Marjo Matikainen-Kallström /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyyn tulevassa lakiehdotuksessa puututaan elatusavun saajien epäoikeudenmukaiseen asemaan, joka johtuu elatusapujen indeksikorotusten pitkistä väleistä. Elatusapusopimuksen teon jälkeinen ensimmäinen korotus saattaa tulla vasta 8—10 vuoden kuluttua. Jos sopimus on tehty heti edellisen yleisen korotuksen jälkeen, on elinkustannusindeksi noussut odotusaikana lähes 10 prosenttia. Tämä johtuu siitä, että nykyisen lain mukaan sopimuksen jälkeistä ensimmäistä korotusta, siis ensimmäistä 5 prosentin korotusta, ei anneta. Kun korotus siis vihdoin tulee, saa elatusavun saaja vain 5 prosenttia korotusta, ei 10:tä. Laissa eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannuksiin, 2 §:ssä, säädetään, että "Milloin elinkustannusindeksin lokakuun indeksiluvun on todettu nousseen vähintään viisi prosenttia viimeksi tapahtunutta elatusapujen korottamista vastanneesta indeksiluvusta, korotetaan elatusapuja seuraavan kalenterivuoden alusta".

Laissa säädetään myös, että "Sellaista elatusapua, jonka määrä on päätöksellä tai sopimuksella viimeksi vahvistettu edellisen, 1 momentissa tarkoitetun elatusapujen korottamisajankohdan jälkeen, älköön korotettako vahvistamisen jälkeen ensiksi tulevana, vaan vasta seuraavana elatusapujen korottamisajankohtana."

Arvoisa puhemies! Pahimmassa tapauksessa elatusavun indeksikorotusta joutuu siis odottamaan useiden vuosien ajan, koska sopimuksen jälkeistä ensimmäistä korotusta ei huomioida. Ensimmäisen korotuksen jälkeen alkaa uusi jakso, jonka aikana elinkustannusindeksin on noustava yli 5 prosentin, ennen kuin elatusapua korotetaan. Siihen menee tällä hetkellä useita vuosia. Esimerkiksi, jos sopimus elatusavusta on tehty vuonna 2000, sitä ei korotettu vielä 1.1.2002, jolloin korjaus maksuihin tehtiin. Sen jälkeen elinkustannusindeksin muutos lokakuusta 2001 lokakuuhun 2004 oli vasta 2,6 prosenttia, eli korotusta ei tullut vielä vuoden 2005 alussakaan, ei myöskään 2006 alussa. Elinkustannukset ovat kuitenkin nousseet tasaisesti koko ajan.

Elatusavun saaja menettää nykyisen lainsäädännön mukaisesti aina ensimmäisen 5 prosentin korotuksen. Vuonna 2002 tehdyt sopimukset eivät nouse seuraavan korotuksen yhteydessä vaan vasta sitä seuraavan, johon voi mennä 8—10 vuotta. Kuluneista vuosista riippumatta nykyisen lainsäädännön mukaan elinkustannusindeksi on silloin muuttunut lähes 10 prosenttia, josta elatusavun saaja saa korotusta vain viimeisen korotuksen eli 5 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Lainsäätäjä käyttää perusteluna tälle menettelylle sitä, ettei elatusavun saaja saa saada kompensaatiota niistä vuosista, jolloin hän ei vielä elatusapua saanut, eli kun elatusapusopimus tehdään pääsääntöisesti aina kahden korotuksen välisenä ajankohtana, lainsäätäjä ei halua antaa elatusavun saajalle sopimusta edeltävältä ajalta indeksikorotusta. Sen sijaan laissa rangaistaan elatusavun saajaa pidättämällä häneltä sopimuksen jälkeinen ensimmäinen korotus kokonaisuudessaan.

Luonnollisesti on meille kansalaisille hyvä, että maassamme inflaatio on onnistuttu pitämään hyvin hitaana. Sehän on meidän kaikkien etu. Se ei kuitenkaan saa olla syynä siihen, että elatusapua saavien, usein muutenkin taloudellisesti vaikeissa oloissa elävien etua näin loukataan. Myös elatusmaksun maksajalle olisi helpompaa, että korotus tulisi pienempinä erinä vuosittain, kuin se, että korotus on kerralla 5 prosenttia. Elatusmaksun maksajan on myös hyvä huomata, että tämä laki toimii myös toisinpäin. Jos elinkustannusindeksi laskisi, myös elatusmaksut laskisivat. Laskentatapa on sama kuin korotuksia laskettaessa.

Arvoisa puhemies! Näistä nykyisessä laissa eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannuksiin ilmenevistä ilmeisistä epäkohdista johtuen esitän lakiin seuraavia muutoksia: Nykyisin laissa oleva 5 prosentin raja tulee poistaa, korotukset tulee tehdä vuosittain ja korotukset on aloitettava sopimusta seuraavan kalenterivuoden alusta, mikäli sopimus on ollut voimassa vähintään puoli vuotta. Jos sopimus on ollut voimassa alle puoli vuotta, toteutuu ensimmäinen korotus toisen kalenterivuoden alussa sopimisen solmimisajankohdasta lukien.

Lopuksi toivon, että lakialoitteeni tämän valtiolle pienen mutta asianosaisille tärkeän epäkohdan poistamiseksi saa kannatusta ja tulee eduskunnassa hyväksytyksi.