Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Keski-Afrikan tasavalta on yksi (Hälinää — Puhemies koputtaa) maailman köyhimmistä maista, ja sitä on pitkään pidetty hauraana valtiona. Sen ongelmat ovat hyvin moninaiset, ja niitä ovat viime vuosina pahentaneet aavikoitumisen eteneminen koko Sahelin alueella ja nyt Sahelin alueen muut konfliktit, kuten Libyan sota, joka on sitten heijastunut laajemminkin alueelle.

Tilanne kärjistyi viime syksynä taisteluiksi, jotka ovat tähän päivään mennessä johtaneet tilanteeseen, jossa Keski-Afrikan tasavallasta on pakolaisiksi lähtenyt lähes 300 000 ihmistä. Maassa on ollut pahimmillaan 800 000 maan sisällä siirtymään joutunutta ihmistä, ja tilannetta YK:n pakolaiskomissariaatin arvioiden mukaan pidetään ehkä vaikeimpana, mitä on maailmassa sotien jälkeen nähty. Jos pidämme Somaliaa hajonneena valtiona, niin Keski-Afrikan tasavalta on vielä surkeammassa tilassa, on pakolaiskomissariaatin arviossa myöskin todettu.

Tässä tilanteessa, jossa ihmisiä uhkaa suuri humanitäärinen katastrofi, jossa väkivalta, jolla on etnis-uskonnollisia piirteitä, on mahdollisesti suoranaisen kansanmurhan luonteen voinut saada, on kansainvälinen yhteisö reagoinut lähettämällä ennen kaikkea YK:n mandaatilla toimivat ranskalaiset joukot maahan tilannetta vakiinnuttamaan. Mutta tilanne on edelleenkin erittäin hauras, ja tällaista rauhoittavaa rauhanturvaoperaatiota tullaan maassa tarvitsemaan vielä pitkään, jotta muut toimet maan rakentamiseksi, vakauden edellytysten luomiseksi, toimivien hallintorakenteiden aikaansaamiseksi voisivat menestyä.

Tämän vuoksi Euroopan unionissa tehtiin tämän vuoden alussa päätös, että unioni tulee käynnistämään Keski-Afrikan tasavallassa operaation, jonka tarkoituksena on toimia siellä enintään 6 kuukauden ajan niin, että sen jälkeen YK ja Afrikan unioni voisivat ottaa kokonaisuudessaan yhdessä vastuun rauhanturvatoiminnan jatkosta.

Tässä tilanteessa kaikki EU-maat ovat olleet yksimielisiä tämän operaation tarpeesta, ja kun joukkojen muodostamista lähdettiin käynnistämään, niin monet maat ovat jo luvanneet merkittäviä joukkomääriä. Suurimmat kontribuutiot ovat tulleet ja tulevat olemaan jatkossakin Ranskasta, ja toiseksi suurimman on ei-EU-maa Georgia luvannut lähettää Keski-Afrikan tasavaltaan. EU:n tavoitteena on noin tuhannen sotilaan kokoinen joukko. Valitettavasti tämä joukkojen kokoaminen on edennyt hyvin hitaasti, eikä ilmeisesti vielä maanantainakaan, jolloin neuvosto kokoontuu Brysselissä, pystytä tekemään lopullista päätöstä operaation käynnistämisestä.

Suomi on ensinnäkin yhtynyt siihen kaikkien tilannearvioon, että Keski-Afrikan tasavallassa tarvitaan tällaista vahvaa, toimintakykyistä operaatiota, ja kun olemme pitäneet muutoinkin tärkeänä Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä, joka nimenomaisesti tarkoittaa ennen kaikkea tällaisten kriisinhallintatehtäviin liittyvien valmiuksien kehittämistä ja vahvistamista, on ollut luonnollista, että olemme katsoneet myös, millä tavoin Suomi tässä operaatiossa voisi olla mukana.

Keskustelua käytiin myös siitä, käytettäisiinkö EU:n periaatteessa valmiustilassa olevaa taisteluosastoa tähän operaatioon, mutta erinäisistä syistä siihen ei ollut valmiuksia, joista yksi on ihan sekin, että taisteluosastokonsepti perustuu enintään 4 kuukauden jaksoon, kun tässä nyt oli kuitenkin kysymys 6 kuukaudesta. On valitettavaa, että on osoittautunut, että unionin periaatteessa tärkeimpiä kriisinhallintavälineitä, näitä taisteluosastoja, ei ole toistaiseksi pystytty käyttämään tilanteissa, joissa ilman muuta olemme muutoin yksimielisiä siitä, että vahvaa rauhanturvaamista ja kriisinhallintaan osallistumista tarvitaan. Tämä tulee varmasti jatkossa EU:ssa johtamaan, näin toivomme, uusiin ajatuksiin ja käytäntöihin näiden taisteluosastoihin sidottujen voimavarojen saamisesta todellisissa tilanteissa käyttöön.

Mutta nyt ollaan siis kokoamassa tällaista EU-operaatiota, ja valtioneuvosto esittää nyt tässä selonteossa eduskunnalle, että Suomi osallistuisi enintään 30 sotilaalla tähän operaatioon. Tarjoamme siviili-sotilasyhteistyön, CIMIC, henkilöstöä, räjähteiden raivausryhmää sekä esikuntaupseereja. Tämän operaation kustannukset tulisivat olemaan noin 10 miljoonaa euroa, ja ne voidaan kattaa nykyisistä, vuoden 2014 sotilaallisen kriisinhallinnan määrärahoista. Siis mitään lisäbudjettia ei tätä operaatiota varten tulla eduskunnalle esittämään. Lähtökohta on se, että operaation kesto on rajattu, 6 kuukautta. Tähän liittyy operaation pystyttämiseen ja purkamiseen vaadittava aika lisäksi.

Tämä on siis niin sanottu bridging-operaatio, silta siihen, että pystymme takaamaan tällaisen tarvittavan läsnäolon niin kauan kuin pääasiallinen YK:n ja Afrikan unionin kokoama joukko voi ottaa kokonaisuudessaan vastuun. Tämän operaation tehtävät ovat siviilien suojelu ja maan tilanteen vakauttaminen. Tavoitteena on luoda olosuhteet normaalin taloudellisen toiminnan elpymiseksi ja mahdollistaa siirtymään joutuneiden ihmisten paluu koteihinsa. Operaation tärkeänä tehtävänä on siviilien ja humanitääristen toimijoiden turvallisemman liikkumisen mahdollistaminen.

EU:n operaation toiminta-alueeseen kuuluu koko pääkaupunki Banguin alue, mutta se tulee keskittymään erityisesti kaupungin lentokentän ympäristöön. Lisäksi operaation toiminta-alue kattaa tärkeän kuljetusreitin maan länsiosassa.

Muut kansainväliset kriisinhallintatoimijat Keski-Afrikan tasavallassa ovat YK:n integroitu rauhanrakennustoimisto BINUCA, Afrikan unionin MISCA-operaatio sekä Ranskan marraskuussa 2013 käynnistämä lyhytaikainen Sangaris-operaatio. Tarkoitus on, että EU:n operaatio luovuttaa vastuun Afrikan unionille tai tämän korvaavalle YK:n rauhanturvaoperaatiolle. YK:n suunnitelmissa on noin 12 000 rauhanturvaajasta koostuvan operaation perustaminen, jolle sitten Afrikan unioni siirtäisi myöskin tehtävänsä. Sihteeristön kaavailujen mukaan operaatio voisi käynnistyä syyskuun puolivälissä, ja valmistelut tätä varten jatkuvat.

Pidämme tärkeänä, että Suomi, joka on johdonmukaisesti halunnut vahvistaa ja kehittää EU:n kriisinhallintavalmiuksia ja oli joulukuun huippukokouksen valmistelussa erittäin vahvasti tätä tukemassa, on silloin, kun sen jälkeen ensimmäinen kaikkien tarpeelliseksi arvioima operaatio tulee kysymykseen, omalta osaltaan tässä mukana.

On valitettavaa, että tämä operaation valmistelu on edennyt näin hitaasti. Jos tämä on EU:n nopeata toimintaa, niin jää kysymys, mikä sitten olisi hidasta toimintaa. Elikkä tässä tulee olemaan paljon opittavaa tulevien kriisinhallintavalmiuksien kehittämiseksi.

Mutta haluan painottaa sitä, että kysymys on humanitäärisestä toiminnasta, siitä, että pystytään estämään tilanteen paheneminen, pystytään takaamaan se, että kansainvälisen yhteisön apu, tukitoimet, suorastaan nälänhädän estämiseksi pystyy tuossa maassa, joka on niin paljon kärsinyt, toimimaan, ja luodaan tätä kautta edellytyksiä vähitellen normaaliin, vakautettuun tilanteeseen palaamiseksi, jossa maa ja sen asukkaat voivat jatkaa oman tulevaisuutensa rakentamista turvallisesti. — Kiitos.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa herra puhemies! Arvon edustajat! Täydennän ministeri Tuomiojan hyvää esittelyä siitä, minkä takia Suomi on osallistumassa tähän Keski-Afrikan tasavallan operaatioon.

Tämä on tosiaan hyvin tärkeä operaatio siitä näkökulmasta, että tilanne Keski-Afrikassa on hyvin huolestuttava. Näin käytännön näkökulmasta tämä suunnittelu on pitkälti puolustushallinnon kontolla. Niin kuin ministeri Tuomioja jo mainitsi, sen mandaatti on asetettu 30 henkilölle. Käytännössä tällä hetkellä luku, jota ollaan lähettämässä, on 24, joskin nyt näillä näkymin maanantaina ei voida vieläkään tehdä sitä lopullista päätöstä. Ajatus on, että siitä, kun se lopullinen päätös on tehty, 30 päivässä voidaan sijoittaa nämä suomalaisetkin sotilaat Keski-Afrikkaan.

Käytännön olosuhteet tämän operaation ympärillä ovat kaikkea muuta kuin helpot johtuen niin Keski-Afrikan maantieteellisestä sijainnista kuin sitten siitä, että se on maa, jossa on trooppinen ilmasto, se on maa, jossa on pitkä sadekausi. Meillä on Suomessa kokemuksia aika vastaavistakin olosuhteista Tšadista, joka on Keski-Afrikan tasavallan naapurimaa, jossa viitisen vuotta sitten toimimme operaatiossa. On erittäin hyvä, että meillä on se kokemus, koska sitä hyödyntäen voidaan suunnitella tätä operaatiota ja meidän panostusta siihen hyvin. Se varmasti mahdollistaa sen, että voimme antaa hyvän ja täysimääräisen panostuksen tähän operaatioon.

Käytännössähän pitkälti nämä suomalaiset ja kaikki ne materiaalit, joita he tarvitsevat, joudutaan sinne lennättämään. Se on 24 hengelle ihan mahdollista. Sen sijaan, jos sinne siirrettäisiin suurempia joukkoja, niin kuin jotkut maat tekevät, niin sitten ne varmasti joutuvat myös maanteitse sinne siirtämään asioita, ja se tarkoittaa sitä, että ensiksi Kameruniin ja sieltä 1 500 kilometriä Afrikan halki maanteitse, mikä ei ole mikään logistisesti helppo harjoitus, joten tämän operaation kokonaisuuteen liittyy monia vaikeuksia sen lisäksi, että tämä koko tilanne siellä Keski-Afrikassa on kaikkea muuta kuin helppo.

Niin kuin ulkoministeri tässä totesi, niin edellyttäen, että tämä nyt tosiaan onnistuu niin sanottuna bridging-operaationa — toisin sanoen ajatus on, että tämä olisi aika lyhyt operaatio ja sitten sen jälkeen vastuu siirtyy muille — niin tämän toteutuessa suunnitelmien mukaan tämä myös voidaan Suomen osalta toteuttaa kehysten puitteissa.

Arvoisa herra puhemies! Lopetan tähän.

Ilkka Kanerva /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyse on rauhanturvatoiminnasta, ja sotilaallinen kriisinhallintahan on tietysti yksi kolmesta Puolustusvoimiemmekin päätehtävästä Suomen oman sotilaallisen puolustamisen ja muiden viranomaisten tukemisen ohella. Osallistuminen kansainvälisten kriisien taltuttamiseen on omiaan parantamaan myös meidän suomalaisten omaa turvallisuutta jopa oman maamme rajojen sisäpuolella — torjumme toisin sanoen tällaisen kriisin erityyppisiä heijastusvaikutuksia, mutta ehkäpä vieläkin tärkeämpää on todeta, että haemme myös oppia vaativista olosuhteista ja yhteistoiminnasta monikansallisissa joukoissa.

Tällaisiin operaatioihin osallistuminen on asia, jonka tulee palvella myös kotimaisia päämääriä, ja en voi olla alleviivaamatta voimakkaasti sitä, että niitten tulee olla myös tuloksellisia. Vaativien olosuhteitten simulointi sotaharjoituksissa ei ole tarkoituksenmukaista eikä luonnollisesti käytännössä edes mahdollista. Elämme aikaa — viittaan päivän ja viime viikkojen uutisiin — joka vääjäämättömällä tavalla kertoo siitä, että Puolustusvoimien kaikista kolmesta päätehtävästä on huolehdittava kaiken aikaa. Yksin hyvä tahto ei riitä, tarvitsemme myös resursseja. Käytännössä meidän pitäisi yltää noin 1,5 prosenttiin vuotuisesta bkt:stä, joka turvaisi Puolustusvoimille mahdollisuuden täyttää lakisääteiset velvoitteensa ja ennen muuta sen perusarvon, että Suomella on epävarmuuden maailmassa uskottava oma puolustuskykynsä. Kotipesä on aina pidettävä kunnossa, ja kansallisissa säästötalkoissa talouden tasapainottamiseksi on Puolustusvoimat tehnyt oman osuutensa.

Kansainvälisen yhteisön ja Suomen sen osana tulee tietenkin kantaa vastuunsa myös romahtaneiden valtioiden ihmisten inhimillisistä kohtaloista tilanteessa, jossa maiden omat turvallisuusviranomaiset ovat toimintakyvyttömiä. Moraalisen velvoitteen nimissä meidän on autettava hädänalaisia ihmisiä oman kantokykymme mukaisesti. On muistettava, että operaatioista, ja ennen muuta tämänkaltaisesta operaatiosta, voi pahimmoisimmillaan tulla varsin vaikeita.

Tilanne Keski-Afrikan tasavallassa on äärimmäisen surkea. Käytännössä on kyse koston kierteestä, joka uhkaa kaikkia kansalaisryhmiä uskonnosta tai etnisestä alkuperästä riippumatta. Kiireellistä humanitääristä apua tarvitaan arviolta jopa 2 miljoonan asukkaan tarpeisiin kansakunnassa, joka kooltaan on kutakuinkin Suomen kokoinen. Kotinsa siellä on joutunut jättämään vajaa miljoona ihmistä, hyvin monet heistä ovat pieniä lapsia.

Keski-Afrikan tasavallan konflikti ei valitettavasti rajoitu edes maan rajojen sisäpuolelle. Taisteluihin osallistuu naapurimaiden kylmäverisiä maksettuja sotilaita, ja yli 200 000 ihmistä on paennut maasta. Luhistuva Keski-Afrikan tasavalta levittää epävakautta myös naapurivaltioihinsa, heikkoihin naapurivaltioihin. Kaikkineen siis erinomaista kasvualustaa terrorismityyppisille ääriliikkeille ja miksei myös jopa Eurooppaan tulviville siirtolaisille. Tämänkaltaiset vaikutukset ulottuvat tietysti Euroopan unionin sisällekin. Siksi jo nyt vihdoin viimein, kuten ministerit täällä totesivat, on aika tarttua toimeen kriisin alkulähteillä, missä luonnollisesti parhaimmin kykenemme liennyttämään syntyneitä ongelmia.

Arvoisa puhemies! Tilanne Keski-Afrikan tasavallassa on ollut epävakaa sen itsenäistymisestä lähtien. Konfliktin syyt ovat moninaiset, ja niillä on vuosikymmenten taustat. Etniset, uskonnolliset ja poliittiset riidat tekevät ratkaisun löytymisestä äärimmäisen vaikean. Parhaillaankin on käynnissä lukuisa määrä rauhanturvaoperaatioita, mutta kaiken aikaa katastrofi on itse asiassa vain syventynyt. Sekä YK:n että Afrikan unionin yhdessä EU:n kanssa pitää nyt pyrkiä ottamaan tilanne haltuunsa. Näin on toimittava, vaikka onkin todennäköistä, että rauhanturvaoperaatiot tulevat jatkumaan Keski-Afrikassa vielä vuosien ajan, ei vain tulevien kuuden kuukauden verran.

Rauhanturvaamisen lisäksi on käynnistettävä rauhanneuvottelut. Väkivaltaisuuksien lopettaminen on luonnollisesti ensisijaista, mutta kansalaisjärjestötkin ovat tärkeässä roolissa, kunhan vain saataisiin eri osapuolet saman pöydän ääreen keskustelemaan pysyvän rauhan ratkaisun löytämisestä. Naisten ja lasten kokemaa väkivaltaa ei pidä jättää käsittelemättä rauhanprosessin yhteydessä. Epäinhimillinen tilanne tulee vakauttaa ja väkivallan kierre katkaista myös Suomen 30 sotilaan myötävaikutuksella.

Ja lopuksi, herra puhemies: Keskustelemme tänään operaatiosta, joka on osa EU:n yhteistä puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa, vaikka etäisyys on pitkä unionin rajojen ulkopuolella. Pelkät puheet täällä eduskunnassa eivät riitä, ellei EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ole vaikuttavaa ja uskottavaa. Siksi EU:lla on oltava myös kykyä toimia tavoitteittensa saavuttamiseksi. On tärkeää, että Suomi EU:n jäsenenä toimii aktiivisesti niin maantieteellisesti etäällä leviävissä kriiseissä kuin tänä päivänä kärjistyvässä Ukrainan tilanteessakin.

Ilkka Kantola /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyrkimys maailmanlaajuiseen rauhaan ja vakauteen on Suomen etujen mukaista, koska maamme rajojen ulkopuolella tapahtuvien syvien konfliktien ja kriisien vaikutukset ulottuvat meihinkin. Historia on moneen kertaan osoittanut, että väkivaltaisten, tasa-arvoa polkevien ja kriisissä olevien valtioiden ja yhteiskuntien vaikutukset heijastuvat ympäristöön kauempanakin. Huomenna keskustelemme Ukrainan kriisin vaikutuksista Suomeen. Tänään keskustelemme Suomen osallistumisesta Keski-Afrikan kriisistä kärsivien ihmisten auttamiseen. Suomen osallistuminen tähän operaatioon on linjassa sen kanssa, että Suomi pitää operaatiota sinänsä tärkeänä ja haluaa tiivistää EU:n yhteistyötä vastaavanlaisissa tilanteissa.

EU:n operaatiolla Keski-Afrikan tasavallassa yritetään estää kansanmurha ja kriisin leimahtaminen jo ennestään epävakaisiin naapurimaihin. EU-operaatio on osa isompaa kokonaisuutta, jossa yhdessä YK:n ja Afrikan unionin operaation avulla rauhoitetaan tilannetta.

Arvoisa puhemies! Me tiedämme, että Keski-Afrikan tilanne on kriittinen. Mutta kun maa on kaukana Suomesta, niin jotkut kysyvät: Miksi Keski-Afrikan ongelmat kuuluvat Suomelle? Miksi lähettää suomalaisia sotilaita Afrikkaan? Siksi, että Suomi on osa kansainvälistä yhteisöä. Tehtävämme poliittisina päättäjinä on edistää tasapainoista ja vastuullisuuteen perustuvaa kansainvälistä kehitystä. Siksi, että meitä yhdistää Keski-Afrikkaan yhteinen ihmisyys ja yhteinen maailma. Suomi haluaa olla niiden joukossa, jotka eivät sulje silmiään viattomiin sivullisiin kohdistuvalta väkivallalta. Sortoon, murhiin, kidutuksiin ja raiskauksiin pitää puuttua nyt eikä myöhemmin kauhistella, miksi emme tehneet mitään.

Keski-Afrikan tasavallan väestö on kolminkertaistunut noin 50 vuodessa. Maa lukeutuu maailman köyhimpiin, vaikka se on luonnonvaroiltaan rikas. Lisäksi itsenäistymisen jälkeistä aikaa ovat värittäneet vallankaappaukset, kaappausyritykset ja kapinat. Viime joulukuussa tuhoaminen ja tappaminen, ihmisoikeusrikkomukset ajoivat maan sekasortoon. Lähes miljoona ihmistä on joutunut jättämään kotinsa, ja naapurimaihin on paennut yli 250 000 ihmistä. Arvioiden mukaan lähes puolet maan väestöstä tarvitsee kiireellistä humanitaarista apua. Samaan aikaan humanitaarisen avun perillemeno on vaikeutunut.

Arvoisa puhemies! Keski-Afrikan tasavallan kriisillä on monia vakavia poliittisia vaikutuksia. Turvallisuuskysymysten lisäksi monet sosiaaliset, taloudelliset ja ihmisoikeudet ovat tärkeitä ulottuvuuksia. Maa tarvitsee Afrikan unionin lisäksi kansainvälisten toimijoiden tukea tilanteen rauhoittamiseen ja maan toimintakyvyn palauttamiseen.

EU:n kriisinhallintatehtävissä eri Afrikan maissa on pyritty kehittämään yhteistyötä Afrikan unionin kanssa. EU voi tarjota tukeaan koulutustoimintaan ja kapasiteetin rakentamiseen, kun Afrikan unioni kehittää omia kriisinhallintakykyjään. EU:lla on vahvuuksia tähän toimintaan, ja EU:n operaatioihin on Afrikan eri maissa yleensä suhtauduttu myönteisesti.

Rauhanturvaamisessa ja kriisinhallinnassa Suomi on ollut kokoonsa nähden suuri toimija. Operaatioihin osallistumisella on tärkeä tehtävä myös osana turvallisuuspolitiikkaamme. Osallistuminen operaatioihin osoittaa, että kannamme konkreettisesti yhteistä vastuuta globaalin vakauden edistämisessä.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien näkökulmasta demokratia ja ihmisoikeudet sekä rauha ja turvallisuus nousevat kansainvälisinä arvoina ylitse muiden. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee hallituksen esitystä sotilaallisen kriisinhallintaoperaation perustamisesta Keski-Afrikan tasavaltaan. Lisäksi tuemme ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan linjausta Suomen osallistumisesta EUFOR RCA -operaatioon enintään 30 sotilaalla 6 kuukauden määräajan operaation täyden toimintakyvyn saavuttamisesta.

Tom Packalén /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU-maiden ulkoministerit päättivät tämän vuoden alussa hyväksyä noin 500 sotilaan vahvuisen joukon lähettämisen Keski-Afrikan tasavaltaan. Maa on kärsinyt eri ryhmien vuosia jatkuneesta sekavasta valtataistelusta, ja viime vuonna se ajautui sekasortoon vallankaappauksen jälkeen. Suomi on ilmoittanut osallistuvansa sotilasoperaatioon lähettämällä Keski-Afrikan tasavaltaan 25—30 suomalaista sotilasta.

Keski-Afrikan operaatiossa ei kuitenkaan käytetä EU:n taistelujoukkoja. On syytä kysyä, miksi. Euroopan unionin taistelujoukot on perustettu juuri tällaisia operaatioita varten mutta niitä ei ole käytetty vielä kertaakaan. Nyt siihen olisi ollut tarvetta, mutta jostain syystä joukkoja ei tässä operaatiossa käytetä. Voimme aiheellisesti kysyä, kuinka kannattavaa käyttämättömien taistelujoukkojen ylläpitäminen on.

Arvoisa puhemies! Viime syksynä budjetin palautekeskustelussa puolustusministeri Carl Haglund totesi taistelujoukoista ja Suomen tulevasta johtovastuuroolista sen, että Suomen on tarkkaan harkittava, mitkä ovat maanpuolustuksemme saamat hyödyt suhteessa kustannuksiin. Maanpuolustuksen ja puolustuspolitiikan asiantuntijoiden kanssa keskusteltaessa käy hyvin nopeasti selväksi, että Keski-Afrikan operaatio ei tarjoa Suomelle minkäänlaisia sotilaallisia tai koulutuksellisia hyötyjä. Viesti päättäjille on karu: voittehan te sinne muutaman kymmenen miestä lähettää, mutta emme me siitä mitään hyödy. Rahaa menee vain hukkaan, kun operaatioon lähtemisessä tässä vaiheessa on kyse politikoinnista ja EU-lipun näyttämisestä, ei todellisesta kriisinhallinnasta.

Tällä vaalikaudella samaan aikaan ajoittuvien puolustusvoimauudistuksen ja budjettileikkausten vuoksi Puolustusvoimat on ollut erittäin vaikeassa tilanteessa. Suomi on leikannut maanpuolustuksestaan satoja miljoonia euroja. Tämä hallitus on pahentanut tilannetta entisestään liittämällä Suomen surullisenkuuluisaan Ottawan sopimukseen, (Perussuomalaisten ryhmästä: Se oli huono päätös!) sopimukseen, joka vei meiltä jalkaväkimiinat, kustannustehokkaan puolustuskyvyn Suomen kaltaiselle pienelle maalle.

Hupenevien resurssien kanssa painittaessa on entistä tärkeämpää miettiä, mihin me rahaa käytämme ja mihin emme, tosiasia kun on se, että Keski-Afrikan operaatio joudutaan rahoittamaan velkarahalla. Samaan aikaan valtion velkaantuminen jatkuu huimaa tahtia ja oman maan puolustus rapautuu. Todettakoon kuitenkin, että tämä nykyinen ehdotus muutamasta kymmenestä sotilaasta on huomattavasti parempi kuin ulkoministeri Tuomiojan haarukoima sadan sotilaan vahvuinen joukko. Järkevämpään suuntaan on siis kuljettu.

Toinen suuri kysymys taloudellisten realiteettien ohella on se, millä mandaatilla suomalaiset sotilaat Keski-Afrikassa toimivat. Saako EU:n operaatio YK:n mandaatin? Jos saa, hyvä; jos ei, tilanne on entistä monimutkaisempi.

Suomella on pitkät, kunnioitettavat perinteet rauhanturvaamisessa. Suomalaiset rauhanturvaajat ovat osoittaneet erinomaista ammattitaitoa ja osaamista eri puolilla maailmaa. Operaatiot muuttuvat kuitenkin koko ajan entistä vaarallisemmiksi. Tämän takia meidän tulee huolehtia myös rauhanturvaajaveteraaneista, niistä, jotka ovat vammautuneet tai kuolleet edustaessaan Suomea rauhanturvaoperaatioissa maailmalla.

Kun rauhanturvaoperaatiot myös koko ajan kallistuvat, on muistettava, että edullisin tapa ylläpitää rauhaa on konfliktien sovittelu ja rauhan välittäminen. Me perussuomalaiset haluamme muistuttaa, että aito rauhan rakentaminen ja konfliktien ennaltaehkäisy ovat paitsi edullinen ja tehokkaampi tapa myös Suomen kaltaiselle puolueettomalle maalle luontevampi vaihtoehto. Meillä ei ole siirtomaaisännän painolastia harteillamme. Sen sijaan meillä on ammattitaitoa sovittelun saralla. Siitä ovat esimerkkeinä muun muassa Nobel-palkittu Martti Ahtisaari sekä Pohjois-Irlannissa neuvotteluja käynyt Harri Holkeri.

Arvoisa puhemies! Olen puheessani kritisoinut operaatiota. Suurin ongelma perussuomalaisten mielestä on se, mistä rahat tähän operaatioon otetaan. Selonteon mukaan kolme neljäsosaa rahoituksesta tulee puolustusministeriön hallinnonalalta ja jäljelle jäävä neljännes ulkoministeriöstä. Mistä kaikesta se on pois?

Rahoituskysymyksestä huolimatta perussuomalaiset eivät vastusta itse operaatiota. Operaatiolla itsessään on arvo, mutta sen hintalappuun emme ole tyytyväisiä. On tärkeää, että suomalaiset rauhanturvaajat näkyvät maailmalla. Suomelle rauhanturvaajan, rauhanrakentajan rooli on hyvä, ja sen avulla maamme voi saada kokoaan enemmän ulkopoliittista arvovaltaa. (Markku Rossi: Siis jotain hyötyä kuitenkin!) Operaation heikosta panos—tuotos-suhteesta huolimatta perussuomalaiset ovat mukana tukemassa maamme yhtä ja yhteistä ulkopolitiikkaa.

Katri Komi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keski-Afrikka on yksi maailman köyhimmistä maista. Sitä voidaan luonnehtia romahtaneeksi valtioksi. Maassa on koettu viime vuosikymmenten aikana useita kriisejä ja vallanvaihdoksia. Viimeisin niistä tapahtui vuosi sitten, kun maan presidentti syrjäytettiin aseellisella vallankaappauksella.

Keski-Afrikan poliittinen, humanitaarinen ja turvallisuustilanne on erittäin heikko. Maan 4,6-miljoonaisesta väestöstä yli 2 miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua ja yli 800 000 ihmistä on jättänyt kotiseutunsa. Tilanne on vakautettava, jotta humanitaarista apua ja kehitysyhteistyötä voidaan jatkaa. Keski-Afrikka aiheuttaa myös epävakautta jo ennestään hauraille naapurimaille.

Ääriliikkeiden voimistuminen ja laittoman siirtolaisuuden kasvu heijastuvat myös Euroopan turvallisuuteen. Euroopan unionin ja Suomen etu on vakauttaa Keski-Afrikka laajalla kansainvälisellä yhteistyöllä. Keski-Afrikassa toimii Afrikan unionin johtama operaatio ja sitä tukeva Ranskan operaatio, mutta ne ovat riittämättömiä turvallisuustilanteen rauhoittamiseen. Euroopan unionin oma kriisinhallintaoperaatio, jolle YK:n turvallisuusneuvosto on antanut mandaatin, on tarpeellinen. Sen tärkeimpiä tehtäviä ovat humanitaarisen avun perillepääsyn varmistaminen ja paikallisen väestön turvallisuuden tukeminen.

Operaation suunnittelun alkuvaiheessa oli esillä myös EU:n taistelujoukkojen käyttö Keski-Afrikassa. Niiden käyttöön ei kuitenkaan päädytty johtuen operaation tehtävistä ja vaatimuksista. Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että kynnys taisteluosastojen käytölle ei saa muodostua liian korkeaksi. Joukkojen käytettävyyttä ja joustavuutta on edelleen kehitettävä, jotta koottuja joukkoja ja niihin käytettyjä resursseja pystytään hyödyntämään nykyistä paremmin erilaisissa kriiseissä.

Keskustan eduskuntaryhmä näkee perusteltuna lyhytaikaisen, enintään 6 kuukautta kestävän EU:n sotilaallisen kriisinhallintaoperaation toteuttamisen Keski-Afrikan tasavallassa. Operaatio palvelee osaltaan myös unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä. Katsomme myös, että Keski-Afrikan vakauttaminen edellyttää riittävästi resursoidun ja valtuuksiltaan toimintakykyisen YK:n rauhanturvaoperaation perustamista alueelle aikailematta.

Arvoisa puhemies! EU:n kriisinhallinta on yhä enemmän keskittymässä Afrikkaan. EU:n sotilaallinen kriisinhallinta yhdistettynä siviilikriisinhallintaan ja kehitysyhteistyöhön tukee alueellisten organisaatioiden tekemää työtä. Keski-Afrikan operaatio on nähtävissä jatkumona tälle työlle. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää kuitenkin, että jatkossa Suomen kriisinhallinnan tavoitteita ja operaatioiden loogista yhteyttä toisiinsa arvioidaan systemaattisemmin ennen osallistumispäätöstä.

Kokonaisvaikuttavuuden näkökulmasta on syytä arvioida, puoltaako Suomen kriisinhallinnan tavoitteita parhaiten toimintamalli, jossa kriisinhallintajoukkojamme sijoitetaan useisiin operaatioihin pienillä henkilömäärillä, vai olisiko tarkoituksenmukaisempaa keskittää osallistumista harvempiin operaatioihin. Lisäksi haluamme korostaa niin kriisinhallinnan tavoitteiden valmistelun osalta kuin käytännön toimeenpanossa ulko- ja puolustusministeriön yhteistyötä parhaan vaikuttavuuden aikaansaamiseksi.

Keskustan eduskuntaryhmä painottaa kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan lähestymistapaa, selkeää tehtävien määrittelyä ja operaatioiden keston rajaamista EU:n operaatioita toteutettaessa. Päätöksentekoa ja reagointikykyä tulisi kehittää niin EU:n kuin YK:n kontekstissa. Rahoitus-, suunnittelu- ja komentovastuiden sijaitseminen erillään on EU:n kriisinhallinnan haaste. Nämä edellä mainitut seikat eivät saisi kuitenkaan johtaa yleiseen käytäntöön, jossa kriisialueelle perustetaan useita kansallisia ja väliaikaisia operaatioita ennen riittävästi resursoitua pitempiaikaista missiota.

Unioni käyttää paljon varoja sekä sotilaalliseen kriisinhallintaan että humanitaariseen avustamiseen Afrikassa. Siksi on välttämätöntä kehittää ja valvoa varojen vastuullista käyttöä sekä seurata toimien vaikuttavuutta, tehokkuutta ja tuloksellisuutta.

Osallistuminen kriisinhallintaan on keskeinen osa Suomen harjoittamaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kriisinhallinnassa yhdistyvät kansainvälinen vastuunkanto ja kansallisen puolustuksen kehittäminen, josta ei tule tinkiä. Suomen osallistuminen Keski-Afrikan operaatioon on käsitelty valtioneuvoston selonteossa valitettavan ohuesti sekä osallistumisen perustelujen että tehtävien yksilöinnin osalta. Kustannustehokkuudenkin näkökulmasta olisi ollut perusteltua tietää, mistä 10 miljoonan euron kustannukset koostuvat, vaikka lisäbudjettimäärärahoja ei operaatioon tarvitakaan. Edellytämme, että valiokuntakäsittelyssä perehdytään tarkemmin Suomen joukkojen tehtäviin osana EU:n operaatiota sekä käsitellään yksityiskohtaisemmin operaatioon liittyviä riskejä. Myös operaation kustannusvaikutuksia on syytä avata tarkemmin valiokuntakäsittelyssä.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä tukee Suomen osallistumista EU:n Keski-Afrikan operaatioon edellä mainituin edellytyksin.

Risto Kalliorinne /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keski-Afrikka on valtiona romahtanut ja yhteiskuntana hyvin hauras. Keskushallinto on heikko, ja asevoimat ovat jakautuneet. Turvallisuutta ei kyetä takaaman kansalaisille, vaan aseistetut ryhmät pitävät yllä koston kierrettä. Ellei tätä tilannetta kyetä vakauttamaan ja luomaan edellytyksiä toimivalle hallinnolle, väkivaltaisuudet vaativat yhä uusia uhreja. Silloin maan sisäisten pakolaisten määrä ja humanitaarisen avun tarve kasvavat samalla, kun avun toimittaminen ja kehitysyhteistyö estyvät. On jopa pelättävissä, että ajaudutaan kansanmurhaan. Humanitaarisen avun perillemeno edellyttää tilanteen vakauttamista.

Keski-Afrikan epävakaus on omiaan heikentämään turvallisuutta myös naapurimaissa ja levittämään epävakautta laajemminkin. Tästäkin syystä on tärkeää, että maahan saadaan vakaammat olot. Ranskan panos operaatiossa on huomattava. Lisäksi siihen osallistuvat Viro, Latvia, Puola, Espanja, Romania, Luxemburg, Unkari ja Bulgaria. Saksa tarjoaa ilmakuljetuksia. Hallitus kertoi, että Suomi ja Ruotsi ovat keskustelleet mahdollisesta yhteistyöstä tässä asiassa. On myös merkille pantavaa, että Suomea taloudellisesti paljon heikommassa asemassa oleva Georgia on luvannut operaatioon komppanian. Eli tässä on taustalla laaja kansainvälinen yhteistyö.

Suomi tarjoaa Keski-Afrikan operaatioon pientä ryhmää eli enintään 30:tä sotilasta. Operaation mandaatti on puoli vuotta, ja kustannukset kyetään kattamaan hyväksytyn budjetin sisällä jo olevista, kriisinhallintaoperaatioihin varatuista määrärahoista.

Arvoisa puhemies! Suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa on viime vuosina kovasti kritisoitu. Nämä suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivat tahot ovat usein sanoneet, että ihmisiä pitäisi auttaa heidän kotimaissaan. Tässä operaatiossa on kyse juuri siitä, että me autamme ihmisiä heidän kotimaassaan, jotta heidän ei tarvitse paeta kotoaan tai menettää henkeään. (Pertti Salolainen: Hyvä pointti!) Tänään tässä eduskuntasalissa istuvilla maahanmuuttokriitikoilla on Putous-termein näytön paikka. Eli olkaapa sananne mittaisia ja antakaa tukenne tälle operaatiolle, jossa pakolaisuutta padotaan auttamalla ihmisiä heidän kotimaassaan. (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä)

Selonteon mukaan esillä on ollut vaihtoehtona myös EU:n taisteluosaston lähettäminen, mutta se vaihtoehto hylättiin. Tähänastinen kokemus EU:n taisteluosastosta, tai pikemminkin sen täydellinen käyttämättömyys, panee kyllä miettimään koko joukon tarpeellisuutta. Taistelujoukkoja on ylläpidetty jo toistakymmentä vuotta eikä niitä ole kertaakaan käytetty missään. Tälläkään kertaa käyttöä ei ole, ja miksi olisi? Ei ruokakuljetuksia suojaamaan ja puhtaan veden jakeluun tarvita tykkejä ja muuta raskasta taisteluaseistusta.

Arvoisa puhemies! Emme voi tyytyä seuraamaan sivustakatsojina silloin, kun voimme omalta osaltamme auttaa hätää kärsiviä. Tämä on Suomen jäsenmaksu, ja me maksamme tätä jäsenmaksuamme kuulumisesta ihmiskuntaan.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä antaa tukensa tälle operaatiolle. (Kokoomuksen ryhmästä: Hyvä puheenvuoro!)

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreät kannattavat Suomen osallistumista kriisinhallintaoperaatioon Keski-Afrikan tasavallassa. Tärkein syy kannatuksellemme on se, että onnistuessaan operaatiolla on mahdollisuuksia pelastaa suuri joukko ihmishenkiä. Väkivallan eskaloituminen ja humanitäärisen kriisin paheneminen entisestään ovat tällä hetkellä Keski-Afrikan tasavallassa todellisuutta. Ihmisiä kuolee ja lähtee kodeistaan päivittäin. 5 miljoonan väestöstä viidennes on viimeisen vuoden aikana lähtenyt kodeistaan. Viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa väkivalta on eri raporttien mukaan vain kiihtynyt. Keski-Afrikan tasavalta on hauras valtio, jossa ilman tätä viimeaikaista väkivaltaakin on eletty todellisuudessa, jossa lapsikuolleisuus on yksi maailman korkeimpia ja elinajanodote vain hieman yli 50 vuotta.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionilla on halutessaan käytössä laaja kirjo toimenpiteitä humanitäärisestä avusta pitkäjänteiseen kehitysyhteistyöhön, kauppapolitiikkaan ja kriisinhallintaan. EU on tottuneempi toimimaan kehitysyhteistyön ja kauppapolitiikan kentällä kuin sotilaallisessa kriisinhallinnassa, mutta tässä meillä on tilanne, jossa myös sotilaallista kriisinhallintaa tarvitaan. Vihreät ovat aina korostaneet sotilaallisen kriisinhallinnan, siviilikriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön saumatonta yhteensujumista. Näissä asioissa Euroopan unionilla on Keski-Afrikan tasavallassa näytön paikka.

Suomen kannattaa osallistua EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan rakentamiseen konkreettisesti. Itse jäsenyys Euroopan unionissa on tärkein turvallisuuspoliittinen valintamme. Unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen ulottuvuuden vahvistaminen vahvistaa unionin toimintaa kokonaisuudessaan ja parhaassa tapauksessa vakauttaa maailmaa kaukana rajojemme ulkopuolella.

Vihreät katsovat, että kansainvälisissä operaatioissa yhdessä muiden joukkojen kanssa toimiminen ei ole pois kyvystä puolustaa Suomea. Kansainvälisestä toiminnasta saatu kokemus ja osaaminen kehittävät osaamistamme mahdollisessa omaa maata koskevassa kriisissä. Kansainvälisessä operaatiossa saatu johtajakokemus opettaa usein enemmän kuin koulutus Suomessa.

Suomen osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan on vähentynyt voimakkaasti 2000-luvun alkupuolelta. Vuonna 2012 suomalaisia oli maailmalla sotilaallisen kriisinhallinnan tehtävissä hieman alle 400 henkilöä. Toisaalta, niin kuin täällä on mainittu, ne operaatiot, joihin Suomi viime vuosina on osallistunut, ovat olleet hyvin vaativia ja myös hyvin kalliita, erityisesti operaatio Afganistanissa. Operaatio Keski-Afrikan tasavallassa on kustannuksiltaan myös korkea, ja tässä taloudellisessa tilanteessa vihreät pitävät myönteisenä sitä, että operaatio voidaan toteuttaa budjetissa jo olevilla määrärahoilla. Pidämme myös hyvänä sitä, että Suomi jatkaa pitkää historiaansa rauhanturvaajana ja että toimimme tässä nimenomaan operaatiossa, jolla on vahva YK:n valtuutus.

Valtiontalouden tarkastusvirasto julkaisi viime vuoden lopulla raportin, jossa kiinnitettiin kriittisesti huomiota siihen, että sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden tavoitteet ja tavoitteiden toteutuminen kuvataan eduskunnalle ja kansalaisille osin puutteellisesti. Pidämme tärkeänä, että tämän operaation osalta eduskuntaa informoidaan kattavasti siitä, saavutetaanko operaatiolle Keski-Afrikan tasavallassa asetetut tavoitteet. Tämä operaatio on niin lyhyt, että tässä kuvauksessa päästään tietenkin itse asioiden ratkeamisessa vasta alkuun, mutta pidämme tärkeänä, että eduskunta pidetään näistä asioista informoituna.

Olemme totta kai myös ylpeitä siitä, että vihreä kehitysministeri Pekka Haavisto valittiin tämän vuoden tammikuussa hauraiden valtioiden kehitystä edistävän kansainvälisen foorumin puheenjohtajaksi. Konflikteista ja epävakaudesta kärsiviin maihin keskittyvä International Dialogue on Peacebuilding and Statebuilding on elin, joka tuo yhteen hauraat valtiot, kansainväliset avunantajat ja kansalaisyhteiskunnan.

Vihreät muistuttavat tässä yhteydessä YK:n päätöslauselmasta 1325 "Naiset, rauha ja turvallisuus", jonka tavoitteena on sekä suojella naisia ja tyttöjä konflikteissa ja kriiseissä että varmistaa se, että naiset ja tytöt ovat mukana ratkomassa kriisejä ja konflikteja.

Keski-Afrikan tasavalta on kaukana meistä. Siellä ei ole sukulaisiamme tai tuttaviamme. Hyvin harva suomalainen on ylipäätänsä koskaan käynyt tuossa valtiossa. Nyt meillä on kuitenkin mahdollisuus yhdessä Afrikan unionin maiden ja useiden muiden Euroopan unionin maiden kanssa olla estämässä maan luisumista lopulliseen humanitääriseen katastrofiin. Suhtaudun kunnioituksella niihin suomalaisiin miehiin ja naisiin, joilla on rohkeutta ja osaamista lähteä suorittamaan tätä tehtävää vaativissa olosuhteissa.

Thomas Blomqvist /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade herr talman! Nu diskuterar vi en militär krishanteringsinsats med flera internationella aktörer. Det är Afrikanska unionen som är största aktör. Med sin så kallade MISCA-operation vill Afrikanska unionen skydda civila, återinföra allmän ordning och garantera att den humanitära hjälpen når fram i Centralafrikanska republiken. Näst största aktör är Frankrike, som kommer att utöka sin närvaro i sin gamla koloni till omkring 2 000 krishanteringssoldater.

Nu har även EU bestämt att genom en egen krishanteringsinsats stöda MISCA-operationen. Effekterna av konflikten i Centralafrikanska republiken riskerar rubba stabiliteten också i grannländerna. EU verkar målmedvetet för att befrämja säkerheten bland annat i Sahelområdet och området söder om Sahara.

Arvoisa herra puhemies! Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä Suomen on oltava aktiivinen ja solidaarinen toimija kansainvälisen yhteisön ottaessa tällaisia tehtäviä hoitaakseen. Kyseessä on tärkeä osa meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme. Ennen viime vuoden joulukuun EU:n huippukokousta ja itse huippukokouksessa Suomi on painottanut unionin roolia kriisinhallinnassa. Keski-Afrikan tasavallan kriisinhallintaoperaatio on vaikea operaatio. Logistiikka on hankala ja ilmasto vaativa. Nyt meidän onkin syytä kysyä itseltämme: mitä sellaista osaamista meillä on, josta olisi mahdollisimman paljon hyötyä?

Valtioneuvoston päätöksen mukaan Suomi tarjoaa noin 20, enintään 30, sotilasta EU-joukkoon, jonka vahvuudeksi arvioidaan noin 1 000 sotilasta. Ottaen huomioon, että meillä on kaksi komppaniaa UNIFIL-operaatiossa Libanonissa ja että olemme mukana Afganistanissa, tämä määrä tuntuu sopivalta. Kannamme vastuumme, mutta meidän osuutemme operaatiosta on myös meidän kokoomme nähden oikeassa suhteessa.

Meidän ei pidä unohtaa, että ihmiset Keski-Afrikan tasavallassa ovat humanitäärisen katastrofin partaalla. Siellä surmataan ihmisiä, ja monet ovat kokeneet kovia. Kyse on vaikeasta ja haastavasta kriisinhallintaoperaatiosta, mutta tämän ei pidä tehdä meistä toimintakyvyttömiä. Olisi virhe olla tekemättä mitään, ja sen takia ruotsalainen eduskuntaryhmä kannattaa Suomen osallistumista tähän operaatioon.

Värderade talman! Nu förväntas trovärdighet från Finlands sida. Vårt kunnande och våra erfarenheter när det gäller internationella krishanteringsinsatser står på hög nivå. Nu gäller det att klart analysera vilket specialkunnande vi bäst kan bidra med i den svåra situationen. Generellt kan också tilläggas att vårt deltagande i denna operation ger vår försvarspersonal värdefulla erfarenheter av krisförhållanden som hjälper oss att utveckla våra egna försvarssystem här hemma.

Konflikten i Centralafrikanska republiken har lett till att uppskattningsvis 100 000 personer har slagit läger kring huvudstaden Banguis flygfält. Den mest akuta uppgiften är att säkerställa att den humanitära hjälpen når fram till människorna som har sökt skydd kring flygplatsen.

EU:s militära krishanteringsinsats i Centralafrikanska republiken är till karaktären en så kallad bridging-operation. Målsättningen är att skapa förutsättningar för att ansvaret för stabiliteten i området ska kunna överflyttas på Afrikanska unionens MISCA-operation. Svenska riksdagsgruppen anser att Finland ska axla sitt ansvar i den här situationen.

Jouko Jääskeläinen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keski-Afrikan tasavalta on pyytänyt kansainvälisen yhteisön apua, ja on selvää, että maa sitä myös tarvitsee. Tilanne maassa on kaoottinen, hallinnolla ei ole otetta maasta, ja inhimillinen hätä on valtava. Kuten selonteossa todetaan, tulee konfliktin pitkittyminen ja syventyminen aiheuttamaan alueellisen epävakauden lisääntymistä ja pakolaistulvia. On täysin selvää, että kansainvälisen yhteisön tulee entistä vahvemmin puuttua alati pahenevaan tilanteeseen.

Afrikan unionin ja Ranskan joukot, jotka maassa jo ovat, tarvitsevat tukea ja apua. YK:n rauhanturvaoperaatio on valmistelussa, mutta sen toimintakykyyn saattaminen tulee viemään aikaa. Nyt on oikea hetki näyttää, että EU pystyy toimimaan päättävästi, nopeasti ja tehokkaasti, kun sille on todellista tarvetta. Tätä toivoo myös YK, joka on pyytänyt EU:n osallistumista Keski-Afrikan tasavallan kriisinhallintaan.

Kuten selonteossa tuodaan ilmi, on Suomi pitänyt tärkeänä unionin kriisinhallintamekanismien kehittämistä ja antanut tukensa myös Keski-Afrikan tasavallan operaation perustamiselle. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tästä syystä luonnollisena, että Suomi myös osallistuu operaatioon mahdollisuuksiensa mukaan. Suomi ei voi olla vaatimassa EU:lta parempaa reagointia kansainvälisiin kriiseihin, mikäli emme itse ole valmiita antamaan tukeamme operaatioille.

Arvoisa puhemies! Konflikti Keski-Afrikan tasavallassa on erittäin traaginen ja seuraa hyvin pitkälti samaa kaavaa, mitä olemme nähneet muissakin maanosan maissa vuosien ja vuosikymmenten saatossa. Uskonnollisten ja etnisten ryhmittymien välistä väkivaltaa ja eri ryhmittymien tekemiä vallankaappauksia ja niistä seuranneita sisällissotia on koettu niin Kongossa, Ruandassa, Tšadissa, Nigeriassa, Norsunluurannikolla kuin monissa muissakin maissa. Syitä konflikteihin ovat usein olleet vähemmistöjen sorto, kilpailu luonnonvaroista ja korruptio. Myös ulkovaltojen sekaantuminen maiden sisäisiin asioihin sekä ylikansallisten yhtiöiden voitontavoittelu ovat ikävä kyllä olleet aiheuttamassa kriisejä. Pohjalla ovat tietenkin myös siirtomaa-ajoilta peräisin olevat keinotekoiset aluejaot, joissa ei huomioitu väestön kansallisuutta, kulttuuritaustaa tai uskontoa.

EU:n operaation tehtävät Keski-Afrikan tasavallassa ovat hyvin perusteltuja ja kannatettavia. Operaation tarkoituksena on suojella väestöä, vakiinnuttaa olosuhteet, turvata siviiliväestön ja humanitäärisen avun jakajien liikkuminen sekä tukea Afrikan unionin MISCA-operaatiota. On äärimmäisen tärkeää, että voidaan nopeasti puuttua pahenevaan kriisiin ja eritoten estää pakolaistulvan kasvu. Tarvitaan myös nopeita toimia, joilla autetaan maan sisällä olevia ja maasta poistuneita jo satojatuhansia pakolaisia.

Arvoisa herra puhemies! Suomen osallistuminen suhteellisen pienellä mutta vahvaa erityisosaamista omaavalla joukolla on kristillisdemokraattien mielestä perusteltua ja järkevää. Ehdotettu 25 sotilaan osasto, joka toimisi esikuntatehtävissä, siviili- ja sotilasyhteistyössä sekä räjähteiden raivaamisessa, on mahdollista koota ja saada toimintavalmiuteen nopeasti. Tämä joukko myös tukee hyvin operaation tarpeita.

Suomen tulee tukea EU:n ja muun kansainvälisen yhteisön yhteisiä ponnisteluja rauhan saamiseksi ja inhimillisen hädän lieventämiseksi. Keski-Afrikka voi kuulostaa kaukaiselta kohteelta, mutta kuten olemme taas viime viikkoina havainneet, voivat kriisit syntyä myös aivan lähialueillamme. Meidän tulee olla valmiita auttamaan kanssaihmisiä niin lähellä kuin kaukana. Tästä syystä kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä antaa tukensa Suomen osallistumiselle Keski-Afrikan tasavallan kriisinhallintaoperaatioon.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kiitän eduskuntaryhmiä siitä hyvin selkeästä ja yksimielisestä tuesta sekä ymmärtämyksestä hallituksen esitykselle osallistumisestamme Keski-Afrikan tasavallan operaatioon muiden EU-maiden kanssa. Esitän sen toivomuksen, että sekin yksi ryhmä, jolla oli erilainen näkemys, tulisi tämän keskustelun kuluessa ja valiokuntakäsittelyssä vielä tarkistamaan kantaansa, koska voimme siltä osin, kuin tämä kanta perustuu kaikkiin niihin virheisiin, jotka tuossa ryhmäpuheenvuorossa tulivat esille, kun nämä on oikaistu, ehkä päästä täällä vielä laajempaan yhteisymmärrykseen. — Kiitos.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Pari kommenttia, huomiota siltä osin kuin tämä koski puolustushallintoa.

On helppo yhtyä siihen kritiikkiin ja niihin huomioihin, mitä on tehty näistä taisteluosastoista. On totta, että tämä olisi ollut juuri sentyyppinen tapaus tai kriisi, mihin olisi ollut luonnollista käyttää näitä, ja tästä käytiin puolustusministerineuvostossa hyvin kriittinen keskustelu, jossa Ruotsi sitten toi tämmöisen konkreettisenkin ajatuksen siitä, että meidän pitäisi ministeritasollakin järjestää tämmöinen workshop, jossa käydään läpi, millä edellytyksillä näitä joukkoja voitaisiin johonkin teoreettiseen operaatioon mobilisoida. Tämä nyt vain kuvastaa sitä, että myös ministeritasolla on nyt havahduttu siihen, että tämä järjestely ei toimi, ja tämä ihan varmasti myös tulee vaikuttamaan siihen, millä tavalla nyt Suomen puolustushallinnossa tarkastellaan mahdollisuuksia ottaa se mahdollinen — alleviivaan: mahdollinen — johtovaltiovastuu tässä EU:n taisteluosastossa neljän viiden vuoden päästä. Tämä siis ei ole asia, mistä on mitään lopullista päätöstä tehty.

Mitä tulee tähän asiaan ja miten se liittyy Suomen puolustusvoimien tilaan, niin on tietenkin helppo yhtyä siihen, että Puolustusvoimilla olisi tarvetta lisämäärärahoille. En kuitenkaan lähtisi asettamaan nyt tätä Keski-Afrikan tasavallan operaatiota Suomen kansallisten puolustusmäärärahojen kanssa samaan koriin. On muistettava, että esimerkiksi nämä varat, joita käytetään tähän kyseiseen operaatioon, tulevat budjetista. Ne ovat muistaakseni momentilla kriha-varat, ja toisin sanoen niitä rahoja ei voi käyttää esimerkiksi Puolustusvoimien kansallisiin tarpeisiin. Laki ei edes mahdollista sitä, joten tämä nyt ei ole pois mistään kansallisesta toiminnasta, ja tässä ei myöskään niitä haasteita, mitä Puolustusvoimilla on, sillä 7 miljoonalla nyt korjata, eli tässä on mielestäni hyvä silti pitää nämä asiat erillään.

Yleisesti ottaen tässä on varmasti kyllä aika suurtakin hyötyä varsinkin Keski-Afrikalle siitä, että sinne mennään. Minä en henkilökohtaisesti näe, että näitä kriisinhallintaoperaatioita tulisi ensisijaisesti arvioida siitä näkökulmasta, mikä on se kansallinen hyöty Suomelle siitä, että sinne lähdetään, koska siinä ensisijaisesti lähdetään auttamaan ihmisiä, jotka ovat vaikeassa tilanteessa, ja edesauttamaan sitä, ettei kriisi eskaloidu. On tietenkin niin, että sen lisäksi monesti saamme tästä kansallista hyötyä. Se pätee myös tässä tapauksessa. Niistä 24 ihmisestä, joita sinne on nyt suunniteltu lähetettävän, ihan varmasti suurin osa on ammattilaisia, ei kaikki, jotkut niistä ovat reserviläisiä, ja heidän kaikkien osaaminen ja kyky toimia sotilaina ehdottomasti paranevat ja kasvavat tästä, joten se, että tästä ei olisi mitään hyötyä Suomelle, ei kyllä pidä paikkaansa, joskaan se hyötyaspekti ei ole se syy, minkä takia sinne mennään. Tämäkin on hyvä pitää mielessä.

Sitten nämä jalkaväkimiinat ja muut, joihin on viitattu — se on varmasti mielenkiintoinen keskustelu, mutta en koe, että se ehkä kuuluu ihan tähän keskusteluun. Siihen varmasti palataan toisella foorumilla ja toisella ajalla. — Kiitos.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sellaisen terveisen kuitenkin hallituksen suuntaan haluan täältä lattialta lähettää, että ei pidä antaa vaikutelmaa, että tämä on kuuden kuukauden operaatio. Tämä on pitkä yhteiskunnallinen prosessi, joka meillä on tässä edessämme. Siihen on mentävä humanitäärinen kylki edellä, sillä kun turvallisuustilanne on pahenemassa, niin ruoka ja juoma ja suoja pitää toimittaa perille, ja se reitti, joka Kamerunin kautta siellä on toteutettavissa, on äärivaarallinen ja tulee erittäin helposti ryöstetyksi. Maassa, jossa kai on jo nyt nelisenkymmentä lentokenttää, vain pari niistä on päällystettyjä, jossa ei ole metriäkään rautatietä ja vain muutama sata kilometriä päällystettyä maantietä, nämä olosuhteet on otettava huomioon ja nähtävä, että siellä ei lehti käänny kovin nopeasti. Meidän pitää olla pitkäaikaisessa prosessissa mukana, ja sen toivon tulevan hallituksen viestissäkin esille.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari kommenttia käydyn keskustelun johdosta. Ajattelen niin, että nämä murheet ovat aika pieniä silloin, jos me suremme sitä, että taistelujoukkoja ei ole käytetty tai että taisteluosastoa ei käytetä. Taisteluosaston pitää varmasti harjoitella, jotta se on toimintakykyinen siltä varalta, että sitä joskus joudutaan käyttämään, (Seppo Kääriäinen: Sen pitää olla koko ajan!) mutta muuten pitäisi lähteä siitä, että operaatiossa käytetään juuri sentyyppisiä joukkoja, jotka ovat tarkoituksenmukaisia sen operaation kannalta. En liittyisi siihen murheeseen, että taistelujoukkoja ei käytetä.

Keskustelussa nostettiin esiin aika vahvasti, että tämän operaation merkitys on myös se, että tämä on osa EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tehostamista ja tietynlainen harjoitus ja hyöty tulee siitä, että olemme tässä mukana. Samalla on hyvä muistaa, että ei ole kysymys vain EU-operaatiosta vaan tälle operaatiolle on myös YK:n mandaatti, että YK on tässä myös järjestönä taustalla.

Tom  Packalén /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloitan toteamalla, että joko minä tai ministeri Tuomioja ei varmaan ole kuunnellut kauhean hyvin tätä keskustelua, mikä tässä on, koska itse en kuullut, mikä puolue vastusti hallituksen esitystä.

Mutta edustaja Kalliorinteelle: Kehotan kuuntelemaan ensi kerralla perussuomalaisten ryhmäpuheen. Niin olisitte ollut tietoinen, että emme vastusta esitystä.

Mutta itse kysymykseen: Keski-Afrikan kriisistä tulee mieleen Ruanda ja kansanmurha Ruandassa, mikä oli silloin. Onneksi nyt ei olla ihan samassa tilanteessa, mutta se, mitä tästä selkeästi puuttuu, on nopeus, riittävät voimavarat ja korkealuokkainen strateginen analyysi. Eli jos tämmöinen kriisi jatkossa tulee, niin toivoisin, että olisi sitten kykyä todella tehdä nämä asiat nopeasti ennen kuin se asia eskaloituu, kuten Ruandassa kävi. Tähän haluan korostaa vielä tämän rauhan välittämisen ja ylipäätänsä tämän konfliktin välittämisen merkitystä nyt ja tulevaisuudessa.

Haluaisin esittää ulkoministerille kysymyksen EU:n taistelujoukoista. (Puhemies koputtaa) Nämä EU:n taistelujoukot on perustettu ulkopolitiikan nyrkiksi. Nyt voidaan varmaan kysyä, missä tämä nyrkki on — tai ehkä paremminkin, missä EU:n yhteinen ulkopolitiikka on.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä palaisin tuohon operaatioiden määrään. Kun suunnittelu- ja aloituskustannukset tämänkaltaisissa operaatioissa ovat yleensä ilmeisesti aika korkeat, niin olisin mielelläni kuullut vielä lisää siitä, mistä tuo 10 miljoonaa euroa, kustannukset tämän osalta, tulee, ja jos esimerkiksi 100 henkilön vahvuus on meille kustannustehokkaampi kuin 30 henkilön, niin olisiko järkevämpää osallistua jatkossa vähän harvempiin operaatioihin vähän isommilla joukoilla. Tästä kuulisin mielelläni molempien ministereitten kommentit.

Toinen kysymys sitten: miten tässä operaatiossa huomioidaan tuo YK:n päätöslauselma 1325 "Naiset, rauha ja turvallisuus"?

Ministeri Haglund viittasi tuohon taisteluosastojen käytettävyyteen ja Suomen mahdolliseen johtovaltiorooliin. Tosiaankin, tätä pitää aika rauhassa harkita. Voi olla, että tuo hinta on Suomelle liian kova — varsinkin, jos näitä taisteluosastoja ei tulevaisuudessakaan pystytä käyttämään.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on tärkeää, että ei sekoiteta tähän asioita, jotka tähän keskusteluun eivät kuulu. Tähän keskusteluun eivät kuulu maamiinat, eivät Ottawan miinasopimukset, eivätkä tähän kuulu Suomen puolustusvoimien leikkaukset ja tulevat resurssitarpeet. Me olemme ymmärtäneet niin, että tässä operaatiossa ei ole myöskään kyse siitä, että Suomi ensisijaisesti hakisi sotilaallisia hyötyjä itselleen tämän operaation kautta, vaan tässä on kyse hädänalaisten ihmisten puolustamisesta Keski-Afrikassa.

En omassa puheessani — edustaja Packalénille sanon — maininnut sanaa "perussuomalaiset" kertaakaan. Mainitsin vain, että suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivat tahot ovat usein sanoneet, että ihmisiä pitäisi auttaa heidän kotimaissaan. Ilmeisesti tunnistitte tämän sanonnan selkeästi omaksenne, koska viittasitte siihen ja halusitte jotenkin korjata, eli nyt on tänään näytön paikka: puolustakaa tätä operaatiota.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ajatellaan Keski-Afrikan tilannetta ja sitä, millä tavalla onnistumme tai epäonnistumme tuon humanitäärisen kriisin eskaloitumisen estämisessä, niin varmaan tärkeämpi kysymys kuin se, miksi tässä ei käytetty näitä taistelujoukkoja, on se, jota ministeri Tuomioja omassa puheenvuorossaan pohdiskeli, eli se, että EU:n oma toiminta tämän operaation liikkeelle lähtemisessä on ollut valitettavan hidasta eikä joukkoja vieläkään ole kyetty muodostamaan. Olisin pyytänyt ministeriä vielä hieman analysoimaan, mistä hän arvioi tämän johtuvan.

Arvoisa puhemies! Toinen kysymykseni oli ryhmäpuheessa esiin ottamani ja myös edustaja Komin esittämä kysymys, miten tämän operaation valmistelussa on otettu huomioon päätöslauselma "Naiset, rauha ja turvallisuus". Millä tavalla erityisesti pystytään huolehtimaan siitä, että naiset eivät ole tämän konfliktin uhreja vaan ovat mukana ratkomassa sitä?

Thomas Blomqvist /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Finland ska delta i operationen för att det är en humanitär katastrof som hotar och som delvis redan håller på att förverkligas i Centralafrikanska republiken.

Det har varit mycket tal om att det ska vara funktionerande helheter som olika länder ska delta med. Finland har stannat för en lösning, som jag tycker är bra, på 20—30 personer. Vi har en lång och bra renommé kring krishantering. Jag skulle gärna höra tankarna om vilka styrkor det är som Finland bäst kan bidra med.

Puhemies! Suomella on pitkä kokemus näistä kriisinhallintaoperaatioista ja hyvä osaaminen. Kysyisin sitä, miten on tultu tähän minusta hyvään johtopäätökseen, että Suomi osallistuu noin 20—30 kriisinhallintasotilaalla tähän operaatioon. Mitkä ovat Suomen vahvuudet, ja miten tämä sopii näihin toimiviin kokonaisuuksiin?

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Harva muistaa, että Ranska on käynyt Keski-Afrikassa sotaa yli 40 vuotta. Nyt 800 000 asukasta on joutunut jättämään kotinsa jatkuvien taistelujen vuoksi. Tilanne ei suinkaan ole syntynyt viime vuonna tai viimeisen vallankaappauksen jälkeen, vaan kysymys on pitkästä entisten siirtovaltaisäntien ja suuryritysten sekaantumisesta tälle alueelle.

Selonteon osalta kiinnittyy huomio siihen, että puolet tekstistä perustelee niin, että tämä operaatio on tärkeä EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisen kannalta. Olisin kyllä toivonut, että Keski-Afrikan tilannetta tässä Suomen eduskunnassa käsiteltäisiin todella painavasti humanitaarisista lähtökohdista, ja todellakin tuo 10 miljoonaa kuuluisi ennen kaikkea niihin laajoihin yhteiskunnallisiin ongelmiin ja 2 miljoonan nälkää näkevän auttamiseen eikä suinkaan meidän sotilaidemme palkkoihin.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Ensinnäkin pyydän anteeksi perussuomalaisten edustajalta, jos hän ymmärsi, että minä tarkoitin, että he olisivat tätä vastaan, mutta sehän oli lähinnä tämä edustaja Yrttiahon ryhmä, joka näytti olevan tässä tätä operaatiota vastaan.

Edustaja Kanervan huomautus tästä kuudesta kuukaudesta on tietysti ihan oikea. Sehän on selvää, että tämä on todella pitkällinen ja varmasti vuosiakin vaativa operaatio. Mutta kysymys on tärkeä pitää sillä tavoin selvänä, että tämä kuusi kuukautta on se aika, jonka puitteissa me lähdemme siitä, että YK ja Afrikan unioni saavat kuntoon kykynsä ottaa vastuulleen koko operaation. Ja voi olla, että siinä tilanteessa sitten osa eurooppalaisista voimavaroista jää edelleen sinne osana YK:n operaatiota, mutta me teemme päätöksen nyt vain tästä EU-operaatiosta, jonka aikaraja on tämä kuusi kuukautta.

Sitten kysymys taisteluosastoista. En minäkään pahoittele sitä, että palokuntaa ei tarvita, jos tulipaloja ei ole, mutta kun meillä on näitä pensaspaloja jatkuvasti eri puolilla maailmaa. On jotain perusteellisesti silloin vialla EU:n kyvyissä, jos EU-jäsenmaat vuorollaan pitävät varattuna 1 500 sotilasta erilaisiin kriisinhallintaoperaatioihin ja sitten heitä ei kuitenkaan saada — kun kaikki ovat yksimielisiä ja tilanne sitä vaatisi — mihinkään käyttöön. Silloin tässä konseptissa on jotain perinpohjaisesti väärää. Sitten me joudumme tilanteeseen, jossa EU joutuu — ja varmasti kyllä tässä on meidän valmistelukoneistossakin sitten siellä Brysselin päässä selviä puutteita — ikään kuin kerjäämällä kerjäämään ja kokoamaan, että mistä saisi 10, mistä saisi parikymmentä, joku jopa antaa 50:kin sotilasta. Ei tällä lailla voida mitään menestyksekästä, nopeaa tai tehokasta kriisinhallintaa hoitaa. Kyllä tässä on EU:lla erittäin paljon opittavaa. Voi olla pahimmassa tapauksessa, että EU joutuu nostamaan pystyyn kätensä. Missä on syy? Kyllä se on jäsenvaltioissa. Jäsenvaltiot ovat hyväksyneet yksimielisesti sen, että operaatio on tarpeellinen, mutta eivät ole kuitenkaan valmiita antamaan siihen niitä voimavaroja, joita sen läpivieminen edellyttää. Me olemme tekemässä tässä vähintään sen osuuden, mitä edellytetään. Voi olla, että meille tulee tilanteita, joissa tarvitaan vielä enemmän. Kyllä tämä on aika surkea tilanne unionin uskottavuuden kannalta.

Meillä on 1325 aina sisäänrakennettu keskeisenä periaatteena kaikissa kriisinhallintaoperaatioissa ja myöskin Suomen joukkojen ja kriisinhallintaan osallistuvien ihmisten koulutuksessa. Kyllä tämä on myöskin EU:ssa hyvin keskeisesti ymmärretty.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja tästä asiasta, ja myöskin aika monessa puheenvuorossa on kritisoitu näitä taistelujoukkoja. Itsekin kuulun niihin, jotka kritisoivat sitä, että niitä ei ole käytetty, vaikka on ollut sellaisia tilanteita, joissa olisi pitänyt käyttää. Mutta sen sijaan en yhdy siihen, että tällä harjoitustoiminnalla ei olisi mitään merkitystä.

Ministeri Haglund toivottavasti täällä vakuuttaa, että ei se ole paha asia, että suomalaiset sotilaat harjoittelevat lähimaitten sotilaitten kanssa. Kyllähän sotilaat aina harjoittelevat, myöskin Suomessa. Tämä on hyvä asia. Se on tuonut monenlaista yhteensopivuutta meidän Puolustusvoimille, ja se on hyvä asia.

Siis niin kuin ministeri Tuomioja täällä sanoi, vikahan on siinä, että valtiot eivät EU:ssa ole pystyneet sopimaan siitä, miten näitä käytetään ja millaisissa tilanteissa ja silloin, kun tulee akuutteja tilanteita. Tässähän on nyt sitten selvä message ministereille: teidän on käytävä nyt sellaisia neuvotteluja — ja ymmärrän, että Ruotsin kanssa onkin jo käyty — joissa oltaisiin aloitteellisia, että luodaan sellaiset pelisäännöt. Mutta ei tässä pidä tätä yhteistä harjoittelua tuomita. Sehän on erittäin arvokasta Suomelle.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Packalénin puheenvuorot ovat saaneet pyytämään vastauspuheenvuoroa. Puheenjohtaja Timo Soini valitettavasti ei ole paikalla, mutta hänhän usein on korostanut sitä, että Suomella on vain yksi yhteinen ja virallinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. No, nyt kun kuuntelee perussuomalaisten puheenvuoroja eri yhteyksissä, niin siellähän on irtauduttu kehitysyhteistyöstä — tehdään monen sadan miljoonan täysin eriävä ehdotus — joka on keskeinen osa meidän ulkopolitiikkaamme. Nyt kuultiin vahvaa kritiikkiä kriisinhallintapolitiikkaa kohtaan. Sitä on kuultu myös siviilikriisinhallintatoimia kohtaan. EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei hyväksytä, sitä ollaan kovasti vastaan, ja kuitenkin Suomi on mukana. Suomen puolustusratkaisuista, keskeisistäkin, tuntuu löytyvän erimielisyyden kohde perussuomalaisten ja muiden keskeisten poliittisten voimien välillä. Sitten vielä muistutetaan, että Suomen pitäisi olla mukana valikoimatta tappavien maamiinojen ylläpidossa, ja perussuomalaiset haluaisivat irtautua Ottawan sopimuksesta.

Jää kysymään: missä se yksi ja yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on? Kovin pieneksi se ydin sitten supistuu näiden rajausten jälkeen, joita perussuomalaiset toistuvasti esittävät.

Tom Packalén /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myönnän, että perussuomalaisten on ollut vaikeata pysyä tässä yhteisessä linjassa, vaikka kovasti sitä haluaisimme. Esimerkiksi kehitysavun osalta tekisimme pienemmällä rahalla tehokkaampaa jälkeä käyttämällä resursseja paremmin ja tehokkaammin.

Ottawan sopimuksen osalta: se on semmoinen asia, mikä on todella ollut vaikea meille, ja uskon, että tässä salissa on monta muussakin puolueessa olevaa henkilöä, joille se on ollut todella vaikeaa, mutta meille tämä isänmaan puolustaminen on kyllä ollut omantunnon kysymys, niin että tähän hallituksen ulkopolitiikkaan on ollut vaikea yhtyä, mutta olemme parhaamme yrittäneet.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Koskinen analysoi vallan kattavasti tätä, mitkä kysymykset yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ovat olleet perussuomalaisille vaikeita hyväksyä. Itse olin tässä keskustelussa kuitenkin ilahtunut siitä, että erilaisista kriittisistä huomioista huolimatta perussuomalaisten ryhmä on mukana tukemassa sitä, että Suomi osaltaan osallistuu EU-operaatioon Keski-Afrikassa. Ajattelen ainakin itse sillä tavalla, että kun lähetämme suomalaisia sotilaita hyvin vaikeisiin olosuhteisiin kauas kotoa, niin se on varmasti näille sotilaillekin hyvä tuki täältä, että eduskunnassa mahdollisimman laaja joukko on hyväksynyt heidän lähtemisensä.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keski-Afrikan operaation valmistelua leimasi alkuvuonna julkisuudessa poikkeuksellisen voimakas kissanhännänveto ulko- ja puolustusministeriön välillä. Voiko sanoa, että ministeri Tuomioja halusi halata maailmaa hieman enemmän kuin ministeri Haglund ja ehdotti peräti sadan sotilaan lähettämistä? Tolkku kuitenkin voitti, ja todellinen tarve todettiin, kun lopulta päädyttiin lähelle puolustusministerin ehdottamaa lukumäärää, joka on nyt sitten ilmeisesti se 24 sotilasta. Ehkä hyvä näin. Lopputuloksen kanssa voivat perussuomalaisetkin elää. Mutta kysyn vielä: miten jatkossa välttää tämänkaltainen kissanhännänveto ministeriöiden välillä? Eikö kriisinhallintaoperaatioon lähtemiseen liittyvän poliittisen päätöksen jälkeisen operatiivisen vastuun olisi oltava välittömästi puolustushallinnolla eikä ulkoasiainhallinnolla, kuten nyt on tilanne?

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Arvokasta nyt joka tapauksessa on, että täällä vallitsee erittäin laaja yksimielisyys, käytännössä sataprosenttinen yksimielisyys, siitä, että Suomi osallistuu tähän kriisinhallintaoperaatioon Keski-Afrikan tasavallassa. YK:n mandaatista on kysymys: siis vuonna 1956 alkanut tie jatkuu, tällä kertaa se jatkuu Afrikkaan, se alkoi Suezilta. Merkille pantavaa on se, että nyt tämän jälkeenhän, kun tämä tulee toteutumaan, Afrikan liepeillä on kuutisenkymmentä suomalaista rauhanturvaajaa. Se kertoo maailman muutoksesta ja siitä, missä päin hätä kasaantuu, missä päin tarvitaan myös suomalaisten rakentavaa otetta.

Taisteluosastoista: Ei niitä ole tarkoitettu alun perin mihinkään laajaan kriisinhallintaoperaatioon, pitkäaikaiseen sellaiseen, vaan nimenomaan nopeisiin tilanteisiin, missä hätä on suuri, ja estämään nimenomaan humanitäärisiä konflikteja. Tässä olisi ollut kyllä taisteluosastojen käyttämisen paikka. Minä kysyn: mitä Suomen hallitus aikoo tehdä, jotta byrokraattiset esteet voidaan tämmöisen tieltä poistaa?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keski-Afrikan operaatio on perusteltu. Kansainväliset tehtävämme ovat vuosi vuodelta ja tehtävä tehtävältä olleet vaativampia. Ehkä tämä Keski-Afrikka ei nyt osaltamme ole kaikkein riskialttein, mutta kuitenkin on mahdollista, että sieltäkin viestit ovat suru-uutisia taikka tulee loukkaantuneita suomalaisia nais- ja miessotilaita.

Te, puolustusministeri Carl Haglund, olette ansiokkaasti vienyt eteenpäin kriisinhallintaveteraanien ohjelmaa, jolla Suomeen luotaisiin pelisäännöt vastuista näissä tilanteissa, kun henkilö loukkaantuu henkisesti tai fyysisesti, ja siitä, miten kannamme esimerkiksi näiden nuorien naisten ja miesten perheistä vastuuta. Kysyisin teiltä, arvoisa ministeri: millä tavalla tämä kriisinhallintaveteraaniohjelmatyö on edennyt, ja koska tulette esittelemään eduskunnalle ja puolustusvaliokunnalle tämän kriisinhallintaveteraaniohjelman?

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime päivinä huomio on kiinnittynyt Suomen turvallisuuden perusasioihin, mutta on tärkeää nähdä, että myös Afrikalla on yhteys Euroopan turvallisuuteen. Perustelut Keski-Afrikan operaatioon osallistumiselle ovat tietysti ennen kaikkea humanitääriset, hädänalaisten ihmisten auttaminen, mutta on perusteluilla myös turvallisuuspoliittiset näkökohtansa. Keski-Afrikka on ikävä kyllä eräänlainen romahtanut valtio, ja tällaiset valtiot toimivat tukikohtina tai alustoina terroristeille ja erilaisille rikollisjärjestöille, ja tässä on kysymys myös kansainvälisestä terrorismin ennaltaehkäisystä, johon Suomen on oma osuutensa annettava. Ja lopultakin tässä on kysymys kansainvälisestä kriisinhallinnasta, jossa Suomella on pitkä perinne, ja tästä myös tässä operaatiossa on kysymys.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keski-Afrikan tilanne on hieman sekava. Siellä ei ole selkeitä osapuolia, vaan osapuolia on useita, ja tämä tilanteen sekavuus tekee tästä operaatiosta vaarallisen. Siellä on todelliset riskit siihen, että tapahtuu loukkaantumisia, haavoittumisia, sairastumisia, mutta myös on varauduttava siihen kaikkein pahimpaan uutiseen. Eli ytimenä on loppujen lopuksi se, että Suomen on huolehdittava nykyisistä rauhanturvaveteraaneista ja mahdollisesti niistä tulevista. Miten tähän ollaan varauduttu tämänkin operaation kohdalla?

Ministeri Haavisto, sanoitte, että operaatio on hyvin pitkälle humanitaarinen. Voisiko tämän operaation kohdalla käyttää kehitysyhteistyörahoja?

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministereiden puheenvuoroissa ja myös tässä keskustelussa on laajasti tunnustettu se tosiasia, että Euroopan unionin kriisinhallintatoiminnassa on totisesti kehittämisen varaa. Tämä koskee erityisesti tätä sotilaallista kriisinhallintaa, mutta samalla tavalla myöskin siviilikriisinhallintaa. Ilman muuta se tilanne, mikä nyt on, kun rahoitus-, suunnittelu- ja komentovastuut ovat eri paikoissa, luo hyvin haastavan konseptin. Tiedän, että Suomen ministerit ovat etsineet kumppaneita ja tehneet vahvaa työtä sen eteen, että saataisiin tämä Euroopan unionin kriisinhallintatoiminta ja sen täytäntöönpano toimimaan nopeammin, tehokkaammin ja paremmin, mutta kyllä ne avaimet taitavat sitten loppujen lopuksi olla, juuri niin kuin täällä on todettu, siinä, että sitä halua löytyy myös muilta jäsenmailta ja keskeisiltä jäsenmailta. Mutta myöskin seuraava komissio, seuraava ulkosuhdehallinnon johtaja, tulee olemaan tässä keskeisessä roolissa, ja voisi sanoa, että yksi Suomen keskeisiä viestejä seuraavalle kohta, Euroopan unionin vaalien jälkeen, valittavalle komissiolle ja sen työohjelmaan on kyllä se, että tähän asiaan pitää saada muutos. Meidän pitää Euroopan unionissa saada se laaja toimenpide- ja keinovalikoima ja myöskin ne rahavarat, mitkä meillä on käytössä, toimimaan nykyistä huomattavasti paremmin.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Edustaja J. Niinistölle toteaisin, että meillä on ollut koko ajan vain yksi näkemys ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa. Ensimmäisen keskustelun perusteella päätimme siitä, että me selvitämme, mitkä ovat meidän osallistumismahdollisuudet, ja luvut silloin olivat enintään 100. Tämän olen todennut julkisuudessa ottamatta kantaa siihen, mikä on se luku, eikä kukaan muukaan ole ottanut kantaa siihen. Se luku on sitten tässä täsmentynyt valmistelun kuluessa siksi, mikä nyt tässä selonteossa esitetään. On aivan turha nähdä tässä mitään erimielisyyksiä, vaan meillä on ollut avoin tilanne, jota on selvitetty.

Sitten näistä taisteluryhmistä. Toteaisin edustaja Kääriäiselle, että jos ne byrokraattiset esteet olisivat Suomessa, kyllä me olisimme varmasti ne jo purkaneet, (Seppo Kääriäinen: EU:ssa!) mutta ne ovat nimenomaan Euroopan unionissa ja ne ovat muissa jäsenvaltioissa ja myöskin tässä koko konseptissa. Lähtisin todella sitä kysymään, että kun jäsenvaltiot ovat kukin vuorollaan valmiita varaamaan yhteensä 1 500 sotilasta tähän tarkoitukseen, että tähän voidaan heidät irrottaa hyvin nopeasti, miksi sitten kertaakaan ei ole voitu tätä voimavaraa käyttää. Vaan sitten ollaan tilanteessa, jossa nyt raavitaan kasaan muutamia kymmeniä sotilaita valtio valtiolta, ja ollaan muuten tilanteessa, jossa koko operaation käynnistäminen näyttää jopa vaarantuvan. Kyllä tässä on silloin siinä konseptissa vikaa. (Kokoomuksen ryhmästä: Kyllä!)

Meidän pitäisi ehkä päästä sellaiseen, että meillä olisi kiinteä määrä kulloinkin jokaisesta jäsenvaltiosta, tai vuorotellen eri jäsenvaltioista, sotilaita käytettävissä kriisinhallintaoperaatioihin ja niitä käytettäisiin ja koottaisiin aina tarpeen mukaan, EU:n päätösten mukaan. (Kokoomuksen ryhmästä: Hyvä ajatus!) Elikkä emme puhuisi vain tällaisesta yhdestä isosta möhkäleestä, jonka käyttö todellakin tuntuu olevan äärimmäisen vaikeata. Todellakaan ei ole kertaakaan vielä tilannetta tullut, jossa juuri sitä joukkoa olisi tarvittu, mutta sen sijaan niitä voimavaroja tarvittaisiin koko ajan erilaisissa kriisinhallintatehtävissä. Minä luulen, että Suomi on tässä kuitenkin ehkä muita paremmin valmistautunut olemaan joustavasti mukana tällaisessa tarpeellisessa yhteistyössä.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Ensiksi tähän edustaja Salolaisen ihan oikeaan huomioon siitä, että nämä taisteluosastot tosiaan siinä muodossa, missä ne tänä päivänä ovat, harjoittelevat hyvin yhdessä, ja se ehdottomasti tuo sitä lisäarvoa, mitä te kuvasitte. Sitten on tietenkin toinen asia, että voidaan lähteä arvioimaan sitä, mikä on se tuotu lisäarvo suhteessa siihen, että niitä tosiaan ei ole aina käytetty, ja mitä ne maksavat. Tämä kriittinen keskustelu on syytä käydä, ja se liittyy juuri siihen, mihin ministeri Tuomioja äsken kiinnitti huomiota. Ja juuri tästä syystä, edustaja Kääriäinen, olemme tosiaan pyrkineet, niin ministeri Tuomioja kuin minä, tuomaan tätä esille. Juuri siitä syystä olemme tukeneet Ruotsia siinä, että olemme yrittäneet katsoa Ruotsin kanssa yhdessä semmoista aloitetta, missä arvioitaisiin varsinkin puolustusministerifoorumilla, minkä takia ne käytännön esteet vaikuttavat olevan niin suuria. Voi olla, että joissain maissa ne eivät olekaan käytännön esteitä, vaan enemmän ulkopoliittisia ja poliittisia esteitä, vaikka sitten joskus muodollisesti käytetään käytännön verukkeita sille, että ei haluta käyttää näitä taisteluosastoja silloin, kun niitä olisi syytä ottaa käyttöön.

Sitten tästä kriha-veteraaniohjelmasta. On hyvä, että se nousi tässä esille. Tosiaan, niin kuin tässä on parissakin puheenvuorossa käynyt ilmi, tämmöinen on minun toimestani aloitettu. Se oli erittäin tärkeä toimenpide, koska meillä on yhä enemmän näitä suomalaisia, jotka ovat isänmaan puolesta palvelleet eri kriisinhallintatehtävissä. Heistä on tietenkin syytä pitää hyvää huolta ja varmistua myös siitä, että kun he palaavat kotimaahansa, niin heidän psykososiaalinen huoltonsa on hyvää ja heistä pidetään huolta, jos heillä on loukkaantumisia tai muuta.

On kyllä ikävä kyllä sanottava se, että kaikilta osin tässä ei ole tähän mennessä onnistuttu. Se on myönnettävä ihan nöyrästi, että Suomi ei ole tässä onnistunut. Tämähän on ensisijaisesti STM:n ja Valtiokonttorin vastuualue, mutta nyt olemme puolustushallinnossa aloittaneet tämän asian ja hyvässä yhteistyöhengessä muun muassa ministeri Risikon kanssa, joten tämä mielestäni etenee nyt oikein hyvin. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kehitysministeri Pekka Haavisto

Arvoisa puhemies! Puutun vain kehitysyhteistyön ja humanitäärisen avun osalta tähän tilanteeseen.

Ensinnäkin on hyvä nähdä, että huolta kannetaan nimenomaan Keski-Afrikan tasavallan sisäisestä tilanteesta ja nähdään se ongelma, että jos maan annetaan luhistua — yli 2 miljoonaa pakolaista on liikkeellä — se vaikuttaa paitsi maan omaan kehitykseen, välittömästi naapurimaihin, niiden vakauteen ja tilanteeseen, mutta myös meihin eurooppalaisiin lisääntyvien pakolaisvirtojen mutta myös tällaisten terrorismimahdollisuuksien muodossa. Olemme nähneet, mitä tapahtuu Pohjois-Afrikassa. Emme halua, että mistään valtiosta tulee tällainen vapaa kenttä, jossa kuka vain voi toimia sotilaallisesti millä tavalla tahansa. Sen takia sinne pitää saada järjestys ja kehitys liikkeelle, ja tämä on tässä tietysti lähtökohtana.

Mitä sitten on tehty kehitysyhteistyöllä ja humanitäärisellä avulla? Keski-Afrikan tasavalta ei ole meidän kahdenvälinen kohdemaamme eikä sellaiseksi varmaan tule näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa tulemaan, mutta olemme auttaneet YK:ta. Olemme tukeneet BINUCAa eli YK:n rauhanrakennustoimintoja siellä. Olemme olleet mukana humanitäärisessä apuryhmässä, joka auttaa Keski-Afrikan tasavaltaa. Olemme yksi niitä harvoja maita, joka sinne on satsannut. Kaikki kiinnittävät nyt huomiota moneen muuhun kriisiin. On Somaliaa, on Etelä-Sudania. Me olemme olleet myöskin tässä vahvasti liikkeellä. Olemme tukeneet suomalaisia kansalaisjärjestöjä, muun muassa Kirkon Ulkomaanapua, kun se on tehnyt erittäin tärkeää työtä kansalaisten suojelemiseksi Keski-Afrikan tasavallassa. Nämä ovat niitä kehitysyhteistyön välineitä, jotka tässä ovat käytössä. — Jos edustaja Packalènilla on tehokkaampi tapa käyttää tätä rahaa, kuulen sen mielelläni, mutta minulla on ollut sellainen vaikutelma, että ainakin tässä tapauksessa on varoja käytetty tehokkaasti, ja olemme saaneet siitä kiitosta, että olemme olleet etupainotteisesti liikkeellä.

On hirvittävän tärkeää, että osaamme myöskin tehdä yhteistyötä Afrikan unionin kanssa tällaisessa kriisissä. Afrikan unionilla on siellä MISCA-operaatio, omia sotavoimia, mutta myös monia muita toimintoja, ja on tärkeää, että Euroopan unioni ja Afrikan unioni ovat tässä kriisissä ja sen hoitamisessa yhdessä liikkeellä.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tärkeää, että Suomi kantaa kansainvälisen vastuunsa ja on osa tällaista kansainvälistä kriisinhallintajoukkoa siellä Keski-Afrikan tasavallassa ja tuo sitä turvaa ja apua niille ihmisille, jotka tällä hetkellä siellä kärsivät.

Täällä on monessa puheenvuorossa tuotu esille, että kyseessä on humanitaarinen ja myös kehitysapua turvaava operaatio. Siellä turvataan lentokenttää ja näitä huoltoreittejä. Tämän kustannuksen Suomelle on arvioitu olevan noin 10 miljoonaa euroa: 2,4 miljoonaa ulkoministeriön hallintoluokasta ja 7,6 puolustusministeriön hallintoluokasta. Kysyisinkin: koska on näin vahva kehitysyhteistyö- ja humanitaarinen fokus tässä toiminnassa, tulisiko jatkossa harkita enemmän rahoituksen suuntaamista sieltä kehitysyhteistyöpuolelta kuin puolustusministeriön hallintoluokasta?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ensinnä todettava, että Suomi on koko olemassaolonsa ajan auttanut, aina mihinkä apua tarvitaan.

Mutta sitten kysyisin, kun te EU:n ulkoministerit teitte tämän vuoden alusta yhteisen päätöksen, että lähetetään näitä kriisinhallintajoukkoja, niin ainakin lehtitietojen mukaan Italia ei osallistu, Saksa osallistuu vain logistiikalla, eli mitkä maat nyt tällä hetkellä sitten osallistuvat tähän, ja miksi kaikki sitten eivät, kun EU:n ulkoministerit ovat tehneet tämmöisen päätöksen?

Sitten vielä: Kyllä minun mielestäni on tämä diplomatiakin varmaan eduksi. Se tulee huomenna Ukraina-keskustelussa. Kyllä me haluamme myös tämmöistä ennaltaehkäisyä. Minun mielestäni sekin kuuluu tähän kriisinhallintaan. Ulkoministerien pitäisi entistä enemmän miettiä, mitenkä voisi tehdä tätä etupainotteista työtä, niin että ennen kuin se tuli lähtee käyntiin, niin se pystyttäisiin jo ennalta sammuttamaan.

Se on todettava, että kyllä täällä eduskunta tämän muutaman kymmenen vuoden ajan on ollut hyvin yksimielinen, kun ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on täällä keskusteltu, niin että ei ketään käy näyttää sormella.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen kriisinhallinta on tärkeää toimintaa, ja on varmasti perusteltua osallistua tähän operaatioon.

Mutta, edustaja Kalliorinne, kyllä tämä meidän kansalliseen puolustukseemme liittyy myöskin. Suomen puolustusvoimat sinne menee tätä tärkeää työtä tekemään. Enkä voi olla muistuttamatta siitä, että viime vuosien myllerrykset Puolustusvoimissa ja Puolustusvoimien hallinnonalan määrärahaleikkaukset ovat kyllä kipeä tekijä koko meidän puolustuksessamme.

Humanitääriset perusteet ovat ilman muuta perusteltuja siltä osin, kun tähän osallistumme, mutta kyllä mielestäni näistä operaatioista on oltava myös selkeää hyötyä oman kansallisen puolustuskykymme kannalta. Sen takia vielä tähdennän teiltä, arvoisa puolustusministeri: Mitkä ovat ne keskeisimmät operaation kansalliset hyödyt ja kansallisen puolustuskykymme kannalta parantavat tekijät? Tuleeko jotain uutta tässä operaatiossa, mitä me emme muussa, esimerkiksi harjoittelutoiminnassa, saa?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Komi ja Sinnemäki nostivat esiin naisten roolin kriisinhallinnassa, ja se on tosi tärkeää. Kriiseissä, joissa käytetään joukkoraiskauksia, lapsisotilaita, muita hyvin julmia sotimisen ja kriisin muotoja, naisten osaamista tarvitaan. Vaikka täällä ei ole tarkoitus puhua meidän omasta puolustusjärjestelmästämme, niin yhteys asioiden välillä kuitenkin on. Se, että meillä Suomessa on vain miehiä sukupuolen perusteella koskeva asevelvollisuus Turkin, Kreikan ja Kyproksen ohella, tekee kyllä haasteen siitä, riittääkö meillä muun muassa kriisinhallintatehtävään naisia riittävästi. Olen kuullut, että olemme joskus saaneet myöskin huomautuksia, että erityisesti upseerien osalla Suomi ei pysty oikein suosituksia täyttämään näissä kriisinhallintaoperaatioissa.

Kysyisin oikeastaan ministereiltä sitä, turvaako tämä järjestelmä riittävästi, koska kriisit eivät varmaan tähän lopu, tulee uusia kriisejä, vielä vaikeampia kriisejä, niin että tämä naisten osaaminen ja kyky kriisinhallintatehtävissä pystyttäisiin turvaamaan.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Militära insatser är säkert bra och nödvändiga. Sedan kan man diskutera om de ska byggas upp under ett europeiskt paraply eller FN, men den debatten kommer senare enligt statsrådets redogörelse.

Det talas i redogörelsen om främjandet av säkerheten på Afrikas horn, i Afrika söder om Sahara. Vi har intresserat oss för Sudan, Nordafrika, men hittills ganska lite för Västra Afrika.

Minister Haavisto räknade upp alla tänkbara och otänkbara insatser som kan göras. Som konstateras i redogörelsen håller EU:s krishantering på att förskjutas till Afrika, och det viktiga på sikt är inte att göra militära insatser utan att lösa de konflikter som är underliggande. Afrikanska unionen är en viktig medspelare och kanske också Ecowas genom Awepaa.

Herr talman! Bilden av vad Finland gör i Afrika i dag är alldeles för oklar, och jag skulle vilja fråga herrar ministrar: Vore det inte dags att för riksdagen presentera en tydlig redogörelse för vad Finland tänker göra för långsiktiga insatser i Afrika, både inom civil och militär krishantering? Hit hör också 1325.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin jatkaa tätä pohdintaa hiukan samoista näkökohdista kuin edustaja Nauclér, että mitkä rauhanturvaoperaatiot tehdään YK:n alla ja mitkä EU:n alla. Olen ymmärtänyt, että tässä Keski-Afrikan kriisissä YK:n rauhanturvaoperaatio on vasta valmistelussa ja on arvioitu, että sen toimintakykyyn saattaminen vie oman aikansa. Siksi pidetäänkin nyt tärkeänä, että saadaan EU:n kriisinhallintajoukot mahdollisimman nopeasti liikkeelle. Mutta mietin hiukan tätä asetelmaa pidemmällä aikajänteellä, miksi YK:lla ei ole valmiutta nopeaan reagointiin ja toisaalta piileekö tässä riski, että YK jatkossakin yrittää sysätä enemmän ja enemmän vastuuta tulevissa kriisipesäkkeissä myös muualla päin maailmaa.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Ensinnäkin YK:n peruskirja lähtee siitä jo, että alueelliset järjestöt vastaavat ensisijaisesti turvallisuudesta ja kaikki, mitä alueelliset järjestöt, kuten EU tässä tapauksessa, ovat tekemässä, tapahtuu YK:n mandaatilla. Ei ole siis kyse siitä, että YK olisi sysäämässä minnekään vastuuta. Sitä paitsi se YK on juuri ne samat jäsenvaltiot, jotka ovat yhteensä mukana erilaisissa alueellisissa järjestöissä.

Täällä esitettiin aivan hyvä kysymys siitä, miksi jotkut maat eivät ole tässä operaatiossa mukana. Sanoisin vain, että oikea paikka esittää se kysymys on näiden maiden parlamenteissa. Minä en voi vastata heidän puolestaan mutta voin todeta sen, että meillä on tällä hetkellä tieto siitä, että Ranskan ohella, joka siis ilman muuta kantaa jatkossakin suurimman vastuun, ehkä päälle 300 sotilasta noin puolesta tusinasta maasta on ilmoitettu tähän operaatioon, ja se ei vielä mahdollista päätöksen tekemistä, joten kyllä tämä on asia, joka tullaan käymään läpi hyvin huolellisesti jatkossa.

Sitten tähän Afrikkaan sanoisin näin, että me emme ole tehneet ennenkään tällaisia alueellisia selontekoja mutta uskon, että vastaukset kaikkiin niihin edustaja Nauclérin ihan oikeisiin ja perusteltuihin kysymyksiin kriisinhallinnasta, kehitysyhteistyöstä, hauraiden valtioiden kysymyksistä, jotka koskevat Afrikan valtioita, löytyvät kaikista muistakin meidän tännekin eduskunnalle toimittamistamme selvityksistä ja selonteoista. Voidaan ne tietysti koota yhteen Afrikka-kansioonkin, mutta se ei sitä muuta, koska esimerkiksi ne periaatteet, joita me Afrikassa noudatamme, ovat samoja kuin ne, joita me noudatamme tietysti muuallakin soveltuvin osin. Tosin tiedämme, että Afrikassa on aivan erityisiä haasteita, ja varmasti niitä tulee käsiteltäväksi, kun EU—Afrikka-huippukokouksen valmisteluista annamme raportin eduskunnalle itse asiassa jo parin viikon päästä.

Kehitysministeri Pekka Haavisto

Arvoisa puhemies! Täällä oli pari kysymystä. Edustaja Jalonen ja edustaja Jokinen kiinnittivät huomiota samaan kysymykseen, voitaisiinko tällainen kriisinhallintaoperaatio, jossa on näin vahva humanitäärisen tuen luonne tai humanitääristen toimintojen tuen luonne, laskea osaksi kehitysyhteistyötä tai osaksi humanitääristä apua. Tämähän on asia, joka aina aika ajoin puhuttaa kansainvälistä yhteisöä tuolla OECD:n Dac-komiteassa, joka antaa nämä oda-luokituskriteerit. Siis Suomi ei itse päätä, mikä luokitellaan kehitysyhteistyöksi, vaan siitä päättää kansainvälinen järjestö ja sen kriteeristö. Siellä on näitä toimijoita, jotka haluaisivat erilaiset militaarioperaatiot myös tämän luokituksen alle, mutta silloin ehkä koko kehitysyhteistyön ja humanitäärisen toiminnan näkökulma vääristyy. Voisikin olla niin, että suurimpia avunantajia olisivat ne, joilla olisi suuria sotilasoperaatioita Afganistanissa, Irakissa ja näin poispäin. Tämä voisi väärentää koko tätä laskentatapaa kehitysyhteistyön ja humanitäärisen avun osalta. Sen vuoksi tähän ei ole menty mutta tätä rajankäyntiä on käyty niissä tapauksissa, joissa on esimerkiksi tarvittu sotilaita suojaamaan humanitääristä kuljetusta ja niin poispäin.

Sitten edustaja Nauclérille vielä näistä linjauksista. Nyt on juuri ulkoministeriössä valmistunut kaksi hyvin ajankohtaista linjausta, jotka liittyvät Afrikkaan. Toinen on demokratiatuen linjaus, joka liittyy juuri näihin valtioihin, joista nyt puhumme, miten rakennamme demokratiaa, miten autamme demokratian rakentamisessa näissä valtioissa, ja hauraiden valtioiden linjaus, jossa mietitään niitä toimenpiteitä, joilla Suomi voi kaikkein tehokkaimmin auttaa hauraita valtioita nousemaan jaloilleen ja estää tämän väkivallan kierteen uusiutumisen. Mehän näemme hirvittävän usein, että päästään semmoiseen, että juuri niin kuin kurottaudutaan rauhaan ja ollaan siinä reunalla ja saadaan ehkä tulitauko ja taas lopsahdetaan takaisin sinne taistelevien ryhmien todellisuuteen. Siellä pitäisi olla se vaikuttamisen hetki, jolloin voidaan maata nostaa ylös ja saada sinne rauhaa, vakautta ja sitten niitä omia instituutioita, joilla päästään kehityksessä eteenpäin. Tällaiset välineet on meillä olemassa.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Lyhyesti ensiksi edustaja Savolan huomioon tästä, mitkä ovat nämä kansalliset hyödyt: Haluan edelleen tähdentää sitä, että lähtökohtana, kun me näihin operaatioihin lähdemme, ovat kyllä muut kuin kansalliset hyödyt, ja sinä päivänä, kun sitä lähdetään muuttamaan, se on aika suuri linjanmuutos tähän meidän rauhanturvaamis- ja kriisinhallintapolitiikkaamme. Lähtökohta on se, että me lähdemme sinne auttamaan. Sitten on vääjäämättä niin, ja hyväkin näin, että siitä syntyy kyllä meille kansallistakin hyötyä varsinkin sitä kautta, että kaikki ne henkilöt, jotka sinne lähtevät — tässä tapauksessa 24 henkilöä, tämän päivän arvio — tietenkin oppivat asioita, joista on Suomelle hyötyä. Osa heistä on tosiaan meidän palkattua henkilöstöämme, ja he sitten voivat viedä sitä osaamista eteenpäin meidän organisaatiossamme. Osa on reserviläisiä, jotka saavat hyödyntää ja testata sitä erikoiskoulutusta, mitä heille on annettu, olivat he sitten CIMIC- eli näitä Civil Military -yhdistämiskoulutuksen saaneita upseereita tai sitten näitä, jotka keskittyvät muun muassa miinanraivaukseen ja muuhun. He tietenkin pääsevät niin sanotusti testaamaan, harjoittelemaan oikeissa, vaikeissa olosuhteissa niitä asioita, mihin heitä on koulutettu, ja se on tietenkin suuri kansallinen hyöty, joskaan se ei ole tässä päällimmäisenä.

Sitten, arvoisa puhemies, lyhyesti: Mielestäni edustaja Uotila toi tähän keskusteluun erittäin hyvän näkökohdan eli naiset kriisinhallinnassa. Olen aloittanut kokeilun, jolla on yritetty houkutella naisia Puolustusvoimiin, siis suorittamaan vapaaehtoisesti asepalvelusta, koska käytännössä niille naisille, jotka lähtevät kriha-operaatioihin suomalaisina sotilaina, edellytys on tietenkin se, että he ovat suorittaneet tämän asepalveluksen, ja tänä vuonna meillä oli ennätysmäärä hakijoista naisia, osittain kiitos tämän meidän kokeilumme, joka on aloitettu Pirkanmaalla ja joka näillä näkymin laajenee mahdollisesti tulevaisuudessa koko maahan. Sillä kannustetaan naisia osallistumaan Puolustusvoimien työhön ja sitä kautta saadaan sitten enemmän materiaalia, josta valikoida myös naisia kriisinhallintatehtäviin. — Kiitos.

Kari Tolvanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On täysin selvää, että EU:n ja meidän sotilaiden täytyy osallistua tähän operaatioon, ja ensisijainen asia on tietysti tämä inhimillinen kärsimys ja humanitäärinen hätä, joka siellä on. Me annamme sinne ensiavun ja autamme siviilien suojelussa ja tilanteen vakauttamisessa — mutta kun kääntää tätä asiaa toisinpäin, itsekkäästikin ajatellen: mitä me tästä saamme? EU saa sieltä aivan varmaan suojan siihen, että esimerkiksi tämmöinen terrorismi tai järjestäytynyt rikollisuus, joka useimmiten muhii tämmöisissä pesissä, ei leviä EU:n alueelle. (Ilkka Kanerva: Eikä minnekään!) Se on aivan selvä asia. Ja toinen asia on se myös, että kyllä suomalainen huippukoulutettu sotilas saa sieltä kokemuksia ja näkemyksiä ja koulutusta.

Mutta haluaisin kysyä ministeriltä, kun tämä tilanne, toiminta tuolla Keski-Afrikan tasavallassa, on haastava ja vaikea: miten tämä sotilaiden koulutus etenee, ja onko sitä jo aloitettu, koska se on aivan toisenlainen maaperä kuin suomalainen metsä? Turvavälineistöllä voidaan (Puhemies koputtaa) tiettyjä asioita estää, mutta koulutus on se ykkösjuttu vahinkojen estämisessä.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että tämä Keski-Afrikan kriisinhallintaoperaatio on erittäin tarpeellinen yksinpä väestön turvallisuuden parantamiseksi ja humanitäärisen avun perillemenon varmistamiseksi, mutta minäkin jatkaisin siitä, mistä muiden muassa edustaja Kääriäinenkin ja monet muut täällä ovat puhuneet. Kuinka kauan meillä on varaa tuhlata olemassa olevaa resurssia? Kannattaako meidän pitää yllä näitä EU:n taistelujoukkoja, jos kynnys niitten käyttämiseen, olipa kriisi millainen tahansa, on aina vain yhä korkeampi? Joukkojen käytettävyyttä ja joustavuutta ihan varmasti voitaisiin parantaa ja katsoa, mikä siellä oikein mättää.

Minä en oikein ymmärrä, miksi me pidämme yllä järjestelmiä, joita ei sitten käytännön toimissa todellakaan käytetä, ja kriisit eivät maailmasta ainakaan ole häviämässä, eivät pitkäkestoiset eivätkä lyhytkestoiset, eli tämä on kyllä minun mielestäni suurta tuhlausta.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän Euroopan unionin sotilasoperaation tehtävänä on tukea Afrikan unionin MISCA-operaatiota, ja sen tärkeimpiä tavoitteita on saada osapuolet luovuttamaan aseensa, jotta asukkaiden kotiinpaluu on mahdollista. Tämän vuoksi kysyisin asianosaisilta ministereiltä: onko voimankäyttö mahdollista näillä Euroopan unionin sotilasoperaation sotilailla, ja olisiko tässä ollut syytä käyttää tätä taisteluoperaatiota alkuvaiheessa?

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täsmälleen oikein arvioitu tilanne. — Totean vain tässä, en niinkään vain hallituksen aitioon, koska debattia voidaan käydä myös lattialla: Totta kai, edustaja Yrttiaho, Keski-Afrikan tasavalta on yhdessä Tšadin, Brazzavillen Kongon ja Gabonin kanssa ollut Ranskan Keski-Afrikan siirtomaita, ja varmasti siitä on ollut Ranskalle hyötyä, mutta kyllä Ranska maksaa tänä päivänä siitä myöskin vastaantulohintaa. Toivoisin, että eduskunta voisi olla aidosti yksimielinen siitä, että ne ihmiset, jotka elävät siellä savanneilla ja trooppisissa sademetsissä, eivät joutuisi tämän vanhan historian takia kärsimään humanitaarisesta tilanteesta vaan että myöskin Suomesta tulisi vahva yksimielinen signaali siitä, että me haluamme olla tällaisissa humanitäärisissä operaatioissa mukana, kun meillä siihen on aidosti annettavaa, myönteistä rakentavaa panosta — maassa, jossa lukutaidottomuus on vallitseva ilmiö, jossa omavaraismaanviljelys vallitsee kaiken kaikkiaan yhteiskunnassa ja niin edelleen. Se maa, jos joku, tarvitsee apua, (Puhemies koputtaa) ja kuvittelisin, että tästä voisi olla yksimielinen, ja se koskee myöskin äärivasemmistoa.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vastauksena edustaja Kanervalle täytyy todeta, että kyllä sotilaspolitiikassa yleisesti pidetään tosiasiana, että Keski-Afrikan tasavalta toimii itse asiassa sotilastukikohtana Ranskan laajemmassa Françafrique-strategiassa, ja lähtökohdat nousevat juuri tästä. Ranskalaisilla yhtiöillä, muun muassa Arevalla, on valtavat valtaukset 25 vuoden ajalla uraanikaivoksille, ja Ranskan ydinohjelma nojaa pitkälle paitsi Keski-Afrikan myös tietenkin vielä tärkeämmän Nigerin uraaniin.

Elikkä kyllä nämä suurten yhtiöiden intressit täällä ovat koko ajan mukana, ja Ranska nyt olisi voinut 40 vuodessa pystyttää demokratian tuohon maahan mutta ei ole sitä tehnyt.

Minulla olisi kysymys vielä ministerille, mutta ehkä kysyn seuraavalla kerralla.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin vielä palannut tähän ihan peruskysymykseen, vaikka on selvää, että tässä salissa on laaja yksimielisyys, hyvin laaja yksimielisyys, tämän operaation takana: kun aikaisemmassa puheenvuorossaan edustaja Yrttiaho totesi, että heidän ryhmänsä käyttäisi mieluummin tämän 10 miljoonaa euroa suoraan humanitääriseen apuun, niin eikö tässä operaatiossa ole kysymys juuri siitä, että tällä hetkellä turvallisuustilanne Keski-Afrikan tasavallassa on niin huono, että humanitäärisen avun perillemenoa ei voida turvata, ellei tilannetta saada vakautettua ja rauhoitettua? Meille annetun tiedon mukaan avustustyöntekijöitä kohtaan on ollut hyökkäyksiä siellä, avustustyöntekijät ovat menettäneet henkensä. Eli tällä operaatiolla pyritään saamaan aikaiseksi olosuhteet, joissa sitten myös toteutuvat itse asiassa nuo aika isot apulupaukset humanitäärisestä avusta niin, että ne todella voivat saavuttaa ne ihmiset, joille apu on tarkoitettu.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Naisia tarvitaan lisää sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Monessa tilanteessa vuorovaikutusta paikallisen väestön kanssa ei synny, jos partio koostuu vain miehistä. Naissotilaan kohtaaminen voi olla mullistavaa myös esimerkin vuoksi. Koulutettuja, itsenäisesti toimivia naisia ei usein löydy kriisialueiden yhteisöistä. Naisten osallistumisella on merkitystä myös YK:n "Naiset, rauha ja turvallisuus" -päätöslauselman perusteella.

Nykyään sodankäynnissä ja kriisialueilla on lukuisia tehtäviä, joissa sotilaan muut ominaisuudet kuin fyysinen voima ratkaisevat. Naisten määrän kasvattaminen kriisinhallintaoperaatioissa edellyttää meiltä naisten hakeutumista vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Puolustusvoimien pilotti naisten houkuttelemiseksi vapaaehtoiseen asepalvelukseen on tuottanut tulosta. Onkin tarpeen, että Pirkanmaalla toteutettu Puolustusvoimien kokeilu naisille lähetettävästä rekrytointikirjeestä laajennetaan koko maahan ja lisätään näin naisten kiinnostusta ja määrää paitsi varusmiespalvelukseen myös kriisinhallintaoperaatioihin.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keski-Afrikassa on kriisi, johon tarvittaisiin nopeaa sotilaallista puuttumista. Samanaikaisesti EU:n taistelujoukot harjoittelevat jossakin, ilmeisesti Euroopassa, eivätkä suostu lähtemään sinne, koska jäsenmaat eivät onnistu saamaan aikaan päätöstä, ja samanaikaisesti kerätään sitten toista joukkoa, joka sinne lähtee. Olen ulkoministerin kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että kyllä tässä joku mättää.

Vakaumuksestani johtuu, että olen tietysti pitkällä katsannolla hyvin iloinen, jos taistelujoukkojen ei tarvitse taistella, mutta jos taistelujoukkojen ainoaksi saavutukseksi jää vasemmistoliiton puheenjohtajan vaihtuminen, niin ehkä sekään nyt ei aivan oikein ole.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Operaatio on humanitaarinen, niin kuin tässä on monessa puheenvuorossa todettu, ja aivan oikein, tämä on oikea lähestymistapa tällaiseen vakavaan asiaan. Suomen ja suomalaisten täytyy kantaa siitä oma vastuunsa.

Kuitenkin tässä keskustelussa on vilahtanut myös näitä niin sanottuja itsekkäitä näkökulmia tai aidon kotimaisia näkökulmia, ja ministeri Haglundilta haluaisin kysyä sellaista asiaa, miten Puolustusvoimat arvioi näiden lukuisten kriisinhallintaoperaatioiden tuloksellisuutta, kokemuksia, hyötyjä ja haittoja suhteessa siihen, minkälaista koulutuksellista oppia sieltä on saatu, minkälaista johtamistaitoa, ja miten sitä on sitten edelleen Puolustusvoimissa voitu käytännön työssä käyttää hyväksi.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kriisinhallintaa tai kehitysyhteistyötä pitää toki kehittää koko ajan tuloksekkaampaan suuntaan. Luulen, että me kaikki olemme siitä ihan samaa mieltä.

Keski-Afrikan tasavallan osalta ennakkovaroituksista huolimatta kansainvälinen yhteisö ei ole ollut todellakaan toimissaan ripeä, ja kuten ministeri Tuomioja täälläkin totesi, EU:ssakin valmistelu on edennyt aivan liian hitaasti, joten kyllä tässä on opittavaa koko kansainväliselle yhteisölle jälleen kerran. Tätä pitää pohtia myös taisteluosastojen osalta.

Mutta kysymys vielä: Ranskalaiset menivät nyt paikalle ennen EU:ta ja tulevat olemaan tosiaankin merkittävä osa myös tätä EU:n operaatiota. Heillähän on ollut mandaatissaan myös aseistariisunta. Haluaisinkin nyt vielä varmistaa, että olenhan ymmärtänyt oikein, että EU-operaatiossa tätä aseistariisuntaa ei ole. (Erkki Tuomioja: Kyllä!)

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti: mandaatti ei ole sama kuin ranskalaisilla, elikkä tämä aseistariisunta ei siihen kuulu.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Lyhyesti tuohon jatkeeksi: Voimankäytön säännöt sitten näissä operaatioasiakirjoissa lyödään lopullisesti lukkoon, mutta lähtökohtaisesti varmaan noudatetaan samoja periaatteita kuin aikaisemmissakin vastaavissa ja vireillä olevissa operaatioissa. Ja niin kuin tässä ministeri Tuomioja totesi, niin tässä on myös käytännössä tietty työnjako näiden ranskalaisten ja EU-joukkojen kesken sitten, kun tämä homma pyörii joskus myöhemmin keväällä.

Edustaja Kiuru kiinnitti tärkeään asiaan huomiota, toisin sanoen siihen, millä tavalla pystymme arvioimaan sitä työtä, mitä näissä on tehty, lähinnä siis Puolustusvoimien näkökulmasta. Muutenkin pitää tietenkin kriisinhallintaa kokonaisvaltaisesti arvioida. Se on lähinnä UM:n tehtävä. Tätä tehdään koko ajan ja sitä tehdään tavalla, jossa etenkin Porin prikaati mutta myös puolustushallinto laajasti arvioi tätä ja kehittää koko ajan toimintaa. Minä olen vakuuttunut siitä, että sitä tietenkin voidaan vielä tässäkin asiassa parantaa. Käsitykseni on kyllä se, että Suomi on hyvin arvostettu toimija kaikissa kriisinhallintakohteissa, missä Suomi on, ja niin meidän ammattisotilaiden kuin myös reserviläisten osaamista arvostetaan. Se, että sitä arvostetaan, johtuu just siitä, että me olemme kehittyneet ja oppineet vuosien saatossa erittäin paljon hyvin monesta operaatiosta. Meillä on ollut vuosien saatossa 50 000 suomalaista, jotka ovat palvelleet eri operaatioissa, ja siitä on syntynyt vankka kokemus, jota hyödynnämme myös uusissa operaatioissa. Tämä on hyvin tärkeä asia.

Arvoisa puhemies! Tämä oli oikeastaan tässä. — Kiitos.