Päivi Räsänen /skl:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevan hallituksen esityksen tarkoituksena on muutaman pykälän osalta korjata raskaudenkeskeytystä ja steriloimista koskevaa lainsäädäntöä uusien perusoikeuksien ja kansainvälisten sopimusten mukaiseksi. Nämä pykälät koskevat lähinnä vajaavaltaisille naisille tehtäviä toimenpiteitä.

Käsittelyn aikana valiokunnassa kävi selväksi, että esitys oli kuitenkin varsin hätäisesti tehty. Korjattujen pykälien kieliasu jäi vanhentuneeksi, ja pykäliä ei muiltakaan osin kaikista näkökulmista ollut tarkasteltu uusien perusoikeuksien valossa. Erityisesti oikeusministeriö antamassaan lausunnossa arvosteli aika voimakkaasti esitystä ja löysi siitä useita puutteita.

Oikeusministeriön lausunnossa ehdotettiin esimerkiksi juuri perusoikeuksien näkökulmasta, että jatkossa henkilön laillisen edustajan oikeus hakea aborttia vajaavaltaisen naisen puolesta rajautuisi vain tiettyihin välttämättömiin tilanteisiin ja että henkilön oikeusturvan varmistamiseksi päätöksenteko keskitettäisiin Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle toisin kuin tällä hetkellä laissa esitetään. Tähän pykälään, joka ensimmäisessä käsittelyssä äänestyksen jälkeen hyväksyttiin, jäi edelleen vanha ilmaisu "painavat syyt", joiden nojalla keskeytys voidaan myöntää, mutta tätä ei ole milloinkaan määritelty tarkemmin, ei edes silloin, kun aborttilakia aikoinaan tehtiin. Kun ajatellaan, että nämä raskaudenkeskeytykset tehdään nimenomaan sellaisessa tilanteessa, jossa nainen ei itse kykene pyytämään lupaa raskaudenkeskeytykseen ja on kysymys hyvin vakavasta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen puuttumisesta, mielestäni tällaisen määritelmän pitäisi olla selkeämpi. Ongelmaksi jää edelleen se, että jokainen lääkäri arvioi erikseen, mitä hän "painavilla syillä" tarkoittaa.

Hallituksen esityksessä käytetään vanhentuneita ja osittain epäselviä termejä, esimerkiksi termiä "häiriintynyt sieluntoiminta" mielenterveyden häiriön ja kehitysvammaisuuden tai vajaamielisyyden ohella. Kun esitys todellakin koskee puuttumista vakavalla tavalla naisen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, käsitteiden tulisi olla laissa selkeitä ja myös lääketieteellisesti yksiselitteisiä. Ajattelen, että tällainen käsite kuin häiriintynyt sieluntoiminta on lakipykälässä tarpeeton ja saattaa olla jopa vaarallinen käsite. Itse en ole oman lääkärinurani aikana kertaakaan tullut sellaiseen tilanteeseen, että olisin määritellyt jonkun henkilön sieluntoiminnaltaan häiriintyneeksi.

Sekä raskaudenkeskeytykseen että steriloimiseen tulisi perusoikeuksien täysimääräisen toteutumisen takaamiseksi mielestäni aina edellyttää todellakin Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lupa, koska kysymyksessä on päätöksenteko sellaisen henkilön puolesta, jonka kykyä ilmaista oma tahtonsa ja ymmärtää toimenpiteen merkitys on pätevästi arvioitava. Samoin Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätökseen tulisi olla perustuslain mukaisesti myös oikeus hakea muutosta, mitä myös oikeusministeriön lausunnossa esitettiin.

Hallituksen esityksessä ei annettu näitä koskevia ehdotuksia, ja koska nämä asiat sijaitsivat ihan muissa pykälissä, niihin ei tässä yhteydessä voinut tehdä edes muutosesityksiä, vaikka ne asiasisällön puolesta hyvin oleellisesti liittyivät käsiteltävänä olevaan muutostarpeeseen eli raskaudenkeskeytyspykälien uudistamiseen perusoikeuksien mukaisiksi.

Kun nyt tehdään näihin lakeihin ensimmäisiä muutoksia perusoikeusuudistuksen jälkeen, mielestäni tässä yhteydessä olisi tullut muuttaa lainsäädäntöä kerralla lopullisesti ja tarkastella näitä lakeja perusoikeuksien valossa eikä kiirehtiä tekemään vain jonkinlaisia kansainvälisten sopimusten edellyttämiä minimitason parannuksia.

Toki raskaudenkeskeytystä koskeva lainsäädäntö on myös muiden pykälien osalta vanhentunut. Siellä käytetään hyvin vanhentunutta kieltä, sellaista kieltä, joka ei enää tämän hetken lääketieteellisten käsitysten valossa ole ajanmukaista, ja se on myös ongelmallinen eräin osin perusoikeusnäkökulmasta.

Professori Martin Scheinin antamassaan asiantuntijalausunnossa kiinnitti huomiota selektiiviaborttien eettisiin ongelmiin, ja hän otti siinä yhteydessä esimerkiksi sen, että lääketieteellisin perustein voidaan nykyisin suorittaa abortti sosiaalisiin syihin perustuvaa aborttia myöhemmin. Tähänhän vammaisjärjestöt ovat kiinnittäneet huomiota ihan alusta lähtien. Vuonna 78:han raskaudenkeskeytyslainsäädäntöä muutettiin niin, että epäiltäessä sikiön vammaisuutta tai sairautta keskeytys voidaan suorittaa aina 24. raskausviikon loppuun saakka, kun muilla perustein 20. raskausviikon loppuun saakka.

Raskaudenkeskeytystä koskeva lainsäädäntö tulisikin kokonaisuudessaan uudistaa vastaamaan uusien perusoikeuksien vaatimuksia. Tätä todellakin vaati oikeusministeriö lausunnossaan. Täällä lukee, että oikeusministeriö katsoo, että myöhemmän valmistelutyön yhteydessä olisi perusteltua arvioida nykyistä lainsäädäntöä, esimerkiksi valituskieltoa, perustuslain kannalta, ja muiltakin osin tähän kiinnitettiin huomiota.

Samoin Hallberg kirjassaan Perusoikeudet nostaa juuri nämä ongelmat esiin ja edellyttää, että myös raskaudenkeskeytystä koskevaa lainsäädäntöä tulisi korjata. Siellä otetaan nimenomaan selektiiviabortit esimerkiksi. Luen pienen lainauksen kirjasta: "Niin kauan kuin aborttia koskeva päätöksenteko ei perustu sikiön ominaisuuksiin vaan äidin elämäntilanteeseen, on oikeutettua sanoa, että kysymys on äidin perusoikeuksia koskevasta arviosta ja tulkinnasta. Mutta heti kun sikiön omat ominaisuudet tulevat tutkimusten kohteeksi ja päätöksenteon perustaksi, astuu äidin perusoikeuksista riippumaton, sikiöön kiinnittyvä ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate mukaan."

Hallberg toteaa myös sen, että sikiödiagnostiikka nostaa esiin sikiön ihmisarvon liittäessään tähän yksilöllisiä ominaisuuksia, esimerkiksi vamman, sairastumisalttiuden, sukupuolen ja perinnölliset taipumukset. Ainakin näiltä osin lainsäädäntöä tulisi arvioida uudestaan.

Arvoisa puhemies! Ehdotankin eduskunnan hyväksyttäväksi ponnen, joka on esitetty mietintöön liitetyssä vastalauseessa ja joka kuuluu näin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee pikaisesti esityksen raskauden keskeyttämisestä annetun lain uudistamiseksi niin, että siinä huomioitaisiin perusoikeusuudistuksen vaatimukset."

Niilo Keränen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämät muutokset abortti- ja sterilointilakeihin ovat toki parannus nykyisiin lakeihin. Mutta kuten ed. Räsänen äsken totesi, jopa näihin muutettuihinkin pykäliin sisältyy perusoikeuksien kannalta muutamia arveluttavia seikkoja. Valiokunta ei niitä halunnut muuttaa, eivätkä tietysti muutokset kaikilta osin olleet mahdollisiakaan, kun kaikki pykälät laissa eivät olleet avoinna.

Valiokunnan mietinnössä uudistamistarpeeseen on viitattu, mutta ed. Räsäsen ponnella tätä työtä kiirehdittäisiin, ja niinpä kannatan ed. Räsäsen ehdotusta.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Räsänen käytti hyvän ja tärkeän puheenvuoron liittyen myös selektiiviseen aborttiin. Jos me jatkamme tuota ajatuksenkulkua, tietysti yhtä hyvin se liittyy myös Downin syndrooman kohdanneiden yksilöiden ihmisarvoon ja tämän vammaisuuden luomaan tilanteeseen, onko vammaisen ihmisarvo sama kuin niin kutsuttujen normaali-ihmisten. Kukaanhan ei toki, puhemies, ole täysin keskimääräisesti normaali. Sellaista ei ole.

Mutta tämä huoli on olemassa, ja myös nimenomaan lainsäädäntöä pitää kehittää, niin kuin valiokuntakin on todennut, ed. Keränen. Muistan hyvin keskustelun, joka käytiin laajemmalla väellä, ja kun ministerikin oli paikalla, myös sen lupauksen, että asiaa kehitetään.

Tähän liittyvät geeniteknologian kehittämispyrkimykset ja käytännöt, joihin ed. Räsänen viittasi. Kloonauksestahan on alettu puhua ihan normaalina, kohta aivan hyväksyttävänä, sosiaalisesti, poliittisesti korrektina asiana. Kun lukee hiukan laajemmin kansainvälisiä lehtiä, asia tulee vielä paljon enemmän selville. Muistan, kuinka molemmat silloiset sosiaali- ja terveysministerit, ministerit Mönkäre ja Huttu-Juntunen, totesivat, että kloonaaminen ei ole mahdollista eikä sitä tule suorittaa, kun me kyselimme geenimanipulaation perään noin neljä viisi vuotta sitten. Se oli selkeä kanta. Se kanta teoriassa on edelleenkin, mutta — nimenomaan puhun nyt ihmisyksilön kloonauksesta — näyttää siltä, että sitä ajetaan varsin voimakkaasti eteenpäin. Silloin nämä ed. Räsäsen huolet tulevat yhä ajankohtaisemmiksi.

Itsekin suhtaudun, niin kuin täällä todettiin professori Martin Scheininin suhtautuvan, tähän selektiivisyyteen, neljän viikon eroon abortoinnin hyväksyttävyysajankohdan suhteen, varsin skeptisesti ja katson myös, niin kuin ed. Räsänen, että se ei voi olla ihmisoikeuksien, yksilön oikeuksien, kannalta linjassa.

Mutta aivan oikein, hallituksen esitys on eteenpäinmenoa, ei ainoastaan kansainvälisten sopimusten mukaan vaan myös potilaan asemasta ja oikeuksista perustuslaissa annettujen periaatteiden ja vaatimusten näkökulmasta. Tärkeätä mielestäni on juuri tuo, että automaattisteriloinnin, mitä tiedän käytetyn aivan rutiininomaisesti suomalaisessa niin sanotussa sairaanhoidossa, tekeminen laittomaksi on iso edistys, ja siihen on syytä kiinnittää huomiota.

Päivi Räsänen /skl:

Arvoisa puhemies! Pitäisin eduskunnan tahdonilmaisua ja tähän ponteen yhtymistä erityisen tärkeänä, koska sosiaali- ja terveysministeriön taholta on valitettavasti käynyt ilmi, että vaikka siellä on myönnetty nämä puutteet jopa näidenkin pykälien osalta, esimerkiksi vanhentuneen kielen osalta, lainsäädännön muutoksiin ei ole mitään aikeita ryhtyä. On vedottu lähinnä työvoimapulaan ministeriössä, minkä vuoksi ei pystytä tähän hankkeeseen lähtemään.

Ymmärrän hyvin sen, että kun ensimmäisessä käsittelyssä pykälämuutosesitykset olivat äänestyksessä, niihin oli kansanedustajien vaikea tulla mukaan senkin vuoksi, että nämä ovat varsin monimutkaisia ja arkaluonteisia asioita ja vaativat paljon paneutumista. Nytkin täällä keskustelua on käyty ainoastaan lääkärijäsenten välillä. Ponsiesitys on yritetty tehdä varsin yksinkertaiseksi, ja siinähän ei todellakaan vaadita muuta kuin sitä, että perusoikeuksien mukaiseksi tätä lainsäädäntöä uudistettaisiin. Sen vuoksi toivoisin, että eduskunta voisi tähän ponteen yhtyä ja tulla kiirehtimään näitä muutoksia, jotka eivät ole lähdössä käyntiin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jotta keskustelu ei jäisi pelkästään lääkärien keskiseksi, haluan kannattaa täällä lääkärien esille tuomia alan asiantuntijoiden näkemyksiä. Nämä olivat hyvin asiaa valaisevia puheenvuoroja, joista kävi hyvin selville, mistä asiassa on kysymys. Sopii vain toivoa, että esitettyjen puheenvuorojen suuntaisesti edettäisiin. Pohjimmiltaan näissä on hyvin vakavasta asiasta kysymys, ihmisarvosta ja yksilön arvosta ja oikeuksista. Hyvin mielelläni kannatan täällä tehtyä esitystä eteenpäin meneväksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinonenhan edustaa papillista säätyä, ja totean, että lääkäreiden ja pappien välillä aina on ollut tietty yhteys. Totean, että entinen kansanedustaja Terho Pursiainen on joskus todennut merkittävän lehden, Ilta-Sanomien palstoilla, että antaa Tiusasen vaan leikata, kyllä hän hautaa.

Itse tähän vakavaan asiaan. Ed. Räsänen toteaa aivan oikein, että ponnen sisältö on ikään kuin puhtaaksi viljelty. Toteaisin siihen, että sehän on aika itsestäänselvä asia. Ministeriön pitäisi ilman ponttakin todella tehdä eikä vedota työvoimapulaan. Ehkä täällä taustalla on politiikan lisäksi myöskin pelko tai epäilys siitä, että ehdotukset lähtevät ikään kuin vääristä suunnista, ja kun sitten on niin sanottu fundamentalistinen suhtautuminen abortointiin yleensä, elämän syntymisen hetken määrittely ja merkittävyyden määrittely, täälläkin viitattiin äidin oikeuksiin, ihmisoikeuksiin, mitä ed. Räsänen siteerasi, niin asia tietysti saa ikään kuin turhia lillukanvarsia, sitä en kiistä. Palaan siihen, että ajatus, jonka ed. Räsänen totesi, on niin itsestäänselvä, että ministeriön pitäisi toki noudattaa tässäkin asiassa perusoikeuksia.