Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö, joka sivuaa kipeää huume- ja päihdeongelmaa, herätti jo perjantaina tässä salissa keskustelua. Halusin itse tuoda keskusteluun hieman toisenlaista näkökulmaa, kuin mitä pinnallinen asiantuntemus perjantain keskustelussa pääosin näytti. Itse olen tehnyt vapaaehtoista päihdetyötä yli kymmenen vuotta sekä osallistunut alan järjestötyöhön hallintotehtävissä.

Huumeruiskujen jako ja huumeiden käyttäjien ylläpitohoito ovat molemmat vain huumeongelman seurausten hoitoa. Näennäisesti sekä neulojen jako että ylläpitohoito tuottavat tulosta. Kyse on kuitenkin pinnallisesta asiantuntemuksesta ja suppeasta lyhyen aikavälin näkökulmasta. Itse yhä pahenevalle huumeongelmalle nämä keinot tuottavat kenties jopa enemmän vahinkoa kuin hyötyä.

Huumeruiskujen jako vähentää jossain määrin tartuntatauteja. Se on hyvä. Toisaalta ruiskujen jako antaa väärän viestin yhteiskunnan suhtautumisesta huumeisiin. Tämä viesti alentaa huumeiden käyttökynnystä ja siten osaltaan lisää huumeiden käyttöä. Lopputuloksena käyttäjien määrän lisääntyessä myös huumeruiskuihin liittyvät tartuntataudit lisääntyvät.

Ylläpitohoito vähentää huumeriippuvaisten tekemiä rikoksia, erityisesti omaisuusrikoksia, kun aineen saa ilmaiseksi eikä tarvitse siihen rikoksella rahoja hankkia. Rikollisuuden kannalta tämä näyttää hyvältä, mutta itse ihmisten, huumeriippuvaisten, osalta perusongelma säilyy. Ylläpitohoidoissa laiton huume vaihtuu lailliseen, mutta peruskysymys, elämää tuhoava huumeriippuvuus, säilyy. Jos hieman karrikoi, niin tilanne muistuttaa samaa, kuin jos alkoholisteille jaettaisiin terveyskeskuksista ilmaista viinaa.

Korvaava ylläpitohoito voi myös osaltaan alentaa huumeiden käyttökynnystä. Se vähentää huumeisiin liittyvää tervettä pelkoa ja antaa väärän viestin yhteiskunnan suhtautumisesta huumeisiin. Huumeet ja päihteet ovat paljon vaarallisempia kuin me yleensä tässä salissakaan ymmärrämme. Mitä enemmän sitä tervettä pelkoa niitä kohtaan nuorilla olisi, sitä parempi.

Täytyy myös muistaa, että tehokkaimmat huumehoidot ovat niitä, joissa ei käytetä lainkaan lääkkeitä. Näistä lääkkeettömistä huumehoidoista niin meillä kuin ympäri maailmaa on saatu ainoita kestäviä tuloksia. Esimerkiksi meillä Suomessa on yli kymmenen vuotta hyvin tuloksin hoidettu huumevieroitusta ilman minkäänlaisia lääkkeitä. Esimerkiksi voitte mennä tutustumaan setlementtiliikkeen ylläpitämään Kalliolan klinikoiden Kiskon klinikkaan. Myöskin Mikkelissä on Mikkelin yhteisössä samanlainen hoitomuoto. On myös muita.

Suomessa laittomien huumeiden ja laillisten huumeiden, kuten alkoholin, käyttö kasvaa nopeasti. Osasyy ongelman pahenemiseen meillä on löysä huumepolitiikka, lyhytnäköinen suhtautuminen huumeiden vaaroihin. Hyvää tarkoittava pehmeä huumepolitiikka on epäonnistunut. Siitähän kertovat koko ajan pahenevat luvut. Huumepolitiikassa tarvittaisiin uudelleenarviointia ja syvällistä paneutumista huumeiden käytön problematiikkaan ja myös niiden ihmisten asemaan, jotka ovat uhassa ajautua huumeiden tai muiden päihteiden käyttöön.

On syytä tuoda esiin myös se, että toipuneet huumeiden käyttäjät, heitäkin on, ja heidän järjestönsä kannattavat varsin yleisesti tiukempaa huumepolitiikkaa kuin meidän virallinen politiikkamme on. Huumeruiskujen jakoon he ja käytännön kenttätason huumetyöntekijät — tarkoitan järjestöjen huumetyöntekijöitä — suhtautuvat erittäin kriittisesti ainakin siinä muodossa, missä sitä nykyisin yleisesti käytännössä tehdään. Täällä puhuttiin kauniisti siitä valistuksesta, mitä siinä yhteydessä jaetaan. Valitettavasti totuus on toinen. Siihen voi jokainen, jos haluaa, perehtyä.

Suomalainen yhteiskunta tarvitsee syvällisen keskustelun päihdeongelmista. Sitä osoittaa, että aina kun viime vuosien varrella on ollut eduskunnassa jotakin huume- tai päihdekysymystä koskeva asia esillä, siitä on keskustelua käyty, mutta sellaista kokonaisvaltaista keskustelua, missä ongelmaa voisi kaikilta puolilta käsitellä, sellaiseen tilaisuutta, ei meillä ole ollut. Kuitenkin päihdeongelma kaiken kaikkiaan, mielialakemia, niin kuin monet asiantuntijat sanovat, on yksi suurimmista meitä ja yhteiskuntaa, jopa koko ihmiskuntaa, uhkaavista ongelmista. Sen takia myös eduskunnalla olisi aihetta käydä perusteellinen keskustelu niin huumeista, alkoholista kuin kaikista muistakin päihdeongelmista. Kysymys on kaikissa samasta asiasta; vain kemiallinen aine on erilainen ja yksityiskohdat erilaiset. Ennen kaikkea meidän tulee koko yhteiskunnassa syventää asiantuntemusta ja tietoa päihteistä. Meidän tulee myös ymmärtää, että ainoa todella tehokas päihdetyö on ennalta ehkäisevä työ.

Meidän täytyy myös ymmärtää, että tällä työllä voidaan huume- ja päihdeongelmat voittaa. Ei ole mitään syytä toivottomuuteen, jos asenteet ovat oikeat ja osoitetaan riittävästi voimavaroja. Voimavaroja ei tarvita niin paljon, että ne ylittäisivät millään tavoin meidän yhteiskuntamme voimavarat. Tärkeää olisi myös luoda ja edistää tässä yhteiskunnassa sellaisen elämän mahdollisuutta, johon eivät kuulu huumeet eivätkä päihteet ja johon kuuluvat raittiit elämäntavat. Noin vuosisata sitten viinan kirot synnyttivät voimakkaan yhteiskunnallisen liikkeen. Nyt tarvittaisiin uutta herätystä huumeita, viinaa ja ylipäänsä mielialakemiaa vastaan.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! En tähän ruiskujenvaihto-ohjelmaan nyt tällä kertaa puutu enempää, koska käytin siitä puheenvuoron jo edellisellä kerralla. Haluan vain sanoa sen, että jos henkilö on onnistunut hankkimaan itselleen heroiinia, hän hyvin epätodennäköisesti jättää sen käyttämättä sen takia, että hänellä on käytössään vain likainen neula. Sen takia uskoisin, että jos hän saa käyttöönsä puhtaan neulan, se ei lisää heroiinin käyttöä, ja jos hän on saanut käyttöönsä puhtaan neulan, se ei auta häntä mitenkään hankkimaan itselleen heroiinia, eikä se neula toimi ilman sitä heroiinia.

Sitten korvaushoidosta. Ensinnäkin, viimeaikainen lääketieteellinen näyttö selvästi osoittaa, että vaikean heroiiniriippuvuuden hoitamisessa korvaushoito on aivan ylivoimaista. Suomella on tästä asiasta itse asiassa kokemusta sodan jälkeiseltä ajalta, koska sota-aika tuotti meille nimenomaan sotilaiden keskuudessa paljon heroiiniriippuvaisia, koska heroiinia käytettiin sekä haavoittuneiden hoitoon että yskänlääkkeenä sota-aikana. Näitä heroiinikoukkuun jääneitä silloin korvaushoidolla kaikessa hiljaisuudessa ja asiasta enempää metelöimättä hoidettiin ja se osoittautui varsin menestykselliseksi.

Olen aivan samaa mieltä edellisen puhujan kanssa, että jos onnistumme hoitamaan huumeriippuvaisia lääkkeettömällä hoidolla ja saamme heidät raittiiksi, se on tietysti kaikkein paras mahdollinen tulos. Valitettavasti heroiinin osalta tämä onnistuu vain noin 20 prosentilla. Meidän on hyvä olla kiinnostuneita myös siitä 80 prosentista eikä jättää heitä huumekauppiaitten armoille ja tavallaan ylläpitämään tätä laitonta elinkeinoa Suomessa ja samalla rikoskierrettä, varsinkin kun heroiinikauppa on organisoitunut tämmöisenä ketjukirjepelinä, jossa heroiinia ensin tarjotaan halvalla ja, kun asianomainen jää koukkuun, hänet valjastetaan kaupan palvelukseen, ja tällä tavalla se on ikään kuin ikiliikkuja koko järjestelmä.

On tietysti totta, että on paljon huumeriippuvuudesta selvinneitä, jotka ovat selvinneet lääkkeettömällä hoidolla, mutta he eivät yleensä ole olleet opiaattien väärinkäyttäjiä, vaan esimerkiksi amfetamiinin tai jonkin tätäkin lievemmän huumeen käyttäjiä. Silloin siitä tulevat tulokset ovat tietysti aivan erilaisia. Amfetamiiniriippuvuuteen meillä ei ole myöskään mitään korvaushoitolääkettä olemassa.

STM:n tarkoituksena, jos eduskunta tämän lain hyväksyy, on antaa asetus, jossa korvaushoitoa laajennetaan nykyisestä julkisen sektorin parissa. Kun sekä julkisuudessa että vähän muuallakin on esitetty arveluja, että tämä johtaisi näitten lääkkeitten menemiseen katukauppaan, tulos on kyllä aivan päinvastainen, koska julkisen sektorin järjestelmässä korvaushoidossa tämä tabletti joudutaan imeskelemään hoitohenkilökunnan läsnä ollessa eikä sitä sen takia juurikaan voi sitten enää minnekään myydä.

Sen sijaan nykyinen käytäntö, jossa EU-lainsäädäntö pakottaa meidät sallimaan sen, että tätä lääkettä saa tuoda omaan käyttöön Ranskasta, johtaa sen kaltaiseen lääkkeittenhakuturismiin, josta aineita sitten valuu katukauppaan, koska jollakin tavoinhan se lääkkeitten haku pitää myös rahoittaa. STM on yrittänyt rajoittaa tätä virtaa sen liikkuma-alan puitteissa, jonka EU-sopimus meille antaa, ja me olemme rajoittaneet sitä määrää, jonka kerrallaan saa tuoda, niin alas kuin mahdollista ja sitten korjanneet myös sen virheen, että kun aikaisemmin sai tuoda kahden viikon annoksen kuinka monta kertaa tahansa sen kahden viikon puitteissa, niin nyt kahden viikon annoksen saa tuoda vain joka toinen viikko. Emme pysty tukkimaan tätä virtaa täysin, mutta pystymme sitä olennaisesti vähentämään. Sen lisäksi ainetta tietysti myös salakuljetetaan, mutta sitä saa tuoda tällä hetkellä myös laillisesti. Suomessa ei ole mitään kaavailuja tuottaa korvaushoitolääkkeitä apteekkimyyntiin juuri sen takia, että näitä voidaan käyttää myös huumeenomaisesti ja sitten niitä virtaisi katukauppaan.

Oma käsitykseni on se, että huumekorvaushoito on hyväksi itse potilaalle, mutta vielä voimakkaammin ympäröivälle yhteiskunnalle, koska se vähentää huumerikollisuutta ja vie huumekaupalta kannattavuutta. Se, että se vie huumekaupan kannattavuutta, on ehdottoman tärkeä seikka, ja varoittaisin niitä, jotka törmäävät tietoihin siitä, kuinka haitallista korvaushoito on, että kannattaa katsoa, mistä tämä tieto on peräisin ja kuka sitä levittää, koska on selviä merkkejä siitä, että huumekauppiaat yrittävät tehokkaita hoitoja vastaan hyökätä. Onnistunut huumehoitohan on huumekauppiaan pahin vihollinen.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ed. Kuisman kanssa samaa mieltä siitä, että tehokkaimmat hoidot ovat ne, joissa ei lääkkeitä käytetä. Omalta osaltani olen valmis tekemään parhaani sen suhteen, että juuri tällaisia hoitomuotoja kehitetään ja juuri tällaisiin hoitomuotoihin osoitetaan lisää voimavaroja. Me pirkanmaalaiset kansanedustajat olemme yrittäneet — ei ole kysymys huumehoidosta vaan päihdehoidosta, alkoholistien hoidosta — saada lisärahoja, mutta aika huonosti meille on käynyt.

Kiitos opetusministeriön ja kiitos myös sosiaali- ja terveysministeriön rahoja on osoitettu mutta aivan riittämättömästi, ja kiitos Pirkanmaan sairaanhoitopiirille, että se oli valmis edistämään tätä ja lähtemään rakentamaan saumatonta hoitoketjua, ja ennen kaikkea kiitos Pirkanmaan ammattikorkeakoululle, joka on tehnyt tämän suuren työn. Mutta emme me voi viedä sitä eteenpäin, kun ei ole riittäviä voimavaroja. Tämä on aivan selkeä lähtökohta. Mutta, ed. Kuisma, ei se, jos ihmisiä autetaan pääsemään askel askeleelta eteenpäin, tarkoita, ettei muita keinoja käytetä; siitä olen ed. Kuisman kanssa täysin eri mieltä.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on esitetty kovin mustavalkoisia sävyjä. Kun joku kritisoi holtitonta Subutexin tai muiden korvaushoitojen käyttöä, mielletään, että vastustettaisiin kaikkien lääketieteellisten menetelmien käyttöä huumevieroituksessa. Se viesti, mikä pitää tämän lain käsittelyn yhteydessä antaa, on se, että kaiken tyyppisten hoitojen pitää tähdätä vieroitukseen eikä lopun elämää kestävään uudenlaisen huumeen käyttöön. Toisaalta myös on hyvin tarkasti rajattava väärinkäytöt pois, oli sitten kysymys laillisten lääkkeiden levittämisestä katukauppaan tai nieltäväksi tarkoitettujen aineiden ruiskuttamisesta suoneen. Tässä viestin sosiaali- ja terveysministeriöstä pitäisi olla selvä eikä lähteä hyväksymään Subutex-propagandaa, jossa äärimuodossaan on kysymys Aldous Huxleyn Soman kauppaamisesta uudella nimellä ja paljon kalliimpana, yhden tuotemerkin ja sen valmistajan suosimisesta.

Tanja  Karpela  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minulle on tullut sellainen käsitys, että tässä on värittänyt korvaushoitoa Subutexin tai muiden korvaushoitoon tarkoitettujen aineiden väärinkäyttö ja se on varmaan se, mikä on negaatioita tai pelkoja korvaushoitoon liittänyt. Se, että Subutex annetaan valvotusti kielen alla imeskellen, on ihan eri asia, kuin jos sitä käytetään väärin suonensisäisesti neulalla. Uskoisin, että tällaiset pelot ovat korvaushoitoa jollakin tavalla haitanneet.

Itse esityshän on hyvä. Se tähtää juuri siihen, että askel askeleelta päästäisiin terveen kirjoihin. Meidänkin pitäisi keskustelussamme erottaa se, että mehän puhumme täällä, totta kai, valvotusta, oikeasta korvaushoidon ja aineiden käytöstä.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Olen itse asiassa pyytämässä puheenvuoroa.

Päivi   Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Soininvaara perusteli ruiskujen vaihto-ohjelmaa sillä, että jos henkilö on hankkinut heroiinia, hän ei jätä sitä käyttämättä puhtaan ruiskun puutteessa. Tuskinpa kukaan täällä on väittänyt sitä, että joku huumeita hankkisi sen vuoksi, että on onnistunut puhtaan ruiskun jostain saamaan. Mutta ihmettelen sitä, että ministeri ei näe ristiriitaa sen välillä, että toisaalta huumeiden käyttö on laitonta ja huumehoidoissa huumeyksiköissä pitäisi antaa viesti, että huumeita ei pitäisi käyttää lainkaan, ja toisaalta ruiskuja jaetaan. Kaikkein ongelmallisemmaksi tämä tulee juuri vankilaympäristössä, jonka suhteen ymmärtääkseni ministeri on myös ajanut sitä linjaa, että puhtaita ruiskuja pitäisi olla myös vankiloissa saatavilla. Kuitenkin lähtökohta on se, että vankilaan ei pitäisi huumetta päästä lainkaan.

Ministeri vihjaisi, että ne tahot, jotka kritisoivat ylläpito- ja korvaushoitoa, olisivat jotenkin tekemisissä rikollisen huumekaupan kanssa. Se taho, jonka itse olen nähnyt julkisuudessa tätä voimakkaimmin kritisoivan, ovat Alkoholitutkimussäätiön (Puhemies koputtaa) entinen ja nykyinen tutkimusjohtaja, jotka ovat arvostelleet (Puhemies koputtaa) tätä ratkaisua epäillen, että huumeiden käyttö näin ...

... päinvastoin lisääntyisi.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Soininvaara puolustaa ruiskujen jakoa ja puolustaa myös huumeiden jatkuvaa käyttöä, tosin tässä yhteydessä hoitotarkoituksiin. Lakivaliokunta teki matkan vuonna 2000 Sveitsiin ja Hollantiin. Siellä tutustuimme naisvankilaan. Ihmeeksemme havaitsimme, että siellä oli suljetuissa vankilaoloissa ruiskujen vaihtoautomaatti. Se ei meidän ymmärrykseemme sopinut, ja toivottavasti sitä ei tänne Suomeen tuoda, vaan rakennetaan vankilat niin, että huumeet pysyvät vankilan ulkopuolella, ja hoidetaan vangit terveiksi.

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa näkyy unohtuvan herkästi se, mistä ilmaisten ruiskujen jakaminen alkoi. Ainakin Pääkaupunkiseudulla se alkoi nimenomaan siitä, että hivin ja keltataudin osalta tuli jo epidemialuonteisia piirteitä. Ne, jotka sairastuivat, eivät välttämättä olleet pitkäaikaisia huumeiden käyttäjiä, vaan ihan nuoria, jotka ekaa kertaa kokeilivat ja joilla huono tuuri kävi.

Tässä keskustelussa haluaisin vielä kiinnittää huomiota siihen, että on varmasti syytä antaa tarkempia ohjeita, miten näitä hoitoja annetaan, mutta kiinnittää myöskin huomiota siihen, minkälaisia kustannuksia nämä aiheuttavat, koska tavallisten terveyskeskustoimintojen yhteydessä on erittäin vaikea, ainakin suurimmissa yksiköissä, järjestää huumepotilaiden hoitoa.

Risto Kuisma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huumekauppiasviittaukset ministeri Soininvaaralta ovat kyllä aika asiattomia. Itse olen ja ne piirit, joissa toimin, järjestöt, ovat mahdollisimman kaukana näistä, ja luulen, että ei kukaan ole kauempana huumekauppiaista ja enemmän huumeita vastaan kuin ne piirit. En tiedä, missä piireissä ministeri Soininvaara liikkuu, joissa tällaisia puhutaan. Minusta olisi paljon turvallisempaa ajatella näitä asioita, jotka minulle ovat tärkeitä muuallakin kuin politiikassa, jos ministeri Soininvaaran asenteissa olisi ollut samanlaista, mitä ministeri Koskisen puheenvuoro ilmaisi. Olen hyvin lähellä niitä ajatuksia.

Nyt olemme laittamassa voimavarat lääkehoitoon. Lääkkeettömissä hoidoissa on ollut hyviä hankkeita paljon, ja itsekin olen yrittänyt niitä edistää, mutta ne eivät saa rahaa, ja sitten valitetaan, ettei ole hoitopaikkoja. Ei tietenkään ole hoitopaikkoja, kun yhteiskunta ei anna resursseja eikä pelkällä hyväntekeväisyydellä hirveän paljon saada nopeasti aikaan.

Peruspalveluministeri  Osmo  Soininvaara

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, jos ministeri Koskinen valitti sitä, että se, joka vastustaa holtitonta korvaushoitoa, saa sen maineen, että hän vastustaa myös asiallista korvaushoitoa, asia on myös toisin päin: Se, joka haluaa ajaa asiallista korvaushoitoa, saa helposti sen maineen, että kannattaakin holtitonta korvaushoitoa. Voin vakuuttaa, että STM:n linjana on kyllä erittäin tiukkojen sääntöjen vallitessa tapahtuva korvaushoito.

On myös valitettavasti todettava se, että jos henkilöllä on vakava pitkäaikainen heroiiniriippuvuus, se yleensä muuttaa hermostoa ja aivojen rakennetta niin pahasti, että siitä ei koskaan toivu. Silloin kyllä saattaa olla edessä elinikäinen lääkehoito. Sitä ei missään tapauksessa voi verrata mihinkään iloiseen Soman nauttimiseen sen takia, että kyllä semmoisen henkilön elämä on aikamoista tuskaa lääkehoidon aikanakin. Kuten sanottu, meidän sota-aikamme synnytti juuri samanlaista. Silloin muuten korvaushoitona annettiin suoraan heroiinia, koska nykyisiä lääkkeitä ei ollut olemassa.

Sitten haluan ruiskujenvaihto-ohjelmasta sanoa, että se on ollut siinä mielessä suuri menestys, että sekä hepatiittitapaukset että ennen kaikkea hiv-infektiot on saatu vähenemään, vaikka nimenomaan hiv-infektioita maan rajojen ulkopuolella olisi tarjolla kyllä tällä hetkellä aika paljon. Pidän tätä hyvänä tuloksena.

On todettava myös, että meidän huumepolitiikkamme on kuitenkin saanut huumeiden käyttöä taittumaan ja että esimerkiksi huumekuolemien ja erityisesti heroiinimyrkytysten määrä on viime vuonna jo selvästi kääntynyt laskuun, kun se aikaisemmin vain holtittomasti nousi. Siltä osin voidaan sanoa, että tämä politiikka on ollut varsin onnistunutta.

En missään tapauksessa sanonut, että ne ihmiset, jotka propagoivat korvaushoitoa vastaan, olisivat jollakin tavoin tekemisissä tai liittoutuneet heroiinikauppiaitten kanssa. Yritin vain sanoa, että he saattavat vahingossa puhua näiden puolesta.

Risto Kuisma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin viittaukset, kahteen kertaan, sotaveteraaneihin minäkin ymmärrän, ja se on varmaan hyvä. Nyt meillä on kysymys nuorista, 20—25-vuotiaista, normaaleista ihmisistä elämän alussa. Minä ymmärrän hyvin, että sellaiselle pitkäaikaiselle heroiinin käyttäjälle, joka on terminaalivaiheessa, tällaista hoitoa voidaan antaa muualla kuin terveyskeskuksessa. Mutta kun lukee ministeriön suunnitelmia — joka terveyskeskukseen korvaavia hoitoja, hyvin nuorillekin huumeiden käyttäjille niitä ehkä annetaan — millä tavalla ministeriö voi jokaista terveyskeskusta kontrolloida? Kyllä ihan selvästi voimavarat ollaan nyt laittamassa ihan väärään suuntaan, jossa voidaan tehdä todella korvaamatonta vahinkoa näiden nuorten ihmisten kohdalla.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Se, että liikehdin levottomasti, johtui siitä, että minun piti itse asiassa olla konventtikokouksessa, mutta kiire lienee jo mennyt pahimmiltaan ohitse.

Puheenvuorossani reagoin pääasiassa siihen, mistä viime perjantaina keskusteltiin. Totean uudelleen vielä, että pidän yksiselitteisen selvänä sitä, että kun kerran huumausaineitten käyttäminen on meillä kriminalisoitu, on sen käytön apuvälineitten, kuten ruiskujen, jakaminen rikoksentekovälineitten jakamista. En tästä voi mihinkään muuhun tulokseen tulla. Jos ollaan sitä mieltä, että niitä pitää jakaa tartuntatautien ehkäisemiseksi, johdonmukaisuus kai vaatii jakamaan niitä myös vankiloissa, joissa ihmisten, jotka on tuomittu huumausainerikoksista, myös tiedetään jatkavan suonensisäisten huumeitten käyttämistä.

Minun on vaikea ymmärtää, että yhteiskunta ensin rankaisee ihmisiä ja panee heidät telkien taakse, kun he käyttävät ja myyvät huumeita ja niiden käytön apuvälineitä ja kun asianomaiset aikanaan passitetaan vankilaan siksi, ettei yhteiskunta hyväksy huumeitten käyttämistä ja levittämistä, heille ryhdytäänkin jakamaan apuvälineitä, jotta he voisivat käyttää huumeita, vaikka kaikki tiedämme, että niitten hankkiminen ja käyttäminen tapahtuu rikoksin, ja käyttö kai edelleen on vankilassakin rikollinen teko.

Tänään juuri Helsingin Sanomat otsikoi ja kirjoitti lyhyesti siitä, että vankilassakin voi tehdä törkeän huumausainerikoksen ja ihminen on tuomittu tällaisesta teosta. Ruiskuilla on myöskin erittäin helppo uhkailla henkilökuntaa vankilassakin. Miten on vankilan henkilökunnan työsuojelun laita? Miten arvelette tämän vaikuttavan vankiloitten ilmapiiriin?

Erityisen ikävää mielestäni on se, että huumausaineitten käytön ennaltaehkäisyyn suhtaudutaan niin leväperäisesti. Niin ikään harvoja asioita on maassamme hoidettu niin huonosti kuin huumausaineitten käyttäjien todellinen hoito, todellinen vieroitushoito. Vieroituspaikkoja on maassamme muutaman käden sormilla laskettava määrä. Korvaus- ja ylläpitohoito-ohjelmista on keskusteltu vuosikymmeniä, mutta edelleen niitten järjestäminen ontuu. Hyvä, että nyt ollaan, kuten ministeri Soininvaara sanoi, rakentamassa lisää vieroitushoitoa.

Se, että kymmenientuhansien vanhempien keräämä adressi nuorten pakkohoidon järjestämisestä jätettiin edelliselle eduskunnalle, on merkki tavallisten vanhempien valistuneisuudesta ja hädästä, mutta se on kaikunut kuuroille korville. Ministeri Soininvaara on minulle vastannut asiaa useaan kertaa kysyttyäni, että selvittelyt ovat menossa tai että kunhan nyt saataisiin edes kaikille vapaaehtoisestikin hoitoon pyrkiville hoitopaikka, vasta sitten kannattaisi puhua pakkohoidosta. Minun on vaikea nähdä pakkohoitoa ja vapaaehtoista hoitoa toistensa vastakohtina. Mielestäni tämä on välinpitämätöntä suhtautumista ihmisten aitoon hätään.

Ministeri kyseli perjantaina minun etiikkani perään ja vannoi itse seurausetiikan nimiin. Minä olen velvollisuusetiikan kannattaja. Mielestäni meillä on poliitikkoina velvollisuus vastata ihmisten aitoon hätään todellisin toimin eikä käsiä pesemällä. Mielestäni neulojen jakelupisteitten perustaminen, kun ei muihin riittäviin toimenpiteisiin ongelman hoitamiseksi ole ryhdytty, on käsien pesua. Uskotellaan, että kaikki on hyvin, kun ihmiset voivat saada puhtaita neuloja.

Viimeksi eilen keskustelin A-klinikkasäätiön erään henkilön kanssa, joka totesi, että henkilökunnastakin on erittäin ahdistavaa, kun se ei muuta ehdi tehdä kuin jakaa neuloja, mutta kun muuta hoitoa ei ole, kun ei ole vieroituspaikkoja, mihin ihmisiä voisi lähettää, sitten annetaan niitä neuloja. Olen yhtä mieltä siitä, että hivin ja hepatiitin ehkäisemiseksi on tehtävä työtä. Mutta minun on edelleenkin vaikea nähdä neulojen jakamista oikeana keinona.

Hyvää tarkoittavilta ihmisiltä puuttuu kokonaan näkemys siitä, mistä huumausaineitten käytössä on kysymys. Huumausaineitten käyttö on oma kulttuurinsa. Pahoittelen sitä, ettei eduskuntaan voitu byrokraattisista syistä rakentaa muutama vuosi sitten taideteollisen ja sosiaalioppilaitoksen yhdessä tekemää niin sanottua huumepolkua, jossa hyvin konkreettisesti esiteltiin huumausaineitten käyttäjän huumeitten kokeilun aloittamista, käyttöä, hoitoonhakeutumisyrityksiä ja vieroitusyrityksiä. Siitä olisivat kansanedustajatkin, ministereistä puhumattakaan, voineet oppia paljon. Ehdotuksemme kuitenkin tyrmättiin.

Ei huumausaineitten käyttäjän kanssa voi tehdä sitovaa, reilua sopimusta. Ei hän kykene pitämään siitä kiinni. Kun elää vain piikistä piikkiin, ei silloin ajattele, onko riittävästi puhtaita neuloja. Moni kokeilija aloittaa nimenomaan toisen käyttäjän ruiskulla, jengissä.

Ruiskujen jakamisen väitetään vähentävän tartuntatauteja. En ole nähnyt yhtään kriittistä tutkimusasetelmaa, jolla olisi näytetty, että nimenomaan ohjelmasta johtuu tartuntojen väheneminen tai että olisi selvitetty, ettei se ole alentanut kynnystä käyttää huumeita. Olisikohan tässä Pohjois-Karjala-tutkimusilmiö: Samaan aikaan kun Pohjois-Karjalassa tehtiin massiivisia interventioita ja muutettiin ihmisten elintapoja ja ruokavaliota sydänystävällisemmiksi, vähenivät sydänsairaudet myös siellä, missä interventioita ei tehty.

Helsingissä poliisi tietää hyvin, että neulojen jakopisteistä haetaan neuloja myös myyntiin, ja nykyään saakin huumeita ostaa valmiina käyttäjäpakkauksina, joissa on tukku neuloja ja ainetta. Neulat on haettu vaihtopisteistä. Helppokäyttöistä, siistiä ja vaaratonta, niinkö?

Perjantaisessa keskustelussa näytti joku kuvittelevan, että neulojen vaihtopiste tarkoittaa sitä, että siellä nimenomaan lasketaan, montako henkilö X tuo, ja hän saa saman määrän tilalle ja systeemi pyörii hermeettisesti. Näin ei ole. Käykää joskus itse katsomassa. Takaan, että järkytytte, ainakin jos menette Helsingin isoon pisteeseen. Näin ainakin on käynyt minulle. Neuvoja ei myöskään henkilöille tuputeta eikä huumeitten vaaroista varoiteta. Henkilöhän voi pelästyä ja lähteä ulos ilman neuloja. Ensin on luotava anonyymi ja luottamuksellinen suhde, ettei asiakas pelästy. Sisään näyttää voivan tulla, iskeä muovipussin pöytään, neulat pulautetaan saaviin, ja asianomainen ilmoittaa, montako uutta neulaa hän haluaa. Ei neuloja siinä lasketa. En suoraan sanoen usko, että niitten kokonaismäärääkään kukaan tosissaan laskee, korkeintaan arvioi summittaisesti tai punnitsemalla, paljonko on palautunut. Missä ovat ennaltaehkäisytoimenpiteet?

Täällä kerrottiin erään naapurikaupungin aika pienistä neulojen vaihtopisteen toimintaluvuista. Ne ovat pieniä siksi, että hyvin monet naapurikaupunkienkin kokeilijat, käyttäjät ja narkomaanit kokevat Helsingissä olevansa anonyymejä ja kuormittavat siksi Helsingin toimipisteitä. Turha on kuvitella, jos teidän paikkakunnallanne ei ole toimipistettä, että siellä ei olisi huumausaineongelmaa ja että asianomaiset eivät hakisi neuloja esimerkiksi juuri Helsingistä.

Täällä surkuteltiin myös lääkäriä, joka on saanut tuomion niin sanotussa Subutex-jutussa. Ovatko surkuttelijat tietoisia siitä, että meillä on aivan ainutlaatuinen ongelma, suonensisäisesti Subutexia käyttävät? Tämä on suomalainen innovaatio huumemarkkinoilla. Miksi tämä ongelma on syntynyt? Siksi, että on ollut niin helppo saada lääkäriltä resepti. Reseptejä on tehtailtu tilauksen mukaan, ei potilaan tutkimukseen ja tarpeeseen perustuen. Moniko nuori on tämän vuoksi joutunut pahaan kierteeseen ja tuhon tielle?

Tupakka-askin kyljessäkin meillä on varoitusteksti, mutta ruiskuja huumeitten käyttöön jaetaan ilman varoitusta. Suurin eettinen ongelma on mielestäni välinpitämättömyys ja väärien signaalien antaminen. Kun pakolaisia alkoi tulla Suomeen, meillä polkaistiin yhtäkkiä pakolaiskeskuksia ympäri maata. En ymmärrä, miksi esimerkiksi suljettuja pakolaiskeskuksia ei nyt varusteta vieroituskeskuksiksi. Rakennukset ovat valmiina. Ne voivat olla syrjässä, mutta se on eduksi, sillä on tärkeää nimenomaan vieroittaa huumeiden käyttäjä entisestä ympäristöstään ja kaveripiiristään. Mielestäni selitykseksi ei kelpaa se, että meillä ei ole lopullista ja parasta mahdollista hoitoa antaa huumevieroitukseen tulijoille. Emme mitään muutakaan sairautta tai ongelmaa potevalle ilmoita, ettei täydellistä ratkaisua ole vielä keksitty, vaan me hoidamme parhaan ajankohtaisen tietämyksen mukaan, ja jos ja kun uutta tietoa tulee, korjaamme kurssia.

Arvoisa puhemies! Herätkää nyt vihdoin ja viimein, sosiaali- ja terveysministeri Soininvaara ja muut! Ihmiset tarvitsevat todellista hoitoa, ihmisillä on hätä läheisistään, ja vanhemmilla on hätä lapsistaan, joita ei hoitopaikkojen puutteen vuoksi saada hoitoon. Myös nuorten ja ehkä muittenkin pakkohoito tulee toteuttaa pikaisesti. Huumausaineitten käyttäjä, joka kärsii mutta ei pääse irti huumeista, tarvitsee, että pääsisi kuiville, tukea ja rajoja eikä kannustusta apuvälineitten muodossa.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Kun ed. Kokkonen antoi kuvan, että Suomessa jaettaisiin vankiloissa huumeruiskuja, se ei pidä paikkaansa. Kaikki huumeiden käyttöön liittyvä materiaali takavarikoidaan ja poistetaan vangeilta. Vankilaan tullessa on jatkuvasti kontrolleja tehostettu, ja nyt onkin saatu parin vuoden aikana jo tiukemmasta kontrollilinjasta positiivisia tuloksia, niin että huumeaineet ovat vankiloissa vähentymässä. Samalla on päihdetestejä myöskin pystytty lisäämään. Ruiskupolitiikka on sen kaltainen, että kaikki välineet otetaan pois vankilaan tullessa.

Kylläkin jaetaan desinfiointivälineet. Tämä johtuu siitä, että vankilaoloissa käytetään kaikkia mahdollisia aineita pesuaineista myrkkysieniin, jotta saadaan vähänkin boltsia sekaisin, saadaan irtauduttua todellisuudesta. Niissä oloissa voidaan tehdä mistä hyvänsä metalliesineestä väline, jolla koetetaan suonia avata ja työntää sinne jos mitäkin ainetta. Tässä mielessä desinfiointivälineiden jakaminen on katsottu tarpeelliseksi ja siihen on liitetty myöskin valistusta, mutta mitään ruiskujen vaihto-ohjelmaa taikka ylipäänsä ruiskujen sallimista Suomen vankiloissa ei ole hyväksytty, enkä aio sen kaltaista linjanmuutosta myöskään hyväksyä ainakaan omalla virkakaudellani.

Rangaistuksen täytäntöönpano katkaisuna on jatkuvasti merkitykseltään kasvava, koska suuri osa sisään tulevista vangeista on päihdeongelmaisia, juuri sekakäyttäjiä suurimmalta osalta. Kysyntää vankila-aikaisesta tehokkaasta ja myöskin intensiivisestä hoidosta on kovasti. Sitä ei pystytä ihan tarvetta vastaavasti lisäämään, mutta kaiken aikaa parempaan päin ollaan sillä puolella menossa. Myöskin helpompien olojen kytkeminen päihteettömyyteen on tehoava, tepsivä linja. Eli jos siirrytään avovankilaan vapaampaan ympäristöön, jossa rangaistusta pannaan täytäntöön, siihen kytketään sitoutuminen päihteettömään elämään, ja siihen liitetään riittävät testaukset. Näillä linjoilla nähdäkseni pitää edetä.

Lähiaikoina valmistuu myöskin esitys sopimushoitorangaistukseksi: Sellaisella henkilöllä, jolla rikosten tekeminen suoraan kytkeytyy päihdeongelmaan, voitaisiin itse rangaistus keskeiseltä osaltaan koota päihteestä irrottautumiseksi tehokkaasta vieroitusjaksosta, joka tapahtuisi osittain laitoksessa, osittain kontrolloiduissa oloissa muutoin. Tämä toivottavasti saadaan lähivuosina käyttöön myös Suomen vankiloissa. Siitä myös muista Pohjoismaista saadut kokemukset ovat kohtalaisen hyviä.

Peruspalveluministeri  Osmo  Soininvaara

Arvoisa puhemies! En muuten puutu ed. Kokkosen puheenvuoroon, mutta kun hän valitti, että lääkärit kirjoittavat Subutex-reseptejä nuorille liian herkästi, he eivät kirjoita niitä ollenkaan. Sitä reseptiä ei voi kirjoittaa Suomessa, ei vaikka mikä olisi. Se ei ole apteekkilääkkeenä. Sen takia tämä tieto on kyllä jostain toisesta maasta peräisin.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kokkosen puheenvuoro oli hirvittävän monipuolinen, enkä puutu siitä kuin muutamaan kohtaan. Tosin totean, että ministeri Koskinen oikeastaan suurelta osin jo vastasi ja erittäin asiallisesti vastasikin noihin kysymyksiin.

En ymmärrä, mistä ed. Kokkonen poimi ajatuksen siitä, että vankiloissa ryhdyttäisiin jakamaan huumeruiskuja. Tämä ajatus ei ainakaan tule valiokunnan mietinnöstä. Siinä puhutaan vankiloiden lääkkeellisestä vieroitushoidosta. Näkisin, että nimenomaan vankilassaoloaika tulee käyttää vieroittamiseen huumeista, jos vain on mahdollista, ja voimavaroja sinne on saatava.

On tietysti kurjaa, että me keskustelemme pienestä ryhmästä ja sen hoidon tarpeesta ja samanaikaisesti ei ole esillä laaja ennaltaehkäisyn problematiikka. Tämäkin kertoo tietysti siitä, että kysyntää ennalta ehkäisevälle politiikalle pitää löytää.

Lopuksi haluan todeta, arvoisa puhemies, lääkkeettömästä vieroitushoidosta: Olen aivan samaa mieltä siitä, että me tarvitsemme tämmöisiä etäisiä paikkoja, joissa sitä voidaan tulevaisuudessa enemmän harrastaa.

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En todellakaan perjantaina tarkoittanut sitä, että vantaalaisten kuva olisi se, että meillä on vain noin 700 käyttäjää, vaan nimenomaan korostin sitä, että suuri osa hakeutuu Helsinkiin ja näihin pisteisiin. Varmaan vastaavanlaista toimintaa tapahtuu muiden kaupunkien osalta. Siinä mielessä näenkin, että nämä ovat yhteisvastuullisia asioita eivätkä yhden kunnan kannettavia asioita. Sinänsä minun mielestäni näissä paikoissa ja toimintapisteissä on ollut myös hyvää se, että vähän pystytään nykyistä paremmin arvioimaan näitä määriä, mitkä ovat realistisia käyttäjien osalta. Siitä olen täsmälleen samaa mieltä, että näihin hoitomuotoihin pitää kytkeä nimenomaan psykososiaalinen hoito samaan ja muutenkin laajamittainen hoito.

Sinänsä minua loukkaa tämä keskustelu, että halutaan antaa kuva, että me olisimme jotenkin tukemassa huumeiden käyttöä ja haluaisimme lisätä sitä.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tarkkaan ottaen sanonut, että jos ollaan sitä mieltä, että näitä ruiskuja pitää jakaa tartuntatautien ehkäisemiseksi, niin johdonmukaisuus kai vaatisi jakamaan niitä myös vankiloissa. En ole sanonut, että niitä jaetaan, mutta tiedän, että vankeinhoidon ylilääkäri on vaatinut, että niitä pitäisi jakaa. Tiedän yhtä hyvin, että vankeinhoidon ylijohtaja on erittäin tiukasti vastustanut niiden jakamista. Tartuntataudit leviävät vankilassa aivan yhtä hyvin kuin muuallakin. Täytyy miettiä johdonmukaisuus, millä tavalla me yhteiskunnassa käyttäydymme. Olen erittäin iloinen siitä, että oikeusministeri Koskinen täällä irtisanoutui tiukasti siitä, että vankiloissa ryhdyttäisiin ruiskuja jakamaan. Toivoisin, että meillä muu yhteiskunta seuraisi tätä esimerkkiä.

Ministeri Soininvaara kiinnitti pikkunäppärästi huomiota siihen, millä nimikkeellä jotkut lääkkeet ovat markkinoilla. Nyt valitan, ettei minulla ole Pharmaca Fennicaa täällä mukanani. Olisin korjannut sen kaupallisen nimen.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Edellisissä puheenvuoroissa nostettiin niitä asioita esille, joihin itsekin mielelläni pysähdyn. Erityisesti ed. Kokkosen puheenvuoro toi selkeästi esille ne keskeiset kysymykset, joiden äärellä on pysähdyttävä ja joihin on nimenomaan haettava jatkossa myöskin selkeätä yhteiskunnan linjaa, miten näiden asioiden kohdalla toimitaan, eikä niin että enemmän haetaan vastakkainasettelua. Aivan niin kuin ed. Kokkonenkin peräänkuuluttaa, tässä on niin vastuullisesta ja vakavasta asiasta kysymys, että on löydettävä selkeä looginen linja, miten toimitaan tässä yhteiskunnassa huumausaineiden käytön estämiseksi ja huumausaineiden leviämisen estämiseksi ja mitkä kaikki keinot otetaan käyttöön. Silloin tämä sali, eduskunta, on avainasemassa siinä, mitä päätöksiä tehdään.

Huumausaineiden käytön estämisessä, totta kai, ennalta ehkäisevän työn täytyy kulkea käsi kädessä kaiken korjaavan toiminnan kanssa, ennalta ehkäisevän työn täytyy olla avainasemassa. Siinä mielessä minusta ei ole ollenkaan turhaa, että täällä keskustellaan siitä, nyt kun näitä hoitoja laajennetaan, minkälaisilla resursseilla ja voimavaroilla esimerkiksi näissä toimipisteissä ja toimipaikoissa toimitaan, minkälainen henkilöstön koulutus ja osaaminen on ja heidän valmiutensa, jotta he voivat kokonaisvaltaisesti huumausaineiden käytön problematiikkaa käsitellä, ei ainoastaan antaa hoitoja, vaan myös todella pitää psykososiaalisen kokonaisuuden koko ajan mukana.

Ennaltaehkäisyyn ja valistukseen tulee panostaa edelleen kouluissa ja lisätä yhteistyötä kotien ja koulujen välillä. Edelleen totean, että perheiden vastuu varmasti on tässäkin asiassa keskeinen silloin, kun me puhumme lasten ja nuorten sortumisesta huumeiden käyttöön.

Tämä hallituksen esitys, mikä käsittelyssä pohjana on, on looginen jatko sille keskustelulle, mitä budjetti toi meille, eli silloinhan linjattiin se, että huumausaineiden ennaltaehkäisyyn ja hoitoon lisämääräraha varattiin. Siitä, oliko tuo määräraha riittävä, oli erilaisia näkemyksiä, ja oppositiosta mekin kristillisdemokraatit omassa vastalauseessamme toimme esille sen, että tämä tehtäväalue olisi edellyttänyt merkittävästi enemmän määrärahoja, jolloin esimerkiksi niissä valinnoissa, mitä nyt käytännössä joudutaan tekemään siitä, mihin toimenpiteisiin ryhdytään, olisi ollut käytettävissä suurempi valikko. Olisimme esimerkiksi voineet nyt jo tänään olla käsittelemässä esityksiä, joissa voimavaroja kohdennetaan esimerkiksi lääkkeettömään hoitoon ja etsitään niitä vaihtoehtoja, millä tässä yhteiskunnassa voidaan myös eri tavalla huumeriippuvaisia kohdata ja hoitaa.

Tässä on nyt kysymys tietysti huumausaineista riippuvaisten vieroitushoidosta ja siitä resursoinnista. Nyt on tehty selvä priorisointi: Lääkkeellinen hoito on valittu ykkösasiaksi, ja siitä minä olen tietysti pettynyt. Olen aivan yhtä mieltä esityksen kanssa siitä, että meidän täytyy ryhtyä toimenpiteisiin ja etsiä erilaisia keinoja, ja lääkkeellinen hoito on yksi, aivan ehdoton keino silloin, kun se tapahtuu valvotusti ja ammatillisesti laadukkaasti ja sillä tavalla, että siinä on selkeä sisältö. Edellytänkin, että sosiaali- ja terveysministeriöstä tulee vielä selkeä ohjeistus, millä tavalla käytännössä toteutetaan tämä kokonaisuus, jossa myöskin on sitten ennalta ehkäisevän työn osuus mukana ja selkeä viesti aina, että huumeiden käyttö on myöskin terveydelle vaarallista. Olisin toivonut, että tässä olisi otettu nämä erilaiset järjestelmät käsittelyn alle.

Me tiedämme, että tänä päivänä huumeiden käyttäjien hoitojärjestelmä on todella puutteellinen. Ne seuraukset, mitä me näemme perheissä lasten pahoinvointina, rikollisuutena ja väkivaltana, mielestäni johtuvat siitä, että hoitojärjestelmä on puutteellinen. Se on hajanainen ja vajavainen, ja siksi kaikki askeleet siihen suuntaan, että puutteita korjataan, ovat oikeita. Totta kai päihderiippuvaisten täytyy saada hoitoa ja heidät täytyy kohdata, mutta tästä jäi pois ei-lääkkeellisen hoidon mahdollisuudet ja resursointi sille alueelle.

Erittäin ikävää on se, että edelleenkin, niin kuin edellisissä puheenvuoroissa tuli esille, päihderiippuvaisten äitien hoitojärjestelmä on täysin riittämätön. Olisin nähnyt, että voimavaroja myöskin tähän olisi tarvittu, koska jos me otamme vain yhden, sanotaan, valikon tai mahdollisuuden käyttöön huumausaineiden vieroitushoidossa, niin samanaikaisesti esimerkiksi raskaana olevat äidit jäävät vaille hoitoa. Tiedämme, miten suuri merkitys hoidolla on syntyvien lasten takia. Kuitenkaan meillä ei ole mahdollisuutta äitiys- ja lastenneuvoloissa riittävästi näitä äitejä hoitaa.

Samoin puuttuu esimerkiksi lasten ja nuorten pakkohoito. Edelleenkin olen sitä mieltä, että pakkohoito olisi tullut ottaa nyt jo yhdeksi mahdollisuudeksi vastata siihen suureen hätään, mikä yhteiskunnassa on, kun huumeiden käyttö leviää ja ennen kaikkea sen seuraukset ja vaikutukset ovat tuomassa meidän yhteiskunnallemme myöskin taloudellisia menoeriä.

Siis korostan sitä, että ketään huumeiden käyttäjää ei saa jättää vaille hoitoa. Jokainen on kohdattava yksilöllisesti ja haettava sellaista ratkaisua, että he voivat myöskin irrottautua huumeiden käytöstä ja saavat toisenlaisenkin vaihtoehdon, kuin että he koko loppuelämänsä käyttävät huumeita. Tarvitaan siis hoitoa ja vieroitusta ja erilaisia toimenpiteitä.

Se, että nyt meillä on kokemuksia opiaattiriippuvaisten lääkkeellisestä hoidosta, on aivan hyvä asia. Kuten lain perusteluissa sanotaan, kokemusten perusteella ei hoitoja ainakaan kaikilta osin enää ole tarpeen määritellä erityistason sairaanhoidoksi, ja kun ongelma on laajentunut ja lisääntynyt, tarve kasvanut, on syytäkin hakea hoitopaikkoja. Nyt on valittu perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoidon ulkopuoliset toimipisteet. Jos näin halutaan, tässä edellytän kyllä sosiaali- ja terveysministeriön toimenpiteitä ja ohjausta sillä tavalla, että todella katsotaan, miten nämä toimipisteet pystyvät vastaamaan tähän haasteeseen, lääkkeellisen hoidon toteuttamiseen.

Tuo hoito on todella vaativaa, koska on vakavasta oireyhtymästä kysymys. Lain perusteluissakin todetaan, että huumeriippuvuus on kansainväliseen tautiluokitukseen sisältyvä, psykiatrian alaan kuuluva oireyhtymä ja tarvitaan psykososiaalista kokonaishoitoa. Siinä mielessä tarvitaan sitä resursointia, että toiminta on riittävästi valvottua eikä ole pelkästään kysymys tuon lääkkeen antamisesta.

Valiokunnan mietinnön vastalauseessa on lausumaehdotus, jossa kannetaan huolta siitä, että "huumeiden käyttö on sinänsä terveydelle vahingollista ja lain vastaista", ja todetaan, että "puhtaiden huumeruiskujen jakaminen voi antaa väärän viestin niin huumeiden käyttäjille kuin laajalle yleisölle huumeiden käytön hyväksyttävyydestä". Ihmettelen suuresti, miksi tätä lausumaehdotusta ei voitu hyväksyä sellaisenaan.

Valiokunnan mietintöön sisältyvä lausumaehdotushan on nostanut kuitenkin esille ruiskujen ja neulojen jakamisongelman. Siinä mielessä olisin odottanut, että mietinnön perusteluosassa ja tekstiosassa olisi vähän perusteltu tätä kohtaa, miten asiantuntijoita kuultiin ja mitä mieltä asiantuntijat olivat tästä alueesta. Täällä on vain ikään kuin irrallisena nostettu nyt esille valiokunnan mietinnön lausumaehdotus, jossa edellytetään, että "hallitus selvittää, onko huumausaineiden käyttövälineiden vaihtamisesta tarpeellista lisätä nimenomainen säännös tartuntatautiasetukseen tai antaa asiasta tarkempia ohjeita, jotta toiminnan säännöstenmukaisuus tulisi selvennetyksi".

Kun tämä asia avattiin, olisin odottanut, että valiokunta olisi todella tämän asian äärelle pysähtynyt eikä tällaisena ikään kuin heittona tätä asiaa esille nostanut. Se jää merkittävällä tavalla puolitiehen, jos näin sanotaan. Nyt esimerkiksi tämä keskustelu, joka täällä on ollut pikkasen vastakkainasetteluakin, johtuu varmasti siitä, että mietinnön perusteluista emme löydä asiantuntijalausuntojen kautta tietoa siitä, miten tähän asiaan olisi tullut suhtautua.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Haluan vakavasti varoittaa eduskuntaa, kun olemme nyt huumepoliittisten linjavalintojen edessä. Toivon, että eduskunta havahtuisi siihen, että nyt ollaan ottamassa askelia liberaalin keskieurooppalaisen huumepolitiikan suuntaan, jonka iskulauseena on huumeista aiheutuvien haittojen rajoittaminen, mikä tarkoittaa huomion kohdentamista lähinnä huumeiden kylkiäisinä tuleviin ilmiöihin, esimerkiksi tartuntatauteihin, mutta jossa huumeita sinänsä ei nähdä kovin suurena ongelmana. Tämä on ollut kautta linjan Euroopan vihreiden tavoite. Esimerkiksi Saksan vihreät ovat vaatineet aivan julkisesti ja virallisesti niin sanottujen mietojen huumeiden, kannabistuotteiden, laillistamista. Valitettavasti ministeri Soininvaara on myös omalta osaltaan ollut kääntämässä huumepoliittista kurssia.

Perinteinen pohjoismainen huumepolitiikka on taas ollut varsin rajoittavaa. Esimerkiksi Norja ja Ruotsi ovat toteuttaneet lainsäädännön, joka mahdollistaa alaikäisten tahdosta riippumattoman huumevieroitushoidon, sen hoidon, jota myös Suomeen on useiden adressien avulla oltu vuosikausia vaatimassa ja josta on paljon keskusteltu, mutta minkäänlaisia esityksiä ei ole saatu aikaan.

On muistettava, että huumepolitiikassa keskeinen ongelma ja terveyshaitta ovat huumeet itse, tartuntatauteja mitenkään väheksymättä. Viime syksynä tehtiin sisällöllinen ratkaisu sille huumehoitolinjaukselle, jonka lainsäädännöllisiä puitteita nyt käsitellään. Silloinhan hallituksen esityksestä myönnettiin erillinen korvamerkitty määräraha opioidiriippuvaisten henkilöiden vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoidon lisäämiseen. Tässä yhteydessä on huomioitava, että määräraha on varsin suuri verrattuna eri arvioihin näin vaikeasti huumeriippuvaisten henkilöiden määristä.

Alkoholitutkimussäätiön sekä entinen että nykyinen tutkimusjohtaja, tohtorit Klaus Mäkelä ja Kari Poikolainen, arvostelivat niin julkisesti kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa asiantuntijoina tuota ratkaisua epäillen, että näin kohdennettuna avustus saattaisi jopa pahentaa huumeongelmaa. Näillä henkilöillä ei todellakaan ole mitään tekemistä huumebisneksen, huumekaupan, kanssa. Heidän perustelunsa oli se, että jos ylläpito- tai korvaushoitoa annetaan liian löysin ehdoin ja liian nuorille henkilöille — mikään ei estä antamasta sitä jopa alaikäisille näissä puitteissa — niin hoidettava saattaa tulla korvaavasta huumeesta pysyvästi riippuvaiseksi metadonieläkeläiseksi, kuten he nimittivät näitä henkilöitä. Ylläpitohoito metadonilla ja buprenorfiinilla on periaatteessa elinikäinen, jolloin linjana on se, että ei edes pyritä irti huumeista, vaan korvaamaan laiton huume laillisella.

Itse asiassa itsekin kyllä hyväksyn tietyissä tilanteissa tämän tyyppisen korvaushoidon, lähinnä niissä tilanteissa, joissa pyritään huumeista eroon, välivaiheen ratkaisuna pahimpiin huumevieroitusoireisiin, ja toisaalta niissä tilanteissa, joissa on selvästi terminaalihoidosta kysymys, esimerkiksi huumeriippuvaisesta aids-potilaasta, jolloin tiedetään, että hänellä ei elinaikaa enää kauan ole, tai henkilöstä, jonka keskushermosto on jo pahasti huumeiden vaurioittama.

Itse kritisoin tätä linjaa näiden asiantuntijoiden perustelujen avulla ja esitin talousarvioaloitteessani, että hallituksen linjavalinnan sijaan resurssit olisi tullut kohdentaa tasokkaaseen huumevieroitus- ja -kuntoutushoitoon, jossa pyritään irrottautumaan huumeista kokonaan. Tällöin huumeiden torjunnan painopiste olisi ollut huomattavasti varhaisemmassa vaiheessa ja tarjonta olisi kohdentunut myös huomattavasti kattavammin ympäri Suomea ennalta ehkäisemään kaikkein pahimpia ongelmia.

Erityisen kannattavaa ja kiireellistä olisi kohdentaa huumevieroitusta raskaana oleville naisille, koska silloin voitaisiin vaikuttaa kahden ihmisen tervehtymiseen ja koko elämänkohtaloon. Huumeiden- ja alkoholinkäytön lisääntyminen on ollut kaikkein voimakkainta juuri tyttöjen ja nuorten naisten kohdalla, minkä seurauksena päihderaskaudet ja päihdevauriot sikiöille ovat huomattavasti lisääntyneet. Muutaman vuoden sisällä on tavoitettu 600—700 vammautuneen vastasyntyneen määrä, kun määrä vielä viitisen vuotta sitten oli vain alle 200 vammautunutta lasta vuodessa.

Se, mikä tämän käsittelyn yhteydessä on melko merkillistä, on se, että ruiskujenvaihto-ohjelma ei varsinaisesti kuulunut millään tavoin hallituksen esitykseen eikä sitä mainita myöskään tämän esityksen perusteluissa, mutta silti siitä haluttiin oma kappale mietintöluonnokseen, pitkälti valiokunnan puheenjohtajan aloitteesta. Kysymys ruiskujen jakelemisesta on monissa kunnissa varsin kiistanalainen ja poliittisesti kuuma aihe.

Erityisen voimakkaasti tämä on noussut esiin Vaasassa, jonka valtuustoon myös valiokuntamme puheenjohtaja Marjatta Vehkaoja kuuluu. Siellä valtuutettu Heimo Hokkanen on jättänyt Vaasan hallinto-oikeudelle kirjelmän, jossa hän pyytää selvittämään, onko Vaasan kaupunginvaltuuston päätös aloittaa ruiskujenvaihto-ohjelma lainvastainen. Tässä kirjelmässään hän toteaa näin: "Kysymyksessä on niin sanottu vaihto-ohjelma, jolloin huumausaineiden käyttäjä tulee vaihtamaan ruiskun ja neulan vaihtopisteeseen ja hänelle luovutetaan puhdas ruisku ja neula. Luovutettua välineistöä käyttäjä tulee käyttämään huumausainerikokseen. Näin ollen yhteiskunta rahoittaa rikoslaissa mainittua huumausainerikollisuutta hankkimalla ruiskut ja neulat verovaroilla tietäen, että välineet menevät suoraan rikolliseen toimintaan." Hän viittaa kirjelmässään huumausainerikosta koskevaan rikoslain 50 luvun 4 §:ään, josta luen otteen, jotta asia varmasti kaikille edustajille olisi selvä. Pykälässä todetaan näin: "Joka

1) huumausaineen laitonta valmistusta, viljelyä, maahantuontia tai maastavientiä varten valmistaa, kuljettaa, luovuttaa tai välittää välineitä, tarvikkeita tai aineita tietäen, että niitä käytettäisiin tähän tarkoitukseen,

- - on tuomittava, - - huumausainerikoksen edistämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi." Todellakin tämä kirjelmä on Vaasan hallinto-oikeuden käsiteltävänä.

Jos eduskunta nyt hyväksyy valiokunnan enemmistön esittämän ponnen, joka ainakin itselleni valiokuntakäsittelyssä tuli hyvin yllättäen — yhtäkkiä jouduin siihen ottamaan kantaa — niin eduskunta samalla ilmaisee tukensa sille näkemykselle, että näitä ruiskujenvaihto-ohjelmia on pidettävä täysin lainmukaisena toimintana. Ponnen logiikan mukaan on mielestäni varsin johdonmukaista väittää sitä ja esittää se, minkä ed. Kokkonen täällä esitti, että vaihto-ohjelmat tulisi ulottaa myös vankiloihin, mikä tarkoittaisi sitä, että nollatoleranssia huumeiden käytön ja salakuljetuksen suhteen ei enää pystyttäisi uskottavasti vaalimaan, kun samalla jaetaan ruiskuja.

Tämän päivän Helsingin Sanomien artikkelissa on haastateltu ministeri Soininvaaraa. Artikkelin mukaan hän hyvin selkeästi ottaa kantaa myös vankiloissa jaettavien ruiskujen puolesta. Täällä sanotaan Soininvaaran sanovan, että sosiaali- ja terveysministeriöllä ja vankeinhoidolla on eri näkemys. Ministerin mielestä puhtaita neuloja pitäisi olla tarjolla, ja vankeinhoidon mielestä ne taas eivät sovi päihteettömyyteen.

Itse asiassa ruiskujenvaihto-ohjelmat tapahtuvatpa ne vankilassa tai vankilan ulkopuolella, vievät pohjan ja uskottavuuden siltä, että huumeiden käyttöä ylipäänsä pidetään lainvastaisena. Ainoa johdonmukainen seuraus pitkällä tähtäimellä on se, että tällä tiellä huumeiden käytön kriminalisointi jatkossa poistetaan. Jos ruiskuja jaetaan vapaasti, mitä järkeä on enää pitää huumeiden käyttöä sinänsä lainvastaisena?

Kun tämä keskustelu, arvoisa puhemies, tulee jatkumaan vielä toisessa käsittelyssä ja erityisesti silloin paneudumme näihin ponsiin, niin toivon, että eduskunta siinä vaiheessa heräisi eikä hyväksyisi valiokunnan enemmistön esittämää pontta.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Räsänen puhui juuri niin kuin itse ajattelen, mutta ed. Räsänen puhui kauniisti ja miellyttävästi. Itse olisin puhunut niin rumasti, että se olisi oikein kuulijoita pelottanut. Sisällöstä totean, että olemme varmasti täysin samaa mieltä, täsmälleen.

Yhden asian vielä voisin tähän täydentää: Tämän korvaus- ja vieroitushoidon osalta tarvitaan omaa tahtoa, riippuvaisen omaa tahtoa. Jos tahtoa on, siitä voidaan selvitä ja pelastua. Tältä osin ed. Räsäsen puheenvuoron tuloksena toivottavasti eduskunta näitten puheitten jälkeen heräisi ja osaisi tehdä myöskin tässä asiassa oikeita päätöksiä.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Muutama huomio tähän keskusteluun.

Kun kuuntelin ed. Räsäsen puheenvuoroa, syntyi käsitys, että todellakin neuloja ja samassa yhteydessä ruisku vaihdetaan sen takia, että asianomainen voisi jatkaa nimenomaan suonensisäisten huumeiden käyttöä. Tiedän, että ed. Räsänen on lääkäri ja hän ymmärtää, että tästä ei ole kysymys. Hänen puheenvuorossaan aiemmin tämä kävi selville. Hän itse totesi, että hi-virusta ja hepatiitti B:n ja C:n ainakin ja D:nkin leviämistä yritetään estää. Tästä toki on kysymys. Kun ed. Seppo Lahtela esittää välihuudon, ymmärrän, että hän ei välttämättä tällä tavalla asiaa ajattele. Mutta tästähän on nimenomaan kysymys, ed. Räsänen.

Niin kuin täällä on tullut esille, siinä nimenomaan vaihdetaan mahdollisesti viruksen infektoima neula toiseen, puhtaaseen; siinä suojellaan nimenomaan valtaväestöä. Sen takiahan tämä on. (Ed. S. Lahtela: Käyttääkö valtaväestö huumeita?) — Tämä on hyvin opportunistista valtaväestön kannalta siinä mielessä, että esimerkiksi heteroseksuaalisten suhteiden kautta, myöskin verensiirron kautta, koska ikinä kaikki valvontasysteemit eivät ole sataprosenttisesti kestäviä, on mahdollista, ed. Seppo Lahtela, että infektio leviää. — Tämähän on nimenomaan lähtökohta myöskin siinä, että infektio ei leviä muihin suonensisäistä huumetta käyttäviin ihmisiin. Tänään jo puhuttiin siitä, että satunnaiskäyttö, kertakäyttö, voi johtaa elinikäiseen infektioon, joka johtaa esimerkiksi ennenaikaiseen kuolemaan, ja tämä on erittäin hyvä perustelu vaihto-ohjelmille.

Tämä asia on saanut kummat mittasuhteet, ja keskustelu kulkeutuu kummille teille. Mitä tulee Subutexiin, siis buprenorfiiniin, niin kuten ed. Paula Kokkonen totesi, on tietysti muita kauppanimiä, niin kuin Temgesic, joilla tätä myydään, voidaan kirjoittaa resepti. Mutta olen ehdottomasti eri mieltä siinä, että lääkäri kirjoittaisi helposti Temgesic-reseptin. Kysymys on huumausainereseptistä, jossa on ihan omat reseptikaavakkeet ja niiden täyttövelvoitteet. Päinvastoin — täällä on muitakin asiaa tuntevia lääkäreitä paikalla kuin minä ja ed. Räsänen — kysymys on siitä, että on yhä vaikeampi tavanomaisia somaattisia sairauksia hoitavien lääkärien keskuudessa määrätä riittävästi esimerkiksi kipulääkkeitä, syynä nimenomaan huumeongelma ja jopa syyllistäminen. Joka tapauksessa näiden lääkkeiden saannin vaikeutuminen on heikentänyt esimerkiksi syöpäsairaiden kivunhoitomahdollisuuksia. Tämän ovat kipulääkärit ihan selvästi esittäneet, ja esimerkiksi ed. Nurmi varmasti tuntee tätä asiaa myös. Eli juuri kivunhoito on erikseen ja me tarvitsemme preparaatteja siihen, ja huumekysymys on aivan toinen.

Puhemies! Kaikkein vakavin ja suurin ongelma on edelleen alkoholi. Se on määrällisesti ehdottomasti vaikein huume. Sen ongelma on myös se, että sen mainostaminen on luvallista. Sitä tapahtuu jatkuvasti epäsuorasti ja aika suorastikin Suomessa. Esimerkiksi televisiossa formula 1 -kisojen yhteydessä erittäin paljon alkoholimainontaa tulee ja nimenomaan nuorison silmiin ja mieliin.

Kaiken kaikkiaan nyt on kysymys, lopuksi, puhemies, siitä, että meillä olisi mahdollisuus estää tiettyjen virusten eteneminen, ja mielestäni millään muotoa ei anneta sellaista signaalia, että tuettaisiin huumeiden käyttöä.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla ei ollut mahdollisuutta seurata koko aikaa tätä keskustelua, kun oli eräs konventioasioiden seurantatyöryhmä. Mutta kun tässä olen hieman kuunnellut ed. Tiusasen ja ed. Räsäsenkin puheenvuoroja ja kun itse en ole lääkäri enkä tunne niitä asioita, jäi korvissa soimaan ed. Tiusasen sanonta siitä, että voi saada jonkin elinikäisen viruksen käytetystä neulasta jne.

Mielestäni perusongelma tässä on se, että jos lähdetään jakamaan neuloja, silloin pitää myöskin sitä ennen rikosoikeudellinen puoli selvittää. Kun pykälä sanoo selvästi, mikä on rangaistava teko muun muassa välineitten osalta, se pitää selvittää, ennen kuin lähdetään jakamaan ruiskuja. Varmasti on lääketieteellisiä perusteluita, niihin en ota kantaa lainkaan, mutta nimenomaan rikosoikeudellinen ongelma tässä on. Mielestäni eduskunnan ei pitäisi lähteä kumoamaan jonkin toisen lausuman perusteella voimassa olevaa rikoslain pykälää. Tämä on suuri ongelma, joka mielestäni pitäisi (Puhemies koputtaa) monessa paikassa ottaa huomioon, ennen kuin tästä äänestetään.

Tuija   Nurmi  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tiusanen ihan oikein sanoi, että muun muassa alkoholi on eräs suuri ongelma. Kun keskustelu näyttää rönsyilevän muuallekin, niin täytyy sanoa, että vaikka alkoholi on varmaan yksi keskeinen ongelma, kyllä ihan tavallinen liika ruokakin voi olla aika murhaava ongelma tavallisille ihmisille. Ed. Tiusanen puhui myös kipulääkityksestä. Täytyy kyllä mainita sellainenkin kuriositeetti, että muun muassa kokaiiniahan käytetään kipulääkkeenä tietyissä operaatioissa. Elämä on tällaista medisiinassa. Siellä on kaikki mahdollista; pahakin voi olla hyvää.

Ed. Kuisma otti puheenvuorossaan oikein esille käsittelemämme asian villakoiran ytimen ja oli perehtynyt asiaan hyvin tarkkaan.

On hyvä, että puhtaita neuloja ja ruiskuja jaetaan. Näin ehkäistään tartuntatauteja. Kuitenkin huumeiden käyttö jatkuu yleensä entiseen tahtiin. Huumeet rahoitetaan pääsääntöisesti varkauksilla tai, sanotaanko, rikoksilla, toisin sanoen varastetaan ihmisiltä tavaroita, joita sitten myydään eteenpäin. Näillä varoilla yleensä kovat huumeet rahoitetaan. Nämä varkaudet tai muut rikokset ovat erityisesti poliisin huolena, puhumattakaan itse huumausaineista, jotka ovat laittomia ja haitallisia ja ovat poliisille suuri työsarka.

Huumeiden vastustustyö on moniammatillista yhteistyötä muun muassa sosiaali- ja terveystoimen, poliisin ja koulutoimen, Tullin ja Rajavartiolaitoksen kesken, perheitä unohtamatta. Ymmärrän erittäin hyvin vastalauseessa olevaa lausetta, että huumeiden käyttö on lainvastaista, mikä aiheuttaa eettisen ongelman huumeiden käyttövälineitä jaettaessa.

Huumeet saavat paljon surua aikaan. Älkää, hyvät päättäjät, kuvitelko, että pelkät puhtaat ruiskut ja neulat ovat riittävä toimenpide huumeongelman ratkaisemiseksi. (Ed. Kautto: Ei kai tässä ole kukaan sellaista kuvitellutkaan!) — Siltä se on vähän vaikuttanut. — Ilman ed. Kokkosen reipasta kannanottoa jo työkokemuksensa ja koulutuksensa pohjalta olisimme ehkä jääneet vaille tätä hyvää keskustelua. Paljon on työsarkaa edessämme, jotta voimme paremmin auttaa huumeiden orjiksi joutuneita.

En voi olla ottamatta tässä esiin asiaa, johon ei tietenkään kokenut poliitikko tässä pidemmälti mene, enkä teekään niin, mutta tiedän, että esimerkiksi monet diabeetikot haluaisivat siitä kuulla — olen heidän liuskaproblematiikkaansa hoitanut viime päivinä: Esimerkiksi monet diabeetikot toivoisivat, että he saisivat riittävästi analyysiliuskoja hoitaakseen omaa diabetestaan, joka välttämättä ei ole itse aiheutettu tauti. He vertaavat tilannettaan siihen, että nyt käydään keskustelua ruiskuista. Kyllä tämä keskustelu on herättänyt paljon huomiota. On hyvä, että käydään keskustelua. Toivottavasti saamme parannuksia monilla eri sektoreilla aikaiseksi tämän keskustelun pohjalta.

Olen sitä mieltä, että nuorille pitää pystyä tarjoamaan turvallisuutta, elämyksiä, onnistumisen tunteita ja jännitystä normaalielämässä. Siihen on päättäjien, perheiden, päiväkotien, koulujen ja eri harrastustahojen syytä aktivoitua todella voimakkaasti. Se on mielestäni hyvää perhepolitiikkaa. Uskon, että tällaisella toiminnalla voimme osaltaan ehkäistä huumekokeiluja, mutta tarvitsemme myös muita tehokkaita toimia, muun muassa valistusta, hoitoonohjausta, hoitopaikkoja ja muuta terapiaa, jotta voimme auttaa huumeongelmaisia.

Rakel  Hiltunen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! En ed. Räsäsen tavoin koe, että nyt eduskunta olisi muuttamassa suomalaista tai Suomen kansallista huumepolitiikkaa, vaan olemme mielestäni antamassa nyt säädöspohjaa sille toiminnalle, joka on jo olemassa, on ollut Suomessa eri puolilla maata käytäntönä jo vuosien ajan. Sille on kyllä ihan välttämätön perustelu. Koen, että kun tämä yksi asia laitetaan kuntoon, se ei tarkoita sitä, etteikö tämäkin eduskunnassa käyty keskustelu huomioiden kaiken tähtäimen pidä olla siinä, että voimme ennalta ehkäistä huumeiden käyttöä. Uskon, että eduskunnalla on kannanottoihin hyvä tilaisuus, kun tulemme käymään terveysstrategiakeskustelun ja lapsi- ja perhepoliittiseen keskustelun.

Kerron, miten tämä kaikki alkoi Helsingissä. Koen, että nimenomaan sosiaali- ja terveysvaliokunta on nyt omassa lausumassaan ottanut tärkeän asian esille. Eli olen samaa mieltä kuin valiokunta siitä, että hallituksen tulee selvittää, onko syytä nimenomaan tartuntatautiasetukseen saada säädös erikseen huumeiden käyttövälineiden vaihdosta. Annan tälle tukeni.

Vuonna 1994 kesäkuusta seuraavan vuoden tammikuuhun amfetamiinin käyttäjien keskuudessa levisi A-hepatiittiviruksen aiheuttama sairaus. Muutamassa kuukaudessa 500 ihmistä yhdessä kaupungissa sairastui. Tästä alkoi koko prosessi. Kului monta vuotta, jolloin selvitettiin nimenomaan sitä, onko nykyisen lainsäädännön mukaan mahdollista puuttua nimenomaan huumeiden käyttövälineiden vaihtoon. Kului neljä vuotta, ja sisäasiainministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö kääntyivät A-klinikkasäätiön puoleen, samoin Helsingin kaupunki. Näin saatiin Helsinkiin perustettua huumeiden käyttövälineiden vaihtopiste. Kun miettii näitä vuosia, erittäin suuri ongelma on ollut siinä, että toiminta on ollut tavallaan epämääräisen luvanvaraista. Sitä toimintaa ei ole säädöksillä määritelty, ja kuitenkin se on osoittautunut välttämättömäksi.

Viime vuoden tilastot kertovat, että Helsingissä oli, arvoisa puhemies, 4 500 kävijää, eri ihmistä, tuossa neuvontapisteessä. Täällä on käytetty nimikettä "huumeneulojen jakoyksikkö". Mielestäni se ei ole neulojen jakoa, vaan se on vaihtoa. Vaikka erilaisia tilastoja osoitetaan, tiedän kyllä, että sinne palautetaan määrällisesti enemmän neuloja kuin sieltä luovutetaan.

A-klinikkasäätiö on asiantuntija tällä alalla. Ilmeisesti sosiaali- ja terveysministeriön luvalla on pilottitoimintana kokeiltu korvaushoidon antamista tässä yksikössä. 170 ihmistä on ollut siinä mukana. Heistä 75 on sitoutunut pitkäjänteisempään hoitoon. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö suurin ongelma olisi niissä tuhansissa ihmisissä, jotka eivät ehkä sitoudu hoitoon. Mutta uskon, että neuvontapisteen työpaineidenkin alla on jonkinlainen kontrolli heidän elämäänsä ja jonkinlainen tuntuma kuitenkin saatavissa.

Arvoisa puhemies! Minä toivon, että se mustavalkoinen ajattelu, joka täällä helposti viriää, kun keskustellaan, kertoisi vain siitä, että päättäjät ovat tavallaan neuvottomia ja ahdistuneita tämän inhimillisesti ottaen erittäin vaikean kysymyksen edessä. Minä koen, että tästä keskustelusta voi tulla rakennusainetta, kun lähdemme sitä miettimään. Tämän asian kuntoon saattamisen jälkeen on syytä katsoa ennalta ehkäisevän toiminnan resursointiin ja myös pitkäaikaisen hoitojärjestelmän rakentamiseen ja turvaamiseen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että nyt käydään keskustelua tästä aihepiiristä, joka liittyy huumeongelmaan. On myös hyvä, että tähän liittyen on nähty laajempiakin yhteyksiä. Muun muassa ed. Risto Kuisma toi näitä puheenvuorossaan esille. Samoin ed. Tiusanen toi esille alkoholiongelman ja hyvin suuren ongelman siinä, että meillä alkoholia voidaan mainostaa ja vieläpä on mainostamista urheilukilpailupaikkojen yhteydessä.

Jos menemme huumeongelmaan, joka on paha ja joka tuntuu pahenevan, mielestäni siinä olisi löydettävä sellaiset keinot, joilla huumeongelma saadaan kokonaisuudessaan estettyä. Eräs seikka, joka mielestäni on parhaita esteitä, on terve, huumeita hyljeksivä ja vastustava yleinen kansalaismielipide. Minusta huumeidenvastainen kansalaismielipide on parasta ennaltaehkäisyä.

Jos alamme sallia huumeneulojen ja -ruiskujen vaihto-ohjelman, kuten olen ymmärtänyt esille tuodun, minä koen, että tämä nyrjäyttää tervettä, huumeidenvastaista kansalaismielipidettä ja tapahtuu niin, että tämä ei suinkaan ole estämässä huumeongelman etenemistä vaan saattaa palvella, kuten pelkään, huumeongelman pahenemista. Sen vuoksi en pidä hyvänä, että huumeruiskuja ja -neuloja silläkään hyvällä perusteella, että näin voitaisiin joitakin tartuntatauteja estää, ryhdyttäisiin jakamaan. Pidän tätä hyvin ongelmallisena kehityksenä ja ihmettelen tässä suhteessa muun muassa asianomaisen ministerin Osmo Soininvaaran kantaa, koska hän muun muassa alkoholipolitiikassa edustaa varsin terveitä terveyspoliittisia näkökohtia.

Näen, että vastalauseessa, joka on sosiaali- ja terveysvaliokunnassa esille tuotu, on sanottu hyvin olennaisia asioita: Puhtaat ruiskut eivät kuitenkaan vähennä itse huumeisiin liittyviä terveyshaittoja ja niiden aiheuttamaa sosiaalista syrjäytymistä. Ongelma on itse huumeet, ja se on perusasia. Onneksi huumeiden käyttö on lainvastaista. Tässä tulisi myöskin tietty eettinen ongelma, jos käyttövälineitä ryhdyttäisiin jakamaan.

Näin ollen pidän varsin hyvänä tätä vastalausetta, joka on esitetty, ja toivon, että sen näkemyksillä asian käsittely voisi edetä.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksi voi todeta, että pappi puhui hyvin. Ed. Oinonen käytti erinomaisen puheenvuoron ja varsinkin, kun hän puhui huumeasioissa sillä tavalla, että tervettä on se, että meillä on todella vahva huumeidenvastainen kansalaismielipide. Se on todella se käyttövoima, jolla asiassa voidaan päästä eteenpäin.

Minut toi puhujakorokkeelle kansalaispalaute, joka on tullut tänä päivänä vastaan eilen illalla esitetyn televisio-ohjelman jälkeen. En todellakaan voi ymmärtää ed. Rakel Hiltusen vertausta, että on eri asia neulojen jako ja eri asia neulojen vaihto. Lopputulos on ihan sama.

Huumeongelma on tämän päivän suuri yhteiskunnallinen syöpä. Tuon taudin kitkemiseen on käytettävä kaikki mahdolliset keinot. Missään tapauksessa ei tule antaa sellaista viestiä, että me jollakin tavalla olisimme hyväksymässä huumeiden käytön missään muodossa.

Huumeiden levittämisen estämisen yksi muoto on tietenkin riittävän kovat rangaistukset erityisesti välittäjäportaalle. Rikoksesta kiinni jääneet on tuomittava sellaisiin rangaistuksiin, että ne todella panevat miettimään, kannattaako toimintaan ryhtyä. Huumediilerit on suljettava yhteiskunnan ulkopuolelle niin pitkäksi aikaa kuin laki antaa mahdollisuuden. Olen joskus esittänyt, että kaikkein tehokkain keino olisi itänaapurin velkojen vastapainoksi lähettää huumerikoksista kiinni jääneet diilerimme Siperian vankiloihin hoidettaviksi. Ehkä siellä tulisi kantapään kautta oppia.

Myös taloudellisten seuraamusten on oltava äärimmäisen kovat. Lieneekö hirvittävämpää rikosta ihmiskuntaa vastaan — jos ei oteta jotakin äärimmäistä, kuten Wtc-torneihin törmäämistä — kuin se, että huumausaineen levittäjä koulun ulkopuolella jakaa lapsille huumausainenäytteitä ja saa lapsemme tai nuoremme mahdollisesti ikuisiksi ajoiksi huumekoukkuun tai jo nuorella iällä tärväämään terveytensä tai ottamaan itseltään hengen. Tässä tapauksessa myöskin kiinni jäämisen riskiä on pystyttävä lisäämään jatkuvasti. Tämä edellyttää panostusta nimenomaan tämän puolen resursseihin.

Yhteistoiminnan eri viranomaisten kesken niin maiden sisällä kuin maiden välillä on oltava saumatonta. Kaikki mahdollinen on tehtävä, jotta tieto kulkee kitkattomasti eri osapuolten välillä niin maan sisällä kuin valtioiden välillä.

Valistus ja ennaltaehkäisy on myös ehdoton asia. Tietoa huumeista ja niiden käytön vaikutuksista on oltava ymmärrettävässä muodossa tarjolla kaikkialla.

Mitä tulee neulojen vaihtoon, pidän ajatusta kammottavana, sillä kun viestitään, että käyttäkää huumeita, kunhan käytätte niitä puhtailla ruiskuilla. Ei tämä voi olla oikea tie. Ei yhteiskunnan tehtävä ole helpottaa huumeiden käyttöä apuvälineitä tarjoamalla.

Korvaushoidosta meillä on puhutteleva esimerkki. Entinen lääkäri on saanut kahdesta huumausainerikoksesta puolitoista vuotta vankeutta ja lähes puolentoista miljoonan markan korvaustuomiot. Oikeuslaitos on todennut, että kyseessä on suuren luokan huumausainebisnes, raakaa rahastusta, kaukana hyväntekeväisyydestä, jonka varjoon jotkut aikovat tämän laittaa.

MOT-ohjelma eilen illalla on minulle tulleen kansalaispalautteen perusteella hiuksia nostattava. Mikäli se pitää paikkaansa, että istuva ministeri on ollut mukana huumausainerikoksista tuomitun taustajoukoissa sen jälkeen, kun rikoksista epäilty on pidätetty, kyse on mahdollisesti suuren luokan asiasta. Ministerin harkintakyky on perusteellisesti pettänyt. Aivan yhtä arveluttavaa on se, että samassa taustaryhmässä kerrotaan olleen sisätautiprofessorin, joka on johtanut hallituksen nimeämänä lakivalmistelua korvaushoitoon liittyen. Olen kyllä sitä mieltä, että tällainen professori on välittömästi suljettava kaikenlaisen lakivalmistelun ulkopuolelle.

Jos Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatri, joka työkseen on tekemisissä näiden korvaushoitopotilaiden kanssa, sanoo, että parisataa hoitoa saavaa potilasta tuottaa parituhatta uutta käyttäjää lisää alueelle, lausuntoa ei todellakaan saa sivuuttaa olankohautuksella. Jos Raahen pikkukaupungissa on lähes 200 Subutex-käyttäjää mutta ei lainkaan heroiinitapauksia, eikö perustellusti voi kysyä, eikö kyse ole aineen käyttämistä huumaustarkoitukseen? Emme voi olla niin sinisilmäisiä, ettemme myöntäisi tätä tosiasiaa.

Se, että Subutexia verrataan voimakkaaseen särkylääkkeeseen tietoisena siitä, että suonensisäisesti sen vaikutus kahdeksankertaistuu, on silmien ummistamista todellisuudelta. Joka tapauksessa Subutexin suurin markkinoija on henkilö, jolta on viety lääkärinoikeudet ja joka on saanut vankeustuomion ja tuomittu korvauksiin. Tämä on todellisuutta, ed. Tiusanen.

Arvoisa puhemies! Ei voi olla millään tekosyyllä mahdollista, että hallituksen istuva ministeri on millään muotoa tukemassa tällaista henkilöä. Jos ministeri sen tekee, hän syyllistyy oikeuslaitoksemme halventamiseen.

Asiaan liittyvä valiokunnan lausumaehdotus ei ole tästä maailmasta. En voi olla hyväksymässä huumausaineiden käyttövälineiden saannin helpottamista. On käytävä todella kovalla kädellä kiinni todellisiin ongelmiin, tarpeen vaatiessa pakkohoitoa käyttäen, ei todellakaan kannustaen käytön lisäämiseen.

Rakel  Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ed. Mäki-Hakolan kovin ankaraan ja vähän pelottavaankin puheenvuoroon muutoin puutu, mutta totean vaan, että kyllähän eduskunta on ollut ottamassa selvän kannan huumausainerikollisuuteen, kun hyväksyimme poliisilain muutoksen vuosi sitten. Siinähän Suomen eduskunta antoi Suomen poliisille valtuudet huumausainerikollisuuden torjunnassa sellaisiin toimiin kuin peitetoimintaan, valeostoihin ja soluttautumiseen, jotka ovat tuottamassa tulosta myös siihen suuntaan, että päästään todelliseen rikollisuuteen kiinni.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin edustajalle todeta sen, että Temgesicin mainitseminen Subutexin rinnalla johtuu vain siitä, että siinä on sama aine eli buprenorfiini kyseessä. Tämä maininta pohjautuu siis siihen, ed. Mäki-Hakola, että aikaisemmin ed. Paula Kokkonen käytti puheenvuoron, jossa hän totesi, että voidaan kirjoittaa tätä samaa lääkettä, ja sitten ministeri Soininvaara sanoi, että sitä ei ole olemassa. Sitä on siis olemassa, kemiallisesti, ed. Mäki-Hakola, aivan sama valmiste, mutta eri kauppanimellä. Tämä oli se, mihin viittasin, ja sitä käytetään lääketieteessä nimenomaan kipulääkkeenä ja myös suonensisäisesti.

Mutta, puhemies, lopuksi: kaiken kaikkiaan meillä on siis laaja joukko kipulääkkeitä, joita voidaan käyttää väärin.

Tuija  Nurmi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Voi leikitellen sanoa seuraavaa: Ed. Mäki-Hakolan puheenvuorosta voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että meidän salissa tähän asti käymämme keskustelu on vähän sitä tyyliä, kun näin pohjalaisista on kysymys, että otetaan pienempi puukko, niin saadaan aikaiseksi pienempi reikä.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nurmi kiteytti asian hyvin ymmärrettävään muotoon. Muistan vaan, että kun käytiin poliisin lisäoikeuksien saamisesta keskustelua, tässäkin salissa esiintyi henkilöitä, jotka olivat sitä mieltä, että peitetoimintaan, valeostoihin, soluttautumiseen lupaa ei saisi antaa. Onneksi siinä tapauksessa meidän järkemme kuitenkin voitti, ja täytyy toivoa, että myöskin tässä tapauksessa eduskunnan enemmistöllä järki voittaa ja ymmärretään, mistä tässä on kysymys.

Ed. Tiusaselle voisi todeta, että nimillä kikkailu ei muuta tilannetta yhtään miksikään. Se on sama valmiste eri kauppanimillä. Jos jossain Stockmannin nurkalla myydään pimeästi lokeroiden numeroita, joista voi käydä hakemassa näitä lääkkeitä, kyllä minusta tässä on silloin suuren luokan rikollisuudesta kysymys. Jos Raahen seudulla on 150 Subutexin käyttäjää, ilman että siellä on heroiinitapauksia, minusta kysymys on selvästi huumausainerikollisuudesta eikä mistään muusta. On kysymys huumausaineiden käyttämisestä, ja on erittäin valitettavaa, että tällaista toimintaa voi tapahtua. Lääkärien ei auta nimillä kikkailulla yrittää sekoittaa selviä asioita.

Pirkko  Peltomo  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on mietintönsä n:o 5/2002 vp lausumaehdotuksessa kiinnittänyt huomiota huumausaineiden käyttövälineiden vaihtamiseen ja pyytää hallitusta selvittämään, pitäisikö ruiskujen jakamisesta saada säädökset lakiin, kun huumeet sinänsä ovat laittomia.

Mielestäni valiokunta on puuttunut tärkeään asiaan. Tartuntatautien ehkäisy ja leviäminen väestön keskuuteen on kerta kaikkiaan saatava poikki. Yhtenä keinona — yhtenä, korostan — voidaan pitää käytettyjen huumeruiskujen ja -neulojen vaihtamista puhtaisiin. Edustakuntasalissa käydyssä keskustelussa mielipiteet ovat jakautuneet puolesta ja vastaan, mutta yhtä mieltä olemme siitä, että suhtautuminen huumausaineiden käyttöön on ehdottomasti meillä kaikilla kielteinen.

Tämän päivän lehdistä on voitu lukea asiantuntijoiden mielipiteitä. Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijaryhmän mielestä kaikkiin suurempiin asutuskeskuksiin olisi saatava neuvonta- ja neulanvaihtopisteet ruiskuhuumeiden käyttäjille lähimpien kolmen vuoden aikana — asiantuntijoiden mielestä. Myös hiv-testiin hakeutumista on edelleen helpotettava. Edelleen lainaan lehtiä: Asiantuntijaryhmä on laatinut kansallisen hiv-strategian tavoitteet, joiden pohjalta laaditaan konkreettiset toimintaehdotukset. Tavoitteena on kääntää uusien hiv-tapausten määrä laskusuuntaan seuraavien viiden vuoden aikana.

Rouva puhemies! Kysyin oman kotikaupunkini huumeruiskujen ja -neulojen neuvontapisteen päihdehuollon asiantuntijatyöntekijöiltä kokemuksia, mitä tähän mennessä on tästä vaikeasta asiasta saatu. He kertoivat, että heidän tavoitteensa on nimenomaan kohdata paikalliset suonensisäisesti huumeita käyttävät henkilöt. Tämän jälkeen tavoitteeksi tulee näiden asiakkaiden motivoiminen ja ohjaaminen hoitoon ja heidän terveydentilastaan huolehtiminen. Terveydestä huolehditaan rokottamalla B-hepatiittia vastaan ja tutkimalla laboratoriossa, löytyykö vaarallisia tarttuvia tauteja. Neuloja ja ruiskuja ei jaeta. Niitä vaihdetaan yksi yhteen, niin monta neulaa ja niin monta ruiskua annetaan kuin käytettyjä palautetaan. Tähän toimintaan liittyy aineiden epäpuhtauksiin ja säilytysvälineisiin liittyvä neuvonta. Siis välineiden vaihtoon liittyy aina terveysvalistus ja -neuvonta, jota antavat tässä Porin päihdehuollon neuvontapisteessä erikoissairaanhoitajat.

Rouva puhemies! Porissa tähän mennessä joka toinen asiakas on saatu ohjattua laboratorioon. Osa on käynyt aiemmin. Lähes kaikki on saatu ohjattua A-klinikan asiakkaiksi. Pyrkimys on saada asiakkaat lopulta vieroittautumaan huumausaineista. Porin kaupungin ylläpitämä päihdehuoltoyksikön alainen neuvontapiste toimii yhteistyössä terveyskeskuksen tartuntatautihoitajan kanssa. Tämä hoitaja rokottaa B-hepatiittia vastaan, ja terveyskeskuksen laboratorio tutkii mahdolliset hepatiitit ja hivin. Porin päihdehuollon johtajan mukaan toistaiseksi negatiivisiin lieveilmiöihin ei ole törmätty, ja he pitävät toimintaa hyödyllisenä. Kysymyksessä on yksi keino auttaa huumeongelmaisia. Toisessa päässä hoitoprosessia ovat pitkäkestoiset kuntouttavat hoidot, joihin kunnat tällä hetkellä tarvitsevat lisäresursseja.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Olematta pätkääkään asiantuntija näissä asioissa haluan kuitenkin käyttää puheenvuoron kiinnittämällä huomiota joihinkin näkökohtiin, joita tämän keskustelun kuunteleminen on saanut minut miettimään.

Ensinnäkin ed. Mäki-Hakolalle siitä, millä tavalla ministerin pitäisi suhtautua toimialansa asioihin: Minun mielestäni ei ole olemassa sellaista paikkaa eikä asiaa eikä vaikeaa tai suorastaan vaarallista tilannetta, mihinkä ministeri ei ole oikeutettu menemään selvittääkseen itselleen, mitä se yhteiskunnan ilmiö pitää loppujen lopuksi sisällään, millä tavalla siihen voitaisiin oikein reagoida. Nimittäin, jos sulkee kaikelta pahalta silmänsä, korvansa eikä altistu millekään, ei myöskään poliittisesti, niin ei oikeastaan ole oikeassa paikassa. Eli kyllä minusta pitää olla rohkeutta selvittää asioita, ja sitten kun tulee ulos, altistaa itsensä arvostelulle ja arvioinnille ja sillä siisti. Elikkä ed. Mäki-Hakolan, jota suuresti kunnioitan, lähestymistapa minusta on tietysti hänelle tyypillinen ja sinänsä oikeutettu, mutta en voi jakaa tätä tapaa suhtautua yhteiskunnan ilmiöihin.

Sen, että on kiinnostunut syvällisesti näistä asioista, ei suinkaan tarvitse merkitä sitä, että hyväksyy jollakin tavalla huumausaineiden käytön ja niihin liittyvän vakavan rikollisuuden, mistä me kuitenkin, silloin kun tätä lainsäädäntöä, oliko se vuosi sitten, säädettiin, suurin piirtein olimme samaa mieltä. Se prosessi on ollut hyvin vaikea, kun on astuttu ne askeleet. Muistan elävästi ne ensimmäiset yritykset saada peiteostoja jne. Kyllä se oli vaikea mennä hyväksymään, koska se menee aivan sinne perimmäisyyteen. Siis ihmisellä ei ole enää mitään yksityisyyttä, kun kaikki aikaisemmin inhimillisyyteen liittyneet ja yksilön suojaan liittyneet pyhyydet karsitaan ympäriltä pois meiltä kaikilta. Kuitenkin huumausainerikollisuus katsottiin niin vakavaksi, että tähän lainsäädäntöön oli pakko mennä. Ed. Mäki-Hakola, olette aivan oikeassa siinä, että on kysymys vakavasta yhteiskunnallisesta asiasta, johon pakkotilanteessa eduskunta on joutunut reagoimaan.

Sitten, millä tavalla eroon huumeista: Tietysti lääketieteellisellä puolella on pakko luottaa laillistettuihin lääkäreihin ja alan tutkijoihin siinä, että farmakologiset ym. näkökohdat ovat mahdollisimman rehellisesti oikeita. Siinä meillä ei oikeastaan ole varaa täällä kikkailuun pienimmässäkään määrin. Meidän on pakko luottaa siihen, että ed. Tiusanen ja muut, jotka ovat laillistettuja lääkäreitä, puhuvat oikein. Heillä on se ammattieettinen vastuu näistä asioista, haluamatta ryhtyä millään tavalla tuomariksi teidän keskinäiseen kisailuunne termeistä ja lääkenimikkeistä jne. Ihan samalla tavalla kuin metsänhoidon asioista ed. Mäki-Hakolan kanssa keskusteltaessa me kunnioitamme myöskin lääkärietiikkaa näissä asioissa.

Mitä tulee itse ydinasiaan, niin kuuntelemalla tätä keskustelua en voi olla tulematta muuhun tulokseen, kuin että tässä on kysymys kahdesta eri koulukunnasta, kahdesta hyvin erilaisesta suhtautumisesta erittäin vakavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan. Ja mitä vain voi toivoa, on, että meille tulee empiiristä tietoa mahdollisimman pian, että me tiedämme, mikä taktiikka ja mikä strategia johtaa nopeammin parempaan tulokseen, onko se — siteeraan ed. Mäki-Hakolan äskeistä puheenvuoroa — kovalla kädellä -politiikka vai onko se jokin muu. Ministeri Soininvaara edustanee tätä toista koulukuntaa vastuullisena ministerinä näissä toimenpideasioissa. Hän ottaa siinä suuren vastuun, kun hän tarjoaa omaa malliaan ja ed. Mäki-Hakola ja eräät muut tarjoavat omaa malliaan. Minun asiantuntemukseni ei riitä, puhumattakaan kokemusperäisestä tiedosta, sanomaan, mikä on oikein tässä asiassa. Mutta hartaasti toivon, että mahdollisimman pian saadaan oikeaa tietoa, niin että se yhteinen päämäärä voidaan saavuttaa, jonka me kai jaamme kaikki tässä salissa.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä professori Pulliaiselle olivat hyvin asiat kristallisoituneet työhuoneessa keskustelua kuuntelemalla. Ymmärrän kovasti, että vihreiden kansanedustaja puolustaa puolueensa puheenjohtajaa, se on ihan inhimillistä ja ymmärrettävää. On ihan hyvä, että ministeri lähtee kammiostaan ulkopuolelle katselemaan maailmaa myöskin kadun tasolta, mutta silloin, kun on kysymys henkilöstä, niin kuin äsken puheenvuorossani totesin, jolta on lääkärinoikeudet viety, joka on saanut puolentoista vuoden vankeustuomion, joka on määrätty lähes 1,5 miljoonan markan korvauksiin, niin minun mielestäni tällaisessa tapauksessa ministerin olisi hyvin selkeästi pystyttävä irtautumaan tällaisen henkilön tukijoukoista ja selkeästi sanottava, mitä mieltä hän tällaisesta on.

Muuten olen edelleen sitä mieltä, että tässä tapauksessa, jos ministeri ei sitä tee, hän hallituksen istuvana ministerinä syyllistyy oikeuslaitoksemme aliarvostukseen ja halventamiseen. Eli jos on asiasta jokin mielipide, niin silloin, kun oikeuslaitos on asian tutkinut, (Puhemies koputtaa) pitäisi pystyä myöskin siitä vetämään omat johtopäätökset ja tultava (Puhemies koputtaa) selkeästi ulos näiden mielipiteiden kanssa.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu, että meillä ed. Mäki-Hakolan kanssa on nyt tämmöinen sanallinen ero, jossa on sitten myöskin vähän käsitteellistä eroa. Ed. Mäki-Hakola käyttää sanaa "tuki". Minä en kyllä liittäisi missään nimessä miltään osin "tuki"-sanaa tukijoukkoihin, vaan kysymys on "tutkimisesta", siis itselleen sen selvittämisestä, mistä tässä loppujen lopuksi on kysymys.

Katson hyvin vähän televisiota, mutta lääkäri Karvosen haastatteluja olen sattunut näkemään monta, monta kappaletta, telkkariruudusta, ja minua kiinnostaa hyvin paljon se, miksi hän käyttäytyy tällä tavalla, mikä on se toimintafilosofia, mihinkä hän perustaa tämän käyttäytymisensä, onko sen vastaus se, minkä ed. Mäki-Hakola varsinaisessa puheenvuorossaan toi esille, vai onko siinä jotakin muuta. Minä en pysty tätä selvittämään tällä tiedolla.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Muistan, kun Karvosen tapausta käsiteltiin oikeusistuimessa. Silloin poliisi, joka asian perusteellisesti tutki, ja tuomioistuin totesivat hyvin yksiselitteisen selvästi, että tässä on kysymys suuren luokan rahastuksesta, suuren luokan bisneksestä kyseisellä Subutex-aineella, ja siitä tämä silloin vielä lääkärinoikeudet omannut henkilö siinä vaiheessa oli käärinyt todella omiin taskuihinsa suuret määrät rahaa. Jos todella pitää paikkansa, että tällä aineella käydään kauppaa Stockmannin nurkalla pimeässä, missä ilmoitetaan tallelokero, josta voit käydä hakemassa reseptin, niin minun mielestäni on kysymys jostakin todella ison luokan rikollisesta toiminnasta ja oman edun tavoittelusta eikä mistään hyväntekeväisyydestä eikä hyvän tekemisestä.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Tunnen ehkä jonkin verran tätä asiaa sen vuoksi, että aikanaan Suomessa 60-luvun jälkipuoliskolla oli noin 200 huumeiden käyttäjää. He käyttivät pääosin Algidonia, joka oli laillisesti Medican tuottama lääke. Se on sama aine kuin metadoni. Silloin tutkimme kaikki hoitomuodot. Myöskin itse kirjoitin artikkelin ensimmäiseen teokseen, jonka toimitin ja joka Suomessa huumeista tuli, korvaushoidoista. Silloin metadonia käytettiin Yhdysvalloissa lähinnä heroinistien korvaushoitoon, mutta Suomessa pahin huume oli metadoni. Emme säikähtäneet ollenkaan sitä mahdollisuutta, että sitä olisi käytetty, jos täällä heroiinia siihen aikaan olisi ollut. Tunnen myös muutaman näistä ihmisistä, jotka vielä 60-luvulta ovat hengissä — heitä on toki verraten harvoja — ja sillä tavalla pitkältä aikaväliltä vaikeita huumeiden käyttäjiä. (Naurua) — Siellä nauretaan, ja kyllä minä sen verran psykiatrina tiedän, mille nauretaan. (Naurua)

Toiseksi, aikanaan opiskelijat käyttivät amfetamiinia tenttien lukemisessa tarkkaavaisuushäiriöihin, ja laihdutuslääkkeenä on käytetty amfetamiinin sukulaisaineita kautta aikojen, ja edelleen samantapaisia suositellaan lääkkeinä ihmisille. Lisäksi vuonna 1990 toimestani tehtiin Kellokoskella huumekirjallisuuden bibliografia, johon koottiin kaikki Suomessa ilmestynyt huumekirjallisuus. Pääosan olen näistä lukenut, joten ainakin teoreettisella tasolla tiedän jotakin tästä.

Mutta tämä on paljon monimutkaisempi asia, mitä nyt käsitellään, koska edelleen kaikkein suurin huumeongelma Suomessa on laillisesti kirjoitettujen lääkkeiden liikakäyttö ja väärinkäyttö. Tähän ei koskaan ole vakavasti poliittisella tasolla puututtu. Kyllä Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja Lääkintöhallitus ovat pyrkineet tätä rajaa muuttamaan. Pelkkä ruiskujen jako ei ole riittävää, vaan me tarvitsemme myös ehkäisyvälineet eli kortsut ilmaiseksi. Se on välttämätöntä. Olemme kaupunginvaltuustossa jo kolmasti tehneet aloitteen, mutta tässä yhteydessä vihreiden äänet ovat toistaiseksi ratkaisseet, että niitä ei jaeta. Se on täysin välttämätöntä muunkin kuin hivin ja eräiden muiden virustautien kohdalla, myös syöpätautien, kohdalla toteutettavaksi.

Itse en ole korvaushoidon kannalla niin, että sitä annettaisiin jokaisessa terveyskeskuksessa, vaan erikoistuneilla poliklinikoilla ja erikoispisteissä.

Meillä on loistavia sosiaalipoliittisia ratkaisuja, joilla on puututtu tähän pohjimmaiseen porukkaan aikaisemminkin. Olen kertonut, miten Inkeri Anttilan mies Sulo Anttila poisti kroonikkotuberkuloosiongelman Helsingistä: Oli 200 ihmistä, joihin pyrittiin toteuttamaan polisiäärisiä toimenpiteitä irtolaislain nojalla pakolla hakien hoitoon. Siitä ei tullut mitään. Eivät kaverit viihtyneet Laakson sairaalassa kuukausitolkulla. Mutta kun heille annettiin ilmainen lounas joka päivä ja lääkkeet sitä vastaan, kroonikkotuberkuloosi poistui totaalisesti 70-luvun alussa.

Kallion alkoholistipoliklinikka, jossa olen ollut Claes Anderssonin ja myöskin Rakel Hiltusen kanssa töissä, itse parikin vuotta, oli loistelias esimerkki, miten asunnottomien juoppojen asemaa kohennettiin Helsingissä. Tällä hetkellä hiv-positiivisten päivätoimintakeskus on myös samantapainen loistoesimerkki. Sinne vapaaehtoisesti tulee päivittäin noin kolmasosa Helsingin hiv-positiivisista. He kokevat sen paikan omakseen, eivätkä siitä hirveästi melskettä muut pidä. Itse koen, että huumeiden käyttäjien sosiaalisen aseman nosto, valvotut asunnot — todella valvotut asunnot — ja erilaiset muut toimet sen suhteen, että heidät ihmisinä voidaan hyväksyä, ovat yhtä tärkeitä kuin muut ennalta ehkäisevät toimet. Sama koskee myös vankien sosiaalisen aseman nostoa, jonka kautta varmasti huumeiden käyttö tulisi myös vähentymään vankiloissa.

Kun on kyse niistä, jotka kuolivat heroiiniin viime vuonna, on kyse samantapaisesta porukasta osittain, joka aikanaan on kuollut viinaan, nämä tulevat kaksikymmentä vuotta myöhemmin, siis pudokasporukkaa pääosin, ei suinkaan kaikki: niitä joilla koulu on mennyt huonosti, joilla on lukihäiriöitä ja monia muita ongelmia. Tästä on selkeä ja täsmällinen tutkimus. Lahdessa tehtiin 1980 Suomen loisteliain tutkimus varkaista. Heitä oli noin 500 Lahdessa sen tutkimuksen mukaan, käytännössä samantapaista porukkaa, tosin kymmenen vuotta vanhempaa kuin nyt tämä huumeidenkäyttöporukka.

Silloin on tärkeätä sosiaalisen aseman nosto ja myös sellaisten ihmissuhteiden järjestäminen tai organisoiminen, että heillä on myös oman porukan ulkopuolella ihmisiä, joihin he voivat luottaa ja nojautua. Tietysti myös AA:n tapaiset järjestöt, kuten siis Synanon, siis tuntemattomien narkomaanien järjestö, ovat mitä tärkeimpiä. Tärkeintä olisi kehitysyhteistyö Afganistanin, Kolumbian ja Laosin suuntaan, jossa jollakin tavoin puututtaisiin huumeiden perustuotantoon. Se on toki vaikeata, mutta pelkästään Yhdysvaltojen tapakaan ei sitä ratkaise.

Pakkoon suhtaudun mielenkiintoisella tavalla. Kehittäisin aika paljon vapaaehtoista pakkoa, sellaista sitoumusta hoitoon, jonka sitoumuksen jälkeen voitaisiin soveltaa hiukan kovempia pakkotoimenpiteitä. Esimerkiksi tällä hetkellä on erittäin vaikeaa saada ihmistä eristysselliin mielisairaalassa vapaaehtoisesti. Voidaan saada, kun pidetään ovi auki — tai omaan huoneeseen, kun pidetään ovi auki.

Lopuksi vielä lääkäri Karvosesta sanon seuraavaa: Itse olen korvaushoidon kannalla. Hän on ajanut periaatteessa korvaushoitoa. Se on eri kysymys. Sitten Suomessa on lait. Lakeja pitää periaatteessa noudattaa. Jos ei hyväksy lakeja, niitä voidaan muuttaa joko täällä tai suoralla toiminnalla. Suorassa toiminnassa hyväksyn vain gandhilaisen periaatteen: Jos rikot lakia, kannat siitä myös seuraukset etkä tee lakien rikkomista pimeydessä ja nurkan takana, kuten esimerkiksi kettutytöt ja -pojat ovat tehneet. Kolmas pulma on taloudellinen kysymys. En ota kantaa siihen, mutta jos rahoja on kovasti otettu köyhiltä huumeiden käyttäjiltä, koen sen moraalisesti vääränä ja kolmantena erillisloogisena kysymyksenä. Näin tutkin hänen asiaansa ja tunnen hänet hyvin. Olen lukenut hänen artikkelinsa, käynyt hänen poliklinikallaan jne. Analyysini nojautuu tämäntapaisiin asioihin.

En minä nyt pohjanmaalaisena aivan moralisoisi tällä tavalla huumeita. Eivät pohjanmaalaiset omilla konsteillaan ole viinan käyttöä suomenkieliseltä puolelta kyenneet Pohjanmaalta poistamaan, päinvastoin uho edelleen jatkuu. Sen sijaan meillä on täysnäyttö ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta, miten viinan käyttö on vain puolet muusta maasta, itsemurhat puolet muusta maasta ja monet muutkin häiriöt puolet muusta maasta, ja se liittyy kulttuuriin. Närpiöllä ja sanokaamme Lapualla on selvästi erilainen kulttuuriperinne, ja silti heillä saattaa olla erilainen näkemys huumeista jne. Kyllä siellä Pohjanmaallakin olisi tekemistä!

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä lensin huoneestani, kun ilahduin niin kovasti ed. Taipaleen puhuessa kondomien jakelemisesta. Tämän sisältöisen ehdotuksen saimme juuri Vaasassa läpikin, että ruiskujenvaihto-ohjelmaan tulisi liittää myös kondomien maksuton jakelu.

Kiinnittäisin tässä yhteydessä huomiota siihen, että kysymys on paljon laajempikin, ja haluan tässä yhteydessä nimenomaan tuoda esiin senkin epäkohdan, että me tarvitsisimme tämmöisen ehkäisyneuvonnan uuden aallon tässä maassa muutoinkin. Lääkärit määräävät 15-vuotiaille tytöille ehkäisypillereitä irtosuhteisiin, vaikka heidän pitäisi määrätä tytöille kondomeja. Meillä on kerta kaikkiaan keskustelematta tämäkin kysymys Suomessa. Joutaisi nuorisolle jakaa maksutta kondomeja Suomessa, niin kuin tehdään kehitysmaissakin. Emme me voi jättää kehitysmaiden kontolle sitä, että sukupuolitaudit tarttuvat.

Marja  Tiura  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulin myöskin ottamaan osaa tähän keskusteluun, kun kuulin ed. Taipaleen käyttävän hyvän puheenvuoron. Ed. Taipale nosti puheenvuorossaan esille yhden tärkeän asian, josta olen itsekin miettinyt, mitä sille voitaisiin tehdä. Se on nimenomaan tämä ongelma, että narkomaanit saavat aivan laillisesti lääkäreiltä lääkkeitä. Eri lääkärit kirjoittavat heille esimerkiksi rauhoittavia lääkkeitä. Saattaa olla, että sama narkomaani kiertää lääkäriltä toiselle ja saa erilaisia määriä lääkkeitä käyttöönsä. Ongelmaksi muodostuu se, että nämä lääkkeet ajautuvat tämän kautta sitten myös katukauppaan.

Paljon olen myöskin miettinyt sitä, olisiko mahdollista saada aikaan tietynlainen rekisteri tietyistä lääkkeistä, niin että lääkärit näkisivät keskenään, mitä lääkkeitä tälle potilaalle on kirjoitettu juuri vähän aikaa sitten, niin ettei tällaista tilannetta tulisi. Mutta siitähän on paljon meillä keskusteltu (Puhemies koputtaa) ja todettu, että on hyvin vaikeaa tällaisen rekisterin luominen.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lääkintöhallitus jakoi aikanaan kondomeja, ja niitä meni pilvin pimein. Jakelusta luovuttiin ymmärtääkseni kustannussyistä, mutta koko tuo kondomien jakaminen ja tämän tyylinen politiikka tähtää siihen, että syytä etsitään oman itsen ulkopuolelta. Totesin silloin Lääkintöhallitukselle, että minusta olisi paljon tärkeämpää jakaa peilejä, koska peilistä jokainen voi tarkistaa, kuka on suurin riski minulle itselleni. Peilejäkin sitten jaettiin, mutta nekin tulivat kovin kalliiksi. Kehottaisin kuitenkin ihmisiä miettimään, missä se suurin riski on. Se on omien korvien välissä.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Taipaleelle voin todeta, että ei Pohjanmaakaan vielä todellakaan ole valmis mutta aika hyvässä mallissa ollaan. Jos verrataan esimerkiksi siihen, mitä tapahtui puukkojunkkarien aikana, olemme menneet aika paljon eteenpäin. Minullakaan ei ole puukkoa mukana salissa tällä hetkellä.

Mitä tulee muutoin ed. Taipaleen puheenvuoroon, hän lähti siitä, että periaatteessa lakeja tulee kunnioittaa. Kun me olemme tässä salissa lakia säätävä elin, kyllä kai meidän lähtökohtamme puheenvuoroissa, mitä täällä käytetään, on se, että lakeja tulee kunnioittaa. Jos ne ovat epäoikeudenmukaisia, niitä muutetaan, mutta niin kauan kuin ne ovat voimassa, niitä kunnioitetaan. Sellainen viesti meidän pitää pystyä antamaan.

Kettutytöt ja kettupojat tekevät erittäin ikävää ja tuomittavaa työtä, mutta verrattuna siihen, mitä tällaiset Karvosen tapaiset puoskarit tekevät, on mielestäni kysymys aivan toisen luokan asiasta. Jos todella korvauslääkkeitä myydään nurkan takana pimeässä, kyllä silloin asian vakavuus on hiukan toisen tyyppinen. Tässä tapauksessa käytetään kuitenkin koukkuun joutuneiden, hädänalaisten ihmisten asemaa hyväksi eikä kuitenkaan saada lopullista ratkaisua syntymään.

Esko  Helle  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan mielenkiintoinen keskustelu. Ed. Taipaleen puheenvuoro oli hyvä. Siinä oli monia eri ulottuvuuksia, jotka tulisi todella ottaa näitä asioita käsiteltäessä huomioon.

Kiinnitin huomiota muun muassa siihen, mitä ed. Taipale totesi lääkkeitten liika- ja väärinkäytöstä. Olen aivan samaa mieltä, kuten olen täällä joskus sanonut, että esimerkiksi työelämässä on paljon suurempi riski siitä, että laillisia lääkkeitä käytetään virheellisesti, kuin laittomista huumeista. Ne eivät ole työelämässä kovin suuri ongelma verrattuna tähän.

Toisaalta keskustelussa on aika voimakkaasti tullut esille kuvitelma, että kurilla ja kovilla rangaistuksilla huumeongelmat poistettaisiin. Siitä ei ole missään maailmassa minkäänlaisia todisteita. Päinvastoin sellaisella pehmeämmällä linjalla, mitä ed. Taipale toi esiin, saavutetaan paljon parempia tuloksia.

Veijo   Puhjo  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Tiura sanoi, että ongelma on siinä, että eräät henkilöt hakevat lääkäreiltä vahvoja lääkkeitä ja kiertävät lääkäriltä toiselle ja että tämä asia pitäisi selvittää. Itselläni on ollut vain muutama tämän tyyppinen potilas 70-luvulla, mutta ellei Kansaneläkelaitoksen tyyli ole muuttunut, kyllä nämä kiertäjät ovat lääkäreillä selvillä. Itse olen saanut pari kertaa listan kahdesta potilaasta, joille olen kirjoittanut virtsatietulehduslääkkeen. Nämä listat olivat niistä potilaista, jotka olivat käyttäneet vahvoja lääkkeitä yliannoksina. Niistä oli selvästi luettavissa se, että määrävälein "ammattitaitoiset" kävivät aina yhden reseptin kanssa kullakin lääkärillä ja saivat lääkkeitä monelta lääkäriltä samanaikaisesti. Todellisuudessa se oli mahtavaa ylikäyttöä, mutta yhden lääkärin näkökulmasta reseptin uusinta ei ollutkaan ylikäyttöä. Ongelma on tiedossa lääkärien keskuudessa.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Nyt kun ed. Kokkonen ja ed. Mäki-Hakola ovat paikalla, totean vain, että ed. Mäki-Hakola ja ed. Kokkonen puhuivat sanoilla tai nimillä kikkailemisesta. Aikaisemmin ministeri Soininvaara oli läsnä ja hän totesi, että Subutexia ei voi kirjoittaa, ja sitten ed. Kokkonen totesi, että kyllä voi, mutta hänellä ei ole nyt Pharmacaa mukana eikä hän voi sanoa, mikä sen lääkkeen nimi on. Totesin puheenvuorossani, että kysymys on buprenorfiinista, joka on nimellä Temgesic ja Temgesiciä voi kirjoittaa. Tässä siis ed. Kokkonen oli täysin oikeassa, ja tämän minä sanoin. Tämä ei ole mitään nimillä kikkailemista, koska on olemassa tällainen valmiste, preparaatti.

On aivan selvää, niin kuin tänään jo tuli esille, äskenkin juuri, että hyvin monet lääkkeet ovat väärinkäyttövälineinä ihan diatsepaameista alkaen, samoin monet kipulääkkeet, ja tämä on silloin tietysti ongelma, jos lääkärikunnasta löytyy valmiutta tuollaiseen holtittomaan, täällä kuvattuun reseptin kirjoittamiseen. Mutta apteekit seuraavat näitä, ne pitävät seurantaa. Lääkäreiden tulisi kunkin tykönään pitää omaa seurantaansa. Kaiken kaikkiaan 15 000 lääkärin keskuudessa tämä varmasti ei sinänsä ole ongelma, mutta on joitakuita ongelmalääkäreitä, jotka tunnetaan, ja heitä käytetään, voi sanoa, surutta hyväksi narkomaanien ja nimenomaan bisneksen pyörittäjien toimesta.

Täällä keskusteltiin ja käytettiin hyviä puheenvuoroja siitä, että yleensä ottaen tiettyjä lääkkeitä määrätään liikaa Suomessa: unilääkkeet, nukahtamislääkkeet, antidepressiivit. Voisi kiteyttää jotenkin näin leikkisästi, että "jos menee huonosti, ota Buranaa". Eli lääkemainontakin on tässä liikkeellä myös, ja siinä on nyt uutta painetta lähinnä EU:n puolelta, että tiettyihin sairauksiin määrättäviä lääkkeitä voitaisiin niin sanotusti kohdemainostaa nimenomaan potilaille tai väestöryhmille tai yleensä ottaen väestölle. Näihin liittyy monia ongelmia.

Lopuksi, puhemies, itse en ota erityisesti kantaa korvaushoitoon. Se on minusta yleensä ottaen kysymys, jossa on useita näkökulmia.

Mutta lopuksi vielä ruiskujen ja neulojen hallittuun ja ohjeistuksen myötä tapahtuvaan vaihtamiseen: Tämä on ehkä eniten perjantaina ja tänään keskusteltu aihe. Mielestäni tässä mielessä valiokunta on ollut oikealla tiellä, kun se on ottanut tämän asian esiin mietinnössään.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tällä puheenvuorolla haluan vaan tuoda oman mielipiteeni julki tästä hallituksen esityksestä. Mielestäni suonensisäisten huumeiden käyttäjille tarkoitetuissa puhtaiden huumeruiskujen jakopisteissä — esimerkiksi Tampereella on tämmöinen piste ja se on toiminut erittäin hyvin — kyse on myös tietyllä tavalla haittojen minimoinnista, todellakaan ei pelkästään siitä, että me haluamme minimoida haittoja sillä tavalla, että me puhumme tarttuvista taudeista ja niiden ehkäisemisestä jakamalla puhtaita ruiskuja, vaan todella siitä, että esimerkiksi Tampereella ruiskujen jakopisteessä myöskin kontrolloidaan potilas, joka tulee paikalle, katsotaan, missä kunnossa hän on, ja pyritään siihen, että potilas, joka tulee vaihtamaan ruiskuja, voitaisiin myöskin ohjata hoitoon siitä eteenpäin.

Ed. Puhjo lähti pois salista, mutta hänelle olisin sen verran halunnut vaan sanoa erilaisista rekistereistä, että hyvä, jos tällaisia listoja on olemassa potilaista, jotka pyytävät ylisuuria annoksia lääkkeitä tiettyihin vaivoihin, mutta en usko, että tämmöiset listat käytännössä toimivat, koska niitä pystytään aina kuitenkin kiertämään ja huumeiden käyttäjät myöskin käyttävät bulvaaneja hakemaan näitä lääkkeitä itselleen. Valitettavasti ne lääkkeet yleensä sitten löytyvät katukaupasta.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä minä kavahdan sitä tapaa, jolla arvostamani ed. Kokkonen puhui huumeitten käytön ehkäisystä ja samalla myöskin seksitautien ehkäisystä. Jos hän tarjoaa näissä molemmissa tapauksissa pidättäytymistä ainoaksi keinoksi, täytyy todella ihmetellä, koska keskustelu ei voi olla joko—tai-keskustelua. Tämän on oltava sekä—että-keskustelua, jossa tänään on agendalla olla huolissaan niistä, jotka ovat jo repsahtaneet. Toivottavasti huomenna ovat agendalla ne, jotka eivät ole vielä repsahtaneet. Mutta pidättäytyminen ei ole agendalla tänään. ( Ed. Kokkonen: Siitä ei ollut kysymys!) — Kyllä oli, kun otin kondomiasian esille.

Tässä on kysymys kuoleman viljelystä tai sen ehkäisemisestä, kun valiokunnan lausuma on nyt ollut lähinnä keskustelun aiheena. Me olemme tällä lausumalla halunneet vain kiirehtiä sellaisen selvityksen saamista, jolla voidaan ruiskujenvaihto-ohjelmiin saada jotakin säännönmukaista aikaan. Tämmöinen villervalla, joka nyt on vallalla, ei myöskään ole toivottava asiantila. Se tilanne nimenomaan pitää saada selvitetyksi. Minä ainakin olen sitä mieltä, että meidän velvollisuutemme on tehdä kaikkemme, ettei kuoleman viljely ei vain itse huumeiden käyttäjissä vaan myös heidän ympäristössään saa enempää jalansijaa.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Verbaalinen viestintä on erittäin vaikeaa. Siinä on suuri riski tulla väärinymmärretyksi. Varmaan oma ongelmani näissä asioissa on se, että olen työskennellyt kymmeniä vuosia näitten asioitten kanssa. Siksi tiivis ilmaisu antaa aiheen väärinkäsityksiin.

Muistelin vain, miten kondomeja jaettiin pilvin pimein aikanaan. Silti seksitaudit levisivät. Minusta ihmisille usein annetaan se väärä kuva, että kondomi ehkäisee kaikki mahdolliset sairaudet. En minä ollut seksistä pidättäytymistä tässä ensisijaisesti ihmisille tarjoamassa ja sanomassa, että tuijotelkaa sen sijaan peiliin, vaan sanoin, että peiliin pitäisi katsoa siksi, että sieltä löytyy se, joka meille itse kullekin on kaikkien tarttuvien tautien suhteen se suurin riskitekijä. Pitää itse miettiä, miten käyttäytyy, ja pitää itse varustautua mieluummin kondomeilla kuin olettaa, että yhteiskunta on niitä sirotellut sinne tänne, niin että niitä on aina käden ulottuvilla. Minusta se ei ole oikea tie.

Haluan ed. Tiusasta kiittää siitä, että hänellä on Pharmaca Fennica korvien välissä ja hän tuo asiallista informaatiota saliin. Olen siitä hyvin iloinen.

Ed. Tiuraa niin ikään haluan onnitella. Minusta on kyllä syytä onnitella tamperelaisia, jos he ovat todellakin pystyneet hoitamaan asiansa niin hyvin, että vieroituspaikkoja huumausaineitten käyttäjille on Tampereella riittävästi. Toivottavasti konsultoitte myös meitä helsinkiläisiä tässä, miten asia äkkiä hoidetaan.

Vielä kiertävistä reseptin pyytäjistä: Tämä on myöskin tällainen ikuisuusongelma, jota aina silloin tällöin erilaisin tehotoimenpitein yritetään kitkeä. Osa meistä muistaa Dolorex-jupakan, joka poiki syytteitä useille lääkäreille siitä syystä, että eräät henkilöt olivat perustaneet kiertosysteemin ja hakivat systemaattisesti reseptejä. Eräät lääkärit menivät lankaan. Aina tällaisesta opitaan joiksikin vuosiksi. Sitten ongelma toistuu taas.

Marja  Tiura  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska puheenvuorot tulevat pöytäkirjoihin ja nettiin näkyville, haluan vielä korostaa sitä, että Tampereellakaan valitettavasti ei ole riittävästi huumausaineiden käyttäjille hoitopaikkoja tällä hetkellä. (Ed. Kokkonen: Niinhän te sanoitte!) — Sanoin ed. Kokkoselle, että ruiskujenvaihtopisteet toimivat Tampereella hyvin. Näin sanoin mielestäni hyvin selvästi. — Tampereellahan valtuusto on tehnyt päätöksen, että Tampereelle perustetaan matalan kynnyksen hoitopaikka nuorille huumeiden käyttäjille. Mutta ruiskujenvaihtopiste kyllä toimii.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En malta tässä yhteydessä vielä olla tiedustelematta ed. Tiuralta: Mitä siis tarkoittaa ruiskunvaihtopisteitten hyvä toiminta? Sitäkö vain, että ruiskut annetaan ja sillä siisti?

Marja   Tiura  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tampereella on Nervissä esimerkiksi piste, missä suonensisäisten huumeiden käyttäjä voi käydä hakemassa puhtaita huumeruiskuja. Mutta jos erikseen puhutaan hoitopaikkojen riittävyydestä, ei voida suoraan sanoa, että hoitopaikkoja on tänä päivänä missään riittävästi. Mutta puhuinkin vain siitä, millä tavalla toimivat nämä ruiskujenvaihtopisteet.

Kalervo Kummola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ruiskujen vaihdostakin voidaan olla monta mieltä. Tampereen kaupunginvaltuustohan ei ole tällaista päätöstä tehnyt. Se on lautakuntatasolla hoidettu asia.

Mutta mitä tulee katkaisuhoidon ja matalan kynnyksen hoitopaikkoihin, niitä ei varmasti missään ole tarpeeksi. Tästäkin voidaan olla monta mieltä, mikä hoito on oikea. Esimerkiksi kun Tampereella viimeksi sosiaali- ja terveyslautakunta suunnitteli uutta matalan kynnyksen vastaanottopistettä, välittömästi oli kymmeniä ja satoja sen alueen asukkaita vastustamassa tätä, ja niin jouduttiin luopumaan siitäkin. Uskon, että ei Tampere mikään malliesimerkki ole eikä näissä asioissa ole mitään yhtä totuutta.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä antaa vähän vääränlaisen kuvan siitä, millä tavalla Tampereella toimitaan. Kyseessähän tässä tilanteessa oli se, kun tätä huumehoitopaikkaa Tampereelle perustettiin, että perustettiin nimenomaan perhehoitopaikkana alun perin. Mutta loppuviimeksi virkamies Tampereella teki päätöksen siitä, että hoitopaikka olisi pitänyt sisällään jotakin aivan muuta. Tässä haluan ed. Kummolaa oikaista.