Markku Markkula /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys laiksi sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä säikäytti eräiltä osin todella pahoin. Pelkistäen totean, että netti ei ole lehti, niin kuin osassa hallituksen esitystä näkyi ajateltavan. Virtuaalikulttuuri on aivan muuta.

Kansallisen tietostrategian teossa julistetaan ja korostetaan erittäin paljon tietoverkkojen kehittämistä ja erilaisten palvelujen tuottamista sekä sitä, minkälaisilla myös julkishallinnon toimenpiteillä tätä kehitystä on tuettava, miten tietoyhteiskuntakehitykseen on panostettava. Samalla näytti, että toisesta ovesta sysätään alan toimijoille raskaita velvoitteita kustannuksineen, sellaisia velvoitteita, joita ei aseteta vastaaville toimijoille tai toiminnoille tavanomaisessa, siis eräänlaisessa reaalimaailman toiminnassa. Virtuaalimaailma oli saamassa hieman erilaisen kohtelun.

Tähän lakiin sisältyy kauaskantoisia asioita muun muassa siitä, millä tavoin päätoimittajavelvoitetta ulotetaan verkkojulkaisuihin. Peruskysymys on tietysti se, mikä on verkkojulkaisu. Hallituksen esitys ei ratkaissut kysymystä Internetin news-ryhmien tai erilaisten chatien osalta. Oli riskinä, että palveluntarjoajat, mukaan lukien siis käyttäjäyritykset ja erilaiset pienetkin yhteisöt, rakentaessaan interaktiivisia sisältöpalveluita olisivat Suomessa joutuneet tilanteeseen, jossa osa palveluista päätetäänkin lopettaa, koska riskit siitä, mitä velvoitteita tai rasitteita tulisi materiaalin ennakkotarkastamisen muodossa, olisivat käyneet kohtuuttomiksi, tai lakiesitys olisi johtanut ainakin siihen, että palveluita olisi siirretty merkittävässä määrin ulkomaille, koska siellä ei ole vastaavaa lainsäädäntöä, ja käyttäjät olisivat siirtyneet ulkomaisille tai ulkomailla operoiduille sivustoille. Tämä olisi todella ollut merkittävä isku Suomen tietoyhteiskuntakehitykselle.

Hallituksen esityksen näkemys verkkojulkaisusta oli puutteellinen, sillä pelkistäen se lähti siitä, että verkkojulkaisulla on selkeä toimituskunta, jolle voi määrätä vastaavan toimittajan, joka työkseen tarkastaa julkaisun ennen sen julkaisemista. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin toisin. Jokainen Internetin käyttäjä voi toimia julkaisijana itsenäisesti niin hyvässä kuin pahassa. Verkossa olevien julkaisujen sisältö muuttuu jatkuvasti ilman toimituskuntaan kuuluvien toimia, esimerkiksi yksityisten ihmisten lähettäessä viestejä keskusteluryhmiin. Vastaavan toimittajan tehtäväksi hallituksen esityksessä asetettu velvollisuus valvoa toimitustyötä onkin verkossa olevien julkaisujen osalta käytännössä mahdotonta.

Hallituksen esityksen perusteluista puuttuu Internetin osalta kansainvälinen lakivertailu sekä analyysi siitä, missä määrin nykyinen päätoimittajavastuun puuttuminen verkkojulkaisun osalta on aiheuttanut konkreettisia ongelmia suhteessa Internetin käyttäjämäärään.

Perustuslakivaliokunnalle kuuluu erityisen suuret kiitokset. Niinpä nyt voimmekin hyväksyä tämän lain mietinnön mukaisesti. Lisäykset ja poistot ovat runsaat ja muuttavat hallituksen esitystä aivan ratkaisevasti. Nostan esille pari linjausta.

Kun valiokunta on lisännyt lain tarkoituspykälään uuden momentin, niin maininta sananvapauden perusoikeusaseman ja sen käyttämiseen puuttuvien toimenpiteiden oikeasuhtaisuudesta on nyt hyvä. Verkkojulkaisun määritelmä on onnistunut, siis muiden kuin julkaisijan tai toimituksen toimeksiannosta tehty materiaali ei ole osa verkkojulkaisua. Portaali ei ole verkkojulkaisu, eivät myöskään keskustelupalstat. Tämä on erittäin järkevää. Mietinnössään — haluan nostaa sieltä esille vielä yhden virkkeen — valiokunta toteaa, että määritelmässä tarkoitettu julkaisemisen säännöllisyys kohdistuu sivuston kokonaisuuteen, ei sen johonkin osaan. Tämäkin osoittaa, että valiokunta on nyt oivaltanut, mistä virtuaalimaailmassa on kyse, ja monet ongelmat, joihin hallituksen esitys olisi johtanut, poistuvat.

Positiivista on myös, että julkaisun pitäminen yleisön saatavilla täyttää tallennusvelvollisuuden. Tarkoittaako tämä — on kaksi vaihtoehtoa — että a) jos sivu on verkossa yli kolme viikkoa julkaisemisesta lähtien, ei muuta tallentamista tarvitse tehdä, vai b) sivu on tallennettava vähintään kolme viikkoa laskien hetkestä, kun se on ollut viimeksi saatavilla verkossa? Toivon, että tuo ensin mainitsemani on oikea vaihtoehto eli tallennus lasketaan alkavaksi julkaisuhetkestä.

Arvoisa puhemies! Pikaisesti pohtien tässä vaiheessa epämääräiseksi jää eräitä käytännön kysymyksiä, esimerkiksi: Pitääkö kaikkien muutettujen sivujen vanhat versiot tallentaa ja kuinka pitkäksi aikaa, vai täyttääkö niiden pitäminen julkisesti verkossa tallentamisvaatimuksen? Kauanko sivun on oltava samassa muodossa julkisesti nähtävillä, että vaatimus täyttyy? Entä miten tulkitaan sivuja, jotka on suojattu esimerkiksi salasanalla? Niistäkin osaa voidaan pitää julkisina, esimerkiksi sivustoja, joihin voi käyttäjäksi rekisteröityä kuka vain, ja osaa yksityisinä, esimerkiksi erilaisia Intranet-ratkaisuja. On luonnollista, että tällaiset kysymykset täsmennetään lakia alemman tasoisilla säännöksillä ja ohjeilla.

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että nyt tehtävä, korjattu laki vauhdittaa tietoyhteiskuntakehitystä eikä jarruta tai estä sitä, niin kuin hallituksen esitys ehti pelästyttää.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä ed. Markkulan kanssa siitä, että esitys koheni eduskunnassa. Tosin juuri samat tahot, joita lain valmistelun aikana kuultiin, jyrkensivät ikään kuin näitä arvioitaan siitä, mitä tämä välineneutraalius lakiin kirjoitettuna merkitsisi.

Hiukan olin aistivinani tällaista teknologiauskoa, että kun meillä on sellainen tekniikka, joka mahdollistaa viestin levittämisen miljoonille ja miljoonille sekunnissa, siinä ei pitäisikään edellyttää samaa vastuullisuutta sananvapauden käytössä kuin painetussa sanassa. Tätä en voi hyväksyä. Kyllä meidän pitää hakea sellaiset keinot, joilla myös sähköisesti välitettävä viesti, onko se sitten julkaistu chattipalstan kautta tai varsinaisena verkkojulkaisuna, kuuluu vastuullisen sanankäytön piiriin. Osa näistä yhteydenotoista, joita täältä nettimaailmasta on tullut, lähtee siitä, että kun meillä tämmöinen avoin mahdollisuus on, siihen ei saa minkäänlaisia rajoja asettaa. Se on mahdollistanut nyt tämän idean, että siellä on täysin vastuutonta ja törkeääkin materiaalia joukossa. Voisi esittää tavallaan vastakysymyksen, että jos meillä olisi tekniikka, että joku paperi levitettäisiin seuraavaksi aamuksi koko Suomen koteihin ja kyse ei olisi lehdestä, saisiko siinä vapaasti herjata taikka solvata tai esittää väärää, esimerkiksi rikoksiin yllyttävää aineistoa, jos se laitettaisiin vaikkapa epiteetille "chattipalsta joka kotiin". Tämmöisiin kysymyksiin pitäisi vastauksia hakea.

Näkisin, että nyt tämänhetkiset tekniset mahdollisuudet on sovitettu tässä muokatussa sananvapauslaissa juuri siihen, että mahdollisimman yhdenvertaisesti kohdeltaisiin sähköistä tiedonvälitystä verrattuna perinteisempiin muotoihin. Mutta aina siellä on miettimistä, miten vielä parempaan vastuulliseen sananvapauden käyttöön päästäisiin myös tässä uudessa nettimaailmassa.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Viittaan ensimmäisessä käsittelyssä käyttämääni puheenvuoroon ja mietinnön esittelyyn enkä käy toistamaan niitä. Totean myöskin, että ei tämä taatusti ole viimeinen sana Internet-sääntelyssä. Kyllä tässä varmasti tullaan jatkossa sääntelemään näitä asioita. Hallitusta patistellaan seuraamaan alan kehitystä ja ryhtymään tarvittaessa lainsäädäntötoimenpiteisiin. Olemme halunneet korostaa sitä, että jokainen vastaa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään ja rikos on rikos myös sähköisen välineen välityksellä tehtynä.

Tuohon, mitä ministeri Koskinen mainitsi sananvapaudesta: Olen kyllä ollut aika ällistynyt siitä, miten ihmiset ymmärtävät sananvapauden täysin väärin. Monet eivät ole käsittäneet sitä, että sananvapaus ei tarkoita vapaata loukkaamisoikeutta, vapaata rikoksenteko-oikeutta verbaalisella tasolla, vaan jokainen on todellakin teoistansa vastuussa aivan niin kuin ennenkin.

Edustajakollegalle tässä haluaisin sanoa, että mielestäni ensimmäinen mainitsemanne vaihtoehto on oikea eli julkaisuhetki ratkaisee mielestäni sen ajan laskemisen.

Markku Markkula /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, vapauteen liittyy aina vastuu, ja vastuuta on myös verkossa operoinnin osalta koko ajan korostettava. Ongelmaksihan tämä sananvapauslainsäädäntö voisi muodostua, mikäli säänneltäisiin ja rajoitettaisiin asettamalla sellaisia ehtoja, joita käytännössä tuossa virtuaalimaailmassa on mahdotonta toteuttaa. Jokainen käyttäjä, tekstin tekijä, kuvan tekijä omalta osaltaan vastaa nimenomaan itse, mutta jos me ajattelemme operaattoreiden roolia tai erilaisten portaalien ja verkkopalvelujen ylläpitäjien roolia, on kohtuutonta asettaa heille sellaisia velvoitteita tai rajoitteita, joita ei voida todellisuudessa noudattaa. Siinä mielessä tämä lainsäädäntö todella menee nyt hyvin oikeaan suuntaan. On selkeää, myös vastauksena ministeri Koskiselle, että ei tietenkään verkossa saa herjata tai solvata.

Kiitän vielä valiokunnan puheenjohtajaa siitä, että hän täsmensi tuon kysymykseni tarkoittavan sitä toteaamaani a-kohtaa, ensimmäistä vaihtoehtoa.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vielä korostaa sitä, että operaattoreilla ja vastaavilla toimijoilla on myöskin toimintavelvollisuus. Jos he havaitsevat taikka heille osoitetaan, että palstoilla on lainvastaista materiaalia, niin totta kai heidänkin pitää se poistaa sieltä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tähän hallituksen lakiesitykseen liittyy rinnakkaisaloite, jossa on ehdotettu säädettäväksi valtakunnallisesta joukkoviestinnän eettisestä neuvottelukunnasta, jonka tehtävänä olisi käsitellä lähinnä periaatteelliselta kannalta joukkoviestintään liittyviä eettisiä kysymyksiä ja antaa niistä suosituksia. Nyt mielestäni valiokunta on erittäin hyvin käsitellyt myös näitä eettisiä kysymyksiä, vaikkakaan ei tämä lakialoite ole tullut tietenkään hyväksytyksi. Valiokunta toteaa, että tällaista keskustelua varten mahdollisesti tarvittava pysyväisluonteisten toimielinten perustaminen soveltuisi mahdollisesti luontevammin kansalaisjärjestöille ja viestintäalalle itselleen. Pidän erittäin tärkeänä, että tässä on tämänlainen maininta, että mahdollisesti kansalaisjärjestöille, ja ennen kaikkea tuo toinen maininta, että tämmöistä eettistä keskustelua jatkettaisiin viestintäalalla, itse siellä sisällä.

Markku Markkula /kok:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Rauhala otti vielä nuo eettiset kysymykset esille, niin haluan menemättä yksityiskohtiin korostaa, että todella erityisesti lasten osaltahan nämä ovat erittäin tärkeitä kysymyksiä. Näihin asioihin erittäin mielenkiintoisella ja hyvin syvällisellä tavalla vastauksia tuo eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan juuri valmiiksi saama teknologian arviointiraportti Sosiaalinen alkupääoma ja tietotekniikka, jossa päätekijöinä ovat Jyväskylän yliopiston Anu Mustonen ja Lea Pulkkinen. Tämä raportti on parhaillaan painossa, ja siinä haetaan todella enemmän valistuksen ja vanhempien roolin, vastuun kautta sekä yhteiskunnan erilaisten verkkosisältöjen kehittämistoimenpiteiden, oppimateriaalien, julkaisutoimenpiteiden ja tällaisten kautta niitä linjauksia, joilla näihin eettisiin kysymyksiin voidaan antaa eväitä, löytää hyviä ratkaisuja ja linjauksia lähivuosina.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa puhemies! Todellakin odotamme mielenkiinnolla tuota tulevaisuusvaliokunnan raportin sisältöä ja myöskin sitä, että se näkyy myöskin lainsäädännössä sitten aikanaan, koska eihän voi olla vain etiikkaa, jota periaatteessa noudatetaan juhlapuheissa. Kyllä sen toki tulee olla lainsäädännössä mukana. Siinä mielessä todella toivon, että ajatus tästä eettisestä neuvottelukunnasta nyt sitten alalla vakavasti otetaan myöskin käytäntöön, ehkä sitten jossakin vaiheessa jopa lainsäädäntöön, jos se ei vapaaehtoisesti järkevästi etene.

Todellakin valiokunnassa aika paljon tähän verkkojulkaisun käsitteeseen käytettiin aikaa ja sitä täsmennettiin. Oltiin vähän avuttomia uuden tekniikan kanssa ihan avoimesti sanoen, emmekä varmaan parasta tai ainoaa oikeaa ratkaisua siihen löytäneet, mutta niin kuin ensimmäisessä käsittelyssä useammatkin totesimme, klausuulit ovat perässä. Jos tästä sitten tulee jonkinlainen kiertämisen väline sen kaltaiselle niin sanotulle vapaalle keskustelulle, jossa etiikan rajoja toistuvasti ja pysyvästi rikotaan, niin kyllä on rikoslaki olemassa, ja myöskin tulevan hallituksen tulee miettiä tarkempaa, täsmällisempää lainsäädäntöä, etteivät sitten erilaiset verkkojulkaisut ikään kuin tekniikan syistä vain ole eri kategorioissa. Kyllä tätä asiaa seurataan. Ei tämä nyt jää vain siihen, että nyt laki tehtiin ja sitten laitetaan hanskat naulaan, vaan lainsäädäntötyön ja sen seurannan tulee olla myöskin jatkuva prosessi.

Markku Markkula /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä yksi näkökohta tähän keskusteluun.

Jos tämä laki ja kun tämä laki nyt yhdistetään raamina siihen, miten esimerkiksi tulevaisuusvaliokunta valmistellessaan mietinnön Tasapainoisen kehityksen Suomi 2015 lausumia korosti näitten verkkosisältöjen merkitystä, korosti investointeja, riskirahoitusta pelien, simulaattorien kehittämiseen ja aivan erityisesti nosti esille keskeisiä elinikäisen oppimisen periaatteita, miten tieto- ja viestintätekniikan käyttö opettaa sekä lapsia että aikuisia kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön ja yhdessä tekemiseen, näistä linjauksista yhteisesti löytyy todella nyt niitä linjauksia, jotka hyvin ovat se kokonaisuus, johon tämä eduskunta on omalla toiminnallaan lähivuosien toimintaa viitoittanut.