Pirkko Mattila /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on lyhyt hallintovaliokunnan yksimielinen mietintö, jossa lisätään 7 §:ään yksinomaan-sana, joka on lain edellisessä uudistuksessa jäänyt epähuomiossa pois. On varmaan tässä yhteydessä kuitenkin lupa todeta, että hallintovaliokunnassa on jo sitten käsittelyssä uusi esitys rahankeräyslain muuttamisesta, jossa sitten nimenomaan tästä yleishyödyllisyyden yksinomaisuusvaatimuksesta luovutaan, joka on nyt sitten käsittelyssä.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin mielenkiintoinen tilanne, eikä tällaista ole aikaisemmin minun kansanedustajauralleni sattunut. Itse asiassa toivottu tahtotila siitä, että se yksinomaan-sana on pois, on ollut voimassa jo vuoden alusta, koska sivistysvaliokunnan valmistellessa Kansallisgalleria-lakia sen yhteydessä tuli täydentävä yksimielinen hallituksen esitys, jossa oli tämä toivottu tahtotila jo sisällytettynä. Nyt sanotaan, että siinä tämä sana "yksinomaan" olisi jäänyt epähuomiossa pois, mutta entä sitten? Toivottuun tahtotilaan kuitenkin päästiin ja on oltu siinä jo vuoden alusta lähtien, ja nyt tilanne on se, että halutaan palauttaa eli huonontaa tätä tilannetta takaisin, jotta se voidaan taas muutaman viikon päästä korjata uudestaan. Minkä takia ei voitu tehdä niin, että olisi sanottu, että tämä asia on jo korjattu, ja koska yksityiskohtaisia perusteluja ei ole, ne olisi voinut sitten lisätä ja tehdä hallituksen esityksen 6 yhteydessä, jolloin tästä olisi selvitty? Nyt se tuntuu vähän naurettavalta, ja tämä on vähän niin kuin väärin sammutettu, kun se jo sammui. Tämmöistä ei ole ennen ollut.

Tämä hallituksen esitys tulee voimaan 21. päivä tätä kuuta.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin tässä hallintovaliokunnan puheenjohtaja hyvin totesi, kyse on inhimillisen erehdyksen korjaamisesta. Nyt on tietenkin hyvä muistaa, että täällä säädetään myös lakeja, ei vain korjata inhimillisiä erehdyksiä, ja näin ollen jonkin aikaa on voimassa sitten tämän pohjalta tehtävä tarkennus rahankeräyslakiin. Sitä kautta on syytä toivoa, että nyt valiokunnassa olevaan uuteen rahankeräyslain täydennykseen ja korjaukseen ja siihen edustaja Vahasalonkin viittamaan uuteen tilaan pääsemiseksi meidän täytyy tehdä nyt kaikki työ sen eteen, että itse lakiesityksen käsittely olisi sen mukaista kuin jo eduskunnan lähetekeskustelussa oli, viitaten rahankeräyslain sisältöön. Haluan tässä yhteydessä myös viitata siihen, että saataisiin tämä laki varsin joutuisasti ulos. Siihen asti menemme tällä lain korjauksella eteenpäin.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Todellakin, onhan se hivenen kummallisen tuntuista, että tätä yhtä sanaa sitten valiokunnassa pyöräytetään matkan verran ja sitten palataan eduskunnan täysistuntoon ja tämä prosessi aloitetaan alusta. Mutta valiokunta kyllä sai ihan perusteellisen selvityksen ja kartoituksen niistä vaihtoehdoista, mitä tässä oli etenemisreitteinä. Luulen kuitenkin, että aika nopeasti on tämä asia nyt saatu käsittelyyn ja korjattavaksi ja voidaan sitten suunnata katsetta tulevaisuuteen ja tähän uuteen lakiin, jolla sitten varmasti voidaan ehkä paremmin lähteä tavoittelemaan sitä tahtotilaa, mikä on ollut lähetekeskustelun henki.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! On vaikea uskoa, että juuri se sana, jota kaikki haluavat, on jotenkin unohtunut pois. Miksei jokin muu sana sitten unohtunut pois? En ihan usko siihen selitykseen. Varsinkin, kun tästä olisi päässyt pienemmällä vaivalla eteenpäin ihan kepeästi. Tämä laki on jo voimassa ilman tätä yksinomaan-sanaa, on ollut voimassa jo vuoden alusta, niin mitä nyt tehdään, jos on ehditty jo hakea rahakeräyslupia? Tässä on kyllä erilaisia vaihtoehtoja olemassa, minä tiedän sen, ja tällä tavalla nyt mennään, mutta totean vain, että sivistysvaliokunnassa kyllä todella ihmeteltiin tätä prosessia, miten se näin vaikeasti ja vaikeimman kautta nyt tehdään. Mitä vikaa oli siinä, että maaliin päästiin jo ennen aikojaan?

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä meidän rahankeräyslaissa olisi muutakin korjattavaa kuin yksinomaan-sana. Kyllä Suomessa tarvittaisiin ihan selkeä suunnanmuutos ja ajantasaistaminen tässä rahankeräyslainsäädännössä. Minä itse kannatan sitä, että siirryttäisiin lupamenettelystä ilmoitusmenettelyyn ja jälkivalvontaan. Olen joskus todennut, että jos meihin kansanedustajiin kaikkien tapahtumien jälkeen vaalirahan keräämisessä luotetaan niin paljon, että meille riittää jälki-ilmoitus, niin luulisin, että se riittäisi suomalaisille urheiluseuroille taikka jollekin muulle, joka rahaa tällaiseen yleishyödylliseen tarkoitukseen kerää. Eli lupamenettelystä siirryttäisiin ilmoitusmenettelyyn ja jälkivalvontaan.

Tuntuu aivan käsittämättömältä, että meillä esimerkiksi radionkuuntelijat eivät ole voineet antaa vapaaehtoisesti rahaa omalle radiokanavalleen eli Radio Helsingille. He olisivat halunneet antaa pienen kuulijamaksun, että tuo suosittu radiokanava olisi pysynyt hengissä. Se oli lainsäädännön mukaan laitonta, ja näin ollen siellä lähetetään nyt sitten kirje sähköpostissa vastineena siitä rahasta, ja näin se ei ole enää keräys vaan se on vastikkeellista toimintaa. Tai että lastensairaalaa ei voitu toteuttaa niin, että sen pyörittäjä Hus olisi järjestänyt keräyksen, vaan sitä varten tarvittiin erillinen säätiö, joka vastaa tästä keräyksestä. Ja nyt senkin niskaan on sitten herätelty erilaisia keskusteluja säätiön läpinäkyvyydestä ja muusta.

Itse kyllä olen sitä mieltä, että Suomessa me suomalaiset kyllä osaamme itse päättää siitä, miten rahat käytämme. Ei se ole keneltäkään muulta pois kuin lahjoittajalta se raha, joka eteenpäin johonkin hyvään tarkoitukseen laitetaan.