Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Esitän tässä aloitteessani, että lääkäreiden ja muun terveydenhoidon ammattihenkilöstön oikeuksia toimia omantuntonsa ja vakaumuksensa mukaan parannettaisiin, ja ehdotan aloitteessani heille oikeutta vakaumuksensa perusteella kieltäytyä tekemästä lupapäätöstä raskauden keskeyttämisestä ja oikeutta kieltäytyä raskauden keskeyttämisestä, jos nämä tehtävät eivät muodosta olennaista osaa virkatehtävistä ja tehtävät on mahdollista hoitaa työnjaollisin järjestelyin vaarantamatta potilaan oikeuksia.

Perusoikeusuudistuksen yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunta itse asiassa asiallisesti yhtyi tähän ajatukseen ja totesi, että terveydenhuollon henkilökunnan uskonnollista tai muuta vakaumusta on kunnioitettava. Lääkäriliitto on omissa eettisissä kannanotoissaan myös ottanut asiaan kantaa ja on sitä mieltä, että lääkärillä tulisi olla omantunnonsyistä oikeus kieltäytyä raskauden keskeyttämisestä.

Raskauden keskeyttämiseen liittyy eettisiä ongelmia, joista se varmasti syvin on kysymys ihmiselämän alkamisajankohdasta. Hippokrateen valassa lääkäriä velvoitetaan suojelemaan sikiön elämää yhtä lailla kuin ihmiselämää yleensä. Siinä sanotaan: "En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä - -." Samoin sanotaan: "En tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita". Maailman lääkäriliiton vuonna 1948 antamassa ja itse asiassa edelleenkin voimassa olevassa Geneven julistuksessa ihmiselämän alkamisen raja vedetään hedelmöittymiseen ja näin ollen velvoitetaan lääkäriä suojelemaan ihmisalkiota. Siellä sanotaan näin: "Pidän ihmiselämää hedelmöittymisestä lähtien mitä suurimmassa arvossa enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ihmisyyden lakeja vastaan".

Tiedämme sen, että toisenlaisiakin käsityksiä yhteiskunnassa ja samoin lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan keskuudessa on. Mutta on todellakin myös niitä lääkäreitä ja sairaanhoitajia, joiden oman vakaumuksen näkökulmasta on hyvin keskeistä se, että he ajattelevat, että ihmiselämä alkaa hedelmöittymisestä. Heidän vakaumuksensa mukaan osallistuminen raskauden keskeytykseen merkitsee tosiasiallisesti osallistumista ihmisen surmaamiseen. Itse asiassa Suomen Lääkäriliiton eettisten periaatekysymysten valiokuntakin on kannanotossaan todennut seuraavasti, tämä on suora lainaus: "Jos sikiötä nimitetään ihmiseksi hedelmöittymisestä lähtien, jokainen raskauden keskeytys olisi murha." Tässä pohdittiin tätä samaa kysymyksenasettelua.

Vuonna 1974 julkisuudessa puitiin tilannetta, jossa lahtelainen gynekologi Markus Viljanen erotettiin keskussairaalan virastaan sen vuoksi, että hän kieltäytyi tekemästä raskauden keskeytyksiä. Tätä hänen erottamispäätöstään puitiin kaikissa oikeusasteissa, ja hän itse vetosi siihen, että hän on aikanaan vannonut lääkärinvalan, jossa hän on luvannut suojella elämää hedelmöittymisestä lähtien. Siihen aikaan tällainen vala vielä vannottiin. Mutta tuossa tilanteessa kaikki oikeusasteet tuomitsivat hänet menettämään tämän virkansa sen vuoksi, että virkavelvollisuuksien täyttäminen ja niihin sopeutuminen katsottiin tärkeämmäksi kuin hänen oikeutensa tähän vakaumukseen ja myös siihen valaan, johon hän oli sitoutunut.

Itse asiassa myös Maailman lääkäriliitto on ottanut kannan, jossa vedotaan, että lääkäreillä tulisi olla oikeus omantunnon suojaan nimenomaan tässä kysymyksessä, joka on eettisesti niin vaikea ja jakava ja riippuu hyvin pitkälti siitä ihmiskuvasta ja maailmankuvasta, jonka varaan vakaumus on rakentunut.

Mainitsin sen, että sosiaali- ja terveysvaliokunta perusoikeusuudistuksen yhteydessä totesi, että terveydenhuollon henkilökunnan uskonnollista tai muuta vakaumusta on kunnioitettava, ja perustuslakivaliokunta yhtyi tähän näkemykseen. Perusoikeuskomitea vuonna 1992, ennen perusoikeusuudistusta, puolsi myös, että viranhaltijan tai työntekijän vakaumusta raskauden keskeyttämiseen liittyvissä tehtävissä terveydenhuollossa suojattaisiin hallinnollisin järjestelyin. Itse asiassa hallitus totesi perustuslakiesityksessäänkin, että uskonnon ja omantunnon vapaus puoltaa yleisesti työnjaollisia tai muita hallinnollisia järjestelyjä, joilla vältettäisiin henkilön velvoittaminen vakaumustaan loukkaaviin tehtäviin. Hallitus esitti näihin ristiriitatilanteisiin tapauskohtaista ratkaisua, joka kuitenkaan käytännössä ei ole onnistunut suojaamaan mielestäni riittävällä tavalla lääkäreiden ja muun terveydenhoidon ammattihenkilöstön oikeuksia tässä suhteessa, kuten voimme todeta tästä oikeudenkäynnistä, joka silloin 70-luvulla käytiin. Tämän jälkeenhän tilanne ei ole tässä suhteessa muuttunut.

Arvoisa rouva puhemies! Tiedän sen, että tämän eduskunnan aika on käymässä vähiin ja sosiaali- ja terveysvaliokuntakaan tuskin enää kokoontuu, joten tämä esitys tulee tältä osin ja tämän vaalikauden aikana raukeamaan, mutta halusin sen kuitenkin vielä tässä vaiheessa tuoda herättämään keskustelua, ja mahdollisesti tämän sisältöinen aloite tullaan seuraavan eduskunnan kokoontuessa jossakin vaiheessa tuomaan joko minun toimestani tai jonkun toisen toimesta käsittelyyn.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Päivi Räsänen on osoittanut suurta asiantuntemusta tehdessään tämän aloitteen, joka toivottavasti nousee uudelleen uusien kansanedustajien toimesta, keitä he sitten ovatkin, esille tulevassa eduskunnassa. Kysymys on tärkeästä lääkärin etiikkaan liittyvästä kysymyksestä. Täällä viitattiin lääkärinvalaan, joka aikoinaan oli kaikille lääkäreille pakollinen, mutta nyt taitaa valitettavasti olla symbolinen ja vapaaehtoinen. Elämän kunnioitus on joka tapauksessa lääkärin tehtävä, ja sen tulisi olla mahdollista hänen kaikissa tehtävissään, samoin uskonnon ja omantunnon vapauden noudattaminen myöskin työtehtävissä on ensiarvoisen tärkeää. Kannatan lämpimästi ed. Räsäsen tekemää lakialoitetta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Lääkärit kunnioittavat elämää työskennellessään, ja vaikkakin tapahtuu raskaudenkin keskeytyksiä, niin tämä työskentely on elämän kunnioittamisen nimenomaan rajaavaa ja se työn sisältö on sitä. Nimenomaan käytännössä kuitenkin jatkuvasti heikentyneet resurssit, erilaiset leikkaus- ja hoitojonot, vaikeudet päästä esimerkiksi tutkimuksiin, vaikeuttavat lääkärin työtä ja tätä elämän ylläpitämistä tosiasiallisesti erittäin paljon. Niistä asioista puhutaan aivan liian vähän. Sen elämän kunnioittaminen ei olekaan yhtäkkiä niin helppoa ehkä kuin se on ollut aikaisemmin huolimatta siitä, että tehdään paljon mutkikkaampia leikkauksia ja uusia todentamis- ja kuvantamismenetelmiä on käytössä.

Mutta tästä, mihin ed. Räsänen on nyt oman aloitteensa suunnannut, haluaisin todeta, että aika tärkeä asia tässä, milloin on kysymys alkavasta elämästä, on tietysti se myös, milloin munasolu kiinnittyy kohdun seinämään. Noin 12 vuorokautta ehkä on se aika hedelmöityksestä, jopa lyhyempikin. Siinä tietysti on tietynlainen merkkipaalu. Mutta on mielestäni hyvin tärkeää, että tämän raskauden keskeyttämisen vähentäminen tapahtuisi muulla tavalla, esimerkiksi niin, että neuvolat toimisivat paremmin, kouluterveydenhoito toimisi paremmin, niin että nuoriso, jonka keskuudessa nyt raskauden keskeytykset ovat lisääntyneet, ei tarvitsisi sitä ehkäisykeinona.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä tuoda sellaisen seikan esiin, minkä unohdin tuossa puheenvuorossani mainita, että ehkä kaikkein kipein ongelma on niiden lääkäreiden tai lääketieteen opiskelijoiden kohdalla, jotka haaveilevat gynekologin tai synnytyslääkärin urasta. Tällä hetkellä Suomessa ei käytännössä ole mahdollista erikoistua gynekologiksi osallistumatta raskauden keskeytyksiin. Senkin vuoksi ajattelen, että tarvitsisimme lainsäädännön uudistamista, jotta tämä epäkohta tulisi korjattua.

Ed. Tiusanen puhui yleisellä tasolla raskauden keskeytyksistä ja niiden ehkäisemisestä. Näissä kaikissa kohdin yhdyn ed. Tiusasen näkemyksiin.