Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Koska EU-budjettiin liittyviä asioita aika harvoin käsitellään eduskunnassa, ajattelin muutaman sanan sanoa Euroopan unionin omien varojen järjestelmän muutoksesta, joka on nyt käsittelyssä. Tästähän periaatepäätös tehtiin jo Berliinin Eurooppa-neuvostossa vuonna 1999 siinä yhteydessä, kun Agenda 2006:sta eli viimeisimmästä maatalous- ja rakennepolitiikan uudistuksesta päätettiin. Tässä on kysymyksessä siis järjestelmä, jolla jäsenvaltioilta kerätään rahat Euroopan unionin budjettiin. Valiokunnan mietintö on sinänsä yksimielinen, ja olemme sen jo aiemmin myös U-asiana käsitelleet, mutta sillä on myös taloudellisesti sen verran merkitystä, että muutama sana asian taustasta ja myös tulevaisuudesta on tarpeen.

Tämän esityksen hyväksyminen tietää Suomen valtion talousarvioon lisää rahanmenoa. (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen hyväksyminen tietää Suomen valtion talousarvioon lisää rahanmenoa. Suomi jäi Ranskan, Italian ja Tanskan ohella Agenda 2006 -uudistuksen maksumiesten puolelle, kun katsotaan erityisesti sitä, millä järjestelmällä EU:n omat varat jatkossa kerätään. Järjestelmä muuttuu nyt niin, että tämän vuoden EU-budjetin tasosta arvioituna Suomen maksuosuus tulee kasvamaan vuositasolla noin 380 miljoonalla markalla. Sen päälle tulevat sitten mahdolliset EU-budjetin menotason kasvun aiheuttamat lisämenotarpeet. Pärjääjien puolella tässä uudistuksessa oli puolestaan Iso-Britannia, jonka usean miljardin euron maksuhelpotus jatkui. Lisäksi hyötyivät Ruotsi, Saksa ja Hollanti, joiden ei tarvitse maksaa omaa osuuttaan Ison-Britannian helpotuksen tekemän aukon kattamisesta täysimääräisenä.

Kun Suomen kannalta tilanne on siis tämä, että maksut lisääntyvät, valtiovarainvaliokunta haluaa korostaa erityisesti kahta asiaa. Ensinnäkin on tärkeää, että EU-budjetin menotaso jatkossa pysyy kurissa elikkä se ei kasva mitenkään holtittomasti, ja toiseksi on hyvin tärkeää, että Suomen nettomaksuosuuden kannalta tärkeät määrärahat saadaan priorisoitua eli että myös rahaa EU-budjetista saadaan tulemaan Suomeen päin. EU-budjetin valmistelun ennakkovaikutusta onkin myös valtioneuvoston piirissä ryhdytty tehostamaan, mikä on myönteisesti merkillepantava asia. Samoin meidän oman aluekehitys- ja maatalouspolitiikkamme pitää tästäkin näkökulmasta tulevina vuosina olla hyvin tehokasta, niin että EU:sta toivottavasti tulevat rahat saadaan ajoissa ja aikanaan kotiutettua. Sitä kautta voidaan vaikuttaa tämän päätöksen nettovaikutuksiin Suomen omaan talousarvioon.

Ehkä on syytä myöskin kollegoille muistuttaa siitä, että viime vuosinahan EU-jäsenmaksut ovat olleet yksi valtion budjetin nopeimmin kasvavia eriä. Esimerkiksi vuodesta 1997 vuoteen 2001 kasvu on ollut noin 1,5 miljardia markkaa. On selvää, että EU-jäsenyyden hyötyjä ja haittoja ei voi millään tapaa pelkistää budjetin rahavirtoihin, vaan se on paljon monimutkaisempi asia, mutta tämä osoittaa sen, että näillä EU-rahavirroilla, tuloilla ja menoilla, alkaa olla yhä suurempaa merkitystä myös Suomen valtiontalouden kannalta ja niihin kannattaa kiinnittää huomiota. Näin onkin erityisen tärkeää se, miten EU:n laajentuessa ja vuoden 2006 jälkeen EU:n omat varat elikkä EU-budjetin tulot kerätään ja minkälainen se järjestelmä on Suomen kannalta.

Tämä omien verojen järjestelmä on pohdinnan alla lähivuosina, ja komissio tekee vuoden 2004 loppuun mennessä raportin siitä, minkälaisia uusia omien varojen järjestelmiä mahdollisesti otetaan käyttöön ja miten vanhaa systeemiä yksinkertaistettaisiin. Tuolloin ovat tosiaan näkyvissä jo ne EU:n todennäköisen laajentumisen varsin mittavat vaikutukset yhteisön talousarvioon. On hyvin tärkeätä, että Suomesta käsin ajoissa vaikutetaan komissioon ja haetaan liittolaisia muistakin jäsenmaista, niin että löytyisi Suomen kannalta mahdollisimman edullinen menoja minimoiva malli EU-budjetin varojen keräämiseen.

Hyvä on myöskin tiedostaa se, että monilla tahoilla on myös hankkeita uusien omien varojen mallien kehittämiseksi sikäli, että esimerkiksi Belgian hallitus ja Euroopan parlamentti ovat hyvin innokkaita ajamaan sitä, että EU:lle tulisi tavallaan oma verotusoikeus eli tämmöinen unionityyppinen vero. Tähänkin asiaan tulevina vuosina meidän eduskunnassa tulee valmistautua ottamaan kantaa, ja valtiovarainvaliokunta omasta puolestaan aikoo lähikuukausina perehtyä laajentumisen vaikutuksiin Suomen valtion budjettiin ja myös siinä yhteydessä pohdiskella omien varojen järjestelmän kehittämiseen liittyviä kysymyksiä. (Hälinää)

Bjarne Kallis /skl:

Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn kaikkeen siihen, mitä ed. Aula totesi. Haluan edelleen kiinnittää huomiota siihen, että meidän maksuosuutemme nousee tämmöisen teknisen kansantalouden tilinpitojärjestelmän uudistamisen kautta. Jonkin verran surkuhupaisaa tässä tilanteessa on se, että me joudumme maksamaan lisää tämän teknisen muutoksen takia noin 420 miljoonaa markkaa eli lähes yhtä paljon kuin hallituksen esitys köyhyyspaketiksi samanaikaisesti, kun Iso-Britannia hyötyy tästä uudistuksesta. Osittain joudumme maksamaan bse-taudista, joka Isosta-Britanniasta on lähtöisin. Me, tavallaan syyttömät, joudumme maksamaan 420 miljoonaa markkaa lisää, kun maa, joka on tämän kriisin alkuperämaa, hyötyy. Tämä tuntuu jonkin verran, jos ei kohtuuttomalta, ainakin väärältä, mutta se on tekninen muutos, johon meidän on pakko tyytyä.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta oli tärkeätä, että ed. Aula ja valtiovarainvaliokunta ovat tarkkoja sen suhteen, miten Euroopan unionin maksuosuudet kehittyvät. Erityisesti hän korosti puheenvuorossaan löydettävän malleja, joilla voidaan minimoida näitä kustannuksia. Haluaisin kuitenkin korostaa sitä, että kun me Suomesta käsin arvioimme Euroopan unionin budjettia, erityisesti katsomme tulevaa, on täysin selvää, että Suomi tulee jatkossa olemaan nettomaksaja. Maksuosuudet tulevat kehittymään Euroopan unionin laajetessa väistämättä sillä tavalla, että me olemme enemmän antavia kuin ottavia. Tähän voin antaa vain yhden lukusarjan, joka kuvaa hyvin sitä. Euroopan unionin väkimäärä tulee lisääntymään yli 30 prosentilla, jos kymmenen Itä-Euroopan kandidaattia tulevat unionin jäseniksi. Meidän bruttokansantuotteemme eli unionin kansantuote tulee lisääntymään näiden jäsenyyksien myötä vain 4 prosentilla. On täysin selvää, että tämän tyyppinen epäbalanssi aiheuttaa nettomaksuosuuksissa meille rasitteita. Kuitenkaan sekä unionin laajentuminen että unionin toiminta sinänsä, hyödyt ja haitat, eivät ole vain markoilla tai euroilla mitattavissa, vaan meidän tietysti täytyy nähdä tämä kokonaisuus. Ymmärsin myöskin ed. Aulan puheenvuorosta valtiovarainvaliokunnankin ymmärtäneen tämän tilanteen.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kalliksen kommentti, että me syyttömät joudumme maksamaan, saattaa pitää tiettyyn mittaan paikkansa. Mutta jos ajattelemme, mitä Euroopassa on tapahtunut viimeisten muutaman kymmenen vuoden aikana, nyt meneillään oleva elintarvikeketjuun liittyvä vakava prosessi on yksi suurimmista uhkakuvista, joka mitä todennäköisimmin tulee koskemaan laajempaa osaa Eurooppaa kuin tällä hetkellä. Silloin kyse on yhteisvastuusta ongelman torjumiseksi.

Toisaalta, arvoisa puhemies, on syytä muistuttaa, että EU-jäsenyys toi suomalaisille halvempaa ruokaa, ainakin joksikin aikaa. Toisaalta on syytä huomauttaa, että samalla kun esitetään vaatimus EU-budjetin määrärahojen kasvun hillitsemiseksi, joka sinänsä on perusteltu, epäsuorasti otetaan kantaa esimerkiksi itälaajentumiseen. Tarkoitan sitä, että keskustelu itälaajentumisesta tarkoittaa myöskin keskustelua EU:n voimavaroista ja samalla myöskin kunkin jäsenvaltion maksuosuuksista.

Mitä tulee kysymykseen, kuinka paljon on saatu hyvää aikaiseksi EU-varoilla maassamme, haluan yhtyä niihin käsityksiin, jotka ovat eduskunnassa korostaneet sitä, että aluekehityksen kannalta EU-maksuosuudet ovat olleet hyvinkin tarpeellisia maallemme.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On tärkeää, että Suomen eduskunnassa seurataan EU:n talousarviota, omien varojen käyttämistä ja myöskin niihin otetaan kantaa. On tosiasia todella, että bse-tauti, joka ei ole suomalaisten aikaansaama, on aiheuttanut mittavan menojen määrän sillä tavalla, että EU:n maatalousbudjetti menee nyt aivan kattoon ja siellä on ongelmia jatkossa. Toimet, jotka päätettiin viime vuoden puolella, aiheuttivat 6—7 miljardin markan menot ja ne toimet, jotka on myöhemmin päätetty, aiheuttavat tänä ja ensi vuonna varmaan saman verran, joten on kysymys mittavista summista. Mielestäni on syytä todeta, että EU:ssa pitäisi myöskin jonkin näköinen aiheuttamisperiaate olla menojen kattamisen suhteen enemmän kuin tänä päivänä.

Mitä tulee toiseen asiaan, josta ed. Aulakin mainitsi, että EU:ssa kehitettäisiin jokin oma yhteisöverotyyppinen vero, siihen pitää suhtautua hyvin kriittisesti, että tässä uusia veroja nyt alettaisiin keksiä. Tavallaan arvonlisäverosta menee tällä hetkellä jo osa EU:lle, koska arvonlisävero on EU:n yksi maksuosuuden peruste. Tällainen Belgian suunnasta esitetty ajatus yhteisöverosta tai jokin muu malli mielestäni ei ole se ratkaisu, jolla EU:n maksuosuuksia pitäisi jatkossa rahoittaa.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! EU:n budjetista odotettiin Suomen saavan suuremman osuuden jäsenyyden alusta lähtien kuin on saatu. Me olemme olleet nettomaksajia. Maksurasite on noussut koko ajan. Siitä syystä, arvoisa puhemies, on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että EU todella keskittyisi niihin asioihin, jotka sille kuuluvat, ja että budjetin menohillintää EU:nkin osalta pidettäisiin hyvin tärkeänä asiana ja että Suomi osaltaan toisi esille meidän kannaltamme tärkeitä näkökohtia.

Kysymys ruokaturvallisuudesta ja sen aiheuttamista yllättävistä maksuista rasittaa Suomea siinä missä muitakin maita. Mielestäni tämän tyyppiset ongelmat ja osin leväperäisyydestä johtuvat ongelmat, joita nyt maksetaan, ovat murentamassa koko EU:n pohjaa ja kannatusta unionin osalta.

Aluekehityksen suhteen on todettava, että me olemme toki saaneet osamme, vaatimattoman osan, EU:sta rakennerahastojen kautta. Toisaalta meidän oma kansallinen aluepolitiikkamme on tänä aikana ajettu varsin vähiin; oikeastaan budjetissa on ollut vain vastinrahat. On todettava, että alueellisen kehityksen kannalta se rahoitusosuus, mikä sieltä on tullut, on ollut tärkeä mutta riittämätön.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Aulan puheenvuoro oli ihan asiallinen ja mielestäni sangen paljastava, nimenomaan valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa pidetty hyvä puheenvuoro.

Mutta nyt kyllä odottaisin niiden edustajien puhuvan, jotka muutama vuosi sitten kehuivat, kuinka on hyödyllistä liittyä EU:hun. Missä nämä puheenvuorot nyt ovat, kun silloin sanottiin, että sieltä tulee rahaa melkein niin kuin suokuokalla vetäen? Nyt puhutaan siitä, että maksuosuudet nousevat ja jonkin teknisen muutoksen takia 420 miljoonaa tulee lisää. Minä kyllä pidän hieman epä-älyllisenä sitä, että puhutaan, kuinka on saatu erinäisiä hankkeita EU:n kautta. Me kaikki tiedämme, että joka markasta, joka menee sinne, siitä muutama kymmenen prosenttia jää matkan varrelle Brysseliin, kun se käy siellä. Paljon enemmän saataisiin, kun suoraan ohjaisimme kohteisiin rahoja ilman Brysseliä.

Juha  Korkeaoja  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan Euroopan unionin budjetista ja Euroopan unionin menoista, keskeinen osa on silloin maatalousbudjetilla ja -menoilla. Euroopan unionin maataloustukipolitiikka on rakennettu aikanaan sille pohjalle, mikä tilanne vallitsi, kun EU oli pieni, ja tukirakenne maatalousuudistusten myötä on perustunut hyvin suurelta osin hintojen alentumiseen ja sitä vastaan toteutettuihin kompensaatioihin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että niillä alueilla ja maissa, joissa satotaso on korkein, myös maataloustuki on korkein. Tämä on järjen vastainen tilanne, ja kun EU laajenee, olisi aivan välttämätöntä, että tämä tuen kompensaatioon perustuva rakenne muutettaisiin toiminnalliseksi sillä tavalla, että tuella korvattaisiin niitä tuotantokustannuseroja, mitä on unionin eri alueilla. Tämä on tärkeä peruslähtökohta, joka pitäisi muutoksena saada EU:n maataloustukijärjestelmään.

Mitä tulee bse:hen ja eläintauteihin, joista ilman muuta suu- ja sorkkatauti on nyt paljon huolestuttavampi ja suurempi asia, on kohtuutonta, että Suomi joutuu samalla tavalla maksamaan laskuja kuin muut maat, vaikka olemme hoitaneet asiamme paljon paremmin ja olemme omalta osaltamme pitäneet huolta, että tällaista ei ollenkaan syntyisi. Nyt kuitenkin joudumme maksamaan laskuja aivan samalla tavalla kuin muutkin maat. Tämä ei mielestäni ole oikein.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun Suomi oli liittymässä Euroopan unionin jäseneksi, silloin oltiin hyvin vahvasti sitä mieltä, että Suomi on pitkän aikaa nettosaaja. Nyt kuitenkin on hyvin lyhyen aikavälin jälkeen osoittautunut, että olemme entistä enemmän nettomaksajia.

Nyt käsittelyssä on esitys, jolla edelleen joudumme maksamaan lisää, ja toisaalta, kun kansantaloutemme kasvaa tänä päivänä Euroopassa keskimääräistä paremmin, joudumme suhteellisesti maksamaan aina vain enemmän unionin yhteiseen kassaan. Unionin maatalouspolitiikka, joka on tarkoitettu hintojen alentamiseksi kuluttajien eduksi ja myös tehotuotannon ylläpitämiseksi, on johtanut siihen, että kuluttajilta on oikeastaan hävinnyt oikeudentaju siitä, mikä on elintarvikkeiden oikea hinta. Toisaalta maatalousyrittäjät eivät kuitenkaan ole voineet toimia kannattavasti.

Suomalaisesta näkökulmasta on syytä todeta, että unionin maatalouspolitiikkaa ja kustannustasoa on kaiken kaikkiaan katsottava sillä tavalla, että myös suomalaiset edut tulevat siinä huomioon otetuiksi. Meidän tuleekin edellyttää maksujen noston sijasta unionissa uudenlaisia toimenpiteitä kulujen hallitsemiseksi ja erityisesti uusien toimintatapojen löytämiseksi, niin että uusia veroja ja entistä vahvempaa riippuvuutta unioniin ei myöskään kassavirtaperiaatteella synny.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Huoli siitä, mikä on aikaisemmin esitetty etenkin valiokunnan puheenjohtajan toimesta, on ihan paikallaan, ja myöskin se tarkkuus, että Suomi seuraa näitä, on paikallaan.

Haluan kuitenkin todeta, puhemies, sen, että Euroopan unionin lisääntyvät maksut ovat heijastusta siitä ravitsemuskriisistä, Euroopan unionin maatalouden kriisistä, mihin se on joutunut. Totean vain sen, ettei asia mene liian kauaksi lähtökohdastaan, että Suomen tulisi maana ja Euroopan unionin jäsenvaltiona nimenomaan ajaa sen tyyppistä politiikkaa, että tehomaataloudesta ja nimenomaan huonosta eläinten kohtelusta, jatkuvista pitkistä eläinten kuljetuksista päästään. Ne ovat tietysti yksi keskeinen syy eläinsairauksiin, karjan sairauksiin.

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Halusin vastata ed. Kiljuselle, mutta hän on jo lähtenyt. Hän puhui siitä, että on selvä, että EU:n laajetessa Suomen maksuosuudet kasvavat eikä sille mitään voi tehdä. Sehän on selvä, että ne kasvavat, mutta ei meidän pidä olla sinisilmäisiä sillä tavoin, että emme pyrkisi aktiivisesti vaikuttamaan maatalous- ja rakennepolitiikan järjestelmiin ja omien varojen järjestelmään niin, että maksuosuus olisi Suomen kannalta mahdollisimman pieni. Sehän tässä on tarkoituksena.

Ei minusta ole mitään erityistä oikeudenmukaisuutta esimerkiksi siinä, että Iso-Britannia saa parin miljardin euron huojennukset vuosittain, ja sen takia, että Iso-Britannia saa huojennukset, vielä Ruotsi, Saksa ja Hollanti saavat tavallaan tästä kiertyviä huojennuksia. Miksi sitten juuri Suomi on maksumiehen osassa? Tähän asiaan pitää myös EU:n tasolla poliittisesti vaikuttaa ja painostaa, että seuraavan kerran, kun asioita ratkaistaan vuoden 2006 jälkeen, tilanne ei ole tämä.

Erityisesti jos ajatellaan Ison-Britannian huojennusta, niin kyllä siitä tulisi pyrkiä eroon ottaen huomioon myös se, mitkä kustannukset bse-kriisi on EU:lle yhteiseen budjettiin aiheuttanut. Tänä vuonna jo noin miljardi euroa on tarvinnut lisätä EU:n maatalousbudjettiin eli noin 5—6 miljardia Suomen markkaa, mikä johtaa siihen, että EU:n maatalousbudjetti on aivan piripinnassaan.

Matti  Kangas  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! On tosiasia, että Englanti saa helpotuksia EU-maksuista ja maksuosuuksista johtuen siellä raivoavista eläintaudeista. Mielestäni on väärin, että Suomi, joka on tautivapaa maa, joutuu tästä osan maksamaan. Minun mielestäni pitäisi päinvastoin niitä, jotka ovat tautivapaita maita, palkita maksuosuuksia pienentämällä. Eläintaudeissa pitäisi noudattaa sitä aiheuttajaperiaatetta ja velvoittaa maksamaan nämä maat; niin kuin täällä on todettu, on leväperäisyyttäkin esiintynyt Englannissa ja monessa muussakin Euroopan maassa. Eläintaudit tulee saada EU:ssa hallintaan ja kuriin. Se on ihan selvä asia. Kun EU laajenee, pitää myös siitä pitää huoli, että se ei muodostu liian isoksi maksuksi ja taakaksi pienelle Suomelle.

Ismo  Seivästö  /skl:

Arvoisa puhemies! Valiokunta korostaa mietinnössään budjettikuria ja taloudenhoidon läpinäkyvyyttä. Tämä asia saisi todella olla hyvin painokkaasti esillä, koska me kaikki tiedämme, että Euroopan unionin piirissä väärinkäytökset ovat miljardiluokkaa. Jos nämä väärinkäytökset saataisiin kohtuullisesti kitkettyä, niin EU:n yhteisiä varoja pystyttäisiin käyttämään paljon parempiin ja hyödyllisempiin kohteisiin, muun muassa varmistamaan eurooppalaista elintarviketurvallisuutta. On aivan ymmärrettävää, että moni täällä hieman kritisoi sitä, että Suomi on nettomaksaja ja maksut tulevat kasvamaan jatkossa. Samassa yhteydessä voi hieman pohtia, millaista summaa suomalaisten kannattaa maksaa rauhasta ja vakaudesta ja mikä on se kohtuullinen suomalainen osuus tällaisesta eurooppalaisesta turvallisuusjärjestelmästä, josta osa on EU:ta.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Meidän tulee muistaa, että EU:lla ei ole omaa rahankeruujärjestelmää eikä siinä mielessä omia varoja, vaan ne ovat kaikki meidän, siihen liittyneiden maiden, yhteisiä rahoja. Nyt ongelma, mikä siinä on päällimmäisenä, on varmasti kotieläinpuolella olevat taudit ja niiden riskit ja siitä selviäminen.

Minusta tässä tulisi myöskin muistaa näin kotimaisesti asiaa ajatellen, että meidän tulisi huolehtia siitä, että Suomessa kotimainen tuotanto on terveellä pohjalla ja tervettä tuotanto, mitä Suomessa tuotetaan. Siinä mielessä pitää rahoitusta löytää oikealla tavalla ja oikeassa mittakaavassa myös tähän kotimaiseen tuotantoon.

EU:n byrokratia on se pahin ratas, joka tässä nakertaa rahaa, joka menee täyteen turhuuteen. Siihen pitäisi meidän edustajienkin ottaa kovempi ote, koska ei ole mitään järkeä, järjen hiventäkään, niissä vaatimuksissa, mitä esitetään tälläkin hetkellä eri jäsenmaille, mitä meidän pitää totella ja toteuttaa.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Aula kuvasi varsin tarkoin tämän asian ytimen, sen peruskonstellaation. Tämän taustaksi on hyvä muistaa se, että ei voitu tulla itse asiassa mihinkään muuhun tulokseen kuin tähän tulokseen Suomen kannalta, kun Suomi niin valtavan innokkaasti ilman ehtoja halusi Euroopan unionin jäsenyyteen. Kaikki muut ovat nikotelleet tavalla tai toisella jäsenyyden kanssa, Iso-Britannia aivan erikoisesti, mikä näkyy kaikessa sen kohtelussa EU:ssa tänä päivänäkin.

Suomella ei tänä päivänä ole varsinaista sellaista EU-politiikkaa, josta tässä on nyt puhuttu. Meillä on ainoastaan politiikka, joka sanoo, että pitää olla mahdollisimman lähellä EU:n kovaa ydintä. Siis olennaista on olla siinä tuntumassa. Siitä seuraa, että maksettava lasku on aika reippaanlainen. Se tässä nyt vaan kuitataan ja sillä sipuli.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että eduskunnassa käydään tähän asiakohtaan liittyen tätä ansiokasta keskustelua, joka selkeästi on osoittanut julkisuuteen sen, että Suomi on EU:lle selkeä nettomaksaja ja että erittäin suuri vaara on, että nettomaksajan osuus vain lisääntyy. Tätä on syytä jatkuvasti korostaa, että Suomi on nettomaksaja EU:lle, kun helposti on muodostunut käsitys, että me olemme erilaisten tukien saajia, ja unohtuu tämä totuus nettomaksamisesta.

Haluan yhtyä muun muassa ed. Väistön ajatuksiin. Samalla on kyllä väärin, että Suomi, joka harjoittaa miltei koko maatalouttaan luomupuhtaudessa, myöskin sitä suomalaista varsinaista maataloutta miltei luomupuhtaudessa, joutuu maksamaan niitten maitten maatalouden ongelmista, jotka eivät tällaista puhtautta noudata, mikä meillä on tapana ollut.

Toivon, että EU:n varojenkäytössä noudatettaisiin niitä valtiomiestaitoja, joita meillä valtiovarainministeri Niinistöllä esimerkiksi on, jolloinka pantaisiin menot kuriin.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Suomihan maksoi viime vuonna EU:lle jäsenmaksuja yli 8 miljardia markkaa ja sai sieltä vähän yli 6 miljardia markkaa, josta maatilatalouden osuus tukirahoissa oli vähän yli 5 miljardia markkaa. Minun mielestäni nyt EU-varojen tekninen järjestely lisää meidän maksuosuuttamme yli 420 miljoonaa markkaa, joka minusta on väärin. Minun mielestäni pitäisi palata siihen, että Suomi ja kaikki EU:n jäsenvaltiot hoitaisivat maataloustukipolitiikan omalla kansallisella tasolla niin, ettei meidän tarvitsisi EU:ta edes vaivata. Sillä tavalla Suomi paljon paremmin pärjäisi maatilatalouden puolella kuin nyt.

Jari  Vilén  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyenä repliikkinä todettakoon kuitenkin se, että Suomi ei missään suhteessa ole erityisen huonosti menestynyt jäsenmaksujensa takaisinsaamisessa Euroopan unionilta. Berliinissä tehty maataloussopimus varmaan oli yksi parhaimmista. Minun mielestäni se kiistattomasti täytyy todeta. Meillä on seuraavan kerran neuvottelumahdollisuus maksuosuuksista todellisuudessa todellakin, kuten ed. Aula sanoi, 2006. Olen täysin varma, että Suomi tulee käyttämään riittävää kansallista itsekkyyttä, niin kuin tulee käyttämään joka ikinen muukin jäsenvaltio, näistä maksuosuuksista neuvoteltaessa.

Mielestäni ei kannata kiinnittää erityistä huomiota siihen jatkuvasti, ollaanko nettomaksajia vai -saajia, koska se, että olemme nettomaksajia, todistaa sen, että Suomi on hyvin vauras valtio ja Suomella menee hyvin. Tuskin kannattaa kilpailla siitä, kuka joutuu ottamaan tiettyä tukea vastaan.

Saksa maksaa edelleenkin merkittävän osan EU-tuesta ja tulee tekemään sen myös jatkossa, joten mielellään kannattaa keskittyä todellakin, kuten on todettu, siihen, että rahan käyttö on mahdollisimman tehokasta. Siinä varmasti Suomella on merkittävä panoksensa annettavana.

Juha Korkeaoja  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen aivan oikein huomautti siitä, että silloin, kun Suomi haki jäsenyyttä, se hyvin pitkälle lähti siitä, että klubin säännöt hyväksytään sellaisina kuin ne ovat, eikä poikkeuksia vaadittu. Silloin meille sanottiin, että sen jälkeen kun Suomi on jäsen, jäsenenä on oikeus vaikuttaa siihen, minkälaisilla säännöillä toimitaan. Nyt on oltu joitakin vuosia jäsenenä, mutta esimerkiksi näihin maksuperusteisiin ei kovin voimakkaasti ole haluttu vaikuttaa. Minusta esimerkiksi bkt-peruste Suomen näkökulmasta maksuosuuden pohjana ei ole kovin oikeudenmukainen. Jos meillä kylmän talven ja pitkien matkojen takia syntyy kustannuksia, jotka näkyvät korkeampana bkt:nä, miksi tämmöisen takia meidän pitäisi maksaa korkeampaa EU-jäsenmaksua kuin joidenkin sellaisten maiden, joilla tällaisia kustannuksia ei ole?

Voidaan löytää monia muita vastaavanlaisia asioita, joista esimerkiksi naisten työssäkäynti jne. nostaa meillä bkt:tä, mutta ei sinänsä ole minusta oikea peruste jäsenmaksun korottamiselle verrattuna sellaisiin maihin, joissa työelämän rakenne on toisenlainen.

Minusta nämä pitäisi ottaa esille silloin, kun käydään neuvotteluja maksuista.

Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Mielestäni EU-jäsenyyttä kyllä katsotaan hieman pienestä perspektiivistä täällä, jos puhutaan siitä, mitkä ovat Suomessa etäisyydet tai naisten työssäkäyntiaste. Täytyy sanoa, että Suomen EU-jäsenyys on tärkeä asia. Meillä on siitä erittäin suurta hyötyä oman kansainvälisen asemamme vahvistumisen myötä, mutta myöskin siitä syystä, että Suomi on taloudellisessa kilpailussa sisämarkkinoilla menestynyt erittäin hyvin ja 90-luvun jälkipuoliskohan oli erittäin suurta menestyksen aikaa viennillemme. Olemme saaneet moninkertaisesti jäsenmaksumme takaisin vientimenestyksen ansiosta.

Mitä tulee jäsenmaksuun, niin kun meillä on arvonlisäveroperuste ja bkt-osuusperuste, ne ovat suhteellisen johdonmukaisia. On totta, että joskus aikoinaan eräät jäsenmaat ovat saaneet poikkeuksia tältä osin. Tietysti aina, kun kattavasti neuvotellaan jäsenmaksuista, Suomen pitää puolustaa omaa kansallista etuaan, mutta on luonnollista, että jäsenmaksu nousee tilanteessa, jossa meidän bkt:mmekin nousee. Lisää kertoimia tai uusia tekijöitä ei jäsenmaksutekijään varmasti tarvita.

Jaakko Laakso /vas:

Rouva puhemies! Useat puhujat ovat viitanneet siihen keskusteluun, jota käytiin ennen EU-jäsenyyttä. On aivan totta, että varmasti me, jotka vastustimme EU-jäsenyyttä, käytimme sellaisia perusteita, jotka eivät ole osoittautuneet oikeiksi. Mutta aivan samalla tavalla myöskin EU-jäsenyyttä kannattaneet käyttivät sellaisia perusteluita, muun muassa juuri nettosaajan roolia, jotka eivät ole osoittautuneet oikeiksi. Mielestäni olisi välttämätöntä, että me itse kukin arvioisimme ennen EU-jäsenyyttä käytyä keskustelua ja toteaisimme myös itsekriittisesti, missä olemme olleet väärässä.

Siksi olen eri mieltä ed. Vilénin kanssa siitä, että ei ole syytä enää puuttua siihen, että oletettiin Suomen olevan nettosaaja usean vuoden ajan. Historia on osoittanut tämän virheelliseksi ja Suomi tällä hetkellä maksaa huomattavasti enemmän kuin me EU:lta saamme. Tämä on se tilanne, joka tällä hetkellä mielestäni olisi syytä tässä keskustelussa myöntää.