Irja Tulonen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esitän tässä lakialoitteessani, että kodinhoitopalveluille määrättäisiin verotusarvo. Täällä salissa on usein puhuttu siitä, että työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen täytyisi tehdä sille realistiselle tasolle, että myös lainsäädännöllä olisi mahdollisuus tukea työssä käyviä perheenjäseniä, äitiä tai isää. Me tiedämme, että Suomessa perheen elättäminen ja perheen talous usein vaatii molempien vanhempien työssäkäymistä. Työelämän jatkuva muutos, kiristyvä työtahti ja jatkuvan lisäkouluttautumisen tarve vaikuttavat myös siihen perheen arkeen, joka monta kertaa on aikamoista rumbaa. Työpäivän jälkeen kotona odottavat työt kaventavat entisestään perheen mahdollisuutta viettää aikaa yhdessä.

Uskon, että työntekijöiden työmotivaatiota ja jaksamista edistettäisiin merkittävästi, jos auto- ja puhelinedun sijaan taikka lisäksi työnantaja voisi tarjota työntekijälleen kodinhoitopalveluita, kuten siivousta, pyykinpesua, ostosten tekoa, työsuhde-etuna. Esimerkiksi Ruotsissa kotiapua on voinut jo pitkään saada työsuhde-etuna. Tämä ei ole tietysti työnantajille pakollista vaan vapaaehtoista. Allekirjoittanutta ovat yritykset lähestyneet kertoen, että tällainen verokohtelu olisi hyvä olemassa.

Tähän asti kodinhoidon tukemista on tarkasteltu lähinnä sen työllistävän merkityksen kautta eikä palvelujen tarvitsijoiden kautta. Eduskunnan päätöksellä on kokeiltu kahta mallia. Sekä verovähennys- että yritystukimalli ovat osoittautuneet molemmat omalla tavallaan ongelmallisiksi. Yritystukimalli on liian byrokraattinen ja verovähennyskin hyödyttää veronmaksajaa pitkällä viiveellä.

Ongelmana kodinhoitopalvelujen järjestämisessä Suomessa on todella ollut verotus. Kodinhoitotyölle ei ole myönnetty samanlaista verotuskohtelua kuin esimerkiksi työsuhdeautolle. Työntekijöiden kiinnostus yritysten tarjoamia kodinhoidon palveluita kohtaan on ollut suurta, mutta yritykset ovat kokeneet palveluiden hinnan liian kovaksi, koska kodinhoitoedulla ei siis ole verotusarvoa, jota tässä lakialoitteessani nyt esitän.

Viimeisten selvitysten mukaan myös kodinhoitopalvelujen hinnat vaihtelevat suuresti, jolloin edullisimman vaihtoehdon kilpailuttaminen lisää kodinhoitopalveluja työsuhde-etuna tarjoavan työnantajan työtä kohtuuttomasti.

Kodinhoitoedun vaikutukset yhteiskuntaan ovat myöskin positiiviset. Kotipalveluyritysten kannattavuuden ja henkilöstömäärän lisääntyessä paranisivat myös niiden mahdollisuudet vastata alati kasvavaan vanhusten kotipalveluiden tarpeeseen, eli tässä tulisi esiin myös vanhusten kotipalvelujen tarve, jota kunnat eivät valitettavasti ihan kaikilta osin pysty hoitamaan. Tietysti on vielä yksi pieni asia: tässä lisättäisiin myös naisten ja miesten tasa-arvoisia mahdollisuuksia toimia työelämässä.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella tässä jättämässäni lakialoitteessa ehdotan, että kodinhoitopalvelut saisivat luontaisetujen kaltaisen verokohtelun ja että ne liitettäisiin yleispätevästi verotettavien työsuhde-etujen joukkoon. Ehdotan, että kodinhoitopalveluille määriteltäisiin 50 prosentin verotusarvo Verohallituksen vahvistamasta käyvästä arvosta.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tulosen lakiesityksessä on hyvät puolensa ja mahdollisuutensa, mutta näen siinä myöskin muutamia uhkia. Esityksen sisältämiä mahdollisuuksia ovat työpaikkojen syntyminen kodinhoitopalveluita tarjoaviin palveluyrityksiin ja kodinhoitotöiden ulkoistamisen tarjoama mahdollisuus perheenjäsenten yhteisen vapaa-ajan lisääntymiseen. Erityisen hyvinä pidän ed. Tulosen aloitteeseen sisältyviä perusteluita, joissa viitataan työpaikkojen syntyyn ja palvelusektorin yritysten kilpailukyvyn paranemiseen.

Tuoreessa hallitusohjelmassa mainitaan työelämää käsittelevässä kohdassa, että on nimenomaan luotava edellytyksiä työaikajärjestelyille, joissa perheiden tarpeet ja lasten etu otetaan entistä paremmin huomioon. Hallitusohjelmassa korostetaan myös työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Tämä ei kuitenkaan mielestäni tapahdu hyväksymällä se perheiden yhteistä aikaa kiistatta rajoittava väite, että tullakseen toimeen molempien vanhempien on ehdottomasti oltava töissä, tai se, että työssäkäynti yleensäkin tulee lohkaisemaan tulevaisuudessa yhä suuremman osan perheiden yhteisestä ajasta.

Kotitaloustöiden teettäminen työnantajan toimesta perheen ulkopuolisilla työntekijöillä keventäisi toki vanhempien taakkaa, mutta realisoituisiko se todella lisääntyneenä yhteisenä aikana? Nykyisen työelämän asettamissa tiukoissa paineissa saattaisi käydä niin, että säästynyt energia käytettäisiinkin pitempiin työpäiviin työpaikalla. Olen toki tietoinen työaikalainsäädännöstä. Sen noudattamista kuvaa erittäin hyvin se, että hallitusohjelma aikoo etsiä uusia keinoja sen valvomiseen nykyistä tehokkaammin.

Lakialoite antaisi työnantajalle mahdollisuuden asettaa työntekijälle entistä kovemmat työtavoitteet. Enää ei voisi vedota edes siihen, että kotonakin pitäisi tehdä välillä töitä. Perheen kanssa vietetty aika saattaisi joissain tapauksissa päinvastoin jopa vähentyä. Tällaista yhteiskunnan entistä suurempaan työkeskeisyyteen johtavaa kehitystä en henkilökohtaisesti haluaisi nähdä.

Lapset eivät niinkään kaipaa valtavia elämyksiä ja järjestettyä ohjelmallista tekemistä, vaan ainoastaan vanhempiensa kanssa vietettyä aikaa ja ihan tavallista arkea. Tämä arki voi sisältää vaikkapa imurointia ja pyykinpesua. Kotityöt eivät itse asiassa kavenna perheen mahdollisuutta viettää aikaa yhdessä, vaan ne ovat sitä aikaa. Meidän perheessämme 2,5-vuotias on aika kova kone ripustamaan esimerkiksi pyykkiä narulle.

Arvoisa herra puhemies! Voi olla, että työ näyttelee tulevaisuudessa yhä merkittävämpää roolia perheiden ajankäytössä, ja voi olla, että lainsäädännön on mukauduttava tulevaisuudessa myöskin siihen. Silti ymmärrys ja hyväksyntä ovat kaksi täysin eri asiaa. Jos yhteiskunnassa havaitaan jokin itsessään negatiivinen kehitys, joka näyttää väistämättömältä, tuleeko meidän hyväksyä se tosiasiana, jota vastaan kamppailu on hyödytöntä? Minusta tällainen ajattelu on tuhoisaa ja arvojen kannalta hyvin kyseenalaista. Kyllä epätervettä kehitystä vastaan on taisteltava, vaikka se näyttäisi ajoittain toivottomaltakin. Mikäli voisi olla aivan varma siitä, ettei ed. Tulosen aloite toteutuessaan lisää työnantajan roolia eli päätäntävaltaa perheiden arjessa ja työkeskeisyyttä yleensä, sitä voisi kannattaa, mutta vasta siinä tapauksessa.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella, ed. Salovaaran esittämät uhkakuvat ovat olemassa. Varmasti jokaisessa lainsäädännössä on näitä uhkakuvia. Ei kai sitä voi eteenpäin mennä, ellei uskalla mitään uutta ajatusta esittää. Sanoisin sen, että täällä vuosi sitten hyväksyttiin työnantajalle oikeus vähentää verotuksessa kustannukset, jos palkkaa sairaalle lapselle hoitajan kotiin. Se on nyt tutkittu ja siitä on hyviä todisteita, että työnantajan ja työntekijän rooli ei ole ainakaan kieroutunut eikä lisännyt työssäoloaikaa vanhemmille.

Suhtaudun tähän positiivisesti. Olen tutustunut Ruotsissa tähän malliin, ja se toimii siellä erittäin hyvin. En usko, että me yhtään sen kieroutuneempia täällä Suomessa olemme emmekä sen kieroutuneempia työnantajiakaan.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Tulosen aloitetta myös siitä näkökulmasta, että uskoakseni se toisi osan harmaasta taloudesta verotuksen piiriin. Valitettavasti edelleen suuri osa niistä töistä, joita ed. Tulosen aloitteessa luetellaan ja tarkoitetaan, tapahtuu pimeästi, mikä ei ole lainkaan hyväksyttävää, mutta sen voi ymmärtää siitä näkökulmasta, kun tietää, miten hankalat työnantajavelvoitteet ovat kotitalouden kannalta ja miten vähän kotitaloudessa työskentelevälle työntekijälle viime kädessä jää käteen siitä rahasta, jonka kotitalous työnantajana joutuu maksamaan.

Muutama vuosi sitten, kun perheemme haki kotitalouteen työntekijää lehti-ilmoituksella, hämmästyin sitä, että kymmenestä yhteydenottajasta kahdeksan tarjoutui itse tekemään pimeästi tätä työtä. Emme tietenkään näihin tarjouksiin tarttuneet, mutta voin päätellä siitä, että se on edelleen melko yleistä.