Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Eduskunnalle annettu hallituksen kehyspäätös noudattaa hallituksen ohjelmassaan omaksumaa finanssipoliittista linjaa, tosin sillä tavoin, että vuoden 99 menojäädytyksestä on jouduttu tinkimään noin puoli miljardia euroa.

Arvoisat kansanedustajat, taloudessa ei mikään ole muuttunut. Ei ollut uutta taloutta, vaan talouden vanhat lainalaisuudet toimivat uusillakin toimialoilla. Niinpä velka on yhä vieläkin velkaa ja varallisuutta syntyy vain työtä tekemällä ja tuottamalla hyödykkeitä.

Tällä hetkellä talouden näkymät ovat huonommin ennalta arvattavissa kuin vuosikausiin. Voisi melkein sanoa, että talouden näkymät ovat ennalta-arvaamattomat. Tämä ei välttämättä tiedä huonoa, muttei yhtä lailla välttämättä hyvää. Tällaisessa tilanteessa varovaisuus on paikallaan. Ei ole olemassa uusia talouden lainalaisuuksia.

Arvoisa puhemies! Tässä tilaisuudessa voi olla hyvä vähän kerrata menneitä, jos niistä olisi jotain opiksi otettavaa. Vuonna 90, sen jälkeen, kun maassa oli keinotekoinen, voimakas nousu, jota sitäkin kuviteltiin uuden talouden ilmenemäksi, hallitus yhdessä eduskunnan kanssa nosti vuoden 91 budjettia lähes 20 miljardilla markalla. Yleensähän kiinnitetään huomiota vain siihen 1 miljardiin, jonka eduskunta syksyn aikana budjettia nosti, mutta edellisen vuoden tasosta liikuttiin lähes 20 miljardia ylöspäin. Oli sellainen tunne, että nyt kun on varaa. (Ed. Korkeaoja: Sinipunan aikaa!) Varaa oli täsmälleen sen budjetin laadintahetken verran. Sen jälkeen jouduttiin jo sinipunan toimesta aloittamaan säästöt ja erityisesti porvarihallituksen aikana leikkaamaan kaikki ne etuudet, jotka tuona kohtalokkaana vuonna myönnettiin ja lisäksi kaksin—kolminkertainen määrä muita etuuksia. Sateenkaarihallitushan on viime eduskuntakauden aikana edelleen joutunut jatkamaan näitä leikkauksia.

Meillä oli täällä ilo kuunnella ed. Pekkarisen varsin tunteikasta puheenvuoroa viime viikolla köyhyyspaketin yhteydessä. Siinäkään suhteessa mikään ei näytä muuttuneen. Silloin vuonna 90 kun budjettia oltiin vasta korottamassa edelliseen vuoteen nähden noin 15 miljardia markkaa, piditte samanlaisen palopuheen, jossa muistitte lapsiperheet, opiskelijat, eläkeläiset ja ilmoititte, että panette uskonne nimeltä mainittuihin sosialidemokraattisiin kansanedustajiin, että eduskunta varmasti lisää budjetin loppusummaa. Sillä kertaa näin kävi, vuonna 90, onnettomuudeksi opiskelijoille, lapsiperheille, eläkeläisille ja monille monille muillekin.

Kun näitä leikkauksia on tehty, on syntynyt sellainen harha niin porvarihallituksen kuin sateenkaarihallituksenkin aikana, että niillä leikkauksilla kyetään maksamaan laman lasku. Eihän näin käynyt, vaan lama maksettiin velkaantumalla ja ajateltiin sillä tavalla, että sitten kun olot ovat paremmat, tuo velka maksetaan pois. Nyt on se aika.

Eräs toinen linjaus koskien tätä samaa ajankohtaa koskee sosiaalisuuden aspektia. Sieltä sinipunankin ajoilta kuuluu moitteita siitä, että verotusta on väärin alennettu. Sinipunan aikana tuloverotusta alennettiin, mutta selvä kärki oli suurituloisten verotuksen alentamisessa. He saivat suhteellisestikin suurimman edun. Porvarihallituksen aikana leikattiin, ja leikkaukset kohdistuvat aina niihin, jotka etuja saavat, ei siis kaikkein hyväosaisimpiin. Mutta tehtiin verotuksessakin jotain lieviä kiristyksiä, jotka valitettavasti jäivät pääosin keskituloisten maksettaviksi. Ainoa verohelpotus tuolloin koski pääomatuloveroja, joita tuntuvasti alennettiin sinänsä varmasti järkevälläkin tavalla.

Näitä taustoja vasten tuntuu väliin omituiselta kuulla täälläkin itsepintaisesti väitettävän, että sateenkaarihallituksen jälki on epäsosiaalista. Jos ajattelemme tuloveron kevennystä, painopiste on selvästi pienituloisissa. Heidän suhteellinen etunsa on selvästi suurin. Siitä ei voi olla kahta totuutta.

Erityisesti keskusta on moneen kertaan todennut, että suurituloisten verotusta on kevennetty. Kaikkein kohtuullisimmin suomalainen verojärjestelmä kohtelee suuria osinkotulojen saajia. Itse asiassa se taitaa olla ainoa suhteellisen lievä veromuoto meillä. Mutta sen korottamista te olette vastustaneet. Teidän ainoa konkreettinen verokantanne on ollut puolustaa varsin lievää suurten osinkotulojen verotusta. Mitään muuta konkreettista te ette ole esittäneet verotuksen kohdalla. Mutta puheidenne kanssa tämä konkretia ei tietysti yhtään sovi yhteen. (Ed. Ala-Nissilä: Ei pidä paikkaansa!)

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että tällä kehysraamilla kyetään lainaa lyhentämään noin 15 miljardia markkaa, jos muistetaan pitää malttia. Maltti on erityisen tarpeen, kun jo seuraavina vuosina saatetaan liki tuo määrä menettää, jos talouden kasvu ja erityisen edulliset verot, verotulot optioista, luovutusvoitoista, päättyvät. Jos nyt kuitenkin halutaan sitä 15:tä miljardia levittää, maksetaanko mieluummin tulevaisuudessa korkoja kuin lainanlyhennyksiä? Jos tämän hallituksen aikana ei olisi lyhennetty valtionvelkaa, joutuisimme täällä nyt keskustelemaan, mistä haemme ne ylimääräiset 6 miljardia, jotka tarvittaisiin korkomenoihin, niihin korkomenoihin, jotka nyt on onnistuttu välttämään valtionvelan lyhennyksin. Kun tämän yhtälön joku täyttää, että jatkossakin kannattaa kantaa kankkulan kaivoon korkorahoja, katsotaan sitten. Pelkään pahoin, ettei järkevällä tavalla se yhtälö täyty.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! On totta, kuten valtiovarainministeri Niinistö totesi, että Lipposen ykköshallituksen kautta leimasi valtiontalouden tervehdyttäminen ja siinä tehdyt säästöt. Useiden miljardien markkojen säästötoimet olivat tuolloin välttämättömiä, kun maan taloutta ja työllisyyttä pistettiin kuntoon. Niihin sitouduttiin ja niitä tehtiin siinä hengessä, että välittömästi parempien aikojen koittaessa pahimmin kärsimään joutuneiden tilannetta tullaan korjaamaan.

Nämä ajatukset ja tavoitteet on kirjattu nykyisen hallituksen ohjelmaan. Hallituskumppaniemme kanssa olemme kirjanneet ohjelmaan, että tavoitteena on kehittyvä yhteiskunta, joka takaa kaikille mahdollisuuden oman elämän hallintaan ja aktiiviseen osallistumiseen. Sovimme myös edistävämme toimia, joilla ehkäistään ja vähennetään vakavia köyhyysongelmia, syrjäytymistä ja huono-osaisuuden kasautumista.

Hallitusohjelman toteuttaminen edellyttää maltillista, suhdanteet huomioivaa talouspolitiikkaa ja suunnitelmallista velanhoitoa. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee velan lyhentämiseen tähtäävää talous- ja finanssipoliittista linjaa, mutta haluamme pääministerin tavoin painottaa sitä, että se on sopeutettava kulloiseenkin kokonaistaloudelliseen tilanteeseen. Kiveen hakattuihin lyhennysohjelmiin emme voi sitoutua.

Hallitusohjelman on oltava velanmaksussakin politiikan ohjenuorana. Hallitusryhmät ovat kirjanneet tavoitteekseen laskea velan bruttokansantuoteosuuden alle 50 prosentin tämän vaalikauden loppuun mennessä. Näin on menetelty. Koko julkisen sektorin rahoitusasemalla mitaten Suomi kuuluu Euroopan velattomimpiin maihin.

On selvää, että velanmaksua jatketaan. Yhtä selvää on, että vaalikaudelle asetetun tavoitteen jo täytyttyä sitä ei voi yksisilmäisesti kiihdyttää hallitusohjelman muiden osioiden kustannuksella. Velanhoidon jatkotoimista on oltava yhteisymmärrys hallitusta tukevien eduskuntaryhmien ja hallituksen kesken.

Nopeutettua velanmaksua puolustavat tahot pelottelevat kansalaisia suurten ikäluokkien vanhenemisella ja sen myötä syntyvällä huoltosuhteen vääristymällä. Viime vuosikymmenellä tehdyt eläkeratkaisut ovat jo osaltaan ennakoineet tulevaa tilannetta. Lisäksi sosiaalirahastojen ylijäämät ja niiden kasvu muodostavat merkittävän puskurin ikääntymisen aiheuttamiin kustannuksiin. Kyse ei siis tässäkään asiassa ole pelkästään rahasta, vaan arvoista ja asenteista.

Takana on seitsemän perättäistä kasvun vuotta. Julkinen ja valtiontalous ovat vihdoin kääntyneet ylijäämäisiksi. Lipposen hallituksen aikaansaama pitkä talouskasvu on tuottanut talouteen liikkumavaraa, jota tulee käyttää kipeimpien yhteiskunnallisten ongelmien korjaamiseen.

Arvoisa puhemies! Köyhyys ja syrjäytyminen ovat olleet keskeisiä teemoja vuoden 2002 budjetin valmistelussa. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä on myönteistä ja tavoitteidemme mukaista, että kipeästi korjausta odottavia asioita, kuten työttömien ja lapsiperheiden asema, on nostettu esiin jo budjetin varhaisessa valmisteluvaiheessa. Budjettiriihessä kirjataan aiemmin sovitut asiat, kuten eläkkeensaajien sairausvakuutusmaksun alentaminen. Pidämme peruslinjauksia oikean suuntaisina, mutta ne tarvitsevat täsmennystä ja täydennystä.

Luotamme puheenjohtajamme Paavo Lipposeen ja hänen lausumaansa siitä, ettei niin sanottu köyhyyspaketti ole hallituksen viimeinen sana asiassa, vaan köyhyyden ja syrjäytymisen korjaamiseen ja torjuntaan palataan budjettiriihessä ja hallituskauden loppuvuosina. Meidän ryhmämme rohkaisee ja kannustaa hallitusta hyvään jatkotyöskentelyyn yhteistyössä eduskuntaryhmien kanssa.

Keskuudessamme elää laskentatavasta riippuen vähintään puoli miljoonaa ihmistä, joiden toimeentulo on ikääntymisen, sairauden, työttömyyden, opiskelun tai muun syyn vuoksi köyhyysrajalla tai sen alapuolella. Perusoikeuksiimme on kirjattu oikeus ihmisarvoiseen elämään. Tämän pystymme ja kykenemme halutessamme heille tarjoamaan.

Kurjuuden kartoittamiseen ei tarvita uusia työryhmiä. Tiedot ovat käytettävissämme. Ne löytyvät sosiaali- ja terveysministeriöstä ja Stakesista ja useiden yliopistojen tutkijoiden papereista. (Ed. Skinnari: Demarien webbisivuilta!) Laajennetullakaan köyhyyspaketilla emme kykene hoitamaan kaikkia tiedossamme olevia ongelmia. Köyhyyden ja syrjäytymisen poistamiseen tarvitaan useamman vuoden määrätietoinen projekti, yhteinen suunnitelma.

Sosialidemokraattien mielestä työ on edelleen parasta sosiaalipolitiikkaa. (Ed. Ala-Nissilä: Mikä on työttömyysprosentti?) Se onkin hallituksen painopiste ja sitä sen tulee olla jatkossakin. (Ed. Korkeaoja: Onko työttömyys puolittunut?) Lipposen hallitukselle kuuluu kiitos määrätietoisesta toiminnasta työllisyyden parantamiseksi. Se on pohja kestävälle sosiaaliturvan rahoitukselle.

Tulevaisuuspolitiikasta on puhuttu paljon tässä salissa. Niin sanottu tulevaisuuspaketti onkin tuottanut myönteistä tulosta. Haluamme kuitenkin, että eduskunnan lausuman tahdon mukaisesti jo ensi vuoden budjettiin lisätään määrärahoja ennen kaikkea aikuisten ammatilliseen koulutukseen. Tässäkin perusteena on työllisyys.

Arvoisa puhemies! Tämä 7 minuuttia on todella hyvin lyhyt aika suuren eduskuntaryhmän tahdon ilmaisemiseen, tulen sen ehkä minuutilla ylittämään vielä.

Sosialidemokraatit pitävät tärkeinä hyvinvointipalveluja ...

Asia selvä. — Mainitsen hyvinvointipalvelujen osuuden, jota pidämme merkittävänä. Olemme jakoviivalla, haluammeko ylläpitää nykyiset julkiset palvelut vai turvaudummeko mahdollisesti yksityisiin. Nämä esitykset vaativat rahaa. (Puhemies koputtaa) Näemme, että budjettiin tarvitaan lisämäärärahoja. Kuitenkin se on hyvin pientä verrattuna tehtyihin leikkauksiin tai verrattuna budjetin tulopuolen toteutumassa syntyneeseen virhelaskelmaan.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Huomenna tulee kuluneeksi kaksi vuotta eduskuntavaaleista. Lipposen toinen hallitus otsikoi ohjelmassaan tärkeimmän tavoitteensa: "Oikeudenmukainen ja kannustava — sosiaalisesti eheä Suomi." Kuulosti lupaavalta. Kahden vuoden jälkeen on välitilinpäätöksen aika. Ovatko sanat muuttuneet teoiksi?

Eivät ole. Hyvien keskiarvojen takana piilevä sosiaalinen ja alueellinen eriarvoisuus ei ole lientynyt vaan kärjistynyt. Mitä tekee hallituksemme? Se pyrkii selittämään tilastollisiksi näköharhoiksi niin köyhyysongelmat kuin alueellisen keskittymisenkin.

Ovatko ministerit ryhtyneet elämään "virtuaali-Suomessa"? Tämä mielikuva-Suomi taitaa olla maa, jossa ongelmia ei juuri ole. Jos joitakin ongelmia on, ne ovat kuntien päättäjien syytä. Myönteistä henkeä ei saa häiritä käsittelemällä hallitusvallan kannalta epämiellyttäviä asioita. Hallituksen mielikuva-Suomessa rakennetaan paketteja, tehdään selvityksiä ja pidetään jatkuvaa seminaaria. Paketteihin laitetaan suurieleisesti uuteen kääreeseen asioita, jotka muutenkin ovat vireillä.

Nyt käsittelyssä oleva pääministerin ilmoitus ensi vuoden talousarvion kehyksistä kiertää jo tuttua rataa. Momenttien viilauksen insinööritaitoa hallituksessa riittää. Kukin ministeri on varmaan puolustanut omaa hallinnonalaansa. Sen sijaan hallitukselta puuttuu taito hakea yli hallinnonalarajojen vaikuttavia uudistuksia, joilla kärjistymässä oleviin ongelmiin saataisiin oikeasti korjausta. Ainoa uusi hanke oli köyhyyspaketti, joka tunnetulla tavalla kuivui kokoon.

Valtiovarainministeri Niinistö on pohjustanut ensi vuoden budjetin tekoa muistuttamalla valtionvelasta sekä väestön ikääntymisen tuomista kustannuksista. On myönteistä, että valtiovarainministeriössä kannetaan huolta tulevien sukupolvien velkataakasta. Keskustan ryhmä ei väheksy sen paremmin valtionvelan kuin ikärakenteen vanhenemisenkaan ongelmia.

Tulevien vuosien talouspolitiikan yhtälö ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä tulevaisuusnäkökulmaa on laajennettava. Tämän päivän ja esimerkiksi vuoden 2010 välillä voidaan tehdä sekä kaukokatseisia että lyhytnäköisiä päätöksiä muillakin aloilla kuin valtionvelan hoidossa. Myös ikääntymisen aiheuttamiin kustannuksiin voidaan vaikuttaa, jos työ aloitetaan ajoissa.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on monia kärjistymässä olevia epäkohtia. Niiden korjaaminen maksaa, mutta myös niiden jättäminen hunningolle kostautuu tulevaisuudessa entistä suurempina julkisten menojen kasvupaineina. Näitä ovat laaja pitkäaikaistyöttömyys, kiihtynyt alueellinen keskittyminen sekä julkisten palvelujen laadun rapautuminen.

Julkisen palvelun pulmat ovat tuttuja niin terveydenhoidon, yliopistojen kuin vaikkapa poliisienkin arkipäivässä. Näillä aloilla julkisen palvelun rapautuminen uhkaa kasvattaa rinnalleen hyvätuloisia palvelevan yksityisen sektorin. Keskusta katsoo, että yksityinen voi hyvin täydentää julkista palvelua, mutta nyt edetään ajopuun lailla hallitsemattomasti. Riskinä on, että kansalaisten yhteinen halu rahoittaa palveluita verovaroin heikkenee. Odotamme hallitukselta nyt juuri pikaisia päätöksiä kuntien palvelujen rahoituksen turvaamisesta koko maassa.

Kiihtynyt muuttoliike on arvaamaton aikapommi julkisen talouden kannalta. Ruuhkautumisen takia Suomea rakennetaan toiseen kertaan. Tällä menolla työssäkäyvä väestö pakkautuu muutamaan kasvukeskukseen, isovanhemmat jäävät muun Suomen asuttajiksi. Pienten lasten äidit ja isät paahtavat pitkää päivää, että saavat maksettua asumisensa kustannukset. Lasten yksinäiset iltapäivät pitenevät, kun Helsingissäkin joudutaan käymään työssä jopa Lahdesta ja Hämeenlinnasta asti. (Ed. Stenius-Kaukonen: Tampereelta!)

Keinoja alueellisen kehityksen tasapainottamiseen on, mutta hallitukselta on puuttunut tahto. Sen arvot puoltavat keskittymistä. Sekavat hankekokoelmat eivät aluepolitiikaksi riitä vaan tarvitaan toimia, joilla vaikutetaan kasvukeskusten ulkopuolisten alueiden yleisiin elinkeinoelämän ja palvelujen toimintaedellytyksiin. Siksi keskusta ehdottaa ensi vuodelle alueellisesti kohdennettuja huojennuksia veroihin ja työnantajamaksuihin, osaamisen vahvistamista koko maassa sekä liikeinvestoinneista huolehtimista.

Tulevaisuuteen kurkottavaa näkökulmaa tarvitaan myös lasten ja nuorten osalta. Lastensuojelun tarpeen ja kustannusten kasvussa on vakava viesti. Taustalla on perheiden toimeentulovaikeuksia, työttömyyttä ja työelämän kiireen paineita. Julkisen talouden kannalta edullisempaa on ehkäistä ongelmia ennalta tukemalla lapsiperheiden hyvinvointia ja vanhemmuutta.

Kehyspäätöksen liitteenä jaettu talousstrategia lähtee siitä, että vielä viiden vuodenkin kuluttua työttömyysaste Suomessa olisi 7—8 prosentin luokkaa. Tällaiseen ei pidä tyytyä. Pitkäaikaistyöttömyyden ja alueellisten työttömyyserojen vähentämisessä on asetettava kunnianhimoisempi tavoite. Uudistuksin on parannettava niin työn tekemisen kuin työpaikkojen tarjoamisenkin edellytyksiä. Työttömyys on köyhyyden suurin syy ja myös miljardien kustannus julkiselle taloudelle.

Arvoisa puhemies! Kaikkia menoja ei voi siis tarkastella vain kuluerinä. Tämän päivän meno voi olla jossain asiassa huomisen tulo. Velan lyhentämisen ohella tarvitaan kaukonäköisiä investointeja tulevaisuuteen. Tällä menolla edessämme on alueellisesti ja sosiaalisesti kahtia jakautunut Suomi. Keskittynyt kasvu voi olla vauhdikasta, mutta kalliiksi se tulee inhimillisesti ja yhteiskunnan eheyden kannalta. Tasapainoisemman kasvun varmistamiseksi on tärkeää, että velan lyhentämisen ohella korjataan julkisten palveluiden laadun, pitkäaikaistyöttömyyden ja köyhyyden sekä alueellisen keskittymisen ongelmia. Nämä investoinnit parantavat velanhoitokykyä. Tulevaisuusinvestointeihin tarvitaan monivuotinen, pitkäjänteinen suunnitelma, joka hallitukselta nyt puuttuu.

Keskustan ryhmän mielestä myös verojen keventäminen on perusteltua, mutta sen tulee kohdentua tähänastista painokkaammin pienipalkkaisen työn vero- ja maksurasituksen keventämiseen. Suomen kilpailukyvystä kansainvälisten yritysten sijaintipaikkana on huolehdittava. Globaalin talouden oloissa ei pidä ottaa turhia lisäriskejä, kun valtion tuloista on aiempaa suurempi osa peräisin yrityksien maksamista veroista. Siksi pidämme arveluttavana hallituspuolueiden leikittelyä pääomaverotuksen tasolla.

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueiden rohkeus ei riittänyt siihen, että hallituksen kehyspäätös ja sen keralla jaettu talouspolitiikan linjapaperi olisivat saaneet eduskunnassa perusteellisemman käsittelyn. Nyt on tyytyminen vain tähän keskusteluun. Se on sääli. Myös eduskunnan tulisi uskaltautua arvioimaan vastuullisesti tulevien vuosien talouspolitiikan tärkeitä ja vaikeita ratkaisuja.

Pirjo-Riitta Antvuori /kok:

Arvoisa puhemies! Joukko nuoria on tänään luovuttanut meille velkakirjan. Millainen on heidän Suomensa vuonna 2030? Miten turvata hyvinvointiyhteiskuntamme palvelut? Miten selviytyä väestön ikääntymisestä ja valtionvelasta? Nuoria pelottaa, jopa hirvittää, tulevaisuus. He ovat huolissaan siitä, että valtion velka on tänä päivänä jokaista alle 30-vuotiasta suomalaista kohden 197 000 markkaa. (Ed. Puisto: Toiseksi pienin Euroopassa!)

Hallituksen talouspolitiikka on ollut onnistunutta: talous on kasvanut kohisten viime vuosina. Nyt käsittelyssä olevien määrärahakehysten valmistelussa on lähdetty siitä, että jatketaan maltillista finanssipolitiikkaa. Näinä aikoina kuulostaakin tiukasta menolinjasta puhuminen turhalta fraasilta. Kuten viime viikkoina käyty köyhyyskeskustelu on osoittanut, tarpeita on yhteiskunnassamme tavattoman paljon.

Tässä tilanteessa olisi huomattavasti helpompaa ja houkuttelevampaa keskittyä tarkastelemaan vain lähivuosia kuin suunnata katseensa vuosikymmenien päähän. Kestävää hyvinvointia ei voi kuitenkaan rakentaa katsomalla vain vaalikauden loppuun, sitä rakennetaan ainoastaan pitkäjänteisellä päätöksenteolla. Laskelmat seuraavien vuosikymmenten haasteista osoittavat selvästi sen, kuinka tärkeä tämäkin kehyspäätös on Suomen tulevaisuuden kannalta.

Väestön ikääntyminen on tulevaisuuden haasteista suurimpia. Suurten ikäluokkien tullessa vajaan kymmenen vuoden kuluttua eläkeikään väestön ikärakenne muuttuu erittäin voimakkaasti. Tämä muutos on hyvin kokonaisvaltainen ja sen vaikutukset tuntuvat kaikilla yhteiskunnan aloilla. Eläkeläisten määrä lisääntyy ja huoltosuhde heikkenee. Työministeriön arvioiden mukaan Suomessa tarvitaan kymmenen seuraavan vuoden aikana vuosittain keskimäärin 80 000 uutta työntekijää. Samalla aikavälillä työmarkkinoille heitä tulee vuosittain vain noin 50 000. Seuraavina vuosikymmeninä tilanne vaikeutuu entisestään. Tällä hetkellähän meillä on yhtä eläkeläistä kohden neljä työikäistä, vuonna 2030 vain yli kaksi. (Ed. Kuoppa: 300 000 työtöntä!)

Ulkomaalaisen työvoiman on ajateltu pelastavan Suomen työvoimapulalta. Ulkomainen osaaminen ja tietotaito ovat varmasti tarpeellisia tulevaisuudessa, mutta yksin niiden varaan ei voida rakentaa suunnitelmia koko maan talouskehityksestä. Kuka tietää, kohtaako ulkomailta tuleva työvoiman tarjonta työvoiman kysynnän kotimaassa? Selvää ei ole edes se, tulevatko ulkomaalaiset osaajat pitämään Suomea riittävän houkuttelevana työpaikkana.

Työvoiman tarpeen kattamiseksi meidän onkin suunnattava katseemme kotimaahan. Lyhyellä aikavälillä reservin muodostavat nyt töissä tai työttöminä olevat työikäiset. Työelämässä olevien työkunnosta ja työhalusta onkin pidettävä mahdollisimman hyvää huolta. Pelko työn kohtuuttomasta lisääntymisestä, työn vaativuudesta ja oman jaksamisen ehtymisestä aiheuttavat yleensä eläkkeelle siirtymisen ennen varsinaista eläkeikää. Työelämässä jaksaminen ja eläköitymisiän myöhentäminen vaativatkin muutoksia erityisesti työelämältä.

Toinen suuri haaste on työelämästä pitkään syrjässä olleiden saattaminen takaisin työuralle ja kiinni normaaliin elämään. Rakenteelliseen työttömyyteen puuttuminen edellyttää pureutumista jokaisen pitkäaikaistyöttömän ja jokaisen syrjäytymisvaarassa olevan yksilölliseen tilanteeseen. Kehyksiin sisältyvä köyhyyspaketti on uusi lisä jo aiemmin aloitettuihin täsmätoimiin. Yleisesti voidaan todeta, että vaikka näihin toimenpiteisiin osoitetut resurssit ovat tärkeitä, ei raha riitä silloin, kun elämästä pitää saada ote. Holhoamisen ja heitteille jättämisen väliltä pitää löytää kultainen keskitie.

Meillä ei myöskään ole varaa yhdenkään lapsen tai nuoren syrjäytymiseen. On ensiarvoisen tärkeää, että lapsista ja nuorista kasvaa terveitä, aktiivisia ja hyvin koulutettuja aikuisia. Viime vuosina voimavaroja on jouduttu suuntaamaan korjaaviin toimiin, kuten mielenterveyspalveluihin ja huumenuorten hoitoon. Tulevaisuudessa resursseja on suunnattava entistä enemmän ennaltaehkäisyyn. Parasta ennaltaehkäisyä on enemmän aikaa lapselle, pienempi opetusryhmä opettajalle ja kouluterveydenhoitaja koululle.

Tulevaisuudessa kaikilla toimialoilla tarvitaan yhä enemmän koulutusta, osaamista ja ammattitaitoa, mikä edellyttää huomion kiinnittämistä sisältöihin ja laatuun kaikilla koulutusasteilla. Meidän on panostettava niin korkeakoulujen perusrahoitukseen kuin tasokkaaseen tutkimus- ja kehitystoimintaankin. Korkeasti koulutettujen ja korkean teknologian taitajien lisäksi tarvitsemme myös yhä enemmän perusammattien osaajia. Esimerkiksi kuntapuolella 40 prosenttia työvoimasta siirtyy eläkkeelle seuraavien 10 vuoden aikana. On välttämätöntä huolehtia siitä, että peruspalvelujenkin osaajia löytyy kotimaasta, ja siitä, että heitä riittää tulevaisuudessakin koko maahan.

Tulevaisuuden haasteet on otettava ohjenuoriksi jo tämän päivän päätöksentekoon. Olisi kohtuutonta jättää väestön ikääntymisen mukanaan tuomat tarpeet ja suuri velkataakka tulevien sukupolvien hartioille. Tiukan finanssipoliittisen linjan jatkuminen on ainoa tapa varmistua siitä, että myös tulevaisuuden Suomessa on hyvä elää, asua ja tehdä töitä.

Arvoisa puhemies! Viime viikolla keskustellusta hallituksen köyhyyspaketista haluan lopuksi todeta sen, että valittu täsmätoimien linja on oikea. Peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korotuksia olemme edelleen valmiita harkitsemaan eduskunnassa. Edellytyksenä keskustelun jatkamiselle on kuitenkin, että mahdollinen korotus kohdistuisi kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevien työttömien hyväksi.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä, että valtion ensi vuoden talousarvion laatimisen lähtökohdaksi otetaan sosiaalinen ja alueellinen oikeudenmukaisuus.

Köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisessa työssä tarvitaan palvelujen kehittämistä, tulonsiirtojen korotuksia ja toimenpiteitä, joilla estetään huono-osaisuuden periytyminen ja parannetaan heikoimmassa asemassa olevien koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia. Samalla on muistutettava työnantajia siitä, että nämä perusteetta syrjivät vanhempia työnhakijoita, kuten tuore Stakesin tutkimus toteaa.

Kuten välikysymyskeskustelussa totesimme, vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei pidä menokehyksiin hyväksyttyä 530 miljoonan köyhyyspakettia riittävänä apuna siihen ahdinkoon, johon sairaudet, työttömyys, köyhyys ja niistä johtuva syrjäytyminen ovat ihmisiä ajaneet. Köyhyyspaketti pitää sisällään monia hyviä kohtia, mutta sen kokonaisuus on riittämätön.

Talousnäkymien heikkeneminen ei tee tarpeettomaksi köyhyyspaketin parantamista, mieluumminkin päinvastoin. Sen sijaan valtionvelan lyhentämisvauhtia on syytä arvioida talousnäkymien valossa uudelleen. Vaikka pidämme tärkeänä velan lyhentämistä ja varautumista väestön ikääntymiseen, niin velan lyhentämistä on arvioitava suhteessa muihin tavoitteisiin. Ellemme huolehdi maamme vähäosaisista nyt, koituu siitäkin suuri lasku tuleville sukupolville.

Arvoisa puhemies! Kokoomusnuoret ovat tänään julkisuudessa esittäneet kehyksiin liittyvän köyhyyspaketin hylkäämistä budjettikurin ylläpitämiseksi. Kokoomusnuorten kovuus köyhiä kohtaan yllättää, kun sentään täällä eduskunnassa myös oikealta on vähitellen löytymässä ymmärtämystä heikompiosasia kohtaan. (Ed. Pekkarinen: Missä se näkyy?) Enää ei kokoomuksessakaan pelkästään syyllistetä köyhiä sosiaaliturvan väärinkäytöksistä ja laiskuudesta, kuten aiemmin on tapahtunut. (Ed. Gustafsson: Zyskowicz on jäämässä vähemmistöön!) Merkkejä on paremmasta.

Vasemmistoliitto esitti kehysriihessä, että työmarkkinatukeen ja työttömyysturvan peruspäivärahaan tehtäisiin korotus. Tasokorotusta ei riihessä hyväksytty, mutta me jatkamme toimintaa korotusten puolesta ja otamme asian uudestaan esille elokuun budjettiriihessä. Täytyy muistaa, että peruspäivärahalla ja työmarkkinatuen varassa elävien pitkäaikaistyöttömien ongelma on todella vaikea. On myös päästävä vihdoinkin ihmisten turhasta luukuilla juoksuttamisesta eroon.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto pitää tasaista alueellista kehitystä tärkeänä. Panostaminen osaamiseen on tärkeää aluepolitiikassa, samoin seutukunnallisen yhteistyön kehittäminen. Tämän yhteistyön edistämiseksi hallitus päätti viime syksynä käynnistää hankkeita osana aluepoliittista toimenpidepakettia. Valtion puolelta alueille tarjotaan nyt porkkanoita niiden omien kehityslinjausten toteuttamiseksi.

Vasemmistoliiton edustaja alue- ja kuntaministeri Korhonen esitti menokehyksiin otettavaksi jo tässä vaiheessa erityistä Pohjois- ja Itä-Suomen tukipakettia hallituksen aluepoliittisen toimenpidepaketin mukaisesti. On valitettavaa, että esitys ei tullut vielä hyväksytyksi.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä tukipaketin aikaansaamista ja ottaa sen esille elokuun budjettiriihessä. Myös selvitysmies Jukka Pekkarisen raportista tulisi päästä yksimielisyyteen niin, että kuntataloutta parantaviin toimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä mahdollisimman pian. Toimenpiteitä toteutettaessa on kuitenkin estettävä kohtuuttomien menolisäysten kohdistuminen joillekin kunnille siirtymäajalla ja valtion budjetin kautta.

Suomi on panostanut koulutukseen sekä tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Maamme kannalta se on ollut hyödyllinen investointi. Ei kuitenkaan pidä unohtaa investointeja perusrakenteisiin, teihin ja rautateihin. Kun on ennakoitavissa kasvun hidastuminen, ei perusrakenneinvestointeja tarvitse suhdannesyistäkään lykätä.

Arvoisat edustajatoverit! Valtioneuvoston selonteon tarkistus puolustus- ja turvallisuuspolitiikasta on valmisteilla. Puolustusvoimien taholta siihen kohdistuu suuria määrärahan lisäystoiveita. Menokehyksissä nämä toiveet eivät toteutuneet, vaan puolustusmenojen oikeaa tasoa arvioitiin suhteessa muihin kipeisiin menokohteisiin.

Jos selonteon valmistelun lähtökohtana on se tulevien vuosien menotaso, johon kehyspäätöksessä varauduttiin, luulisi valmistelun olevan helppoa. Olisi kuitenkin varsin omituista, jos selonteko välittömästi kehyspäätöksen jälkeen päätyisi oleellisesti korkeampaan menotasoon ja samalla poikkeaisi omaksutusta talouspolitiikan peruslinjasta. Tulevien vuosien puolustusmenoja ei vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä voida päättää irrallaan, vaan niistä on päätettävä kehysmenettelyn kautta punniten samanaikaisesti myös sosiaalisesti tärkeiden etuuksien ja palvelujen sekä aluepolitiikan tarpeita. Tässä punninnassa me vasemmistoliitossa painotamme sosiaalisia ja alueellisia tarpeita. (Ed. Nepponen: Tarkoittaako se, että varuskunnat pois?)

Ulla-Maj  Wideroos  /r:

Värderade talman! Det ekonomiska spelrummet har efter en rad av ekonomiskt goda år och stram ekonomisk politik ökat. Skatteintäkterna fortsätter att vara höga och de fortsätter att vara det ännu en tid framöver. Svängrummet är ändå mindre än vad den offentliga diskussionen ger uttryck för.

Kertaluonteisia tuloja, esimerkiksi optiovoittoja, ei ole enää odotettavissa samassa mittakaavassa kuin aikaisemmin. Samanaikaisesti EU ja globaalitalous lisäävät painetta eri verojen alentamiseen. Globaalin talouden taivaalle on myös noussut synkkä pilvi Yhdysvaltojen talouden heikentymisen myötä. Amerikkalaisten kotitalouksien raskas velkaantuminen yhdessä laajan säästämisen kanssa laskeviin osakkeisiin ei viittaa siihen, että Yhdysvaltojen talous muuttaisi lyhyellä tähtäyksellä suuntaansa. Tässä vaiheessa on myös epäselvää, saavatko suuret veronalennukset Yhdysvalloissa aikaan toivotun vaikutuksen. Japanin talous ei myöskään näytä paranemisen merkkejä. Tässä tilanteessa EU tulee toimimaan globaalin tason veturina. Edellytykset tähän ovat olemassa, mutta Yhdysvaltain taantuma tulee vaikuttamaan myös Euroopan talouteen.

Nämä vaarat ja huolenaiheet huomioon ottaen olisi erehdys ja jopa vastuutonta myös yhteiskuntamme heikko-osaisimpia kohtaan lähteä siitä, että taloudellinen kasvu jatkuu yhä suurena. Kaikilla tekemillämme päätöksillä on vaikutuksensa tulevaisuuteen, ja jos haluamme jatkaa pohjoismaisen hyvinvointimallin rakentamista, meidän on otettava huomioon taloudellisten edellytysten muuttuminen. Valtionvelan vähentämistä koskeva pääluokka 37 tarvitsee tämän vuoksi edelleen puolustajiaan, koska sen kautta pystymme konkreettisesti luomaan aitoa liikkumavaraa budjettiin sosiaalisiin uudistuksiin tarvittavia pitkän tähtäyksen panostuksia varten.

Inför förhandlingarna om budgetramarna uttalade sig svenska riksdagsgruppen om att tyngdpunkten skall ligga på den fattigaste tiondelen av befolkningen. Trots att det på många sätt går bra för landet är det inget gott betyg för välfärdsstaten att det t.ex. fortfarande finns cirka 10 000 bostadslösa och att antalet ökar. Dessutom finns det grupper, såsom ensamförsörjare, studerande, långtidsarbetslösa och pensionärer med de lägsta pensionerna, som kräver uppmärksamhet och fortsatta riktade åtgärder. De riktade åtgärderna är nödvändiga för att vi på ett så träffsäkert sätt som möjligt skall kunna använda oss av det ekonomiska utrymme som finns, ett utrymme som måste användas både ansvarsfullt och långsiktigt.

Förhandlingarna utmynnade i riktade satsningar till dem som har det allra sämst ställt i samhället. De punktsatsningar som regeringen kommit överens om sker utöver de resurser som finns i sektorministerierna för bekämpande av fattigdom och utslagning. Inom sektorministerierna finns ungefär en miljard för detta ändamål, de nya åtgärderna för en halv miljard är ett tilllägg. T.ex. beslutet om nivåförhöjningen av de lägsta pensionerna från ifjol ingår i ramarna och slår fullt ut först nästa år. Svenska riksdagsgruppen anser dessutom att regeringspartiernas överenskommelse om att sänka pensionärernas förhöjda sjukförsäkringspremie måste hålla.

Talman! Det är uppenbart att de utsatta grupperna kräver mera uppmärksamhet i framtiden. Till de viktigaste åtgärderna hör fortsatta satsningar på förbättrad sysselsättning och ökat företagande, eftersom de förutom de direkta effekterna också skapar ökat utrymme för offentliga åtgärder. Ju bättre vi lyckas skapa sysselsättning och företagsamhet, desto bättre förutsättningar har vi att lyckas också med socialpolitiken.

Trots att budgetramarna endast handlar om ramar vill svenska riksdagsgruppen ta upp några positiva åtgärder som regeringen kom överens om för två veckor sedan. Återinförandet av barntillägget på arbetsmarknadsstödet kommer i praktiken att gagna många ensamförsörjare som är utan arbete. Åtgärden är viktig både för den ensamförsörjande och för barnen som p.g.a. av förälderns ekonomiska situation kan hamna utanför dagis- och skolgemenskapen. De fortsatta satsningarna på mentalvård, som kommer att ha en tyngdpunkt på barn och ungdomar, är också nödvändiga och i linje med det som svenska riksdagsgruppen arbetat för. Gruppen vidhåller ändå att hela denna sektor kräver ett långsiktigt finansierings- och åtgärdsprogram i stället för att regering och riksdag årligen måste återkomma till budgetanslaget. Vidare kan nämnas att en större summa öronmärks för att bygga bostäder åt de bostadslösa, vilket inte heller är tillräckligt, samt att det skall bli möjligt att förtjäna lite mera utan att utkomststödet sänks. Deltidsarbete blir sålunda mera lönsamt och systemet mera sporrande.

Genom att desarmera inkomstfällor har man skapat 30 000 arbetsplatser, visar en färsk undersökning gjord av VATT. Denna väg skall vi fortsätta på. En aktiverande socialpolitik är det bästa skyddsnätet för var och en.

Arvoisa puhemies! Toinen tuore raportti, joka on Evan tekemä, osoittaa hyvin selkeästi, että suomalaiset pitävät suurimpana ongelmana erojen lisääntymistä yhteiskunnassamme. Kyse on sekä ihmisten että alueiden välisistä eroista. Huoli luonnon tilasta on myös merkittävä. Ihmisten kokemukset perustuvat heidän havaintoihinsa ympäristöstään, ja siten niillä on todellisuuspohjaa. Tämä näkyy tutkimuksessa esiintyvissä painotuksissa. Neljä viidestä pitää muuttoliikkeen hillitsemistä tarpeellisena, vaikka tämä vaatisikin suuria menoja aiheuttavia tukitoimia. Vielä useammat pitävät hyvinvointimallia aina hintansa väärtinä. Kyse on alueista, joilla poliitikoilla on monia välineitä käytettävissään. Tämän valossa politiikan viestin pitäisi olla mahdollisimman selkeä.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä edellyttää konkreettisiin päätöksiin johtavien aluepoliittisten toimenpiteiden valmistelun jatkamista. (Ed. Pekkarinen: Kuusi vuotta on jo jatkettu!) Valtionosuusuudistus on suuri pala tässä palapelissä, mutta myös muut toimenpiteet ovat tarpeen. Panostukset aluekeskuksiin muuttoliikkeen puskuroimiseksi tulee toteuttaa. Samalla ruotsalainen eduskuntaryhmä huomauttaa, että pelkästään aluekeskusten asema on arvoton, mikäli näille ei anneta tarvittavia välineitä ja voimavaroja.

Maataloudelle, jonka on edelleenkin muodostettava maaseudun ja alueiden perusta, on taattava voimavarat kehittymiseen ja kohtuullisen toimeentulon antamiseen harjoittajilleen. Euroopan elintarvikeskandaalit todistavat meidän perheviljelmämallimme oikeaksi. Kuluttajat ovat selkeästi ilmaisseet luottamuksensa elintarvikkeisiimme ja pitävät tuotannon läpinäkyvyyttä ratkaisevana. Poliitikkojen tehtävänä on myös laatia strategiat, jotka tarjoavat tuottajille mahdollisuuden elintarvikkeiden tuottamiseen tavalla, joka vastaa kuluttajien vaatimuksia.

I förhandlingarna om budgetramarna fattades inga konkreta beslut om nödvändiga projekt för att förbättra och säkra vattenkvaliteten i Östersjön. Detta är ett projekt som inte kan bli väntande. Svenska riksdagsgruppen förutsätter därför att regeringen fattar beslut om att delta i den miljöfond som den Europeiska banken för återbyggnad och utveckling skall grunda. För Finlands del skulle medverkan kosta 60 miljoner mark fördelat på tre år. Miljöavkastningen på dessa pengar är synnerligen stor. Miljöfonden kommer att delta i uppbyggnaden av ett nödvändigt vattenreningsverk i S:t Petersburg. Avsikten är att en gång för alla göra slut på roendet och hopandet då det gäller ett av de största miljöproblemen i våra närområden. Dessutom är det angeläget att trafikministeriets projekt för att förbättra sjösäkerheten i Finska viken får 10 miljoner mark i nästa års budget. Med medlen skall man t.ex. finansiera utbildning för säkerhetsmyndigheterna i våra närområden. Vi måste vara förberedda för den växande miljörisken som Primorsk hamn innebär för oss. Bristen på ansvar blir väldigt dyr för oss och våra barn i framtiden.

Yleisesti ottaen niin yksilön kuin koko yhteiskunnan tulevaisuudenkin kannalta panostaminen julkisiin palveluihin, koulutukseen ja terveydenhuoltoon on tärkeää. Suomi perustaa menestyksensä osaamiseen, ja maailman laajuinen kilpailu korostaa tätä entisestään. Sosiaalipalvelut ja yhteiskunnallinen turvallisuus luovat hyvän investointi-ilmaston. Yhteiskuntamallimme onkin tämän vuoksi nähtävä kilpailuetuna, jota meidän on syytä vaalia ja korostaa niin eduskunnan kuin hallituksenkin työskentelyssä.

Fru talman! Det är enligt svenska riksdagsgruppen fortfarande viktigt med en stram ekonomisk politik. Detta innebär emellertid inte att politik bara handlar om att säga nej. Det handlar också om att ta ansvar — i synnerhet för de svagaste i samhället.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallitus on sopinut vuosien 2002—2005 määrärahakehyksistä. Kehysten yhteydessä tehtiin päätös toimenpiteistä köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Köyhyys on selvästi se ongelma, jota sekä poliittiset puolueet että kansalaiset pitävät tämän hetken Suomen pahimpana. Keskustelua kehyspäätöksestä sekä viimeviikkoista välikysymyskeskustelua on hallinnut köyhyyden ruotiminen. Voimakas taloudellinen kasvu yhdessä tiukan finanssipolitiikan kanssa on johtanut tuloerojen kasvuun, ja nousukausi tuo köyhyysongelman esiin entistä räikeämmin.

Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että hallituksessa valitut toimenpiteet köyhyyden ehkäisemiseksi, muun muassa toimeentulotuen ja ansiotulojen yhteensovitus, kansaneläkkeen lapsikorotusten palauttaminen, valtionosuuden korotus mielenterveyspalveluiden ja huumehoidon lisäämiseksi, asumistukiperusteiden parantaminen sekä työmarkkinatuen lapsikorotusten korottaminen, ovat hyviä ja perusteltuja.

Kehyksistä päätettäessä useat ministeriöt ovat esittäneet erilaisia toiveita ja ehdotuksia koskien budjetin sisältöä. Näistä tullaan keskustelemaan vielä kevään ja kesän kuluessa ja kesän budjettiriihessä. Silloin hallituksella on myös mahdollisuus parantaa köyhyyden poistamissuoritustaan, varsinkin jos köyhyyttä todella pidetään asiana, jonka vähentämiseen halutaan keskittyä.

Tämän päivän uutisissa ilmoitettiin työttömyyden yhä alentuvan. (Ed. Ala-Nissilä: Ei kovin paljon!) Voidaankin pitää todennäköisenä, että keskustan välikysymyskeskustelussa esittelemästä Virtasen perheestä ainakin toinen on nyt saanut työpaikan ja perheen toimeentulo on näin parantunut. (Ed. Ala-Nissilä: Väärä tieto! — Ed. Laakso: 314 000 on työvoimaministeriön mukaan työttömiä työnhakijoita!) Veropolitiikasta päätettäessä on myös mahdollista parantaa pienituloisten asemaa. Veronalennuksia voidaan kohdistaa siten, että pienituloisimmat, myös tulonsiirroilla elävät, saavat veronkevennyksiä.

Arvoisa puhemies! Kehyspäätöksen yhteydessä on esitelty paperi talouspolitiikan lähivuosien haasteista. On kehotettu, että sitä lukisivat erityisesti suuret ikäluokat. Toisaalta se on hyödyllistä luettavaa varmasti myös meille nuoremmille. Pitkän aikavälin näkymistä puhuttaessa kiinnitetään erityisesti huomiota väestön ikääntymiseen ja sen mukana tuleviin kustannuksiin valtiontaloudelle. Kustannukset tulevat osin eläkemenoista, joihin on Suomessa kuitenkin varauduttu keskimääräistä paremmin, ja osin palvelutarpeen kasvusta, joka tulee olemaan haaste sekä valtion menojen että työvoiman saatavuuden kannalta.

On ollut osittain huvittavaa seurata keskustelua tulevasta työvoimapulasta ja työvoimatulvasta samaan aikaan. Toisaalta olemme huolestuneita siitä, mistä saamme kunnille osaavaa työvoimaa kattamaan palvelutarpeen, ja toisaalta annetaan kauhistuneita lausuntoja siitä, että Euroopan unionin hakijamaista on jossain vaiheessa ilmeisesti tulossa ihmisiä meille töihin. Tämä jollain tavalla muistuttaa sitä klassista suhtautumista ulkomaalaisiin, että ulkomaalaiset sekä vievät meidän työpaikkamme että käyttävät työttömyysturvaamme.

Varautuminen palveluiden tarpeen kasvamiseen edellyttää julkisen sektorin sisällä nimenomaan kuntien aseman turvaamista, koska kunnat valtaosin vastaavat palveluiden tuottamisesta. Kunnat työnantajana joutuvat parantamaan suoritustaan, jos ne haluavat houkutella väkeä palvelukseensa. Ryhmämme ministeri, peruspalveluministeri Soininvaara, on useaan otteeseen todennut, että kuntien tulisi kiireen vilkkaa alkaa palkata ihmisiä vakituisiin virkoihin, koska vain näin kuntatyönantaja voi säilyttää kilpailukykynsä. (Ed. Gustafsson: Miten Helsinki menettelee?) — On palkattu itse asiassa vakituista terveydenhuoltohenkilökuntaa erittäin paljonkin. (Ed. Elo: Onko Soininvaara antanut rahaa myös kunnille?) — On antamassa ja on antanut, ja kysykää Soininvaaralta eikä minulta.

Kuntien palveluiden kehittämisessä on muutakin tehtävää. Esimerkiksi kuntien välistä yhteistyötä voidaan kehittää, ja tieto kunnallisten palveluiden laadusta ei vielä ole niin kattavaa kuin tieto siitä, kuinka paljon niihin saadaan menemään rahaa.

Laajasti ottaen tulevaisuuden taloudelliset haasteet voidaan nähdä kolmessa kohdassa. Yksi on velka. Tässäkin kehyspäätöksessä huomaa sen, että velan maksu on ollut meille edullista, koska säästyvillä korkomenoilla saamme aikaan huomattavasti enemmän kuin niillä summilla, joita täällä eduskunnassa tappelemme budjettiin. Muut haasteet ovat väestön ikääntyminen ja toisaalta erilaiset ympäristöpolitiikkaan liittyvät haasteet. Voi kuulostaa hieman itsestäänselvältä, mutta en näe, miten näihin muihin tulisi oikeastaan vastata kuin tekemällä vihreää politiikkaa, joka tarkoittaa muun muassa sitä, että työn hintaa alennetaan siten, että myös matalapalkka-alojen työllistäminen on edullista, ja toisaalta nostetaan sitä hintaa, mitä esimerkiksi verotuksessa energiasta maksetaan. (Ed. Gustafsson: Puhuja tarkoittaa punavihreää niin kuin Pariisissa! — Ed. Pekkarinen: Tehän olette toimineet päinvastoin!) — Ei, kyllä esimerkiksi energiaveroja on kiristetty ja niitä täytyy Kioton sopimuksen tavoitteisiin pääsemiseksi kiristää vielä edelleen, ja työn hintaa on alennettu. (Ed. Pekkarinen: Hiilidioksidiveron poistitte!)

Arvoisa puhemies! Edellä mainitun lisäksi vihreä eduskuntaryhmä haluaa nostaa esille kaksi asiaa, jotka eivät tällä hetkellä sisälly budjetin kehyksiin. Toinen on kysymys luomutuotannon tukemisesta. Maatalouspolitiikassa on Euroopan laajuisesti tapahtumassa voimakkaita muutoksia. Myös Suomen pitää näissä pysytellä mukana. Vihreä eduskuntaryhmä odottaa maa- ja metsätalousministeriön luomustrategiatyöryhmältä rohkeita linjauksia luomutuotannon ripeäksi kehittämiseksi. (Ed. Ala-Nissilä: Rahaa myös!) — Näitä voidaan tarkastella vielä budjetin sisällä.

Toinen asia, johon haluamme kiinnittää huomiota, on linjapäätös Suomen kehitysmaapolitiikan toiminnallistamisesta. Linjauksen tavoitteena on selkeyttää olemassa olevia kehitysmaapolitiikan tavoitteita ja edistää niiden toteuttamista. Linjaus on monelta osin hyvä. Nyt, kun kehitysyhteistyötä on näin linjojen tasolla kohennettu, vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että kehitysyhteistyön määrärahoja tulisi nostaa kohti YK:n tavoitetta. Jos Lauri Ihalainen, Jukka Paarma ja Harri Holkeri ovat jostakin asiasta samaa mieltä, hallituskin voisi suhtautua siihen myönteisesti.

Tämän lisäksi kehyspäätös sisältää määrärahan Suomen ilmastostrategian toteuttamiseksi. En tiedä, onko tämä turha määräraha, koska mielenkiintoista kyllä Tilastokeskukselta kävi tänään ilmi, että itse asiassa viime vuonna Suomi on saavuttanut ilmastotavoitteensa eli päästömme olivat vuoden 90 tasolla. On aika erikoista, jopa huvittavaa, että tällaisessa tilanteessa jotkut tosissaan esittävät, (Puhemies koputtaa) että meidän täytyisi rakentaa viides ydinvoimala näihin tavoitteisiin pääsemiseksi.

Lopuksi, arvoisa puhemies, ehkä lyhyt retorinen kommentti: Valtiovarainministeri esittäessään tämän ilmoituksen totesi useaan otteeseen, että ne tahot, jotka haluavat nostaa menoja ja jotka ovat ehkä toisilla linjoilla kuin hän, ovat lapsellisia. Meitä myös uhkailtiin jollain kohtalolla, (Puhemies koputtaa) joka käsittääkseni tarkoittaisi, että edustajat myydään Afrikkaan orjiksi. Luulisi, että tämä Talouspolitiikan lähivuosien haasteita -paperi sinänsä riittäisi argumentiksi eikä sen tueksi tarvitsisi esittää tällaisia ikään kuin ilmiselviä heittoja.

Sakari Smeds /skl:

Arvoisa puhemies! Hallitus on peräänkuuluttanut menokuria ja edellyttänyt varautumista myös odotettua heikompaan kansainväliseen kehitykseen. Valtiontalouden ylijäämän tulisi hallituksen käsityksen mukaan olla 1,5—2 prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon. Kristillisen liiton eduskuntaryhmä tukee tätä tavoitetta. Kenenkään ei tulisi esittää katteettomia lupauksia, ei oppositionkaan. Oppositiolla voi kuitenkin olla vaihtoehto, joka hallituksen esittämää linjaa paremmin puuttuu yhteiskunnan epäkohtiin, jakaa yhteisiä varoja oikeudenmukaisemmin, on toteuttamiskelpoinen ja saa kansalaisten luottamuksen.

Ylijäämätavoitetta vaarantamatta voidaan tehdä varsin erilaisia poliittisia valintoja. Veroja voidaan muuttaa niin, että eri kansalaisryhmät pääsevät kasvusta osallisiksi. Ryhmämme on esittänyt elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamista ja siirtymistä kevyempään perheverotukseen. Kaikki uudistukset eivät välttämättä lisää valtion menoja, ja oikein kohdennetut lisämenot tuovat säästöjä vuosien varrella. Kansalainen, joka lehden yleisönosastossa ihmetteli, kuinka yhteiskunnan kannattaa maksaa sairauspäivärahoja 12 000 markkaa hänen odottaessaan ylipitkässä leikkausjonossa vain 5 000 markan leikkausta, on ihmettelyssään aivan oikeassa. Päätettäessä markoista tulisi samalla myös tarkastella, mitä niillä saadaan aikaan. Tämä on kristillisen liiton vaihtoehdon lähtökohta.

Olemme useassa yhteydessä esittäneet valtion veropohjan vahvistamista tiukentamalla maltillisesti muun muassa lyhytaikaiseen omistamiseen perustuvien myyntivoittojen verotusta. Tällä tavoin valtion kassa vahvistuisi usealla sadalla miljoonalla markalla. Kyllä me ihmettelemme, miksi hallitus vastustaa ja myös SDP ja vasemmistoliitto vastustavat keinotteluvoittojen tiukempaa verotusta, vaikka juuri esittämällämme tavalla mahdollistettaisiin kansalaisille tärkeiden palveluiden kehittäminen.

Hallitus ei tässäkään yhteydessä esitä, millä toimenpiteillä se aikoo turvata kansalaisille tärkeiden peruspalveluiden rahoituksen. Itse asiassa hallitus ilmoittaa nyt leikkaavansa kuntien valtionosuuksien tulevia indeksikorotuksia puolella. Noin 160 kunnan vuosikate oli viime vuonna pakkasella. Liian monen kunnan kyky huolehtia lasten ja vanhusten palveluista on vaarantunut. Hallitus on siirtänyt korjaavia toimenpiteitään tuonnemmas. Monien kuntien tilanteen heikkeneminen tapahtuu samalla, kun kuntien yhteenlasketut taloudelliset voimavarat ovat parantuneet. Kuntien keskinäisen oikeudenmukaisuuden lisääminen olisi ainakin periaatteessa mahdollista toteuttaa kuntasektorin keskenkin lisäämättä valtion menoja kohtuuttomasti. Eduskuntaryhmämme on tähän valmis.

Pääministerin ilmoituksen heikko kohta on muun muassa siinä, että hallitus ei näytä riittävässä määrin tunnistavan lasten ja nuorten turvallisuuden ja hyvinvoinnin heikkenemistä. Tehdyt mielenterveyspanostukset ovat kyllä olleet erittäin tarpeellisia. Lapsiperheisiin kohdistettuja leikkauksia hallitus ei kuitenkaan aio perua, eikä hallitus ole mahduttanut linjaukseensa mitään toimenpiteitä, joilla entistä useammalle perheelle mahdollistuisi valinta kotityön puolesta. Kotien hoivatyöhön ja sitä kautta vanhempien kasvatustehtävään kannattaisi panostaa. Lapsille annettu aika vahvistaa perheyhteyttä ja toimii ennalta ehkäisevästi syrjäytymisuhkaa vastaan. Kristillisen liiton eduskuntaryhmä toimii määrätietoisesti sen puolesta, että kotihoidon tuki nousee ja että kotityön valinneelle puolisolle karttuisi tästä työstä myös eläketurvaa.

Hallitusohjelmassa on selkeä lupaus kehitysyhteistyövarojen suhteellisen osuuden kasvattamisesta. Hallitusohjelman tavoitteena oli YK:n asettaman suosituksen mukaisen tason saavuttaminen. Jos hallitus ei olisi eduskunnan painostuksesta viime vuoden puolella täydentänyt budjettiesitystään, olisi kehitysavun bkt-osuus laskenut. Hallitus menettelisi reilusti, jos se tunnustaisi avoimesti, että se ei pyrikään täyttämään hallitusohjelmaa tältä osin. Juuri tätähän hallituksen raamiesitys tosiasiallisesti merkitsee.

Kristillisen liiton eduskuntaryhmä esittää, että Suomi kantaisi vastuuta köyhimpien maiden auttamisesta lisäämällä kehitysapua 200 miljoonalla markalla vuosittain. Kehitysavun puolesta ovat vedonneet muun muassa niin SAK, Akava, Kirkon ulkomaanapu, Suomen Punainen Risti kuin Luonnonsuojeluliittokin. Viimeisimmäksi näin teki myös tasavallan presidentti.

Yhden hallituspuolueen nuorisojärjestö toi tänään meille kansanedustajille oman viestinsä menokehysten köyhyyspaketista tai kateuspaketista, kuten he sitä nimittivät. Köyhyyspakettia ei kuulemma tarvita, koska pienituloisten perustoimeentulo on jo turvattu. Käsittämätöntä välinpitämättömyyttä hallituspuolueen riveistä! Onko hallituksen arvojen mukaista laajemminkin se, että veronkevennykset rikkaille kyllä hyväksytään ja heikompiosaisille tuiki tarpeellisen sosiaaliturvan kehittäminen nähdään vain kateutena? (Ed. Gustafsson: Ei ole, Niinistö vastasi tähän!) Kun hallituksen taustavoimissa tunnutaan myötäilevän tätä linjausta ja ajatusta, ei sittenkään ollut yllätys, että köyhyyspakettia leikeltiin (Ed. Gustafsson: Missä on kristillinen rehellisyys nyt?) vielä viime metreillä. Budjettiriihessä hallituksen arvot mitataan vielä uudemman kerran. Toivommekin, että hallitus päätyisi parantamaan heikompiosaisten asemaa niin kotimaassa kuin kehitysmaissakin.

Arvoisa puhemies! (Ed. Gustafsson: Oli likellä, että annettiin väärä todistus lähimmäisestä!) Kristillisen liiton ryhmä tukee valtiontalouden ylijäämätavoitetta. Tavoitteeseen voidaan päästä useampaa eri reittiä. Hallitus on nyt esittänyt oman valintansa. Kristillisen liiton vaihtoehto lisää maltilla niin valtion menoja kuin tulojakin. Vaihtoehtomme ylijäämä mahtuu siten hyvin yhteisen tavoitteen puitteisiin. Vaihtoehtomme on kuitenkin inhimillisempi. Se turvaa kansalaisille tärkeitä palveluja, lisää oikeudenmukaisuutta, kantaa vastuuta koko Suomesta. Vaihtoehtomme antaa arvoa perheille ja kotien hoivatyölle.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Huomaan ilokseni, että yksimielisyys finanssipolitiikan linjasta taitaa olla nyt tiiviimpää kuin kertaakaan sateenkaarihallitusten aikana. Yleensä täällä on moitittu paljon reippaammin. On erinomainen asia, että velanhoitotavoite on näin laajasti hyväksytty. Aikaa se vei, mutta tuloksethan näkyvät nyt nimenomaan säästyneinä 6 miljardin korkomenoina. Toivon mukaan tämän yksimielisyyden taustalla ei ole kuitenkaan kovin synkkä kuva siitä, mitä taloudessa on tapahtumassa. En halua sellaista antaa enkä antanut äskenkään. Toistan vielä kuitenkin sen, että ensi vuonna saatamme olla aivan erilaisessa tilanteessa, jolloin lottovoittojen aika on päättynyt.

Ed. Puisto, ei ole mitään kiveen hakattuja velanlyhennysraameja, mutta on sen sijaan tietyillä edellytyksillä 3 prosentin talouskasvulla hahmotettu sitä, miten velan lyhennysten tulisi edetä.

Kun ed. Aula täällä tunnustaa sen, että kymmenen vuoden päästä meillä on ongelma, hän kuittaa saman tien, että kyllä se on hoidettavissa, niin kuin termi kuului, "kaukonäköisillä investoinneilla" ja muilla epäkonkreettisilla asioilla. Meillä on tiedossa se, että väki ikääntyy. Ainakin tähänastisten kokemusten puitteissa näin käy päivä päivältä. Mutta mitään muuta meillä ei ole tarkoin tiedossamme. Jos me lähdemme edes hahmottamaan tiedossa olevien seikkojen perusteella tulevaisuutta, niin se näyttäisi tuollaiselta. Toki paljon voi muuttua. Kymmenessä vuodessa on paljon muuttunut, niin ettei tätä maailmaa samaksi tuntisi. Toivon mukaan seuraava kymmenen vuotta tuo positiivisia muutoksia samaan tahtiin.

Täällä on monissa puheenvuoroissa kiinnitetty huomiota kehitysapumenoihin. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että kehitysapumenot Suomen budjetissa ovat nopeimmin kasvavia eriä, siis niiden budjettiosuus on jatkuvasti kasvussa. Kehitysapumäärärahat kasvavat myös absoluuttisesti. Ne ovat huomattavasti edullisemmassa asemassa meidän budjettikäytännössämme kuin mitkään muut määrärahat, koska niissä on kuitenkin bkt-sidonnaisuus. Se kannattaisi tässä yhteydessä muistaa.

Arvoisa puhemies! Kun muistelin 90-tapahtumia, niin todellakin silloin kyllä joukkosumentuminen johti siihen, että poliittinen kenttä, hallitus, eduskunta mukaan lukien, itse asiassa pilasi tulevaisuuden yhden ainoan budjetin avulla. Olisi pilannut, vaikka Neuvostoliiton-kauppa olisi jatkunut, vaikka Eurooppaan ei olisi tullut lamaa, me olisimme joutuneet leikkaamaan, sellaisen innostuksen vallassa menoja silloin lisättiin. (Ed. Stenius-Kaukonen: Tuo on täyttä liioittelua!) 20 miljardia vuositasolla oli huikea lisäys silloin. Sitä ei yksinkertaisesti olisi kestetty. Nyt on vähän samanlainen aika. Meillä ei ole näin hyvää taloudellista tulevaisuutta edessämme, mutta sen sijaan kaikki se, mitä on koettu, innostaisi tietysti nyt lisäämään menoja. Vertailu 90-lukuun ei ole kovin kaukaa haettu.

Mitä sitten tulee muihin kokonaisuuksiin, niin haluan muistuttaa, että 90 Mauri Pekkarinen keskustaopposition puolesta oli valmis lisäämään menoja. (Puhemies koputtaa) 94 taidettiin myös oppositiosta olla valmiita lisäämään menoja, ja nyt on taas sama meno päällä. Mutta aina ovat kyllä pettyneet ne, ehkä ei orjiksi myynniksi asti, jotka ovat näitä juttuja erehtyneet uskomaan. Vaaleissa on kyllä pärjätty niillä, mutta vaalien jälkeen karu totuus on tullut aina vastaan.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei mitään uutta auringon alla. Ministeri Niinistö on ottanut vanhan kovan piiskan, piiskan voimakkaimpien ja vahvimpien puolesta. Kyllä tuntuvat aikamoiselta idealismilta monet hallituspuolueidenkin ryhmien edustajien puheenvuorot täällä siihen nähden, mikä on Niinistön piiskan asento.

Erityisesti haluan kuitenkin lähettää vihreille terveisiä. Ed. Sinnemäki, te vieläkin uskottelette, yritätte uskotella, että te olette olleet lapsiperheiden asialla. Minä muistutan, että kun te tulitte hallitukseen, te leikkasitte lapsilisistä 700 miljoonaa, 750 miljoonaa markkaa lasten kotihoidon tuesta. Te alensitte alimpia äitiyspäivärahoja 20 prosentilla ja te poistitte valtaosan kaikista erilaisten tukien lapsikorotuksista. Ed. Sinnemäki, muistakaa nyt kuitenkin, että penniäkään näistä leikkauksista ei ole vielä palautettu tähän päivään mennessä. Se on iso juttu se. Se kertoo siitä, mikä teidän roolinne tässä hallituksessa on ollut: (Puhemies koputtaa) olla mukana siinä, kun Niinistö vie. (Naurua)

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vaan lyhyesti todeta, että en ollut tekemässä näitä hommia vuonna 95, joten varmasti esimerkiksi ministeri voi vastata siihen. (Välihuutoja) — En itse ollut tekemässä. — Mutta lapsiperheiden asia tarkoittaa myös sitä, missä tilanteessa olemme tulevaisuudessa. Samoin kuin esimerkiksi velanhoidon myös ympäristöpolitiikan osalta kysymys on lapsista, myös niistä lapsista, jotka eivät vielä edes ole syntyneet.

Peruspalveluministeri  Osmo  Soininvaara

Arvoisa puhemies! Ehkä tuohon puheenvuoroon jatkona: Meillähän on tulossa aika vaikea julkisen talouden tilanne 2010. Semmoinen tilanne, jossa suuret ikäluokat kuvittelevat, että he maksattavat lapsillaan sekä eläkkeensä että ottamansa velat, on tietysti jonkin verran kohtuuton. Tässä mielessä tietysti, kun edustamani puolue edustaa hieman nuorempaa väestöä kuin moni muu puolue täällä, erittäin myönteisesti suhtaudun siihen, että se ikäluokka, joka on ottanut velat, myös maksaa ne eikä maksata sekä eläkkeitään että ottamiaan velkoja lapsillaan.

Mitä tulee vuoden 95 budjettineuvotteluihin, joissa tosiaan leikattiin yhtä sun toista — samoin kuin edellinenkin hallitus on leikannut yhtä sun toista — niin ehkä noiden neuvottelujen jälkeen vihreitä syytettiin lähinnä siitä, että tulonjakokeskustelussa lapsiperheet vastaan eläkeläiset olimme olleet liikaa lapsiperheitten puolella.

Marjatta Vehkaoja  /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ministeri Niinistö sanoi äsken, että pääministerin ilmoituksessa, joka on jaettu, vain ikääntymiskysymys on selkeä asia, minkä tiedämme. Sen takia esitänkin kysymyksen: Onko se osattu ottaa kuitenkaan huomioon edes tässä ilmoituksessa? Nyt täällä sanotaan, että vuosien 2001 ja 2005 välillä valtion menot kasvavat reaalisesti vain 0,5 prosenttia vuodessa. Seuraavassa kappaleessa ilmoitetaan, että ikääntyminen ruvetaan ottamaan huomioon vasta vuoden 2010 jälkeisenä aikana. Tämä on aika erikoinen tapa arvioida asiaa. Luetun ymmärtämisestä ehkä tässä on kysymys, ja väitän osaavani jonkin verran minäkin lukea.

Eli kysymys kuuluu: Eikö ikääntyminen pitäisi ottaa joka vuosi huomioon? Haluaisinkin tietää, mikä osa tästä 0,5 prosentista, mikä nyt on arvioitu, kuitataan ikääntymisellä, mikä johtuu vallan muista asioista. Jokin tässä mättää, ja pelkään, että meillä on vain näytelmä nyt tässä menossa.

Pirjo-Riitta Antvuori  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa viimeksi ministeri Soininvaaran taholta on tullut vähän sellaista tunnelmaa, että nyt pannaan suuret ikäluokat kyykkyyn eli se ryhmä, joka on hoitanut lapsensa, on hoitanut vanhempansa, ja nyt odotetaan, että he tekevät vielä duunia varmaan 70-vuotiaaksi. Heidän selkänahastaan vedetään kaikki eikä muisteta sitä, että ihminen on sellainen olio ja se olio on meissä sellainen, että kun työmäärä esimerkiksi on aivan kohtuuton, olio hakeutuu eläkkeelle ja jollei se tee sitä, se sairastuu. Eli vanha viisaus, että henki on altis, mutta liha ei kestä.

Leena  Rauhala  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on tullut esille, että nyt on hyvää jaettavissa eli on liikkumavaraa taloudessa. Hallitusohjelmaan on kirjattu, niin kuin sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenvuorossa tuli esille, että on kehitettävä yhteiskunta, joka takaa kaikille mahdollisuudet elämänhallintaan. Kysymykseni on, kun keskustelua köyhyyspaketista ja täsmätoimenpiteistä on kuunnellut, tarkoittaako se, että niitä, joilla ei nyt ole elämänhallintaa ja joilla nyt ei ole ihmisarvoista elämää, nämä täsmätoimenpiteet auttaisivat vai vasta tulevaisuudessa. Tuntuu, että pikaista ratkaisua, mitä he odottavat, on vaikea löytää.

Marjatta Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö syyllistyy voimakkaaseen liioitteluun monessa asiassa. Tulkinta, että kaikki eduskuntaryhmät ovat tyytyväisiä tähän kehyslinjaan, ei pidä paikkaansa. Me emme ensinnäkään ole sitä mieltä, että kaikki säästyvät rahat pitää panna lyhentämättöminä velan hoitoon. Te tiedätte varsin hyvin, että me olemme halunneet työttömille, sairaille, kaikille pienituloisille lisää rahaa näissä kehyksissä. Me emme suinkaan tyydy siihen, mitä tähän mennessä on esitetty, vaan me tulemme, niin kuin meidän ryhmäpuheenvuorossamme todettiin, jatkamaan sitä, että myöskin heikoimmassa asemassa olevat saavat osansa.

Ministeri Soininvaaran nuorempana valtiopäivämiehenä toivoisi myöskin miettivän sitä, kuka on rakentanut tämän maan. Tämän maan ovat rakentaneet tietysti kaikkein ikääntyneimmät, ja vielä siellä kuuden—seitsemänkympin vaiheilla olevat, hyvin pitkälle. (Puhemies koputtaa) Myöskin me keski-ikäiset, suuret ikäluokat, olemme osallistuneet. Te kuulutte niihin sukupolviin, jotka olette olleet saamapuolella, joten alkaisi olla aika myöskin maksaa.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä myös toivon, että velanmaksun uskontunnustuksen sijasta puhuttaisiin konkreettisesti myös sisällöstä. Monien säästöjen yhteiskuntataloudellinen kustannus ylittää velan keskikoron, puhutaan sydänjonoista, puhutaan laiminlyödystä aikuisten ammatillisesta täydennyskoulutuksesta ja köyhyyden hinnasta. Nyt Suomen Pankin taustamuistiosta ja valtiovarainministeriön ja -ministerin puheista usein kuuluu riveiltä ja rivien välistä, että nyt tähdätään pysyvästi 4—5 prosentin valtiontalouden ylijäämään ja kymmenen vuoden kuluessa koko velan poismaksuun. Tätä kokonaisuutta ei ole hallitusohjelman taustaa ajatellen arvioitu uudelleen. Hallitusohjelmassahan sanotaan ainoastaan alle 50 prosentin bkt-suhteen olevan velanmaksun tavoite. Nyt selkeästi on lähdetty voimakkaaseen säästämiseen, eikä voi välttyä siltä, että kun Ahon hallitus teki laman varjolla ideologista säästöpolitiikkaa hyvinvointivaltiota kohtaan, nyt Niinistö tekee tässä tapauksessa velan kautta samanlaista ristiretkeä osittain sosiaaliturvaa ja hyvinvointivaltion perustaa kohtaan. Tämä kokonaisuus pitää nyt ottaa käsiin, (Puhemies koputtaa) muuten tässä käy huonosti.

Anneli Jäätteenmäki  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan katsoa tulevaisuuteen. Täällä on keskusteltu siitä, millä tavalla tulee varautua kansalaisten ikääntymiseen. Mielestäni on toki tärkeää, että velkaa maksetaan pois, mutta vielä tärkeämpää on, että talous saadaan vahvaksi ja että työllisyysastetta saataisiin korkeammaksi kuin se tällä hetkellä on. Meillä on edelleen 250 000 ihmistä vähemmän työssä kuin laman alkuvuosina, eli mikäli me saisimme nämä ihmiset työhön, meillä olisi myös rahaa. Hallitus on liiaksi uskonut siihen, että talous parantaa työllisyyttä, ja rakenteellisia uudistuksia ei ole tehty riittävästi. Minusta nyt pitäisi katsoa nimenomaan eteenpäin ja miettiä, millä tavalla työllisyysaste saadaan korkeammaksi. Lisäksi haluaisin nostaa yhtenä erityiskysymyksenä esille julkisen palvelutuotannon (Puhemies koputtaa) ja sen, miten taataan tulevaisuudessa, että kuntien ja valtion opetus- ja hoitoalan palkkataso ja työolot ovat sellaisia, että sinne saadaan työntekijöitä.

Tuija  Nurmi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On tärkeää saada velkaa maksuun, jotta saadaan korot alas, silloin jää rahaa hoitaa hyvinvointipalveluita. On myös erinomaisen tärkeää hoitaa hyvin ja järkevästi talouspolitiikkaa ja tervettä työvoimapolitiikkaa, niin kuin ed. Jäätteenmäki jo sanoi ja on nähtävästi lukenut Vattin tutkimuksia, joita mekin olemme valtionvarainvaliokunnan tarkastus- ja hallintojaostossa kuulleet.

Ed. Smedsille haluaisin aivan erityisesti todeta, että ei hän ole ainoa edustaja eikä kristilliset ole ainoa puolue, joka on sillä kannalla, että kotiäidille tai kotivanhemmalle pitää kertyä eläkettä. Sitä hallituspuolueista muun muassa meikäläinen on ajanut voimakkaasti; jo edellisellä kaudella tein siitä aloitteita, joten asiaa myös hallituspuolueissa hoidetaan.

Virpa Puisto /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Menneinä vuosina käytettiin pelottelukeinona eläkepommia, nyt käytetään suuria ikäluokkia. Kuten totesin, meillä on laman aikana julkinen talous ajettu erittäin alas ja sen myötä sosiaali- ja terveydenhuollon julkiset palvelut. Tuntuu oudolta, että vedotaan tuleviin hoitotarpeisiin ja huollon tarpeisiin ja samanaikaisesti annetaan julkisen palveluverkoston rapautua. Onko tarkoitus, että se uudelleen jollakin rahalla rakennettaisiin noin kymmenen vuoden kuluttua, vai onko tarkoitus ideologisesti ajaa alas julkiset palvelut ja mahdollisesti joillakin vakuutuksilla turvata yksityisjärjestelmän kautta nämä palvelut? Muuta järjestelmässä ei voi nähdä kuin suuren ideologisen valinnan. Haluan vielä tiedustella, onko säästöä se, että terveydenhuoltopalvelut ovat tällä hetkellä vajaat ja työmarkkinoiden käytössä sen myötä nyt ja tulevaisuudessa on entistä enemmän vajaakuntoista väkeä. (Puhemies koputtaa) Siitä kilpailukykymme kärsii.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan selvää se, että ministeri Niinistö ja ministeri Soininvaara ovat periaatteessa aivan oikeassa näissä asioissa, ministeri Niinistö myös historiallisessa muistelussa. 13 prosenttia nettolisättiin yhden vuoden budjettia, jolla tasolla onneksi ei nyt sentään kukaan täällä liiku. Sellaista tyhmyyttä ei enää tehdä uudestaan.

Mutta minä sanon vain yhden ainoan asian köyhyyspaketin hoidosta, ja se on se, että jos nyt köyhäillään tässä asiassa, köyhimpien ja huonoimmassa asemassa olevien kohdalla, väärällä tavalla eli toisin sanoen perusturvaministeri laiminlyö tehtävänsä, sairaanhoitoministerin kannattaa olla todella huolissaan, koska sillä puolella se poikii välittömästi menojen lisäyksenä eli se kaikki on valtion piikissä, kaikkien kuntien piikissä. Tämä on perimmäinen asia koko tässä kysymyksessä.

Valtiovarainministeri  Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Ei ole tarkoitus ajaa alas palveluja. Terveydenhuoltopalvelut ovat kunnallinen tehtävä. Te olette itse, ed. Puisto, varmasti toiminut Turun kaupungin luottamustehtävissä. Ettekö ole koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, että 90-luvun leikkausten vuosina Turun kaupungin tekninen virasto, liikuntapuoli, kaikki pärjäsivät paremmin kuin terveydenhuoltopuoli, ja kysynyt, miksi leikkaus kohdistettiin juuri terveydenhuoltopuoleen eikä esimerkiksi sittenkin vähemmän vaurioittavalla tavalla tekniseen sektoriin? Luulen, että siellä oli aika paljon suojatyöpaikkoja. Tämä on yksinkertainen totuus, 70—80-luvulla luotuja suojatyöpaikkoja, jotka koettiin tärkeämmiksi kuin terveydenhuoltopalvelut.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty keskustelua lähinnä peruspalveluista ja siitä, miten on siirretty valtaa kuntiin ja kuntienkin on omat tehtävänsä hoidettava. Haluan ottaa esille kuitenkin sellaisia asioita, joita valtio vielä voisi hoitaa. Näistä yksi on nimenomaan rakennusrahoituskysymykset. Sosiaali- ja terveydenhuollon puolella on välttämätöntä, että valtio vielä jatkaa näihin rahoituksia, koska muuten ei pärjätä pienissä kunnissa eikä aluepoliittisestikaan.

Toisella sijalla on minulla suuri ongelma, joka koskee oppilaitoksia ja kouluja, ja se on homeongelma koulujen kohdalla. Mikäli valtio ei lisää tälle puolelle rahoituksia, se tulee vaikuttamaan niin, että tulee sairauksia ja sosiaali- ja terveyspuolella joudutaan myöhemmin rahoituksia tänne ohjaamaan valtion taholta.

Olen iloinen siitä, että olemme voineet ohjata rahoituksia tieteeseen, tutkimukseen ja koulutukseen yleensä, mutta yksi asia on jäänyt hoitamatta, ja se on ammatillisen aikuiskoulutuksen rahoitus. Odottelemme lisäbudjettia, mutta rahoitusta ei ole vielä laitettu raamibudjettiin. Haluaisin nyt kysyä valtiovarainministeriltä, kuinka tässä asiassa toimitaan. Vihdoin viimein on turvattava myös ammatillinen aikuiskoulutus, koska sieltä puolelta tulee paljon syrjäytyneitä nuoria, jotka jäävät vaille koulutusta. Haluan tähän vastauksen. Toivottavasti valtiovarainministeri vastaa.

Totean, että meidän on vastattava valtionvelasta mutta meidän on myös kansanedustajina otettava eettinen vastuu ihmisistä, kansalaisista, suomalaisista, ja hoidettava asioita. Olemme hoitaneetkin valtiovarainvaliokunnassa lisäyksiä. Nyt haluan todeta puheenvuoroon, jossa valtiovarainministeri sanoi, että rahoja on pistetty kankkulan kaivoon, että ainakaan minun jaostossani ei ole niin tehty vaan ne on pistetty tärkeisiin kohteisiin ja asioihin, esimerkiksi koulurakennushankkeisiin, taiteeseen, tieteeseen, tutkimukseen ja moniin sellaisiin asioihin, jotka ovat voineet vaikuttaa siihen, että meillä on jollakin lailla voitu turvata suomalaisten elämänoloja.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Talouden suhdannekuva on haastavampi tänään kuin aikaisemmin, mutta Suomen osalta tilanne ei ole mitenkään lohduton eikä meillä ole tarvetta nihilismiin. Keskustahan on puhunut eriarvoistumista ja myös syrjäytymistä vähentävistä tulevaisuusinvestoinneista. Mielestäni se on hyvää talouspolitiikkaa.

Kuten ed. Jäätteenmäki totesi, Suomessa työttömyys on edelleen noin 10 prosentin luokkaa. Esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla kärsitään samaan aikaan työvoimapulasta; kun Itä-Helsingissä jo on työttömyyttä ja pahaa syrjäytymistä. Ruotsissa on työllisyystavoite nostettu 80:een. Ministeri Niinistö, meidän pitäisikin ottaa Ruotsista mallia ja tehdä enemmän yrittäjyydessä, tehdä enemmän koulutuksessa, tehdä enemmän veropolitiikassa sen hyväksi, että työllisyys voisi olla sitä luokkaa kuin naapurimaassamme.

Ministeri esitti väärän näkemyksen keskustan veropoliittisesta linjasta. Me emme ole halunneet korottaa pienten pääomatulojen verotusta, joka on monille pienituloisille yrittäjille ja viljelijöille ankara, emmekä talletusten taikka vuokratulojen pääomaveroa. Mutta jos te haluatte, ministeri Niinistö, esimerkiksi osinkoveron hyvitysjärjestelmää korjata ja myyntivoittoverotusta kiristää, tehkää esitys eduskunnalle, niin siitähän syntyy jälkeä sen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden osalta hallinto- ja tarkastusjaostossa on oltu erittäin huolestuneita siitä, että kuntien talous eriytyy voimakkaasti. Nyt kehyspäätöksessä ei vielä tehty päätöstä sitä, miten rahoitetaan mahdollinen Pekkarisen esitys. Me toivomme, että tämä selvitettäisiin, jotta nyt voitaisiin tehdä enemmän kuntien eriarvoistumisen vähentämiseksi, sillä jos puhutaan köyhyydestä ja sen vähentämisestä, pitää muistaa, että juuri kunnissa tuotetaan myös vähävaraisten ihmisten peruspalvelut sosiaalitoimeen, terveystoimeen ja koulutukseen. On välttämätöntä, että tulevassa budjetissa tasoitetaan kuntien pahaa eriarvoistumista.

Olli  Nepponen  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Talouskasvun heikkeneminen lisää epävarmuutta tulopohjan kehittymisestä. Siksi hallituksen esitys kireän finanssipolitiikan jatkamisesta on erityisen kannatettavaa, jotta asetetut tavoitteet toteutuvat ja voidaan tarvittaessa varautua mahdolliseen laskusuhdanteeseen. Alentuneet korkokulut antavat puolestaan pelivaraa, ja hallituksen köyhyyspakettiesitys, jota budjettiriihessä on luvattu vielä kasvattaa, on erinomainen täsmäase köyhyyden ja syrjäytyneisyyden torjumiseksi. Peruspalveluiden turvaaminen on keskeisesti kuntien vastuulla. Siksi kuntatalouden valtionosuuksien oikea jako on ensiarvoisen tärkeä. Selvitysmies Pekkarisen esitys sisältää tässä suhteessa monia hyviä esityksiä, joita itäsuomalaisena kansanedustajana kannatan.

Viime vuoden lopulla kannoimme huolta vanhustenhuollosta. Tähän ryhmään kuuluvat myös rintamatunnuksen omaavat miehet ja naiset, joiden asemaa on hallitusohjelmassa luvattu parantaa vapautuvien resurssien puitteissa. Tämä on mahdollista lisäämättä määrärahoja, kun lasketaan, että vuosittain noin 12 000 veteraania poistuu joukostamme, jolloin vapautuu lähes 100 miljoonaa markkaa varoja. Siksi olisi aika jo saada kuntoon veteraanijärjestöjen yhteinen esitys kuntoutuksen saamiseksi vuosittaiseksi.

Ed. Uotila asetti täällä vastakkain köyhyyden poistamisen ja puolustusvalmiudesta huolehtimisen. Minusta niitä ei voi asettaa. Molemmista on huolehdittava. Valtioneuvosto tehdessään kehyspäätöksen totesi, että puolustushallinnon kehyksiin tullaan palaamaan, kun puolustuspoliittinen selonteko valmistuu. Ed. Uotila, eikö teidän ministerinne ole tässä joukossa mukana?

Vuoden 97 selonteon linjauksesta ollaan jo jäljessä pahimpien arvioiden mukaan yli miljardi markkaa ja käyttömenoihin joudutaan käyttämään jatkuvasti hankintamäärärahoja. Me käytämme bkt-luvuilla vain 1,17. Eräiden nimenomaan Nato-maiden arvioiden mukaan uskottavasta puolustuksesta voidaan hoitaa puolet 2,0 bkt-luvun pohjalta. Yhtälömme on ratkaistava. Olemme luvanneet huolehtia uskottavasta puolustuksesta ja sotilaallisesta liittoutumattomuudesta sekä säilyttää yleisen asevelvollisuuden. Ratkaisut on tehtävä pitkäjänteisesti. Hetkellisten suhdanteiden armoilla ei voi toimia. (Puhemies koputtaa) Uskon, että hallituksesta löytyy riittävä konsensus, joka turvaa jatkon. Puolustusvoimien rakenteet ovat olleet jatkuvasti muutosten kourissa, ovat edelleenkin, ja kun rakenteisiin puututaan, kysymys on aina aluepoliittinen.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun valtion budjetti pidetään 200 miljardin tasossa suuruusluokkana, silloin puolustusmenot eivät saa olla siinä sellainen kohde, joka automaattisesti nousee. Se tarkoittaa silloin sitä, että jokin muu aluebudjetin sisällä alenee, ja sitä ei vasemmistoliiton eduskuntaryhmä voi hyväksyä. Kyllä puolustusmenoja pitää arvioida yhtä kriittisesti ja niiden tarvetta arvioida yhtä perusteellisesti kuin kaikkien muidenkin budjettiluokkien menoja.

Tässä yhteydessä oli vähän outoa, että puolustusmenot siirrettiin eri käsittelyyn, ja vaikka ne käsitelläänkin selonteon tarkistuksen yhteydessä, niin vasemmistoliiton eduskuntaryhmä siinäkin yhteydessä pitää ne kiinni koko kehyksessä ja suhtautuu niiden kasvattamiseen erittäin kriittisesti. Puolustusmenot on pidettävä suhteessa bkt:hen määrätyllä pitkän linjan tasolla ja myöskin vuosittaiseen budjettiin nähden sillä tasolla, mille ne ovat pitkäaikaisesti asettuneet.

Olli Nepponen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On korkea aika muistaa se, että kun hallitus on asettanut Utvan, joka tekee esityksen valtioneuvostolle ja valtioneuvosto käsittelee, niin odotetaan rauhassa. Odotan myöskin, että vasemmistoliiton ministerit ovat tässä työssä mukana. Kun täällä viitattiin bkt-osuuksiin, puolustusmäärärahojen osuus on laskemassa alle 1:n. Niillä ei voida pitää uskottavaa puolustuskykyä yllä.

Mikko Immonen /vas:

Arvoisa puhemies! Köyhyyteen 2 miljardia ja E18-tiehen 2 miljardia on yhteensä 4 miljardia. Se on parasta köyhyyden poistamista ja helppo laskea, 2 + 2. Tällä menettelyllä minunkin plussani suhteessa valtiovarainministeriin ovat kasvamassa.

Raameissa on haluttu tuoda esiin maailmantalouden uhkakuva seikkana, joka estää kansalaisten hyvinvointia edistävän budjetin tekemisen. Eli jatkuvasti on sama päämäärä: tiukka budjetti. Näin oli luonnollisesti taloudellisen laman aikana, mutta näin on ollut myös eurooppalaisittain todella kovan taloudellisen nousun aikana. Nyt puolestaan merkit taloudellisen tuottavuuden laskusta meillä ja muualla ovat havaittavissa. Tässä on taas syy tehdä tiukka budjetti ja ummistaa silmät syrjäytyneiltä.

Tiukan linjan budjetit eivät mahdollista oman yhteiskuntamme toteutuneisiin ja toteutumassa oleviin uhkiin vastaamista. Hyvinvointiyhteiskunnan alasajo tuottaa koko ajan lisää vakavia ongelmia, kuten huumeiden lisääntyvää käyttöä. Jos sosiaalipolitiikkaamme ja sosiaalisia tulonsiirtoja ei kehitetä, kohtaamme koko yhteiskunnalle kalliimmaksi tulevia ongelmia. Valtionvelan lyhentäminen on edelleen huomioitava valtiontaloutta määrittelevänä seikkana. On kuitenkin lyhytnäköistä talouspolitiikkaa tuijottaa pelkkää valtionvelan lyhentämisen nopeaa aikataulua.

Sosiaalipoliittinen äly tuottaa pitkän aikavälin kansantaloudellisessa suunnittelussa taloudellista hyötyä. Syrjäytymisen ehkäisyssä ja työttömyyden hoidossa on toimenpiteitten täsmäkohdentaminen ensisijaisen tärkeää. Valitettavasti kymmenen viime vuoden aikana on tullut rutkasti kouriintuntuvaa kokemusta työttömyyden erilaisista ratkaisumalleista. Nyt on pystyttävä poimimaan parhaat toimintamallit ja kohdennettava niihin myös taloudellisia resursseja.

Useat työttömien yhdistykset ovat organisoineet modernin kierrätyksen kivijalat, kierrätyskeskukset, omille alueilleen, näin myös Turussa. Tämä tärkeä työ on aktivoinut ympäri maata jo muutamia satoja aiemmin syrjäytyneitä sekä pitkäaikaistyöttömiä. Tämän laajamittaisen ja merkittävän työllistävän sekä kestävää kehitystä ylläpitävän toiminnon jatkumisen esteenä on rahoituksen puute. Kysymys on vaatimattomasta rahasummasta, muutamasta sadasta miljoonasta. Tämä summa kattaisi sekä työllistämiskulut että vaatimattomat kalusto- ja hallivuokrat. Tällä summalla voitaisiin työllistää jatkossa merkittävä osa kovan kilpailun työmarkkinoille kelpaamatonta, työintoista väkeä.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! I budgetarbetet bör valet av prioriteringen ägnas mera intresse. Nu ägnas mycken tid och energi åt hur mycket allt får kosta och all verksamhet beskärs hårt. Vi vet att värdediskussioner är svåra, men de är en viktig del av demokratin. Värderingarna bland medborgarna skall prägla verksamheten och även statsbudgeten. Man kan säga att det har gått så mycket ekonomi i politiken att själva demokratin och politiken har hamnat i skymundan. Det behövs mera värderingar i politiken.

Puhemies! Evan raportti "Erilaisuuksien Suomi" osoittaa selvästi suomalaisten olevan hyvin huolestuneita erojen kasvusta alueiden ja ihmisten välillä. Tämä huoli on kasvanut dramaattisesti viime vuosien kehityksestä johtuen. Hyvinvointimalliin kohdistuva uhka, voimakas muuttoliike sekä maan väestökehitys koskettavat väestöä voimakkaasti. Kansalaisilla on siis arvostuksia, poliittisia ja ideologisia arvostuksia. Sopii kysyä, onko meillä hallituksessa ja eduskunnassa näitä samalla lailla. Näiden mielipiteiden tulee olla tärkeysjärjestyksessä etusijalla budjetin painopisteitä valittaessa. Kyse on kuntien valtionosuuksista, peruspalveluista, aluepolitiikasta ja sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin liittyvästä kokonaisnäkemyksestä.

Talman! Den ojämna utvecklingen i regionerna och kommunerna betyder att människor lever i mycket olika förhållanden runtom i vårt land. Det här måste beaktas i statsstödet till kommunerna och i de regionpolitiska åtgärderna. Med tanke på medborgarnas grundrättigheter bör kommunerna ges möjligheter att kunna upprätthålla en bra skola samt vård och omsorg för alla. Den här utjämningen mellan kommunerna kan inte skötas enbart genom en omfördelning mellan kommunerna, utan det behövs mera statspengar att dela på.

Den ensidiga flyttningsrörelsen som pågår i vårt land är inte hållbar. Vi vet att människorna är grunden för all verksamhet. Med nuvarande takt blir underlaget för statens och kommunernas service för litet i vidsträckta delar av landet. Det här betyder att kapital och resurser lämnas oanvända i dessa utflyttningsbygder samtidigt som stora, nya kostnader uppstår i trängselbygderna. Medborgarna vill ha en mera baranserad utveckling.

Arvoisa puhemies! Muuttoliikettä on siis hillittävä määrätietoisin valtion tukemin panostuksin eri puolilla maata. Toiveita, jotka ovat heränneet lupauksilla 30—40 aluekeskukseen tehtävistä panostuksista, ei saa murskata. Tämän pitää näkyä poliittisissa päätöksissä ja määrärahoina valtion ensi vuoden talousarviossa. Olen vakuuttunut siitä, että tasapainoisempi kehitys on hyödyksi kasvulle ja hyvinvoinnille maassamme pidemmän päälle. Jos kasvua hajautetaan, alueet pystyvät kantamaan sosiaaliset kustannuksensa ja käyttämään olemassa olevat resurssinsa paremmin.

Arvoisa puhemies! Kansalaiset ovat siis sanoneet sanottavansa. He haluavat tasapainoisempaa kehitystä, mikä merkitsee yhdenvertaisia elinehtoja. Hyvät kansanedustajat, myötävaikuttakaamme siihen, mekin!

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen, erityisesti valtiovarainministerin, velanmaksusta ja sen vauhdista esittämät näkökohdat puoltaisivat vakavan ja perusteellisen keskustelun tarvetta koko finanssipoliittisesta linjasta. Velanmaksun optimaalinen taso on tärkeää määritellä niin, että myös hyvinvointivaltion perusta sekä hallitusohjelman köyhyyden vastaiset toimet voidaan toteuttaa tavalla, jota paitsi hallitusohjelma myös tässä talossa hallituspuolueiden eduskuntaryhmät ovat valtiovarainvaliokunnassa muun muassa edellyttäneet. Kaavamaisilla hallitusohjelman ylittävillä velanmaksuohjelmilla ollaan tekemässä sellaisia ratkaisuja, jotka pahimmillaan muuttavat finanssi- ja talouspolitiikan poukkoilemiseksi ilman selvää ja yhteisesti hyväksyttävää ohjelmaa.

Julkisen talouden ylijäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvoi viime vuonna peräti 7 prosenttiin. Ylijäämää kertyi 2 prosenttiyksikköä enemmän kuin Suomen Pankin syksyisessä ennusteessa ja Suomen vakausohjelmassa arvioitiin. Finanssipolitiikka on tämän tarkastelun mukaan ylikireää. Valtion menokurin säilyessä valtiontalous muuttui 26 miljardia markkaa ylijäämäiseksi. Valtionvelan suhde on nyt jo bkt:hen hallitusohjelman tasossa eli viime vuoden lopussa 48 prosenttia.

Yhdysvaltain talouskasvun hidastuminen ja erityisesti sen mahdollisuus heijastua elektroniikkateollisuuden kautta kielteisesti myös Suomen talouteen puoltaa sitä, että menolisäysten tässä vaiheessa tulisi olla pääsääntöisesti kertaluonteisia, koska myös huomattava osa ylijäämästä on aiheutunut kertaluonteisista tekijöistä, kuten viime vuonna kaksinkertaistuneesta omaisuustuloverosta. Tämän näkökohdan pohjalta on erityisesti nyt vahvistettava elinkeinoelämän kehittämisedellytyksiä ja tulevaisuutta vahvistavia rakenteita. Niitä ovat keskeiset liikennehankkeet, tietysti myös hyvinvointivaltion perusta, kuten erikoissairaanhoidon palvelut.

On todettu, että avoimien työpaikkojen kehitystä on estänyt työnhakijoiden puutteellinen koulutus. Tämä on Suomen Pankin viimeisessä katsauksessa kiistatta konkreettisesti osoitettu. Erityisesti palvelualoilla ja teollisuudessa ammattitaitoisen työvoiman heikko saatavuus on jo vaikeuttanut uuden työvoiman hankkimista, mikä on muodostunut eräänlaiseksi kapeikoksi valtiontalouden vahvistamiselle. Aikuisten ammatilliseen täydennyskoulutukseen on siis pikaisesti suunnattava riittävät voimavarat.

Ylipäänsä jo tässä Suomen Pankinkin tuoreessa, helmikuussa esittämässä katsauksessa esilletuotu asia osoittaa sen monesti sosialidemokraattien ja valtiovarainvaliokunnan taholta esille tuodun näkemyksen oikeaksi, että kaavamaisen velanmaksun sijasta on käytettävä myös asiantuntemusta arvioitaessa yhteiskuntataloudellisia kustannuksia tiettyjen arjen epäkohtien sietämisessä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! "Älkää katsoko heidän suutaan, katsokaa heidän käsiään." Tämä ikivanha viisaus sopii hyvin Lipposen hallitukselle ja sen toiminnalle, kun vain muistamme sen, miten viime perjantaina tässä salissa äänestettiin. Puheet olivat kovia, mutta teot toisia. Vain kuusi edustajaa äänesti köyhien puolesta. (Välihuutoja) — Opposition rinnalla.

Budjettikehyksissä hallitus jatkaa raakaa tuloeroja lisäävää jakopolitiikkaa. Hyvätuloisten verotusta kevennetään ja valtionvelkaa lyhennetään ennätysvauhtia, mutta lamavuosina leikattu kaikkein köyhimpien perusturva ei parane. Tässä ovat ylivelkaantuneet, työttömät, nuoret lapsiperheet, nuoret viljelijät, eläkeläiset jne. (Ed. Zyskowicz: Orvot!) Hallitus ja kaikki hallituspuolueet — ed. Zyskowicz, kaikki hallituspuolueet — ovat tahdottomasti alistuneet valtiovarainministerin kylmään kamreerilinjaan, jopa niin pitkälle, että kokoomuksen puheenjohtajan linjasta on tullut SDP:lle korvaamaton asia. Pääministerin tämänpäiväisen lehtijutun mukaan tämä linja on sosialidemokraattista politiikkaa. Kysynkin nyt: Ed. Gustafsson, onko tämä sitä?

Hallituksen markkinaliberaalia talouspolitiikkaa ajetaan mielenkiintoisin keinoin. Maailmanennätysvauhtia toteutettavaa velanvähennysohjelmaa ei ole päätetty eduskunnassa, vaan talousarvioesitykset on jatkuvasti rakennettu paljon toteutunutta tulokehitystä heikommiksi. (Ed. Manninen: Romanian linja!)

Hallitus julistaa, ettei lisämenoihin ole varaa tulevina vuosina. Samaan aikaan valtiovarainministeriön talousstrategiaohjelmassa kaavaillaan valtionvelan lyhentämistä 20 miljardin markan vuosivauhtia sekä kokonaisveroasteen laskemista vuoteen 2007 jopa 4,5 prosenttiyksiköllä. Nykyisen kansantuotteen tasolla tämä merkitsisi jopa 40 miljardin markan veronkevennystä vuositasolla. Köyhyysohjelmaa karsittiin tulevien vuosien veronkevennysten rahoittamiseksi.

Arvoisa puhemies! Evan raportti osoittaa, että politiikka on jälleen palaamassa politiikkaan. Tämä on luonnollista, sillä pohjavirtojen pintaan nostamien ongelmien ratkaiseminen on ensi sijassa juuri poliittisen järjestelmän, maan eduskunnan ja hallituksen, vastuulla. Ihmiset ovat myös selvästi aiempaa enemmän valmiita hyväksymään yhteiskunnan lisäpanostuksen aluepolitiikkaan, sosiaaliturvaan ja julkisten palvelujen rahoittamiseen sekä myöskin kotimaisen elintarviketuotannon turvaamiseen.

Arvoisa puhemies! Mielestäni kotimainen elintarviketuotanto pitää voida nyt turvata uusilla toimenpiteillä. Toivonkin sitä, että hallitus valmistellessaan ensi vuoden tulo- ja menoarviota ottaisi nopeasti esille myöskin maatalouden ja maaseudun pelastusohjelman valmistamisen.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä allekirjoittaneen ja, uskallan nyt sanoa, sos.dem. ryhmänkin painotusero niinistöläiseen talouspolitiikkaan on siinä, että me näemme, että se 15 miljardia, mitä te esititte, on tavoite. Itse asiassa niin sos.dem. eduskuntaryhmä, vasemmistoliitto kuin myöskin vihreät — ja ilokseni totean: myöskin Rkp:n taholta, myöskin ed. Pirjo-Riitta Antvuori puheenvuorossaan — ovat todenneet, että tämä on prosessi. Me haluamme parantaa köyhyyspaketin tasoa. Me haluamme panostaa voimakkaammin sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin.

Täällä on puhuttu myöskin ammatillisesta aikuiskoulutuksesta, sen tarpeesta. Me näemme, että on liikkumatilaa 1—1,5 miljardia vaarantamatta sinällään oikeaa finanssipolitiikkaa. Siis hallituksen päälinja on oikea. Me haluamme vasemmalla vihreitten tukemina panostaa kuitenkin voimakkaammin köyhyyden ja syrjäytymisen estämiseen.

Valtiovarainministeri  Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! En minä ole mikään sosialidemokraatti. Tämä talouspolitiikan linja, joka on valittu, perustuu hallitusohjelmaan. Väitän kuitenkin niin, että nämä jokavuotiset puheet pelivarasta, että nyt on miljardi, sitten kaksi, kumuloituvat. Jos tässä olisi nyt 6 vuotta kumuloitu näitä pelivaroja, meillä ei olisi tippaakaan pelivaraa, ei myöskään niitten velkojen maksuun. (Ed. Gustafsson: Ei kukaan ole esittänytkään 6 vuotta sitten!) Tässä on se ongelma. On aina helppo sanoa, että kyllä tuohon tuon verran, kun toinen sanoo, että tuohon tuon verran. (Ed. Puisto: Ei tästä ole kysymys!) — Tästä valitettavasti vain on kysymys. Meillä on historiassa paljon siitä esimerkkejä. Ne kaikki ovat onnettomista onnettomimpia.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mielenkiintoisen asian tuon nyt esille. Valtioneuvosto ilmoitti 13.2.96, että vuosien 97—99 menokehykset olivat seuraavat: Vuoden 97 hintatasossa kehysvuonna 97 olisi ollut 196,5 miljardia markkaa ja 194 miljardia markkaa vuosina 98 ja 99. Vuoden 1996 syksyllä 3.9. vuoden 97 talousarvioesitys annettiin niin, että menot olivat 190,8 miljardia markkaa eli vajaat 6 miljardia markkaa alkuvuoden menokehystä pienemmät. Vuosille 98 ja 99 annetut talousarviot olivat runsaat 190 miljardia markkaa eli noin 3 miljardia markkaa pienemmät kuin helmikuussa päätetyt menokehystavoitteet.

Rouva puhemies! Minä mielelläni kuulisin ministeri Niinistön selvityksen, oliko tämä se tapa, jolla hallitus kiristi eduskunnan tietämättä tätä menokehystä ja myöskin talousarviota.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On täysin luonnollista, että kokoomuksen puheenjohtaja ja sosialidemokraatit näkevät oikeudenmukaisuuden ja yhteiskunnallisen tasauksen politiikan erilaisena. Haluan vielä takertua tähän, kun ministeri Niinistö puhuu 90-luvun taitteen tilanteesta. Ministeri Niinistö on siinä mielessä oikeassa, että 80-luvun loppupuolella koko suomalainen yhteiskunta eli vaarallista nousuhumalan kautta. Mutta sen asian rinnastaminen ja vertaaminen tähän tilanteeseen, missä me nyt olemme, on täysin kohtuutonta, koska kun vuonna 90 puhuttiin 13 prosentin lisäyksestä, nyt puhutaan puolen prosentin tavallaan korjaustarpeesta, viitekehyksenä yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvon lisääminen. Ja toinen ...

Aha.

Markku Rossi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainministeri Niinistö, te toimitte kuten vanha venäläinen ruhtinas. Te sanotte kansalle "njet" ja järjestelmälle "vot harashoo". Kyllä teidän pitää tietää se, mitä tässä maassa tapahtuu. Lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntyy, julkisen terveydenhuollon taso on laskenut ainakin eurooppalaisessa vertailussa, turvattomuus lisääntyy, poliisin resurssit eivät riitä rikollisuuden torjuntaan ennaltaehkäisystä puhumattakaan, huumausainekauppa rehottaa, aluekehitys vinoutuu, maaseutu autioituu, kaupunkeihin syntyy uusia ongelmia. Tätä listaa voisi jatkaa aika lailla pitkään. En toki väitä, ettei valtion 200 miljardilla saada paljon hyvääkin aikaan, mutta valtiovarainministeri Niinistö, kyllä teidän on pystyttävä sanomaan "kyllä" myös niihin tarpeisiin, jotka ovat todella aitoja ja joita tällä kansalla on. Ei tämä ole yksistään järjestelmän korjaamista, vaan on muistettava, että ihmistenkin on elettävä.

Olavi Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä hallituspuolueiden sisäinen keskustelu aika merkillistä on. Ed. Gustafssonkin äänestää toisella tavalla ja puhuu toisella tavalla. (Ed. Gustafsson: Välikysymyksessä oli kysymys ihan toisesta asiasta!) Kaksien housujen ja kaksien hameiden politiikkaa, arvoisa puhemies. Keskustan linja on tässä suhteessa erilainen. Me olemme lähteneet siitä, että myöskään kuntakentän sisällä ei tarvitsisi, ministeri Niinistö, uutta rahaa oikeastaan ollenkaan, kun se tasoitettaisiin paremmin kuntakentän sisällä. Tästä olemme samaa mieltä. Pitäisi enemmän tehdä todella työllisyyden hyväksi ja alueellisten erojen vähentämiseksi. Tämä toisi liikkumavaraa valtiontalouteen, tulevaisuusinvestoinnit. Tehkää näitä, tämä on keskustan linja. Se poikkeaa kaksien housujen politiikasta, mitä semanttisella tasolla käydään.

Valtiovarainministeri  Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Ed. Rossi, valtio on ihmiset ja ihmiset ovat valtio. Ei ole mitään järjestelmää. Te sen maksatte, me sen maksamme, mitä yhdessä kulutetaan. Minä ajattelen juuri ihmisiä. Te haluatte aiheuttaa hankaluuksia köyhimmille sillä tavalla, että te tungette mukamas jonkin järjestelmän niskoille mitä tahansa kertomatta, että järjestelmän maksavat köyhimmät viime kädessä sitten, kun sitä leikataan. Siitäkin on malleja vaikka kuinka monta.

Ed. Elo, lukemanne pitivät täysin paikkansa. Viime hallituksen aikana todella parannettiin juoksua, mutta muutoin nuo samat luvut olisivatkin näkyvissä velkana tänä päivänä. Ne olivat alijäämävuosia. Mutta ei sitä eduskunnalta salaa tehty. Tännehän tuotiin sitten parantuneet paperit vuosi vuodelta, (Ed. Elo: Jälkikäteen!) ja eduskunta ne myöskin hyväksyi.

Ed. Ala-Nissilä otti esiin jälleen työelämän rakenteet. Kiinnitin ihan samaan huomiota jo ed. Jäätteenmäen puheen aikana. Onko nyt tarkoitus kehittää jokin uusi työreformi? Palataan johonkin hahmottamattomaan.

Markku Rossi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Nuo aplodit eivät todellakaan menneet valtiovarainministeri Niinistölle, vaan kunnioitetuille vieraillemme.

Arvoisa puhemies! Harmi, ettei pääministeri Lipponen ole täällä tällä hetkellä. Hän taitaa olla taistelemassa Norjassa luonnonsuojelijoiden kanssa, mutta me jatkamme nyt täällä.

Valtiovarainministeri Niinistö, kyllä mekin tiedämme, mikä on järjestelmän merkitys, mutta järjestelmä on hyvin usein tunteeton, kylmä pötky, joka ei näe ihmisten tarpeita. Esimerkiksi viime vuosikymmenen talouslaman aikana kymmenettuhannet ylivelkaantuneet, omasta syystään tai syyttään ylivelkaantuneet ihmiset, ovat tänä päivänä sellaisessa tilassa, että jos valtiovalta ei jollakin tavoin tule heitä vastaan, mielestäni se lähentelee jo sellaista heitteillejättöä valtiovallan näkökulmasta, etten mitenkään voi ymmärtää sitä näkökulmaa, minkä te, herra valtiovarainministeri, esititte, että kansalaisten tarpeista ei tule ensisijaisesti pitää huolta. (Puhemies koputtaa) Nimittäin lasku tulee lopuksi järjestelmälle.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät kansanedustajat! Keskusta on jatkanut tässäkin keskustelussa välikysymyskeskustelussaan esille tuomiaan väitteitä. Viimeksi ed. Vihriälä toisti heidän tietyt perusmantransa äskettäisessä puheenvuorossaan. Haluan tarkastella näitä väitteitä muutamalla sanalla vähän tarkemmin.

Ensinnäkin keskustan välikysymys lähti siitä, että tuloerot ovat Suomessa viime vuosina huikeasti lisääntyneet. Tämähän pitää paikkansa, kuten välikysymyskeskustelussa todettiin, että tuloerot ovat Suomessa kasvaneet, mutta kuten silloin jo totesin, sehän ei johdu siitä, toisin kuin annatte ymmärtää, että köyhät suomalaiset olisivat köyhtyneet, vaan se johtuu siitä, että hyvätuloisimmat tai varakkaimmat suomalaiset ovat kyenneet tekemään sellaisia jopa satojen miljoonien pääomatuloja, joita aikaisemmin Suomessa ei ole juuri nähty. Nämä valtavat pääomatulot ovat syntyneet tietysti myyntivoittoina ja osinkotuloina.

Kysyin viime viikon perjantaina, kun te olette tästä huolissanne ja tehneet tästä välikysymyksen, millä te, arvoisat keskustan kansanedustajat, olisitte estäneet sen tuloerojen kasvun, joka on ollut väistämätön seuraus suurimpien tulojen reippaasta kasvusta. Millä te olisitte estäneet näiden valtavien pääomatulojen syntymisen? Teillä on nyt, edustajat Kääriäinen, Aula ja kumppanit, ollut viikonloppu aikaa miettiä tähän vastausta, joten odotan, että tässäkin keskustelussa voisitte vastata. Jos tämä on mielestänne valtava yhteiskunnallinen ongelma, miten te olisitte tämän estäneet?

Toinen perusväitteenne on ollut, että köyhien määrä on Suomessa huikeasti lisääntynyt. On uskomaton silmänkääntötemppu, että samanaikaisesti kuin köyhien määrä todellisuudessa on maassamme vähentynyt, niin kuin pitääkin, aivan uskottavalla tavalla on onnistuttu väittämään ja saatu osin mediakin siihen mukaan, että köyhien määrä Suomessa olisi lisääntynyt. Kuitenkin keskustan omassa välikysymyksessä sanottiin, että pitkäaikaistyöttömyys on suurin köyhyyttä aiheuttava syy. Nyt kun työttömyys, myös pitkäaikaistyöttömyys, on alentunut, niin kuin hyvin tiedätte, kymmenettuhannet suomalaiset perheet ovat saaneet lisää toimeentuloa, hyvinvointia ja turvallisuutta, niin miten tästä on voinut seurata köyhyyden lisääntyminen, kun suurin selittävä tekijä eli työttömyys on alentunut?

Jos ette tähän näyttöön usko, niin paras ja hyvä mittari on myös toimeentulotuen saajien määrä. Toimeentulotuen saajien määrä on alentunut yli sadallatuhannella henkilöllä Suomessa. Eli köyhien määrä on Suomessa vähentynyt, niin kuin pitääkin, mutta te väitätte, että köyhien määrä on lisääntynyt. Te kikkailette tilastolla, joka lähtee siitä, että mediaanitulosta alle puolet tienaavat ovat köyhiä. Totta kai tämän suhteellisen köyhyyden määritelmän mukaan lähelle tätä päästään, mutta silloin pitää myöntää, että puhutaan jostain muusta kuin todellisesta köyhyydestä.

Mitä tulee teidän köyhyyspakettiinne, (Puhemies koputtaa) niin auttaisitte liki miljoonaa suomalaista. Kyllä tämän mukaisesti köyhiä on todella liian paljon.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä oli nyt oikein kertauskurssi mielikuvahallituksen tilastokikkailusta köyhyyden kanssa. Ed. Zyskowicz, menkää nyt käymään jossakin muuallakin täällä Helsingissä kuin siellä Strindbergin kahvilassa Aleksanterinkadulla, vaikka Jakomäkeen tai Varissuolle, niin kyllä te siellä huomaatte, että köyhyys on lisääntynyt. Ei tarvita taulukoita ja tilastoja.

Millä sitä köyhyyttä parannettaisiin? Me olemme sitä koettaneet sanoa, että ei se rikastuminen ole tässä maassa ongelma, vaan köyhtyminen on. Siihen on vaikuttanut myös se, että monia perusturvaetuuksia on leikattu, kuten välikysymyskeskustelussa nähtiin, ja se, että veroalennukset eivät ole kohdentuneet sosiaaliturvaetuuksien varassa eläville. Näitä asioita haluaisimme korjata nimenomaan, jotta vielä useampi köyhä tai nykyinen toimeentulovaikeuksissa oleva pääsisi töihin. Tekisitte sellaisia rakenteellisia uudistuksia, että työn tekeminen ja työn tarjoaminen erityisesti yksityisissä palveluissa kannattaisi, ja korjaisitte näitä perusturvan aukkoja, joita teidän hallituskaudellanne on luotu.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hämmästyin ed. Zyskowiczin puheenvuoroa, koska muistetaan ihan tarkkaan, että viime kaudella toimeentulotukea leikattiin eli tuli tämä asumiskulujen 7 prosentin omavastuu ja monilapsisten perheitten toimeentulotukinormeja laskettiin. Totta kai silloin toimeentulotukiasiakkaitten määrä laskee 500 000:sta alaspäin. En mielellään käytä tätä puheenvuoroa hallituspuolueen edustajana, mutta rehellinen pitää olla näitten köyhyysasioitten kanssa.

Tässä yhteydessä haluaisin valtiovarainministeri Niinistöltä kysyä, että kun köyhyyttä ei hoideta täsmäasein eikä myöskään sosiaalipoliittisin keinoin, missä ovat ne veroratkaisut, esimerkiksi se, että kunnallisveron perusvähennystä korotettaisiin tai ansiotulovähennys tulisi uudestaan sosiaalietuuksia nauttivien kansalaisten käytettäväksi. Hämmästelen myös sitä, että veroministeri Siimes ei ole täällä keskustelussa, kun käydään köyhyysasioista keskustelua.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Zyskowiczille: Rehellisyyttä pitää olla myös silloin, kun puhutaan työllisyyden parantumisesta. Se ei ole parantunut kaikissa osissa maata. Alueelliset erot ovat kasvaneet, ja Itä- ja Pohjois-Suomi ovat pysyneet edelleen korkean työttömyyden alueina. Me tarvitsemme tehokkaampia aluepoliittisia toimia, ennen kaikkea kansallisen aluepolitiikan puolella, ja tässä hallitukselta odotetaan toimeliaisuutta, ei ainoastaan ohjelmien laatimista ja selvitysten tekemistä, vaan vaikuttavuutta aluepolitiikkaan.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Zyskowicz, meillä oli tammikuun lopussa työttömiä työnhakijoita työvoimatoimistoissa peräti 323 700. Vuonna 99 meillä oli toimeentulotuen saajia 490 000. Jos katsotaan siitä vielä, ketkä hakivat... 40 000 kotitaloutta on viimeiset 10 vuotta ollut, siellä on erittäin syvä köyhien ihmisten ydin, jotka ovat toimeentulotukiluukulla ja myös työvoimatoimiston luukulla. Te vähättelette koko ajan köyhyyttä ja köyhien ihmisten elämänlaatua jotenkin, että se olisi helppoa ja toimenpiteitä ei tarvittaisi. Tämä on ihmeellistä tämä kokoomuksen asenne. Myöntäkää, että meillä on ongelmia ja me haluamme niitä korjata!

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei kokoomuksen asenne ole mitenkään ihmeellinen ottaen huomioon, että se on kokoomuksen asenne. Tämähän on tyypillistä kokoomuslaista politiikkaa ja näkemystä. Te teette silmänkääntötemppuja enemmän kuin kukaan muu. Nyt ovat pitkäaikaistyöttömät vähentyneet hieman, mutta ed. Zyskowicz, te puhuitte, että pitkäaikaistyöttömyys on vähentynyt kymmenillätuhansilla. Voin kertoa teille, että helmikuun lopussa tänään julkaistujen tietojen mukaan oli 86 100 pitkäaikaistyötöntä ja vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna vain 6 400 vähemmän. Melkein 50 000 on työvoiman ulkopuolella. Tiedättekö, miten työtön joutuu työvoiman ulkopuolelle? Kun hän on oikein pitkään työtön ja sairas eikä kykene mihinkään, niin hänet pannaan työvoiman ulkopuolelle. Ed. Hyssälä ja muut ovat aivan oikeassa siinä, mitä me kaikki olemme yrittäneet teille selvittää. (Puhemies koputtaa) Pitkäaikaistyöttömyys aiheuttaa kurjistumista, ja juuri kaikkein vaikeimpaan köyhyyden ytimeen me olemme halunneet puuttua ja siihen me vaadimme muutoksia.

Ministeri Siimes on tänään sairaslomalla, että tämä selvityksenä, miksei hän ole paikalla.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! En ole vähätellyt köyhien ihmisten tukalaa asemaa. Jotain tiedän siitä itsekin. Olen todennut sen totuuden, joka tuntuu olevan erittäin vaikeata hyväksyä nyt keskustassa ja osin tuolla vasemmistossakin, että köyhien määrä Suomessa on vähentynyt. (Ed. Elo: Millä luvuilla?) Siis tämä on totuus, että se on vähentynyt, ja näin pitää ollakin, että se on vähentynyt. Se väheneminen johtuu ennen kaikkea työllisyyden paranemisesta. Tänään ovat tulleet uudet työttömyystilastot: 30 000 viime helmikuusta on työttömyys vähentynyt, työllisyys parantunut. Kun ihmiset saavat työtä, toimeentuloa, turvallisuutta ja hyvinvointia, niin köyhyys vähenee.

Mitä tulee tilastoihin, luen suoraan Stakesin paperista: "Vuonna 1997 alkanut, pääasiassa työttömyyden pienentymisestä johtunut toimeentulotukea saaneiden kotitalouksien määrän väheneminen jatkui edelleen vuonna 1999." Ed. M. Koskinen, tämä ei kerro mistään toimeentulotuen leikkauksen seurauksesta, vaan tämä on tilastotiedettä siitä, että toimeentulotuen saajien määrä on vähentynyt, (Puhemies koputtaa) joka tietysti on vähentynyt, koska köyhien määrä on vähentynyt. Toimeentulotuki on se paras mittari, koska se on viimesijainen, tarveharkintainen tuen muoto niille, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa. (Ed. Elo: Onko oikein, että on puoli miljoonaa toimeentulotuen saajaa?) Kun te puhuitte 400 000:sta, minusta se on liikaa, mutta aikaisemmin meillä oli 600 000. Pari vuotta sitten oli 600 000, eli vähentynyt on.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Minä ihmettelen, ed. Stenius-Kaukonen, teidän puheitanne. Häpeättekö te sitä, että teidän ryhmästänne, ja monista muistakin ryhmistä samalla tavalla, vaaditaan täällä rahaa itse asiassa vähän kaikkeen, mikä tarkoittaa sitä, että köyhiltä se on viime kädessä pois? Minä olen ilmoittanut täällä jo viime syksynä, että jos muista tarpeista nyt pidättäydyttäisiin — (Ed. Laakso: Esimerkiksi taisteluhelikoptereista!) — lisätarpeista pidättäydyttäisiin, niin voitaisiin ohjata köyhille se lisä, joka ylipäätänsä on mahdollista lisätä. Nyt on kehysvalmistelu tapahtunut siltä pohjalta, että mitään muuta uutta ei kehyksissä ole kuin tämä, ehkä teidän mielestänne liian vaatimaton, köyhyyspaketti, mutta jos ne kaikki vaatimukset otetaan huomioon, joita muun muassa vasemmistoliitosta on tullut, köyhille ei riittäisi penniäkään. (Ed. Elo: Tässä Niinistö on oikeassa!)

Ismo  Seivästö  /skl:

Arvoisa puhemies! Maassamme on aiheellisesti kannettu huolta suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisestä. Valitettavasti osin sen varjoon ovat jääneet tämän päivän ajankohtaiset, ihmisten arjen sujuvuuteen ja turvallisuuteen liittyvät asiat. Kotitalouksien kuluistahan suurin osa menee asumiseen ja elintarvikkeisiin. Ne yhdessä vaatteisiin ja terveydenhuoltoon käytettyjen varojen kanssa muodostavatkin yli 50 prosenttia kulutusmenoista. Siksi asumiskustannusten kurissa pitäminen ja ruoan arvonlisäveron laskeminen vaikuttaisi tasapuolisesti kaikkiin väestöryhmiin, erityisesti heihin, joiden tuloista juuri nämä asiat vievät leijonanosan.

Sosiaali- ja terveysministeriön köyhyystyöryhmän muistiossa todetaan: "Nykyinen kehysbudjetointi näyttää johtavan entistä ankarampaan kilpailuun sektoreiden välillä, mikä heikentää rakenteellisia edellytyksiä hyvälle yhteistyölle." Onkin nostettava esiin yhteiskuntamme kipupisteistä juuri rakenteellinen työttömyys, johon äskeisessä debatissa kiinnitettiin huomiota, asunnottomuus, ylivelkaantuminen, perheiden ja lähiyhteisöjen jaksaminen sekä vähimmäisturvan taso ja riittävyys. Tärkeää on kysyä, on sitten köyhyys lisääntynyt suuresti tai pienesti, miten nämä pienituloiset ihmiset selviävät arjen jokapäiväisistä menoista. Mikä on heidän elämänlaatunsa ja elämäntasonsa tämän päivän Suomessa? Näiden ongelmien ratkaisu kaipaa hyvää ja luovaa yhteistyötä ministeriöiden välillä, hallituksen, eduskunnan, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen välillä. Sosiaalisesti oikeudenmukaisilla veroratkaisuilla ja myös uusilla tuloilla, kuten esimerkiksi pörssiverolla, pystytään pitämään kiinni valtionvelan lyhentämisestä sekä pahimpien köyhyys- ja syrjäytymisloukkujen poistamisesta.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Ed. Seivästö kaipasi poikkihallinnollista, yli ministeriörajojen ulottuvaa yhteistyötä. Tätä köyhyyspakettia valmisteltiin nimenomaan siitä lähtökohdasta, että eri ministeriöiden vastuuministerit nostivat esille omat tavoitteensa. Niistä yhdessä katsottiin, että löytyisi vastauksia nimenomaan näihin kipupisteisiin. Sieltä löytyi vastauksia muun muassa sairauspäivärahajärjestelmän väliinputoajille, jotka ovat nyt toimeentuloluukulla. Sieltä löytyi vastauksia kaikkein pienituloisimpien eli pitkäaikaistyöttömien lapsiperheiden ongelmiin, sieltä löytyi vastauksia mielenterveys- ja huumeongelmien hoitamiseen, sieltä löytyi vastauksia asunnottomuuden vähentämiseen. Elikkä nämä esimerkkinä siitä, että pyrittiin juuri ed. Seivästön peräänkuuluttamaan hyvään yhteistyöhön. (Puhemies koputtaa) Tällä tavalla on tarkoitus jatkaa ja myös aluetasolla, työvoimahallinnon, sosiaalitoimen ja järjestöjen yhteistyönä.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Köyhyys poistuu ainoastaan sillä, että työikäisille ja työkykyisille ihmisille pystytään järjestämään töitä. Töitä pystyvät ainoastaan järjestämään yrittäjät, kun yrittäjille annetaan yrittämismahdollisuus eli yrittämisen esteet poistetaan. Eli niin sanotut palkan sivutulot ja yritysten toimintaympäristön parantaminen olisivat pääpainopistealueita. Toinen on, että työelämän jäykkyyksiin pitää puuttua. Ei ole oikein, että SAK sanelee, mitä yrittäjät työpaikalla tekevät. Minun mielestäni työehtosopimukset pitäisi siirtää työpaikoille, sillä tavalla me saisimme uusia työpaikkoja. Sanon näin, että täällä köyhyydestä pidetään huolta, mutta kuitenkaan sanat ja teot eivät koskaan kohtaa. Toivon parempaa asioiden käsittelyä.

Ulla Juurola  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin maanantaina eräässä radiolähetyksessä, jossa Lahden Diakoniasäätiön johtaja oli opponenttina. Hän kertoi, että hänestä se keskustelu, mikä köyhyyspaketista käytiin, ei ainakaan millään tavalla vahvistanut ihmisten luottamusta yhteiskuntaan, eli se tapa, millä täällä käsitellään asioita. Voi olla, että ihmiset eivät ollenkaan tajua, miten huonossa yhteiskunnassa he asuvat, ennen kuin tätä keskustelua käydään. Diakoniajohtaja sanoi esimerkiksi köyhyyspaketista, että hän oli täällä itse työryhmässä laatimassa sitä ja melkein kaikki tämän ryhmän esitykset otettiin huomioon. Hän toivoi tietysti paketin ja köyhyystyön jatkuvan muun muassa perusturvan parantamisella.

Mikko Kuoppa  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmaselle haluan sanoa kyllä, että ei SAK estä työllistymistä eikä työntekoa, kyllä sen tekevät yleensä nämä suuret kansainväliset monopolit, jotka vievät työn Suomesta jonnekin muualle. Olen sitä mieltä edelleen, että Suomessa on yrittämisen edellytyksiä parannettu huomattavasti viime vuosina. Sitä osoittaa myös se, että yritysten voitot ovat ennätyssuuret siihen nähden, mitä ne koskaan ovat olleet. Yrityksille on jäänyt jakamatonta palkankorotusvaraa, jonka ne ovat jakaneet osakkeiden omistajille.

Tätä taustaa vasten olen ehdottomasti sitä mieltä, että nyt olisi työttömyysturvaa tullut parantaa, koska työttömyysturvalla, työmarkkinatuella, vuositulo on noin 33 000 markkaa vuodessa ja suomalaisten tulonsaajien rikkaimman desiilin tulot ovat kasvaneet vuosien 1994—1998 välisenä aikana 38 000 markkaa.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä minua hieman rupesi ihmetyttämään ed. Kuosmasen puheenvuoro siitä, miten työmarkkinoilla tulisi toimia. Nimittäin tässä unohdetaan nyt se peruslogiikka, että jos me rupeamme hänen resepteillään toimimaan, me luomme sitten uuden köyhien joukon, eli sen saman köyhien joukon, joka tällä hetkellä on Yhdysvalloissa: työssäkäyvät köyhät. Meillä ei ole sitten työehtoja, me teemme kolmea neljää työtä äärimmäisellä minimipalkalla. Tällä tavalla tulee kyllä varmasti ihan uusiakin köyhyysluokkia, jos mennään tälle linjalle eli tälle vuosisadan takaiselle linjalle, että työnantajalla on kaikki valta eikä työntekijöillä mitään.

Kyllä minä tässä haluaisin nostaa esille myös sen kysymyksen, kun mielestäni ministeri Perho ihan hyvin äsken toi esiin köyhyyspaketin sisältöä, mitä tässä on, että joskus minusta tuntuu, kun tätäkin keskustelua on seurannut, että kyllä täällä sitten kuitenkin hieman eri linjoilla ollaan, kun samaan aikaan todellakin esimerkiksi kokoomusnuorilta tuli aika öykkärimäinen velkakirja tänään, jossa kyseenalaistettiin kateuspakettina nämä äärimmäisen tärkeät toimenpiteet. Kyllä minä vähän kysyn: missä täällä talossa nyt mennään?

Matti  Huutola  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Pitkään jatkunut työttömyys on kuitenkin hyvin keskeinen, ehkä keskeisin, köyhyyden aiheuttaja todellisuudessa. On selvää, että työllisyyden parantuminen on kuitenkin ainut todellinen keino poistaa laajalti köyhyyttä. Se on ihan selvä asia. Ehkä tälle hallitukselle voi pienen plussan myöntääkin, että onhan työllisyys parantunut, mutta toki alueellisesti on vielä voimakkaita eroja, mikä myös näkyy niillä alueilla valtavana köyhyytenä.

Toinen suuri asia, minkä pitkään jatkunut työttömyys on aiheuttanut, on tietysti se, että ihmiset ovat tipahtaneet ansiosidonnaiselta työttömyysturvalta ja ovat jo peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella, joiden toivottoman alhainen taso johtaa köyhyyteen. Sen vuoksi oli ilolla kuultava kokoomuksen ed. Antvuoren ryhmäpuheenvuoroa, jossa pientä toivoa kokoomuksen puolestakin oli ilmaantumassa, että voitaisiin edelleen harkita peruspäivärahan ja työmarkkinatuen tason korotusta. (Ed. Elo: Mutta ehtoja oli!) — Ehtoja oli, ja varmasti ne ehdot ovat neuvoteltavissa niin sanotuissa kolmikantaneuvotteluissa, joissa työttömyysturvan asiat laajalti Suomessa on hyväksytty. Minä uskon, että jos hallitus on aktiivinen, halukas ja aloitteellinen, niin kolmikannasta löytyy sopimus, joka johtaa siihen, että peruspäivärahan ja työmarkkinatuen tasoa voitaisiin korottaa vuoden 2002 alusta.

Mutta köyhyydestä vielä se, että ei riitä pelkästään se, että pitkään jatkunut työttömyys on aiheuttanut köyhyyden, vaan minusta erittäin kauheaa ja, voisi sanoa, surkeaa on se, että se periytyy myös jälkipolville. Kokoomusnuorten vetoomuksesta, mikä aamulla oli luettavissa, on myös muistettava se, että ellemme nyt hoida köyhiä, se johtaa ongelmiin, joka koituu takuulla tulevaisuudessa maksettavaksi.

Valtiovarainministeri Niinistö puheenvuorossaan sanoi, että lottovoittojen aika on ohi. Varmaan siihen voidaan yhtyä, että lottovoittajien aika on ohi. Mutta lottovoitto ei ole myöskään se, että maamme suhteellinen köyhyys lisääntyy ja jopa periytyy.

Seppo  Kääriäinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö ihasteli keskustelun alussa sitä, että finanssipolitiikan linja nauttii laajaa kannatusta hallitusryhmien sisällä, tiiviimpää kuin aiemmin. Se havainto vaikutti aika tavalla oikealta noin 9,5 minuutin ajan. Tuntui siltä, että Lipposen niin sanottu toiminta oli tehnyt vaikutuksen nimenomaan vasemmalla, että vasemmisto oli kesytetty. Mutta tämä havainto tosiaan kesti vain noin 9,5 minuuttia. Kokoomus voi olla kyllä tämän nähdyn ja kuullun jälkeen jälleen kerran tyytyväinen ja aika rauhallinen siitä, että tähän linjaan ei ole tulossa mitään muutoksia, vaan tämä tulee jatkumaan varmasti noin kaksi vuotta.

Täällä on todettu, että valtionvelan hoito tiukalla aikataululla ei ole mikään kiveen hakattu asia. Siihen viittasi myös finanssiministeri muistaakseni omilla sanoillaan. Tämän perusteella tuntuu siltä, että huono-osaisuuden kasautuminen on kiveen hakattu asia. Se puolestaan tuntuu nyt siltä. No, kestää tosin kaksi vuotta, ennen kuin muutos alkaa.

Arvoisa puhemies! Sana "ei" on kohotettu korkeaksi sanaksi. Siitä on tehty synonyymi jämäkkyydelle ja jopa valtiomiestaidoille. Pahimmillaan, väärässä paikassa, sana "ei" tarkoittaa samaa kuin kylmä välinpitämättömyys ihmisten hätää ja ihmisten toiveita kohtaan. Tästähän tässä on nyt kysymys.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä salissa ja tässä keskustelussa on kuultu hyvin monta totuutta ja hyvin monesta eri asiasta. Vaikuttaa, että totuus on aika paljon riippuvainen kulloinkin siitä, puhuuko hallituksen vai opposition edustaja.

Myöskin teemasta, josta itse aion puhua, on kuultu jo monta totuutta. Nimittäin täällä on ruodittu hallituksen aluepoliittista linjaa. Haluan aluksi sanoa sen oman osatotuuteni asiasta elikkä sen, että on epärehellistä, jos suljetaan silmät siltä, mitä hallituksen aluepolitiikalla on saatu monessa osassa maata aikaan. Mutta samaan hengenvetoon haluan todeta myöskin sen, että alueelliset erot ovat yleisestä talouden myönteisestä kehityksestä huolimatta edelleen huomattavia. Hallitus on itse todennut tämän jo viime syksynä, silloin kun lausui, että kansallisen aluepolitiikan tehostaminen on käynyt entistä ilmeisemmäksi. Tuon pohdinnan jälkeen hallitus vahvisti kahdeksan kohdan aluepoliittisen ohjelman, josta aluekeskusten kehittämishanke ja seutukuntien yhteistyöhanke ovat jo käynnistyneet ja joitten ohjelmavalmistelut ovat maakunnissa varsin pitkälti menossa.

Hallituksen toimenpideohjelmaan kuului myöskin monia muita osioita. Mainitsen tässä yhteydessä vain uusien toimenpiteitten luomisen Itä- ja Pohjois-Suomen vaikeiden rakennetyöttömyyden seutujen kehittämiseksi ja suorien alueellisten yritystukien käytön tehostamisen ja rahoituksen turvaamisen. Tässä yhteydessä hallitus itse totesi, että se turvaa aluetukien riittävän rahoituksen, ja turvaamisen tueksi piti laatia myöskin kansainvälinen selvitys, mikä ymmärtääkseni on nyt juuri valmistumassa. Myöskin maaseutupoliittisen ohjelman toteuttaminen kuului tuohon toimenpidepakettiin, ja käsittääkseni nämä käytännön keinot ovat parasta aikaa hallinnon ja aluekehityksen ministeriryhmän käsiteltävänä.

Muidenkin edellä mainitsemieni toimenpiteitten osalta ministeri Korhonen on ilmoittanut valmistelujen olevan aikataulussa ja tarvittavien rahoituspäätösten tapahtuvan budjettikäsittelyn yhteydessä, hyvä näin. Tälle valmistelutyölle on syytä toivottaa menestystä ja antaa sille vahva tuki. Haluan kuitenkin tässä yhteydessä korostaa, että budjetin käsittelyn yhteydessä on sitten todellakin se paikka, jolloin näitten hyvien aikomusten on muututtava konkreettisiksi toimenpiteiksi.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ravi yritti parhain päin selvittää, mitä hallitus aikoo tehdä aluekehityksen osalta, mutta tosiasiahan on ollut, että keskusta on jo vuosia sanonut, että alueelliseen eriarvoistumiseen pitää löytää kunnon konsteja, kansallisia konsteja, veropolitiikassa, investointipolitiikassa ja peruspalvelujen rahoittamispolitiikassa. Mutta mitään muita kuin ohjelmia, selvityksiä, raportteja hallitus ei ole saanut aikaan. Nyt tarvittaisiinkin järeitä toimenpiteitä, joilla turvataan kuntarahoitus kaikissa kunnissa, helpotetaan yritysten investointeja heikoimmilla alueilla ja otetaan käyttöön uusia keinoja, alueellisia verohelpotuksia, joista Norjassa on hyviä kokemuksia saatu aikaan. Nyt on siis näytön paikka, ei enää mitään lupauksien ja selittelyjen aikaa.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ravi käytti sinänsä asiallisen puheenvuoron, mutta sopii kysyä, mikä on nykyisen hallituksen aluepoliittinen linja, kun katsotaan muuttoaaltoa, miten voimakasta se on tällä hetkellä, miten paljon väkeä muuttaa Pääkaupunkiseudulle. Mitkä ovat konkreettiset toimenpiteet? Esittäkää nyt, valtiovarainministeri Niinistö edes jokin konkreettinen toimenpide, jolla muuttoliikettä voidaan hillitä.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakankaalle haluan lyhyesti todeta, että tuossa puheenvuorossa ymmärtääkseni näkyi nyt erittäin hyvällä tavalla se "monta totuutta".

Merikukka Forsius /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainministeri Niinistö on tänään puheenvuorossaan korostanut velanhoidon nopeaa lyhennysaikataulua. Kuitenkin on ongelmia, jotka pitäisi hoitaa heti. Muutoin ongelmat kasaantuvat, ja niiden korjaaminen maksaa enemmän kuin korkomenoissa olemme säästäneet. Kiireellistä tukea tarvitsee esimerkiksi pienten koululaisten iltapäivähoidon järjestäminen tai niiden nuorten auttaminen, joilla on vaikeuksia saada peruskoulu päätökseen. Hyvä määrärahakehys ottaa huomioon maailmantalouden epävakauden mutta yhtä tärkeää on se, että se tukee hyvinvointivaltion säilyttämistä ja havaitut epäkohdat korjataan nopeasti.

Terveydenhuollon osuus bruttokansantuotteestamme on vain 6,7 prosenttia, vaikka lama-aikanakin osuus oli 7—8 prosenttia. Vastaava luku muissa Pohjoismaissa on noin 8,5 prosenttia. Markoissa ero on reilut 10 miljardia. Tämä on huomioitava määrärahakehyksen jatkoneuvotteluissa.

Kannattaa pohtia myös, mitä terveydenhuollon järjestämiseen sekä kuntatalouteen vaikuttavat esimerkiksi lääkärilakon seuraukset. Jos palkkoja korotetaan reilusti, valtion on tultava maksutalkoisiin mukaan ja nostettava terveydenhuollon määrärahoja. Lääkäreiden palkankorotus tuo oikeudenmukaisuuden nimissä paineita nostaa myös muiden kuntatyöntekijöiden palkkoja. Jos valtio ei tue kuntia kasvavissa palkkamenoissa, on vaara, että kunnat vähentävät työntekijöitä.

Peräänkuulutan tässä yhteydessä myös hallituksen lupaamia lisätoimia köyhyyden torjuntaan. Toivottavasti nämä toimet täsmentyvät ja eduskunta saa selvityksen toimenpidekokonaisuuden aikatauluista ja kustannusvaikutuksista.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä lyhyesti maataloudesta. Tämän vuoden ympäristötuen vaje on jo 110 miljoonaa markkaa, josta luomutuotannon osuus on noin 13 miljoonaa. On välttämätöntä, että kehyksessä turvataan riittävä maatalouden ympäristötuki ja erityisesti luomutuotannon lisäämiseen tarvittavat resurssit, mikäli aiomme siirtää luomutuotantoon 10 prosenttia peltopinta-alasta vuoteen 2006 mennessä.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälä, EU-rakennerahastoista tulee aika lailla mahtavia panoksia tällä hetkellä suomalaiseen aluepolitiikkaan. Hallitus on suoraan osoittanut osaamiseen rahoitusta, joka jakautuu suhteellisen tasaisesti maassa. Tarkoituksena on, että luotaisiin jotain pysyvää. Edelleen viittaan siihen, mitä ed. Ravi myöskin jo totesi.

Ed. Forsius, kannattaisiko täällä nyt pistää koville ne kansanedustajat, jotka ovat kunnanvaltuustoissa ja jotka jakavat niitä terveydenhuollon rahoja, kun on kaikenlaisia hiihtoputkia ja muita suunnitteilla, jotka varmasti nielaisevat resursseja? (Ed. Laakso: Ei ainakaan Vantaalle!) — Eikö tule? Sitten on viisas päätös. — Mutta kaiken näköistä puuhataan kunnissa heti, jos jää löysiä rahoja. Kun te vaaditte, että valtio antaa lisää kunnille rahaa peruspalveluihin, se tarkoittaa, että toisesta päästä kunta laajentaa reviiriään ja taas, kun tullaan tiukempiin aikoihin, peruspalvelut joutuvat tiukoille. Terveydenhuoltomenoista on sen vuoksi leikattu kunnallishallinnossa paljon, että kunnanvaltuustot eivät ole välittömästi olleet vastuussa niistä, vaan ne ovat olleet niin sanottua toisen asteen demokratiaa, (Puhemies koputtaa) jolloin valtuutettujen valitsemat edustajat ovat saaneet tavallaan sitten tehdä likaista työtä.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Hiihtoputkilla ei herran huoneita rakenneta.

Hallituksen harjoittaman talouspolitiikan päälinja on selvä ja kannatettava. Jokainen myöntää, että valtionvelkaa on lyhennettävä, mutta missä määrin, siitä meidän näkemyksemme poikkeavat. Esimerkiksi terveydenhuollon sekä koulun ja sosiaalitoimenkin suunnilla on suoranainen hätä kädessä. Ratkaisuksi ei kerta kaikkiaan enää riitä tokaisu, että pallo on kunnilla. Kyllä vastuu kansalaisten peruspalveluista on yhteisesti sekä valtiolla että kunnilla. Totta on se, että se maksaa, mutta nykyinenkin tilanne tulee yhteiskunnalle monin eri tavoin kalliiksi. Sen se tekee myös poliittisesti.

Toinen muttani koskee valtion investointeja. Kun laman aikana ei niihin ollut varaa ja kun väitetään, että ei nytkään, kysyn, millaisissa olosuhteissa on varaa korjata kouluja tai luoda edellytyksiä elinkeinotoiminnoille huolehtimalla esimerkiksi liikenneverkkojemme toimintakyvystä. Bruttokansantuotteen kokonaismäärään verrattuna valtion velkataakka on keventynyt arvioitua nopeammin. Hallituksen erinomaisista asiantuntijoista huolimatta budjetin tulopuolen arviointivirheet ovat vuodesta toiseen olleet useita miljardeja, viime vuonna luokkaa 30 000 miljoonaa markkaa. Kun eduskunta oli lisäämässä tämän vuoden budjettiin noin 500:aa miljoonaa, siitä nostettiin hallituksen suunnalta hirvittävä kapeli, olihan sen pienuusluokka peräti kuudeskymmenesosa hallituksen omasta tuloarvion virhemarginaalista. On kysyttävä, kenellä on väärässä olemisen oikeus. Vakavasti ottaen kysymyksessä on tietysti budjettivalta.

Tässä yhteydessä myös asenteilla on merkitystä. Ne kuvaavat päätöksentekoilmapiiriä ja heijastuvat tuleviin tilanteisiin. Toistaiseksi hallituksen hengenluomisyritykset ovat olleet heikkoja. Hallitus kohtelee ajoittain valtakunnan valtuustoa eli eduskuntaa kuin mätää kukkoa. Kuvitelkaa, missä kunnassa kunnanhallitus voisi esimerkiksi olla välittämättä tilintarkastajien kertomuksessa mainituista asioista tai valtuuston ilmiselvistä päätöksistä, saatikka että hallituksen voimin julkisesti nälvittäisiin valtuustolle tai että korkeinta päätöksentekoelintä uhkailtaisiin jopa ennenaikaisilla vaaleilla. Ymmärrän valtiovarainministerin vaikean roolin ja olen hänen kanssaan useimmista asioista samaa mieltä, (Puhemies koputtaa) mutta millä eväillä hän edellyttää meiltä tukea esityksilleen, kun hän itse ei ole pitänyt kiinni eduskunnalle antamastaan sanasta vuoden 2001 budjettisopua sorvattaessa?

Minulla olisi (Epäjärjestystä yleisöparvella) yksi kappale, jos saan viimeisen henkäyksen sanoa.

Kun, ministeri Niinistö, sanoitte äskettäin televisiossa: "Minä kunnioitan eduskunnan päätöksiä", olin iloinen kuulemastani. Nyt on sitten aika antaa myös katetta sanoillenne. Tähänastiset näyttönne ovat pahasti vielä velan puolella.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Minä annan täyden arvon eduskunnan päätösvallalle ja olen toivonut, että eduskunta käyttäisi sitä eikä sitä taktiikkaa, että täällä käy vuoron perään 100—150 ihmistä puhumassa toiveita ja sen jälkeen syytetään, että toiveitani ei ole otettu huomioon. Sellaista rahan määrää maailmassa ei olekaan, että ne voisi ottaa huomioon. Käyttäkää selvää päätösvaltaa. Sitä minä olen pyytänyt. Sitä kunnioitettaisiin, mutta ei mitään toivomuspolitiikkaa. Se ei ole eduskunnan arvovallan mukaista edes.

Kun puhutaan jatkuvasti vääristä arvioista, muka tahallaan tehdyistä, ajatellaanpa sitä 30:tä miljardia. Te tiedätte aivan yhtä hyvin, ed. Saarinen, kuin minäkin, mistä se tuli. Tehtiin maaliskuussa muistaakseni viime vuonna päivähuutokauppa Soneran osakkeilla, 20 miljardia. Jos me olisimme julistaneet budjettiesitystä tehtäessä puoli vuotta ennen, että silloin tehdään päivähuutokauppa, me olisimme sotkeneet markkinat. Se tilaisuus tuli, ja se käytettiin. Me emme sitä voineet edellisenä kesänä arvioida.

Sellainen vakuutusyhtiö, suuri suomalainen, realisoi huomattavan määrän omistuksessaan olevia luovutusvoittoa sisältäviä osakkeita. Tästä tuli valtiolle 4 miljardia viime vuonna. He eivät kertoneet edellisenä kesänä meille, että tällainen operaatio on tarkoitus tehdä, emmekä me tienneet myöskään sitä, että pörssikurssit tulevat huikeasti nousemaan. Jos olisimme tienneet, luulen, että me olisimme kaikki hyvin rikkaita.

Siis loppujen lopuksi nämä virhearviot taitavat nyt ennemminkin olla sellaisia odottamattomia, tosin positiivisia, muutoksia, tervetulleita sinänsä, mutta mahdottomia etukäteen arvioida.

Jaakko  Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. Saarinen osui asian ytimeen todetessaan, että eihän kunnanvaltuustossa tämän kaltainen meno voisi jatkua, tilanne, jossa kunnanhallitus ei välitä pätkääkään siitä, mitä kunnanvaltuusto päättää tai esittää tai toivoo.

Me olemme kuusi vuotta eläneet sellaisessa Lipposen—Niinistön diktatuurivallassa, jossa eduskunnan kantaa ei kerta kaikkiaan oteta huomioon. Vaikka eduskunta päättää yksimielisesti jotakin, nämä kaksi herraa, jotka vaikuttavat molemmat sosialidemokraateilta ainakin Lipposen todistuksen mukaan, ajavat koko eduskunnan yksimielisen tahdon ylitse aina halutessaan. Täytyy kyllä sanoa, että totta kai eduskunnan pitäisi myös katsoa tässä suhteessa peiliin. Kuinka kauan me sallimme tämän kaltaisen menon jatkuvan, että meidän yksimieliset kannanottomme jyrätään vuodesta toiseen ja että hallitus ei ota niitä huomioon?

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies, mitä tulee ministeri Niinistön käyttämiin puheenvuoroihin, monelta osin voin henkilökohtaisesti yhtyä niihin, mutta yhden asian otan erityisesti esille ja se koskee köyhyyspakettia ja Niinistön lupausta siitä, että otetaan yksi asia, köyhyyden poistaminen.

Ministeri Niinistö, käsi sydämelle: Onko nyt niin, että näissä menokehyksissä sisällä oleva 530 miljoonan markan summa on riittävä siihen, että voimme todella köyhyyden poistaa? Minä olen nimittäin ministeri Niinistön kanssa aivan samaa mieltä, että emme voi eduskunnassa jatkuvasti kymmeniä erilaisia toiveita esittää ja sitten sanoa viimeksi, että köyhyys kuitenkin poistetaan, vaan keskitytään nyt siihen. Mutta siihen sopimukseen minun mielestäni liittyy myös se, että ministeri Niinistö todella sitoutuu siihen, että kysymyksessä on merkittävästi suurempi summa kuin 530 miljoonaa markkaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että me edustajat sen jälkeen pidämme suumme kiinni, jos ministeri Niinistö tämän lupauksen toteuttaa.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen iloinen siitä 30 miljardista markasta, mutta minä painotin sitä 0,5:ttä miljardia markkaa, jonka ympärillä eduskunta on askarrellut lähes puoli vuotta. Yhdessähän meidän pitäisi nähdä, miten rahaa käytetään velanhoitoon, miten peruspalvelut turvataan ja minkä verran voidaan investoida yhteiskunnalliseen infraan.

Olen, arvoisa ministeri, ihmetellyt myös sitä, mitenkä te johdonmukaisesti olette kaikissa yhteyksissä toiminut sillä tavalla, että yritätte keventää ikään kuin eduskunnan päätösvaltaa. Se on epäviisas taktiikka. Kaikissa äänestyksissä ja puheissa te aina syyllistätte eduskunnan ja koetatte pitää eduskunnan vaikutusvallan pienenä. Kaiken huippu on se, että jopa eduskunnan pääluokkaan on alettu puuttua teidän johtamanne ministeriön toimesta. Se on ollut tabu, maan tapa, että eduskunta on saanut päättää edes omista menoistaan. Nyt ei enää ole sitäkään kunnioitettu. Eduskunta ei ole kertaakaan puuttunut hallituksen toimintaedellytysten kehittämiseen.

Valtiovarainministeri Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen, eduskunta ja sen alaisten laitosten elämä on ollut suhteellisesti helpointa julkisella sektorilla. En ole puuttunut siihen muuta kuin käymällä viime kesänä eduskunnan puhemiehistön kanssa keskustelua siitä, onko asia todella näin, pitääkö sen näin olla jatkossakin. Katsotaan toimintamenojen kehittymistä. Olen nähnyt merkkejä, että linja eduskunnassa ehkä onkin muuttumassa.

Ed. Elo, annan arvoa teidän puheenvuorollenne ja olisin kovin halukas tässä antamaan lupauksia, jos se olisi mahdollista. Mutta sen voin luvata, että jos eduskunta syksyn mittaan lähtee käsittelemään tuota asiaa niin, että siihen keskitytään, pyritään olemaan niin myötämielisiä kuin suinkin on mahdollista.

Mitä tulee eduskunnan päätöksiin, käyn läpi keskustelun, jonka kävimme valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan ed. Aulan kanssa. Me laskimme, mitä valtiovarainvaliokunnan vuoden 99 budjettilausunnossaan esittämät toiveet yhteensä tekisivät. Ne tekivät 6,5 miljardia markkaa. Kun täällä sen sanoin ed. Aulalle, hän sanoi: "Ei niitä nyt ole kaikkia tarkoitettu sillä tavalla otettavaksi." Mitä tässä teet sitten? Jos me olisimme ne "sillä tavalla" ottaneet, olisimme tehneet viime vuonna vielä lähes alijäämäisen budjetin. Se oli järkevä kanta, ettei niitä ollut "sillä tavalla" tarkoitettu otettaviksi, enkä minä niitä ottanutkaan "sillä tavalla". (Naurua)

Veijo Puhjo /vas:

Arvoisa puhemies! Kun viime viikolla meillä oli täällä keskustelu köyhyyspaketista lähinnä yksilöiden ongelmana, niin nyt olisi syytä keskustella siitä, voivatko köyhyysloukkuun sysätyt nauttia muustakin kuin yhteiskunnallisten palvelujen määrällisestä heikentymisestä ja pidentyneistä leikkausjonoista.

Palveluiden taso riippuu kuntatalouden kehityksestä. Kotikuntani Pori ei ole ainoa kunta ongelmineen. Tuore tilinpäätös osoittaa, että viime kauden 300 miljoonan markan kassavarat on nyt kokonaan syöty palveluiden silti supistuttua. Maakunnan ykköslehti kuvaa tilannetta niin heikoksi, että ellei yhteisövero olisi toteutunut rutkasti arvioitua suurempana, niin valkoiseen lakanaan olisi pitänyt pukeutua ja hiljalleen hautuumaata kohti astella. Sama lienee todellisuutta muuallakin, eikä tilanne näytä paranevan, vaan pikemminkin pahenevan, koska kunnat eivät enää yksin kykene palveluitaan kohentamaan. Ratkaisevia ovat nyt valtion toimet.

Kuntien valtionosuuksia on nyt nostettava palveluiden turvaamiseksi, samoin normiohjausta on lisättävä, jotta valtionavut menisivät varmasti palveluihin eikä monumenttien rakentamiseen. Tilanne on kunnissa niin vakava, ettei ilman valtionapujen nostoa nykyistä palvelutasoa voida ylläpitää. Maakuntamme ykköslehtikin pitänee kuntien palvelutason ylläpitämistä pelkästään kuntien avulla mahdottomana, koska käyttää tilanteeseen viitaten vertausta "jos äiteellä olisi ne, äitee olisikin isä".

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin palata ministeri Niinistön ajatukseen, että valiokuntamme oli ehdottanut 6 miljardia markkaa lisäyksiä. Sitä listaa ei nyt kannata mennä kovin tarkasti riipimään, siinäkin oli tulkinnanvaraisuutta. Se sisälsi hyvin paljon teidän yliarvioitanne esimerkiksi liikenneinvestointien kustannuksista. 6 miljardin loppusumma ei ollut aivan oikea.

Mutta olennaista on se, että kun te suunnittelette veronalennuksia monen vuoden tähtäimellä, velanalennuksia monen vuoden tähtäimellä, ja hyvä niin, lyhennetään vaikka 20 miljardia vuodessa, jos on rahaa, mutta myös menopuolta pitäisi suunnitella paremmin useamman vuoden tähtäimellä, jotta ministeriöt voisivat valmistella, tehdä sellaisia oikeita uudistuksia, jotka olisivat niitä tulevaisuusinvestointeja ja korjaisivat niitä ongelmia, jotka kasaantuvat ja tuottavat tulevaisuudessa yhä enemmän menoja. Mutta ongelmahan on se, että kun menoja suunnitellaan vain yhden vuoden tähtäimellä ja kaikkea muuta usean vuoden, tästä ei tule sellaista järkevää tulevaisuutta hakevaa kokonaisuutta. (Puhemies koputtaa) Tätä minusta eduskuntakin on näillä ponsillaan koettanut ajaa takaa, että pitäisi myös suunnitella paremmin, miten menopuolella nämä ongelmat ratkaistaan.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen, olisitteko te tuosta ottanut selvää, oliko tarkoitus toteuttaa ne 6,5 miljardin hankkeet vai ei? En minä saanut selvää silloin enkä saa nyt.

Kyllä menopuolta suunnitellaan. Teillä on nyt edessänne neljän vuoden kehys. Siinä on neljäksi vuodeksi nimenomaan menokehykset. Ministeriöillä, kullakin substanssiministerillä, on toimintasuunnitelmansa, että kyllä nuo luvut johonkin perustuvat — heidän suunnitelmiinsa.

Leena  Luhtanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta ed. Aula otti hyvin tärkeän asian esille, minkä myös ministeri Niinistö vahvisti, että tämä käsittelytapa, kun me voimme keskustella neljän vuoden kehyksistä, antaa erinomaisen tavan tarkastella myös menopuolta pitkäjänteisesti, jos niin halutaan. Haluaisin omasta puolestani tuoda esiin sen, että tässä yhteydessä olisi hyvin tärkeää se, että keskittyisimme myös sellaisiin asioihin, millä esimerkiksi kansantalouden perusasioita ja elinkeinorakennetta vahvistetaan nimenomaan esimerkiksi vaikka juuri erilaisilla tie-, liikenne-, tämmöisillä väylillä, joilla voidaan vahvistaa alueellista kehitystä, elinkeinoelämää. Ennen kaikkea minusta suurta huolta pitäisi jo nyt ryhtyä kantamaan meidän elinkeinorakenteemme monipuolistamisesta, joka tapahtuu esimerkiksi juuri panostamalla tuotekehitykseen, tutkimukseen, niin kuin on tehty. Keskusteltaisiin näistä. Nyt olisi se hetki. Meille ei enää kohta riitä Nokia. Me tarvitsemme monia muita sellaisia asioita, joita on täälläkin tuotu esiin, pienempiä, suurempia, mutta tähän liittyviä toimenpiteitä neljän vuoden tähtäyksellä.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Meidän kansanedustajien on todettava, että hallitus on harjoittanut erittäin vakaata ja hyvää talouspolitiikkaa ja finanssipolitiikkaa, jos kerta bruttokansantuote on kasvanut lähes 800 miljardiin markkaan ja kauppatase on yli 85 miljardia markkaa ylijäämäinen, vaihtotase 60 miljardia markkaa. Meillä koskaan Suomessa eivät ole näin hyvin asiat talouspuolella kuin nyt ovat. Kakkua pitää jakaa viisaasti, mutta nyt ei ole aika elvyttää, kun on korkeasuhdanne. Ei pidä lisätä menoja suitsait, vaan minusta on aivan oikein, että tehdään kehyssuunnitelma vuosittain neljän viiden vuoden aikavälille ja menokehys päätetään eduskunnassa ja sillä siisti.

Olavi Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mehän emme voi nyt kehyssuunnitelmaa eduskunnassa valiokunnassa käsitellä, kun tästä ei tehty selontekoa vaan tämä jäi tällaiseksi pääministerin ilmoitukseksi ja tämä kehyskeskustelu kakkoseksi.

Ministeri Niinistö, teillä on ministeriössä valmistelukoneisto. Kun teette talousarviota, minusta teidän pitää ottaa eduskunnan tahto huomioon, kun kokonaisuuksia tehdään. Kyllä kai ponnet ovat aina ponsia eduskunnassa olleet, mutta teidän täytyy eduskunnan tahto ottaa sen valmistelussa huomioon. Minusta tämä oli hyvin ylimalkaista, mitä ed. Aulalle totesitte. Ei voida lähteä näin, että minä teen, mitä minä teen, te lausutte, mitä te lausutte, vaan eduskunnan tahto on ohjeena talousarvion valmistelussa.

Maria Kaisa Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koetan nyt vielä täsmentää, mitä edellä sanoin. Valtiovarainvaliokunta on tarkoittanut sitä, että kyllähän mekin ymmärrämme, että ei kaikkia ongelmia voi korjata yhtenä vuonna. Mutta pitäisi olla jonkinlainen näkymä, mitä korjataan tänä vuonna, mitä ensi vuonna, mitä seuraavana, mitä ehkä sitä seuraavana, mutta tätähän ei ole. Jos katsotaan nyt hallituksen kehysilmoitusta, tässä on semmoinen oletus, että kehykset laskisivat 2004:ään asti. Jokainen meistä tietää ja teidän ministeriössännekin tiedetään, että näin ei tule käymään. Se on epärealistinen.

Miksi ette tee realistisia kehyksiä niin, että ministeriöt voisivat pitkällä tähtäimellä suunnitella näitä hankkeita ja uudistuksia eikä vain aina yhden vuoden tähtäimellä? Tätä pitkäjänteisyyttä menopuolella puoltaisi se, että kehykset voitaisiin käsitellä keväällä nimenomaan monivuotisina eduskunnassa. Sitten tietenkin syksyllä taas paneuduttaisiin perusteellisesti ensi vuoden budjettiin.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministerin kysymykseen: Ensinnäkin yhdyn siihen asialliseen vastaukseen, jonka valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja ed. Aula äsken antoi. Ponnet ovat voimassa vuosia. Siellä on myöskin, myönnän, poliittisia kompromisseja ponsiluettelossa. Ponnetkin pitäisi voida meidän eduskunnan toimesta laittaa jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen, ja vuoropuhelua hallituksen kanssa on hyödyllistä jatkaa. Siellä on varmasti perkaamisen varaa, ja kaikkea ei toteuteta yhtenä vuotena.

Mutta kiinnitän huomiota siihen sopimukseen, mikä saadaan budjettimietinnön yhteydessä aikaan. Kun te korkeassa asemassanne, arvoisa valtiovarainministeri, äänestätte sitäkin sopimusta vastaan eduskunnassa, silloin teiltä syömähammas väistämättä katkeaa. Miten te voitte meiltä riviedustajilta odottaa rivissä pysymistä, kun ette itse pysy sopimusten takana? Tämä joukkue pelaa alle kykyjensä. Jos ei tahti parane, IFK-ilmiö uhkaa.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Asia on niin, että säästö tänään voi olla kustannus huomenna. Näin käy kansanterveystyön kohdalla. Meillä annetaan nyt terveysjärjestelmän rapautua. Jos käyttäisimme yhtä paljon bruttokansantuotteesta terveydenhuoltoon kuin Norja tänä päivänä, meidän pitäisi laittaa siihen 17 miljardia markkaa enemmän. Sellaisia fakiireja emme ole, että tällä rahalla pystyisimme hoitamaan terveyspalvelujamme asianmukaisella tavalla. Järjestelmä on sisältäpäin kaatumassa. Henkilöstö on täysin uupunutta. Lääkärit ovat osaltaan tästä syystä lakossa nyt. Työolot ovat todella raskaat heillä ja muulla henkilöstöllä.

Ministeri Niinistö, meidän on kiinnitettävä huomiota siihen, että terve kansakunta kykenee työskentelemään, ja kun te aina arvostelette kuntien liikuntahankkeita, asia on niin, että mitä enemmän kunnissa luistellaan, hiihdetään, soitetaan ja lauletaan, sitä terveempiä kuntalaiset ovat. (Puhemies koputtaa) Ei näitä asioita voi näin yksisilmäisesti laittaa vastakkain kuin te aina teette.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Palaan sitten siihen viimekesäiseen keskusteluun eduskunnan puhemiehistön kanssa, jossa ilmoitin varsin selvästi, että kansanedustajana joudun ottamaan erilaisen kannan kuin postikonttorina olevassa valtiovarainministeriössä. Eduskunnan budjettiryhmät keskustelivat omat rakennusmäärärahansa täysin keskenään, ei ainakaan kertaakaan minun kanssani. Se, mistä minulta tultiin pyytämään jonkinlaista suostumusta, oli se määrä, jolla budjetti voidaan ylittää, enkä minä siitäkään oikein pitänyt.

Mitä tulee tärkeysjärjestykseen kunnissa, ed. Hyssälä, te elätte myöskin sitä maailmaa, että on olemassa jokin valtio jossain tuolla, jolla on varmaan rahaa, mutta se panttaa sitä pahuuttaan. Ed. Hyssälä, tekin olette Suomen kansalainen. Paitsi että te olette kotikuntalainen, te olette Suomen kansalainen. Me olemme samassa veneessä. Ei valtio ole yhtään sen rikkaampi kuin kunnatkaan. Päinvastoin valtio on tässä porukassa, siis julkisella sektorilla, ainoa, joka on korvia myöten vieläkin velkaantunut.

Opetusministeri  Maija  Rask

Arvoisa rouva puhemies! Jatkuvuutta on myös perätty eduskunnassa. Eduskunta kantoi erityisesti huolta viime syksynä yliopistojen perusrahoituksesta, ja siitä ainakin on nyt hyvää kerrottavana liittyen nimenomaan kehysriiheen, jossa päätettiin usean vuoden tulevasta rahoituksesta, niin että ensi vuonna rahoitus kasvaa 40 miljoonaa euroa palkankorotusten lisäksi, seuraavana vuonna 30 miljoonaa euroa palkankorotusten lisäksi ja sitä seuraavana 20 miljoonaa euroa. Me tiedämme jo nyt tehtyjen päätösten perusteella, että yliopistojen perusrahoitus kasvaa 90 miljoonaa euroa. Toisaalta nekin päätökset, jotka on tehty liittyen opetuksen yksikköhintoihin, ovat ennakoituja päätöksiä ja ne on tehty kehysriihessä, edellinen jo edellisellä kerralla.

Päivi  Räsänen /skl:

Arvoisa rouva puhemies! Valtionvelan alentaminen todellakin luo tilaa hyvinvointitavoitteiden toteutumiselle myös tulevaisuudessa, mutta tulevaisuuden yhteiskunnan toimintakykyä rajoittavat vähintään yhtä paljon rahallisen velkataakan lisäksi lisääntyvän pahoinvoinnin aiheuttamat taloudelliset ja inhimilliset kustannukset.

Hallitus on valitettavan vähän pohtinut sitä, mikä olisi oikea ja pitkällä tähtäimellä säästeliäs tapa kohdentaa menot. Sellainen ei ole vastuullista ja pitkäjänteistä kansantalouden hoitoa, jos jätämme perinnöksi mielenterveysongelmaisen ja päihdeongelmaisen kasvavan sukupolven ja vinoutuneen väestörakenteen. Toivon, että hallitusta kannustaisi köyhyyden ja syrjäytymisen vakavaan torjumiseen sekin peruste, että köyhyys on uhka myös hyväosaisille, koska se lisää yhteiskunnan turvattomuutta. Tuloerojen tasauksen tavoite ei ole kateutta vaan ihmisarvoisen ja turvallisen yhteiskunnan edellytysten rakentamista.

Pienillä mutta harkitsemattomilla menosäästöillä voidaan saada aikaan suuria ja kasautuvia kustannuksia. Erityisen kalliiksi tulee säästäminen terveyden kustannuksella. Päihdevaurioisten lasten hoito ja kuntoutus on moninkertaisesti kalliimpaa kuin päihdeongelmaisten naisten raskaudenaikainen tehokas hoito. Samoin potilaiden seisottaminen työkyvyttöminä pitkissä leikkausjonoissa on edesvastuutonta yhteiskunnan varojen tuhlaamista.

Hallitus on aiheellisesti huolestunut väestön nopeasta ikääntymisestä, mutta silti mitään korjaustoimenpiteitä ei ainakaan tässä esitetä. Syntyvyys on laskenut viime vuosina ennakoitua jyrkemmin, raskaudenkeskeytysten määrä on kääntynyt nousuun, ja tutkijat ovat epäilleet tämän ilmiön olevan yhteydessä poukkoilevaan ja kielteisiä signaaleja antavaan perhepolitiikkaan. Esimerkiksi sijoitus lapsilisiin tai kotihoidon tuen kehittämiseen olisivat toimenpiteitä, jotka antaisivat perheille positiivisen ja kannustavan viestin yhteiskunnan taholta.

Pääministerin ilmoituksessa ei ole lainkaan pohdittu hyvinvoinnin ja verotuksen suhdetta. Jos hallitus haluaisi verotuksen oikeilla painopisteillä edistää tulevaisuuden kestävää yhteiskuntaa, se ottaisi vakavasti harkintaan esimerkiksi kotona tehtyä hoivatyötä tukevan perheverotuksen. Lakkovaroituksen jättäneet kotiäidit ovat viime päivinä kiinnittäneet hallituksen huomiota siihen, että kotona tehty hoivatyö ei ole taloudellisesti kannattavaa. (Puhemies koputtaa) On väärin, että verotus on paljon raskaampaa sellaisessa perheessä, jossa tulonsaajia on vain yksi, verrattuna perheeseen, jossa saman suuruiset tulot ansaitsevat molemmat huoltajat.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Kehyskeskustelun kehysluvuiksi voi todeta, että valtionvelka on noin 380 miljardia markkaa, valtion talousarvio ensi vuodeksi hiukan yli 200 miljardia markkaa ja korkomenot 25 miljardia markkaa. Valtionvelka on siis lähes kaksi kertaa yhden vuoden budjetti, ja talousarvion loppusummassa on kohtalaisesti ylitystä siitä hallitusohjelman tavoitteesta, että valtion menot pysyvät vuoden 1999 tasolla. Jos meillä ei olisi lainkaan näin vahvaa valtionvelkaa, meillä olisi peräti 25 miljardia markkaa käytettäväksi moniin tarpeellisiin kohteisiin, infrastruktuuriin, sosiaalimenoihin ja koulutukseen. 25 miljardilla markalla per vuosi tehtäisiin paljon, sen jokainen tietää.

Kehyskeskusteluun kuuluu kysymys, kuinka kauan Suomessa kasvukausi jatkuu, kun USA:n taloudessa alkaa pilviä kerääntyä talouden ylle. Seitsemää lihavaa vuotta tahtoo seurata seitsemän laihaa vuotta, on hyvä talousoppi vanhastaan. Jos mahdollinen lama iskee taas, pitää valtionvelkaa olla mahdollisimman vähän, jotta valtiontalous voisi toimia puskurina.

Velan maksua on siis jatkettava, se on selvä, mutta kuinka paljon? Velkaa on nyt 380 miljardia markkaa. Me tiedämme hyvin, että yksi miljardi on paljon rahaa. Jos lyhentäisimme velkaa yhden miljardin markan verran vuodessa, kestää velan lyhennys 380 vuotta eli meidän 90-luvulla syömiseen ottamaamme velkaa maksaa 12 sukupolvea. Kuinka suuri legitimiteetti meillä on vaatia jälkipolvia maksumiehiksi siitä, että 70-luvulla ja 80-luvulla täällä tehtiin sellaista lainsäädäntöä ja täällä säädettiin valtiolle sellaisia velvoitteita, joita ei voitu suuren laman aikana kustantaa? Velkaa on siis lyhennettävä enemmän ja paljon enemmän kuin yksi miljardi vuodessa, useita miljardeja tai enemmän vuodessa.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomalaisten turvallisuuden ja perusturvan kannalta yksi keskeinen elementti on turvalliset ja terveet elintarvikkeet. Tämä asia viimeistään tässä vaiheessa tässäkin keskustelussa on syytä todeta. Meillähän asiat ovat edelleen varsin hyvin. Tämä varsin hyvin saavutettu tilanne on saavutettu pitkäaikaisella, määrätietoisella ja sinnikkäällä työllä. Kuitenkaan tämä ei ole mikään itseisarvo. Siksi siitä jatkossakin on syytä huolehtia ja varata riittävästi rahaa, jotta kykenemme elintarviketalouden, perustuotannon ja viljelijäväestön sekä taloudellisesti että henkisesti pitämään siinä kunnossa, että ne kykenevät jatkossakin vastaamaan tähän haasteeseen.

On olemassa kaksi vaihtoehtoa, nykyisen kaltainen tie, joka johtaa entistä suurempaan tehokkuuteen, tehotuotantoon, jossa ihmiset ja eläimet ovat hyvin stressaantuneita, niillä ei ole vastustuskykyä, ne sairastuvat eläintauteihin ja ihmiset henkisesti väsyvät eivätkä kykene pitämään yllä tuotantoa. On olemassa myös toinen tie, jossa on valoa, jossa on myös mahdollisuus säilyttää nykyinen hyvä tautitilanne, jossa ihmiset uskovat tulevaisuuteen ja kokevat, että he tekevät elämässään tärkeätä työtä, tuottavat suomalaisille hyviä elintarvikkeita, jotka esimerkiksi heikommassa asemassa olevien ihmisten kannalta ovat tärkeitä. Kansallinen, alueellinen lähiruoka on myös hyvää aluepolitiikkaa. Se pitää yllä toimeliaisuutta, luo turvallisuutta ja pitää yllä uskoa.

Rohkaisen teitä pitämään yllä tätä toista tietä. Se vain edellyttää jonkin verran kompensoimaan niitä kustannuksia, joita tämä yhteiskunta ja valtio ovat viljelijäväestölle ja perustuotannossa olevalle joukolle tuoneet mukanaan. Näitä kustannuksia ei ole kompensoitu, ja kun joudumme kamppailemaan samoilla sisämarkkinoilla, ehdoton edellytys on, että yhteiskunta osaltaan osoittaa kehyksessä jatkossa myös lisää rahaa viljelijöille, jotta he kykenevät osaltaan vastaamaan tähän odotukseen, joka heitä kohtaan on.

Kari  Urpilainen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Vastuullista politiikkaa on tässä nimenomaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa se, että hoidamme valtiontaloutta niin, että voimme lyhentää velkaamme samanaikaisesti, kun pidämme huolta julkisista palveluista. Pääministeri Lipposen hallituskausien aikana on maahamme syntynyt eri laskelmien mukaan 250 000—300 000 uutta työpaikkaa. Saavutus onkin varsin merkittävä. Turvatun työpaikan saaminen on parasta köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyä. Siksi hallituksen on jatkettava työllisyyttä tukevaa talouspolitiikkaa.

Yhteinen tehtävämme on myös huolehtia niistä kansalaisistamme, lähimmäisistämme, jotka eivät vielä ole saaneet työtä. Tarvitsemme harkittuja täsmätoimia niiden ihmisten arkipäivän helpottamiseksi, jotka elävät niukkuudessa tai suoranaisessa köyhyydessä. Ensi vuoden talousarviossa on oltava lisävaroja esillä olleen 530 miljoonan markan köyhyyspaketin lisäksi.

Tasapainoisen alueellisen kehityksen tukeminen edellyttää hallitukselta viime vuoden lokakuussa hyväksytyn aluepoliittisen paketin täytäntöönpanoa, samoin maaseutupoliittisen ohjelman osalta. Me tarvitsemme alueellisten keskusten, myös muiden kuin muutaman valtakunnanosakeskuksen, kehitysedellytysten vahvistamista. Tarvitsemme riittäviä toimia osaa-miskeskusohjelmien sekä aluekeskusohjelmien saattamiseksi liikkeelle. Myös kuntien seutuyhteistyötä on tuettava. Edellä mainittujen ohjelmien parasta antia on nimenomaan uusien työpaikkojen syntyminen.

Kunnat tuottavat valtaosan niistä sosiaali-, terveydenhoito- ja koulutoimen palveluista, joilla on välitön vaikutus kansalaisten arkipäivän selviämiseen. Siksi on perusteltua, että hallitus työstää selvitysmies Jukka Pekkarisen raportin pohjalta niitä toimenpiteitä, joilla voidaan vahvistaa kuntien taloutta. Tarvitsemme kuntien verotulojen tasausta. Verotulojen täydennykseen on kohdennettava erityistoimia, jotta myös niiden kuntien palvelukykyä voidaan vahvistaa, joiden verotuottokehitys on jäänyt jälkeen.

Olavi Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Urpilainen puhui yleisellä tasolla ihan hyvin, mutta kyllä kuntien talouden erilaistuminen on akuutti ongelma, joka voitaisiin hoitaa. Todella viimeiset tiedot kertovat, että esimerkiksi Helsingin kaupunki on saanut 1,7 miljardia ylimääräistä yhteisöverotuottoa, Salon kaupunki saanee aika lähelle miljardin yhteisöverotuottoja. Tiedämme, että tällaiset heittelyt eivät ole mistään kotoisin, kun ihmisten peruspalvelut pitää kuitenkin kaikkialla hoitaa. Hallitus voisi hoitaa kuntatalouden tilanteen kuntakentän sisällä, jos on tahtoa ja kykyä. Eikö näin, ed. Urpilainen?

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Urpilainen ja monet muutkin edustajat ovat vedonneet selvitysmies Pekkarisen esitysten ottamiseksi mukaan ensi vuoden kehyksiin. Helsinkiläisenä kansanedustajana olen jyrkästi vastustamassa tätä, koska Helsingille nykylaskelmien mukaan koituu noin 4 veroäyripennin menetykset. Toivonkin, päinvastoin kuin ed. Ala-Nissilä, että valtio ottaisi nyt todesta lupauksensa ja antaisi kunnille ansiotulovähennysten kompensaation, kuten hallitusohjelmassa on mainittu. Tämä myös osaltaan edesauttaisi ehkä selvitysmies Pekkarisen esityksen hyvien puolten toteutumista.

Kari Urpilainen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on aivan luonnollista, että Pekkarisen paketin täytäntöönpano edellyttää jatkoselvitystä, mutta siitä pitää huolehtia, että ensi vuoden alusta päästään liikkeelle, mieluummin sillä tavalla nimenomaan, että verotulojen tasaus suoritetaan siltä pohjalta kuin Pekkarisen paperissa on. Mitä jatkossa tulee esimerkiksi alviin, tiedämme, että alv-järjestelmä nykytilanteessa ei kaikilta osin ole perusteltu ja oikeudenmukainen. Minusta on syytä jo tässä yhteydessä sanoa, että ei voida ajatella järjestelmän kokonaisvaltaista ja oikeudenmukaista ratkaisua, ellei myöskin samanaikaisesti alv:hen kajota.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ala-Nissilä totesi, että yhteisöverotuottojen heittely on erittäin huono asia kuntien vakaan talouden ja vakaan kehittämisen kannalta, ja näin on. Tässä viittaisin siihen, mitä ed. Rakel Hiltunen totesi, että Pääkaupunkiseudun kunnista Helsingille ja myös Espoolle tämä ja monet muut seikat ovat aiheuttaneet sen — kun Pekkarisen selvitystyön pohjana ovat olleet myös yhteisöverotulot — että esimerkiksi Espoossa, minun kotikaupungissani, Pekkarisen esitysten toteuttaminen tarkoittaisi, että meiltä menisi noin 7 pennin verotuotot. (Ed. Ala-Nissilä: Ei!) — Se pitää tasan paikkansa!

Minusta on hyvä asia, rouva puhemies, että tässä valotetaan hiukan myös toisenlaisten kuntien vaikeuksia. Näin on asia, ja toivon, kun täällä ei näy uskottavan Helsingin ja Espoon tilannetta, että todella, ei uskottaisikaan, vaan selvitettäisiin nämä vielä perusteellisemmin eikä sallittaisi yhdenkään kunnan kohdalla tapahtuvan näin.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan todeta vastauspuheenvuorossani sen, että tulemme selvittämään jaostossa ja valiokunnassa Pekkarisen paketin, ja mikäli tähän liittyy, niin kuin ed. Luhtanen ja ed. Rakel Hiltunen ovat todenneet, joitakin epäkohtia, ne korjataan.

Sen sijaan haluan todeta tässä yhteydessä, että useimmat kuntalaiset, muun muassa Kuopion kaupungissa, ovat jo vuosikausia maksaneet erittäin korkeaa veroäyriä, huomattavasti korkeampaa kuin helsinkiläiset. Eli tässäkin suhteessa pitää olla tasavertainen ja tasa-arvoinen kohtelu eri kaupunkeja ja kuntia kohtaan.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös minä yhdyn ed. Tykkyläisen toivomukseen, että täällä Pääkaupunkiseudun edustajat jonkin verran osoittaisivat myötämielisyyttä ja ymmärtämystä muun maan kehittämistä kohtaan. Muistan ajan kolme neljä vuotta sitten, jolloin me myös keskustelimme yhteisöveron tuotosta, jolloin erityisesti helsinkiläiset kansanedustajat "kunnostautuivat" kovasti puolustamalla pelkästään Pääkaupunkiseudun etuja. Aivan samalla tavalla kuin ed. Tykkyläinen voin todeta esimerkiksi Porin osalta, että se merkitsisi suurin piirtein 1 veroäyripennin tuottoa lisää eli 50—60 miljoonaa markkaa. Puhemies! Onneksi olen havainnut, että pääministeri Lipponen on luvannut hyvin päättäväisesti ajaa tämän asian läpi.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhteisöverotuoton ei missään tapauksessa pitäisi olla, niin kuin se nyt on, kuntien tulojen pohjana, koska se on siinä määrin ailahteleva. Kuntien perustehtävänä on joka tapauksessa vastata peruspalveluista, joiden rahoituksen täytyy pitkällä raamilla olla täysin selkeää.

Mitä tulee Pääkaupunkiseudun kuntien tilanteeseen, myöskin Pääkaupunkiseudulla on selkeitä eroja eri kuntien välillä. Helsinki, Vantaa ja Espoo poikkeavat toisistaan. Yksi suuri ongelma täällä on se, että täällä ei ole kunnollista metropolihallintoa, jolla olisi verotusoikeus koko Pääkaupunkiseutuun liittyen. Jos tähän järjestelmään päästäisiin, päästäisiin näistä ongelmista, joissa kanssa Helsinki ja Espoo nyt kamppailevat, kun tätä uudistusta tehdään, koska täällä tasoittuisivat myöskin nykyiset erot, joita on nimenomaan verotuksessa. Tätä kautta nämä ongelmat tulisivat huomattavasti selkeämmiksi.

Olavi Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Helsingissä kai hyvin alhaisella veroäyrillä nykyään toimitaan. Kuten sanoin, 1,7 miljardia tuli tavallaan yli arvioidun verotuottoja. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, verontasausjärjestelmä aiheuttaa noin 700 miljoonan markan liikun tietyille kunnille, ja Helsingin menetys olisi 300 miljoonaa markkaa. Kun huomioimme kiinteistöverojärjestelmän poisjäämisen, Helsinki menettäisi puolet tästä 300 miljoonasta. En ymmärrä, mistä tulevat tällaiset neljät ja seitsemät veropennit, muka Pekkarisen tulontasaus aiheuttaisi tällaisen tulojen menetyksen. Eivät nämä luvut ole mistään kotoisin.

Eri asia on arvonlisäveron palautus- ja hyvitysjärjestelmä, jolla on tietysti omat vaikutuksensa, mutta kyllähän se pitäisi oikeudenmukaiseksi korjata. Nyt siitä pienet maaseutukunnat, jotka ovat investoineet, ovat aivan kohtuuttomasti kärsineet.

Rakel Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ala-Nissilän kanssa käytävillä ja eri puolilla olemme tästä aiheesta keskustelleet ja väitelleet. Vielä kerran toistan: Itse tasaus merkitsee Helsingille 315 miljoonan markan menetystä, plus 400 miljoonaa siitä potista, joka nyt esitetään kuntien yhteisöverokokonaisuudesta otettavaksi, mikäli valtio ei tule mukaan. Sen lisäksi arvonlisäverojärjestelmän uudistaminen merkitse 700:aa miljoonaa. Se on luotettavien laskelmien mukaan 1,4 miljardia markkaa.

Haluan vielä kertoa sen, että myös Helsingin sisällä — ed. Kiljunen, ei hallinnolla tätä köyhyys- ja eriarvoisuusongelmaa ratkaista — on pitkäaikaistyöttömyys, joka on jumiutunut lähes 10 000 ihmisen tasolle. Se merkitsee sitä, että ihmiset ovat pysyvästi toimeentulotukiasiakkaita. Tässä vielä ed. Zyskowiczille olisin halunnut sanoa, että vaikka toimeentulotukiasiakkaiden määrä on pienentynyt, se aika, joka ollaan riippuvaisia toimeentulotuesta, on pidentynyt myös Helsingissä.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ala-Nissilä, uskomattomalta se kuulostaa, mutta näin se vain on. Tuon yksityiskohtaiset laskelmat Espoon kohdalta. On äärimmäisen hyvä asia, että täällä ollaan kiinnostuneista näistä yksityiskohdista.

Mutta ed. Elolle toteaisin sen, että en minä eikä varmasti ed. R. Hiltunenkaan Helsingistä ole viemässä ja ottamassa yhdeltäkään kunnalta penniäkään pois. Meillä on vain se ainoa toive, näin uskon molempien kuntien edustajilla olevan, että myös näitä kuntia katsottaisiin oikealla tavalla ja ennen kaikkea oikeudenmukaisella tavalla, ei niin, että muilta viedään, vaan kaikille suodaan se, mitä kukin ansaitsee, mutta tämä asia, mitä ed. Ala-Nissilä ei nyt tahdo uskoakaan, on vain nyt tosiasia, ja siitä syystä on hyvä, että sitä täällä käsitellään.

Kari Urpilainen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tästä taustasta. Minusta oli hyvin mielenkiintoista nähdä silloin, kun selvitysmies Pekkarisen raportti tuli julkisuuteen, että välittömästi seuraavana päivänä Helsingin kaupungin edustajat olivat valmiita reagoimaan siihen. Se oli tietenkin ihailtavaa nopeutta. En tiedä, millä syvällisyydellä ja perusteellisuudella he onnistuivat siinä ajassa tähän esitykseen paneutumaan. (Ed. Luhtanen: Seurataan!) Hieman kyllä epäilen, että kaikki seikat olisivat avautuneet niin nopeasti. Toisin sanoen oli jo olemassa tietty ennakkoasenne Pekkarisen raporttia kohtaan. Minusta se on tässä valitettavaa ja huolestuttavaa.

Minä toivoisin, että helsinkiläiset edustajat voisivat arvioida sitä, että jos heillä olisi sama veroaste kuin meillä Kokkolassa eli 18,5 prosenttia, mikä olisi tilanne tänä päivänä, kuinka paljon niitä miljardeja tulisi lisää yhteisten peruspalvelujen hoitamiseen. Minusta tämä ero on kuitenkin merkitsevä, ja se on myös tässä samassa yhteydessä tuotava esille.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tänään olemme kuulleet paineista valtion menojen lisäämiseen, nimenomaan puolustusmenojen lisäämiseen. On puhuttu 1,5—2 miljardista markasta. Tämä tietysti tuntuu erityisen kummalliselta niistä ihmisistä, jotka tuon köyhyyspakettikeskustelun yhteydessä ovat todenneet, että köyhille on tarjottu lähinnä kylmää kättä. Näin ollen huolimatta siitä, että todellakaan ei puolustusta ja köyhyyspakettia voi sinänsä asettaa vastakkain, tässä on syntymässä selvä jännite valtion menokeskusteluun.

Muutamasta pääluokasta:

Kauppa- ja teollisuusministeriössä tehtiin parempi esitys vuodelle 2001, kuin mikä toteutui. VM:n punakynä lopulta pyyhkäisi nimenomaan energiatuesta pois 40 miljoonaa markkaa. Nyt on toivottavaa, että ensi vuoden budjettikehyksissä energiatuki ja uusien energialähteiden tutkimus- ja myös niin sanottu demonstraatiotuki palautuisivat vähintään sille tasolle, millä se oli vuonna 2000.

Edelleenkin, puhemies, kun puhutaan köyhyydestä, niin ne vasemmistoliiton esitykset, jotka ovat lähteneet pienimpien päivärahojen korottamisesta sekä sairauspäivärahojen että työttömyyspäivärahojen kohdalla, ovat olleet hyvin hyvin perusteltuja. Täällä on myös todettu se, että näiden kohdalla säästäminen tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi.

Täällä oli tänään paikalla aikaisemmin ministeri Soininvaara ja hän otti mielenkiintoisen näkökulman. Ensimmäistä kertaa ehkä tässä salissa hän puhui tuoreemman väestönosan puolueesta tarkoittaen vihreää liittoa. Siis on olemassa vähemmän tuore väestönosa. Onko se pilaantunut vai miten on käynyt? Joka tapauksessa minusta aika huonolla tavalla nuoret ja vanhat asetettiin vastakkain. Muistan toki sen, mihin ministeri Soininvaara itsekin tänään viittasi, että aikoinaan kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus oli vihreän liiton sekä sen nykyisen ministerin, silloisen kansanedustajan, Soininvaaran ajatus ja idea.

Lopuksi, puhemies, tänään on puhuttu siitä, että palvelut eivät säily ilman kuntien ja valtion yhteistyötä. Pallo on sekä kunnilla että valtiovallalla, mutta nyt se tuntuu olevan hukassa.

Kaarina  Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan aluksi vielä kyllä tiedoksi ministeri Niinistölle sanoa, että hiihtoputkea ei tulla rakentamaan Vantaan veromarkoilla. Se on yksityisen rahoituksen varassa.

Ensi vuonna koulutuksellisia painopistealueita ovat edelleen valtionosuuksien jälkeenjääneisyyden korjaaminen, indeksikorotukset, yliopistojen perusrahoitus sekä esiopetus. Erityisesti valtionosuuksien korottamisesta johtuen opetusministeriön hallinnonalan kasvu on niin tänä kuin ensi vuonna selvästi yli 2 miljardia markkaa.

Oman lisänsä hallinnonalalle tuo niin sanottu tulevaisuuspaketti. Esiopetusjärjestelmän vakiinnuttaminen ja esiopetuksen rahoituspohjan vahvistaminen ovat mielestäni olleet erityisen tärkeitä panostuksia. On nimittäin muistettava, että oppimisen edellytykset ja perusteet luodaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja että esimerkiksi korkeakoulujärjestelmämme elinehto on laadukas opetus eri koulutusasteilla.

Keskusteluissa on todellisena huolenaiheena ollut yliopistojen perusrahoitus. Mitä kehysratkaisut lupaavat yliopistojen toimintamenoihin? Palkankorotusten lisäksi yliopistojen toimintamenoja korotettaisiin vuonna 2002 vähintään 40 miljoonalla eurolla eli 238 miljoonalla markalla. Jatkoa määrärahojen korotukseen seuraisi vuonna 2003 178 miljoonalla markalla ja vuonna 2004 119 miljoonalla markalla. Nämä summat sisältävät jo tulevaisuuspaketin. Palkankorotukset ja määrärahanlisäykset yhdessä merkitsevät yliopistojen toimintamenoihin vuonna 2002 509 miljoonan markan lisäystä tähän vuoteen verrattuna. Sivistysvaliokunnan peräänantamattoman työskentelyn ansiosta saatiin hallituksen alkuperäisiin määrärahaehdotuksiin parannus, joka ei kuitenkaan vielä vastaa todellista tarvetta eikä sivistysvaliokunnan esitystä, joka oli 978 miljoonaa.

Edellytän, että hallitus palaa vielä elokuussa budjettiriihessä asiaan, sillä tulevaisuuspaketin sisällyttäminen lisäykseen ei tyydytä. Menestymisemme edellytys kansakuntana on laadukas ja korkea koulutuksen taso. Koulutukseen sijoitetut rahat tulevat varmasti takaisin.

Sivistysvaliokunta kantoi myös määrärahojen vähentymisestä huolta tehdessään lakia aikuisten ammatillisesta lisäkoulutuksesta.

Hallitusohjelmassakin kirjoitettiin kauniisti elinikäisen oppimisen tärkeydestä, eikä kuitenkaan pystytä toteuttamaan tätä monipuolista ja alueellisesti kattavaa asiaa, mikäli ei saada lisää rahaa tähän koulutukseen.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan tässä puheenvuorossa keskittyä ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden budjettinäkymiin. Niistä on aika vähän tässä keskustelussa puhuttu, puolustuspolitiikkaa kylläkin on jonkin verran sivuttu. Turvallisuudenhan pitäisi olla suhdanteista riippumaton asia, johon on aina löydettävä tarvittavat rahat.

Hallitusohjelman mukaan Puolustusvoimia kehitetään eduskunnan vuonna 97 hyväksymän turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaan. Tavoitteena on uskottavan puolustuskyvyn säilyttäminen. Puolustusbudjetti, joka on tälle vuodelle kokonaisuudessaan noin 9,5 miljardia markkaa, on tämän selonteon linjauksista jäljessä tällä hetkellä toista miljardia. Tilanne on johtanut muun muassa nykyaikaisen lentokalustomme varsin niukkaan käyttöön sekä kotimaisen puolustusvälineteollisuuden joutumiseen uhanalaiseksi.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon tarkistus on kevään kuluessa tulossa eduskuntaan. Silloin saamme selvityksen, mitä hallitus tällä hetkellä näistä asioista ajattelee. Päädytäänkö meillä, kuten Ruotsissa ja Norjassa, kriisiajan ja myös rauhanajan joukkojen oleelliseen vähentämiseen, luovutaanko koko maan kattavasta alueellisesta puolustusjärjestelmästä ja annetaanko kotimaisen puolustusvälineteollisuuden kuihtua pois? Ellemme tätä kehitystä hyväksy — mielestäni ei pitäisi hyväksyä — puolustusbudjetin jälkeenjääneisyys on välttämättä korjattava. Jos vaihtoehtona on edellä kuvattu supistuva kehitys, olisi mielestäni harkittava, pitäisikö helikopteriohjelmaa kuitenkin venyttää pitemmälle aikavälille. Varmaa on myös se, että jos Nato-jäsenenä ostaisimme palvelut sieltä, se tulisi paljon kalliimmaksi, yli 2 prosenttia bkt:stä ovat puolustusmenot kaikissa Nato-maissa.

Sitten sisäisestä turvallisuudesta. Rikollisuus on kääntynyt vuoden 97 jälkeen nousuun ja erityisen voimakkaasti vakava huumausaineiden käyttöön liittyvä ammattimainen rikollisuus. On aivan selvä asia, että kansalaiset kokevat turvattomuutta, kun joutuvat itse varkaita ajamaan takaa, kun poliisin voimavaroja on heikennetty. Poliisivakansseja on täyttämättä useita satoja, ja yksityinen turva-ala on noussut lähes 20 prosentin vuosivauhdilla. (Ed. Elo: Onko se vain Etelä-Pohjanmaalla?) — Se on koko Suomessa, ed. Elo.

Maaherra Heikki Kosken johtama poliisitoiminnan arviointityöryhmä esitti hiljattain, että poliisien määrä olisi nostettava 8 000:sta 8 500:aan vuoteen 2010 mennessä. Tämä edellyttää tietysti määrärahojen lisäämistä ja vakautta valtion budjetissa poliisin määrärahoihin. (Puhemies koputtaa) Jatkuva epävarma armopalojen jakaminen poliisitoimintaan lisäbudjettien kautta ei varmaan ole kansalaistenkaan tahto. Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka ministeri Niinistö suhtautuu Kosken työryhmän esitykseen.

Leena  Rauhala  /skl:

Arvoisa rouva puhemies! Mielenterveys on mielestäni kansantalouden kannalta keskeinen voimavara, ja perusteluksi mielestäni riittää se, että ihmisiä tarvitaan paitsi talouden kuluttajina myös talouden ylläpitäjinä. Mielenterveyshäiriöt ovat nousseet kuitenkin hyvin keskeiseksi ja, voi sanoa, suurimmaksi eläköitymistä ja pitkäaikaista työkyvyttömyyttä aiheuttavaksi sairausryhmäksi, ja mielenterveyspalveluja on vähennetty.

Mielenterveystyö on siis pitkään elänyt murrosvaihetta, vaikka laman myötä ihmisten pahoinvointi ja eriasteinen psykiatrisen hoidon tarve on lisääntynyt ja ihmisillä on paljon monenlaista inhimillistä kärsimystä, johon psykiatria ei pysty vastaamaan. Vaikka mielenterveystyön alueella on paljon eri toimialueita, mielenterveyshoito ei ole riittävää. Ennalta ehkäisevää mielenterveystyötä siis tulee lisätä, sairauksien varhaistunnistamista, ja nimenomaan intensiivisen hoidon aloitus on tärkeää. Vanhempien hyvinvointi ehkäisee lasten ja nuorten ongelmien syntymistä, ei siis vain pidä painopistettä asettaa lasten pahoinvoinnin hoitoon.

Jos vanhemmat ovat tasapainoisia ja heillä on hyvä olla, kasvattaminen on helpompaa. Erityisesti tulisi resursseja, joita tässäkin budjetissa tulisi näkyä, lisätä neuvolatoimintaan, koulutoimintaan, mahdollisesti nimenomaan henkilöresursseina, erilaisena asiantuntemuksena, ja myös erityispalveluihin, vanhusten mielenterveysongelmiin jne. ja vielä lisääntyvän päihde- ja huumeongelman ratkaisemiseen.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa kirjoittaa Reijo Väärälä, että köyhyyspaketin rinnalla olisikin nyt käynnistettävä toimia, jotka vahvistavat yhteiskunnan keskeisiä sosiaalisia perusrakenteita. Kun täällä on kysytty, onko köyhiä, on myös kysyttävä, onko ihmisiä, jotka eivät enää jaksa, ja halutaanko heidät integroida mukaan työhön, koulutukseen, asumiseen, demokratiaan ja osallisuuteen. Mielestäni nimenomaan näitten yhteiskunnan keskeisten sosiaalisten perusrakenteitten vahvistamiseen tarvitaan sitä, mitä täällä on peräänkuulutettu köyhyyspaketin lisäämiseksi.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistölle haluan todeta, että vasemmistoliiton keskeisenä tavoitteena on kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten toimeentulon parantaminen. Tulonjakotilastot kertovat selvästi tuloerojen kasvusta ja suhteellisen köyhyyden lisääntymisestä 1990-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 1999 köyhiksi katsottavia kotitalouksia oli noin 30 000 enemmän kuin vuonna 1994. Näissä perheissä oli henkilöitä noin 70 000 enemmän kuin vuonna 1994.

Pitkäaikaistyöttömien perheissä reaalitulot ovat keskimäärin alentuneet ja jääneet vielä enemmän jälkeen yleisestä kehityksestä. Tämä kehitys ei ole vain markkinoiden toiminnan tulosta, vaan siihen ovat vaikuttaneet myös hallituksen sosiaali- ja veropoliittiset päätökset. Muistettakoon, että pelkästään tänä vuonna valtio antaa yli 6 miljardin markan verohelpotukset. Ensi vuodelle on luvattu 3,8 miljardin markan veronalennukset. Näistä verohelpotuksista eivät ole hyötyneet kaikista heikoimmassa asemassa olevat: työmarkkinatuelle ja peruspäivärahalle pudonneet pitkäaikaistyöttömät. En pidä hyväksyttävänä sitä, että talouskasvun tulokset näin yksipuolisesti kasautuvat hyvätuloisille. Pidän hallituksen kehyspäätökseen sisältyvää 530 miljoonan markan köyhyyspakettia tältä osin aivan riittämättömänä tarpeeseen nähden, samoin myöskin taloudellisiin mahdollisuuksiin nähden.

Suurin ja paketin peruspuute on siinä, että se ei sisällä työttömien peruspäivärahan ja työmarkkinatuen tasokorotusta. Tuposopimuksessa on sovittu ansiosidonnaisen päivärahan korottamisesta, mikä on aivan oikein, sillä ansiosidonnaisella päivärahalla olevat työttömät saavat myöskin varsin matalaa työttömyysturvaa. Sen sijaan on hyvin outoa, jos korotusta ei tule vielä huonommassa asemassa olevien työttömien perusturvaan. Peruspäivärahan ja ansiosidonnaisen päivärahan kytkentä on mielestäni vain veruke, jolla asiaa pitkitetään. Jos työttömien asemaa halutaan parantaa, asiaan löydetään kyllä hyväksyttävissä oleva ratkaisu. Tietenkin kaikista paras asiahan olisi se, että työllisyysmäärärahoja lisättäisiin niin, että työttömyys voitaisiin katkaista ihmisiltä.

Tapio Karjalainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun järjestelyjä ja järjestystäkin kunnioittavasti ihmetelleenä olen kuullut tässä salissa jo niitä asioita, joita itsekin olisin sanonut. Pelkistäen muutama kommentti vielä.

Ed. Puisto esitteli ryhmäpuheenvuorossaan sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän tuntoja ja tavoitteita budjetin kehyskeskusteluun. Siinä tuli esille, että vaikka me emme tavoittele tuhlausta ja vaikka arvostamme velanmaksusta huolehtimista, pelkkä ei-sanan toistaminen ei riitä politiikan, ei edes talouspolitiikan, sisällöksi.

Tulevan budjetin laadinnassa peruslinjauksia tulevat olemaan jo tässä salissa aloitetun köyhyyskeskustelun lisäksi kannanotot velanmaksun rytmiin ja mitoitukseen sekä hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta keskeisen kuntatalouden resurssien varmistaminen.

Kokoomuksen nuoret näyttivät lähestyneen kaikkia kansanedustajia jo vanhaksi kuluneella hokemalla: Kaadetaanko valtion velat nuorten maksettaviksi? Oikeutetun huolestumisen lisäksi kannanottoon sisältyy suloinen unohdus siitä, mitä juuri niiden ikäluokkien tulevaisuutta varten tuon velan sietämisellä on rakennettu, vai sisälsikö kannanotto myös vähättelevän arvion opiskelijoitten yhteiskunnallisen tuen merkityksestä? Tuo kannanotto sisältää yltiöyksilöllisen käsityksen siitä, että meidän oloihimme viisaasti rakennetun hyvinvointivaltion yhdessä tuotetut peruspalvelut ovat pelkkä kansantalouden kulu, riesa. Kuitenkin koko se taloudellinen menestys, josta nyt nautimme, perustuu keskeiseltä osaltaan siihen yhteisvastuulliseen osaamisen rekrytointiin ja työkuntoisuuden varmistamiseen, joka on hyvinvointiyhteiskuntamme keskeistä ydintä.

Menestystä tavoiteltaessa viime vuosikymmen on pakon sanelemana osittain ja osittain ideologisesta ilosta harrastettu hyvinvointiyhteiskunnan ryöstöviljelyä. Siitä on mitattu tehokkaasti ulos hyödyt, mutta sen huolto on jäänyt säästöjen, kaavamaisen yksityistämisen, yhtiöittämisen ja kilpailuttamisen jalkoihin. Tällä hetkellä tilanne monissa kunnissa kärjistyy tasapainoisen sosiaalisen ja alueellisen kehityksen, työllisyyden ja kansalaisten turvallisuuden tappioksi. Siinä muuten kasvatetaan juuri laskua tulevien sukupolvien maksettavaksi.

Valtionvelkaa tulee lyhentää. Velallisuus ei ole tavoite, mutta toisaalta velka on myös kehittämisen väline. Tavoiteltavaa velanhoidossa on löytää oikea suhde maksamisen ja velalla varmistettavan tuotannon edellytysten luomisen välillä. Kun valittavaksi jää hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamisessa järkevä velallisuus tai velattomat rauniot, on syytä valita edellinen vaihtoehto.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Haluaisin vastata ensinnäkin ed. Kuopalle, että minulla on ollut koko ajan tuo sama käsitys kuin teillä, että mitään järjestelmiä loukkaamatta kyettäisiin kyllä vastaamaan nimenomaan niiden asemaan, jotka ovat pelkän peruspäivärahan tai työmarkkinatuen varassa. Järjestelmiä voidaan siitä huolimatta täysin kunnioittaa, eikä katkosta esimerkiksi indeksisidonnaisuuksiin tule.

Ed. Karjalainen, toivoisin, että te säilyttäisitte ihan omassa piirissänne, sosialidemokraattien puitteissa, sen minun persoonani vähättelyn, vaatiiko paljon taitoja sanoa "ei". Se on jossain määrin loukkaavaa, valitettavasti, kun joskus tuntee tekevänsä jotakin muutakin.

Tapio Karjalainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En viitannut ministeri Niinistöön tässä. Tästä ovat käyttäneet puheenvuoroja muutkin.

Mika  Lintilä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Maamme kokonaistuotanto on seitsemän viime vuoden aikana kasvanut noin viiden prosentin vuosivauhdilla, ja sen odotetaan kuluvana ja seuraavana vuonna olevan 4,5:n ja 3,5:n välillä eli vähintäänkin hyvällä tasolla. Maamme kansantuote tulee kuluvana vuonna olemaan yli 800 miljardia markkaa.

Myös valtion rahoitusasemaa voidaan pitää jopa merkittävän hyvänä. Viimeksi valtion rahoitusasema on ollut näin hyvä vuonna 1976. Valtionvelka on jo supistunut noin 60 miljardia markkaa. Hallitusohjelmassa hallitus kirjasi valtionvelan painettavaksi alle 50 prosentin. Viime vuoden lopussa tämä hallitusohjelmaan kirjattu tavoite oli täytetty valtionvelan ollessa 48,7 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Valtiontalous on saatu siis verrattain hyvään tilaan, mutta onko hinta, joka siitä on maksettu, ollut liian kova? Ymmärrän toki sen edun, mikä lainojen mahdollisimman suurella lyhentämisellä saavutetaan, mutta mielestäni ei silti ole oikein, että tämä valtiontaloutta tukeva etu saavutetaan taloudellisesti ja sosiaalisesti heikoimmassa asemassa olevien niukkuuden maksimoinnilla ja kuntien talouden kustannuksella. Tästä luonnollisena seurauksena on ollut palveluiden rapautuminen ja yhä paheneva eriarvoistuminen. Samalla olemme voineet heittää myös hyvästit hallitusohjelman ylevälle otsakkeelle sosiaalisesti ehjästä Suomesta.

Hallituksen tulee tunnustaa se tosiasia, että työttömyydestä, keskittymisestä, kuntien taloudellisesta tilanteesta aiheutuneiden ongelmien lakaisu maton alle ei ole ratkaisu, vaan ongelman siirtoa, joka tulee vastaan entistä kärjistyneempänä jatkossa. Tällöin ongelmien hoitaminen tulee myös taloudellisesti olemaan vaikeampaa.

Peruspalveluiden turvaamisen lisäksi vastuullista tulevaisuus- ja aluepolitiikkaa on huolehtia yrittäjyyden edellytyksistä. Nyt on aika purkaa yrittäjyyden esteitä, tehdä yrittäjäksi ryhtyminen helpommaksi ja kannustavammaksi sekä lisätä yrittäjäkoulutusta. Myös konkurssin tehneen yrittäjän paluun kynnystä takaisin yrittäjäksi tulee madaltaa. Suomi on koko 90-luvun voimakkaalla panostuksilla tutkimus- ja kehitystoimintaan ja koulutukseen päässyt innovaatiovertailussa viiden johtavan maan joukkoon maailmassa. Huolestuttavaa onkin, että tehdyt säästötoimet ja tutkimus- ja kehittämismäärärahojen kasvun pysäyttäminen ovat jo nyt aiheuttaneet kehitykseen Suomen osalta poikkeaman, joka johtaa innovaatiovertailussa kilpailijamaita hitaampaan kehitykseen.

Myös yritysrahoituksen alueella tarvitaan uudenlaista kohdentamista. Me tarvitsemme erityisesti uusia välineitä aloittavien yritysten rahoitustarpeisiin. Erityisrahoituslaitosten, kuten Finnveran, Teollisuussijoituksen ja Tekesin, tulee kohdentaa nykyistä voimakkaammin rahoitusta siemenrahoitukseen, hautomotoimintaan ja riskirahoitukseen vaiheessa, jolloin yritykselle ei ole vielä muodostunut liiketoiminnasta tuloa.

Suomen tulee aktivoitua myös kansainvälisten osaajien ja yritysten hankkimisessa maahamme. Kansainvälinen kilpailu osaavasta työvoimasta ja menestyvistä yrityksistä tulee kiihtymään. Tässä Suomenkin tulee olla mukana.

Reijo  Laitinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Palaan hivenen tuohon perjantain välikysymysäänestykseen. Nyt on ennen kaikkea tiedotusvälineiden kautta luotu sellainen kuva ja käsitys, että perjantain välikysymys koski niin sanottua köyhyyspakettia. Näinhän asian laita ei ollut, vaan äänestettiin opposition välikysymyksestä.

Köyhyyspaketin käsittely on luonnollisesti vielä kesken. Me tietenkin tulemme kamppailemaan ja taistelemaan sen puolesta, että köyhyys ja syrjäytyminen tästä yhteiskunnasta poistetaan, niin kuin sosialidemokraattinen eduskuntaryhmämme tavoitteeksi on asettanut. Se merkitsee sitä, että esitysten, joita ryhmä yksimielisesti on tehnyt budjettiriiheä ja budjetin käsittelyä varten, tulisi toteutua.

Arvoisa puhemies! Ed. Virpa Puiston täällä pitämään sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenvuoroon ei kovinkaan paljon ole ainakaan merkittävää lisättävää. Ihan muutama sana kuitenkin erityisesti valtionvelan lyhentämisestä käytyyn keskusteluun.

Ministeri Niinistö totesi omassa puheenvuorossaan, että kehysraamilla kyetään lainaa lyhentämään noin 15 miljardia markkaa. Ymmärsin niin, että hänen mielestään tästä pitäisi pitää kiinni. Tähän saakka te olette ainakin julkisuuden kautta, taisi olla muuten eduskunnan puhujakorokkeelta, todennut, että velkaa tulisi lyhentää noin 20 miljardia markkaa vuodessa kymmenen vuoden ajan. Tätä teidän kantaanne on nyt tulkittu ikään kuin hallituksen kantana. Minä en ainakaan ole ollut meillä puoluehallituksessa sen enempää kuin eduskuntaryhmässäkään tekemässä sellaista päätöstä, että tämä olisi hallituksen ja hallituspuolueiden velanlyhentämisohjelma. Kyllä aidosti on niin, että lyhentämisen tasosta ja aikataulusta ollaan sosialidemokraattien ja kokoomuksen kesken vähän eri linjoilla.

Hallitusohjelmaanhan on kirjattu se, että bruttokansantuotteen osuus laskisi alle 50 prosenttiin tämän vaalikauden loppuun mennessä. Viime vuonna suhde oli jo 48 prosenttia, hyvä niin, ja näyttää siltä, että parin vuoden kuluttua sen voidaan ennakoida laskevan alle 40 prosenttiin. Koko julkisella sektorilla mitaten Suomi kuuluu velattomimpiin maihin. Tänä vuonna julkisen sektorin bruttovelka suhteessa bkt:hen on toiseksi pienin Luxemburgin jälkeen. Voidaan sanoa, että tässä mielessä meillä on mennyt kohtalaisen hyvin. (Puhemies koputtaa)

Toivon, että hallituksen, ministeri Niinistö, ja hallituspuolueiden sisällä löytyisi yhteisymmärrys siitä, miten me tätä velkaohjelmaa yhteisesti veisimme eteenpäin.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Mitään ohjelmaahan ei sosialidemokraattien ja kokoomuksen voimin ole syytäkään tehdä, koska liikumme kolmen eduskuntaperiodin alueella silloin, kun kymmenestä vuodesta eteenpäin puhutaan, jotenka tässä on kysymys ennemminkin näkökulmasta, joka siis lähtee siitä olettamasta, että asiat menevät hyvin ja talouskasvu jatkuu noin 3 prosentin suuruisena kymmenen vuotta. Näinhän ei tule käymään, mutta joku olettama on oltava.

Toisin kuin äsken siteerasitte — toivoisin tarkkuutta — olen sanonut, että keskimäärin 20 miljardia, keskimäärin. Silloin se tarkoittaa sitä, että 3 prosentin kasvulla me olemme kymmenen vuoden päästä 30 prosenttia korkeammassa, vähintään, vähän enemmänkin, bkt-tasossa, jolloinka sama ylijäämäprosentti tuottaa, jos nyt 15, silloin 25. Elikkä tämä keskimääräisajattelu on tuossa, joka ei ole mikään hallituksen suunnitelma; ei se ole minunkaan suunnitelmani, koska en minä ole sitä toteuttamassa, mutta se on eräs laskelma siitä, miten olisi hyvä vastata tuohon vuoden 2010 haasteeseen. Eli suunnilleen tällä tahdilla siihen päästäisiin.

Reijo Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minusta joka tapauksessa on tavattoman tärkeää se, että edes tämän vaalikauden lopun osalta päästäisiin hallituspuolueiden kesken siitä yhteisymmärrykseen, miten tätä velkakysymystä käsitellään, eikä tämä kinastelu tässä salissa ja julkisuudessa jatkuisi päivästä toiseen.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Tämä olisi erittäin hyvä asia, mutta siihen on jo vastattu. Hallitusohjelmassahan on päätavoite jäädyttää menot vuoden 99 tasolle. Sehän on talous- ja budjettipolitiikan päätavoite. Siitä seuraa velkaantumisen vähentymistä. Mutta on aivan mahdotonta asettaa tavoitetta sillä tavalla esimerkiksi, että ensi vuonna alennetaan 15 miljardilla. Olettakaamme, että se tuleekin yksityistämisestä, niin kuin esimerkiksi viime vuonna tuli; tuolla päivähuutokaupalla Sonerasta tuli ylikin se. Emme me voi lähteä liikkeelle siitä, että loput kaikki levitetään. Parempi edelleenkin pitää kiinni hallitusohjelman keskeisestä asiasta, menojen jäädyttämisestä 99 tasolle, sikäli kuin pystytään pitämään kiinni. Silloin automatiikka on se ja myös suhdannepolitiikka, että niin paljon kuin jää jäljelle satunnaistuloja tai säännönmukaista verotuloa, sillä lyhennetään valtionvelkaa. Takaan, ettei sitä liikaa tule kylläkään. Mutta se vastaa myöskin suhdanteisiin. (Puhemies koputtaa) Jos suhdanteet heikkenevät, se tarkoittaa automaattisesti, ettei kyetäkään maksamaan samaa määrää velkaa.

Ola Rosendahl /r:

Arvoisa rouva puhemies, värderade fru talman! När man i i fjolårets budgetramar utgick ifrån att en fortsatt minskning av statsskulden skall ske närmast genom utförsäljning av aktier är läget nu helt förändrat. Luften har helt gått ur IT-aktierna med följd att statsbudgeten inte längre kan stödas med inkomster genom utförsäljning från den sektorn. Aktierna i flera andra statsbolag inom basindustrin värderas under bolagens substansvärde vilket innebär att en utförsäljning i flera fall måste senareläggas. Därför återstår inte andra möjligheter än att eftersträva ett budgetöverskott för att minska skuldbördan.

Arvoisa puhemies! Suhdanteiden ollessa samalla hiipumassa voidaan olettaa, että pääomatuloveron ja yhteisöveron tuotot palautuvat vuoden 2002 jälkeen nykyisestä 26 miljardin markan tuotosta valtion kassaan, kuten tämän vuoden budjetissa on asianlaita, vaatimattomammalle, ehkä noin 10—15 miljardin markan tasolle. Jos poliittisista syistä lisäksi syntyy kiusaus nostaa yhteisöveroastetta, tuotot voivat entisestään vähentyä liian korkean verokannan vuoksi. Tämä olisi suunnattoman kova isku kunnille, jotka ovat yhteisöverosta riippuvaisia.

On selvää, että julkinen sektori joutuu varautumaan huonompiin aikoihin. Ekspansiivisesti vaikuttavan palkkakehityksen, sovittujen verohelpotusten sekä eläkkeiden ja kuntaosuuksien indeksitarkistusten ohella menot muutoin on pidettävä tiukalla, jotta talousarvio kokonaisuutena ei paisuisi yli kehysten ja muodostuisi liian ekspansiiviseksi.

Toisaalta suhdanteiden ja osakemarkkinoilla havaittava heikentyminen merkitsee sitä, että ei ole olemassa vaaraa, että päätetyt verohelpotukset edistäisivät talouden ja kysynnän ylikuumenemista. Veronalennuksista huolimatta meillä on vielä EU:n korkeimpiin kuuluva 45 prosentin veroaste. Tuloveron alentaminen on tärkeää ihmisten houkuttelemiseksi työelämään. Maanviljelijät ja yrittäjät voivat saada osansa verojen alennuksista sen ansiosta, että suurempi osa tuloista voidaan laskea ansiotuloksi sen verolainsäädännön muutoksen mukaan, joka annetaan eduskunnalle eduskunnan kahdessa ponnessa esittämien linjausten mukaisesti.

Talman! Vi bör kunna öka sysselsättningsgraden av personer i arbetsför ålder från nuvarande 67 procent till över 70 procent och samtidigt främja företagsamheten för att klara försörjningen och vården av den åldrande befolkningen efter år 2010. Det är ett känt faktum att Finland under de kommande tjugo åren har den snabbast åldrande befolkningen inom EU i förhållande till antalet yrkesverksamma. Därför är det viktigt att på alla plan fästa uppmärksamhet vid hur detta påverkar såväl skatteintäkterna som de offentliga utgifterna. En förbättrad sysselsättning är samtidigt det bästa medlet mot utslagning och fattigdom. Utvecklingen i befolkningens åldersstruktur har också regionala aspekter, för den sker inte jämt och samtidigt överallt, utan påverkas av de stora flyttningsrörelserna. Den regionala balansen som sådan utgör en stor utmaning för samhället i dag både statsfinansiellt och sett ur ett kommunalt perspektiv. Jag vill därför upprepa finansutskottets tidigare påpekande att det är viktigt att fästa uppmärksamhet vid de regionala konsekvenserna av de olika ministeriernas lösningar.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On ollut varsin mielenkiintoista kuunnella erilaisia ajatuksia tulevaisuuden suhteen. Täällä on käytetty sanontaa, että kuntien on työllistettävä entistä enemmän. Valtiovarainministeri käytti sanontaa, että kunnissa on suojatyöpaikkoja. Hän viittasi lähinnä tekniseen puoleen. Jokaisen meidän pitäisi tietää, että kunnissa ei voida työllistää, ellei siellä ole rahoitusta, millä maksetaan palkkoja. Toisaalta täällä on käyty läpi Pekkarisen pakettia. Minusta lähtökohtana pitäisi olla se, että kaikissa kunnissa on suurin piirtein sama veroäyrin hinta. Silloin voisimme verrata tasapuolisesti niitä mahdollisuuksia, keneltä otetaan, kenelle annetaan. On varsin suuri ero, jos äyrin hinta on 16,5 penniä ja toisissa kunnissa taas lähentelee 20:tä penniä. Osassa on ollut jo kymmenkunta vuotta liki 19. Eli todelliset mahdollisuudet eroavat erittäin suuresti toisistaan.

Puhutaan siitä, onko köyhyys Suomessa lisääntynyt vai vähentynyt vai pysynyt entisellään. Minusta hyvä esimerkki on alueellinen eroavaisuus, joka on ollut erittäin voimakkaasti kasvussa. Jos alueelliset erot ovat kasvussa, silloin myöskin ihmisten välillä tulee olemaan taloudellisia eroja erittäin suuresti. Ei tarvitse niin ihmeellistä matematiikkaa lähteä tekemään, kun tämä on selkeästi ratkaistavissa.

Myöskin lääkkeitä löytyy, jos niitä halutaan käyttää. Paras porukka, joka tässä maassa todella menestyy, saa 80 prosenttia rahatuloista, mitä meillä on. Heiltä pitää olla varaa ottaa ja tasata niille alueille, niille ihmisille, joilla ei kerta kaikkiaan ole taloudellista mahdollisuutta päästä edes tasavertaiseen mahdollisuuteen elämisensä tasossa. Siitä minusta on kyse. Siihen kyllä meiltä löytyy konsteja: valtionosuuksien jakoperusteiden muuttaminen, verotuksen muuttaminen. Tulee muistaa, että kuntatalous on se lähtökohta. Siellä pitää keskimäärin kaikkien elää kohtuullisen hyvällä tasolla. Silloin meiltä poistuu ongelmia, ja siitä pitää lähteä tätä asiaa vierittämään eteenpäin.

Tänä päivänä meillä on maassa hyviä laajoja alueita, jotka kärsivät todellista tulevaisuudenuskon puutetta, koska tämä on aika lyhytjänteistä politiikkaa, jota hallitus on harjoittanut. Tämä aiheuttaa epämääräisyyttä. Meidän tulee muistaa, että myöskin maataloussektorilla, (Puhemies koputtaa) jos verrataan vuotta 94, on ollut tulojen laskua 27 prosenttia. Se on kohtuuton määrä. Ei voi edellyttää, että siellä tulevaisuudenuskoa oikein voimakkaasti on, ellemme lisää näitä hallituksen voimin, ja tässä tulee kuunnella eduskunnan tahtotilaa entistä enemmän.

Leea  Hiltunen  /skl:

Arvoisa rouva puhemies! Pääministerin ilmoituksessa todetaan, että vero- ja etuusjärjestelmien kannustevaikutuksia on kyetty korjaamaan vain osittain. Sitten myöskin ilmoituksessa muistutettiin, että katse on kohdistettava käsillä olevia ongelmia etäämmäksi. Kun näitä kahta lähestymistapaa ajattelen, todella on näin, että nämä ovat tosiasioita, joiden valossa meidän on arvioitava tänä päivänä ihmisten toimeentuloa ja selviytymistä ja sitä, miten kaiken kaikkiaan kansalaisemme jaksavat, mistä he ammentavat tulevaisuudenuskonsa ja toivonsa. On myös arvioitava se, miten tänä päivänä kansalaiset, jotka todella odottavat hoitoon pääsyä tai ovat pitkäaikaistyöttöminä, ovat liian vanhoja työhön tai väärin koulutettuja, etsivät työtä tai ovat sairaita, vanhuksia tai vaikeuksissa velkojensa takia, kokevat tämän viestin, joka nyt on eduskunnasta tullut, millä tavalla asioita halutaan hoitaa. Oleellinen ristiriita mielestäni on se, että budjetin kautta ei selkeästi puututa niihin epäkohtiin, joista on puhuttu niin kyselytunneilla kuin monissa eri yhteyksissä ja viimeksi myöskin välikysymyskeskustelussa.

Ennen kaikkea on kysymys erilaisista valinnoista, priorisoinneista, ja hallituksen linjasta. Ed. Vehkaoja toikin esille sen, kuinka hallitus ilmoituksessa myöskin tuo esille, että talouspolitiikan keskeinen haaste on väestön ikärakenteen nopea muutos, mutta ei mitään sisältöä tälle, miten tähän varaudutaan. Vastaavalla lailla haluaisin, että hallitus olisi tuonut vastauksen kysymykseen, miten varaudutaan lasten ja nuorten selviytymiseen siitä tilanteesta, mikä heillä on, ja myöskin perheiden kohdalla.

Mielestäni on kysymys siitä, että nyt on varauduttava vastaamaan huomisen päivän hyvinvointipalveluiden sisällöstä, määrästä ja laadusta, miten pidämme huolen kansalaisten terveydestä ja turvallisuudesta. Ilman perustoimeentulon edellytyksiä ei tule myöskään tuloksia ja hyvinvointia yhteiskunnassa. Ennen kaikkea on kysymys siitä, että myös valtion taholta, silloin kun valtio ohjaa rahaa kunnille, kohdennetaan se, mitkä ovat ne priorisoidut asiat, mitkä ovat pahimmat kipukohdat, mihinkä halutaan parannuksia. Silloin on ennen kaikkea kysymys lasten ja nuorten hyvinvoinnista, vanhusten turvallisuudesta, perheiden toimeentulosta. Näistä olisi yhtä lailla saatava aikataulu aivan vastaavalla tavalla kuin meillä on ohjelma siitä, miten velkaa lyhennetään. Myös näistä ihmisten asioitten hoitamisesta odottaisin hallitukselta selkeätä aikataulua, miten asioihin puututaan.

Susanna  Rahkonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Mihin perustuu Suomen menestys ja hyvä kilpailukyky maailmantaloudessa? Menolla ja menolla on eronsa. Satsaamista hyvinvointipalveluihin ei pitäisi nähdä taloudellisena rasitteena, kulueränä, josta pitäisi päästä mahdollisimman pian eroon. Velanmaksun lisäksi Suomen nuorisoa kiinnostaa varmasti myös, saako se hyvää koulutusta nyt ja tulevaisuudessa. Valitettavasti aina ei muisteta sosiaalipääoman merkitystä talouspolitiikkaa suunniteltaessa ja toteutettaessa. Todella on niin, että sosiaalipääoman kasvattaminen on investointia ihmiseen ja aivan välttämätöntä myös bruttokansantuotteella mitattavalle taloudelliselle menestykselle. Valtiot, joilla on muita merkittävämpi sosiaalipääoma, tulevat olemaan korkeata osaamista ja ammattitaitoa vaativien yritysten suosiossa.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Sauli Niinistö painotti pääministerin ilmoituksessa aivan oikein, että katse on välttämättä kohdistettava myös jo käsillä olevia ongelmia etäämmäs. Tällöin, kun tulevaa talouspolitiikkaa suunnataan, tulee siinä painottaa sosiaalipääomaa ihmisten hyvinvoinnin välttämättömänä tekijänä ja ratkaisevana kilpailutekijänä. Valtiovarainministeriön 8.3.2001 päivätyssä kehysmuistiossa on esitetty ministeriökohtaiset määrärahakehykset. Esityksessä ei ole perusteltu, miten eri ministeriöiden lukuihin on päädytty. Erityisesti olisi toivottavaa esittää ministeriöiden välisiä vaihtoehtoisia kehyksiä koko budjetin kokonaismenojen puitteissa. Esitänkin, että valtiovarainministeriö tuottaa näitä tietoja kansanedustajille hyvissä ajoin ennen budjettiriihtä.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti valtiovarainministeriön kehysmuistiosta puuttuu budjetin tulopuoli. Katson, että menokehyksiin ja koko budjetin lukuihin ei voi ottaa kantaa ilman tulolukuja. Erityisen tarpeellista olisi saada valtiovarainministeriön arvio kokonaistulokehityksestä, jonka perusteella eduskunta voi ottaa kantaa, paljonko kokonaismenojen lisäksi voidaan käyttää tulevaisuuspanostuksiin, verojen alennuksiin ja velan lyhennyksiin.

Kun viitataan kehitysyhteistyömäärärahoihin, peräänkuulutan toimia valuutansiirtoveron puolesta.

Entä miten on yhtiöveron hyvitysjärjestelmän muutoksen laita, jos valtiovarainministeri itsekin täällä toteaa, että osinkotulot ovat ainoa suhteellisen lievästi meillä verotettu tulomuoto?

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntien riittävistä resursseista huolehtiminen on monella tavalla tärkeää. Totta kai se on keskeisintä peruspalveluista huolehtimisen kannalta, mutta se on myös aluepoliittisesti tärkeää. On aivan luonnollista, että jos kunnan peruspalvelut ja palvelut yleensä eivät ole kunnossa, se tietyllä tavalla estää yritysten hakeutumista paikkakunnalle. Suomessa on erittäin monia alueita, joilla työttömyys on kaksinkertainen maan keskiarvoon nähden. Totta kai se heijastuu toimeentulotukimenoihin ja myös verotulojen kehitykseen, ja palvelujen tuottamiseen tätä kautta resurssit ovat riittämättömät. Näissä kunnissa myös tuloveroprosentti on usein varsin korkea, joten sitäkään ei voi käyttää hyväksi tulojen lisäämiseksi. Niinpä enemmän kuin toivottavaa olisi selvitysmies Pekkarisen esityksistä päättäminen. Toivottavasti ne toteutuvat tämän kuun aikana ja varsinainen käytäntöön toteutuminen tapahtuu ensi vuoden alussa. Tähän liittyen myös vaatimus puolentoista miljardin markan peruspalvelupaketista on oikea, mutta, niin kuin sanoin, välttämättä ei kaikille kunnille tämäkään riitä.

Täällä on myös viitattu muun muassa ansiotulovähennyksen käytön laajentamiseen. Kyllä henkilökohtaisesti, totta kai, ne hyväksyn ja myös näitten ansiotulovähennysten määrän korottamisen, mutta tähdennän tässä, että koska usein nämä menetykset ovat suhteellisesti suuremmat juuri niitten kuntien kohdalla, joilla on heikko talous, niin nämä tulisi ehdottomasti kunnille kompensoida.

Täällä on tänään myös puhuttu kuntien hankintoihin sisältyvästä monimutkaisesta arvonlisäveron palautus- ja takaisinperintäjärjestelmästä. Tässähän jälleen kerran ne heikomman talouden kunnat ovat maksajina, hyöty menee menestyjäkunnille. Tämä järjestelmä tulisi erittäin nopeasti korjata ja tällä tavalla päästäisiin oikeanmukaisempaan tulokseen.

Sen verran aluekehitysohjelmasta: Näitä aluekeskusten kehittämishankkeita parhaillaan tehdään. Välttämättä kaikki alueet, seutukunnat, eivät näihin pääse. Työ ei varmasti mene hukkaan, mutta peräänkuulutan myös rahallisia panostuksia näihin. Ennen kaikkea mielestäni parasta aluepolitiikkaa on se, että kansallisiin yritystukiin osoitettaisiin enemmän rahaa. Nyt on luvattu tälle vuodelle ja ensi vuoden pohjiin näihin suoriin yritystukiin 16 miljoonaa markkaa lisää, mutta tämä on auttamattomasti liian vähän.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtionvelka on kovaa todellisuutta. Monta kertaa ovat käyneet mielessä ajatukset siitä, miksi tuota velkaa on tullut. Sille voitaisiin etsiä monia syitäkin. Mielellään katsoisi 1980-luvun loppupuolelle hyvin vahvalti. Silloinhan maassa kuviteltiin elettävän hallitun rakennemuutoksen kautta, mutta kuitenkin taloudellinen kehitys oli sellaista, että sen seuraukset jo kansainvälisissä talouslehdissä olivat nähtävillä, mihin se tulee johtamaan, eli suuren taloudellisen kuplan puhkeamiseen.

Tuolloinhan elettiin aikaa, että rehellinen, kunnollinen työnteko ja siitä veron maksaminen, tai tavallinen yrittäminen ja siitä verojen maksaminen, ei ollut mitään, vaan silloin ihannekuvia ja sankareita olivat ne, jotka erilaisilla kasinopeleillä menestyivät. Nyt sitten näitten kasinopeleillä menestyneitten pelastamiseksi pantiin tavallinen kansa velkaorjuuteen valtionvelan muodossa, näin voitaisiin pelkistetysti sanoa. Ne, jotka silloin hyötyivät kasinopeleistä, pääsivät hyödyt mukanaan, ja veronmaksajat eli kansalaiset joutuivat velkaorjuuteen, jossa valtiontalous tänäkin aikana on. Tälläkin tavalla asiaa voitaisiin pelkistää.

Nyt kun tätä velkaa on, niin velastahan ei pääse millään muulla keinolla kuin maksamalla. Ymmärrän hyvin nuorten protestin, että jätämmekö heille tuon velan. Mutta katson kyllä tätä asiaa ennen muuta eläkeläisten näkökulmasta ja nimenomaan kaikkein pienintä eläkettä saavien näkökulmasta. He ovat sitä sukupolvea, joka on taistellut sodissa maan itsenäisyyden puolesta, raivannut, rakentanut ja uurastanut tämän maan taloudelliseen hyvinvointiin, antanut tämän päivän työikäiselle väestölle elämisen mahdollisuuden. Heidän joukossaan on erittäin paljon pientä eläkettä saavia, alta 3 000 markkaa kuukaudessa ja 3 000 markkaa kuukaudessa on hyvin monen eläkkeen määrä. Siksi näkisin, että oikeaa rahankäyttöä olisi korottaa tuntuvasti näitä pieniä eläkkeitä, ei satasilla, vaan vähintään tuhannella markalla kuukaudessa, jotta velan maksajina eivät ainakaan olisi tämän päivän eläkeläiset.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Arka mies velkansa maksaa", on ivallinen sanonta meillä päin. Tässä näyttää tämän päivän keskustelun jälkeen, että sali on rohkeita täynnä, mutta ministeri Niinistö arimpana. Mutta sitten taas, kun Niinistön puheenvuoroja kuuntelee, ne eivät ole kyllä ollenkaan aran miehen puheita, ne ovat todella jämeriä puheenvuoroja.

Kyllähän se on totuus, että velka täytyy maksaa, ei sitä seuraaville sukupolville parane heittää. Se on ehdoton totuus. Kyllä eduskunta saa mennä peilin eteen näissä syytöksissä, mitä tänään on kuultu. Tämän salin porukka ei uskalla puuttua niihin rakenteisiin, jolla tämä asia saataisiin korjattua. Työttömyyskin näyttää olevan tämän salin rakentama tahtotila, ei siinä meinatakaan puuttua todellisiin rakenteisiin, että sitä ruvettaisiin vähentämään.

Olisi lukuisia hyviä konsteja. Perhepoliittisesti minulla tulee päällimmäisenä mieleen, jos todella tehdään mahdolliseksi verotuksellisesti, että kotiin palkkaa hoitajan lapsille silloin, kun äidillä uraputki on tärkeä, niin se olisi yksi erittäin tehokas tapa vähentää työttömyyttä. Mutta siinä nousee heti haloo salin vasemmalta laidalta, että ei uuteen piikakulttuuriin ole paluuta. Onko tämä nykyinen syrjäytymiskulttuuri, jossa nuoret rötkylöivät tuolla kaduilla joutenpäiten, sitten jollain lailla parempi kuin se, että nuoret naiset opetetaan työntekoon ja vastuuseen?

Yrittäjyyttä voitaisiin suosia erittäin helpoilla ja kansantaloudellisesti edullisilla konsteilla. Esimerkiksi arvonlisäverojärjestelmään pitäisi laatia jonkinlainen portaikko kiireesti, että 50 000 olisi vasta raportointiraja. Siitä eteenpäin 20 000—30 000 lisää, niin sitten pitäisi raportoida, mutta osan siitä rahasta saisi pitää. Siitä sitten eteenpäin tällä lailla, että vasta jossain 120 000—130 000 liikevaihdon jälkeen valtio saisi kaiken sen liikevaihtoveron, mikä siitä kertyy. Olen aivan varma, että tällä olisi työllisyyttä hyvin nopeasti lisäävä vaikutus. Ennen kaikkea se aktivoisi yrittämään ja vähentäisi harmaata taloutta.

Yleensä työvoimapolitiikkaan, työttömien aktiivisuuteen, pitäisi myös kiinnittää huomiota. Ei ole mitään mieltä eikä järkeä minun mielestä semmoisessa, että jos minä viljelijänä tarjoan raitista ulkotyötä täysin työehtosopimuksen mukaisella palkalla, terve nuori mies tai nainen voi sanoa, että hänen ei kannata lähteä, hän ei viitsi lähteä. Kyllä silloin on järjestelmässä mätää, ja se on tämän salin aikaansaannosta.