Esko Helle /vas:

Arvoisa puhemies! Siirrymme tässä hieman erilaisiin asioihin tuon pitkän sosiaalipoliittisen keskustelun jälkeen.

Eduskunnassa on toiminut viime keväänä niin sanottu kertomustyöryhmä, joka on miettinyt sitä, miten voitaisiin paremmin hyödyntää eduskuntatyössä näitä erilaisia kertomuksia, joita tänne vuoden mittaan tulee aikamoinen nippu. Tuon kertomustyöryhmän johtopäätökset mielestäni valtaosaltaan ovat sellaisia, joiden toivon toteutuvan seuraavien eduskuntakausien aikana. (Ed. Ala-Nissilä: Se olikin hyvä työryhmä!) — Taisi olla, että ed. Ala-Nissilä kuului siihen. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä!) — Hyvä. — Toivon todella, että näitten kertomusten merkitys myös tässä eduskuntatyössä kasvaisi. Nämähän ovat oivallinen paikka antaa palautetta niin hallitukselle kuin virkamiehistöllekin. Siinä mielessä on tietysti valitettavaa, että tämä kertomusnippu on käsittelyssä vasta näinä eduskuntakauden viimeisinä päivinä. On aivan ymmärrettävää, että ne eivät sillä lailla jaksa herättää kiinnostusta.

Toteaisin tässä ihan muutaman seikan. Ensinnäkin näissä valiokuntien lausunnoissa tulee esiin se, että jonkin verran ministeriöissä ja ehkä myös virkamieskunnassa on tietynlaista ylenkatsetta eduskunnan esittämiä lausumia kohtaan. Muun muassa valtiovarainvaliokunta sanoo omassa lausunnossaan: "Valtiovarainvaliokunta toteaa, että useisiin valtiovarainministeriön hallinnonalalla todettuihin lausumiin annettu selvitys on riittämätön." Vastaavasti perustuslakivaliokunta mainitsee omassa mietinnössään yhden sinänsä mielestäni aika pienen asian eli säädöskokoelmasta perittävän arvonlisäveron. Valiokunta ja eduskunta ovat useampaan kertaan huomauttaneet, että niitten pitäisi olla arvonlisäverovapaita, mutta edelleen ministeriö jankuttaa, että ei se ole mahdollista. Minusta se on aika uskomatonta tällaisten pienten asioitten osalta. Enemmän tuntuu siltä, että on jokin arvovaltakysymys, että eduskunta ei saa astua tiettyjen virkamiesten taikka ministerin näkemysten varpaille. Tätä on syytä paheksua, jos näin on. Toivon, että tuleva eduskunta pystyisi olemaan näissä asioissa pontevampi kuin tähän asti aina on pystytty olemaan.

Pääasia oikeastaan oli se, että halusin puuttua tässä yhteydessä eräisiin toimintatapoihin, joita valtioneuvoston piirissä on. Mutta koska täällä ei ole yhtään ministeriä paikalla, totean tässä vain, että kun viime viikolla luin Helsingin Sanomista, että valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa valtiosihteeri Sailas on esittänyt sitä ja tätä ja näin valiokunta on päättänyt, sen jälkeen olen katsonut säännöksiä, jotka kertovat, miten näissä valiokunnissa tulisi toimia. Säännösten mukaan mielestäni valtiosihteerillä, siis tällä epäpoliittisella valtiosihteerillä, Sailaksella, ei nähdäkseni ole esitysoikeutta, mutta näin näyttää olleen, että hän on sihteerinä ja tavallaan esittelijänä, ja näyttää siltä, että tämä yksi virkamies on kävellyt koko sen ministerilauman yli, joka siinäkin kokouksessa oli ollut — oli ollut paikalla vallan 14 ministeriä. Siltä näyttää.

Olen nimittäin pyytänyt kyllä pöytäkirjan otetta tästä kokouksesta tältä osin, mutta sitä en ole saanut, vaikka nähdäkseni perustuslaki velvoittaa virkamiehet antamaan tiedon tällaisesta asiasta, kun olen sitä pyytänyt liittyen juuri, sanotaan nyt vielä, asemaani perustuslakivaliokunnan jäsenenä. Siksi tämä asia kiinnostaa. Meillähän on käsittelyssä valtioneuvostolaki, johon ne kuuluisat poliittiset valtiosihteerit ovat kuuluneet myös. Siinä yhteydessä nimenomaan säädellään ministerivaliokuntien toimintaa lain tasolla suunnilleen samalla tavoin kuin nyt asetustasolla. Asetuksessa valtioneuvoston ohjesäännössä selvästi sanotaan, ketkä ovat esimerkiksi raha-asiainvaliokunnan jäseniä, ja siellä ei mainita mitään muita kuin ministereitä. Kun olen tätä tiedustellut virkamiehiltä, sieltäkin on tullut kommentti, että menettely näissä valiokunnissa on aika kummallista. Eli toivon, että vielä maanantaina, kun täällä käsittelemme näitä asioita, olisi ministereitä paikalla ja voisi saada myös jonkinlaisen selvityksen tästä asiasta.

Tämä joka tapauksessa osoittaa, että poliittisen ohjauksen lisäämisen tarvetta on todellisuudessa erittäin paljon. Valitettavasti täällä ei ole ollut rohkeutta lisätä tätä juuri poliittisten valtiosihteereiden kautta, mutta toivottavasti lähivuosina sitten löydetään joko poliittiset valtiosihteerit -keino tai jokin muu keino asioiden hoitamiseksi.

Kari Uotila /vas:

Herra puhemies! Ed. Helle viittasi siihen, millä tavalla hallitus on ottanut huomioon eduskunnan eri lausumia. Ihan yhtenä yksityiskohtana tyyppiesimerkki siitä, miten kalkkiviivoille saattaa jonkin asian osalta eduskunnan tahdon toteutuminen mennä. Kuten täällä valtiovarainvaliokunnan lausunnossa todetaan kohdassa Aravalainojen ehdot, valtiovarainvaliokuntahan on toistuvasti tällä vaalikaudella edellyttänyt, että aravalainan ehtoja parannetaan siten, että pystytään asuntojen korjaaminen ja uustuotanto turvaamaan ja että asukkaiden vuokranmaksukyky otetaan huomioon niin, että vuokrat käytännössä alenevat. Tämä ei toteutunut näiden lausumien pohjalta, mutta kun eduskunta sitten yksimielisesti tämän vuoden budjettia käsitellessään muutti budjetin yksityiskohtaisia perusteluita ja laati niihin selkeämmän ohjeen siitä, millä tavalla aravalainaehtoja on korjattava, niin nyt sitten tänään nähdäkseni pari tuntia sitten vihdoinkin hallitus on tämän ratkaisun tehnyt. Joskus mennään kyllä aika lailla kalkkiviivoille ja joudutaan tekemään todella johdonmukaisesti ja pitkään työtä, jotta valtioneuvosto saadaan toteuttamaan eduskunnan tahto.