3) Laki puoluelain 9 §:n muuttamisesta
Timo Soini /ps(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olisin toki suonut, että useampi
kansanedustaja olisi ollut paikalla, kun hieman poliittista Suomen
historiaa käsitellään, mutta joukko on
sitäkin laadukkaampi. Myös oikeusministeri on
paikalla, joten eivätköhän nämä terveiset
mene perille. Jo historiankin vuoksi eduskunnan pöytäkirjoihin
tallennettavaksi on hyvä käydä tämä lakialoitteeni
läpi.
Tämä puoluetukilaki, puoluelain muuttaminen,
sai alkunsa silloin, kun Suomen kansalta päätettiin
viedä presidentinvaaleissa äänioikeus vuonna
1974. Sitä varten täytyi luoda taloushoukutus,
jotta silloinen SMP:n eduskuntaryhmä saataisiin hajalle,
ja tällä menettelyllä se sitten onnistuikin.
Tämä asia oli silloin kipeä ja on edelleenkin,
ja tilanne on siltä osin erikoinen, että tämä laki,
joka räätälöitiin silloin poliittisena
tilaustyönä, on edelleen osa Suomen lainsäädäntöä.
Kun nyt muutenkin historiaa hieman on muisteltu — muun
muassa ed. Zyskowicz on muistellut ja moni muukin mieleisekseen
muistellut — olisi hyvä selvittää,
mitä oikein tapahtui ja miksi meillä tämmöinen
puoluelaki on. Se lähti todellakin siitä, että piti
saada yksi eduskuntaryhmä hajalle. Luotiin uudistus nimeltään
rakenteellinen korruptio, jolla 1. joulukuuta silloinen hallitus
antoi esityksen puoluelain muuttamiseksi siten, että jos
enemmistö eduskuntaryhmästä vaihtaa puoluetta,
niin rahat seuraavat juudaksia, poliittisia seteliselkärankaisia
loikkareita — paitsi että pettävät
aatteensa, niin vievät vielä rahansa. Niin kiire
oli tällä menettelyllä, että kun
tämä 1. joulukuuta annettiin, niin perustuslakivaliokunta antoi
siitä mietinnön jo 20. joulukuuta. Suuri valiokunta,
johon nämä asiat silloin menivät, käsitteli
asian 28. joulukuuta, ja 28. joulukuuta yön hämärissä hetkissä eduskunta
sitten tämän rappiolain hyväksyi.
Mutta tämä ei vielä riitä.
Tämä esitys on mielenkiintoinen. Kun piti saada
todellinen tilaustyö tehtyä, niin hallituksen
esityksessä todetaan, että silloin kun petos tapahtuu,
pääluku lasketaan vuoden viimeisenä päivänä — täällä sanotaan, että tällaiseksi
ajankohdaksi voidaan ottaa kalenterivuoden viimeinen päivä.
Voiko olla röyhkeämpää poliittista
lainsäädäntöä? Tässähän
jää jo Valko-Venäjän Lukashenkakin
toiseksi. Tämä on ollut täysin siivotonta.
Mikä mielenkiintoisinta, kun historiaa tutkii, niin
tämä on sitten vahvistettu tasavallan presidentin
esittelyssä 5. tammikuuta ja laki tuli voimaan 8. päivänä tammikuuta
73 — siis suoranaista salamalainsäädäntöä.
Tarkoituksena oli saada Suomen kansan äänioikeus
murrettua presidentinvaaleissa, ja se onnistuikin, koska tässä maassa,
tässä salissa, päätettiin poikkeuslaista 18.
päivänä tammikuuta 1973, jolloin rauhanajan
Suomessa vietiin kansalta äänioikeus eduskunnan
päätöksellä; ei järjestetty
vaaleja vaan säädettiin poikkeuslaki. Kuinka ollakaan,
nämä aatteensa pettäneet luikurit äänestivät
tämän poikkeuslain puolesta. Kun olivat palkkionsa saaneet,
olivat hopearahansa saaneet, niin 28 ryhdikästä löytyi
täältä silloin vastustamaan, puolustamaan
kansan äänioikeutta. Nykyisiäkin edustajia
on tämän historian rasituksen painamia. (Ed. Kekkonen:
Ei ketään!) — On, on, ed. Kekkonen, täällä on
pöytäkirjat: ed. Tuomioja, ed. Taipale muun muassa
ja ed., tosin meppiedustaja, Paavo Väyrynen. Kyllä näitä löytyy. (Eduskunnasta:
Ahde!) — myöskin ed. Ahde — joten kyllä nyt
voitaisiin tämmöistä rehabilitaatiota
ja itseruoskintaa, herrat, harrastaa aivan vapaasti. Se olisi myöskin
historiallinen velvollisuus.
Arvoisa herra puhemies! Tämä on tämän
lainsäädännön historia. Tällaistako
lainsäädäntöä me vielä kolmannella
vuosituhannella haluamme? Emme me halua tällaista juudaspuoluelainsäädäntöä vaan
sitä oikeutta, että ei luoda tällaista rakenteellista
korruptio-ongelmaa. Sen takia olen tehnyt esityksen, että luikureita
ei rahoilla palkita. Siitä tässä on kysymys.
Hyvin moni-ilmeisesti tämä asia on painettu vihreän
veran alle, mutta nyt minä sitä hieman tässä senkin
takia tuon esiin, että meillä ovat tulossa tasavallan
presidentin vaalit ja tämä, jos joku, liittyy
tähän aikaan.
Vaikka nyt väitetään, että porvarit
ovat tehneet vähän pientä pelin politiikkaa,
ja vaikka sitä sinänsä kyllä paheksun,
että äänioikeuksia siirretään
jo niin kuin ihmisiä, kuin maaorjia, kuolleita sieluja — niin
kuin ed. Kekkonen sanoi, että ryhmittäydytään
näin, mutta ryhmittäydytään
vasemmallakin, kommunistit ovat presidentti Halosen innokkaimpia
tukijoita — niin, hyvät ystävät,
tämmöinen pelin politiikka, mitä nykyään harjoitetaan,
on kevyttä rappiota tähän verrattuna,
mitä Suomessa silloin tehtiin. Kansalta vietiin äänioikeus,
säädettiin puoluelaki.
Minä haluan, että kun tätä historiaa
nyt arvioidaan, niin poistetaan tämä rakenteellinen
korruptio-ongelma. Se on tämän lakialoitteen tarkoitus, koska
tämä tilaustyö on täysin selvä.
Minä ihmettelen, mimmoinen poliittinen dementia tätä maata
vaivaa, kun muistellaan paljon vanhempiakin asioita. Moni näistä henkilöistä olisi
vielä keskuudessamme. Esimerkiksi presidentti Kekkonen
ja entinen pääministeri Sorsa ovat jo tavoittamattomissa,
mutta muun muassa Harri Holkeri ja silloinen ministeri Matti Louekoski voisivat
hieman valottaa ja muistella, mitä silloin tuli tehtyä ja
miksi, koska eihän tämä mitään oikeusvaltion
menoa ole.
Kun tätä vielä tarkastellaan, niin
jopa taannehtivasti on tämä laki tehty. Taannehtiva
lainsäädäntö kuuluu bantustaniin
eikä mihinkään lailliseen yhteiskuntaan.
Kun tämä säännös tuli
voimaan, siis voimaantulosäännös, tammikuussa, 8.1,
ja silloin kuun lopussa oli laskettu sielut, loikkarisielut, vuonna
72 joulukuun viimeisenä päivänä,
niin kuin täällä totesin, niin sehän
on taannehtivaa lainsäädäntöä.
Kun ei laki ollut vielä tavallaan voimassa, edellisen perusteella
on maksettu näitä rappiorahoja. Tämä on
täysin pöyristyttävää.
Tämmöistä lakia meillä on voimassa
tällä hetkellä. Tämä on
se historiallinen tausta, joka meidän pitäisi
myöntää.
Arvoisa herra puhemies! Uskon, että tämä Kekkosen
ajan kalmistojen avaus on hyödyllistä. Kansanvallan
haudankaivuu oli silloin huipussaan, mutta nyt meillä ei
ole tällaista tilannetta, nyt me voisimme käydä tämän
asian kiihkottomasti läpi. Olen varma, että tämä alitajuinen
kehitys presidentin vallan siivoamisesta tai riisumisesta on lähtenyt
tästä, (Ed. Kekkonen: Ei se ole alitajuinen mitenkään!)
ed. Kekkonen, nimikaimanne presidentti Urho Kekkosen ylipitkästä valtakaudesta
ja sen rappioilmiöistä. Mutta niin makaa kuin
petaa. Ostoäänellä alkoi ura 56, poikkeuslailla
se jatkui ja päättyi sitten ennen aikojaan luopumiseen
sairauden takia. Kyllä meidän nyt pitäisi
kiihkottomasti käydä tämä asia
läpi, ja ihmettelen hieman, mikseivät historian
tutkijat, politiikan tutkijat tätä selvitä,
miksei joku tohtori pysty tätä asiaa käymään
läpi. (Ed. Pulliainen: Tohtori Soini!) — Ed. Pulliainen,
minulla on tämä kansanedustajan toimi tässä vielä menossa, mutta
minä olen antanut nyt hyvän alkusysäyksen
tästä, että tietävät
tutkijat, mistä lähteä liikkeelle.
Arvoisa herra puhemies! Tämä esittelypuheenvuoro
meinaa hieman lopahtaa kesken, mutta tulen vielä palaamaan
tähän asiaan sen jälkeen, kun arvoisat
kollegat runsaasti ovat kommentoineet tätä hyvää aloitettani.
Toivon, että tämä saa arvoisensa kohtelun
perustuslakivaliokunnassa, sen puheenjohtaja Kimmo Sasi selvityttää koko
perustuslakivaliokunnalle ja sitä kautta eduskunnalle tämän
lain erikoisuudet ja lähtee korjaustoimenpiteisiin.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Jos pienen pieni ilkikurisuus tässä sallitaan,
niin melkein vaikuttaa siltä kuin ed. Soini pelkäisi,
että edustajat Vistbacka ja Halme suunnittelevat loikkausta.
Mutta näin ei tietenkään, herra puhemies,
ole, ei todellakaan.
Mutta yksi mielenkiintoinen kokonaisuus tästä kyllä paljastui.
Se on se, että kyllä SMP:n perillinen perussuomalaisten
puolue on täydellisesti kääntänyt
kelkkansa. Nimittäin SMP vastusti henkeen ja vereen puoluetukea.
Nyt ed. Soinin puheenvuoro pyöri koko ajan puoluetuen ympärillä,
siis sen asian ympärillä, miten saa rahaa itselleen.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen ei ole ilmiselvästikään
lukenut tätä — hän kyllä hartaasti
kuunteli tätä äskeistä esittelyä.
Nimittäin tämä on vielä mielenkiintoisempi,
tämä ed. Soinin ja ed. Vistbackan aloite. Nimittäin
tästä puuttuu ed. Halmeen nimi, tämän
lakialoitteen alta, mikä tarkoittaa siis sitä,
että edustajat Soini ja Vistbacka pelkäävät,
että ed. Halme loikkaa pois, ja haluavat pitää itsellään
nämä rahat. Elikkä tämä on
siis vielä mielenkiintoisempi, historiaa kirjoitetaan uudella
tavalla, aivan huikealla tavalla. Ed. Kekkonen, kannattaa myöskin
lukea paperit.
Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Halme oli silloin sillä matkalla
puolustusvaliokunnasta, missä tekin olitte, ed. Antero
Kekkonen, tuolla Puolan suunnalla eikä voinut allekirjoittaa
silloin, kun tämän jätin. Mutta se ei
ole olennaista. Tässä ei puututa puoluetukeen
sinänsä. Me vastustamme sitä jyrkästi.
Olen tehnyt täällä viime joulukuussa
esityksen puoluetuen alentamiseksi, ja olemme saaneet ryhmämme
lisäksi ed. Rajalan. Mutta tästä koko
tilanteesta, mistä tämä lähti:
tämä selvittely tässä takaa
sen ja lähtee siitä, että rakenteellisella korruptiolla
puoluetukilakia hyväksi käyttäen vietiin
kansalta presidentinvaaleissa äänioikeus.
Heikki A. Ollila /kok:
Herra puhemies! Kun kerrankin on mahdollisuus oikaista ed. Pulliaista,
niin totean sen, että kysehän on siitä,
että ryhmästä pitää loikata
yli puolet, ja ed. Halme ei sitä muodosta, (Naurua) ei
enää edes painoarvoltaan — ehkä aikaisemmin.
Mutta ei taitaisi muuten ed. Soini marista, vaikka mikä tahansa
puolue ilmoittautuisi yhteistyössä presidentinvaalin
toisella kierroksella kannattamaan häntä, tulevaa presidenttiehdokasta.
Varmaan tuki kelpaisi, varsinkin jos se näin avoimesti
ilmoitetaan, niin kuin tässä tapauksessa tästä yhteistyöstä on
kerrottu.
Se, mitä ed. Soini täällä kuvasi
tuon ajan tapahtumia, on kuitenkin vain osatotuus sen muistikuvan
mukaan, mikä minulla asiasta on politiikkaa silloin seuranneena
ja tämän seteliselkärankaisen sytkypuolueen
historiaa muistellessa. (Ed. Soini: Kyseessä oli rappion
tie!) Tosiasiassahan tilanne oli se, että SMP:n silloin
valittu eduskuntaryhmä oli jo hajoamassa, ei kahtia, vaan
kahteen osaan, joista tuo enemmistö oli sitten se, joka
lähti. Silloinhan se meni niin — eikös
se mennyt, ed. Soini? — että siinä eduskuntaryhmässä äänestettiin äänin
12—6 ja puheenjohtajan ääni ratkaisi.
(Ed. Soini: Se on vähän niin kuin 14—1
ja Berlusconin ääni ratkaisi Euroopassa!) — Sama
juttu, joo. — Siellä oli vahva puheenjohtaja silloin
puolueessa ja ryhmässä. Eli voidaan siis perustellustikin
kysyä, kumpi joukko tässä sitten edusti
sitä äänestänyttä kansaa:
se, jolla oli kahden kolmasosan enemmistö eduskuntaryhmässä,
vai puolueen ja ryhmän puheenjohtajan rautaisesti johtama
yhden kolmasosan vähemmistö.
No, yhtä kaikki. Ed. Soini on siinä ehdottomasti
oikeassa, että kyllä kyseessä oli tällainen ad
hoc -laki, joka väistämättä liittyy
kyllä myös sitten siihen silloiseen poikkeuslakikysymykseen,
ja SMP:n hajoamisen vuoksi se laki nimenomaan tehtiin. Se ei tietysti
ole hyvälle lainsäädännölle
kuuluvaa eikä tunnusomaista. Muutoksen, siis lain palauttamisen
alkuperäiseen muotoonsa, tarve on kyllä minusta
aika teoreettinen. En usko, että edes perussuomalaisten
ryhmä on tosiaankaan siten hajoamassa, että sinne
vain yksi jäisi. Mutta minun puolestani kyllä sitä lakia
voi muuttaakin, mutta kai siihen nyt edellytykseksi on pistettävä sitten
se, ettei tämä SMP:n seuraaja, perussuomalaiset,
saa sitten taannehtivasti sitä silloin menetettyä puoluetukea.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tietysti ed. Ollila oli tässä yksityiskohdassa
aivan oikeassa, kunhan nyt huulta heittelen vaan. Siis tässähän
kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tässä on
kaksi kolmesta vaan mukana, koska voisi kuvitella, että ollaan
kollektiivisesti hyvällä asialla. Nyt saatiin
selvitys, että ed. Halmekin matkailee, puolustuksen merkeissä.
Arvoisa puhemies! Kuitenkin tässä on myöskin
se yksi toinen puoli tämän huulenheiton ohella:
mikä on nyt perussuomalaisten perimmäinen kanta
tähän puoluetukeen. (Ed. Soinin välihuuto) — Joo,
siis tässä on yksi kanta, ja yksi toinen kanta
tästä asiasta kuultiin budjettikäsittelyn
yhteydessä, jos muistan oikein, joulun alla. Eikö se ollut
ed. Soini, joka otti kantaa ... (Ed. Soinin välihuuto) — Joo,
puoluetukeen ylipäätään. — Elikkä nyt
pitäisi, kun ed. Soinilla on tässä puheenvuoro
kohta tulossa, hänen kertoa se yleinen suhtautuminen, ja
sen jälkeen me miettisimme, millä tavalla tämä jakopolitiikka
hoidetaan.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Olen kuullut tämän
ed. Soinin aika mielenkiintoisen luennon jo useamman kerran, ja
aina se tuntuu yhtä makoisalta. Mutta on aivan selvää, että ed.
Soinille on jäänyt kyllä menneisyydestä, tuolta
useamman kymmenen vuoden takaa, aikamoinen trauma näistä tapahtumista,
mitä hänen omassa entisessä puolueessaan
on tapahtunut.
Ihan niin kuin ed. Ollila, en minäkään
usko, että maailmassa kävisi paljon kuinkaan,
vaikka tämä lakialoite hyväksyttäisiinkin.
Olisiko se oikeudenmukaisempi tapa sen jälkeen? Mutta tietenkin
täytyy kysyä ed. Soinilta se, kumpi on tärkeämpää:
lopettaa puoluetuki kokonaan, niin kuin te olette vaatineet useamman
kerran tässä salissa, vai tehdä siihen
sitten tällaisia pieniä muutoksia, mitä tässä lakialoitteessa
on. Tämä lakialoitehan on ihan turha, jos se alkuperäinen tavoite,
että puoluetuesta luovutaan, saavutetaan; silloin kaikki
tällainenkin loppuu saman tien. Eli me nyt kyllä kaikki
tiedämme, että jos perussuomalaiset olisi suurempi
puolue, niin toki he eivät tämäntyyppisiä lakialoitteita,
puoluetuen luopumista, ajaisi tässä maassa, mutta
koska se sopii tietenkin pienen puolueen rooliin, tällaisia
aloitteita tehdään. Hyvin kunniallista olisi,
ed. Soini, se, että jos todella ajettaisiin puoluetukea alas,
niin kieltäydyttäisiin yksinkertaisesti sitä myöskin
vastaanottamasta, (Ed. Soini: Annettaisiin teille nekin rahat, vai?)
ei otettaisi vastaan. Silloin se olisi johdonmukaista toimintaa
sen aatteen pohjalta, mitä tehdään. Kokoomus
ei tietääkseni ole koskaan puoluetukea ajanutkaan alas,
vaan pikemminkin ollut mukana niissä päätöksissä,
mitä yhteisiä päätöksiä on
tehty.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kyllä nyt kollegat ovat sotkeneet
vellit ja puurot. Tässä lakiesityksessä puhutaan
nimenomaan taannehtivasta laista eli kerrataan sitä, millä tavoin
ostettiin enemmistö poikkeuslain taakse. Lukekaa, hyvät
ystävät, tämä lakialoite, millä tavoin
se on perusteltu, nimenomaan sen toisessa kappaleessa, eli siinä on
lähinnä siitä rappiotilasta, mikä silloin
synnytettiin, saatiin vietyä kansalta äänioikeus.
Tässä lähdetään nimenomaan
kertaamaan sitä ja palauttamaan se alkuperäinen
tilanne. Tässä ei puhuta puoluetuesta, se on eri
asia kokonaan.
Haluaisin, arvoisa puhemies, sanoa sen, että silloin
90-luvun alussa, kun täällä oli hyvin
paljon tilanteita, että yksittäiset henkilöt
perustivat omia ryhmiään, he saivat myös
mukanaan niin sanotun kansliarahan. Sen jälkeenhän
tilanne muutettiin sillä tavoin, että ainoastaan
ne ryhmät, jotka vaalien jälkeen perustavat eduskuntaryhmän,
saavat kansliarahan, ja enää nämä loikkarit
eivät saa sitä kansliarahaa niin kuin silloin
aikoinaan. Tämä lakiesitys tavallaan pohjautuu
siihen, samalla tavoin kuin se korjaus, mikä täällä eduskunnassa
silloin aikaisemmin tehtiin.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tässä ed. Vistbackan puheenvuoro
oli sillä tavalla paljastava, että hän
itse asiassa kertasi oman puolueensa historiaa. Näitä loikkauksia
tuolloin 90-luvun alkupuolella ei pidä yleistää kovin
paljon; ne kyllä liittyivät enemmän tai
vähemmän kaikki tähän perussuomalaisten
edeltävään puolueeseen. (Ed. Vistbacka:
Olihan ed. Kuisma!) — Oli, mutta hän oli mielestäni
90-luvun toisella puoliskolla. Mutta kaikki muut, siis 90-luvun
alussa, liittyivät teidän puolueeseenne.
Mutta yksi asia, jonka nyt ihan vakavasti haluan sanoa. Tätä keskustelua,
niin hauskaa ja värikästä kuin se onkin,
käydään kyllä väärässä paikassa.
Tämä ei ole historian opiskelun sali, eikä tämä ole
historian tuomioistuinkaan; tämä sali on lainsäädäntöä varten,
ja toivoisin, että tämä keskustelukin
kehittyisi sellaiseksi. Historian kaivelu sinänsä on
kyllä ihan mukavaa.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kekkoselle sanoisin heti, että tämä on
sama foorumi, jolla tämä rappiolaki vuonna 72
säädettiin. Se oli tämä eduskunta,
tämä sali, jossa silloinen rappio rehotti, ja
vain täällä se voidaan korjata ja pitäisi
korjata.
Sitten vielä ed. Pulliaiselle: Silloin kun tämä rappio
rehotti 70-luvulla, vihreitä ei ollut. Te ja teidän
edeltäjänne olette tähän syyttömiä,
mutta kun te suojelette susia ja
ojanpohjia, niin nyt te voisitte suojella suomalaista
demokratiaa, että se olisi lainalaista ja hyvää,
että pettämällä omia äänestäjiä ei
voisi hyötyä taloudellisesti. Siitä tässä on
kysymys. Jokainen voi, ed. Kekkonen tai kuka tahansa, vaihtaa ryhmää,
mutta eivät rahat seuraisi. Jos siellä tuntuu
ahdistavalta, niin voi vaihtaa ryhmää. Jos ed.
Salo ahdistuu kokoomuksessa, niin hän voisi vaihtaa
ryhmää, mutta raha ei seuraisi mukana .
Siitä ei nyt ed. Vistbacka sanonut,
että niissäkin on muutoksia.
Mitä puoluetukeen itsessään tulee,
niin perussuomalaiset eivät anna sitä kilpailuetua
kokoomukselle eivätkä sosialisteille, että me
luopuisimme silloin puoluetuesta, kun te sitä nostatte. Emmehän
me nyt toki tämmöisiä idealisteja ole emmekä halua
olla, se on aivan selvä asia.
Mutta itse tämä asia, arvoisa herra puhemies, on
vakavasti otettava asia. Minä paheksun jyrkästi
tällaista menettelyä, että hylkäämällä omat äänestäjänsä vaihtaa
porukkaa ja vie rahat mukanaan. Se on tässä se
ydin, se on se ydin. Koska enää ei ole SMP:tä — sen
kuolemasta tulee kymmenen vuotta tänä vuonna — niin
voin kiihkottomasti ilman mitään paisuttelua käsitellä tätä asiaa
ja sen takia olen tämän lakialoitteen tehnyt,
ja sanon, että se sopii sikälikin hyvin, että presidentinvaalit
ovat tulossa ja meillä käydään
keskustelua siitä, niistä ryhmittymisistä.
Tämä laki, joka on meidän voimassa olevaa
lainsäädäntöämme, syntyi
silloin, noin 30 vuotta sitten, sellaisessa yhteiskunnallisessa
tilanteessa, myös presidentinvaalien alla, ja rahaa käytettiin
silloin rappion välineenä. Tätä minä en
voi hyväksyä.
Sen takia haluan tässä, arvoisa herra puhemies,
ottaa lyhyen lainauksen ed. Veikko Vennamon vastalauseesta perustuslakivaliokunnan
mietintöön
silloin. Hän sanoi näin: "Kysymyksessä on
siis väärämielinen poliittinen ajojahti SMP:n
rehellistä linjaa vastaan, eikä voi myöskään
välttyä siltä käsitykseltä,
että asiaan on kytketty presidentinvaalit. Enemmistö harjoittaa vääryyttä ja
mielivaltaa sellaista vähemmistöä kohtaan,
joka rohkeasti on taistellut väärinkäytöksiä vastaan
ja niitä paljastanut kansan valtaenemmistön tahdon
mukaisesti." Tästä oli silloin kysymys. Nyt meillä ei
ole tällaista yhteiskuntapoliittista tilannetta, ei sosialistit,
ei kokoomus, ei kepu, ei kukaan perussuomalaisia sorra. Ei meitä vainota,
meihin suhtaudutaan asiallisesti. Tämä on erinomainen
tilanne. Miksi me pidämme tällaista lainsäädäntöä nyt
sitten voimassa, joka rakenteellisen korruption mahdollistaa? Sitä minä en
ymmärrä enkä hyväksy. Meillä olisi erinomainen
tilanne nyt muuttaa tätä jakoperustetta siltä osin.
En sotke tähän nyt sen paremmin muita, kyllä näitä loikkareita
on ollut ja rahaa on tullut ja mennyt. Mutta toivoisin nyt, kun
tämä lähtee perustuslakivaliokuntaan,
että selvitettäisiin, mistä nyt on kysymys,
miksi meillä lainsäädäntö on
tällainen.
Toivottavasti ed. Kimmo Sasi, joka on energinen ihminen, nyt
ryhdikkäästi selvittää tämän
ja siellä vakavasti käydään
tämä aloite läpi ja tämä historia.
Nimenomaan, kun puhutaan oikeusvaltiosta, tämä laki
on säädetty tarkoitukseltaan taannehtivaksi. Kyllä tässä olisi
nyt jollekin graduntekijälle aiheita ja emneitä aika
lailla, eli tämä on ... (Ed. Kekkonen: Äsken
se oli tohtori vielä!) — Joo, tohtori. Kyllä tämä,
ed. Kekkonen, on niin hyvä aihe, että tästä löytyy
proseminaarista väitökseen asti kyllä asiaa.
Tästä koko keskustelusta: olen siitä iloinen, että tämänkin
verran edustajia on täällä mukana, mutta
soisin, että Suomen eduskunta laajasti perehtyisi siihen,
mikä on lainsäädännön
taso ja henki. Me puhumme kyllä korruptiosta muualla mielellämme,
mutta meillä on rakenteellinen ongelma. Se koskee usein
pienempiä puolueita. Jos tänne tulee esimerkiksi
yksi uusi puolue, niin vaikka siellä olisi yksi edustaja,
niin hän voi koko muuta puoluetta kohdella miten haluaa,
sanoa, että jos en minä saa tahtoani läpi,
niin lähden pois ja siinähän olette puolueenne
kanssa. Tämä on rakenteellinen korruptio-ongelma.
Sitä minä en soisi olevan.
En minä usko, että tässä salissa
on yhtäkään henkilöä,
joka tuntee ylpeyttä näistä vuoden 72 tapahtumista,
ei varmasti ole. Uskon, että siinä suhteessa on
tehty itsetarkastelua ja jopa -ruoskintaa. Minä en ymmärrä,
että tämmöisen tilaustyön, siis
väärämieliseltä pohjalta lähteneen
lainsäädännön, nyt sitten pitäisi
olla tässä osana. Kyllä te edelleen saatte
vanhoissa valtapuolueissa puoluetukenne aivan niin kuin tähänkin
asti. Ei tässä siihen puututa. Se on eri asia.
Siihen puututaan sitten aina budjetin yhteydessä.
Arvoisa herra puhemies! Uskon aika vakaasti, että presidentin
valtaoikeuksien silppuaminen ja alas ajaminen on seurausta näistä tämänkaltaisista
ja muista räikeistä epäkohdista puoluelain muuttamisen
suhteen ja myöskin poikkeuslain suhteen ja ylipitkän
valtakauden suhteen. Se on semmoinen alitajuinen prosessi, josta
on lähdetty liikkeelle, ja nyt sitten on katsottu, että tämä ei toistuisi.
Tämä on se historiallinen jatkumo. Tämän
ovat ehkä jotkut oivaltaneet. Näen, että ed. Kekkonen
nyökkäilee. Uskon, että se on vakaasti
näin. Tämä on se tarkoitus myös
yhtäältä, että nämä asiat
linkittyvät toisiinsa.
En halua tässä syyllistää keitään,
mutta aika rientää ja on paljon henkilöitä,
jotka näistä voivat kertoa. Minä tästä asiasta
olen tänään keskustellut veteraanikansanedustaja
Mikko Vainion kanssa ja eilen veteraanikansanedustaja J. Juhani Kortesalmen
kanssa, ja kyllä tämä on alastonta, korutonta
kertomaa, ja olen iloinen, että ne ovat mieleen nyt ja
papereille tallennetut, nämä mielipiteet. Mutta
soisin, että Harri Holkeri, Matti Louekoski ja nämä muut
kommentoisivat, jotka vielä pystyvät kommentoimaan.
Niitä, jotka eivät pysty kommentoimaan, en luonnollisesti
tarkoita, en Kekkosta, en Sorsaa, en Kristian Gestriniä enkä muita.
Mutta olisi tärkeää, että totuus selviää,
koska armoa on aina heti sen jälkeen, kun on tunnustettu,
että on tehty väärin, koska eihän
kukaan voi puolustella vakavalla naamalla tätä prosessia.
Kun täältä pöytäkirjoista
käy, arvoisa herra puhemies, ilmi, että nämä henkilöt,
seteliselkärankaiset, joilla ei ollut selkärankaa
edes lakunauhan vertaa, ei minkäännäköistä ryhtiä,
täällä ovat äänestäneet
itselleen rahat ja sitten ottaneet rahat taannehtivan lainsäädännön
mahdollistamana ja sen jälkeen äänestäneet
kansalta pois äänioikeuden presidentinvaaleissa,
niin muoto voi säilyä, mutta ei mikään
moraali voi tätä kestää. Siitä tässä on
kysymys.
Olen halunnut tämän nyt tuoda julki. Olen
siitä iloinen, että se on nyt pöytäkirjoissa.
30 vuoden takaa se pomppasi, ja olemme käyneet tässä kohtuullisen
keskustelun, ja, arvoisat edustajat, olen siihen valmis vaikka puoleenyöhön
asti, jos teillä intoa ja argumentteja piisaa. Nimittäin
tämä esitykseni on perusteltu. Se lähtee
historian epäkohdista. En puutu tämän
päivän reaalipolitiikkaan sillä, mutta
en halua, että äänestäjät
periaatteessa pettämällä voi saada rahaa
mukaan ja palkkioksi. Siitä tässä on
kysymys. Jokainen voi vaihtaa olomuotoaan puolueesta toiseen, jos
niin haluaa, mutta en halua, että siitä on rahaetua
näille lähtijöille. Se on se, mitä en
voi sietää. Se on se, mikä on kansanvallan
haudankaivuuta.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ei minulla mitään sitä vastaan
ole, että ed. Soini edustajatovereineen on historian asialla.
Tämä on ihan upeata juttua ja mukavaa kuunnellakin historiaa.
Mutta kun arvoisa ed. Kekkonen äsken tässä sanoi,
ettei saisi historiaa käsitellä täällä eikä näitä historian
esitelmiä esitellä, niin minä olen kyllä ed.
Kekkosen kanssa aivan eri mieltä.
Eduskunnan liikennevaliokunta oli viime viikolla Kyproksella
käymässä, tutustumassa kahtia jakautuneeseen
saareen, joka kuuluu kuitenkin Euroopan unioniin kokonaisuutena
tällä hetkellä. Oli järkyttävää katsoa,
kuinka ihan lähihistoria voi vaikuttaa niin valtavasti
olemassa olevaan tilanteeseen. Voitaisiinko ajatella silloin, että mikään
rationaalinen ratkaisu olisi ylipäätään
mahdollista juuri sen historian painolastin puitteissa? Silloin
kaikki opetukset, mitkä historiasta ovat saatavissa, edustajaystäväni
Kekkonen, minusta ovat arvokkaita. Minusta se, mitä ed.
Soini tässä sanoi, on erittäin arvokasta
historiaa opiksi otettavaksi ja myös taannehtivien lainsäädäntöjen
osalta jnp., joita kaihdetaan nyt yli kaiken. Eli hyvä vain,
että näitä asioita käsitellään.
Antero Kekkonen /sd:
Herra puhemies! Ei minulla ole syytä pyytää anteeksi,
mutta olen tullut väärin ymmärretyksi
varmasti sen takia, että olen ilmaissut itseäni
huonosti. Pois se, että minä vastustaisin historiaa,
historiantutkimusta tai edes sitä, että siitä keskustellaan
täällä. Tämä tulkoon
nyt hyvin selkeästi sanotuksi.
Kun ed. Pulliainen äsken viittasi matkaan, jolla me
ed. Halmeen kanssa olimme Puolassa, niin uskon, että ed.
Halme voi todistaa, että jos siellä joku sietämättömyyteen
saakka piti historiaan liittyviä tietokilpailuja, niin
se olin minä. Ed. Halme todennäköisesti
tämän kyllä todistaa. (Ed. Ollila: Ei
tarvitse todistaa, uskotaan!)
Mutta Veikko Vennamo, josta tässä on useamminkin
puhuttu, käytti ilmaisua "vanhat kuripuolueet". Minä en
voinut nyt mitään sille, kun minä kuuntelin
ed. Soinia, että siellä saattoi tämmöinen
"vanha kuripuolue" -ajatus olla varsin suuresti läsnä.
Nimittäin tämähän oli suoraa
manifestaatiota ryhmäkurin puolesta, jota ryhmäkuria nimenomaan
Veikko Vennamo vastusti enemmän kuin kukaan koskaan tässä salissa,
sen lisäksi että hän vastusti myös
puoluetukea. Tässä suhteessa minä näen
kyllä asenteellisen eron Veikko Vennamon ja hänen
perillistensä välillä.
Heikki A. Ollila /kok:
Herra puhemies! Mitä tulee puoluetuen kannattamiseen,
niin sehän näkyy muotoilusta, mikä tähän
9 §:ään ed. Timo Soinin aloitteessa on,
ja sehän on puoluetuelle selkeästi myönteinen.
(Ed. Pulliainen: Siihen kiinnitin huomiota!) Mutta kun kuuntelin
tuota Vennamon vastalausetta, jota ed. Timo Soini luki, niin ihan
kannustavasti haluan todeta, että teillä, ed.
Soini, on vielä kyllä oppimista, mutta olette
kyllä hyvällä tiellä kohti Vennamon
retoriikkaa, ja tämä oli kannustavasti sanottu,
niin kuin varmaan tiedätte.
Mutta kun sanoin, että en ole ihan varma tämän
lainmuutoksen osalta, onko siitä vastaavaa hyötyä tai
onko sillä mitään merkitystä,
niin joudun hieman ottamaan takaisin sanojani, kun aloin miettiä tuota
vasemmistoliiton tämän päivän
tilannetta — mistäpäs sen tietää,
vaikka tämä vielä realisoituisi sen ryhmän
kautta.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Realismia — se kuuluu perusluontooni:
Haluan nyt vain todeta sen, että tässä puutun
tähän rakenteelliseen korruptio-ongelmaan, josta
nyt viimeaikainen esimerkki oli, kun ed. Risto Kuisma tuli tänne
valittua Remonttiryhmän edustajana, ainoana, ja kun hän
lähti, niin rahat lähtivät mukana. Tämä on
tämä historia.
Muuten tämä asia olisi sellainen, joka kaipaisi valotusta.
Tämä poistaisi tämän ongelman,
ja se tekisi oikeutta myös historialle. Tämä on
laillinen aloite, joka on nyt täällä hyvin
käsitelty edustajien ryydittämänä,
mutta se on tuonut monta asiaa esille, taannehtiva lainsäädäntö.
Meillä on monia muitakin tabukohtia, joita ei ole oikein
käsitelty: sotasyyllisyys ja monia muita tällaisia asioita.
Olen iloinen siitä, ettei täällä ole
tarvinnut yksin puhua. Olen iloinen niistä panostuksista,
joita täällä edustajat ovat antaneet.
Mutta tämä itse asia kyllä kestää,
ja kyllä te hengessä sen tiedätte ja
Suomen kansan enemmistö, että tämä on
oikea esitys. Aatetta ei saa pettää, ja jos sen
pettää, niin ainakaan ei saa ottaa rahoja mukaan.
Tämä on se perusta. Olen aivan varma, että jos
Suomen kansalta kysyttäisiin, pitäisikö tämä Soinin
aloite hyväksyä, se sanoo, että kyllä pitäisi
ja suurin kiitoksin. Panenkin tässä toivoni perustuslakivaliokunnan
puheenjohtajaan Kimmo Sasiin ja koko perustuslakivaliokuntaan. Tästä on
mahdollisuus lähteä eteenpäin. Nyt on
latu avattu.
Keskustelu päättyy.