Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Viime vuoden kesäkuussa valtioneuvosto hyväksyi Suomen esityksen pitkäaikaisten maatalouden kansallisten tukijärjestelmien muuttamisesta. Saman vuoden syksyllä neuvoteltiin sitten komission kanssa ja joulukuussa päästiin poliittiseen sopuun Suomen pohjoisten alueiden pitkäaikaisesta tuesta ja tukien muutoksesta. Saavutettu neuvottelutulos oli monien asioiden summa, ja se herätti heti värikkään keskustelun erityisesti maamme eri tukialueiden tuottajien välillä. Sopimusta sanottiin jopa epäonnistuneeksi tai eriarvoistavaksi. Lopputulos kuitenkin saatiin aikaan, ja Suomi väänsi tarmokkaasti kohtuullisen lopputuloksen.

Suomalaista tuottajaa tietenkin rasittaa tämä periaate, että menneisyys tilalla vaikuttaa hyvin voimakkaasti tulevaisuuden tuotantoon. Se ei ole suomalaista käsityskykyä oikein tukeva periaate. Suomalaisen ruuan ja elintarviketalouden raaka-aineiden tuotto pitää olla tuottavasti mahdollista koko Suomessa edelleenkin. Luonnonolosuhteemme ovat hyvin moninaiset, ja maatalouteen on satsattu tiloilla runsaasti varoja. Tavoitteena pitää edelleen olla kannattava toiminta, joka koostuu tuotteista saatavasta hinnasta ja sitten tukipolitiikasta.

Nyt maa- ja metsätalousvaliokunta on antanut mietintönsä laiksi maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista. Pääasiana ovat saavutetun neuvottelutuloksen järjestelmän muutoksesta aiheutuvat lakimuutokset. Tuotannosta irrotetut sika- ja siipikarjan tuet ja niiden määrät määräytyvät historiallisten tuotantomäärien perusteella, ja tarkasteluvuotena on vuosi 2007. Viitemääräämisvuotena voidaan kuitenkin käyttää vuotta 2006, jos esimerkiksi rakentamisesta, viljelijän sairaudesta johtuvasta muutoksesta tai eläinkierrosta tai eläinten sairastumisesta tai jopa onnettomuudesta johtuvista seurauksista eläinmäärät ovat olleet tavanomaista alhaisempia. Viime vuoden 2008 loppuun mennessä tuotannon on kuitenkin oltava vakiintuneella tasolla.

Valiokunta kiinnittää huomiota laajennus- ja uudisrakentamisesta johtuviin muutoksiin ja ehdottaakin täsmennyksiä rakentamisaikaan. Kuluvan vuoden lokakuun loppuun mennessä hyväksytty rakennus on tällainen viitemäärän pohjana oleva tuotantomääriinkin vaikuttava asia. Näin nyt kesken olevat tuotantorakennukset tulevat siis viitemäärien määräytymisessä hyvin huomioiduiksi. Vuotuiset määrärahat maksetaan näiden viitemäärien mukaan 141- ja 142-valtiontukipäätöksiin, joista on siis komission kanssa sovittu, ja Suomi ei voi maksaa valitettavasti yhtään enempää kuin on sovittu. Kokonaispotti jaetaan eläinyksikköjen kesken. Mitä enemmän jakajia, eläinyksikköjä, sitä alhaisempi on tuen määrä yksikköä kohden.

Tavoitteena on kohtuuttomien tilanteiden estäminen, ja epäoikeudenmukaiset tilanteet tulee tarkkaan maataloushallinnon ohjeistuksella ja viljelijöille tiedottamisella pyrkiä välttämään. Esimerkiksi kalkkunantuotanto, johon valiokunta kiinnitti huomiota, on noina määräytymisvuosina hyvinkin alhaisella tasolla ja vaikuttaa kalkkunanlihan tuotantoon jatkossa koko Suomessa. Luultavaa on, että väliinputoajia on esimerkiksi tilanteessa, jossa nuori on aloittanut tuotannon tyhjästä eikä ole ostanut kokonaista tilaa. Maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan saattaa tulla nyt hylkäämisen jälkeen päätösten muuttamishakemuksia, ja pitää varautua pienoiseen käsittelyhuippuun.

Valiokuntakäsittelyssä on, arvoisa puhemies, pyritty huomioimaan kaikki tietoon tulleet tapaukset, joissa jostain syystä viitemääräämisvuosi aiheuttaa kohtuuttoman menetyksen. Viitemäärän määräytyminen vaikuttaa keskeisesti niin sanottujen yksimahaisten tuotannon taloudelliseen tuotantoon ja kokonaismäärään Suomessa. Valiokunta teki hyvin tarkkaa työtä yhdessä virkamiesten kanssa ja hioi näitä lakeja tarvittavaan suuntaan säilyttäen kuitenkin sen saavutetun sopimuksen hengen komission kanssa. Valiokunta ansaitsee kyllä kiitoksen, ja nämä kaikki muutosesitykset ovat hyvinkin kannatettavia.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin puheenvuoron voisi aloittaa siitä, mihin ed. Haapoja jäi, eli lakiesitys on hyvin kannatettava. Mutta toiseksi heti toteaisin kuitenkin sen, että tämän kyseessä olevan lakiesityksen pohjalla on neuvottelutulos artiklan 142 tukijärjestelmän oleellisesta muuttamisesta eli yksimahaisten tukien irrottaminen tuotannosta. On pakko todeta, että poliittisesti en missään tapauksessa sitä ratkaisua voi hyväksyä, mutta olen samalla myös todennut sen, että toki ymmärrän ne ratkaisut, joita neuvottelupöydissä viime vuoden puolella tältä osin tehtiin.

No, sitten tämä varsinainen lakiesitys. Valiokunta on tehnyt tähän aivan oikeita muutosesityksiä muun muassa pohjoisen alueen tuotantorakennusten rakentamiseen liittyen eli 10 d §, joka on erittäin järkevä muutosesitys valiokunnalta, samoin kuin myös uusi 10 c §, jolla on haettu kohtuutta muun muassa viljelijöitten työkyvyttömyystapausten osalta viitemääriä laskettaessa, eli kaiken kaikkiaan valiokunta tuoltakin osalta on tehnyt erittäin hyvää työtä.

Lähetekeskustelussa tämän lain osalta esitin huoleni muun muassa yhdestä yksittäisestä asiasta eli siitä, millä tavalla alkuvuodesta 2008 teurastettuja eläimiä voidaan ottaa huomioon tilakohtaisesta tuotannosta irrotetun sika- ja siipikarjatalouden tuen vahvistamiseksi ja sen vahvistamisessa. Eli tämä huolihan liittyy lähinnä näihin teurasruuhkiin. Ilmeisesti nyt tässä tämän lain käsittelyn aikana myös nämä ongelmatilanteet on voitu hoitaa, kuten myös monet monet muut ongelmatilanteet, joita vielä tässä lakiesityksen antamisen alkuaikoina oli.

Sitten yhtenä yksittäisenä asiana valiokunnan mietinnössä — taitaa olla sivulla 3 varsinaisessa mietintöversiossa — viitataan yhden kappaleen sisällä sanaan "Maaseutuvirasto": "Valiokunnalle toimitetun selvityksen mukaan Maaseutuvirasto tulee tältä osin ohjeistamaan, että tuotannon jatkumista - -" jne. Jos täällä olisi ministerillä ollut tilaisuus olla paikan päällä, olisin esittänyt hänelle kysymyksen Maaseutuvirastojen osalta, kun muun muassa maatalouden investointitukijärjestelmien toteuttaminen ontuu todella pahoin ennen kaikkea Maaseutuviraston toiminnan ongelmien takia. Samoin näyttää siltä, että Maaseutuvirasto ohjeistuksillaan näyttää lähes tyystin tyrehdyttävän maaseudun kehittämishankkeitten käyttämisen maaseudun kehittämisessä jo tänä päivänä ja vielä pahemmin tulevaisuudessa. Olisin kysynyt sitä, onko yleensäkään Maaseutuvirastolla edellytyksiä ohjeistaa näitä maatalouden kehittämiseksi, maatilatalouden edistämiseksi, tehtyjä lakeja ja toimenpiteitä. Eli kyllä nämä Maaseutuviraston ongelmat ovat sitä luokkaa, että suomalaisen maatilatalouden kehittäminen ei oikein niitä kestä. On todella toivottavaa, että maa- ja metsätalousministeriö ja -ministeri pystyvät hoitamaan ja korjaamaan näitä ongelmia, mitä Maaseutuviraston toimintaan liittyy.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä ei ole syytä enemmälti arvioida pohjoisen tuen kehittämisratkaisua. Se neuvoteltiin viime vuonna ja tehtiin loppusyksystä. Sen sijaan haluan antaa maa- ja metsätalousvaliokunnalle vilpittömän kiitoksen niistä muutoksista, joita tehtiin hallituksen esitykseen. Ne ovat aika harvalukuisia mutta yksittäisen tuottajan kannalta monesti hyvin merkittäviä muutoksia.

Tärkein muutos koskee tuotannosta irrotetun sika- ja siipikarjatalouden tuen viitemäärän korottamisperusteiden lisäystä. Tännehän tuli uusiksi perusteiksi viljelijän sairaudesta aiheutunut työkyvyttömyys tai sitten eläinlääkärin toteama eläintauti. Viitevuotena voidaan tämän mietinnön mukaan käyttää tukivuotta 2006 myös silloin, jos eläinyksikkömäärän pieneneminen johtuu viljelijän sairaudesta aiheutuneesta työkyvyttömyydestä tai eläintaudista. Aika monellehan tuli aika suurena yllätyksenä se, että vuodelle 2007 näin suuri merkitys annettiin. Tuotannosta irrotettu tuki on erittäin tärkeä tuloelementti, ja on tärkeää, että tähän saadaan sitten joustoa, jos tukivuonna 2006 on ollut täysi tuotanto ja se näistä viljelijän kannalta hyvin dramaattisista syistä on alentunut vuonna 2007, niin voidaan eräin edellytyksin käyttää sitten vuotta 2006. Tässä selvästi näitä mahdollisuuksia lisättiin.

Hyvä on myös tuo muutos, jossa pohjoisen tuen alueella saa ottaa käyttöön tämän tuotantorakennuksen laajennus- tai uudisrakentamisinvestoinnin lokakuun loppuun mennessä 2009, kun alkuperäisessä esityksessä oli heinäkuun loppuun 2009. Sekin antaa hyvää joustoa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässähän jouduttiin nyt sekä artiklan 141 että 142 suurin piirtein samanaikaisten arviointien tiimoilta katsomaan, mitä loppujen lopuksi oli jäsenyysneuvotteluissa Rooman sopimukseen saatu aikaiseksi ja mitä ei ollut saatu aikaiseksi. Pitää ensinnäkin muistaa se, että se keskeisin, pitkän tähtäyksen tulos, mikä näissä neuvotteluissa saatiin, oli se, että lfa-tuen idean, huom. idean, mukaisesti saatiin aikaiseksi se, että EU-komissio hyväksyi luonnonmaantieteellisiin syihin perustuvan vyöhykkeisyysjärjestelmän Suomeen. Se korostuu Suomessa sillä tavalla, että kun tullaan etelästä pohjoiseen, tullaan Oulunjoen tienoille, niin sen jälkeen sitten loppuu viljan tuotanto, leipäviljan tuotanto jo aikaisemminkin, mutta rehuviljankin tuotanto niin, että siirrytään korsirehun käyttöön. Se tässä taustalla on ollut vahvana oivalluksena. Tämä vaan on eräille Etelä-Suomen tuottajille lähes mahdoton asia hyväksyä, siis kerta kaikkiaan mahdoton asia, ja nyt nähdään sen hyvin dramaattiset seuraukset etujärjestöpiirissäkin, mihinkä se sitten voi johtaa.

Täytyy antaa erinomaisen suuri tunnustus maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle siitä, että hän hoiteli erittäin vaikeat neuvottelut varsin kohtuulliseen tulokseen. Mutta sitten kun ajatellaan, että näitä ruvetaan sitten näitä neuvottelutuloksia soveltamaan sen jälkeen, kun tuottajajärjestöt kumpikin olivat itse tehneet pohjat, mitenkä nämä pitäisi hoitaa nämä asiat, miettimättä ollenkaan, mitenkä heidän jäsenkuntansa pystyy selviytymään näistä, siis näistä lukuisista yksityiskohdista, niin sitten tullaan jo äärimmäisen mielenkiintoiseen vaiheeseen, jossa pitää katsoa, millä tavalla hyvin kapeassa aikajanassa ne toiminnot, rakennustoiminnat ja inhimillisen elämän erilaiset ilmiöt, voidaan ottaa huomioon sillä tavalla, että väliinputoajien määrä putoaa mahdollisimman pieneksi, niin siitähän tuli taiteenlaji kerta kaikkiaan.

Kun muistaa täällä, mitenkä ed. Timo Korhonenkin antoi tulla täyslaidallisen arvioidessaan tätä hallituksen esitystä ja mitä hän puhui äsken, niin maatalousvaliokunta on tehnyt varsin hyvää työtä kaikesta päätellen, koska puheitten sävy oli muuttunut tällä välin aika paljon. Nyt on katsottu kerta kaikkiaan ihan ainutlaatuisella tavalla — pitkä kokemus, 22 vuotta, näistä hommista, vuodesta 1995 lähtien tästä EU-kulttuurista — mitenkä pitkälle saakka voidaan niin kuin katsoa, että hommat olisivat käytännön elämään soveltuvia. Kiitos siitä kaikille, jotka prosessiin ovat osallistuneet. Tässähän ei ole, pitää korostaa, tässä ei ole potkittu aisan yli. Jos olisi potkittu aisan yli, tämä pitää korostaen todeta, niin se olisi merkinnyt, että 141:n tai 142:n neuvottelut olisivat menneet uusiksi. Hyvin yksinkertainen juttu. Siis nyt ollaan komission päättämien raamien puitteissa katsottu elämään soveltuvat ja rakennustoimintaan soveltuvat ratkaisut, niille päivätasaiset ratkaisut, millä tavalla tuotanto rytmittyy, millä tavalla rakennustoiminnat hoidetaan jnp. Tämän parempaan ei olisi näillä eväillä pystynyt millään.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin arvioihin, joita täällä on esitetty siitä hyvästä työstä, mitä maatalousvaliokunta on tämän käytännön viitemäärän arvioinnin suhteen tehnyt, ja näistä muutoksista, mitä tänne on lisätty.

Kysymyshän on maataloustukijärjestelmän perusteiden muutoksesta, joka heijastuu tietysti mahdollisesti hyvinkin pitkälle jaksolle eteenpäin, ja on syytä katsoa, että siinä ei suuria kohtuuttomuuksia puoleen eikä toiseen tapahdu, ja nämä syyt, mitä täällä on lueteltu, ovat kyllä, aivan kuten ed. Pulliainen totesi, käytännön elämän perusteella hyvin valittuja ja tänne hyvin kirjattu. Tästä on syytä lausua todellakin maatalousvaliokunnalle kiitos, että nämä on täällä hyvin huomioitu.

Mutta sitten tietysti täytyy miettiä niitä perusteita, miten tähän tilanteeseen on ylipäänsä jouduttu tai päädytty. En voi kyllä allekirjoittaa sitä todistusta, minkä täällä ed. Pulliainen toi tästä lfa-idean tuomisesta tänne sika- ja siipikarjatuotantoon. Kyllähän kysymys on käytännössä yksistä markkinoista Suomessa, joita oikeastaan ei voi vaarantaa kovinkaan erilaisella tukijärjestelmällä eri tukialueilla. Se idea, mikä nyt on syntymässä tästä tukialueporrastuksesta nimenomaan näillä tuotantomuodoilla, niin se on aivan uutta. Suomen maatalouspoliittisessa historiassa meillä ei ole aikaisemmin sika- ja siipikarjatuotannossa ollut tukiportaita. Tässä mielessä tämä eriytyminen, vaikkakin hyvin vähäinen ja vain joitakin tiloja toistaiseksi koskeva, on aivan uusi käytäntö.

Mutta edelleenkin korostan sitä, että kun näitä viitemääriä muodostetaan, on todellakin syytä ottaa huomioon se käytännön elävä elämä, ja aivan oikein tässä maatalousvaliokunnan lausunnossa on niihin puututtu.

Vielä voisi tietysti esittää toivomuksen, että myöskin A- ja B-tukialueilla nämä samat lievennykset tai huomiot tulisivat täysimääräisinä huomioon otetuiksi.