Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan enemmistö on päätöksensä tämän asiakasmaksulain sisällöstä tehnyt ja siihen on tyytyminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että päätös olisi oikeudenmukainen.

Tämä päätöshän koskee vain 2 700:aa henkilöä, jotka ovat tämän yhteiskunnan ei suinkaan kaikkein suurimmassa tarpeessa olevia henkilöitä. Totean, että media on hoitanut roolinsa tässä asiassa oivallisesti. Olemme saaneet lukea, että 2 700 henkilön sijasta ikään kuin kaikki saisivat nyt tämän maksualennuksen hyödykseen (Ed. Stenius-Kaukonen: Saavat he meidän pykälämme perusteella!) ja ikään kuin maksut putoaisivat kaikilta 80 prosentista 40 prosenttiin. Vieläpä olemme saaneet lukea, että omaisuuskin menee, jos laki olisi hyväksytty valiokunnan enemmistön kannan mukaisena. Olen aivan varma, että oikeistolaisten viljelemä harhautus tulee heitä vastaan vaalikentillä, kun kysytään, saanko minä tämän hyödyn vai enkö saa.

Laskeskelin itse, että omassa kaupungissani tämä hyöty tulee koskemaan 30:tä henkilöä pitkäaikaislaitoshoidossa, jos ed. Soininvaaran, silloin ministeri Soininvaaran, antamat arviot tästä henkilöjoukosta, jota tämä koskee, ovat paikallaan. Hallituksen esitys siis hyödyttää vain sellaisia laitoshoidossa olevia, joiden tulot ovat suurempia kuin kotona olevan puolison, ja hyöty on sitä suurempi, mitä suurempi puolisoiden keskinäinen tuloero on ja mitä suuremmat tulot ylipäätään ovat.

Vakavimpana seikkana pidän sitä, että nyt on eduskunta päättänyt mitätöidä avioliittolain mukaiset elatussopimukset ja päättänyt ryöstää kotona olevan puolison laillisen oikeuden elatukseen puolisoltaan. Tilalle esitetään menettelyä, joka huonontaa kotona olevan puolison laillisia oikeuksia elatukseensa ja tuo tilalle epämääräiseksi jäävän menettelytavan ja mahdollisuuden saada lisätuloja laitoksessa olevalta puolisolta. Ei kukaan, hallituskaan, kokoomuskaan, Rkp:kaan ynnä muut, jotka ovat kannattaneet tämän lain sisältöä tässä muodossa, voi mennä takaamaan, että kotona oleva puoliso kuitenkaan saa tämän järjestelyn seurauksena maksualennuksen mukaisen määrän hyödykseen.

Olemme saaneet erilaisia taulukoita siitä, mitä nämä mahdolliset rahansiirrot ovat, ja keskituloisen palkansaajan eläketasolla, jos vaimo on kansaneläkkeellä kotona, tämä nyt päätetty hyöty tulee olemaan noin 18 000 vanhaa markkaa vuodessa. Tällä perusteella voidaan sanoa suoraan, että tämä taitaa olla sosiaalipoliittisten tulonsiirtojen kertaennätyksiä tässä maassa. Tätä taustaa vastaan, kollegat hyvät, ei pidä ihmetellä, jos asiantuntijavaliokunnassa, sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, enemmistö on ollut sitä mieltä, että tällä ratkaisulla ei ole mitään tekemistä sosiaalipolitiikan päätehtävän kanssa eikä oikeudenmukaisen sosiaalipolitiikan kanssa. Jäljelle jää toiseen käsittelyyn ainoastaan hylkyesityksen tekemismahdollisuus, ja sitä varmaan monet jäävät miettimään viikonlopun ylitse.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Herra puhemies! Täytyy kyllä sanoa, että en minä ainakaan jää miettimään hylkäysehdotusta, koska rouva valiokunnan puheenjohtaja taisi nyt unohtaa, että meidän ehdottamamme 11 § on kuitenkin hyväksytty. Se suuri muutos, joka nyt tapahtuu tämän 11 §:n mukana, antaa mahdollisuuden kaikissa erilaisissa tilanteissa ottaa huomioon sen, että kotiin jäävä myös pystyy kotona asumaan eikä joudu ahdinkoon. Tämä on se suuri muutos, mikä tässä tulee. Tämä tulee vaikuttamaan olennaisesti kuntien maksuihin. Huomautan edelleen, että 11 § on velvoittava pykälä, joka velvoittaa kuntaa antamaan alennusta maksuista nimenomaan ottaen huomioon koko perheen tilanteen eikä vain sitä, joutuuko suurempituloinen laitoshoitoon. 11 § koskee sosiaalihuollon maksuja ja terveydenhuollon pitkäaikaisen laitoshoidon maksuja. Näin ollen 11 § on se, joka tulee tuomaan ne muutokset käytäntöön, ja siihen tietysti ministeriön on valmisteltava riittävät alemman asteiset säädökset. Kuten jo eilen sanoin, Kuntaliitto ja ministeriö yleensä yhdessä valmistelevat ohjeita, miten niitä sovelletaan.

Tämä pykälä meidän mielestämme olisi ollut riittävä nimenomaan ottamaan huomioon erilaiset tilanteet eikä vain yhtä ongelmatilannetta. Minusta on aivan selvää, että on tilanteita, joissa on todellinen ongelma se, että suurempituloinen joutuu laitoshoitoon, ja jos maksu peritään 80 prosentin mukaan, niin kotona asuva joutuu ahdinkoon. Mutta meillä on tällä hetkellä jo kaksi kolmasosaa kunnista alentanut maksuja. (Ed. Vahasalo: Ei ole!) — Jos ed. Vahasalo vaivautuisi istumaan valiokunnan kokouksessa ja kuuntelemaan asiantuntijoita ... (Ed. Vahasalo: Olen kuunnellut!) — Ed. Vahasalo itse tietää aivan hyvin, että ei kannata yrittää puhua asioita ihan eri tavalla kuin mitä ne ovat. Jos siellä seuraa tilannetta, tutustuu asioihin, niin silloin kyllä tietää, mistä on kysymys, ja pystyy tekemään johtopäätöksiä, miten olisi useimpien ihmisten ja useimpien perheiden kannalta paras tapa ratkaista ongelma, ottaen huomioon lapset, ottaen huomioon mahdollisesti muut huollettavat.

Olimme puheenjohtaja Vehkaojan ja muutamien muidenkin valiokunnan jäsenten kanssa tänä aamuna tilaisuudessa, jossa kerrottiin vanhustenhuollosta Tanskassa, vanhustenhuollosta Saksassa ja vanhustenhuollosta Itävallassa. Täytyy sanoa, että kyllä kateudella ajattelee esimerkiksi Tanskan tilannetta. Ajattelin sitä keskustelua, mikä on lähtökohta, miten vanhuksista pidetään huolta. Olemme aivan eri maailmassa Suomessa. Ongelmana tässä eduskunnan keskustelussa kaiken kaikkiaan ja juuri syy, minkä takia sosiaali- ja terveysvaliokunnassa loppujen lopuksi nämä erimielisyydetkin kärjistyivät, on juuri se henki, millä sosiaali- ja terveyspolitiikkaa tänä päivänä käsitellään tässä talossa. Tämän talon pitäisi olla paikka, jossa kannetaan vastuu, että ihmiset voivat hyvin ja sairaudesta huolimatta heillä on mahdollisuus tulla toimeen, saada hoitoa sairauksiinsa. Mutta keskustelu kaiken kaikkiaan tässä talossa ja tässä maassa on vastenmielistä, koska kaikesta, mitä ihmisten hyväksi haluttaisiin tehdä, sanotaan, että se on liian kallista, se maksaa niin paljon, että me emme voi tehdä. Mihin sillä väärällä säästämisellä päästään? Sillä joudutaan aina vaan kalliimpiin kustannuksiin, kun sairauksia ei hoideta ajoissa, ihmisistä ei pidetä huolta ajoissa, ei lapsista, ei vanhuksista. Näin valitettavasti on, ja on hyvä yrittää lähteä vaikuttamaan näihin asioihin tämän talon ulkopuolelta.

Olin eilen kokouksessa, jossa oli 550 ihmistä. Oli valtava ero tulla tänne sen innostavan päivän jälkeen. Siellä ihmiset olivat innostuneita tekemään työtä, ehkäisemään terveydenhuollossa olevia ongelmia, löytämään uusia ratkaisuja, uusia hoitokeinoja, todella tekemään työtänsä hyvin. Siellä oli sekä potilaiden että terveydenhuollon ammattihenkilöstön edustajia, kaikki yhdessä valmiina tekemään parempaa työtä, saamaan parempia tuloksia aikaan ja ennen kaikkea ehkäisemään sairauksia ja antamaan sairaille ihmisille mahdollisuuden elää paremmin niiden vaikeiden sairauksien kanssa. Tämä on henki kentällä, tätä meidän pitäisi tässä talossa tukea, mutta tätä tämän talon keskustelu ja tämän talon päätökset myöskään eivät tue. Minä toivon, että seuraava eduskunta on sellainen, että siellä päätökset muuttuvat ja henki muuttuu ja nimenomaan henki sosiaali- ja terveysvaliokunnassa muuttuu.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Täytyy näiden kahden puheenvuoron jälkeen vakuuttaa, että jo hallituksessa kiinnitettiin huomiota siihen, että tämä on tavallaan toispuolinen pikalääke näihin ongelmiin. Erittäin tärkeä on se linjaus, joka on myös valiokunnan ponteen kirjoitettu, että eduskunta edellyttää, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksusäännösten kokonaisuudistukseen sekä laitoshoidon että avopalvelujen osalta ryhdytään pikaisesti ja sen yhteydessä yhtenäistetään avo- ja laitoshoidon tulokäsite ja turvataan myös pitkäaikaisessa avohoidossa oleville käyttövara.

Tämä oli se viesti, mitä itse aikoinani hallituksen käsittelyssäkin toin esille, että ei voida katsoa, että tällainen osittaisratkaisu olisi mikään pysyvä lääke, vaan hyvin pikaisesti pitää koko tähän maksuproblematiikkaan hakea oikeudenmukainen ratkaisumalli. Siinä ratkaisussa ei pidä myöskään unohtaa sitä, että pitää koko vanhustenhuollon rahoituspohja turvata myöskin, etteivät ne ratkaisut aina ole sitä, että kaikkea tavallaan kevennetään, kun tiedetään, että jatkossa kuitenkin on aina parempituloisia eläkkeensaajia, joiden huoltoa ja hoitoa järjestetään. Täytyy molemmat puolet, sekä palvelujen parantaminen että niiden rahoittaminen, ottaa työn alle ja sitten myös huolehtia, että oikeudenmukainen on se taksapolitiikka, jolla näitä hoidon kustannuksia osaksi aina joudutaan myös asiakkailta kattamaan.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minun täytyy täällä ihmetellä ed. Stenius-Kaukosen puheenvuoroa, kun tällainen epäoikeudenmukainen tilanne on vallinnut: Kun aviomies yleensä on tienannut, ollut töissä, ja aviovaimo on ollut kotona ja hoitanut perhettä eikä ole tienannut eläkettä, niin sitten kun mies on joutunut laitoshoitoon joutuu, perhe on joutunut puille paljaille. En voi ymmärtää eikö vasemmistoliitto ja osa sosiaalidemokraateista kannata sitä, että todellakin tällainen epäoikeudenmukainen tilanne parannetaan ja pystytään kohtuullistuttamaan näitä laitoshoitomaksuja. Olen todella iloinen, herra puhemies, että tämä esitys meni täällä hienolla enemmistöllä läpi ja järki voitti eduskunnassa ennen kaikkea eläkeläisten ja ikäihmisten parhaaksi.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Sarkomaa ei vieläkään tunnu ymmärtävän 11 §:n sisältöä. Se antaa mahdollisuuden — ei ainoastaan anna mahdollisuutta, vaan velvoittaa — kunnat alentamaan maksua, kun on kysymys laitoshoidosta, kun on kysymys avohoidosta kotona tai palveluasunnossa, kaikissa eri tilanteissa ja myös siinä tilanteessa, että tulot sattuvat olemaan suurin piirtein samanlaiset ja siitä huolimatta on ahdinko tai että molempien tulot ovat niin pienet, että maksun pitäisi olla vaikka vain 20 prosenttia. Ei tämä esitys anna sitä mahdollisuutta, vaan 11 § mahdollistaa tämän.

Herra puhemies! Tanskassa vanhuksia hoidetaan niin, että heidän ei tarvitse maksaa kotona annettavasta hoidosta mitään. Siellä yhdessä verovaroilla huolehditaan siitä, että vanhuksista pidetään huolta. Milloin me pääsemme siihen?

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ihan muutama yleinen kommentti. Ed. Stenius-Kaukoselle sanoisin, että kun te puhutte valiokunnan hengestä ja tämän eduskunnan hengestä, niin te laajennatte keskustelun tyypillisellä tavalla moittimalla isoja kokonaisuuksia ja käytätte hyvin subjektiivisia ilmaisuja. Minä olen kaikesta siitä kyllä eri mieltä, mitä te täällä olette sanonut.

Tässä varsinaisessa laitosmaksuasiassahan on kohderyhmä, joka on 2 700 henkilöä, potilasta tai asiakasta, jotka ovat laitoshoidossa tällä hetkellä. Tällä lailla oli tarkoitus pelkästään heidän asiansa laittaa hyvään kuntoon. Kun te tässä yhteydessä vertaatte Tanskaan, jonka kulttuurin minäkin tiedän, jossa vammaispolitiikka ja muu on paljon parempaa kuin Suomessa, niin teidän ajatuksenne niksahtavat pahemman kerran, kun te nyt teette kaikki voitavanne, olette yrittäneet tehdä, että näiden vajaan 3 000 ihmisen asioita ei saataisi paremmalle mallille. Ihan ihmeellisellä tavalla te sekoitatte asiat keskenään. (Ed. Stenius-Kaukonen: Tämä on myös väärin ...) — Minä halusin tämän teille puhua ja minulla sattuu olemaan puheenvuoro. Eilenkin täällä keskustelussa puhemies joutui, ed. Stenius-Kaukonen, monta kertaa huomauttamaan teille, että älkää koko ajan huutako toisten puheenvuorojen päälle. Luulisi teillä olevan kokemusta ja kykyä käyttäytyä sitten sen mukaisesti.

Valiokunnan puheenjohtajalle Vehkaojalle sanoisin, että tämä ehdotus, jonka suuri valiokunta nyt myöskin hyväksyi, nimenomaan on oikeudenmukainen näille vajaalle 3 000 avioparille. Kaikki te tiedätte, minkälaisista aviopareista siinä on kysymys, miten siellä kaikki kohdentuu. Jopa siinä joukossa on ihmisiä, joiden olosuhteita tämä laki huonontaa. Jos onkin käynyt niin, että pienempää eläkettä saava, kansaneläkkeen varassa oleva rouva, näinhän se yleensä on, joutuu laitoshoitoon, siinä yhteydessä kotiin jäävän tilanne huononee taloudellisesti tämän uuden lain mukaan. Mutta näitä tapauksia on hyvin vähän, ja sen takia minusta tämä ehdotus, jonka onneksi eduskunta hyväksyi ja suuri valiokunta vahvisti, on aivan asiallinen ja hyvä.

Se, että valiokunnan puheenjohtaja väittää, että tässä on harhautuksesta kysymys: Minusta hänen puheensa on harhautusta tässä. Te laajennatte tämän asian isoksi kokonaisuudeksi. Minä ymmärrän sen laajentamisen, ja sen takia valiokunnassa hyväksyin sen ponnen, jota täällä esimerkiksi ministeri Koskinen aivan oikeutetusti ja hyvin lainasi. Tässä menee hyvin ikävällä tavalla isot ja pienet asiat keskenään sekaisin.

Samaten, ed. Vehkaoja, te otitte tässä yhteydessä elatussopimukset esille tavalla, jota en ymmärtänyt ollenkaan. Minusta se ei ollut edes oikein sanottu. Näitte ihmeellisiä hyötynäkökohtia, kielsitte kaiken. Pyydän erityisesti huomioimaan, että tämä korjaa vain yhden asian hyvin vaikeassa asiakasmaksukentässä. Tässä on paljon parantamisen varaa muilla sektoreilla.

Tähän loppuun, arvoisa puhemies, haluaisin vielä mainita sen, että nyt hyväksytty tämä laki on tulkinnallisesti ollut jo voimassa Helsingissä kaksi vuotta, ja tämä Helsingin malli on hyväksytty Espoon valtuustossa puolitoista vuotta sitten. Se on ollut Espoossa voimassa myöskin vuoden.

On hyvin mielenkiintoista, että nyt kun tässä muu maa tulee tasa-arvoiseksi väkisin, kun kunnissa on tehty negatiivisia päätöksiä, elatussopimuksia ei ole hyväksytty, kuntien harkinta on ollut hyvin tylyä näin pientä ihmisryhmää kohtaan, nyt kun niiden asukkaat lain kautta saatetaan tasavertaisiksi Pääkaupunkiseudun asukkaiden kanssa, niin tätä tasavertaisuutta te ette myöskään hyväksy, ette edes äänestyksen jälkeen. Kyllä se on perin juurin kummallista demokraattista ajattelua.

Kuntien harkinta on tähän asti tehnyt kaiken tämän mahdolliseksi, ja se käy myöskin tästä laista esille, joka on ollut asetusluontoinen aikaisemmin, jos vain perehdytte siihen kunnolla. Filosofia on se, että kun kuntien harkintavalta on laitoshoidossa olevaa avioparin toista osapuolta vastaan, on aivan oikein, että eduskunta puuttuu siihen ja järjestää tämän pienen maksuliikenteen kohdalleen.

Olen hyvin tyytyväinen tästä lopputuloksesta, mutta pahoillani siitä, että näin marginaaliseen ihmisryhmään kuuluva asia sai näin negatiivisen käsittelyn.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Akaan-Penttilä puhui vastoin minun näkemyksiäni täysin. Hän ei kuunnellut, mitä sanoin, hän ei kertaakaan ilmeisesti ole kuunnellut, mitä olen puhunut. Aloitan siitä, mistä äskeisen puheenvuoroni aloitin, elikkä on tärkeää, että annetaan alennus tilanteissa, joissa perheen toinen jäsen tai useammat jäsenet voivat asua kotona. Tästäkin ryhmästä suurin osa on sellaisia, että he tarvitsevat tämän alennuksen.

Mutta ed. Akaan-Penttilä, teidän puheenvuorostanne kävi täysin selvästi ilmi se, että se on jo nykyisin mahdollista, kaksi kolmasosaa kunnista on tätä käyttänyt, ja kun me kiristimme 11 §:ää, niin loppujenkin kuntien on tätä käytettävä, myöskin muissa vaikeissa tilanteissa. Tämä on täysin käsittämätöntä, että te vääristelette toisten sanomisia.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos hallitus olisi halunnut olla todella näiden kotona olevien puolisoiden asialla, niin nyt olisi pitänyt ruveta markkinoimaan nimenomaan elatussopimuksen, siis laillisen elatussopimuksen, tekemistä, koska vain se tuo laillisen turvan, todellisen turvan, kotona olevalle puolisolle. Tämä erittäin epämääräinen menettely, mikä nyt esitettiin, voi jättää sen rahan muille tileille kuin tämän kotona olevan puolison tilille.

Ihmettelen myös, eivätkö nyt ed. Akaan-Penttilä ja muut tunne sitä, että jos laitoshoitoon tulee henkilö, niin ensimmäinen tehtävä muun muassa on se, että hänen tulonsa selvitetään. Siitä ei ole mitenkään pitkä matka siihen, että pariskuntaa neuvottaisiin myöskin tekemään ja laillistamaan elatussopimus. Minusta on äärettömän kummallista väittää, että tämä hallituksen esitys olisi kotona olevan puolison kannalta pätevämpi tai parempi kuin olisi laillinen elatussopimus. Minusta se on tämän esityksen ehkä kaikkein kummallisin asia.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Molemmille edellisille puhujille sanoisin sen, että on aivan normaalia, että me olemme eri mieltä asioista. Itse asiassa se on melkein meidän tehtävämmekin täällä, ainakin oikeiston ja vasemmiston välillä, silloin kun me löydämme siihen älyllistä eroa. Mutta kun täällä joku sanoo korvalääkärille, että hän ei ole kuunnellut ollenkaan, minusta silloin mennään kyllä jonkun aika lailla humoristisen rajan yli jopa. Totta kai on kuunneltu ja on jopa ymmärrettykin, mutta silti ollaan eri mieltä.

Minä olen 11 §:stä sikälikin eri mieltä, ed. Stenius-Kaukonen, että se ei ole kuntia kohtaan velvoittava edelleenkään. Se on nähty näiden aikaisempien vuosien aikana.

Kyllä minä erityisesti ihmettelen, ed. Vehkaoja, teitä, että te haluatte juristit mukaan näiden potilaiden ja sen elatussopimuskäsitteistön osalta. Näinhän se on täytynyt tähän asti tehdä, mutta kyllä minusta Suomessa olisi hyvä, että nämä asiat menisivät ilman juristien apua eteenpäin. Minä olen kylläkseni nähnyt sitä täällä koko vaikealla kentällä, miten vaikeavammaiset (Puhemies koputtaa) tarvitsevat juristin apua ihan liian usein.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Perusteiltaan tässä laissahan on kysymys siitä, että aikaisemmin nämä asiakasmaksut päätettiin asetuksella. Nyt ne on uuden perustuslain tulkinnan mukaan päätettävä lailla. Itse asiassa vaan tämä on tässä yksi tärkeä periaate. Samalla tässä kuitenkin päätettiin nimenomaan laitoshoidon asiakasmaksusta.

Nyt vastustajat valittelevat, että laki olisi pitänyt muuttaa, kun se koskee vain vajaata 3 000:ta henkeä tällä hetkellä. On vaikea tietää, kuinka montaa tämä laki koskettaa yhden vuoden tai kymmenen vuoden kuluttua. Sen takia tämä on hyvä olla olemassa. Kun se koskee vain 3 000:ta henkilöä tällä hetkellä, niin onko tämä nyt kaiken tämän messun arvoista?

Tällä lailla on joka tapauksessa turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta lisäävä vaikutus kansan keskuudessa, että jos kohtalo vie pitkäaikaispotilaaksi, niin tietää, miten kuitenkin perheessä asiat tulevat olemaan. Sanon vielä, että esitys pohjautuu hallituksen yksimieliseen esitykseen. Ainoa, mikä meitä tässä erityisesti häiritsee, on se, että valiokunnan kokousmenettely oli ala-arvoinen hallituspuolueiden taholta. Ensimmäinen käsittely hyväksyttiin hallituksen esittämässä muodossa, sitten meille, hallituskumppaneille, ei puhuttu yhtään mitään, ja kun tuli toinen käsittely esille, sitten yhtäkkiä äänestettiin opposition mukana. Näin tekivät SDP ja vasemmistoliitto. Ei ollut reilua, ei ollut pelisääntöjen mukaista. Olisi pitänyt ottaa yhteyttä ja kertoa, mitä tapahtuu.

Täällä on esitetty, että 11 § on velvoittava pykälä, joka riittäisi tässä asiassa ottamaan huomioon asiakkaan kokonaisvaltaisen aseman, mutta siinä tulkitsija on kunta, ja tulkitsija on yksi kunnan virkamies, joka yksin päättää, mitä tämä asiakasmaksu on. Kun hänelle valitetaan, niin kun nyt asiakasmaksu on 80 prosenttia eläkkeestä, hän voi suuressa viisaudessaan armahtaa tämän asiakkaan ja pistää asiakasmaksuksi vaikka 75 prosenttia, eikä siitä sitten valiteta. Kunnissa on joka tapauksessa asiain hoito ollut varsin erilaista, ja tähän nyt halutaan muutos.

Myönnän, että asiakasmaksukentässä tai -vyyhdissä on edelleen ongelmia, mutta tiedän, että niitä selvitetään sosiaali- ja terveysministeriössä. Tämä poisti vain räikeimmän ongelman näistä asioista. Minusta 80 prosentin pidättäminen laitoshoitomaksusta on aivan kohtuutonta.

Pehr Löv /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Det har sagts att den här sänkningen av vårdavgifterna gäller endast 2 700 personer men det har rått stor uppståndelse runt dem. De är en mycket viktig grupp, i den ingår bland annat svårt dementa patienter. De är 75 000 som har svår eller medelsvår demens i Finland idag och den skaran växer mycket snabbt. Vi har redan många beklagliga omständigheter i de här familjerna och nu räddar vi deras situation.

Det är också helt klart att avgiftssystemet inte är färdigt i och med det här. Jag är glad över den tydliga kläm som vi kan godkänna för att få en revision till stånd. Det här är ett steg i rätt riktning och det förbättrar rättvisan i avgiftssystemet. Det är också helt onödigt att påstå att ett lagligt försörjningsavtal skulle kunna trygga den andra parten. Vi har så många exempel i våra kommuner där man icke iakttar dessa avtal. Till och med HFD har sagt att de är lagliga men ändå försummar kommunerna att iaktta dem.

Och så den här 11 §, som förpliktigar att iaktta en skälig nivå på avgifterna så att någons liv inte hotas på grund av dem, är tyvärr ändå inte så förpliktigande att vi inte skulle få mycket olika normer och förfaringssätt i de olika kommunerna. Det är bara ett faktum att i verkligheten är det så.

Sedan vill jag ännu till slut säga, när riksdagsledamot Vehkaoja frågar hur vi kan vara säkra på att den här avgiftssänkningen kommer den hemmaboende till del, att vi har en äktenskapslag och ett ansvar för våra makar. Om det här är på det mentala planet, vilket är helt klart för mig åtminstone, kommer dessa pengar att användas inom familjen för de behövande i det här livsskedet. De har vid det laget redan genomgått så pass mycket att pengarna kommer att användas just till vad de behövs.

Arvoisa puhemies! 11 §:stä haluaisin sanoa vielä sen, että vaikka se on velvoittavassa muodossa, meidän kunnissamme tulee vallitsemaan erilainen normikäytäntö kuitenkin tällä alalla. Valitettavasti se ei riitä. Se on hyvä uudistus, hyvä askel, mutta se ei riitä. Tämä joukko, jota se nyt koskee, 2 700 henkilöä, ei ole kovin suuri tällä hetkellä, mutta tämä parannus on tärkeä ja se helpottaa monen perheen elämää. Se koskee dementiapotilaita suureksi osaksi. Heitä on 75 000 tällä hetkellä, ja heidän joukkonsa kasvaa koko ajan.

Vielä sanoisin, että tällä lailla ei saada tätä järjestelmää selväksi ja lopullisesti valmiiksi. Kyllä asiakasmaksuihin joutuu palaamaan. Sen takia olen kiitollinen siitä, että meillä on näin selvä ponsi tästä asiasta. Tulevaisuudessa tilanne tulee olemaan parempi kokonaisuudessaan.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Olisin ed. Stenius-Kaukoselle maininnut muutaman kommentin, mutta valitettavasti hän ei ole täällä läsnä enää. Hän totesi, että kaksi kolmasosaa kunnista harrastaa tätä kohtuullistamista ja yksi kolmasosa ei harrasta. Miksi hän ei ole kiinnostunut siitä yhdestä kolmasosasta kunnista lainkaan ja näiden kuntien asiakkaitten tilanteesta?

Tämä kovin mainostettu 11 § ei poista epätasa-arvoisuutta asiakkaitten välillä, koska se on harkinnanvaraista. Kuinka moni kunnista sitten toteuttaa tämän 11 §:n osalta sen, mitä hallituksen alkuperäinen ajattelu ja esitys oli, että 40 prosentin verran vain otetaan niitä maksuja? Sen takia pidän erittäin tärkeänä, että hallituksen alkuperäisen esityksen 7 c § on mukana tässä, koska hallitus on ajatellut asiakkaan parasta paljon enemmän kuin yksistään 11 § ajattelee.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Stenius-Kaukonen on varmasti niitä osaavimpia henkilöitä sosiaali- ja terveyspolitiikan alalla, mitä tässä talossa on ollut kansanedustajana. Se, mihin hän viittasi omassa puheenvuorossaan, että potilaiden hoitamatta jättäminen on kaikkein kalleinta, pitää myös tutkimustulosten valossa paikkansa. Haluan tässä viitata ed. Akaan-Penttilän viimeiseen puheenvuoroon, jossa hän kritisoi ed. Stenius-Kaukosen käsityksiä paikkansapitämättöminä. Tuosta on muun muassa Kuopion yliopistossa tehty selkeä tutkimus.

Mutta, puhemies, kyllä täytyy sanoa, että tämä on tietysti harmillista eduskunnan näkökulmasta, jos sosiaali- ja terveysvaliokunta on sillä tavalla ikään kuin toistensa mielipiteitä tässä kovasti vain opponoimassa, kun odottaa tietysti sopii, että valiokunta kokonaisuudessaan on se paikka, joka ajaa näitä tärkeitä sosiaali- ja terveyslakiesityksiä ja -aloitteita ja katsoo tulevaisuuteen.

Uskon kyllä, että myös valiokunnan enemmistö on ollut paremmalla pohjalla, tarkoitan tuloksellisuuden näkökulmasta, kuin nyt tällä hetkellä jälleen käsittelyssä oleva vaihtoehto. Tämän vaikutuksen laajentaminen, mitä tässä 11 §:ssä valiokunnan enemmistö on peräänkuuluttanut, on tietysti tullut myös esiin. Toistan nyt toisen näkökulman takana olevien puheenvuoroja: muun muassa ed. Löv viittasi siihen, että tämä asia pitää saada laajenemaan.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Koska olen tämän lakiesityksen aikanaan ollut eduskunnalle antamassa, haluan vastata siihen kysymykseen, miksi tämmöinen yksi irrallinen asia tuodaan tänne lakina eikä tuoda laajaa maksukokonaisuutta. Ensinnäkin asiakasmaksupuolella on suuria vaikeuksia. STM:ssä ollut valmistelutyö epäonnistui, siitä ei tullut sellaista, että sitä voisi esittää, mutta se on aivan toinen tarina, ja olen huomannut, ettei se ole valmis näköjään vieläkään.

Tämä oli iso osa laajempaa maksukokonaisuutta, kun maksuasetusta tuossa puolitoista vuotta sitten muutettiin, mutta oikeusministeriön käsityksen mukaan näin isoa asiaa ei voi säätää asetuksella, ja sen takia tämä yksi kohta siitä asetuksesta irrotettiin laiksi ja kuviteltiin, että sen piti olla yksinkertainen asia. Erikoinen on tietysti valiokunnan enemmistön käsitys siitä, ettei tämä mitään lakia tarvitse, vaan kunnalliset päätökset, eikä edes yhden kunnan sisällä mitään pelisääntöjä, vaan riittää vain se, että yksittäinen virkamies pärstäkertoimen mukaan harkitsee niin ja näin ja ottaa huomioon omaisuuden tai ei ota huomioon omaisuutta aivan oman harkintansa mukaan.

Ed. Vehkaojan ajatuksenjuoksua on pikkuisen vaikea seurata. Eilen hän oli huolissaan siitä, että vanhuspalvelujen taso heikkenee, kun maksutulot tällä tavalla pienenevät. Tämä ei nyt paljon maksutuloja ole pienentänyt niissä kunnissa, joissa tätä on kokeiltu, koska kuten ed. Vehkaoja sanoi, tämähän koskee hyvin pientä määrää ihmisiä. Yleensäkin ihmettelen, miksi sellaisia asioita ei saa korjata, jotka koskevat vain pientä määrää ihmisiä. Jos me terveydenhuoltoon ottaisimme tämän saman periaatteen, me emme hoitaisi harvinaisia tauteja ollenkaan. Päinvastoin, sehän on tavallaan tämän lain kannalta hyvä asia, että tämä ei tule kalliiksi, koska tästä sinänsä räikeästä epäkohdasta on joutunut niin kovin harva kärsimään.

Sitten haluan puuttua siihen kysymykseen, miten turvataan se, että laitoksessa oleva puoliso sitten antaa rahaa sille kotona asuvalle puolisolle. Sitä ei turvata myöskään valiokunnan esittämässä 11 §:ssä, sama ongelma on sielläkin. (Ed. Vehkaoja: Elatussopimukset!) Laajemminhan tämä koskee tietysti kaikkia avioliittoja. Onhan sellaisia mahdollisuuksia, että sellaisessakin perheessä, jossa kukaan ei ole laitoshoidossa, toinen puoliso ei anna rahaa toiselle puolisolle eikä tämä vähemmän ansaitseva puoliso toisaalta saa toimeentulotukea, koska hän on avioliitossa henkilön kanssa, jolla on rahaa. Tämä on yleisempi ongelma. Valtion on hyvin vaikea päästä perheen sisäiseen tulonjakoon sisälle, mutta kuitenkin pidän tätä aika teoreettisena kysymyksenä, jota on esitetty.

Kun ed. Vehkaoja oli eilen illalla niin kovin huolissaan siitä, että tämä vie rahat vanhustenhoitolaitoksilta, niin ihmettelen, kun hän tänään innostuu markkinoimaan elatussopimuksia, että kuntien pitäisi antaa niitä kaikille. Niillä elatussopimuksillahan, jos on taitava juristi, pääsee maksuista eroon kokonaan, kun laittaa kaikki rahansa sille kotiin jäävälle puolisolle. Silloin ihmettelen, miten tämä ed. Vehkaojan markkinoima käytäntö sitten turvaa näiden laitosten saamat tulot. Sinänsä en pidä hyvänä sosiaalipolitiikkana tätä käytäntöä, joka on levinnyt, että ne, joilla on varaa kalliiseen juristiin, pääsevät maksuista eroon, ja ne, joilla ei ole varaa kalliiseen juristiin tai henkistä oivalluskykyä tätä käyttää, joutuvat maksamaan kalliita maksuja. Sen takia minusta tästä pitää olla selvä sääntö, eikä sillä tavalla, että jokainen keksii oman porsaanreikänsä.

Ed. Ihamäen kanssa olen eri mieltä siitä, että 80 prosentin maksu olisi laillistettua ryöstöä. Silloin, kun ei ole elätettäviä, kun on kysymys yksinäisestä henkilöstä, en ymmärrä, miksi pitäisi antaa alennusta maksusta, jotta perilliset voisivat periä enemmän. Tältä osin se meidän perusmaksumme, joka on varsin korkea ja joka todellakin tulee rahoittamaan vanhustenhuoltoa jatkossa, on aivan perusteltu. Mutta silloin kun tätä lakia kymmenen vuotta sitten tehtiin, unohdettiin se kotona oleva puoliso ja hänen tilanteensa, ja nyt tämä epäkohta on tullut korjatuksi. Kuten sanottu, tämä ei kovin suurta määrää koske, mutta niille, joita se koskee, se on ollut erittäin iso ja hankala asia.

Arvoisa puhemies! Vaikka kysymys on pienestä ryhmästä, niin minusta pientenkin ryhmien asiat pitää hoitaa, ja minusta on järkevää, että ne hoidetaan selkeällä säännöllä eikä yksittäisen virkailijan mielivallalla.

Timo Ihamäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Soininvaara kritiseerasi puheenjohtaja Vehkaojaa siitä, että hän eilen oli toista mieltä ja tänään taas kolmatta mieltä. Sitten hän kritiseerasi minua siitä, että olen puhunut laillistetusta ryöstöstä. Haluan tässä kertoa, että eilen olin sitä mieltä, että tämä oli laillistettu ryöstö, tänään sanon vaan, että se ei ole kohtuullista.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olin ajatellut luopuakin jo tuosta kommenttipuheenvuorostani, mutta voin vastata tähän asiaan ed. Soininvaaralle, että hän nyppi tästä eilisestä pitkästä puheestani todellakin yhden irtolauseen, (Ed. Pulliainen: Eikö se ole merkityksellinen?) — on — mutta hän unohti tämän ehdon elikkä sen, että kysymys on paitsi pienestä ryhmästä myös ryhmästä, joka on huomattavan paljon hyvätuloisempi kuin keskimäärin näissä laitoksissa olevat ihmiset ja heidän perheensä ovat, ja unohti myöskin sen, että tämä pieni ryhmä hyötyy sitä paremmin, mitä suuremmista tuloista ja tuloeroista puolisoiden kesken on kysymys.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi tästä laitoshoitomaksusta ja siitä 80 prosentista. Sen suuruudesta toki voidaan keskustella. Ainakin ed. Soininvaaralle totean, että esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa nuori henkilö, esimerkiksi psykiatrisista ongelmista kärsivä henkilö, joutuu laitoshoitoon, tuo 80 prosenttia on täysin kohtuuton. Ihan selvää on, kun tätä asiaa nyt laajennetaan, kun siitä on täällä saatu niin suuri yhteisymmärrys eli asiakasmaksuasioita ryhdytään selvittämään, että kyllä tätäkin asiaa täytyy tarkastella.

Herra puhemies! Tämä lakiesitys, joka monen käänteen kautta saatiin täällä salissa hyväksyttyä, on tärkeä tasa-arvon kannalta. Meidän terveydenhuoltomme ja sosiaalipolitiikkamme kaikkein keskeisin arvo on tasa-arvo. Tässä on todellakin kyse siitä, että jokaisessa kunnassa otetaan huomioon kotiin jäävän puolison toimeentulo ja mahdollistetaan perheen keskinäinen huolenpito. Tärkeää tämä on myöskin miesten ja naisten välisen tasa-arvon kannalta, koska on niin, että yleisemmin se kotiin jäävä puoliso on vaimo, joka on huolehtinut kodista ja lapsista, ja yhdessä on sovittu, että yhteisillä tuloilla tullaan toimeen, ensin työtulolla, palkalla, ja sen jälkeen työeläkkeellä. Tämä on tärkeä asia, että tämä lakiesitys nyt meni läpi. Vaikka 11 §:n muotoilua tehtiin velvoittavammaksi, se ei todellakaan edellyttänyt, että kunnat olisivat sen huomioon ottaneet. Tosiasia on, että jos se olisi mennyt siinä muodossa, mitä täällä ed. Stenius-Kaukonen ja erityisesti ed. Vehkaoja valiokunnassa ajoivat, se ei olisi todellakaan parantanut tilannetta.

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisen kauden kansanedustajana olen ollut todella hämmentynyt tästä käsittelystä. Kun hallitus toi hyvän esityksen, hallituspuolueet olivat sen takana, ryhmyrit käsittelivät asiaa, oltiin yksimielisiä, ykköskäsittelyssä hallitusryhmät olivat yksimielisiä, sitten aivan yllättäen tällainen tuli. Näin olen aivan yllättynyt, että tällaista tapahtuu eduskunnassa. Mutta maailma on moninainen, ja olen todella tyytyväinen, että järki voitti täällä salissa ja tämä epäoikeudenmukaisuuskysymys ratkaistiin.

Kun täällä ollaan huolissaan maksutuloista, erityisesti sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Marjatta Vehkaoja on ollut, niin täytyy sanoa, että kyllä oikeudenmukaisuus on tärkeämpi asia. Toki raha on tiukassa terveydenhuollossa, mutta se ei voi olla sosiaali- ja terveyspolitiikkaa ohjaava väline, vaan tärkeintä ovat periaatteet ja sitten täytyy vain riittävä rahoitus löytää. Se, että kyse on pienestä ryhmästä, ei missään nimessä voi olla perustelu, että tätä esitystä ei tehdä. Päinvastoin, elämä on monimuotoista. Meillä erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä on hyvin erilaisia pieniä ryhmiä, ja meidän täytyy lainsäädännössä huolehtia, että oikeudenmukaisesti näitä kaikkia ryhmiä kohdellaan. Selvää on, että seuraavan hallituksen ohjelmaan on kirjattava maksupolitiikan uudistus, ja sitä me olemmekin yksimielisesti sosiaali- ja terveyspolitiikassa peräänkuuluttaneet, mutta kun maailmasta ei hetkessä tule valmis, niin meidän täytyy tyytyä myöskin siihen, että esityksiä tulee yksi kerrallaan ja sitä kautta menemme siihen hyvään tavoitteeseen. Selvää on, että me tarvitsemme yhtenäisemmän maksukaton. Maksupolitiikan on paremmin ohjattava avohoitoon, siellä voisi olla käyttövara avohoidossa. Myöskin nuo kannustinloukut, mitä maksupolitiikka aiheuttaa monille ikäihmisille, on purettava.

Aivan lopuksi, herra puhemies, haluan esittää syvän huoleni siitä, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Marjatta Vehkaoja täällä viittasi siihen, että elatussopimuksella nämä asiat hoidettaisiin. Itse en ainakaan halua sellaista amerikkalaisille tyypillistä yhteiskuntaa, että kaikki asiat asianajajien kautta hoidetaan. Sitä varten Suomessa on eduskunta, että me huolehdimme lainsäädännöllä, että jokaisella ikäihmisellä on oikeudenmukainen mahdollisuus palveluihin ja myöskin maksupolitiikassa jokaista oikeudenmukaisesti kohdellaan, ilman että tarvitaan juristin apua sopimaan etukäteen näitä asioita. Kuten täällä todettiin, jos tähän mentäisiin, eikö ole niin, että juuri ne kaikkein pienituloisimmat siitä eniten kärsisivät, joilla ei ole varaa hankkia apua tällaisten elatussopimusten tekemiseen.

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tämä lakiesitys on erinomainen ja perusteltu. Olen todella tyytyväinen, että se hyväksyttiin näin suurella ääntenenemmistöllä edellisessä äänestyksessä.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Vehkaoja moitti sitä, että tämä lakiesitys ja me tällä puolella salia kannamme huolta vain hyvätuloisista. Emme me nyt tässä tapauksessa kanna huolta näistä hyvätuloisista vaan näitten hyvätuloisten vähävaraisista puolisoista, (Ed. Vehkaoja: He ovat samaa perhettä!) jotka sitten jäävät vaille toimeentuloa sen vuoksi, että heidän elättäjänsä niin sanotusti joutuvat laitoshoitoon ja rahat menevät sinne. Onko se oikeudenmukaista sosiaalipolitiikkaa, että te saatatte ihmisiä taloudelliseen ahdinkoon? Onko sosiaalipolitiikan tehtävä tehdä ihmisistä vähävaraisia ja sitten pitää heidät sellaisina loppuikänsä?

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On myönteisenä asiana merkillepantava se, että kokoomuslaisten aktiivisuus sosiaalipoliittisessa keskustelussa tässä salissa on vaalikauden kolmanneksi viimeisenä istuntopäivänä näinkin vilkasta. Kokonaista neljä edustajaa on tällä hetkellä salissa. Me olemme liki neljä vuotta tehneet täällä ratkaisuja, puhuneet puheitamme, tehneet esityksiämme tilanteessa, missä käytännössä tuolta puolelta tätä salia ei ole juuri kommentteja tullut. No, miksi ei ole tullut? Tämä maksu- ja muu sosiaalipoliittinen linja, jota tämän vaalikauden aikana on ajettu, on noudattanut niin pitkälle teidän tahtoanne, että eihän teidän ole tarvinnut täällä edes olla. Kyllähän sen ymmärtää, mutta kiitoksella merkillepantavaa on se, että olette edes näin kalkkiviivoilla läsnä.

Kysyn, missä te olette olleet silloin puolustamassa eläkeläisiä ja sairaita, kun olemme budjettikäsittelyjen yhteydessä olleet nostamassa lääkekulujen omavastuita, tai silloin, kun olemme olleet nostamassa matkakulujen omavastuuta. Onhan kysymys ihan samasta kohderyhmästä, jonka puolesta te nyt puhutte suurella ja kovalla rintaäänellä.

Arvoisa herra puhemies! Nyt tiedämme, mikä on tämän asiakasmaksulain sisältö asiassa, jonka kohderyhmänä siis on 2 700 henkilöä hallituksen esityksen perustelujen mukaisesti. Totean tässäkin yhteydessä, että pitkäaikaisessa laitoshoidossa tässä maassa on kaiken kaikkiaan yli 40 000 kansalaista. Korostan, ettei siis ole kyse läheskään koko siitä ongelmakentästä, joka tähänkin aihepiiriin liittyy.

Nyt sisältönsä saanut laki on kaavamainen malli, joka ei vastaa sitä keskustalaista käsitystä, jota meille sana oikeudenmukaisuus merkitsee. Se, että nyt on lähdetty asiakasmaksulain remontointiin tästä tulokulmasta ja tästä päästä, toistan uudemman kerran, näyttää noudattavan näitten puheitten voimakkuuksienkin perusteella sitä kokoomuslaista aatemaailmaa, jolla tässä maassa halutaan sosiaalipolitiikkaa viedä eteenpäin ja miten se halutaan kohdentaa, miten näitä yksittäisiä ryhmiä halutaan arvostaa ja heidän asioitaan eteenpäinviedä.

Keskustan eduskuntaryhmä on vaatinut koko vaalikauden ajan maksupolitiikan kokonaisuudistusta. Emme tätä vaatimusta ole unohtaneet, emme aikaisemmin, emme tänään emmekä tulevaisuudessa, ennen kuin tähän päätöksentekoon päästään. Keskusta hyväksyy tänään eduskunnan tekemän päätöksen tämän lain sisällöstä. On myönnettävä, että tässä parannetaan pienen ihmisryhmän asemaa ja tilannetta, tosin tavalla, jolla me emme olisi toivoneet tässä isossa kokonaisuudessa tämän tapahtuvan.

Toistan, että toivomme, että maksupolitiikkaa kokonaisvaltaisemmin uudistetaan, ja mitä siihen tulee, että ei saisi väestömäärältään pieniin kohderyhmiin muutoksia ja uudistuksia tehdä, niin kyllä tämän asiakasmaksujen kokonaisuuden sisällä eri omavastuut tähän asiaan liittäen näitä ongelmakohtia joissakin muissakin tuloryhmissä kenties olisi saattanut olla, eikä vain kenties, vaan me kaikki tiedämme, jotka olemme sosiaalipolitiikasta selvillä, että näitä muutostarpeita on. Sen aloittamisen olisi voinut jostakin muualtakin tehdä. Tämä on nyt poliittinen valinta ja tämä on eduskunnan viesti, joka on haluttu tässä yhteydessä antaa. Toistan sen, että keskustan eduskuntaryhmä tulee tämän lain hyväksymään. Tähän päätökseen liitetään toisessa käsittelyssä valiokunnan yksimielisesti hyväksymä ponsi, jossa eduskunta edellyttää, että maksupolitiikka kokonaisvaltaisesti uudistetaan. Kolmannen kerran totean, että tämä on keskustan toivelistalla ja sisältää sen, mitä me asioista ajattelemme.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelu taitaa tällä erää olla päättymässä, ja on helppo todeta, että näin eri tavoin me kollegat ajattelemme sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Se nyt ainakin tässä on nähty.

Valiokunnan enemmistö on varmasti loppuun saakka sitä mieltä, että tällä 11 §:n muotoilulla olisi hoidettu nimenomaan se pulma, josta oikeisto on ollut kantavinaan näin suurta huolta. Minä tarkoitan sitä, että kaikki tiedämme, että siellä ongelmia, mutta me olemme nyt vain hakeneet tähän ongelmaan eri kautta näitä ratkaisuja, ja tässä sitä ollaan.

Totta kai sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistön vaihtoehtoon on liittynyt ajatus siitä, että pitää nämä elatussopimukset tehdä arkisemmiksi. Minusta ei ole mitään pahaa juridiikassa silloin, jos se lisää ihmisten oikeusturvaa. Kun ihminen tulee hakemaan esimerkiksi palveluja, joissa on joitakin palvelumaksuja, jotka on suhteutettu tulotasoon, niin aina myös selvitetään tulot. Tästä ei tulla koskaan pääsemään, niin kauan kuin tuloihin suhteutettuja maksuja peritään, eli tämä on ihan normaalia toimintaa, että ihminen joutuu selvittämään tulojansa, ja siitä ei todellakaan olisi pitkä matka parempaan vaihtoehtoon, laillisempaan vaihtoehtoon, elatussopimuksen tekemisestä. Hallituksen esityksen maksualennuksen hyöty jää juridisesti nyt pelkästään laitoksessa olevan tuloksi. Siis se jää edelleen juridisesti hänen tulokseen. Se ei siirry sille puolisolle, niin kuin olitte tarkoittaneet.

Sitten tässä keskustelussa tuli minusta uudelleen esiin se harhautuskeskustelu, mihin viittasin ensimmäisessä puheenvuorossani, kun kokoomuksen edustajakollegat puhuivat, useampikin heistä, siitä että nyt laitoshoitomaksu ikään kuin putoaa 80 prosentista 40:een, tai niin kuin nyt yllättäen tuotiin esiin sellainen ajatus, että 80 prosentin laitoshoitomaksu on kohtuuton. Tällä kohtaa olen samaa mieltä, mutta pyydän huomauttaa, että se 80 prosenttia jää koskemaan kaikkia muita laitoksessa olevia paitsi sitä tilannetta, että laitoksessa on se suurempituloinen sattumalta. Vain siinä tapauksessa maksu putoaa tästä. Mutta se, onko maksu 80 prosenttia yhdeltä henkilöltä vai 40 prosenttia kahdelta henkilöltä, on sama asia silloin, jos näillä henkilöillä on samat tulot. On aivan hämmästyttävää, että te markkinoitte tämmöistä ajatusta, että maksu putoaa 80 prosentista 40 prosenttiin. Se ei putoa. Te olette hankaluuksissa, jos jatkatte tällä linjalla.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta ja sen puheenjohtajisto on tällä vaalikaudella tehnyt paljon hyvää ja perusteellista työtä. Sen vuoksi pidän ikävänä tätä loppunäytöstä, johon varmaan osaltaan lähestyvät vaalitkin ovat olleet vaikuttamassa.

Ymmärrän kyllä sen kritiikin hyvin, joka kohdistuu asiakasmaksujärjestelmän epäkohtiin, joita todellakin jää runsaasti tämän esityksen hyväksymisenkin jälkeen. Tällähän korjataan, niin kuin täällä on moneen kertaan todettu, vain yhden, melko pienen ryhmän tilanne. Olen kuitenkin tyytyväinen, että laitoshoitoon joutuvan henkilön, pienempituloisen puolison, tilanne korjataan nyt sillä tavalla, jossa samaa ratkaisumallia käytetään kunnan rajoista ja erillisistä elatussopimuksista riippumatta.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Tekee vielä mieli vastata valiokunnan puheenjohtajalle Vehkaojalle tästä, että tällä hetkellähän pitkäaikaiseen laitoshoitoon joutuvalta peritään 80 prosenttia tuloista hoitomaksuina, olivatpa tulot millaiset tahansa, ja viereisillä vuoteilla voi maata kaksi potilasta, joista toinen ei maksa yhtään mitään varattomuuden takia ja toinen maksaa tämän 80 prosenttia tuloistaan. Mikäpäs siinä, kyllähän näin käy. Se on sosiaalipolitiikkaa. Joskushan voi olla järkevääkin, jos laitoshoidossa olevalla ei ole mitään muuta tarvetta kuin se hoito ja lääkitys, että häneltä viedäänkin suurin summa rahaa, niin kuin ed. Soininvaara totesi, mutta pääsääntöisesti tämmöisen 80 prosentin vieminen eläkkeestä, kun kotona on muuta perhettä eli on vaimo elämässä, on kohtuutonta.

80 prosentin sääntö on ongelmallinen silloin, kun puolisoista vain toinen, yleensä mies, on ollut työssä ja nauttii kohtuullista eläkettä. Sen sijaan vaimo on saattanut olla koko ikänsä kotirouvana ja lasten hoitajana ja nauttii pienintä mahdollista kansaneläkettä. Toivoisi, että tässä nyt arvostettaisiin myöskin sitä kotona ollutta kotirouvaa. Muutamia vuosikymmeniä sitten oli vielä mahdollista, että joku jäi kotirouvaksi, ja tämä ongelma poistuu kuitenkin tänä päivänä vähitellen. Tässä kuitenkin yhteiskunta osoittaa arvostuksensa niille naisille, jotka ovat itse hoitaneet lapsensa kotona.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Eläkeläisten kannalta tämä on aivan oikea ratkaisu asiakashoitomaksuista. Tosiaan kunnalle meni 80 prosenttia hoitopalvelumaksuista ja 20 prosenttia jäi kotiin aikaisemmin, kun nyt tämän 20 prosentin lisäksi jää 40 prosenttia kotiin ja kunta saa ainoastaan 40 prosenttia eli jakosuhde on 60 kotiin ja 40 kunnalle. Tämä ongelma poistuu, mikä aikaisemmin on ollut, että jos on esimerkiksi ollut pitkä avioliitto, aviopuoliso, joka kotiin jää yksin kun puoliso joutuu hoitolaitokseen, kotona oleva henkilö, ei ole tullut toimeen tällä 20 prosentilla eläkkeestä tai palkasta. Näin ollen eduskunnan enemmistö on aivan oikealla asialla tässä, kun laittaa asiakasmaksulain oikeisiin saumoihin.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Olen mielenkiinnolla seurannut tätä keskustelua, ja tässä ratkaistaan varmasti yksi asia hyvin, mutta jälleen eduskunnan tyypilliseen tapaan perheellisten asia, perheettömät on jätetty jälleen jalkoihin. Ihmettelen, että tässä yhteydessä ei samalla ole mielisairaiden asiaa hoidettu. Asiakasmaksulain nojalla heille käteen jäävä raha kuukautta kohti on 60 euroa, joka ei riitä missään tapauksessa, ja se olisi voitu jo Osmo Soininvaaran aikana korjata. Tunnen myös Niuvanniemen sairaalassa potilaan, joka maksaa 200 euroa päivä siitä, että on pakkohoidossa eikä saa valita osastoaan. Täällä on monta tällaista pikkulakia, jotka yhdessä aiheuttavat mielisairaiden, yksinäisten ja köyhien sortoa. Toivon, että tämä hoidetaan.

Olen pahoillani, että valtiosihteerilaki meni nurin, koska se vei minulta mahdollisuuden ryhtyä valtiosihteeriksi ja laittaa tällaiset asiat kertalaakilla kuntoon. (Naurua)

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että ed. Taipale huomaa erityisryhmiä, jotka ovat ongelmissa, kuten hän juuri toi esiin nämä psyykkisesti sairaat ja yksinäiset ihmiset. On hyvä, että heidät otetaan esille. Mutta minä haluaisin palata täällä muun muassa ed. Akaan-Penttilän esiin tuomaan ajatukseen, että meillä kaikkein pienintä eläkettä saavat, jotka monet ovat käytännössä vailla työeläkettä tai yrittäjäeläkettä, ovat todella eläkekurjuudessa, joka merkitsee köyhyysrajan alapuolella olemista. Tähän ongelmaan tulisi kiireesti voida puuttua.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Taipale on erittäin ansiokkaasti vuodesta toiseen puolustanut köyhiä, ollut köyhän asialla, syrjäytyneitten asialla, mielenterveyspotilaitten asialla. Mutta kun Lipposen ykkös- ja kakkoshallitus ovat olleet vahvasti vasemmistolaisia, eli sosialidemokraatit ovat vallassa, on vasemmistoliitto vallassa, niin kysyn ed. Taipaleelta, miksi te ette pysty hoitamaan sisäisesti näitä asioita, kun sitten täällä kuitenkin vaaditte sitä meiltä. Kokoomus on aina mukana köyhän asialla.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa puhemies! Taas tuli minusta vähän harhaanjohtavaa informaatiota, tällä kertaa ed. Ihamäeltä, kun hän sanoi, että kansaneläkkeellä olevat puolisot tulevat saamaan lisää avohoitoon tai kotiin rahaa. Eihän tämä pidä paikkansa kuin ani harvoissa tilanteissa. Suurin osa niistä, jotka kansaneläkkeellä siellä kitkuttavat, joutuu jatkamaan huonoilla ja vähäisillä tuloillaan jatkossakin. Vain niissä harvoissa tapauksissa, kun puoliso on laitoksessa ja hänen tulonsa ovat huomattavasti paremmat, kotona oleva tästä hyötyy.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen ei oikein tiedä, mistä hän puhuu, koska hän ei kuulu meidän suurimpaan ja mahtavimpaan eduskuntaryhmäämme, sos.dem. ryhmään. Nimittäin eilen juuri mainitsin siellä, että toisin kuin ministeri Erkko, joka ehdottaa presidentinviran lakkauttamista ja pääministerivetoista hommaa, esitin eilen, että me lopetamme pääministerin viran, koska hän ei saa mitään aikaan rauhanliikkeen hyväksi, kun kokoomus on napannut rauhanliikkeeltä rahat. Me tulisimme pelkällä presidentillä toimeen. Kyllä minä olen ainakin omalta osaltani yrittänyt tehdä kaikkeni.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! Ei pidä provosoitua, mutta kyllä täytyy sanoa se, että ed. Kuosmanen nyt joko ei tiedä, mitä puhuu, tai puhuu ihan puuta heiniä ja hyvin populismin nimissä. Minä toivoisin, että kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz kävisi pyytämässä arvon virkailijoita poistamaan ed. Kuosmasen puheenvuoron kokoomuksen vahingoittamisen nimessä tämän istunnon pöytäkirjoista.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy vieläkin korjata ed. Vehkaojan äskeistä puheenvuoroa. Näyttää niin, että ed. Vehkaojalla on varsin valikoiva kuulo. En minä puhunut kansaneläkkeellä olevista puolisoista. Sanoin vain, että toinen puoliso voi olla kansaneläkkeellä, kun toinen saa eläkettä.

Tällä laillahan korjattiin yksi räikeä epäkohta. Maksupolitiikassa on muita epäkohtia, mutta niistä toivon mukaan saadaan selvyys, kun sosiaali- ja terveysministeriössä tämä vyyhti korjataan.

Ed. Taipaleella on runsaasti tietoa ja paljon tarmoa. On ikävä kuulla, että hänellä ei ole mahdollisuutta valtiosihteeriksi. Täytynee pyrkiä ministeriksi. (Ed. Taipale: Mutta siihen ei taito riitä!)