Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin täytyy kiittää niitä 119:ää edustajatoveria, jotka ovat lisäkseni allekirjoittaneet tämän lakialoitteen kuntalain muuttamiseksi. (Ed. Aittoniemi: Sehän menee sitten läpi!)

Maailma muuttuu ja Suomi sen mukana yhä kansainvälisemmäksi ja monikulttuurisemmaksi. Suomessakin aiemmin puhuttiin äidinkielenä lähes poikkeuksetta vain suomea tai ruotsia. Suomalainen yhteiskunta rakentui kahden kieliryhmän tarpeista käsin arvostetuksi kaksikieliseksi maaksi, jossa kumpaakin kieltä puhuvien oikeudet ja asema turvattiin lainsäädännöllä. Oikeus käyttää äidinkieltään on ollut ja on yksi kansalaisten demokraattisten osallistumisoikeuksien tae maassamme.

Kielitilanne on Suomessa viime aikoina muuttunut radikaalisti. Maassamme asuu runsaasti ihmisiä, jotka puhuvat äidinkielenään jotakin muuta kieltä kuin ruotsia tai suomea. Vuoden 99 lopussa ulkomaalaisia oli jo lähes 90 000. Pohjoismaalaisia ulkomaalaisista oli vajaa 9 000. Muut suurimmat ryhmät olivat Venäjältä, Virosta, Somaliasta, Irakista, entisestä Neuvostoliitosta ja entisestä Jugoslaviasta.

Arvoisa puhemies! Kunnallisella tasolla vastuu kuntalaisten osallistumismahdollisuuksista on kunnanvaltuustolla. Valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Osallistumista ja vaikuttamista voidaan edistää muun muassa valitsemalla palvelujen käyttäjien edustajia kunnan toimielimiin. Kunnalla on nykyään paljon mahdollisuuksia itse päättää hallinnostaan, mutta esimerkiksi perusopetuksessa ja kotouttamisprosessiin liittyvästä koulutuksesta vastaavan opetustoimen osalta kuntalaki määrittää hallinnon varsin tarkasti.

Kuntalain 3 luvun 16 §:n 2 momentissa todetaan: "Kaksikielisessä kunnassa asetetaan opetustoimen hallintoon erillinen toimielin kumpaakin kieliryhmää varten taikka yhteinen toimielin, joka jakautuu kieliryhmiä varten jaostoihin. Toimielimen tai jaoston jäsenet on valittava asianomaiseen kieliryhmään kuuluvista henkilöistä."

Säännöksen tarkoituksena on turvata suomen- ja ruotsinkielisten tasapuolinen edustus kaksikielisissä kunnissa, mutta muiden kuin suomen- tai ruotsinkielisten asemaa opetustoimen hallinnossa ei ole vastaavalla tavalla turvattu. Tähän tällä 120 kansanedustajan allekirjoittamalla lakialoitteella pyritään.

Opetustoimi, jonka hallintoa esille noussut kieliongelma erityisesti koskee, on käsitteenä laaja. Kunnissa sen alaisuudessa voivat peruskoulujen lisäksi olla vapaa-ajan palvelut ja kansalaistoiminnan tukeminen. Esimerkiksi Espoossa sille kuuluva ruotsinkielinen lapsiasiain- ja koulutuslautakunta vastaa myös lapsiasioista. Opetustoimella on myös merkittävä asema suvaitsevaisuuden, vastavuoroisuuden ja kulttuurisen moniarvoisuuden kehittämisessä. Osaan maahanmuuttajalasten ja -nuorten elämäntilanteeseen liittyvistä ongelmista päästään käsiksi oppivelvollisuuskoulun kautta, joka tavoittaa heidät. Yhteinen keskustelu maahanmuuttajien kanssa lisää ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta puolin ja toisin. Maahanmuuttajilla tulee olla mahdollisuus itse päästä vaikuttamaan siihen, mistä keskustellaan.

Espoon valtuustoon valittiin syksyllä ensimmäisen kerran maahanmuuttaja, bangladeshilainen Mohammed Kaiser. Hän olisi halunnut tulla valituksi koulutuslautakuntaan, mutta se ei nykylainsäädännön määräysten mukaan ollut mahdollista. Tämän tulkinnan antoi Espoon lakimies. Sama tulkinta tuli myöskin Kuntaliiton lakimiehiltä.

Tilanne poiki muuten artikkelin Länsiväylä-lehteen, jossa sisäasiainministeriön vuosien 72—98 neuvotteleva virkamies Aulis Pöyhönen ihmetteli sitä, miten kuntalaki evää vieraskielisiltä oikeuden ajaa lastensa parasta opetuslautakunnassa. Pöyhösen mukaan Espoossa esille noussut Mohammed Kaiserin tapaus asettaa kaksikielisen Espoon kansainvälisestikin noloon valoon. Pöyhönen toteaa, että Euroopan neuvosto on hyväksynyt sopimuksen ulkomaalaisten oikeudesta äänestää kunnallisvaaleissa, asettua niissä ehdolle tai muuten osallistua kunnalliselämään. Suomi on Pöyhösen mukaan tämän osaltaan hyväksynyt ja ottanut eräitä sen kohtia lakiin. EU-määräykset ovat vielä kovempia. Pöyhönen ihmettelee, miksei niille maahanmuuttajille, jotka ovat saaneet Suomen kansalaisuuden, mutta eivät kuulu kumpaankaan perinteiseen kieliryhmään, ole suotu tasavertaisia mahdollisuuksia olla vaikuttamassa lastensa arkeen kunnallisissa lautakunnissa.

Mohammed Kaiser olisi siis halunnut tulla valituksi ja asettua ehdolle koulutuslautakuntaan, tässä tapauksessa suomenkieliseen koulutuslautakuntaan, mutta ei sitä voinut tehdä. Espoon asukkaista on tällä hetkellä 7 500 muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia. Peruskouluiässä heistä on noin 1 500 ja päivähoidossa noin 500 lasta. On tärkeää, että maahanmuuttajilla on mahdollisuus olla vaikuttamassa asioihin omasta kulttuurisesta identiteetistään käsin.

On tulkittu asiaa myös niin, että mikäli muunkielinen suostuisi eräällä tavalla kirjautumaan, rekisteröitymään, ja edustamaan jompaakumpaa näistä Suomen kieliryhmistä, hänet voitaisiin valita. Ei minusta ole syytä edellyttää, että heidän tulisi rekisteröityä suomen- tai ruotsinkielisesti vain päästäkseen vaikuttamaan. Vaatimus oman kielen hylkäämisestä ja kielellisen identiteetin muuttamisesta ei ole mielestäni millään tavoin perusteltua. Kulttuurinen tausta ja identiteetti ovat osa ihmistä, eikä niiden muuttaminen saa olla edellytys osallistumiselle yhteiskunnassa. Maahanmuuttajien kokemusten, tietojen ja taitojen on päästävä esille heidän omista lähtökohdistaan. Suomalaisuuden tai suomenruotsalaisuuden lisäksi tulee hyväksyä myös muut kansalliset taustat.

Outi Lepola esitti väitöskirjassaan, että suomalaisen ja suomenruotsalaisen rinnalla voisi pohtia käsitettä suomenmaalainen, jolla kuvattaisiin eri kansallisuuksista koostuvaa, Suomessa asuvien ihmisten joukkoa.

Erikoiseksi asian tekee se, että maahanmuuttajat, joiden äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi, ovat myös keskenään eriarvoisessa asemassa Suomessa. Yksikielisessä kunnassa nimittäin tällainen kuntalainen voidaan valita opetustoimen elimiin, koska kyseinen kuntalain pykälä koskee vain kaksikielisissä kunnissa asetettavia toimielimiä ja niihin vaalikelpoisuutta. Esimerkiksi Tampereella, Kuopiossa, Lahdessa tai Oulussa maahanmuuttaja pääsee halutessaan vaikuttamaan myös opetuslautakunnan kautta kunnan opetustoimeen.

Maamme 42 kaksikielisessä kunnassa muiden kuin suomen- tai ruotsinkielisten osuus on usein yhtä merkittävä kuin muissakin kunnissa, kuten viittasin aiemmin Espoon osalta maahanmuuttajien ja muiden kansallisuuksien suureen määrään. Näissä kunnissa maahanmuuttajat eivät siis voi lain mukaan päästä opetuslautakuntaan tai sen jaostoihin.

Lakialoite konkreettisesti tarkoittaa sitä, että 16 § muutettaisiin niin, että tällaista ahdasta tulkintaa vaalikelpoisuudesta opetuslautakuntaan voitaisiin välttää ja valtuustoille annettaisiin mahdollisuus harkita myös muiden kieliryhmien edustajien valintaa opetustoimen elimiin, mikäli ne katsovat sen tarpeelliseksi kunnan kieliolosuhteiden vuoksi. Silloin luonnollisesti tulevat kysymykseen kunnat, joissa muiden kieliryhmien osuus on suuri.

Ehdotan lakialoitteessa, että toimielimen tai jaoston jäseneksi voidaan valita myös muuhun kieliryhmään kuuluva, jos kunnan väestön kieliolosuhteet sitä edellyttävät. Eli valtuustolle annettaisiin tarkempi harkintavalta.

Kun lakialoitteessa nyt on 120 allekirjoittajaa, arvoisa rouva puhemies, niin toivon, että asianomainen valiokunta ottaa tämän asialliseen käsittelyyn. Onhan täällä ministerikin paikalla, niin jos hallitus muuta kautta ryhtyy nopeasti toimiin, niin minusta sekin käy. Mutta kyllä ongelma on todellinen, ja olen sitä mieltä, että kaikilla kuntalaisilla niin yksikielisissä kuin kaksikielisissäkin kunnissa, niillä joilla on vaalikelpoisuus asettua vaaleissa ehdokkaaksi, tulla valituksi valtuustoihin ja muihin lautakuntiin, kyllä heillä pitää olla oikeus päästä vaikuttamaan myöskin opetustoimen sisältöön ja sen asioihin omassa kunnassaan.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Rouva puhemies! Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on käsitellyt työn tulevaisuutta Suomessa kohta pari vuotta ja keskustellut siitä. Olemme päätyneet siihen arvioon, niin kuin varmasti kaikki muutkin, että ulkomaalaisten osuus Suomessa tulee kasvamaan varsin voimakkaasti. Tämä ei koske vain pakolaisia, joista yleensä puhutaan, vaan myös työntekijöitä. Jotta ulkomaalaiset täällä viihtyvät, meidän asenteidemme pitää varmasti muuttua, mutta ulkomaalaisille tarvitaan myöskin oikeuksia. Ennen muuta on vielä kysymyksiä, jotka koskevat koulutusta. Silloin esimerkiksi koulutuslautakunnassa, johon ed. Uotila aloitteessaan viittaa ja joka on keskeisessä asemassa, pitää tulla vaikutusmahdollisuuksia monipuolisen kielenopetuksen ja kulttuuriopetuksen mahdollistamiseksi.

Tarvitsemme yleistä asennemuutosta suopeammaksi ulkomaalaisille. Heidän määränsä siis kasvaa varmasti. Mutta tarvitaan myös käytännöllisiä, konkreettisia askelia. Minusta ed. Uotila on kiinnittänyt erittäin kärjistyneeseen tapaukseen huomiota ja se kyllä pitää ratkaista, mutta ylipäätäänkin näissä asioissa pitää ruveta tekemään toimia, joilla ulkomaalaisten oikeudet tässä maassa kasvavat.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Uotilan ja muiden lakialoite on varmasti erittäin perusteltu. Kun kuntalakia 90-luvun alussa uudistettiin kokonaisuutena, silloin tilanne Suomen kansainvälistymisen osalta oli vielä aivan toinen. Nyt tilanne on olennaisesti muuttunut. Esille nostettu kaksikielisten kuntien kysymys, 16 §, jolla on haluttu turvata näissä kunnissa sekä suomen että ruotsin tasapuolinen asema, on tullut uuteen valoon.

Mielestäni asian tarkastelu pitäisi ottaa vakavasti ja hoitaa ripeästi niin, että myös muuta kieltä äidinkielenään puhuvat voisivat olla vaikuttamassa opetustoimen asioihin lastensa ja omaksi parhaakseen, ja sillä tavoin, että heidän ei tarvitsisi, niin kuin ed. Uotila hyvin perusteli, käyttää vippaskonsteja, vaan voisivat säilyttää oman identiteettinsä.

Kuntalain osalta on ymmärtääkseni tulossa muitakin tarkistuksia. Mielestäni tämä sopisi siinä yhteydessä otettavaksi vakavaan valmisteluun myös ministeriön, valtioneuvoston piirissä. Toki hallintovaliokunta omalta osaltaan keskustelua ja asian eteenpäin vientiä voi käydä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun ed. Uotila keräsi nimiä lakialoitteeseen kuntalain 16 §:n muuttamisesta, oli helppo kirjoittaa lakialoite alle nimenomaan sen takia, että vaikka kuntalakia on monta kertaa uudistettu, voi sanoa, että tällainen käytännön ongelma on jäänyt. Ainakin itseäni todella hämmästytti, että ulkomaalaisten mahdollisuus osallistua myöskin kunnalliseen päätöksentekoon täydellisesti on nimenomaan kaksikielisissä kunnissa melkoinen ongelma. Kun nyt lakialoitteen on allekirjoittanut yli 100 kansanedustajaa, vaikka hallituksella varmasti on suunnitelmia kuntalain uudistamiseksi ja korjaamiseksi monelta osin, niin toivoisi, että tämä yhden pykälän muutos voisi hallintovaliokunnassa mahdollisimman pikaisesti edetä. Tässä myöskin voitaisiin osoittaa se, miten kansanedustajan tekemä tärkeä lakialoite, jolla asioita voidaan korjata, voisi nopeasti edetä.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Uotila on ottanut aloitteessaan esille omituisen ja vanhentuneen aukon lainsäädännössä koskien kaksikielisiä kuntia. Sehän on selvä, että uusikin perustuslaki lähtee siitä, että suomi ja ruotsi ovat kansalliskielet ja niitä pitää kohdella keskenään tasapuolisesti. Mutta eihän se taas voi johtaa siihen, että jonkin toisen kieliryhmän henkilöitä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, koska perustuslaki lähtee myöskin siitä, että yksilöllä pitää olla oikeus mahdollisuuksien mukaan myöskin omalla kielellään saada palveluita, ja tämä koskee myöskin eräitä muita kieliä kuin pelkästään suomen ja ruotsin kieltä.

Kiinnitän huomiota siihen, että parhaillaan on menossa suomen ja ruotsin kielen asemaa määrittelevän kielilain uudistustyö. Siitä on komitea, jossa olen itsekin jäsenenä. Siinä on puheenjohtajana korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg. Ajattelin omalta kohdaltani tätä asiaa edistää niin, että seuraavassa komitean kokouksessa saattaisin tämän asian myös hallinto-oikeuden puheenjohtajan Hallbergin tietoon, että hänkin voisi omalta osaltaan edistää tätä, että asiaan saataisiin nopeasti korjaus, koska kuntalain pykäläthän ovat tavallaan johdatteluja ja peruja siitä suomen ja ruotsin kielen asemaa käsittelevästä lainsäädännöstä, joka on omalta osaltaan vanhentunut, koska se on säädetty vuonna 1923. Tämän komitean työ päättyy nyt tänä keväänä.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Aula jo veikin oikeastaan sanat suustani. Ääni on niin matalana, että teki hyvin sympaattisen teon.

Tässä kielilakikomiteassa toimeksianto on hyvin rajoittunut tosiaan näihin perinteisiin kansalliskieliin, mutta sen työssä varmasti on jo havahduttu siihen, että olisi hyvä saman tien tarkistaa koko tämä kielisääntely, että me voimme tehdä viimeisen päälle modernin maailmanmitassa esikuvallisen kahden kielen kielilainsäädännön, mutta olisi parempi, että samassa yhteydessä katsottaisiin jatkuvasti kasvavien muiden kielien asema ja niitä kieliä käyttävien palvelujen saanti Suomessa.

Margareta Pietikäinen /r:

Fru talman! Ed. Uotila on nostanut esille hyvin tärkeän asian. Olen itse allekirjoittanut hänen lakiesityksensä. On itsestäänselvää, että maahanmuuttajan, esimerkiksi sellaisen, jonka lapset käyvät suomenkielistä tai ruotsinkielistä koulua, pitäisi voida osallistua päätöksentekoon koskien hänen lastensa koulunkäyntiä. Tämähän on itse asiassa erittäin toivottua ja edesauttaa varmaankin sopeutumista uudessa kotimaassa. Ei varmaankaan, tai tiedän, että eihän lainsäätäjien tarkoitus ole ollut estää tällaista.

Itse olen, vaikka Kuntaliitto ja Espoon kaupungin lakimiehet ovat esittäneet erittäin tiukkaa tulkintaa tästä pykälästä, kyllä myöskin kuullut sellaisiakin tulkintoja, että itse asiassa asetuksen tai ohjeiston kautta tätä asiaa voitaisiin hoitaa. Nostan tämän asian esille sen takia, että se varmasti olisi hyvin nopea tapa saada jo parannuksia aikaan. Valiokunnan kannattaisi varmaan myöskin selvittää, olisiko tämä nopea tie tässä myöskin mahdollinen. Itseäni vähän espoolaisena myöskin harmittaa, että olisimme ehkä voineet viedä tämän esimerkkitapauksen eteenpäin ja katsoa, miten siinä kävisi. Mutta on hyvä asia, että tämä nyt on tullut eduskuntaan. Ed. Uotila on tehnyt hyvää työtä.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Uotilan aloite kuntalain 16 §:n muuttamisesta, joka koskee kielilainsäädäntöä, on mielestäni aivan oikea ja paikallaan. Kun ajattelee vielä sitä, että kysymyksessä on Suomen kansalainen, joka on pyrkinyt koulutuslautakuntaan ja myöskin suomen kieltä taitava esimerkiksi tässä tapauksessa, ihmettelen suuresti, että on näin menetelty.

Olen myöskin sitä mieltä kuten ed. Aula, että on hyvä, että suomen ja ruotsin kielen asemaa käsittelevä komitea voi tehdä pikaisen muutoksen, koska uskon, että sitä kautta tulee suomen ja ruotsin kielen lainsäädäntö paremmaksi.

Ed. Pietikäinen otti esille, että tätä voitaisiin korjata asetuksella tai ohjeistuksella. Itse näen kuitenkin, että saattaa olla hyvä, että tämä tulee komitean kautta ja tosiaankin koskettaa kaksikielisiä kuntia ja myöskin niitä yksikielisiä kuntia, jotka eivät osaa tulkita lainsäädäntöä oikein. Kaikkein tärkeintä on, että tämä epäkohta voidaan korjata.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tuntuu mukavalta, että tämä lakiehdotus saa tällaista tukea täällä.

Ed. Pietikäisen puheenvuoroon vielä sen verran, että varmasti monessa tapauksessa joustavuutta on ollut. Käytännön valintatilanteessa on sitten nimetty ruotsinkielisiä tai suomenkielisiä lautakuntia eri kunnissa. Mutta kun tämä tiukka tulkinta nyt Espoossa nousi esiin ja koski espoolaista valtuustoonkin valittua ensimmäistä maahanmuuttajaa, niin minusta on kuitenkin hyvä, että lainsäädäntöä joko lakipykälän muutoksella tai asetuksella täsmennetään, että eri kunnissa se ei ole sitten kunnan lakimiehen tai jonkun muun tulkinnan varassa tai edes Kuntaliiton lakimiesten tulkinnan varassa, koska ei niitä tulkintoja aina kysytä. Monta kertaa ehdottajat masentuvat jo ensimmäisestä kommentista ja jättävät ehdotukset tekemättä. Kysymyshän on siitä, että yleensä valtuustoissa asianomaiset poliittiset ryhmät miettivät keskuudessaan, keitä haluavat asettaa erilaisiin luottamustehtäviin. He tekevät ensisijaisen harkinnan, onko henkilö oikea kyseisen toimielimen jäseneksi. Lisäksi tällä lakimuutoksella tähdätään siihen, että valtuusto todella voisi ottaa nämä kunnan kieliolosuhteet huomioon ja ihan tämän lakipykälän muutoksen jälkeen toteuttaa tai tehdä harkintaa myös muihin kieliryhmiin kuuluvien valinnan mahdollistamiseksi.

Margareta Pietikäinen /r:

Puhemies! Aivan lyhyesti: Kyllä olen ed. Uotilan kanssa tässä samaa mieltä, kun nyt on tehty näin tiukka tulkinta Espoossa, ja haluan vielä toistaa, että minusta ei olisi tarvinnut tehdä näin tiukkaa tulkintaa, mutta näin on tehty. On tärkeää, että tämä asia selvitetään ja joko asetuksessa tai lainmuutoksessa tämä asia korjataan. Haluan vielä korostaa, että olen myöskin itse allekirjoittanut tämän lainmuutosesityksen.