Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Esitän tässä aloitteessani,
että lääkäreiden ja muun terveydenhoidon
ammattihenkilöstön oikeuksia toimia omantuntonsa
ja vakaumuksensa mukaan parannettaisiin, ja ehdotan aloitteessani heille
oikeutta vakaumuksensa perusteella kieltäytyä tekemästä lupapäätöstä raskauden
keskeyttämisestä ja oikeutta kieltäytyä raskauden keskeyttämisestä,
jos nämä tehtävät eivät
muodosta olennaista osaa virkatehtävistä ja tehtävät on
mahdollista hoitaa työnjaollisin järjestelyin vaarantamatta
potilaan oikeuksia.
Perusoikeusuudistuksen yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunta
itse asiassa asiallisesti yhtyi tähän ajatukseen
ja totesi, että terveydenhuollon henkilökunnan
uskonnollista tai muuta vakaumusta on kunnioitettava. Lääkäriliitto
on omissa eettisissä kannanotoissaan myös ottanut
asiaan kantaa ja on sitä mieltä, että lääkärillä tulisi
olla omantunnonsyistä oikeus kieltäytyä raskauden keskeyttämisestä.
Raskauden keskeyttämiseen liittyy eettisiä ongelmia,
joista se varmasti syvin on kysymys ihmiselämän
alkamisajankohdasta. Hippokrateen valassa lääkäriä velvoitetaan
suojelemaan sikiön elämää yhtä lailla
kuin ihmiselämää yleensä. Siinä sanotaan:
"En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä -
-." Samoin sanotaan: "En tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia
aineita". Maailman lääkäriliiton vuonna
1948 antamassa ja itse asiassa edelleenkin voimassa olevassa Geneven julistuksessa
ihmiselämän alkamisen raja vedetään
hedelmöittymiseen ja näin ollen velvoitetaan lääkäriä suojelemaan
ihmisalkiota. Siellä sanotaan näin: "Pidän
ihmiselämää hedelmöittymisestä lähtien
mitä suurimmassa arvossa enkä uhkauksestakaan
käytä lääkärintaitoani
ihmisyyden lakeja vastaan".
Tiedämme sen, että toisenlaisiakin käsityksiä yhteiskunnassa
ja samoin lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan
keskuudessa on. Mutta on todellakin myös niitä lääkäreitä ja
sairaanhoitajia, joiden oman vakaumuksen näkökulmasta
on hyvin keskeistä se, että he ajattelevat, että ihmiselämä alkaa
hedelmöittymisestä. Heidän vakaumuksensa
mukaan osallistuminen raskauden keskeytykseen merkitsee tosiasiallisesti
osallistumista ihmisen surmaamiseen. Itse asiassa Suomen Lääkäriliiton
eettisten periaatekysymysten valiokuntakin on kannanotossaan todennut
seuraavasti, tämä on suora lainaus: "Jos sikiötä nimitetään
ihmiseksi hedelmöittymisestä lähtien,
jokainen raskauden keskeytys olisi murha." Tässä pohdittiin
tätä samaa kysymyksenasettelua.
Vuonna 1974 julkisuudessa puitiin tilannetta, jossa lahtelainen
gynekologi Markus Viljanen erotettiin keskussairaalan virastaan
sen vuoksi, että hän kieltäytyi tekemästä raskauden
keskeytyksiä. Tätä hänen erottamispäätöstään
puitiin kaikissa oikeusasteissa, ja hän itse vetosi siihen, että hän
on aikanaan vannonut lääkärinvalan, jossa
hän on luvannut suojella elämää hedelmöittymisestä lähtien.
Siihen aikaan tällainen vala vielä vannottiin.
Mutta tuossa tilanteessa kaikki oikeusasteet tuomitsivat hänet
menettämään tämän virkansa
sen vuoksi, että virkavelvollisuuksien täyttäminen
ja niihin sopeutuminen katsottiin tärkeämmäksi
kuin hänen oikeutensa tähän vakaumukseen
ja myös siihen valaan, johon hän oli sitoutunut.
Itse asiassa myös Maailman lääkäriliitto
on ottanut kannan, jossa vedotaan, että lääkäreillä tulisi
olla oikeus omantunnon suojaan nimenomaan tässä kysymyksessä,
joka on eettisesti niin vaikea ja jakava ja riippuu hyvin pitkälti
siitä ihmiskuvasta ja maailmankuvasta, jonka varaan vakaumus
on rakentunut.
Mainitsin sen, että sosiaali- ja terveysvaliokunta
perusoikeusuudistuksen yhteydessä totesi, että terveydenhuollon
henkilökunnan uskonnollista tai muuta vakaumusta on kunnioitettava,
ja perustuslakivaliokunta yhtyi tähän näkemykseen.
Perusoikeuskomitea vuonna 1992, ennen perusoikeusuudistusta, puolsi
myös, että viranhaltijan tai työntekijän
vakaumusta raskauden keskeyttämiseen liittyvissä tehtävissä terveydenhuollossa
suojattaisiin hallinnollisin järjestelyin. Itse asiassa
hallitus totesi perustuslakiesityksessäänkin,
että uskonnon ja omantunnon vapaus puoltaa yleisesti työnjaollisia
tai muita hallinnollisia järjestelyjä, joilla
vältettäisiin henkilön velvoittaminen
vakaumustaan loukkaaviin tehtäviin. Hallitus esitti näihin
ristiriitatilanteisiin tapauskohtaista ratkaisua, joka kuitenkaan
käytännössä ei ole onnistunut
suojaamaan mielestäni riittävällä tavalla
lääkäreiden ja muun terveydenhoidon ammattihenkilöstön
oikeuksia tässä suhteessa, kuten voimme todeta
tästä oikeudenkäynnistä, joka
silloin 70-luvulla käytiin. Tämän jälkeenhän
tilanne ei ole tässä suhteessa muuttunut.
Arvoisa rouva puhemies! Tiedän sen, että tämän
eduskunnan aika on käymässä vähiin
ja sosiaali- ja terveysvaliokuntakaan tuskin enää kokoontuu,
joten tämä esitys tulee tältä osin
ja tämän vaalikauden aikana raukeamaan, mutta
halusin sen kuitenkin vielä tässä vaiheessa
tuoda herättämään keskustelua,
ja mahdollisesti tämän sisältöinen
aloite tullaan seuraavan eduskunnan kokoontuessa jossakin vaiheessa
tuomaan joko minun toimestani tai jonkun toisen toimesta käsittelyyn.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Päivi Räsänen
on osoittanut suurta asiantuntemusta tehdessään
tämän aloitteen, joka toivottavasti nousee uudelleen
uusien kansanedustajien toimesta, keitä he sitten ovatkin,
esille tulevassa eduskunnassa. Kysymys on tärkeästä lääkärin
etiikkaan liittyvästä kysymyksestä. Täällä viitattiin
lääkärinvalaan, joka aikoinaan oli kaikille
lääkäreille pakollinen, mutta nyt taitaa
valitettavasti olla symbolinen ja vapaaehtoinen. Elämän
kunnioitus on joka tapauksessa lääkärin
tehtävä, ja sen tulisi olla mahdollista hänen kaikissa
tehtävissään, samoin uskonnon ja omantunnon
vapauden noudattaminen myöskin työtehtävissä on
ensiarvoisen tärkeää. Kannatan lämpimästi
ed. Räsäsen tekemää lakialoitetta.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Lääkärit
kunnioittavat elämää työskennellessään,
ja vaikkakin tapahtuu raskaudenkin keskeytyksiä, niin tämä työskentely
on elämän kunnioittamisen nimenomaan rajaavaa
ja se työn sisältö on sitä.
Nimenomaan käytännössä kuitenkin
jatkuvasti heikentyneet resurssit, erilaiset leikkaus- ja hoitojonot,
vaikeudet päästä esimerkiksi tutkimuksiin,
vaikeuttavat lääkärin työtä ja tätä elämän
ylläpitämistä tosiasiallisesti erittäin paljon.
Niistä asioista puhutaan aivan liian vähän.
Sen elämän kunnioittaminen ei olekaan yhtäkkiä niin
helppoa ehkä kuin se on ollut aikaisemmin huolimatta siitä,
että tehdään paljon mutkikkaampia leikkauksia
ja uusia todentamis- ja kuvantamismenetelmiä on käytössä.
Mutta tästä, mihin ed. Räsänen
on nyt oman aloitteensa suunnannut, haluaisin todeta, että aika
tärkeä asia tässä, milloin on
kysymys alkavasta elämästä, on tietysti
se myös, milloin munasolu kiinnittyy kohdun seinämään.
Noin 12 vuorokautta ehkä on se aika hedelmöityksestä, jopa
lyhyempikin. Siinä tietysti on tietynlainen merkkipaalu.
Mutta on mielestäni hyvin tärkeää, että tämän
raskauden keskeyttämisen vähentäminen
tapahtuisi muulla tavalla, esimerkiksi niin, että neuvolat
toimisivat paremmin, kouluterveydenhoito toimisi paremmin, niin
että nuoriso, jonka keskuudessa nyt raskauden keskeytykset ovat
lisääntyneet, ei tarvitsisi sitä ehkäisykeinona.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä tuoda sellaisen
seikan esiin, minkä unohdin tuossa puheenvuorossani mainita,
että ehkä kaikkein kipein ongelma on niiden lääkäreiden
tai lääketieteen opiskelijoiden kohdalla, jotka
haaveilevat gynekologin tai synnytyslääkärin urasta.
Tällä hetkellä Suomessa ei käytännössä ole
mahdollista erikoistua gynekologiksi osallistumatta raskauden keskeytyksiin.
Senkin vuoksi ajattelen, että tarvitsisimme lainsäädännön
uudistamista, jotta tämä epäkohta tulisi
korjattua.
Ed. Tiusanen puhui yleisellä tasolla raskauden keskeytyksistä ja
niiden ehkäisemisestä. Näissä kaikissa
kohdin yhdyn ed. Tiusasen näkemyksiin.
Keskustelu päättyy.