Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevalla puolustusministeriön antamalla hallituksen esityksellä ja siitä puolustusvaliokunnan tekemällä mietinnöllä saatetaan voimaan Suomen ja Israelin välinen tietoturvallisuussopimus, jonka tarkoituksena on varmistaa salassa pidettävän tiedon välittäminen ja suojaaminen maiden välillä koskien muun muassa puolustus- ja turvallisuushankintoja.

Suomen ja Israelin välillä siis puolustuspoliittinen tieto kulkee jouhevasti, ja siitä ovat kummatkin osapuolet tietoisia. Viime päivät ovat osoittaneet, ettei Suomen hallituksen ja eduskunnan välillä oikea tieto kulje turvallisuuspoliittisia ratkaisuja tehtäessä eikä edes hallituksen sisällä olla tietoisia päätösten perusteista.

Arvoisa puhemies! Suomessa on vuosikymmenten perinne, että yhteiskunnalliselta merkitykseltään suuret tai kauaskantoiset esitykset valmistellaan parlamentaarisesti, siis siten, että sekä hallitus että oppositio osallistuvat esitysten valmisteluun. Uusi perustuslaki vielä korostaa parlamentarismia. Kataisen hallitus on romuttanut tämän yhteiskuntaa eheyttävän periaatteen. Ilman parlamentaarista valmistelua se on tilapäisen enemmistönsä turvin runnomassa läpi niin kuntamullistusta, vaalipiirijakoa kuin puolustusvoimauudistusta varuskuntien lakkautuksineen. Näyttää siltä, että nykyisen hallituksen ministereiltä ja heidän avustajakunnaltaan puuttuu eduskunnan kunnioitus.

Hallituksen toimia leimaa myös asioiden salailu eduskunnassa. Kun helmikuussa käsittelimme välikysymystä puolustusvoimauudistuksesta, hallitus ei hiiskahtanut sanaakaan puolustuskykyymme ja puolustusbudjettiimme oleellisesti vaikuttavista noin 180 miljoonan euron ohjushankinnoista. Niistä saimme lukea lehdistä eduskuntakeskustelun jälkeisinä päivinä.

Olemme esittäneet, että puolustusuudistus olisi pitänyt valmistella parlamentaarisesti kokonaisvaltaisella poliittisella harkinnalla, jossa maanpuolustuksen tarpeet olisivat etusijalla. Kataisen hallitus valitsi toisen tien. Hallituksen puolelta korostettiin koko ajan, että uudistus on valmisteltu Puolustusvoimien lähtökohdista vailla poliittista ohjausta. Tämän piti olla, pääministeri Kataista siteeraten, "absoluuttinen fakta".

Totuus oli kuitenkin toisenlainen. Puolustusministeri Wallin salasi ohjanneensa valmistelua poliittisesti perin kapeasta näkökulmasta. Kun häneltä kysyttiin kielipoliittisista perusteista eduskunnassa, hän kiisti sellaisten olemassaolon. Vasta oikeuskanslerille tehty kantelu paljasti totuuden, ja myös puolustusministeri oli pakotettu se medialle kertomaan. Eduskunnan edessä puolustusministeri ei ole vieläkään harhaanjohtavia väitteitään oikaissut. Sen sijaan puolustusministeri on yrittänyt kääntää keskustelun harhapoluille. Korostan, että ruotsinkielisillä nuorilla on täysi oikeus saada varusmieskoulutus omalla äidinkielellään. (Ulla-Maj Wideroos: Ja missä?)

Värderade herr talman! För första gången talar jag svenska i plenum och det är därför att vi har en så viktig sak på bordet. Det är självklart att den svenskspråkiga ungdomen måste ha en möjlighet att utföra värnplikt på svenska. (Mats Nylund: Var?)

Här nu är det inte fråga om språket, det är fråga om förtroende. Vi måste kunna lita på ministrar och information de ger till riksdagen. Vad ministrar svarar på våra frågor, det måste vara sant.

Arvoisa puhemies! Eduskunta on maan ylin päättävä elin. Kansalta saatu valtakirja on velvoittava, painava valtakirja, johon vallan ohella liittyy oleellisesti myös vastuu ja nöyryys vallan antajia, kansalaisia, kohtaan. Eduskunta edustaa kansaa, ja siksi hallituksen ja sen ministerien on nautittava eduskunnan luottamusta. Vaikka hallitus suhtautuu parlamentarismiin ylenkatseisesti, ei se kuitenkaan voi estää eduskuntaa työskentelemästä perustuslain ja oman työjärjestyksensä mukaisesti. Sen vuoksi, arvoisa puhemies, edellä olevan perusteella joudun valitettavasti esittämään, että eduskunta hyväksyisi seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen:

"Eduskunta toteaa, että hallituksen eduskunnalle 29. helmikuuta välikysymyskeskustelun yhteydessä antaman vastauksen jälkeen on käynyt ilmi, että puolustusministeri Stefan Wallinin johdolla asian valmisteluun ovat hallituksen vakuutteluista huolimatta vaikuttaneet myös muut kuin maanpuolustukselliset näkökulmat. Eduskunta katsoo, että puolustusministeri Wallin on johtanut eduskuntaa harhaan. Ensin puolustusministeri Wallin on salannut, sitten kiistänyt ja vasta pakon edessä myöntänyt poliittiset perusteensa varuskuntien lakkauttamisessa. Pääministeri Katainen on vakuuttanut eduskunnassa, että on ’absoluuttinen fakta’, ettei ratkaisuun vaikutettu poliittisesti. Edellä olevan perusteella eduskunta toteaa, että puolustusministeri Stefan Wallin ei nauti eduskunnan luottamusta."

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puhemies! Meille perussuomalaisille on jo viime viikon lopulta ollut selvää, että ryhmämme esittää puolustusministeri Stefan Wallinille epäluottamusta. Tavan mukainen pitkän kaavan välikysymysmenettely, jossa hallituksella on 15 päivää vastausaikaa, voisi venyttää sietämätöntä tilannetta viikkotolkulla yli pääsiäisen. Onkin erinomainen asia, että edustaja Tiilikainen nyt puheenvuorossaan on eduskuntaryhmänsä nimissä esittänyt puolustusministerille välitöntä epäluottamusta, kun meillä nyt on puolustusvaliokunnasta tullut hallituksen esitys ratkaisevassa toisessa käsittelyssä. Ei ole syytä enää yhtään pitkittää tätä päivä päivältä kasvanutta kritiikkiä, erovaatimuksia ja epäluottamusta, mitä myös jo monilta hallituspuolueiden tahoilta esitetään Wallinia kohtaan.

Ministeri Wallinin muisti alkoi palailla pätkittäin viime viikon lopulla seurauksena siitä, että edustaja Pentti Oinosen kantelusta 15. päivä maaliskuuta annetusta oikeuskanslerin päätöksestä oli luettavissa kenraali Puheloisen lausunnon kautta se absoluuttinen fakta, että Wallin oli lokakuun lopulla 2011 puuttunut puolustusvoimauudistuksen sotilas- ja virkamiesvalmisteluun Dragsvikin varuskunnan hyväksi puolue- ja kielipoliittisin perustein vastoin ammattisotilaiden maanpuolustuksellisia tilannearvioita.

Arvoisa herra puhemies! Wallinin rikkomus ei suinkaan ole se, että hän Dragsvik-asiassa teki puhdasta rkp:läistä puolue- ja kielipolitiikkaa. Rikkomus, ja jopa erittäin paha rikkomus, ei ollut vain se, että hän virassaan johti harhaan pääministeriä, valtiovarainministeriä ja muita ministereitä sekä hallituspuolueita, vaan myös se, että harhaan johtaminen kohdistui nimenomaan eduskuntaan. Erityisen raskauttavaa totuuden täyttä salaamista Dragsvik-asiassa Wallin harjoitti täällä täysistunnoissa helmikuun 9. päivänä puolustusvoimauudistuksen ensi keskustelussa sekä sitten Puolustusvoimia koskeneessa välikysymyskeskustelussa helmikuun 29. päivänä. Ne selittelyt, joita Wallin totuuden paljastuttua on viimeisten kuuden päivän aikana esittänyt, eivät yhtään paranna hänen asiaansa.

Perussuomalaisten mielestä eduskuntaan kohdistettu totuuden salaaminen ja tietoinen harhaan johtaminen ovat ministerivalan vannoneen ministerin taholta, vieläpä erittäin suuren luokan maanpuolustuksellisessa turvallisuusasiassa, niin raskaita rikkomuksia, että välitön epäluottamuslause on ainoa eduskunnan arvovallan ja yleisen poliittisen moraalin kannalta mahdollinen ratkaisu.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Kimmo Tiilikaisen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta, jonka mukaan puolustusministeri Stefan Wallin ei nauti eduskunnan luottamusta.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä pitää puhua itse tästä asia-asiasta mutta myöskin ministeri Wallinin asemasta, ja se asia-asia on sellainen, että kun en kehtaa koko eduskuntaryhmää, omaa eduskuntaryhmää, kehua, niin kehun puolta siitä. Edustaja Yrttiaho on puolustusvaliokunnassa erittäin asiantuntevasti ja aktiivisesti seurannut paitsi tätä asiaa, tätä Israelin asekauppasalaamisasiaa, myöskin ministeri Wallinin toimintaa.

Me olemme jättäneet tänään keskuskansliaan säädetyssä ajassa lausumaesityksen, joka kuuluu näin: "Suomen ja Israelin asekaupan salaamiselle ei ole asianmukaisia perusteita. Puolustusministeri Stefan Wallin on muissakin yhteyksissä menetellyt epäasiallisesti salaamalla useaan otteeseen hallinnonalansa tietoja ja puhunut totuudenvastaisesti. Näistä syistä hän ei nauti eduskunnan luottamusta."

Arvoisa puhemies! Kun tuossa lausumaesityksessä viitataan siihen, että asioita on salattu pidemmän aikaa, niin valitettavasti siitä salailusta on näyttänyt tulleen tämän hallituksen toimintakulttuuri. Ei ole kyse yksin Kreikka-vakuussopimuksen salaamisesta — missä RKP ei ole millään lailla nostanut profiiliaan sen puolesta, että Suomen kansanedustajilla tulee olla oikeus tutustua asiakirjoihin omalla äidinkielellään, en ole kuullut yhtään sellaista vaatimusta.

Mutta, arvoisa puhemies, salailusta vielä. Puolustusvoimain rakenneuudistus oli iso asia. Perussuomalaiset tekivät hyvin perustellun välikysymyksen siitä, ja samana päivänä, kun välikysymystä käytiin läpi, raha-asiainvaliokunta teki päätöksen ostaa 180 miljoonalla eurolla ohjuksia Hornetiin, ja seuraavana päivänä puolustusministeriö teki hankintapäätöksen. Tämä asia viivytettiin aivan tarkoituksella siihen asti, että saatiin tämä kiusallinen välikysymyskeskustelu alta pois. Edustaja Yrttiaho ja minä olemme viime syksystä asti kysyneet lukuisissa täysistunnoissa puolustusministeriltä, missä tässä ohjushankinnassa mennään ja onko rahoitus kasassa, ja vasta viimeisessä hädässä hän suostui tulemaan julkisuuteen. Tässäkään asiassa ei ole kyse ihan mistä tahansa, vaan siitä, että suomalaiset Hornetit varustetaan ohjuksilla, ilmasta maahan -iskukyvyllä. Se on askel Naton suuntaan, ja se on viesti Yhdysvalloille ja Natolle siitä, että Suomi on Nato-yhteensopiva ja voi lähteä mukaan yhteisiin ilmaoperaatioihin, yhteisiin ilmaiskuihin. Tämä on äärimmäisen tärkeä asia.

Tästä Nato-asiasta haluaisin keskusteltavan laajemminkin. Se on juna, joka etenee raiteillaan koko ajan. Eikä naivismi ole mikään aatesuunta. Kyllä vasemmalla laidallakin pitää herätä siihen, mitä tietä olemme kulkemassa.

Mutta, arvoisa puhemies, vielä tästä varsinaisesta hallituksen esityksestä. Tämähän on salaamissopimus. Se olisi ihan hyvin voitu nimetäkin sen mukaan ja tuoda sillä nimellä tähän eduskunnan käsittelyyn. Ja onhan se nyt aika hurja asetelma, että milloin Kreikka, milloin Israel päättää siitä, mitä asioita Suomessa salataan eduskunnalta, kansalaisilta, julkiselta sanalta. Tämä on äärimmäisen tärkeä asia.

Kävimme edustaja Zyskowiczin kanssa hyvin rapsakan keskustelun ensimmäisessä käsittelyssä, ja viittaan vielä siihen, mikä herätti mielenkiintoa. Aikoinaanhan kiersi 250:n hyvin merkittävän vaikuttajan lista siitä, että Suomen ei pidä tehdä yhteistyötä, asekauppaa, Israelin kanssa, ja tässäkin salissa on aika monta kansanedustajaa ja ministeriä, jotka tuon vetoomuksen ovat allekirjoittaneet.

Esitän tähän varsinaiseen asiaan liittyen, että tämä hallituksen esitys hylätään, ja siihen on olemassa vankat perustelut. Kyllä asekaupan ja asekaupan Lähi-itään pitää olla julkista. Ei siitä ole niin kauhean pitkä aika, kun suomalainen rauhanturvaaja kuoli ilmaiskussa YK-tunnuksin varustetussa tukikohdassa. Sen tukikohdan koordinaatit olivat vuosia ja vuosikymmeniä tiedossa, eikä se isku ollut vahinko. Hyvin tarkkaan tiedettiin, mitä tehtiin, ja tällaisen valtion kanssa Suomi on valmis käymään asekauppaa ja myöskin salaamaan sen asekaupan. Tämä on äärimmäisen tärkeä ja moraalinen kysymys. Me emme voi sormi pystyssä opettaa muita valtioita siinä, mitä pitää ja mitä voi tehdä, jos emme ole valmiit kriittisesti arvioimaan tätä asiaa.

Arvoisa puhemies! Tässä lyhyt johdanto siihen, minkä takia minä ja edustajakollega Yrttiaho olemme menettäneet luottamuksen puolustusministeri Walliniin. Minä ymmärrän ja hyväksyn sen, että tässä salissa ja muualla otetaan tiukasti yhteen poliittisista asioista. Hyväksyn sen, että asioista ollaan eri mieltä ja jokaisella on oma arvo- ja aatepohjansa. Mutta sitä en hyväksy koskaan, että asioita salataan ja niitä pimitetään niiltä henkilöiltä, niiltä edustajilta, jotka Suomen kansa on tähän saliin valinnut päätöksiä tekemään.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen edustajien kanssa samaa mieltä siitä asiasta, että ei ole syytä pitkittää tätä prosessia ja keskustelua, että se on hyvä, että käydään tätä keskustelua täällä tänään ja todellakin puhutaan siitä kokonaisuudesta, että ei ole nyt kyse pelkästään Dragsvikin kohtalosta vaan tästä kokonaisuudesta, Puolustusvoimien uudistuksesta. Olin ajatellut sanoa, että sääli, että puolustusministeri ei pysty olemaan paikalla, mutta hän on nyt tullut takaisin saliin, joten hänen on varmasti syytä itse sitten selvittää näitä asioita.

Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Nylanderin kanssa samaa mieltä, että on hyvä keskustella asioista silloin, kun ne ovat ajankohtaisia. Hiukan kuitenkin hämmästelen sitä, että yhtäkkiä, kun on Suomi—Israel-sopimuksesta kysymys ja tullaan saliin, tällainen asia tuodaan meidän eteemme. Mutta nyt kun puolustusministeri itse on täällä, voimme hänen kanssaan keskustella asioista ja todella kokonaisuudesta eikä pelkästään Dragsvikistä.

Olen myöskin hiukan hämmästynyt siitä, että tähän sekoitetaan sellaisia asioita kuin esimerkiksi se, että emme ole vaatineet tiettyjä asiakirjoja ruotsiksi. Silloin kun niitä vaaditaan ruotsiksi, siitä nousee kauhea haloo, ja sitten kun niin ei tehdä, niin siitäkin nousee.

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Palasin saliin, vaikka minulla oli lehdistötilaisuus alkamaisillaan 8 minuuttia sitten ja oli 50 toimittajaa; totesimme, että parlamentaarinen läsnäolo on nyt tärkeämpi, joten lehdistö valitettavasti saa luvan odottaa.

Hyvät kollegat, olen tänään antanut hallitukselle selityksen, selvityksen siitä, mitä kaikkea tämän asian taustoihin kuuluu, ja olen myöskin todennut, että jos tekee virheen ja virhearvioinnin, pitää myöskin osata tunnustaa se (Eduskunnasta: Ajoissa!) ja olla nöyränä. On aivan selvää, että olen aliarvioinut tämän yhden varuskunnan kysymyksen ja sen sensitiivisyyden. Se asia olisi pitänyt tuoda hallituksen Utvan käsittelyyn ikään kuin ankkuroitavaksi. Vaikka se olikin vain yksi osa laajempaa kokonaisuutta, niin siihen liittyvien sensitiivisten seikkojen takia jo hallituksen pelisääntöjen näkökulmasta olisi ollut hyvä tuoda se Utvan käsittelyyn. Se, että näin ei tapahtunut ja että tämmöinen tietovaje pääsi syntymään, ei ole päässyt syntymään itsestään, vaan se on puhtaasti minun vikani, minun virheeni, sen myönnän avoimesti, ja olen siitä pahoillani, että siitä on syntynyt hämmennystä ei pelkästään poliittisella kentällä vaan myöskin esimerkiksi Puolustusvoimien henkilöstön piirissä.

Olemme tänään sopineet hallituksen piirissä, että tämä Uudenmaan Prikaatin asema otetaan tarkasteltavaksi hallituksen Utvaan, joka pidetään ensi viikolla. Muilta osin puolustusvoimauudistusta ei siellä käsitellä, mutta perustelut tämän päätöksen, tämän ratkaisun, takana halutaan siellä käydä kertaalleen läpi.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Minun puheenvuoroni koskee päiväjärjestyksen mukaista asiaa.

Käsiteltävä sopimus Suomen ja Israelin välillä koskee salassa pidettävän tiedonvälityksen turvaamista, kun tiedonvaihto koskee maiden välisiä puolustus- ja turvallisuushankintoja tai alan tutkimusta, hankintoja tai tuotantoa ja hankkeita. Sopimus ei siis varsinaisesti koske suoraan asekauppaa, vaan puolustus- ja turvallisuushankkeisiin liittyvää tiedonvaihtoa, eikä Suomi ole tällä sopimuksella myymässä aseita Israelille. On selvää, että pitää varmistaa, että Suomen neuvottelemien sopimusten osapuolet pitävät kiinni niistä sopimuksen ehdoista tai yleisemminkin kansainvälisistä sopimuksista. Suomen solmimia sopimuksia täytyy voida muuttaa tarvittaessa, jos niihin liittyviä ongelmia tai epäselvyyksiä ilmenee. Suomen ja Israelin välinen sopimus antaa kotimaiselle puolustus- ja turvallisuusalan teollisuudelle mahdollisuuden saada tilauksia tai osallistua hankkeisiin, joiden toteuttaminen edellyttää pääsyä Israelin tietoihin, ja vastaava mahdollisuus syntyy israelilaisille.

Suomalaiset yritykset tarvitsevat näytöt sopimuksista kansainvälisillä markkinoilla. Tasapuolisuuden nimissä kotimaisille firmoille on hyvä saada vastaavat taustasopimukset kuin muunmaalaisillekin, mutta kauppaa ei pidä tehdä millä ehdoilla hyvänsä. Etenkin jos valtio osallistuu hankkeisiin edes välillisesti, väärinkäytöksiä tai rikkomuksia ei voi sallia, joten tilannetta pitää seurata tältä osin.

Puolustusvaliokunta piti sopimusta tarpeellisena hallituksen esityksen perusteluista ilmenneistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella. Israelin kanssa solmittu suppea sopimus koskee vain puolustus- ja turvallisuusalaa, sillä Israel ei tee laajoja ja useita hallinnonaloja koskevia tietoturvasopimuksia. Sopimus vastaa pitkälti muita vastaavia Suomen neuvottelemia, kahdenvälisen tiedon vastavuoroista suojaamista koskevia sopimuksia.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kannatan edustaja Tiilikaisen tekemää epäluottamuslause-esitystä. Sitten totean, että ryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner esitti perustellun kannan, joka käsiteltiin perussuomalaisten eduskuntaryhmässä ja on myös meidän yksimielinen kantamme tähän.

Tämä on vakava asia, ja minusta tuntuu, että hallitus ei oikein vieläkään ymmärrä. Nyt se on ilmoittanut, että se käsittelee yhden varuskunnan vielä uudestaan. Ei tässä siitä ole kysymys, (Ulla-Maj Wideroos: No, mistä?) tässä on kysymys koko Suomen puolustuspolitiikasta lähivuosiksi. Se on niin, että jos sieltä nyt vielä yksi irrotetaan, niin se yksi, joka irrotetaan, on voinut vaikuttaa Kontiolahteen, Kauhavaan, kokonaisharkintaan, (Ulla-Maj Wideroos: Ei ole!) siihen, minkälainen paketti tehdään. Ei tämä sillä hyvä ole, että se käsitellään uudestaan tai vaikkapa lakkautetaan. Tässä on kysymys siitä, onko ministeri harhauttanut eduskuntaa ministeriaitiosta. Siitä tässä on kysymys, ja se on vakava asia.

Kun katsotaan tätä koko menettelytapaa, niin koko asia ei olisi täällä edes keskustelussa, jos ei perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinonen olisi tehnyt tästä kantelua oikeuskanslerille. Paheksutte, että voi kamalaa, vaikka vain sitä kautta totuus tuli esiin. Sitä kautta muisti parani, ja toivottavasti nyt paranevat myös ymmärrys ja kuulo, koska vain tämän kautta komentaja Puheloisen kanta tuli selville ja vain tätä kautta Suomen kansa ja eduskunta saivat sen tiedon, joka olisi ensinnäkin eduskunnan pitänyt saada ja myös hallituskumppaneiden pitänyt saada. Vai onko pääministeri Kataisella sellainen hallitus, että yksi ja toinen ministeri tuovat asioita Utvaan tai rahakuntaan tai mihin tahansa ilman, että kertovat niistä pääministerille? Onko tämä ainoa asia, onko tämä ainoa poikkeus, vai onko tämä peräti käytäntö? Kyllä tämän nyt luulisi kiinnostavan etenkin muita hallituskumppaneita, vaikka veljiä ja sisaria siellä vasemmalla. Luetteko tekin lehdistä teidän hallituksenne päätökset? Hämmästelen tätä. Mikä on hallituksen toimintakyky, se on tässä olennainen asia.

Meillä muutenkin puolustuspolitiikassa on poikettu hyvästä käytännöstä, joka meillä on ollut pitkään. On tehty selontekoja yhteisellä parlamentaarisella valmistelulla, jossa kaikki ovat olleet mukana. Nyt on joku — sinänsä ihan hyvä — työryhmä, joka sitä seuraa. Tämä ei ole hyvä asia, että maan turvallisuudessa menetellään sellaisilla menettelyillä, jotka eivät ole tarpeeksi painavia. Ei riitä pelkästään se, että oppositio tai muut saavat tietoa, pitää pystyä vaikuttamaan. Silloin kun olin viimeksi tässä ryhmässä — täällä on monia kollegoita, muun muassa edustaja Kanerva ja muut — me teimme kyllä yhteisen päätöksen, että rakenneuudistusta tarvitaan, mutta me myös esitimme, että siihen tulee 2 prosentin kasvu, että me pystymme siitä huolehtimaan. Nyt me olemme tilanteessa, jossa puolustusmenot bruttokansantuotteesta ovat 1,2 prosenttia, ja näillä leikkauksilla ne laskevat. Viro on juuri tehnyt päätöksen, että heillä on velvoitteet 2 prosentin määrärahaan, jonka pitäisi olla nimenomaan Nato-kelpoinen. (Ministeri Paavo Arhinmäen välihuuto) — Arvoisa ministeri Arhinmäki, miten te kuvittelette, että itsenäistä puolustusta voidaan tehdä puolet halvemmalla kuin Nato-puolustusta? (Ministeri Paavo Arhinmäen välihuuto) Minun mielestäni tämä on aivan käsittämätöntä kaaripyssypolitiikkaa. Eihän tästä tule yhtään mitään. (Ministeri Paavo Arhinmäen välihuuto) Tässä minä haluan, että Suomen puolustuskyky ja maanpuolustus turvataan, siitä tässä on kysymys.

Arvoisa puhemies! Nyt kun meillä tämä asia on luottamuslauseäänestyksessä, niin eduskunta päättää, onko tällainen menettely ministeri Wallinin kohdalta oikein ja asiallista, siitä tässä päätetään. Ei tässä kysymyksessä nyt päätetä varuskunnasta, (Pentti Oinonen: Ei päätetä, ei!) puolustusmäärärahoista, vaan siitä, voiko ministeriaitiosta johtaa harhaan. Tästä täällä päätetään. On sinänsä hyvä, että ministeri Wallin on pahoitellut, arvostus siitä, mutta kun pahoittelu tulee vasta sen jälkeen, kun oikeuskanslerin kantelun perusteella Puolustusvoimain komentaja — ei siis mikä tahansa taho, vaan korkein taho, Puolustusvoimien komentaja — vastaa oikeuskanslerille ja kertoo, miten asia on, niin sitten tulee tunnustus ja tieto. Sitten ilmeisesti päähallituspuoluekin tiesi, mistä puolustuspolitiikasta on kysymys. Kyllä tämän luulisi nyt vähän teitäkin kiinnostavan siellä kokoomuksessa, (Pentti Oinonen: Hävetkää!) puhumattakaan veljistä, sisarista vasemmalla, mutta hallitus on teidän hallituksenne, ja nyt sitten katsotaan, voiko mainitulla tavalla menetellä yleisesti tai pääministeri Kataisen hallituksessa.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Mustajärven epäluottamuslauseen lausumaehdotusta puolustusministeri Wallinille.

Todellakin, puolustusvoimauudistusta on valmisteltu salassa. Päätökset kiirehdittiin tekemään ennen edessä olevan selonteon valmistelua ja käsittelyä parlamentarismin periaatteiden vastaisesti. Presidentti Kekkosen ajoista lähtien Suomessa on vaalittu Suomen puolustuspolitiikan laajaa parlamentaarista valmistelua, silloin puolustuskomiteoissa ja myöhemmin selontekoina. Nyt tähän perinteeseen näyttää syntyneen murtuma. JASSM-ohjusten hankintapäätöksestä ja valmistelusta ei niin ikään kerrottu, ennen kuin päätökset hallituksessa oli tehty ja välikysymys puolustusvoimauudistuksesta oli loppuun käsitelty. Nyt tässä istunnossa käsittelemme sopimusta, jossa asekauppa Israelin kanssa saatetaan salaiseksi. Perusteluja epäluottamuslausumalle siis riittää.

Mutta varsinaiseen työjärjestysasiaan. Suomessa viranomaisten asiakirjojen julkisuus on pääsääntö. Tämän käsittelyssä olevan sopimuksen määräykset kuitenkin asettavat Suomen perustuslain 12 §:n 2 momentin julkisuusperiaatetta rajaavia, tiukkoja vaatimuksia turvallisuusluokitellun tiedon merkitsemiselle. Siksi sopimuksen voimaantulo ja sopimuksen sisältämät salaamis- ja suojaamissäännökset edellyttävät sopimuksen hyväksymistä täällä eduskunnassa. Sopimus on ongelmallinen muun muassa Suomen ja Israelin välisen asekaupan julkisuuden kannalta eikä siis missään nimessä pelkkää sopimustekniikkaa. Nimittäin Israel kuuluu maihin, jotka eivät julkista puolustusvoimiensa hankintoja. Israel kieltää yrityksiä kertomasta julkisuuteen puolustus- ja turvallisuusalan toimitussopimuksista ja yhteistyöhankkeista. Tässä sopimuksessa kielletään luovuttamasta turvallisuusluokiteltuja tietoja muun muassa kansainvälisille järjestöille ilman tietoja lähettävän sopimuspuolen ennakolta antamaa kirjallista suostumusta. Näin ollen eduskunta on saattamassa voimaan sopimusta, jossa Israelin puolustusministeriölle annetaan mandaatti päättää yli meidän perustuslakimme, mikä asekauppaa ja puolustusalan tieteellis-teknistä yhteistyötä koskeva yleisluontoinenkin tieto on Suomessa julkista. Israel leimaa tiedot salaisiksi, ja sillä siisti. Juuri tämän takia olen vaatinut sopimusta perustuslakivaliokunnan käsittelyyn.

Ehkä asia tulee paremmin ymmärretyksi, jos lainaan tässä tunnetun suomalaisen yrityksen Vaisalan Weather Critical Operations -liiketoiminnan johtaja Kai Konolan lausuntoa Helsingin Sanomissa 10.10.2010. Hän totesi: "Israel kuuluu näihin maihin, jotka eivät julkista puolustusvoimiensa hankintoja. Meillä ei ole mahdollisuutta sanoa edes sitä, olemmeko vai emmekö ole heidän toimittajansa. - - En voi kommentoida. Meidän sopimuksemme eivät mahdollista meidän sanovan asiasta mitään".

Puhemies! Merkittävät EU-maat, kuten Iso-Britannia, tai Pohjoismaat, kuten Norja ja Ruotsi, ovat uudelleen arvioineet ja katkaisseet kauppasuhteitaan Israelin aseteollisuuteen juuri Israelin palestiinalaisiin kohdistaman sorron, rasistisen syrjinnän, palestiinalaisalueiden miehityksen ja siirtokuntien rakentamisen takia, mutta Suomen hallitus ja puolustusministeriö näyttävät valinneen päinvastaisen lähestymistavan. En voi olla hämmästelemättä tämän hallituksen politiikkaa.

Kansalaismielipide Suomessa vaatii — muun muassa yli 250 suomalaista politiikan, kulttuurin, tieteen ja taiteen vaikuttajaa vaativat vetoomuksessaan — Suomen asekaupan lopettamista Israelin kanssa. Muun muassa nykyinen ulkoministeri Erkki Tuomioja on allekirjoittanut vetoomuksen. Kansanedustaja Tuomioja kertoi 10.10.2010 Helsingin Sanomissa allekirjoittaneensa asekauppaa vastustavan vetoomuksen siksi, ettei Israelia enää voi eikä pidä kohdella asekaupoissa normaalina kumppanina, "ei niin kauan kuin se jatkaa siirtokuntien laajentamista ja laitonta miehitystään palestiinalaisalueilla eikä osoita uskottavia merkkejä aidosta pyrkimyksestä kestävään rauhansopimukseen".

Edellä todetuilla perusteilla vasenryhmän eduskuntaryhmä katsoo, että hallituksen esityksen hyväksyminen ei ole Israelin valtion ja palestiinalaisten välisestä konfliktista johtuen perusteltua. Kannatan edustaja Mustajärven ehdotusta hallituksen esityksen hylkäämisestä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan puolustusvaliokunnan mietintöä, jota on puolustusvaliokunnassa valiokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistön johdolla ansiokkaasti valmisteltu.

Sen sijaan en voi hyväksyä ja kannattaa niitä toimintatapoja, joilla puolustusvoimauudistusta on ministeri Stefan Wallinin johdolla valmisteltu. Kaiken kukkuraksi eduskuntaa on johdettu ministeri Wallinin toimesta harhaan puolustusvoimauudistusta koskevassa välikysymyskeskustelussa helmikuun 29. päivänä, ja sillä on saattanut olla merkitystä hallituksen luottamuksesta äänestettäessä. Kun näin on, ei puolustusministeri Stefan Wallin voi mielestäni jatkaa tehtävässään. Koko puolustusvoimauudistus on käsiteltävä uudestaan.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Tiilikaisen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Ensin työjärjestysasiaan. Puolustusvaliokunnan mankelista tullut hallituksen esitys on kannatettava, kuten jo aiemmin tämän asian käsittelyn yhteydessä olen todennut.

Sitten päivän puheenaiheeseen. Koska nyt on mahdollista keskustella myös ministeri Wallinin nauttimasta luottamuksesta, tahdon edustaja Soinin ja edustaja Saarakkalan tavoin painottaa sitä, mikä on asian ydin. Asian ydin on, arvoisa puhemies, se, että ministeri Wallin on harhauttanut eduskuntaa puolustusvoimauudistuksen julkistamisen yhteydessä. Ministeri Wallin on harhauttanut Suomen kansaa. Tämä on absoluuttinen fakta, kuten sanonta kuuluu. Nyt eivät pahoittelut auta. Ministerin tulee olla rehellinen. Toiminnallaan ministeri Wallin on asettanut myös pääministeri Kataisen hankalaan asemaan. Tätä farssia ei ole mitään syytä enää pitkittää. Tilanne vaatii nopeita toimia, ja siksi oppositio ehdottaa ministeri Wallinin luottamuksen välitöntä mittaamista. Siksi kannatan, arvoisa puhemies, edustaja Tiilikaisen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta, jota muun muassa edustaja Ruohonen-Lerner on hyvin perustein kannattanut.

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Pyydän puheenvuoron asian tässä vaiheessa, koska on muutaman kerran nyt peräkkäin esitetty väitteitä siitä, että olisin johtanut eduskuntaa harhaan, ja viitattiin vielä sitten välikysymyskeskusteluun 29. päivä helmikuuta. Ei ole kertaakaan kerrottu, miltä osin ja missä asiassa olisi tätä harhautusta tapahtunut. Olen käynyt erittäin tarkkaan läpi — ja olen myöskin huomannut, että eräät muut ovat sen tehneet — kaikkia niitä tekstejä, niitä puheita, mitä olen pitänyt tästä, tai tuosta [puhuja osoittaa paikkaansa ministeriaitiossa], paikasta, enkä ole löytänyt yhtäkään sellaista kohtaa, jossa olisi eduskuntaa johdettu harhaan. En ymmärrä enkä hyväksy tällaista väitettä, ja toivoisin, että se, joka näin väittää, myöskin kertoo, mihin se perustuu.

Tom Packalén /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aloitan kannattamalla hallituksen esitystä.

En kuitenkaan kannata ministeri Wallinin harjoittamaa kielipolitiikkaa ministerin tehtävässään. Ministeri Wallin on puhunut koko varuskuntauudistuksen ajan, että seinillä ei puolusteta maata. Miten Dragsvikin varuskunnan homeiset seinät voivat olla poikkeus? On varmasti kaikille selvää, ettei kukaan tässä salissa ole ehdottanut ruotsinkielisten varusmiesten koulutuksen lopettamista puhuttaessa Dragsvikin sulkemisesta. Kukaan ei ole myöskään puhunut suomenkielisten varusmiesten koulutuksen lopettamisesta puhuttaessa muiden varuskuntien lakkauttamisesta. Kyse on ainoastaan siitä, missä koulutus tapahtuu.

Ministeri Wallin on kiistänyt vaikuttaneensa Dragsvikin säilyttämiseen. Jäätyään kiinni totuudenvastaisista väitteistään Wallin on antanut ymmärtää, että laissa säädetään, että Suomessa tulee olla Dragsvikin varuskunta ruotsinkielisille varusmiehille. Kielilain 39 §:ssä puhutaan vain joukko-osastosta, ja joukko-osasto voi sijaita missä varuskunnassa tahansa. Haluaisin selvyyden, mikä on aidosti absoluuttinen totuus tässä asiassa. Haluan myös tietää, mitä pääministeri Katainen tiesi sanoessaan kuuluisat sanansa absoluuttisesta totuudesta.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että kansa luottaa poliittisiin päättäjiin. Onkin hyvä käydä vielä kerran faktat läpi ja tuoda julki totuus säästökeskustelusta. Kysyisinkin pääministeri Kataiselta — jos hän täällä olisi — kun hän 29. helmikuuta vakuutti, ettei päätöksellä Puolustusvoimien säästöistä tehdä alue- tai muutakaan politiikkaa, ja kutsui sitä vielä absoluuttiseksi faktaksi: mitä puolustusministeri Wallin on hallitukselle kertonut roolistaan Dragsvikin varuskunnan säilyttämisessä, ja mitä pääministeri Katainen tiesi?

Asiahan on niin, että joko ministeri Wallin jätti tarkoitushakuisesti kertomatta pääministerille omasta poliittisesta ohjailustaan Dragsvikin säästämiseksi tai sitten pääministeri Kataisen absoluuttinen fakta ei pitänytkään paikkaansa. Joka tapauksessa joku johdatti Suomen kansaa harhaan — kuka? Ja ellei pääministeri Katainen tiennyt Wallinin poliittisesta ohjailusta, eikö olisi kansan harhaan johtamista julkisuudessa olla tuomitsematta tätä?

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Ensiksikin kannatan hallituksen esitystä eduskunnalle turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta Suomen ja Israelin välillä.

Tästä onkin luontevaa siirtyä teihin, herra puolustusministeri Wallin, ja teidän soutamis- ja huopaamisleikkiinne. Mielestäni te, Wallin, olette tietoisesti johtanut eduskuntaa harhaan väittäessänne, että Dragsvikin varuskunnan säilyttäminen ei olisi ollut poliittinen päätös.

Arvoisa puhemies! Tulee mieleen hyrrä kuunnellessa Wallinin alati vaihtuvia selityksiä. Alun perin se ei hänen mukaansa ollut poliittinen päätös. Seuraavaksi pienen pakon edessä tunnustitte, että se oli poliittinen päätös. Viimeinen versio teillä oli, pakon edessä, että se olikin perusoikeudellinen kanta. Ei Suomen kansa eikä eduskuntalaitos voi luottaa tällaiseen ministeriin, joka soutaa ja huopaa mielensä mukaan, ja pääministeri Katainen on RKP:n juoksupoikana hyväksynyt Wallinin väärinkäytökset.

Puolustusvoimauudistus ajaa Suomen alueellisen puolustuksen alas ja aiheuttaa määrätyille alueille turvallisuusvajeen. Otan esimerkiksi Pohjois-Karjalan Prikaatin Kontiorannassa, joka on lakkautettavien varuskuntien joukossa.

Puolustusvoimauudistuksessa "alueellisen puolustuksen toteuttamistapaa tarkennetaan". "Koko valtakuntaa puolustetaan, mutta puolustuksen painopiste muodostuu rajoitetummalle alueelle", näin kerrotaan. Joukkojen määrän vähentymisen seurauksena puolustus harventuu, ja tästä, ministeri Wallin, seuraa, että itäsuomalaiset jäävät Kontiorannan lakkauttamisen myötä mahdollisen vihollisen uhatessa tykinruuaksi etelä- ja länsisuomalaisten kustannuksella. Hallituksen ja ministeri Wallinin mielestä pohjoiskarjalaisia ei näköjään kannata puolustaa, koska heidän mielestään nämä ovat toisen luokan kansalaisia. Vai meinaatteko, että pannaan mummot ja papat keräämään käpyjä sankkoihin ja niitä heittelemällä lähdetään vihollista vastaan?

En voi myöskään millään hyväksyä hallituksen uutta päätöstä, että ainoastaan Uudenmaan Prikaatin asema käsitellään uudelleen Utvassa. Sitä emme voi hyväksyä. Koko puolustusvoimauudistus täytyy käsitellä uudelleen, edustaja Wideroos. (Ulla-Maj Wideroos: Ette ole Utvassa mukana päättämässä!)

Lopuksi: mielestäni ministeri Wallinin on erottava välittömästi tai ainakin huomissapäivänä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimauudistus, jonka keskeisin toimenpide on varuskuntien lakkauttaminen, on epäonnistunut. Uudistusta mainostettiin niin, että sitä on valmisteltu ilman poliittista ohjausta, mutta toisin kävi. Pentti Oinosen tekemän kantelun johdosta totuus on kuitenkin tullut esille, ja on selvää, että puolustusministeri Wallin on kertonut eduskunnalle jotain muuta kuin mitä olemme ajatelleet kuulevamme. Tämän vuoksi hallituksen tulisi tehdä asialle jotain, jotta luottamus palaa eduskuntaan.

Arvoisa puhemies! Se, mitä tulee tähän hallituksen esitykseen eduskunnalle turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta Suomen ja Israelin välillä, on kannatettavaa. Puolustusvaliokunnan mietinnön mukaan tämä vastaa pitkälti muita Suomen neuvottelemia kahdenvälisiä turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroista suojaamista koskevia sopimuksia, kuten tässä lukee.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoryhmä vaatii Israelia ristille tässäkin asiassa, mutta ilman kunnon perusteluja. Mikäli maamme päättäjät vaivautuisivat hiukan ottamaan faktoista selvää, eivät he heti olisi tuomitsemassa Israelia tapahtumista, joissa myös oma maamme toimisi samoin, mikäli se joutuisi jatkuvan terrorin kohteeksi. Vai onko maata, jossa sotilas ei puolustaudu? Onko maata, jossa kansaa ei suojella?

Israel on aseellisessa konfliktissa Hamas-terrorijärjestön kanssa, joka hallinnoi Gazan aluetta. Tämä on syytä muistaa myös täällä, kaukana Lähi-idästä. Hamas on jatkuvasti pommittanut Israelin siviilejä tuhansilla ohjuksilla Gazan alueeltaan käsin. Tällainen saarto on kansainvälisten lakien mukainen, ja tällöin esimerkiksi mitkään laivat eivät saa rantautua eivätkä tulla satamiin, eivät siviili- eivätkä sotalaivat. Miksi Israelilta vaaditaan sellaista mutta ei muilta demokraattisilta mailta? Miksi koko maailma kumartaa islamilaiseen maailmaan päin, vaikka hyvin selkeästi sen ainoa selkeä tehtävä on tuhota Israel ja juutalaiset? Israelilla on oikeus ja velvollisuus puolustaa kansalaisiaan, kuten millä tahansa itsenäisellä valtiolla.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustelemme täällä tänään poikkeuksellisen vakavasta kysymyksestä, niin vakavasta asiasta, että olisi hyvä, että myös pääministeri Katainen olisi täällä paikalla. Asia ei ole vakava pelkästään puolustusministerin näkökulmasta, vaan koko hallituksen toimintakyvyn näkökulmasta. Kyse on siitä, miten hallitus suhtautuu eduskuntaan: suhtautuuko se siihen kunnioittavasti ja arvostavasti, vai onko mukana ylimielisyyttä. Kyllähän tällaisesta parlamentarismin ja eduskunnan vähättelystä on kyse silloin, kun sellaisia uudistuksia, jotka aina poikkeuksetta on valmisteltu parlamentaarisesti yhdessä opposition kanssa, ei tällä vaalikaudella tehdäkään yhdessä parlamentaarisesti valmistellen. Näitä esimerkkejä on lukuisia: niin kuntauudistus, puolustusvoimauudistus kuin myös vaalipiirijako.

Mutta, arvoisa puhemies, mitä tulee itse tähän keskustelussa olevaan asiaan, niin on kyllä kiistatta käynyt ilmi, että puolustusministeri Wallin on johtanut eduskuntaa harhaan. Pitää täysin paikkansa se, mitä edustaja Tiilikainen totesi: puolustusministeri Wallin on salannut, sitten kiistänyt ja vasta pakon edessä myöntänyt poliittiset perusteensa varuskuntien lakkauttamisesta.

Harkinnan pitäisi, silloin kun on kyse tällaisista kansallisen turvallisuuden kysymyksistä kuten puolustusvoimauudistuksessa, ottaa huomioon laaja-alaisesti eri näkökulmat. Mutta nyt on käynyt ilmi, että näitä poliittisia painotuksia on otettu huomioon vain hyvin kapeasta näkökulmasta.

Tämä toiminta antaa myös hieman erikoisen kuvan koko hallituksen toiminnasta, kun muut ministerit ovat olleet tietämättömiä tästä poliittisesta ohjauksesta, myöskin pääministeri. Mutta itse en ole kyllä vielä saanut siihen kysymykseen vastausta, onko tästä Dragsvikin säilyttämisestä sovittu jossain muussa yhteydessä kuin tuossa Utvan kokouksessa: hallitusneuvotteluissa tai jossain muussa palaverissa. Eli tähän koko kokonaisuuteen liittyy vielä jonkin verran avoimia kysymyksiä.

Arvoisa puhemies! Monet kansalaiset myöskin pohtivat sitä, ovatko laki ja toimintatavat kaikille samat, kohdellaanko kaikkia ministereitä silloin, kun virheitä tehdään, samalla tavalla — ja silloin meistä jokainen katsoo politiikan lähihistoriaan.

Arvoisa puhemies! Näillä perusteilla kannatan edustaja Tiilikaisen epäluottamuslause-esitystä.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi kannatan edustaja Tiilikaisen epäluottamuslausetta puolustusministeri Wallinille.

Pääministeri Kataisen hallituksen päätöksenteon keskiössä näyttää olevan syrjäseutujen ihmisten kyykyttäminen. Tämä näkyy myös puolustusvoimauudistuksessa hyvinkin voimakkaasti: Itä- ja Väli-Suomi tyhjennetään varuskunnista. Ja nyt on selvinnyt se, että päätösten taustalla ovatkin muut kuin maanpuolustukselliset syyt — muut kuin maanpuolustukselliset syyt. Suorastaan häikäilemätön puoluepolitikointi on paljastunut, ja vasta, kun suoraselkäinen Puolustusvoimien komentaja kertoi totuuden oikeuskanslerille lähettämässään lausunnossa, asia on lähtenyt vyörymään kovalla vauhdilla eteenpäin.

Olen hämmästynyt ministerin lausunnoista tämän prosessin aikana. Olisin kuvitellut, että puolustusministeriössä on sen verran osaavia alaisia, että he olisivat ymmärtäneet sen eron, mikä on varuskunnalla ja joukko-osastolla, kun näyttää olevan niin, että ministerille tämä ero ei ole täysin selvinnyt. Varuskunnan sisällä voi olla useita joukko-osastoja. Kielilaki lähtenee siitä, että joukko-osasto voi olla se taso, jolla ruotsinkielistä varusmieskoulutusta annetaan, ja tämän minä hyväksyn täysin.

On myös hämmästyttävää todeta se lausuntojen välinen ero, joka on tässä oikeuskanslerin asiakirjassa. Ministeri on väittänyt, että Pääesikunta/Puolustusvoimat olisi pyytänyt ohjausta. Tässä kirjelmässä kuitenkin todetaan, että puolustusministeri ohjasi, Pääesikunta ei ole sitä pyytänyt. Tässä on merkittävän iso ero, ja tämä on erittäin vakava näkökulma. Olisi hyvä tietää, missä määrin puolustusministeri muutti Puolustusvoimien alkuperäistä esitystä ennen kuin hän esitteli sen Utvassa. Puolustusvoimain komentaja on todennut, että hänellä ei ole esittelyoikeutta Utvassa, vaan se esittely tapahtuu puolustusministerin voimin tässä Puolustusvoimia koskevassa asiassa.

Olisi erittäin mielenkiintoista tietää muun muassa se, oliko Pohjois-Karjalan Prikaati säilytettävien joukko-osastojen joukossa ja mikä oli Uudenmaan Prikaatin tilanne alkuperäisessä Puolustusvoimien esityksessä. Minulle ei henkilökohtaisesti riitä se puolustusministerin lupaus, että Uudenmaan Prikaatin asia käsitellään uudelleen Utvassa; koko puolustusvoimauudistus ja varuskuntaverkkoasia tulee kokonaisuudessaan ottaa käsittelyyn.

Minun mielestäni näin vakavan rikkeen jälkeen luottamus puolustusministeriin ei voi palata. Olen kolmatta kautta puolustusvaliokunnassa, ja kyllä minulla on erittäin iso kynnys luottaa myöskin tulevaisuudessa puolustusministeriin ja niihin ulostuloihin — jos epäluottamuslausetta ei tule — mitä hän tuo siellä esille.

On myös kysyttävä armeijatermeillä, simputtiko puolustusministeri pääministeriä tässä asiassa. On hyvin mielenkiintoista nähdä, mitä kerrottiin oikeasti pääministerille tämän asian osalta.

Arvoisa puhemies! Helmikuun kyselytunnilla ministeri totesi, että hallitusohjelmaan on kielilain kirjaukset tehty. Näin varmasti on. Mutta hän ei silloin kertonut, että hän on ratkaissut Uudenmaan Prikaatin kohtalon muista lähtökohdista.

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Tässä kun lainaa niitä lausuntoja, mitä on annettu oikeuskanslerille, niin olisi tietysti hyvä lainata myöskin niitä, jotka antavat hieman kilpailevia versioita siitä, mitä tässä on sanottu. Tässä on jonkin verran valikoivaa lainauskulttuuria nyt ilmassa. Pääesikunnan lausunnossa, vastauksessa oikeuskanslerille, todetaan näin — on parempi, että lainaan ihan suoraan: "- - Uudenmaan Prikaatin asemaa on tarkasteltu kuten kaikkia muitakin puolustusvoimien hallintoyksiköitä. Oman erityispiirteensä asiaan on tuonut hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan ruotsinkielinen varusmieskoulutus turvataan lainsäädännön edellyttämällä tavalla." Ja näin jatkuu Pääesikunnan teksti: "Tämän vuoksi Pääesikunnassa on todettu asian olevan poliittinen kysymys ja uudistuksen jatkovalmistelua varten tulkinta tuli saada puolustusministeriltä tai hänen valtuuttamaltaan taholta." Nämä siis suoraan Pääesikunnan tekstistä. Tämä siis kertoo siitä, että tulkinta tuli saada tilanteessa, jossa valmisteluporras ei enää pystynyt itse etenemään asiassa, joka tulkittiin poliittiseksi, koska hallitusohjelmassa todetaan näin.

Sitten on viitattu siihen, että olisin kiistänyt vaikuttaneeni tähän asiaan. Oletan, että tämä väite perustuu Ilta-Sanomien 9. päivä helmikuuta olleeseen juttuun, jossa totean — ja se on sinänsä ihan oikea lainaus: "Ei pidä paikkaansa. Näin sanoo nimimerkki ’Alusta loppuun valmistelussa mukana ollut’." Lainaus on oikea, mutta painetussa tekstissä se liitettiin väärään kysymykseen. Se liitettiin yhtäkkiä kysymykseen, jossa lehdessä kysyttiin minulta, olenko vaikuttanut Uudenmaan Prikaatin asemaan. Tämä ei ole se kysymys, johon vastasin haastattelutilanteessa, vaan kysymys, johon vastasin haastattelutilanteessa, oli se, olivatko Uudenmaan Prikaati ja Pohjois-Karjalan Prikaati jossain vaiheessa vastakkain. Siihen kysymykseen vastasin, että ei pidä paikkaansa, nimimerkillä "Alusta asti mukana olleena". Ja näin on, se ilmenee myöskin näistä asiakirjoista, mitä sittemmin on tullut julki.

Tämän prosessin, tämän käsittelyn ja valmistelun suurin haaste on ollut se, että se on ollut luonteeltaan ei-julkista. Julkisuudessa on ollut lukuisia kysymyksiä aivan ymmärrettävistä syistä liittyen yksittäisten joukko-osastojen tulevaisuuteen, kohtaloon ja muihin valmistelussa oleviin asioihin. Mutta näitä ei ole pystytty julkisuudessa avaamaan, koska valmistelu on ollut sen kaltaista.

Olen tässä salissa myöskin sanonut, että en pidä sopivana sitä, että kielipolitiikkaa sotketaan tähän asiaan. Myönnän sen, että tähän saattaa liittyä semanttisia tulkintoja siitä, mitä tarkoitetaan sanalla "kielipolitiikka". Itse en pysty ottamaan sanaa "kielipolitiikka" suuhuni, kun puhutaan perusoikeuksien turvaamisesta. Se, että minun lapseni saavat käydä koulua Turussa kohtuuetäisyydellä kodistaan, ei ole kielipolitiikkaa, vaan se on sitä, että perusoikeudet turvataan. Joku saattaa olla toista mieltä, että puhutaan yhdestä ja samasta asiasta, mutta sitten tästä asiasta ollaan eri mieltä, ja minulla on varmaan sitten oikeus olla eri mieltä tästä asiasta.

Mutta yhtä kaikki, olen siis tänään nimenomaan hallituksen neuvottelun yhteydessä pahoitellut sitä, että en tuonut tätä tulkintaa, mitä minulta odotettiin ja minkä annoin, koko hallituksen tai edes Utvan käsittelyyn. Aliarvioin sen kysymyksen merkitystä. Oletin, että hallitusohjelman kirjaus ja se kielilaki, johon ohjelma viittaa, muodostaa itsestään selvän tulkintapohjan tälle kysymykselle. Mutta totta kai ymmärrän erittäin hyvin asian ollessa tässä valossa ja tilanteessa, että asia olisi pitänyt avata kollegoille paremmin. Ja tästä olen myöskin pahoillani, että pääministeri on sitten puhunut aivan asiaa mutta puutteellisten tietojen perusteella. Se on kokonaan minun virheeni, ja sen myönnän tehneeni. (Eduskunnasta: Entäs eduskunnan edessä?) — Eduskunnan edessä olen vastannut niihin kysymyksiin, mitä on esitetty, ja pöytäkirjojen perusteella, joita olen käynyt läpi hyvinkin perusteellisesti, ei ole olemassa sellaista väitettä tai sellaista kohtaa, jossa olisin harhauttanut eduskuntaa. (Hälinää)

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Parlamentarismin toimivuus edellyttää, että hallituksen tai ministerin luottamuksen olemassaolo tai puuttuminen voidaan pikaisesti todeta, ja tästä on tässä epäluottamusesityksessä kysymys.

Minultakin on kysytty, eikö sitten muka ministeri voi toimia poliittisesti. Olen vastannut, että ilman muuta, muutenhan hän toimii vastoin äänestäjiensä toiveita ja tahtoa, pettäisi äänestäjänsä. Mutta ministeri ei voi todellakaan harhauttaa eduskuntaa väittäen, ettei poliittista ohjausta ole käytetty, kun sitä on käytetty tässä Puolustusvoimien lappu luukulle -remontissa. Paljon vähemmästäkin ovat ministerit vetäneet johtopäätöksensä aiempina vuosina. Tulee mieleen esimerkiksi ministeri Lindénin lähtö — mutta hänhän oli nainen.

Arvoisa puhemies! Puolustusministeri jälleen kerran sanoi ja on aikaisemminkin ilmeisesti todennut, että on kenties jäänyt tietovajetta asiassa. Nyt on näyttänyt viime päivien aikana siltä, että myös hallituskumppaneille on todellakin jäänyt tietovajetta. Ministeri Wallinin viiveellä tullut nöyrtyminen on toki hyvä asia, vaikka viestinnässä onkin ollut perusongelmana tuo tipoittain totuuden kertominen, mistä on aikaisemminkin todettu, että se on huono strategia. Uskooko eduskunta nyt, että tässä on kaikki? Onko luottamus ainakin puolustusministeriin mennyt? Siitä äänestetään huomenna.

Arvoisa puhemies! Itse puolustusvoimauudistukseen liittyen on keskustelu käyty kertaalleen välikysymyskeskustelun yhteydessä silloisin tiedoin. Olen sitä mieltä, että asia on tarpeen tuoda aiempien linjausten mukaan todelliseen parlamentaariseen käsittelyyn, ja muutenkin hallitus voisi tosissaan harkita parlamentaariseen valmisteluun palaamista, useissa muissakin merkittävissä asioissa.

Thomas Blomqvist /r:

Värderade herr talman, herra puhemies! Tästä Suomen ja Israelin välillä tehdyn sopimuksen hyväksymisestä puolustusvaliokunta on todennut, että tämä on neuvoteltu Suomen mallisopimuksen pohjalta ja vastaa siten pitkälti muita Suomen neuvottelemia kahdenvälisiä turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroista suojaamista koskevia sopimuksia. Sopimus on näin ollen nähtävä osana viranomaistoimia, joilla mahdollistetaan suomalaisyritysten mahdollisimman tasavertainen kilpailuasema kansainvälisillä markkinoilla. Näin ollen yhdyn tietenkin puolustusvaliokunnan näkemykseen, että tämä sopimus on syytä hyväksyä.

Sitten tähän toiseen puheenaiheeseen. Kuten tässä aikaisemmin ministeri Wallin totesi, niin tässä on varmaan syntynyt tietovajetta, ja ministeri Wallinhan pahoitteli sitä, että näin on päässyt käymään. En ole pystynyt seuraamaan kaikkea, mitä ministeri Wallin on sanonut, mutta eduskunnan pöytäkirjoista — kiitos siitä — olen pystynyt lukemaan, mitä ministeri Wallin on sanonut täällä eduskunnassa.

Kun käytiin välikysymyskeskustelua tästä puolustusvoimauudistuksesta — ainoa kerta, jolloin eduskunta on pystynyt tätä asiaa käsittelemään — Wallin sanoi näin: "Puolustusvoimauudistuksen ratkaisumallin perustana ovat siis hallitusohjelman linjaukset, pitkällä aikavälillä muodostuneet rakennemuutoksen tarpeet, Puolustusvoimien mittava suunnittelutyö sekä puolustusministeriön ohjaus uudistuksen tavoitteista ja reunaehdoista." Näin ministeri Wallin sanoi 29. päivä helmikuuta vähän kello 14:n jälkeen.

Minua on jäänyt harmittamaan se asia, että Uudenmaan Prikaatin kohtalo, sen mahdollinen siirtäminen Dragsvikista Upinniemeen, on noussut tämän ison puolustusvoimauudistuksen pääasiaksi. Puolustusvoimauudistus on sodan jälkeisen ajan suurin. Tässä haetaan rakenteellisilla uudistuksilla 115—135 miljoonan euron säästöjä. Jos ja kun tätä toteutetaan, Puolustusvoimista vähenee noin 2 500 työpaikkaa, ja lisäksi noin 2 000 tehtävää kohdennetaan uudelleen vuoteen 2015 mennessä. Keskustelusta saa välillä sen kuvan, ainakin minä olen saanut, että Uudenmaan Prikaatin siirtäminen Upinniemeen olisi pelastanut muut nyt lakkautuslistalla olevat joukko-osastot ja varuskunnat tai että Uudenmaan Prikaatin säilyminen Raaseporissa Dragsvikissa jollakin tavalla vaarantaisi maan puolustuskykyä. Näin ei tietenkään ole.

Nylands Brigad i Dragsvik är en fungerande enhet. Den är en kostnadseffektiv enhet inom försvaret, den har en bra kvalitet på utbildningen. Den har ändamålsenliga övningsområden och den står för ett etablerat nordiskt samarbete. Den har dessutom, vilket säkert i det här sammanhanget är mindre viktigt, men som riksdagsledamot från Raseborg vill jag ändå föra fram det, en väldigt stor regionalpolitisk betydelse för Raseborg och speciellt för regionen och för staden i och med att den är stadens fjärde största arbetsgivare.

Aivan kuten Merivoiminen komentaja on sanonut, Uudenmaan Prikaatin siirtäminen Upinniemeen ei onnistuisi ilman mittavia investointeja Upinniemeen, ja koska meillä on nyt Dragsvikissa toimiva osasto, varuskunta, en näe mitään syytä siihen, että se siirrettäisiin Upinniemeen.

Olen kuitenkin iloinen siitä, että täällä tänään muun muassa edustaja Tiilikainen ja muutkin useaan otteeseen ovat painottaneet sitä asiaa, että ruotsinkielisille on turvattava oikeus suorittaa varusmiespalvelus omalla äidinkielellään (Timo Soini: Ei sitä kukaan vastusta!) — aivan, ja siitä olen erittäin iloinen — jotta myös me tarpeen niin vaatiessa voimme osallistua yhteisen isänmaamme puolustamiseen.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Poliitikon tehtävänä on käyttää poliittista ohjausta, se on selvä ja yksinkertainen totuus, mutta pitää myös kertoa se, että on käyttänyt poliittista ohjausta. Tässä se on.

Itse olin tiistaina julkisuudessa vaatimassa, että asia sekä käsitellään uudestaan Utvassa että tuodaan tänne isoon saliin — no, tänne se tuli hieman yllättäen, mutta ei pyytämättä, kyllä siihen selkeä tilaus oli. Samana päivänä vaadin myöskin Wallinin eroa julkisuudessa. On oikein, että ministeri Wallin ilmoitti, että asia käsitellään uudestaan. Tärkeintä oli saada tämä asia liikkeelle, liikkeelle niin, että se luottamus mahdollisesti palautuu, kun tämä selvitys — milloin sitten tuleekin — saadaan. Mutta sen arviointi, mikä sen selvityksen lopputulema on, tehdään myöhemmin. Nyt pitää se luottamus palauttaa kaikin mahdollisin keinoin, koska se on äärimmäisen tärkeätä, kun käsitellään yhteisiä asioita, eritoten tässä tapauksessa, kun kysymys on tästä puolustusvoimauudistuksesta.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi tässä äsken, että hän aliarvioi sitä, mikä on yhden varuskunnan merkitys. Kuitenkin tässä tilanteessa, kun on kysymys tuhansien ihmisten työpaikasta ja tuhansien perheiden asiasta, joka liikuttaa hyvin paljon eri alueita, on erittäin tärkeätä se, että voidaan luottaa siihen, että päätökset on tehty niin, että kaikki ovat olleet samalla viivalla. Uskon, että tämä on se kysymys, joka — niin kuin ministeri itsekin totesi — on tässä nyt noussut isoksi kysymykseksi.

Varmasti kaikki olemme sitä mieltä, että rakennemuutokset, joihin myöskin tämä puolustusvoimauudistus kuuluu, ovat välttämättömiä. Meidän on ohjattava meidän resursseja sinne, missä niitä välttämättömästi tarvitaan, ja silloin tietysti jostakin niitä otetaan pois. Mutta silloin kun on kysymys vaikeista asioista, juuri sellaisista asioista, jotka koskevat monen ihmisen arkipäivää, niin silloin täytyy todella huolellisesti valmistella se, miten nämä asiat toteutetaan. Ei saa jäädä minkäänlaista epäilyä siitä, että kaikki ihmiset eivät ole olleet tässä tarkastelussa yhtä tärkeitä.

Ihan samalla tavalla sen valmistelun pitää olla mahdollisimman avointa. Nythän tässä todettiin, että puolustusvoimauudistus tarkoituksella tehtiin salassa ja niin, että eduskunta ei ollut tässä mukana. Mutta ehkä tässä tapahtui se kaikkein pahin virhearvio, eli silloin kun on kysymys vaikkapa siitä, missä varusmiehiä koulutetaan, minkälaiset alueelliset vaikutukset tällä on, niin kyllä sen pitää olla sellainen kysymys, joka käsitellään myöskin sillä tavalla, että eduskunta on tässä käsittelyssä mukana.

Mutta kaikki tämä on todettu jo täällä salissa, ja myöskin ministeri sen omassa puheenvuorossaan totesi, että näitä ongelmia tähän päätöksentekoon on liittynyt.

Vähintä mielestäni on nyt se, että myöskin tämä esille noussut Dragsvik otetaan sillä tavalla uudelleen käsittelyyn, että me voimme olla varmoja, että kaikki osat tässä puolustusvoimauudistuksessa pohjautuvat samoihin periaatteisiin. (Timo Soini: Entäs Pohjois-Karjalan Prikaati?) Tässä mielessä minun mielestäni tämä avoimuus päätöksenteossa on ehdottoman tärkeätä ja se, että silloin kun vaikeita päätöksiä tehdään, nimenomaan käsitellään kaikki asiaan liittyvät asiat ja niin, että luottamus voidaan suomalaisten kesken ylläpitää.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tiedot Puolustusvoimien uudistuksen valmistelusta ovat vahvistaneet sen, että politiikalla oli ratkaiseva merkitys siinä, mitkä varuskunnat säilyvät, mitkä lakkautetaan. Viime viikolle asti puolustusministeri Stefan Wallin ja muu hallitus pääministeri Jyrki Kataisen johdolla vakuuttelivat täällä eduskunnan salissakin, että lakkautettavien varuskuntien lista tuli suoraan Puolustusvoimilta. Viime viikon torstaina hallituksen puolustus murtui. Julkisuuteen tuli tieto, että ministeri Wallin on antanut voimakasta poliittista ohjausta Dragsvikin varuskunnan säilyttämiseksi. Vielä Puolustusvoimien uudistusta koskevassa välikysymyskeskustelussa eduskunnassa 29. päivä helmikuuta sekä Wallin että Katainen menivät kenraalien selän taakse ja vakuuttivat, että lakkautettavien varuskuntien lista tehtiin yksin ja ainoastaan Puolustusvoimissa. Nyt me tiedämme enemmän.

Ei ole ihme, että kansanedustajat yli hallitus—oppositio-rajojen kokevat tulleensa höynäytetyiksi salailevan ja epäluottamusta herättävän valmistelun vuoksi. On selvää, ettei eduskunta, ainakaan oppositio, tyydy hiljaisuudessa kuittaamaan asiaa villaisella tyytymällä puolustusministerin äsken kuultuihin pahoitteluihin asiassa.

Mielestäni pääministeri Kataisen tulisi ottaa vastuu nyt syntyneestä tilanteesta. Viimeisen vuorokauden aikana on tullut esiin, ettei Wallin harhauttanut vain eduskuntaa, vaan myös hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisella ministerivaliokunnalla on ollut puutteelliset tiedot puolustusvoimauudistuksen valmistelusta. No, tänään kuulimme tunti pari sitten, että hallitus aikoo käsitellä Dragsvik-kysymystä uudestaan 29.3. hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Tämä ei kyllä riitä ainakaan minulle.

Mitä sitten pääministeri Kataisen tulisi asiassa tehdä? Olisi viisautta pysäyttää valmistelultaan surkeaksi osoittautuneen uudistuksen eteenpäinvienti ja aloittaa uudistus puhtaalta pöydältä kokonaisuudessaan, ei vain Dragsvikin osalta. Puolustusvoimain uudistuksen uudelleenvalmistelun tulee pohjautua parlamentaariselle pohjalle selonteon muodossa. Ja tässä on minusta se ydinkysymys: opposition puolelta, ainakin keskustasta, on koko ajan arvosteltu sitä, että tämä valmistelu on ollut pienen porukan piirissä ja sitä ei ole tehty perinteiseen hyvään tapaan parlamentaariselta pohjalta. Uudelleenvalmistellusta esityksestä ei pitäisi päättää vain suppeassa hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa, vaan esitys tulisi tuoda eduskunnan käsiteltäväksi, jotta maan puolustuksen kannalta tärkeä asia saisi arvoisensa päätöksenteon ja tulisi kunnolla käsiteltyä valmistelun avoimuutta myöten.

Arvoisa puolustusministeri Wallin, usein asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät, ja nyt täällä näyttää vahvasti siltä, että te ette ole kertonut rehellisesti eduskunnalle kaikkia vaikuttimianne tässä puolustusvoimauudistuksessa ja nimenomaan tämän Dragsvikin osalta. Ja voisin todeta, että se, mitä hetki sitten puhuitte, ei kyllä parantanut asiaanne eikä asemaanne.

Kannatan edustaja Tiilikaisen äsken esittämää epäluottamuslause-ehdotusta.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Varmuuden vuoksi kaksi näkökohtaa ensinnä: Toinen niistä on se, että on päivänselvä asia, että Suomessa tulee lain perusteella antaa ruotsinkielistä varusmieskoulutusta joukko-osastotasoisesti. Toisekseen, on vain normaalia ja erittäin luonnollista, politiikkaan kuuluvaa, että ministeri käyttää poliittista ohjausta niin harkitessaan omilla perusteillaan. Se kuuluu asiaan. Jos näin ei olisi, niin esimerkiksi puolustusministeriön asioista päättäisi Puolustusvoimain komentaja, kutakuinkin. Siis ohjaus on täysin perusteltua, kaikissa muissakin ministeriöissä.

Sitten tullaan tähän tämän päivän asiaan, siis kohtaan kolme tässä minun puheenvuorossani: Sen sijaan on sanottava jyrkkä "ei" sellaiselle menettelylle, että ei kerrota heti asioiden oikeaa laitaa eduskunnalle. Oikea laita olisi vaatinut sen sanomista, että ministeri ohjasi päätöstä tietyillä perusteilla ja tietyltä osalta eduskunnalle heti, kun se asia täällä esiteltiin.

Kun ministeri silloin aikanaan vetosi viiteen kriteeriin — ne ovat varmaan puolustusministeriössä laadittuja kriteereitä — uudistuksessa, niin niissä muistini mukaan ei puhuttu mitään perusoikeuksista eikä kielipolitiikasta. Ne olivat muita kriteereitä, mutta näitä kriteereitä siellä minun mielestäni, muistikuvani mukaan, ei ollut. Kenraali Puheloisen lausunnon jälkeen, joka tuli sen kantelun liiteaineistona meidän kaikkien luettavaksemme, ministeri myönsi sitten ohjauksen, jolloin asioitten oikea laita alkoi myös eduskunnan jäsenille, kaikille meille siis, valjeta.

Minusta edustaja Tiilikaisen tietty yhteenveto, että ministeri on salannut, sitten kiistänyt ja vasta pakon edessä myöntänyt poliittiset perusteet varuskuntien lakkauttamisesta, on kyllä aivan oikea tapahtumien kuvaus siitä, miten asiat ovat menneet. Tämän perusteella kyllä on niin, että epäluottamus ministerin toimintaa kohtaan tulee tästä kestämättömästä menettelytavasta, ei poliittisesta ohjauksesta eikä siitä, että toimii lainsäädännön mukaisesti huolehtimalla ruotsinkielisestä varusmieskoulutuksesta. Menettelytapa on aiheuttanut epäluottamuksen, josta nyt ollaan keskustelemassa.

Totean vielä, herra puhemies, että selonteko puolustuspolitiikasta ja puolustusvoimauudistuksesta olisi ollut erittäin perusteltu. Aikaa siihen oli. Se olisi pitänyt ilman muuta tehdä, jolloin tämäkin episodi, joka on nyt käsillä tässä salissa, olisi mitä ilmeisimmin voitu välttää. Perusteellisen valiokuntakäsittelyn yhteydessä, sen ansiosta, ainakin olisi episodi voitu välttää.

Edellinen eduskunta vaati selontekoa, joka sisältäisi puolustusvoimauudistuksen. Hallitus kieltäytyi siitä. Oli iso virhe kieltäytyä, ja se oli koko hallituksen virhe: ei pelkästään ministeri Wallinin virhe, vaan koko hallituksen virhe. Se oli parlamentaariseltakin kannalta erittäin väärin. Kyllä pelkästään jo siitäkin voi loukkaantua eduskunnan jäsenenä, että siitä kieltäydyttiin, ja se oli myös poliittinen virhe, niin kuin nyt nähdään.

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustaja Kääriäistä siitä, että hän hyvinkin osuvalla tavalla kuvasi tämän poliittisen ohjauksen merkitystä ja myöskin poliittista ohjausta ikään kuin ilmiönä. Kääriäinen on itse toiminut ministerinä. Hän tietää varsin hyvin, niin kuin jokainen, joka on ollut jotain hallintouudistusta tai rakenneuudistusta käynnistämässä tai toimeenpanemassa, että yksikään prosessi, yksikään uudistus, yksikään rakennemuutos ei tietenkään etene itsestään, pelkästään virkamiesvoimin, vaan siihen tarvitaan aina jossain vaiheessa poliittisia näkökantoja. Tämä on aivan normaalia demokratiaa. Yleensä meitä poliitikkoja arvostellaan sitä, että virkamiehet vievät ja te vikisette. Näin ei tietenkään voi olla, vaan pyydettäessä, tarvittaessa ohjauskirjeiden tai muiden konsultaatioiden muodossa ohjausta tietysti pitää antaa.

Tässä nimenomaisessa asiassa on edetty niin kuin äsken tuossa myöskin lainasin, ja Pääesikunta itse siis toteaa, että "Uudenmaan Prikaatin asemaa on tarkasteltu kuten kaikkia muitakin puolustusvoimien hallintoyksiköitä", siis näitä kriteereitä noudattaen, mitä edustaja Kääriäinen tuossa mainitsi. Mutta Pääesikunta siis jatkaa: "Oman erityispiirteensä asiaan on tuonut hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan ruotsinkielinen varusmieskoulutus turvataan lainsäädännön edellyttämällä tavalla." Ja Pääesikunta siis jatkaa: "Tämän vuoksi Pääesikunnassa on todettu asian olevan poliittinen kysymys ja uudistuksen jatkovalmistelua varten tulkinta tuli saada puolustusministeriltä tai hänen valtuuttamaltaan taholta." Olisi ollut eriskummallista, jos ministeri olisi laittanut kädet ristiin ja todennut, että ei tipu muuten neuvoja, ei tipu minkään tyyppistä tulkintaa. Se on totta kai ministerin velvollisuus, kun tätä odotettiin, myöskin huolehtia siitä, että valmistelu etenee, jos vaihtoehtona on se, että valmistelu menee jumiin tulkinnan puuttumisen takia.

Mutta kuten totesin myöskin aikaisemmin, tämän asian kommunikointi ulospäin on ollut huomattavan vaikea asia, koska valmistelu on ollut ei-julkista. On ollut mahdotonta ottaa kantaa yksittäisiin vaiheisiin, onko jossain vaiheessa konsultaatiota pyydetty tai annettu, koska asian valmistelu on ollut kesken ja ei-julkista. Jos olisi yhden tämmöisen pienen nurkan avannut tässä tai jossain muualla valmistelun ollessa kesken, olisi ilmeisesti syyllistynyt jos ei virkarikokseen niin kuitenkin sen kaltaiseen menettelyyn, joka olisi avannut koko pandoran lippaan kaikkine vaikutuksineen. Tämmöiseen ei ollut mahdollista mennä.

Ymmärrän hyvin, että tämä valmistelu, niin kuin mikä tahansa suuren uudistuksen valmistelu, kohtaa kritiikkiä, saa kritiikkiä osakseen, ja asioita voi aina tehdä paremmin. Mutta elämme aina suoraa lähetystä, ja yleensä vasta hidastuksesta näkee paremmin, mitä olisi voinut tehdä entistäkin paremmin. Tämä koskee kaikkia uudistuksia. Ne ovat vaikeita asioita, ne kohtaavat aina kritiikkiä, ihmiset arvostelevat. Jokainen muutos aluepoliittisesti, paikallisesti, valtakunnallisesti yleensä kohtaa kritiikkiä ja myöskin kovaa vastarintaa. Se on myöskin osa demokratiaa, ja se pitää hyväksyä. Kritiikkiä pitää kuunnella, mutta on äärimmäisen tärkeää, että poliittinen koneisto myöskin huolehtii siitä, että sen käynnistämät hankkeet etenevät sillä tavalla kuin niiden on tarkoitus edetä. Jos joka kerta peruuttaa, kun tulee kritiikkiä, tai lähtee avaamaan keskeneräisiä hankkeita, vielä ei-julkista valmistelua, niin se johtaa kyllä varsin kaoottiseen hallintokulttuuriin tässä maassa, poliittisesta kulttuurista puhumattakaan.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy ensinnäkin näin alkuun todeta, että kannatan esityslistalta löytyvää hallituksen esitystä Suomen ja Israelin välillä tehdyn sopimuksen hyväksymisestä.

No, mitä sitten tulee tähän edustaja Tiilikaisen esittämään ja edustaja Ruohonen-Lernerin kannattamaan epäluottamuslause-ehdotukseen, myös tätä on helppo kannattaa. On nyt todellakin aika saada loppu kasvavalle kritiikille ja erovaatimuksille, jotka kohdistuvat puolustusministeri Walliniin. Kritiikki on ollut kylläkin täysin ansaittua, siis täysin ansaittua kritiikkiä, ja on äärimmäisen tuomittavaa, että hallituksessa istuva ministeri lähtee johtamaan eduskuntaa harhaan. Ja se on absoluuttinen fakta, arvoisa puhemies, että näin ei yksinkertaisesti vain voi toimia, ja tästä syystä ministeri Wallin ei voi jatkaa enää tehtävässään.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tunnen ministeri Wallinin aika pitkältä ajalta. Tiedän, että hän on asiansa osaava ja tunnollinen poliitikko, tunnollinen ministeri. Tätä taustaa vasten tuntuu todella ikävältä se, että tämä nimenomainen asia, puolustusvoimauudistus, sai hänen ollessaan vastuussa tästä sen menettelytavan, millä koko prosessi on tähän päivään asti tuotu.

Täällä äsken ministeri Wallinin ryhmätoveri totesi, että se on sodan jälkeisen Suomen historian suurin puolustusvoimauudistus, ja siitä huolimatta se on ainoa, joka merkittävänä uudistuksena on valmisteltu ei-parlamentaarisesti. Tämä on iso, suuren suuri periaatteellinen kannanotto, ja olen todella pahoillani, että siihen Wallin päätyi. En tiedä, alistuiko hän tähän muun hallituksen edessä vai oliko tämä kenties hänen tahtonsa — tämäkin on jäänyt täällä vähän epäselväksi. Ymmärrän kuitenkin, että viime kädessä tästä ei vastaa vain Wallin vaan koko tasavallan hallitus, ja se on iso, iso periaatteellinen asia.

Jos, ministeri Wallin, te olisitte noudattanut sitä samaa käytäntöä, miten aina ennen tällaiset uudistukset on tehty, todellakaan te ette olisi tässä solmussa, tässä lenkissä, missä te nyt olette. Siinä valmistelussa varmasti kaikkien poliittisten ryhmien tietoon olisi saatettu kaikki ne olennaiset asiat, jotka ovat vaikuttamassa siihen tarpeeseen, joka jonkunlaisena tarpeena joka tapauksessa Puolustusvoimien uudistukseksi oli olemassa. Nyt tuota kaikille avointa valmistelufoorumia ei otettu käyttöön, vaan jossakin jonkun pienen porukan, poliittisesti pienen porukan, sittenkin pienen porukan, piirissä valmistelu tapahtui. Ja kun niin tapahtui, eihän eduskunta voinut nostaa käsiä ylös ja sanoa, että tämän me hyväksymme. Eduskunta jätti välikysymyksen, ja siihen te vastasitte.

Hallituksen vastaus välikysymykseen on valtiopäivätoimi, joka eduskunnalle annetaan, jonka takana seisoo tasavallan pääministeri. Tässä valtiopäivätoimessa eduskunnalle on annettu vääriä tietoja ja puutteellisia tietoja. Väärät tiedot kaikki tiedämme, mitä niillä tarkoitamme: niitä samoja tietoja, joihinka ministeri Wallin itsekin on tässä viitannut. Ja puutteellisia ovat ne perusteet, joilla tämä asia täällä ilmoitettiin, koska vasta seuraavana päivänä, kun täällä oli äänestetty, julkisuuteen tuli tieto, että ohjushankintoihin aiotaan käyttää 200 miljoonaa euroa. Siis vielä kertaalleen: sekä väärin tiedoin että puutteellisin tiedoin hallitus on vastannut siihen välikysymykseen, joka sille, hallitukselle siis, on täällä jätetty.

Jos tällä paikalla, maan korkeimmalla poliittisella päätöksentekopaikalla, väärin tiedoin ja puutteellisin tiedoin eduskuntaa informoidaan, on ilman muuta selvää, että täsmälleen samalla foorumilla hallituksen, ei vain sen puolustusministerin vaan koko hallituksen, on kerrottava asian oikea laita. Ei riitä se, että hallitus tai ministeri Wallin pitää kaupungilla tiedotustilaisuuden, josta kuka tahansa voi kuunnella, mikä on hänen ja hallituksen näkemys, vaan minusta tämä on vähän eduskunnan puhemiestä myöten eduskunnan kannalta tärkeä periaatteellinen asia. Jos tällä foorumilla annetaan puutteellisin ja väärin tiedoin hallituksen segmentin ilmoitus tai viesti eduskunnalle, niin kyllä sen pitää olla sama foorumi, jolla se uusi, tarkennettu tieto saatetaan kansanedustajien tietoon.

Arvoisa puhemies! Jäänkin odottamaan, että näin hallitus toimii. Mikä se muoto on, millä tämä eduskunnan uusi informointi tapahtuu, olkoon se hallituksen käsissä, en ala oppimestariksi, mutta joku sellainen sen pitäisi olla. Kun näin hatarin, väärin ja osin puutteellisin perustein koko asiaa on valmisteltu, niin mielestäni se, mitä täällä monessa puheenvuorossa on tullut perustellusti hyvin esille, ylipäänsä vaade siitä, että koko tämä uudistus pannaan nyt uudelleen valmisteluun, on entistäkin välttämättömämpi, jos jo ennen tätä viimeistä sotkua, mikä tässä on tullut julkisuuteen, jo ennen sitä, suurella osalla suomalaisia on ollut suuret epäilyn tunteet, että onkos tässä kaikki mennyt nyt ihan oikein. Ja nyt kaiken tämän viime päivien sotkun jälkeen tämä tuntemus siitä, että tässä ei ole kaikki mennyt oikein, on varmasti vielä suurempi. Jotta näin tärkeään, maan puolustamisen kannalta tärkeään, asiaan liittyvät epäilyt voidaan välttää ja hälventää ne pois, niin se voidaan tehdä ja saada aikaan vain sillä, että koko uudistusprosessi pannaan uudestaan liikkeelle ja sen seurauksena sitten täällä eduskunnassa katsotaan, mihinkä se uusi valmistelu, parlamentaarinen valmistelu, sitten johtaa.

Arvoisa puhemies! Näillä ajatuksilla yhdyn tietysti siihen, mitä edustaja Kimmo Tiilikainen on täällä sanonut, mutta jatkan sen lisäksi, että tämä ei voi riittää, tämä ikään kuin Wallinin toimien arviointi, vaan koko hallituksen on annettava uudet tiedot, oikeat, paikkansa pitävät ja ei-puutteelliset tiedot, eduskunnalle.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi haluan kiittää ministeriä siitä, että hän näin äkkiseltään pystyy olemaan täällä käymässä tätä keskustelua, joka on tärkeä, ja arvostan kyllä myös sitä, että pahoittelitte eduskunnan edessä sitä, että tästä asiasta on syntynyt näitä epäselvyyksiä, joiden kanssa nyt olemme täällä tekemisissä.

Haluan kyllä samalla myös todeta sen, että tässä keskustelussa jotkut käytetyt puheenvuorot ovat olleet kyllä aivan yliampuvia. En pidä esimerkiksi täällä tänään esitettyjä käpysankopuheita kovinkaan asiallisina kannanottoina tähän vakavaan kysymykseen, jonka äärellä olemme.

Mutta on pakko, arvoisa puhemies, todeta, että niillä alueilla, joita tämä uudistus koskee — ja koskee kipeästikin, kuten meillä Keski-Suomessa — on aiheellisesti noussut kyllä runsaasti kysymyksiä ja epäselvyyksiä tämän nyt syntyneen hässäkän johdosta. Meille hallitusryhmien edustajille, kuten muillekin, on kerrottu, että tämän uudistuksen lähtökohdat ovat olleet puhtaasti maanpuolustukselliset. Tämä on asia, jota olen itse prosessin eri vaiheissa hieman kritisoinutkin. Luotan sinänsä kyllä Puolustusvoimien asiantuntemukseen laatia rakenteellisia uudistuksia, mutta minusta esimerkiksi alueellisia vaikutuksia olisi pitänyt perusteellisesti kyetä arvioimaan ennen Utvan tekemiä päätöksiä. Nyt tilanne on se, että joillekin alueille tulevat vaikutukset tuntuvat varsin kohtuuttomilta.

Arvoisa puhemies! Viime päivien aikana on väistämättä syntynyt sellainen mielikuva, että kaikki hallitusryhmät ja niiden edustajat eivät ole olleet samalla viivalla, kun on tehty näitä keskeisiä valintoja tämän uudistuksen osalta. Näin ei tietenkään asianlaita voi olla, vaan hallitusryhmien vaikutusmahdollisuuksien on oltava samat huolimatta siitä, kuka ministeri ja minkä hallitusryhmän mandaatilla päätettävää asiaa valmistelee. Tästä reilun pelin hengestä on mielestäni nyt syntyneessä tilanteessa paljolti kyse, ja minusta on hyvin valitettavaa, arvoisa puhemies, että olemme joutuneet tähän tilanteeseen, koska tämä päiväkausia jatkuva keskustelu tämän ison ja merkityksellisen aiheen äärellä ei ole omiaan vahvistamaan kansalaisten luottamusta edustuksellista demokratiaa kohtaan.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Joudun pitämään kutakuinkin samansisältöisen puheenvuoron kuin kuukausi sitten helmikuussa tässä asiassa. Nimittäin on todella nyt nähty, miten vakava asia on, jos merkittävät maanpuolustukselliset alueellisia tai työllisyysvaikutuksia omaavat asiat pyritään viemään ohi edustuksellisen demokratian, kansanvallan päätöksenteon. Tästä totesin silloin 29.2., että edustuksellinen demokratia on työnnetty syrjään ja menty kenraalien selän taakse. Minusta tämä näyttää nyt paljon pahemmalta: tässä on ratsastettu kenraaleilla, ajettu niitä omia tavoitteita, toki poliittisen ministerin valtuuksilla, mutta peittelemällä.

Valitettavasti nyt 29.2. pöytäkirjoista löytyy ministeri Wallinin asenne, ja se on tässä vakavinta. Hän totesi silloin poliittiseen ja eduskunnan käsittelyyn liittyen kielteisen näkemyksensä, että näistä asioista ei voida päättää "huutoäänestyksellä". (Ulla-Maj Wideroos: Ei tietenkään voida!) Tältä osin on muistutettava, että kyllä eduskunta ja parlamentaarinen järjestelmä on paras järjestelmä silloin, kun tehdään todella vaikeita ratkaisuja. Kansalaisten luottamus tulee sitoutuneella poliittisella vastuulla, ja kieltämättä ne eivät ole helppojakaan asioita, mutta esimerkiksi 1998, nimenomaan silloin budjetin käsittelyn yhteydessä, sinänsä silloinen hallitus ja puolustusministeri ja komentaja Hägglund ajoivat selonteolla perustellen muun muassa taisteluhelikopterien hankintaa ja nimenomaan valtiovarainvaliokunta ja hallitusryhmät SDP:n johdolla pystyivät pysäyttämään tämän mielettömän miljardihukkaputken. Siitä seurasi kompromissina sitten kuljetushelikopteriratkaisu, jota sitäkin voidaan tietysti jälkeenpäin kriittisesti arvioida. Kyllä myöskin omakohtaisesti kerron, että ei se ollut 2005 sisäministerinä ollessani tietenkään helppo asia ottaa valmisteltavaksi ja päätettäväksi rajajääkärikoulutuksen uudelleenjärjestely, mutta ratkaisu, jossa Imatra, Onttola ja Ivalon rajajääkärikoulutus jatkuivat 2005 ja Kainuu lakkasi, oli kuitenkin päätös, joka poliittisesti ja asiallisesti hyväksyttiin.

Se, mistä olen todella huolissani, on se, että tämä kaikki tapahtunut särkee vakavalla tavalla maanpuolustuksen henkistä perustaa, kansallista eheyttä ja kriisikestävyyttä. Tältä osin tällä ratkaisulla ja kaikella tapahtuneella on todella suuri kielteinen vaikutus kansalaisten luottamukseen, kun joudutaan tekemään vaikeita ratkaisuja, mitä isänmaan eteen nyt muun muassa tämän ja huomisenkin päivän osalta joudutaan muissa suhteissa miettimään. Tällä ratkaisulla on vielä todella muun muassa Itä-Suomen kannalta erittäin kohtalokkaita vaikutuksia. Alue, joka on joutunut monella tavalla kielteisten ratkaisujen kohteeksi, joutuu nyt valtion poliittisilla ratkaisuilla rakennemuutosratkaisujen kohteeksi, joita meillä kyllä vapaat markkinavoimat ovat ihan riittävästi hoitaneet. Eli tämäkin olisi perustellut alueellisten työllisyys- ja kokonaistaloudellisten arvioiden parempaa käsittelyä, ja uskon, että eduskunta ja parlamentaarinen järjestelmä olisivat tässä suhteessa siihen kyenneet kuten ennenkin. Tässä suhteessa luottamus voi palautua todella vain edustuksellisen demokratian ja parlamentarismin roolin vahvistamisella myös tässä asiassa.

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki lainasi minua aivan oikein. Välikysymyskeskustelussa 29. päivä helmikuuta totesin näin: "Uudistus muodostuu kokonaisuudesta. Yksityiskohtien käsittely julkisuudessa ennen kokonaissuunnitelman valmistumista ei olisi ollut ulko- ja turvallisuuspoliittisesti tarkoituksenmukaista. Suomen puolustuksen operatiivisia rakenteita ei voida ratkaista huutoäänestyksellä."

Muistan, että keskustelussa otitte esille tämän lainauksen ja epäilitte, että olin tarkoittanut eduskuntaa tällä huutoäänestyslauseella. Sitä en tietenkään tehnyt. Eduskunnassa keskustellaan aina asiallisesti asioista — vaikka joskus hieman kärkevästikin, mutta se on osa tätä edustuksellista demokratiaa ja sitä ei pidä kyseenalaistaa. Tällä tarkoitin nimenomaan sitä, että asiat pitää valmistella, tässä tapauksessa myöskin erittäin pienessä piirissä ja luottamuksellisesti, koska niitä ei voida ikään kuin torikokouksissa ratkaista.

Edustaja Pekkarinen otti esille tämän ohjushankkeen. Haluan käyttää tämän tilaisuuden hyväkseni avaamalla sitä aikataulullista haastetta, mikä silloin tuli eteen. Nimittäin kun käytiin tämä välikysymyskeskustelu 29.2., hankintapäätöstä ei ollut vielä tehty, se tehtiin seuraavana päivänä. Se oli käsitelty raha-asiainvaliokunnassa, mutta kuitenkin sillä merkinnällä listassa, että asia on julkinen vasta 8.3. johtuen siitä, että USA:n Suomelle antama tarjouspyyntö meni silloin umpeen ja sovittiin, että silloin vasta tiedotetaan asiasta. Tästä syystä asiaa ei otettu silloin esille, ja se oli pienestä kiinni. Seuraavana päivänä se julkaistiin, koska asia meni jo julkisuuteen jotain kautta. (Mauri Pekkarisen välihuuto) — Silloin ei ollut vielä edellytyksiä avata tätä kysymystä. Joko asia on julkinen tai sitten se ei ole julkinen, välimaastoa ei ole.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki puolusti edellisessä puheenvuorossa ennen ministeriä hyvin suomalaista parlamentarismia, jota me perussuomalaisetkin arvostamme. Ministeri Wallin kysyi, missä yhteydessä hän oli harhauttanut eduskuntaa. — No, nyt hän poistui näköjään eduskunnasta. — Ministeri tietää tämän asian varmasti hyvin itsekin, mutta kerrataan nyt tosiasiat eduskunnan pöytäkirjoista eduskunnan pöytäkirjoja varten.

Harhautus numero yksi tapahtui heti puolustusvoimauudistuksen julkistamista seuranneena päivänä eduskunnan kevätistuntokauden ensimmäisellä suullisella kyselytunnilla torstaina 9. helmikuuta. Ministeri Wallin sanoi, että hän ei pidä lainkaan sopivana sitä, että näitä kielipoliittisia asioita kytketään tähän päätökseen, siis puolustusvoimauudistukseen. Välikysymyskeskustelussa 29. helmikuuta ministeri Wallin ei puuttunut sanallakaan siihen, kun pääministeri Katainen julisti nyt jo kuolemattomiksi kasvaneet sanansa "tämä on absoluuttinen fakta" — siis se, että alue-, kieli- tai muutkaan politiikat eivät olisi vaikuttaneet uudistukseen. Tämä on välillistä harhauttamista, se on hallituksen harhauttamista. Eduskunnan ja hallituksen lisäksi ministeri Wallin harhautti myös mitä ilmeisimmin tasavallan presidenttiä.

Nyt eivät pahoittelut auta eikä semanttinen saivartelu paranna ministerin asemaa. Nyt on aika ministerin osoittaa ryhtiä ja rehellisyyttä. On johtopäätösten aika. (Mikaela Nylander: Presidentti on tukenut!)

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Wallin peräänkuulutti todisteita niille väitöksille, että hän on harhauttanut eduskuntaa. Hän nyt ehti poistua jo paikalta, vaikka esimerkiksi hän kohdisti asianomaiseen edustajaan tämän todistelutaakan näyttämisen. Käydään sitä nyt seuraavaksi läpi.

Täällä eduskunnassa 29. helmikuuta ministeri Wallin antoi ymmärtää, että puolustusvoimauudistusratkaisut pohjautuisivat vain maanpuolustuksellisiin ratkaisuihin. Myös taloutta sivuttiin tässä keskustelussa, sitäkin lähinnä välillisesti niin, että niillä taloudellisilla ratkaisuilla perusteltiin tätä kokonaisratkaisua. Näin se täällä varmasti enemmistön toimesta myös ymmärrettiin. Ministeri Wallin ei tuonut mitenkään esiin 29. helmikuuta myöhemmin esiin tuomiaan varusmiesten äidinkieleen liittyviä perusteluita tässä puolustusvoimauudistuksessa. (Ulla-Maj Wideroos: Hallitusohjelma!) Hän ei myöskään oikaissut pääministerin puheenvuoroa samassa istunnossa, kun pääministeri totesi seuraavaa: "Hallitus ei ole näpelöinyt varuskuntauudistusta aluepolitiikan perusteella, ei minkään muunkaan politiikan perusteella, vaan ainoastaan luottanut siihen, että puolustuksen asiantuntijat tekevät maanpuolustuksen kannalta parhaimmat ratkaisut. Tämä on absoluuttinen fakta." Lisäksi pääministeri puhui sotilaiden asiantuntijuudesta ja siitä, miten hallitus on halunnut nojautua siihen. Kyllä minusta tämä on eduskunnan harhaanjohtamista. En peräänny tästä väitteestä ollenkaan, en yhtään.

Sitten kun puhutaan tästä kielipoliittisesta ulottuvuudesta, niin siinähän on eronsa todella joukko-osastolla ja varuskunnalla, (Seppo Kääriäinen: Se on iso ero!) ja se on myös tuotu sittemmin esille.

Kyllä tässä nyt on muodostumassa sellainen tilanne, että joko se on ministeri Wallin, joka vetää johtopäätöksensä, tai sitten se on todella koko hallitus, jos häntä ruvetaan täällä puolustelemaan ja väittämään sellaista, että hän ei olisi harhaanjohtanut eduskuntaa. (Ulla-Maj Wideroos: Eiköhän me äänestetä huomenna!) — Huomenna varmasti tästä äänestetään, ja koko puolustusvoimauudistuksen valmistelu on aloitettava alusta.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti puolustusministeri poistui taakse, ei ole enää paikalla. Olisin kysynyt häneltä niin kuin mies mieheltä, eikö hänellä ole selkärankaa kertoa Suomen kansalle, että hän harhautti eduskuntaa, koska minun mielestäni nyt hänen pahoittelunsa jäi puolitiehen. Hän ei pahoitellut pääasiaa eli harhautusta, josta nyt on kysymys. Nyt on kysymys harhautuksesta, hänen harhautuksestaan, eikä mistään muusta. Olisin myös halunnut tietää ja koko Itä-Suomen väki haluaa tietää sen, miksi Kontiorannan varuskunta ollaan lakkauttamassa nopeutetussa aikataulussa, kun taas muut varuskunnat saavat jatkaa huomattavasti kauemmin. Tämä on tärkeä kysymys ministeri Wallinille.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Viimeistään nyt käydyssä keskustelussa on tullut selvästi esille, että maan hallitus valitsi väärän linjan toteuttaessaan sodanjälkeisen historian suurinta puolustusvoimauudistusta. (Seppo Kääriäinen: Selonteko olisi pitänyt tehdä!) — Selontekojärjestelmä olisi ollut kaikista paras, ja uskon, että sen myötä tällaiselta keskustelulta, mitä tänään on täällä käyty, olisi vältytty.

Ministeri Wallin kertoi välikysymyskeskustelun yhteydessä viisi perustetta, joidenka pohjalta kriteerit varuskuntien lakkautuksista on tehty, ja niihin eivät sisältyneet kielipoliittiset perusteet. Nyt jälkeenpäin hän on myöntänyt poliittisen ohjauksen käytön, mikä on sinänsä ihan täysin ymmärrettävää ja oikein, mutta olisi ollut ihan rehtiä kertoa se jo välikysymyskeskustelun yhteydessä. Sen johdosta, että hän jätti tämän tuolloin kertomatta, herää kyllä ihan aiheellinen kysymys siitä, mitä muuta ohjauksen kriteeriä kuin kielipolitiikkaa on käytetty, kun näistä lakkautettavista varuskunnista on päätetty. Nyt ministeri Wallin on parina päivänä pyytänyt hallituspuolueilta anteeksi kommenttejaan, mutta hänen kommenttinsa eduskunnalle jäivät valitettavasti kovin vaillinaiseksi. (Ulla-Maj Wideroos: Oho!)

Kun ennakkoon oli jo selvää, että tämä valittu valmistelumalli tulee herättämään suurta keskustelua tässä salissa, niin olisi ollut tosiaan perusteltua, että selonteko olisi ollut se malli, millä tämä uudistus tehdään.

Sen jälkeen, kun nämä paikkakunnat, joilta varuskunta on lakkautumassa, saivat tiedon tästä kohtalokkaasta päätöksestä, niin esimerkiksi Kauhavan kaupunki ryhtyi tekemään omia laskelmia niistä kustannuksista, mitä Kauhavan varuskunnan lakkauttaminen tulee aiheuttamaan. Kun ministeriltä tihkui hiukan tietoa niistä summista, niin summissa oli todella iso ero, ja siksi Kauhavankin varuskunnan lakkauttaminen on asetettava aivan uuteen päivänvaloon, kun näitä tietoja on nyt uudelleen tullut esille. Siksi näen perustelluksi sen, että puolustusvoimauudistus tulisi laittaa uudelleen valmisteluun ja katsoa ne todelliset syyt, millä perusteella me Suomessa varuskuntapaikkakuntia jatkossa ylläpitäisimme, ja katsoisimme, mikä on meille se oikea varuskuntaverkosto, millä me Suomessa nuoria miehiä ja naisia sitten jatkossa kouluttaisimme. Siksi on helppo yhtyä edustaja Tiilikaisen täällä esille ottamiin epäluottamuslausesanoihin.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kataisen hallituksen aikana Suomessa on omaksuttu uusi poliittinen kulttuuri: mennäänpä heilauttamalla opposition yli. Suuret uudistukset on laitettu valmisteluun ilman parlamentaarista asioiden käsittelyä ja valmistelua, ja tässä sitä sitten ollaan — siis sama asia pätee niin kuntauudistukseen, vaalipiiriuudistukseen kuin myös puolustusvoimauudistukseen. Kun tänään olemme saaneet kuunnella Helsingissä pidetyn kuntakierroksen saldoa, niin ei sieltä kovin paljon taputuksia hallitukselle ole tullut. (Ulla-Maj Wideroos: Onko sekin ollut salainen?) Näissä asioissa, siis näissä kolmessa edellä mainitussa suuressa kysymyksessä, on aina paikallaan — ja erityisesti silloin, kun puhutaan isänmaan puolustuk-seen liittyvistä kysymyksistä — että koko kansa, siis poliittinen järjestelmä, eduskunta, on siinä laajasti mukana. Tässä suhteessa tämän asian käsittely on lähtenyt kulkemaan jo väärällä lailla eteenpäin — tai ainakin niin, että siinä on rikottu ne entiset periaatteet, joidenka pohjalta tämä on tehty.

Viime vaalikaudella erityisesti kokoomuksen taholta sanottiin — muun muassa ministeri Häkämies lausui sen — jo etukäteen, että selontekoa ei puolustusasioista tarvittaisi ollenkaan, ja tämä lähtökohtaisesti jo kuvasti sitä, että eduskunta halutaan ohittaa suurissa päätöksissä. Tässä suhteessa on kyllä eduskunnan ryhtiliikkeen paikka (Johannes Koskinen: Keskusta oli silloin hallituksessa!) sen suhteen, niin että näin ei jatkossa pääse käymään. Tämä on iso periaatteen kysymys, ja mielestäni yhdenkään eduskuntapuolueen ei tulisi missään tilanteessa lähteä tästä tinkimään.

Arvoisa puhemies! Se, että Uudenmaan Prikaatin asema käsitellään uudelleen presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa, ei ole vastaus siihen luottamuspulaan, mikä nyt on syntynyt ainakin ministeri Wallinin ja eduskunnan välille. Olen hyvin tarkkaan kuunnellut ministeri Wallinin puheenvuoroja ja myös vastauksia ja olen havainnut, että hän vastaa hyvin tarkasti vain esitettyyn kysymykseen tai kulkee hiukka reunasta läpi. Kun ministeri Wallin ei ole valitettavasti itse tässä paikalla ja uskon kuitenkin, että tiedotusvälineet tätä asiaa setvivät eteenpäin, niin on syytä esittää hänelle kysymys siitä, miksi ministeri Wallin ei ole voinut avoimesti kertoa eduskunnalle ohjanneensa puolustusvoimauudistusta: Miksi tuota ei ole voinut kertoa heti alun perin? Miksi sitä ei ole voinut kertoa hallitukselle? Miksi sitä ei ole voinut kertoa Utvan kokouksessa? Miksi sitä ei ole voitu kertoa eduskunnassa, ilman että sitä edes kysytään tai yritetään tinkiä tai saada siihen jollakin lailla vastaus?

Jos ministeri olisi kertonut alun perin sen, että ilman muuta meillä pitää olla myös ruotsinkielistä koulutusta Puolustusvoimissa ja hän on omalta osaltaan ollut vaikkapa Dragsvikin kohdalla ohjaamassa Puolustusvoimia tekemään sen kaltaisen pohjaesityksen, (Ulla-Maj Wideroos: Hän on vastannut kysymyksiin!) että tuo Dragsvik sitten säilyy, niin tätä keskustelua ei eduskunnassa olisi käyty ollenkaan. Eli kyllä ministerin velvollisuus on vastata muuhunkin kuin mitä ehkä just jossakin yhteydessä satutaan eksaktisti kysymään, ja avata koko kokonaisuus, ja tässä suhteessa on ihan ilman muuta selvää ja ilmeistä, että eduskuntaa on harhautettu. Tätä ei voi perustella esimerkiksi sillä, että asioiden valmistelu on ollut ainakin jossakin mitassa salaista. Mitä salaista siinä ainakaan sen jälkeen on, kun on tuotu eteen ne päätökset, joilla puolustusvoimauudistusta sitten eduskunnassakin on käsitelty? Tässä mielessä tuo kysymys ministeri Wallinille on edelleenkin paikallaan. Miksi ette ole voinut avoimesti kertoa eduskunnalle jo tuon päätöksentekoprosessin yhteydessä, että olette ohjannut puolustusvoimauudistusta poliittisilla perusteilla?

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Varuskuntien lakkautusten ja puolustusvoimauudistuksen ongelma ei missään tapauksessa ole se, että yksi ministeri antoi poliittista ohjausta. Keskustan eduskuntaryhmä on vaatinut, että koko eduskunta olisi voinut antaa poliittista ohjausta, (Seppo Kääriäinen: Kyllä!) että uudistus olisi valmisteltu parlamentaarisesti, jolloin poliittinen ohjaus olisi ollut eri puolueista ja kaikista yhteiskunnan näkökulmista tulevaa, ei vain yhden ministerin hyvin kapea-alaista poliittista ohjausta.

Täällä jäi puolustusministeri Wallinilta vastaamatta kysymykseen, päättikö hän, ettei parlamentaarista valmistelua tule, vai päättikö koko hallitus, että parlamentaarinen valmistelu sivuutetaan tällä vaalikaudella yhteiskuntaa laajasti ravistelevissa uudistuksissa, kuten kuntamullistuksessa, vaalipiirijaossa tai puolustusvoimauudistuksessa varuskuntien lakkautuksineen. Oliko se koko hallituksen linja vai valitsiko puolustusministeri sen, että parlamentarismi sivuutetaan? Tätä kysymystä on aiheellista kysyä, koska äsken tämä parlamentti, maan ylin päättävä elin, kävi keskustelua yhden parlamentarismin vahvimman puolustajan, emeritapuhemies Uosukaisen, silmien alla. On oikea päivä puolustaa eduskunnan asemaa, toivottavasti myös kokoomus muistaa jatkossa parlamentarismin merkityksen.

Arvoisa puhemies! Tässä on niin ikään käynyt ilmi, että hallituksen vastatessa edustaja Jussi Niinistön allekirjoittamaan välikysymykseen tuo hallituksen vastaus perustui sille virheelliselle olettamalle, että mitään poliittista ohjausta koko hankkeessa ei ole annettu. Siis hallituksen vastaus eduskunnalle perustui virheelliseen olettamaan, ja sen olettaman perusteella pääministeri täällä tunteella vakuutti eduskunnalle, että on absoluuttinen fakta, ettei poliittista ohjausta annettu. Kun koko hallituksen vastaus, jolle hallituspuolueiden edustajat ovat luottamuksensa antaneet nappia painamalla, on perustunut harhauttamiseen, virheelliseen tietoon, on oikeutettua kysyä, milloin hallitus aikoo tuoda korjaavan esityksen, jotta eduskunta voi kaikkien tiedossa olevien asioitten vallitessa pohtia asiaa uudelleen.

Tässä on noussut joitakin auki olevia kysymyksiä. Parlamentarismin sivuuttamisesta päättäminen on niistä yksi. Ja kun pääministeri ja valtiovarainministeri ja ilmeisesti myös muut hallitusryhmien puheenjohtajaministerit ovat tunteneet tulleensa harhaanjohdetuiksi Utvassa, niin onko nyt todella näin, että hallitusneuvotteluissa ei sovittu mitään Dragsvikin varuskuntaa koskien tai missään muussa vaiheessa puolustusministeri ei informoinut toisia hallituspuolueita poliittisesta ohjauksesta? Se ärtymys, mikä on hallitusryhmien puheenjohtajien ja edustajien julkisista lausunnoista ollut nähtävissä viime päivinä, kertoisi aidosta ärtymyksestä, aidosta tietämättömyydestä, mutta jos keskeinen hallituskumppani salaa tämänkaltaiset asiat, miksei se ärtymys, pettymys johda toimenpiteisiin hallituksen sisällä? Tämä hiertää ja pohdituttaa minua, arvoisa puhemies.

Kokoomus ja kokoomuspuolueen edustajat pääministeri Katainen mukaan lukien ovat olleet aivan hiljaa tänään. En tiedä, onko teillä sisäisessä pohdinnassa, mitä aiotte huomenna vastata, vai muutenko asia nyt painaa, mutta olisi ollut mukava kuulla myös teidän näkemyksiänne tästä olemassa olevasta tilanteesta. Ehkä niihinkin joskus myöhemmin tulee sopiva paikka ja aika, toivottavasti.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Minunkin on aloitettava siitä, että saimme juuri aikaan perustuslain muutoksen, jolla parlamentarismia piti todellakin vahvistaa. Kyllä hallituksen linja näissä suurissa kysymyksissä, jotka vaikuttavat koko yhteiskuntaan, tuhansiin, tuhansiin ihmisiin, näyttää nyt olevan aivan toinen. Parlamentarismi ei todellakaan näillä toimilla vahvistu, ei ainakaan tämä eduskunnan parlamentarismi.

Ministeri Wallin puhui tuossa omassa puheenvuorossaan pandoran lippaan aukaisemisesta, että pandoran lipas olisi auennut, jos Dragsvikin säilyttämisen poliittinen ohjaus olisi kerrottu avoimesti eduskunnalle. Kyllä nyt kävi niin, että pandoran lipas avautui nimenomaan sen vuoksi, että tätä puolustusvoimauudistusta, varuskuntien lakkautuslistaa, ei tarkasteltu eikä tuota työtä valmisteltu parlamentaarisesti, ja siksi, että ministeri Wallin harhautti aivan selvästi eduskuntaa väittäessään, että varuskuntaratkaisut tehtiin vain ja ainoastaan maanpuolustuksellisista tarpeista ja että poliittisella ohjauksella ei ollut minkäänlaista roolia tässä valmistelussa. Ministerin vastaukset täällä salissa äsken olivat kyllä melkoista saivartelua.

Pääministeri Kataisen pitää mielestäni myös viipymättä kertoa eduskunnalle, miksi hän väitti valmistelun epäpoliittisuuden olleen absoluuttinen fakta, kun nyt kaikki tiedämme, että se oli kaikkea muuta.

Puolustusvoimauudistus on niin iso asia, että se on nyt kyllä keskeytettävä ja aloitettava puhtaalta pöydältä ja parlamentaarisesti. Tämä uudistus ja tämä hässäkkä, mikä tässä on syntynyt, on sellainen farssi, että kyllä eduskunnan pitää saada faktat pöytään ja perustelut ja päästä itse vaikuttamaan siihen, millainen tästä suuresta ja tarpeellisesta uudistuksesta tulee.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Olisin tehnyt ministeri Wallinille kaksi kysymystä, mutta hän poistui, vaikka täällä käsitellään hänen ja maan kannalta erittäin tärkeää asiaa. Paheksun ministerin ylimielistä asennetta.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Tällainen yhtä ministeriä koskeva epäluottamuskeskustelu on harvinaista, ja ehkä näissä pelisäännöissäkin on vähän kehittämisen varaa. Olisi varmasti ollut keskustelulle eduksi, jos olisi sallittu vastauspuheenvuorot muillekin kuin ministeri Wallinille tuossa keskustelun ydinkohdassa, olisi nopeammin edetty tässä varsinaisessa pääasiassa, sen selvittelyssä — se puhemiesneuvostolle terveisinä.

Täällä edustaja Kääriäinen ja monet muut keskustasta ovat perustellustikin kaivanneet parlamentaarista selontekoa turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta ja puolustusvoimauudistuksesta. Nyt on varmaan muistutuksen sana paikallaan: Sosialidemokraatit esittivät 2010, muistaakseni alkusyksystä, että kun on tiedossa ison puolustusvoimauudistuksen tarve, on syytä asettaa parlamentaarinen komitea valmistelemaan sitä, siis jo ennen vaaleja, jotta saadaan sitä aikaa. Puolustusvoimien johto tuolloin kaikille puolueille informoi, että on menossa tällaisen ison uudistuksen valmistelu ja nyt sitten pitäisi niistä askelmerkeistä koettaa sopia tulevaakin hallituskautta koskien, miten päästään sitten ripeästi toteuttamaan välttämättömiä osia niistä.

Tuolloin keskusta oli hallituksessa, 2010, ja hallituksessa ei asetettu tätä valmistelua ja siinä lähdetty liikkeelle. Varmaan silloinen puolustusministeri oli keskeisessä roolissa, mutta eipä silloin keskustakaan sitä kauheasti tukenut, tällaista ajatusta. (Seppo Kääriäinen: Olisi sen ehtinyt myöhemminkin tehdä!) Se olisi tuonut sitä aikaa ja vanhojen perinteiden mukaista menettelytapaa, että ensin tehdään pohjatyö parlamentaarisessa valmistelussa, seurantaryhmässä tai komiteassa ja sitten hallitus valmistelee itse selontekolinjat ja -tekstit.

Tällä kertaa siis vielä hallitusneuvottelujen venyminen johti siihen, että tuo aika kävi niukaksi. Varmaan pitkälti Puolustusvoimien johdon toiveesta sitten nykyinen hallitus ja sen puolustusministeri päätyivät tähän malliin, että ei tullut tämmöistä varsinaista parlamentaarista esivalmistelua, kaikkia puolueita koskevaa, vaan tuli tällainen kavennetumpi kontaktiryhmä, ja sillä ei ollut roolia tuon puolustusvoimauudistuksen sisällön määrittelyssä. Tämä oli siis yksi poikkeus tällä kertaa, kun on todella isosta uudistuksesta kysymys: ei ollut tätä edeltävää, kaikkia puolueita kattavaa valmistelua. (Seppo Kääriäinen: Historian suurin muutos!)

Toinen poikkeus menettelyissä oli sitten se, koskien hallituksen sisäistä työtä, varmasti johtuen tästä uudistuksen laajuudesta ja poikkeuksellisesta luonteesta ja ehkä myös hallituksen laajasta kokoonpanosta, että hallituksen sisällä oli sitten päätetty, että tätä valmisteluvaltaa delegoitaisiin poikkeuksellisen vahvasti upseerien, Puolustusvoimien, Pääesikunnan käsiin. Tässähän kysymys on sitten siitä, pitivätkö hallituksen sisäiset pelisäännöt tuossa valmistelussa, ja sitä taitaa paraikaakin olla ministeri Wallin tuolla hallitusryhmissä puimassa.

Aikaisemmilla kierroksillahan — minullakin on parilta kierrokselta kokemusta — hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta on käsitellyt Puolustusvoimissa tehtävien uudistusten sisällöt, perusteet puolustusministerin esittelystä. Siellä on käyty sitten ihan varuskunta- ja joukko-osastokohtaisesti läpi, ovatko ne perusteet kestäviä ja minkälaiseen lopputulemaan on päädyttykään. Tällä kertaa siis hallituksen sisällä oli käsittääkseni sovittu, että luotetaan siihen, mitä Pääesikunnassa valmistellaan, ja se tuodaan sellaisenaan läpi Utvan sen tarkemmin sitä lähtemättä puimaan.

Nyt sitten tässä puolustusministerin rooli on herättänyt näitä kysymyksiä. On ollut poikkeuksellisen herkkä luottamussuhde myös hallitusryhmien sisällä siinä, noudatetaanko niitä sisäisiä pelisääntöjä vai ei. Julkisuuteen päin tämä tietysti on myöskin ollut korostetun herkkää: silloin pitää myös suuren kansan tietää, kuka päätöksenteon sisällön on määritellyt, jotta voidaan tämmöiset vastuusuhteet myöskin määritellä sen julkisen keskustelun kautta.

Tässä tilanteessa korjaavat toimet ovat välttämättömiä, ja tuo nyt on tietysti vähimmäisvaatimus, että valtioneuvoston Utvassa asiaa käsitellään uudelleen.

Ottaisin esille myös toisen täydentävän ja korjaavan toimen. Tuon parlamentaarisen kontaktiryhmän on tosissaan tultava mukaan vaikuttamaan itse turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon linjauksiin, tulla dialogiin hallituksen kanssa sen valmistelussa, jotta koko poliittinen kenttä saa näkemyksensä mukaan tämmöisessä kansallisesti tärkeässä kysymyksessä. Tällainen parlamentaarisen kontaktiryhmän työn rytminvaihdos ja vahvistaminen on käynnistetty, ja toivottavasti se saa nopeasti myös konkreettisia tuloksia.

Nämä täydentävät kertausharjoitukset niin Utvassa, hallituksen piirissä, kuin sitten koko parlamentaarisella kentällä tuon kontaktiryhmän kautta ovat välttämättömiä. Niistä ei varmaan kellekään lisää natsoja tule, mutta ehkä niillä vältetään tulevat virheet.

Thomas Blomqvist /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Tämä käsittely tuli ainakin minulle yllätyksenä, ja ymmärsin myös, että kaikille muillekin, mukaan lukien ministeri Wallin. Ministeri Wallin kuitenkin keskeytti oman tiedotustilaisuutensa ja tuli tänne eduskuntaan keskustelemaan tästä erittäin tärkeästä asiasta, siitä olen erittäin iloinen. Aivan kuten tässä edustaja Koskinen sanoi, nyt Wallin taitaa olla muualla keskustelemassa tästä asiasta, mutta kuitenkin hän oli täällä aika pitkään.

Kun tässä nyt puhutaan tästä parlamentaarisesta käsittelystä, niin kyllähän se on niin, että koko hallitus on päättänyt, miten näitä asioita käsitellään. Siitä voidaan olla eri mieltä, olisiko pitänyt tätä parlamentaarista käsittelyä jollakin muulla tavalla tehdä, mutta näin hallitus on päättänyt. Sitä tietysti myös arvioitiin silloin, kun käytiin tämä välikysymyskeskustelu ja hallitus sai eduskunnalta luottamuksen. (Seppo Kääriäinen: Totta kai se sai luottamuksen!)

Siitä olen edustaja Koskisen kanssa samaa mieltä, että nyt kun turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelu on käynnissä, niin pitää kyllä vahvistaa tämän kontaktiryhmän roolia ja näin ollen myös parlamentaarista ulottuvuutta tässä tärkeässä työssä.

Mutta nyt tällä hetkellä, tänään, keskustellaan ja huomenna äänestetään yksittäisen ministerin luottamuksesta. Täällä on väitetty, että ministeri Wallin on harhauttanut. Ministeri itse pyysi tarkentamaan, yksilöimään, missä kohtaa hän on harhauttanut. Ministeri on myöntänyt — mikä on varmaan tämän keskustelun perusteella totta — ettei hän ole kertonut tarpeeksi, mutta se on eri asia kuin harhauttaminen. (Seppo Kääriäinen: Ei se ole niin! — Ulla-Maj Wideroos: On se!)

On varmaan syytä näin jälkikäteen todeta, että olisi voinut kertoa enemmän. Ainakin tämän keskustelun perusteella täällä on kysymyksiä, joihin ei ole saatu vastauksia. Mutta kuitenkin, kuten tässä aikaisemmin sanoin, ministeri Wallin sanoi, että tämän puolustusvoimauudistuksen ratkaisumallin perustana on puolustusministeriön ohjaus uudistuksen tavoitteiden ja reunaehtojen osalta. Sen hän on eduskunnan edessä eduskunnalle sanonut. Sitten hän on myös sanonut, että on vaikea mennä näitten yksittäisten varuskuntien tilanteisiin, mitä tässä on mainittu, siis silloisessa debatissa, niin perusteltua kuin se onkin, koska tilanne vaihtelee hyvinkin paljon varuskunnasta varuskuntaan, mitkä ovat ne perustelut siellä taustalla.

Minä olen lukenut pöytäkirjat tästä välikysymyskeskustelusta, joka käytiin siis 29. päivä helmikuuta, ja muuta en ole löytänyt, mikä voisi viitata tähän, eikä kukaan tässä salissa tänään ole myöskään voinut osoittaa, missä kohden hän olisi harhauttanut. (Jussi Niinistö: Yhdeksäs helmikuuta!) — Torstaina 9. helmikuuta suullisella kyselytunnilla Wallin vastasi edustaja Oinosen kysymykseen. Oinonen kysyi: "- - lopettamalla Pohjois-Karjalan Prikaati ja kielipoliittisin perustein säilytetään ruotsinkielinen Dragsvikin varuskunta, kun teidän valintanne, ministeri Wallin, olisi voinut olla toinenkin ja päinvastainen?" Oinonen kysyi näin.

Wallin vastasi — tässä oli todennäköisesti ollut myös muita kysymyksiä, koska vastaus kuuluu näin — (Markku Rossi: Kysymys oli vähän väärä!) "On selvää, että kiltatoiminta, muun kaltainen toiminta, joka on ollut käynnissä näitten varuskuntien ja yksiköitten ympärillä, tulee jatkumaan ja sen pitää jatkua. Se on myöskin osa tätä maanpuolustushengen ylläpitämistä. Sen sijaan en pidä lainkaan sopivana sitä, että näitä kielipoliittisia asioita kytketään tähän päätökseen." (Jussi Niinistö: Siinä se on!) — Tässä oli tämä kokonaisuus, aivan.

Jatkan tätä siteeraamista. Wallin on sanonut: "Huomaan, että oli medioissa edustaja Niinistön sanoin ’epävarma ja vahvistamaton tieto’ siitä, että ministeri on saanut valita Pohjois-Karjalan Prikaatin tai Dragsvikin välillä. Voin yksiselitteisesti ilmoittaa, että tällaista vastakkainasettelua ei missään vaiheessa ollut." Näin siis ministeri Wallin silloin edustaja Oinosen kysymykseen ja myös tähän, mitä edustaja Niinistö oli sanonut julkisuuteen. Tämän ministeri on sanonut.

Vielä kertaalleen: Minä en löydä näistä pöytäkirjoista yhtään kohtaa, jossa voisi sanoa, että ministeri olisi harhauttanut. Sen ministeri itse on myöntänyt, ettei ole kertonut tarpeeksi, ja tämän keskustelun perusteella näin ilmeisesti on.

Ulla-Maj Wideroos /r:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan edustajat Koskinen ja Thomas Blomqvist jo kommentoivat sitä, mistä itse ajattelin sanoa. Nimittäin kun syytetään ministeri Wallinia siitä, että hän on ylimielinen, kun hän jätti tämän salin, niin silloin kannattaa tarkistaa, missä hän on. Hän on tässä talossa eräässä toisessa kokouksessa keskustelemassa näistä samoista asioista. Minun mielestäni se on kohtuutonta, että häntä tällä tavalla syytetään.

Sitten, mitä tulee siihen asiaan, mitä hän on ohjannut tai ei ole ohjannut, kyllä moni teistä täällä tietää aikoinaan ministereinä olleina, että virkamiehet usein, viikoittain, kysyvät, millä tavalla tätä kirjausta hallitusohjelmassa pitää tulkita, ja ministeri vastaa, ja niin on ministeri Wallin tehnyt myöskin tässä tapauksessa.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Muistamani mukaan ministeri Wallin on ministeriaitiosta vakuuttanut, että Dragsvikin varuskunnan säilyttämiseen ei vaikuttanut kielipolitiikka. Myöhemmin hän on korjannut lausuntoaan ja myöntänyt, että hän on käyttänyt poliittista ohjausta asiassa. Koska ministeri on ministeriaitiosta vakuuttanut yhtä ja myöhemmin korjannut asian toiseksi, en ainakaan minä enää ole vakuuttunut siitä, onko tämä varuskuntauudistuksessa ainoa asia, joka todellisuudessa onkin erilainen kuin mitä ministeri Wallin on edustajille kertonut. Pelkään pahoin, että ei taida olla. Tämän takia koko varuskuntauudistus on avattava uuteen, läpinäkyvään tarkasteluun.

Pidän myös erittäin outona sitä, että Puolustusvoimain rakenneuudistuksesta tehtyä välikysymystä käsiteltäessä ministeri Wallin ei sanallakaan maininnut, että Puolustusvoimat on hankkinut Horneteihin risteilyohjuksia 180 miljoonan arvosta. Uskon, että Wallin tiesi ohjushankinnoista jo välikysymyskeskustelussa.

Arvoisa herra puhemies! Minä kannatan edustaja Tiilikaisen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vakava asia on käsittelyssä. Tässä on nyt kysymys siitä, että jos ministeri olisi jo alun pitäen kertonut, että hän on käyttänyt poliittista ohjausta, niin tämä asia olisi ollut aika paljon helpompi käsitellä, mutta kun hän on nyt kierrellyt ja kaarrellut eikä ole sitä tunnustanut ja kun täällä on painotettu sitä, että tämä on Puolustusvoimien juttu ja politiikalla ei ole tässä mitään tekemistä, niin minulla on tässä Puolustusvoimain komentajan Ari Puheloisen tekstiä. Hän toteaa: "Tämä ei ole Puolustusvoimien juttu. Tämä on poliittinen päätös. Puolustusvoimilla ei ole mitään vimmaa supistaa itse itseään ja ajaa maanpuolustushenkeä alas." Eli tässä on laajempi kysymys tässä asiassa.

Sitten näitä asioitahan voi lähestyä monella eri tapaa ja ottaa sieltä täältä tekstiä esille. Tosiasiassa tässä komentaja Puheloisen vastauksessa oikeuskanslerille todetaan näin: "Uudenmaan Prikaatin asema on ollut esillä jo ennen puolustusvoimauudistuksen suunnittelua Merivoimien sisäisessä uudistussuunnittelussa." Puolustusvoimat on käynnistänyt tämän suunnittelun Dragsvikin osalta jo aikaisemmin, kun Merivoimat sijaitsee Upinniemessä, varusmieskoulutuksen siirtämisestä Upinniemeen, kunnes ministeri Wallin puuttui peliin, eli on ollut jo varsin pitkällä tämä valmistelu, ja se olisi täyttänyt nämä kielilain vaatimukset aivan täysin.

Se, mitä on kukin ohjannut ja mitä on sanonut, on hyvin mielenkiintoista. Samassa asiakirjassa todetaan: "- - puolustusministeriön virkamiesjohto on valmistelun aikana antanut Puolustusvoimien ja Pääesikunnan johdolle tietoa, joka on tulkittu ohjaukseksi - -." Eli se on antanut sitä tietoa — sitä ei ole pyydetty — jossa on annettu ymmärtää puolustusministerin tahtovan, että Uudenmaan Prikaatin asemaan ja sijoituspaikkaan ei tule tehdä muutoksia nykytilanteeseen nähden. Tämä on selvää faktaa ja kirjoitettu näin.

Eduskunta on hämmentynyt siitä, että näitä asioita ei kerrottu rehellisesti suoraan etukäteen. Meidän olisi paljon helpompi ollut tällaisesta asiasta todeta, että tämä on ollut poliittinen päätös, piste, ja tätä epäluottamusta, joka on syvä tällä hetkellä täällä eduskunnan sisällä ministeriä kohtaan, ei olisi tarvinnut välttämättä avata, kun olisi vain aidosti ja rehellisesti kerrottu, mitä on tehty ja mitkä ovat olleet poliittiset tarkoitusperät.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Sellainen asia vielä, että on ensinnäkin todettava, että tämä hallituksen toiminta on ollut ylimielistä, ovat kysymyksessä kunta- tai puolustusasiat, samoin Kreikka-vakuuksien salailu kaikkine kassakaappeineen. Mutta nyt on tänä päivänä kyse siitä, annammeko huomenna — on kysymyksessä oppositio tai hallituksen edustajat — luottamuksen ministeri Wallinille. Ja jos näin on, että luottamus tulee, se tarkoittaa sitä, että harhaan johtaminen saa hallituksen piirissä jatkuvasti jatkua. Tuntuu siltä, että mitä eduskunnalla on tekemistä. Jonkinlaista vastuuta kyllä pitäisi olla ministereillä, ja tulee mieleen, että muutama vuosi sitten ei ollut kovin suuri asia, kun esimerkiksi Anneli Jäätteenmäki joutui ottamaan ja lähtemään hallituksesta. En tiedä, mitä hallitus tosiaan ajattelee eduskunnasta: kun ollaan virassa, niin ei ole väliä, puhutaan, mitä tahdotaan. Kyllä se tämän päivän keskustelu on jälleen sen osoittanut.

Pentti  Oinonen  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Blomqvist ei löydä sellaista kohtaa eikä tiedosta sitä, olisiko ministeri Wallin harhauttanut, mutta mitä se muuta voi olla kuin harhauttamista, jos ekana ministeri kertoo, että Dragsvikin säilyttäminen ei ollut kielipolitiikasta johtuvaa, seuraavana päivänä hän sitten kertoo yleisölle ja tiedotusvälineille, että se oli kielipolitiikkaa, ja seuraavana päivänä hän kertoo, että se oli perusoikeudellinen päätös? Mitä muuta tämä on kuin tietoista harhauttamista? Kertokaa se meille, edustaja Blomqvist.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Minusta edustaja Tiilikainen kuvasi täällä hyvin tätä tilannetta. Hän toi esille sen, että kyse on hallituksen vastauksesta eduskunnalle. Taisi moni muukin edustaja tätä näkemystä tuoda esille. Esimerkiksi silloin 29. helmikuuta täysistunnossa on vastaus eduskunnalle tähän välikysymykseen annettu, ja tilanne on muodostumassa nyt sellaiseksi, että joko sitten hallitus on harhauttanut tai ministeri Wallin. Ainakin näistä tämänpäiväisistä puheista päätellen täällä lähinnä ministeri Wallin puolustaa itse itseänsä ja ryhmätoverinsa siinä ehkä vielä mukana, mutta ei noin muuten ole näkynyt kauheasti tukea hallituksen sisältä tulevan. Huomennahan se sitten lopulta nähdään, mutta en tiedä, mikä on se totuus. Mitä tarkoitetaan näpelöinnillä? Mitä tarkoitetaan kielipoliittisilla perusteilla? Mitä hallitus... (Välihuuto) — Se on hallituksen ongelma, ei se ole meidän ongelmamme täällä. Hallitus tässä nyt päättää, lähteekö se kokonaisuudessaan vai lähteekö ministeri Wallin, ja joka tapauksessa tämä puolustusvoimauudistus pitää käsitellä uudestaan.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Pari näkökohtaa myöskin meidän puoleltamme tähän keskusteluun, niin kuin sen olen nähnyt ensinnäkin hallitusneuvottelujen näkökulmasta ja sitten tietysti myöskin tätä parlamentaarisen kontaktiryhmän perspektiiviä pitkin.

Ensin kuitenkin ehkäpä se, että sanonnasta "kansallinen konsensus" on tietysti aika monta määritelmää ja aika moni määritelmä pitää vielä kohtuullisesti paikkansakin, mutta kaikille joka tapauksessa muodostuu ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, puolustuspolitiikasta puhuttaessa selvä vaikutelma siitä, että koetetaan etsiä yhteistä tahtoa. Mitä tulee nyt käsiteltävänä olevaan aihekokonaisuuteen, niin pitkä historia kulkee parlamentaaristen komiteoiden kautta siihen, että on tultu tällaisiin Puolustusvoimien selontekomenettelyn kaltaisiin ratkaisuihin, joka on ollut huomattavasti joustavampi ja ikään kuin ketterämpi tapa vanhoihin puolustuskomiteoihin verrattuna. Mutta minä luulen, että pitkä kantama on palvellut ei vain Puolustusvoimien tarvetta, vaan myös Suomen ulkopolitiikan tarvetta, (Seppo Kääriäinen: Kyllä!) pyrkimyksenä löytää "yhteissietämys", joka saattaa olla eräs suomennos, ikään kuin egen produktionina ilmaistuna (Naurua) — siitä, mitä "yhteissietämys" tarkoittaa, voin sanoa, että se on varmaan yhtä ymmärrettävissä kuin "kansallinen konsensuskin". Mutta sodan jälkeisen ulkopolitiikan kannalta uskon, että se on ollut tasavallan kannalta oikea pyrkimys, enkä näe kovin suuria, merkittäviä sitä puoltavia seikkoja, että siltä raiteelta pitäisi jotenkin pysyvästi tässä suhteessa poiketa.

Parlamentaarinen seurantamekanismi on käsitellyt asioita aika yksityiskohtaisesti. Oma käsitykseni vilpittömästi, arvoisa herra puhemies, siitä seikasta, miksi tällä kertaa parlamentaarinen seuranta ja ylipäätään parlamentaarinen valmistelukaan ei ollut mahdollista, on se, että Puolustusvoimat joutuivat hallitusneuvottelujen tuloksena hyvin nopeasti löytämään 200 miljoonaa euroa säästötoimina omalta hallintosektoriltaan. Ja se on kuulkaa rankka pieti, se on 10 prosenttia kutakuinkin, rapiat päälle, kun puolustusministeriö joutuu etsimään säästökohteita, jotta he pääsisivät siihen, mikä hallitusohjelmassa on heille velvoitettu. Se on poliittinen päätös, ja siihen Puheloinen viittaa tässä Reijosen siteeraamassa puheessa. Se on poliittinen ratkaisu, se 200 miljoonaa, ja se tulee hallitukselta, se on poliittinen päätös, ei Puolustusvoimien päätös. Komentaja on siinä mielestäni täysin oikeassa, se ei ole Puolustusvoimien ratkaisu, vaan se on poliittinen päätös. Mutta he tekevät, niin kuin Puolustusvoimien tapana ja puolustusministeriönkin tapana on, hyvin säntillisesti, nopeasti ja tehokkaasti sen, mikä tehtäväksi on annettu. Ja sen takia tässä ei menty ikään kuin pitkää tietä pitkin, pitkän kaavan mukaisesti, tähän ratkaisuun vaan päinvastoin tämänkaltaisella menettelyllä, jota tässä noudatettiin.

Siitä voidaan olla sitten montaa mieltä, olisiko tässäkin pitänyt mennä pitkää tietä pitkin vai ei, mutta on samalla huomioitava, että ei tämä uudistus tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta myöskään, sillä Puolustusvoimat ovat jo ainakin kymmenen vuotta osanneet henkisesti varautua siihen, että tämäntyyppisiin supistustoimenpiteisiin tullaan menemään ja että he joutuvat samalla ei vain supistamaan, mikä on uusi asia, vaan ennen muuta etsimään tehokkaampia toimintatapoja puolustusvalmiutemme ylläpitämiseksi. Mutta tämä 200 miljoonaa on syytä muistaa, kun mietitään, miksi tässä ei käytetty kovin laajaa valmistelupohjaa vaan piti nopeasti ja tehokkaasti löytää tuloksia.

No, sitten toinen asia, herra puhemies, on se, että pitäisin itse asiassa aika erikoisena ja melkeinpä mahdottomana, jos asianomainen ministeri ei tuntisi poliittista mielenkiintoa hallinnonalansa aivan keskeisimpään ydinkysymykseen, joka on tämä puolustusvoimauudistus ja siihen liittyvät säästötoimenpiteet. Ministeri suoraan sanottuna laiminlöisi suoranaiset tehtävänsä, ellei hän tuntisi mitään mielenkiintoa siihen, mitä hänen ministeriössään tapahtuu, ja tämä on giganttinen muutos heidän hallintosektorillaan. On päivänselvää, että ministeri Wallin on täysin luonnollisella tavalla seurannut tätä, sparrannut varmasti tätä uudistusta sen eri vaiheissa. Tämä pitää ymmärtää lähtökohtaisesti, eikä ikään kuin täällä tulla pyhimyksen kruunu pään yläpuolella ihmettelemään sitä, että ohhoh, tässä on tapahtunut poliittista ohjausta tai poliittista mielenkiintoa tähän.

Se on eri asia, kuinka paljon hän on vaikuttanut tämän uudistuksen sisältöön. Käsitykseni on se, että sellainen avoin kysymys, josta tämä ikään kuin kiista on noussut, on Dragsvikin kysymys. Täällä on tietenkin esitetty, kaikki tiedämme, ystävästäni edustaja Niinistöstä lähtien on esitetty, useita kertoja på skoj näkökantoja, että Dragsvik voitaisiin siirtää Kontiorantaan jne. jne. (Perussuomalaisten ryhmästä: Kotkaan!) — ei kannata nyt kaikkiin yksityiskohtiin mennä, me ymmärrämme hyvin, että politiikkaan täytyy mahtua huumoriakin. Mutta oikeasti vaihtoehtoja ovat käytännössä olleet vain se, että Dragsvik säilyy nyt tässä vaiheessa, siis vuonna 2012 tehtävällä ratkaisulla, itsenäisenä tills vidare, ja se, että se yhdistetään Upinniemeen. Tämä on, jos ollaan ihan rehellisiä, se ydinkysymys.

Onko ministeri tähän puuttunut, sitä minun on täysin mahdotonta sitä sanoa. Vaikka olen valmistelijoiltakin, virkamiehiltä, sitä kysynyt, niin en ole tästä millään tavalla varma, onko tämänkaltaista puuttumista ministerin puolelta tapahtunut ikään kuin mahtimääräyksellä. Mutta tiedän samalla, että aivan yhtä perusteetonta on tulla sanomaan, että ilman ministerin vuorovaikutusta virkamiestensä ja valmistelijoittensa kanssa Dragsvik olisi sieltä poistunut. Minä haluan kuulla todellisuudessa sen perustelijan ja nähdä ne perustelut, jotka sanovat, että Wallinin puuttuminen siihen toi Dragsvikin tälle ikään kuin jatkavien varuskuntien listalle. En usko, että näin voi olla, eikä siitä ole ollut kysymys, onko ruotsinkielistä varusmieskoulutusta vai ei; se on selvää, että sitä on, se on hallitusohjelmassa, se on laissa, sekä kielilaissa että hallintolaissa.

Mutta Dragsvikin siirtyminen Upinniemeen ei ymmärtääkseni ollut aivan teknisistäkään syistä johtuen mahdollista. Siellä on 1 500 kaveria varusmieskoulutuksessa ja Upinniemessä on 1 800. Niitä ei panna yhteen tämän vaalikauden aikana. On toinen kysymys, mitä tulee tapahtumaan vuonna 2017. Luulen, että niiden, jotka haluavat silloin Dragsvikin pelastaa, kannattaa nyt tällä hetkellä olla valppaina vuotta 2017 koskien.

Sitten, puhemies, se poliittisesti kaikkein suurin ydinkysymys on se, onko hallitus puuttunut tähän asiaan poliittisesti, kun täällä on haastettu myöskin pääministeriä tässä suhteessa. Kyllä minun käsitykseni asiasta hyvin paljon keskusteltuani ja sitä seurattuani on se, että hallitus ei ole muuttanut pilkkuakaan Puolustusvoimien komentajan hallituksen ulkoasiainvaliokunnan kokoonpanossa eli Utvassa esittelemästä esityksestä. Ja muunlaista puuttumista tämän asian käsittelyyn, tiedän, ei ole tapahtunut pääministerin toimesta. Hän on ollut Utvassa niin kuin tasavallan presidenttikin, ja tämä Utva-käsittely ei ole muuttanut, toistan, pilkkuakaan siitä, mitä Puolustusvoimain komentaja on Utvalle ehdottanut. Tässä mielessä on täysin oikeutettua ollut pääministerin sanoa, että poliittista ohjausta ei ole tässä asiassa annettu, koska Utva on sen käsitellyt ja se on tehnyt siellä päätöksen, joka on tarkalleen sama kuin mitä Puolustusvoimain komentaja on sille aikaisemmin esittänyt. Näin ollen minusta ei kannata tehdä sellaisia kiistoja tähän meidän nyt käsiteltävään asiaamme, joita siinä ei käytännössä ole. Ymmärrän oppositiota, mutta toivon asiallisuutta, ja tämän vuoksi näen, että tässä ei ole luottamuskysymyksestä kysymys vaan täysin luonnollisessa järjestyksessä menneitten asioitten käsittelystä on puhe.

Ja vielä kerran sanon, että ellei ministeri olisi tuntenut mielenkiintoa tätä Dragsvik—Upinniemi-kysymystä kohtaan, niin maailmankirjat olisivat olleet sekaisin.

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Blomqvist korosti sitä, että koko hallitus on yksissä tuumin valmistellut varuskuntaverkon karsintaa. Hallituspuolueen edustajana hän epäilemättä tietää, mistä puhuu. Tämä kuitenkin asettaa mielestäni pääministeri Kataisen todella outoon valoon. Katainen, kuten tiedämme, vakuutti yksiselitteisesti, että lakkautuslista laadittiin vain maanpuolustuksellisista näkökohdista. Nyt me tiedämme, että yksiselitteisesti tämä ei pidä paikkaansa. Jos uudistus laadittiin siten kuin edustaja Blomqvist sanoo, yksissä tuumin, tämä merkitsee sitä, että pääministeri puhui tietoisesti epätotta. (Pentti Oinonen: Juuri näin!) Näinkö te väitätte, edustaja Blomqvist?

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Hongiston ja edustaja Saarakkalan ja eräiden muidenkin edustajien kanssa samaa mieltä siitä, että puolustusvoimauudistus on avattava uudestaan. Kansalaiset niin Kotkassa, Kontiolahdella, Jämsän Hallissa, Kauhavalla, Lahdessa kuin muuallakin haluavat oikeudenmukaista ja tasapuolista kohtelua.

Edustaja Reijonen siteerasi osuvasti Puolustusvoimain komentajan lausuntoa siitä, ettei Puolustusvoimilla itsellään ole mitään vimmaa supistaa itseään. Puolustusvoimauudistus on itse asiassa suuri leikkausohjelma, suurin sitten jatkosodan päättymisen. Se vahingoittaa suuresti itsenäistä puolustuskykyämme, ja kun on ministeri Wallinin viimeperjantaisen tunnustuksen myötä käynyt selväksi, että uudistusta on kielipoliittisesti näpelöity, on se pakko avata uudestaan kokonaisuudessaan, ei ainoastaan Dragsvikin osalta.

Mitä tulee ministeri Wallinin poissaoloon täältä, totean vain RKP:n edustajille, että ministerin tiedotustilaisuus on vasta alkamassa, se alkaa minuutin kuluttua. Se siirrettiin alkavaksi klo 17, joten ministeri olisi aivan hyvin voinut kunnioittaa eduskunnan täysistuntoa läsnäolollaan melkein tunnin verran. Onko poistuminen kuvaavaa ministerin asenteelle parlamentarismia kohtaan, sen saa jokainen vapaasti arvioida.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Meillä on itse säätämämme uusi perustuslaki ollut voimassa vajaan kuukauden. Tämä perustuslaki korostaa kaikissa käänteissään, sekä lain hengessä että sen kirjaimessa, parlamentarismin, eduskunnan, ensisijaisuutta kaikessa päätöksenteossa. Siksi on selvää, että siinä väistyvät tiedotustilaisuudet ja siinä väistyy kaikki muu toiminta, niin ministereiltä kuin kaikilta muiltakin, se on päivänselvä asia. Se on yksiselitteinen asia, ja siinä ei kannata yhtään sen enempää väittää vastaan. On hyvä, että me olemme näin saaneet nyt ministereille myöskin vähän siedätyshoitoa olla läsnä eduskunnassa silloin kun täällä läsnä pitää olla. Toivon, että entistä enemmän ministerit ottavat tämän asian huomioon myös tässä uuden perustuslain hengessä.

Puhemies! Toinen asia, mitä ihmettelen: Kun tämä nykyinen hallitus aloitti toimintansa, toimintatapa kyllä selkeästi muuttui edellisestä hallituksesta. Siinä tuli kuvaan mukaan salamyhkäisyys, se, että ohitetaan eduskunta mennen tullen ja ei oteta kyllä huomioon myöskään maakuntien perusteltuja kannanottoja ja tahtotiloja. Myöskin tämä on minusta perustuslain, vähintäänkin sen hengen, vastaista.

Mitä tähän puolustusvoima-asiaan tulee, niin hallitushan itse sanoi, että se on poliittista ohjausta antanut, nyt kuitenkin sen jälkeen, kun ensin totesi, että sitä ei ole annettu. Kyllähän tässä selkeä ristiriita ilman muuta on, eihän siitä mihinkään pääse. Se on selvää, että hallituksen on eduskunnalle puhuttava totta ja vain totta. Ei siihen riitä absoluuttinen totuus vaan vain totuus ja ainoastaan totuus.

Lars Erik Gästgivars /r:

Arvoisa puhemies! Kun on istunut tässä lähes 3 tuntia ja kuunnellut tätä debattia, niin tässä on mukava todeta lopuksi, että hyvä, että edustaja Oinonen loppujen lopuksi myöntää, ettei löydy eduskunnan pöytäkirjoista tekstiä, joka viittaa siihen, että ministeri Wallin olisi harhaanjohtanut eduskuntaa. Tämä on erittäin hieno asia, että hän nyt jo toteaa tämän.

Olen varma siitä, että mitään asioita tässä talossa ei etene ilman ministerin eikä ministeriön ohjausta. Varmaan näin on tässäkin asiassa. Tämä kuuluu nimenomaan demokratiaan. Emme kai me voi jättää vain virkamiehiä tekemään työtä? Kyllä kai myöskin ministerin täytyy olla jossain mukana näissäkin asioissa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Meillä Etelä-Pohjanmaalla ihmetyttää sellainen asia, että Kauhavan Lentosotakoulun lakkautus on noussut tänne listalle mukaan. Se on noussut sinne. Se on ollut yllätys meille, se ei ole ollut lakkautussuunnitelmissa aiemmin mukana. Ei ole pystytty osoittamaan näitä kustannussäästöjä, mitä tästä lakkautuksesta aiheutuu. Se herättää ison kysymysmerkin.

Samoin, kun on aiemmin sanottu, että eri nopeusluokkien lentokoneet eivät voi lentää samalla kentällä, on siirretty Vinka-koulutus Tikkakoskelle Kauhavalta. Nyt sitten tässä uudistuksessa kuitenkin esitetään myös Hawkien siirtämistä Tikkakoskelle, siis kentälle, jossa on eri nopeusluokan koneita ja myös siviililiikennettä. Eli kun näin on, että nämä vaihtoehtoiset laskelmat osoittavat tämän lakkautusesityksen täysin kannattamattomaksi, aiemmat argumentit eivät tunnu pitävän paikkaansa, ei ole myöskään mitään maanpuolustuksellista perustetta esitetty — tai sitten se on täysin salattu, mikä ihmetyttää toisaalta sekin — niin kyllä vain herää kysymys, onko tässä nyt käynyt niin, että Dragsvikin koulutuksen siirtämisestä mahdollisesti aikaan saatavia säästöjä, kun ei ole nyt Dragsvikin koulutusta sitten siirretty muualle, niitä näennäisiä säästöjä, on lähdetty hakemaan muualta ja todella kovalla kiireellä. Kyllä tämä Kauhavan lakkautusesitys saa tällaisen kysymyksen väkisinkin aikaan, ja mielestäni se kysymys on täysin oikeutettu, ja kun näin on, on selvää, että tämä puolustusvoimauudistus on avattava kokonaisuudessaan. Tässä ei nyt ole kyse mistään pelkästä Dragsvikistä vaan aika paljon muustakin Suomesta.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vuonna 2009 eduskunta on päättänyt, että tehtäessä laajoja uudistuksia Puolustusvoimissa tulee asia käsitellä eduskunnassa ennen päätöksentekoa. Nyt puhutaan sotien jälkeen suurimmasta Puolustusvoimia koskevasta uudistuksesta. Kataisen hallitus ei toiminut edeltäjänsä sopimalla linjalla, ja minä kysynkin, miksi ei toiminut. Jos asiaa olisi valmisteltu ja siitä olisi laajasti salissa keskusteltu, niin olisi vältetty tämänkaltainen keskustelu.

Eduskunta tuntee tarvetta keskustella asiasta, ja jos siihen ei anneta mahdollisuutta ennen päätöksentekoa, niin sitten päätöksenteon jälkeen, ja pahimmassa tapauksessa joudutaan tällaiseen erittäin ikävään keskusteluun. Tuskin nyt on kenenkään etujen mukaista tällaisista asioista puhua, mutta jos olisi tuotu tämä asia saliin ja puhuttu ennen päätöksentekoa selväksi, niin tältä olisi vältytty.

Thomas Blomqvist /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Ymmärsin asian niin, kun ministeri Wallin joutui poistumaan, että hän kuitenkin halusi olla mahdollisimman pitkään täällä salissa keskustelemassa meidän kanssamme, mutta sen jälkeen hänet pyydettiin toisen hallituspuolueen palaveriin, jossa tätä asiaa, sielläkin, käsiteltiin.

Edustaja Halla-aholle sanoisin, että ymmärrän kyllä ministeri Wallinin tuskaa. On varmaan aika vaikeata saada sanomaansa yksiselitteisesti menemään perille. En sanonut, tai ainakaan en tarkoittanut sanoa, että hallitus valmisteli uudistusta, enkä sitä, että hallitus on ottanut kantaa varuskuntien lakkauttamislistaan. Mitä halusin sanoa ja yritin sanoa ja luulen, että sanoin, että hallitus on päättänyt, miten näitä asioita käsitellään täällä parlamentaarisesti, elikkä tästä parlamentaarisesta käsittelystä ei yksin ministeri Wallin ole päättänyt, vaan siitä on vastuussa koko hallitus, ja tästä uudistuksesta käytiin sekä hallitusohjelmaa hyväksyttäessä että myöhemmin välikysymyskeskustelussa keskustelua ja hallituksen luottamus punnittiin täällä eduskunnassa myös näiltä osin.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä puolustellaan ministeri Wallinia tavallaan asiassa, joka ei ole tämän kysymyksen ydin. Edustaja Kanerva, tekin pesitte hallituksen pöytää puhtaaksi aiemmassa puheenvuorossanne. Se on tietysti totta, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta käsitellessään asiaa ei varmaankaan toteuttanut poliittista ohjausta — ei, koska se oli tehty jo aiemmin. Ja näin ollen tuo poliittinen ohjaus tapahtui valmistelun yhteydessä, kuten ministeri itsekin on sen todennut myöhemmin.

Nyt kysymys edelleenkin kuuluu, ja haluan sen tässä toistaa: Miksi sitten ministeri ei voinut alun perin myöntää sitä, että hän on käyttänyt sinällänsä aivan myös luonnollista ohjausvaltaansa tässä kysymyksessä? Miksi hän ei myöntänyt sitä? Miksi hän on kiertänyt sen? Tässä suhteessa tulee silloin esille myös kysymys, harhauttiko hän osaltaan eduskunnan ja muun julkisen sanan ohella myös hallitusta, koko ulko- ja turvallisuusvaliokunnan kokoonpanoa aina tasavallan presidenttiä myöten tässä suhteessa, kun ei kertonut, että hän on joltakin osin tätä poliittista ohjausta tehnyt. Tämä on ydinkysymys tämän epäluottamuksen suhteen, joka nyt on virinnyt, eikä se, jatkaako Dragsvik vai ei.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Minäkin tässä ytimessä haluan yrittää pysyä. Ohjauksen kertomatta jättäminen eduskunnalle alun alkuaan — sitä voi kutsua harhautukseksi taikka jollakin muulla nimellä, mutta se on tämän asian ydin ja epäluottamuksen aihe suhteessa ministeri Wallinin toimintaan. Menettely, joka tässä on ollut nähtävillä, aiheuttaa tämän epäluottamuksen ja ankaran kysymyksen. Totta kai komentajan esitys Utvassa on ollut käsittelyn pohjana, mutta se sisältää jo sen poliittisen ohjauksen, joka on saatu sen valmistelun aikana, niin kuin kenraali Puheloisen lausuntokin kertoo. Tämä on asia yksi.

Toinen asia ihan lyhyesti edustaja Kanervan sinänsä ihan hyvään puheenvuoroon liittyen: Minä olen kyllä eri mieltä siitä selonteon tekemisen mahdollisuudesta viime kesän jälkeen jouluun mennessä. Siis käsillä on sotien jälkeisen ajan suurin uudistus ja muutos Puolustusvoimien elämässä, ja kuitenkaan siitä ei tehdä parlamentaarista selontekoa. Tässä on huutava ristiriita. Se olisi pitänyt tehdä aivan ehdottomasti, jolloin tämäkin keskustelu ja hässäköinti olisi voitu ehdottomasti välttää. Puoli vuotta riittää, koska me kaikki tiedämme Puolustusvoimien korkean valmiuden toimia erittäin nopeasti. Heillä on aina vaihtoehtoja joka ikiseen tilanteeseen, joten se selonteko olisi ilman muuta syntynyt ja tullut hyvissä ajoin tänne viime syksynä käsiteltäväksi ja tämä iso uudistus, siis historiallisen iso uudistus, ehditty käsitellä ja saada siitä kaikki informaatio viimeistään valiokunnassa ja tämäkin ikävä episodi olisi voitu välttää.

Pentti  Oinonen  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Gästgivarsille sanoisin, että kielipoliittisista syistä käsititte varmastikin väärin edellisen puheenvuoroni.

Mutta, arvoisa puhemies, kun katsoo alueellista karttaa hävitettyjen varuskuntien osalta, muun muassa Kontiorannan, ja kuuntelee Kataisen ja Wallinin itkuvirsiä lakkautuspäätösten perusteista, niin melkein pääse itku itseltäkin. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miksi tasa-arvosta ääni väristen saarnaava hallitus kylvää jälkeensä räikeää alueellista epätasa-arvoisuutta. No, ehkä heidän mielestään kaikki alueet ovat tasa-arvoisia — mutta kun jotkut vain näyttävät olevan tasa-arvoisempia kuin toiset.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä nämä varuskuntaleikkausten säästöt herättävät entistä enemmän epäilyksiä ja ihmetystä. Dragsvikin varuskunta, joka nyt kynsin hampain halutaan säilyttää, on kaiken lisäksi homeessa. Voi vain arvailla, paljonko sen kunnostaminen tulee maksamaan. Miksi me tällaisia homeisia tiloja haluamme säilyttää, kun meillä on terveitäkin tiloja olemassa? Esimerkiksi Keuruun varuskunnan rakennuskannasta kaksi kolmasosaa on kunnostettu ja kunnossa. Mitä säästöjä syntyy siitä, että jäljelle jääviin varuskuntiin joudutaan tekemään kalliita, isoja investointeja ja korjauksia, joiden lopullisesta summasta meillä täällä eduskunnassa ei ole tarkkaa tietoa? Ja mitä järkeä on pitää varuskuntaleikkausten perustelut salaisina? Eikö ne nyt vihdoinkin pitäisi tuoda tänne ja koko tämä asia perata kunnolla? Eduskunnan pitää päästä näistä asioista keskustelemaan.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Mustajärven jättämä epäluottamuslause ministeri Wallinin luottamuksesta pohjautuu ennen kaikkea Suomen ja Israelin välisen turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisuutta ja sen suojaamista koskevaan sopimukseen. Vastaavasti edustaja Tiilikaisen epäluottamusehdotus pohjautuu Wallinin sanomisiin eduskunnalle. Tästä syystä, arvoisa puheenjohtaja, odotan, että näitä kahta epäluottamusehdotusta ei aseteta huomisessa äänestyksessä vastakkain, vaan niistä äänestetään erikseen, koska tässä on kysymyksessä kaksi eri asiaa. Vain näin toimien me saamme myös selville sen, ovatko hallituksen joukossa olevat henkilöt, jotka eivät hyväksy ministeri Wallinin toimia, myös valmiita äänestämään sen mukaan, mitä he ovat julkisuudessa sanoneet.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin ansiokkaana sitä, että edustaja Niikko puuttuu tähän asiaan. Mutta häntä voin sikäli lohduttaa, että hiukan tuntien eduskunnan virkamieskunnan tapaa ja huikeaa ammattitaitoa asettaa näitä asioita äänestyksissä oikealla tavalla sanoisin, että siihen kannattaa luottaa ja uskoa. Eli yö kannattaa nukkua rauhassa.

Puhemies! Mitä tulee tähän asiaan, johon edustaja Kääriäinen viittasi — tämän asian aikataulullisista valmisteluista — niin mahdollisesti hän on oikeassa. Kukaties se olisi voinut puurouttaa myöskin tätä aikataulua, meistä kukaan ei sitä tiedä, mutta kun hän sanoo, että on kysymys sodan jälkeen suurimmasta muutoksesta Puolustusvoimissa, niin kukaties näin on sen suhteen, mikä koskee euromääräisesti tätä asiaa. Mutta käytännössähän tämä oli aika paljon kuitenkin, loppujenkin lopuksi, tällainen säästöohjelma, ei ehkä sittenkään niin suuri Puolustusvoimien uudistamista koskeva ohjelma, vaan tässä nyt poliittinenkin mielenkiinto kohdistuu näihin leikkauksiin, 200 miljoonaan. Ja sen takia minä sanon, että vuoden 2015 jälkeinen aika on nyt puntarissa. Se, mitä Suomessa tulee tapahtumaan puolustusvalmiuden osalta, kuinka sitä tullaan kehittämään, riippuu siitä, minkälaiset ohjeet poliittinen kenttä tulee antamaan vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskien. Siinä suhteessa pidän erittäin ansiokkaana, jos kykenisimme sitä aikaa koskevia muutoksia, joihin kuuluu todellinen puolustusvoimauudistus, puolustuspolitiikkauudistus ja ehkä turvallisuuspolitiikkauudistuskin, valmistelemaan laajassa poliittisessa yhteistyössä.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän vilkkaan keskustelun ollessa jo ilmeisesti loppupuolella haluan vielä todeta, että edustaja Kääriäinen painotti mielestäni aivan oikein parlamentaarisen selontekoprosessin tärkeyttä. Tämän puolustusvoimauudistuksen toteutustapa on poliittisen valmistelun ja vastuun osalta suoraan sanoen alta arvostelun. Varuskuntien lakkautukset on syytä saada eduskunnan käsittelyyn, puolustusvoimauudistus on avattava, ja ministeri Wallinin on vedettävä johtopäätöksensä.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Sitä kokee vähäisyytensä, kun edustaja Kanervan ja Kääriäisen täällä käymän debatin jälkeen joutuu suunsa aukaisemaan. (Ilkka Kanerva: Asiaan, Pekkarinen!)

Kuitenkin, arvoisa puhemies, se, että jatkossa toimittaisiin tavalla, mihinkä edustaja Kanerva viittaa, on tietysti ihan hyvä, oikeansuuntainen ajatuksenjuoksuttelu. Mutta, edustaja Kanerva, te tiedätte, että joukko-osastoratkaisu, joka tässä tehdään, on radikaali osa kaikkea sitä, mitä jatkossa voidaan tehdä. Oikea asioiden valmisteluhan menee niin, että ensin pitää olla strategia ja sen jälkeen rakenne. Mutta tässä päätetään ensin rakenteesta, ja sen jälkeen strategia tulee, mielellään perässä, ehkä jollakin tavalla siinä ohessa, mutta ei niin kuin normaalisti minkä tahansa hallinnollisen uudistuksen pitäisi tapahtua: ensin strategia ja sitten rakenne.

Toinen asia vielä, mitä tulee siihen, miten tätä salia on informoitu, kun nyt myös varapuhemies istuu tuolla: sen kokemuksen perusteella, monien vuosikymmenien ajan, mitä täällä olen ollut, kyllä se aika erikoista on, jos tälle valtioelimelle, korkeimmalle, on annettu hallituksen puolelta tietty selvitys, tietty vastaus, tietyt tiedot, jotka ilmiselvästi ovat puutteellisia ja kenties virheellisiäkin. Ja kun se on oikeastaan tunnustettu kuitenkin jollakin tavalla, että näin on ollut, niin minä en kyllä ymmärrä mitenkään, etteikö tämän saman valtioelimen, eduskunnan, pidä saada hallitukselta uusi selvitys siitä, miten asiat kaikilta osin tähän liittyen oikein olivat. Minä ainakin odotan, että hallitus valitsee itse sen muodon, onko se tiedonanto tai mikä se onkin, mutta odotan todellakin, että hallitus tuo tänne uuden. Ei voi olla niin, että tämän asian käsittelyssä väärät ja puutteelliset tiedot jäävät siksi faktaksi, jonka pohjalta hallitus tuli esiintyneeksi tässä asiassa eduskunnassa.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Salamyhkäisyyden varjo leijuu varuskuntauudistuksen yllä. Esimerkiksi Kauhavan Lentosotakoulun säilyttämisen on muistamani mukaan laskettu maksavan noin 14 miljoonaa euroa — tällaisia laskelmia on olemassa. Joidenkin toisten laskelmien mukaan totuus on kuitenkin lähempänä 4:ää miljoonaa euroa. Laskelmat ovat perin ristiriitaisia. Herää kysymys, minkä takia nämä laskelmat on julistettu salaisiksi. Tuskin niillä mitään strategista merkitystä on. Julistamalla laskelmat salaisiksi lisätään epävarmuutta ja tällaista salamyhkäisyyttä, ja päinvastaisella toiminnalla, julkistamalla nämä laskelmat, tuodaan läpinäkyvyyttä ja avoimuutta nimenomaan niihin toimintoihin, joilla ei ole valtakunnan kannalta strategista merkitystä. Tällainen keskustelu poistuu, jos otetaan enemmän avoimuutta tähän saliin, ja nimenomaan — toistan vielä sen — tämä koko varuskuntauudistus on avattava uudelleen ja puhtaalta pöydältä lähdettävä laskemaan niin, että kaikki näkevät nämä toiminnot.

Ilkka Kanerva /kok:

Puhemies! On valtava harmi tasavallalle, että edustaja Pekkarinen ei päässyt tähän parlamentaarisen kontaktiryhmän työskentelyyn nyt tällä kertaa mukaan, sillä siellä hän olisi saanut nämä strategiset tiedot, joihin nämä varuskuntien leikkaamiset perustuivat. Ei se ollut mikään ilman ajatusta ja näkemystä oleva leikkauslista, vaan hyvin pitkän valmistelun tuloksena Puolustusvoimien johdossa ja ministeriössä syntynyt ratkaisu, jossa on, tietenkin, sotilaspoliittiset ja maanpuolustukselliset näkemykset pohjalla ja taustalla. Ei kannata ollenkaan väheksyä, edustaja Pekkarinen, meidän asevoimiemme ja puolustusvoimiemme strategista ajattelukykyä. Pyydän, että tarkistatte kantanne tässä suhteessa ja tajuatte sen, että tässä asiassa, sen jälkeen kun hallitusohjelma määräsi 200 miljoonan leikkaukset Puolustusvoimille, he halusivat tehdä sen nopeasti eivätkä roikkua höllässä hirressä koko vaalikautta, jotta tämä 200 miljoonaa todella saadaan aikaiseksi. Sen takia tämä pitkän kaavan mukainen valmistelu ei tässä tapauksessa käynyt mahdolliseksi. Mutta ei kannata väittää, että väärin tai puutteellisin tiedoin tämä varuskuntien leikkauslistakaan olisi laadittu. Kyllä siellä olivat Puolustusvoimien omat selkeät näkemykset ja perustelut olemassa, ja ne ovat tänä päivänä olemassa.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä en väitä yhtään enempää enkä yhtään vähempää kuin sen, että se, mitä hallituksen toimesta sanottiin tässä salissa, kun vastattiin perussuomalaisten välikysymykseen, sekä siinä vastauksessa että käydyssä keskustelussa, ei tämän päivän tiedon valossa ole enää kaikin osin totta. Eikö niin, edustaja Kanerva? Me tiedämme, että moni sellainen asia, joka kerrottiin tietyllä tavalla, on tänään vähän toisella tavalla. Ja jos näin on — jos eduskunnalle on annettu hallituksen valtiopäivätoimena tietty vastaus ja sitä tuettu erilaisilla puheenvuoroilla ja se on hallituksen kertoma tälle eduskunnalle — ei voi olla niin, että tänne jää hallituksen viimeiseksi sanaksi tässä asiassa osin vääriin tietoihin ja osin puutteellisiin tietoihin perustuva viesti. Näin ei voi olla.

Mitä taas tulee kontaktiryhmään, se on tärkeä, muttei näiden asioitten valmistelu voi olla jonkun kontaktiryhmän asia. Kyllä kuitenkin niin paljon läpinäkyvyyttä pitää olla Suomen kansallisen olemassaolon kannalta tärkeissä asioissa ja puolustukseen liittyvissä kysymyksissä, että tavallinen kansanedustaja, niin kuin minä, saa riittävät tiedot siihen, että pystyy muodostamaan oman kantansa ja näkemyksensä siitä, mitä mieltä tuosta jutusta on.

Ja mitä tulee strategiaan ja rakenteeseen, ei hallitus ole kertonut meille strategiaa, hallitus on kertonut meille vain rakenteen, joukko-osaston rakenteen, mutta ei sitä strategiaa, mihin tämä joukko-osastorakenne perustuu, ja tätä tarkoitin, kun sanoin, että väärässä järjestyksessä — strategia versus rakenne — on menty eteenpäin.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Varmasti jokaisen kansanedustajan tietovirtaan on tullut taustoitusta tämänkin uudistuksen luonteesta sen verran, että se perustuu siihen, että Suomen puolustusvoimien rakenne tulee olemaan juuri samankaltainen kuin se on tänäkin hetkenä, lähtien yleisestä asevelvollisuudesta, aluepuolustusjärjestelmästä jne. Se on se perusstrategia, jota Suomen puolustusvoimissa noudatetaan, ja siihen perusstrategiaan nojautuen on sitten katsottu, minkälaiset leikkaukset ovat mahdollisia vaarantamatta näitä perusprinsiippejä, joihin puolustuspolitiikka Suomessa rakentuu, on rakentunut aina ja rakentuu tästä eteenpäinkin.

Reijo Hongisto /ps:

Herra puhemies! Koska salissa on kokeneempia ja paremmin asioista perillä olevia kollegoja, niin minä nyt kysyn edustaja Kanervalta: Kun kerroitte, että Puolustusvoimille annettiin 200 miljoonan euron säästövelvoite ja tehtiin tällainen manööveri, että tehdään tämä rakenneuudistus, niin onko teillä tai jollakin muulla salissa olevalla edustajalla tietoa siitä, kuinka paljon tämä rakenneuudistus itse asiassa maksaa, koska siirrellään joukko-osastoja paikasta toiseen, joudutaan rakentamaan infraa ja saneeraamaan? Mikä on totaalinen säästö, kuinka paljon jää ikään kuin viivan alle? Kuluja on, mutta minkä verran?

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Edustaja Kanerva käyttää termiä "pitkä kaava", kun puhutaan selonteosta. Kyllä myös lyhyt kaava olisi ollut ja on täysin mahdollinen, siis rajautuen ja keskittyen pelkästään puolustuspolitiikkaan ja Puolustusvoimien uudistamiseen. Sen kaltainen selonteko olisi ollut ja on vieläkin täysin mahdollinen, jos vain halutaan. Se ei ole mikään pitkä kaava, siihen ei mene aikaa vuotta tai kahta, vaan se on muutaman kuukauden asia, ja tämä olikin ajatuksissa varmaan aika monella taholla viime kesänä, kun pohdittiin, mitä tulee tapahtumaan Puolustusvoimien osalta. Tämän taakse ei kannata mennä, edustaja Kanerva, vaikka olette varmaan ihan oikealla asialla — olletikin, kun tämä leikkausten taso, 10 prosenttia kehyskaudella, on niin kova, että kenraali Puheloinen sanoo, että tämä merkitsee riskin ottamista Suomen puolustukselle. Kun näin suurta muutosta ajetaan läpi, totta kai sen täytyy edellyttää silloin myös parlamentaarista asiankäsittelyä etukäteen ja valmistelua täällä. Se on selonteon paikka, joka voitaisiin tehdä vieläkin.

Toisekseen tämä Pako, jota edustaja Kanerva vetää olosuhteisiin nähden erittäinkin hyvin. Nyt meidän kuitenkin pitää todeta totuuden nimissä, että se on ollut hyvä informaation paikka siellä oleville edustajille eri puolueista, mutta eihän se ole ollut eikä ole mikään valmistelun paikka, jossa koetettaisiin ikään kuin yhteensovittaa kaikkien eduskuntapuolueitten näkemyksiä Suomen puolustuksen linjoista. Tämä täytyy muistaa, kun vedotaan siihen Pakoon, että onhan se Pako olemassa, se parlamentaarinen kontakti on siellä olemassa, mutta se on vain puoli totuutta asiasta: se ei valmistele asiaa, vaan ottaa vastaan informaatiota.

Ilkka Kanerva /kok:

Herra puhemies! Monta kertaa on myöskin niin, että ei ole vain kahta puolta kolikolla, niin tahi näin, vaan joskus se totuus voi olla puolivälissäkin, ja nyt se voi olla tuossa käytävän kohdilla.

Arvoisa puhemies! Varsinaisesti halusin vastata ystävälleni, joka kysyi näitten kustannusten perään. Siinä yhteydessä joudun toteamaan asiana yksi, että nostan kädet pystyyn, minulla ei ole tarkkoja euromääriä varuskuntakohtaisesti siitä, miten tämä säästö tulee. Minulla on vain kokoluokat mielessäni. Tiedämme kaikki, että tämä siirtymävaihe tulee merkitsemään aika raskasta kustannustaakkaa Puolustusvoimille, siis lisäkustannuksia. Siinä edustaja on täysin oikeassa. Mutta — voisiko siteerata kansallisromanttisesti sen verran, että "ollos huoleton, poikas valveil’ on" — pystyttekö nimeämään yhdenkin muun ministeriön, joka on näissä budjettiasioissa yhtä kurinalainen kuin puolustusministeriö on? Minulla ei ole ainakaan tiedossa yhtään sellaista ministeriötä — aika monta niitä läpikäyneenä — ja sanoisin, että tämä 200 miljoonaa tulee toteutetuksi ihan ilman muuta, silloin kun Puolustusvoimat on itse siihen sitoutunut, ja näin on.