Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Säännös ammattikorkeakoulun opiskelijakunnasta sisältyi jo lokakuussa 2002 eduskunnalle annettuun esitykseen ammattikorkeakoululaiksi. Tuolloin kuitenkin perustuslakivaliokunta katsoi säännöksen olevan perustuslain vastainen. Eduskunta kuitenkin edellytti, että ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien asema on kirjattava lakiin, ja näin nyt on tapahtumassa.

Ammattikorkeakoululaki toi opiskelijat viralliseksi osaksi ammattikorkeakoulujen päätöksentekoa. Tilanne jäi säätämisen jälkeen siinä mielessä hieman epämääräiseksi, kun yhtäältä opiskelijat tunnustetaan osaksi opinahjonsa hallintoa, mutta opiskelijoiden ääntä todellisuudessa käyttävistä ja heidän etujaan ajavista elimistä, joita ovat siis nykytilanteessa opiskelijayhdistykset, ei laissa ole mitään mainintaa.

Tämän lainmuutoksen jälkeen marssijärjestys on myös tältä osin selvä. Ammattikorkeakouluissa toimivat yliopistojen ylioppilaskuntien tapaan opiskelijakunnat, jotka ovat julkisoikeudellisia yhdistyksiä, ja niiden tehtävät ja velvollisuudet on kirjattu lakiin. Kyse on siis demokratian turvaamisesta. Tämän lainmuutoksen jälkeen ammattikorkeakouluihin perustettavat opiskelijakunnat, joihin kaikki ammattikorkeakoulujen opiskelijat kuuluvat, edustavat kaikkia opiskelijoita. Tämä takaa sen, että opiskelijoiden edustajat ammattikorkeakouluhallintoon tulevat myös demokraattisesti valituiksi.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten edellä kävi ilmi, jo viime vaalikaudella tämä asia oli esillä. Silloin perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaisesti sitä ei voitu hyväksyä. Toivottavasti tämä este on poistunut ja tämä erinomainen laki voidaan säätää.

Ammattikorkeakouluista on tullut merkittäviä vaikuttajia maakunnallisesti. Opiskelijoita on parhaimmillaan tuhansia, joiden asema on hoidettu vain vapaaehtoisuuden kautta, jolloin heille ei ole voitu antaa myöskään julkisoikeudellisia tehtäviä. Tämä lakimuutos muuttaa oleellisesti asian, ja näin opiskelijat voivat ajaa omia etujaan tämän kautta, mutta sitä kautta myöskin opiskelijajärjestöille voidaan antaa hoidettavaksi ammattikorkeakoulun hallintoon ja toimintaan liittyviä julkisia tehtäviä.

Kaiken kaikkiaan tätä on tervehdittävä suurella tyydytyksellä, ja on toivottavaa, ettei löytyisi enää mitään sudenkuoppia, mitkä estäisivät tämän lainmuutoksen toteuttamisen.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymyksessä lähtökohdiltaan pienet muutokset, mutta opiskelijoiden kannalta on tärkeästä asiasta kysymys. Vahvistettu asema opiskelijakuntana antaa mahdollisuuden ja oikeuden edustaa kaikkia opiskelijoita jokaisen opiskelijan ollessa jäsen. Tällöin jokainen opiskelija voi tasapuolisesti osallistua opiskelijakunnan hallintoon ja hallintoelinten valintaan. Samalla hän voi vaikuttaa opiskelijakunnan toimintaan. Opiskelijakunnan on vaikea toimia ammattikorkeakoulun opiskelijoiden edunvalvojana, elleivät opiskelijakuntaan kuulu kaikki ammattikorkeakoulun opiskelijat. Ehdotettu muutos saattaa nämä opiskelijat samaan asemaan yliopistojen opiskelijoiden kanssa.

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 13 a §, jossa säädetään ammattikorkeakoulun sääntöihin otettavista asioista.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on hyvin perusteltu, ja viedään tätä asiaa vauhdilla eteenpäin.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Toivotan tämän lakiesityksen ilolla tervetulleeksi. Helmikuussa 2003 hyväksytty ammattikorkeakoululaki toi opiskelijat viralliseksi osaksi ammattikorkeakoulujen päätöksenteko-organisaatiota, eli laki tunnusti opiskelijat osaksi ammattikorkeakoulujen itsehallintoa. Kuitenkin ilman lain määrittelemää asemaa opiskelijayhdistykset eivät voi toteuttaa tehtäväänsä opiskelijoiden etu- ja palveluorganisaationa. Opiskelijayhdistyksethän ovat hoitaneet laissa julkisoikeudellisiksi tehtäviksi määriteltyjä tehtäviä. Ammattikorkeakoulut tunnustavat nykyiset opiskelijayhdistykset osaksi korkeakouluyhteisöä.

Siksi onkin olemassa todellakin perusteltu tarve järjestää yhdistykset lailla julkista tehtävää varten. Tuo vahvistettu asema opiskelijakuntana antaa mahdollisuuden ja oikeuden edustaa kaikkia opiskelijoita jokaisen opiskelijan ollessa jäsen. Vain julkisoikeudellinen asema takaa demokraattisen toimintamallin valittaessa opiskelijoiden edustajia ammattikorkeakoulujen hallintoon. Jokainen opiskelija myös hyötyy opiskelijakunnan työn tuloksista ja palveluista.

Arvoisa herra puhemies! Opiskelijakunnan on mahdotonta toimia kaikkien ammattikorkeakouluopiskelijoiden edunvalvojana, ellei opiskelijakuntaan kuulu jokainen ammattikorkeakoulun opiskelija. Siksi tämä laki on perusteltu. Toivon, että tämä nyt saadaan eduskunnassa eteenpäin ja huolella se käsitellään niin sivistysvaliokunnassa kuin myöskin perustuslakivaliokunnassa, ja siellä tietysti erityisesti täytyy pohtia sitä, minkälaisia velvoitteita voidaan antaa niille henkilöille, jotka ovat tässä jäseninä, koska sitähän erityisesti viimeksi perustuslakivaliokunnassa käsiteltiin, mutta toivotan menestystä tälle lakiesitykselle.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa puhemies! Yliopistot ja ammattikorkeakoulut muodostavat korkeakoulujärjestelmämme. Vuoden 2003 alkupuolella hyväksytty ammattikorkeakoululaki toi opiskelijat viralliseksi osaksi ammattikorkeakoulujen päätöksenteko-organisaatiota. Laki tunnustaa opiskelijat osaksi ammattikorkeakoulujen itsehallintoa määrittelemällä opiskelijaedustuksen ammattikorkeakoulujen sisäistä hallintoa hoitavaan hallitukseen.

Ministeri Haataisen ja hallituksen esitys 24/2004 vp on hyvä, tarpeellinen ja kannatettava. Ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien asema tulee vihdoin kirjata lakiin. Näin turvataan mahdollisuus demokraattiseen opiskelijaedustukseen ammattikorkeakoulun hallinnossa. Ilman tätä lain määrittelemää asemaa opiskelijayhdistykset eivät pysty toteuttamaan tehtäväänsä opiskelijoiden edunvalvonta- ja palveluorganisaationa. Opiskelijayhdistyksiä on ollut ammattikorkeakoulujen perustamisesta lähtien. Ne on rakennettu ylioppilaskuntien mallin mukaisesti. Opiskelijayhdistykset hoitavat laissa julkisoikeudellisiksi tehtäviksi määriteltäviä tehtäviä. Ammattikorkeakoulut tunnustavat nykyiset opiskelijayhdistykset jo osaksi korkeakouluyhteisöä. Tästä syystä on perusteltu tarve järjestää yhdistykset lailla julkista tehtävää varten.

Arvoisa puhemies! Vahvistettu asema opiskelijakuntana, julkisoikeudellisena yhdistyksenä, antaa mahdollisuuden ja oikeuden edustaa kaikkia opiskelijoita, kun kaikki opiskelijat ovat jäseniä. Ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat tulee rinnastaa asemaltaan ja tehtäviltään ylioppilaskuntiin. Näin turvataan korkeakouluopiskelijoille yhdenvertainen asema vaikutusmahdollisuuksien suhteen. Toiminta kuitenkin edellyttää myös euroja, ja toivonkin, että opiskelijakunnille turvataan myös tarvittavat resurssit julkisten tehtävien toteuttamiseksi.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Monelle on tuttu sanonta, että hyvää kannattaa odottaa. Kun tätä lähetekeskustelua kuuntelee, niin nyt voi sanoa, vaikka tätä lakia on odotettu lakiteknisistä syistä johtuen aika kauan, että esitys on kuitenkin sellainen, että sitä voi ilolla tervehtiä. On aika, että ammattikorkeakouluopiskelijat saavat yliopisto-opiskelijoihin rinnastettavan aseman.

Minä erityisesti haluaisin korostaa myös sitä, että jatkossa — tämä laki on valmisteltu ministeriön toimesta hyvässä yhteistyössä sekä opettajajärjestöjen ja rehtorijärjestön että Samokin kanssa — kun eduskunnassa tätä lakiehdotusta käsitellään, kuulemisessa voitaisiin todella vielä räätälöidä sitä, että tästä tulisi hyvä työväline ammattikorkeakouluihin ja opiskelijoiden käyttöön siten, että myös opiskelijoiden hyvinvoinnista ja opiskelujaksamisesta voitaisiin pitää huolta yhdessä näiden opiskelijakuntien ja koulujen kanssa sekä antaa opiskelijakunnille esimerkiksi opintojen ohjaukseen liittyviä tehtäviä luottamuksellisesti.

Ed. Peltomo nosti esille resurssien riittävyyden. Minusta olisi hyvä, että voitaisiin turvata nyt alussa näille opiskelijakunnille hyvät lähtöresurssit. Uskon kyllä, että opiskelijakunnilla riittää sitten energiaa ja kykyä viljellä toimintaansa niin, että myös saadaan lisäresursseja oman toiminnan kautta.

Aila  Paloniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen opiskelijayhdistyksillä on jo julkisia tehtäviä, joten tästäkin kulmasta tarkasteltuna on olemassa varsin perusteltu tarve järjestää yhdistykset lailla julkista tehtävää varten. Kuten täällä on moneen jo korostettu, julkisoikeudellinen asema takaa demokraattisen toimintamallin valittaessa opiskelijoiden edustajia ammattikorkeakoulun hallintoon, ja jokainen opiskelija myös tietenkin hyötyy opiskelijakunnan työn tuloksista ja palveluista.

Mutta olen samaa mieltä Samokin kanssa siitä, että opiskelijakunnan on mahdotonta toimia kaikkien ammattikorkeakoulun opiskelijoiden edunvalvojana, ellei opiskelijakuntaan kuulu jokainen ammattikorkeakoulun opiskelija. Olen sitä mieltä, että ammattikorkeakouluopiskelijoiden asema tulee vihdoinkin vahvistaa tasavertaiseksi suhteessa muihin opiskelijoihin ja ammattikorkeakoulun sisäisiin toimijoihin. Toivon myös riittäviä resursseja opiskelijakunnille. Nimittäin jatkossa on varmaan puututtava siihenkin, että ammattikorkeakoululaisten terveydenhoito on järjestettävä paremmin kuin nykyisin.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon tuotu jo hyviä näkemyksiä esille, ja haluaisin muistuttaa, että varsin monet varmasti meistä nykyisistäkin kansanedustajista ovat toimineet vapaaehtoisesti oppilaskunnassa, ja se on varsin hyvää toimintaa siinä yhdistyksessä. Jokainen muistaa sen ajan ja sen, että jos ei ole sitä virallista asemaa sillä oppilaitoksen oppilasyhdistyksellä ollut, sitä useimmiten tuli kaivatuksi.

Nykyisin ammattikorkeakoulut muodostavat aika monen oppilaitoksen yhteiskoalitioita ja oppilaat saattavat olla vähän hajallaan toisistaan aivan niin kuin yliopistomaailmassakin, joten silloin tämä edustajiston ja hallituksen rooli nimenomaan vaaleilla järjestettävänä muotona on erittäin hyvä muodostettaessa näitä opiskelijakuntia.

Nämä opiskelijayhdistykset ovat tähänkin asti tehneet monenlaista hyvää toimintaa, lähinnä tutor-toimintaa, mikä on perustunut vapaaehtoisuuteen ja varmasti perustuu myös tulevaisuudessa — niin tässä laissa esitetään — mutta ammattikorkeakouluilla, niin kuin muillakin oppilaitoksilla, on aina kysymys myös oppilaiden työllistämisestä jatkossa ja huoli työpaikan saamisesta on suuri, joten tähän rekrytointiin pitää myös kiinnittää aika paljon huomiota, ja oppilaat tekevät siinä kyllä pyyteetöntä ja hyvää työtä.

Kannatan lämpimästi tätä esitystä, myös sitä ajattelua, että kun ammattikorkeakouluissa opiskelee myös paljon aikuisopiskelijoita, jotka eivät ole päätoimisia opiskelijoita, niin sitten jatkossa mietittäisiin tuiki tarkkaan, mikä heidän asemansa näissä tulevissa opiskelijakunnissa sitten olisi. Oppilasyhdistyksistä ja opiskelijakunnista tulee tulevaisuuden päättäjiä.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys laiksi ammattikorkeakoululain muuttamisesta sisältää tärkeitä parannuksia opiskelijakuntien asemaan. Ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat hoitavat monia kaikkia opiskelijoita koskevia asioita ja käytännössä edustavat esimerkiksi oppilaitoksen hallinnossa kaikkia oppilaitoksen opiskelijoita. Näiden tehtävien hoitaminen nykykäytännön mukaisesti on monella tavalla hankalaa, koska tällä hetkellähän tosiasiallisesti opiskelijakuntiin eivät kuulu läheskään kaikki oppilaitoksen opiskelijat.

Opiskelijakuntien aseman tunnustaminen laissa helpottaa opiskelijayhdistysten mahdollisuutta ajaa opiskelijoiden etua ja asioita, mahdollistaa opiskelijoiden ammattikorkeakoulussa saamien palvelujen tehostamisen sekä mahdollistaa näin demokraattisen opiskelijaedustuksen nykyistä paremmin ammattikorkeakoulun hallinnossa. Ammattikorkeakouluopiskelijat ovat esimerkiksi terveydenhuollon suhteen epätasa-arvoisessa asemassa esimerkiksi yliopisto-opiskelijoihin verrattuna. Tämä lainmuutos mahdollistaa sen suuntaisten palveluiden kuten terveyspalveluidenkin kehittämisen ja parantamisen. Välttämättä ammattikorkeakoulujen ja opiskelijoiden kannalta ei paras vaihtoehto ole Yths-järjestelmän kaltainen organisaatio, mutta halutessaan he voivat lähteä nyt kehittämään tämänkin suuntaista palvelua.

Opiskelijakuntien resurssien riittävyys tulee myös turvata nykyistä paremmin, jotta näitten palveluiden toteuttaminen on mahdollista, samoin palvelukirjon laajentaminen ja palveluiden laadun parantaminen. Opiskelijoiden tulee kokea, että he konkreettisesti myös saavat vastinetta sille, että kuuluvat opiskelijakuntaan. Joskus on viitattu siihen, että opiskelijakuntien niin sanottu automaatiojäsenyys olisi perustuslain vastaista. Samassa yhteydessä voi varmaankin sitten pohtia sitä, kuinka nyt käytännössä oleva yliopistojen opiskelijakuntien toiminta voi olla käynnissä, mikäli se olisi perustuslain vastaista. Jokainen yliopisto-opiskelija on varmasti hyvin tyytyväinen jäsenyytensä kautta saamiinsa palveluihin.

Opiskelijat kuuluvat automaattisesti myös opiskelijayhteisöön oppilaitoksessa, missä opiskelevat, joten opiskelijakuntaan kuuluminen ei juurikaan muuta tilannetta muilta osin kuin tarjoaa mahdollisuuden paremmille palveluille ja tehokkaammalle opiskelijoiden edunvalvonnalle ja opiskelijoiden järjestäytyneelle toiminnalle. Opiskelijakunnissa opiskelijat voivat osallistua monipuolisesti myös yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön, mitä pidän tärkeänä. Opiskelijakuntia tulisikin kuulla vielä nykyistä enemmän niin valtakunnan kuin paikallisellakin tasolla. Tässä työssä myös eri oppilaitosten opiskelijoiden välinen yhteistyö paikallistasollakin on hyvin tärkeää. Itse ammattikorkeakoulun opiskelijakunnassa opiskelijasihteerinä toimiessani olen nähnyt suuren tarpeen nyt käsittelyssä olevan parannuksen toteuttamiselle.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on siis opiskelijoiden edun mukainen, ja toivon, että asia etenee pikaisesti. Opiskelijat toimivat jo nyt hyvin aktiivisesti opiskelijakunnissa, ja heille tulee antaa mahdollisuus kehittää toimintaansa edelleen.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden opiskelijakunnan jäsenyydestä säädetään lailla tässä hallituksen esityksessä, ja se on kannatettava asia. Sitä ovat nämä ammattikorkeakoulujen opiskelijat jo pitkän ajan vaatineet. Edellisellä kerralla, kun tätä asiaa täällä käsiteltiin, silloin eduskunnan enemmistö vetosi perustuslakivaliokunnan kantaan, että tällaista niin sanottua pakkojäsenyyttä ei voida hyväksyä. Toivottavasti nyt eduskunnan rohkeus ei petä tässä asiassa ja tämä asia viedään eteenpäin, niin kuin hallitus esittää, ja näin ollen turvataan ammattikorkeakouluopiskelijoille tältä osin tasavertainen asema yliopisto-opiskelijoihin nähden. Tämähän tuo monia etuja myöskin ammattikorkeakouluopiskelijoille tulevaisuudessa, ja siinä mielessä tämä asia olisi tärkeää vihdoin saada kuntoon.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Minäkin pidän tätä esitystä hyvänä, kannatettavana, ja toivon, että se menee tällä kertaa läpi siinä muodossa, kuin hallitus on sen esittänyt. Todellakin tätä asiaa käsiteltiin silloin, kun ammattikorkeakoululaki oli käsittelyssä. Hallituksen esityksessä tuolloin oli 42 §, jonka kuitenkin perustuslakivaliokunta silloin totesi niin ongelmalliseksi, että esitti, että sivistysvaliokunta jättäisi sen pois laista. Niin sitten se poistettiin, ja taidettiinpa täällä isossa salissa sitten äänestää asiasta. Vähemmistö olisi säilyttänyt tämän pykälän siellä ja ammattikorkeakouluissa tämän opiskelijakunnan lakisääteisenä ja pakkojäsenyyteen perustuvana, mutta enemmistö todellakin toimi niin kuin perustuslakivaliokunta lausunnossa esitti, ja se pykälä jäi silloin pois, mutta eduskunta hyväksyi kuitenkin yksimielisesti ponnen, jossa edellytettiin, että hallitus tämän asian uudelleen tutkii ja tuo esityksen eduskuntaan. Nyt on näin tapahtunut, ja tästä on hallitukselle tunnustus annettava. Nämä ammattikorkeakoulujen opiskelijat, Samok, pitävät tätä asiaa tärkeänä, ja on ihan syytä, että näin edetään.

Perustuslakivaliokunta silloin edellisellä kerralla katsoi, että yliopistoissa ja korkeakouluissa ylioppilaskunnilla on julkisoikeudellisia tehtäviä ja niillä on pitkä perinne julkisoikeudellisina yhdistyksinä, ja sitten totesi, että ammattikorkeakouluissa ei vastaavia tehtäviä ole ehkä samassa määrin eikä ainakaan ole pitkää perinnettä. Näin ollen perustuslakivaliokunta sitten esitti, että tämä pykälä poistettaisiin, ja näin, niin kuin totesin, tapahtui.

Nyt on tietysti mielenkiintoista, miten perustuslakivaliokunta löytää perustelut sille, että näin voitaisiin tästä eteenpäin edetä. Yksi peruste varmasti on se, mihin on täälläkin jo vedottu, eli kun ammattikorkeakoulut ovat osa korkeakoululaitosta ja kun hallitus esityksessäänkin toteaa, että ammattikorkeakouluilla on itsehallinnollinen asema, niin silloin voi tulla siihen johtopäätökseen, että jos kerran on osa korkeakoululaitosta ja itsehallinnollinen asema, niin silloin on syytä myös olla samanlainen asema opiskelijakunnilla. Eli tasavertaisuuspykälä tässä mielessä voisi tulla sovellettavaksi.

Toivottavasti todellakin perustuslakivaliokunta tästä pääsee eteenpäin, tätä nimittäin rajoittaa perustuslain 13 §:n tiukka sanamuoto. Jos sitä luetaan, niin siellä puhutaan negatiivisesta yhdistymisvapaudesta myös, ja tämä tietysti niin ylioppilaskuntien kuin ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnan osalta ei toteudu vaan olisi pakkojäsenyys. Pakkojäsenyyteen liittyy sitten pakkojäsenmaksu. Jäsenmaksun suuruuden päättää tietysti sitten tämä elin itse, mutta toisaalta on muistettava, että siellä myös sitten demokratia toimii.

Näin ollen voi ajatella, että jos sitten tällaista esimerkiksi tehtäväkentän laajentamista taikka jäsenmaksun suuruutta kohtuuttomasti kasvatetaan, niin kai siellä demokratia sitten puhuu niin, että ne päättäjät, jotka näin menettelevät, menettävät paikkansa ja sitten uudet tulevat ja panevat asiat enemmistön halun mukaisesti kohdalleen.

Tähän liittyy todellakin tällainen perustuslaillinen ongelma, mutta on toivottavaa, että se saadaan ratkaistua.

Herra puhemies! Toinen asia, jonka tässä haluan lyhyesti tuoda esille, on ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuolto. Siitä myös eduskunta, muistelen, hyväksyi yksimielisen ponnen silloin ammattikorkeakoululain käsittelyn yhteydessä. Hallitus ei tässä yhteydessä puhu tästä asiasta erityisesti mitään. Nyt kun ammattikorkeakoululaiset ovat kunnallisen terveydenhuollon piirissä, niin esimerkiksi Jyväskylässä, jossa on tavattoman suuri ammattikorkeakoulu, ongelmia on terveydenhuollon suhteen niiden opiskelijoiden osalta, jotka ovat vieraista kunnista eri puolilta maata.

Tämä ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltokysymys pitäisi järjestää mahdollisimman pian myös nykyistä parempaan kuntoon. Mikä se malli voisi olla, sitä en pysty ratkaisemaan. Tietysti Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön toimialan laajentaminen voisi olla yksi, mutta se ilmeisesti ei ole ihan helppo ratkaisu. Säätiö on itsenäinen toimielin, ja vastaavan uuden luominen rinnalle tuntuu tietysti aika raskaalta. Voi olla, että viisaat löytävät siihenkin hyvän ratkaisun. Peräänkuulutan sitä ja toivon, että sivistysvaliokunta tätä esitystä käsitellessään myös käsittelisi tätä terveydenhuoltokysymystä ja katsoisi, onko hallitus toiminut niin kuin eduskunta silloin edellytti, kun hyväksyi ammattikorkeakoululain.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Todella, viime vuoden helmikuussa käytiin tässä salissa pitkä ja varsin kiihkeäkin keskustelu ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden asemasta. Asiasta myös äänestettiin. Esitin silloin eduskunnalle, että olisi nämä oikeudet jo myönnetty opiskelijoille silloin, ja jos näin olisi tehty, nämä oikeudethan opiskelijoilla jo olisi. Valitettavasti kävi niin, että eduskunnan enemmistö päätti toisin, ja nyt asia sitten lykkääntyi, toivon mukaan ei kuitenkaan enempää kuin tällä yhdellä vuodella.

Nyt annettu hallituksen esitys nimittäin mahdollistaa tilanteen korjaamisen, ja toivottavasti asiaa ei aleta nyt ihan tarkoituksenomaisesti jarruttaa ja vastustaa tässä salissa. Meillä ei ole nimittäin mitään syytä eikä mielestäni oikeuttakaan pitää ammattikorkeakoulujen opiskelijoita eriarvoisessa asemassa muihin korkeakouluopiskelijoihin nähden varsinkaan, kun helmikuussa 2003 hyväksytty ammattikorkeakoululaki on tuonut opiskelijat osaksi ammattikorkeakoulujen päätöksenteko-organisaatiota. Mielestäni tämä laki luo jo pohjan ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden oikeuksille.

Nyt tässä esityksessä myöskin ammattikorkeakoulujen opiskelijoille on todella löytynyt julkisoikeudellisia tehtäviä, joita vielä vuosi sitten ei tuntunut mistään löytyvän. Eivät ainakaan kaikki edustajat niitä havainneet. Näitä julkisia tehtäviähän on osallistuminen ammattikorkeakoulujen hallintoon ja muihin toimielimiin, samoin opiskelijayhdistyksethän ovat jo pitkään olleet aktiivisia vaikuttajia alueellisessa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat tulee rinnastaa asemaltaan ja tehtäviltään täysin ylioppilaskuntiin. Korkeakouluissa opiskelevilla tulee olla yhdenvertainen asema vaikutusmahdollisuuksien ja edunvalvonnan osalta. Tämä yliopistojen pitempi historia ei saa eikä voikaan olla siellä opiskeleville sellainen asia, joka saa heidät eriarvoiseen asemaan ammattikorkeakoulujen opiskelijoihin nähden.

Toivotan todella menestystä tälle laille. Toivottavasti nyt myöskin ne edustajat, jotka viimeksi vastustivat asiaa, ymmärtävät sen, että eriarvoisuutta ei pidä sallia opiskelijoiden asemassa. Asia on syytä hoitaa myös niin, että laki saadaan voimaan tämän vuoden syyskuun alusta lukien. Ei ole mitään syytä, että sitä lähdetään taktisesti viivyttämään, jolloinka se jälleen voi vuodella siirtyä.

Tuossa ed. Kankaanniemi jo mainitsi perustuslakivaliokunnan varauksellisuudesta mahdollisesti tähän esitykseen. Mielestäni perustuslakivaliokunnan ei pidä ryhtyä tässä jarrumieheksi, eikä sen ainakaan pidä lähteä keksimään syitä asian viivyttämiselle, vaan ripeästi asia eteenpäin.

Ed. Kankaanniemi mainitsi myös opiskelijoiden terveydenhuoltoasian. Se on mielestäni niin tärkeä, että silloin, kun me tätä ammattikorkeakoululakia sivistysvaliokunnassa käsittelemme, niin minä uskon, että tämä asia täytyy nostaa siellä hyvin voimakkaasti esille. Meidän täytyy ehdottomasti tämä asia kirjata niin, että eriarvoisuus terveydenhuollossa saadaan ehdottomasti poistumaan ja ammattikorkeakoulujen opiskelijat saavat tässäkin asiassa heille kuuluvat oikeudet.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys on ehdottoman myönteinen esitys, ja sehän on oikeastaan jatkoa sille eduskunnan viime kaudella tekemälle evästykselle ja toiveelle, että tämä asia mahdollisimman pian hoidettaisiin kuntoon. Itsekin olin viime kaudella sitä mieltä, että se olisi voitu hoitaa kuntoon jo silloin, mutta käsittääkseni se perustuslakivaliokunnan kanta oli siinä mielessä velvoittava, että sen seurauksena sitten kävi niin, että eduskunta ei voinut siinä yhteydessä asiaa ratkaista, vaan se siirrettiin sitten jatkovalmisteluun. Mutta ed. Valpas varmaan muistaa, että yhteisessä rintamassa tuolloin tietenkin olimme.

Minun mielestäni tämä asia on hyvin tärkeä niin tasa-arvon kuin demokratian kannalta. Tietenkin tasa-arvonäkökulmaa puoltaa hyvin se, että tässä ammattikorkeakoulujen oppilaskunnat tulevat rinnastetuiksi korkeakoulupuolella ylioppilaskuntiin. Tietenkin demokratiaa vahvistaa se, että tämä julkisoikeudellinen malli toteutuu. Tärkeää on myös se, että tämän lain myötä oppilaskunnat saavat paremman aseman edunvalvonnassa ja on helpompi saada sitten asioita läpi ja eteenpäin, jotka ovat opiskelijoiden kannalta erinomaisen tärkeitä asioita.

Tähän loppuun, arvoisa puhemies, haluan myös minä osaltani korostaa, niin kuin täällä melkein joka ikinen aikaisempikin puhuja on korostanut, terveydenhuoltopuolta. Viime kaudella tosiaan sivistysvaliokunnassa kun istuin, niin useaan otteeseen siellä kiinnitimme asiaan huomiota. Minulla on hyvä syy uskoa, että sivistysvaliokunta myös jatkossa kiinnittää asiaan huomiota ja varmasti nostaa tämän asian merkittävästi esiin tässäkin yhteydessä. Eli tämä on tärkeä asia, ja se tulisi tavalla tai toisella hoitaa kuntoon. Tähän malliin minäkään en tohdi tässä yhteydessä ottaa kantaa, koska tiedän, että siitä on varsin ristiriitaisia näkemyksiä, mutta siitä lienee yhteisymmärrys, että itse asia on saatava paremmalle tolalle.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Olen hyvin tietoinen tästä asiasta, joka nyt on käsittelyssä, sillä toimin aikaisemmin ammattikorkeakoulun opettajana ja vielä neljässä eri oppilaitoksessa ja seurasin hyvin läheltä oppilaskuntien työtä. Opiskelijayhdistykset tekevät siellä hyvin arvokasta työtä ja tekevät myöskin sitä kaikkien opiskelijoiden eteen riippumatta siitä, ovatko he jäseniä vai eivät. Siitä tietenkin johtuu se, että opiskelijayhdistykset ovat vaatineet ja voimakkaasti kannattaneet tätä automaatiojäsenyyttä, millä estettäisiin vapaamatkustajaongelma. Tämä on heidän kannaltaan täysin ymmärrettävää, ja siltä osin tilanne on, kuten täällä on monta kertaa sanottu, periytynyt ikään kuin edelliseltä eduskunnalta nykyiselle, myöskin edelliseltä perustuslakivaliokunnalta nykyiselle.

Pakkojäsenyys aiheuttaa kuitenkin tietynlaisia ongelmia, ja perustuslaki turvaa kansalaisille oikeuden liittyä tai olla liittymättä yhdistyksiin. Julkisoikeudellisia järjestöjä tämän yhdistysvapauden ei katsota koskevan. Yhdistysvapautta koskevan säännöksen voidaan tällöin katsoa puoltavan pidättyvää suhtautumista pakkojäsenyyteen. Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin todennut, että on ensisijaisesti etsittävä ratkaisuja, jotka eivät ole perustuslain tai sen hengen vastaisia yksilönvapauteen liittyvissä kysymyksissä. On myös arvioitava, onko tämän lakiesityksen hyväksymisellä, jos se tässä muodossa hyväksytään, seurannaisvaikutuksia muissa oppilaitoksissa, esimerkiksi ammatillisissa oppilaitoksissa tai lukioissa.

Hallituksen esityksessä opiskelijakunnan julkiseksi tehtäväksi mainitaan vaalien järjestäminen opiskelijaedustajien valitsemiseksi ammattikorkeakoulun hallitukseen ja muihin monijäsenisiin hallituselimiin. Se on hyvä peruste, mutta onko se riittävä peruste julkisoikeudellisen yhdistyksen perustamiseen? Toista esityksessä mainittua tehtävää, ammattikorkeakoulujen muuhun toimintaan osallistumista, hoitavat tällä hetkellä varsin menestyksekkäästi jo monet opiskelijayhdistykset ammattikorkeakouluissa, enkä ole ihan varma, tarvitaanko sen hoitamiseen julkisoikeudellisen yhteisön statusta.

Esityksessä korostetaan opiskelijakuntien parempaa mahdollisuutta hoitaa tehtävänsä, sillä julkisoikeudellinen asema antaa mahdollisuuden kerätä jäsenmaksun kaikilta opiskelijoilta. Kuten alussa totesin, tämä on opiskelijayhdistyksen kannalta ymmärrettävä vaatimus. Kysyä sopii kuitenkin, tulisiko oppilaskunnan tehtävät merkitä lakiin vielä nykyistä tarkemmin tai esitettyä tarkemmin, sillä olemassa on sekin vaara, että opiskelijakunnat ottavat itselleen lisää tehtäviä, jolloin jäsenmaksut saattavat nousta. Tehtävien laajentamisesta on esimerkkinä ylioppilaskuntien tekemä kehitysyhteistyö, joka sinänsä on varmaan hyödyllinen ja tärkeä asia, mutta sitä ei voida pitää niiden ydintehtävänä.

Yliopistojen ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä arvioidessaan edelleen perustuslakivaliokunta katsoi, että tämän tyyppisissä tilanteissa tulisi lähtökohtaisesti etsiä perustuslain sanamuotoon selvästi soveltuvia ratkaisumalleja eli järjestelyjä, jotka eivät rakennu pakkojäsenyyden varaan. Ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden katsottiin sinänsä olevan hyväksyttävissä, etenkin kun ylioppilaskuntaa on vanhastaan pidetty osana itsehallinnon omaavaa yliopistoa. Monilla ammattikorkeakoulun opiskelijayhdistyksillä on myöskin hyvin pitkä historia, mutta ne eivät ole saavuttaneet vastaavaa asemaa kuin yliopistoissa. Lisäksi on muistettava, että ammattikorkeakoulut ovat kuntien, kuntayhtymien tai säätiöiden alaisuudessa eivätkä siten sisäisestä itsemääräämisoikeudesta huolimatta samassa määrin itsenäisiä kuin yliopistot.

Joka tapauksessa tavalla tai toisella opiskelijoiden asema on lakiin kirjattava. Toivon, että me perustuslakivaliokunnassa löydämme sellaisen keinon, joka myös on perustuslain hengen mukainen. Selvittää tulee ainakin se mahdollisuus, jossa opiskelijat liitetään opiskelijakuntaan automaattisesti, mutta jossa jokaisella opiskelijalla on halutessaan kuitenkin mahdollisuus erota jäsenyydestä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Satonen vetosi ylioppilaskuntien osalta juuri siihen, että niillä on vanha perinne, ja toisaalta hän pakkojäsenyyttä pohtiessaan puhui tästä jäsenmaksun perimisestä ja sen mahdollisesta noususta. Totean tässä, että tämä perinne on sinänsä hankala peruste jäädyttää jotkut eli siitä voisi katsoa, onko se riittävä peruste edes sille, että sitten yliopistoissa pidetään pakkojäsenyyttä ylioppilaskunnissa. Olen sitä mieltä, että on paikallaan pitää, mutta kyllä olisin valmis antamaan myös ammattikorkeakouluihin vastaavan.

Jäsenmaksun osalta totean, että hallituksen esityksessä määrätään niin, että jäsenmaksun vahvistaa rehtori ja sen kantamista valvoo ammattikorkeakoulu, eli tänne on pantu rajaus ilmeisesti siksi, että rehtorin ei tarvitse hyväksyä ihan kuinka suurta jäsenmaksua tahansa eikä silloin enää ainakaan, jos opiskelijakunnan tehtävät alkavat paisua yli kohtuuden. Tällainen valvontamekanismi on tähän luotu. En muista, onko ylioppilaskuntien osalta vastaavaa.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos, niin kuin esimerkiksi Jyväskylässä, vain puolet opiskelijoista maksaa jäsenmaksua oppilasyhdistykselle ja tuon yhdistyksen pitäisi kuitenkin hoitaa kaikkien tuhansien opiskelijoitten asiaa yhtä kilpailukykyisesti kuin ylioppilaskunta, tehtävähän on mahdoton, eli ei missään tapauksessa voi vaatia tällaista. Ainoa mahdollisuus on se, että ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien asema kirjataan lakiin ja sitä kautta asema vakiinnutetaan ja resursseja sitä kautta saadaan lisää tähän toimintaan, joka on jo hyvin monipuolista nyt.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! On miellyttävä kuunnella tätä keskustelua, kun vertaa siihen yli vuosi sitten käytyyn keskusteluun, joka oli sävyltään erittäin epämiellyttävää paikoitellen. Tämä on hyvä lähtö tämän lain käsittelylle nyt tässä uudessa eduskunnassa.

Voimme sanoa, että opiskelijakunnat jo nyt tekevät erittäin merkittävää yhteiskunnallista tehtävää muun muassa sikäli, että ne osallistuvat opintojenohjaustoimintaan. Sivistysvaliokunnassakin viime vuonna jo nousi esille se keskeinen ongelma, että meillä on suuri joukko opiskelijoita, jotka keskeyttävät opinnot tai sitten opiskelut venyvät hyvin pitkälle, ja tämä työ, jota oppilaskunnat nyt tekevät, on sikäli hyvin korvaamatonta, koska se on todettu myös huomattavasti tehokkaammaksi kuin ammattikorkeakoulun oma ohjaustoiminta. Tällainen työ ansaitsee meiltä kansanedustajilta suuren tuen osoituksen monella tapaa.

Tärkeä on nyt sitten todella tämä julkisoikeudellinen tehtävä eli tämä opiskelijoiden edustajiston vaali, joka nyt tämän kautta tulisi sitten myös ammattikorkeakouluihin pysyväksi ja oikeuttaa tähän niin sanottuun pakkojäsenyyteen ja sen myötä tuo huomattavasti vankemman aseman oppilaskunnalle koko siinä yhteisössä.

Varmasti me sivistysvaliokunnassa voimme mietinnössä puhua ja nostaa terveydenhuollon järjestelyt keskeiseen asemaan myös, kun käymme laajasti tätä lakia läpi.

Kun valtioneuvoston asetukselle jäävät säännökset opiskelijakunnan hallinnosta, niin tietenkin voisimme sitäkin vähän kysellä, minkälaista asetusta on suunniteltu, koska se on hyvin keskeinen myös tässä kokonaisuudessa.

Toivon myönteistä etenemistä ja hedelmällistä keskustelua myös valiokunnassa ja laajaa asiantuntijakuulemista niin, että todellakin ammattikorkeakoulujen opiskelijat saavat tasa-arvoisen aseman tässä yhteiskunnassa opiskelijayhteisössä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Perustuslain 13 §:ssä säädetään negatiivisesta yhdistymisvapaudesta, joka tarkoittaa sitä, että jokaisella on myöskin oikeus olla kuulumatta yhdistykseen. Muistan, että kun tätä pykälää aikanaan sorvattiin perusoikeuskomiteassa, jossa oli pari entistä ylioppilaskunnan puheenjohtajaa, tästä asiasta keskusteltiin, vaarantaako tämä ylioppilaskuntien toiminnan. Silloin siinä keskustelussa jo arvioitiin, että ottaen huomioon ylioppilaskuntien julkiset tehtävät, se pitkä perinne, mikä niillä on yliopistoissa, ja niitten osa yliopistojen hallinnossa, niin kaikesta huolimatta, huolimatta siitä negatiivisesta yhdistymisvapaudesta, kuitenkin ylioppilaskuntien asema ja niitten pakkojäsenyys voitaisiin turvata.

Pitää kuitenkin sanoa, että negatiivinen yhdistymisvapaus on yksi perusihmisoikeuksista ja kenelläkään ei ole velvollisuutta kuulua yksityisoikeudelliseen yhdistykseen. Mielestäni hallitus on tehnyt hyvää työtä siltä osin, että on pyritty kehittämään ammattikorkeakoulujen oppilaskuntia siihen suuntaan, että niillä on selkeitä julkisia tehtäviä ja että ne ovat myöskin selkeä osa ammattikorkeakoulun päätöksentekojärjestelmää. On mielestäni hyvä, että asia lähetetään perustuslakivaliokuntaan ja se huolellisesti tullaan tutkimaan siellä, mutta kyllä muistamme perustuslakivaliokunnassa, kun asiaa käsittelemme, että eduskunnan selkeä tahto on se, että oppilaskuntien asema turvataan niin, että kaikki kuuluisivat näihin oppilaskuntiin, ja tätä tietysti pyrimme kunnioittamaan perustuslain asettamissa rajoissa.

Kaarina  Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä erittäin hyvin ed. Sasi toi esille sen asian, mikä on ollut todellakin ongelmana, kun yhdistymisvapauden vastaiseksi perustuslakivaliokunta tämän viime kaudella määritteli. Ongelma oli lähinnä siinä, että tuolloisessa esityksessä ei ollut lueteltu opiskelijakunnan julkisia tehtäviä, ja nythän ne tässä uudessa lakiesityksessä on selkeästi lueteltu. Toivon, että perustuslakivaliokunta myös ottaa nämä asiat huomioon, ja minusta se oli positiivista, mitä ed. Sasi tässä äsken sanoi, koska katson, että kyllä ammattikorkeakoulujen opiskelijoilla tulee olla sama asema kuin yliopistojen oppilaskunnilla tänä päivänä. Sitten voidaan keskustella niiden molempien jäsenyydestä, jos tämä kritiikin alle tulee. Toivottavasti me pystymme kuitenkin asiallisesti etenemään, ja sivistysvaliokunnassa tulemme varmasti hyvin laajastikin kuulemaan eri asiantuntijoita tässä kysymyksessä. Tämä opiskelijoiden terveydenhuolto on varmaan yksi sellainen kysymys, josta on syytä kuunnella asiantuntijoita.

Kun täällä ed. Taiveaho sanoi, että opiskelijoita ei ole kuunneltu valiokunnassa tarpeeksi, niin jos ketä niin opiskelijoita sivistysvaliokunta on kuunnellut joka ikisessä asiassa, ja he ovat olleet erittäin aktiivisia vielä yksittäisiin kansanedustajiin yhteyksiä pitämällä ja myöskin sähköpostia lähettämällä ja julkisestikin tässä keskustelussa mukana, että hänelle vaan terveisiä, että kyllä nämä kaikki heidän mielipiteensä on kuultu ja otettu niiltä osin huomioon kuin ne lainsäädännöllisesti ovat olleet tarpeellisia.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti haluan vielä kommentoida oman puheenvuoroni jälkeistä, sanotaanko, kritiikkiä, jonka erityisesti ed. Kankaanniemi otti esille. En todellakaan tarkoittanut sitä, että tämä perinne on joku merkittävä kriteeri tässä kysymyksessä, vaan se oli ikään kuin puheeni esittelyosa, jossa totesin, että tällä perusteella tämä yliopistoissa on eri tavalla. Sitä sen sijaan voi kysyä, onko sillä joku merkitys, että yliopistojen itsehallinnollinen rooli on toisenlainen kuin ammattikorkeakoulujen.

Mitä sitten taas tulee oppilaiden asemaan, niin olen varmasti entisenä ammattikorkeakoulun opettajana ja mahdollisesti myöskin tulevana hyvin tietoinen siitä, että ammattikorkeakoulujen opiskelijoilla on täysi oikeus vastaavanlaisiin palveluihin, ja on erittäin hyvä asia, jos esimerkiksi terveydenhuoltopalvelut pystytään saamaan samalla tasolle kuin yliopistoissa. Ehdottomasti näitä kaikkia ryhmiä pitää samalla tavalla kohdella, mutta sen sijaan ikään kuin periaatteessa kyseenalaistan sitä ideaa, että ylipäätään tällainen pakkojäsenyys juuri missään on mahdollista. Sikäli ehkä voi kyseenalaistaa senkin, onko tässä yliopistoasiassa myöskään tehty oikeata ratkaisua. Se on tietysti hankala tilanne, koska toisaalta ymmärrän tämän vapaamatkustajaongelman, jonka mainitsin. Se on tietysti toinen puoli sitä, että on niitä, jotka haluavat sen vastuunsa välttää sillä, että jättävät maksun maksamatta, vaikka ovatkin periaatteessa yhdistykseensä tyytyväisiä tai haluavat sen toimintaa tukea. Mutta toisaalta, niin kuin täällä ed. Sasikin mainitsi, kyllä se mahdollisuus, että voi halutessaan myös jäädä jonkun yhdistyksen ulkopuolelle, on aika keskeinen ihmisoikeus. Ei siitäkään voida kovin helpolla tinkiä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni pakko ei kuulu yhdistymisvapauteen. On täysin selvää, että kun ihminen menee sitten yliopistoon tai ammattikorkeakouluun, ei hän sinne mene liittymään johonkin oppilaskuntaan. Hän menee sinne opiskelemaan, ja se on se perusasia, mitä sinne mennään tekemään. Sinne mennään hakemaan oppia ja sivistystä, ja sitten tämä muu on toissijaista. Olen tästä tehnyt kirjallisen kysymyksenkin ministeri Haataiselle, nimenomaan yliopistojen osalta tästä pakkojäsenyydestä, ja sieltä tuli systeemin mukainen vastaus, että täytyy kuulua, että mitään vaihtoehtoa ei voi olla. En pidä kovin hyvänä, että tämä negatiivinen yhdistymisvapaus on kielletty ensiksi yliopistoilla ja sitten tämä malli ulotetaan vielä myöskin ammattikorkeakouluihin. Onhan Ruotsissa jopa sellainenkin järjestelmä, että pitää pakosti kuulua jopa ammattiliittoon, vaikkei niin välittäisikään. Kyllä tämä länsimainen menetelmä on se, että saa mennessään opiskelemaan liittyä tai olla liittymättä. Perusasia on se, että saa nämä opiskeluasiat ja sen tutkinnon ja opin, jolla elämässä pärjää. Sen pitäisi olla lähtökohta näissä asioissa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Vastustajiakin alkaa näköjään asialle löytyä. Tällainen henkihän tässä ainakin edustajien Satosen ja Soinin puheenvuoroissa oli. On selvää, että aina tällaiselle asialle voidaan keksiä kaikenlaisia syitä ja sillä tavalla yritetään vesittää tämä tärkeä asia.

Kuuntelin mielenkiinnolla ed. Sasin puheenvuoroa. Hänhän on perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja. Täytyy kyllä sanoa, että tässä ed. Sasin puheenvuorossa — minä harvoin siitä löydän — oli nyt sellainen pieni positiivinen vire, ja se kyllä henkii tämmöistä pientä liennytystä oikeaan suuntaan. Tämä on hieno asia, jos ed. Sasi hoitaa siellä perustuslakivaliokunnassa sitten tämän asian niin, että se tulee sieltä sellaisena, että voimme viedä asiaa eteenpäin.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vaan korjata äskeisen ed. Drombergin esityksen siitä, että olisin tuonut puheenvuorossani esiin, etteikö ammattikorkeakouluopiskelijoita olisi sivistysvaliokunnassa kuultu. Sitä en suinkaan puheenvuorossani sanonut, vaan korostin sitä, että ylipäätänsä yhteiskunnallisessa vaikuttamistyössä opiskelijat tulisi ottaa nykyistä vielä tiiviimmin mukaan myös paikallisessa päätöksenteossa.

Kaarina Dromberg /kok:

Arvoisa puhemies! Kun tästä opiskelijoiden vaikuttamisesta nyt puhuttiin, että opiskelu on pääasia, totta kai se on pääasia, mutta on myös monen tyyppisiä keinoja, millä voidaan sitä opiskelua edistää. Itse olen ollut näissä ammattikorkeakoulun luottamustehtävissä, ja siellä ovat olleet opiskelijat läsnä ja ovat hyvinkin pystyneet omia asioitaan tuomaan siellä esille ja myöskin saamaan parannuksia aikaan. Siinä mielessä katson, että nimenomaan se hallinto, jonka kautta he pystyvät vaikuttamaan, on yksi osa sitä oppilashuoltotyötä. Opiskelijoiden lyhennettyjä työaikoja ajatellen ja myöskin sitä syrjäytymistä ja keskeyttämisiä ajatellen oppilaanohjaus ja kaikki tämmöiset liittyvät myös hyvin vahvasti siihen työhön, mitä opiskelijat sitten tekevät myös omien päättävien elimien kautta. Minun mielestäni he ovat olleet erittäin aktiivisia edustajia jo nyt, mutta mitä suurempi joukko heitä on asiasta keskustelemassa, sitä laajemmin voidaan myöskin niitä asioita saada esille, jotka ovat tuottaneet ongelmia opiskelun kannalta. Se jos mikä on myöskin kehittänyt opiskelijan edistymistä omassa työssään ja samalla edistänyt myöskin koko järjestelmän kehittämistä.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Minäkin haluaisin vielä ed. Soinille sanoa, että totta kai opiskelu on pääasia, mutta opiskelija myös ammattikorkeakoulussa tarvitsee monenlaista tukea opiskelunsa kuluessa. Ei ole ollenkaan suuri salaisuus se, että esimerkiksi mielenterveysongelmat ovat aika paljon lisääntyneet myös ammattikorkeakouluissa. Jos ajatellaan, että esimerkiksi terveydenhoitoasiat eivät ole hyvässä järjestyksessä, mielenterveyspalveluita on vaikea saada, niin tämä palvelu, mitä opiskelijayhdistykset ovat pystyneet monella tavalla antamaan, on auttanut myös näitä opiskelijoita. Totta kai myös opiskelujen sujumista pulmatilanteissa, tutkintosäännön toteutumista, on seurattu. Monenlaisista asioista opiskelijayhdistys on huolehtinut, joiden nyt jatkossa toivon siis tulevan opiskelijakuntien tehtäväksi. Ei se nyt ihan niin automaattista opiskelukaan ole, että se menee siitä vaan, vaan kyllä tukea tarvitaan.

Miapetra Kumpula /sd:

Puhemies! Kun itse istuin ammattikorkeakoulujen valmisteluvaiheessa teknisen oppilaitoksen puheenjohtajana, niin myös siellä istui oppilaskuntien edustaja. Mielestäni silloin voitiin esittää kysymys, keitä he edustivat: niitä, jotka olivat oppilaskuntaan tai näihin järjestöihin liittyneet. Minusta tämä lakiesitys, jossa oppilaskunnan asema lakiin kirjataan, selkeyttäisi tätä nimenomaan oikeudenmukaisemmaksi, eli silloin niitten edustavuus, jotka korkeakoulun hallintoon ja kehittämiseen osallistuvat ja ovat päättämässä kaikkia oppilaita koskevista asioista, tulisi itse asiassa paranemaan selkeästikin. Näen tämän myös tärkeänä näkökohtana perustuslakivaliokunnassakin, kun alamme asiaa käsitellä.

Kirsi  Ojansuu  /vihr:

Arvoisa puhemies! Näen myös semmoisen inhimillisen tekijän, että on hirveän keskeistä se, että jokainen opiskelija kokee automaattisesti, luonnollisena osana, kuulumisensa myös opiskelijakuntaan ilman muistamista, onko maksanut jäsenmaksun vai ei, ja todella se, että nivoutuu siihen kokonaisuuteen, kokonaisopiskeluun, mihin kuuluu kaikki viitetoiminnat ja tukitoiminnat ja itse opiskelu, on osa sitä prosessia, jossa aktiivisen kansalaisuuden malli nimenomaan syntyy siellä opiskeluvaiheessa, kun opiskelijakunta on hyvin korkealla statuksella myös hallinnossa mukana. Eli näen kyllä selkeästi, että tässä erittäin merkittävät psykologiset tekijät puoltavat myös tätä ratkaisua ja ovat osana kasvattamassa meille aktiivisia yhteiskunnan toimijoita, jotka saavat opiskeluympäristössään jo merkittävän kunnioituksen koko siltä yhteisöltä sitä myöten, että heidän asemansa vakiinnutetaan, kun oppilaskunta on tällainen juridinen toimija.