Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Ehdotan tässä lakialoitteessani, että säteilylakiin palautettaisiin 72 §, mikä tarkoittaa sitä, että asetuksella tarkemmin säädetty oikeus vuosittaiseen säteilylomaan palautettaisiin säteilylle altistuvalle hoitohenkilökunnalle. Vuonna 98 Lipposen ensimmäisen hallituksen toimesta ja ehdotuksesta tämä lakisääteinen oikeus säteilylomaan poistettiin. Silloin vuonna 98 tästä äänestettiin tässä salissa. Valitettavasti silloin tekemäni vastaesitys hävisi äänestyksen. Tämän muutoksen myötä vuonna 98 oikeus lomaan siirrettiin riippuvaiseksi työehtosopimuksista.

Mielestäni säteilylain säteilylomaa koskevan 72 §:n poistaminen oli hätiköity päätös. Ihan hiljattain, taisi olla viikko sitten, Euroopan neuvosto antoi päätöksen, jossa se katsoi Suomen valtion rikkoneen allekirjoittamaansa Euroopan sosiaalista peruskirjaa, kun säteilyloma poistettiin. Peruskirjan mukaanhan sopimusosapuolet sitoutuvat oikeudenmukaisiin työsuhteen ehtoihin muun muassa määräämällä tietyissä säädetyissä terveydelle haitallisissa ammateissa työskenteleville ylimääräisen palkallisen loman tai lyhennetyn työajan. Jo silloin, kun tätä lakiesitystä käsiteltiin valiokunnassa, ennakoitiin tällaista ratkaisua Euroopan neuvostossa mahdollisesti tulevaksi, koska tästä oli suunnitteilla jo silloin kantelu sinne.

Säteilyloma ei suinkaan korjaa mahdollisia tapahtuneita säteilyvaurioita, mutta työajan lyhennys säteilyloman muodossa vähentää altistumisaikaa säteilylle ja siten on omalta osaltaan vähentämässä säteilyn aiheuttamia riskejä. Toki säteilyaltistuksen pitämiseen mahdollisimman alhaisena tarvitaan monia muitakin työsuojelullisia toimenpiteitä. Näitä tulee edelleen edistää.

Mutta aivan keskeinen periaate mielestäni tätä asiaa tarkasteltaessa on se, että työsuojelun tulee olla lakisääteistä. Sen tulee olla lakisääteinen oikeus työntekijöille, ei suinkaan työmarkkinaosapuolten sopimuksista riippuvainen asia. Työsuojelu on myös perusoikeuskysymys. Julkisen vallan on perustuslain mukaan huolehdittava työvoiman suojelusta.

Itse asiassa on osoittautunut, että työsuojelua ei nimenomaan säteilyloman osalta kyetä valtion taholta takaamaan, kun asia on siirretty lainsäädännöstä työmarkkinajärjestöjen neuvottelupöytään. Uudet työntekijät eivät ole saaneet lomaa. Paikallisilla sopimuksilla loman sijasta saadut rahakorvaukset ovat kovin kyseenalaisia, kun tarkoitus ei ole varmasti säteilyriskien kustannuksella rahastaa, vaan suojata terveydellisiä haittoja vastaan. Mielestäni säteilylomaa ei saisi vaihtaa rahaksi.

On myös epäoikeudenmukaista, että ne lääkärit ja hoitajat, jotka esimerkiksi läpivalaisua hyväksi käyttävissä ortopedisissa leikkauksissa oman terveytensä vaarantaen edistävät potilaansa terveyttä, eivät ole ilman muuta oikeutettuja asianmukaiseen työsuojeluun.

Terveydenhuollon hoitohenkilöstön säteilyaltistus on lisääntynyt potilasta säästävien ja entistä tehokkaampien hoitojen yleistyessä. Yhtenä syynä annosten kasvuun on läpivalaisuohjauksessa tehtyjen toimenpiteiden eli toimenpideradiologian lisääntyminen. Säteilyaltistuksen lisääntymiseen vaikuttaa myös uusien tutkimusmenetelmien kehittyminen, joissa tarvittava säteilyaika saattaa olla melko pitkä. Lisäksi valitettavasti resurssipula kunnissa ja kuntayhtymissä on aiheuttanut sen, että lääketieteellisessä käytössä oleva laitekanta on osittain vanhentunutta ja työturvallisuuden parantaminen edellyttäisi sellaisia investointeja, joihin ei ole varaa. Sen vuoksi näitä investointeja saatetaan liian pitkälle lykätä.

Kun nyt tämän kevään aikana useissa valiokunnissa säteilykysymykset ovat kovasti esillä, haluan painottaa myös sitä, että säteilyannokset ovat suojautumisesta huolimatta terveydenhuollossa korkeammat kuin esimerkiksi säteilylle altistuvilla teollisuuden työntekijöillä. Tämä johtuu siitä, että suojautumiskeinot ovat huomattavasti rajatummat hoito- ja tutkimustyössä kuin vaikkapa ydinvoimateollisuudessa.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! On aina miellyttävää, kun voi todeta, että oppositiosta tulee joitakin hyviä lakiesityksiä. Tässä tapauksessa täytyy todeta, että ed. Päivi Räsäsen lakialoite säteilylain muuttamisesta on ihan oikeaa asiaa. Olen samasta aiheesta itsekin kantanut huolta jo keväällä 2000 siinä vaiheessa, kun olin tullut valituksi eduskuntaan, jolloin jätin säteilyloman poistamisesta kirjallisen kysymyksen peruspalveluministerille.

Tosiasiahan on, että magneettikuvausdiagnostiikka ja toimenpideradiologia ovat nykyaikaisessa lääketieteessä toimenpiteitä, jotka yleistyvät koko ajan. Tämä on potilaan kannalta myönteistä, koska röntgensäteiden avulla suoritettavissa toimenpiteissä riskit ovat pienemmät kuin perinteisillä tavoilla tehtävissä operaatioissa ja toipumisaika toimenpiteen jälkeen on yleensä lyhyempi. Kielteistä on sen sijaan se, että sädetystyössä työskentelevä henkilökunta altistuu yhä lisääntyvässä määrin niille säteille, joiden avulla toimenpiteitä tehdään. Niin sanottua säteilyvaarallista työtä tekevälle väestölle määritellyt säteilyaltistusrajat ylittyvät säännönmukaisesti. Esimerkiksi röntgenkuvauksia ja sädehoitoja ei voida toteuttaa rajoja ylittämättä. Säteily aiheuttaa lisääntyvää riskiä perinnöllisille vaurioille ja syövälle.

Vuodesta 1967 1990-luvun lopulle säteilytyöntekijöille myönnettiin lakiin ja asetukseen perustuva ylimääräinen säteilyloma, kuten ed. Räsäsen lakialoitteen perusteluissa todetaan. Kun lakia uudistettiin, säteilyloma siirrettiin työmarkkina-asiaksi. Vuoden 2000 tes-neuvotteluissa säteilyloma poistettiin sopimuksista.

Hallituksen esitykseen 209/1996 laiksi säteilylain 72 §:n kumoamisesta liittyen eduskunnan työasiainvaliokunta on antanut esityksensä 3/1997. Siinä valiokunta muun ohella viittaa Suomen sitoutuneen Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan ja sen 2 artiklan 4 kohtaan, jonka mukaan sopimusvaltio on velvollinen määräämään, että säädetyissä vaarallisissa tai terveydelle haitallisissa ammateissa työskenteleville työntekijöille myönnetään ylimääräistä palkallista lomaa tai lyhennetty työviikko. Valiokunta on mietinnössään todennut myös, että siirtämällä asian työehtosopimuksin sovittavaksi valtio ei kuitenkaan vapaudu vastuustaan sopimusvelvoitteen täyttämisestä.

19. päivänä kesäkuuta 2000 kysymykseeni antamassaan vastauksessa peruspalveluministeri Soininvaara toteaa seuraavaa: "Voimassa olevassa säteilylainsäädännössä ei puhuta enää säteilyvaarallisesta työstä vaan käytetään sen sijaan käsitteitä säteilytyö ja säteilyluokkaan A ja B kuuluvat työntekijät. Säteilyasetuksessa säädetään säteilytyössä oleville työntekijöille annosrajat. Säteilytyöstä työntekijälle aiheutuva efektiivinen annos ei saa ylittää keskiarvoltaan 20:tä millisievertiä vuodessa viiden vuoden aikana, eikä minkään vuoden aikana arvoa 50 millisievertiä. Säteilyturvakeskuksen annosrekisteritietojen mukaan säteilytyössä olevat työntekijät eivät ole ylittäneet näitä rajoja. Säteilyasetuksen 6 §:ssä säädetään väestön annosrajoista. Väestön efektiivisen annoksen annosraja on 1 millisievertti vuodessa." Ministeri toteaa vastauksessaan, että säteilytyössä olevilla työntekijöillä tämä raja luonnollisesti ylittyy ja että sen vuoksi säteilyn käytölle säteilylainsäädännössä asetettuja turvallisuusvaatimuksia on noudatettava.

Ministeri ilmoittaa selkeästi vastauksessaan, että terveydenhuoltohenkilöstölle on asetettu eri sietorajat kuin muulle väestölle. Tätä voi pitää hiukan outona ottaen huomioon jatkon, mitä ministeri vastauksessaan toteaa:

"Hallituksen esityksen laiksi säteilylain 72 §:n kumoamiseksi perusteluissa todettiin, että säteilylomalle ei ole olemassa sellaisia biologisia tai lääketieteellisiä perusteita, joiden nojalla säteilyvaurioita voitaisiin ehkäistä tai mahdollisesti jo saatua säteilyvauriota korjata. Näin ollen säteilylomalle ei ole työsuojelullisia perusteita. Säteilylomaa koskeva sääntely katsotaan nimenomaan työmarkkinakysymykseksi eikä säteilylle altistusta Suomen mielestä ole katsottava Euroopan sosiaalisen perusasiakirjan ao. kohdan tarkoittamaksi vaaralliseksi työksi. Tämän vuoksi säteilylain 72 §:n kumoaminen ei ollut ristiriidassa peruskirjan 2 artiklan 4 kohdan kanssa, vaikkakin siinä vaiheessa kun asiasta säädettiin, käytettiin lain esitöissä perusteluna nimenomaan peruskirjan k.o. kohtaa."

Ministeri toteaa lopuksi: "On korostettava vielä kertaalleen, että kysymyksessä on ensisijaisesti työmarkkina-asia, josta neuvotellaan osapuolten kanssa kolmikantaperiaatteen mukaisesti. Muualla kuin sairaalassa säteilytyötä tekevillä ei ole vastaavaa etuutta."

Olen täysin samaa mieltä ed. Räsäsen kanssa, että tässä ei todellakaan ole kysymys mistään työmarkkina-asiasta eikä tässä tapauksessa terveyttä voi ostaa rahalla. Jos kerran säteilylle altistuu, se on terveysriski. Minun ajatusmaailmaani ei missään tapauksessa sovi se, että tämä olisi työmarkkinakysymys, joka korvataan rahalla.

Säteilyloman poistamisen johdosta Tehy ja STTK tekivät yhteisen järjestökantelun Suomen valtiota vastaan, kuten ed. Räsänen äsken selvitti. Kuten ed. Räsänen toteaa, Euroopan neuvosto katsoo Suomen valtion rikkoneen Euroopan sosiaalista peruskirjaa, kun säteilyloma on poistettu. Euroopan neuvoston asianomaisen komitean mukaan säteilylle altistumista ei voida todeta turvalliseksi, vaikka kyse olisi pienistäkin määristä. Tämän vuoksi säteilyyn liittyvä työ Suomen terveydenhuollon sektorilla määritellään vaaralliseksi ja terveydelle haitalliseksi. Näin nimenomaan Euroopan neuvoston komitea.

Eduskunnassa on käsittelyssä parastaikaa hallituksen esitys eduskunnalle uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan hyväksymisestä jne. Kyseisen 2 artiklan 4 kohdan perusteluissa todetaan, että vaarallisiin tai terveydelle haitallisiin ammatteihin liittyvät vaaratekijät tulee poistaa, ja silloin, kun niitä ei ole mahdollista poistaa tai vähentää riittävästi, on lyhennettävä näissä ammateissa työskentelevien työaikaa tai annettava ylimääräistä palkallista lomaa. Vastaava peruskirjan kohta, jonka Suomi on hyväksynyt, edellyttää vain ylimääräisen loman antamista tai työajan lyhentämistä, ei sen sijaan vaaratekijöiden poistamista.

Kysymyshän on siitä, että sädemäärä kumuloituu ja vapaa-ajalla ja loma-ajalla pystytään katkaisemaan säteilyn kumuloituminen ja siinä mielessä edistämään terveyttä. Tässä on lisää sosiaalisen peruskirjan 2 artiklan 4 kohdan osalta, mutta se jääköön eduskunnan käsittelyyn.

Komitea ei nähnyt syytä muuttaa edellä mainitun artiklan mukaista käytäntöä, jolla työntekijä saa toipumisaikaa ja altistus vähenee. Euroopan neuvoston komitean päätös osoittaa mielestäni virheellisiksi peruspalveluministerin perustelut, ettei säteilylomalle olisi työsuojelullisia perusteita. Edellä olevan johdosta olen myös jättänyt asiasta uuden kirjallisen kysymyksen samalla kysymyksen sanamuodolla kuin aikaisempikin kysymys oli ja toivon siihen ministerin perusteltua vastausta.

Euroopan sosiaalinen peruskirja on myös todella tällä hetkellä työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan käsittelyssä, ja olemme eilispäivänä sopineet kutsuvamme Tehyn ja STTK:n edustajat kuultavaksi asian tiimoilta.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä ed. Räsänen tekemä aloite on selkeä viesti hallitukselle siitä, että me toivomme tässä salissa ja tässä talossa, että Suomen hallitus myöskin noudattaa niitä sitoumuksia, mitä on antanut, ja panee toimeen, mitä on allekirjoitettu. Olisi tässä tapauksessa erittäin toivottavaa, että ministeri ottaisi lusikan kauniisti käteensä ja antaisi säteilyloman palauttamisesta pikaisesti hallituksen esityksen, jolloin asia olisi mahdollista nopeasti saattaa oikealla tolalle. On täysin selvä asia, että hallituksen antama esitys etenee ihan toiseen tahtiin kuin yksittäisten kansanedustajien tekemät esitykset.

Tiedän, että terveydenhuoltoalan ammattijärjestö tulee nähtävästi tulevana perjantaina käsittelemään strategiaa, miten tämän johdosta edetään, ja uskon, että ammattijärjestö tulee saamaan eduskunnasta aika vahvaa tukea asian eteenpäinviemiseksi. Tämä on minulle henkilökohtainen asia, kun oma puolisoni tekee työtä, joka on nimenomaan säteilyn kanssa tekemisissä, ja tässä tapauksessa joutuu olemaan huolissaan siitä, miten hänen terveydentilansa kehittyy ja onko todella riskiä olemassa, että tapahtuu jotakin ikävää pelkästään sen takia, että hallitus ei suostu noudattamaan niitä sitoumuksia, mitkä on antanut.

Uskon, että eduskunnan enemmistö ymmärtää tämän asian ja on valmis antamaan säteilyloman palauttamiselle tukensa joko niin, että hallitus antaa esityksen, tai sitten viemme täällä eduskunnan toimesta aloitetta eteenpäin ja saatamme sen kunniakkaaseen loppuun. Terveyttä ei todellakaan voi ostaa tässä tapauksessa rahalla.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Räsäsen lakialoitteen johdosta haluaisin muutaman sanan sanoa johtuen tietenkin siitä, että oman ammattikuntani puolesta eli työsuojeluhallinnon puolesta haluan kyllä vähän kysellä tämän perään tietenkin. Mutta ilman muuta, niin kuin ed. Mäki-Hakola sanoi, jos asia etenee näin ja ammattijärjestöt ovat tästä halukkaita tulemaan tähän taloon kertomaan, ilman muuta otetaan vastaan kaikki tieto.

Mutta minua nyt kiinnostaa, onko uutta tutkittua tietoa tästä asiasta, että henkilökunta altistuisi säteilylle. Me tiedämme, että tässä rakkaassa kotimaassa on paljon muutakin säteilyä kuin pelkästään näistä laitteista tuleva. Nämä laitteet ovat kehittyneet hyvin paljon, ja myöskin muuta seurantaa on. Nimenomaan asiantuntijalaitokset silloin vuonna 98 totesivat, että on syytä muuttaa tätä käytäntöä, koska muissakin Pohjoismaissa oli 70-luvulla poistettu säteilylomat eli luovuttu niistä lakisääteisinä. Näissä laitoksissahan toimii edelleen työterveyshuolto, missä näitä laitteita on, eli sinänsä seuranta on varmasti hyvin tiukkaa. Vähän kuulutan perään, missä oikein tämä homma on, että näin on käynyt, mitä edustajat Räsänen ja Mäki-Hakola tuovat vahvasti esille.

Minusta tämä on työsuojeluasia eikä mikään työmarkkina-asia. Tämä on työsuojeluasia, ja minusta sitä kautta tätä pitää myöskin selvittää. Jos tässä ovat asiantuntijalaitokset pimittäneet tietoa tai tehneet jopa virheellisiä johtopäätöksiä, niin täytyy tietysti selvittää nämäkin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Päivi Räsänen on lakialoitteellaan n:o 12/2002 valtiopäivillä tuonut aivan oikean asian esille. Säteilyhaitat ovat työsuojelukysymys, ei sellainen, josta voitaisiin työmarkkinaosapuolten kesken sopia. On erittäin hyvä, jos Tehy ja mahdollisesti muut ammattijärjestöt kiinnittävät asiaan huomiota, mutta ymmärrän, että kyse on työsuojelusta. Silloin asia pitää hoitaa työsuojelutoimin, ja tähän juuri lakialoitteella on haluttu tähdätä.

Mielestäni rahakorvaus, kuten aloitteessa on sanottu, on myös kyseenalainen, koska kysymys on terveydellisiä haittoja vastaan tähtäävästä asiasta, silloin kun on ollut säteilylomasta kysymys, jos sekään on riittävä tuomaan niitä toimia, millä terveydellistä haittaa torjutaan.

Arvoisa herra puhemies! Haluan lämpimästi kannattaa tehtyä lakialoitetta.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Kiitän näitä edustajia, jotka ovat käyttäneet tässä hyviä puheenvuoroja ja erityisesti ed. Mäki-Hakolaa, jonka puheenvuorosta saattoi havaita, että hän on todella syvällisesti paneutunut tähän aihepiiriin.

Olen itse työskennellyt myös aiemmin röntgenlääkärinä ja tiedän sen, että säteilysuojausta heikentää myös ihan inhimillisten virheiden mahdollisuus. Ei ollut kovinkaan tavatonta se, että kiireessä ja työn tuoksinassa potilasturvallisuutta varmistettaessa oma suojaus saattoi jopa unohtua, niin että jossakin tilanteessa havaitsin saavani altistusta, kun suojaava essu oli itseltä unohtunut ja jäänyt pois kiireen keskellä, mikä tietysti lisää aivan huomattavasti säteilyannoksia. Toki tällaisiin seikkoihin pitäisi vahvasti kiinnittää huomiota.

Ed. Arto Seppälä kyseli tutkimusten perään. Tutkimuksia toki tästä aihepiiristä on nimenomaan Säteilyturvakeskuksessa, josta olen saanut tietoa. Nämä tutkimustulokset ovat sieltä kyllä helposti saatavissa. Muun muassa todettiin, että annosrekisteriin kirjattujen säteilyannosten summa oli 87 prosenttia suurempi vuonna 98 kuin vuonna 91. Tämä liittyi nimenomaan siihen, että toimenpiteiden laatu oli muuttunut ja potilasturvallisuutta pyrittiin parantamaan, jotta henkilökunta sai lisää altistusta.

Mutta olen toiveikas tämän asian etenemisen suhteen, kun hallituksen piiristä ja myös sen oikealta laidalta tulee näin vahvaa tukea, ja voisin kuvitella, että myös vasemmistopuolueista löytyy tukea asialle, jossa ollaan työsuojelua ja sen lakisääteisyyttä edistämässä.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun Euroopan neuvoston ministerikomitea on antanut asiasta päätöksen, se on pyytänyt tai ottanut lausunnon Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta. Lausunnossa todetaan, että Suomessa on sovellettu Sosiaalisen peruskirjan 2 artiklan 4 kohtaa epätyydyttävästi. Lausunnossa vedetään johtopäätös, että kyseisen sektorin työntekijät ovat oikeutettuja ylimääräisiin palkallisiin lomiin tai lyhennettyyn työaikaan. Komitean mukaan säteilylle altistumista ei voida todeta turvalliseksi, vaikka kyse olisi pienistä määristä. Tämän vuoksi säteilyyn liittyvä työ Suomen terveydenhuollon sektorilla määritellään vaaralliseksi ja terveydelle haitalliseksi sosiaalisen peruskirjan 2 artiklan 4 §:n mukaan.

Me aika orjallisesti tässä talossa ja valtakunnassa olemme yleensä tottuneet noudattamaan sitä, mitä EU:sta meille sanotaan. Nyt kun on kysymys tässä tapauksessa ed. A. Seppälästä, joka ainakin aikaisemmin on ollut työsuojelun asiantuntija, niin ihmettelen kyllä hänen puheenvuoroaan, koska kuvittelisin, että hänelle on korvien väliin iskostunut selkeästi se, että ihmisten työsuojelullisista kysymyksistä pidetään huolta. Pitää myöskin ottaa huomioon se, että hoitomenetelmät kehittyvät koko ajan ja sitä mukaa altistuvien ihmisten joukko lisääntyy eli joudutaan käyttämään toimenpiteitä, niin kuin ed. Räsänen asiantuntevassa puheenvuorossaan totesi, joissa entistä pidemmän aikaa altistutaan säteilylle. Aika selkeä lopputulos on, mitä se merkitsee.

Kaiken kaikkiaan muutenkin jo se, että meillä on hoitohenkilöstölle määritelty korkeammat annosrajat kuin normaalille väestölle, on hiukan outo tilanne, että ihmiset, jotka tekevät työtään, jo tavallaan määritellään eri asemaan kuin muut. Tässä tapauksessa mielestäni, jos jotakin voidaan tehdä terveydellisten riskien välttämiseksi, kumuloituvan annoksen saamisen vähentämiseksi, kaikki tällaiset toimenpiteet pitää tehdä ja huolehtia siitä, että myöskin meistä huolehtiva henkilöstö pysyy terveenä. Toivon, että työsuojelutausta palautuu ed. Seppälän mieleen.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitokset tästä palautteesta, ed. Mäki-Hakola. Täytyy paneutua jatkossa tähän asiaan syvällisemmin, mutta minusta maan hallituksen syyttäminen tästä asiasta on vähän kohtuutonta sillä tavalla, että asiantuntijalaitokset ja asiantuntijatahothan tässä ovat vieneet esitystä eteenpäin silloin 90-luvun lopussa ja sitä kautta tämä asia on tullut tähän päätökseen.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Tähän on kyllä todettava, että aivan varmasti se on ollut nimenomaan Lipposen ensimmäisen hallituksen vastuulla, että vuonna 98 tämä nimenomaan laista poistettiin ja siirrettiin työmarkkinapöytiin päätettäväksi ja työmarkkinaneuvotteluiden armoille. Missään tapauksessa vastuuta ei voi silloin millekään asiantuntijalle sälyttää, jos hallitus itse tekee tällaisen esityksen. Hallituksen vastuulla ja hallituksen käsissä on se, että tämä palautetaan lakiin.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minä toivon, että ed. A. Seppälä muistaa, missä salissa hän tällä hetkellä istuu. Hän istuu valtakunnan suurinta päätösvaltaa käyttävässä salissa. Päätöksiä meillä valmistelee valiokuntajärjestelmä, ja valiokunta, kuten puheenvuorossani totesin, jos ed. Seppälä kuunteli, selkeästi otti kantaa, että tässä ollaan tekemässä virhe, kun 72 § ollaan kumoamassa. Eli työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta, siinä vaiheessa työasiainvaliokunta, selkeästi totesi, että ollaan syyllistymässä virheeseen, jonka nyt Euroopan neuvosto on todennut virheelliseksi päätökseksi meidän osaltamme. Ei tässä hallitusta syytellä, halutaan vaan terveydenhuoltohenkilöstölle samoja oikeuksia kuin muillekin, oikeutta pysyä terveenä myöskin työelämässä.