Kaarina Dromberg /kok:

Herra puhemies! Nyt käsittelyssä olevalla kehittämislailla halutaan turvata yliopistojen määrärahat tuleville vuosille. Esityksen mukaan toimintamäärärahaa korotetaan vuosittain vähintään palkankorotuksia vastaavalla määrällä ja lisäksi vuosina 2005—2007 määrärahaa korotetaan 20 miljoonalla eurolla vuosittain. Lakiesitys sinänsä on kannatettava, mutta se herättää myös monia kysymyksiä.

Vuodesta 1992 vuoteen 2002 yliopistojen toiminta on laajentunut voimakkaasti. Ylempien korkeakoulututkintojen määrä on kasvanut 39 prosenttia ja tohtorintutkintojen määrä peräti 132 prosenttia. Uusien opiskelijoiden määrä on kasvanut 27 prosentilla ... (Hälinää)

Opiskelijoiden kokonaismäärä on vastaavana aikana kasvanut 39 prosentilla eli 122 227:stä opiskelijasta jopa 169 970:een opiskelijaan. Siis aikamoinen määrä on lisäystä. Tässä herääkin nyt väistämättä vanha tuttu kysymys, onko näin suurien määrien kouluttaminen mitenkään järkevää. Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio on todennut, että ikäluokkien pienentyessä yliopistojen sisäänottomääriä voisi selvästi laskea, ja hänen kanssaan olen samaa mieltä.

Hallitus hyväksyi viime vuoden puolella koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman. Kesussa yliopistojen aloituspaikkoja laskettiin. Vähennystä ei kuitenkaan tapahtunut siinä määrin kuin lausuntokierroksella olleessa Kesu-luonnoksessa aiottiin tehdä. 1600:n paikan vähennys kutistui 700:n paikkaan. Monet lausunnonantajat korostivat paikkojen vähentämisen tärkeyttä, joten on erikoista, että se jäi aiottua pienemmäksi. Nykyisillä resursseilla ei aiotuille opiskelijamäärille pystytä tarjoamaan tarpeeksi laadukasta opetusta. Työpaikkakaan ei valmistumisen jälkeen ole enää itsestäänselvyys. Tänä päivänä korkeakoulututkinnon suorittavia on kuitenkin enemmän kuin työpaikkoja on tarjolla. Siksi koulutusta vastaavan työpaikan saanti on entistä vaikeampaa. Tämän seurauksena akateeminen työttömyys on kasvussa. Moni myös hakeutuu työhön, joka ei vastaa omaa koulutusta. Määrärahoja opiskelijaa kohti voitaisiin nostaa vähentämällä opiskelijamääriä entistä tehokkaammin. Samalla pystyttäisiin turvaamaan opetuksen ja tutkimuksen korkea taso.

Tämän vuoden talousarviota käsiteltäessä sivistysvaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että yliopistojen tulossopimuskausi 2004—2006 sisältää uusia tehtäviä ja tavoitteita. Lisäpanostuksia vaativia tehtäviä ovat muun muassa tohtorintutkintojen tavoitteen nostaminen yli 30 prosentilla vuoden 2002 toteutumaan verrattuna, uuden laajan aikuiskoulutusväylän avaaminen, alueellisen kehittämisen tehtävien lisääminen ja tietoyhteiskuntaohjelman entistä mittavampi toteuttaminen. Yliopistojen perusrahoituksen turvaaminen laajenevia tehtäviä ja lisääntyviä kustannuksia vastaavasti on tärkeää. Voikin kysyä: turvaako tämä laki nyt yliopistoille riittävät voimavarat edellä mainittujen vaativien tehtävien hoitoon?

Herra puhemies! Yliopistojen kannalta vaikeiksi ovat osoittautuneet erityisesti tilakustannuksiin liittyvät ongelmat, jotka olemassa olevien tilojen osalta johtuvat lähinnä siitä, että tilakustannukset ovat indeksisidonnaisia. Tästä onkin muodostunut ongelma, koska suhteettoman suuri osa yliopistojen resursseista menee vuokranmaksuun Senaatti-kiinteistöille eikä suinkaan opetuksen järjestämiseen, niin kuin pitäisi.

Jo kolme vuotta sitten, kun tätä vastaavaa lakia edellisen kerran käsiteltiin, eduskunta edellytti, että hallitus selvittää pikaisesti yliopistojen tilakustannuksista aiheutuvat ongelmat siten, että tarvittavat korjaukset tehdään vuoden 2003 valtion talousarviosta päätettäessä. Vuoden 2003 budjettikäsittelyn yhteydessä eduskunta edellytti hallituksen kiirehtivän toimenpiteitä, joilla yliopistokoulutukseen tarkoitetuista kiinteistöistä peritään alempaa vuokraa kuin Senaatti-kiinteistöille asetettu yleinen tuottotavoite edellyttäisi. Kuluvan vuoden budjettikäsittelyssä sivistysvaliokunta totesi omassa lausunnossaan, että eduskunta on useaan kertaan kiinnittänyt huomiota siihen, että Senaatti-kiinteistöt perii yliopistoilta niin korkeita vuokria, että tämä supistaa merkittävästi yliopistojen käytettävissä olevia toimintamäärärahoja. Kuitenkin lainsäädäntö sallii koulutukseen tarkoitetuista tiloista perittäväksi alempaa vuokraa kuin Senaatti-kiinteistöille asetettu yleinen tuottotavoite edellyttäisi. Sivistysvaliokunta kiirehti toimenpiteitä yliopistojen vuokrakustannusten alentamiseksi. Myös valtiovarainvaliokunta omassa mietinnössään tunnusti tämän ongelman.

Tähän asiaan on nyt niin monta kertaa kiinnitetty huomiota ja kiirehditty toimenpiteitä, mutta mitään ei tapahdu. Valtiovarainministeriön toiminta tuntuu lähinnä kiusanteolta. Lausuntokierroksella olleessa lakiluonnoksessa oli nimittäin ehdotus, että jokaisen varainhoitovuoden määrärahassa otettaisiin huomioon myös yliopistojen käytössä olevien tilojen vuokrakustannusten nousu. Kaikki yliopistot kannattivat tätä. Mutta yllätys yllätys, valtiovarainministeriö ei hyväksynyt mainintaa vuokrakustannuksista vaan toteaa, että niitä on tarkoitus käsitellä vuosittain talousarvion valmistelun yhteydessä. Kuten kansleri Kari Raiviokin on todennut, tulisi vuokrien indeksikorotusten, yliopistojen rahoituksen ja maksuvelvoitteen olla toisiinsa suhteutettuja.

Hallituksen tarkoituksena ei liene vuokrankorotusten sisällyttäminen mainittuun 20 miljoonan euron vuotuiseen lisäykseen, mutta jo tänään kuulimme tästä, että näin on tapahtumassa. Yliopistolain yhteydessä käytiin jo tätä rahoituskeskustelua. Alkuperäisessä yliopistolakiluonnoksessahan oli myös pykälämuutos, joka olisi lisännyt yliopistojen taloudellista autonomiaa ja parantanut mahdollisuuksia kaupallistaa tutkimustuloksia. Lakiluonnoksessa todettiin, että voidakseen toimia nykyistä selkeämpänä ja vahvempana toimijana alueellisessa kehittämisessä ja tutkimustulosten hyödyntämisessä yliopistoilla tulisi olla oikeus omilla päätöksillään merkitä osakkeita yhtiöissä, jotka edistävät tutkimustulosten hyödyntämistä tai alueellista kehittämistä. Innovaatioiden hyödyntämisessä saatavat tulot, samoin kuin yliopiston mahdollisesti saamat lahjoitus- ja tai muut vastaavat varat, olisi voitava sijoittaa valtion talousarvion ulkopuolelle, jotta tuloja voitaisiin joustavasti käyttää yliopistojen toiminnan edistämiseksi. Varojen käyttö rajoitettaisiin yliopiston tutkimuksen ja opetuksen kehittämiseen.

Jälleen kerran valtiovarainministeriö asettui vastahankaan ja ehdotus poistettiin. Ilmeisesti tätä ei kuitenkaan ole kokonaan haudattu, vaan asian valmistelu jatkuu. Toivottavasti tuo uudistus saadaan menemään läpi, sillä se olisi todella tervetullut piristysruiske yliopistoille.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakiesitys, joka nyt on tulossa valiokunnan ja eduskunnan käsittelyyn, jatkaa sitä samaa linjaa, mitä aiempi hallitus on päätöksissään tehnyt. Toki on niin, että yliopistorahoituksessa on nähty huonompiakin aikoja. 90-luvun alussa yliopiston rahoitusta leikattiin rankalla kädellä toistasataa miljoonaa euroa, ja tuota aukkoa sitten 90-luvun aikana on 90-luvun puolestavälistä lähtien kurottu umpeen, ja itse asiassa nyt on päästy reaalikustannuksissa ohittamaan se taso, mistä 90-luvun alussa lähdettiin liikkeelle.

Arvoisa puhemies! Nyt eduskunnan käsittelyyn tulevan lakiesityksen tarkoituksena on edelleenkin turvata yliopistorahoituksen riittävyys ja sen tuleva kehitys. Hallitusohjelmassa on todettu, että yliopistojen perusrahoitus turvataan lainsäädännöllä. Lainsäädännöllä vältytään suhdannevaihtelujen aiheuttamilta lyhyen aikavälin heilahduksilta ja luodaan tietysti edellytykset yliopistojen toiminnan pitkäjänteiselle ja vakaalle kehittämistyölle, mikä on aivan välttämätöntä myös innovaatiojärjestelmän tehokkuuden ja toimivuuden kannalta. Hallitusohjelman on katsottava edellyttävän vähintään yliopistojen toimintamenojen reaalitason turvaamista lainsäädännöllä. Tällä ehdotetulla kehittämislain muutoksella turvattaisiin yliopistojen toimintamenojen reaalitaso siten, että toiminnan muutokset voidaan ottaa riittävästi huomioon.

Tässä lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että palkkausmenojen kasvua vastaavaa määrärahojen vuosittaista korotusta jatketaan eli se, mikä palkkakuluina lisää tulee, korvataan. Vuoden 2005 varainhoitovuoden ja sitä seuraavien varainhoitovuosien määräraha mitoitetaan korottamalla kulloinkin kuluvalle varainhoitovuodelle osoitettua määrärahaa vähintään määrällä, joka vastaa valtion keskustason palkkauksia koskevista sopimusratkaisuista aiheutuvaa palkkausmenojen kasvua. Vastaava säännös sisältyy nyt voimassa olevaan kehittämislakiin. Lisäksi tähän lakiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan yliopistojen toimintaan osoitettua määrärahaa korotetaan vuosina 2005—2007 vähintään 20 miljoonalla eurolla kunakin vuonna, joka olisi siis yliopistojen toiminnan kehittämistä varten.

Arvoisa puhemies! Lausunnolla olleeseen hallituksen esityksen luonnokseen sisältyi ehdotus, jonka mukaan kulloinkin kuluvalle varainhoitovuodelle osoitettua määrärahaa korotettaisiin palkkausmenojen kasvua koskevan lisäyksen lisäksi myös määrällä, joka siis aiheutuu yliopistojen käytössä olevien tilojen vuokrakustannusten noususta. Yliopistot luonnollisesti kannattivat ehdotusta yksimielisesti. Valtiovarainministeriö katsoi kuitenkin esitysluonnoksesta antamassaan lausunnossa, että lakia ei tältä osin tulisi laajentaa koskemaan myös vuokrakustannusten nousua.

Tarkoituksena on kuitenkin, että yliopistojen tilojen vuokrien korotuksia käsitellään vuosittaisen talousarvion valmistelun yhteydessä. Tarkoitus on edelleen sopia yliopistojen vuokrien määräytymisperusteet sellaisiksi, että ne vastaavat yliopistojen vuokranmaksukykyä. Näin muun muassa näitten indeksitarkistusten osalta meneteltiin Helsingin yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun osalta.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee osaajiaan, tämä on selvää. Kävimme pari viikkoa sitten keskustelun ehdotuksesta uudeksi yliopistolaiksi, joka nyt on valiokunnan käsittelyssä, ja nyt käsillä on korkeakoululaitoksen kehittämislaki. Puhun jatkossa vain kehittämislaista, siis 3 §:n muutoksesta. Puhumme siis rahoituksesta, niistä resursseista, joilla koulutustavoitteisiin pyritään.

Ensiksi hyviin uutisiin, joita ministeri Haatainenkin jo kertoi, eli esitys on siitä, että yliopistojen rahoituksessa kompensoidaan jatkossakin palkkamenojen kasvu täysimääräisesti, ja tämä on hyvä asia. Lain tarkoitus on turvata korkeakoululaitoksen voimavarojen suunnitelmallinen ja riittävä kehitys. Suunnitelmallisuuteen kuuluu se, että palkkakustannuksista tai tilavuokrista ei yllätyskorotuksia tule.

Palkkakustannuksien aiheuttamien kustannuslisäysten kompensoiminen täysimääräisinä yliopistoille mahdollistaa vakaan henkilöstöpolitiikan harjoittamisen ja siten yliopiston perustehtävän hoitamisen. Palkkakustannusten nousu on määrärahoissa huomioitu jo vuodesta 97 saakka.

Yliopistojen tilakustannusten nousu sen sijaan on aiheuttanut resursseihin suhteettoman suuria muutoksia ja tehnyt toiminnan suunnitelmallisuuteen suuren loven. Kuten täällä jo kansanedustaja Dromberg, sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, totesi, eduskunta on edellyttänyt, että yliopistojen tilakustannusten nopeaan nousuun on valtion annettava apua.

Ministeri Haatainen omasta puolestaan totesi, että vuosittain talousarvion yhteydessä tätä ongelmaa yritetään ratkaista, mutta tällainen vuosittainen sopiminen ei ole riittävän kestävällä pohjalla, vaan samalla tavalla kuin yliopistojen rahoitus tässä kehittämislain muutoksessa turvataan ja vahvistetaan pitkällä tähtäimellä, on myös vuokrakustannusten osalta tehtävä.

Kuulimme, että valtiovarainministeriö on kuitenkin tyrmännyt esityksen siitä, mitä työryhmä esitti. Kysyisin, ministeri Haatainen, eikö olisi yksinkertaisempaa, kuten myös eduskunnan tahto on, alentaa Senaatti-kiinteistöjen vuokraodotustavoitetta yliopistokiinteistöjen osalta. Näin voisimme antaa yliopistoille suunnitelmallisuuden myös vuokrakustannusten osalta.

Korkeakoulutuksen volyymit ovat kasvaneet voimakkaasti viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja samanaikaisesti ammattikorkeakoulujärjestelmä on vakiintunut ja osoittanut elinvoimaisuutensa. Myös yliopistoissa suoritettujen tutkintojen määrä on kasvanut. Runsaan vuosikymmenen aikana opiskelijamäärät ovat kasvaneet yliopistoissa noin 42 prosenttia, maisterintutkintojen määrä 37 ja tohtorintutkintojen määrä 146 prosenttia.

Kuitenkin opetushenkilökunnan määrä on pysynyt samana aikana suunnilleen entisellä tasolla ja opiskelija—opettaja-suhde on noussut 14 opiskelijasta 21 opiskelijaan opettajaa kohden. Myös muun henkilöstön määrä on opetuksen ja tutkimuksen tukitehtävissä pysynyt ennallaan ja jopa vähentynyt. Tämä ei mielestäni voi olla näkymättä negatiivisella tavalla opetuksen määrässä ja tarkoituksenmukaisessa toteuttamisessa. Erityisen tärkeää olisikin, että kehittämislaissa korjattaisiin yliopistojen resursoinnin vakava jälkeenjääneisyys.

Koulutusmäärät alkavat lähestyä maksimejaan. Nykyhallitus ei kuitenkaan viime joulukuussa reagoinut tähän hyväksyessään koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa eli Kesua vuosille 2004—2009. Lausuntokierroksella olleessa versiossa yliopistojen sisäänottomääriä ehdotettiin laskettavan 1 600 paikalla, lopullisesti hyväksytyssä versiossa vain 700 paikalla. Tuo alkuperäinenkin luku on liian pieni. Yliopistojen nykyisetkään resurssit eivät ole riittäviä näin suurten koulutusmäärien laadukkaaseen kouluttamiseen, eivätkä nyt tässä käsittelyssä olevassa kehittämislaissa olevat määrärahalisäykset korjaa tilannetta.

Olen todella huolestunut suomalaisen akateemisen koulutuksen laadusta. Hallituksella olisi pitänyt olla rohkeutta laskea sisäänottomääriä vastaamaan todellista tarvetta. Vaikka tavoitteena on väestön osaamistason korottaminen entisestään, olisi tarkemmin mietittävä, mitä osaamista Suomessa tarvitaan. Ammatillinen koulutus uhkaa tavoitteissa jäädä korkeakoulutuksen jälkeen. Nuoret eivät ole riittävän kiinnostuneita ammatillisesta koulutuksesta. Etenkin eräillä teollisuudenaloilla ja alueilla on suuria pulmia saada osaavaa työvoimaa. Ammatillinen peruskoulutus tuntuu jääneen tämän hallituksen painopistealueista pois. Siis, ministeri Haatainen: laatua vai määrää?

Tosiasia on, että yliopistojen tutkintoa kohden laskettu budjettirahoitus on tasaisesti laskenut koko viime vuosikymmenen ajan ja laskee edelleen. Nyt ehdotus ei korjaa tilannetta, ainoastaan loiventaa alamäkeä, ja kun signaalia opetuksen tason laskusta on jo nähtävissä, on suunnan kääntämiseksi kiire. Yliopistojen määrärahakehityksen tulisi seurata tutkintotavoitteiden kasvua, ja kun näin ei ole käynyt tutkintotavoitteiden ollessa ennätyskorkeita, ei määrärahojen korotus ole pysynyt juoksussa mukana. Lisäksi on nähtävissä, että näistä tutkintotavoitteista jäädään yliopistoissa huolestuttavan monilla aloilla — siis jälleen kerran määrää laadun kustannuksella.

Erityisen huolestuttavaa on tavoite tohtorintutkinnoista, kun viime vuonna tohtoreita valmistui 1 254, mikä on jälleen uusi ennätys. Jo nykyisen tohtorimäärän tuottamiseen on tarvittu aikamoiset talkoot, ja siitä on kiittäminen yliopistoja. Väitösten laatu on pysynyt hyvänä, mitään alennusmyyntiä ei ole nähty eikä tehty. Mutta mikäli tavoitteessa mennään aina vain määrällisesti korkeammalle tasolle, uhkaa selvä laadullinen heikkeneminen. Kun yliopistot kilpailevat rahoituksesta ja siten myös tutkintotavoitteet nousevat, joudutaan oravankehään, jossa lopputulema ei varmasti ole yhteiskunnan kannalta paras mahdollinen.

Arvoisa puhemies! Suomalainen tiede on kansainvälisesti arvostettua, ja suomalainen innovaatiojärjestelmä on menestynyt erinomaisesti useissa kansainvälisissä arvioinneissa. Hallituksen esityksiä, niin tätä kehittämislakia kuin yliopistolakiakin, lukiessa tuntuu siltä, että tätä osaamistasoa halutaan nyt murentaa. Tosiasia on, että suomalaiset yliopistot kouluttavat 70 prosenttia enemmän opiskelijoita 5 prosenttia vähemmällä opetushenkilökunnalla kuin vuonna 82. Perusmäärärahat eivät ole reaalisesti kasvaneet viimeisten kymmenen vuoden aikana. Oecd:n kansainvälisessä rahoitusvertailussa Suomi on tutkimusrahoittajana huippuluokkaa mutta perusopetuksen rahoittajana alempaa keskikastia. Perusrahoituksella kuitenkin luodaan pohja tulevalle, joten siitä tinkiminen on erittäin lyhytnäköistä politiikkaa.

Opetusministeriö on myös ollut huolissaan pitkittyvistä opintoajoista, ja perusrahoituksen puute johtaa myös vähentyvään kurssitarjontaan, mikä taas johtaa opintojen venymiseen. Yliopisto-opiskelun tehostamisen tavoite on ristiriidassa rahoitustilanteen kanssa. Opintojen etenemisen tehokas edistäminen ja mielekäs opiskelu vaativat uudenlaisia opetusmetodeja ja ohjausta, jotka usein merkitsevät myös lisää henkilökohtaista ohjausta ja lisää opetusresursseja opiskelijaa kohden.

Mutta mennyt on mennyttä, ja koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma on hyväksytty. Tätä kehittämislakia onkin syytä tarkastella asetettujen tavoitteiden valossa, ja niiden varjolla esitetyt lisämäärärahat ovat riittämättömät.

Ministeri Haataiselta on hyvä kuulla mielipide myös siitä, mihin jo hyväksytyn Kesun luvut pohjaavat — toivottavasti johonkin — ja miten niitä on verrattu tähän esitettyyn pieneen lisäresurssiin. Vaikuttaa nimittäin siltä, että punamultahallituksen korkeakoulupolitiikkaa ei ainakaan suunnitelmallisuudella ole pilattu. Tavoitteet ja resurssit ovat monilta osin ristiriidassa. Tätä kysymystä saamme vielä pohtia usein korkeakoulutusta sivuavien lakiesitysten kanssa täällä salissa pitkin kevättä.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nimenomaan vuokrakustannukset ovat olleet semmoisia, jotka ovat puhuttaneet vuosikausia. Siinä mielessä asiassahan on istunut työryhmä, jossa on ollut sekä yliopiston edustaja että Senaatti-kiinteistöjen edustaja ja myöskin valtiovarainministeriön edustaja. Heillä oli erittäin hyvä paperi. Nyt olisi toivottu, että olisi nähty myös tässä seuraavan vuoden talousarviossa, että se toteutuu. Kun me kävimme valiokunnan kanssa Senaatti-kiinteistöissä, siellä olivat kaikki nämä kyseiset tahot yhtä mieltä siitä, että se on hyvä paperi ja se on toteuttamiskelpoinen. Koska todellisiin toimenpiteisiin ryhdytään niin, että se paperi todellakin toteutuu, koska epävarma tilanne jatkuu näköjään edelleenkin selvitysten myötä ja aina uudelleen ja uudelleen se pulpahtaa esiin?

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli ilahduttava kuulla opetusministerin, sanotaanko, hyväntahtoinen toive, että tulevaisuudessa, tulevina vuosina, on tarkoitus VM:n kanssa sopia budjetin yhteydessä mahdollisista vuokrankorotuksista. Mutta mikä on opetusministeriön varasuunnitelma x, jos kyseisissä neuvotteluissa ei menestytäkään? Onko tarkoitus, että juuri näitä yliopiston kipeästi kaipaamia kehittämisrahoja käytetään tulevaisuudessakin kohoavien vuokrien maksamiseen?

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla oli aivan sama kysymys mielessäni kuin ed. Drombergilla ja ed. Sirnöllä. Kun luin tämän ehdotuksen, perusteluista jäi epäselväksi se, onko todella tarkoitus, että vuokrien indeksisidonnainen korotus jää aina neuvoteltavaksi vuosi kerrallaan. Se luo erittäin suuren epäturvallisen tunteen ja heikentää edellytyksiä yliopistolle pitkäjänteiseen kehittämistyöhön. Tässä on nyt tullut kuitenkin semmoinen tulkinta, että näin tulee käymään. Tästä haluan omalta puoleltani ilmaista huolestumiseni, kuten tässä muutkin edustajat ovat tehneet.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Tilakustannuksiin liittyviin ongelmiin, joihin täällä puheenvuoroissa viitattiin:

Tämä huolihan on ollut pitkään niin täällä eduskunnassa kuin opetusministeriössäkin liittyen yliopistojen tilakustannuksiin ja niiden rahoitukseen. Valtiovarainministeriö asetti yliopistojen vuokratyöryhmän, ja se esitti muistiossaan viime kesäkuussa, että yliopistojen toimintaedellytysten turvaamiseksi toimintamenomäärärahoja mitoitettaessa hallituksen talousarvioesityksessä otettaisiin huomioon sekä toimitiloista että kustannustasomuutoksista johtuvat määrärahatarpeet. Työryhmän esitykset huomioon ottaen valmisteltiin myös kehittämislain muutokset siten, että näin tehtäisiin, mutta nyt näiden keskustelujen jälkeen, joita on käyty, on päädytty siihen, että tätä lakia jatketaan saman sisältöisenä kuin aiemman hallituksen toimesta eli sinne ei sisällytetty tätä automaattista vuokralisäystä. Siinä suhteessa edellisen hallituksen linjaukset jatkuvat, ja tähän lakiinhan joka vuosi kumulatiivisesti päälle tulee 20 miljoonaa euroa kehittämisrahaa.

Määrärahojen lisäämistarpeiden ohella yliopistojen tilavuokriin kytkeytyy myös tilahallinnon yleinen kehittäminen yliopistoissa. Yliopistosektorin tilaohjausta ja -strategioita on tarkoitus kehittää ja myös tehostaa. Uusia rakennus- ja perusparannushankkeita on edelleenkin menossa runsaasti, joten yliopistojen vuokranmaksukyky huomioon ottaen hankkeita joudutaan priorisoimaan entistä tarkemmin myös opetusministeriön toimesta jatkossa. Tarkoitus on, että Senaatti-kiinteistöt kokoaa yhteistyössä opetusministeriön kanssa yliopistojen useamman vuoden uudisrakentamisohjelman, joka sitten tuodaan valtioneuvoston seuraavien vuosien menokehysten neuvotteluihin mukaan.

Yliopistojen sisäisen vuokran järjestelmää on tarkoitus kehittää siten, että järjestelmä myös motivoisi tilojen tehokkaaseen käyttöön ja myös siihen, että yliopistoissa sisällä kun päätetään taloudesta ja hallinnosta, niin siellä myös mietittäisiin niitä keinoja, millä pystyttäisiin saamaan aikaan kiinteistökustannuksissa säästöjä. Opetusministeriön on luonnollisesti tarkoitus jatkaa keskustelua valtiovarainministeriön kanssa yliopistojen vuokranmääräytymisperusteista, jotta siellä olisi sitten selkeä käsitys yliopistojen vuokranmaksukyvystä. Joka tapauksessa tämä asia jää kunkin budjetin yhteyteen keskusteltavaksi.

Ed. Lindén täällä puheenvuorossaan peräsi määrää vai laatua. Yliopistokoulutustahan ei lisätä. Määriä ei lisätä, eli nämä tiedot, joita julkisuudessakin on pyöritelty, ovat sillä tavalla olleet harhaanjohtavia, että yliopistoaloituspaikkamääriä ei tulla lisäämään. Laadussa ei ole tapahtunut käsittääkseni vuodessa edelliseen hallitukseen verrattuna mitään romahdusta, päinvastoin koulutuksemme laatu kautta linjan on hyvin korkeatasoista. Suomalaista yliopistolaitosta kyllä seurataan kansainvälisestikin hyvin ihaillen ja samoin meidän koulutus- ja tutkimusjärjestelmäämme. Yliopistot ovat onnistuneet tehostamaan toimintaansa kuluneiden vuosien aikana. Rahoitusta on lisätty, ja samanaikaisesti yliopistoissa on tapahtunut merkittävä kehitys sen suhteen, että on voitu toimintaa tehostaa, ja se näkyy myös siinä, että tutkintoja syntyy myös enemmän.

Toinen kysymys, joka taas ei ihan tähän rahoittamislakiin liity, liittyy muutoin opetuksen järjestelyjen tehokkuuteen ja siihen, missä ajassa valmistutaan ja kuinka tehokkaasti opiskelijat opiskeluaikaansa käyttävät. Ne seikat liittyvät sitten enemmänkin tähän opintojen vauhdittamiskeskusteluun, ja siinä asiassahan hallituksen esitykset ovat vasta valmisteluvaiheessa, ja niistä linjauksia on tulossa.

Mutta se on tosiasia, että yliopistoissa tällä hetkellä yli puolet opiskelee osa-aikaisesti. Tilastojen mukaan noin 60 prosenttia opiskelee vain 20 opintoviikkoa. Tämä tietysti asettaa meille sen kysymyksen, millä tavalla yliopistojen tehokkuutta ja yliopistoille kohdennettua resurssia opiskelijaa kohti oikein arvioidaan. Monissa maissa tällaiset osa-aikaopiskelijat on niputettu yhteen niin, että tulee kokoaikaopiskelijoita, kun lasketaan aina kaksi osa-aikaista opiskelijaa yhdeksi, ja sen pohjalta on tehty näitä kustannusvertailuja opiskelijaa kohden.

Meillä on tulossa kansainvälinen vertailu yliopistoista ja niiden toiminnasta, rahoituksesta ja tehokkuudesta, ja siitä saamme tuonnempana kuulla lukuja. Se varmasti auttaa meitä myös hahmottamaan yliopistojen resursointia ja tehokkuutta ja sitä, mitkä ovat opettajamäärät opiskelijaa kohti.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen aikaisemmin tänään puheessaan mainitsi, että nyt on tarpeen turvata edelleen yliopistojen rahoitus. Kysyisin, mistä turvaamisesta puhutaan, kun opiskelijamäärät ovat kohonneet 39 prosenttiin ylemmissä korkeakoulututkinnoissa. Opettajien määrä ei kuitenkaan ole samassa suhteessa noussut ollenkaan. Yliopisto-opiskelijamäärien suhteellisesti noustessa olisivat tarpeen kaiken maailman lisäkurssit, tukikurssit, koska opiskelija-aines ei millään voi olla samaa kuin se on ollut siihen aikaan, kun 5 prosenttia väestöstä oli korkeakouluissa. Miten tämä puute otetaan huomioon yliopistojen rahoituksessa?

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerillähän on täysi tuki vuokrakysymysten ratkaisuun täältä eduskunnasta. Toivon, että käytätte sitä täysipainoisesti hyväksenne. Kun kuitenkin tänään kuulimme eräältä asiantuntijalta, että kehittämisraha, joka on 20 miljoonaa, sisältää myöskin korotetut vuokrat elikkä siitä menee jo 12 miljoonaa euroa näihin vuokriin, kehittämiseen todellisuudessa jää sitten ainoastaan 8 miljoonaa euroa. Kun palkkoihin siitä menee 5 miljoonaa vielä, niin kehittämiseen jää sitten se loppu. Ei se kyllä kovin kehittävältä kuulosta sitten, kun ajatellaan, kuinka paljon lisätehtäviä on annettu ja kehittämistehtäviä yliopistoille.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä salissa on monta kertaa oikeastaan aika ilkeämielisestikin puhuttu Senaatti-kiinteistöistä, mutta sanoisin kyllä, että Senaatti-kiinteistöt tekevät hyvää työtä, ja on oltu vihkimässä juuri esimerkiksi Tampereen yliopiston kasvatustieteen laitosta, joka on paitsi hyvin toimiva myöskin kaunis laitos. Kysehän on siitä, että opetusministeriön olisi kehittämislain 3 §:ssä täytynyt ottaa mielestäni automaattisesti huomioon ne vuokrankorotukset, jotka ovat tulossa.

Ministeri Haatainen, olette lähteneet ministeriössä samalle tielle kuin aikaisemmissa kehittämislaeissa, mutta muistuttaisin siitä, että Senaatti-kiinteistöjen täysipainoinen työ on tullut vasta sen jälkeen ja juuri nyt olisi ollut tärkeä muutos, että nämä vuokrankorotukset olisivat olleet täällä kehittämislaissa selkeästi.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkään en ymmärrä sitä, miksi näistä vuokrista tehdään jokavuotinen ongelma. Sehän on jo nähty täällä, että siitä jatkuvasti nyt keskustellaan, ja kun sitä joudutaan joka vuosi vatvomaan täällä, niin sama peli jatkuu. Tämä vie liian paljon myöskin yliopistojen voimavaroja, kun ne joutuvat keskittymään näitten vuokra-asioitten selvittämiseen joka vuosi. Eikö yliopistoilla ole parempiakin tehtäviä? Näyttää siltä, että tästä tehtävästä tulee kohta yliopistoille se kolmas tehtävä.

Kysynkin ministeriltä: Onko tämä hallituksen tiukka menokehys syynä siihen, että todella tähän joudutaan, tämmöiseen jokavuotiseen painiskeluun vuokra-asian kanssa? Miksi todella ei kuunnella eduskuntaa, kun eduskunta haluaa, että tämä asia ratkaistaan?

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni oppositio syyttää täällä vähän väärää puuta, kun nostaa ministeri Haataisen tässä tilakustannuskysymyksessä orrelle syytettävien penkille. Mielestäni nämä viestit pitää osoittaa valtiovarainministeriöön, jossa asetetaan tuloutusvaatimus Senaatti-kiinteistöille, ja sitä kautta sitten viedä asiaa eteenpäin. Tulevassa budjetissahan asia tietenkin voidaan ratkaista. Menopuolella ei laiteta lisää rahaa, mutta tuloja vähennetään, jolloin varsinainen budjettikehys ei ole se este, jos hyvää tahtoa riittää tämä asia hoitaa.

Suvi  Lindén  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tahvanaiselle vaan sen verran, että eikö tämä ole hallituksen esitys, jota ministeri Haatainen on tietysti sektoriministerinä esittelemässä. Uskon, että nämä opposition terveiset kuuluvat koko hallitukselle, eivät missään tapauksessa pelkästään ministeri Haataiselle.

Vielä näihin opiskelijamääriin: Opiskelijamäärät eivät todellakaan kasva, mutta mistä johtuu se, että kun kehittämissuunnitelma oli lausuntokierroksella, niin siinä versiossa sisäänottomääriä ehdotettiin pienennettäväksi 1 600 ja kuitenkin sitten ministeriössä rohkeus riitti vain 700 paikan vähennykseen? Tämä onkin se ydinkysymys. Haluaisin tietää ministeri Haataiselta: Onko hallitus missään vaiheessa pohtimassa sitä, onko nyt olemassa oleva tavoite siitä, että 70 prosenttia suomalaisista käy läpi korkeakoulutuksen, oikealla tasolla? Pitäisikö pohtia sitä, onko tämä taso aikoinaan asetettu liian korkealle, ihan aidosti miettiä sitä, minkälaiset tarpeet meillä yhteiskunnassa on?

Sitten vielä osa-aikaiseen opiskeluun: hyvin usein syynä on se, että kurssitarjontaa ei ole, ja näin ollen opiskelijat joutuvat osa-aikaisesti opiskelemaan, mutta toivottavasti tämä tulee sitten myös parantumaan sen myötä, kun yliopistot tutkintorakenteen uudistuksen myötä näitä kurssejaan käyvät lävitse (Puhemies: Aika!) ja miettivät sitä tarjontaansa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liityn minäkin tähän arvioitsijoitten kuoroon. Näin ymmärrettynä, kuin tässä nyt on, tällä lailla on väärä nimike. Tämä on "Senaatti-kiinteistöjen tulostavoitteen rahoituslaki". Ei sillä kyllä korkeakoululaitoksen kehittämisen kanssa ole yhtään mitään tekemistä.

Edellinen opetusministeri sentään kehitti keskusteluun edes vaihtoehtoisen mallin, ja se oli se, että perustetaan sitten Yliopisto-kiinteistöt, ja jos perustetaan Yliopisto-kiinteistöt, niin sitten budjetissa aina osoitetaan, mitä investointivarallisuuksia tarvitaan sellaisten yksiköitten rakentamiseen kuin Tampereella on valmistunut äskettäin. Sillä tavalla tämä keskustelu olisi jollakin tavalla älyllisesti rehellistä.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni täällä oppositio ei kaatanut syytä todellakaan opetusministerin niskaan, vaan kuten opetusministeri itsekin sanoi, VM:stä ehkä se syyllinen näihin vuokriin löytyy.

Mutta itse näen tässä ongelmana sen, että tässä toki jatketaan Lipposen kakkosen hyvää kehittämislinjaa näitten palkkakustannusten osalta, mutta selvä heikennys on se, että täältä puuttuu yksi sana tuon 20 miljoonan edeltä. Tähän asti näissä kehittämisrahoissa, jotka ovat lisäksi, on ollut sana "vähintään" siinä edellä, mikä tänä vuonna on tarkoittanut muun muassa 23:a miljoonaa eikä 20:tä miljoonaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että koska hallituksella on erittäin tiukka menokatto ja tämä kirjaus tulee olemaan 20, niin se tarkoittaa myös 20. Jos vuosittain opetusministeri häviää taistelun VM:n kanssa näistä vuokrakustannuksista, niin eikö se silloin tarkoita sitä, että näitä kehittämisrahoja käytännössä suunnataan vain ja ainoastaan pääosin kohonneitten vuokrien maksamiseen?

Opetusministeri  Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Tästä vuokrakysymyksestä: Nykyisellä indeksillä mentäessä vuokrakustannuksiin tarvitaan 1,5 miljoonaa euroa lisää. Jos indeksi nousee 100 prosenttiin, niin kuin näissä työryhmänkin suunnitelmissa oli, niin silloin tämä kustannuslisäys olisi 3 miljoonaa euroa. Sitten yliopistoissa jo tehdyt investoinnit, uusinvestoinnit, tuovat lisämenoja 9 miljoonan euron verran, ja siitä tulee tämä noin 12 miljoonaa euroa näihin lisäystä.

Toki on niin, että uudet tilat, joita yliopistoissa päätetään ja suunnitellaan, ovat osa sitä yliopiston toiminnan kehittämissuunnittelua ja suhteessa siihen kaikkeen muuhun toimintaan. Rahoitus tietysti tulee tämän toimintavolyymin mukaan ja sen mukaisesti myös, mitä opiskelijamääriä ja tutkintoja syntyy, eli tietysti tilainvestointien täytyy olla suhteessa toiminnan laajenemiseen, jos ne ovat lisätiloja. Jos uudistiloja rakennetaan ja opiskelijamäärä ei lisäänny, niin silloin varmastikin joistakin tiloista tullaan luopumaan, eli tämä ei ole ihan niin yksinkertainen kuvio kuin ajatellaan. Eli tilahallinnossakin täytyy myös tehostamista tapahtua, ja siihen pitää yliopistoja myös kannustaa.

Täällä ed. Hemming kyseli, millä tavalla yliopistojen toimintamenoja nyt sitten on kehitetty. Yliopistojen toimintamenot ovat lisääntyneet vuosittain viimeisten kymmenen vuoden ajan. Tämä on ollut alue, johon on suunnattu lisää resursseja, ja se on hyvä asia. Tietysti voi kysyä, onko ollut riittävä tämä kymmenen vuoden kehityssuunta, mutta joka tapauksessa on pystytty kuromaan umpeen se aukko, joka syntyi 90-luvun alussa, jolloin toistasataa miljoonaa euroa lähti pois yliopistojen rahoituksesta laman leikkauksina.

Vuoden 1995 775 miljoonan euron tasosta toimintamenot ovat lisääntyneet tähän vuoteen 2004 1 miljardin 196 miljoonan euron tasoon. Kasvua on ollut nimellisesti 421 miljoonaa euroa, joka on markoiksi muutettuna 2,5 miljardia markkaa. Taustalla on osittain ollut kiinteistöhallinnon järjestelyjen ja palkankorotusten aiheuttamia lisäyksiä, mutta yliopistojen toiminta on myös 90-luvulla aivan oikeasti monilta osin laajentunut. Voi kuitenkin todeta, että myös aiemmat hallitukset ovat kantaneet huolta yliopistojen toimintaedellytysten turvaamisesta, ja sillä linjalla tässä nyt eteenpäin jatketaan ja pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelmassa asetetaan tavoitteeksi yliopistomäärärahojen tason turvaaminen edelleen erillisellä lainsäädännöllä.

Hallituksen ohjelman mukaan myös tutkimus- ja innovaatiorahoitusta tullaan lisäämään tiede- ja teknologianeuvoston suunnitelmien pohjalta. Nyt menokehyksessä vuosille 2004—2007 on päädytty yliopistojen toimintamenojen osalta voimassa olevan kehittämislain lisäksi 60 miljoonan euron lisäykseen vuoteen 2007 mennessä. Tämähän on otettu nyt kehittämislaissa, tässä laissa, joka on käsittelyssä, huomioon. Valtion tiede- ja teknologianeuvoston esityksen pohjalta Suomen Akatemian rahoitusta lisätään 45 miljoonalla eurolla ja Tekesin rahoitusta 85 miljoonalla eurolla vuoteen 2007 mennessä. Pitää muistaa, että merkittävä osa tästä lisäyksestä kanavoituu myös aikanaan yliopistoissa harjoitettavaan tutkimustoimintaan, joka on opetuksen ohella yliopiston toinen keskeinen tehtävä.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on vähän hulvattomasti käyty opetusministerin kimppuun (Ed. Dromberg: Väärinkäsitys!) kokoomuksen taholta. Puhujat ovat kyllä sitten hieman pehmentäneet puheitaan, mutta kommentoin vaan ed. Drombergille, että teidän puheenne voi joku nuori ymmärtää siten, että kokoomus haluaa, että nuorilta suljetaan portti yliopistoihin, (Ed. Dromberg: Ei, väärinkäsitys! — Ed. Tulonen: Emme me halua sellaista!) ja sitä te ette varmasti voi tarkoittaa. Jos te väitätte, että yliopistojen opiskelijamääriä pitää alkaa ratkaisevasti alentaa, tämähän on luettavissa myös näin.

Toisaalta voin myös todeta, että kun ed. Hemming käytti sinänsä asiallisen puheenvuoron, siinä ilmeisesti oli lipsahdus, joka on poliittisesti hyvin arka. Kun te väittämällänne luotte kuvan kysymällä, olivatko ehkä ne 5 prosenttia opiskelijoista, jotka aikanaan pääsivät yliopistoon, laadultaan parempia kuin nykyään, jolloin pohjaa, rekrytointia, on laajennettu, niin te samalla väitteeseenne kytkette sen, että aikanaan, kun yliopisto-opiskelu oli varallisuudesta kiinni, silloin ikään kuin varakkaampien ihmisten nuoret olisivat olleet lahjakkaampia. Te ette voi tarkoittaa tällaista, koska sellainen väite on perusteeton. Se on jopa pöyristyttävä.

Arvoisa puhemies! Kun täällä myös opposition taholta on väitetty, että olisi tapahtunut joku huomattava linjanmuutos korkeakoulupolitiikassa, tämä ei pidä paikkaansa. (Ed. Tulonen: Olisi pitänyt tapahtua!) Opposition muisti on lyhyt. Nimittäin opetusministeri Heinosen aikana luotiin 65 prosentin, 70 prosentin opiskelijatavoitteet ikäluokkaan nähden, ja nyt on tietenkin arvioitava, ovatko nämä pitkässä pelissä paikallaan, mutta ei siten, että nuorilta suljetaan portteja. (Ed. Dromberg: Ei tietenkään!) — Niin, tässä me olemme varmasti, kun puhun vähän pidempään, samaa mieltä. — (Ed. Ahde: Paljon on puhuttava!) — Aika paljon on puhuttava. — Sitä paitsi opposition lausumissa on myös sellaisia heittoja, joita ei ihan noin kevyesti voi ohittaa. Kun puhutaan määristä, niin korkeakoulu- ja yliopistopolitiikassa te olette oikeassa, kun sanotte, että määrät eivät ratkaise. Ratkaisevaa on laatu. Siltä osin voidaan kysyä, onko sellainen järjestelmä, joka rahoituksensa tukee tutkintoperusteiseen tulosohjaamiseen, aivan oikealla kohdalla, koska monilla tieteenaloilla esimerkiksi tohtorintutkinnon suorittaminen vaatii aikaa, vaatii aika lailla miettimistä ja kansainvälistäkin vaihtoa. Sitä ei voi puristaa vain tehovuoteen. (Ed. Tulonen: Se on vanhanaikaista ajattelua!)

Puhemies! Tässä keskustelussa mielestäni on varmasti Suomelle hyödyksi, että nähdään korkeakoulujen ja yliopistojen kehittäminen osana eurooppalaista ja unionitasoista korkeakoulupolitiikkaa, ei siten, että harmonisointiin mennään, mutta siten, että nuorilla opiskelu-, tutkija- ja opettajavaihto unionin sisällä voisi Suomen osalta olla maksimaalinen. Perustelen näkemystäni sillä, että tiede on sosiaalisista instituutioista kansainvälisin, siihen on aina kuulunut kansainvälinen vaihto, siihen pitää tänä päivänä kuulua ja tulevaisuudessa niin ikään. Otan esimerkiksi tutkijat Suomessa. Muistan, että Suomessa toimivista tutkijoista vain 1,8 prosenttia on ulkomaalaisia, kun esimerkiksi amerikkalaisista tutkijoista 50 prosenttia on ei-amerikkalaisia. Muistan, että Yhdysvalloissa toimii noin 400 000 eurooppalaista tutkijaa. Siksi pieni Suomi ei voi panostaa kaikilla tieteenaloilla, vaan sen on haettava kansainvälisen yhteistyön kautta vahvuudet.

Tärkeätä on kuitenkin tässä edetä siten kuin ministeri on hallituksen näkemyksen esittänyt, että turvataan tällä lailla korkeakoulujen perustehtävät. Yliopistojen osaltahan ne tarkoittavat vapaan tutkimuksen ja tieteellisen ja taiteellisen sivistyksen edistämistä sekä ylimmän opetuksen antamista. Se on varsin vaativa tehtävä.

Arvoisa puhemies! Otan tähän loppuun yhden asian, joka täällä aivan oikein ministerin ja hallituksen esityksessä on. Se liittyy yliopistokoulutuksen ja siihen osallistumisen maksuttomuuteen. Niin kauan kuin Suomi arvioni mukaan kykenee tämän mahdollisuuden turvaamaan kaikille nuorille, se varmasti koituu suomalaisen uuden tiedon tuotantojärjestelmän, soveltavan tuotekehityksen ja innovaatiotoiminnan hyväksi ja takaa, että kaikilla on mahdollisuus myös opiskeluun ja itsensä kehittämiseen näillä foorumeilla, aivan yhtä hyvin kuin maksuttomuus turvaa perusopetuksessa kaikille mahdollisuuden ja myöskin ammatillisessa koulutuksessa, koska tarvitaan myöskin kätten taitojen osaajia.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä loppupuheenvuoro ed. Olinilla oli erittäin hyvä, mutta haluan muutamalla sanalla tähän alkuun kuitenkin viitata, kun hän sanoi, että me haluamme vähentää nuorten mahdollisuuksia päästä elämässä eteenpäin. Siitähän ei todellakaan ole kysymys, vaan nimenomaan rehtori Raivio on ottanut esille sen ja SYLin lausunnossa oli myös se, että täytyy opiskelijamääriä vähentää, jotta pystytään turvaamaan opiskelun laatu, taso, perustutkimus ja perusopetus. On lähtenyt ihan siltä taholta tämä toive, että tätä kautta pystytään myöskin rahoitus paremmin järjestämään. Kaikki me varmaan olemme sitä mieltä, että yliopiston pitää olla myöskin sivistysyliopisto ja sitä kautta viedä sitä tehtäväänsä eteenpäin.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti maksuttomuudesta ollaan ihan samaa mieltä, mutta heittäisin ilmaan ajatuksen siitä, että Suomessa kuitenkin ajatellaan yleisesti, että kun meillä ulkomaalaiset opiskelevat, niin voisi olla joitakin maksuja heillä. Suomihan on semmoinen ihmemaa monien ulkomailta tulleitten opiskelijoitten silmissä, että he ihmettelevät todella paljon, eikö täällä mikään maksa. Minusta tätä kannattaisi ihan rehellisesti pikkuisen ajatella.

Ed. Olin puhui kyllä kauniisti mutta vähän piikikkäästi. Ei todellakaan täällä reunassa kokoomuksen piirissä olla sitä mieltä, että tulee umpiperiä ja haluamme koulutusta ja yliopisto-opetusta vähentää. Sen varmasti kaikki ymmärtävät, ettei näin todellakaan ole. (Ed. Olin: Se oli väärin sanottu!)

Tässä laissa on tietysti se hyvä, mikä ei ole täällä keskustelussa noussut esille, että tämä palkkaperusteinen indeksikorotus on oikein hyvä, mutta tietysti olisin toivonut, että tämä yliopistojen ja korkeakoulujen pätkätöiden määrä olisi voitu tässä kehittämislaissa ehkä enemmän ottaa huomioon. Kun sanotaan, että yliopistoissa lähes puolet työntekijöistä ja opettajista tekee jopa kymmenen vuottakin pätkätöitä, niin on se tietysti aika kamalaa. En tiedä, kuinka (Puhemies: Aika!) tämä kehittämislaki siihen vastaa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Olinin puheenvuoro oli hyvä ja nimenomaan tuo maksuttomuuskysymys oli tärkeä nostaa esiin, mikä on vahvuus mielestäni suomalaisessa korkeakouluopetuksessa ja nimenomaan demokratian ja koko väestön kannalta. Sen tietävät kyllä kaikki suurten ikäluokkien oppilaat, jotka olivat aikoinaan ensimmäisinä perheissään ja suvuissaan menossa yliopistolliseen koulutukseen.

Mutta kun on vastauspuheenvuoro, tähän liittyy myös se huomio, että myöskin hallituspuolueiden pitäisi todella kantaa huolta siitä, etteivät Senaatti-kiinteistöjen kaltaiset menot liikaa painotu, jolloin painetta tulee näiden erilaisten maksujen suuntaan, joita sitten kohdistettaisiin opiskelijoiden maksettaviksi. Tämä ed. Olinin asiallisesti tukema maksuttomuus joutuisi sitten kyseenalaiseen tilaan.

Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosi on, että ministeri Heinosen aikana linjattiin tavoitteeksi 65—70 prosenttia, mutta mielestäni meillä täytyy olla myös kypsyyttä arvioida sitä, onko tämä tavoitteenasettelu ollut oikea. Suomalaisten osaamistasossa varmasti koettiin aika järisyttävä muutos nyt, kun ammattikorkeakoulujärjestelmä on luotu ja sitä kautta opistotason koulutus on noussut korkeakoulutason koulutukseksi ja osaamistaso varmasti on huomattavasti korkeammalla näillä nuorilla, jotka tämän ammattikorkeakoulujärjestelmän käyvät läpi, kuin opistotasolla. Mutta huoli on siitä, mikä on ammatillisen koulutuksen houkuttelevuus, ja onko niin, että suomalaisista kasvatetaan valkokauluskansakunta niin, että meillä ei sitten kuitenkaan löydy tekijöitä joka sektorille? Tasapaino ennen kaikkea on tärkeä ja tietysti se perussivistystaso, mutta pitääkö kaikilla olla korkeakoulututkinto?

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen ed. Olinin lausuntoa siitä, että kokoomus haluaisi sulkea portin yliopistoon, (Ed. Olin: Sitä minäkin ihmettelen!) ja vertailuna tähän, että Suomessa varallisuus on ratkaissut yliopistoon menon joillain aikaisemmilla sukupolvilla. Näin on saattanut olla ehkä sata vuotta sitten tai vielä aikaisemmin. Mutta äitini, joka 50-luvulla opiskeli, opiskeli nimenomaan maksuttomassa yliopistossa ja rahoitti yliopisto-opintonsa tekemällä sihteerin töitä ja muita kaiken maailman hanttihommia.

Suljetaan portti yliopistoon: Jos minä haluaisin viulistiksi, olisiko järkevää laittaa minut Sibelius-Akatemiaan? Ei varmasti olisi. Kyse on siitä, että koulutetaan ihmiset siihen tehtävään, johon heillä on parhaat edellytykset. Suomessa ei voi olla ylivoimaisesti suurin osa väestöstä niin pätevää, että heille tämä teoreettinen yliopistoura olisi se paras vaihtoehto. Tästä on ihan selvää näyttöä. Meiltä puuttuu käytännön työmiehiä, putkimiehiä. Onko todella niin, että meillä Suomen kansa ei kerta kaikkiaan pysty pitämään hohtimia ja ruuvimeisseliä kädessä?

Maija Rask /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On varmasti syytä lopullisesti ampua alas yksi kaupunkilegenda. Todellakin opetusministeri Heinosen aikana oli tämä tavoite 70 prosentin korkeakouluttamisesta. Sitä ei ole nykyisessä Kesussa eikä sitä ollut edellisessäkään. Se oli kyllä opetusministeri Heinosen tekemässä pohjassa, mutta se sieltä poistettiin sen tähden, että se ei ole se tie, jolla Suomi selviää. Ed. Hemming käytti tätä mielestäni virheellisesti jopa vaalimainonnassaan, että suomalaisessa koulutuspolitiikassa on tällainen tavoite. Sitä ei ole. Se ilmeisesti elää ainoastaan kokoomuslaisten kansanedustajien mielessä.

Kalevi Olin  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä oikeastaan tuli tämä 70 prosentin tausta hyvin esille, ja mielestäni ministeri Rask teki ministerikaudellaan aivan oikean ratkaisun, kun tämä lukupeikko sieltä otettiin pois ja tältä osin tämä ministeri Haataisen linja jatkaa siis Raskin ja myös keskeisiltä osin myöskin aikaisempaa korkeakoulupoliittista linjaa.

Mutta, puhemies, täällä ed. Tulonen sanoi, että ulkomaalaiset kysyvät, eikö täällä Suomessa mikään maksa. Kyllä he tietävät, että täällä maksaa, mutta korkeakoulumaksujen osalta he ihmettelevät sitä, miksi esimerkiksi heidän maassaan Yhdysvalloissa lukukausimaksu on 30 000—40 000, 30 000, 20 000 euroa lukuvuodessa. Heistä se on väärin, minustakin se on väärin, ja siltä osin tämä maksuttomuus on äärettömän tärkeä. Mitä tulee muutoin argumentteihin kokoomuksesta, niin tässä talossa sana on taltta ja vasara. Sanat on asetettava meidän niin, että vaikutelma on oikein, ja kiitän kyllä siitä, että te olette vetäneet takaisin käsityksiä.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Ed. Raskin vastauspuheenvuorossa tulikin jo selvitetyksi tämä 70 prosenttia, joka on kummitellut sen jälkeen, kun silloinen opetusministeri Heinonen sen lanseerasi, mutta se on sen hallituksen ongelma. Yliopisto-opetusta ei vähennetä merkittävästi, koska nämä ikäluokat eivät vielä pienene ja meillä koulutustarpeita selvästi on ja täällä aiemmin kyseltiin sitä, mihin nämä pohjautuvat. Aivan samanlaisiin analyyseihin kuin aiemminkin, mutta nyt tarkentuneisiin ja parempiin aineistopohjiin. Pohjana ovat Tilastokeskuksen keräämät työvoimatiedot ja ennusteet työvoimatarpeesta ja muun muassa eläköitymisestä.

Sitten tähän maksukeskusteluun, joka tietysti on suhteessa myös tähän käsitykseen, minkälaisena yliopistoa haluamme kehittää. Onko se eliittiyliopisto vai onko se kansan yliopisto, johon laajasti kansalaisilla on mahdollisuus päästä myös avoimen väylän kautta opiskelemaan, vai onko se eliittiyliopisto, jossa maksuilla rajataan joukko kansalaisia, suuri joukko ihmisiä, ulkopuolelle? Tämä on tärkeä koulutuspoliittinen kysymys. (Puhemies: Aika!) Jos maksut otettaisiin käyttöön EU:ssa oleville kansalaisille, ne pitäisi silloin ottaa myös suomalaisille käyttöön. Siinä mielessä se on hankala asia. Maksuttomuus on hyvin tärkeä lähtökohta yliopistokoulutuksessa.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Aloitan tällä opiskelijamäärällä. Täällä on hallituksen esityksessä sivulla 7 lause: "Valtiovallan tehtävänä on turvata koulutetun työvoiman ja tarvittavan osaamisen saatavuus sekä henkisen pääoman kumuloituminen." Helsingin työvoimapiirissä tämänhetkinen työvoimatarve on 45 prosenttia näistä avoimista työpaikoista ammatillisen koulutuksen omaavalle työvoimalle, ja tästä on nimenomaan siis 45 prosentin osuudella vajetta alueella. Muun muassa Helsingin Vesi kuulemma etsii kissojen ja koirien kanssa pitkin koko Suomea työvoimaa, päteviä putkimiehiä. Eli tälle puolelle on todellakin kiistatta paljon suurempi vaje mitä tällä hetkellä koulutusta on ollenkaan tarjolla. Nyt jos alamme sitten rettelöimään, mikä on se semanttisesti oikea analyysi 70 prosentin korkeakoulutavoitteesta, niin ikinä ei löydy sitä totuutta. Totuus on joka tapauksessa se, että ammatillisen koulun puolella ammatillisen väylän suosio on aivan väärässä suhteessa siihen, mitä meillä oikea työvoiman tarve olisi. Tähän nimenomaan perustuu tämä keskustelu näistä opiskelijamääristä.

Sitten palataan tähän näin, että vaikka on kuinka kaunista sanoa, että rajoittamatta sisäänpääsyä yliopistoon, niin ollaanko tilanteessa, että meillä on elitistinen, maksullinen yliopisto vai kaiken kansan yliopisto. Asia on vaan niin, että yliopisto on se korkein koulutusmuoto, mitä meillä tällä hetkellä on. Ei voi olla sitä tilannetta, että jokainen yliopistoon haluava sinne myös pääsee. Ei millään voi olla meillä varaa kouluttaa jokaista yliopistokoulutuksen haluavaa, jos ei hänellä ole edellytyksiä siihen. Ei ole suomalaisella yhteiskunnalla varaa, vaikka sitä kuinka haluttaisiin minkä sosialidemokratian tai muun tasa-arvon nimissä.

Haluaisin, että meillä joskus olisi sellainen opetusministeri, joka joutuisi itse toimimaan opettajana, joka näkisi, mitä se tarkoittaa, että rahat eivät ole riittävät kussakin oppilaitoksessa. Se vaikuttaa nimenomaan siihen, millaista opetusta pystytään antamaan, mikä on se opettajan työn rasittavuus. Ensimmäisenä vastaan tulee — kun aivan kohtuuttoman suuret määrät väkeä otetaan opiskelijoiksi yliopistoon — nimenomaan opiskelija-aines. Me voimme ottaa kaikki suomalaiset yliopistoon, mutta se vaatii silloin lisäresursointia nimenomaan tukikursseihin ja muuhun lisäkurssitukseen, joilla paikataan niitä taitoja, joita oppilaat eivät ole aikaisemmissa koulutuksissaan hankkineet, ja myöskin tuetaan sitä, mihin ei ole ehkä edellytyksiäkään. Aivan niin kuin tämä viulistiedellytys. Minulla ei ole mitään edellytyksiä viulistiksi, mutta tämän logiikan perusteella, mitä täällä on käyty tänään keskustelua, minulla pitäisi olla oikeus vaatia viulistin koulutus tai lääkäriksi pääsy, jos kerran sitä haluan.

Olen siis erittäin huolissani tästä, mikä on tämä resursointi, kun painotus on täällä yliopiston puolella. Hallitusohjelman kirjaus, että yliopistojen perusrahoitus turvataan lainsäädännöllä, on erittäin hyvä. Ei tässä siitä ole kukaan rettelöinyt, ettei se olisi hyvä kirjaaminen. Kyse on ainoastaan siitä, ja se, mistä kannamme huolta, on se, onko tämä luvattu määrärahojen vuosittainen nosto palkkamenojen kasvua vastaavasti riittävä. Se ei voi olla riittävä, koska opiskelijat vaativat nykyisin ihan eri opetusmenetelmiä, ihan eri opetusryhmien kokoa kuin tällä hetkellä pystymme antamaan. Opiskelijaryhmän koko 20 vuotta sitten oli puolet suurin piirtein siitä, mitä se nykyään on, ja jos meidän pitäisi samaan laatuun pyrkiä, mihin 20 vuotta sitten pyrittiin tai päästiin, niin ei tällä rahoituksella ikinä. Samoin tämä 20 miljoonaa — vuosina 2005—2007 — kunakin vuonna korvaamaan näitä mahdollisesti Senaatti-kiinteistöstä tai muualta tulevia kuluja on naurettavan pieniksi resursoitu. Tarkoitus on jatkossakin pitää suomalainen yliopisto kansainvälisesti kilpailukykyisenä, erityisesti laadukkaana, koska tämä laatu on ainoa asia, millä Suomi pystyy jatkossa kilpailemaan maailmassa, ja nimenomaan yliopiston rahoitus on avainasemassa siinä, onnistummeko me tässä vai emme.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi korkeakoululaitoksen kehittämisestä vastaa jokseenkin yliopistojen odotuksia. Tämän esityksen mukaan yliopistoille korvataan palkkamenojen kasvu sekä määrärahoja korotetaan vähintään 20 miljoonalla eurolla kunakin vuonna. Toki vuokrien korotusta vastaava summa olisi ilomielin otettu vastaan, mutta tässä esityksessä sitä ei ole. Suhteessa muihin oppilaitosmuotoihin kehittämislaki turvaa hyvät resurssit, ja kehittämistyö voi edelleen jatkua. Me elämme edelleenkin, arvoisat sisaret ja veljet, niukkojen resurssien maailmassa, ja päätöksiä joudutaan siltä pohjalta tekemään. Osaaminen ja ammattitaitoinen työvoima on Suomen talouselämän vahvin menestystekijä, sen me toki tiedämme.

Arvoisa puhemies! Tämä kehittämislaki yhdessä uuden yliopistolain kanssa päivittää lainsäädännön nykyisten toimintojen kanssa yhdenmukaiseksi. Samalla myös hallintoa kehitetään. Kuunnellaan asiantuntijoita ja muotoillaan tilanteen mukaiset mietinnöt. Tarvittaessa tehdään molempiin edellä mainittuihin lakeihin tarvittavia muutoksia.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Keskustelu täällä on laajentunut. Itse näen asian kuitenkin niin, että korkeakoulupolitiikka maassamme ei tällä lainmuutoksella muutu miksikään eikä se suuria mullistuksia kaipaakaan. Meillä on pääpiirteittäin hyvä korkeakoulujärjestelmä.

Jo viime eduskuntakaudella keskusteltiin paljon yliopistojen rahoituksesta ja Senaatti-kiinteistöjen vuokrista ja näin näyttää jatkuvan. Yliopistojen rahoitukseen saatiin viime kaudella merkittävä tasokorotus. Sivistysvaliokunta oli omalla panoksellaan tähän myötävaikuttamassa, ja muun muassa silloinen pääministeri Lipponen vieraili meillä valiokunnassa, ja asiasta keskusteltiin varsin perusteellisesti ja tuloksia saatiin aikaan. Se olikin tärkeää, sillä yliopistojen rahoitus oli pahasti jälkeenjäänyt. Mutta sitten uutena ongelmana viime kaudella nousivat nämä yliopistokiinteistöjen ja tilojen vuokrat, sillä ne syövät aivan liian paljon yliopistojen voimavaroja. Tilakustannukset syövät jatkossakin suurimman osan yliopistojen tästä 20 miljoonan euron vuotuisesta määrärahakorotuksesta. Asiantuntija aamulla kertoi, että 12 miljoonaa euroa — tänä vuonna esimerkiksi — menee lisääntyviin kiinteistöjen kustannuksiin. Tämä on minusta se asian ydin, tätä ongelmaa ei hallitus ole rohjennut korjata, vaikka sillä olisi eduskunnan tuki. Syy on se, että hallitus ei ilmoita, että syynä tähän on, aivan niin kuin ed. Hänninen totesi, niukkuus. Hallituksen tiukka menoraami on syynä, että tätä vuokraongelmaa ei voida ilmeisesti korjata. Siellä on valtiovarainministeriö tehnyt selväksi ministeri Haataiselle, että asia on näin. En usko, että ministeri Haatainen on tässä niinkään jarruna.

Elikkä nyt esillä oleva rahoituslaki ei siis ratkaise sitä ongelmaa, mikä syntyy näistä kiinteistöjen vuokrista. Näin ollen eduskunnan vaatimuksia ei huomioida, vaikka näin on monta kertaa täällä sitä vaadittu. Näen myöskin, että yliopistojen toiminnan kannalta on erittäin huono asia se, että jatkuvasti joudutaan keskittämään osaa voimavaroista näiden vuokra-asioitten setvimiseen. Onhan se jo nähty nyt, minkälainen asia ja ongelma siitä on tullut yliopistoille. Siellä tehdään paljon töitä näitten asioitten eteen. Ja nyt tilanne jatkuu tällaisena, kun joka vuosi joudutaan budjetin käsittelyn yhteydessä palaamaan tähän asiaan.

Mielestäni tilakustannukset, -ongelmat, pitää voida muuten hoitaa kuin jokavuotisilla budjettiväännöillä. Tämähän on helposti laskettavissa vuosittain, paljonko tilakustannukset ovat nousseet, ja voitaisiin nämä korjaukset tehdä ihan automaattisesti. On tähän laskentamekanismia olemassa, ja varmasti yliopistoissa osaavat sen laskea ja myöskin ministeriössä. Elikkä tämä hallituksen malli ei ole toimiva eikä kestävä, ja ihmettelenkin sitä, miksi hallitus ei halua selvittää asiaa, vaan haluaa siitä itselleen jokavuotisen ongelman.

Arvoisa puhemies! Nyt esillä oleva lakiesitys yliopistojen rahoituksesta ei turvaa yliopistojen laadukasta kehitystä. Toiminnan kehittämiseen ei jää riittävästi voimavaroja, kun kiinteistöjen vuokrakustannukset ovat edelleen epävarmalla pohjalla.

Mutta tämähän on lähetekeskustelu. Toivottavasti saamme kuitenkin tämän keskustelun pohjalta eväitä valiokuntakäsittelyyn, missä vuokriin liittyvät ongelmat voidaan korjata. Kyllä viime kaudellakin ainakin sivistysvaliokunta uskalsi korjata hallituksen huonoja esityksiä. Toivottavasti näin käy tälläkin kertaa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Suomi pienenä kansakuntana kaukana erilaisista keskuksista ja kultaisista kolmioista joutuu erityisesti paneutumaan siihen haasteeseen, että meidän tulee kouluttaa väestömme mahdollisimman hyvin ja myöskin mahdollisimman pitkälti. Puuttuvat putkimiehet ja muut ammattimiehet löytyvät kyllä niistä sadoista ja tuhansista nuorista, jotka jokaisessa ikäluokassa jättävät ammatillisen koulutuksen kesken tai jäävät sen ulkopuolelle tai jotka eivät edes vie loppuun peruskouluopintojaan. Sinne pitäisi kiinnittää huomiota puuttuvien putkimiesten kohdalla, ei niinkään katsoa, ovatko puuttuvat putkimiehet yliopistossa opiskelemassa.

Arvoisa puhemies! Senaatti-kiinteistöjen lisääntyvä menopallo yliopistojen jalassa on ongelma, ja tuo pallon jalkaan johtava ketju pitäisi pystyä katkaisemaan. Tässä on tällainen decoupling-haaste myös olemassa, kuten jossakin muuallakin tällainen tarve olisi, kuten esimerkiksi ympäristöpuolelta tiedämme tämän decoupling-termin.

Mutta, puhemies, tämä on ollut hyvä keskustelu, ja on ollut hyvin mielenkiintoista nähdä ja kuulla neljän eri opetusministeriössä työtään tehneen ministerin osallistuvan samaan keskusteluun. Se on kyllä tuonut tähän aika mielenkiintoisia ja ihan hyvänlaatuisiakin näkökulmia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tästä käydystä keskustelusta: Sitä tapaa, millä ed. Hemming lähestyi tätä koulutuspoliittista ongelmaa, minä en voi millään jakaa. Se vaan nyt ei koko tämä järjestelmä toimi näin, hakeutuminen eri opinaloille ei tapahdu niin, kuin ed. Hemming täällä kuvasi. Ehkä se retorisesti ja sillä tavalla voi olla ihan viehättäväkin tapa ja mennä hyvin kansaan, jos siihen kansaan pitää jollakin tavalla näissä asioissa vedota.

Ed. Olin totesi, että ei ole tapahtunut mitään linjanmuutosta. Niiltä osin ed. Olin oli aivan oikeassa, että opetuksen maksuttomuuden osalta ei ole onneksi tapahtunut mitään linjanmuutosta. Kun 50-luvulla aloitin opiskelun yliopistossa, silloin koin erittäin voimakkaana sen, kuinka valtavan upea tämä maksuttomuus on, kuinka köyhästä perheestä ja varakkaasta perheestä tuleva lahjakas, sanotaanko riittävän lahjakas, ihminen pystyi opiskelemaan ja suorittamaan tutkintonsa. Se on ollut se rikkaus, johon meidän nykyinen menestymisemme maailmantilastoissa kärkipäässä perustuu, ja se on luovuttamaton asema, siitä ei pidä kerta kaikkiaan lipsua.

90-luvun perintönä meillä on puoli miljoonaa sellaista ruokakuntaa, joihin tämä kurjuuden kausi taloudellisesti vaikuttaa. Siis meillä on tällä tavalla niin sanottuja uusmuodostuneita rakenteellisesti köyhiä. Tässä maailmassa tämä maksuttomuus, joka oli arvo 50-luvulla, on yhtä lailla arvo 2000-luvulla, ja siitä pitää pitää kiinni.

Se, arvoisa puhemies, mikä on eräällä tavalla linjanmuutos, se on hidas, suhteellinen hidas, muutos, joka on syntynyt yliopistolaitoksessa siitä, että varallisuus projisoituna tieteen kehitykseen ja opetuksen vaatimustason kehitykseen on syntynyt. Toisin sanoen, jotta olisi veneessä mukana, täytyy olla entistä paremmat resurssit. Tässä on tapahtunut taantumista, valitettavasti, ja se näkyy joka ikisenä työpäivänä yliopistolaitoksessa, jossa tässä nyt tulee olleeksi edelleen mukana.

Arvoisa puhemies! Millä tavalla tätä hommaa voitaisiin sitten niin kuin keskustelullisesti parantaa? Ihan kerta kaikkiaan tämänkin nyt tänä päivänä kuunnellun ja kuullun perusteella tulee väistämättä mieleen se, että me tarvitsemme läpinäkyvyyttä tähän arviointiin. Se tarkoittaa sitä, että opetuksen ja perustutkimuksen resursointi on hyvin selvästi nähtävissä, mitä se on, mihinkä se riittää. Kun näin on, se tarkoittaa sitä, että voimme selvästi silloin, kun tulee tupoja ja muita ves- ja tes-ratkaisuja, sen mitä niistä seuraa, suoraan osoittaa oikealla tavalla oikeaan maaliin. Sillä tavalla se on läpinäkyvää, ja sillä tavalla puhutaan oikeasta asiasta.

Mikä koskee vaatimustason kohoamista, sekin voidaan mitoittaa kehittämislain idean perusteella oikealla tavalla.

Edelleen, perustutkimuksen osalta nykyinen Suomen Akatemia -riippuvuus on haitallinen, koska se pikkuhiljaa vaikuttaa siihen, että opettajien valmiustaso alenee, koska he eivät pysty olemaan aktiivisesti mukana tutkimustyössä. Se on hidas muutos, mutta se on valitettavasti muutos, joka tapahtuu kielteiseen suuntaan.

Ja edelleen, tämä onneton tilanhallintajärjestelmä on romutettava, se on totaalisesti eriytettävä tällaisista kehittämislakikuvioista niin, että niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos yliopistolaitokseen rakennetaan uusia taloja, korvataan hometaloja ja uudisrakennetaan, niin niihin osoitetaan erilliset varallisuudet ja niillä ei ole näitten momenttien kanssa yhtään mitään tekemistä. Jollei tämä hallitus sitä muutosta saa aikaiseksi, niin seuraava hallitus on nimenomaan opetustulosten ja tieteen kehittymisen kannalta vaikeuksissa, eli se lasku on lankeava ja se lasku on oleva erinomaisen mittava.

Kyösti Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä esillä oleva korkeakoulujen kehittämislain muutos varmistaa palkkamenojen kasvun edellyttämän rahoituksen vuosille 2005—2007, ja siinä mielessä peruslähtökohdiltaan asia on hyvä ja kannatettava.

Tässä on useammassa puheenvuorossa — muun muassa edellä ed. Pulliainen käytti hyvin monipuolisen, hyvän puheenvuoron — tarkasteltu yliopistokiinteistöjen vuokrauskysymystä. Siinä mielessä ajattelen saman suuntaisesti, että nyt liian vähän on löydetty yhteyttä yliopistojen, opetusministeriön ja valtiovarainministeriön Senaatti-kiinteistöjen välillä. Siellä tapahtuu asioita, joista lopullisesti ei vastaa kukaan. Tämän kysymyksen ratkaiseminen on hoidettava nykyistä paremmalla tavalla. Mikä on sen ratkaisun lopullinen muoto; minä toivon, että se jäsentyy todellakin viimeistään tämän hallituskauden aikana, mutta tämä tilanne, jossa tavallaan yliopistojen vuokrakustannukset näyttelevät niin merkittävää kasvua vuosittain, on omalla tavallaan vaikeuttamassa myös tarkoituksenmukaisia toimia siellä yliopistojen varsinaisen työn, opetuksen, käytännössä.

Arvoisa puhemies! Tässä omassa puheenvuorossani haluan kiinnittää erityisen huomion asiakokonaisuuteen, johonka ei ole aikaisemmin tartuttu. Se liittyy tämän esityksen tavoitteisiin ja keinoihin näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä pohjaa hyvin vahvasti siihen, että yliopistojen perustutkimustehtävän lisäksi korostuu ja saa erityisen merkityksen uusien innovaatioiden tuottaminen. Nyt se, millä tavalla me tarkastelemme innovaatiojärjestelmää tässä esityksessä, koostuu neljästä keskeisestä tekijästä: tutkimus, teknologia, tuotekehitys ja koulutus.

Jos ajatellaan, missä on suomalaisen innovaatiojärjestelmän hyvin keskeinen pullonkaula, niin se on näitten innovaatioiden kaupallistamisessa, siinä, millä tavalla innovaatiot todella saatetaan markkinoille. Sen vuoksi haluan nostaa tähän näiden neljän keskeisen tekijän rinnalle viidennen tekijän, jolla on erittäin iso merkitys tämän kansallisen innovaatiojärjestelmän kehittämisessä, jos se tietoisesti sisäänrakennetaan suomalaiseen yhteiskuntaan, nimittäin yrittäjyys-käsitteen, mitä merkitsee, mikä valtava ero on sillä, onko suomalainen kansallinen innovaatiojärjestelmä byrokratianhajuinen ja -makuinen innovaatiojärjestelmä vai onko se yrittäjähenkinen innovaatiojärjestelmä.

Arvoisa puhemies! Minä toivon, että tämä näkökulma saa tietyn huomion ja tulevaisuudessa, kun kansallista innovaatiojärjestelmää kehitetään, se ottaa vahvemmin myös yrittäjyyden sisäänsä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Ed. Pulliainen käytti tässä mielestäni erittäin hyvän ja analyyttisen ja korkeakoululaitosta kokonaisuudessaan tukevan puheenvuoron. Totta kai ongelmia on, mutta haluaisin kiinnittää vaan huomiota tärkeään asiaan, niin kuin ed. Pulliainenkin kiinnitti: tähän maksuttomuuteen.

Täällä tämänkin lain yleisperusteluissa todetaan: "Hallituksen ohjelmassa asetetaan tavoitteeksi yliopistomäärärahojen tason turvaaminen edelleen erillisellä lainsäädännöllä. Ohjelman mukaan tutkintoon johtava korkeakouluopetus säilyy maksuttomana ja yliopistolaitos julkisen koulutusjärjestelmän osana". Minusta tässä on kiteytetty koko se tärkein asia, mikä tässä lakiesityksessä on. On totta, että määrärahat eivät ole riittäviä, aina pitäisi enempi saada, mutta tässä nyt kuitenkin esitetään, että 20 miljoonalla eurolla vuosittain korotettaisiin korkeakoulujen määrärahoja. Minä pidän sitä tässä tilanteessa hyvänä. Toivottavasti valiokuntakäsittelyn aikana, jos se on mahdollista, tehdään vielä parannuksia tähän lakiesitykseen.