Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys 221 viime valtiopäiviltä on ollut varsin pitkään ympäristövaliokunnassa. Valiokunta on käsitellyt sen varsin perusteellisesti. On syytä heti aluksi todeta, että käsittely oli myös yksimielinen, päästiin yksimieliseen mietintöön, huolimatta siitä että asiantuntijat olivat tuoneet varsin monenlaisia, keskenään ristiriitaisiakin, käsityksiä tästä asiasta.

Kysymyshän on hallituksen esityksestä, jossa ehdotetaan uutta lakia osaomistusasuntojärjestelmästä. Osaomistusasunto olisi asunto, jonka osakkeista asukas ostaisi alkuvaiheessa vähemmistöosuuden, ja asukkaalla on myöhemmin sitten oikeus hankkia asunto kokonaan omistukseensa. Näiden asuntojen rakentaminen on yhteiskunnallisesti tuettua, ja niitä rakentavat samat rakentajat, jotka yleensäkin ovat mukana niin sanotussa yleishyödyllisessä rakentamisessa.

Osaomistusasuntoja on tähän saakka rakennettu kuitenkin myös täysin vapaarahoitteisesti. Nyt valiokunnan käsittelyn yhteydessä linjattiin aika tavalla sitä, jääkö tähän lainsäädäntöön ohjaavuutta lainkaan vai liberalisoidaanko se ikään kuin tämän, sanoisinko, yhteiskunnan ohjaavuuden ulkopuolelle. Keskeisiä ongelmia, olivat osaomistusasuntojen asukasvalinta, tuoton tuloutus ja lunastamatta jääneiden asuntojen kohtalo. Kaiken kaikkiaan näiden asioiden kohdalla kuitenkin päästiin eteenpäin valiokunnassa, niin että löysimme mietinnössä yhteisen mielipiteen ja linjan.

Osaomistusasuntojen asukasvalinnoissa päädyttiin edelleenkin ylläpitämään sosiaaliseen harkintaan perustuvaa valintaa. Tuoton tuloutuksen yhteydessä viitataan valiokunnan mietinnössä siihen, että edelleenkin valiokunta katsoo, että "vuokra-asuntojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain -- mukaan yleishyödyllinen asuntoyhteisö ei saa tulouttaa omistajalleen muuta kuin omistajan yhteisöön sijoittamille varoille lasketun kohtuullisen tuoton". Näin ollen tämä rahasumma valiokunnan mielestä edelleenkin pysyy yleishyödyllisillä asuntorakennuttajilla käytössä, ja sillä he voivat toteuttaa yleishyödyllisyyden velvoitettaan. Valiokunta katsookin, että tuoton tuloutusta koskevat säännökset on syytä säilyttää ennallaan. (Ed. Aittoniemi: Ei ne mitään yleishyödyllisiä ole. Rosvoja ne on kaikki!)

Lunastamatta jääneiden asuntojen kohdalla esitettiin näkemys, että nämä asunnot pitäisi saada myydä ilman erityisiä rajoituksia. Kuitenkin valiokunta katsoi, että Asuntorahastolta haettavan vapautuksen tarkoituksena on varmistaa, että korkotuetut osaomistusasunnot säilyvät sosiaalisin perustein valittujen asukkaiden käytössä niin kauan kuin tällaista kysyntää on, eli ajatuksena on se, että Valtion asuntorahastolle on tehtävä ilmoitus myynnistä. Valiokunta katsoi, että muodollisia ja käytännön ongelmiakaan tämän tyyppisestä ilmoituksesta ei tule olemaan.

Lisäksi valiokunta muutti hallituksen esitystä niin, että se poisti 18 §:n hallituksen esitykseen sisältyvästä ehdotuksesta vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamiseksi. Se lisäsi rajoitusaikakohtaan eli 17 §:ään momentin, jonka luen: "Jos talossa on tai on ollut vuokra-asuntojen korkotukilainalla rahoitetuista osaomistusasunnoista annetussa laissa tarkoitettuja osaomistusasuntoja, asunto vapautuu rajoituksista 1 momentin estämättä, jollei sille löydy lunastajaa, joka lunastaa asunnon mainitun lain mukaisesti - -."

Näin ollen, arvoisa puhemies, kaiken kaikkiaan valiokunnan käsittelystä tuli yksimielinen mietintö ja katsoimme nimenomaan lukemani lisämomentin laatimisen jälkeen, että hallituksen esitys on hyväksyttävissä.

Tarja Kautto /sd:

Arvoisa puhemies! Osaomistuslainsäädännön tarkoitus on vaikuttaa siihen, että myös tämän asumisvaihtoehdon osalta saadaan aikaan lainsäädännölliset perusteet niin rakennuttaville yhteisöille kuin asuntoja hankkiville asukkaille. Lähtökohtana on myös se, että ilman uutta lainsäädäntöä näitä asuntoja ei voisi toteuttaa enää korkotukilainoitettuina. Syytä on myös korostaa sitä, että tällä asumismuodolla halutaan helpottaa niiden kohtuuhintaista asuntoa tarvitsevien väliinputoajien tilannetta, jotka eivät mahdu niin sanottuihin aravavuokra-asuntojen tulorajoihin, mutta eivät myöskään pysty järjestämään asuntoa vapailta vuokra- tai omistusasuntomarkkinoilta. Osaomistusasumisen toivotaan myös helpottavan kasvukeskusten asuntojen puutteesta johtuvaa työvoiman saannin vaikeutta.

Lain valmistelu ja käsittely kuvaa osaltaan asuntopolitiikan kärjistynyttä tilannetta. Asuntojen puute näyttää luoneen myös niin sanottujen yleishyödyllisten asuntotuottajien keskuuteen asennetta, että lainsäädännössäkin tulee ottaa huomioon täysimääräisesti markkinatilanne. Ymmärrän hyvin, että ilman kohtuullista tuottoa yhtiöt eivät pysty keräämään yhtiöiden pyörittämiseen, kiinteistöjen peruskorjaukseen ja uustuotantoon tarvittavia varoja. On myös valtion etu, että vuokratalotuotanto säilyisi vakaana. Vaikuttaakin siltä, että vapaarahoitteisen lainoituksen alhaiset korot ovat innostaneet sekä valtiovarainministeriön että perinteiset rakennuttajat operaatioihin, joissa helposti heitetään lapsi pesuveden mukana. Lapsella tarkoitan valtion rahoittamaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa.

Valtiovarainministeriössä uskotaan, että on aika haudata koko valtion aravarahoitusjärjestelmä, ja yleishyödyllisten taholla uskotaan, että on aika mitata ulos lisää tuottoa. Muisti ei näytä ylettyvän kummallakaan taholla vajaata kymmentä vuotta taaksepäin, jolloin valtio pystyi käyttämään nimenomaan valtion tukemaa asuntotuotantoa ja peruskorjausta työttömyyden hoitamisen välineenä ja rakennuttajat pystyivät puolestaan pitämään toimintansa pystyssä samalla tuotannolla, koska vapaarahoitteinen tuotanto oli loppunut äkkirysähdykseen.

Valiokunnalla olikin täysi syy muistuttaa hallitusta siitä, että sen olisi syytä toteuttaa asuntopoliittista strategiaansa, jossa yhtenä pääkysymyksenä on kasvukeskusten asuntopulan poistaminen ja muuttotappiokuntien tyhjien asuntojen ongelman hoitaminen. Minun nähdäkseni koko kiistan takana kiehuvat valtion asuntolainoituksen niin sanottujen aravalainojen ehdot ja niihin liittyvät poliittiset intohimot.

Sekä kunnalliset että yleishyödylliset rakennuttajat ovat joutuneet erittäin vaikeaan tilanteeseen sen vuoksi, että niin sanottujen vanhojen aravalainojen korkotaso on kohtuuton. Asumiskulujen kohtuullisuuden ja peruskorjaustarpeiden vuoksi olisi viisainta maksaa niin sanotut vanhat lainat pois merkittävästi halvemmalla yksityisellä lainarahalla. Nykyisessä tilanteessa ei ole riittäviä yllykkeitä myöskään aloittaa uustuotantoa. Tämä tilanne on tullut kuin tilauksesta niille poliittisille tahoille, jotka haluavat lopettaa kokonaan niin sanotun sosiaalisen asuntotuotannon ja lyödä rahoiksi Valtion asuntorahaston varat, käyttää muihin tarpeisiin.

Epävarma tilanne näkyi valiokunnan käsittelyssä siten, että rakennuttajat totesivat, etteivät he lähde toteuttamaan tuotantoa nykyisin ehdoin, joiden mukaan korkotukituotannon osalta yleishyödyllinen asuntoyhteisö ei saa tulouttaa omistajalleen muuta kuin omistajan yhteisöön sijoittamille varoille lasketun kohtuullisen tuoton. Kohtuulliseksi tuotoksi on asetuksella säädetty 8 prosenttia. Tuoton tulouttamista ei ole rajoitettu sen paremmin asunto- kuin talokohtaisesti eikä edes konsernissa yhtiökohtaisesti. Saamiemme selvitysten mukaan tuottoprosentti kattaa riskit, ja on muistettava, että valtion takaus vaikuttaa jo sinällään korkoja alentavasti. Asunnontarvitsijoista eli kysynnästä ei todellakaan ole pulaa. On muistettava myös se, että osaomistusasunnoissa asuvat voivat saada asuntotukea.

Toisena uhkatekijänä rakennuttajat esittivät enemmistöosakkaan velvoitteen lunastaa vähemmistöosuus, jos asunnolle ei ole kolmen kuukauden sisälle löytynyt uutta osaomistajaa. Lisäksi uhkana nähtiin, että lunastamatta jääneiden asuntojen vuokraus synnyttäisi sekataloja, joihin liittyisi muun muassa vuokraus- ja hallinnollisia riskejä. Rehellisyyden nimissä kukaan ei toki tohtinut sanoa ääneen sitä, että pelätään asuntojen houkuttelevuuden ja hintaodotusten laskevan, jos nurkankin omistavat joutuisivat ottamaan samaan taloon peräti vuokralaisia, järjetöntä asennoitumista nykypäivänä, kun omistustalot ovat jo nyt sekataloja, koska sijoitusasunnoissa asuu vuokralaisia.

Valiokunta karsi niin sanottuja hallinnollisia riskejä vapautusmenettelyn osalta. Katsoimme, että Asuntorahaston valvontamahdollisuudet säilyvät riittävinä, kun enemmistöosuuden omistaja ilmoittaa halukkuutensa myydä vapaasti lunastamatta jäänyt asunto.

Arvoisa puhemies! Asuntopolitiikka on perinteisesti ollut suhdanneherkkä taiteenlaji. Nyt sanoisin sen olevan jo hienohipiäisen herkkää. Tilanteeseen ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat tulevaisuudessakin maamme kunta-, jopa kaupunginosakohtaiset kysyntä-, hinta- ja arvostuserot. Se ei kuitenkaan miksikään muuta sitä tosiasiaa, että aina tulee olemaan niitä ihmisiä, jotka eivät omin avuin pysty asumistaan järjestämään.

Talouspoliittinen ministerivaliokunta on tänä aamuna tehnyt ratkaisunsa uusien ja vanhojen aravalainojen koroista. Uusien korkoa on päätetty alentaa 0,75 prosenttiyksikköä ja niin sanotuista vanhoista tullaan alentamaan vain kaikkein suurimpia korkoja. Hyvä, että päätös saatiin, mutta päätös ei ole hyvä. Kärjistäen sanoen päätös merkitsee sitä, että köyhä vuokrakansa ei pääse hyötymään edullisesta lainoitustilanteesta. Uskoisin myös, että tällä hetkellä monessa kunnassa mietitään vakavasti sitä, että vanhat lainat konvertoidaan eli otetaan uutta edullista lainaa esimerkiksi kuntarahoituksen kautta ja maksetaan vanhat Valtion asuntorahaston lainat pois. Niin sanottujen yleishyödyllisten osalta vanhojen lainojen takaisinmaksu ei ole yhtä suoraviivaista, koska ne joutuisivat kiinnittämään omistamiaan vuokrataloja ja niiden vakuusarvo on riippuvainen lainanantajapankeista. Varmaa on, että vanha aravakanta ehkäisee tehokkaasti yleishyödyllisten rakentajien halukkuuden uuteen tuotantoon.

Miten sitten käy kokonaisuudessaan aravavuokrakohteiden, on arvailujen varassa. Oma arvioni on, että halukkuus uusiin kohteisiin on kuntien osalta epävarma ja yleishyödyllisten osalta enimmäkseen varman haluton. Päätöksellä tulee olemaan suuri merkitys aravavuokratalotuotantoon. Epäilen edelleenkin, että aravan kaatajat saavatkin toteutettua päämääränsä. Tuotanto suuntautuu jatkossa yksinomaan korkotukilainojen käyttöön. Siten tälle osaomistusmuodolle ja tälle lakiesitykselle, jota nyt käsitellään, saattaa hyvinkin löytyä kysyntää.

Arvoisa puhemies! Samalla asumisoikeusasuntojen vastustajat saavat voiton. Koska asumisoikeuslainoihin ei päätöksellä puututtu lainkaan, tulee niiden tilanne olemaan vaikea. Asumisoikeusasuntojen osalta on jo vaikeuksia, ja pelkään pahoin, että meillä on edessä Ruotsin mallin mukainen konkurssiaalto. Vastustajat voinevat siis todella todeta olleensa oikeassa. Toivon, että itse olisin väärässä arvioni osalta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kautto piti hyvän ja laajan perusteellisen puheenvuoron. Toteaisin omalta puoleltani vielä sen, että niin kuin valiokuntakin on katsonut, ilman yhteiskunnan tukemaa vuokra-asuntojen tuotantoa tilanne olisi vielä todella huomattavasti hankalampi myös Pääkaupunkiseudulla. Tämä pyrkimys ylläpitää ja säilyttää aravajärjestelmä on varmasti yhteinen etumme.

Lopuksi, puhemies, on varmasti syytä tähän reaalikorkotason pudottamiseen 3,7 prosentista 2,95:een olla tyytymätön, sen määrään, niin kuin ed. Kauttokin totesi, sekä nimenomaan siihen, että vanhat aravat ovat jääneet käytännössä tämän ratkaisun ulkopuolelle. Myös valiokunnan on syytä vielä ehkä kuulla, millä tavalla tämä ratkaisu on syntynyt.

Hanna  Markkula-Kivisilta  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kautto puuttui mielestäni hyvin tärkeään asiaan elikkä siihen, miten tämä yhtenäislainajärjestelmä vaikuttaa siihen, kuinka paljon yleensä sosiaalista asuntotuotantoa tähän maahan syntyy. Olen hänen kanssaan samalla tavalla hyvin huolissani siitä, että ne ratkaisut, jotka tänään on tehty, eivät todellakaan edesauta sitä, että aravatuotanto tässä maassa säilyisi.

Jo tämän nyt käsittelyssä olevan lain osalta on selkeitä epäilyjä siitä, että tästä tulee osittain ainakin kuollut kirjain ja tällaista tuotantoa on vain teoriassa. Tämä kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä rakentajat eivät sitä toteuta, ja mikäli yhtenäislainajärjestelmää ei saada korjattua niin, että sen kustannushyödyt voitaisiin todella asukkaille kanavoida, epäilen kyllä pahasti, että myös koko aravatuotanto on silloin vaarassa. Se on mielestäni hyvin pelottava näkökulma.

Me tarvitsemme sosiaalista asuntotuotantoa, sillä vapaiden markkinoiden kautta asuminen ei tässä maassa tule tasapainoon missään vaiheessa. Siinä mielessä toivoisin, että vakavasti pidettäisiin kiinni siitä, että järjestelmän toimivuus olisi turvattu.