6) Hallituksen esitys laeiksi kuntien valtionosuuslain muuttamisesta
ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä kuntien valtionosuuslain
muuttamisesta annetun lain kumoamisesta
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys käsittelee
kahta asiaa. Ensinnäkin kuntien valtionosuuslain harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen
maksamisajankohtaa koskevaa säännöstä esitetään
muutettavaksi, ja minusta sillä ei ole käytännön
merkitystä. Varmasti tämä luo uutta joustavuutta.
Pääasia, että tämä järjestelmä säilyy,
koska jatkossakin varmasti harkinnanvaraista rahoitusavustusta tullaan
tarvitsemaan. Kuntien tilanne kuitenkin monen kunnan osalta on enemmän
kuin huolestuttava.
Sitten toinen asia, eli harkinnanvaraista yhteistoiminta-avustusta
voidaan tietyin edellytyksin kuntien yhteistoimintaan antaa, ja
nyt sitten tämän yhteistoiminta-avustuksen myöntämisedellytykset
antavat jossain määrin tilaa tulkinnoille. Itselleni
tuli mieleen oma kotikunta; sillä seutukunnalla ollaan
perustamassa terveydenhuollon kuntayhtymää. Voidaanko
esimerkiksi tähän antaa tämmöistä harkinnanvaraista
yhteistoiminta-avustusta, koska esimerkiksi omalla kunnalla ei tähän
ole velvoitetta, mutta meillä kuitenkin on halu, että tähän
järjestelyyn mentäisiin mukaan? Mutta nyt täällä ei
ole ministeriä vastaamassa, eli aina tietysti tulkintaa
näille laeille jää, mutta tällaisen
kysymyksen joka tapauksessa tässä esitän.
Outi Mäkelä /kok:
Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus on vihdoin
lähtenyt liikkeelle, ja on päästy asian
ytimeen eli palveluihin. Yhteistoiminta-avustuksia on rakenneuudistuksen
aikana haettu hyvinkin erilaisiin hankkeisiin ja niillä on
voitu tehokkaasti tukea ja vauhdittaa hallitusohjelman kunta- ja
palvelurakenneuudistukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista
ja kuntapalveluiden uudistumista.
Käsillä olevan lakiesityksen myötä jatketaan avustusten
myöntämistä vuoden 2012 loppuun, mutta
samalla tehdään myös muutoksia myöntämisedellytyksiin.
Myöntämisedellytyksiä on esitetty muutettavaksi
niin, että painotus olisi yhteistoiminnan aloittamisen
sijaan palveluiden toimivuuden ja tuottavuuden kehittämisessä. Palvelurakenteen
tulee olla kattava ja taloudellinen, ja sitä tulee kehittää niin,
että se mahdollistaa voimavarojen tehokkaan käytön.
Kattava, taloudellinen ja tehokas ei kuitenkaan onnistu yksin julkisen
sektorin voimin, vaan mukaan tarvitaan myös yksityisiä ja
kolmatta sektoria. Uusien palveluiden tuottamistapojen syntyminen edellyttää väistämättä
julkisen,
yksityisen sekä kolmannen sektorin kumppanuuden lisäämistä ja edistämistä.
Kunnilla on paljon opittavaa yrityksiltä muun muassa toimintaprosesseista,
palveluiden logistisista järjestelyistä, uusien
teknologioiden ja innovaatioiden käyttöönotosta
ja johtamisesta.
On myös syytä huomioida pienten yritysten aiheellinen
huoli siitä, johtavatko suuret yhteistoiminta-alueet siihen,
että yhteistoiminta-alueilla on houkutus tuottaa palvelunsa
itse eivätkä ne enää olisi kiinnostuneita
ostamaan palveluita pienemmiltä yrityksiltä, mikä supistaisi
elinkeinotoiminnan mahdollisuuksia ja heikentäisi näiden pienten
yritysten elintoimintamahdollisuuksia. Olennaista onkin, että myös
tukia myönnettäessä nämä seikat
huomioidaan ja julkisen ja yksityisen sektorin yhtäläiset
kilpailuolosuhteet turvataan. Myöntämiskriteereissä ei
suoranaisesti mainita tätä painotusta, minkä vuoksi
hallintovaliokunta on pitänyt tärkeänä korostaa
yhteistoimintamahdollisuuksien hyödyntämistä,
jotka liittyvät julkisen sektorin kumppanuuteen yksityisen
ja kolmannen sektorin kanssa.
Yhteistoiminta-avustuksia myönnettäessä lakiesityksen
yleisperusteluissa mainittu työ- ja elinkeinoministeriön
kanta on aiheellista huomioida, ja lisäksi voisi olla hyvä ajatus
toimia, kuten työ- ja elinkeinoministeriön edustaja
hallintovaliokunnan kuulemisessa esitti, että avustuksen hakijalta
edellytettäisiin selvitystä tai suunnitelmaa siitä,
miten alueen yritykset ovat olleet mukana tai aiotaan ottaa huomioon
palvelujärjestelmää suunniteltaessa.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Muutama ajatus tähän asiaan,
joka koskee kuntien valtionosuusjärjestelmää eräiltä osin.
Ensin tähän harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen maksamisajankohtaan
voin todeta sen, että kun tätä lakia
muutettiin, tai oikeastaan se taidettiin laatia kokonaan uutena
vuonna 96, olin hallintovaliokunnan jäsen ja muistan, kun
silloin tein esityksen, että lakiin kirjoitettaisiin päivämäärä, jona
viimeistään on valtion maksettava harkinnanvarainen
rahoitusavustus kunnalle, ja se päivämäärä tuli
muutama päivä ennen joulua eli oliko se viimeistään
21. joulukuuta.
Perustelin sitä silloin sillä, että harkinnanvaraista
rahoitusavustusta annetaan kaikkein köyhimmille kunnille,
joilla maksuvalmius on jatkuvasti erittäin huono, ja siihen
asti avustus oli maksettu aina ilman lainsäädöstä,
ilmeisesti vuoden viimeisenä pankkipäivänä.
Silloin, käytännöstä tiedän
itse kokemuksesta, tilanne oli se, että kunnan sihteerillä tai
kamreerilla oli paksu nippu laskuja maksettavana, ja kun rahat tulivat viimeisenä
mahdollisena
hetkenä, niin niitä ei ehtinyt sillä rahalla,
joka oli aika merkittävä kuitenkin kunnalle, enää maksaa,
vaan ne jäivät vuodenvaihteen yli maksettavaksi
sitten tammikuun puolella. Näin jäi kirjanpitoon
tilivelkoja tarpeeton määrä. Ja kun näin
perustelin, että pannaan hieman ennen joulua tuo velvoite
maksaa tämä harkinnanvarainen rahoitusavustus
kunnalle, niin silloin kunta ehtii hoitaa nämä asiat,
saavat yritykset ajoissa, kunnan niin sanotut asiakkaat saavat ajoissa
ennen vuodenvaihdetta tililleen nuo rahat ja kunta saa tilinpitonsa
vuodenvaihteeseen paljon kauniimmaksi ilman mittavia tilivelkoja,
ja toisaalta valtiolle sillä ei ole mitään
suurta merkitystä.
Tämä oli mielestäni hyvä,
että näin tapahtui. Nyt olen vähän
harmissani, että hallitus ja hallintovaliokunta ovat tämän
hylkäämässä ja antamassa taas
valtiovarainministeriölle — niin, valtiovarainministeriö on
nykyinen valtionapuviranomainen — oikeuden päättää tuosta
ajankohdasta. Ja se on nyt helposti taas menossa siihen, että kun
päätökset harkinnanvaraisesta rahoitusavustuksesta
tehdään joskus joulukuussa, niin sitten maksatus
jää viimeiseen työpäivään.
Silloin tämä koko ruletti pyörähtää ja
paljon tehdään turhaa työtä.
Eli, ikävä kyllä, tämä ei
ole hyvä uudistus tältä osin, jos se
näin menee. Mutta tietysti toivon, että hallitus
ei menettele näin, vaan maksaa ne ajoissa ennen vuodenvaihdetta, jolloin
voidaan asiat hoitaa myös kunnassa sitten järkevällä tavalla.
Herra puhemies! Toinen kysymys tässä on tämä yhteistoiminta-avustus.
Siltä osin totean, että ehkä ed. Kähkösen
esille nostama kuntayhtymän perustaminen ei ole sellaista
kehittämistoimintaa, johon tätä suoranaisesti
jaetaan. Ihan tarkkoja ehtoja nykyisin en tiedä, mutta
se varsinainen kehittämistoiminta kuntien yhteistyön
saralla on toki tärkeää, ja tätä pitäisi
varmasti siihen tähdätä, että saadaan
todella tuottavuutta, tarkoituksenmukaista hallintoa tehtäviin
nähden ja myös sitten kunnan sekä yksityisen
ja kolmannen sektorin välistä yhteistyötä tehostettua;
siihen tämä varmaan suurelta osin menee.
Herra puhemies! Muutama vuosi sitten tätä avustusta
annettiin muun muassa Keski-Suomessa Viitasaaren ja Pihtiputaan
kunnille, jotka muodostivat tällaisen poikkeuksellisen
mallin eli kuntaparin, joka on nyt toiminut pari kolme vuotta. Kokemukset
ovat kohtalaisen hyvät. Kunnat ovat saaneet ainakin taloutensa,
ehkä muustakin syystä, mutta tämänkin
takia varmaan osittain parempaan malliin kuin aikaisemmin. Nyt vain on
tilanne se, että samalla kun tämän tyyppisiin yhteistoiminta—kehittämishankkeisiin
voidaan — toivottavasti määrärahat
ovat riittävät — avustusta edelleen antaa,
niin tätä yhteistyötä esimerkiksi
Viitasaaren ja Pihtiputaan osalta lyö nyt hallitus ankarasti
korville tällä perusterveydenhuollon ja siihen
kiinteästi liittyvien sosiaalitoimen tehtävien
osalta, kun vaaditaan 20 000 asukkaan väestöpohjaa,
jota tuolla alueella nuo kunnat eivät täytä,
ehkä 12 000 täyttyy.
Naapurikuntia mukaan ottamalla tuohon, tavallaan voisi sanoa
lainausmerkeissä, sotkemaan tuota hyvin lähtenyttä kuntapariyhteistyötä ei saada
myöskään vielä sitä väkimäärää kasaan. Pitäisi
mennä lääninrajan tai ainakin maakuntarajan
yli, ja se ei ole missään mielessä järkevää. Kun
hallitus pitää tiukasti kiinni tästä 20 000 asukkaan
rajasta, joka toki on lakiin kirjoitettu ja täällä hyväksytty,
niin se johtaa nyt kyllä hyvin epätarkoituksenmukaisiin,
jopa repiviin ratkaisuihin, jotka lisäävät
kustannuksia ja heikentävät helposti palveluja.
Tämä ei voi olla Paras-hankkeen tavoite, että palvelut
heikkenevät ja kustannukset nousevat. Siksi tässä yhteydessä haluan nostaa — vaikkei
se nyt ihan suoraan tähän liitykään,
mutta puhun kuitenkin kuntayhteistyöstä ja yhteistoiminta-avustuksesta — tämän
ongelman, joka on syntynyt jo siinä, että tuo
20 000 on liian jäykkä raja. Siihen on
poikkeuksia vain saaristoisuuden ja ehkä kielipolitiikan
osalta, mutta esimerkiksi tuolla Keski-Suomessa tekijät
eivät ole käytettävissä. Tältä osin,
herra puhemies, toivon, että hallitus ottaa lusikan kauniiseen
käteen, katsoo tilannetta uudelleen ja tarvittaessa tuo
lain tarkistuksen, Paras-lain eli kunta- ja palvelurakennetta koskevan
lain tarkistuksen, eduskunnan käsittelyyn mahdollisimman
pian, jotta ne lukot saadaan auki. Se ei huononna tilannetta, vaan
se parantaa sitä.
Herra puhemies! Samanlaisia ongelmia kuntien yhteistoiminnassa
on syntymässä muun muassa uuden Jyväskylän
ja sen ympäristökuntien välillä.
Meillä on se tilanne, että kun Jyväskylä,
Jyväskylän maalaiskunta ja Korpilahti yhtyvät
ensi vuoden alusta yhdeksi uudeksi kaupungiksi, niin ympärille
jää pieniä kuntia, joiden terveyspalvelut
ovat Jyväskylän maalaiskunnan kanssa yhteistoiminnassa
tänä päivänä, ja kaupunki
kieltäytyy jatkamasta sitä yhteistyötä,
ja näin käy sitten ympäröiville
kunnille, että ne joutuvat kokonaan uuteen tilanteeseen,
joka on vaikea. Joku ratkaisu pitäisi löytyä myös
tähän niin, että ainoa vaihtoehto ei
ole ostopalvelu, jolloin perusterveydenhuollon ja sosiaalipuolen
tärkeiden tehtävien osalta kunta menettäisi
sataprosenttisesti päätösvaltansa niiden
järjestämiseen, joutuisi vain alistumaan siihen,
mitä naapurikunta suo ja antaa mahdollisuuksia kunnalle
palvelujen tason, määrän ja hinnan osalta.
Tilanne on hankala.
Herra puhemies! Odotan, että näihin kysymyksiin
hallitus paneutuu nyt Paras-hankkeen eteenpäinviemistä suunnitellessaan
ja kun sitä viedään eteenpäin.
Tämä tilanne, joka nyt on tuolla monilla monilla
alueilla, on todella huono ja huolestuttava. Uskon, että ed.
Lauri Oinonen voisi puhua hieman tuosta Keuruun—Multian alueesta,
joka on reilusti alle 20 000 asukkaan kunta, jossa on terveyskeskus
myös, ja siellä tilanne on myös se, että Keuruun
seutu joutuu etsimään kumppaneita joko maakuntarajan
takaa tai sitten jostakin muualta. Samalla päätösvallan menetys
tärkeissä, ihmisiä koskevissa arkipäiväisissä palveluissa
katoaa Keuruun kaupunginvaltuustolta ja Multian kunnanvaltuustolta.
Onko se kehitys hyvä? Tähän edellinen
hallitus on ajanut ja nykyinen hallitus jatkaa siitä jääräpäisesti. Toivon,
että järki voittaa ja joustavuutta löytyy.
Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemelle, kun nimeni mainittiin,
minä neuvoisin kuitenkin, että olisitte varovainen
näissä tulkinnoissa, mitkä kustannukset
kelpaavat, mitkä eivät. Otin omalta seutukunnalta
vaan esimerkin, koska omalle kaupungille ei ole välttämätöntä tällainen
kuntayhtymän perustaminen, mutta sitä tutkitaan,
ja siihen liittyy myös konsultointikustannuksia ja muita. Jokaisella
seutukunnalla on tavallaan erilaiset haasteet, niin kuin ed. Kankaanniemi
myös otti tässä omassa puheenvuorossaan
Jyväskylän seudun jne. esille. Täällä varsin
epäselvät ovat nämä kriteerit,
ja varmasti käytäntö aikanaan sitten
ne selventää.
Toinen asia, mikä liittyi tähän päivämäärään, tällä hetkellä harkinnanvaraisissa
se on joulukuun 11. Toivottavasti ei tosiaan niin käy,
että sitä siirretään myöhemmäksi,
sekin on mahdollista. Toivon, että sitä aikaistettaisiin.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Täällä mainitaan
muutaman kerran sana "kehittyy", kehittäminen, esimerkiksi
kuntien palvelurakenteiden uudistaminen, palvelualojen kehittäminen.
Sitten täällä toisessa kohtaa on: yhteistoiminta-avustusta
voitaisiin myöntää kehittämistoiminnan,
ei kehittämiseen vaan sen kustannuksiin.
Tämä kehittämis-sana alkaa olla jo
niin väärin käytetty, kun täällä eduskunnassakin
on puhekulttuurikin kehittynyt eurooppalaiselle parlamenttien tasolle.
Huomasin juuri, että kun oli äsken tämmöinen
yleiskeskustelu, niin puheenvuoroja eivät saaneet muut
kuin ne asiantuntijat, jotka ovat vaan asiantuntijoita siltä pohjalta,
että ovat tarpeeksi kauan istuneet täällä eduskunnassa.
Toisaalta pääministeri käytti kehittäminen-sanaa
tässä Nato-keskustelussa, jos voisi sitä niin nimittää,
muodossa jatkuva konseptin kehittyminen. Minä en ole koskaan
kuullut kenenkään käyttävän
näin nerokkaasti. Kun oppositiojohtaja Heinäluoma
kysyi, mikä on tämän koko jutun konsepti,
niin tosiaan, kuten pääministeri sanoi, jospa
tässäkin nyt, kuntien kehittämisessä,
tämä konsepti on myös kehittyvä,
jatkuva konseptin kehittyminen.
Minä uskaltaisin sanoa, että näillä sanamuodoilla
kunnat tulevat hyvin epäluuloisiksi, koska minä ainakin
epäilisin, uskaltaisinko minä ruveta kehittämään
tällä lailla tätä, koska se
johtaa pian kuntaliitoksiin ja monethan eivät halua ajautua
kuntaliitoksiin. Tämä ikään
kuin haiskahtaa vähän niin kuin sen rahoitukselta,
että hyvällä ja vähän
huonollakin omallatunnolla ruvettaisiin toimimaan yli kuntarajojen
ja sitten pikkuhiljaa ajauduttaisiin ei ainoastaan kiitollisuudenvelkaan
vaan muunlaiseen riippuvuuteen, jossa sitten tämä kehittäminen
olisi sitä normaalia huonontamista, mitä täällä monella
alueella tapahtuu, eli loppujen lopuksi vaan huononnettaisiin näitä juttuja
tämmöisen tavallaan sanamuodollisen lisätäkyn
kautta.
Tosiaan vielä sen verran sanon, että ihmettelen
kyllä tätä niin sanotun puhekulttuurin
kehittymistä tässä laitoksessa. Kun tässä oli
muitakin tärkeitä asioita ja kun meillä oli
vielä selonteko tästä Naton nopean toiminnan
joukkojen täydentävästä toiminnasta,
niin sitten kun tämä vastauskeskustelu oli ohi,
niin muut käyttivät vaan muodon vuoksi muutaman
pienen puheenvuoron. Sitten kun täällä odottaa,
että pääsisi puhumaan asioista, niin
ei ole puheenvuoroaikaakaan, kun käytäntö on
muuttunut tällä lailla, kehittynyt — anteeksi,
kehitetty — tämmöiseksi niin tehokkaaksi,
että parlamentarismi toteutuu eurooppalaisella tasolla. — Tämä tästä,
nyt vähän hyppäsin.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Käsiteltävään
asiaan liittyen ed. Toimi Kankaanniemi toi juuri ongelman esille,
mikä on vaikka Keuruun ja Multian kohdalla: niistä ei
20 000:ta käsittävää terveydenhuollon
palveluyksikköä saa mitenkään.
Kuitenkin nykyinen toimiva kokonaisuus on hyväksi havaittu.
Kaikki muut, mitä tässä joudutaan ajattelemaan,
ovat enemmän taikka vähemmän keinotekoisia.
Vastaavasti Keski-Suomen pohjoisosassa Viitasaaren—Pihtiputaan
alueella on sama kysymys ja hyvin monilla muillakin seutukunnilla.
Minusta on käsittämätöntä byrokratiaa,
että on asetettu tämmöinen 20 000
hengen vaatimus. Pitäisi olla terveelle maantieteelle ja
terveelle järjelle sijaa näissä asioissa.
Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä vielä kysyisin tätä,
kun täällä on asiantuntijoita, miten
tähän kuntajuttuun on sotkettu Euroopan unionikin.
Täällä lukee aika uhkaava pitkä lause:
"Yhteistoiminta-avustukseen sovellettaisiin valtionavustuslain avustuksen
maksamisen keskeyttämistä ja takaisinperintää koskevia
säännöksiä tilanteissa, joissa
Euroopan yhteisön lainsäädännössä sitä edellytetään."
Siis ajavatko nyt jotkut Ranskan kuntalainsäädännöt
tai Ranskan omia kuntia koskevat jutut Suomen kuntien edelle nyt,
että kunnatkin ikään kuin tämmöisinä vanhoina
kunnon anarkistisina yksikköinä Suomessa, meidän
valtion sisäisissä tavallaan arvojärjestyksissä,
ovat alisteisia jollekin eurooppalaiselle kuntalainsäädännölle?
Voiko tähän kukaan vastata? Minä en ainakaan
ole selkeästi huomannut, että Euroopassa olisi
meitä koskevaa kuntalainsäädäntöä, vai
pakotetaanko meidän valtio nyt huonosti käyttäytyvät
kunnat pistämään kuriin, mitä ne
eivät tee?
Outi Mäkelä /kok:
Arvoisa puhemies! Tähän ed. Pertti Virtasen
esiin nostamaan kysymykseen en osaa vastata, mutta ehkä tällä aikaa,
kun puhun, joku keksii vastauksen.
Ed. Kankaanniemelle sen sijaan toteaisin, että esiin
nostamanne huoli on erittäin aiheellinen ja myös
tähän on Kuntaliitto osaltaan kiinnittänyt huomiota.
Mutta toisaalta sitten on vedottava siihen, mitä yksityiskohtaisissa
perusteluissa todetaan, että ehdotus lisäisi,
juurikin tämä aikamäärän
poistaminen elikkä se, että maksamisen ajankohdasta
voi jatkossa päättää valtiovarainministeriö,
avustusmenettelyn joustavuutta. Valtiovarainministeriö voisi
haku- ja maksuajankohdista päättäessään
muun muassa ottaa huomioon tarkoituksenmukaisella tavalla kunta-
ja palvelurakannehankkeen etenemisen aikataulun. Eli käytännössä tämä toisi
mahdollisesti hyötyä, mutta kuten ed. Kankaanniemi
totesi, niin tässä on omat riskinsä ja
aikatauluista pitää silti pitää kiinni.
Yleiskeskustelu päättyi.