä kaksi puoluesihteeriä kävelee, Tarastin työryhmän yli, puolueiden yhteisen näkemyksen yli, ja teidän ylitsenne, ministeri Brax? Miten on mahdollista, että tätä keskeistä asiaa ei ole tässä hallituksen esityksessä? Tämä on tämä mustelma tässä esityksessä. (Ed. Viitanen: Mustelma on lievä sana!) — Mustelma on lievä sana. Ed. Viitanen on oikeassa. (Ed. Gustafsson: Paise, sanoisin!)

Tämä pitäisi saada nyt kuntoon, ja toivon todella, että eduskunnassa tämä asia hoidetaan nyt näiden puolueiden toimesta. Minusta olisi hienoa, jos ministeri Brax täällä nyt sanoisi, että olen eri mieltä itseni kanssa, olen tuonut huonon esityksen tältä osin, eduskunnan pitää korjata tämä ja eduskunnan pitää näyttää, kuka täällä päättää, ei kaksi puoluesihteeriä, vaan kansanedustajat.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vielä muutama muu huomio ennakkoilmoituksesta. Nyt tässä laissa lähdetään siitä, että vapaaehtoisesti ennen vaaleja voi ilmoittaa, mistä on saanut tukia. Kyllä minusta tämän pitäisi tulla velvollisuudeksi, että jokainen ilmoittaa. Sehän on oleellista, että ennen vaaleja äänestäjät tietävät, ketkä ovat tukeneet ja suurin piirtein millä summilla. On itsestäänselvää, että eurolleen, sentilleen ei pysty sanomaan, mutta kokoluokka tiedetään, ja tiedetään pari viikkoa ennen vaaleja kyllä se, mistä ne isoimmat lahjoitukset tulevat. Tämä toisi avoimuutta ja reiluutta vaalikampanjoihin.

Toinen kysymys on se, miten näitä mainoskustannuksia voidaan selvittää, miten tämä kampanjakatto saadaan toimimaan. Kieltämättä ed. Mustajärven esitys oli minusta selkeä ja hyvä. Itsekin olen ajatellut niin, että jos pienet yhdistyksetkin, puolueosastot tai marttakerhot, pystyvät tekemään kirjanpidon, tilinpäätöksen vuosittaisesta toiminnastaan, niin se ei voi olla ylivoimaista kansanedustajalle. Se on yksinkertaista: toiselle puolelle laitetaan tulot ja toiselle puolelle menot, ja ne pitää julkisesti ilmoittaa. Sitä kautta nähdään myös se, kuinka paljon on mainontaan laitettu ja meneekö se kampanjarahojen sisäpuolelle. Silloin päästään myös siitä, kun paljon aina liikkuu huhuja siitä, miten tietyt ehdokkaat saavat palstatilaa, palstamillimetrejä tai muuta mainostilaa huomattavasti muita halvemmalla tai että ne palstamillimetrit välillisesti maksetaan. Kun siellä on ilmoitettu, mitä on ostettu ja millä rahalla, niin tätä kautta päästään kiinni myös tähän harmaaseen alueeseen, joka tällä hetkellä on.

Arvoisa puhemies! Toivon, että ministeri Brax nyt täällä ilmoittaa, että tältä osin hänen esityksensä ei ole hyvä, ja toivoo, että hänen oma esityksensä muutetaan tältä osin, koska muussa tapauksessa tämä teidän vaalikampanjoiden avoimuutta ja puoluerahoituksen avoimuutta lisäävä esityksenne on tältä osin täysi mahalasku.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ehdokkaan vaalirahoituksesta annettua lakia. Esityksen tavoitteena on lisätä vaalirahoituksen avoimuutta sekä ehkäistä korruptiota ja epäasiallisiin sidonnaisuuksiin perustuvaa vaikuttamista poliittisessa toiminnassa.

Itse olen sitä mieltä, että uudistukseen on jäämässä edelleen merkittäviä aukkoja. Kuten vaali- ja puoluerahoitustoimikunnan mietintöön jättämässäni eriävässä mielipiteessä aikanaan toin esiin, olisi mielestäni olennaista ollut kohdistaa ehdokkaan ilmoitusvelvollisuus ja sen tarkka valvonta erityisesti sellaisiin vaalikampanjoihin, joiden kustannukset ylittävät 1 000 euroa. Eli ilmoitusvelvollisia pitäisi olla kaikkien niiden kunnallisvaalien, eduskuntavaalien ja europarlamenttivaalien ehdokkaiden, joiden kampanjakustannukset ylittävät 1 000 euroa, riippumatta siitä, tulevatko he valituiksi vaiko eivät.

Rahallisesti nollan euron ja muiden pikkukampanjoiden valvomiseen kuluu uudistuksen myötä paljon resursseja, joita Valtiontalouden tarkastusvirastolla on niukasti. Tällä hetkellä kunnallisvaalien lähes 21 000 ilmoitusvelvollisesta 93 prosenttia käyttää vaalikampanjaan alle 1 000 euroa. Nämä pienet kampanjailmoitukset kannattaisi osoittaa kuntien keskusvaalilautakunnille, kuten tähänkin asti on toimittu, jolloin vain 1 000 euroa ylittävät kampanjat siirrettäisiin Vtv:n ja sen ammattilaisten tarkastettaviksi.

Arvoisa puhemies! Vaikka vaalirahoitusta koskeva uudistus olisi ollut voimassa jo eduskuntavaaleissa 2007, olisi kaiken ilmoitusvelvollisuuden ja kontrollijärjestelmän ulkopuolelle jäänyt 1 731:n eduskuntavaalien ehdokkaan vaalikampanjaa. Vastaavasti europarlamenttivaaleissa 2009 jäi 222 kampanjaa pimentoon. Vain 19 kampanjaa oli ilmoitusvelvollisuuden piirissä. Näissä pimentoon jäävissä kampanjoissa, joita oli siis 222 kappaletta, oli mukana myös merkittävää ulkopuolista rahoitusta. Sama ongelma on edessämme kaikissa seuraavissa vaaleissa, jos nyt tätä epäkohtaa ei ratkaista.

Lähes kaikki eduskunta- ja europarlamenttivaalien ehdokkaat ovat vuosikymmenten ajan myös kotikuntiensa tärkeimpiä poliittisia päätöksentekijöitä. Vuosien myötä sidonnaisuudet vaalirahoittajiin lujittuvat ja kiitollisuudenvelka kasvaa, joten tämä keskeisin järjestelmään edelleen jäävä epäkohta tulisi ehdottomasti korjata. Toivonkin, että nämä selkeät hallituksen esitykseen liittyvät ongelmat myönnettäisiin ja ratkaistaisiin, kun esitystä käsitellään perustuslakivaliokunnassa.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa kyllä nyt tähän alkuun, että minua harmittaa kovasti se, että me käsittelemme nyt tätä vaalirahoitusosiota tässä ylipäätään vaaleihin liittyvässä kokonaisuudessa näin myöhään ja näin pienellä joukolla. Mielestäni tämä keskustelu olisi ansainnut ja kestänyt päivänvalon. Eli siis olisi ollut todella järkevää, että olisimme voineet yhdistää nämä käsittelyt ja päästä vähän kunnon vuorovaikutukseen ja puhua asioista niin kuin ne ovat ja nostaa kissaa pöydälle ja käydä myös sitten arvoisan median läsnä ollessa tätä keskustelua, sillä minusta on hyvin tärkeätä, että tästä välittyisi myös kansalaisille viestiä, mitä täällä tällä hetkellä keskustellaan, mitä päätetään. Tämä on aivan olennainen asia kaikkinensa. (Ed. Arhinmäki: Paikalla ei ole yhtään kokoomuksen eikä Rkp:n edustajaa!) — Kuten sanottu, puhemies, paikalla ei ole yhtäkään kokoomuksen eikä Rkp:n edustajaa, ei yhtäkään. Aivan käsittämätön tilanne. Ilmeisesti sitten todellakaan ei tämä asia kiinnosta, vaikka luulisi kyllä hieman, että tulisivat edes pikkuisen kertomaan, mikä on puolueen näkemys, miksi ei kannateta rahan vallan rajoittamista, kun nämä kampanjakatot on tästä kaikkinensa hylätty. (Ed. Pulliainen: Ne ovat laskemassa rahojaan!)

Mutta SDP on sinänsä tyytyväinen siihen, että vaalirahoituksen avoimuutta lisätään, ja olemme ehdottomasti olleet tiukennuksien kannalla. Tarvitaan tiukka, avoin, reilu laki, ja tässä muuten olemme olleet puolueena myös etunojassa. Eli ihan jo kauan sitten esitimme, että nyt tätä rahoituslain uudistusta täytyy lähteä tekemään mahdollisimman avoimelta ja tiukalta pohjalta.

Meille tietenkin moni hyvä uudistus tässä sopii erinomaisesti, mutta kyllä on ollut suuri pettymys meillä myös tämä, että kampanjakatto tästä esityksestä puuttuu, koska se jos mikä olisi nyt ihan oikeasti pystynyt rajoittamaan sitä yltiöpäistä rahan valtaa, mikä vaaleissa mielestäni on se ei mustelma mutta vähän pahempikin asia kaikkinensa. Oli hieno tulos silloin aikanaan, kun Tarastin komitea lopetti työnsä. Oli hieno nähdä, että siellä oli tämä kampanjakatto mukana, ja kaikki näytti sinänsä hyvältä. Yhdyn kyllä ed. Arhinmäen huoleen siinä, että voiko olla mahdollista ... Se on mielestäni tavatonta, että kun tiedetään, mitä tarkoittaa yhteinen valmistelu, kaikkien puolueiden yhteinen valmistelu, niin kuinka sitten jälkeen ... Ei se, että hallituspuolueet kävelevät tämän työn yli, mutta se, että se tehdään vielä hallituspuolueiden puoluesihteerien toimesta, tekee siitä entistä kurjemman lopputuloksen kaikkinensa.

Minun on pakko sanoa, puhemies, että minua kyllä harmittaa tässä myös vihreiden rooli. Eli te olette hyvin vahvasti koko ajan viestittäneet, että teille on hyvin tärkeä kynnyskysymys se, että vaalirahoituslainsäädännöstä tulee tarpeeksi tiukka. Esimerkiksi muistan äärimmäisen hyvin, kun viime syksynä oli kysymys pääministerin luottamusäänestyksestä. Silloin hallitus ja sen pääministeri rypivät aika pahastikin tämän vaalirahoitussotkun keskellä. Oli Kehittyvien maakuntien Suomi -sotku, oli Nova Group -sotku, oli Nuorisosäätiö-sotku. Mikään näistä ei ole muuten sinänsä selvinnyt edes. Tämä oli päällä, ja me kuvittelimme, että eivätkö nyt jos koska esimerkiksi vihreät tuntisi piston omassatunnossaan tukiessaan pääministeriä ja hallitusta, joka rypee siis näissä todella ikävän näköisissä sotkuissa. Ne eivät hyvältä näyttäneet eivätkä näytä. Silloin meille kerrottiin, että sen vuoksi vihreät tukevat ja tulevat luottamusäänestyksessä luottamuksensa antamaan, että teille on niin tärkeää, että tässä yhteydessä kirjataan tiukat ehdot tulevaan vaalilainsäädäntöön.

En ymmärrä sitä, miksei tässä yhteydessä sitten voitu huolehtia siitä, että olisi silloin jo sovittu, että myös tämä hyvin tärkeä kulmakivi, kampanjakatto, on se yksi ehto. Mielestäni kampanjakatto on kuvaavimpia ehtoja, mikä olisi pitänyt tiukkuuden nimissä tälle asettaa, ja siksi pettymys oli äärimmäisen suuri, kun lopputuloksena kuitenkin hallitus sitten hyväksyi, hallituspuolueet vihreät mukaan lukien hyväksyivät, vaalilain tuonnin tänne eduskuntaan ilman kampanjakattoa. Kampanjakatoton vaalilaki, ja se on todella surullinen asia. Minulla on tässä joukko sitaatteja. En niitä tässä nyt lähde lukemaan, mutta kyllä tässä on moni vihreä käyttänyt puheenvuoroa juuri siitä kampanjakaton tärkeydestä, ja on sanottu, että vihreille tämä on erittäin tärkeä kysymys, ja tässä kerrotaan, että luottamus hallitukseen silloin luottamusäänestyksessä riippuu todella näistä tiukoista ehdoista kampanjakaton ja muun suhteen, ja sen vuoksi en voi muuta kuin hämmästellä.

On hyvä, että ed. Arhinmäki on laskenut, että 139 kansanedustajaa sinänsä kannattaisi kampanjakattoa. Nyt seuraava mittaus tälle asialle tietenkin tapahtuu eduskunnassa ja täällä äänestetään siitä asiasta. Minä toivon, arvoisa puhemies, että tässä sitten esimerkiksi vihreät nyt todella tekevät niin kuin sanovat eli että äänestys sitten viimeistään ratkaisee, ellei ministeri Brax tee jo nyt sitä asiaa tähän, tässä jo voisi vaikka vedota eduskuntaan, että tältä osin tätä lakia voisi muuttaa. Mutta tämä on nyt pakko sanoa, että kurjalta tuntuu, että muuten hyvä, avoin, läpinäkyvä suuntaus tässä sitten koki todellakin sen mahalaskun.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Viime eduskuntavaalien aikana ja niiden jälkeenhän syntyi tilanne, jota voi luonnehtia lähinnä yhteiskunnalliseksi skandaaliksi, poliittiseksi skandaaliksi, kun paljastui, miten ministerit ja monet johtavat poliitikot olivat osallisena tässä vaalirahoitussotkussa, jonka takana sitten oli hyvin hämäräperäisiä yhdistyksiä, joissa oli jopa ihan mafiamaisia piirteitä, paperiyhdistyksiä. Pienellä porukalla valitut henkilöt päättivät, keille jaetaan 10 000—20 000 euron vaaliavustuksia.

On ollut mielenkiintoista, menemättä nyt tähän asiaan mitenkään sen syvällisemmin, että esimerkiksi keskustapuolueen puheenjohtajakandidaatti Timo Kaunisto on julkisuudessa mielestäni ihan oikein todennut sen, että keskustapuolueen kohdalta on vielä tämä pyykki pesemättä. Minun tehtäviini ei kuulu ottaa kantaa toisen puolueen asioihin, mutta jotenkin toivoisin, että keskustapuolueessakin vielä tehtäisiin semmoinen arvio niistä vääryyksistä, mitä tässä yhteydessä merkittävä puolue on tehnyt, ettei kepulle käy kuin Neuvostoliiton kommunistiselle puolueelle, että vieläkin on tekemättä tilinteko synkeistä ajoista. Nyt siellä sitten Moskovan torilla kannetaan Stalinin kuvia, kun ei ole aikanaan osattu käydä kipeitäkään asioita lävitse.

Arvoisa puhemies! Tässä nyt jo käydyn keskustelun aikana vihreitä on kuritettu ja kritisoitu ankarimman jälkeen siitä, että tämä lakiesitys ei pidä sisällään kampanjakattoa. Ja kyllä tämä kritiikki on mielestäni täysin paikallaan, koska vihreillä oli ainutlaatuinen historiallinen mahdollisuus tässä tilanteessa — merkittävänä hallituspuolueena ja ottaen huomioon tämän taustan, minkä sanoin — saada hallituspuolueiden kanssa neuvoteltua tulos, joka pitää sisällään kampanjakaton, koska kampanjakaton puutteen seurauksena jotain olennaista jää nyt puuttumaan. Se on kyllä anteeksiantamaton poliittinen virhe, ja tuntuu, että onko vihreitten omatunto saanut jonkin puudutuspiikin. Erilaisia asioita vain suhahtaa ohi, milloin sitten yliopistoasioitten kohdalta ja milloin mistäkin. Tavallaan voisi kohtuudella odottaa, kun minullakin on vihreitä kohtaan vähän tämmöinen viha-rakkaussuhde, minä nyt kuitenkin toivoisin teiltä ryhdikkäämpää politiikkaa, ettei tämä nyt jää sitten tänne vihan puolelle.

Tosiasia on, että se eriarvoisuus, joka eduskuntavaalien alla ja yhteydessä on ehdokkaitten välillä koskien taloudellisia mahdollisuuksia osallistua kampanjointiin, on vallan hirvittävää ja se on tavattoman iso kysymys poliittisen demokratian ja kansanvallan tulevaisuuden kannalta. Jo nyt löytyy kymmeniä ehdokkaita, jotka käyttävät lähes 100 000 euroa eduskuntavaaleihin. Eihän siinä ole mitään järkeä. Ja kun Tarastin komitea pääsi yksimieliseen sopuun siitä, että edustajakohtainen katto olisi ollut 50 000 euroa, niin mikä fantastinen sauma olisi ollut pitää siitä yksimielisestä ehdotuksesta kiinni eikä päästää tämmöistä puoluesihteeriporukkaa, joka sitten lankesi polvilleen kokoomuksen ja Rkp:n puoluesihteerien alla, räpeltämään tätä. Varmaan siinä keskustan puoluesihteeri Korhosen, nyt en häneen erityisemmin ole luottanut sattuneista syistä, oli aika helppo sitten mennä tähän isompien porvarien juoneen mukaan.

Sitten, arvoisa puhemies, aivan lyhyesti tähän toiseen asiaan, josta olen aiemminkin puhunut ja kirjoittanut koskien tietysti sitä tilannetta, että kun eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa, olen ehdottomasti sitä mieltä, että kansalaisilla tulisi silloin olla oikeus tietää, paljonko ehdokkailla suunnilleen on tarkoitus käyttää vaaleissa rahaa ja mikä summan kokoluokka on. Jos siinä sitten tapahtuu isoja olennaisia muutoksia tai edes pienempiäkään, se pitää sitten ilmoittaa ja tietysti kertoa vaalien jälkeen. Tässäkin pääsevät sitten kansalaiset arvioimaan oman tai muitten edustajien rehellisyyttä.

Tämänkin asian puuttuminen tästä hallituksen lakiesityksestä on tosi iso moka, koska minusta terve järki jo sanoo, että näinhän sen pitäisi olla tämän ison kohun ja skandaalin jälkeen, mikä tapahtui. Eikä sen pitäisi olla mikään maailman vaikein asia tehdä. Kysymys on tietysti poliittisesta tahdosta, ja niin kuin Ruotsin hieno edesmennyt sosialidemokraattinen pääministeri Olof Palme sanoi, politiikkahan on tahdon asia.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Me sosialidemokraatit olemme pahoillamme siitä, että Tarastin työryhmän yksimielisesti esittämää kampanjakohtaista kattoa ei sisälly tähän käsittelyssä olevaan hallituksen esitykseen. On hyvä, että lakiesityksen tavoitteena on parantaa vaalirahoituksen läpinäkyvyyttä ja sen myötä myös lisätä kansalaisten luottamusta vaalikampanjarahoitukseen.

Tässä aiemmin Ben Zyskowicz oli huolissaan siitä, että osa edustajista saa enemmän mediajulkisuutta kuin joku toinen. Itse en olisi niin siitä huolissani, vaan olen enemmänkin huolissani siitä, että kun tätä kampanjakohtaista kattoa ei nyt lyödä lukkoon tämän lain myötä, niin se on ehkä enemmän kansanedustajaehdokkaitten epätasa-arvoa lisäävä asia.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Näin kun vaalirahoituksesta keskustellaan, niin täytyy henkilökohtaisesti sanoa, että toivon todella sitä, että aina, kun puhutaan sukunimestä Korhonen, mainittaisiin etunimi. Minusta se on hyvin kohtuullista. (Ed. Viitanen: Varsinkin kun olette vielä salissa puolustamassa tätä!) — Kyllä.

Puhemies! Kun kaiken kaikkiaan keskustelee tästä vaalirahoituksesta, niin toteaisin näitä aiempia erinomaisia puheenvuoroja kuunneltuani, että ehkä meillä yhdelläkään puolueella ei ole kovin suuria edellytyksiä kovin suureen hurskasteluun tai osoitella olevamme toisia parempia. Meidän pitää nyt kaiken kaikkiaan pyrkiä katsomaan eteenpäin ja katsoa, millä tavalla tämä rahoitus kaiken kaikkiaan nyt sitten hoidetaan.

Sinällään, kun tässä katsoo tätä vaalirahoituslakia, niin kyllähän tämä on tehty aika lailla poikkeuksellisen julkisen kohun keskellä. Oikeusministeriö varmasti on tehnyt monella tavalla parhaansa, mutta tämä poliittinen julkinen valmistelu on kyllä monella tavalla muistuttanut tietynlaista poliittista huutokauppaa eikä demokratian vahvistamiseksi vaadittavaa lainsäädäntötyötä.

Oleellista tässä vaalirahoituksessa on avoimuus ja läpinäkyvyys kaiken kaikkiaan, niin puolueitten kuin ehdokkaittenkin vaalirahoituksen osalta. Itse en voi ymmärtää sitä, minkä vuoksi näitä vaalirahoituksia ei sitten ole avattu. Pelleily vaalirahoituksen kanssa ei ole millään tavalla hyväksyttävää.

Mutta on totta, että tämä esitys jättää monia kysymyksiä auki, ja itse jään kaikesta huolimatta miettimään muun muassa sitä, ovatko nämä ehdokkaan vaalirahoituksen maksimitukirajat käytännössä nyt itse asiassa kovin tarpeellisia, ovatko ne turhia. Oleellista on avoin ilmoittaminen, jotta äänestäjät tietävät, mistä rahat ovat tulleet. Äänestäjät tekevät sitten omat ratkaisunsa sen pohjalta, millaisia tukia ja missä määrin ehdokkaat ovat saaneet.

Tuo rahankeräyslain muutos on kyllä erittäin myönteinen rahankeräysluvan osalta, sitä on syytä vahvasti kannattaa, mutta tosiaan tämä lakiesitys jättää aika paljon epäselviä yksityiskohtia noin nopeasti lukien. Jäin pohtimaan sitä, millä tavalla vaikkapa nyt talkootyö kaiken kaikkiaan tullaan hinnoittelemaan. Noitten paljon puhuttujen säätiöitten osalta — ehkä luin sen vähän nopeasti — jäin miettimään muun muassa sitä, miksi tukikielto koskee muun muassa kaikkia säätiöitä. Nythän on kuitenkin niin, että eiväthän kaikki säätiöt ole yleishyödyllisiä säätiöitä, minkä vuoksi nämä muut säätiöt sitten ikään kuin suljetaan vaalirahoituksen ulkopuolelle.

Yksi kysymys on myös se, kieltääkö nyt laki ehdokkaan vaalirahoituksessa tuon 4 §:n mukaan julkisten yhteisöjen tilojen käytön vaalitoiminnassa yksittäisten ehdokkaitten osalta, kuten ainakin yksityiskohtaisten perustelujen pohjalta voisi ymmärtää.

Sitten kampanjakatot. En itse niitä pidä mitenkään mahdottomina, mutta luin vain tätä vasemmistoliiton tekemää esitystä, ja jäin vain itse miettimään sitä, että jos esimerkiksi eduskuntavaaleissa kampanjakatto on 30 000 euroa, niin minkälaisen ongelman tuo katto kaiken kaikkiaan tuo tuntemattomille ehdokkaille, jotka eivät ole suuren yleisön tietoisuudessa. Tarkoittaako tämä käytännössä sitä, että julkkisehdokkaat ja maakuntien ikään kuin näkyvät ykköspoliitikot ovat ne, jotka jatkossa ovat vahvoilla näissä kampanjoissa? Ovat varmasti, mutta ei millään kovin vahvalla talkootyöllä kaikkea korvata, eli ehkä tuota on syytä pohtia myös tältä näkökulmalta. Ennen kaikkea oleellista ja tärkeää on se, että tuo rahoitus saadaan erittäin avoimeksi ja läpinäkyväksi.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käsitelty tänään monia hyviä vaalilakeja niin vaalitapaan kuin vaaliaikaankin liittyen. Kaikilla näillä on ollut tarkoitus edistää osallistuvuutta, läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja yhdenvertaisuutta, ja siihenhän tämäkin laki vaalirahoituksesta pyrkii. Siitä huolimatta itselleni tämä on tänään käsitellyistä vaalilaeista ehkä se suurin pettymys siitäkin huolimatta, että kyseessä on selkeä parannus entiseen.

Täällä on erityisesti nostettu esiin kampanjakaton puutteen ongelmallisuus. Kaikki varmasti tietävät, että meille vihreille kampanjakatto olisi kelvannut ja esimerkiksi Tarastin työryhmän esitys sellaisenaan, mutta siitä huolimatta en jaksa uskoa kampanjakaton kaikkivoipaisuuteen, vaan kyllä siinäkin tilanteessa, että kampanjakatot olisi saatu, elää paha epäilys siitä, että erilaiset kepulikonstit olisivat kuitenkin olleet mahdollisia. Täällä ed. Gustafsson sanoi hyvin, että politiikka on tahdon asia, mutta niin on se kepulointikin. Eli kyllä sitten, jos tahtoa on, on mahdollisuuksia myös sitä kampanjakattoa erilaisin keinoin kiertää.

Ihan hyvä huomio ed. Arhinmäeltä se, että 6 puoluetta 8:sta olisi ollut valmis kampanjakatot hyväksymään, mutta demokratiaan kuuluu tietysti hallitustyö ja hallitusyhteistyö. Ministeri tekee tietysti sellaisia esityksiä, joiden takana koko hallitus pystyy seisomaan ja vielä nukkumaan yönsäkin, eli kyllä siitä lähtökohdasta on aivan itsestäänselvää, että ei oikeusministeri pysty tekemään esitystä, jota kaksi hallituspuoluetta eivät tue.

Mutta jos olen skeptinen tämän kampanjakaton suhteen, niin haluaisin kyllä muistuttaa siitä, että ihan pelkästään rahakaan ei ratkaise. Tässä salissa on edelleenkin hyvä esimerkki ihmisestä, jolla ei ollut suurta ennakkotunnettuutta eikä paljon kampanjarahaa, kampanja maksoi alle 2 000 euroa, ja täällä hän istuu tomerana ja pitää puheenvuoroja, ja hyvä niin. Siis kaikki kunnia hänelle, ja toivon mukaan jatkossa tulee samanlaisia esimerkkejä.

Uskon myös vahvasti siihen — kun täällä meitä vihreitä roimitaan molemmille poskille, sekin kuuluu asiaan ja tuntuu ihan kasvattavalta — että meillä jokaisella on paitsi lain mukanaan tuoma velvollisuus ja rangaistusuhkien mukanaan tuoma ikään kuin vastuu myös vapaa tahto ja mahdollisuus toteuttaa huomattavasti tiukempia sääntöjä. Esimerkiksi me vihreät olemme monissa vaaleissa jo kertoneet hyvin tarkasti omat vaalirahamme, mistä ne tulevat, mihin ne menevät. Itse pidän kaikkein tärkeimpänä sitä, että äänestäjällä on oikeus tietää, mistä ja minkä verran rahaa tulee. Se on äänestäjän oikeus, mutta se on myös äänestäjän velvollisuus. Ja uskon vahvasti siihen, että loppumetreillä äänestäjät ovat niin valveutuneita, että haluavat antaa äänensä sellaiselle ehdokkaalle, joka vapaaehtoisesti julkistaa omat tietonsa.

Mutta kaikesta huolimatta tämä on parannus nykytilanteeseen ja siksi kannatettava. Toivon silti, että työ vaalirahoituksen selkeyttämiseksi ja myös rajoittamiseksi jatkuu. Peli olkoon raakaa mutta rehellistä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kyllä se raakaa on. On vähän kokemuksia siitä.

Arvoisa puhemies! Tästä vaalirahoitusta koskevasta laista muutama näkökohta. Ensinnäkin yksi mielenkiintoinen asia on se, että tässä puhutaan koko ajan vaalikulujen kattamisesta, mitenkä niitä katetaan, mutta taseista ei puhuta mitään eikä siitä rahojenkäytön lopputuloksesta. Nimittäin tuolla meidän perällä, jossa on vauraita ihmisiä kuin missäkin, on eteviä ehdokkaita ollut vuosien saatossa. Siellä on niin eteviä, että he keräävät kunnon potin ja sillä sitten, mikä ei kulu kampanjaan, saunat korjataan jnp., ja sehän on fiksua hommaa kuin mikäkin. Elikkä toisin sanoen tämä tasepuoli on unohtunut tässä kokonaan, koska se on aika mielenkiintoinen asia. Mutta näinhän sitä pitää toimia, että jää nettoa.

Sitten hyvin merkittävä asia on, josta minä haluaisin arvoisalta ministeriltä kysyä, tämä 4 §:n 3 momentti, joka kertoo, saako ottaa vastaan ulkomaista tukea ja keneltä saa ottaa. Täällä puhutaan vain, että yksityishenkilöltä sekä ehdokkaan aatesuuntaa edustavilta kansainvälisiltä yhteisöiltä ja säätiöiltä. Mitenkäs on, kun otetaan viime vaalit huomioon — siellähän eräitten kirjojen mukaan oikein sanotaan ministereitten nimet ja Caymansaaret jnp. — onko tämä rahoitushomma nyt tässä otettu huomioon, kun Helsingin lehdistössäkin on kerrottu, kuka oli rahoituksen takana jnp.? Tämä olisi aika mielenkiintoista tietää, koska tästä se ei aukea.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Gustafsson kertoi, että hänellä on tällainen viha-rakkaussuhde vihreisiin. Keskustan puolella taisi mennä vähän vihan puolelle. Ihan kaikella rakkaudella toivoisi, että me yrittäisimme olla rakentavia emmekä menisi syyttelyn puolelle. Monien puolueitten tilit ja säätiöt ovat vielä avaamatta, ja siellä on alv-sotkuja ja muita, että ei meidän kannata kenenkään olla ensimmäisenä toisia kivittämässä. Tärkeintä on minun mielestäni tulevaisuus ja se läpinäkyvyys, mihin tässä todella hienosti on monissa puheissa viitattu.

Aivan samoin kuin useimmat puhujat täällä minä olisin myös kaivannut sitä kampanjakattoa. Minun mielestäni nimenomaan nuorille ehdokkaille, uusille ehdokkaille olisi ollut paljon tasavertaisempaa se, että pienemmälläkin rahalla olisi saanut sen saman näkyvyyden kuin muut.

Sinänsä tässäkin on keinoja, joita voidaan sitten toteuttaa ihan omaehtoisesti. Kuulin ed. Anderssonilta Varsinais-Suomen vihreiden käytännöstä, jossa heillä muistaakseni 30 000 on tällainen raja, että jos sen yli laittaa vaalikassaan, niin puolet pitää antaa sitten uusille aloittajille. Minun mielestäni tämä on aivan loistava idea, ja tätä kannattaa varmaan eri puolueissa viedä eteenpäin, samoin kuin monia muita näitä vielä tarkempia ilmoittamisia ja muita sellaisia, jotka ovat aivan vapaaehtoisesti toteutettavissa. Näistä kannattaa puolueitten pitää kiinni ja nostaa niitä framille. Se voi olla vaalivoiton salaisuus.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Viitaten ed. Lapintien lakialoitteeseen haluan todella muistuttaa tästä kulukattojen tärkeydestä. Sehän oli yksi koko tämän vaalirahoitusuudistuksen tärkeimmistä tavoitteista. Se olisi ollut erityisesti tavallisten pieni- ja keskituloisten ehdokkaiden etu. Valitettavasti ministeri Brax luopui tästä keskeisestä tavoitteesta ja antoi periksi muille hallituskumppaneille.

Ed. Lapintien lakialoite on kannatettava, koska siinä on esitetty eri vaalikampanjoille selkeitä kulukattoja. Itse esitin asiaa pohtineessa Tarastin työryhmässä vieläkin alhaisempia kulukattoja. Kunnallisvaaleissa 5 000 euron kampanjakatto olisi ollut mielestäni sopiva ja kohtuullinen. Eduskuntavaaleissa 30 000 euroa ja europarlamenttivaaleissa 50 000 euroa olisi ollut sopiva kulukatto. Raha ei saisi ratkaista minkään vaalien tulosta.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Järvinen täällä sanoi, että hallituksessa pitää taipua asioissa, vaikka olisi toisenlainen näkemys. Mutta pitää muistaa sitä keskustelua, joka täällä käytiin silloin, kun vaalirahakohu oli kovimmillaan ja pahimmillaan ja vähän puolueella kuin puolueella ja osalla ehdokkaista oli ongelmia sen kanssa. Silloinhan taisi olla ministeri Katainen, joka lanseerasi tämän maan tapa -sanan ja alkoi puhua täällä koko ajan, että maan tapa, vaikka se taisi olla vain muutaman puolueen tapa. Mutta silloin myös, kun äänestettiin luottamuksesta, korostettiin sekä Kataisen että Vanhasen suulla, että tämä kysymys ei ole hallitus—oppositio-kysymys, että tämä menee puolueiden sisällä. Silloin yritimme kysyä ja sanoimme, että pitää olla myös niin, että silloin, kun päätetään vaalirahoituslaista, se ei voi olla hallitus—oppositio-kysymys. Mutta nyt täällä sanotaankin, että tämä on hallitus—oppositio-kysymys, vaikka itse asiassa yli puolet hallituksesta on kuitenkin kampanjakaton takana.

Kyllä tässä on nyt se ongelma, että ne ehdokkaat, joiden kavereilla on paksut lompakot ja syvät taskut, ovat vahvoilla, jos me emme lähde rajoittamaan näiden kampanjoiden jatkuvaa kasvua. Kyllä tässä, ministeri Brax, te olette ollut kuningattaren asemassa. Te olette tuonut tämän esityksen tänne, ja kun hallitus on ollut vähän kuin yritys, jossa pääministeri on toimitusjohtaja ja ministerit hallinnoivat omaa alaansa, niin kyllä olisi pitänyt tuoda tämä esitys. Puolueiden sisäiset solidaarisuusjaot ovat ihan hyvä asia, mutta se ei ratkaise sitä ongelmaa, joka on se, että on puolueiden väliset, ehdokkaiden väliset isot ongelmat rahoituksen kautta. Ei se auta, jos muutama puolue sopii siitä, että kampanjat eivät lähde käsistä, jos osa puolueista toimii, kuten tähänkin asti.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä kampanjakatto on kyllä äärettömän tärkeä asia. Minusta oli hyvä tämä ed. Arhinmäen esittämä 30 000 euron katto. Toivoisi nyt, kun tässä monet edustajat ovat tätä asiaa kannattaneet, että se vielä saataisiin sisältymään tähän hallituksen esitykseen. Kyllä se vaan niin on, että raha ei saisi ratkaista vaalikampanjaa.

Ed. Heli Järvinen oli sitä mieltä, että ratkaisisiko tämä kampanjakatto kuitenkaan tätä vaalirahoitusasiaa, mutta kyllähän, jos selkeä katto säädetään, siitä pitää pitää kiinni. Näkisin vielä sen, että siinä vaiheessa kaikki ehdokkaat olisivat samalla viivalla ja kaikilla olisi mahdollisuus jalkautua entistä enemmän ja tavata niitä äänestäjiä ja saada ihmisiä äänestämään. Sitä vaalityötä pitäisi tehdä henkilökohtaisesti äänestäjien parissa enemmän, jalkautua. Se olisi sitä avoimuutta ja yhteistyötä kansalaisten kanssa, ja siinä myös samalla kuulisi kansan mielipiteet tuleviin hallitusohjelmiin ja tärkeisiin asioihin, mitä pitää eduskunnassa seuraavalla kaudella ajaa. Näkisin sen vaan positiivisena, että kampanjakatto saa ehdokkaat jalkautumaan kansalaisten pariin.

Kyllä se on todella huono vaihtoehto, mikäli tätä kampanjakattoa ei saada, kun miettii, että jos vaalirahoituskatto on suurin piirtein taivaita myöten auki, se on aivan mahdotonta ja siitä tulee se kilpavarustus, mistä on puhuttu, ja se ei pääty ikinä, jos me emme täällä eduskunnassa pysty päättämään sitä ja asettamaan selkeää kattoa vaalirahoitukselle.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa rouva puhemies! Joitakin seikkoja.

Tämän esityksen vastuuministerinä toistan vielä sen, mitä sanoin aikaisemmin: Tämä esitys on radikaali, tämä on erittäin hyvä. Tämä mielipide ei ole vain subjektiivinen oma mielipiteeni, vaan tämä mielipide on laajempi asiantuntijoiden mielipide, myös Euroopan neuvoston piirissä.

On päivänselvää, että jos tämmöisessä tilanteessa olisi tässä esityksessä ollut vielä se kampanjakattokin, niin sitten täällä olisi käyty keskustelu siitä, että se on väärän kokoinen tai jotain. On tietysti opposition tehtävä vaatia lisää. Kovasti arvostan sitä, että nyt meillä on pöytäkirjoissa näkemys siitä, mikä tulee olemaan seuraavassa hallitusohjelmassa varmasti sitten loppuun asti täällä puhuneiden ihmisten vaatimus hallitusohjelmaan. Silloin me olemme erittäin vahvoilla siinä, että tästä laista tulee jatkossa vieläkin parempi. Siltä osin on todella hyvä, että tämä keskustelu täällä käytiin.

Täällä puhuttiin aika paljon eräästä tällä vaalikaudella käydystä luottamuslauseäänestyksestä. Siinä yhteydessä, ja nyt astun siis oikeusministerin roolista vihreäksi kansanedustajaksi, kun niin moneen kertaan vihreitä haastoitte, vihreä eduskuntaryhmä ilmoitti vaatimuksensa tähän lakiin, ja ne vaatimukset ovat tätä kampanjakattoa lukuun ottamatta kaikki tässä laissa. Nyt erityisesti ed. Arhinmäelle mutta muutenkin niille, jotka kertoivat tätä legendaa puoluesihteerien päättämisestä: Minä johdin niitä neuvotteluita, kun puoluesihteerit olivat oikeusministeriössä neuvottelemassa. Neuvotteluja johti koko ajan vastuullinen oikeusministeri, ja paikalla olivat myös kaikki vastuuvirkamiehet tai ne virkamiehet, joilta apua tarvittiin silloin. Kysymys ei ole tämmöisestä tarinasta, joka sinänsä kuulostaa raflaavalta ja hauskalta. Kysymys on niistä taustaneuvotteluista, joista tiedettiin, että niitä käytiin Tarastin toimikunnan jälkeen, joka ei siis ollut yksimielinen, niin kuin täällä on moneen kertaan väitetty, vaan josta jo nähtiin, että hallituspuolueiden sisällä on tästä kampanjakatosta erimielisyyttä.

Niitten neuvottelujen jäljiltä kun katsotte tulosta, niin siellä on monta kohtaa tiukentunut Tarastin toimikunnasta. On ollut kummallisen hiljaista, eikä ole kiitoksia kuulunut muun muassa siitä ... (Ed. Viitasen välihuuto) — Ed. Viitanen, eikö ole oleellista se, että toisin kuin Tarasti esitti, jos ilmoittaa rahoittavansa lainalla vaalikampanjan, se pitää sittenkin raportoida, miten se oikeasti maksetaan, eikä vaan, niin kuin alkuperäinen esitys oli, että ilmoittaa suunnitelman? Tämä on käytännössä huomattavasti tärkeämpi uudistus, jonka näissä neuvotteluissa ja jatkoneuvotteluissa sain läpi, joka tulee kontrolloimaan sitä, että tässä laissa ei ole aivan keskeistä aukkoa siltä osin, että kampanjoita sanotaankin rahoitettavan lainalla ja sitten sitä lainaa myöhemmin maksetaan tavoilla, joita ei kontrolloida. Nyt kontrolloidaan. Tämä on vain yksi esimerkki siitä. Myös ilmoitusrajat tippuivat.

Nyt tulee todella tärkeä myös sinne ed. Korhosen, siis Kainuun Korhosen, suuntaan. Kyllä se on iso juttu ja ehdottomasti hallituksen yksimielinen sitoutuminen, että yksittäisillä lahjoituksilla on nämä katot. Siinä nimenomaan kampanjan osana ei tule sellaisia kiitollisuudenvelkoja, joista täällä viisaasti puhuttiin aikaisemmin. Yksittäisillä lahjoituksilla on sekä puolueiden osalta että ehdokkaiden osalta rajat, katot. Siis tuli toinen katto, mitä Tarasti esitti, mutta tuli katto, tämäkin parannus ja tiukennus. Sillä on merkitystä juuri sille, ettei synny epäasiallisia kytköksiä yksittäisiin tahoihin.

Sitten tulee tämä tärkeä kritiikin kohde tästä, miksi ei pidä jo etukäteen ilmoittaa. Tältä osin haaste on nyt kyllä seuraavissa vaaleissa. Kaikki, jotka tästä puhuvat, näyttäkööt mallia. Ainakin itse aion tehdä sen, olen tehnyt sen aikaisemminkin, mutta nyt myös puolueiden osalta. Tämä paine seuraavissa vaaleissa, että osa puolueista toivottavasti asettaa katon keskenään, vihreät tulevat sen tekemään ja ilmoittavat etukäteen, toivottavasti johtaa sitten hallitusneuvotteluissa näiltäkin osin vielä parempaan esitykseen. Mutta kuten sanottu, parempi lihava sopu kuin laiha ja loputon riita. On poikkeuksellisen hienoa, että koko hallitusrintama saatiin tähän esitykseen mukaan. (Välihuuto) — Näin vaikeassa asiassa saatiin tämä sopu. — Vielä kaiken lisäksi on, niin kuin Timo Soini ruukaa silloin tällöin muistuttaa: sitä vettä melominen, minkä päällä kanootti.

Näistä lähtökohdista ministeri on erittäin tyytyväinen ja esittää, että esitys on hyvä ja se on radikaali ja on hienoa, että se saadaan läpi ja että se yksimielisenä jo näillä äänillä menee läpi. On hienoa, että eduskunnassa on paine muuttaa sitä vain ja ainoastaan vielä tiukempaan suuntaan.

Ed. Timo Korhoselle voin myöhemmin antaa yksityisopetusta. Talkootyö on määritelty. Säätiöt saavat antaa rahoitusta riippuen siitä, kumpaan leiriin ne kuuluvat. Julkisoikeudellisten yhteisöjen osalta on kielletty. Veronmaksajien rahoja ei anneta enää toista kautta, ja se on oikein. Kahvitella yhä saa, ja tiloja saa käyttää. Se on nimenomaisesti siellä laissa luvattu.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Brax oli tässä kuningattaren asemassa, ei käyttänyt tätä hyväkseen, ja nyt puheenvuoron perusteella hänestä on ilmeisesti tullut se prinsessa, jota häiritsee se herne siellä patjojen alla. Nimittäin sanoitte, että täällä olisi kuitenkin arvosteltu väärän kokoisesta kampanjakatosta, vaikka juuri puheenvuorossani sanoin, että me olimme valmiita hyväksymään Tarastin työryhmässä korkeammat katot kuin olisimme itse halunneet, juuri sen vuoksi, että tämä asia pitää viedä eteenpäin.

Näköjään prinsessalle eivät kelpaa ne kehut, joita täällä kuitenkin tuli minun mielestäni aika laajasti kaikkia muita asioita kohtaan paitsi tätä, jota pidetään hyvin keskeisenä ja oleellisena, jolla saadaan kerta kaikkiaan pysäytettyä tämä kilpavarustelu kampanjoiden kesken: pannaan katto sille, kuinka paljon mainontaan voi käyttää rahaa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ministeri Brax, kiitos vielä tästä, että olette ylipäätänsä tuonut tällaisen tiukennuksen tänne. Totta kai se on hyvä, ja nyt puolueillekin tuli se uhkasakko — itse alun perin olen esittänyt sitä rikosoikeudellistakin sakkoa. Mutta ette ollenkaan perustellut sitä, minkä takia tässä ei ole sitä etukäteen ilmoittamisen velvollisuutta. Onhan se nyt päivänselvää, että äänestäjät tarvitsevat tiedon siitä, millä ehdokkaat kampanjoivat, kuka heitä rahoittaa, minkä suuruisia kampanjat ovat, mihin rahat ovat menneet. En ole kuullut yhtään perustelua sille, miksi tätä ei ole tässä.

Sille, että kokoomus ja ruotsalainen kansanpuolue ovat vastustaneet kampanjakattoa, on päivänselvä selitys, hehän käyttävät valtaisat summat rahaa. Kyllä minusta 30 000, mikä on tässä meidän lakiesityksessämme kampanjakatto, on valtava summa rahaa, jos ajatellaan tavallisten ihmisten rahankäyttöä. Kyllä sillä tehdään jo tunnetuksi tuntemattomiakin ehdokkaita.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vielä tästä kampanjakatosta. Muistan, että kun täällä säädettiin edellisen kerran lakia henkilökohtaisesta vaalirahoituksesta, silloin kävimme samaa keskustelua. Olimme hyvin pettyneitä siitä, että vihreät eivät enää silloin tukeneet aiemmin tukemaansa kampanjakattoa. Muistan, että tämän jälkeen, sitten kun ruvettiin valmistelemaan tätä uutta kokonaisuutta, ministeri Brax itse otti kantaa ja vaati kampanjakattoja. Muistan silloin todenneeni, että toivottavasti tällä kertaa sitten ihan aidosti tämä vaatimus etenee ja tulevat nämä kampanjakatot. Taas kerran jouduimme siinä pettymään.

Mielestäni, arvoisa ministeri, tämä kampanjakatto on todella iso kysymys, se ei ole mikään pieni. Kuten ed. Arhinmäki vasemmistoliiton osalta totesi, voin myös demareiden todeta, että kyllä mekin olisimme olleet valmiita hyväksymään jopa korkeammat kampanjakatot, koska meille tämä periaate on niin tärkeä. Se on sen vuoksi meille iso kysymys. Minusta ei ole mukavaa ajatella, että me oppositiosta käsin tekisimme ministerin mielestä ikään kuin oppositiopolitiikkaa sillä, että me kuitenkin haluamme tuoda vakavasti omat mielipiteemme ja esityksemme näkyviin. Tämä ei ole mitään politikointia, tämä on aitoa keskustelua.

Haluan kyllä todeta, (Puhemies: Aika!) että minulle tulee mieleen tässä, että kyllä aika pahasti jouduitte periksi antamaan, kun kuitenkin itse vielä työtä koko ajan johditte.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan pari näkökohtaa tähän keskusteluun.

Ensin ed. Arhinmäelle: Kun sanoitte jossain aikaisemmassa puheenvuorossanne, että kovin harvaa tämä asia täällä salissa kiinnostaa, niin jottei nyt jäisi väärää kuvaa tilanteesta, haluan kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että tätä eduskunnan keskustelua seuraa useampi kansanedustaja myös tuolla työhuoneessaan, kuten minäkin tein. Samalla siinä pystyy vielä jotain muutakin työtä tekemään. Se ei ole ihan huono eikä varmasti ed. Arhinmäellekään tuntematon tapa osallistua eduskuntatyöhön.

Sitten toinen kommentti ed. Lapintielle: Sanoitte puheenvuorossanne aikaisemmin, että kokoomuksen ja keskustan piiristä olisi sanottu, että oli maan tapa jättää ilmoittamatta summat, että vaikka laki vaatii ilmoittamaan tietyn summan ylittävät summat, niin jos sitten jätetään kuitenkin ilmoittamatta, kuten luvattoman moni kansanedustaja ja kansanedustajaehdokas viime vaalien jälkeen teki, niin tätä olisi perusteltu viittaamalla, että se on maan tapa. Tällaista perustelua itse en ainakaan huomannut kenenkään esittäneen. Kuten sanoin, laki selvästi vaatii, että tietyn rajan ylittävät avustukset on eriteltävä, ja kovin moni näitä avustuksia saanut jätti ne erittelemättä, ja se ei ole hyväksyttävää.

Maan tavan osalta itse huomasin viitattavan lähinnä siihen tapaan, millä Suomessa yleensä on vaalirahoitusta järjestetty. On myyty, esimerkiksi meillä kokoomuksen piirissä, seminaarilippuja, keskustan piirissä on taidekauppa kukoistanut ilmeisen hyvin, vasemmalla on saatu ammattiyhdistysliikkeeltä toiminta-avustuksia jne. Tämä on ollut maan tapa, ja näin on tehty, ja tässä ei mitään laitonta ole ollut. Lain rajamailla tai jopa laittomuuden puolella on oltu silloin, kun näitä avustuksia on saatu esimerkiksi sellaisilta säätiöiltä, joiden ... Arvoisa puhemies, jatkan vielä lyhyesti pöntöstä. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Niin, arvoisa puhemies, kuten sanoin, lain rajoilla tai jopa lain väärällä puolella on oltu silloin, kun näitä avustuksia joko suoranaisina avustuksina tai seminaariosallistumisina tai taulukauppoina, ainakin jos liikutaan vähänkin tuntuvammissa summissa, on saatu sellaisilta yhteisöiltä, säätiöiltä tai muilta yhteisöiltä, joiden toimenkuvaan ja tarkoitukseen tällainen osallistuminen, osallistuminen vaalityön rahoitukseen tai puoluetoiminnan rahoitukseen, ei niiden omien sääntöjen mukaan ole kuulunut.

Samoin vähintään lain ja hyvän tavan rajoilla on liikuttu silloin, silloinkin ilmeisesti maan tapaa noudattaen, kun esimerkiksi kunnat tai kuntia lähellä olevat tai kunnista muodostuvat yhteisöt tai kuntien yhtiöt ovat ostaneet oman alueensa ehdokkailta taidetta tai jotain muuta tavaraa, jolla käytännössä on tuettu vaalityötä. Tämä on esimerkiksi Pohjanmaalla ilmeisesti ollut hyvinkin yleinen tapa, ja nythän tässä lainsäädännössä esimerkiksi tällaista tapaa ei pidetä lainmukaisena.

Täällä aiemmassa keskustelussa on myös sanottu, että monet puolueet salasivat saamiaan vaaliavustuksia. Ed. Lapintie puhui tästä. Haluaisin ed. Lapintien kiinnittävän huomiota siihen, että muistaakseni — ministeri tai joku muu varmasti oikaisee, jos muistan väärin — tänäänkään, tällä hetkellä voimassa olevan lainsäädännön mukaan, puolueiden velvollisuuksiin ei kuulu ilmoittaa saamiaan vaaliavustuksia. Tämän lainsäädännön, jota nyt ollaan säätämässä, jälkeen kuuluu.

En tiedä, voidaanko median ja esimerkiksi ed. Lapintien tavoin syyttää puolueita siitä, että ne ovat aiemmissa vaaleissa salanneet saamiaan vaaliavustuksia, kun ei sen enempää laki kuin myöskään — ja tämä on oleellista — vallitseva käytäntö, oikeutettuna ja legitiiminä pidetty käytäntö, ole edellyttänyt puolueilta niiden saamien vaaliavustusten julkistamista.

Eri asia on sitten, että puolueiden välillä syntyi tällainen ymmärrettävä kilvoittelu avoimuudessa, kun näitä ruvettiin vaatimaan, ja puolueet julkistivat saamiaan vaaliavustuksia. Silloin media lähinnä leimasi tämän niin, että nyt on tehty huomattavia paljastuksia, kun puolueet ovat näitä salailleet. Minun mielestäni tämä on aika epä-älyllistä kirjoittelua. Voidaan mennä vaikka vaali vaalilta taaksepäin ja julkistaa ja paljastaa hirveitä salattuja vaaliavustuksia. Koska ne eivät ole olleet julkisia, niin niitä ei ole julkistettu.

Mutta totta kai media pystyy kannustamaan puolueita avaamaan vaikka, mitä tässä nyt on, vuoden 2003 eduskuntavaalien tai vuoden 2000 presidentinvaalien rahoituskanavat, jos tällainen avoimuuskilpailu puolueiden välillä taas saadaan aikaiseksi, ja taas voidaan ihmetellä suuria paljastuksia salatuista asioista. Ei minun mielestäni se ole salailua tai pimittämistä, jos on toimittu silloisten pelisääntöjen mukaan, jotka siis eivät ole olleet pelkästään laillisia vaan myös täysin legitiimejä. Silloin aikanaan on lähdetty siitä, että vaalituet eivät ole julkisia. Nyt kun ne ovat lainsäädännön mukaan julkisia ja nyt tehtävänä olevan lainsäädännön myötä tulevat entistä laajemmin julkisiksi, niin totta kai niiden mukaan on toimittava.

Arvoisa puhemies! Kun nyt tulin tänne pönttöön ja oli tilaisuus vähän monisanaisemmaksi heittäytyä, niin haluan vielä sanoa tästä koko vaalirahoituskirjoittelusta ja nimenomaan osoittaa sanani tällä hetkellä ja tältä osin lähinnä median edustajille, jotka hekin tyytyvät nyt työhuoneissaan kuuntelemaan tätä keskustelua, että se synnytetty tai syntynyt yleinen mielikuva, että Suomessa olisi nyt paljastunut tämän vaalirahoituskeskustelun myötä jokin aivan kauhistuttava poliittinen korruptio, jonka myötä Suomi olisi vajonnut korruptoituneimpien eurooppalaisten valtakuntien joukkoon, tämä tulkinta, mielestäni vaalirahakeskustelusta ei pidä paikkaansa.

Tietysti me käytämme sanaa "korruptio" tai sanaa "korruptiivinen" hyvin erilaisissa merkityksissä. Jotkut tarkoittavat korruptiolla pelkästään lainsäädännön kieltämää lahjontaa, ja toiset puhuvat korruptiosta laajemmin tapain turmeluksena, tällaisena sopimattomana menettelynä, mutta haluan kuitenkin sanoa, että koko tämän vaalirahakohun jälkeen meillä taitaa olla yhden käden sormin laskettavissa sellaisia tapauksia, joissa on edes herännyt keskustelu tai poliisilla edes epäilykynnys on ylittynyt, jotta voidaan puhua lahjonnasta. Siis on kaksi kolme tapausta minun tietääkseni tällä hetkellä, joissa edes selvitetään sitä, onko kyseessä lahjonta, tai joita tutkitaan jo lahjoman vastaanottamisena tai antamisena. Sen sijaan yhtään syytettä ei ole vielä nostettu — no, aikakaan ei ole vielä käsillä — eikä tietysti yhtään tuomiota ole tullut.

Eli jos tämän käydyn laajan vaalirahakeskustelun myötä — jossa on ollut paljon hyvää, sen keskustelun tuloksena — sanotaan, että nyt on paljastunut aivan hirvittävä suomalainen poliittinen korruptio ja puolueiden ja ehdokkaiden ja poliitikkojen korruptoituneisuus, niin tätä arviota itse en kyllä allekirjoita.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Tässä ed. Zyskowicz kuvaili juuri sitä, mitä tarkoitin. Eli kokoomuksen puheenjohtaja Katainen keksi kutsua maan tavaksi sitä, että yritykset rahoittavat kokoomuksen ja keskustan poliittista toimintaa. Ei se ole maan tapa silloin. Okei, se voi olla kokoomuksen ja keskustan osalta maan tapa, mutta ei se ollenkaan ole koskenut kaikkia puolueita. Ja kyllä minusta se on korruptiota, jos lähdetään tutkimaan kansanedustajien vastaanottamia rahoja lahjontana. Ja nimenomaan kutsun sitä rakenteelliseksi korruptioksi, ja sitä se minun mielestäni on. Aikanaan kun Suomi komeili tämän kansainvälisen korruptoitumattomuuslistan kärjessä, niin jo silloin olen muutamissa keskusteluissa sanonut, että mahtaakohan tässä olla kyse siitä, että me emme tunnista tätä meidän korruptiotamme. Ja nyt se on kansainvälisestikin huomattu, että Suomihan on romahtanut tällä listalla. Eli kyllä tässä on vakavista asioista puhe, eikä kyse ole mistään hyväksyttävästä maan tavasta niin kuin oma puheenjohtajanne yritti väittää.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa rouva puhemies! Vain tästä suomalaisesta maineesta ja mitä tässä käydyssä keskustelussa on käynyt esille, arvioinnista, niin toivoisin kuitenkin, ettei nähtäisi mitään syytä yrittää vähätelläkään niiden ongelmien määrää. Ed. Zyskowiczin alkupuheessa mielestäni hyvin kuvailtiin, kuinka pöyristyttävää on muun muassa se, että merkittävä osa kansanedustajista oli jättänyt ilmoittamatta, ja jo pelkästään se yksinään on asia, josta mielestäni on ihan oikeutettua olla yhä vielä aikojenkin kuluttua sitä mieltä, että Suomessa on ongelma. Ja olen ed. Lapintien kanssa samaa mieltä siitä, että kyllä ilmeisesti näissä Transparency Internationalin arvioissa tämä koko esiin tullut sotku on vaikuttanut siihen, kun se tutkimusmetodihan on, että Suomessa toimijoilta kysellään heidän tuntemustaan, ja on jäänyt epäilys semmoisesta, että onkohan kaikki tullut esille tai että, hetkinen, olenkin ollut ehkä sokea joillekin tietyille rakenteille. Tältä osin meillä on kyllä nyt parantamisen ja näytön paikka, vaikka nämä erot tässä kärkijoukossa — nyt me olemme kuudentena — ovat aika pientä marginaalia, ja sekin täytyy muistaa, että me olemme yhä maailmanluokan huippumaita. Mutta suunnan täytyy olla takaisin sinne ykköseksi. Siitä näkökulmasta toivoisin, ettei ennenaikaisesti alettaisi tyynnytellä, että meillä ei ole ongelmaa. Mutta tänään meillä on ratkaisu, meillä on iso ratkaisu käsissämme tässä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Lapintie, kokoomuksen puheenjohtaja Katainen kutsui maan tavaksi esimerkiksi sitä, että yritykset ovat tukeneet kokoomuslaista vaalityötä. Minun mielestäni se on ollut maan tapa, se on ollut täysin hyväksyttävä maan tapa, ja toivon, että se tapa jatkuu myös tämän vaalilainsäädännön voimaantulon jälkeen. Ne yritysten ostamat seminaariliput tai antamat suorat tuet, kun ne tapahtuvat näiden pelisääntöjen puitteissa, ei niissä ole mitään pahaa. Ei myöskään siinä ole mitään pahaa, että monet ammattiliitot näiden samojen pelisääntöjen puitteissa tukevat vasemmiston ehdokkaita tai vasemmistopuolueiden vaalityötä. Onko tämä sitten sitä rakenteellista korruptiota? Kun termejä laajasti käytetään, niin totta kai voi sanoa, että tämä on rakenteellista korruptiota, että yrityselämä tukee porvarillisia puolueita, että se on rakenteellista korruptiota, että ammattiyhdistysliike tukee vasemmistopuolueita. Ei se nyt minun mielestäni ole mitään rakenteellista korruptiota. Minun mielestäni siinä silloin tätä korruptio-sanaa venytetään aiheettomasti.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Teidän puheenjohtajanne Katainen kutsui tätä maan tavaksi siinä tilanteessa, kun keskusteltiin niistä suurista summista, jotka sittemmin taloudellisiin vaikeuksiin joutuneet yritykset olivat antaneet erityisesti keskustan ja kokoomuksen kansanedustajille. Minusta se ei ole kyllä maan tapa, ja jos on ollutkin, niin tätä ongelmaahan yritettiin vähätellä sillä, kun sanottiin, että kaikkihan tätä ovat aina tehneet. Ei minun mielestäni ole niin, että kaikki taloudellisissa vaikeuksissa olevat yritykset olisivat epäasiallisesti tukeneet poliittisia puolueita. Minusta näin ei ole ollut eikä se ole ollut maan tapa, vaan sillä yritettiin vaikuttaa nimenomaan viime vaalien alla eduskunnan kokoonpanoon ja siihen, että saadaan aikaan porvarillinen hallitus, joka edelleen tekee politiikkaa, joka hyödyttää näitä yrityksiä. Ja kun nyt sitten yrityksiä tutkitaan sen suhteen, kuka on epäasiallisesti antanut lahjomia ja kuka on epäasiallisesti vaikeuttanut yrityksen taloudellista tilannetta syytämällä rahaa sinne, mihin se ei yritystoiminnan mukaan kuulu, (Puhemies: Aika!) niin kyllä on aika kummallista kutsua tätä maan tavaksi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Katainen ei todellakaan ole kutsunut maan tavaksi sitä, että konkurssikypsä firma antaa avustuksia poliittiseen työhön suunnilleen saman verran kuin se tekee voittoa. Se tietystikään missään tapauksessa ole mikään maan tapa, se on todellinen sui generis, jonka ilmaisun juristina hyvin ymmärrätte, eli se on todella erikoistapaus. Sen takia tämä erikoistapaus on, ja aivan aiheesta on, erittäin tarkan ja monipuolisen poliisitutkinnan kohteena juuri tällä hetkellä. Se ei tietysti mikään maan tapa ole ollut, eikä sitä ole kukaan väittänytkään.

Sitten se, että vaalitoiminnan tukemisella tai puolueiden toiminnan tukemisella pyritään vaikuttamaan eduskunnan voimasuhteisiin — totta kai sillä pyritään vaikuttamaan eduskunnan voimasuhteisiin! Erilaiset järjestöt, yrittäjät ja muut tukevat sellaisia poliittisia voimia, jotka ne jollain tavoin kokevat itselleen läheisiksi, tai sellaisia ehdokkaita, joiden he kokevat tekevän hyvää työtä. He haluavat vaikuttaa eduskunnan voimasuhteisiin sen puolesta, että se ehdokas, jonka seminaarilippuja he ostavat tai jolta he taidetta ostavat (Puhemies: Aika!) tai jolle he muuten vaaliavustuksen antavat, pärjäisi ja tätä kautta vaikutettaisiin eduskunnan lopputulokseen.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Zyskowiczin kuitenkin on tunnustettava se, että vuoden 2007 eduskuntavaaleissa tapahtui jotain ainutkertaista, (Ed. Zyskowicz: Ed. Lapintie väitti muuta!) ja se oli nimenomaan tämä Kehittyvien maakuntien Suomi -yhdistyksen rakentama vaalirahoituskuvio, joka oli valtakunnallinen. Tärkein toimija siitä yhdistyksestä, taustahenkilö, on julkisuudessa sanonut, että me halusimme maahan porvarihallituksen ja sen myöskin saimme. No, tässä ei sinällään ole mitään. Yritysten, ammattiyhdistysliikkeen, yhdistysten ja yksittäisten henkilöitten antama tuki on aivan yhtä arvokasta, aivan yhtä hyväksyttävää, kunhan se on julkista, avointa, ja kunhan kaikki tapahtuu niin kuin laki vaatii. Mutta kun kaikki ei ole mennyt niin kuin laki vaatii, niin silloin on kyllä syytä kysyä, ettekö te millään lailla tunne huonoa omaatuntoa siitä, että te olette vallassa osin laittomin rahoituskeinoin. Ettekö te millään tunne huonoa omaatuntoa?

Pahoittelen ministerille sitä, etten voinut olla koko aikaa mukana keskustelussa, mutta kysyn sitä asiaa, mihin viittasin varsinaisessa puheenvuorossani, elikkä valtion osaomistamista yhtiöistä ja niiden antamasta vaalituesta. Sehän ei ole tämän hallituksen esityksen mukaan kiellettyä. Ja sitten kun esimerkiksi viime vaaleissa, 2007-vaaleissa, kokoomus sai ainakin kahdelta valtion osaomistamalta yhtiöltä vaalitukea, niin näettekö mitään ongelmaa siinä, että valtiovarainministerin ja valtionyhtiöitten omistajaohjauksesta, omistajapolitiikasta, vastaavan ministerin puolue on saanut vaalitukea näiltä valtion osaksi omistamilta yhtiöitä? Minusta tämä asetelma on aika arka ja jääviysongelma syntyy jo siitä, jos ihmiset alkavat miettiä, vaikuttaako tämä kokoomuksen saama tuki siihen, minkälaista valtionyhtiöitten omistajapolitiikkaa ja omistajaohjausta hallitus harjoittaa.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Arvostan ed. Mustajärveä siitä, että hän muisti myös sen, että vaalitukea on tullut myös ammattiyhdistysliikkeeltä. Ja ihan samaa sumeutta liittyy tietysti myös sille puolelle. On ilman muuta hyvä — ja näinhän ed. Zyskowiczkin on moneen kertaan jo todennut, että on hyvä — että laittomuudet selvitetään ja tutkitaan. Kaikille lienee selvää se, että aivan samoin yritykset kuin ammattiyhdistysliikekin ovat tukeneet omia ehdokkaitaan juuri siinä toivossa, että olisivat saaneet näitä ehdokkaita läpi hoitamaan omia asioitaan. Sumeutta on aiheuttanut ennen kaikkea se, että näitä kaikkia tukia ei ole ilmoitettu, ja jos tämä vaalilaki edistää näiden tukien ilmoittamista, niin hyvä.

Täällä ed. Arhinmäki otti jo kuninkaalliset peliin ja on kommentoinut sekä kuningattaresta että prinsessasta. Sitten minun lapsuuteni prinsessasadut ovat ilmeisesti muuttuneet, sillä kyllä tässä sadussa prinsessalla on ollut tukevasti kumisaappaat jalassa. Uskallan väittää, että koko vaalilakipaketissa vihreiden painoarvo näkyy paljon enemmän kuin mitä 14 edustajan osuus 200 edustajasta on. Eli toivon, että jatkossakin prinsessalla pysyvät kumisaappaat vahvasti jalassa ja työ jatkuu myös tästä eteenpäin.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan nyt kyllä sen sanoa edustajalle, että kun puhutte sumeudesta, niin älkää nyt hyvänen aika ainakaan missään nimessä pistäkö rinnakkain ihan normaalia tukia, mitä esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeeltä tulee puolueille, kun vertaa sitä vaikka tähän Nova Group -sotkuun tai näihin, mihin ed. Zyskowicz ja ed. Lapintiekin täällä ovat viitanneet. Minä voin puhua aivan eri päivinä tämän tyyppisistä asioista. Esimerkiksi SDP on hyvin avoimesti kertonut omat tukijansa. Tätä avoimuutta tulee jatkaa, ja se on aivan eri asia kuin tällaiset ihmeelliset rahamassit, mitä kerätään sitten yritysten kukkarosta ja saadaan aikaiseksi sellaisia sotkuja, ennennäkemättömiä sotkuja, mitä täällä muuten on nähty.

Mitä tulee vihreiden painoarvoon, niin toivottavasti teidän painoarvonne tulee näkymään tässä äänestyksessä, että tulemme äänestämään sitten kampanjakatot teidän vaatimustenne mukaisesti myös teoissa, ei vaan sanoissa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä ed. Viitasen puheenvuoro toi väistämättä mieleeni entisen sos.dem. johtajan Paavo Lipposen puheenvuoron siitä, että voi tätä hurskastelua, voi tätä käsien pesua. On totta, ed. Viitanen, että ammattiyhdistysliikkeen antamia satojentuhansien eurojen tukia ei pidä verrata yrittäjien antamiin muutaman sadan euron tukiin. Nimittäin yksi keskeinen ero on se, että kun ammattiyhdistysliike antaa satojentuhansien eurojen tuet vasemmistopuolueille, niin kaikki veronmaksajat, halusivat tai eivät, kannattivat vasemmistoa tai eivät, kaikki veronmaksajat, osallistuvat näiden tukien maksamiseen, koska ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia. Sen sijaan silloin, kun yrittäjät antavat omista rahoistaan, veronmaksajat eivät ole maksamassa. Jos yrittäjät antavat vaalitukea firmansa rahoista, niin ne vaalituet eivät ole vähennyskelpoisia, ja silloinkaan veronmaksajat eivät ole niitä maksamassa.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Jotta saadaan joku käsitys näistä summista, niin todettakoon, että esimerkiksi vuonna 2009 vasemmistoliitto on saanut 31 000 euroa puolueensa ammattiyhdistystoimintaan ammattiliitoilta. Mikähän on summa, jonka kokoomus on saanut elinkeinoelämältä? Kun puhuitte siitä, että ovat verovähennyskelpoisia, niin sellaisia ovat muuten myös ne tuet, kun ollaan elinkeinoelämän järjestöjen jäseniä. Se on tuntunut unohtuvan.

Minun käsitykseni on se, että kokoomus on saanut huomattavasti isompia summia. En tiedä, käytättekö te niitä elinkeinoelämän yhteistyön pyörittämiseen samalla lailla kuin vasemmistoliitto käyttää nämä rahat, eivätkä ne kyllä riitäkään siihen, että me eri liittojen välisien toimijoiden yhteistyötä yritämme edistää.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minäkin olisin huomauttanut, että vastaava verovähennyskäytäntö kyllä on siellä elinkeinoelämän puolella. Minä olisin kyllä sitten kysynyt ed. Zyskowicziltä, oletteko te nyt sitä mieltä sitten, että näiden tukien ei tulisi olla verovähennyskelpoisia. Toivon, että sanotte myös avoimesti sitten tämän asian omassa tulevassa puheenvuorossanne.

Mutta minun mielestäni nyt olennaista on se, että jos täällä joku yrittää verrata esimerkiksi käräjillä olevaa Nova Group -tapausta, konkurssia, jossa kerta kaikkiaan on konkurssikypsästä firmasta pistetty tukia oikeistopuolueiden vaalikassoihin, jos sitä kehdataan verrata johonkin perinteiseen toimintaan, missä hyvin avoimesti pystytään kuitenkin tukemaan puolueita, niin kyllä minä ihmettelen tätä latua, minkä te, ed. Zyskowicz, kenties näillä tahallisilla, harhaan johtavilla rinnasteisuuksillanne tässä nyt olette ottamassa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen jo aikaisemmin sanonut, että tämä Nova Group on todella erityistapaus, ja jos joku kehtaa täällä verrata Nova Group -erityistapausta kaikkeen siihen tukeen, mitä yrittäjät ja elinkeinoelämä ovat vuosien saatossa antaneet porvarisille puolueille ja vähän demareillekin, niin minun mielestäni se ei tee historiallisesti arvioiden silloin oikeutta näille tukitahoille.

Mitä sitten tulee, ed. Arhinmäki, vuoteen 2009, niin minun tietääkseni — mutta en näitä välttämättä tiedä — elinkeinoelämän järjestöt eivät vuonna 2009, jolloin ei tainnut paljon vaalejakaan olla, ole antaneet kokoomukselle mitään vaalitukia.

Mitä tulee sitten verovähennyskelpoisuuteen, niin jos yritys antaa vaalilahjoituksen, se ei ole vähennyskelpoinen. Se on eri asia, että te viittaatte siihen, että ne jäsenmaksut näille elinkeinoelämän järjestöille ovat olleet ja niillä on aikanaan perustettu tämä säätiö, joka nyt sitten viime vaaleissa on tukenut. Mitä tulee ammattiyhdistysjäsenmaksujen verovähennyskelpoisuuteen, vähennyskelpoisuutta kannatan, mutta periaatetasolla niitä rahoja ei pitäisi käyttää vaalitukeen.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Zyskowiczille, että minä olisin mielelläni ottanut enemmän vaalitukea sekä yritykseltä että ammattiyhdistysliikkeeltä. Siinä mielessä ne ovat kummatkin aivan samalla viivalla, ja olisinpa vielä ilmoittanut, niin kuin olen vuodesta 1999 ilmoittanut, kaikki saamani tuet, vaikka sinä vuonna niissä vaaleissa ei mitään velvollisuutta edes ollutkaan. Siinä mielessä ne lähtökohtaisesti ovat, kaikki tuet, samalla viivalla, kunhan se tuki vaan on avointa.

Mutta tämä viittaus ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksuun, sen verovapausoikeuteen: Kyllähän yritykselläkin on mahdollisuus piilottaa tukensa siihen yritystoimintaan, antaa hyvin monimuotoisena, kanavoida se niin, että yritys saa siitä huojennukset. Kyllähän te sen tiedätte juristina ihan varmasti ja yrityselämää tuntevana.

Mutta vastatkaa, ed. Zyskowicz, siihen, näettekö te mitään ongelmaa siinä, että valtion osaomistamat yhtiöt ovat antaneet teille vaalitukea ja teillä on valtiovarainministerin paikka ja teillä on omistajaohjauksesta vastaavan ministerin paikka.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Yrityksen antama vaaliavustus ei ole vähennyskelpoinen. Jos se pyrkii sen piilottamaan ja vähentämään, se syyllistyy verorikokseen. Jos ehdokas tai joku puolue järjestää erittäin korkeatasoisen seminaarin, jossa puhuu pääministeri, valtiovarainministeri, ehkä oppositiopuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, jos seminaarin hinta ja laatutaso on täysin kilpailukykyinen kaupallisiin seminaareihin verrattuna, jos yritys sieltä paikan, lähettää sinne toimitusjohtajansa, se on vähennyskelpoinen, ja miksei olisi siinä, missä jonkun kaupallisen konsultin järjestämä vastaavantasoinen seminaari on vähennyskelpoinen.

Mitä tulee valtionyhtiöiden antamaan vaalitukeen, tässä lainsäädännössähän sitä rajoitetaan. Se on mielestäni perusteltua, samoin kuntien ja kuntien omistamien yhteisöjen vaalituen rajoittaminen. Mitä tulee sitten tähän jääviyteen, niin en todellakaan näe mitään jääviyttä siinä, että joku valtion osaomistama yhtiö on antanut kokoomukselle rahaa ja kokoomuslaisia ministereitä on päättämissä omistajaohjauksesta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Siinähän puoli tuntia mukavasti meni vastauspuheenvuoropelissä.

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille: Erinomaisen hyvin kuvasitte sitä, millä tavalla kokoomuslainen kenttä tukee puolueenne toimintaa ja yksittäisten kansanedustajien vaalitoimintaa jnp. Se oli niin sujuva esitys ja niin moneen kertaan esitelty meille nyt tuossa menneen puolen tunnin aikana, että voitte olla kai samaa mieltä kanssani, että 30 000 euroa esimerkiksi olisi oikein sopiva kampanjakatto tuon esityksen jälkeen. Sehän tarkoittaisi sitä, että ed. Mustajärvi, joka oli vajaassa, olisi halunnut lisää tukea elinkeinoelämältä ja ammattiyhdistysliikkeeltä, oli vielä tuon moraalisen rajan alapuolella. Mutta minä, arvoisa puhemies, ilmoitan, että minulla on ollut omasta rahankäytöstä jo katto puhki, 32 000, niin että minä en olisi ollut niinkään vajaassa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minun mielestäni tämä äskeinen keskustelu nimenomaan kuvaa nyt raadollisimmillaan sitä niin sanottua rahan valtaa ja sitä, mille tässä lainsäädännössä pitäisi pistää stoppi. Siksi minä pidän tätä kampanjakaton puuttumista hyvin olennaisena ongelmana tässä laissa, olkoonkin että paljon on hyvää, mutta jos tämä kampanjakatto puuttuu, niin sen mukana hyvin paljon, tekisi mieli sanoa kaikki. Eli minä nyt vaan vieläkin haluaisin tähdentää sitä, että missä on nyt vihreiden vaikutusvalta tässä hallituksessa. Te olisitte pystyneet tahtoessanne, silloin syksyllä antaessanne tuen näissä vaalirahoitussotkuissa rypevälle hallituksen pääministerille, olisitte voineet silloin sanoa, että tämä tuki muuten riippuu muun muassa kampanjakatosta, että tämä on meille aivan ykkösjuttu. Täällä on moni vihreiden kansanedustaja sitä vaatinut, ja on tietenkin mielenkiintoista nähdä sitten, kun äänestykseen tässä menemme, mitkä ovat rintamalinjat tämän kampanjakaton suhteen. Mutta mielestäni (Puhemies: Aika!) se on todella olennainen, ja se osoittaa nyt valitettavasti tässä suhteessa vihreiden epäonnistumista tämän lainsäädännön osalta.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos nelostiellä oli kesällä satasen rajoitus ja silloin ajoin satasta ja nyt siellä on kahdeksankympin rajoitus, niin ei se ole rikos, että vaikka siellä nyt on kahdeksankympin rajoitus, olen ajanut satasta. Minun mielestäni pelisäännöt ovat olleet erityyppiset ja niillä on pelattu muinoin, ja tulevaisuudessa pelataan tulevaisuuden hyvillä pelisäännöillä, kiitos siitä ministeri. En halua, että jatkossa mikään puolue käyttää vaalirahojaan, makuuttaa niitä veroparatiiseissa, enkä halua, että valtionyhtiöt tai muut julkiset tahot tai kunnat tukevat vaaleja, enkä halua, että rahoitusta voidaan piilottaa eri järjestelmien kautta. Siksi on tärkeätä, että olemme tämän uuden lain saaneet aikaan.

Vastaisin kysymykseen, miksi vaalirahoitus ei voi olla ennakolta tai reaaliaikaisesti ilmoitettua. Siitä tuli kysymystä, että onko yhtään perustelua sille. Itse ajattelen näin, kun rahoitukseni on tullut hyvin, hyvin monesta lähteestä, varmaan yli 200 lähteestä, voi olla vieläkin isompia numeroita, että olisi aika raskasta siinä vaalien aikana jokaisesta eurosta, kun olen myynyt emäntien tekemiä ruisleipiä tai arpoja, samalla kun olen tehnyt kiertuetta, illalla ruveta merkitsemään näitä rahoja ylös. Minun mielestäni oli ihan järkevä tämä esitys, mikä nyt tuli.

Oikeusministeri  Tuija  Brax

Arvoisa rouva puhemies! Ettei nyt tule väärinkäsitystä, niin joko ne leivät ovat tosi arvokkaita, että ne yksittäisinä kauppoina ylittävät nämä ilmoitusrajat, tai sitten ne kuuluvat niihin summiin, joita ei ole ajateltukaan, että pitäisi etukäteen ilmoittaa. Se ajatushan etukäteisilmoittamisesta on, että ilmoitetaan jo etukäteen samat asiat kuin vaalien jälkeen, mutta toki saa, ja esimerkiksi vihreillä on omat säännöt, ilmoittaa tätäkin pienempiä summia, mutta ei yksittäisiä ruisleipiä, en usko, että kukaan äänestäjäkään kaipaa.

Ed. Arhinmäelle: Minä ihailen kielenkäyttöänne, mutta feministinä minun on pakko sanoa, että tähän sukupuolittuneeseen kielenkäyttöön, tarinaan en lähde. Minä olen oikeusministeri, en kuningatar enkä prinsessa missään tilanteessa, ja oikeusministerinä kieltäydyn siitä teidän tarjouksestanne, että minun pitäisi haukkua laki, joka on radikaali ja hyvä.

Tämä laki on hyvä, ja siinä ei ole kampanjakattoja, mutta siinä on, ja tästä jostain syystä ed. Viitanen ei nyt vaan halua puhua, yksittäisten lahjoitusten osalta tiukka katto. (Ed. Viitanen: Emme me keksi! Tämä on vakavaa keskustelua meidän puolelta!) Eli siellä on uusi katto. Tämä on kokonaisuutena muun muassa tästäkin syystä niin lähellä vihreiden tavoitteita, että harvoin 14 kansanedustajan ryhmä saa näin paljon läpi. Usein ennemmin kuullaan kritiikkiä, kun vihreät sanelevat asioita. Tai sitten kun me saamme asioita läpi niin kuin vesilaissa, silti täytyy oppositiosta keksiä jotakin, muun muassa ed. Viitasen osalta. Tässä kokonaisuudessa tämä laki on radikaali ja hyvä, ja sen puolesta voi aivan hyvin äänestää ja samalla osoittaa myös, että vihreät ovat saaneet ison muutoksen aikaiseksi.