Täysistunnon pöytäkirja 28/2002 vp

PTK 28/2002 vp

28. TIISTAINA 19. MAALISKUUTA 2002 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

3) Pääministerin ilmoitus valtioneuvoston päätöksestä määrärahakehyksiksi vuosille 2003—2006

 

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! (Hälinää — Puhemies koputtaa) — Ei se taida paljon auttaa.

Pääministeri on pyytänyt perustuslain 45 §:n 2 momentin mukaisesti minua valtiovarainministerinä antamaan ilmoituksen eduskunnalle valtioneuvoston päätöksestä vuosien 2003—2006 menokehyksistä.

Suomen talouskasvu pysähtyi viime vuonna, kun Yhdysvalloista alkanut laskusuhdanne muuttui maailmanlaajuiseksi ja vientikehitys heikkeni jyrkästi. Seuraukset tuntuvat nyt viiveellä työttömyyden laskun hidastumisena sekä viimevuotista oleellisesti huonompina julkisen talouden näkyminä. Tilanteen muuttuminen korostaa varovaisuuden ja keskeisiin pitkän ajan haasteisiin keskittyvän, johdonmukaisen talous- ja finanssipolitiikan merkitystä kestävän hyvinvoinnin perusteena.

Oman kansantaloutemme lähtökohdat vuosien 2003—2006 kehyskaudella ovat perustaltaan hyvät. Yritysten taseet ovat pääosin kunnossa, korkotaso on alhainen, kuluttajien ostovoima on kehittynyt suotuisasti, ja talous on kaiken kaikkiaan kilpailukykyinen. Lyhyellä aikavälillä suurimmat epävarmuudet liittyvätkin kansainväliseen talouteen. Se, mitä kansantaloudesta kokonaisuutena voidaan sanoa, ei valitettavasti koske julkista taloutta, niin kuin myöhemmin tulen kertomaan.

Världsekonomin väntas börja återhämta sig under den andra hälften av 2002. Utvecklingen är dock förknippad med vissa risker, eftersom osäkerhetsfaktorerna är många, särskilt när det gäller Förenta staternas ekonomi. I Europa kan ibruktagandet av euron ha positiva totalekonomiska verkningar, men med tanke på tillväxten på lång sikt verkar de centrala ekonomiska strukturerna inte att förstärkas på önskat sätt.

Om världsekonomin återhämtar sig i snabb takt har också den finländska exporten goda förutsättningar att återhämta sig. Då kan tillväxen inom sysselsättningen fortgå utan längre avbrott. Om den internationella ekonomin däremot återhämtar sig långsamt och tveksamt måste den ekonomiska tillväxten i Finland under en längre tid basera sig på främst den inhemska efterfrågan. Då blir vi tvungna att längre än beräknat vänta på att arbetslösheten börjar minska. Utan stöd från exporten kan den inhemska efterfrågan i vår öppna ekonomi inte ensam upprätthålla den ekonomiska aktiviteten i det oändliga.

Maailmantalouden elpymisen odotetaan käynnistyvän vuoden 2002 jälkipuoliskolla. Kehitykseen liittyy kuitenkin riskejä, sillä varsinkin Yhdysvaltojen taloudessa on huomattava määrä epävarmuustekijöitä. Euroopassa käteisen eurorahan käyttöönotolla saattaa olla myönteisiä kokonaistaloudellisia vaikutuksia, mutta pitkän ajan kasvun kannalta keskeinen talouden rakenteiden vahvistuminen etenee hitaasti.

Jos maailmantalouden elpyminen on nopeaa, Suomen viennin toipumiselle on hyvät edellytykset. Silloin työllisyyden kasvu voisi jatkua pidemmittä pysäytyksittä. Jos sen sijaan kansainvälinen talous elpyy hitaasti ja horjuen, Suomen talouskasvun on jatkuttava pidempään ensisijaisesti kotimaisen kysynnän varassa. Siinä tapauksessa joudutaan odottamaan ennakoitua pidempään työttömyyden kääntymistä selvään laskuun. Ilman viennin tukea ei kotimainen kysyntä avoimessa taloudessamme jaksa yksin loputtomiin ylläpitää talouden aktiviteettia.

Kansainvälisten näkymien ohella toinen huolenaihe on julkisen talouden pitkän ajan kestävyys. Vaikka viime aikojen uutiset kansainvälisten näkymien suhteen antaisivatkin aihetta jopa varovaiseen optimismiin, ei julkisen talouden pitkän ajan näkymien suhteen valitettavasti voida sanoa samaa.

Verrattuna viime maaliskuussa vuosien 2002—2005 määrärahakehyspäätöstä koskeneen pääministerin ilmoituksen yhteydessä esitettyihin arvioihin julkisen talouden pitkän ajan kestävyydestä ollaan nyt valitettavasti etenemässä huomattavasti heikomman kasvun ja heikomman julkisen talouden uraa. Kun muistetaan, että tuolloin todennäköisimpänä pidetty kehitys vaikutti siihen sisältyvien veronkorotuspaineiden vuoksi pitkällä ajalla kestämättömältä, korostuu tilanteen huolestuttavuus entisestään.

Kokonaisuudessaan julkisyhteisöjen ylijäämä muodostuisi vuosina 2002—2006 keskimäärin 2 prosenttiyksikköä heikommaksi kuin vuosi sitten arvioitiin. Jo lähivuosina Suomen talouden uhkana on siis julkisen talouden pysyvämpi harhautuminen kestämättömälle uralle.

Regeringen har fortfarande som främsta mål att uppnå ett strukturellt överskott i statsekonomin. Överskottet i statsekonomin bör under detta decennium vara i genomsnitt över 1,5 procent i förhållande till bruttonationalproduktionen för att statsskulden skall minska tillräckligt så att en hållbar offentlig ekonomi kan tryggas även under kommande år. Överskottet i statsekonomin torde dock i år minska till 1 procent i förhållande till den totala produktionen och hotar att helt försvinna åren 2003—2004. Inte ens en tillväxt motsvarande cirka 3 procent verkar att med hänsyn till den nuvarande politiken räcka till för att få till stånd det överskott som uppställts som mål för ramperioden. Den allt snabbare ökningen i statens utgifter den senaste tiden utgör ett särskilt orosmoment. I budgeten för 2002 ökade budgetutgifterna exklusive räntor och amorteringar reellt med inemot 4,5 procent.

Valtiontalouden rakenteellisen ylijäämän saavuttaminen on edelleen hallituksen keskeinen tavoite. Valtiontalouden ylijäämän tulisi olla kuluvan vuosikymmenen aikana keskimäärin yli 1,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, jotta valtionvelka saataisiin alenemaan riittävästi julkisen talouden kestävyyden takaamiseksi myöhempinäkin vuosina. Valtiontalouden ylijäämä supistunee kuitenkin tänä vuonna 1 prosenttiin kokonaistuotannosta ja uhkaa kadota kokonaan vuosiksi 2003—2004. Edes kasvun yltäminen jälleen 3 prosentin tasolle ei näyttäisi nykypolitiikalla riittävän tavoitteeksi asetetun ylijäämän aikaansaamiseen kehyskauden aikana. Erityistä huolta aiheuttaa valtion menojen kasvun kiihtyminen viime aikoina. Vuoden 2002 talousarviossa budjetin menot ilman korkoja ja kuoletuksia kasvoivat reaalisesti lähes 4,5 prosenttia.

Nykyisten laskelmien mukaan valtiontaloudessa ollaan jo tänä vuonna runsas pari miljardia euroa huonommassa asemassa kuin hallituksen ylijäämätavoite edellyttäisi. Valtionvelan kasvu jatkuisi koko kehyskauden ajan, ja vuonna 2006 velka olisi kymmenisen miljardia euroa korkeampi kuin viime keväänä oletettiin. Kaavamaisesti laskien tämä merkitsisi liki 0,5 miljardin euron nousua vuosittaisten korkomenojen tasoon. Tällaista kehitystä ei voida pitää hyväksyttävänä. Päinvastoin valtiontalouden pysyvä ja tuntuva ylijäämä olisi tarpeen, jotta voitaisiin alentaa valtionvelkaa ja luoda liikkumavaraa talouden suhdannevaihteluiden ja satunnaisten häiriöiden varalle.

Erityisen tärkeää olisi tosissaan aloittaa varautuminen väestön ikääntymiseen ja suurten ikäluokkien eläkkeellesiirtymiseen jo tämän vuosikymmenen lopulla. Väestön ikärakenteen jyrkkä muutos uhkaa vähentää työvoimaa ja supistaa verotuloja sekä kasvattaa joka tapauksessa vääjäämättä julkisia eläke- ja hoivamenoja. Jos julkisen talouden velka- ja korkomenot ovat tuolloin jo valmiiksi korkealla, kasvavat paineet kiristää työn verotusta, mikä taas uhkaisi talouden kasvuedellytyksiä ja kilpailukykyä. Pahimmillaan seurauksena voisi olla vakava julkisen talouden ja koko hyvinvointijärjestelmän kriisi.

Julkisen talouden pitkän ajan kestävyys edellyttää tiukan budjettitalouden lisäksi myös rakenteellisia uudistuksia niin itseensä julkiseen talouteen kuin työmarkkinoillekin. Viimeisteltävänä oleva eläkejärjestelmän uudistus on tässä merkittävässä roolissa. Avoimien kysymysten ratkaiseminen julkisen talouden kestävyyttä vahvistavalla tavalla on tuossa yhteydessä ensiarvoisen tärkeää.

Verorasituksen keventäminen sekä vero- ja etuusjärjestelmiin vielä sisältyvien kannustinongelmien lieventäminen kuuluvat myös hallituksen keskeisiin tavoitteisiin. Jos kansantalouden kasvuedellytyksiä haluttaisiin tukea uusin veronalennuksin jo sovittujen kevennysten lisäksi, olisi menoasteen kuitenkin laskettava vastaavasti enemmän. Mahdollisuudet edetä veronalennusten tiellä julkisen talouden kestävyyttä vaarantamatta ovat heikentyneet.

Tällä hallituskaudella on valtiontalouden menoja suunnattaessa haluttu parantaa pitkän ajan kasvuedellytyksiä edistämällä inhimillisen pääoman kehittämistä sekä torjumalla köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä. Muussa talouspolitiikassa on syytä kiinnittää huomiota yritystoiminnan edellytyksiin, markkinoiden toimivuuteen ja julkisiin palveluihin liittyvään rakennepolitiikkaan.

Arvoisa puhemies! Määrärahakehys vuodelle 2003 on 35 625 miljoonaa euroa. Hallinnonalojen määrärahat kasvavat viime vuoden talousarviosta euromääräisesti 880 miljoonalla eurolla. Korkomenojen alentuminen yleisen korkotason laskun, velkakannan supistumisen ja velan hallintatoimien myötä on pienentänyt kokonaismenojen kasvupaineita. Nyt näiden kahden ensiksi mainitun tekijän vaikutus on kuitenkin hiipumassa. Myös työttömyysmenojen lasku on tähän asti alentanut kokonaismenopaineita, mutta etuuksien korotukset käänsivät työttömyysmenot nousuun jo kuluvan vuoden budjetissa.

Yleisesti näyttää vain vallitsevan sellainen käsitys, että hallituskaudella rahaa on riittänyt vain velan maksuun. Tosiasiassa budjettitalouden menot ilman korkoja ja kuoletuksia kasvavat nyt tehty kehyspäätös mukaanlukien tällä hallituskaudella 5 miljardilla eurolla. Reaalistakin kasvua tässä on puolet. Osa menojen kasvusta tosin selittyy menoilla, joita vastaan EU:lta on myöskin kertynyt tuloja, tai sosiaaliturvamaksujen kevennyksistä johtuvilla menoilla, jotka ovat veronkevennysluonteestaan huolimatta näyttäytyneet budjetin menopuolella.

Edellisen hallituksen 4,5 miljardin euron säästöpäätösten jatkoksi tämä hallitus on kehittänyt hyvinvointijärjestelmää ja yhteiskunnan infrastruktuuria vaalikaudella suunnilleen samalla summalla. Samanaikaisesti on kyetty myös toteuttamaan hallituksen veronkevennystavoitteita.

Mutta on sitä velkaakin lyhennetty ja onneksi niin on tehty. Tällä tavoin muiden menojen kasvulle on syntynyt tilaa korkomenojen alentumisen kautta. Valtiontalous on parin viime vuoden ajan saanut nauttia harvinaisista lottovoitoista poikkeuksellisten yhteisöverokertymien sekä pääoma- ja optiotuloista kertyneiden verotulojen muodossa. Myös valtion omaisuuden myynnit ovat tuottaneet tuloja valtion kassaan. Merkittävä osa kaikista näistä tuloista on käytetty velan lyhentämiseen. Se onkin ollut satunnaisluontoisten tulojen parasta mahdollista käyttöä. Huonoin mahdollinen vaihtoehto olisi ollut käyttää, niin kuin myös on monesti vaadittu, nuo satunnaiset tulot pysyvien menojen maksamiseen ja pysyvän menopohjan luomiseen. (Ed. Elo: Vain osa niistä!)

Viime vuonna pääministerin ilmoitusta annettaessa varoiteltiin rakentamasta pysyviä menoja satunnaistulojen varaan. Olisikin suonut, että eri tahoilla menomaltti olisi riittänyt nyt hieman pidemmälle. Budjettitalouden tulojen arvioidaan alenevan vuonna 2003 kuluvalle vuodelle budjetoiduista. Vuoden 2000 verotulojen huipputasosta ollaan jäämässä jälkeen noin 3 miljardia euroa. Tämä johtuu pääosin siitä, että pörssikurssien voimakkaaseen nousuun liittynyt verokertymä on poistunut pörssikurssien laskun myötä. Nyt talousarvioon uhkaa syntyä alijäämä, joka on rakenteellista laatua siinä mielessä, että nopeampikaan talouskasvu ei näyttäisi kurovan sitä umpeen. Ei voidakaan välttyä ajatukselta, että kesän budjettivalmisteluissa menojen kokonaistaso joutuu vielä uuden tarkastelun alle tästäkin näkökulmasta. (Ed. Pekkarinen: Köyhiltä otetaan!)

Määrärahakehyspäätöksen budjettialijäämäksi näyttäisi muodostuvan viimeisimpien tuloarvioiden mukaan runsaat 0,5 miljoonaa euroa. Monia saattaa ihmetyttää se, että budjettialijäämä kehysneuvotteluissa lähes puolittui noin miljardin euron tasolta. Palaan näihin syihin tuonnempana, mutta ensin haluaisin muistuttaa siitä, että kehyksen ylittäviä lisämenoja on todennäköisesti tulossa vuodelle 2003. Keskeisiä tällaisia eriä ovat esimerkiksi työ- ja virkaehtosopimusten mukaiset palkankorotukset, joita ei koskaan tässä vaiheessa ole otettu huomioon, mutta jotka nostavat budjetin loppusummaa, kun sopimukset on solmittu. Tämän summan suuruutta voi arvioida, kun tiedetään, että tämän vuoden talousarviossa palkkasumma sivukuluineen on noin 4,5 miljardia euroa.

Hallitus aikoo käyttää kuluvan vuoden budjetissa valtionvelan vähentämisen pääluokkaan budjetoidusta ylijäämästä käyttösuunnitelmassa aiottua suuremman osan aktiivisiin velanhoitotoimenpiteisiin. Tämän seurauksena vuoden 2003 korkomenot alenevat 175 miljoonalla eurolla. Tämä tasapainotti kehysesitystä. Vastapainoksi kuluvan vuoden nettokuoletukset tosin pienenevät, ja sehän taas hidastaa valtion velkakannan supistumista. Mutta tällä toimenpiteellä on kuitenkin arvioitu saatavan velkamarkkinoilla kokonaisetua.

Toinen alijäämän tasoon vaikuttava asia on yleisen sairausvakuutusmaksun korotus 0,4 prosenttiyksiköllä sairausvakuutusmenojen rahoitukseen. Tämä maksunkorotus vähentää budjettisiirtoa Kansaneläkelaitokselle 230 miljoonaa euroa, ja ratkaisu oli tehtävä yhdessä muiden menoihin vaikuttavien päätösten kanssa. Tämän päivän tietojen mukaan Kelan pääjohtajan Jorma Huuhtasen lausumana näyttää siltä, että tämä korotus kattaa vain murto-osan siitä vajeesta, jota Kansaneläkelaitos sairausvakuutusjärjestelmän osalta joutuu budjettivaroin kattamaan.

Määrärahakehykseen ei vakiintuneesti sisälly talousarvion tulopuolta, siis veropuolta, koskevia ratkaisuja, vaan niistä päätetään, kuten ennenkin, tehdä esitys vasta budjettikehyksen ja -valmistelun yhteydessä. Tuonnemmaksi jää myöskin sen asian käsittely, millaiseen veropoliittiseen kokonaisuuteen tämä nyt esitetty sairausvakuutusmaksun korotus tulee aikanaan sisältymään.

Keskustelu:

Virpa Puisto  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä maaliskuulle asettuva talousarvion kehyskeskustelu on uusi, yhteisesti sovittu toimintamalli. Sen tavoitteena on lisätä eduskunnan ja hallituksen vuorovaikutusta ja täten välttää syksyllä annettavan varsinaisen budjetin yhteydessä suuret näkemyserot. Työ tietysti jatkuu kaiken aikaa keväällä lisäbudjetin yhteydessä ja elokuussa varsinaisen budjettiriihen aikana ja luonnollisesti budjetin käsittelyssä.

Toivon, että hallituksella on riittävästi empatiaa olla kuulolla juuri tänään, jotta eduskunnan ei tarvitsisi ainakaan kuurouden vuoksi ruuvailla kovin monia budjettimomentteja uuteen muotoon vaaleja edeltävänä syksynä. Kaikkien osapuolien on syytä muistaa, että talousarvion raamikeskustelu on esityötä eikä siihen liittyviä ehdotuksia pidä tulkita eduskunnan päätöksinä. Keskustelun tuloksellisuutta parantaisi, jos pelkän menokehyksen lisäksi esillä olisivat myös tiedossa olevat tulot. Kokonaisuuden hahmottaminen jokaiselle edustajalle vähentäisi pelottelemisen tarvetta.

Sosialidemokraatit ovat sitoutuneet valtion taloutta ja työllisyyttä tervehdyttävään linjaan myös ensi vuoden menopäätösten osalta. Samalla on kuitenkin oltava mahdollisuus yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamiseen ja yksittäisten budjettivuosien yli menevien asioiden pitkäjänteiseen hoitamiseen. Terveen talouden ja hyvinvointivaltion vaakakuppien on oltava tasapainossa. Tämän kehyspäätöksen myönteinen viesti on hallituspuolueiden eduskuntaryhmien viime keväänä sopima sosiaali-, terveys- sekä liikennerahojen sisältyminen budjettikehyksiin. Nyt jos koskaan tuolloin tehdyt päätökset nousevat arvoon arvaamattomaan.

Talousennusteet viestivät epävarmuutta. Varmaa on kuitenkin, että talouskasvun hidastuminen uhkaa työllisyyttä. Siksi hallituksen on varauduttava nopeavaikutteisiin työllistäviin toimenpiteisiin tarvittaessa jo tämän vuoden aikana. Hallituksen lupaus työllisyysrahojen tarpeen arvioimisesta jo lähimpien kuukausien aikana on erittäin tervetullut, jotta työllistämisrahat olisivat käytössä tämän vuoden lopulla. Määrärahalisäys täytyy tehdä kevään lisäbudjetissa.

Taistelussa rakenne- ja pitkäaikaistyöttömyyttä vastaan aikuiskoulutus on oiva lääke. Parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä on tehnyt hiljattain hyvää työtä koulutustarpeen arvioinnissa. Selkeä viesti on, että saavutettu kilpailukykymme katoaa, ellei koulutuksesta huolehdita myös aikuisten osalta. Me sosialidemokraatit haluamme jatkaa aikuiskoulutuksen kehittämistä ensi vuoden budjetin turvin. Hallituksen kehysriihen päätöksillä ei kehittämistyö etene.

Hyvinvointipalvelujen osalta on tärkeää sosiaali- ja terveydenhuollon voimavarojen myönteinen kehitys ja sen turvaaminen. Sosialidemokraattien aloitteesta päätetyt valtionosuuksien lisäykset tänä ja ensi vuonna ovat hyvä alku suotuisalle kehitykselle. Nyt odotamme pääministeri Lipposen käynnistämän Terveydenhuollon kansallisen projektin johtopäätöksiä: selkeää näkemystä ja aitoja päätöksiä terveyspalvelujen määrän ja laadun turvaamiseksi. Hallinnon ja käytännön työn kehittämisen ohessa terveydenhuoltoon tarvitaan myös lisää rahaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon laadun takaaminen edellyttää poliittista sitoutumista useammalle vuodelle sekä kehittämissuunnitelmaan että sen rahoittamiseen. (Ed. Pekkarinen: Vielä tänä vuonna, ed. Puisto!)

Hyvinvointipalvelujen turvaaminen edellyttää myös kuntien sitoutumista kehittämistyöhön sekä kuntatalouden vakauttamista ja turvaamista. Valtiovarainministeriö esittää korvattavaksi kunnille valtionosuuksina vain puolet kustannusten noususta. Jatkuvana menettelynä tällaiset päätökset vaarantavat kuntien kilpailukyvyn palvelujen tuottajana ja työllistäjänä. (Ed Pekkarinen: Puhuja on oikeassa!) Jo nyt on selvästi nähtävissä kilpailu osaavasta ja koulutetusta työvoimasta. Ellei kuntien toimintaedellytyksiä tältä osin turvata, häviävät niiden mahdollisuudet tuottaa palveluja. (Ed. Pekkarinen: Ovat jo häviämässä!)

Apua tarvitsevat kansalaiset ovat liian pitkään olleet kuntien ja valtion välisen talouspallottelun kohteena. (Ed. Pekkarinen: Puhe on kuin meidän välikysymyksestämme!) Peliä ei ratkaise vetoaminen lakiin kunnan velvoitteesta järjestää palvelut. Myös valtion on kannettava vastuu taloudellisista selviytymismahdollisuuksista. Valtio ei kuitenkaan voi loputtomiin olla äänetön maksumies, vaan kuntien on myös noudatettava lakia. Kysymys ei ole pelkästään rahasta, kysymys on myös arvoista ja asenteista. (Ed. Laukkanen: Entä jos ei ole rahaa?)

Kehyspäätösten ja puheiden välillä vallitsee ristiriita. Samanaikaisesti kun tiukkaa finanssipolitiikkaa perustellaan väestön ikääntymisellä, heikennetään julkisen sektorin palveluvarustusta ja mahdollisuutta tuottaa palveluita ikääntyvälle väestölle. Jopa tulevan henkilöstön lisäkoulutuspaikat kyseenalaistetaan taloudellisista syistä. Jos nyt ei pidetä huolta julkisesta terveydenhuollosta ja muusta palvelutarjonnasta, niin miten kasvava kysyntä taataan tulevina vuosina? (Ed. Takkula: Aivan kuin keskustan välikysymyksessä!)

Arvoisa puhemies! Politiikka on yhdessä yhteisten asioitten hoitamista, myös sopimista. (Ed. Gustafsson: Tämä ei ole yhden puolueen hallitus!) Hallitusryhmät ovat sopineet eläkeläisten ylimääräisen sairausvakuutusmaksun poistamisesta, jonka viimeinen 0,4:n prosenttiyksikön osa poistuu ensi vuoden budjetissa. Tästä sopimuksesta me pidämme kiinni.

Ongelmat eivät ratkea kurjuutta tasaamalla. Hallituksen esitys nostaa palkansaajien sairausvakuutusmaksua lähes puolella prosenttiyksiköllä ei lisää työllisyyttä, vaan pikemmin vähentää sitä. Maksukorotus sopii erittäin huonosti epävarmaan suhdannekuvaan. Lisäksi sairausvakuutusmaksun korotus rokottaisi rankemmin pieni- ja keskituloisia kuin hyvin ansaitsevia. Sosialidemokraatit eivät hyväksy palkansaajille suunniteltua veronkorotusta.

Verot ja veronluonteiset muut maksut on perinteisesti päätetty budjettiriihessä. Näin on nytkin syytä tehdä. Korostettakoon, että sosialidemokraatit ovat mukana vain sellaisissa veropäätöksissä, jotka eivät uhkaa valtion ja kuntien kykyä tarjota palveluja kansalaisille. Mikäli tulopoliittista sopua vauhditetaan veronkevennyksillä, on niihin liitettävä varmuus, että niillä aidosti vähennetään työttömyyttä ja tehdään näin uutta rahoitustilaa palvelujen kehittämiselle.

Yllättävänä yksityiskohtana hallitus esittää työnantajan sosiaaliturvamaksun poistamista kolmivuotisena kokeiluna kolmen pohjoisimman seutukunnan alueelta sekä eräiltä saaristokunnilta. Tällä esityksellä kuntien tasavertaisuus palvelujen tuottajana kyseenalaistuu, jos työnantajien sosiaaliturvamaksuja alennetaan vain yksityisissä yrityksissä ja valtiolla. Emme pidä hallituksen esitystä loppuun asti harkittuna, vaikka hallitus oli ilmeisesti käyttänyt aikaa kosolti tämän asian pohdintaan. Kyse on ideologisesta valinnasta. (Ed. Tennilä: Kunnat mukaan myös!) Tasapuolisen kilpailuasetelman takaamiseksi julkiselle sektorille on tarjottava samat toimintaedellytykset kuin yksityiselle elikkä kokeilukunnissa myös kunnat mukaan. (Ed. Tennilä: Näin on!)

Arvoisa puhemies! Budjetin valmisteluun ja seurantaan liittyy valtaisa määrä asioita, jotka liittyvät toimeentuloon, turvallisuuteen, kolmannen sektorin toimintamahdollisuuksiin, lapsiperheiden tukemiseen jne. Nämä ovat asioita, joita työstämme täällä joka päivä, ja evästämme hallitusryhmiä muulloinkin kuin vain budjettiriihien yhteydessä.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen ministerit kiistelivät viime viikolla kehysriihessä valtiontalouden ongelmista ennätyksellisen pitkän rupeaman, lähes koko päivän, mutta Lipposen toisen hallituksen työn tuottavuus näyttää kuitenkin heikentyvän uhkaavasti, kun vaalien lähestyminen nostaa hallituspuolueiden erimielisyydet pintaan. Kehysriihen varsinaiset tulokset jäivät perin vähäisiksi.

Kehysriihen tuloksena hallitus kyllä totesi, että valtiontalouden näkymät lähivuosille ovat aiemmin, muun muassa viime keväänä arvioitua heikommat. Jopa vuoteen 2006 asti menot uhkaavat olla suuremmat kuin tulot, jos ei mitään tehdä. Tämä puolestaan haittaa varautumista ikääntymisen kustannuksiin, jotka alkavat nousta vuoden 2007 jälkeen. Epävarmuutta aiheuttaa kansainvälinen taloustilanne. Yhdysvaltain talouden nopeaan nousuun ei voi oikein luottaa, Japani on lamassa, eikä Euroopastakaan taida olla maailmantalouden vauhtiveturiksi.

Mutta mikä oli hallituksen vastaus tähän tilanteeseen? Pitkän pohdinnan tuloksena oli lähinnä pieniä rahansiirtoja ja veronkiristyksiä sekä päätösten lykkäämistä syksyyn. Eläkeläisten osalta hallitus petti lupauksensa luopua ylimääräisestä sairausvakuutusmaksusta tämän vaalikauden aikana. Valopilkkuna oli päätös alueellisista työnantajamaksujen huojennuksista muun muassa Pohjois-Lapissa. Mustana pisteenä sen sijaan on mainittava hallituksen päätös korottaa Raha-automaattiyhdistyksen arpajaisveroa, ja tätä keskusta ei hyväksy. (Ed. Puisto: No, esityksiä!)

Näpertämiseltä hallituksen toiminta kuitenkin vaikuttaa, jos se suhteutetaan edessä oleviin haasteisiin. Kehyspäätös ei kerro, miten hallitus aikoo valtiontalouden lähivuosien ongelmiin vastata. Hyväksytäänkö vaje suhdanneluonteisena vai uskotaanko talouskasvun kurovan sen umpeen? (Ed. Ala-Nissilä: Omaisuutta ne myyvät!) Valtiontalouden vajetta on vaikea pitää suhdanneluonteisena, kun talouden kasvunäkymät kuitenkin ovat lähivuosille 3 prosentin tasoa. Uhkarohkeaa olisi laskea senkään varaan, että kasvu lähivuosina vientivetoisena tästä vauhdittuisi huimasti. Pikemminkin olisi varauduttava myös siihen mahdollisuuteen, että edessä on 90-luvun loppuun verrattuna hitaamman kasvun vuosia.

Aikooko hallitus siis leikata menoja? Tarkka harkinta menojen suhteen on varmasti lähivuosina tarpeen. Silti huomattavat menoleikkaukset tuntuvat vaikeasti löydettäviltä. Päinvastoin, julkisissa palveluissa, kuten terveydenhuollossa, on lisärahoitustarpeita, joita kaikkia ei kyetä hoitamaan rakenteita muuttamalla. Pienituloisten lapsiperheiden sosiaaliturvassa on puutteita, vanhemmuuden ja kasvatusvastuun vahvistaminen on tuiki tarpeen, mutta se ei kuitenkaan auta alimman äitiyspäivärahan tai pienten lasten kotihoidon tuen varassa elävän perheen toimeentulo-ongelmiin.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä paras tapa saada uudelleen ylijäämää valtiontalouteen sekä edistää kansalaisten hyvinvointia ovat työttömyyttä vähentävät, pienyrittäjyyttä edistävät sekä maan eri alueiden elinvoimaa vahvistavat uudistukset. Tässä suhteessa hallituksen kehysriihi oli pettymys. Ensi vuoden talousarvioon ei ole näillä näkymin tulossa uudistuksia työllisyyden ja yrittäjyyden edellytysten konkreettiseksi parantamiseksi. Näin siitä huolimatta, että tänä vuonna avoin työttömyys uhkaa ennusteiden mukaan kääntyä kasvuun ensimmäistä kertaa vuoden 1994 jälkeen. Rakenteellisen työttömyyden vähentäminen onkin haaste, jossa Lipposen hallitukset ovat pahiten epäonnistuneet. (Ed. Jaakonsaari: Miksi te hylkäsitte työreformin?) Työttömyys ei Lipposen toisenkaan hallituksen aikana puolitu, eikä hallitus saavuta asettamaansa työllisyysastetavoitetta. Myös yritysten määrä on viime vuoden aikana vähentynyt.

Korkea rakenteellinen työttömyys on myös merkittävä syy valtiontalouden nykyisiin ongelmiin. Menot ovat korkeammalla ja tulot ovat pienemmät kuin paremman työllisyyden oloissa olisi mahdollista. Kaikki voimavarat eivät ole käytössä etenkään kasvukeskusten ulkopuolella. Suomella ei keskustan mielestä ole tähän varaa. 90-luvun lopun pörssikuplan ja informaatioteknologian buumin tuoma verotulojen kasvu kieltämättä hämäsi ja loi liiankin hyvän käsityksen valtiontalouden perustilasta. (Ed. Zyskowicz: Siksi kepu vaatii lisää rahaa!)

Hallitus on korostanut menokuria ja kamreeriotetta. Talouspolitiikassa kaivataan ja on jo pitkään kaivattu menokurin oheen myös dynaamisia, uutta kasvua koko maassa vauhdittavia toimenpiteitä, jotta lähivuosina edessä olevista haasteista selvittäisiin kunnialla. Erityisen tärkeitä ne ovat nyt, kun kansainvälisen talouden vetoapu on epävarma. Jos lähivuosien aikana ei työttömyyttä vähentämällä kyetä pienentämään julkisia menoja sekä kasvattamaan verotulojen kakkua, kyllä silloin on erittäin vaikea ratkoa julkisten palveluiden ilmeisiä puutteita ja köyhyysongelmia tai hoitaa valtionvelkaa.

Lähivuosien elikkä puheena olevien vuosien 2003—2006 suurin haaste talouspolitiikassa on keskustan eduskuntaryhmän mielestä työttömyyden vähentäminen. Hallituksen kehysehdotuksessa työttömyysongelma jää vaille huomiota. Hallitus keskittyy strategisissa linjauksissaan vain ikääntymisen ongelmiin. Totta kai ne ovat tärkeitä, mutta ne tulevat eteen vasta alkaneen vuosikymmenen loppupuolella. Onko tämä tulkittava niin, että hallitus on luovuttanut työttömyysongelman edessä ja odottelee vain ajan kulumista?

Työttömyyteen kytkeytyvä iso talouspolitiikan kysymys on myös aluekehitys. Vielä hankalammaksi valtiontalouden hoito jatkossa tulee, jos aluekehitys Suomessa jatkuu nykyisellä keskittävällä mallilla, jota Lipposen hallitukset ovat vauhdittaneet. Muuttoliikkeen seurauksena ikärakenne väestöä menettävillä alueilla vanhenee. Sen seurauksena kuntien hyvinvointipalveluiden rahoittaminen vaatii entistä suurempia kuntien välisiä tulonsiirtoja ja valtion tuntuvampaa osallistumista kustannuksiin. Tasapainoisempi alueellinen kehitys olisi veronmaksajien ja hyvinvointiyhteiskunnan kannalta parempi, ja se on keskustan tavoite.

Lipposen hallitus on hoitanut työttömyyttä tähän mennessä lähinnä koulutuksella, tukityöllistämisen eri muodoilla, kuntoutus- ja eläkeratkaisuilla sekä patistamalla muuttamaan työn perässä. Pitkäaikaistyöttömistä huomattava osa on vähän koulutettuja ja ikääntyneitäkin. Monien kasvukeskusten korkeat asumiskustannukset tekevät heidän sinne muuttamisensa aika tavalla mahdottomaksi, puhumattakaan yhteisöllisten verkostojen hajoamisen aiheuttamista sosiaalisista ongelmista.

Tukityön ja koulutuksen kiertäminen ei auta niin kauan kuin työmarkkinoilla ei kyetä luomaan lisää kysyntää vähemmän koulutetuille. Suurin este työllistymisessä ovat työnantajan palkan päälle maksamat erilaiset maksut, jotka tekevät heikommin tuottavan työntekijän palkkaamisen kynnyksen liian korkeaksi. Kotimaiset työvaltaiset palvelut eivät tällä menolla kehity.

Suomen olisi pikaisesti otettava oppia monessa muussa Euroopan maassa, vaikkapa Ranskassa, Belgiassa ja Hollannissa, toteutetuista ratkaisuista. Näissä maissa on työnantajien erilaisia maksuja alennettu tuntuvasti ja kohdennettu alennus juuri pienipalkkaisille työntekijöille. (Ed. Gustafsson: Missä maassa on paras kilpailukyky yrityksillä?) Tämän lisäksi tarvitaan joustavampaa sosiaaliturvaa, joka helpottaa siirtymistä työttömyyden, koulutuksen ja myös itsensä työllistämisen välillä. Tarvitaan myös palkan ja sosiaaliturvan yhteensovitukseen uusia malleja. Ja kyllä osallisuutta on luotava myös muun kuin perinteisen palkkatyön kautta, esimerkiksi erilaisilla kansalaistyön ja perustulon yhdistävillä kokeiluilla.

Uuden työn luomisessa avainasemassa on tietysti yrittäjyys. Viime vuonna yrittäjien määrä väheni peräti 15 000 henkilöllä. Yrittäjistä huomattavan suuri osa on lähestymässä eläkeikää. Tästä syystä olisi tehtävä uudistuksia, joilla nuorten yrittäjäksi ryhtymistä rohkaistaan ja sukupolvenvaihdoksia helpotetaan verotuksellisesti. Itsensä työllistävää yrittäjyyttä edistäisi arvonlisäverotuksen huojentaminen alhaisen liikevaihdon yrityksissä.

Pienten yritysten verkostoitumista, tuotteiden kaupallistamista ja sitä kautta pääsyä kansainvälisille markkinoille tulisi myös julkisen vallan toimin edistää. Hallitus ei valitettavasti ole vieläkään pannut toimeen yrittäjien maksubyrokratiaa vähentäviä uudistusehdotuksia. Sen sijaan hallitus on pikemminkin lisännyt epävarmuutta perheyrittämisen tulevaisuuden kannalta spekuloimalla yritysverotuksen muutoksilla.

Myönteistä, arvoisa puhemies, kehyspäätöksessä on julkisen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen pikkuruinen nousu. Neljä viime vuotta julkinen tutkimus- ja kehitysrahoitus onkin polkenut paikallaan, mikä tarkoittaa, että hallitus on syönyt tulevaisuuden eväitä. Jos tutkimus- ja kehitystyö painottuu vain yritysten rahoitukseen, tulee innovaatiotoiminnasta liian lyhytjänteistä.

Arvoisa puhemies! Toivon mukaan alueellinen työnantajamaksujen helpotus virittää hallituksen myös jatkossa uusiin tekoihin kansallisen aluepolitiikan vahvistamisessa. Keskusta kannattaa yrityksille ja myös yksilöille kohdentuvien alueellisten verohuojennusten käyttöä muuttotappioalueilla keskittymisongelmien tasapainottamiseksi.

Esitämme, että kunnat ja seurakunnat työnantajina otetaan kokeiluun mukaan. Jatkossa aluetta on maantieteellisesti laajennettava ja maksualennuksesta on tehtävä pysyvä. Yrityksille tulisi antaa myös lisättyjä poisto-oikeuksia verotuksessa, kun ne investoivat korkean työttömyyden alueille.

Aluekehityksen tasapainottamiseksi on julkisen vallan myös tarpeen ottaa aktiivisempi ote nopeiden tietoliikenneyhteyksien rakentamisen vauhdittamiseksi koko maahan, sillä vain markkinoihin luottamalla syrjäiset alueet näyttävät jäävän jälkijunaan tässä tärkeässä asiassa.

Keskusta on huolestunut kuntien mahdollisuuksista taata kansalaisille laadukkaita peruspalveluita tasa-arvoisesti maan kaikissa osissa. Tältä kannalta kuntien valtionosuuksien indeksikorotuksen puolittaminen jälleen kerran on pulmallista. Lisäksi hallituksen on nostettava kuntien harkinnanvaraista rahoitusavustusta, jotta suurimmissa vaikeuksissa olevien kuntien asukkaiden perusoikeudet voidaan turvata.

Arvoisa puhemies! Centern anser att regeringens beslut om utgiftsramar inte motsvarar de stora utmaningar som vår statsekonomi möter i framtiden. Särskilt beklagar vi regeringens slarvighet i sådana reformer som kunde sänka den breda arbetslösheten och uppmuntra till småföretagsamhet. Med högre sysselsättning skulle vi bättre få statsekonomin att igen visa ett överskott.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmässä olisimme odottaneet, että hallitus olisi suuressa laajuudessaan pystynyt parempaan.

Kalervo  Kummola  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Viime vuonna tähän aikaan asiat näyttivät kovin toisenlaisilta. (Ed. Ala-Nissilä: Kummolan neitsytpuhe!) Vuoden 2000 ennätysmäisistä verotuloista oli jo saatu ennakkotietoja. Kehysten käsittelyn yhteydessä kuultiin useita vaateita valtion menojen lisäämisestä ja velan lyhentäminen oli itsestäänselvyys. Tänä vuonna määrärahakehykset on laadittu aivan toisenlaisten reunaehtojen puitteissa, joskaan vaateet valtion menojen lisäämisestä eivät nytkään ole tuntemattomia.

Ennakkotietojen mukaan talouskasvu ylitti viime vuonna juuri ja juuri nollan rajan. Verokertymä on pienentynyt, eikä huikeista myyntivoitoista tai optiotuloista enää juuri puhuta. Pienentyvien tulojen ongelmaan ratkaisua voidaan osaltaan etsiä esimerkiksi valtion omistusten myynnistä valtioneuvostolle jo annettujen valtuuksien puitteissa, mistä tänään julkistettu Vapo-kauppa yhtenä esimerkkinä. Budjettipolitiikan merkittävimmät haasteet löytyvät kuitenkin menopolitiikan puolelta.

Hallituksen tiukkaa talouspoliittista linjaa on ollut mahdollista helpottaa kahden viime vuoden aikana. Valtion menot ovat ensi vuonna 1,2 miljardin euron verran hallitusohjelman tason yläpuolella. Kun vielä huomioidaan korkomenoista syntynyt noin miljardin euron liikkumavara, on vaalikauden aikana hallinnonalojen menoja kyetty nostamaan 2,2 miljardia euroa eli noin 13 miljardia markkaa. Tämä menojen lisäys näkyy konkreettisesti niinä tuntuvina panostuksina, joilla on kyetty toisaalta korjaamaan laman jättämiä jälkiä ja toisaalta rakentamaan uusia hyvinvointipalveluja. Parempina vuosina rakennetuista puskureista on ollut apua niin valtion kuin yritystenkin sopeutuessa hiljaisemman kasvun aikoihin.

Valtiontalouden ylijäämä on nyt kuitenkin muuttumassa alijäämäksi. Valtionvelan kääntyminen uudelleen kasvuun on selkeä uhka. On täysin selvää, että menolisäysten suhteen on nyt otettava äärimmäisen tiukka linja. Uusia painotuksia voidaan tehdä vain menokehysten sisällä. On mietittävä, miten saamme hallinnonalojen määrärahat parhaaseen ja tehokkaimpaan käyttöön, miten voimme käytössä olevien resurssien puitteissa parhaiten luoda edellytyksiä yhä laadukkaammille hyvinvointipalveluille ja yhä kilpailukykyisemmälle kansantaloudelle. Veronmaksajilla on täysi oikeus odottaa rajallisten verovarojen käytössä tehokkuutta ja tuloksellisuutta.

Arvoisa puhemies! Ikärakenteen muutoksen lähivuosina aiheuttamat menopaineet olivat vahvasti esillä viime vuoden kehyskeskustelun yhteydessä. Hitaamman taloudellisen kasvun oloissa meidän on yhä vaikeampaa varautua väestön ikääntymisestä aiheutuvien asetettujen tavoitteiden mukaisesti. On aivan selvää, että hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito edellyttää tehokasta palvelutuotantoa ja yhä useamman työikäisen ja työkykyisen saamista mukaan työelämään.

Edellisen laman jälkeensä jättämä työttömyys on suuri ongelma. Työllisiä oli vielä viime vuonna noin 140 000 vähemmän kuin vuonna 89. Käytettävissä olevaa työvoimareserviä ei ole saatu riittävässä määrin mukaan yhteiskuntamme rakentamiseen. Mikäli valtiovarainministeriön uusimmat ennusteet pitävät paikkansa, työttömyysaste kääntyy tänä vuonna nousuun ja maassamme on vuoden loppuun mennessä jälleen 8 000 työtöntä enemmän.

Paras lääke työttömyyden hoitoon on taloudellinen kasvu. Pidemmällä aikavälillä kilpailukyvystä huolehtimalla, työmarkkinoiden toimintaa edistämällä ja vastuullisella talouspolitiikalla voidaan vaikuttaa talouden kasvuun ja työllisyyden kehitykseen paljon paremmin kuin erilaisin julkisen sektorin tukitoimin. (Ed. Ala-Nissilä: Yritykset vähenevät! Mitä puhuja on siitä mieltä?) Viime vuosien ennätyksellisen kasvun myötä maahamme onkin syntynyt suuri määrä uusia työpaikkoja. Työllisyyden kehitystä on tällä hallituskaudella tuettu merkittävillä ansiotulojen veronkevennyksillä ja alentamalla työnantajien sivukuluja.

Työttömyyttä hoidetaan myös aktiivisen työvoimapolitiikan keinoin. Työvoimahallinnon toimenpidesalkkuun on ladattu mittava määrä erilaisia keinoja ja vuosittaisia määrärahoja. Tästä huolimatta työvoimakoulutuksen ja tukityöllistämisen vaikutukset on tutkimuksissa arvioitu heikoiksi ja jopa kielteisiksi. (Ed. Gustafsson: Koko ajan mennyt parempaan suuntaan!) Niin sanottu aktiivinen työllisyyspolitiikka ei tuo moniakaan uusia pysyviä työsuhteita ja voi tämän lisäksi jopa vaikeuttaa entisestään työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Syrjäytymisen torjunta on toki yksi työvoimapolitiikan tavoitteista, muttei kuitenkaan saa olla sen ainoa tehtävä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että työllistämisrahoille on saatava parempaa vastinetta. (Ed. Jaakonsaari: Köyhiltä pois!) On siirryttävä yhä suuremmissa määrin suosimaan niitä toimenpiteitä, joilla voidaan osoittaa olevan todellista merkitystä. Näitä ovat esimerkiksi tukityöllistäminen yrityksiin, oppisopimuskoulutus ja starttiyrittäjyys, ed. Ala-Nissilä. (Ed. Jaakonsaari: Niinhän tehdään koko ajan!) Samalla on jatkettava yrittäjyyden edellytysten parantamista niin, että yhä useammalle suomalaiselle itsensä työllistäminen olisi varteenotettava vaihtoehto. Yrittäjyyteen kannustaminen on myös yksi tehokkaimmista keinoista tasapainoisemman aluekehityksen aikaansaamiseksi. (Ed. Jaakonsaari: Se ei paljon auta pitkäaikaistyöttömiä!)

Menokehyksiin sisältyy selkeitä investointeja talouden kasvun edellytyksiin. Näitä ovat muun muassa korkeakoulujen kehittämislain mukaiset määrärahat, tutkimus- ja kehitysrahojen nousu sekä infrastruktuurin ylläpitoon ja kehittämiseen kohdistuvat panostukset. Hiljattain valmistunut valtiovarainministeriön raportti Suomen kilpailukyvystä ja sen kehittämistarpeista luettelee kilpailukykymme erityisvahvuuksiksi nuorten ikäluokkien hyvän koulutustason sekä modernin teknologian ja teknologiaympäristön. (Ed. Ala-Nissilä: Halpa euro!) Kehysratkaisun mukaan ensi vuonna julkinen tutkimus- ja kehitysrahoitus nousee kokonaisuudessaan runsaaseen 1,2 miljardiin euroon. Julkisen sektorin rahoitusosuus erityisesti yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnassa on kuitenkin yhä EU-maiden pienimpiä ja voi muodostaa jatkossa uhan Suomen säilymiselle kansainvälisen kehityksen kärjessä.

Inhimillinen pääoma kuuluu taloudellisen kasvun kulmakiviin. Erityisesti huomiota on tulevaisuudessa kiinnitettävä perusopetuksen tasoon, korkeakoulutuksen pitkiin koulutusaikoihin sekä aikuiskoulutuksen kehittämiseen.

Väyläverkon päivittäinen liikennöitävyys ja turvallisuus on taloudellisen toiminnan perusedellytyksiä Suomen kaltaisessa harvaanasutussa ja pinta-alaltaan suuressa maassa. Kuluvana vuonna voimaan tulleet perustienpitoon osoitetut 50 miljoonan euron lisäresurssit ovat tarpeen, sillä viimeaikaisista panostuksista huolimatta väyläverkkomme arvo on alentunut. Pelkkä perustienpito ei kuitenkaan pidemmän päälle riitä, vaan yhteiskunnan kehittyessä tarvitaan kehyksiin sisältyvän Helsinki—Turku-moottoritien lisäksi myös uusia väyläratkaisuja.

Arvoisa rouva puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tyytyväinen siihen, että hallitus on kyennyt sisällyttämään kehyksiin hallituspuolueiden eduskuntaryhmien viime kesäkuussa sopimat hyvinvointipanostukset. (Ed. Ala-Nissilä: Ei Niinistö hyväksy niitä!) Erityisen tärkeää on jatkaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä. Kehysriihessä esillä olleen työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen osalta voidaan todeta kokoomuksen eduskuntaryhmän kannustavan hallitusta löytämään ratkaisun pidemmän isyysvapaan toteuttamiseen, erityisesti kun ministeri Perho on osoittanut valmiutta löytää tähän tarvittavat säästöt muualta. (Ed. Pekkarinen: No niin, hyvä! Tämä pannaan muistiin!)

Ensi vuodelle varattu 128 miljoonan euron lisäys kuntien valtionosuuksiin parantaa entisestään mahdollisuuksia laadukkaiden peruspalveluiden tarjontaan koko maassa. Hyvinvointipalveluiden tulee jatkossakin olla pääosin verorahoitteisia kuntien järjestämis- ja valtion ohjausvastuulla. Palvelut on tulevaisuudessa kuitenkin pystyttävä tuottamaan yhä joustavammin ja monipuolisemmin. Tämä edellyttää palvelutuotannon kilpailuttamista, palveluseteleiden käyttöönottoa ja läpinäkyvyyden lisäämistä palvelutuotannon kustannusmuodostuksessa.

Yksittäisistä kehysriihen päätöksistä eniten keskustelua on herättänyt vakuutetun sairausvakuutusmaksun korottaminen 0,4 prosenttiyksiköllä. Viime torstaina pidetyssä kokoomuksen eduskuntaryhmän kokouksessa asiasta käytiin vilkas keskustelu. Puheenvuoroissa katsottiin toisaalta, että maksun korotus on ymmärrettävää budjettialijäämän pienentämiseksi, sillä vastaavista yli 1,5 miljardin markan säästöistä ei hallituksessa ja eduskunnassa ole kuitenkaan mahdollista sopia. Tässä yhteydessä on muistettava, ettei sairausvakuutusmaksu tälläkään korotuksella riitä kattamaan sairausvakuutuksen koko ajan kohoavia kustannuksia, niin kuin kepun entinen kansanedustaja, pääjohtaja Huuhtanen tänään totesi.

Toisaalta korotusta arvosteltiin ankarasti. Näissä puheenvuoroissa todettiin tuloverotuksen kiristämisen olevan ristiriidassa hallituksen aikaisemman, ansiotulojen verotusta keventävän linjan kanssa. (Ed. Pekkarinen: Pahasti!) Sairausvakuutusmaksun korottaminen nostaa työn hintaa ja saattaa tätä kautta vaikuttaa kielteisesti työllistämiseen ja työllistymiseen. (Ed. Pekkarinen: Ilman muuta vaikuttaa!) Ensi reaktio palkansaajajärjestöistä osoittaa myös, että korotuksella voi olla kielteisiä vaikutuksia syksyn tulopoliittisiin neuvotteluihin. (Ed. Gustafsson: Oliko Niinistö paikalla?)

Toinen arvostelun aihe oli ratkaisuun sisältyvä eläkeläisten ylimääräisen sairausvakuutusmaksun alennuksesta luopuminen. Puheenvuoroissa korostettiin sitä, että eläkeläisten korotettua sairausvakuutusmaksua on lupausten mukaisesti alennettava 0,4 prosenttiyksiköllä ensi vuonna eikä tätä eläkkeensaajien odottamaa alennusta tule korvata muiden tulonsaajien maksun korottamisella samalle tasolle. (Ed. Pekkarinen: Ei ole ensimmäinen petos!)

Miten kokoomuksen eduskuntaryhmä sitten suhtautuu sairausvakuutusmaksun korottamiseen? (Ed. Stenius-Kaukonen: Mielenkiintoinen kysymys! — Välihuutoja) — Kuunnelkaa! — Sairausvakuutusmaksun kohtalo ratkeaa vasta myöhemmin tänä vuonna, kun verotus kokonaisuudessaan on pöydässä, mutta suuntaa-antava vastaus tähänkin kysymykseen löytyy kokoomuksen puheenjohtajan Ville Itälän muutama viikko sitten pitämästä puheesta: "Sellainen tilanne ei enää ole mahdollinen, jossa kokoomus yksin kantaa talousvastuuta. Muut hallituspuolueet eivät voi olla vain ottamassa rusinoita pullasta. Vastuuta kantavat joko kaikki tai ei sitten kukaan." Tästä saimme esimakua ed. Puiston pitämästä ryhmäpuheenvuorosta.

Olemme nyt keskustelemassa tulevien vuosien menojen kehyksistä. Valtionvelan määrän ja veroratkaisujen ohella suurin osa hallinnonalojen sisällä tapahtuvista painotuksista jää ratkaistaviksi budjettiriihen yhteydessä, hyvä näin. Budjettiriihen aikoihin tiedämme jo paljon enemmän siitä, miltä talouden tila ja valtion tulot näyttävät ensi vuoden puolella.

Hallituksen johdonmukaisella ja ennustettavalla talouspolitiikalla on viime vuosina saatu aikaan vakautta ja erinomaisia tuloksia. Valtion korkomenoja on kyetty laskemaan, työn hintaa on alennettu keventämällä ansiotulojen verotusta sekä työnantajan sosiaaliturvamaksuja, työllisyyskehityksestä ja kuluttajien ostovoimasta on huolehdittu. (Ed. Pekkarinen: Ja köyhät köyhtyy!) Tämän ohella on panostettu hyvinvointiyhteiskunnan palveluihin, jokaisen suomalaisen arkipäivään. Nyt on pidettävä huolta onnistuneen talouspolitiikan saavutuksista. Tarvitaan malttia asioiden asettamisessa tärkeysjärjestykseen ja ennen kaikkea pidättymistä laajamittaisista menonlisäyksistä, ettei viime vuosien saavutuksia hiljalleen syödä pois.

Puhemies:

Haluan muistuttaa, että ryhmäpuheenvuorojen pituudeksi on sovittu 10 minuuttia. Ed. Puisto alitti ainoana tämän, mistä kiitoksia.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Vasemmistoliitolle työllisyys ja toimeentulo ovat budjetin keskeisimpiä kysymyksiä. Siksi oli merkittävää, että määrärahakehysten yhteydessä sovittiin siitä, että työllisyysmenoihin palataan vielä kesän budjettiriihessä.

Talouden kehitysnäkymät ovat tällä hetkellä todellakin epävarmoja, aivan kuten valtiovarainministeri Niinistö puheenvuorossaan totesi. Siksi onkin viisaampaa odottaa, mihin suuntaan ollaan taloudessa menossa, sen sijaan että juuri tämän hetken valossa lyötäisiin lukkoon ensi vuoden määrärahatarpeet ja -mahdollisuudet. Merkkejä myönteisestä kehityksestä on näkyvissä. Toivottavasti ne myös toteutuvat.

Vaikka työllistyminen on kaikkein paras keino köyhyyden ja syrjäytymisen estämiseksi, niin sekään ei kuitenkaan vielä riitä. Kaikkein vaikein tilanne on niillä, jotka joutuvat pidemmäksi aikaa toimeentulotuen varaan, vaikka tuo tuki on tarkoitettu nimenomaan tilapäiseksi helpotukseksi. Se ei yksinkertaisesti riitä tällä hetkellä turvaamaan välttämätöntä toimeentuloa. Köyhyyden ja syrjäytymisen torjumisen on vasemmistoliiton mielestä oltava keskeinen teema ensi vuoden budjetin valmistelussa.

Vasemmistoliitolle alueellinen tasapainoinen kehitys on tärkeää. Aluekeskusohjelmalla, seutukuntahankkeilla sekä osaamiskeskusohjelmilla pyritään luomaan elinvoimaisia keskuksia ympäri Suomen vastapainona sille yksipuoliselle kehitykselle, jota markkinatalous synnyttää.

Julkisen vallan keinot ovat markkinataloudessa kuitenkin aina rajalliset, ja monesti yksittäiset yritykset omilla päätöksillään voivat tehdä tyhjiksi merkittävätkin panostukset. Mutta eipä taida löytyä tästä eduskunnasta niitä, jotka olisivat valmiit suoraan puuttumaan yritysten sijoituspäätöksiin.

Tässä yhteydessä on myös muistettava, että vastuu aluepoliittisen panostuksen kohdentamisesta on nyt maakunnissa. Maakuntien päättäjät ovat vastuussa asukkaille siitä, että tällä tavoiteohjelmakaudella käytettävissä oleva lisäpanostus tuottaa myös pysyvää kertautuvaa tulosta eikä jää pelkästään lihottamaan konsulttien tilipussia.

Vasemmistoliitto on erittäin tyytyväinen siihen, että aluepoliittisia toimia päätettiin täydentää nyt kolmivuotisella kokeilulla, jossa työnantajan sosiaaliturvamaksu poistetaan kolmen pohjoisimman seutukunnan alueella sekä niin sanotuilla A-saaristokunta-alueilla. Lappi tarvitsee, samaten kuin nämä rannikkoalueet, todellakin myönteistä signaalia, joka antaa uskoa tulevaisuuteen. Saaristokuntien mukaan ottaminen puolestaan antaa hyvän vertailupohjan kokeilun tulosten arvioinnille aikanaan.

Heikkoutena toteutettavassa kokeilussa on se, että julkinen sektori jäisi sen ulkopuolelle. Erityisesti kuntien mukaanotto työnantajamaksujen alennuskokeiluun on välttämätöntä. Se on sitä niin alueen kuntien talouden kuin myös kilpailuneutraalisuuden kannalta. (Ed. Ala-Nissilä: Työllisyydenkin vähän!) — Sillä pyritään nimenomaan työllisyyden parantamiseen, kuten varmaan ed. Ala-Nissilä hyvin tietää.

Viime budjettiriihessä torjuttiin sairausvakuutusmaksun korottaminen. Nyt kuitenkin kehyspäätöksen yhteydessä tämä samainen asia taas ponnahti valtiovarainministeriön budjettisalkusta. Kun vasemmistoliiton taholta vaadittiin että kehysriihen yhteydessä olisi arvioitava myös veroja ja maksuja, niin se esitys tyrmättiin muka ennenaikaisena. Mutta valtiovarainministeripä ei kuitenkaan malttanutkaan pysyä kannassaan, vaan toi kuin toikin mukaan sairausvakuutusmaksun korottamisen jättäen verotuksen muilta osin auki. Jo pelkästään verojen ja maksujen kokonaisuuden jättäminen pimentoon edellyttää esityksen hylkäämistä. Ehkä esityksen ilmaisumuodostakin jo voi päätellä, että sitä ei ole tarkoitettu ehkä tosissaan otettavaksikaan.

Mitä tulee eläkeläisten sairausvakuutusmaksuun, niin siltä osin on todettava, että heille sairausvakuutusmaksun yleinen korottaminen olisi varmaankin pettymys. Käytännössä se kai merkitsisi heille jo luvatun 0,4 prosenttiyksikön alennuksen poistamisesta luopumista, juuri sen, mikä vielä on ollut jäljellä Ahon hallituksen eläkeläisiin kohdistamasta korotetusta sairausvakuutusmaksusta. Tuolle luopumiselle ei ole perusteita. Myös muiden ryhmien kohdalla maksun korotus on ongelmallinen, vaikka kysymys olisi vain uudelleenjärjestelystä eikä pelkästään verotuksen kiristämisestä. Muistamme viime budjettiriihen ajalta, että sairausvakuutusmaksun hyvittäminen muun verotuksen kautta ei suinkaan ole helppoa ja muuttaa myös verotuksen painopistettä yleisesti. Julkiset palvelut ovat tulonsiirtojen ohella oleellinen osa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteita, joita tulee edelleen vahvistaa. Vasemmistoliitto pitääkin myönteisenä, että kuluneella hallituskaudella on voitu panostaa nimenomaan palveluihin, ja nyt määrärahakehyksiin sisältyy jälkimmäinen osa hallituspuolueiden viime keväänä sopimasta palvelupaketista. Hyvistä palveluista hyötyvät kaikki: niin lapsiperheet kuin aikuisväestö yleensäkin ja tietysti myös eläkeläiset. Silti vähitellen on aika myös tarttua lapsilisiin ja varmistaa, että niiden ostovoima säilyy tulevina vuosina.

Myös opiskelijoiden toimeentulo on tällä hetkellä niukkaa ja kaipaa kohennusta. Voisimme esimerkiksi aloittaa tekemällä opiskelijoiden asumistuesta ympärivuotisen, sillä yhä useammin opiskelijat tarvitsevat opiskelija-asuntoa myös lukukausien ulkopuolella. Luonnollisesti tämä edellyttää sitä, että asumislisän kytkentää opintotuen enimmäiskestoon samalla muutetaan.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarviolla tulee lisätä suomalaisen yhteiskunnan sosiaalista eheyttä ja alueellista tasapainoa. Raamipäätöksessä osoitettu lisäpanostus palvelujen rahoitukseen ja uusien alueellisten kokeilujen käynnistäminen tukevat etenemistä aivan oikeaan suuntaan.

Vaikka budjettiraamiin sisältyvät toimenpiteet vahvistavat kuntien taloutta nettomääräisesti 128 miljoonalla eurolla, on budjettiriihessä kuitenkin syytä palata vielä kuntien valtionosuuksien täysimääräisen indeksiehdon toteuttamiseen, jotta kuntien ylläpitämät peruspalvelut voidaan turvata ja niiden rahoitus varmistaa.

Käsiteltäessä seuraavan vuoden tuloperusteita, joihin myös sairausvakuutusmaksu asiallisesti osana kuuluu, on huolehdittava siitä, että veroja ja maksuja koskevilla ratkaisuilla ei kasvateta vaan kavennetaan tuloeroja.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! I en tid när ekonomin är osäker är det det allmännas uppgift att se till att vi har ett rättvist och solidariskt samhälle. Det skall för övrigt gälla oberoende av konjunktur. Svenska riksdagsgruppen har förbundit sig till att förbättra situationen för den fattigaste tiondedelen av befolkningen. En förutsättning för detta är att samhället kan sköta sina grundläggande uppgifter — vården, skolan och omsorgen. Därför är det avgörande viktigt att kommunerna klarar finansieringen. En fungerande totalinfrastruktur — inbegripande vägar och miljö — är också en nödvändighet för ett välmående samhälle.

Uudistuksia ja päätöksiä tehtäessä myös kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien on hyödyttävä niistä. Sairausvakuutusmaksun ehdotettu 0,4 prosentin korotus kohdentuu epäsolidaarisesti. Eivät edes suuret kompensoivat verohelpotukset auta kaikkein vähävaraisimpia, jotka eivät maksa valtionveroa. Ruotsalainen eduskuntaryhmä lähtee siitä, että tehdyt sopimukset pitävät. Eläkeläisten sairausvakuutusmaksua on tämän vuoksi alennettava siten kuin eduskunnassa on sovittu.

Eduskunta sopi viime kesänä tuntuvista lisäpanostuksista terveydenhuoltoon ja infrastruktuuriin. Toistan sen, mitä ruotsalainen eduskuntaryhmä budjettikeskustelussa totesi: Näiden lisäresurssien tulisi mennä hyvinvointipalvelujen parantamiseen, erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen. Kouluterveydenhuoltoon ja koulukuraattoreihin tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Hallituksen päätös kustannusten nousun täysimääräisten tarkistusten tekemättä jättämisestä merkitsee lisäpanostusten häviämistä lähes kokonaan. Tämä tosiasia ei ole omiaan vastaamaan yhteiskunnan tämän hetken suurimpiin haasteisiin, nimittäin pulaan hoitohenkilöstöstä ja opettajista. Tiedämme, että terveydenhuoltoalalla on noin 22 000 henkilöä siirtymässä eläkkeelle kymmenen vuoden kuluessa.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän periaatteellinen kanta on, että valtion on aina kompensoitava täysimääräisesti kustannusten nousu. Jos näin ei tapahdu, kyse on itse asiassa leikkauksesta. Sopii kysyä, miten pitkään kunnat pystyvät vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollosta nykyisillä 25,6 prosentin valtionosuuksilla. Kaikki eivät varmaankaan pysty siihen. Eräiden erityisen vaikeassa asemassa olevien ryhmien osalta, kuten asunnottomien osalta, valtion on otettava normaalia suurempi kokonaisvastuu.

Syrjäseutukuntien arvosteleminen esimerkiksi siitä, että ne rakentavat vanhustentaloja, monitoimitiloja jne., on käynyt yleisemmäksi vähän yllättäen. Joidenkin mielestä elämä alkaa vasta siitä, kun ihmisten keskittymä saavuttaa tietyn tason. Ruotsalainen eduskuntaryhmä ei jaa tällaista käsitystä. Kunnat ovat useiden vuosien ajan lykänneet investointejaan, ja joskus ne on toteutettava, koska elämä on yhtä arvokasta kaikkialla, kaikissa kunnissa, kunnan koosta riippumatta. Jokaiselle ihmiselle hänen asuinpaikkakuntansa on maailman keskipiste, riippumatta siitä, onko se New York, Helsinki vai Maksamaa.

Talman! Svenska riksdagsgruppen har hela tiden framfört klara prioriteringar i sina linjedragningar. Som ett resultat av gruppens förslag har regeringen beslutat att rusta om fartyget Seili så att östra Finska viken äntligen får ett eget oljebekämpningsfartyg. När som vi vet oljetransporterna ökar i våra farvatten måste vi vara beredda på eventuella olyckor. I längden blir det nödvändigt med ett helt nytt oljebekämpningsfartyg med större kapacitet.

Vi har också konsekvent stött en höjning av biståndet. Det senaste året har tydligt visat att händelser mycket långt borta kan få följdverkningar också hos oss. Genom att stöda mänskliga rättigheter och drägliga levnadsvillkor överallt i världen får vi en bättre och säkrare värld. Regeringen kom överens om en långsam höjning av biståndet. Det är första gången riktningen uppåt slås fast. Beslutet om riktning är mycket positivt och betydelsefullt och 0,4 procent bör uppnås under nästa period.

Svenska riksdagsgruppen har presenterat flera förslag för att förbättra barns och ungdomars situation. De öronmärkta medlen till mentalvård för barn och unga har resulterat i över 300 nya projekt som gett goda erfarenheter runt om i landet. Gruppen anser det vara viktigt att denna hjälpform fortsätter. Det behövs nätverk och ett brett samarbete över förvaltningsgränserna i de här frågorna. Undersökningar visar med all tydlighet att barnen framförallt saknar tillräckliga vuxenkontakter. T.ex. i Borgå har man fått mera vuxen närvaro, flera vuxna med i skolorna, genom omplacering av ungdomsarbetare till skolorna. Försöket har varit lyckat — och det har skett gratis, utan extra kostnader. Våra skolor behöver flera dylika projekt som kan minska också skriv-, läs- och koncentrationssvårigheter bland eleverna. Svenska riksdagsgruppen har föreslagit att detta borde bli en ny öronmärkt specialsatsning på unga och deras problem.

Statliga hjälpande åtgärder fråntar dock inte föräldrarna deras ansvar. Många har klandrat och ifrågasatt svenska riksdagsgruppens linje för att den särskilda pappamånaden som vi föreslagit endast täcker en bråkdel av ett barns liv. Men det handlar inte om skenpolitik, betydelselös politik. Både i Sverige och Norge har pappamånaden blivit en succé, tre av fyra pappor utnyttjar den. Men det är inte hela poängen i det här sammanhanget. Efter att pappamånaden infördes i Norge tredubblades på endast två år antalet män som blev hemma med barnen en längre tid! Pappamånaden är en mycket större nyordning i hemmen än bara några lediga dagar. Det är viktigt att regeringen återkommer till den här frågan i samband med den barnpolitiska redogörelsen.

Den lägsta moderskapspenningen på 60 gamla mark eller ungefär 10 euro är en nedvärdering av föräldraskapet och bör justeras. De här anmärkningarna som jag framfört är ställningstaganden för en bättre familjepolitik som är en absolut nödvändighet med tanke på befolkningsutvecklingen i vårt land.

Taloudellinen liikkumavara on ensi vuonna viime vuosia vähäisempi, mikä kehottaa pidättyvyyteen. Vaikka Suomen kilpailukyky onkin hyvä ja vaikka meillä on kaikki edellytykset selvitä hyvin kansainvälisten suhdanteiden ollessa kääntymässä parempaan suuntaan, ohjasten löysääminen olisi vastuutonta. Toisaalta äkkijarrutukseen ei ole myöskään syytä. Ei ole poissuljettua, etteikö valtiontaloudessa olisi jopa alijäämää jo tänä vuonna, alijäämää, joka kasvaisi ensi vuonna.

Valtion omistamien yhtiöiden osuuksien myynti ei tule tuomaan sellaisia summia kuin joitakin vuosia sitten, mutta velka- ja korkotaakan helpottamiseksi valtion tulisi myydä osia osakeomistuksestaan nyt korkealle arvostetuissa yhtiöissä. Valtion epäröinti tässä asiassa ei vaikuta mielekkäältä, koska tiedämme yhteiskunnan olevan ennen pitkää suurien menojen edessä ja joutuvan pienentämään velkaantumistaan, tai sen pitäisi siihen pyrkiä. Ennusteiden mukaan valtionvarainministeriö ei myöskään odota työllisyyden parantuvan, mikä pitää kustannuspaineen työministeriön puolella. Vaikka suhdanteet paranisivatkin, on jo nyt ilmeistä, että liikkumatila ei muodostu erityisen suureksi. Tämän realiteetin kanssa joudumme elämään, ja kakun ollessa rajallinen on erityisen tärkeää tietää painopisteet, joihin panostetaan, eli tarvitaan hyvää politiikkaa.

Hyvässä politiikassa edistetään työllisyyttä, joka on hyvinvoinnin perusta. Itsestäänselvänä tavoitteena tulee olla työllisyysasteen korottaminen, joka on monilla alueilla aivan liian alhainen. Tämä edellyttää monia toimenpiteitä, mutta yrittäjyys on avainasemassa. Ruotsalainen eduskuntaryhmä tulee tekemään joukon aloitteita yrittäjyyden edistämiseksi ja helpottamiseksi. Työllisyyttä ja yrittäjyyttä ajatellen meidän on uskallettava panostaa veropoliittisiin ratkaisuihin.

Värderade talman! Svenska riksdagsgruppen har inte ändrat sina prioriteringar. Samhällets grundläggande funktioner — utbildning, vård, infrastruktur, men också miljö — är det vi lägger tyngdpunkten vid. Men ingen välfärd utan företagsamhet och hög sysselsättning. Finland behöver hela tiden nya företag. Idag minskar antalet företagare rentav. Företagarkarriär bör göras till ett alternativ som lockar dagens unga.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuten edellisinäkin vuosina kehyspäätöksen lähtökohtana on ollut tarve rajoittaa valtion menojen kasvua ja siten parantaa mahdollisuuksia varautua väestön ikääntymisestä aiheutuviin menopaineisiin. Vuonna 2003 valtion budjettialijäämäksi arvioidaan muodostuvan runsaat puoli miljardia euroa. Kuntien käyttötalouden valtionapuihin lisätään runsaat 300 miljoonaa euroa vuonna 2003. Valtionosuuksiin on varauduttu tekemään 1,6 prosentin lakisääteinen indeksikorotus, joka on puolet täysimääräisestä korotuksesta. Vuonna 2003 valtion toimenpiteet vahvistaisivat kuntataloutta nettomääräisesti 128 miljoonalla eurolla. Työnantajan sosiaaliturvamaksu poistetaan kolmevuotisena kokeiluna kolmen pohjoisimman seutukunnan alueella sekä niin sanotuissa A-saaristokunnissa. Kokeilun piirissä ovat yritykset EY-lainsäädännöstä johtuvin rajoituksin sekä valtion liikelaitokset. Vihreä eduskuntaryhmä pitää kokeilun aloittamista hyvänä asiana.

Kehyspäätös on tänä vuonna herättänyt keskustelua tietyistä toimintatavoista. Eduskuntaryhmien sopimat menonlisäykset hyvinvointipanostuksiin ja Itämeren tilan parantamiseksi ovat nyt kehyksissä, mutta tästä käytiin julkisuudessa jonkinlainen pienoisnäytelmä. Olisi parempi, jos kerran sovituista asioista pidettäisiin kiinni. Eläkeläisten ja työntekijöiden sairausvakuutusmaksun saattaminen samalle tasolle oli laajasti ymmärretty sovituksi toisella tavalla, kuin se nyt on tehty. On myös esitetty, että tämä päätös olisi manööveri, jolla huomiota kiinnitetään pois joistakin toisista asioista, kun poliittiset ryhmät ryhtyvät tappelemaan tämän päätöksen pyörtämiseksi. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä olisi toivottavaa, että budjettiriiheen mennessä päätöksenteko näyttäytyisi paremmassa valossa.

Hallitus on antamassa vielä tänä keväänä lapsipoliittisen selonteon. Lapsiperheiden suhteellinen asema on tutkimusten mukaan heikentynyt. Kiireellisimpiä vihreän eduskuntaryhmän mukaan ovat toimenpiteet syrjäytymisuhan alla oleville lapsille. Sosiaalietuuksista minimiäitiyspäiväraha on vihreän eduskuntaryhmän mielestä kipeimmin korjauksen tarpeessa.

Budjetin todellinen kokonaisuus syntyy luonnollisesti vasta silloin, kun sekä menoista että tuloista päätetään rinnakkain. Esimerkiksi sairausvakuutusmaksu on veroluonteinen maksu, ja veroja tulee tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Ensi vuodelle kukaan ei ole esittänyt suuria veronalennuksia. Pidemmällä aikavälillä itsetarkoitukselliset veronalennukset tulevat entistä kyseenalaisemmiksi, sillä väestön ikääntymisestä johtuvan menojen kasvun katsotaan johtavan tarpeeseen korottaa veroja jo tämän vuosikymmenen lopulla. Samalla lukuisissa mielipidetiedusteluissa kansalaiset ovat ilmaisseet asettavansa julkisten palveluiden saatavuuden veronalennusten edelle.

Toisaalta työn verotuksen alentamiselle on myös perusteltuja syitä, ja osa veropohjasta tulee kaventumaan muun muassa alkoholiveron tuoton vähentyessä. Kaikkien hallitusryhmien tulisi olla valmiita päättämään energia- ja ympäristöveroista riihessä jo edellä mainituista syistä, ympäristösyiden ollessa toinen peruste. (Ed. Ala-Nissilä: Lisää bensan hintaan vaan vai?) — Ympäristöveroista on olemassa sellaisiakin malleja, joissa bensiinivero ei nouse niin voimakkaasti, ja myös tulonjakovaikutuksiin voidaan vaikuttaa.

Väestön ikääntymisestä johtuviin haasteisiin tulee varmasti vastata monella eri tavalla, mutta julkisen sektorin naisvaltaisten alojen palkkaus on varmasti yksi niitä, mihin olisi kiireellisimmin löydettävä ratkaisuja. Yhteiskuntamme pyörii näiden koulutettujen mutta matalapalkkaisten naisten varassa, ja sekä tasa-arvosyyt että yhteiskunnan kokonaisuuden toimiminen edellyttävät heidän palkkatasonsa korjaamista. Tässä on meillä vastuuta, mutta terveisiä voi lähettää myös ammattiyhdistysliikkeelle.

Arvoisa puhemies! Keskushallinnon uudistushankkeen valmistelussa on esitetty parannuksia hallituksen toimintamalleihin ja hallituksen mahdollisuuksiin tehdä kunnollisia politiikkalinjauksia. Siirtyminen tiukasta ministeriökohtaisesta sektoriajattelusta ongelmakeskeiseen ajatteluun, jossa ministeriöiden välinen yhteistyö korostuisi, olisi tervetullut suunta uudistuksille. Tämä helpottaisi sektoriongelmia myös budjettipuolella. Vihreä eduskuntaryhmä on aiemminkin todennut, että nykyinen kehyskäsittely- ja budjettiriihikäytäntö ei parhaalla mahdollisella tavalla palvele politiikan linjaamista, ja toivomme ennakkoluulotonta keskustelua hallinnonuudistushankkeesta ja menestystä sen ehdottamille uudistuksille.

Tarinassa, jossa palvelujärjestelmän rahoitus ja tulonsiirtojen taso eivät ole viime kädessä kenenkään mielestä tyydyttävällä tasolla ja samalla joudutaan todennäköisesti ottamaan velkaa kohtuullisessa taloustilanteessa, on ainakin yksi ilmiselvä roisto: työttömyys. On selvää, että työttömyyden alentamiseksi täytyy löytää joitakin sellaisia keinoja, joita tähän mennessä ei ole käytetty.

Arvoisa puhemies! Budjettikehyksiin ei sisälly lisämäärärahoja tiettyihin ympäristöministeriön hallinnonalan aluetaloudellisesti merkittäviin hankkeisiin, joita ovat luonnonsuojelualueiden hoito ja kunnossapito, rakennusperinnön hoitoavustukset sekä ympäristötyöt. Vihreä eduskuntaryhmä aikoo ajaa budjettiriihessä lisämäärärahoja näille momenteille. Kyseisiin hankkeisiin panostamisella on olennainen merkitys työllisyyden ja aluetalouden kannalta, tietenkin ympäristöllisten vaikutusten ohella. Nämä hankkeet työllistävät ammattilaisia nimenomaan maaseudulla. Lisäksi luonnonsuojelualueiden hoitoon ja kunnossapitoon suunnattavat varat ovat suorastaan elinehto luontomatkailulle ja sen kehittämiselle. Lisäksi haluaisin mainita, että Etelä-Suomen metsien suojelutoimikunnan Metson työ valmistuu kesäkuussa. Hallituksen piirissä olisi oltava valmius tarkastella, vaatiiko työryhmän esitys määrärahalisäyksiä.

Mikäli hallitus aikoo todella pyrkiä Kansallisessa ilmasto-ohjelmassa asettamiinsa tavoitteisiin, uusiutuvien energialähteiden investointituen määrärahojen olisi noustava edellisen vuoden tasosta. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että myös niin kutsuttuihin suuriin demonstraatiohankkeisiin tulisi ohjata riittävästi varoja. Esimerkiksi suurten tuulivoimapuistojen rakentamiseen olisi varauduttava antamaan tarvittava tuki. Toisaalta, jos päätettäisiin rakentaa viidennen ydinreaktorin kaltainen suuren määrän sähköä tuottava markkinahäirikkö, ei voida olettaa, että investointituista huolimatta markkinoilta löytyisi rahaa ja halukkuutta investoida näihin hankkeisiin, koska sähkön tarve ei sitä välttämättä vaatisi.

Vihreä eduskuntaryhmä pitää oikeana ratkaisua, jossa kehyksiin ei ole otettu Vuosaaren satamaan liittyviä liikennejärjestelyjä, jotka olisivat suoraa aluepoliittista tukea Helsingille, joka sitä ei ehkä kuitenkaan kaikkein kipeimmin kaipaa.

Arvoisa puhemies! Kehysriihessä päätettiin lisätä kehitysyhteistyömäärärahoja siten, että vuonna 2006 saavutetaan 0,38 prosentin bruttokansantuoteosuus. Ensi vuodelle rahaa tulee lisää noin 20 miljoonaa euroa, jolloin noustaan viime vuoden budjettiriihen 0,341 prosentin tasosta 0,348:aan. Prosenttilukujen pituudesta huomaa, että tässä päätöksessä ei nyt ehkä ole ihan jättimäisiä askelia otettu. Vihreä eduskuntaryhmä pitää myönteisenä sitä, että kehitysyhteistyömäärärahojen euromääräisestä ja bruttokansantuoteosuuden kasvusta saatiin hallituksessa sovittua ja että tämä on sisällytetty kehyspäätökseen, ensimmäistä kertaa Lipposen hallituksissa. Ongelma on kuitenkin se, että tällä vauhdilla YK:n tavoitteen 0,7:n saavuttaminen pysyy yhä kovin kaukaisena, jos ei aivan imaginaarisena, tavoitteena.

Ratkaisu perustuu lähtökohtaan, jonka mukaan Suomi pysyy EU:n kehitysyhteistyöpanostusten keskiarvotason yläpuolella. Samalla Suomi osaltaan nostaa EU:n kehitysyhteistyöpanostusten keskiarvoa. Suomi myös edellyttää, että kaikki keskiarvon alapuolella olevat maat nostavat kehitysyhteistyöpanostuksensa bruttokansantuoteosuuksia. (Ed. Ala-Nissilä: Pitäisikö lähiyhteistyövarat lukea siihen mukaan?) — Ei niitä voida Oecd:n kriteereiden mukaan lukea.

Monterreyssa Meksikossa on käynnissä YK:n kehitysrahoituskokous. Kokouksessa olisi kyettävä löytämään keinoja siihen, miten köyhyydenvastaiseen työhön käytettäviä varoja voitaisiin todella lisätä. YK:n vuosituhatjulistuksessahan on asetettu tavoitteeksi köyhyydessä elävien määrän puolittaminen vuoteen 2015 mennessä. Maailmanpankin laskujen mukaan kaksinkertaistamalla nykyisen kehitysavun rikkaat maat voisivat saavuttaa tämän tavoitteen. (Ed. Elo: Kuka on köyhä?) — Sellainen henkilö, joka elää alle 1 dollarilla päivässä. (Ed. Elo: Onko joitakin muitakin määritelmiä?) — Se on tässä käytetty määrittely. — Monterreyn jo etukäteen hyväksyttyä loppuasiakirjaa on kuitenkin pidetty pettymyksenä. Kokousta uhkaa epäonnistuminen, elleivät teollisuusmaat kykene sitoutumaan etukäteen sovittua selkeämmin uusiin kokonaisvaltaisiin köyhyydenvastaisen työn tavoitteisiin.

Suomi esittää edellä mainitut tavoitteensa Monterreyn kokouksessa. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että kehitysyhteistyörahojen nousutahti on vieläkin hidas ja jatkossa olisi edettävä ripeämmin, jos Suomi tahtoo tosissaan osallistua YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteiden toteuttamiseen.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Suomen kansa rakastaa tietokilpailuja. Siksi kai niitä on televisiossakin runsaasti kaikilla kanavilla. Kun tämäkin on televisio-ohjelma, esitän teille, arvoisat ministerit ja hallituspuolueiden kansanedustajat, pari kysymystä. Kaverille kilauttaminen ei nyt kyllä onnistu.

Ensiksi, kuinka moni eri henkilö nosti Suomessa työttömyyskorvausta viime vuonna? (Ed. Pekkarinen: 539 000!) — 642 495 henkilöä, pieleen meni monella.

Toinen kysymys: Kuinka moni suomalainen haki viime vuonna toimeentulotukea? (Ed. Elo: 450 000!) — 450 000. (Ed. Gustafsson: Ed. Elon laskuoppi pitää!)

Jos ette tienneet noita synkkiä lukuja, ne on nyt syytä painaa muistiin, ne tulevat vaalikentillä vastaan. Jos tiesitte, kuten ed. Elo, kysyn, miksi olette unohtaneet nämä lähimmäisemme, joista useat elävät todella köyhyydessä ja syrjäytymisvaarassa. Jokainen miettiköön tähän vastausta syvällä sisimmässään.

Arvoisa puhemies! Hallitus ylpeilee sillä, että Suomi on maailman kilpailukykyisin maa, mutta häpeä on se, että kun vuoden kuluttua Lipposen toinen vasemmistovetoinen hallitus jättää tehtävänsä, perinnöksi jäävät pitkät nälkäjonot ja vielä pitemmät sairaaloiden leikkausjonot. Työttömien määrä on suuri, asunnottomia on tuhansittain, tuloerot ovat revähtäneet historiallisen leveiksi, työuupumus sekä lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt, eikä rikollisuus ja huumeiden käyttökään ole hallinnassa. Hallituksen cv on aika synkkää luettavaa.

Mitä sitten hallituksen kehyspäätös lupaa ahdistuneille ja elämän varjopuolelle sysätyille lähimmäisillemme? Ei juuri mitään. Hallituksella ei ole selkeitä painopistealueita. Ongelmiin ei tartuta. Markkinoiden annetaan hoitaa kansan asioita omalla raa’alla tavallaan, ja koko vasemmistokin hyväksyy tämän!

Hallituksella ei ole nälkäjonojen, työttömyyden, asunnottomuuden ja leikkausjonojen poistamiseksi konkreettista ohjelmaa. Näistä ongelmista kärsivät jäävät kehysten ulkopuolelle. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä peräänkuuluttaa hallitukselta ohjelmaa, jolla rakennetaan tasa-arvon ja hyvinvoinnin Suomi. Jos hallitus ei sellaista saa aikaan, me teemme sen! "Kantakaa toistenne kuormia", kehottaa meitä Iso Kirja. Kohtuuttoman moni kaatuu kuormansa alle, joten yhteisvastuuta todella tarvitaan. Mahdollisuuksia meillä on, onhan Suomi yksi maailman vauraimmista maista.

Arvoisa puhemies! Hallitus aikoo nostaa yleistä palkansaajan sairausvakuutusmaksua 0,4 prosenttiyksiköllä. Hallitus yrittää itse asiassa kaksinkertaista, todella historiallista, temppua. Ensiksikin, hallitus yrittää jäädyttää eläkeläisten ylimääräisen sairausvakuutusmaksun nykytasolle. Toiseksi, hallitus pettää palkansaajille antamansa verokevennyslupaukset, ja pahiten tämä tapahtuu pienituloisten osalta, joilta savamaksun korotus syö suurelta osin jo saadutkin veronkevennykset. Hallitus ehkä kuvittelee, että eläkeläiset eivät muista ylimääräisen sairausvakuutusmaksun poistamislupausta. Ei onnistu, eläkeläiset eivät ole tyhmiä. On uskomatonta, että hallitus aivan yksimielisesti yrittää huijata eläkeläisiä ja tekee sen vieläpä palkansaajia hyväksi käyttäen.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä torjuu yksiselitteisesti pieni- ja keskituloisten palkansaajien sairausvakuutusmaksun korottamisen ja vaatii eläkkeensaajien ylimääräisen sairausvakuutusmaksun poistamista annettujen lupausten mukaisesti. Nykyiset eläkeläiset ja sotien veteraanimiehet ja -naiset ovat itkien ja taistellen turvanneet itsenäisyytemme ja rakentaneet meille tämän hyvinvoinnin. Kunnioittakaamme heitä pitämällä lupauksemme!

Arvoisa puhemies! Kehyspäätöksen perhepoliittiset linjaukset ovat varsin tylyjä. Isyysloman pidennys ja lapsilisäjärjestelmän aukkojen korjaus on unohdettu. Vielä pahempaa on se, että Suomen lapsista noin 40 000 elää tuoreiden tietojen mukaan köyhyydessä. Hallituksen kehyspäätös ei lupaa helpotusta köyhille lapsiperheille. Köyhyydessä elävien lasten aseman parantamiseksi tulee ottaa käyttöön täsmätoimenpiteitä. Työvoimahallinto tulee velvoittaa toimimaan siten, että yhdenkään lapsiperheen molemmat huoltajat tai yksinhuoltajaperheen ainoa huoltaja ei ole pitkäaikaistyöttömänä. Eri perusturvaetuuksien lapsikorotuksia tulee parantaa. Köyhien lapsiperheiden asumistukea tulee korottaa. Lipposen hallituksen säätämää, erityisesti köyhiä lapsiperheitä kaltoin kohtelevaa toimeentulotuen asumiskustannusten 7 prosentin omavastuuosuutta tulee alentaa. (Ed. Kuoppa: Pitää poistaa kokonaan!) — Voidaan poistaa kokonaan. — Näillä toimenpiteillä voidaan kaikkein haavoittuvimmissa oloissa elävien lasten asemaa parantaa ja ehkäistä vakavien vaurioiden syntymistä.

Hallitus leikkasi jo tältä vuodelta kuntien valtionosuuksien indeksitarkistukset puoleen. Nyt hallitus esittää samaa myös ensi vuodelle. Köyhimpien kuntien valtionosuudet ovat suurimmat. Siten ne kärsivät eniten myös indeksileikkauksesta.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vaatii, että hallitus kiirehtii kuntien valtionosuusjärjestelmän, yhteisöverojärjestelmän sekä kuntien ja valtion välisen tehtävienjaon kokonaisuudistusta. Muistutamme, että nykyisistä vääristymistä kärsivät eniten kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat ihmiset, koska he ovat eniten riippuvaisia kuntien keskeisimmistä peruspalveluista. Kärsijöinä ovat erityisesti lapset, vammaiset, sairaat ja vanhukset, mutta myös julkisen alan matalapalkkaiset työntekijät, joista otetaan irti enemmän kuin on kohtuullista.

Arvoisa puhemies! Kiitostakin kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä hallitukselle antaa. On oikein, että hallitus ei osoita valtion rahoitusta Vuosaaren satamahankkeelle. Korkeakoulujen kehittämislain mukaiset tasokorotukset sisältyvät kehyksiin. Osaamista ja tutkimusta on edelleen määrätietoisesti vahvistettava ja koko maassa. Siinä tärkeimmät kiitokset.

Mutta katsomme, että puolustusministeriön kiinteistöjen siirtoa Senaatti-kiinteistöille ei tule toteuttaa, kuten hallitus esittää. Saatava hyöty on kyseenalainen, monenlaiset haitat sen sijaan ilmeisiä.

Yrittäjien määrä on huolestuttavasti laskussa. Toimenpiteitä suomalaisen sisun uudelleen nostamiseksi kaivataan. Missä viipyvät?

Häpeämme sitä peliä, jota hallitus on pelannut kehitysyhteistyömäärärahojen osalta. Lähes päivittäin on hallituksesta tullut erilaisia tietoja siitä, mitä ministerit ovat sopineet. Ensi vuoden taso on vaatimaton: 0,348 prosenttia bkt:sta. Mikä onkaan pitempi linjaus?

Arvoisa puhemies! Kansantalouden ja valtiontalouden kehitysnäkymät ovat ristiriitaiset. Epävarmuus on termi, joka parhaiten kuvaa tilannetta. Tiukka budjettilinja on sinänsä perusteltu. Kehyksen sisällä on painopisteitä kuitenkin muutettava yhteiskunnan pahimpia ongelmia — epätasa-arvoa ja pahoinvointia — ehkäiseviksi. Työllisyyden parantamiseksi ja köyhyyden torjumiseksi tarvittavia toimenpiteitä pitää kiireesti lisätä kehysten estämättä. Työllisyyden määrätietoinen parantaminen lisää kotimaista kulutusta terveellä tavalla ja tuo lisää verotuloja sekä vähentää julkisia sosiaali- ja muita menoja.

Hallitus jätti työllisyysmäärärahoista päättämisen myöhemmäksi. Miksi? Tämä on vastuun pakoilua, sillä ennestäänkin korkea työttömyys on kasvussa. Hallitus on unohtanut sen vanhan tosiasian, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Vaadimme hallitukselta pikaista työllisyyspakettia, jolla erityisesti vaikeimpien alueiden ja alojen pitkäaikaistyöttömyyteen puututaan.

Edellä esittämämme menolisäykset tulee kattaa sellaisilla veromuodoilla, jotka eivät kohdistu pieni- ja keskituloisiin eivätkä rankaise työn tekemistä tai työn teettämistä. Tällaisia veromuotoja löytyy, jos vain hallitus haluaa niihin tarttua.

Lopuksi kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa, että hallituksen tulee pitää lupauksensa, jotka se on antanut muun muassa työmarkkinaosapuolille, kunnille ja eläkeläisille. Hallituksen kehyspäätös syö mainittujen tahojen luottamusta hallitukseen ja hallituspuolueisiin. Väsyneelle ja vähän ylimieliselle hallitukselle onkin paikallaan sanoa: Mene itseesi, jos mahdut.

Raimo   Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspoliittisena linjana on ollut pyrkimys säilyttää Suomessa nopea taloudellinen kasvu ja korkea kulutuskysynnän taso jakamalla verohelpotuksia keski- ja hyvätuloisille. Pienituloiset, kuten pätkätyötä tekevät, eläkeläiset ja työttömät, ovat joutuneet tyytymään murusiin saaden käytettävissä oleviin tuloihinsa vain muutamien kymmenien haudattujen markkojen suuruiset lisäykset, jos sitäkään. (Ed. Kuoppa: Työttömät eivät ole saaneet ollenkaan veronalennusta!) — Jos ei ole tuloja, joista verottaa, on vaikea hyötyä kevennyksistään, ed. Kuoppa. — Kuten äsken valtiovarainministeri Niinistön esittelypuheenvuorosta kuulimme, näyttää tämäkin alennusten tie olevan nyt loppuun kuljettu.

Kansainväliset taloussuhdanteet jyräävät lopulta ylitsemme, eikä kotimaisen kulutuskysynnänkään enää oleteta jatkavan kasvuaan aikaisempien vuosien tapaan. Lihavat vuodet ovat siis takanapäin. Ainoa, mikä kasvaa 10 prosentin vuosivauhdilla, ovat pohjattomat EU-maksut, joiden voidaan olettaa räjähtävän vieläkin nopeampaan nousuun mahdollisen itälaajentumisen jälkeen. Hallitus kääntääkin nyt hädässään katseensa kauemmas ja luottaa kansainvälisen talouden elpymiseen. Joku viisas on kuulemma nähnyt valonkajoa läntisellä talouden taivaalla. Toisaalta määrärahakehyspaperissa käytetään varmuuden vuoksi ilmaisuja "mikäli" ja "jos", jolloin huonosti käydessä voidaan vedota siihen, että kyseessä olikin vain eri vaihtoehtojen pohdinta.

Perussuomalaisten mielestä hallituksella tuleekin riittämään pohdittavaa ensi vuoden ja varmaan seuraavankin talousarvion suhteen, sillä emme usko maailmanmarkkinoiden pikaiseen elpymiseen. Liian monia epävarmuustekijöitä on olemassa niin Amerikan kuin Aasian taloudessakin, eikä euron käyttöönotto ole luonut Euroopasta talouden ihmemaata eikä eurosta dollarin tai jenin kaltaista maailmanvaluuttaa, kuten EU:n talouspiirit haaveilivat. Näyttää siltä, ettei hallituskaan todellisuudessa luota toivomaansa maailmantalouden nopeaan elpymiseen, koska se ennustaa verotuottojen supistuvan ja valtion budjetin ja koko valtiontalouden kääntyvän alijäämäiseksi jo ensi vuonna.

Kehyksissä onkin lähdetty valtion menojen rajoittamisen linjalle, mistä saatiinkin esimakua valtiovarainministerin lyödessä pöytään uuden leikkauslistan hallituksen nyt keskustelussa olevaa kehyspäätöstä valmistelleessa kokouksessa. Olemme siis palaamassa 1990-luvun supistus- ja leikkauslinjalle muutaman hyvätuloisia rikastuttaneen löysän talouspolitiikan vuoden jälkeen. Ne saivat, jotka ehtivät ottaa ja pystyivät ottamaan.

Arvoisa puhemies! Kävimme viime viikolla täällä eduskunnassa keskustelua kansalaisten terveyspalvelujen tilasta. Välikysymyskeskustelussa nähtiin varsin laajasti, etteivät kansalaiset saa lääkäri- ja muita terveyspalveluja riittävästi ja riittävän nopeasti. Suomessa vallitsee alueellisesti räikeää eriarvoisuutta palvelujen saatavuuden suhteen. Tuolloin pidetyissä puheenvuoroissa myös todettiin, että varsinkaan köyhimpien kuntien taloudellinen tilanne ei enää kestä kauan edes lakisääteisten palvelujen tuottamista asukkaille ilman valtiovallan panostuksen lisäystä.

Budjettikehyksissä onkin kaavailtu kuntien ensi vuoden valtionapuihin lisäystä noin 300 miljoonaa euroa eli vajaat 2 miljardia haudattua markkaa. Osa tästä summasta kohdistunee sosiaali- ja terveyshuollon valtionosuuksiin. Huomattavaa kuitenkin on se, että valtionosuuksiin aiotaan tehdä vain puolitettu indeksikorotus, mikä merkitsee käytännössä sitä, että kuntien taloudellinen tilanne ei tule jatkossakaan kohenemaan. Köyhät kunnat köyhtyvät, ja rikkaatkin joutuvat käymään säästöillään. Tämä merkitsee myös sitä, ettei kansalaisilla jatkossakaan ole toivoa valitettavasti saada parempia terveys- ja sosiaalipalveluja.

Perussuomalaisten mielestä hallitus ajaa politiikallaan tahallisesti köyhät, väestötappiosta ja asukkaiden ikääntymisestä kärsivät kunnat laittomaan tilanteeseen, jossa ne joutuvat tietoisesti jättämään täyttämättä lakisääteisiä velvollisuuksia. (Ed. Gustafsson: Tuskin sentään tahallisesti?) — KHO:n päätös todistaa, ed. Gustafsson, kuka tästä tilanteesta hyötyy. — Poikkeuksena tästä voidaan mainita työnantajien sotumaksun poistamiskokeiluun päässeet muutamat Lapin ja saariston kunnat, joissa voidaan olettaa tapahtuvan myönteistä kehitystä. Jos tämä toive toteutuu, tulee kokeilua laajentaa koko Lappiin ja osaan itäistä ja keskistä Suomea.

Lapsiperheet eivät ole Suomessa olleet hyvässä huudossa kymmenen viime vuoden aikana. Ahon keskusta—oikeisto-hallitus karsi kovalla kädellä lapsiperheiden etuuksia poistettuaan ensin verotuksen lapsivähennykset. Kumpikaan Lipposen värikarttahallituksista ei ole pitänyt tärkeänä palauttaa lapsilisiä edes osittain tai nostaa kotihoidon tukea lähemmäs alkuperäistä, verotuksen lapsivähennysten vastikkeeksi 90-luvun alussa saatua tasoansa. Huolimatta vasemmistopuolueiden hallitsevasta asemasta huomio ja käytössä olleet verokevennysmiljardit on jaettu mieluummin optioöykkäreiden taskuun ja hyvätuloisten pankkitileille. Puheet sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta eivät ole vastanneet käytännön tekoja.

Ei ole mikään ihme, että monissa lapsiperheissä eletään taloudellisesti todella tiukalla ja kaikki voimavarat joudutaan keskittämään tulojen hankkimiseen. Tästä lapsiperheiden kujanjuoksusta kärsivät eniten lapset, jotka oireilevat ja kärsivät päivä päivältä enemmän henkisesti. Tästä ovat todisteena huimasti lisääntyneet lasten ja nuorten mielenterveysongelmat. Riittävä taloudellinen ja henkinen tuki perheille olisi kuitenkin paras keino katkaista vallitseva kielteinen kehityssuunta.

Vanhusten asema ei ole myöskään kunnossa. Terveyspalvelujen pitkät odotusajat aiheuttavat sairauksien pahenemista ja jopa jonoihin menehtymistä. Tämän lisäksi nykyaikaisia vanhusten hoitolaitoksia ei ole riittävästi ja niitä vaivaa monesti vakava henkilöstövaje.

Veteraanien ikääntyvä joukko, mukaan lukien kotirintamanaiset, tarvitsee entistä useammin toistuvia ja vaativampia hoitojaksoja, mutta valitettavasti valtiovalta ei aio edelleenkään lunastaa kunniavelkaansa maamme vapauden taistelleille ja jälleenrakennuksen tehneille miehille ja naisille. On häpeällistä odottaa rivien harvenemisen hoitavan kustannukset kyllin pieniksi, ennen kuin tositoimiin ryhdytään.

Kuntien kotipalvelu, sekin, kärsii kuntien talousvaikeuksista, ja perittävät omavastuut vievät liikaa vanhusten pienistä eläketuloista. Kuitenkin avohoito on se keino, jolla pitkälti vältettäisiin suuret investoinnit hoitolaitoksiin ja niiden mukana tulevat korkeat henkilöstökulut.

Hallituspuolueet ovat keskenään sopineet tietyistä tiemäärärahoista alkaen 2004. Ne menevät kuitenkin suuriin eteläisen Suomen tietöihin, ja laaja perustieverkkomme saa edelleen rauhassa rappeutua. Se ei kiinnosta edes kaikkea vanhaa säilöviä vihreitä. Heitä ei ilmeisesti paljon pikkuteiden varsilla maalla asu. Kunnollinen tieverkko yhdessä toimivien tietoliikennepalvelujen kanssa olisi kuitenkin paras keino tukea maaseudun kuntien edellytyksiä uusien työpaikkojen luomiselle ja vanhojen säilyttämiselle. Tuotantoelämä ei voi toimia kynnöspellon keskellä ja kaatuvien puhelintolppien varassa. Muistettakoon vielä sekin tosiseikka, että lähes ajokelvottomien teiden varrella asuvat maksavat saman suuruiset, monasti suuremmatkin, verot kuin moottoriteiden vaikutusalueen ihmiset.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan ilmaista huoleni poliisin toimintamäärärahojen suhteen. Niihin ei ainakaan kerrota tehtävän vuosikymmenen kestäneen vajeen poistavaa tasokorotusta huolimatta EU-jäsenyyden ja Schengenin sopimuksen mukanaan tuomasta kansainvälisen rikollisuuden kasvusta sekä jopa kolmeen tuntiin venyvistä poliisinodotusajoista syrjäseuduilla. Kansalaisten turvallisuus on vakavasti vaarassa, ja kansalaisten tasavertaisuus ei toteudu tässäkään asiassa.

Muutoinkin budjettikehykset kielivät Suomen alueellisen hyvinvointijaon samoin kuin kansalaisten keskinäisen eriarvoisuuden lisääntymisestä lähivuosina. Perussuomalaiset eivät tätä hyväksy, vaan vaadimme tasa-arvoisempaa ja inhimillisempää talous- ja budjettipolitiikkaa. Toivottavasti tulevat eduskuntavaalit tuovat tähän muutoksen, ainakin tähän suuntaan.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ei voinut olla salaa ihailematta kuullessaan edustajien Puiston ja Aulan puheenvuoroja. Kyllä siinä mieleen tuli, että kyllä ammattipuhuja on ammattipuhuja. Nimittäin niin joustavasti molemmissa puheenvuoroissa tunnettiin syvää huolta valtiontalouden tilanteesta, siitä, että me joudumme jälleen normaalitilanteessa ottamaan velkaa, samalla kun yhtä joustavasti jatkettiin pitkillä pitkillä vaatimusluetteloilla, jotka merkitsevät tuon velanoton moninkertaistumista. Näin se on. (Ed. Tennilä: Voi niitä verojakin nostaa!)

Tässä tulee väistämättä kyllä mieleen, että seuraavista vaaleista tulee varsin kalliit vaalit. Joutuu myöskin miettimään, kenelle maksajan osa tulee. Pelkään pahoin, että se tulee niille nuorille suomalaisille, jotka saavat paitsi velkaisen valtiontalouden myös aikamoisen ikääntymisen rasitteen vielä harteilleen. Mutta ehkä he eivät ole ensi vaalien uurnilla vielä ainakaan kaikki äänestämässä. Kalliiksi se voi tulla eläkeläisillekin sen vuoksi, että juuri hoivamenoihin tässä pyritään varautumaan, ja ne kyllä nousevat aika lailla ja aika nopeasti 7—8 vuoden kuluessa.

Täällä on runsaasti kiinnitetty huomiota myöskin sairausvakuutusratkaisuun. Mitenkään tilaamatta näköjään Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja on tänään asiaan reagoinut, eikä ole mitään syytä epäillä hänen antamiaan lukuja: elikkä että sairausvakuutusjärjestelmä on tuollaiset 700—800 miljoonaa euroa vajaa, ja tässä tulisi ainoastaan murto-osa siitä vajauksesta paikatuksi. En myöskään muistaisi, että sairausvakuutuksen kohdalla on tehty sellaisia ratkaisuja tai edes esitetty sellaisia vaatimuksia eduskunnassa, että kaiken on oltava ennallaan riippumatta järjestelmän kustannuksista.

Aivan hyvän järjestyksen vuoksi haluaisin antaa sen tiedon myös vasemmistoliitolle, että ei tämä sairausvakuutusmaksun korottaminen kehysriiheen mistään salkusta salaa ilmestynyt, vaan asia oli esillä silloin, kun talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa nimenomaisesti valtiovarainministeriö halusi keskusteluttaa eräitä keskeisiä kehysvalmisteluperiaatteita jo helmikuun alussa. Näin ollen noudatettiin vain talouspoliittisen ministerivaliokunnan täysin yksimielisiä linjauksia jatkossa.

Nyt kun olemme suhteellisen normaalissa taloustilanteessa — huolimatta siitä, että kasvu on tänä vuonna hivenen heilahtanut alaspäin, ensi vuonna palattaisiin jopa hyvälle talouskasvu-uralle — kyllä vakavaa huolestumista pitäisi olla siitä, että kun normaalitilanteessakaan ei kyetä kattamaan kaikkia velvollisuuksia, niitä vielä vaaditaan lisää. Silloin pitäisi kyetä kyllä vastaamaan siihenkin kysymykseen. Toivoisinkin siinä vaikka sitä eduskunnan ruuvausta, jonka ed. Puisto otti esille: Kertokaa nyt sitten, paljonko te vaaditte otettavaksi lisää velkaa ensi vuonna. Se on myöskin se rakenteellinen pohja, joka otetaan sen jälkeen hamaan tulevaisuuteen, ellei sattuisi tällaista satunnaista pörssikuplaonnea, jolla muutama vuosi selvittäisiin ilmankin velkaa.

Näissäkin olosuhteissa tämä budjetti on ei pelkästään sen mukainen kuin nyt euromaissa on päätetty, että sallitaan vapaasti niin sanotut automaattiset vakauttajat, vaan tässä on puhtaasti elvyttävä eräkin jälleen. Luulen, että Suomi onkin ainoa maa, joka ensi vuodeksikin on hakenut jotain elvyttävää erää. Nimittäin 3 prosentin talouskasvu on sellainen, ettei sen normaalisti katsota kyllä tarvitsevan, jos tuo arvio pitää paikkansa, mitään elvytystä. Pikemminkin jotkut talousteoreetikot puhuvat päinvastaisesta eli supistavan finanssipolitiikan tarpeesta 3 prosentin kasvun oloissa.

Mutta sanoma on vain se, että nyt luodaan sitä pysyvää pohjaa. Onko se velanoton pysyvää pohjaa ja kuinka rankkaa, se on varmasti eduskunnan käsissä kesällä.

Virpa Puisto /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri on oikeassa, että yhdessä joudumme tekemään vielä linjauksia. Nämä ratkaisut, joita nyt on tehty, eivät ole päätöksiä. Ne ovat esityksiä ja linjauksia. Ehkä se, että meillä on näennäisesti elvytystä, johtuu siitä, että me olemme sen verran edellä. Teimme niin reipasta talouden korjaustyötä, että me olemme jo seuraavassa vaiheessa. Me korjaamme niitä jälkiä, joita on syntynyt tervehdyttämisen myötä.

Olen iloinen siitä, että valtiosihteeri Raimo Sailas kertoi ryhmämme talousseminaarissa, että pitää olla varuillaan, mutta ei ole mitään syytä hötkyillä talouden kanssa. Ei näissä puheissa hötkyilystä ole ollut kysymyskään, vaan niistä pitkän linjan sopimuksista, joita on sovittu useamman vuoden aikana. Niistä pidetään kiinni.

Hämmästynyt olin Kelan lausunnosta. Kuvitteleeko (Puhemies koputtaa) pääjohtaja, että savamaksulla Kelan nettopiikki korvataan, varsinkin kun lääkekustannuksistakin osa menee isyyslomaan?

Puhemies:

Meillä siis vastauspuheenvuorot ovat minuutin mittaisia!

Olavi Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Todella budjetissa on miljardin euron aukko. Työttömyysmenojen kasvu on siinä mielestäni kaikkein huolestuttavin erä. Kyllä minua kiinnostaisi kuulla, miten tämä aukko aiotaan kattaa. Ministeri Niinistö esittää, että valtion omaisuutta myydään. Siellä olisi myytävää ehkä puunjalostusteollisuuden alalla, ja muuallakin on tällä hetkellä järkevää myytävää. Toisaalta hallituksen ministerit sanovat, että mitään ei saa myydä. Minä mielelläni kuulisin, ja olisi syytä kertoa, aiotaanko todella ottaa velkaa vai käytetäänkö järkevää myyntiä sillä tavalla, että me emme lisää velkaantuisi.

Sari Sarkomaa  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä ed. Kummola puheenvuorossaan hyvän viisauden totesi. Hän totesi, että tarvitaan malttia asioiden asettamisessa tärkeysjärjestykseen. Nyt on tärkeää pidättäytyä laajamittaisista menonlisäyksistä, ettei viime vuosien hyviä tekoja syödä ja viedä pohjaa pois.

Näyttää siltä, että esimerkiksi ed. Puisto yrittää tuhlaamalla korjata yhteiskunnan ongelmia. (Ed. Puisto: Vain sopimusten ylläpitoa!) Hän luetteli terveydenhuollon ja aikuiskoulutuksen ja kuntien rahoituksen, mihin tarvittaisiin lisää rahaa, mutta enpä kuullut, mistä nuo rahat otettaisiin. (Ed. Puisto: On syytä perehtyä lähimenneisyyteen!) Hän tyrmäsi savamaksun korotuksen. Kyllä minä tässä kysyn, velallako aiotte nämä rahoittaa vai millä.

Outi  Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, kuinka kehyskeskustelu täyttää tehtävänsä pitkän päälle. Minusta ei ole oikein hyvää tämä nokittelu, kun ministeri Niinistö sanoi, että on tulossa kalliit vaalit. En minä kyllä sillä tavoin kuunnellut ryhmäpuheenvuoroja. Minä näin, että ryhmissä vakavasti joudutaan miettimään, mikä on tämän hallituskauden saldo. Korjattavaa on. Totta kai me tunnemme vastuumme myöskin talouskehityksestä, mutta emme me nyt oikein myöskään voi hyväksyä sitä, että lähdetään jo etukäteen tässä vaiheessa pelkästään pelottelemaan ja tuomaan esille vain synkkiä näkymiä. Meidän on oltava tarkkana. Kaikki ovat todenneet sen, että täytyy seurata tilannetta erittäin tarkkaan ja arvioida budjettiriihessä, mihin mennään.

Mitä ministeri Niinistö totesi vasemmistoliiton osalta, kyllä meidän osaltamme on koko ajan tuotu ministeri Siimeksen ja muiden suulla esille se, että on tavatonta, että vain yksi veroluonteinen maksu nyt otetaan esille, kun pitäisi katsoa verot, tulot, menot, velat kaikki yhdessä. Tässä suhteessa kyllä meidän on pidettävä mielessä myöskin se, että työttömyys se vasta maksaa. Se maksaa pitkällä tähtäimellä. Se maksaa välittömästi. Jättityöttömyyden aiheuttamat yhteiskunnalliset kustannukset ovat kaikkein suurimmat. Tässä mielessä (Puhemies koputtaa) toivon, että ministeri Niinistö muistaa myöskin lisäbudjetissa työllisyysmäärärahat.

Puhemies:

(koputtaa)

Ed. Ojala, minuutti on kulunut!

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistutan minäkin mieliin, että kehyskeskusteluhan tämän piti olla. Kun on kysymys erikoisesti tulopuolesta, nyt on puhuttu siitä, että myydään omaisuutta, ja siitä, että otetaan velkaa, joita kumpaakin karsastan kovasti. Kysyn arvoisalta ministeriltä: Miksi ei saatu tähän keskusteluun, sanotaanko, vaihtoehtoisia verotusratkaisuja niin, että tulopuolella olisi voitu käydä todellinen perustavaa laatua oleva verokeskustelu, koska sillä olisi ollut merkitystä myöskin ensi vuoden näitten aikojen poliittiseen keskusteluun?

Bjarne   Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Viisautta politiikassa on erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Olennainen asia on se, mitä kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuorossa todettiin. Oli 642 495 henkilöä, jotka joutuivat turvautumaan työttömyysturvaetuuteen. Olennainen asia on myöskin, että luovutusvoittoja luonnollisilla henkilöillä, siis luovutusvoittoja luonnollisilla henkilöillä, oli 24 miljardia vuonna 2000. Tiedän, että valtiovarainministeri sanoo, että se oli vuonna 2000. Mutta vuonna 2000 me esitimme saman reseptin, minkä me esitämme tänäkin päivänä. Aivan niin kuin ed. Pulliainen totesi, olisi pitänyt keskustella myöskin tulopuolesta. Me olemme esittäneet, että pääomaliikkeitä ja tiettyjä pääomaliikkeitä verotettaisiin hieman ankarammin. Tällä saataisiin niin paljon rahaa, että pystyisimme (Puhemies koputtaa) toteuttamaan kaikki ne toiveet, mitä ryhmäpuheenvuoroissa esitettiin, ja lisäksi (Puhemies koputtaa) jonkin verran vähentämään velkaa.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jokainen puolue, myös sosialidemokraatit, on pitänyt tärkeänä velan määrän supistamista. Kyllä tästä näyttöjä riittää. Esimerkiksi vuoden 99 tasoon verraten ensi vuonna korkomenot laskevat miljardi euroa.

Kun ministeri Niinistöä kuuntelee, aistii kyllä jälleen vanhojen askelten kaiun. Tilanne esitetään synkempänä kuin se itse asiassa on. Tässä tulee myöskin mieleen se, että vanhalla tavalla myöskin valtiovarainministeriö pyrkii tulokertymän todella jättämään sivuun, jotta myöskin budjettivaltaa ja pelivaraa siirretään sinne, minne se ei kuulu.

Nyt on julkistettu myöskin Suomen Pankin tuore ennuste, jonka mukaan valtiontalous pysyy niukasti ylijäämäisenä, sillä verotulojen kasvu riittää kattamaan lisääntyvät menot ja poikkeuksellisten tuloerien sulamiset. 0,8 prosentin ylijäämää ennustaa Suomen Pankki 15.3. Kannattaisi ehkä pikkuisen Suomen Pankkia myöskin käyttää valtiovarainministeriössä. Mutta minä ymmärrän, että takanahan on tietysti ajatus alijäämällä pelata poliittista peliä, iskeä sosialidemokraatteja kenties, iskeä myöskin eläkkeensaajien sairausvakuutusmaksun kautta, tehdä politiikkaa. Tämä on puhdasta kokoomuksen ja valtiovarainministeri Niinistön poliittista taktikointia alijäämän kautta.

Valtiovarainministeri  Sauli Niinistö

Rouva puhemies! Nyt valitettavasti kävi jälleen kerran niin, että sotketaan kansantalouden tilinpidon mukainen alijäämä ja budjettialijäämä toisiinsa. Suomen Pankin ilmoittama luku tarkoittaa kansantalouden tilinpidon mukaista valtion ylijäämää, kyllä. Jos vaivaudutte kuuntelemaan, kerron sen eron, mitä se tarkoittaa budjettitalouden loppunumeroihin.

Budjettitaloudesta nimittäin poistetaan sellainen erä kuin valtion omat eläkemaksut, koska tulkitaan, että kansantalouden tilinpidossa nuo eläkemaksut ovat tavallaan säästettyä rahaa, mutta budjettitaloudessa ne ovat kuluva raha. Meidän täytyy sellainen summa osoittaa eläkerahastoon. Tämä on siinä suurin selittävä tekijä. Myöskin valtiovarainministeriön, jos vaivaudutte katsomaan, kansantalouden tilinpidon mukainen ylijäämäarvio on toinen kuin budjettitalouden mukainen, mutta budjetista on haettava se lähes 6 miljardia markkaa, noin miljardia euroa, joka tähän tarkoitukseen kuluu. Aina on johdonmukaisesti budjettiesityksessä, jonka eduskunta vahvistaa, siirto eläkerahastoon katsottu menoksi. Se on rahaa, joka kuluu. Mutta kansantalouden tilinpidossa asia tulee toisella tavalla käsitellä.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Anttila.

Esko Aho /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! SDP:n ryhmäpuheenjohtaja Kalliomäki arvosteli viime viikonvaihteessa kehysratkaisua näpertelyksi. Kun on kuunnellut tätä keskustelua, on pakko olla samaa mieltä siitä syystä, että suuret peruslinjat, jotka vaikuttavat Suomen talouteen, ovat jääneet taka-alalle.

Ensinnäkin viennin kautta ei enää ole saatavissa merkittävää talouskasvua ainakaan lyhyellä aikavälillä. Toiseksi emme voi jäädä odottamaan vain sitä, että Yhdysvaltain talous kääntyy nousuun ja vetää maailman siihen mukaan, vaan meidän on pakko panostaa kotimarkkinoihin ja etsiä kasvua kotimarkkinoiden kautta. Sillä alueella tilanne ei ole paranemaan vaan mieluummin pahenemaan päin. Työttömyys ei enää ole laskemassa. Päinvastoin, todennäköisesti lähikuukausina se saattaa jopa kohota. Yrittäjyys heikentyy koko ajan, ja samaan aikaan täällä käydään keskustelua yksittäisistä meno- tai tulopuolen kohdista.

Minusta olennaista kehyskeskustelussa olisi se, että puhuttaisiin yhteiskuntapolitiikasta, siitä, millaisella yhteiskuntapolitiikalla voidaan vaikuttaa siihen, että valtion tulot voisivat kasvaa ja menot voisivat pienentyä. (Puhemies koputtaa) Sellainen on mahdollista, jos sitä halutaan kokeilla.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehysvalmistelussa on parantamisen varaa. Uskon, että myöskin hallituksen puolella ollaan samaa mieltä. Siinä ed. E. Aho on oikeassa. Muuten, kun kuuntelin ryhmäpuheenvuoroja, tuli mieleeni, että kun kansalaisten puolelta tulee palautetta ainakin median kautta, että politiikka on yhtä pullamössöä, kaikki ovat samanlaisia, niin nyt näyttää siltä, että profiileja on kuitenkin. Kokoomuksen puolella työllisyyspolitiikassa heidän puheenvuorossaan kävi selville hyvin markkinavetoinen työllisyyspolitiikan tavoite. Tukityöllistäminen, koulutus, kuntoutus, nämä, jotka ovat meidän kannaltamme erityisen tärkeitä, eivät saa siellä kannatusta. Monta muutakin kohdetta ryhmäpuheenvuorossa tuli esiin.

Ainoa ryhmä, jolla minusta ei ole selkeätä linjausta tai vaihtoehtoa olemassa, on keskusta. Se on tämän vaalikauden aikana kolmeen otteeseen jo hylännyt mahdollisuuden tehdä selkeä vaihtoehto, varjobudjetti, hallituksen esitykselle. Veikkaan, että ensi syksy on taas samanlainen, että ei löydy potkua. Tarvitsette varmaan ministeri Soininvaaran apua, kun hän on tarjonnut sitä, että Vatt ja vastaavat firmat voisivat tehdä teille uuden varjobudjetin suurin piirtein valmiiksi.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Kaikkein pahinta näpertelyä on se, että puhuu, muttei kerro, mitä tarkoittaa. Teillä olisi, ed. E. Aho, ollut äskenkin mahdollisuus sanoa yksikin konkreettinen asia. Sanoitte, ettei vienti vedä. Se pitää paikkansa. Viejämaat eivät osta tällä hetkellä. Me emme voi Amerikan taloutta täältä elvyttää. Siihen meidän varamme loppuvat, täsmälleen.

Hallituksessa on käyty paljon keskustelua esimerkiksi mahdollisuudesta lisätä t&k-panostusta, mikä olisi varsin olennaista, mutta kun saamme havaita, että Suomen panostus t&k:hon on edelleenkin Euroopan unionissa korkeinta, jos mitataan sen osuutta budjetista, niin tuohon tarkoitukseen nyt ei panostettu kuin hitusen lisää.

En huomannut keskustan ryhmäpuheenvuorossa yhtään ainutta rakenteellista asiaa. Siellä on tuo sama asia, että alennetaan sivukuluja. Se ei kyllä rakenteeksi asti taida edes riittää. Sivukulujen määrä ei ole ollenkaan niin huikean suuri, siis rahassa maksettavien ja valtion päätettävien. Toinen asia on, jos haluatte puuttua kesälomiin ja kesälomakorvauksiin ja vapaapäiviin. (Puhemies koputtaa) Sitä kautta sivukulut yleensä pääsääntöisesti muodostuvat. Mutta se on työmarkkinakentän asia.

Esko Aho /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotta ei jäisi tämän keskustelun seuraajille aivan väärää käsitystä: Näitä esityksiä on tullut joka vuosi, joka ikinen vuosi, nykyisen hallituksen aikana. Niiden olennainen sisältö on ollut se, että voidaan alentaa ... Jos malttaisitte kuitenkin kuunnella, vastaamisen aika tulee myöhemmin. Ensinnäkin ne ovat tähdänneet siihen, että työantajamaksuja alentamalla, verotuksen rakennetta uudistamalla ja sosiaaliturvan rahoitusta muuttamalla on mahdollista alentaa työllistämisen kynnystä ja parantaa yrittäjyyden edellytyksiä Suomessa. Ne ovat niitä paljon puhuttuja rakenteellisia uudistuksia, joilla voidaan vaikuttaa. Kun ihmiset työllistyvät, saavat yrittämisen mahdollisuuksia, sitä kautta on mahdollista vähentää yhtä aikaa valtion menoja ja lisätä tuloja.

Jää vain kysymään, mitä tähän liittyvää tässä paperissa on. Vastaus on: ei yhtään mitään. Jos jotakin on, on mieluummin toiseen suuntaan, yrittäjyyden ja työnteon edellytyksiä heikentävään suuntaan, joka on aivan älytön linja tässä taloustilanteessa.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Työnantajamaksuja alennettiin kahtena vuonna peräkkäin, viimeksi viime vuonna. Tuloverotusta on alennettu viitenä vuotena peräkkäin, mikä on suomenennätys. Muistaakseni keskusta ei ole koskaan ollut mukana hallituksessa, joka alentaisi tuloverotusta. (Ed. Pekkarinen: Silloin kun oltiin hallituksessa viimeksi ilman kokoomusta, silloin alennettiin!) Tuloverotus on olennaisin osa niin sanottua verokiilaa, kaikkein suurin osa siinä. Sitä minä en tiedä, miten sosiaaliturvamaksuja olisitte valmiit lisäämään tai leikkaamaan, mutta työnantajan sosiaaliturvamaksuja on kyllä leikattu, (Ed. Stenius-Kaukonen: Ja nyt siirretään vakuutettujen maksettaviksi!) erityisesti pienyrityksiltä.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Oleellista on se, että työttömyyttä saataisiin painettua alas. (Ed. Jaakonsaari: No kuulkaa, se on totta!) Sitä kautta budjettiinkin tulisi pelivaraa. Keskusta on useaan kertaan esittänyt yrittäjyyden edellytysten parantamista, mutta te ette ota mitään kuuleviin korviinne. Vaikka me esitämme mitä, niin te sanotte, että me emme ole esittäneet. Yksi hyvä esimerkki on tämä sosiaaliturvamaksun alennus, joka tulee Lapin muutamalle kunnalle. Se on hyvin pieni, mutta muutama vuosi sitten katsottiin, että se on mahdotonta ja mistä rahat. Nyt täytyisi löytää uskallusta, että yrittäjyyden edellytyksiä parannetaan. Sitä kautta tulee lisää tuloja. Suomi on kansainvälisesti erittäin kilpailukykyinen, mutta vain suurille yrityksille. Meidän pitäisi saada kilpailukykyä myös pienille yrityksille ja työpaikkoja palvelu- ja hoitoaloille.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olemme keskustan esityksiä todellakin täällä kolmisen vuotta kuunnelleet, ja yhteistä niille on aina ollut se, että esitetään lisää valtiolle menoja. Äskenkin ed. Aula ryhmäpuheenvuorossaan toisaalta kauhisteli tätä alijäämää, joka on näköpiirissä, ja toisaalta hän ei millään tavoin irtisanoutunut niistä keskustan useiden miljardien markkojen lisämenoesityksistä, joita keskusta muun muassa tälle vuodelle valtion budjettiin erilaisissa lupauksissaan eri väestöryhmille on esittänyt.

Mitä tulee ed. Puiston puheenvuoroon, ed. Kalliomäki sanoi lauantain televisiohaastattelussa, että tässä yhteydessä pitäisi asettaa painopisteitä ja asioita tärkeysjärjestykseen. (Ed. Puisto: Juuri näin tehdään!) Ed. Puisto esitti lukuisia painopisteitä, joihin pitäisi lisätä rahaa, mutta, ed. Puisto, en kuullut ainuttakaan kohtaa, ei ainuttakaan kohtaa, josta te vastaavasti olisitte vähentäneet rahaa. Kun en näin kuullut, niin ymmärtääkseni ette myöskään sellaista esittänyt, jolloin kysymys kuuluu: Mitä te teette? Joko te otatte lisää velkaa meidän lastemme maksettavaksi, tai sitten te ehdotatte verojen kiristämistä. Täällä on yksi pieni verojen kiristys eli sotumaksun nosto. Sitä te ette hyväksy; emme hyväksy mekään, (Välihuutoja vasemmalta: Hyväksytte!) mutta tämä osoittaa, että ette te sitäkään tosiasiassa hyväksy.

Ensimmäinen varapuhemies:

Seuraava vastauspuheenvuoro ed. Puisto, ja todella toivon, että hiljennytään kuuntelemaan!

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaan ed. Zyskowiczille, että nämä säästöt on tehty Lipposen hallituksen ensimmäisessä osiossa, kun talous tervehdytettiin. Nyt on aika korjata kaltoin kohdeltujen osuus tässä maassa. Nämä ovat olleet yhteisiä sopimuksia. (Ed. Zyskowicz: Mistä säästätte lisämenot?) On mainittu yhteisesti sovittu sairausvakuutusmaksun alentaminen, ammatillinen aikuiskoulutus, hyvinvointipalvelujen turvaaminen, kuntatalouden vakaus. Oliko tässä jotain uutta? Me emme hyväksy sitä, että kuntien ja yksityisten yritysten asema on erilainen. (Ed. Zyskowicz: Mistä otatte pois?) Nämä olivat painopisteet, tässä ei ole mitään uutta. Näistä me pidämme myös kiinni.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö, työnantajien maksuja on alennettu. Työnantajat maksoivat viime vuonna 5,2 miljardia sairausvakuutusmaksurahastoon. Vakuutetut maksoivat 6,4 miljardia markkaa. Nyt te esitätte kaikkien työnantajille annettujen alennusten siirtämistä vakuutettujen maksettavaksi, mikä raskaimmin koettelee pienituloisimpia vakuutettuja. (Ed. Elo: Aivan!)

Täällä on vaadittu pienyrittämisen edellytysten parantamista. Se on tärkeä tavoite, se hyödyttää kaikkia. Siihen löytyvät keinot esimerkiksi suurtyönantajien sairausvakuutusmaksua nostamalla. Miksi te ette esittänyt sitä? Siihen löytyy keinot suurituloisten sairausvakuutusmaksua tarvittaessa nostamalla. (Ed. Zyskowicz: Hyvä, kun joku rehellisesti esittää rahoitusta!) Siihen löytyy myöskin muita keinoja, mutta te ette esitä pienyrittäjien ettekä pienituloisten ihmisten aseman parantamista, joka on kaikkein olennaisin kysymys tässä. Nyt te vain siirrätte rahaa taskusta toiseen ja lisäätte köyhyyttä. Väärä säästäminen tulee kansalle todella kalliiksi.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Te teitittelette hallitusta nyt. Kuten totesin, hallituksella on ollut tässä asiassa kaksikin käsittelyä, joissa on oltu täysin yksimielisiä. Mutta äsken me juuri kuulimme, että juuri työnantajien sosiaaliturvamaksut ovat niitä työttömyyden aiheuttajia, työllisyyden kehittymisen lukkoja. Tässä joudutaan varmasti nyt kyllä asettelemaan tasapainoa erilaisten näkemysten väliin, koska yhtä aikaa nämä kaksi täältä voimakkaasti tulevaa vaatimusta eivät voi toimia: (Ed. Stenius-Kaukonen: Pientyönantajien! — Ed. Elo: Ei pörssiyhtiöiden!) että sekä pitää korottaa että alentaa maksua samanaikaisesti.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämä keskustelu on kyllä mainiosti osoittanut sen, mikä on syy siihen, että hallituksen kehysriihestä ei ole tullut sen kummempia tuloksia kuin joitakin pieniä rahansiirtoja, veronkiristyksiä ja päätösten lykkäämistä syksyyn. Ministeri Niinistö täällä vain kunniakkaasti puolustaa menokuria, mutta sen lisäksihän hallituksella ei ole mitään yhteistä talouspoliittista linjaa. Yksi sanoo täällä yhtä ja toinen sanoo toista, mielipiteet menevät ihan ristiin. (Ed. Elo: Ja ed. Aula sanoo kolmatta!)

Ministeri Niinistö, te olette aivan oikein huolestuneita tulevista sukupolvista, mutta miksi te ette ole huolestuneita siitä, että tulevien sukupolvien taakaksi jää myös varsin laaja pitkäaikaistyöttömyys ja rakennetyöttömyys, joka kuluttaa yhteiskunnan voimavaroja, julkisia menoja, ja paljon kasvun elementtejä jää käyttämättä? Te esitätte omassa puheessanne hyvin epämääräisesti, että julkisen talouden pitkän ajan kestävyys edellyttää tiukan budjettitalouden lisäksi myös rakenteellisia uudistuksia niin julkiseen talouteen kuin työmarkkinoillekin. Te ette sano mitään sen enempää. Minun puheissani oli kyllä ainakin puolenkymmentä konkreettista ehdotusta, jotka olivat mielestäni hyvin paljon konkreettisempia kuin tämä hyvin epämääräinen lausahdus.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä tuli yllättäen. Ed Kalliomäelle olisin ensinnäkin korjannut, että kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa esitetty kritiikki aktiivisia työvoimapoliittisia toimenpiteitä kohtaan ei ollut sen sisältöinen kuin ed. Kalliomäki referoi. Me emme torjuneet aktiivisia toimenpiteitä, vaan me kritisoimme nykyisen kaltaisten aktiivitoimenpiteiden vaikuttavuutta. Toivoimme, että näitä aktiivitoimenpiteitä suunnattaisiin sillä tavoin, että niiden vaikuttavuus ihmisten työllistymisen, myös tulevan työllistymisen kannalta olisi positiivisempi.

Sitten ed. Puistolle vastaisin, että ed. Puisto, te luettelitte ne samat asiat, jotka teillä oli ryhmäpuheenvuorossanne lisämenoina ja lisäpanostuksina. Mutta juuri se kysymykseni, mistä te vastaavasti vähentäisitte menoja, (Ed. Puisto: Vaikka puolustuksesta!) juuri se kysymys, jäi uudelleen vastaamatta.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Otan kiitollisuudella vastaan ed. Zyskowiczin oikaisun, niin kuin hän kai sitä halusi markkinoida. Historia kuitenkin on osoittanut, että kokoomukselle nämä aktiivitoimet, erityisesti tukityöllistäminen, ovat olleet kivi kengässä. Te olette esittäneet muun tyyppisiä työllisyyteen vaikuttavia toimia aina ennen näitä. Samaan aikaan on kuitenkin tullut palautetta, että meidän pitäisi toimia työllisyyden hyväksi samoin kuin eräissä maissa, muun muassa Hollannissa ja Tanskassa. Katsokaa, miten siellä on toimittu. Siellä ovat nimenomaan aktiivitoimet erittäin korkealla tasolla.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua olen kuunnellut, tulee mieleen, että kyllä parlamentarismin hätäkellojen soittamisen aika alkaa olla. (Ed. Zyskowicz: Taas!) — Aivan oikein, ed. Zyskowicz, taas kerran. Kun kuuntelin ryhmäpuheenvuorot, vain teidän ryhmänne kunniakkaasti puolusti hallituksen kehyksiä. (Ed. Jaakonsaari: Ei saa puheenvuoroa!) Ministeri Niinistö, ed. Kummola ja te, ed. Zyskowicz, te puolustatte sitä politiikkaa, joka synnyttää niitä köyhiä, joista viikonvaihteen aikana on puhuttu, sitä politiikkaa, joka aiheuttaa eriarvoisuutta yhteiskunnassa monella tavalla. Mutta erityinen huomio kuitenkin kiinnittyy siihen, että kun on kumminkin kysymys yhdestä hallituksesta, samasta hallituksesta, jopa suurimman hallitusryhmän puheenvuoron käyttäjä ed. Puisto sanoutui kaikista keskeisistä asioista irti hallituksen linjassa.

Arvoisa puhemies! Mitä se oikein on, että kun hallitus tänne esittää ensiksi linjansa, sitä ei tunnu juuri kukaan kannattavan? Kaikki täällä sanoutuvat kokoomusta lukuun ottamatta siitä irti. Sen jälkeen tulee budjetista päättämisen paikka ja aika, kaikki nämä jälleen kerran kannattavat kuitenkin sitä esitystä. (Puhemies koputtaa) Tämä hämärtää kansan edellytyksiä saada selvyys siitä, mitä mieltä eri poliittiset ryhmät pohjimmiltaan ovat (Puhemies koputtaa) ja kuka lopulta kantaa vastuun.

Ensimmäinen varapuhemies:

Ed. Pekkarinen, minuutti on täyttynyt.

Outi Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä todeta, että ainakin ed. Pekkarisella ilmeisesti on hieman valikoiva kuulo, miten hän on kuunnellut eri ryhmien puheenvuoroja. Hän ei ilmeisesti ollenkaan kuullut, että kyllähän ed. Kummolallakin oli menonlisäyksiä ja menopaineita kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa. Ne olivat kyllä tiehankkeita. Ed. Pekkarinen ei niitä kuullut ollenkaan, mutta sitten kun tuli hallituksen puolelta ihmisten kannalta tärkeitä asioita, aivan välittömästi työllisyyteen ja hyvinvointiin liittyviä, niin ne hän kuuli. Eli kannattaisi kuunnella kaikki esille nostetut asiat.

Sitten olisin halunnut kyllä ed. Zyskowiczille sanoa hieman aktiivitoimenpiteistä: Luulen, että työttömät ihmiset, pitkäaikaistyöttömät, ovat varmaan jo aika masentuneita, kun he kuuntelevat näitä eduskunnassa käytyjä keskusteluja. Kyllä meidän täytyisi ehkä lähteä, ed. Zyskowicz, yhdessä opintomatkalle Hollantiin, tai minne nyt ed. Kalliomäki sanoi, tutustumaan näihin erilaisiin malleihin, koska kyllä on aika suuri ongelma se, että työllistetään lyhyitä jaksoja vain ja sen jälkeen (Puhemies koputtaa) ihmiset taas tipahtavat uudelleen työttömiksi. Ruotsissa ei päästetä ketään edes pitkäaikaistyöttömäksi saakka. Aktiivitoimenpiteet (Puhemies koputtaa) tulevat aina ensin.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen, miten hallituksen sisällä linjataan keskeisiä ratkaisuja joka viikko eri tavoin. Vasta viime viikolla opposition huoli terveydenhoidon tilasta ja tulevaisuudesta torjuttiin viittaamalla heti pääsiäisen jälkeen julkistettavaan Kansalliseen terveysprojektiin. Tähänhän kuuluu selkeä suunnitelma siitä, miten sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksia määrätietoisesti kasvatetaan yli miljardin euron verran lähes samalla tarkastelujaksolla, jota nyt käsittelemme. Tällä viikolla tämä suunnitelma onkin täysin unohdettu, ja herää kysymys, oliko viimeviikkoisen hallituksen vastauksen tarkoitus ainoastaan tyynnytellä hallituspuolueiden kansanedustajia ja saada heidät äänestämään luottamusta hallitukselle.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Menen takaisin niihin rakenteellisiin keskusteluihin, joita keskusta kaipaa. Tosin kehyshän ei ole talouspolitiikan johtamisen väline siinä mielessä kuin budjetti, jossa on myöskin tulopuoli auki, mutta puhutaan niistä rakenteista.

En ole koskaan missään nähnyt keskustalaista kannanottoa ensinnäkin eläkejärjestelmän uudistuksen varsin vaativaan valmistelutyöhön, jota nyt käydään ja jossa moni tärkeä kysymys on auki, ei yhtään keskustalaista kantaa. Toinen esitys, joka hallituksella oli, liittyi työttömyysturvajärjestelmään, jossa olisi haluttu porrastaa leikkaamatta keneltäkään etuisuuksia joko työhistorian mukaan tai sitten todellakin porrastaa muutoin rahallisesti ansiosidonnaista järjestelmää — ei yhtään keskustalaista kannanottoa. (Ed. Pekkarinen: Oli montakin!)

Kun teillä on hyvät välit ammattiyhdistysliikkeeseen ja varmasti työnantajiinkin, niin olisitte hoitaneet siinä pöydässä sitäkin asiaa, mutta ei kannan kantaa. Kyllä tällaisia rakenteellisia varsin vaativia uudistuksia on jatkuvasti. Puhutaan niistä, ainakin minä olen valmis milloin tahansa. Todellakin olen kiinnostunut kovasti siitä, mikä on keskustan kanta.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, emme me työttömyysturvan leikkaamiseen tavalla, joka joka tapauksessa aika pienituloisilta olisi käytännössä leikannut, olleet valmiita. Emme me sellaiseen olleet valmiita.

Mitä taas tulee pk-yrittäjyyteen ja ylipäänsä yritysten välillisiin kustannuksiin, ministeri Niinistö, esimerkiksi viime syksynä tässä salissa me olimme valmiita siihen, että suurimpien, pääomavaltaisimpien yritysten välillisiä maksuja olisi voitu jopa nostaa, jos samanaikaisesti kaikki se liikkumavara olisi käytetty nimenomaan matalapalkka-alojen, työvaltaisten alojen, välillisten kustannusten madaltamiseen. Jos pienten työvaltaisten yritysten välilliset kustannukset madaltuvat, se johtaa ihmisten työllistämiseen. Nokian tai jonkun suuren yrityksen kannalta on yksi hailee, ovatko välilliset maksut puoli prosenttia korkeampia vai matalampia. Näille yrityksille on tärkeätä se, että ne saavat osaavaa, hyvin koulutettua, korkealle koulutettua työvoimaa, mistä myös pitää pitää huolta. Tämäntapaisiin rakenteellisiin, (Puhemies koputtaa) jos tätä käsitettä käytetään, uudistuksiin me olemme olleet valmiita ja olemme edelleenkin valmiita.

Liisa  Jaakonsaari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä haluan tukea hallituksen talouspoliittista linjaa ja pidän myös tärkeänä sitä, että valtiovarainministeri on ilonpilaaja. Kuvitelkaa, jos hän ei olisi ollut. Jos kasvuvuosina ei olisi lyhennetty velkaa, meillä ei olisi sitä elvytysvaraa, mikä nyt on. Nyt on käännetty viisarit elvyttävään suuntaan ja meillä on mahdollisuus ja on panostettu hyvinvointipalveluihin, tutkimuksiin, tuotekehittelyyn. Siitä huolimatta yhteinen murhe on se, että alijäämä uhkaa kasvaa, työttömyys uhkaa kasvaa. Tämä on todellakin yhteinen murhe, johon tarvitaan yhteisiä ratkaisuja.

Mutta yhdyn ed. Antti Kalliomäen kritiikkiin siinä, että kokoomuksella on musta aukko suhteessa työvoimapolitiikkaan. Teidän puheenjohtajanne Itälä ehdotti, että siirretään kaikki työvoimapoliittiset rahat kuntien sosiaali- ja terveyspalveluihin, toisin sanoen siirretään rahat pitkäaikaistyöttömiltä, ikääntyneiltä, maahanmuuttajilta ja vajaakuntoisilta kuntien pohjattomaan kassaan. Tässä suhteessa, (Puhemies koputtaa) koska kokoomuksen linja on epäselvä, on parasta kannattaa ministeri Niinistön linjaa, ainakin mitä tulee budjettipolitiikkaan.

Kalervo Kummola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kalliomäelle toteaisin, että nimenomaan totesin ryhmäpuheenvuorossani, että meidän pitää suosia toimenpiteitä, joilla voidaan tukityöllistää yrityksiin työttömiä, ja suosia oppisopimuskoulutusta ja starttiyrittäjyyttä nimenomaan, koska se on todettu paljon tehokkaammaksi kuin julkisen sektorin työllistäminen. (Ed. Jaakonsaari: Näinhän tehdäänkin!)

Toinen juttu: Jos näistä nykyisistä rahoista esimerkiksi osa siirrettäisiin yritysten hyväksi, (Ed. Jaakonsaari: Miksi yritykset eivät ota pitkäaikaistyöttömiä?) niin ei tarvitsisi lukea tällaista kuin esimerkiksi työministeri Filatov totesi viime sunnuntain Aamulehdessä: "Keskustelussa syntyi aikoinaan myös semmoinen harha, että työvoimapolitiikan keinoilla luotaisiin työtä. Eihän se niin ole." En minä tätäkään oikein ymmärrä.

Sitten toteaisin ed. Stenius-Kaukoselle, että kun te hyökkäätte täällä valtiovarainministeriä kohtaan ja tivaatte kaikenlaista, siellä on ministeri Niinistö yksin puolustamassa. Kehykset on kuitenkin allekirjoittanut ministeri Siimes. Missä hän on vastaamassa näihin kysymyksiin? Oli aika vaikea todeta, että edustatte hallituspuoluetta.

Marjatta Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Satun vain tuntemaan tämän asian aika hyvin, ed. Kummola, ja toistin vain sitä, mitä lukuisat edustajat täällä jo ovat aikaisemmin puhuneet. Me olemme saaneet erittäin hyvän informaation Sairausvakuutusrahaston tilasta sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, ja sen vuoksi on helppo esittää ministeri Niinistölle selkeitä kysymyksiä, kun tuntee, mistä puhuu, kun tietää sen, että suurtyönantajien maksuja on myös alennettu aivan turhaan. Juuri sieltä löytyy maksuvaraa, myös suurituloisilta löytyy maksuvaraa. Se on oikea taho kohdistaa lisämaksut, mutta pienituloisille ja pienyrittäjille pitää luoda edellytyksiä elää ja tehdä työtä.

Mitä tulee yksityisten yritysten mahdollisiin tukityöpaikkoihin, niin on ihan hyvä, että ne työllistäisivät, kunhan maksavat palkkaa ja on kysymys työsuhteesta. Tämä on olennaista, ja siitä periaatteesta lähtien kannatan sitä eikä niin, että kaikki tehdään ilman työsuhdetta nykyisin. (Puhemies koputtaa) Tämä johtaa erittäin pahoihin toimentuloturvan aukkoihin hakijoiden kohdalla.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos otetaan rakenteellisista toimista esimerkiksi täällä usein viitattu Hollannin tapa, niin ed. Kalliomäki sanoi, että siellä on paljon aktiivitoimenpiteitä. No, on varmasti niitäkin, mutta ei se ehkä ole olennaisin asia, vaan siellä on pystytty myös luomaan kysyntää vähemmän koulutetuille työttöminä oleville, vähemmän tuottavalle työvoimalle. Sehän on olennaista. Eihän auta meillä Suomessa, vaikka me kuinka kierrätämme työttömiä koulutuksen ja tukityön ja kuntoutuksen kierteessä, jos ei ole kysyntää työvaltaisilla aloilla.

Siihen keskusta haluaa vaikuttaa, että kohdennetaan työnantajamaksujen ja verojen alentaminen juuri pienipalkkaiseen työvoimaan, jolloin tulee kysyntää ja työpaikkoja. Hallitus on toiminut hyvin tehottomasti, sirotellut alennukset koko tuloasteikolle, jolloin vaikutus juuri pienipalkkaisen työvoiman kysynnän lisäämisessä on ollut erittäin heiveröinen. Ei sillä voida perustella sitä, etteivätkö nämä keskustan esittämät toimet olisi tehokkaita. Myös tarvitaan paljon joustavampia malleja palkan ja sosiaaliturvan yhteensovituksiin niin, että ihmiset eivät putoa välistä ja työnteko aina kannattaa.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. E. Aho oli oikeassa viitatessaan ed. Kalliomäen kritiikkiin: Tältä keskustelulta puuttuu yhteiskuntapoliittinen linjakkuus. Mutta meidän demarien esityksissä on nämä isot linjat: työllisyys, terveydenhuolto ja aikuiskoulutus. Niillä nimenomaan perätään, aivan niin kuin Sailas on todennut, pidemmän aikavälin kasvuedellytyksiä. Minua hirvittää se, että tästä annetaan semmoinen kuva myös Suomen kansalaisille kuin Suomen yhteiskunta olisi jonkin taloudellisen kuilun partaalla.

Meillä on mahdollisuus muutaman sadan miljoonan euron lisäykseen budjettiin. Lainaan talousuutisia: "Kun julkista velkaa verrataan bruttokansantuotteeseen, Suomen tilanne on kolmanneksi paras euroalueella." Vain Luxemburgissa ja Irlannissa on parempi tilanne. Kaikilla muilla euromailla on velkaa yli 50 prosenttia bkt:stä. Kyllä meidän kannattaa katsoa, (Puhemies koputtaa) että me pidemmän aikavälin kipukohteisiin, arvoisa ministeri Niinistö, nyt voimme resursoida, niin kuin ryhmämme puheenvuorossa ed. Virpa Puisto esitti.

Iivo Polvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta kehyskeskustelua käytäessä pitäisi olla menojen ohella mukana myös kaikki tuloperusteet. Sen vuoksi myös ryhmäpuheenvuorossa arvosteltiin savamaksun ottamista erikseen yhtenä veronluonteisena maksuna käsittelyyn tässä yhteydessä. Ehkä tuo tapa on sinänsä ollut oikea, koska tässä keskustelussa väistämättä syntyy se kuva, että se tulee torjutuksi, koska sitä vastaan näyttää olevan myös kokoomus, joka tosin muualla puhuu säästöjen puolesta ja samanaikaisesti esittää kuitenkin lisämenoja muun muassa moottoriteihin, mikä ryhmäpuheenvuorossa tuli esille.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarinen ihmetteli, minkälaista parlamentarismia me harjoitamme Suomenmaassa. Täytyy sanoa, että olen hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä ja olisin ollut aivan samaa mieltä, ellei ed. Jaakonsaari hyvin naisekkaasti olisi puolustanut ministeri Niinistön linjaa ja todennut, (Ed. Jaakonsaari: Hallituksen linjaa!) että meillä on kuitenkin yhteisessä hallituksessa tietyt näkemykset. (Ed. Pekkarinen: Liisa on aina ollut eri linjoilla!)

Muuten olen sitä mieltä, että työttömyyskortistossa meillä on suuri joukko ihmisiä, jotka pitäisi sieltä puhdistaa pois. Iäkkäät, huonosti koulutetut henkilöt eivät kuuluisi kortistoon vaan he kuuluisivat eläkkeelle. Näin vapautuisi työvoimaviranomaisilta ja sosiaalipuolen viranomaisilta kapasiteettia tehdä työtä niitten ihmisten kanssa, jotka todella voivat työllistyä, ja niitten ihmisten kanssa, jotka tarvitsevat heiltä apua jokapäiväisiin toimiinsa.

Vieroksun sitä, että yksityisyrittäjäksi yritetään täällä väkisin työntää ihmisiä. Olen yksityisyrittäjän lapsi ja tiedän hyvin, että yksityisyrittäjäksi ei noin vain voi ketä tahansa kouluttaa. Se vaatii ihmiseltä aika paljon muutakin kuin sen, että on kahdeksasta neljään -ihminen (Puhemies koputtaa) ja laitostunut, niin kuin suomalaisessa yhteiskunnassa valtaosa on.

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Ed. Kokkonen, minuutti on täyttynyt. Todella vetoan edustajiin, että pysyttäisiin minuutin rajassa. Totean samalla, että jäljellä on vielä 36 pyydettyä vastauspuheenvuoroa, joten keskustelu jatkuu.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Seitsemän vuotta ovat olleet voimassa tämän hallituspohjan tekemät leikkaukset, muun muassa minimiäitiyspäiväraha lapsilisiin ja kotihoidon tukeen. (Ed. Zyskowicz: No niin, taas lisää menoja!) Mutta nyt aivan viime kuukausien aikana hallituksen taholta on monissa eri yhteyksissä annettu pyhäpuheissa toiveita siitä, että parannuksia oltaisiin tekemässä. Muun muassa lapsipoliittinen selonteko lykättiin helmikuussa huhtikuulle kehysriihen jälkeen. Kehysriihi on nyt ohi, mutta siellä ei ole mitään parannuksia lapsiperheiden asemaan. Voi kysyä, miksi tämä lykkäys tehtiin, vai onko niin, että kun huhtikuussa palataan lapsipoliittiseen selontekoon, sitten revitäänkin kehys auki? Onko niin, ministeri Niinistö?

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Lapsipoliittinen selonteko tulee aikanaan.

Kun viittasitte seitsemän vuoden takaisiin menokehyksiin, haluaisin tässä oikaista erään ajatusharhan. Yleisestihän ajatellaan sillä tavalla, että silloin 95 kaikki menot olivat minimissään, koska ne oli leikattu vastaamaan lamaa. Mutta sehän ei ole totta, vaan vuoden 95 menotaso oli sellainen, että sitä sponsoroitiin hakemalla 50 miljardia markkaa velkaa ulkomailta. Kaikkien näitten kasvun vuosien aikana on saatu nämä käyrät vihdoinkin yhteen, kiritty se 50 miljardin markan vuositappio vuositasolla kiinni. Mutta emme me ole sen yläpuolelle päässeet juurikaan, ja se selittää sen, että meidän on vaikea parantaa juoksua 95:n menotasoista, kun ne tilit pitäisi saada tasan ja se ei salli tuota.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipponen Barcelonassa toimittajalle vastasi, että hallitus pitää kiinni sairausvakuutusmaksun korotuksesta ja yleisestä korotuksesta. Kysyn ministeri Niinistöltä: Pidättekö tekin kiinni sairausvakuutusmaksun korotuksesta? Ja toisaalta, mikä on teidän linjanne eläkkeensaajien ylimääräisen sairausvakuutusmaksun käsittelyssä tästä eteenpäin? Tämä kiinnostaa laajaa joukkoa suomalaisia. Se koskee sekä eläkeläisiä että matalapalkkaisia ja työttömiä ja jopa vielä raskaammin heitä kuin hyvätuloisia, joille olette viiden vuoden ajan antanut aika reiluja veronkevennyksiä. Tämä on peruskysymys, johon nyt pitäisi saada kansalle vastaus. Pidättekö te kiinni, niin kuin pääministeri Lipponen ja sosialidemokraattien johto aikoo pitää, tästä linjasta, (Ed. Gustafsson: Eduskuntaryhmähän sen päättää, ed. Kankaanniemi!) mitkä kehykset on ministeri Siimeksen allekirjoituksella eduskunnalle toimitettu?

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Vastauspuheenvuorona ministeri Niinistölle: Ministeri Niinistö on ollut täällä johdonmukainen linjalle, mutta eräs epäjohdonmukaisuus kuitenkin mielestäni hänen linjassaan on. Se on se, kun hän puhuu siitä, että meillä on suuri vaara, vaara uhkaa, että ensi vuonna meillä on alijäämäinen budjetti tulossa, ehkä puoli miljardia euroa eli 3 miljardia vanhaa markkaa ja samanaikaisesti hän toteaa täällä suurin piirtein niin, että näkymät siitä, että verohelpotuksia annettaisiin, ovat heikentyneet. Ministeri Niinistö, minusta nämä kaksi asiaa eivät sovi yhteen: se, että te uhkailette eduskuntaa tietyllä tavalla alijäämällä, se jotenkin ymmärretään, mutta samanaikaisesti ehkä, ministeri Niinistö, te ajattelette, että suurituloisia voitaisiin kuitenkin, kokoomuslaisia kannattajia, nyt tässä houkutella verohelpotuksilla.

Puhemies! Kun te sen lisäksi olette puhunut siitä, että valtion omaisuutta pitäisi nyt myydä, tarkoitatteko sitä, että ostettaisiin sitten verohelpotuksia valtion omaisuuden myynnillä? Olisitteko valmis esimerkiksi myymään Soneraa tällä hetkellä vähän yli 5 euron hinnalla vai mitä olette ajatellut?

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin valtion omaisuuden myyntiin: Siitäkin puheenvuorosta on moitteita tullut. Se kuitenkin noudattelee tarkkaan eduskunnan antamia valtuuksia, mihin täälläkin on suostuttu. (Ed. Elo: Kyllä, mutta hetki!) — Hetki määräytyy, totta kai, myöskin vallitsevan kurssitilanteen mukaan. Paikka paikoin yhtiöitten pörssikurssit ovat varsin korkeita, paikka paikoin taas joittenkin yhtiöitten kohdalla hyvin alhaisia, niin kuin mainitsitte. — Se, mitä näillä voitaisiin saavuttaa, on tietysti jonkin verran, ei kovin paljon, korkomenojen alentumista, kun tietysti myyntitulot käytettäisiin velan maksuun. Minusta tällä hetkellä olisi olennaisinta päästä alijäämästä.

En minä täällä pelottele enkä maalaa kauhukuvia, mutta minua itseäni kyllä aika lailla — ja tiedän, että hallitusta myöskin — askarruttaa se, siirrymmekö jälleen pysyvän rakenteellisen alijäämän tilanteeseen. Silloin jos joudumme siihen vastaamaan "kyllä", voimme saman tien sanoa, että jonkun on joskus tehtävä sille jotain, ja mitä pidemmälle tekeminen viivästetään, sen raskaammalta se sitten ihmisistä tuntuu. Sen vuoksi pitää olla tässä vaan vastuuta. (Ed. Elo: Verohelpotukset!) — Olen verohelpotusten kohdalla sanonut, että niitten mahdollisuus on hyvin rajallinen alijäämäolosuhteissa. (Puhemies koputtaa)

Haluaisin vielä palata savamaksuun, jos poikkeuksellisesti voitaisiin sallia, kun se varmasti nauttii yleistä kiinnostusta.

Ensimmäinen varapuhemies:

Ministeri jatkaa.

Puhuja:

Minä luulen, että täällä on oltu vähän sitä mieltä, että minä pidän siitä kiinni. Ja eduskunta on aika usein oikeassakin: kyllä näin on. Kuten pääministeri jo ilmoitti, on sitten eri asia, mitä eduskunta tekee ratkaistessaan koko budjettikysymyksen.

Kysyitte myöskin sitä, mitä "ylimääräisen" nimikkeellä kulkevan sairausvakuutusmaksun kohdalla tapahtuu. Sitähän ei tietysti enää sitten peritä, kun eläkeläisten sairausvakuutus tulee samalle tasolle kuin palkansaajien. (Naurua) — Ei tämä mikään naurun asia ole. — Sen sijaan minusta kannattaisi kyllä pohtia välillä sitä, että toisenlaiset ratkaisut tässä tarkoittaisivat sitä, että me tekisimme ratkaisun, joka suosii eläkeläisiä. (Ed. Stenius-Kaukonen: Kansaneläkkeen tasokorotus!) Haluaisin vielä kerran muistuttaa, oliko todellakin tarkoitus, että suhteellisen hyvää eläkettä saavat henkilöt olisivat se väestöryhmä, joka erityisesti asetetaan etusijalle ratkaisuissa. Nimittäin ei vaadi kaksista tilastointia, että voidaan havaita, että juuri sellainen eläkeläisten ryhmä, joka on kuitenkin huomattavasti keskiarvoeläkkeen yläpuolella, on saanut kaikkein edullisimman kohtelun nimenomaan eduskunnan toivomusten kautta.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Valtion verotuloja voidaan, herra valtiovarainministeri, myös lisätä, esimerkkinä osinkotulot. Pörssiyhtiöt jakoivat viime vuonna osakkailleen osinkotuloja 31 miljardia markkaa, täysin verottomia tuloja. Lyödään porukalla käsi ökyrikkaitten taskuun. Sieltä löytyvät ne rahat, joita valtio tarvitsee, jotta menojen lisäyksiä, jotka ovat välttämättömiä, voidaan myös oikealla tavalla rahoittaa.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on antanut yksimielisen määrärahakehyksen eduskuntaan. Nyt täällä tätä esitystä puolustavat kokoomus ja ed. Jaakonsaari. (Naurua) Suurin osa hallituspuolueista on tullut opposition linjoille. Miten tällainen hallitus voi varsinaisen budjetin edes tehdä? Kysynkin tätä ministeri Niinistöltä.

Toinen asia. Tässä määrärahakehyksessä ei sanaakaan puhuta maataloudesta ja maaseudusta. Itälaajentuminen on tulossa. Täällä ei mainita mitään, mutta sellaista on kuulunut, että valtiovarainministeri olisi maatalouden kansallista tukeakin leikkaamassa. Pitääkö paikkansa?

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Saanpa aina vastauspuheenvuoron, kun tulee hankala kysymys. (Naurua)

Itälaajentuminen ei ole kehyksissä, koska me emme tunne välitöntä kahdenkeskistä budjettivastuuta nyt laajentumismaista. Sehän on Euroopan unionin kysymys.

Mitä sitten tulee siihen, minkä totesin myöskin puheenvuorossani, että menotasoon ainakin minun mielestäni pitäisi vielä puuttua budjettivalmistelun yhteydessä, silloin joudutaan miettimään tietysti kaikkien pääluokkien kohdalla, voitaisiinko todellakin harrastaa sitä "arvovalinta"-ajattelua, joka yhteen aikaan oli muotisana. Nyt se sana näyttää olevan "painopiste". Mutta jos "painopiste" siirtyy jonnekin, se siirtyy jostain pois. Tällaista ajattelua joudutaan harrastamaan. (Ed. Tennilä: Entä osinkotulot?) — Osinkotulojen kohdalla on tilanne se, niin kuin ed. Tennilä varmaan tietää, että hallitus on asettanut työryhmät, jotka selvittävät sitten näitä kaikkia kokonaisuuksia, pääomatuloja. (Ed. Tennilä: Mitä te aiotte esittää?) — Antaa nyt työryhmän ensin esittää. Minä epäilen, että tämä on seuraavien hallitusneuvottelujen ongelma.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kysyisin ministeri Niinistöltä siitä, että kun sairausvakuutusmaksun korotus nyt tässä raamissa on, sehän tarkoittaa sitä, että niiden ihmisten, jotka ovat työmarkkinatuella tai peruspäivärahalla, tuloa leikataan 15 euroa kuukaudessa. Meillä oli vuosi sitten suurin piirtein Köyhyyspaketti, ja sen yhteydessä tuli peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korotus, joka on vähän yli 8 markkaa päivässä. Eli jos nyt lasketaan yhteen, tämä jää plussan puolelle noin 4 markkaa vanhaa Suomen rahaa. Miten tämä on mahdollista? Köyhyys on lisääntynyt koko ajan, pitkäaikaistoimeentulotukiasiakkuus, ja on köyhyystutkimuksia nyt ihan tehty, että toimeentulotuen taso ei esimerkiksi riitä, ja hallituksella on pokkaa esittää tämän tyyppistä.

Leena  Rauhala  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on osoittanut, että vaikka määrärahakehys on hallituksen kaikkien puolueitten esitys, eri painopisteitä kuitenkin, mihin määrärahat kohdennetaan, on varmasti olemassa.

Valtiovarainministeri Niinistö, toitte esille, että huolta tulee kantaa tulevaisuuden nuorista ja ikääntyvien ihmisten määrästä ja eläköitymisestä. Näin varmasti on hyvä, mutta kysymykseni on, kun täällä ei ole oikeastaan puhuttu nuorista perheistä, äideistä ja isistä: Kuinka he uskaltaisivat synnyttää lapsia? Mikä on nyt tämän määrärahakehyksen sisällön viesti perhepoliittisesti ajatellen ja nimenomaan myös niille, jotka tänään ovat asunnottomia ja todella suuressa kurjuudessa? Mitkä täsmätoimenpiteet tai viestit ovat heille?

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä edelleen tuen ministeri Niinistön linjaa talouden tasapainon säilyttämisessä (Ed. Jaakonsaari: Toinen, hyvä!) ja annan varauksettoman tunnustuksen, koska näen sen, että ne lähivuodet, jotka meillä ovat edessä, haastavat suomalaista yhteiskuntapolitiikkaa monelta osin.

Sen sijaan minä kysyisin sitä, kuten tässä on hyvin monissa puheenvuoroissa nostettu esiin: Millä tavalla yrittäjyyden edellytyksiä parannetaan? Nimittäin työttömyyden ongelman ratkaiseminen ei varmastikaan tapahdu perinteisillä aktivointitoimenpiteillä. Niitäkin tarvitaan, mutta on erittäin merkillepantavaa se, että esimerkiksi uusien yritysten perustamiseen liittyvä starttiraha, joka on todettu vuosien saatossa ylivoimaisesti parhaaksi välineeksi, on edelleen (Puhemies koputtaa) niukkuustekijä. Millä tavalla löytyy niitä konkreettisia nykyistä parempia toimenpiteitä yrittäjyyden edistämiseen?

Ulla Juurola /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö on kunniakkaasti koettanut puolustaa ylimääräisen savamaksun korotusta. Haluaisin kuitenkin vielä puuttua siihen siinä mielessä, että pidän älyllisenä epärehellisyytenä pitää tätä sairausvakuutusmaksua muuna kuin verona. Sairausvakuutusmaksun periminenhän käyttäytyy täysin kuten kunnallisvero, eli maksua ruvetaan perimään kaikkein pienimmistäkin kunnallisverotettavista tuloista ja prosentti on kaikissa maksuluokissa sama. Se on siis erittäin epäoikeudenmukainen vero. Jos tähän vielä sitten syksyllä liitetään mahdolliset veropoliittiset ratkaisut, jolloin kaikissa ratkaisuissa hyötyvät suurituloiset eniten, silloin tämä on aivan epätoivoinen yhtälö. Tässä voi kysyä tietysti, jos puhutaan pysyvästä rakenteellisesta alijäämästä, onko tehty virhe ja yliarvioitu mahdollisuudet ylipäänsä verotusta alentaa niinkin paljon kuin on alennettu, jos nyt on kysymys siitä, että tulot eivät millään riitä sille menotasolle, joka jo (Puhemies koputtaa) on ollut viime vuonna suurin piirtein tiedossa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varsinaisessa puheenvuorossa tulen hetken kuluttua ilmoittautumaan kolmanneksi Oulun vaalipiiristä tukemaan valtiovarainministeriä, mutta perustelut ovat pikkuisen toisenlaiset kuin mitä on tullut esille. Mutta en pidä sitä puheenvuoroa etukäteen.

Sen sijaan vastauspuheenvuoro ed. Aulan äskeiseen puheenvuoroon. Jos ymmärsin oikein, hän tarkoitti sitä, että ei saisi olla sellaista tilannetta, että meillä on, sanotaan nyt, pitkäaikaistyötön, joka on jatkuvasti koulutuksessa, kuntoutuksessa jnp. Olen hänen kanssaan pikkuisen eri mieltä. Esimerkiksi jos ajatellaan it-alan kokoonpanolinjan toimintaan kelpoisena ja kuntoisena pidettävää joukkoa, sitä joukkoa pitää kouluttaa jatkuvasti, niin että kun se mahdollisuus tulee, henkilö on valmiina ja käytettävissä sillä hetkellä. Toisin sanoen olen sitä mieltä, että teidän väittämänne täytyy olla valikoiva. Tämä sopii erinomaisen hyvin myös Oulun vaalipiirin tilanteeseen, joka piiri siis (Puhemies koputtaa) on Niinistön takana.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu, että ed. Pulliaisen esimerkki on samalla tavalla valikoiva. Tätä asiaa täytyy ajatella vähän avarammin. En ole koskaan kiistänyt koulutuksen enkä aikuiskoulutuksen merkitystä työllisyyden parantamiselle ja työttömien uutena tienä työhön. Tarkoitin sitä, että se ei auta, vaikka kuinka satsaamme aikuiskoulutukseen ja kuntoutukseen ja aktiivitoimiin, jos työmarkkinoilla ei ole kysyntää niiden ihmisten työpanoksesta vero- ja työnantajamaksurakenteilla, mitkä meillä nykyisin Suomessa on.

Siinähän se ongelma on, että monella pienyrittäjällä monilla palvelualoilla, kuten kaupan alalla, voisi olla mahdollisuus oman yrityksensä puitteissa maksaa palkka, mutta sen päälle tulee vielä 60 prosenttia työnantajamaksuja. Juuri Hollannissa, Ranskassa, Belgiassa on erittäin tehokkaasti alennettu pitkäaikaistyöttömyyttä, vähän koulutettujen ihmisten työttömyyttä, niin, että maksualennukset on kohdennettu nimenomaan pienipalkkaisten ihmisten työnantajamaksuihin, annettu todella roimia alennuksia (Puhemies koputtaa) ...

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Nyt on minuutti täyttynyt!

Puhuja:

... jolloin se ihminen on myös työn kautta päässyt tavallaan kouluttautumaan ammattiin. Ei voi pelkästään teoreettisesti kouluttautua kaiken aikaa.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on nyt kuitenkin perimmäisten kysymysten äärellä liikkumista työllistämispolitiikassa. Olen edelleen sitä mieltä, että se on yksi todellisuus, minkä ed. Aula juuri kuvasi. Toinen todellisuus on eräällä tavalla perinteinen teollisuustyö, jota nimenomaan on tullut it-alalle sillä tavalla, että siellä kokoonpanolinjalla on 100—200—500 henkilöä jnp. Tämä joukko pitää pitää siinä valmiudessa, potentiaalinen työntekijäjoukko, että kun firma on tulossa, sieltä löytyy välittömästi 100—200—500 henkilöä sinne työhön. Tätä minä tarkoitin.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. E. Aho piipahti salissa ja vaati yhteiskunnallista keskustelua tässä yhteydessä. Itse hän kävi sitä 2 minuutin repliikkipuheenvuoron verran, ja hänen nimeään ei ole puheenvuoropyyntöjen pitkällä listalla. Täältä puuttuvat myöskin salissa ainakin alussa olleet keskustapuolueen puheenjohtajaehdokkaat, joille myöskin olisi aika hyvä foorumi käydä yhteiskunnallista keskustelua tässä yhteydessä.

Sen vuoksi ihmettelen ja ehkä tulen siihen lopputulemaan, että kokonaisuudessaan vaihtoehtojen ja kokonaisvaltaisen yhteiskunnallisen näkemyksen etsiminen, löytäminen ja ulossanominen edes 10 tai 15 minuutin puheenvuorossa ei ole helppoa varmaan myöskään keskustapuolueelle ja sen terävämmälle johdolle. Nostan hattua ed. Pekkariselle ja erityisesti ed. Aulalle. Siitä huolimatta, että hän on jäämässä aktiivipolitiikasta sivuun, hän täällä kaikkein (Puhemies koputtaa) voimakkaimmin keskustan poliittista ja talouspoliittista linjaa on edustamassa. Puheenvuoropyyntö näyttää olevan myös ed. Ala-Nissilällä. Heillä näyttää olevan valmiutta yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Uotilalle on paikallaan todeta, että meillä keskustan eduskuntaryhmässä on siinä määrin yhteinen käsitys ja näkemys keskeisistä talouspolitiikan linjauksista, yhteiskunnallisista ongelmista ja siitä, mitä pitäisi ongelmien korjaamiseksi tehdä, että jos yksi poistuukin salista hetkeksi, hän voi luottaa siihen, että me muut puolustamme sitä samaa yhteistä näkemystä. (Naurua) Aivan eri tavalla näyttää olevan tilanne siellä vasemmalla.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On se merkillistä, että hallituksen edustajat yksi toisensa jälkeen nyt julistautuvat ministeri Niinistön linjaa kannattaviksi. En ymmärrä, miksi teidän pitää se sanoa. Tehän olette osoittaneet sen aina budjettiäänestyksissä. Ed. Karjula tukee kyllä ministeri Niinistöä, mutta budjettiäänestyksissä hän äänestää vastaan. Te olette hiljaa mutta äänestätte ministeri Niinistön ja koko hallituksen budjettilinjan puolesta.

Kyllä tämä keskustelu on osoittanut varsin selkeästi, että tässä on vain kaksi linjaa: On hallituksen linja, jota hallituksen edustajat ja kansanedustajat tukevat budjettiäänestyksissä, ja sitten on kristillisdemokraattien linja, joka joka ikinen vuosi on äänestyttänyt eduskuntaa vaihtoehdolla ...

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Ed. Kallis, minuutti on ohi!

Puhuja:

... jonka vaikutus valtiontalouteen (Puhemies koputtaa) olisi yhtä suuri tai yhtä pieni kuin hallituksen linjan. Meillä on ollut selkeä vaihtoehto ...

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Ed. Kallis, toivon, että lopetatte, ettei tarvitse mikrofonia sulkea.

Puhuja:

... ja siitä me olemme äänestäneet.

Pirkko  Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Yhteinen huolemme näyttää olevan se, millä tavalla työllisyys tästä eteenpäin kehittyy, ja se, miten saamme sellaisen ohjelman pitkäaikaistyöttömiä varten, että heidät voitaisiin työllistää. Siitä näyttääkin olevan erilaisia näkemyksiä.

Mutta koska myöskin ministeri Niinistö on kovin huolestunut pitkäaikaistyöttömistä, kysyisinkin: Kun nyt Suomen Pankin pankkivaltuutetut päättivät viime perjantaina helpottaa tuskaamme noin 100 miljoonan euron edestä ja tämä summa Suomen Pankin ylijäämästä tuloutetaan valtion pohjattomaan kassaan ilman nimilappua, koetteko, että tämä on tällainen kertaluontoinen erä, jota voitaisiin mahdollisesti käyttää esimerkiksi työllisyyden parantamiseen, sitä kautta syrjäytymisen ehkäisemiseen ja köyhyyden estämiseen? Kun ihmiset saavat työtä, aivan selvästi myöskin kokonaistaloudellisesti tämä vaikuttaa yhteiskunnassamme.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Suomen Pankin ratkaisu oli pieni pettymys. Sieltähän ei tuloutettu edes puolta, vaan suoritettiin tilinpidollisia siirtoja, ennen kuin puolitettiin vähän pienempi summa, joten raamiajatteluun tulee tältä osin jo aukkoa sellaiset 20 miljoonaa euroa. Mutta kaiken sen, mitä sieltä saadaan, voi tietenkin, kun korvamerkitsemättä on, tulkita jokainen käytettäväksi kaikkiin niihin tarkoituksiin, joita budjettikirjassa on, muun muassa työllisyystarkoituksiin. Mutta pyytäisin kyllä hartaimmin, ettei eduskunta lähtisi suhtautumaan tähän rahaan sillä tavalla, että se on jotakin korvamerkittyä eduskunnan pienoisbudjettia. Silloin ollaan aika ongelmallisella tiellä. Minusta, kun Suomen Pankin ratkaisun yhteydessä puhuttiin pohjattomista valtion kassoista, kyllä kai Suomen Pankin rahastot ovat aika pohjattomia tai ainakin laki korkealla.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta valtiovarainministeri Niinistö käyttää totuutta hieman vapaasti, kun hän puhuu Suomen Pankin taseista ja varannoista. Ne ovat normaalia pienemmät, kun niitä verrataan EU:n pankkeihin keskimäärin. Nytkin tämä, mikä jaettiin, oli se, mihin laki velvoitti.

Arvoisa puhemies! Varsinainen vastauspuheenvuoroni liittyy siihen, mihin ed. Vihriäläkin viittasi, että maataloudesta budjettikehyksessä ei puhuta mitään. Kuitenkin tiedämme, että esimerkiksi ympäristötukirahat taitavat loppua kesken. Ei voida uusia luomusopimuksia tehdä, ellei rahaa saada lisää. Olisi hyvä todella tietää, mikä on myöskin maatalouden pääluokan tilanne kehyskeskustelussa, joka muutoin tuntuu toimivan aika kehnosti, kun hallituspuolueet ovat kuin varpusparvi tässä liikkeellä.

Matti  Huutola  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Savamaksun osalta, edelleen haluaisin vähän palata siihen: Näkeekö ministeri Niinistö niin kuin itse näen, että ratkaisun myötä vaikeutuu kyllä ensi syksyn tulopoliittisen kokonaisratkaisun synty? Näen, että se on kyllä yksi kokonaisuus koko veropoliittisesta keskustelusta ja todella vaarantaa selvästi myös tulopolitiikan, joka on erittäin tärkeä ajatellen vuoden 2003 budjettia.

Mika  Lintilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kehykseenkin liittyvän talouden tilanteen ennustaminen on aika vaikeaa. Mutta viitaten esimerkiksi Suomen Pankin ennusteisiin talouden näkymät tällä hetkellä vaikuttavat varsin suotuisilta. Tekijät, jotka kotimaassa kasvulle asettavat suurimpia ongelmia, ovat suurtyöttömyys, kuntien taloudellinen tilanne sekä yrittäjyyden esteet. Mikäli hallitus haluaa tosissaan vaikuttaa kansantalouden kakun kasvattamiseen ja sitä kautta saada lisää varoja lukuisiin eri tarpeisiin, tulee sen puuttua voimakkaammin näihin ongelma-alueisiin. Puuttuminen on tässä kehyksessä hyvin olematonta. Keskustapuolue on esittänyt selkeitä omia ratkaisujaan näihin ongelmiin.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oulun läänin kansanedustajat ovat tänään kilvan esittäneet tukea ministeri Niinistölle. (Ed. Jaakonsaari: Hallitukselle!) Minä en voi, vaikka olenkin Oulun läänin kansanedustaja, yhtyä ministeri Niinistön linjauksiin.

Ed. Zyskowiczille: Sairausvakuutusmaksun 0,4 prosentin korotus ei ole pieni veronkorotus pienituloisille. Määrärahakehyksiin sisältyvä suurin möhläys hallitukselta onkin nimenomaan savamaksun yleinen korotus. Siis korotus tulee myös pienituloisille. Hallitus pyrkii tällä korotustempulla vesittämään eläkeläisille luvatun 0,4 prosentin savamaksun alennuksen. Esityksellään hallitus pettää niin palkansaajia kuin eläkeläisiäkin. Hallitukselta on vielä korjaamatta kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksenkin korjaus, jota eduskunnassa on vaadittu. Missä tämä asia viipyy? Hallitus ei voi jatkuvasti pettää eläkeläisiä. Eduskunnan on ehdottomasti estettävä sairausvakuutusmaksun korotus.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Edustajalle vastaan, että otin tämän asian esille siinä valossa, että täällä monet sosialidemokraattiset puhujat ovat vaatineet lisää menoja ja joissakin tilanteissa on sosialidemokraattien puolelta haluttu tuoda esiin se, että palveluihin pitää panostaa ja hyvinvointipalveluja pitää rakentaa. Tässä mielessä pitää olla myös valmis sietämään verojen kiristyksiä tai ainakin luopumaan verojen alentamispuheista. Toin tämän esiin siinä mielessä, että kun nyt on esillä konkreettinen verojen kiristys, sitähän tämä sairausvakuutusmaksun korotus merkitsisi, sitä ei kuitenkaan hyväksytä. Toisaalta annetaan ymmärtää, että menojen rahoittamiseksi ollaan valmiita tulojakin lisäämään. Kun esitetään tulojen lisäämistä, se torjutaan.

Kun sain puheenvuoron, arvoisa puhemies, lyhyesti korjaan myös vasemmistoliiton väärinkäsityksen: Meidän ryhmäpuheenvuorossamme ei vaadittu lisää satsauksia tieinvestointeihin vaan tuettiin niitä satsauksia, jotka sisältyvät hallituksen kehysratkaisuun.

Mari  Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitukselta ei löydy toimenpiteitä työllisyyden ja yrittäjyyden vahvistamiseksi, muttei hallitus myöskään ojenna auttavaa kättään lapsiperheitä kohti siitä huolimatta, että keskustan viime syksynä tekemä perhepoliittinen välikysymys sai kyllä aikaan sen, että hallituskin huomasi, että seitsemästä vahvan kasvun vuodesta huolimatta lapsiperheiltä on koko ajan leikattu. Sen jälkeen ovat ministerit ja hallituspuolueiden muut edustajat yksi toisensa perään esittäneet korotuksia lapsilisiin ja kotihoidon tukeen, pidennystä isyysvapaisiin. Ilotulitus on ollut aikamoinen.

Kyllä tähän kuoroon on yhtynyt myöskin ministeri Niinistö. Viime viikolla Helsingin Sanomille annetussa haastattelussa todetaan näin: "Mutta yhdelle ensi vuoden budjettiin kytketylle asialle Niinistö osoittaa varovaista ymmärrystä: lapsipoliittiselle selonteolle. Tässä paperissa on tarkoitus ottaa kantaa muun muassa lapsilisän korotukseen, perhevapaisiin sekä äitiyspäivärahan vähimmäistasoon." Siis toistan ed. Vehviläisen esittämän kysymyksen: Aikooko ministeri Niinistö kuitenkin aukaista nämä kehykset seuraavassa kuussa?

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Bjarne Kalliksen puheenvuoroon palaan vielä. Se, että hallituspuolueiden kansanedustajat esittävät kritiikkiä hallituksen kehysehdotuksesta, kuvannee sitä, että demokratia toimii vielä hallituspuolueiden sisälläkin. Me emme usko, että hallitus on niin kovakalloinen, ettei siihen voi vielä vaikuttaa. Eräs kynnyskysymys sosialidemokraateille on eläkeläisille annettu lupaus. Lupaus yksityiselämässä ja kansakunnan kaapin päällä on yhtä vakava, eli eläkeläiset ansaitsevat savamaksun alennuksen niin, että se tuntuu kukkarossa.

Ministeri Niinistölle kysymys, kun teillä on seuraava puheenvuoro: Onko hallitus ajatellut korvamerkitä erikseen Kansallisen terveysstrategian mukanaan tuomat lisävelvoitteet kunnille? Toisaalta ilman lisämäärärahaa niitä ei voi toteuttaa. Te olette luvannut Kuntaliiton kanssa käydyissä keskusteluissa, että kunnille ei tule enää lisää rasitteita.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! En minä ainakaan mielelläni esitä velvoitteita lisää kunnille. Siinä oli uusista velvoitteista kysymys.

Ed. Kiviniemi, jos lukisitte loppuun sen jutun saman tien, sehän jatkuu välittömästi seuraavalla lauseella. Valtiovarainministerin virkahuoneessa on tullut vähän ihmeteltyä, kun syntyy suuri yhteiskunnallinen katastrofi: Ryhmä kerrallaan, vuodesta 2000 näin on käynyt, on saanut kahdeksi kolmeksi kuukaudeksi kaikki mukaansa kertomaan, että tämä ala on nyt tuhon partaalla, ellei jotain tehdä. Vain yksi porukka on puuttunut, ja se on eivät ehkä lapsiperheet vaan ne nuoret, jotka kaiken tämän maksavat. Mutta valitettavasti joudun tämän haastattelun päättämään, että nyt vain rahat ovat loppu. Kaikki muut menokierrokset on jo käyty.

Ed. M. Koskinen jossain vaiheessa esitti laskelman siitä, mitä savamaksu työttömän osalta tarkoittaa. Hän ei ole enää paikalla, mutta työttömyysturvan osalta matemaattinen lopputulos taitaa olla kymmenesosa siitä, minkä hän lausui. Tämä on 0,4 prosenttia eikä 4 prosenttia.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä keskustelu on ollut varsin hupaisaa, valitettavasti vain vakavilla asioilla. Mieleen on tullut Ahmed Ahne ja Väärän kuninkaan päivä. Tuossa sarjakuvassahan kuitenkin kaikki lopuksi päättyy siihen, että palataan ennalleen. Näin tässäkin keskustelussa ja päätöksenteossa tulee käymään. Niinistön linja tulee pitämään, hallitus tulee pitämään. Ed. Puisto, toivon teille voimia todellakin, että lupaamanne asiat tulevat myös pitämään.

Ei tässä ole muusta kysymys kuin siitä, että vaalit lähestyvät ja hallituspuolueissa on suuri pelko siitä, että vaalitappio on edessä. Siksi nyt luvataan ja käydään ikään kuin profiilinkorotuskeskustelua, mihin sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja ed. Kalliomäkikin puheenvuorossaan viittasi. Nyt korotetaan näköjään profiilia. Ei tässä ole muusta kysymys. Mutta, arvoisa puhemies, työllisyyteen on panostettava, yrittäjyyteen on panostettava, älkääkä leikatko kuntien valtionapuja edes indeksin kautta. Se on pois palveluista.

Outi  Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille sen verran, että ymmärsin niin, että kokoomus lähtee siitä, että sovitusta pidetään kiinni. Se on erittäin hyvä. Kyllä ed. Kummolan puheenvuossa kuitenkin korostuivat niin voimakkaasti nämä tiehankkeet, että oli hieman epäselvää, pidetäänkö muista asioista kiinni. Mutta hyvä, jos sovitusta pidetään kiinni.

Olisin vielä valtiovarainministeri Niinistölle todennut sen verran näihin kehysasioihin, että nythän hallituksen päätöksessä on myös pidemmälle aikavälille, aina vuoteen 2006 saakka, esitetty kehystavoitteet. Tietenkin on hyvin tärkeää, miten koko talouskehitys jatkuu. Minusta tämä keskustelu saattaa itse asiassa olla aivan ennenaikainen. Elokuussa vasta todellakin tiedämme, mihin suuntaan talous menee. Mutta kyllä hieman ihmettelen sitä, millä ihmeen matematiikalla, ei ainakaan Ojalan matematiikalla, on pystytty tekemään sellainen esitys, että vuonna 2006 esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan menot vähenevät olennaisesti. Minusta se on sellainen laskelma, johon toivoisin saatavan selvitys.

Liisa  Jaakonsaari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä talousasiantuntijoitten mukaan ainoa varma asia on se, että epävarmuus on suurta. Sen takia minusta on aivan oikein, että monia suhdanteitten kannalta tärkeitä ratkaisuja — aikuiskoulutus, työvoimapolitiikan volyymi ja muut — siirretään syksyyn. Se on erittäin hyvä. Politiikkaa tehdään ajassa, ja menestyksen ratkaisee se, pystytäänkö arvioimaan uudelleen ja reagoimaan nopeasti. (Ed. Gustafsson: Niinistö ei ole tätä sanonut!) — Kyllä tämä on hallituksen linja.

Mutta tämä politiikasta antaa kieltämättä omituisen kuvan. Esimerkiksi ed. Valpas äänestää jatkuvasti hallituksen luottamuksen puolesta ja sitten kuitenkin manaa alimpaan hornan kattilaan koko politiikan. Eihän siinä ole mitään järkeä. Ei tämä ole profiilin korottamista, ei tämä ole mitään, ei tässä ole mitään järkeä. Tämä on juuri sitä politiikkaa, mitä ihmiset suoraan sanoen inhoavat.

Mauri   Salo  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Hallitus on nyt itse keittämässään liemessä. On käytetty monta kasvun vuotta, ja työttömyysongelmat ovat pahentuneet, kuntien ongelmat ovat syventyneet. Kuitenkin käyttämättä on voimavara, joka pitäisi nyt valjastaa yhteiskunnan käyttöön, eli työttömyydestä johtuvat kustannukset. Nämä ihmiset, jotka ovat työkykyisiä, ovat työttömyyspäivärahoilla, on saatava mukaan aktiiviin työn tekoon.

Erityinen rooli tässä olisi työministeriöllä, mutta niin kuin vihreiden ryhmäpuheenvuorossa todettiin, nyt on työvoimaministeriön arvioinnin aika. Toivoisi, että valtiovarainministeri leikkaisi sieltä vanhoja markkoja pari miljardia ja siirtäisi ne sosiaali- ja terveyspuolelle, jotta saataisiin sinne rahaa, voitaisiin työllistää aktiivisesti ja (Puhemies koputtaa) saada yhteiskunta toimimaan.

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Minuutti on täyttynyt!

Puhuja:

Sairausvakuutusmaksuja joudutaan nostamaan niin kauan kuin ihmisten annetaan sairastaa jonoissa. Ihmiset pitää saada töihin.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulevina vuosina työmarkkinoilta tulee jäämään eläkkeelle hyvin paljon ihmisiä niin julkisella sektorilla kuin yksityiselläkin sektorilla. Siksi on erittäin tärkeää, että tämän hetken työttömien työkyvystä pidetään huolta aktiivisella työvoimapolitiikalla, niin koulutuksella kuin tukityöllistämiselläkin, että he voivat sijoittua sitten työelämään näiden eläköityvien tilalle. Työelämässä on tällä hetkellä paljon sellaisia ihmisiä, joilla on vanhentunut koulutus, ja heidän pitäisi lisäkouluttautua, että he pystyisivät olemaan pitempään, niin kuin hallituksen tavoite on, työelämässä mukana. Näihin työpaikkoihin sen kouluttautumisen ajaksi myöskin nämä työttömät voivat mennä, jos he ovat työkykyisiä ja on aktiivitoimin pidetty heidän työkykyään yllä.

Ed. Kummola ei taida tuntea tätä tukityöllistämissysteemiä oikein kunnolla, koska se on myös yritysten käytössä. Tämän vuoden alusta sitä vielä helpotettiin, niin että kannattaa tutustua. Nyt me vain odotamme, että yritykset palkkaavat työhön näitä ihmisiä. Se on myös sitä hyvää lapsipolitiikkaa, että ihmiset pääsevät töihin.

Ensimmäinen varapuhemies:

Totean edelleen, että pyydetty on noin 25 vastauspuheenvuoroa ja keskustelu jatkuu. Seuraava vastauspuheenvuoro ed. Mannisella.

Hannes   Manninen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En todella kadehdi ministeri Niinistön asemaa: käy, voi sanoa, hiukan sääliksi, että teillä on tällaiset hallituskumppanit täällä. Kun ensin yhteisesti sovitaan ja yksimielisesti päätetään, sitten tullaan tänne saliin ja sanotaan, että tämähän oli ihan päin mäntyä. (Ed. Gustafsson: Ei ole yhteisesti sovittu!) — Tiettävästi hallitus on yksimielisesti päättänyt tämän asian. Täällä ed. Hiltunen sanoi, että se osoittaa, että demokratia toimii. Päinvastoin, se osoittaa, että demokratia ei toimi, koska etukäteenhän ryhmissä tällaiset asiat pitää käsitellä ja evästää omat ministerit.

Kysymyshän on vain siitä, että kun hallituksen petos eläkeläisiä kohtaan paljastuu, niin te sitten kaikki lähdette kuin lammaslauma ja jätätte ministeri Niinistön yksin puolustamaan tätä asiaa. (Välihuutoja vasemmalta) Kyllä te olette vastuussa koko hallitusryhmä. (Puhemies koputtaa) Turha teidän on pakoilla tätä vastuuta, se realisoituu kyllä eläkeläisten mielissä (Puhemies koputtaa), että te olette yksimielisesti olleet tämän päätöksen takana.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä sopimuksista täytyy kiinni pitää, sehän liittyy luottamukseen. Sen varassahan me kaikki täällä toimimme. Olisiko järkevää tässä yhteydessä keskustella myös tuloista? Uskoisin niin, koska se saattaisi vaikuttaa tämän keskustelun sisältöön ja suorastaan sen henkeenkin. Esimerkiksi yhteisöverouudistus olisi tarpeen keskustella läpi. Eihän se toimi alkuunkaan odotetulla tavalla. Siihen kohdistuneet odotukset ovat pettäneet. Kaiken kaikkiaan Kirjan kansia ei pidä tässä keskustelussa yrittääkään lyödä kiinni, vaan meidän pitää edetä taloustilannetta seuraten ja asiallisesti keskustellen.

Mitä Suomen Pankin ylijäämään tulee, sen varaan ei voi herran huonetta rakentaa. Se riippuu monista tekijöistä, tuleeko sieltä jotain jaettavaa vai ei. Siinä mielessä en kovin paljon niiden tulojen varaan tulevaisuutta laskisi.

Kunnia ministeri Niinistölle, joka käy täällä taistelua Niinistö vastaan muu maailma.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitukselta puuttuu aito tahto koko maan tasapuoliseen kehittämiseen. Meillä muuttoliike jatkuu ennätysvilkkaana, alue-erot kasvavat ja hallitus omilla toimenpiteillään lisää tätä negatiivista kierrettä. Valtionhallinnon monilla ratkaisuilla on lisätty maaseudun työttömyyttä. Tielaitoksen, Postin, kihlakuntajärjestelmän, verohallinnon uudistuksilla maaseutu nimenomaan on menettänyt tuhansia työpaikkoja. Vastaavasti valtion keskushallintoon on lisätty viime vuosien aikana useita tuhansia työpaikkoja.

Eli toisaalta vaikka te puhuttu aluepolitiikasta ja uusista keinoista, teiltä puuttuu kokonaistarkastelu siitä, mitkä näiden saneeraustoimien vaikutukset ovat heikompien alueiden kannalta. Ensimmäiseksi tässä tarvittaisiin asennemuutos, eli jokaisen päätöksen työllisyys- ja aluetalousvaikutukset pitäisi arvioida, ja sen lisäksi pitäisi ottaa uusia keinoja käyttöön, todellisia keinoja, joilla maaseudun yritystoimintaa ja elämisen edellytyksiä vahvistettaisiin.

Kalervo Kummola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Toteaisin ensinnäkin ed. Huotarille, että kuullun ymmärtäminenkin on hyvä asia. Nimenomaan korostin täällä, että on siirryttävä yhä suuremmassa määrin suosimaan näitä, esimerkiksi tukityöllistämistä, yrityksen oppisopimuskoulutusta ja starttiyrittäjyyttä. Tämähän sisältää sen, että ne ovat jo olemassa, mutta niihin ei ole panostettu tarpeeksi. Niistä on huomattavasti parempia tuloksia kuin julkiselta sektorilta.

Mitä tulee maatieverkostoon, se mitä todella sanoin ed. Ojalalle, on netistä varmasti jo tällä hetkellä luettavissa. On aivan selvä juttu, että meidän pitää pitää huolta omasta tiestöstämme, joka on isolla rahalla rakennettu, siitä ei ole kysymys, mutta mitään lisärahojahan tässä vaiheessa emme esittäneet.

Ed. Valppaan puheenvuorosta olen ihan samaa mieltä, mitä ed. Jaakonsaarikin täällä.

Reijo Kallio /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Perusteeltaan hallituksen talouspoliittinen linja on viime vuosina ollut ihan hyvä. Valtiontalous on vakautettu ja velkaakin on kyetty maksamaan takaisin. Uskon, että tästäkin kehyksestä saadaan korjaamalla ihan kohtuullinen.

Mutta nyt kun talouden näkymät ovat jossain määrin epävarmat, on mielestäni työllisyyden hoitoon kiinnitettävä erityisesti huomiota. Lamavuosien opetushan oli, että korkealle päässyttä työttömyyttä on äärettömän vaikea saada alas. Toimenpiteet uusien työpaikkojen luomiseksi ovat tärkeitä, ja niitä on toki tehtykin, mutta kyllä me tarvitsemme myös työttömien aktivointitoimenpiteitä. Siksi minua suuresti hämmästytti, että te, ministeri Niinistö, halusitte kehysriihessä vähentää työllisyysmäärärahojen tasoa. Mihin tällainen logiikka perustuu? Ymmärrän, että työllisyystilanteen parantuessa näin voitaisiin menetellä, mutta ei tilanteessa, jolloin työllisyystilanne mitä suurimmalla todennäköisyydellä heikkenee.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä myöskin kaipaan hallituksen aluepoliittista linjaa. Hallitus on antamassa pian uutta aluekehityslainsäädäntöä, jossa tavoitteeksi tultaneen asettamaan alueellisten kehityserojen tasaaminen, kasvun lisääminen ja kilpailukyvyn vahvistaminen, mutta tästä talousarviokehyksestä ei näy nämä linjaukset laisinkaan. Kuitenkin kysymyksessä on vuosien 2003—2006 kehys. Vaikka siellä lisätäänkin t&k-rahoitusta ja ohjelmaperusteisen aluepolitiikan kansallisia rahoitusosuuksia, on todettu, että kehityserot eivät tasaannu pelkällä EU-aluepolitiikalla, vaan tarvitaan kansallista aluepolitiikkaa. Siinä mielessä peräänkysyn yritystukirahoituksen kasvattamista, kuntien talouden vahvistamista ja myöskin yrittäjyyden edistämistä. Onko näihin hallitus varautunut siten, että uutta lainsäädäntöä voitaisiin myöskin toimeenpanna budjettikehyksen mukana?

Mikko  Kuoppa  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näistä hallituksen kehyksistä puuttuu eräs hyvin tärkeä ja ratkaiseva osuus. Näistä puuttuu yli 200 000 työpaikkaa, elikkä hallitus on supistamassa pitkällä tähtäyksellä työllisyysmäärärahoja, vaikka suurtyöttömyys edelleenkin jatkuu. Tästä syntyy sellainen ongelmakehä, joka johtaa yhä suurempiin ongelmiin köyhyyden suhteen: Köyhyys lisääntyy, niin kuin Ritokallio on todennut tutkimuksessaan.

Sitten toinen asia: Ed. Zyskowicz, te vaaditte ja puolustatte täällä savamaksun korottamista. Se merkitsee sitä, että työttömien verotusta kiristetään, koska he eivät saa kunnallisverotuksessa ansiotulovähennystä. Sen sijaan te kyllä olette valmiit antamaan osinkotulojen verovapauden, jossa tulee kymmenien miljoonien markkojen tulot verovapaana wahlroosien ja erkkojen taskuun.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä muutamassa puheenvuorossa on kiinnitetty huomiota kuntatalouteen. Tosiasia tässä maassa on, että on noin sata kuntaa, jotka ovat erittäin suurissa vaikeuksissa, ja suuri joukko, jotka samaa lähentelevät. Olisin toivonut, että budjettikehyksissä olisi entistä enemmän haluttu tulla vastaan kuntia, jotka ovat eivät säästäneet vaan leikanneet. Kun on puhuttu säästöistä kunnissa, ne ovat todellisuudessa olleet leikkauksia. Ei siellä ole valitettavasti rahaa minnekään jemmaan jäänyt, vaan palveluita on karsittu. Olisin toivonut, että kuntien valtionosuuksien indeksitarkistus olisi ollut täysimääräinen ja että näitä tarkistuksia voidaan tehdä enemmän kuin kehyksissä on.

Ismo  Seivästö  /kd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kehysesitys ei lupaa kovin paljon arkisten toimeentulohuolien parissa kamppaileville ihmisille.

Mutta ministeri Siimeksen allekirjoittamassa paperissa on kuitenkin yksi positiivinen kohta. Se on lisäys asunnottomuuden torjuntaan. Tästä näin opposition edustajana haluan antaa hallitukselle reilun tunnustuksen, varsinkin tilanteessa jossa vasemmistoliitto tuntuu siirtyneen oppositiopuolueeksi, vaikka sillä onkin kaksi ministeriä hallituksessa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Todella, eläkeläisille yksimielisesti luvattu sairausvakuutusmaksun alentaminen 0,4 prosenttiyksiköllä on toteutettava. Täällä on todettu, että se on uskottavuus- ja luottamuskysymys, näin on.

Ed. Räsänen aikaisemmin peräänkuulutti sitä, missä ovat ne rahat ja miten ne rahat halutaan tuoda budjettiin, joiden todellakin meidän Kansallinen terveysprojektimme aivan selvästi on osoittanut olevan tarpeen, tämä professori Jussi Huttusen monesti peräänkuuluttama lisärahoitus sairaanhoitoon ja terveydenhoitoon. Tämä on kysymys, joka on jäänyt vastaamatta arvon ministeri Niinistöltä.

Kalevi Olin /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kuulun siihen edustajajoukkoon, joka katsoo, että hallitus on talouspoliittisissa linjauksissaan kahden hallituksen aikana onnistunut. (Ed. Vihriälä: Se on vähemmistö!) Siitä on myös kansainvälisiä vertailutuloksia.

Toisaalta ihmettelen keskustan linjaa. Teillä tuntuu olevan hyvin monta perusteiltaan hyvin erilaista linjaa tähän keskusteluun. Totean edelleen, että savamaksusta näyttää muodostuvan kiistakysymys.

Ed. Huutola käytti erittäin tärkeän puheenvuoron viitatessaan tämän savamaksun merkitykseen kolmikantaneuvotteluissa. Mielestäni sitä mielipidettä ei voi ohittaa.

Totean edelleen, että tietenkin, kun keskustelemme kehysbudjetista, on kysyttävä, mitä kehykseen kuuluu ja mitä ei. Menemmekö ehkä liian yksityiskohtaisiin kysymyksiin?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Kiitos puheenvuorosta, arvoisa puhemies, koska halusin todellakin korjata ed. Kuopan puheenvuorossa olleen väärinkäsityksen.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä ei asettunut puolustamaan yleisen sairausvakuutusmaksun korotusta, vaan meidän eduskuntaryhmämme puheenvuorossa todettiin, että ryhmässä on arvosteltu sitä yhtäältä veronkorotuksena, joka on ristiriidassa hallituksen tähänastisen veronalennuspolitiikan kanssa, ja toisaalta nimenomaan sen odotuksen pettämisenä tai toteuttamattomuutena, joka eläkeläisillä kohdistuu korotetun sairausvakuutusmaksun alentumiseen, eli emme ole ryhmässä asettuneet sitä puolustamaan. Olemme todenneet sen, että olemme valmiita tukemaan hallituksen vaikeita ratkaisuja, jos hallitusryhmät yhdessä ovat valmiita niitä tukemaan, mutta emme suinkaan ole valmiit sellaiseen roolijakoon, että yksin vaikeita ratkaisuja puolustaisimme.

Se mitä, ed. Kuoppa, halusin sanoa sinne vasemmalle laidalle, oli se, että kun teidän linjanne on sellainen rakastakaa verojanne -linja, niin tässä on veronkorotus, mutta ei sekään oikein hyvälle maistu.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Niinistö vähätteli EU:n laajentumisen myötä tulevia lisäkustannuksia. Mutta, ministeri Niinistö, teidän määrärahakehysten laadintaperusteissanne lukee näin: "Euroopan unioniin liittyviä menoja vuonna 2003 on kuluvan vuoden talousarvioon verrattuna lähes 10 prosenttia enemmän." Eli kun tilanne on jo nyt ennen laajentumista tämä, mitä se on sitten laajentumisen jälkeen? Voisitteko, arvoisa ministeri, raottaa nyt hieman kuitenkin sitä pimennysverhoa maatalouden määrärahakehysten osalta? Ihmettelen, miksi se on niin vaikea sanoa.

Ensimmäinen varapuhemies:

Myönnän vielä neljä vastauspuheenvuoroa, ja sen jälkeen ministeri Niinistöllä on puheenvuoro.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä vastauspuheenvuoro kahteen käytettyyn puheenvuoroon.

Ensinnäkin ed. Mauri Salolle kommentti siitä, että eihän toki onneksi työttömyys ole pahentunut. Viimeinen Tilastokeskuksen tilasto tältä päivältä osoitti, että siinä on juuri päinvastainen trendi onneksi. Se vain on totta, että taso on edelleen korkea, niin kuin ed. Kuoppa sanoi, ja sen suhteen täytyy tehdä jotain erikoista.

Ed. Zyskowicz, äskeinen puheenvuoronne osoitti mielestäni juuri sen, kuinka hirmuisen tärkeää nyt olisi ollut tässä kehyskeskustelussa olla kokonaisveropaletti tarkastelun kohteena. Nyt tämä on sellaista pomppimista sinne sun tänne: ollaan mukana, ei olla mukana, milloin ollaan missäkin.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä voin oikein hyvin liittyä ministeri Niinistön tukijoihin. (Ed. Jaakonsaari: Hyvä!) Meillähän on yhteinen hallitusohjelma, me olemme sitoutuneet molemmat siihen, ja nyt kysymys on siitä, että me linjaamme siitä tärkeimmät asiat. Näinhän me nyt teemme. Sitä varten on tämä raamikeskustelu. Meidän ryhmämme on lukemattomista tärkeistä tarpeista joutunut priorisoimaan joitakin, jotka mahtuvat taloudellisesti suhdanteet huomioiden näihin kehyksiin ja olemassa olevaan tilanteeseen. (Ed. Zyskowicz: Muistako säästätte?) Niistä me pidämme kiinni.

Olen pahoillani, että esimerkiksi hallitusohjelmaan kirjatut tärkeimmät, kipeimmät asiat ovat ed. Sarkomaan mielestä tuhlausta. Kannattaa lukea hallitusohjelma nyt tarkemmin ja miettiä, mitkä ovat kansalaisten tarpeet. Minä toivotan voimia ministeri Niinistölle meidän yhteisten tavoitteittemme saavuttamisessa, jotta voimme toteuttaa hallitusohjelman kaikilta osilta. Meillä on tämä viimeinen kvarteeri jäljellä, kuten varsinaissuomalaiset sanovat. Nyt voidaan ne toteuttaa. Tämä vieraille ja osalle omistakin.

Leea   Hiltunen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämän määrärahakehysesityksen on allekirjoittanut todella ministeri Siimes, ja häntä ei nyt täällä näy. Olisin todella toivonut, että myös ministeri Siimes, samoin kuin myös muut hallituksen ministerit, olisivat olleet täällä, koska tulkitsen näin, että tässä kuitenkin käydään yhteiskuntapoliittista keskustelua hyvin vahvasti, vaikka välillä annetaan tukea, että tämä määrärahakehys riittäköön. Mutta miksi nostetaan sitten sellaisia asioita esille, jotka aivan selvästi edellyttävät lisämäärärahoja? Haluaisimme nyt saada vastauksen, miten ne ovat toteutettavissa.

Haluan nostaa kysymyksen siitä, mikä on kuntien tulevaisuus ja käyttötalouden vahvuus. Kun täällä sanotaan, että 300 miljoonaa euroa 2003 lisätään, niin miten tämä avataan? Täällä on kysytty, sisältyvätkö esimerkiksi Kansallisen terveysprojektin esitykset ja toimenpide-ehdotukset tähän. Entä sitten myös köyhyyskysymykset ja monet perhepoliittiset ratkaisut? Vielä haluan todeta, että on sanottu hallituksen taholta, että omaishoidon tukipalveluja selvitetään. Sisältyvätkö ne myös näihin määrärahakehyksiin?

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmetyttää vain, miten kehnot ennustajat meillä on. Onko nämä ennustajaeukot jo erotettu, kun otetaan huomioon se, miten iso vajaus on Sairausvakuutuskassassa? 700—800 miljoonaa euroa, ymmärsin, näin paljon. Ovatko nämä samat ennustajaeukot laatineet myös tulevan raamin, kehyksen? Samoihin ennusteisiinko nämä perustuvat? Yksittäisen kansanedustajan on vaikea ymmärtää, miten voi olla noin isot heitot tulevaisuuden suunnittelussa.

Tähän liittyy toinen linjaus. Aikaisemmin puhuttiin, että korkeasuhdanteessa ei tarvitse elvyttää. Silloin annettiin isoja verohelpotuksia. Nyt kun ollaan matalasuhdanteessa, ei hirveän syvällä, mutta kuitenkin matalasuhdanteessa, niin sitten kiristetään. Nyt jos sairausvakuutusmaksua nostettaisiin, silloin ostovoimaa otettaisiin pois ihmisiltä. Eikös tämä ole ristiriidassa sen linjan kanssa, mitä on aikaisemmin puhuttu siitä, mitä pitää tehdä korkeasuhdanteessa ja mitä matalammassa suhdanteessa?

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kokkosen täällä käyttämään erinomaiseen hyvään puheenvuoroon viitaten totean, että parlamentarismin idea kai on sitä, että hallitus tuo tähän saliin tärkeitä asioita ja saa täällä eduskunnan enemmistön tuen taakseen.

Nyt täällä on pääministeri Lipposen ilmoitus, jonka valtiovarainministeri esittelee. Täällä käydään keskustelu. Jos Suomen kansa seuraa tätä keskustelua, sen silmä on varmasti havainnut, että tässä salissa enemmistö ei toimi nyt tuon parlamentarismin idean mukaisesti. Jos nyt suoritettaisiin keskustelun perusteella äänestys, Niinistö ja Lipponen häviäisivät, täydellisesti ja selvästi häviäisivät. Ed. Jaakonsaari ja muutamat muut ovat teidän tukenanne ja kokoomus, mutta siinä se joukko sitten suurin piirtein onkin. Te häviäisitte selvästi. (Ed. Jaakonsaari: Ei ole totta!)

Ei auta, arvoisa puhemies, se, että täällä keskustelun päätteeksi ed. Puisto halaa ministeri Niinistöä ja sanoo, että tässä ollaan jollakin tavalla samaa mieltä. Kyllä kansa näkee sen, jos sitten halataan ihan muuten vaan eikä siinä ole todellinen lämpö mukana. Siitä paljossa oli kysymys äsken, kun kuuntelin ed. Puiston puheenvuoroa.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Epäilen kyllä, että ed. Pekkarinenkin tukisi, jos vaihtoehtona olisi, että kaikki nämä muun muassa keskustan esitykset menisivät läpi. Te tietäisitte, että te vastaisitte sitten niitten täyttämisestä ja se olisi mahdoton tehtävä.

Täällä on monissa puheenvuoroissa kiinnitetty nyt huomiota yleensä kehysprosessiin. Ei tässä vaiheessa ole tarkoitus tehdä esibudjettia. Jos tänne nyt tuotaisiin tulot, niin me keskustelisimme kahteen kertaan vuodessa käytännöllisesti katsoen budjetin. Muistuttaisin eduskuntaa siitä, että tämä tapa, että kehyksestä keskustellaan, oli eduskunnan itsensä jos ei toivoma niin ainakin kovin tervetulleeksi toivottama. Tämä on enemmän keskustelua, enemmän informaatiota, mutta kyllä tässä tietysti aina jonkin verran tietoakin on, niin kuin nyt tällä kertaa. Eivät nämä ennusteet niin kovin pahasti pielessä ole. Koko maailman ennustettavuus vain on tällä hetkellä kovin huonoa luokkaa. Se ei ole yksin meidän vikamme. Ei maailmalta löydy nyt parempiakaan ennustajia, ei ole markkinoilla.

Maatalouden kohdalla näyttää kovasti olevan kiveä talonpoikien kengässä siitä, eikö nyt todellakaan ole vaadittu leikkauksia. Joudun nyt toteamaan, ettei tähän paperiin ole huomioitu erikseen maataloutta sillä tavalla, että olisi leikattu jotain. Mutta jos lisähuomiota tarvitaan, niin pidetään mielessä. (Naurua)

Mitä tulee laajentumiseen, todellakaan en millään tavalla halua suhtautua siihen ylimielisesti, mutta laajentumisen kustannukset eivät sisälly tähän kehysajatteluun. Sen sijaan meidän jäsenmaksumme jonkin verran kasvavat väistämättä johtuen muun muassa bkt-osuudesta ja Berliinin ratkaisuista.

Ed. Leppä on siinä aivan oikeassa, että heti kun mennään tämän kehyskauden ulkopuolelle, niin valitettavasti sieltä taitaa vuoden 2007 alusta tulla nimenomaan laajentumisperäistä uutta maksua. Nythän tietenkin Berliininkin ratkaisussa on jossain määrin esilaajentumiskustannusta otettu huomioon, joka nyt näyttää riittävän ajateltua nopeampaankin laajentumiseen vuoteen 2006 asti kustannuspuolella.

Ed. Rossi, ei hallitus osaa noin ovelasti ajatella kuin ehkä siellä keskustan kentillä, että jollei voi luvata mitään, lupaa sitten olla ottamatta. Ei tähän ole virittäydytty.

Ensimmäinen varapuhemies:

Siirrymme takaisin varsinaiseen puhujalistaan. Nyt myönnettävät puheenvuorot saavat kestää enintään 7 minuuttia.

Kari  Rajamäki  /sd:

Arvoisa puhemies! Eduskunta on pitänyt ensiarvoisen tärkeänä valtionvelan supistamista. Tästä tosiaan on osoituksena se, että korkomenojen lasku vuoden 99 tasosta on ensi vuonna miljardi euroa. Tällaisia näyttöjä ei kovin moni maa Euroopassa eikä muualla kykene osoittamaan. Voi sanoa, että valtiontalous on pelastettu.

Sosialidemokraattien taholta on viime vuosina kannettu huolta siitä, että myös hyvinvointivaltion perusta on pelastettava, ja tässä yhteydessä juuri hallitusohjelman kokonaisuutta on haluttu tuoda esille. Kaavamaisen velanmaksun sijasta on vaadittu muun muassa köyhyyden, pitkäaikaistyöttömyyden ja sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteitä. Tässä asiassa kehysselonteko, joka aikoinaan oli, sai valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmiltä ja eduskunnan hallitusryhmiltä nimenomaan hallitusohjelman painopisteiden esille tuontia, jossa huomautettiin siitä, että hallitusohjelman näihin kohtiin, köyhyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaan muun muassa, on panostettava enemmän.

Hallitusohjelman mukaisesta velan alle 50 prosentin bkt-suhteesta ollaan nyt jo pääsemässä alle 40 prosentin tasoon, mikä osoittaa, että tämä hallitusohjelman kohta on hoidettu erittäin hyvin ja meidän budjettitasapainomme on Euroopan kärkeä. Tämän takia on huomioitava myös se, että asioita ei pidä nähdä synkempinä kuin ne ovat. Tältä osin talouskasvun uskotaan olevan tänä vuonna 1,6 prosenttia, ensi vuonna jo 3,2 prosenttia, ja paperille kirjoitetuista numeroista huolimatta puheet näyttävät olevan nyt aivan muuta. Tässä suhteessa olisi ensi vuoden tulokertymää pitänyt myöskin käsitellä paremmin pelkkien menokehysten käsittelyn sijasta.

On myöskin muistettava, että valtiontalouden ylijäämän arvioidaan tänä vuonna olevan 1 prosentti suhteessa bruttokansantuotteeseen eli se on noin puolitoista miljardia euroa. Ensi vuonna ylijäämän ennakoidaan kääntyvän puolen miljardin euron alijäämäksi, vaikka talouskasvun arvioidaan olevan kaksi kertaa nopeampaa kuin kuluvana vuonna. Lisäksi työttömyysasteen uskotaan pysyvän lähes paikoillaan. Tässä on siis syytä suhtautua tähän alijäämäpeliin hivenen kriittisesti sen takia, että sillä on olemassa myöskin näköjään kokoomuksen ja valtiovarainministerin taholta ideologista tavoitetta, joilla pyritään myöskin kampittamaan tiettyjä esimerkiksi sosialidemokraattien pitkäaikaistyöttömyyden vastaisten toimien tehostamispyrkimyksiä, työllisyydenhoitopyrkimyksiä ja muun muassa terveydenhuollon, muun muassa kärjistyvän erikoissairaanhoidon tilanteen, hoitoon liittyviä pyrkimyksiämme.

Suomen Pankin tuore ennuste nimittäin lähtee juuri siitä, että julkisen talouden ylijäämä pienenee tänä vuonna noin 3,5 prosentin tuntumaan suhteessa bkt:hen ja se pysyttelee myös lähivuosina tällä tasolla. Valtiontalous pysyy niukasti ylijäämäisenä, sillä verotulojen kasvu riittää kattamaan lisääntyvät menot ja poikkeuksellisten tuloerien sulamisen, kuten Suomen Pankki 15.3. ennusteessaan toteaa. Tässä suhteessa on siis syytä nämä näkökulmat tuoda esille.

Hallitusryhmien ja hallituksen lupaavan vuorovaikutuksen jälkeen on valtiovarainministeri Niinistö palannut muinaiseen toimintatapaansa myös siinä, että hän tietoisesti pyrkii unohtamaan eduskunnan ja erityisesti hallitusryhmien sopimat yhteiset linjaukset. Parlamentarismi on edelleen voimassa, ja hallitus voi toimia vain hallituspuolueiden tuella. Niinistön yritykset mitätöidä hallitusryhmien, erityisesti SDP:n, ajamaa eläkkeensaajien raippaveron poistoa on nähtävä ennen kaikkea täsmäohjuksena kohti SDP:n uskottavuutta ja kannatusta.

SDP:n eduskuntaryhmä toimii kuitenkin tiukasti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja poliittisen johdonmukaisuuden mukaisesti ja pitää kiinni tehdyistä ratkaisuista, myöskin niistä ratkaisuista, joista viime kesänä suhdannepoliittisesti oikealla ajoituksella hallitusryhmät hallituksen kanssa sopivat. Siihen liittyivät terveydenhuollon valtionosuuksien nosto, keskeisten infrahankkeiden, liikennehankkeiden, liikkeelle laittaminen ja myöskin sopimukset siitä, että työllisyyden hoitoon haetaan myöskin täsmäaseita muun muassa homekoulujen ja tähän liittyvien aluepoliittisestikin aina tärkeiden täsmäkohteiden ohella.

Puhemies! Kehykset kaipaavat myös pääluokkien välistä tarkastelua. Muun muassa puolustusministeriön budjetin tasoa on arvioitava suhteessa sosiaali- ja terveysministeriön ja muun muassa infran rahoituksen riittämättömyyteen. Eduskunnan kannan vastaisesti puolustusministeriölle on merkitty muun muassa 45 miljoonan euroa kiinteistöjen siirtoon Senaatti-kiinteistöille. Haulikolla ampumisen sijasta tulee myös tulonsiirtoja tarkastella enemmän tarveperusteisesti.

Nykyisessä tilanteessa ei voi olla perusteita muun muassa suunnata lapsilisien korotuksia suurituloisille. Samoin pitkäaikaishoidon maksuperusteet tulee muuttaa ottamaan huomioon omaisuustulot. Tässä suhteessa keskustankin peräänkuuluttama kaikille vaan lisää -linja ei voi olla se tapa, jolla myös otetaan valtiontalouden pelivara ja myöskin varovaisuus huomioon, kun samalla kipupisteissä esimerkiksi toimeentulotuen ja köyhyyden puolella tässä kilpailukyvyltään maailman kärkeä olevassa maassa edelleen on meillä epäkohtia.

Pirkko  Peltomo  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Eri ennustelaitokset arvioivat maamme talouskasvun viime vuonna pahasti metsään. Yliarviointia tapahtui muun muassa kotimaisessa kysynnässä, euroalueen talouden kehityksessä ja viennin kehitysarvioissa.

Hallitus on nyt antanut oman esityksensä määrärahakehyksistä vuosille 2003—2006 eduskunnan arvioitavaksi, ei vielä päätettäväksi. Vaikka tälläkin hetkellä kansainvälisessä taloudessa on epävarmuutta, meillä Suomessa ei ole aihetta paniikkiin. Maamme kilpailukyky on huippuluokkaa, korot alhaalla, kustannuskehitys hallinnassa, yritysten taseet kunnossa ja teollisuutemme iskukykyinen. Vakaan talouskasvun jatkumiselle on pohjaa. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jukka Pekkarinen on todennut, että kansainvälisen talouden käänne parempaan on tosiasia, mutta epävarmaa on, millaisena kasvu pysyy. Euroopan talouskehityksen osalta erityisesti Saksan talouden arvioinneissa tarvitaan erityistä varovaisuutta. USA:n talous on suuri kysymysmerkki edelleen.

Suomen bruttokansantuotteen kasvu tänä vuonna jäänee alle 2 prosentin. Inflaatio pysyy alhaisena. Työttömyyden osalta on varauduttava huonompaan kehitykseen. Hitaan kasvun oloissa meidän pitäisi pystyä saamaan rakennetyöttömyyttä alas. Mielestäni myös syrjäytymisen ehkäisemiseen liittyvien toimien tarpeellisuus on kiistaton. Tarvitsemme pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi kokonaisohjelman, jonka tekeminen ja hyväksyminen edellyttävät laajaa yhteisymmärrystä. Ratkaisu on tehtävä kattavasti, sosiaalisesti ja inhimillisesti kestävällä tavalla. Jotta voidaan käynnistää valmistellut toimet työllisyyden edistämiseksi, tulee jo kevään lisäbudjettiin saada aktiiviseen työllistämiseen rahaa, esimerkiksi homekoulujen, vanhusten asuntojen ja päiväkotien korjaamiseen.

Lama jätti noin 100 000 pitkäaikaistyötöntä työttömyysloukkuun. Tässä loukussa on suuri määrä nuoria tai parhaassa työiässä olevia, jotka ovat pelkän kansa- tai peruskoulun varassa. Suomalaisesta työvoimasta miltei 400 000:lla 30—54-vuotiaalla aikuisella ei ole ammattitutkintoa.

Puhemies! Sosialidemokraatit ovatkin nostaneet aikuiskoulutuksen lähivuosien yhdeksi painopisteeksi uudistusten kärkeen. Kilpailukykymme katoaa, ellei sen merkittävästä osasta, koulutuksesta, huolehdita myös aikuisten kohdalla parantamalla heidän työelämävalmiuksiaan. Parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä on tehnyt perustellut esitykset, joita meidän on yhdessä vietävä eteenpäin.

Ikään kuin viran puolesta varoituksen sanoja on kuultu monelta ennustaja- ja virkamiestaholta nyt, kun ensi vuoden valtion budjetin valmisteluprosessi on käynnistynyt eduskunnassa. Ensi vuoden budjettiin on arvioitu näillä näkymin kertyvän alijäämää noin 0,5 miljardia euroa. Tämähän ei ole sinänsä ongelma. Suomi saa lisävelkaa, jos se sitä tarvitsee. Suomen luottoluokitus on korkein mahdollinen. On vain muistettava, että valtionvelka on edelleen noin 350 miljardin markan tasolla. Kysymys kuuluukin, lykätäänkö ongelmia velkaa kasvattamalla tulevaisuuteen nuorempien sukupolvien vastuulle vai haetaanko rahoituksen tasapainoa muilla keinoilla? Hyvinvointipalvelut me kaikki haluamme turvata.

Suomen Pankin pankkivaltuutetut päättivät viime perjantaina helpottaa tätä tuskaamme noin 100 miljoonan euron edestä. Tämä summa Suomen Pankin ylijäämästä tuloutetaan valtion kassaan ja, kuten jo debatissa totesin, siinä ei ole mitään nimilappua. Tämähän on, jos jokin, kertaluonteinen tuloerä, jota voisi aivan hyvin käyttää lähiajan työllisyyden edistämiseen.

Haasteita ja ongelmia muodostuu ikärakenteestamme. Huoltosuhde muuttuu. Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstämme suhteessa työikäisiin kasvaa EU-maista nopeimmin lähimmän kymmenen vuoden aikana. Työmarkkinoilta poistuvien määrä, niin yrittäjien kuin palkansaajienkin, tulee lähivuosina olemaan suurempi kuin työmarkkinoille tulevien määrä. Vaikutukset kohdistuvat erityisesti kuntiin ja niiden kykyyn tuottaa tarvittavat palvelut. Päivähoito- ja koulutusmenot pienenevät, mutta vastaavasti terveys- ja vanhuspalvelujen menot kasvavat.

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentteja nostettiin tänä vuonna 0,8 prosenttiyksikköä, ja ensi vuonna on tulossa 1 prosenttiyksikön korotus. Tehdyt korotukset lisäävät sosiaali- ja terveydenhuollon voimavaroja tuntuvasti, mutta eivät riittävästi. Lisäykset haluttiin kohdentaa erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen, kouluterveydenhuoltoon ja mielenterveyspalveluihin. Toivon, että kuntien päättäjät pitävät huolta siitä, että rahat ohjataan oikeaan osoitteeseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon resurssien turvaamista on jatkettava.

Julkisissa terveyspalveluissamme on edelleen ongelmia. Mielestäni Kansallisen terveydenhuoltoprojektin työn valmistuttua pitää panna töpinäksi ja ryhtyä toteuttamaan pitkäjänteistä suunnitelmaa terveyspalvelujen kehittämiseksi. Jo ensi vuoden budjetissa on aloitettava projektin toimenpide-esitysten käyntiin saattaminen. Hoitoonpääsyä on tulevaisuudessa pystyttävä nopeuttamaan. Kansalaisten tasa-arvoisuus palveluiden saatavuuden suhteen on turvattava julkisen terveydenhuollon järjestämillä palveluilla.

Puhemies! Tarvitaan valintoja, ja asiat on pantava tärkeysjärjestykseen niin, että syntyvä kokonaisuus vahvistaa kestävällä tavalla työllisyyttä, talouden kasvua ja julkisia palveluja. Tämä pätee myös veropolitiikkaan. Mikäli tuloneuvotteluissa nostetaan pöydälle verojen keventäminen, tarvitaan varmuus siitä, että toimet vähentävät työttömyyttä ja tulee uutta liikkumavaraa palvelujen kehittämiselle. Eläkeläisten sairausvakuutusmaksulla kikkailut tuomitsen jyrkästi, samoin hallituksen yksipuolisen esityksen korottaa palkansaajien sairausvakuutusmaksua. Jo sovittu eläkeläisten savamaksun 0,4 prosentin alennus on toteutettava. Eduskunta pitää siitä huolen, ellei hallitus muuta esitystä.

Budjetin painopisteisiin palataan vielä moneen kertaan, sillä syksylle ajoittuvat tulopoliittiset neuvottelut ja suhdannenäkymätkin tarkentuvat vielä matkan varrella. Perhevapaiden ja lapsilisien määräytyminen on vielä täysin auki. Tasapuolisten kilpailumahdollisuuksien takaamiseksi julkinen sektori tarvitsee samat toimintaedellytykset kuin yksityinenkin. Kuntien indeksitarkistukset pitää saada täysimääräisinä.

Arvoisa puhemies! Alkulämmittelykierros on vasta tehty, budjettiriihi hehkuu elokuussa, ja eduskunnassa budjetin käsittelyä jatketaan koko syksy, jolloin varsinaisia päätöksiä tehdään.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen antama raami vuoden 2003 budjetiksi on kohtuullista kokoluokkaa. Ongelmana on kuitenkin se, että menoja on enemmän kuin tuloja. Valtio joutuu turvautumaan jälleen velanottoon. Talouskasvu hiipui koko viime vuoden ajan, ja varsinkin syksyllä kokonaistuotanto oli selvästi alhaisempaa kuin vuoden 2000 taso.

Hallitus ei ole onnistunut ylläpitämään taloudellista toimeliaisuutta eikä ole onnistunut myöskään tavoitteessaan työttömyyden puolittamisessa. Työttömyys aiheuttaa valtiontalouteen lähes 5 miljardin euron kustannukset, jotka toisaalta ovat tietynlainen voimavara, jos ne oikein kohdennetaan. Ongelmana on se, että hallitus ei kykene hallinnollisiin eikä rakenteellisiin uudistuksiin.

Mielestäni työministeriön koko pääluokka on syytä asettaa suurennuslasin alle ja siitä tulisi osa osoittaa sosiaali- ja terveysministeriölle käytettäväksi sairaanhoidon ja terveydenhuollon työvoimaongelmien poistamiseen. On järjenvastaista, että suuri joukko sairaanhoidon ammattilaisia on edelleen työttöminä ja samanaikaisesti julkisella sektorilla työt jäävät tekemättä, kun ei ole työntekijöitä.

Aktiivityöelämässä olevat ihmiset ovat sairasjonoissa, nostavat palkan asemesta sairauspäivärahaa, ja viat vain pahenevat. Työnantajat odottavat työhönpaluuta turhaan, ja yhteiskunta maksaa aiheuttamansa turhat laskut. Yhteiskunnalle on erittäin kallista pitää ihmisiä odottamassa hoitoonpääsyä, jolloin Kelan maksamat sairauspäivärahat juoksevat ja kansalaisten vaivat jonoissa pahenevat entisestään. Tässä on yksi syy, miksi taas kerran joudutaan sairausvakuutusmaksun nostamiseen. Meidän on aktiivisella, toisenlaisella politiikalla raivattava nämä jatkuvat kustannukset.

Valtion toimenpiteet, joilla kuntien taloutta on yritetty parantaa, ovat hyödyttäneet kasvukeskuksia, ja suurella osalla kunnista on merkittäviä vaikeuksia turvata kansalaisten peruspalveluja. Hallitus ei ole pystynyt pitkäjänteiseen, peruspalvelut turvaavaan kuntapolitiikkaan. Kuntakentän ongelmat heijastuvat koko yhteiskuntaan, ja hallituksen antamalla erityisrahoituksella ongelmia on toki pystytty siistimään mutta ei poistamaan sieltä, missä tarve on suurin. Mikäli kuntataloutta ei saada kuntoon koko maassa, tulee väistämättä kansalaisten kannalta kahdenlaisten palvelujen tilanne. Osalle kansalaisia on tarjolla yhteiskunnan tuottamia palveluja ja osalle niitä ei ole.

Hallituksella on vaalikauden kattava Yrittäjyys-ohjelma. Viime aikoina kuitenkin yrittäjyydestä on käyty keskustelua ja siinä sävyssä, että hallitus ei ole kyennyt lunastamaan Yrittäjyys-ohjelmassa olevia asioita. Työministeriö järjestää työvoimakoulutusta, joka ei kohtaa tänä päivänä työmarkkinoita, ja kauppa- ja teollisuusministeriöllä taas on rahapula esimerkiksi viennin edistämisessä ja pienemmän yritystoiminnan aloittamisessa ja tukemisessa.

Yrittäjyyden edellytysten parantamiseen on todella suuri kiire. Hallitus on tästä tietoinen, mutta miksi hallitus ei toimi? Saattaa olla, että kauppa- ja teollisuusministeriössä ja koko hallitussektorilla ei kuitenkaan tunneta yrittäjien koko problematiikkaa eikä siellä myöskään haluta asiantuntijoita kuunnella.

Yhtenä esimerkkinä oli se, että opetusministeriö on torjunut työnantajajärjestöjen tarjouksen yhteisen Yrittäjyys-ohjelman läpi viemisestä Suomen kouluissa. Mielestäni on syytä hyvin nopeasti ja aktiivisesti paneutua siihen ongelmakenttään, miksi suomalaiset eivät halua ottaa riskiä ja lähteä yrittämään. Syitä varmaan on moninaisia, mutta ehkä kuitenkin ilmapiiri on yksi. Nuoret, joissa on tulevaisuus, on saatava aktiivisesti toimimaan yrittäjyyskentässä ja myös ottamaan haasteita vastaan, sillä meillä on suuri joukko yrittäjiä, jotka ovat sukupolvenvaihdosproblematiikan edessä. Heidän toimilleen on löydettävä jatkaja. Muussa tapauksessa työttömyys entisestään pahenee.

Arvoisa rouva puhemies! Kansantalous on kasvanut jo seitsemän vuotta, ja silti noin 500 000 suomalaista on vailla työtä, kun mukaan otetaan kaikki työttömät ja työvoimahallinnon erilaisissa ohjelmissa olevat ihmiset. Työttömän työllistäminen lyhyeksi ajaksi ei nykykäytännönkään mukaan ole mahdollista. Työttömyysturvan ja ansiotulon yhteensovittaminen on liian byrokraattista ja siirtää työttömän päivärahan maksua aivan liian pitkälle. Tämä on iso asia. Työikäiset, työkykyiset ihmiset ovat yhteiskunnan voimavara. Heidät on saatava yhteiskunnan täysimääräiseen käyttöön, jotta päästään työttömyysmaksuista ja myös tekemään kansantalouden kakkua niin, että valtion velkaongelmakin aikaa myöten ratkeaa.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Vaikka olenkin elänyt lähes koko elämäni Turun seudulla, rohkenen siitä huolimatta siteerata Savon Sanomien sunnuntainumeroa: "Köyhien asema on huonompi kuin kymmeniin vuosiin. Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara ei kannata parannusta toimeentulotukeen." Professori Veli-Matti Ritokallio toteaa, että toimeentulotuesta on tullut pysyvä, jopa elinikäinen ja periytyvä tulonlähde koko ajan kasvavalle joukolle.

Taustalta toimeentulotuen varassa elämiselle löytyy toki syitä: pitkäaikaistyöttömyyttä, sairautta tai muita seikkoja, jotka ovat syrjäyttäneet niin sanotun normaalin elämänrytmin ulkopuolelle. Lehtijutun mukaan sentään ministeri Soininvaara lohduttaa, ettei köyhien asema ole nyt varmasti huonompi kuin metsässä asuvien pultsarien 1960-luvulla. Tämä ei lohduta satojatuhansia ihmisiä. Pientä lisälohtua ministeri sentään antaa toiveellaan työttömyyskorvauksen nostamisesta.

Hallituksen budjettiriiheen ja tupopöytään riittää todella painavia asioita. Verotusta ja sen kehittämistä tulee tarkastella nyt tosissaan ja ennakkoluulottomasti nimenomaan työllisyyden parantamisen, köyhyyden ja syrjäytymisen poistamisen sekä sosiaalisen ja alueellisen oikeudenmukaisuuden kannalta. Työ, joka elättää tekijänsä ja samalla jääkaapilla käyvät, on paras lääke syrjäytymistä vastaan. Samoin tarvitaan heitä, jotka yrittämisellään luovat näitä työpaikkoja ja sitä kautta verotuloja. Ovathan pieni- ja keskituloiset kansalaisemme juuri niitä, jotka kipeimmin tarvitsevat verovaroin ylläpidettyjä palveluja.

Ruokapankeista on paljon puhuttu. Puheet eivät uuvuta, mutta pankkien asiakkaat ja vapaaehtoinen ja palkattu henkilökunta alkavat pikkuhiljaa uupua. Tilapäisyys on muuttunut pysyväksi olotilaksi. Tämän lisäksi maahamme on muodostumassa Amerikan malliin myös työssäkäyvien köyhien joukko. Kun pienestä palkasta vähennetään verot, vuokrakulut, tarvittavat lääke- ja vaatehankinnat, ruokapöytään jää vain kaurapuuroa, näkkileipää ja muutama alennusmyynnistä ostettu vihannes. Silti työnteon tulisi olla aina työttömyyttä kannattavampi vaihtoehto. Tämä ei merkitse työttömyysturvan heikentämistä, vaan pienipalkkaisen työn kannattavuuden kasvattamista.

Ymmärrän valtiovarainministeriön ja molempien valtiovarainministereiden tuskan talouden tasapainon kohdalla tilanteessa, jossa velkaa on edelleen yli 60 miljardia euroa. Kuitenkin tätä taakkaa tulee jakaa yksilön ja perheen kantokyvyn mukaan. Pienituloiset eläkeläiset ja palkansaajat eivät voi enää lisätä omaa osuuttaan, sillä jokapäiväinen elämä vie eurot jokseenkin kokonaan. Uutta kekseliäisyyttä kaivataan ja muun muassa saman suuruisten euromääräisten palkankorotusten ja veronkevennysten uudelleen käyttöönottoa.

Kansantulon kasvusta kannattaa jatkossakin lohkaista kolmannes palvelujen parantamiseen, kolmannes pienituloisten kansalaisten, erityisesti lapsiperheiden, verotuksen keventämiseen sekä loppukolmannes velkojen lyhentämiseen ja sitä kautta korkomenojen laskuun.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Aluksi muutama sana talouden ennustettavuudesta ja tilanteesta. USA:n talouden varassa aika paljon ollaan. Mitä USA:ssa tulee tapahtumaan? Siinä on nähtävästi oikeastaan kolme vaihtoehtoa. On optimistinen näköala siitä, että talous USA:ssa ja sitä kautta muuallakin maailmassa hyvin nopeasti kääntyisi kasvuun. Sitten on vaihtoehto, jota asiantuntijat kutsuvat kaksoistaantumaksi ja joka lähtee siitä, että huolimatta voimakkaasta keskuspankin korkoelvytyksestä ja luvatuista verohelpotuksista tilapäinen kasvu ei jatkukaan, vaan se optimismi loppuu eräällä tavalla kesken kaiken ja ihmisten usko tähän näköalaan pettää, jolloin eräällä tavalla juuri, kun se uusi kasvu on saatu alkuun, tapahtuukin uusi notkahdus ja tulee kaksoistaantumavaihe. Uhkaskenaario on tietysti vielä pahempi. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että edelleen korkealla olevat osakekurssit romahtavat, kuluttajan optimismi häviää, säästäminen nousee, mikä tarkoittaa silloin monia vaikeuksia. Dollari heikkenee, mikä johtaisi syvään ja nopeaan taantumaan koko maailmantaloudessa.

Tätä taustaa silmälläpitäen, kun tulevaisuuden ennustaminen oli niin vaikeata jo ennen syyskuun 11. päivääkin talouden osalta, oli aika optimistista minusta Suomen syksyllä Vakausohjelman tarkistuksessa antaa sellainen viesti EU:lle, että Suomi tavoittelee rakenteellista ylijäämää valtiontalouteen 2003. Se on tietysti vähän kiistanalaista, mitä rakenteellisella ylijäämällä tarkoitetaan. Siitä voidaan kiemurrella termikikkailulla pois, mutta joka tapauksessa tämä ei ole toteutumassa. Se on huono viesti. On eräällä tavalla luvattu myöskin EU-pöydissä enemmän, kuin mitä jo tällä hetkellä ollaan valmiita täyttämään tai mihin pystytään. Ne ovat aina näiden reittausten kannalta huonoja juttuja.

Tässä tilanteessa varmaan kaikki olemme sitä mieltä, että eräällä tavalla maltti on valttia. Varmaan on syytä pidättyväisesti menojen kasvuun suhtautua. Mutta varmaan on syytä olla myös yhtä mieltä siitä, että minkäänlaiseen paniikkijarrutukseen ei missään nimessä ole syytä mennä. Se on tärkeätä kansalaisten, sanotaanko, optimismin ja tämän vaikutuksen kautta. Elikkä kyllä pitää näköaloja uskaltaa nähdä mahdollisuuksien näköaloina ja selviytymisen näköaloina eikä pidä maalata niin sanotusti piruja seinille eikä lähteä tekemään äkkijarrutusta.

Itse kehyksestä: Yhdyn vahvasti siihen kritiikkiin, jota on esitetty siitä, että savamaksun 0,4 prosentin korotus tällaisena veroratkaisuna tuotiin yksittäin tässä yhteydessä esiin, vaikka siihen tietysti, niin kuin valtiovarainministeri Niinistö totesi, oma perusteensa on, kun se on kuitenkin meno eräällä tavalla budjetin puolella. Mutta kyllä se on vero ja veronluontoinen maksu, ja se olisi pitänyt käsitellä samassa yhteydessä kuin käsitellään tulot ja veroratkaisut muutoinkin. Kyllä se aikamoista kikkailua on. Sitähän valtiovarainministeriö yritti jo viime kesänä budjettiriihessä, että päästään pälkähästä eläkeläisten ylimääräisen savamaksun alentamisen osalta sillä, että nostetaan muiden sava-maksua. Erittäin ongelmalliseksi sen tekee todella, niin kuin monessa puheenvuorossa on todettu, se että mikäli tätä yritetään korjata veroratkaisuilla, sellaisia veroratkaisuja on hyvin vaikea toteuttaa, jotka kohtelisivat oikeudenmukaisesti tässä yhteydessä esimerkiksi työttömiä, jotka eivät ansiotulovähennystä saa mutta maksavat korotettua savamaksua, mikäli tämä korotus voimaan jää. Kyllä varmaan on syytä torpata tämä ratkaisu. Kelan rahoitus on tietysti keskeinen osa hyvinvointivaltion rahoitusta ja se pitää turvata, mutta muitakin keinoja varmasti löytyy.

Työllisyyden parantaminen on tärkein asia, mutta työvoimaan liittyy toinenkin seikka kuin se, kuinka paljon sitä on työllistettynä, mikä on ykköskysymyksenä. Haluan tämän loppuajan, vajaat 2 minuuttia, käyttää siihen, että meidän on syytä kantaa huolta siitä, missä kunnossa ja minkälaisessa tilanteessa meidän työvoimamme työskentelee, se, joka työssä tänä päivänä on.

Esimerkiksi tutkimukset osoittavat vääjäämättä, että työuupumus on erittäin vakava ongelma kaikilla aloilla, kaikissa ikäryhmissä. Kun Työterveyslaitos muun muassa on tutkinut tätä, nämä käyrät osoittavat jatkuvasti ylöspäin. Työvoima kypsyy, siitä lähtee veto, ellei tähän ongelmaan puututa. Kun työssäolevasta työvoimasta lähtee veto pois ja se uupuu liikaa, uupuu myöskin kansantalouden kasvuvauhti, kilpailukyky jne. En tiedä, mitä ensi vuoden kehykseen liittyen ja budjettiratkaisuissa pystytään tekemään. Joka tapauksessa tämä on otettava erittäin vakavana haasteena. Lipposen hallitus on tehnyt: on tyky-ohjelmaa ja on muita työelämän kehittämishankkeita. Ne ovat antaneet hyviä tuloksia työpaikkakohtaisesti niillä alueilla, joilla niitä on toteutettu, mutta ne eivät ole pystyneet kääntämään kielteistä kehitystä toiseen suuntaan. Jollei sitä pystytä kääntämään, tulee pää vetävän käteen myöskin kansantalouden kilpailukyvyn, tuottavuuden ja hyvinvoinnin kasvun suhteen jatkossa.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Mikkola.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Aloitan suurin piirtein samasta kuin ed. Uotila eli tämänhetkisistä kansainvälisistä talousnäkymistä ja itse asiassa siitä epävarmuudesta, joka liittyy kansainväliseen talouskehitykseen. Niin kuin tiedämme, Suomi on entistä riippuvaisempi kansainvälisestä taloudesta.

Viime viikolla pisti silmääni tai oikeastaan korvaani, kun valtiovarainministeri Niinistö, joka nyt valitettavasti ei enää ole paikalla, oli kovasti kehunut Yhdysvaltojen talouden dynamiikkaa. Siinä on kyllä monta kysymysmerkkiä. Omalla tavallaanhan amerikkalaiset tietysti ovat viime vuoden aikana tehneet kovasti työtä, aggressiivisesti; on alennettu korkoja, on alennettu veroja. Nykyhallinto, Bushin hallinto, on lähtenyt tälle tielle ja samanaikaisesti saanut ensimmäisen kerran pitkästä aikaa myöskin budjettialijäämän Yhdysvaltoihin. Tässä olisi todella mielenkiintoista kysyä ministeri Niinistöltä, onko hän todella tämän dynamiikan takana, joka lähtee siitä, että veronalennuksia annetaan niin paljon, että budjettialijäämää alkaa syntyä. Sehän on oikeastaan aika huolestuttava, Amerikan kehitys, tällä hetkellä myös tässä suhteessa.

Puhemies! Ed. Uotila viittasi myös siihen ehkä todella tikittävään aikapommiin, jota Suomessakaan eduskunnassa eikä valtiovarainministeriössä ilmeisesti haluta ottaa riittävän vakavasti. Se on Yhdysvaltojen vaihtotaseen vaje. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa oli yksi kirjoitus, jossa todettiin, että jos vaihtotaseen vaje ylittää 4 prosenttia bruttokansantuotteesta, niin kuin se Yhdysvalloissa jo ylittää, se on kerta kaikkiaan aikapommi, joka saattaa räjähtää. Siinä viitattiin jo siihen, että ulkomainen raha, joka korvaa vaihtotaseen vajetta, eli lähinnä eurooppalainen ja japanilainen raha pörssikurssien muodossa ja joukkovelkakirjalainoissa on jo vetäytymässä pois. Esimerkiksi tammikuussa 24 miljardia dollaria japanilaista rahaa häipyi Yhdysvaltojen joukkovelkakirjamarkkinoilta. Eli, puhemies, olemme todella veitsenterällä. Tässä on suuria kysymysmerkkejä.

Ensimmäisenä kommenttina voi sanoa, että Suomen taloutta yleisesti ottaen on hoidettu hyvin. Mutta saman tien voidaan tietysti jatkaa, että taloutta ei voi tarkastella irrallaan. Talous on pantu kovalla kuurilla kuriin, ja siinä on syntynyt köyhyyttä, on syntynyt syrjäytymistä ja on syntynyt katkeroituneita, turhautuneita ihmisiä. Oma käsitykseni on, että oikeudenmukaisemminkin olisi voitu tätä taloutta hoitaa, mutta esimerkiksi ed. Pekkarinen, joka nyt häipyy, ja keskusta arvostelevat sitä, että hallituspuolueen kansanedustajat ovat eri mieltä. Itse asiassa voisi jo ihmetellä, jos ed. Pekkarinen ja muut keskustan ihmiset olisivat aina samaa mieltä ja esimerkiksi kokoomuksen, vihreitten ja sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton kansanedustajat; se vasta aika erikoiselta tuntuisi. (Ed. Vihriälä: Tehän olette samassa hallituksessa!) — Kyllä me olemme samassa hallituksessa ja ne kompromissit viime kädessä varmasti löydämme, mutta, ed. Vihriälä, tämä foorumi on tarkoitettu debattia varten ja me käymme sitä debattia. Me esitämme omia mielipiteitämme. Niistä syntyy myöskin hallituksen kanta aikanaan. Itse asiassa olemme aika varmoja siitä, ettei näin laajapohjaista hallitusta enää ole seuraavien vaalien jälkeen, ellei sitten keskustan johdolla tehdä laajapohjaista hallitusta.

Puhemies! Vielä Suomen taloudesta. Ehkä eräs tällainen talouden kehityksen merkki on myös se, että vuonna 95 valtion budjetin osuus bruttokansantuotteesta oli 35 prosenttia. Tänä vuonna valtion budjettiosuus bruttokansantuotteesta on 25 prosenttia. Siihen liittyy tietysti se näkökohta, että bruttokansantuote on kasvanut voimakkaasti, mutta myös samanaikaisesti kyllä julkinen talous on joutunut tästä kärsimään.

Me olemme täällä eduskunnassa käsitelleet sosiaali- ja terveysalan ongelmia, olemme käsitelleet köyhyyttä ja syrjäytymistä, ja vielä kerran sanon, että nämä asiat ovat sellaisia, jotka varmasti nousevat vaalitaistelussa esille ja jotka pitää myöskin täällä eduskunnassa ottaa vakavasti esille.

Tässä yhteydessä jo haluan sanoa, että henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kuntien valtionosuuksien indeksitarkistus olisi suoritettava täysimääräisenä. Kysymys on noin 400 miljoonasta markasta eli 69 miljoonasta eurosta. Jos me nyt tosissamme, esimerkiksi hallituspuolueiden edustajat, olemme sitä mieltä, että terveys- ja sosiaalipalvelut pitää pistää kuntoon, niin kyllä meidän pitää hoitaa se, että kunnat myöskin voivat vastata huutoonsa eli vastata niistä palveluista, jotka niille kuuluvat.

Puhemies! Ennen kaikkea lähden siitä, että sopimuksista on pidettävä kiinni, mihin ed. Uotila täällä myöskin viittasi, paitsi tässä kuntien valtionosuuksien indeksitarkastuksessa, niin ennen kaikkea sairausvakuutusmaksun osalta. Minusta tämä on sellainen silmänkääntötemppu, että nostetaan palkansaajien sairausvakuutusmaksua 1,9 penniin ja sitten samanaikaisesti todetaan, että eläkkeiden osalta ei olekaan tarvetta laskea sairausvakuutusmaksua. Tämä ei varmasti ole mahdollista, ja uskon, että tässä nyt hallitus joutuu perääntymään. Ainakin näin on oma käsitykseni.

Puhemies! Mitä tulee verohelpotuksiin, täällä jo debatissa viittasin siihen, että ihmettelen sitä kyllä, että ministeri Niinistö edelleen jättää varaa sellaiselle ajattelulle, että tässä tilanteessa, kun hän itse pitää erittäin tärkeänä sitä, että valtionvelka ei lisäänny, hän on kuitenkin jättämässä oven auki sille, että verohelpotuksia annettaisiin.

Kun pahaa pelkään, että ne verohelpotukset suunnataan suurituloisille ensisijaisesti ja markkamääräisesti katsottuna, itse en ole kyllä tukemassa, jos samanaikaisesti on pelko siitä, että valtiontalous tulee alijäämäiseksi.

Kokonaan toinen näkökohta on se, mikä ei ole tullut eduskunnan keskustelussa esille: Onko nyt sitten niin, ettei Suomi enää harrasta minkäänlaista suhdannepolitiikkaa? Eikö nyt kuitenkin, kun on matalasuhdanne selvästi ja vaikka notkahduskin olemassa, olisi järkevää antaa muutama sata miljoonaa markkaa, ehkä parisataa miljoonaa euroa, olla alijäämäinen valtion budjetti, jos sillä sitten kuitenkin paikattaisiin monia hyviä näkemyksiä. Näinhän on tapahtunut aikaisemmin, ja toivon, että myöskin tämä ajattelu, tällainen suhdannepoliittinen ajattelu valtaisi alaa, ei missään massiivisessa määrin, mutta kuitenkin sillä tavalla, että se ei ole sadasta miljoonasta eurosta kiinni, jos ja kun valtion tuloverot eivät riitä kaikkien budjettimenojen kattamiseen.

Puhemies! Lopuksi tästä menokehyskeskustelusta. Kyllä minullakin on se kuva, että täällä on menty aivan liian paljon yksityiskohtiin, esimerkiksi kun ruvetaan joitain saaristokuntia ja Lapin kuntia nimeämään. Ymmärrän, että periaate hyväksytään menokehysneuvotteluissa, mutta se, että nimetään jotain kuntia, vaikuttaa jo kovasti siltä, että valmistaudutaan vaaleihin ja joidenkin ministerien kansanedustajapaikkojen turvaamiseen.

Puhemies! Ihan lopuksi haluan sanoa sen, että tässä ennustaminen on erittäin vaikeaa. Esimerkiksi kun viime vuonna tähän aikaan ennustettiin vielä, että talouskasvu viime vuonna olisi ollut 4,1 prosenttia, niin se oli kaiken kaikkiaan vain 0,7 prosenttia. Kuka meistä tänä päivänä tietää, mikä esimerkiksi on tilanne elo—syyskuussa, kun me olemme budjettia todellisuudessa tekemässä tai itse asiassa, kun me joulukuussa sen täällä lopullisesti hyväksymme? Henkilökohtainen käsitykseni on, että budjetin painopisteen pitää olla työllisyydessä, köyhyyden ja syrjäytymisen estämisessä.

Lopuksi lainaus hallitusohjelmasta, ja toivon, että erityisesti kokoomuksen edustajat tämän ottaisivat vakavasti: "Työttömille tarjotaan viimeistään 12 kuukauden ja nuorelle työttömälle 6 kuukauden jälkeen työ- tai työharjoittelupaikka taikka muu työhönmenoa tukeva toimenpide." Näin siis hallitusohjelmassa. Sitäkin kohtaa kannattaisi lähteä toteuttamaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallitus on ilmiselvästi oikeassa arviossaan, että valtion tulorahoituksen runsaudensarven vuodet ovat tällä erää ohi. Yhtä oikeassa hallitus on odotuksessa, että maapallon talousveturin Yhdysvaltain talouskehitykseen sisältyy suuria epävarmuustekijöitä. Olisi suuri virhe olla ottamatta muun muassa näitä näkökohtia huomioon rajoittavina tekijöinä lähivuosien budjettien määrärahakehyksistä päätettäessä.

Yhdysvaltain talouden tilan maailmanlaajuinen merkittävyys huomioon ottaen on syytä tarkastella sitä hiukan tarkemmin. Jatkuva, häiriötön, aineellisiin hyödykkeisiin perustuva taloudellinen kasvu ei voi olla missään maapallolla mahdollista. Tämän sai Yhdysvallatkin kokea jo ennen viime vuoden syyskuun 11. päivän traagisia tapahtumia. USA:n poliittisen johdon reaktiot ja liittovaltion keskuspankin pääjohtajan Alain Greenspanin lupaukset rahoituksesta ovat tuon päivän tapahtumien valossa toki ymmärrettäviä, mutta niiden kiusallinen puoli on se, että ne tulevat jonain päivänä tiukalla seulalla arvioitaviksi. Näistä yksi seula kertoo USA:n vaihtotaseen alijäämän nousseen jo toisena vuotena peräkkäin 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta, toinen kertoo liittovaltion budjetin massiivisesta alijäämästä, jota viime aikojen sotamenojen kasvu entisestään suurentaa.

Nyt jo voidaan sanoa, että kun Yhdysvaltain vaihtotaseen alijäämä nousee 6 prosenttiin bruttokansantuotteesta, koko maailman talousjärjestelmä joutuu melkoisen järistyksen kouriin. Järistyksen piirissä ovat silloin Yhdysvaltain dollarin vaihtoarvo suhteessa jeniin, Englannin puntaan ja euroon, lisäksi talousvaikeuksiensa kanssa niin ikään painivan Japanin sijoittajien mielenkiintojen kohteiden muutokset ja Euroopan keskuspankin ensimmäinen todellinen kansainvälinen politiikkakoitos.

Tähän saakkahan Ekp on kaikessa mahdollisessa toiminut alueensa vientiteollisuuden hyväksi. Olemassaolonsa aikana euro on menettänyt arvostaan viidenneksen, eikä Ekp:n korkopolitiikalla ole ollut sen suurempaa merkitystä, puhumattakaan siitä, että Ekp olisi pystynyt paimentamaan jäsenmaidensa niin sanottujen Emu-kriteerien täyttämistä. Saksakin on päästetty kuin koira veräjästä, teko, jonka vaikutukset tulevat aikanaan karusti vastaan.

Emuun liittymisen piti antaa Suomelle sijoituskohteena erityistä houkuttelevuutta suhteessa niihin läntisen Euroopan valtioihin, jotka ovat joko jättäytyneet EU:n ja/tai Emun ulkopuolelle. Toisin on tässäkin käynyt. Esimerkiksi Norja on ollut houkuttelevampi sijoituskohde kuin Ruotsi ja molemmat houkuttelevampia kuin Suomi, näin siitäkin huolimatta, että Suomi on viime aikoina luokiteltu useissa eri yhteyksissä joko maapallon kilpailukykyisimmäksi valtioksi tai ainakin kolmen kilpailukykyisimmän joukkoon kuuluvaksi.

Realiteetit ympärillämme ovat siis varsin tylyt. Menestys on hankittava omalla osaamisella ja työllä eikä odottamalla, että esimerkiksi järjestäytymisellä saavutettaisiin sinänsä joitakin erityisetuja. Vaikka Saksa potkisikin budjettipolitiikallaan Emun aisojen yli, ei Suomella ole siihen kerta kaikkiaan varaa. Yhdysvallat, Saksa ja myös Ranska voivat saada yksin suuruudellaan ja merkityksellään maailmantaloudessa erikoisetuja, mutta, kuten on havaittu, Suomi ei voi odottaa saavansa mitään edes kohtuullisesti sille kuuluvaa. Ei ole tullut edes Euroopan elintarvikevirastoa Suomelle. Suomella on moniin muihin maihin verrattuna lisärasitteena 1990-luvun alun itse aiheutetun taloudellisen laman laskut. Aisat ovat järisyttävän lähellä Suomi-hevosen kupeita.

Hallitus on valinnut pidättyväisellä budjettipolitiikallaan sen ainoan oikean ja käyttökelpoisen tien. Voi olla hyvinkin mahdollista, että tämän vuoden loppupuolella joudutaan lisäbudjeteilla reagoimaan uusiin, ennalta-arvaamattomiin tilanteisiin. On syytä muistaa, että meillä on talouslaman jäljiltä velkojen lisäksi pari—kolmesataatuhatta työtöntä, heistä monet todellisina pitkäaikaistyöttöminä. Heidän määränsä nousee herkästi, kun talouden pyörien liikkeet hidastuvat.

On ilmiselvästi tultu tilanteeseen, jossa joudutaan asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Viimeviikkoinen keskustelu osoitti, että kansanedustajat arvottavat terveyden- ja sairaanhoidon asiat erittäin korkealle. Huominen koulutuspoliittinen keskustelu tullee osoittamaan vastaavanlaista arvostusta tuolle kansallisen ja kansainvälisen menestyksen kannalta olennaiselle asialle. On oleva erittäin mielenkiintoista havaita, uskaltaako kukaan edes ohimennen tuoda silloin esiin sen huutavan rahapulan, joka vallitsee tällä hetkellä yliopistoissa. Siellä tikittää parhaillaan aikapommi, jonka aikalaukaisijaan voidaan vielä vaikuttaa, mutta aikaa ei ole todellakaan paljon jäljellä.

Nordean hallituksen puheenjohtaja Vesa Vainio vaati viimeksi eilen, että verotustasoa on laskettava. Hänen kanssaan samaa ääntä kuorossa laulavat voisivat miettiä sitä, mikä on perimmiltään olennaista suurten ja pienten firmojen työntekijöiden elämässä ja samalla myöskin firmojen menestyksessä, onko olennaisempaa hyvin toimiva infra hyvinvointipalveluineen vai muutama vanha satanen enemmän rahaa kuukaudessa käytettäväksi senhetkisiin enemmän tai vähemmän tarpeettomiin menoihin. Veroaleen ei mielestäni ole kerta kaikkiaan hyväksyttäviä perusteita olemassa.

Jukka  Vihriälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Maailmantalouden vaikeudet johtivat viime vuonna viennin ja tuotannon supistumiseen. Kotimainen kysyntä, yksityinen kulutus ja investoinnit pitävät kuitenkin kasvua yllä, mutta niidenkin kasvu hidastuu, ja kokonaistuotannossa, kuten täällä olemme kuulleet, kasvu jäi 0,7 prosenttiin. Ahon hallituksen aikana alkanut nousu laman pohjasta lähes pysähtyi viime vuonna. Tämä heijastui työllisyyteen.

Työpaikkojen kasvu hidastui, ja työttömyys kääntyi uudelleen nousuun. Vaikka työttömyyden nousu oli viime vuoden mittaan onneksi vähäistä, ongelma on silti erittäin vakava. Työttömyyden laskun pysähtyminen yli 9 prosentin tasolle on kestämätön tilanne. Samalla se merkitsee sitä, että Lipposen hallituksen tavoite, työllisyysasteen nostaminen 70 prosenttiin tällä hallituskaudella, jää saavuttamatta. Työllisyyden parantaminen on ollut Lipposen hallituksen tärkein tavoite, mutta kun tässä ei onnistuta, merkitsee tämä Lipposen toisen hallituksen talouspolitiikan haaksirikkoa, jonka myös kehysraami nyt osoittaa ja vahvistaa.

Arvoisa puhemies! Lipposen toinen hallitus on pyrkinyt edesauttamaan työllisyyttä ennen kaikkea tukemalla tuloverojen alennuksin maltillisia tulopoliittisia kokonaisratkaisuja. Tähän onkin päästy. Palkankorotukset ovat olleet hyvin maltillisia ainakin keskimäärin. Verotuksen keventämisen nimissä on kuitenkin unohdettu keskeisten julkisten palveluiden kehittäminen. Terveyden- ja sairaanhoidon järjestelmä on surkeassa tilassa, kuten viime viikon välikysymys kaikille suomalaisille osoitti. Koulut eivät voi palkata päteviä opettajia, kun nuoret eivät halua työskennellä huonoissa työolosuhteissa huonolla palkalla, ja aluepolitiikan hallitus on säästösyistä, mutta myös välinpitämättömyydestä, lyönyt kokonaan laimin. Näistä uhrauksista huolimatta työllisyystavoite jää saavuttamatta. Jotain hallituksen talouspolitiikassa on mennyt siis pahasti vinoon, jokin paikka on pahasti pettänyt. Ehkäpä verokevennykset ovat kohdistuneet vääriin paikkoihin.

Vallitsevassa tilanteessa uskoisi Lipposen hallituksen pyrkivän vielä vaalikauden lopulla arvioimaan tilannetta uudelleen. Näin ei näytä kuitenkaan tapahtuvan myöskään kehyspäätöksessä, sillä päätös sisältää hyvin vähän uusia linjauksia. Näitä on itse asiassa kaksi: Työn verotusta kiristetään nostamalla työntekijän sairausvakuutusmaksua 0,4 prosenttiyksikköä. Tätä tuskin voidaan pitää suurena työllisyyspoliittisena avauksena eikä ainakaan avauksena oikeaan suuntaan. Toiseksi, hallitus vapauttaa muutaman Lapin ja saariston kunnan yritykset työnantajan sosiaaliturvamaksusta kolmeksi vuodeksi. Tätä uudistusta tulee pitää erittäin myönteisenä, mutta kokeilun rajoittaminen vain muutamaan kuntaan herättää epäilyn, että kyse on pikemminkin vaalitempusta kuin todellisesta pyrkimyksestä aluekehityksen tasoittamiseen.

Arvoisa puhemies! Kehyspaperissa todetaan, että Raha-automaattiyhdistyksen ja Veikkauksen arpajaisvero on tarkoitus yhtenäistää perusteiltaan ja tasoltaan, mikä merkitsee Raha-automaattiyhdistyksen veron nousua. Arpajaisveron nostaminen Ray:n kohdalta 9,5 prosenttiin, kuten nyt kaavaillaan, on täysin ristiriidassa Ray:n harjoittaman toiminnan kanssa, sillä rahapelitoiminnan tuotto tulee arpajaislain mukaisesti käyttää täysimääräisesti sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan tukemiseen, kansanterveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin lisäämiseen. Tuottojen yleiskatteellisuuden lisääminen verotuksen keinoin on ristiriidassa yhdistystä koskevan erityislainsäädännön kanssa, ja siksi veronkorotuksille ei ole perusteita. Toivonkin, että tämä asia otettaisiin uuteen tarkasteluun budjettiriihessä.

Kehyspaperissa todetaan myös, että Ray:n tuotosta myönnettäviin avustuksiin on varattu 10 miljoonan euron lisäys asunnottomuuden torjuntaan. Tämä on perusteltu ja hyvä esitys. Järjestöjen kautta tulee varmasti perusteltuja hakemuksia, joilla asunnottomuutta voidaan lievittää, ja on perusteltua uskoa ja toivoa, että nämä rahat otetaan jakamattomasta tuotosta.

Arvoisa puhemies! Kokonaisvaikutelmaksi Lipposen toisen hallituksen viimeisestä kehyspäätöksestä jää, ettei hallituksella ole enää uusia talouspoliittisia linjauksia. Työllisyyden parantamisessa jäädään odottelemaan suhdanteiden paranemista. Tätä ei voi pitää kestävänä linjana, kun edes valtiovarainministeriö ei uusimmassa suhdannekatsauksessaan odota vahvaa nousua. Samanaikaisesti köyhien asema on huonompi kuin kymmeniin vuosiin, sillä melkein joka kymmenes suomalainen haki viime vuonna toimeentulotukea. Kuten täällä jo aiemmin todettiin, professori Veli-Matti Ritokallion mukaan tilanne on pahempi kuin koskaan 1960-luvun jälkeen ja toimeentulotuki on niin matala, että sillä ei pärjää nykyelämässä, kun toimeentulotuesta on tullut pysyvä, jopa periytyvä, tulonlähde koko ajan kasvavalle joukolle. Samanaikaisesti kuitenkin peruspalveluministeri Soininvaara vähättelee väitteitä köyhien huonosta asemasta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kehyspäätös vuosille 2003—2006 osoittaa, että Lipposen toisesta sateenkaarihallituksesta on tullut toimitusministeristö, joka tarjoaa kansalaisille vaaliomenia oman valtansa turvaamiseksi myös ensi vaalikaudeksi.

Reijo  Kallio /sd:

Herra puhemies! Vaikka maailmantalous on edelleen jossain määrin epävarmassa tilassa, viimeisimmät viestit muun muassa Yhdysvaltojen suunnalta antavat odottaa parempaa. Orastavan nousun merkit ovat selvät. Myös Suomen Pankki pitää uunituoreessa ennusteessaan talousnäkymiä suotuisina. Mutta vaikka tilanne parantuisikin, kasvu jää tänäkin vuonna 1990-luvun lopulla totuttua alemmaksi. Arviot tämän vuoden osalta liikkuvat 1,5—2 prosentin tienoilla. Ensi vuonna kasvuvauhti todennäköisesti hieman edelleen nopeutuu. Kasvuvauhdin notkahtaminen edellyttääkin, että finans-sipolitiikan tulee olla elvyttävää. Näin onneksi on tänä vuonna, ja ehkä jossain määrin elvyttävää otetta tarvitaan vielä ensi vuonnakin riippuen tietenkin talouden kasvuvauhdista tuolloin.

Noususuhdanteessa julkisen talouden ylijäämästä osa tulee käyttää julkisen velan lyhentämiseen, mikä korkomenojen pienentyessä luo liikkumavaraa julkiseen talouteen. Näinhän Lipposen hallitukset ovat toimineet. Valtiontalous on kyetty vakauttamaan ja velkaakin on maksettu takaisin. Tämä on mielestäni ollut vastuullista politiikkaa. Hyvinä aikoina todellakin on luotava puskureita huonompia aikoja varten.

Mitä sitten tulee kehysriiheen, yllättävintä antia oli esitys korottaa palkansaajien sairausvakuutusmaksua 0,4 prosenttiyksikköä. Ahon hallituksen ajoiltahan periytyi eläkeläisillä 3 prosenttiyksikköä korkeampi savamaksu. Viime vuosina tätä eroa on kyetty kuromaan niin, että ero on enää 0,4 prosenttiyksikköä, ja hallituspuolueiden eduskuntaryhmät ovat sopineet, että ensi vuonna eläkeläisten savamaksu alennetaan palkansaajien tasolle. Hallitus on nyt kuitenkin tekemässä varsinaista silmänkääntötemppua. Ero aiotaankin poistaa nimittäin siten, että palkansaajien savamaksu nostetaan eläkkeensaajien tasolle.

Vaikka meillä ei mielestäni ole ensi vuonna varaa suuriin veronkevennyksiin, ei meillä kyllä ole tarvetta myöskään veronkiristyksiin. Tätähän savamaksun korotus merkitsisi palkansaajille. Onkin mielestäni syytä palata aiemmin mainitsemaani eduskuntaryhmien sopimukseen ja alentaa eläkeläisten savamaksua 0,4 prosenttiyksikköä.

Toinen kriittinen huomioni kohdistuu kuntien valtionosuuksiin. Hallitus esittää jälleen, että valtionosuuksien indeksitarkistus puolitetaan. Täysimääräinen indeksitarkistus merkitsisi sitä, että valtionosuuksiin tulisi kustannustason muutosta vastaava korotus. Tämä on ymmärtääkseni ollut tämän järjestelmän perustarkoitus. Mikäli me jatkossa tosissamme aiomme huolehtia julkisten palvelujen, muun muassa terveyspalvelujen, riittävyydestä ja laadusta, tällaisella valtionosuuspolitiikalla se ei Suomessa osassa kuntakenttää onnistu.

Kolmantena asiana otan esiin työllisyysmäärärahat. Taloudellisen tilanteen ollessa epävarma on työllisyyden hoitoon kiinnitettävä erityistä huomiota. Lamavuosien opetushan oli, että korkealle päässyttä työttömyyttä on äärettömän vaikea saada alemmalle tasolle. Talouden kasvun notkahtaminen saattaa merkitä sitä, että työttömyys kääntyy tänä vuonna kasvuun. Nyt tarvitaankin toimenpiteitä uusien työpaikkojen luomiseksi. Tämä edellyttää muun muassa uskottavaa energiapolitiikkaa ja toimenpiteitä yrittäjyyden edistämiseksi. Mutta kyllä me tarvitsemme myös työttömien aktivointitoimenpiteitä. Niinpä en ymmärrä sellaisia puheenvuoroja, joissa vaaditaan työllisyysmäärärahojen alentamista. Ymmärrän, että työllisyystilanteen parantuessa niin voitaisiin menetellä, mutta ei päinvastaisessa tilanteessa. On myös huomattava, että työttömien aktivointiaste on Suomessa Euroopan alhaisimpia. Tämän vuoden tammikuussa koulutus- ja tukityöllistämistoimenpiteiden piirissä oli 72 000 henkilöä, mikä on noin 10 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Arvoisa puhemies! Suomen nopea nousu syvästä lamasta perustui osaltaan rohkeaan tutkimus- ja tuotekehityspanostukseen. Teknologia vaikuttaa voimakkaasti talouskasvuun. Onkin tärkeää, että julkinen tutkimus- ja teknologiarahoitus käännetään taas kasvuun, sillä tulevien vuosien hyvinvointi ja kilpailukyky ratkaistaan nyt tehtävillä panostuksilla.

Pirjo-Riitta Antvuori /kok:

Arvoisa puhemies! En aikonut puheenvuorossani puuttua edellisten puhujien jo paljon kritisoimaan suunnitelmaan nostaa työntekijöiden sairausvakuutusmaksua mutta haluan kommentoida lyhyesti Kelan pääjohtajan Jorma Huuhtasen tänä aamuna tiedotusvälineissä aiheesta esittämiä näkemyksiä.

On totta, kuten Huuhtanen toteaa, että sairausvakuutuskorvausten kasvu on johtamassa Kelan rahoituksen kriisiin ja että suunniteltu työntekijöiden savamaksun korotus paikkaisi Kelan rahoituksen alijäämää vain osittain. Kyllä näinkin. Mutta mielestäni vakavampi ongelma on se, että savamaksun korotus vie pohjaa siltä kansainvälisestikin tärkeänä pidetyltä periaatteelta, että työnteon kannustavuutta lisätään ja verokiilaa alennetaan. Vaikka savamaksun nosto toisikin valtion kassaan kipeästi kaivattuja veromarkkoja, olen silti sitä mieltä, että työntekijöiden ja eläkeläisten savamaksun rinnastaminen on väärin. Siinä on poliittisen kikkailun makua.

Pääjohtaja Huuhtasen esittämiin näkemyksiin palatakseni Kelan rahoitusrakenteen ongelmien korjaamista ei voi aloittaa ainoastaan vaatimalla lisää rahaa vaan tarkastelemalla myös sitä, miten Kelan maksamat etuudet suunnataan. Erinomainen ja kannatettava aloite veronmaksajiin päin tuli viime viikolla ministeri Maija Perholta, kun hän ehdotti muutoksia lääkekorvausjärjestelmään. Lääkekorvausten jatkuva nousu on Kelalle menoautomaatti, eikä tunnu oikealta, että lääkekorvausjärjestelmä lähtee enemmänkin lääketeollisuuden tarpeista kuin siitä, mikä on potilaan ja mikä on sairausvakuutuksen etu.

Arvoisa puhemies! Paineet työntekijöiden savamaksun korottamiseksi antavat vain pientä esimakua siitä, mitä valtion budjetin rakentamisessa lähivuosina on edessä. Liikkumavara tulopuolella on todella pieni, ja vaihtoehtoja on vähän. Kymmenen viime vuotta ovat selkeästi osoittaneet sen, että menojen rahoittaminen lainarahalla on lyhytnäköistä politiikkaa.

Arvoisa puhemies! Minulla on sellainen käsitys, että valtion budjetti ja varsinkin sen menopuoli on lähivuosina käytävä läpi erittäin tiheällä kammalla. Suomen väestön ikärakenne on vinoutumassa kovaa vauhtia, ja samalla vauhdilla kasvavat niin hoivapalvelumenot kuin eläkemenotkin. Niitä rahoittavat yhä pienemmät veroa maksavat ikäluokat. Tästä ongelmasta puhutaan jatkuvasti, mutta ymmärrämmekö, mitä se todella merkitsee valtion tuloissa ja menoissa? Tiheällä kammalla valikoiden budjetista olisi karsittava sellaiset menot, joiden tarkoituksenmukaisuudesta ja oikeutuksesta voidaan olla montaa mieltä.

Itse olen miettinyt esimerkiksi sitä, onko tarkoituksenmukaista se, että valtio maksaa tilatuille sanoma- ja aikakauslehdille vuodessa verotukea noin 220 miljoonaa euroa. Tämä verotuki on seuraus siitä, että tilattujen sanoma- ja aikakauslehtien tilausmaksuista ei makseta lainkaan arvonlisäveroa. Irtonumeroina myydyistä lehdistä sen sijaan maksamme täyden 22 prosentin arvonlisäveron. Maksamme siis lehdistölle joka vuosi yhteensä reilusti yli miljardi markkaa eräänlaisena piiloverotukena.

Haluankin nimenomaan nyt tässä budjetin kehyksiä koskevassa keskustelussa kysyä, onko valtion tehtävä tukea sellaisten aikakauslehtien julkaisemista, joiden sisällöllä ei ole minkäänlaista sivistyksellistä tai kulttuurista merkitystä? Sanomalehtien tuen ymmärrän ja hyväksyn, mutta kyseenalaistaisin aikakauslehtien tuen. Tärkeämpää olisi mielestäni tukea vaikkapa lasten- ja nuortenkirjallisuutta tai kirjastojen toimintaa.

Tämä esille nostamani esimerkki on vain yksi pieni, tosin ehkä sitäkin herkempi, epäkohta monien muiden joukossa. Tällaisten epäkohtien tarkastelun ja korjaamisen tarve on sitä suurempi, mitä vaikeammaksi budjetin tasapainottaminen menojen ja tulojen välillä käy.

Arvoisa puhemies! Tulevien vuosien budjettien valmistelussa on välttämätöntä uskaltaa katsoa paljon nykyistä tarkemmin sitä, mihin veroina kerätyt varat käytetään ja mitä niillä saavutetaan. Lamavuosilta meille on jäänyt tapa rakentaa valtion budjettia siten, että etsimme yksiviivaisia leikkauskohteita ja toisaalta kerjäämme lisärahoitusta. Minusta tuntuu, että kun tulevina vuosina rakennetaan budjetteja, tarvitaan uudenlaista kriittistä ja rohkeampaa otetta. On osattava luopua jostakin, jotta saa tilalle uutta, ihan niin kuin joudumme inhimillisessä elämässämmekin tekemään.

Merikukka  Forsius  /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen päätös nostaa palkansaajien sairausvakuutusmaksua 0,4 prosenttiyksiköllä eläkeläisten maksun tasolle on suoraan sanottuna härskiä politikointia. Hallitusryhmien puheenjohtajat ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan ryhmävastaavat sopivat puolitoista vuotta sitten, että eläkeläisiltä poistetaan vähitellen ylimääräinen sairausvakuutusmaksu, siis poistetaan, ei niin, että muiden maksua korotetaan. Tämä hallituksen omalaatuinen silmänkääntötemppu on nyt meidän eduskunnassa oikaistava. Sopimus on sopimus, ja sen yli ei voi valtiovarainministerikään kävellä. On naurettavaa, että tästä asiasta väännetään kättä vuodesta toiseen ja valtiovarainministeri kerta toisensa jälkeen saivartelee siitä, mitä hallitusryhmät oikein ylimääräisen savamaksun poistamisesta päättivätkään.

Yleisesti arvellaan, että maailman ja Suomenkin talous kääntyy ripeämpään kasvuun loppuvuodesta. Kehyksessä arvioidaan näin, ja samaa on vielä optimistisemminkin sanonut ministeriön budjettipäällikkö. Varovaisen optimistisia näkymiä maalailee myös Suomen Pankki, joka on tänään korjannut kuluvan vuoden kasvuennustettaan ylöspäin. Valtiovarainministeriö toteaa määrärahakehysten perusteluissa, että tälle vuodelle ennustettu 1,6 prosentin talouskasvu perustuu ensisijaisesti kotimaiseen kysyntään. Myös viime vuoden tuotannon kasvu oli kokonaan kotimaisen kysynnän varassa.

Tässäkin mielessä hallituksen ratkaisu nostaa palkansaajien savamaksua tuntuu oudolta, sairausvakuutusmaksun nosto kun kirpaisee eniten pienituloisiin ja leikkaa heidän ostovoimaansa ja tiedämme, että pienituloisten kohdalla pienetkin tulojen muutokset, tässä tapauksessa maksujen korotukset, heiluttelevat kysyntää suuresti. Kun kerran hallitus korostaa kotimaisen kysynnän merkitystä, miksi se nyt toisaalta tekee sellaisia päätöksiä, jotka jarruttavat tämän tavoitteen toteutumista?

On myös outoa, että kun veroja ja maksuja kokonaisuudessaan aiotaan tarkastella vasta kesän budjettiriihessä, tämä sairausvakuutusmaksun korotus tuotiin jo nyt. Lieneekö tässäkin kyse valtiovarainministeri Niinistön jo tutuksi käyneestä budjettipelin taktiikasta? Kun tiedetään toisen osapuolen vaatimukset, keksitään vastapainoksi ehdotus leikkauksesta samaan kohteeseen. Tässä tapauksessa maksun korotuksella tähyiltäneen jo neuvotteluihin ensi vuoden tuloratkaisusta, mutta samalla tavalla valtiovarainministeri on lukuisissa muissakin asioissa menetellyt. Esimerkiksi kun opetusministeri esitti lisärahoja aikuiskoulutukseen, oli valtiovarainministeri jo laatinut esityksen leikata aikuiskoulutuksen rahoja nykyisestäkin. Onko tässä järkeä, kun kaikesta rähinästä ja kinastelusta lopputulos on plus miinus nolla?

Kun hallitus kerran lähti jo valtion tulopuolesta tekemään päätöksiä sairausvakuutusmaksun osalta, puutun itsekin verotukseen. Uusia mittavia veronalennuksia emme nyt tarvitse, vaan peruspalvelut on saatava kuntoon. Veronalennukset ja palveluiden kohentaminen eivät millään mahdu samaan yhtälöön. Sen pitäisi olla kaikille selvä. Suomalaiset ovat myös valmiita maksamaan veronsa, jos palvelut toimivat. Myös Lähi- ja perushoitajaliitto SuPer otti hiljattain kantaa veronalennuksia vastaan ja palvelujen puolesta. Myös verotuksen rakennetta olisi syytä arvioida uudestaan, energia- ja ympäristöverotusta tarkistettava.

Valtiovarainministerin hahmottelemiin budjettikehyksiin sisältyvät hallituspuolueiden eduskuntaryhmien viime kesänä sopimat lisäpanostukset muun muassa kuntien sosiaali- ja terveyshuollon valtionosuuksiin. Sen sijaan kuntien valtionosuuksiin yleensä on varauduttu tekemään 1,6 prosentin indeksikorotus, joka on puolet täysimääräisestä korotuksesta, eli käytännössä valtio siis leikkaa kunnilta 69 miljoonaa euroa. Tämä ei ole omiaan tukemaan kuntien mahdollisuuksia järjestää asukkailleen tarpeelliset peruspalvelut. Kun Kansallisen terveysprojektin uudistuksiakin, joista kehyksessä ei puhuta mitään, aletaan kohta viedä käytäntöön, pitää kunnille taata riittävät resurssit terveyspalvelujen kunnolliseen järjestämiseen. Yleisesti ottaen olisi syytä käydä perusteellinen keskustelu siitä, miten suuria valtionosuuksien pitäisi sosiaali- ja terveysmenojen osalta olla. Jospa sisäministeriön työryhmän kohta valmistuva selvitys antaisi kunnon kimmokkeen tähän keskusteluun.

Lasten ja nuorten hyvinvointia koskeva selonteko on tulossa eduskunnan käsittelyyn ensi kuussa. Alun perinhän sitä piti käsitellä jo viime vuoden puolella. Sitten selontekoa lykättiin helmikuulle ja nyt huhtikuulle. Nyt viimeinkin pitää löytyä rahaa korjata lapsiperheiden toimeentuloon laman aikana revittyjä aukkoja. Selontekoja, suosituksia ja projekteja on turha meidän eduskunnassa pyöritellä, jos rahaa lapsiperheiden auttamiseen ei saada, ja selonteolla asia vain lakaistaan hallituksen pöydältä pois. Kehysriihessä ei rahaa lapsiperheille herunut, mutta toivon, että eduskunnalta löytyy tähän tahtoa.

Koska nyt keskustellaan budjetin kehyksestä, en halua mennä kovin syvälle yksityiskohtiin, mutta haluan kuitenkin ottaa esille mielestäni tärkeimmät asiat.

Ministeri Soininvaaran esitys lapsilisien sitomisesta indeksiin on erittäin kannatettava, mutta mielestäni lapsilisiin tarvitaan ministerin esittämää muutaman euron korotusta tuntuvampi lisäys. Samoin minimiäitiyspäivärahaa ja kotihoidon tukea tulisi korottaa. Näillä toimenpiteillä ehkäistäisiin syrjäytymistä.

Arvoisa puhemies! Talouskehityksen suunnan epävarmuudesta huolimatta meidän on nyt viimeinkin syytä edes hiukan paikkailla perustoimeentulon lamaleikkauksia. Esimerkiksi panostukset lapsiperheisiin lisäisivät hyvinvointia merkittävällä tavalla. Samoin on pidettävä huoli riittävien peruspalveluiden turvaamisesta. Toisin kuin valtiovarainministeriön taholta usein esitetään, valtion panostuksia kansalaisten hyvinvointiin ei tarvitse nähdä talouden tasapainoa uhkaavina tekijöinä. Hyvinvointikin on kilpailutekijä. Ei pahoinvoiva kansalainen jaksa kansantuotteen kakun kasvattamiseen osallistua.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston julkaistua tiedot määrärahakehyksistä vuosille 2003—2006 näyttää siltä, että tuloksia tuottanut hallituksen politiikka saa jatkoa. Näin tulee ollakin, koska sillä on kestävä pohja. Erityisesti on syytä korostaa tässä yhteydessä niitä epävarmuustekijöitä, joita maailmalla esiintyy ja jotka liittyvät myöhemmin vuoden 2003 budjetin valmisteluun. Siksi nimenomaan on osoitettava ymmärtämystä avoimeksi jäävien kysymysten osalta, joihin voidaan palata syksyn budjettikäsittelyn yhteydessä. Olisi tietysti ollut hyödyllistä, että epävarmuudenkin oloissa olisi jonkinlainen hahmotelma ollut siitä, miten tulopuolella voidaan kattaa kehykseen määrätty menoerä. Näin ei sattumalta ole, ja siltä osin täytyy tarkastella kysymystä myöhemmin.

Suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä, joihin on joka tapauksessa löydettävä vastauksia, löytyy terveydenhuollon, sosiaalipolitiikan, työllisyyden sekä myös käsittelyssämme olevan energiaratkaisun yhteydessä.

Terveydenhuollon osalta haluan korostaa sekä eduskunnan hallituspuolueiden linjauksia viime syksyltä, joiden rahoitus on kehyksissä, että myös 9.4.2002 julkaistavaa Kansallista terveydenhuollon projektia, jonka rahoitus on syytä tavalla tai toisella eduskuntakäsittelyssä turvata.

Suuriin yhteiskunnallisiin päätöksiin liittyy, kuten totesin, myös eduskunnan käsittelyssä oleva energiaratkaisu. Se ei ole mielestäni vain pelkkä energiaratkaisu, vaan mitä suurimmassa määrin koko hyvinvointipolitiikkaamme liittyvä kysymys. Jos eduskunnan päätös on myönteinen, ongelmat energiantuotannon rahoittamiseksi jäävät vähäisemmiksi. Jos taas päätös on kielteinen, tarvittava energiantuotannon rahoitus jää yhteiskunnan vastuulle. Jokainen ymmärtää, että silloin ollaan samalla kukkarolla, josta kaikki hyvinvointipalvelut rahoitetaan. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten tämän yhtälön kanssa eduskuntakäsittelyssä käy.

Kehyspäätöksen tultua julkisuuteen se on herättänyt myös kritiikkiä. Kritiikin kärki on kohdistunut hallituksen esitykseen savamaksusta, Raha-automaattiyhdistyksen ja Veikkauksen arpajaisveron yhtenäistämiseen, kuntien valtionosuuksien indeksitarkistukseen, kolmivuotiseksi esitettyyn kokeiluun kolmen pohjoisimman seutukunnan alueella sekä niin sanotuissa A-saaristokunnissa työnantajan sosiaaliturvamaksujen poistamiseksi, nämä mainitakseni.

Vaikka hyväksynkin esitetyn kritiikin, haluan kuitenkin todeta, että joskus on vaikeuksia todeta, milloin puhuu hallituspuolueen, milloin opposition edustaja tässä salissa. Ota siinä sitten kansalainen selvää, mitä puoluetta kukin edustaa ja mikä on minkin puolueen linja.

Erityisesti haluan kuitenkin korostaa sen kritiikin oikeudenmukaisuutta, joka kohdistuu viime syksynä tehdyn hallituspuolueiden sopimuksen huomioimatta jättämiseen. Sopimuksista on syytä pitää kiinni, vaikka kysymyksessä ei olekaan budjettikehyksen kaikkein suurin asia. Savamaksun osalta, josta on kyse, on syytä huomata myös ne äänenpainot, jotka on esitetty niistä vastuussa olevien taholta. Kyse on 600 miljoonan euron määrärahasta. Sillekin on osoitettava jossain vaiheessa ymmärtämystä.

Arvoisa puhemies! Monet kansanedustajat, jotka ovat olleet tässä talossa tekemässä päätöksiä aina vuodesta 1995, ovat kantaneet vastuuta vaikeistakin päätöksistä. Sitoutuminen näihin päätöksiin on pitänyt sisällään varmasti odotuksia, odotuksia siitä, että poliittisille linjauksille löytyisi tässä talossa tilaa markkinatalouden kustannuksella. Nyt onkin syytä kysyä, mikä rooli eduskunnalla politiikan sisällön muotoutumisessa oikeastaan on, onko se hallituksen kasvoton juoksupoika vaiko itsenäinen vastuullinen toimija. Tämä on myös yhteydessä siihen, miten kansalaisten luottamus politiikkaan ja sen mahdollisuuksiin voidaan palauttaa.

Arvoisa puhemies! Olen käsittänyt tämän kehyskeskustelun eräänlaiseksi välitarkastukseksi siitä, missä maa makaa. Samalla eduskunta saa valtiontalouden päälinjoista käsityksen, jota se voi käyttää arvioidessaan politiikkansa painopisteitä tulevaa budjettikeskustelua varten. Kun mielestäni monet asiat ovat vielä avoinna, en haluaisi vetää tästä kehyksestä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Katsotaan, miten kansainväliset näkymät ja muut asiaan liittyvät kysymykset kehittyvät, miten esimerkiksi tulopolitiikka muotoutuu ja mitkä ovat päätöksenteon realiteetit, kun käymme käsiksi vuoden 2003 budjettiin.

Matti Huutola /vas:

Arvoisa puhemies! Lukeudun kyllä niihin, jotka näkevät, että nyt talouden taantuma rajoittaa selkeästi monia välttämättömiä uudistuksia ja uudistusten tarpeita. Mutta arvoja voidaan siitä huolimatta jakaa. Ensinnäkin muutama sana työllisyyskehityksestä.

On selvää, että on myönteistä se, että nyt hallitus päätti pitää työllisyysrahat vuoden 2001 tasolla. On nimittäin niin, että sen jälkeen on leikattu työllistämiseen tarkoitettuja määrärahoja selvästi nopeammin kuin työllisyys on kohentunut. Tällöin yksittäistä työtöntä kohti rahat ovat selvästi jääneet vähemmälle.

Alun perin kehysriihessä oli tarkoitus reagoida taantuvaan talouskehitykseen, joka on merkinnyt työttömyyden lievää lisääntymistä. Kevään lisäbudjettikäsittelyssä työllisyysrahoihin on mielestäni kyllä palattava, koska juuri talouskasvun taittuminen on se ajankohta, jolloin tietyillä elvyttävillä toimilla on kaikkein tehokkain vaikutus. Suomessa on kyllä yleensä käynnistetty elvytystoimet käsittääkseni aivan liian myöhään. Hallituksen lähtökohtana on ollut, että työllisyystoimilla pitäisi saada aikaan pysyviä työpaikkoja. Tämä tavoite on ihan oikea ja hyvä. Mutta on kovin vaikea mitata se, millä toimilla on todellisuudessa saavutettu niin sanottuja pysyviä työpaikkoja.

Tässä haluan esimerkiksi todeta sen, että Lapin ehkä kehittyvin elinkeinohaara on matkailu. Haluan muistuttaa, että koko matkailuelinkeino kehitettiin aikanaan työllisyysrahoilla, palkkaperusteisin määrärahoin. Palkkaperusteisilla pitkäaikaistyöttömien tuilla työllistettyjen työntekijöiden avulla rakennettiin latuverkostot, rakennettiin moottorikelkkaverkostot, rakennettiin koko se infra, jonka ympärille nyt on muodostunut tuhansia työpaikkoja. Voin olla ihan vakuuttunut siitä, että ilman kuntien, valtion ja näiden työllistämisrahojen osuutta tällaista merkittävää matkailuelinkeinoa ei olisi syntynyt eikä niitä yrityksiä, jotka nyt työllistävät tuhansia työntekijöitä.

Arvoisa puhemies! Työnantajan sosiaaliturvamaksun alentamiskokeilun käynnistäminen oli minusta monessa mielessä merkittävä, uusi avaus. Se on kuitenkin uusi väline aluepolitiikan tehostamispyrkimyksissä, mutta valitettavasti kokeiluun otettiin mukaan vain yksityinen sektori. Lapissa kunnilla on aivan erityinen merkitys yritystoiminnassa ja erityisesti sen kehittämisessä. Lisäksi hallituksen päätös saattaisi yksityiset yritykset reilusti edullisempaan asemaan, mitä ei voi kyllä pitää oikeana silloin, kun puhumme julkisten palvelujen tuottamisesta ja niiden kilpailuttamisesta.

Mielestäni kyllä kokeilu olisi tullut ulottaa vain kolmeen seutukuntaan, mistä olikin olemassa työryhmän esitys, mutta alueellinen edunvalvonta veti tällä kertaa selvästi hukkaperän. Mukaan alkoi sitten tulla monia muitakin kuntia, jolloin tilanne käsittääkseni hiukan repesi niin sanotusti käsistä. Kokeilualueen laajentaminen johti siihen, että kunnat pudotettiin pois kokeilun piiristä. Tämä oli kokonaisuuden kannalta käsittääkseni suuri vahinko. Juuri kokonaisina seutukuntina, kolmena seutukuntana, joissa myös kunnat olisivat olleet kokeilussa mukana ja joissa selvästi kunnan rooli ja yksityisten yritysten rooli on merkittävä, olisi saatu aikaan paras kokeilualue. Mutta tämä oli vasta hallituksen kehyskeskustelu, jossa kokeilu päätettiin käynnistää. Uskon, että budjettiriiheen mennessä meidän täytyy vielä pohtia kokeilun laajentamismahdollisuutta myös kuntiin. Oli valitettavaa, että hallituksen sisällä oli kyllä voimia, jotka olisivat olleet valmiita kaatamaan koko kokeilunkin.

Kehyskeskusteluissa sovittiin täälläkin tänä päivänä kovasti keskustellusta asiasta eli siitä, että sairausvakuutusmaksua korotetaan 0,4 prosenttiyksikköä. Minusta tähän on tuotava yksi näkökulma. Savamaksun korottaminen on kuitenkin veroluonteiseen maksuun kajoamista. Siksi se olisi kuulunut ratkaisuihin, jotka olisi tullut tehdä koko laajassa veroratkaisussa myöhemmin syksyllä, etenkin kun veroratkaisujen yhteisenä keskeisenä tekijänä on löytää maahamme välineitä, joilla myöskin tasoitetaan tulopoliittisen kokonaisratkaisun syntyä.

Arvoisa puhemies! Olisin myös toivonut, että kehyskeskusteluissa olisi laajemmin linjattu myös tulopuolen lähtökohtia. Minusta ed. Koski äsken otti esiin niin sanotun tulopuolen ehkä kovankin luokan kysymyksiä. Ei voi olla niin, että keskustellaan pelkästään menopuolen osioista, vaan on myöskin kehyskeskusteluissa linjattava niitä edellytyksiä, joilla taataan talouskasvu maahamme, sillä muutoin meillä ei ole kovin paljon jaettavaa.

Jussi Ranta /sd:

Arvoisa puhemies! Tulkoon vielä varmuuden vuoksi todetuksi, että talven aikana kansainvälinen taloudellinen taantuma heijastui myös Suomeen. Se merkitsi sitä, että bruttokansantuotteen kasvu selkeästi hidastui, rakentaminen väheni, valtiontalouden tervehtyminen hidastui ja talouden liikkumavara yleisesti ottaen kapeni erityisesti valtiontalouden osalta. Tämä kaikki antaa aihetta varovaisuuteen, mutta osoittaa samalla välttämättömäksi myös sen, että on tavoiteltava taloudellista kasvua, aivan kuten ed. Huutolakin äsken totesi. Valtion suuri velkamäärä, korkokulut, työllisyyden parantamistavoite, välttämättömien yhteiskunnallisten uudistusten jatkaminen ja varautuminen ikärakenteen muuttumiseen ja siitä aiheutuviin lisäkustannuksiin suorastaan edellyttävät voimistuvaa talouskasvua. Tarvitsemme uudelleen pitkäaikaisen ja vakaan talouskasvun ajan. Siksi talouden dynamiikkaa on kehitettävä.

Vuoden 2003 budjettiin on jo leivottu sisään merkittäviä määrärahalisäyksiä. Hyvinvointipalveluitten kehittäminen ja lisääminen, kuntien käyttötalouden indeksikorotukset, hammashoidon ulottaminen koko aikuisväestöön, eläkekorjaukset, korkeakoulujen kehittäminen, kehitysyhteistyöpanoksen lisääminen ja asunnottomuuden vähentäminen merkitsevät kaikki lisää miljarditason panostusta valtion budjetin kautta. Ne ovat kaikki välttämättömiä kehittämiskohteita.

Viimeisimmät tiedot tältä päivältä, erityisesti Suomen Pankin juuri julkistetut ennusteet, kertovat, että bruttokansantuote on tänä vuonna kääntymässä kasvuun. Ennustetaan 1,5 prosentin kasvua ja vuodelle 2003 lähes 3 prosentin kasvua. Nämä hyvät kasvunäkymät perustuvat maailmankaupan voimistumiseen, vientimme vahvuuteen ja kotitalouksien ripeään tulokehitykseen, joka puolestaan perustuu veronalennuksiin sekä tulopoliittisiin ratkaisuihin. Edellytyksiä on siis olemassa paremmalle kehitykselle. Hallituskin mitoittaa budjettikehyksensä 3 prosentin kasvun suhteellisen korkealle ja vakaalle tasolle. Siksi vielä yksi näkökulma: On pystyttävä pidentämään tätä kehitystä. On luotava pohja kestävälle taloudelle.

Puhemies! Talouden kiristyminen, kuten näimme, heijastaa välittömästi vaikutuksensa hyvinvointihankkeeseen. Valtiovarainministeri heristää täällä jatkuvasti sormeaan. Yhteiskunnan järeä rakenne ei kuitenkaan voi kehittyä sykäyksittäin. Perusteollisuuden, energiasektorin ja infrastruktuurin investoinnit ja aluekeskushankkeet, jotka myös luen järeän rakenteen hankkeiksi, eivät voi riippua suhdannevärähtelyistä. Ne ovat osa kestävän talouden ja sosiaalisen rakenteen perustoista.

Budjettikehykset sisältävät varsin merkittäviä investointihankkeita, muun muassa miljardihankkeet E18-valtatien ja Kerava—Lahti-rautatiehankkeen käynnistämiseksi. Kehyksen ulkopuolelta on pystyttävä rahoittamaan lisäksi muun muassa Vuosaaren satamaan liittyvät investoinnit, jotka nekin ovat yli miljardin markan hankkeita. Valtioneuvoston aiemmat periaatelinjaukset maan arvonnousun käytöstä näihin kohteisiin ovat oikeita. Vain sillä tavalla voimme rahoittaa näitä merkittäviä suurhankkeita. Tällä tavalla voimme vahvistaa Etelä-Suomen seitsemän maakuntaa Varsinais-Suomesta Etelä-Karjalaan sisältävän talousaluekokonaisuuden kehittymistä kilpailukykyiseksi Itämeren talousalueen kasvussa. Tämä on aluepolitiikkaa Eurooppa-tasolla.

Maan kasvukeskukset tarvitsevat myös pitkäkestoisia investointeja. Ne tarvitsevat määrärahoja opetukseen, erityisesti korkeakoulujen kehittämiseen. Muun muassa kotikonnuillani Etelä-Karjalassa Lappeenrannan ja Imatran yhdistymistä eli Saimaankaupungin syntyä vahvistaisi Valtatie 6:n nopea kehittäminen nelikaistaiseksi tieksi sekä metsäteollisuutta ja henkilöliikenteen sujuvuutta tukisi kaksoisraiteen vaiheittainen toteuttaminen välillä Luumäki—Imatra.

Näiden hankkeiden ja tämäntapaisten hankkeiden toteutus ja rahoitus tulisi ratkaista pitemmän tähtäimen yhteistoiminta-asiakirjalla, jolloin kunnat omalta puoleltaan voisivat keskenään sitoutua omiin kehittämishankkeisiinsa ja tukeutua esimerkiksi palvelusten järjestämisessä tulevaan Kansalliseen terveysohjelmaan sekä vahvempaan ja laajempaan yhteistoimintaan talousalueella.

Energiakysymyksen ratkaiseminen eduskunnassa, kuten ed. Koski aivan oikein esille otti, puolestaan käynnistäisi energiahankkeet muun muassa maakaasuverkoston laajentamiseksi ja heijastuisi elinkeinosektorin kehittämiseen. Tällä tietysti olisi vaikutuksensa työllisyyden parantamiseen ja talouden vahvistamiseen niin kunnissa kuin myös valtiontalouden osalta.

Arvoisa puhemies! Budjettikehyksen tiukkuus osoittaa reaalitalouden perustan vahvan kehittämistarpeen. Pohjoisen Euroopan (Puhemies koputtaa) talousalueen kasvu näyttää nyt etenevän. Meidän on otettava siitä oma oksamme. Tulopohjaa voidaan vahvistaa investoinneilla.

Ulla Juurola /sd:

Arvoisa puhemies! Tiedotusvälineistä kehysneuvottelujen tulosta seuranneena sain sellaisen käsityksen neuvotteluista, että kaikkiin lisäesityksiin oli vastattu vastaesityksillä, joilla määrärahoja päinvastoin vähennettiin tai verorasitetta nostettiin. Eteemme nyt saadussa paperissa on toki paljon hyvää ja hyväksyttävää, esimerkiksi se, että eduskuntaryhmien sopimista hyvinvointipanostuksista on pidetty kiinni. Tähän sisältyy myöskin varaus jo sovittuihin liikennehankkeisiin, kuten Lohja—Muurla-tiehankkeeseen. Tämä mainitaan tässä kehyksessä. Sen sijaan tässä ei mainita Kerava—Lahti-oikorataa nimeltä, mutta oletan, että tämäkin on kehyksen sisällä tai paremmin sanottuna: sen pitää olla kehyksen sisällä.

Esityksessä on varauduttu myös tarkistamaan työeläkkeiden yhteensovitusta eli korjaamaan niin sanottua kaksinkertaista pohjaosan leikkausta. Lienen ensimmäinen, joka viime kaudella puuttui tähän selkeään epäoikeudenmukaisuuteen, epäkohtaan. Tein siitä kyselyn ja lakialoitteen ja olen nyt iloinen, että ministeri Perhon johdolla tätä asiaa tavalla tai toisella korjataan. Tämän asian korjaaminen ei kohdistu kaikkein pienituloisimpiin, mutta olen pitänyt sitä oikeusturvakysymyksenä niille kansalaisille, joiden omaa työeläkettä on leikattu, varsinkin kun vuoden 98 jälkeen työeläke jälleen on kaikille täysimääräisenä maksettu.

Ryhmämme asetti ensi vuoden painopistealueeksi terveydenhuollon kehittämisen, työllisyyden hoitamisen ja aikuiskoulutuksen kehittämisen. Mikään näistä ei ole edennyt kehysneuvotteluissa konkreettisesti. Elän toivossa, että aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteitten tasoa tarkennetaan budjettiriihessä ja että Kansallisen terveydenhuollon projektin toteuttaminen aloitetaan jo tämän vaalikauden päätöksillä.

Aikuiskoulutuksen, nimenomaan aikuisten ammatillisen lisäkoulutuksen, kehittämisen suhteen olen varsin epätoivoinen. Vuosi 2004 on jo aika merkittävä vuosi siinä, että tällöin työmarkkinoilta poistuu väkeä enemmän kuin työmarkkinoille tulee. Tässä suhteessa ja tämän vuoden jälkeen hyvin nopeasti yhteiskunnassamme huoltosuhde heikkenee, emmekä vielä mitenkään näköjään pysty ymmärtämään, miten suuri muutos tämä tulee olemaan muun muassa työvoiman saatavuuden suhteen.

Sen vuoksi näyttäisi siltä, että viimeinkin voisimme tajuta sen, että meidän on tehtävä kaikkemme, jotta nyt työttöminä ja työelämän ulkopuolella olevat työikäiset saataisiin kuntouttavalla koulutuksella takaisin työelämään. Meillä yksinkertaisesti tulee olemaan puute aivan tavallisen työn tekijöistä, duunareista. Huippuosaajien työpaikkoihin varmasti kouluttautuu koko ajan nuori työvoima. Lisäksi meillä tulee olemaan erittäin suuri ja vaativa työ siinä, että niiden kaikkien 20—30-vuotiaiden nuorten suhteen, jotka eivät ole päässeet opetukseen eivätkä ole myöskään ottaneet työharjoittelupaikkoja vastaan, pystytään tekemään kaikki mahdollinen, jotta he pääsisivät työelämään kiinni.

Tietysti se on ennakoivasti sanottu, mitä tällaisessa yleiskehyksessä on, mutta pidän aivan välttämättömänä, että nämä asiat huomioidaan varsinaisessa talousarviossa, koska tässä suhteessa ei voida tarkastella sitä, mikä on juuri tietyn vuoden budjetin suuruus, vaan tulee tarkastella sitä, mitä tämä vaikuttaa seuraavina vuosina, mikä on hinta, ellei tätä vihdoinkin käsitetä. Aikuiskoulutuksen parlamentaarisen työryhmän toimenpiteet pitäisikin hyvin nopealla tahdilla hyväksyä ja panna käytäntöön. Silloin ensimmäisen kerran voitaisiin sanoa, että asiaan on kunnolla puututtu. Hyvinä vuosinahan pelkästään laskimme näitä määrärahoja.

Ministeri Niinistö uhkaili budjetin pysyvällä rakenteellisella alijäämällä. Menojen katteeksi on esitetty, kuten moneen kertaan on tullut esiin, yleisen sairausvakuutuksen maksun nostamista 0,4 prosenttiyksiköllä. Tämä esitys yllättää todella, koska viime vuonna vielä saimme kuulla varsin suuria vaatimuksia veronkevennykseksi ja on, kuten jo aiemmin sanoin, täysin älyllisesti epärehellistä puhua ikään kuin tämä sairausvakuutusmaksu ei olisi vero. Se on kunnallisveron tyyppinen ja kohdistuu kaikkein pienituloisimpiinkin veronmaksajiin eli niihin, jotka kunnallisveroa maksavat. 0,4 prosenttiyksikön veronkiristys heidän tuloissaan on paljon suurempi kuin meidän tuloissamme, tai se tuntuu suuremmalta, joten kysymyksessä on varsin epäoikeudenmukainen toimenpide. Tästä johtuen voinkin ajatella, että tämä esitys on kyllä syntynyt yön pimeinä tunteina, ja luulen tämän keskustelun johdosta, että se tuleekin muuttumaan.

Vastaan vielä yhteen kysymykseen, johon en päässyt äsken vastaamaan. Ed. Zyskowicz sanoi, että nyt niillä edustajilla, jotka ovat vastustaneet veronkevennyksiä, on tässä savamaksussa veronkorotuksen mahdollisuus. Kuulun näihin edustajiin, jotka viime kerralla olivat varsin kriittisiä näitä suuria veronkevennyksiä kohtaan, ja kannoin huolta nimenomaan palveluistamme ja olen esittänyt myöskin hyvin kriittisiä kannanottoja siitä, että meillä ei ole nyt veronkevennysvaraa. En kuitenkaan mitenkään voi ymmärtää, että verotuksesta voi tulla sellainen mittari, että se vuosittain heiluu taantumien mukaisesti ja sahaamme verotuksessa ylös ja alas; näin ei voi olla. (Puhemies koputtaa) Tässä tapauksessa vakaa verotustaso on selkeä arvomme tulevaisuuteenkin nähden.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Keskustelu määrärahakehyksistä on tärkeä, koska eduskunnalla on mahdollisuus nostaa esille ne todelliset painopistealueet, joihin tulevina vuosina halutaan suunnata määrärahoja. Perusongelmat, joiden kanssa nyt painitaan, säilyvät samoina vielä usean vuoden ajan. Tosiasia on se, että täällä siivotaan Ahon hallituksen jälkiä ja on vuosia maksettu Ahon hallituksen jäljiltä jäänyttä yli 400 miljardin markan valtionvelkaa. Oppositio ei näytä tuntevan huonoa omaatuntoa tästä eikä ota vastuuta sen aikaisesta huonosta taloudenpidosta, minkä kansalaiset ovat kyllä panneet merkille.

Tiestön kunto monin paikoin maata on luvattoman huono. Tiestö on kiinteästi yhteydessä aluekehitykseen ja aluetalouteen. Sijoittamispäätöksiä tehtäessä yritykset panevat nyt suuren painon sille, millaiset ovat liikenne- ja kuljetusyhteydet. Alueelle voidaan antaa rahaa, mutta nämä satsaukset menevät hukkaan, jos perusasiat, kuten tiestö, eivät ole kunnossa. Tiemäärärahojen jaossa olisi aika harrastaa tasapuolisuutta ja suunnata lisää varoja Keski-Suomen tiehankkeisiin. Keski-Suomi on jo viiden vuoden ajan jäänyt jälkeen muista maakunnista. Maakunnan sisällä on sellaisia seutukuntia, jotka todella kaipaavat tukea ja tehokasta aluepolitiikkaa tiestön peruskunnostuksessa. Lähivuosina tiemäärärahoihin pitää saada tuntuva korotus. Muun muassa Nelostie pitää saada nykyaikaiseen kuntoon, mitä nykyiset liikennemäärät edellyttävät.

Mielestäni Vuosaaren satamaa ei pidä rakentaa, vaan pitää hoitaa Turun ja Haminan välillä olevien satamien kautta Helsinkiin tuleva tavaraliikenne. Tämä on minun mielestäni järkevää taloudenpitoa, ja ne rahat pitää käyttää muun Suomen tiestön parantamiseen.

Hallitus on tehnyt aluepolitiikassa uusia avauksia. Esimerkiksi aluekeskusohjelma on rohkea avaus. Uskon, että se tuo todellista hyötyä maakunnissa, mutta se ei ole mikään raha-automaatti, josta aina tulee rahaa, vaan se edellyttää alueen omaa vireyttä ja ponnistuksia, ja niitä aluekeskusohjelmalla tuetaan niihin ja annetaan rahaa. Rahamäärät eivät ole vielä valtavia, mutta jos ohjelma näyttää toimivan ja täyttää ne odotukset, jotka sille on asetettu, uskon, että rahaa tulee enemmän ja ohjelma laajenee. Näin pitäisi olla, että sitoudutaan tällaisiin ohjelmiin pitkäjänteisesti eikä olla malttamattomia ja keskeytetä heti ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Aluepolitiikkaan pitää varata riittävästi rahaa tulevina vuosina.

Tänä aamuna televisiossa kerrottiin Tilastokeskuksen lukuna, että työttömiä on vajaat 250 000. Todellinen työttömien määrä on edelleen yli 300 000. Lipposen toisen hallituksen aikana työllisyyspolitiikalla on luotu uusia työpaikkoja ja tultu paljon alas laman pahimmista työttömyysluvuista, mutta edelleen työttömyys on polttava ongelma ja siihen pitää tarttua kaikin käytettävissä olevin keinoin. Suomen kansantaloudella ei yksinkertaisesti ole varaa näin korkeaan työttömyyteen. Hyvän ammattitaidon ja pitkän työkokemuksen omaaville ihmisille on kohtuutonta, että he eivät saa osaamistaan vastaavaa työtä. Liian monet ovat joutuneet työttömiksi ilman omaa syytään. Työttömille pitää järjestää koulutusta ja mielekästä tekemistä, etteivät he syrjäydy ja turhaudu tekemisen puutteesta. Työllisyysasteen nostamiseen ja aktiiviseen työttömyyden torjuntaan päästään lainsäädännöllä ja resursseja antamalla.

Hallitus on hallitusohjelmassaan sitoutunut alentamaan eläkeläisten ylimääräistä savamaksua. Täällä on ministerien suulla luvattu pyrkiä savamaksun poistamiseen tämän hallituskauden aikana. Nyt asia on käännetty toisin päin ja aiotaan nostaa palkansaajien sairausvakuutusmaksua. Sairausvakuutusmaksun nostaminen on aivan käsittämätön asia, koska se on palkansaajalle suunnattu veronkiristys. Tämä lisää paineita palkkojen nostamiseen, mikä kiihdyttää inflaatiota. Savamaksussa valtio on ollut sopivana osapuolena tupossa. Nyt valtio pettää lupauksen. On väärin, että kun palkansaajat ovat joustaneet ja useina vuosina on tuottavuus ollut suhteessa nopeampaa kuin mitä palkansaajille on annettu palkankorotuksia, nyt hallitus ei aio pitää kiinni tupossa sovituista asioista. Samanlainen valtiovarainministeriön silmänkääntötemppu kuin savamaksu oli taitettu indeksi, jolla petettiin eläkeläisille annettuja lupauksia.

Toivon, ettei savamaksun korotus mene eduskunnassa läpi. Ei voi olla niin, että ensin romutetaan veroale ja sitten tuloksena ovatkin veronkiristykset siinä tapauksessa, että savamaksu nousee. Hallitus ei saa unohtaa palkkojen indeksitarkistuksia ja kiristyvän verotuksen kompensointia, vaan palkansaajille on hyvitettävä kiristyvä verotus. Ylimääräisillä veroilla ei saa heikentää pieni- ja keskituloisten palkansaajien ostovoimaa. Tämän kansanosan ostovoimasta riippuu, meneekö Suomi ylöspäin vai alaspäin lähivuosina.

Kansalaiset tulevat usein puhumaan sosiaali- ja terveysolojen heikkenemisestä. Huoli perusturvan heikkenemisestä kasvaa kaiken aikaa. Ihmiset tietävät, että sosiaaliturvan leikkaamisessa on kyse poliittisista valinnoista. Poliittiset voimasuhteet ratkaisevat sen, panostetaanko sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon vai annetaanko hyvinvointivaltion perustan rapistua.

Minua itseäni ihmetyttää se into, jolla ollaan rakentamassa muun muassa Eduskuntatalon lisärakennusta. Nekin rahat pitäisi antaa köyhille, sairaille ja vähäosaisille. Ensin pitää näiden ryhmien perusasiat pistää kuntoon, sitten rakentaa lisärakennuksia. Köyhyyden ja syrjäytymisen torjunta on todellinen tehtävä eikä mikään juhlapuheiden vakiolause.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustelu määrärahakehyksistä vuosille 2003—2006 painottuu nyt vahvasti toteutuviin menoihin. Tietyllä tavalla olisi perusteltua se, että tässä samassa menokehyskeskustelussa meillä olisi selvempi käsitys myös tulopohjasta. Tässä mielessä myös verotuksen linjauksiin liittyvän keskustelun tulisi sisältyä jatkossa tähän kokonaisuuteen, kun puhumme valtiontalouden menokehyksistä.

Lyhyessä valtionvarainministeriön kannanotossa korostuu talouden toimintaympäristön epävarmuus. Mielestäni erityisen merkille-pantavaa onkin se, että tavallaan tässä koko tulevan vuoden budjetin perusta ja siihen liittyvä epävarmuus sälytetään kansainvälisen talouden ja etenkin Yhdysvaltain talouskehityksen suureen epävarmuuteen. Haluan tähän puuttua sen vuoksi, että tämä avoin taloudellinen toimintaympäristö, johonka me olemme pysyvästi siirtyneet, tulee olemaan aina epävarmuuden värittämä.

Minusta me sillä, että me nyt omaa budjettia rakentaessamme tavallaan siirrämme katseen ainoastaan tällä tavalla kansainväliseen ympäristöön, ikään kuin hyväksymme sen, että meidän ei tarvitse tehdä omassa yhteiskuntapolitiikassamme rakenteellisia uudistuksia, joilla me paremmin sopeutamme yhteiskunnan toimivuuden nimenomaan epävarmuuden olosuhteisiin. Minusta tämä periaatteellinen kysymys on asia, josta meidän tulee käydä avoimempaa keskustelua. Toki rakenteelliset uudistukset ja muutokset ovat jo aika monessa puheenvuorossa tulleet esille. Tähän liittyy olennaisesti se, että meidän pitää käydä menokehysten yhteydessä enemmän rakenteellista keskustelua.

Toivoisinkin, että jatkossa tähän valtionvarainministeriön kannanottopaperiin liittyisi selkeämpi näkemys niistä yhteiskunnallisista kipupisteistä, joihinka tulevina vuosina pitää valtion budjetti sopeuttaa. Otan esimerkiksi niitä kipupisteitä, jotka tulevat jo ensi ja seuraavien vuosien budjeteissa tuomaan hyvin merkittävän painon niille rakenteellisille uudelleenarvioinneille, jotka pitäisi pystyä sisällyttämään budjettiin.

Ensimmäinen on ikääntyminen, ja ajattelen, että esitetyssä ensi vuoden raamissa on tietty painotus toki tähän ikääntymiseen.

Toisena otan koulutuksen ja tutkimuksen vaatimat investoinnit. Siellä meidän pitää pystyä panostamaan ja varmistamaan osaamisyhteiskunnan kehittyminen ja rakentuminen. Tähänkin on pieni huomio kiinnitetty.

Kolmantena alueiden eriytyminen. Minusta alueiden eriytyminen ja väestön keskittyminen ovat asioita, jotka eivät ole ainakaan ulosluettavissa tästä budjettiraamista.

Ehkä kaikkein merkittävimpänä asiana on työttömyys. Tämä todetaan tässä raamissa. Samalla tavalla valtiovarainministeri Niinistö omassa puheenvuorossaan toi sen esille, mutta ainoa kirjaus on se, millä tavalla aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden tasoa tarkennetaan budjettiriihessä. Ainoastaan tämän tasoinen merkintä on tilanteessa, jossa meillä edelleen erittäin korkea rakenteellinen työttömyys on ehkä kaikkein merkittävin tekijä, joka vaarantaa myös hyvinvointipalveluiden toteuttamista ja rahoitusta.

Kävimme viime viikolla välikysymyskeskustelun terveyspalveluista, minkä haluan vielä ottaa tähän yhdeksi erityiskysymykseksi. Tässä mielessä ehkä vääristyy kokonaisnäkemys, jos me käymme ainoastaan ja vain keskustelua siitä, onko varaa veronkevennyksiin ja pitääkö verotusta korottaa, ellemme me avoimemmin kohtaa työllisyyden tuomaa budjettivaikutusta. Kun tähän lisätään valtionvelan korot, voidaan sanoa, että olemme tulevankin vuoden budjettiraamin osalta tasossa, että suuruusluokkana neljännes joudutaan käyttämään valtionvelan korkoihin ja työttömyyden hoitoon.

Jos me pääsemme paremmin liikkeelle niillä käytännön toimenpiteillä ja ratkaisuilla, joilla me voimme alentaa työttömyyttä, me joudumme keskustelemaan silloin hyvin merkittävällä tavalla verotuksen uudistamisesta, joka ei ainoastaan ja vain tarkoita sitä, miten me käsittelemme esimerkiksi pääomaveroa taikka millä tavalla me käsittelemme työn verotusta, vaan meillä on monia muita verotukseen liittyviä alueita, joita meidän pitää kyetä tarkastelemaan, uudistamaan tätä verotuksen kokonaisrakennetta sillä tavalla, että se paremmin palvelee työllisyyttä. Tämä on erittäin suuri kysymys. Minä henkilökohtaisesti en näe mitään mahdollisuutta, että ainoastaan ja vain hirttäytymällä tähän korkeaan verotuksen tasoon me pystymme varmistamaan hyvinvointipalvelujen rahoituksen, jos meillä säilyy samanaikaisesti korkea työttömyys, jonka jo tämän määrärahakehyksen puitteissakin oletetaan jonkin verran kasvavan tulevina vuosina.

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tähän liittyen näenkin kaikkein suurimman heikkouden: Jos tämä epävarmuus jatkuu ja toteutuu tämä W-ilmiö, joka merkitsee sitä, että talouden pienen positiivisen sykäyksen jälkeen ehkä tulee vielä merkittävämpi taantuma kuin me olemme saaneet viimeisen vuoden aikana kokea, silloin nämä esitetyt raamit joudutaan aika syvällisestikin uudelleen arvioimaan ja on viimeinen hetki sen jälkeen tarttua näihin rakenteellisiin kysymyksiin, joita nostin esille.

Klaus  Hellberg  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Meillä on ollut jo jonkin aikaa kansainvälinen talouden taantuma, joka selvästi on rajoittanut talouden liikkumavaraa. Aivan viime aikoina, viimeksi Suomen Pankki, on kuitenkin korjattu positiivisempaan suuntaan kasvuennusteita sekä kuluvalta vuodelta että vuodelta 2003. Tämä on tietysti myönteinen merkki, vaikka tietysti epävarmuustekijöitä edelleen ilmassa on.

Mutta minusta on aivan selvää, että tässä tilanteessa, missä nyt ollaan, edelleen työllisyyden hoidon täytyy olla se keskeinen asia, millä eteenpäin pyritään menemään. Tämähän on ollut sekä Lipposen ensimmäisen että toisen hallituksen prioriteettilistalla ensimmäisenä jatkuvasti, ja yli 300 000 työpaikkaa meillä on enemmän kuin silloin kun Lipposen ensimmäinen hallitus aloitti, mutta edelleen tätä laatua ja tahtoa työllisyyden hoitoon täytyisi kehittää. Minusta on vähän valitettavaa, että aikuiskoulutuksesta ei ole nyt saatu selkeää näkemystä ainakaan toistaiseksi tuleviin budjetteihin. Se nimittäin olisi erittäin tärkeä asia osana työllisyyden hoitoa.

Jos katsoo määrärahakehystä vuosille 2003—2006, minkä hallitus nyt on antanut, niin haluan nostaa muutamia asioita esille, nimenomaan näitä asioita, joista moni muukin täällä on puhunut.

Lähden itse siitä, että työllisyyden hoidon ja vakaan taloudellisen kehityksen kannalta on myös tärkeää, että saadaan uusi tulopoliittinen ratkaisu sovittua hyvissä ajoin, ennen kuin tammikuussa nykyinen tulopoliittinen ratkaisu päättyy. Siihen minusta ei sovi tämä palkansaajien sairausvakuutusmaksun korottaminen 0,4 prosenttiyksiköllä ja varsinkaan se ei sovi siinäkään mielessä, kun oli alun perin luvattu eläkeläisille, että maksua alennetaan niin, että päästään samalle tasolle palkansaajien kanssa. Nämä prosenttikymmenykset ovat olleet tiedossa myös eläkeläisille, mutta nyt tällaista vippaskonstia yritetään. En tiedä, mikä tässä nyt on tarkoituksena.

Tämähän merkitsee nimenomaan sitä, kun tämä on tällainen kunnallisveron tapainen tasaprosenttivero, että myös pienituloiset maksavat tämän samalla prosenttimäärällä kuin suurituloiset. Onko tässä nyt sitten tarkoituksena, että tämä viedään läpi ja sitten alennetaan suurempituloisten progressiivista verotusta, jolloin pienituloiset, köyhät, tulevat tässä maksajiksi? Onko Niinistö ajatellut tämäntapaista ratkaisua, jolla tulosopimus voitaisiin jollain lailla ostaa? Jos tällaista nyt yritetään, minusta tämä ratkaisu täytyy ehdottomasti kaataa. Se, että tässä vaiheessa todella, kun pitäisi esimerkiksi työnteon kannustavuuttakin lisätä, pyritään korottamaan veronluonteista sairausmaksua, on todella mielestäni erittäin huono asia.

Tarvitsemme nyt vakaata taloudellista kehitystä, ja siihen liittyy myös energiapoliittinen ratkaisu, joka on käsiteltävänä nyt valiokunnissa. Toukokuun aikana se tulee eduskunnan käsittelyyn, ja toivon, että siinäkin otetaan huomioon se, että ilman kasvua olemme suurissa vaikeuksissa. Samanaikaisesti kun nyt käsitellään Kansallista projektia terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi ja tiedetään, että sinnekin tarvitaan erittäin paljon rahaa, täytyisi kaikki keinot käyttää, jotta pystyttäisiin turvaamaan vakaa taloudellinen kasvu.

Olisin vielä puuttunut yhteen asiaan, joka liittyy työnantajamaksujen poistamiseen yrityksiltä eräissä saaristokunnissa ja Lapin kunnissa. Tässäkin taas ihmetyttää se, miksi ei näitä työnantajamaksuja sitten poistettu myöskin näiltä kunnilta, eli tässä nyt sitten ilmeisesti lähdetään oikein tarkoituksella kehottamaan näitä kuntia ulkoistamaan palvelunsa. Minusta se on täysin käsittämätön asia, että hallitus tähän on voinut päätyä. Minusta on hyvä, että tehdään tällainen kolmivuotinen kokeilu suurimmissa vaikeuksissa olevien kuntien kohdalla, että työnantajamaksuja poistetaan. Mutta se, että kaikki osapuolet eivät ole mukana, on minusta erittäin valitettavaa. Tähän täytyy mielestäni eduskunnan puuttua ja saada muutos vielä täällä aikanaan.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ministeri Niinistö ja monet muutkin puhujat täällä ovat todenneet, meidän talouskasvumme on hidastunut melkoisesti ja näkymät eivät niin kauhean valoisia ole. Puheenvuoroissa on tosin tullut myös esiin se, että Suomen Pankin ennusteet tältä päivältä ovat lievää kasvua eli 1,6:ta prosenttia, sitä luokkaa. Mutta kun elävä elämä on toisenlaista. Työpaikkakierroksella käyneenä ja yrityksistä viestejä kuulleena näkymät kuitenkin näyttävät varsin huolestuttavilta varsinkin, sanotaan, raskaan teollisuuden osalta, metalliteollisuuden kohdalla telakoiden osalta, samoin metsäteollisuuden koneita ja laitteita valmistavan teollisuuden osalta. On toteutunut lomautuksia, irtisanomisia, ja tulevaisuudennäkymät työllisyyden osalta eivät ole kovin lupaavia.

Siinä mielessä on mielestäni väärin laittaa tavallaan päätä pensaaseen ja puhua vain näiden ennusteiden mukaan, että tilanne saattaa kohentua, niin että mikäli Yhdysvalloissa kohenee, täälläkin hommat sitten hoituvat. Mutta kun tämä kulkee aina viiveellä ja kun puhumme ensi vuoden talousarviokehyksestä ja siitä pari kolme vuotta eteenpäin, niin nopeasti ei varmaan, ainakaan minun mielestäni, elpymistä tapahdu sille tasolle, mitä aikaisemmin on — viime vuosina — koettu. Tietenkään mihinkään pessimismiin ei auta vaipua, mutta itse ainakin henkilökohtaisesti tämmöisenä vakaan, varovaisen talouden ihmisenä haluankin tarkastella asioita niin, että ei mitään ajattelemattomia ratkaisuja tehdä, ja ajattelemattomiin ratkaisuihin liittyvät nämä aiemmin tehdyt veronalennukset.

Työllisyys on siinä mielessä tärkeä asia, mikä on täällä hyvin monessa puheenvuorossa tullut esiin. Siksipä onkin perusteltua kiinnittää entistä suurempaa huomiota työllisyyden hoitoon, joka edellyttää työllisyyttä edistävän toiminnan tukemista, jotta kasvukin on silloin osaltaan mahdollista. Työllisyyden tukemiseksi on SAK keskusjärjestönä esittänyt, että on valmisteltava työllisyyttä tukeva toimenpidepaketti unohtamatta niitä mahdollisuuksia, mitä tulevat työmarkkinaratkaisut mahdollistavat työllisyyttä tukevien toimenpiteiden parantamiseksi, jos vain yhteistä halua ja tahtoa löytyy. Tähän kategoriaan en liitä energiaratkaisua, mikä täällä tulee kevään loppupuolella käsiteltyä. Se on ihan toinen asia, ettei sitä voi ihan näin yksiselitteisesti todeta.

Täällä on niin ryhmäpuheenvuoroissa kuin debatissakin laidasta laitaan todettu työllisyyttä tukevien toimenpiteiden tarpeellisuus, joten odottaa sopii, että tämä huomioidaan lopullisen budjetin sisällössä. Valtiontalouden ylijäämä on hyvä asia, mutta jos se muodostuu tinkimällä työllisyysmäärärahoista, terveydenhuollosta ja koulutuksesta sekä tänään paljon esillä olleen sairausvakuutusmaksun 0,4 prosentin korotuksella, eivät toimenpiteet voi olla oikein. Eduskuntaryhmien sopimus aikanaan tehtiin sairausvakuutusmaksun alentamisesta ja sitten tähän liittyen ei-korottamisesta yhteisenä sopimuksena; kyllä siinä pitää huutonsa pitää ja vastata niistä ja pidättäytyä tästä 0,4 prosentin korotuksesta.

Verotus, joka on täällä ollut esillä, olisi mielestäni pitänyt liittää laajempaan selvitykseen ja käsittelyyn, jos todella halutaan valtiolle lisää tuloja velvoitteiden hoitamiseksi. Puheet korkeasta verotuksesta tai veroasteesta nyt ovat mielestäni liioiteltuja, sillä Suomen veroaste 43,5 prosenttia on EU:n keskitasoa. Kysynkin, miksi nyt eivät ole esillä esimerkiksi yhtiöveron hyvitysjärjestelmän supistaminen, kiinteistöveron laajentaminen esimerkiksi tai yleensä pääomavaltaisten verojen, sairausvakuutusmaksun korottaminen, mikä tänään on tullut esiin joidenkin puheenvuoroissa, sitten alv-veron alentaminen osaltaan henkilöstöruokaloiden ja ravintoloiden kohdalla ainakin kokeilumielessä, että saataisiin koetuloksia siitä, mitä vaikuttaa osaltaan työllisyyden hoitoon ja harmaan talouden poistamiseen alennus vähintäänkin sille tasolle, mitä on elintarvikkeiden arvonlisävero, elikkä 17 prosenttiin. Mutta varsin huonolta näyttää, valmiuksia ei tunnu olevan elintarvikkeiden alv:n alentamiseen EU:n keskitasolle elikkä 12 prosenttiin, joskin se vaatimuksena on perusteltu.

Säästöistä ei ole puhuttu juuri mitään taikka sanotaan säästöt/tulot. Itse ainakin esittäisin, että tarkastella pitäisi edelleenkin ulkoministeriön hallinnonalan menoja, sillä ei voi olla oikein, että se jatkuvasti kasvaa, paisuu ja kasvaa, samoin puolustusministeriön kohdalla. Se on hallinnonala, missä ei tunnu olevan rajoja koskaan. Sinne sallitaan aina kasvua lisää. Tuntuu oudolta, että nyt kiinteistöpuolen muutosjärjestelyllä, tässä nyt 45 miljoonaa euroa ollaan lisäämässä. Tarkoittaako tämä sitä, että se 45 miljoonaa euroa sitten taas menee puolustuslaitoksen muuhun toimintaan eikä kiinteistöpuoli tule millään tapaa palauttamaan tätä summaa takaisin? Tällä vain järjestellään rahaa puolustusministeriön hallinnonalaan.

Mieluummin pitäisi tarkastella sitä, miten voidaan vähentää hankintoja ja hankintavaltuuksia. Jos kerran valmiuksia on ollut Puolassa taistella harjoitusmielessä 300 miehen voimin ja hävittäjiäkin lähettää sinne, ei se kyllä osoita sitä, että armeijalla olisi tarvetta lisätä määrärahoja. Päinvastoin pitäisi vähentää, jotta joukot pysyisivät kotimaassa. Voitaisiin vaikka puhua siitä, että muutama hornettikin voidaan myydä, jotta voidaan rahoittaa esimerkiksi Pirkanmaan varikoiden tulevaisuus jatkoa ajatellen.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi kuntatalouteen liittyen. Toimenpiteet, joita on kuntatalouteen liittyen, eivät kauhean hyvin vahvista kuntatalouden näkymiä, sillä indeksitarkistus, joka on taas aiottu tehdä 50-prosenttisesti, vaikeuttaa edelleenkin kuntatalouden hoitamista. Siinä mielessä pitäisi kuntatalous katsoa uudella tapaa ja indeksitarkistukset katsoa sataprosenttisina, samoin valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistus. Alkaa olla lähellä, että on pakko tämä uudistus tehdä.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan pähkinänkuoressa muutama ajatus.

Lähden liikkeelle Suomen kilpailukyvystä, koska itseäni ovat viime aikoina viehättäneet kovasti kansainväliset vertailut, joita on tehty eri maiden kilpailukyvyn välillä. Suomihan on viime aikoina rankattu näissä varsin korkealle. World Economic Forumin viimeisin selvitys rankkasi Suomen kilpailukyvyssään jopa maailman kärkipaikalle, ykköseksi. Se, mikä mielestäni on erittäin olennaista, on se, että syitä, jotka liittyivät siihen, että Suomi pärjää maailmalla vertailuissa, oli muun muassa se, että Suomessa on korkeaa osaamista, Suomessa on hyvä koulutusjärjestelmä, Suomessa on hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ja sitä kautta luotu sosiaalinen kestävä turvaverkko, ja myös se, että Suomessa on ympäristönsuojelussa kohtuullisen hyvä taso.

Esimerkiksi viimeksi mainittu mielestäni kuvaa hyvin tämän päivän tilannetta. Kun joskus aikaisemmin ajateltiin, että esimerkiksi taloudellinen kasvu ja ympäristönsuojelu ovat vastakkaisia asioita eivätkä ne voi täydentää toinen toisiaan, niin päinvastoin nykypäivän maailmassa, kun ympäristötekniikalle ja kaikelle muulle riittää kysyntää markkinoilla entistä laajemmin, osaaminen ympäristöasioissa voi vahventaa kilpailukykyä ja tätä kautta talous- ja ympäristöasiat, kilpailukykyasiat, kulkevat hyvinkin käsi kädessä.

Eli näiden pohjalta voi varmasti todeta sen, että Suomi on perusrakenteiltaan vahva ja hyvä maa. Tämä varmasti vahvistaa myös sitä käsitystä, johon me tässä talossa olemme niin pitkään uskoneet, että meidän hyvinvointiyhteiskuntamme ja sen palvelut, koulutuspalvelut ja kaikki muut palvelut, ovat äärimmäisen tärkeässä asemassa. Meillä on tietenkin aika iso tehtävä, että me huolehdimme siitä, että tulevina vuosina jatkossakin hyvinvointiyhteiskunnan vahvuudet säilyvät ja sitten niitä ongelmia, joita meillä tällä hetkellä kansallisesti on, pystytään paikkaamaan.

Tätä ajatellen tietenkin olen hyvin tyytyväinen siitä, että tämän vuoden kehysraamissa on sisällä sosialidemokraattien selkeä vaatimus siitä, että myös ensi vuonna kuntien sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksia tullaan nostamaan. Se oli jo ennalta sovittu asia kahdeksi vuodeksi. Näin ollen on itsestäänselvää, että näiden rahojen, joista sovittu on, tulee siihen raamiin sisältyä. Hyvä on, että ne nyt siellä sisällä ovat.

Mutta tähän loppuukin ehkä varsinainen kiitososuus puheenvuorossani. Nimittäin myös paljon sijaa kritiikkiin raamipäätöksessä toki on.

Mielestäni sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä ihan oikein omissa kokouksissaan, omissa evästyksissään on kiinnittänyt huomiota tiettyihin painopistealueisiin. Niitä ovat olleet muun muassa terveydenhuolto ja kunnalliset palvelut yleensä. Niitä ovat olleet muun muassa aikuiskoulutus ja koulutus yleensä, työllisyysmäärärahat ja panostukset tutkimukseen ja kehitykseen sekä erilaiset aluepoliittiseen osaamiseen liittyvät satsaukset, jotta jokaisella alueella sitten omalla osaamisella päästäisiin paremmin käyntiin ja vauhtiin ja sitä voitaisiin vahvistaa.

Jos aloitetaan terveydenhuollon puolesta, niin kuten tässäkin salissa moneen kertaan viime päivinä ja viime viikkoina on todettu, Kansallinen projektihan on valmistumassa. Mielestäni on täysin perusteltua nähdä kehitystarve, joka terveydenhuoltoon jatkossa sisältyy. Totta kai asioita voi tehostaa jnp., mutta varmaan on selvää, että myös määrärahoja jatkossa tarvitaan lisää. Meillä on nyt jo suuria ongelmia palvelutarjonnassa. On pitkiä jonoja, henkilöstöä on monissa tehtävissä liian vähän jnp., ja resursseja tarvitaan, puhumattakaan sitten, mikä on tulevaisuus, kun väestö vanhenee, lääkkeet kallistuvat jnp. Toki näitä haasteita on valtavasti jatkossa. Minun mielestäni olisi ihan oikein, että nyt kun Terveydenhuollon projektin selvitystyö valmistuu, me katsoisimme, meillä olisi tietty liikkumavara eduskunnassa katsoa, minkälaisia toimenpiteitä siellä esitetään ja kuinka paljon kenties jo tulevassa budjetissa tarvitaan lisää rahoitusta. Pää on hyvä aukaista silloin, kun palvelutarpeet tiedetään, eikä lykätä hamaan, ties mihin, tulevaisuuteen.

Toinen asia, mistä on tehty hyvää selvitystyötä, on aikuiskoulutuksen puoli. Parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä on aivan oikein kiinnittänyt huomiota niihin ongelmiin, joita tällä hetkellä on Suomen aikuiskoulutusjärjestelmän puutteissa. Siellä on kovaa tarvetta, että tulevina vuosina pitäisi saada pystyyn ikään kuin kansallinen projekti, että sellaiset ihmiset Suomessa, joita on paljon, joilla on heikoin pohjakoulutus, saisivat lisää koulutusta, jotta he paremmin pääsisivät käsiksi työelämän syrjään ja työmarkkinoille. Tämä on tietenkin tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeä haaste.

Työryhmässähän on todettu se tosiasia, että jo vuonna 2004 työmarkkinoilta lähtee väkeä enemmän pois kuin sinne tulee. Tietenkin on kansallinen iso etu se, että me huolehdimme siitä, että meillä riittää osaavaa työvoimaa työmarkkinoilla. Siinä mielessä aikuiskoulutusasiat ovat hyvin keskeisessä asemassa.

Toisaalta pidän, käytännöllisen perustelun lisäksi, myös tärkeänä periaatteellista kannanottoa siitä, että koulutus, se että jokaisella on ikään katsomatta oikeus oppiin ja oikeus osata, on myös keskeinen tasa-arvokysymys tässä yhteiskunnassa. Eräiden selvitysten mukaan esimerkiksi tällä hetkellä Suomen aikuisväestöstä puolella miljoonalla ihmisellä on vakavia puutteita lukutaidossa, mikä varmasti on osaltaan sellainen tekijä, jos näin on, että se syrjäyttää ihmistä normaalista yhteiskunnasta, kenties työelämästä jnp. Eli tällaiset asiat tulisi voida äkkiä kohentaa ja korjata tässä maassa. Tätä varten ihan hyvin tilannetta on hahmottanut tämä työryhmä ja esittää selkeitä määrärahalisäyksiä tulevina vuosina aikuiskoulutukseen ja myös vapaaseen sivistystyöhön.

Muutamalla sanalla haluan todeta, että vapaan sivistyspuolen toimijat tässä yhteydessä ovat hyvin tärkeällä sijalla, koska nimenomaan heidän toimintansa liittyy ihmisen kansalaisuuden vahvistamiseen, osallisuuden vahvistamiseen ja sitä kautta kansalaisyhteiskunnan ja demokratian vahvistumiseen, mitkä eivät ole ollenkaan pieniä asioita tämän päivän yhteiskunnassa, kun mietitään, miten ihmiset saisivat olla osallisena mahdollisimman syvästi tässä yhteiskunnassa. Sen vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että me myös eduskunnassa jo nyt heti, kun selvitystyö on käynnistynyt, pystyisimme avaamaan pään aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön kehittämiseen.

Työllisyysmäärärahat ovat puhuttaneet myös paljon. Mielestäni on aivan oikea se linjaus, että jo lisätalousarvion yhteydessä työllisyysmäärärahoihin täytyy palata. Esimerkiksi kotikaupungissani Tampereella olen kuullut, että jo nyt työllisyysmäärärahoista on 59 prosenttia sidottu, mikä varmasti tarkoittaa sitä, että tarvetta rahojen lisäämiseen on. Edellytän, niin kuin moni muukin puhuja, että lisätalousarviossa näihin asioihin palataan.

Puhemies! Ihan lopuksi sanoisin, että minunkaan mielestäni ei ollut kovin tyylikästä se logiikka, millä esimerkiksi valtiovarainministeriö lähti omaan budjettineuvotteluunsa. Kun on tiedetty se ehdoton tarve, mikä on aikuiskoulutusmäärärahoille, tarve, mikä on työllisyysmäärärahoille, niin sitten kun toiset ministerit esittävät korotusta, niin taktisista syistä esitetäänkin leikkausta, jolloin ikään kuin tällainen mukamuka-kompromissi voidaan synnyttää, että eipäs tehdä sitten juuta eikä jaata, ei leikata, mutta ei lisätä. Kyllä minä ymmärrän, että valtiovarainministerin rooliin saattaa kuulua tietynlainen pikkunäppärä taktikointi, mutta tämä pikkunäppärä taktikointi valitettavasti on hieman lyhytnäköistä.

Eli kyllä jokaisen meistä, jotka poliittisessa roolissa toimimme, täytyisi omata tietty kaukonäköisyys ja nähdä se, että jos Suomen työmarkkinoilla on pulaa osaavasta työvoimasta — tulee olemaan jatkossa vielä enemmän — on järkevää toimia jo nyt ja kouluttaa väkeä ajoissa, ettei sitten yllätetä housut kintuissa taas muutamien vuosien päästä vielä pahemmasta tilanteesta. Eikö poliittisen toimijan pidä myös nähdä se, kuinka paljon säästöjä jatkossa tuottaa se, että silloin kun työttömyys uhkaa paheta, satsaamme työvoimapoliittisiin toimiin, työllistämme ihmisiä, annamme heille mahdollisuuden päästä käsiksi työelämän syrjään, koulutukseen, harjoitteluun, jotta ei jäisi ihan yksin?

Mielestäni poliittisilta toimijoilta edellytetään kaukonäköisyyttä, pitkänäköisiä ratkaisuja, eikä pikkunäppärää taktikointia, jolla saadaan joitain omia lisäysesityksiä kumottua ollenkaan funtsaamatta sitä, kuinka paljon itse asiassa järkeä näissä lisäysesityksissä olisi, kun kokonaisvaltaisesti tulevaisuutta katsotaan.

Näillä puheilla uskon, että jatkossa eduskunta tulee lisätalousarvion yhteydessä päätymään työllisyysmäärärahojen korotukseen, ja tiedän ja uskon myös siihen, että sellaiset haasteet, kuten kunnalliset palvelut kokonaisuudessaan — terveydenhuolto, koulutus, aikuiskoulutus — tullaan tässä talossa katsomaan kokonaisvaltaisesti. Tätä edellytän ja toivon jatkossa.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Taloudessa elettiin hyvin voimakkaan kasvun aikaa vuoteen 2000 asti. Kasvun hedelmät eivät kuitenkaan jakautuneet tasaisesti. Kuten tiedetään, yhtiöiden voitot kasvoivat ennätystasolle, osinkoja ja optioita jaettiin roppakaupalla. Esimerkiksi vuonna 2000 suomalaisten yhtiöiden jakamat osingot olivat yhteensä 67 miljardia markkaa ja verotuksessa ilmoitetut johtajien optioedut yhteensä noin 6 miljardia markkaa. Mitalin toisella puolella on ollut palkkojen kansantulo-osuuden pienentyminen poikkeuksellisen alhaiselle tasolle. Tuloerot ovat kääntyneet nousuun, ja köyhyys eri muodoissa on aikaisempaa yleisempi ilmiö ja näyttää edelleenkin lisääntyvän. Nyt kun talouden kasvu on hidastunut ja kun nähdään laskusuhdanteen tai taantuman merkkejä, tämä vino suuntaus tulonjaossa jatkuu. Lehdistössä kerrottiin joitakin päiviä sitten, että suurimmat yhtiöt jakavat vuoden 2001 tuloksista vielä muhkeammat osingot kuin edellisenä vuonna. Suotta ei eräs iltapäivälehti kirjoittanut ökyosingoista.

Valtion budjettipolitiikalla on tässä kaikessa oma osuutensa. Lamavuosina tehtyjä sosiaaliturvan leikkauksia on vain vähän korjattu köyhyyspaketilla ja eräillä muilla toimilla. Lihava nousukausi meni kansan suurelta osalta ohi niin, ettei se näkynyt kansalaisten kukkarossa.

Verohelpotuksista ovat merkittävän osan saaneet suurituloiset. Osinkojen verovapauteen ja suurten pääomatulojen keveään verotukseen ei ole kajottu.

Tätäkin taustaa vasten hallituksen uusi menokehyspäätös on varsin tylyä luettavaa. Menokehykset lupaavat vakaata kasvua vain puolustusministeriön ja valtiovarainministeriön pääluokissa. Sosiaali- ja terveysministeriön sekä työministeriön pääluokkiin on lähivuosiksi ohjelmoitu aleneva suuntaus. Kaiken kaikkiaan menojen reaalinen taso säilyisi suunnilleen nykyisellään, vaikka talouteen ennustetaan noin 3 prosentin vuotuinen kasvu.

Menokehyksissä ei näytä olevan tilaa uudistuksille ja toiveille, joita viime aikoina on viritetty. Selvitysmiesten mukaan terveydenhuoltoon olisi lähivuosina panostettava miljardeja lisää, mutta tämä ei näy menokehyksissä. Lapsiperheiden toiveet ovat nousseet esille, kun lapsilisien ja muille lapsiperheille suunnattujen tulonsiirtojen reaaliarvo on jo useiden vuosien ajan alentunut. Opiskelijat odottavat parannuksia niukkaan opintotukeen, jonka reaaliarvo on samoin ollut kauan alamäessä. Samoin olisi jo myöskin opiskelijoitten asumislisä muutettava yleiseksi asumistueksi.

Työttömyyden alentuminen on käytännöllisesti katsoen pysähtynyt. Muutamien te-keskusten alueella työttömyys on kääntynyt nousuun. Niiden joukko, jotka uhkaavat syrjäytyä työmarkkinoilta, on edelleen suuri. Useat kymmenettuhannet ihmiset ovat edelleen laman jäljiltä työttöminä ja työvoimapolitiikan toimenpiteiden varassa. On edelleenkin syytä muistaa, että suurimpana ongelmana ei ole se, ettei ihmisillä olisi työhaluja, vaan ongelmana on nimenomaan se, että meillä ei ole työpaikkoja tarjota näille työhaluisille ihmisille. Tilanteen korjaaminen vaatisi työllisyysmäärärahoihin selvää lisäystä, mutta työministeriön kehykseen vuodelle 2003 on vain 34 miljoonan euron lisäys tähän vuoteen verrattuna. Sitä seuraavina vuosina määrärahoja on suunniteltu alennettavaksi.

Aivan oma lukunsa on kehysriihessä esillä ollut sairausvakuutusmaksun 0,4 prosentin korotus. Korotushan merkitsee sitä, että esimerkiksi työttömien, jotka eivät saa kunnallisverotuksessa ansiotulovähennystä ja maksavat tänä päivänä jo peruspäivärahoistaankin yli 20 prosenttia veroa, verotus kiristyisi. Vaikka taulukkotarkistuksia tehdään, nehän eivät koskisi heitä. Jo muutoinkin työmarkkinatuki ja peruspäiväraha ovat tasoltaan riittämättömiä välttämättömään toimeentuloon. Suurin toimeentulotuen myöntämisen syy on työttömyys. Näin ollen, kun työttömien asemaa ratkaisu edelleenkin vaikeuttaisi, se lisäisi yhteiskunnan toimeentulotukimenoja. Ei ole mitään järkeä siinä, että yhteiskunta ensin ottaa työttömiltä ja ohjaa heidät sitten toimeentulotukiluukulle, mistä heille toimeentulotukea maksetaan. Myöskin toimeentulotuen taso on todettu viimeaikaisissa tutkimuksissa täysin riittämättömäksi kohtuulliseen toimeentuloon. Asumiskulujen 7 prosentin omavastuuosuuden lisääminen toimeentulotukeen oli suuri virhe, jolla vaikeutettiin juuri kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten asemaa.

Eläkeläisille on luvattu tällä hallituskaudella ylimääräisen sairausvakuutusmaksun poistaminen. Sitä poistamista ei voida toteuttaa niin, että nostetaan yleistä sairausvakuutusmaksua 0,4 prosenttia. Se on täällä jo usein todettu. Uskon, että eduskunta, jos ei hallitus asiaa vedä pois, tulee sen asian hoitamaan niin, että eläkeläiset saavat sen luvatun sairausvakuutusmaksun alennuksen, mitä he ovat monta vuotta perustellusti odottaneet.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen alkutaipaleella hallitusohjelmaa kirjattaessa on sen ensimmäiselle sivulle kirjattu, että uudelle vuosituhannelle, 2000-luvulle, voidaan siirtyä luottavaisella mielellä, kun julkisen talouden velkataakka on vähentymässä ja kansalaisten mahdollisuus edistää omaa ja myös kanssaihmistensä hyvinvointia vahvistuvat. Edellytykset kantaa yhteisesti huolta vähäosaisimmista lisääntyvät. Nämä lauseet ovat erittäin myönteisiä ja kuvaavat positiivista asennetta, joka on varmasti tärkeä. Mutta mielestäni nyt, niin kuin edellisinäkin vuosina, kun seuraavan vuoden kehyskeskustelua käymme, on tarkasteltava myös kriittisesti, ollaanko luomassa edellytyksiä erityisesti vähäosaisimmille ja ketkä ovat meillä vähäosaisimmat. Aivan selkeätä vastausta tästä kehyspaperista ei löydy, mutta mielestäni on oikeutettua esittää nämä kysymykset.

Myös valtiovarainministeri esittelypuheessaan tästä kehyksestä toi esille, että tällä hallituskaudella on valtiontalouden menoja suunnattaessa haluttu parantaa pitkän ajan kasvuedellytyksiä. Hänen puheessaan oli: "- - edistämällä inhimillisen pääoman kehittämistä sekä torjumalla köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä." Nämäkin erittäin tärkeitä ja vahvoja ajatuksia. Erityisesti, kun on kysymys inhimillisen pääoman kehittämisestä, näen tärkeäksi joka ikisen kansalaisen kohdalla, että sitä myös jokaiselle olisi olemassa.

Täällä on useaan kertaan tuotu esille parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän raportti ja sen paitsi sisältö myös toimenpide-esitykset, joita siinä on. Näen, että jos ajatuksia inhimillisen pääoman vahvistamisesta, köyhyyden torjumisesta ja sosiaalisen eriarvoistumisen vähentämisestä tai poistamisesta tavoittelemme, nimenomaan tämä toimenpideohjelma, minkä aikuiskoulutustyöryhmä on tehnyt, tulisi nyt kokonaisuudessaan panna selkeästi alkuun, niin kuin täällä on, että jo vuoden 2002 aikana voitaisiin toimeenpano aloittaa, ja nimenomaan tarvittavat miljoonat eurot, joita siellä on esitetty, myös saada tähän, jotta tavoitteisiin päästään. Tietenkään tähän raamiesitykseen näitä ei ole selkeästi kirjattu, mutta ainakin oma näkemykseni on, että olisi tärkeysjärjestyksessä, jos me kokonaisuudessaan Suomen hyvinvointikehitystä ajattelemme, korkealla sijalla koko koulutuksen ja sitä kautta osaamisen Nosto-ohjelman toteuttaminen.

Arvoisa puhemies! Kehyksen valmistelussa on lähdetty tarpeesta rajoittaa valtion menojen kasvua ja toisaalta siten parantaa mahdollisuuksia siihen, että voidaan varautua väestön ikääntymiseen ja siitä aiheutuviin menoihin. On myös erittäin tärkeätä, että tästä lähtökohdasta lähdetään liikkeelle, että nähdään väestön rakenne ja ikääntyvä väestö ja vastataan sen palvelutarpeeseen. Määrärahakehyksissä vuosille 2003—2006 lähtökohta-ajatuksena on, että talouden tila on kuitenkin heikentymässä yleistä maailmantalouden kehitystä seuraten. Kuitenkin kansantaloutemme lähtökohdat ovat perustaltaan hyvät, siellä todetaan. Odotettavissa on maailmantalouden elpyminen, vaikkakin epävarmuustekijöitä on. Hallituksen tavoitteena on päästä edelleen valtiontalouden rakenteellisen ylijäämän saavuttamiseen.

Suomesta on kerrottu eri yhteyksissä, että se on maailman kilpailukykyisin maa. Kuitenkin tiedämme, että Suomessa esiintyy inhimillisesti ja yksilöllisesti hyvinkin raskasta huono-osaisuutta ja köyhyyttä. Ne näyttäytyvät nälkäjonoina, ne näyttäytyvät palvelujen riittämättömyytenä ja yksittäisten ihmisten, jopa ryhmien, syrjäytymisenä ja edelleen suurena työttömyytenä. Hallituksen ohjelman tavoite — oikeudenmukainen ja sosiaalisesti eheä Suomi — ei ole tänä päivänä vielä täyttä todellisuutta. Nytkään ei näytä hallituksella olevan vastausta näille ihmisille, jotka kokevat eriarvoistumista ja syrjäytymistä. Yhteisvastuuta ei tunnu löytyvän hyvinvointiyhteiskunnan nimellä kulkevasta Suomesta.

Yleisesti voidaan sanoa, että Suomi on perusrakenteeltaan hyvä mutta ongelmia on: työttömät, tuloerojen suuruus, työuupumus, lasten ja nuorten pahoinvointi. Näitten kaikkien kohdalla voidaan sanoa, että ne ovat lisääntymässä. Miten tulevaisuutta voidaan rakentaa? Mielestäni ei voida rakentaa niin, että ajattelemme vain tulevaisuuden nuoria ja heidän selviämistään eli sitä, miten hyvässä yhteiskunnassa he elävät tulevaisuudessa. Tällä ajatuksellahan perustellaan nimenomaan valtionvelan maksamista. On rakennettava hyvinvointia suomalaisille myös nyt ja kaiken ikäisille.

Hyvinvoinnin terve kehitys edellyttää paitsi tervettä talouspohjaa myös terveitä kansalaisia ja mielestäni nimenomaan terveitä perusyksiköitä, joista perhe on yksi hyvin tärkeä perusyksikkö. Niissä ihmiset saavat kasvunsa ja oppinsa koko elämää varten. Nyt esitetyistä kehyspäätöksistä on mielestäni vaikea nähdä perhepoliittista linjausta. Sieltä ei myöskään saa selkeää kuvaa terveyspoliittisesta linjauksesta. Täällä on esitetty Kansallinen terveydenhuoltoprojekti ja sen merkitys. Varmasti itse kukin, niin hallituspuolueet kuin koko eduskunta mutta ennen kaikkea kaikki kansalaiset, odottaa siltä paljon, onhan kysymys terveydenhuollon laadusta, osaamisesta, henkilökunnan määrästä ja koko terveydenhuollon organisoitumisesta. Se ei ilman resursointia tule toteutumaan tai onnistumaan.

Budjettikehyksissä ei luvata lapsiperheille tai köyhyydessä eläville täsmätoimenpiteitä, joita täällä salissakin on eri yhteyksissä esitetty eri puolueiden taholta, yhtä hyvin siis niin opposition kuin hallituspuolueidenkin puheissa. Me tarvitsemme kokonaisvaltaista perhepolitiikkaa, ei vain kannanottoa yksittäiseen asiaan, kuten mahdollisesti isyyslomaan ja sen pidennykseen. Perheen köyhyys on tutkitusti lasten syrjäytymisen suurin riskitekijä. Tiedämme, että valtaosa toimeentulorajan alle jäävistä perheistä saattaa olla yksinhuoltajaperheitä. Ongelmia on työttömien lapsiperheitten sisällä ja vielä, jos molemmat huoltajat ovat työttöminä. On yksittäisiä tällaisia ongelmia, joihin todella tarvitaan täsmätoimenpiteitä, joita tästä esityksestä puuttuu.

Keskustelua on käyty palkansaajien yhtä hyvin kuin eläkeläisten sairausvakuutusmaksusta. Tämä on todella kipeä asia. Kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuorossa tuotiin esille, miten tässä eräällä tavalla sumutetaan tai hämätään kansalaisia tekemällä tällaisia esityksiä, luvataan eikä sitten toteutetakaan. Kysymys on siis eläkeläisten ylimääräisen sairausvakuutusmaksun poistamisesta. Mielestäni on pitäydyttävä eläkkeensaajan sairausvakuutusmaksun poistamiseen annettujen lupausten mukaan. Samoin yleisen palkansaajien sairausvakuutusmaksun korotusta on todella kriittisesti tarkasteltava, ja ihmettelen sen esityksen tuomista tähän kehykseen.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies Uosukainen.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tähän käytyyn kehyskeskusteluun tulevaisuudesta 2003—2006 mielestäni ed. Rauhala piti erittäin hyvän perhepoliittisen katsauksen ja puheenvuoron tässä asiassa. Sopinee, että jätän sen osan väliin ja jatkan näistä muista, kovemmista asioista. Tässä keskustelussa on yllättävän vähän tullut esille se, mikä meillä tulevaisuus on vuoden 2004 jälkeen ja varsinkin loppukaudella 2006. Oikeastaan kaikki on jäänyt sille varalle vaan, kuinka maailmantilanne kehittyy, ja siitä valitettavasti Suomen talous onkin vain yksinomaan kiinni.

Talous pitää olla kaikissa tapauksissa kestävällä pohjalla, sellaisella pohjalla, että se kestää myöskin maailmantalouden jonkinlaiset heilahtelut sellaisena, että on löytynyt sellaista kasvunvaraa, että tämä asia onnistuu, vaikka tämä suomalainen teollisuus ei olisikaan niin vientivoittoinen kuin se on tällä kertaa olemassa. Tähän mielestäni valtiovarainministeri puheenvuorossaan totesi aika yksiselitteisesti, kun hän sanoi: "- - valtiontalouden pysyvä ja tuntuva ylijäämä olisi tarpeen, jotta voitaisiin alentaa valtionvelkaa ja luoda liikkumavaraa talouden suhdannevaihteluiden ja satunnaisten häiriöiden varalle." Mielestäni tässä on lause, josta — tästä ministerin puheenvuorosta irrottaen — voisi todeta, että se on koko tämän kehyskeskustelun tulevaisuus ja ydin. Mutta täällä salissa ei kovin voimakkaasti siihen asiaan ole otettu kantaa, vaan on mieluummin haluttu pysyä muulla rintamalla.

Yksi kasvavan ja kestävän talouden pohja olisi se, että olisi sellainen työllisyys, että kaikille halukkaille olisi työtä. Tähän toteaisin tällä kertaa, että kaikille halukkaille mitä ilmeisimmin on ainakin jonkinlaista työtä olemassa, mutta kaikilla työtä vailla olevilla ei ole välttämättä sellaisia työhaluja, että heillä olisi intoa hakeutua toiselle paikkakunnalle tai kouluttautua uuteen ammattiin tai tehdä niin sanottua vähäarvoista työtä, mikä ei olisi suoraan koulutusta vastaavaa. Tähän voisi todeta, että nykyisin kotiin maksettavat suorat tuet ovat monessa tapauksessa niin houkuttelevia, että tämmöistä työtä ei olla valmiita aktiivisesti hakemaan eikä sen perässä siirtymään.

Miten tämä työ vaikuttaa kansantalouteen? Mielestäni kuitenkin, vaikka Suomessa osaaminen on huippuluokkaa, tarvitaan selvästi työntekijöitä ja perusteollisuus tarvitsee vahvoja tekijöitä, uskollisia, ahkeria paikallaolijoita, sellaisia, mitkä panevat koko vartalonsa siihen peliin kiinni. Se on meidän tulevaisuutemme ja mahdollisuutemme olemassa. Se luo kansainvälisen kilpailukyvyn ja kyvyn saada aikaan vientiä, kyvyn löytää liikkumavaraa tuleviin suhdannevaihteluihin.

Yhtenä aiheena, mikä mielestäni tänään on jäänyt varsin vähäiselle keskustelulle täällä, on liikenne ja liikennetulevaisuus. En ole mikään ennustaja, mutta veikkaisin, että vuoden kuluttua olevat vaalit ovat myöskin yhdellä lailla liikennepoliittiset vaalit, missä pannaan painoa myöskin sille, mikä on kotimaisen tiestön ja liikenteen kunto ja mahdollisuus toteutua, mikä on sen kehittymismahdollisuus, erityisesti perustienpidon osalta kuin myöskin uusien tiehankkeiden ja tienparannushankkeiden kohtalo, yhtään vähemmälle jättämättä sitä keskustelua, mikä vielä on varsin käymättömänä ollut olemassa näiden eduskuntavuosien aikana, mitä itse olen tässä mukana ollut olemassa: yksityistiet, niiden tulevaisuus ja yhteiskunnan rahoitus tässä asiassa.

Yhtenä tärkeänä asiana nostaisin esille äskenkin kuulluissa puheenvuoroissa puolustusministeriön pääluokan ja siihen liittyvät rahoitustarpeet. On kannettava huolta kansainvälisestä kehityksestä, kansainvälisessä toiminnassa mukanaolosta, mutta mielestäni missään tapauksessa ei tässä voida unohtaa kotimaisen puolustuksen ylläpitoa, valmiutta ja yksinomaan sellaista kotimaista puolustusta, mikä on tarkoitettu oman maan puolustamista varten. En halua tällä mitenkään arvostella, etteikö se voi olla yhteensopivaa kansainväliseen toimintaan, mutta kotimaan pitää olla numero yksi.

Täällä äsken ed. Turtiainen kritisoi vahvasti verokertymän keräämistä ja uusien veromuotojen löytämistä niin, että veroja löytyisi. Mieleeni jäi siinä voimakkaan vahvana kiinteistöverojen nosto, sitä kautta omistavan portaan verottaminen. Se ei voi olla mikään ratkaisu ei sen paremmin kunnallisten palvelujen turvaamiseen kuin myöskään siihen, että sillä paikattaisiin valtiontaloutta. Niin sitä nyt ei ole varmaan tarjottukaan. Tässä asiassa on nähtävä selkeä asetelma siinä, että nykyinen kiinteistöverotuksen taso tulee säilyttää, siihen ei luoda merkittäviä nousupaineita, mieluummin niin, että keskustellaan kaikesta muusta veropohjan laajentamisesta, mutta ei mennä tähän omistamiseen, kiinteistöihin.

Ed. Turtiainen mielestäni kyllä otti hyvin esille tämän asian, että ruoan arvonlisäverotusta pitäisi laskea, siihen pitäisi löytää meidän tämmöinen eurooppalainen taso, mutta jostain pitää löytää myöskin asia, millä se korvataan ja toteutetaan oikein.

Rouva puhemies! Käyty keskustelu on ollut täällä tämän iltapäivän aikana television ja radion uutisoinnin hyvästä kommentoinnista huolimatta varsinaisen debatin jälkeen varsin vaisu, ja uskaltaisin sanoa, vähän hengetönkin. Koska ed. Ala-Nissiläkään ei minkäännäköisiin välihuutoihin ole tässä hurmautunut eikä noussut ylös tämän pohjalta (Ed. Ala-Nissilä: Ed. S. Lahtela on oikealla linjalla!), niin voisin todeta, että tämä verokysymyskin on aika olemattomissa ollut olemassa. Mutta näkisin niin, että olisi ehkä ollut syytä käydä voimakkaampi ja vahvempi valmistelu ja perusteellisempi muoto, millä voitaisiin mennä todella siihen, että näillä puheenvuoroilla ja keskusteluilla voitaisiin vaikuttaa todella lopputulokseen. Tässä on paljon sellaista tuntoa ja henkeä, että tällä kasvatetaan aina puhujan omaa mielialaa, mutta muu asia ei sitten juuri paljon etenekään.

Tämä Lipposen toinen hallituskausi, joka nyt alkaa viimeiselle vuodelle kääntyä, on ollut selkeästi vasemmistovetoinen. Se ei ole pystynyt uudistamaan sen enempää työmarkkinoita kuin työmahdollisuuksiakaan. Se ei ole pystynyt saamaan kansalaisille sellaista halua, että jokainen olisi siirtynyt työn perässä, ollut ahkera ja toimeenpaneva suomalainen. Keskustelua on yleensä käyty niin todennäköisesti hallituksen sisällä kuin täällä eduskunnassakin siitä, kuinka voitaisiin jakaa, kuinka voitaisiin toimeentuloa parantaa niin sanotuilla pehmeillä perusteilla ja kuinka kansalainen pystyisi elämään tekemättä työtä, varsinkaan ruumiillista ja raskasta työtä.

Lipposen hallitusten aikana ei talouskasvusta huolimatta ole saatu sellaista kilpailukykyä, että kaikki voisivat Suomessa hyvin, että työntekijät voisivat hyvin ja siinä sivussa voisi porvarikin rehellisin keinoin vaurastua ja samalla turvata maamme parempaa hyvinvointia.

Jyri  Häkämies  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Helppo jatkaa tästä ed. S. Lahtelan puheenvuorosta, johon monin kohdin on helppo yhtyä. Yhtä jalkaa nimittäin talouden ympäristön voimakkaan muutoksen kanssa on kyllä tässä salissa tapahtunut voimakas ilmapiirin muutos.

Noin yhdeksän kuukautta sitten, kun täällä käytiin lisäbudjettikeskustelua, lukuisissa, ellei kymmenissä, puheenvuoroissa päähuoli kohdistettiin valtionvelkaan ja sen lyhentämiseen, mutta kuitenkin siitä näkökulmasta, että kauhisteltiin silloin, siis vajaa vuosi sitten, että velkaa lyhennetään aivan liian voimakasta tahtia, pitäisi suunnata osa velkalyhennyksistä pysyviin menokohteisiin. Arvioitiin, että hallituksen velanhoitotavoite on jo ylitetty ja tämä on yksisilmäistä ja kamreerimaista taloudenhoitoa. Jos näin olisi tehty, kuten esimerkiksi keskustaoppositio on kolmen viime vuoden aikana esittänyt, pysyviä menokohteita ja velanhoidosta tinkimistä, me olisimme olleet leikkauslistojen äärellä jo viime vuoden puolella. (Ed. Ala-Nissilä: Puhuja vähän oikoo nyt!) — Ei puhuja oio, vaan tämä on todellakin ollut selvästi havaittavissa.

Tänään todellakaan velasta ei ole puhuttu, ja voisin sanoa, että jos tämän keskustelun jollain tavalla yhteen vetäisi, niin velkapiikki on auki. Juurikaan näille menonlisäyksille, menokohteille, ei rahoitusta ole esitetty, ei tulorahoitusta tai menoista tinkimistä. Nyt on piikki aukaistu, ja syksyllä näemme, mihin tässä päädytään.

Totta on, että talouden kasvu on se keskeinen tekijä, joka vaikuttaa lopullisen budjetin tekemiseen. Hallitus on omalta osaltaan tälle vuodelle tehnyt ratkaisuja. Me emme toki voi kansainvälisen talouden isoihin lainalaisuuksiin vaikuttaa, mutta kansallisiin asioihin toki. Siellä on verotusta, siellä on merkittäviä infrahankkeita, työvoimapolitiikan aktivointia. Siinä olemme kyllä aika lailla lapsenkengissä vielä, mutta oikeaan suuntaan menossa. Toukokuun lopulla päätämme ydinvoimasta, joka ei ihan lähitulevaisuudessa suoranaisesti, mutta kuitenkin pitkällä tähtäyksellä antaa uskoa siihen, että Suomessa työvoimavaltaista teollisuutta voidaan jatkossakin harjoittaa. Kaikkia näitä tekijöitä on tehty ja toivon mukaan ollaan tekemässä.

Siltä osin voin kyllä yhtyä ed. S. Lahtelan puheenvuoroon, että yrittäjyyden edistämisessä ja yrittäjyyden esteiden purkamisessa olemme vielä aika alkutekijöissä, mikä osin johtunee siitä, että talouskasvu on ollut hyvä. Yritysten toimintaympäristö on tätä kautta ollut kohtuullisen suotuisa, eikä ole ollut tarvetta siihen isompaan remonttiin, joka selvästi on näköpiirissä. Luin vastikään kahden johtavan poliitikon artikkelin, jossa pidettiin Yhdysvaltoja yrittäjyyden ihannemaana ja todettiin, että Yhdysvalloissa yrityksen perustamiskulut ja perustamiseen käytetty aika ovat Eurooppaan nähden noin kymmenen kertaa halvemmat kymmenen kertaa nopeammat. Edelleen artikkelissa todettiin, että eurooppalaisessa työelämässä on aivan liikaa jäykkyyksiä, joita tulisi yrittäjyyden tieltä poistaa.

Artikkelin kirjoittajat eivät olleet Suomen Yrittäjien edustajia eivätkä kansallisen kokoomuksen kansanedustajia, vaan Göran Persson ja Tony Blair. Jos tästä voisi jonkin johtopäätöksen tehdä, toivon mukaan myöskin sosialidemokraateissa silloin, kun tullaan käytännön tasolle ja puhutaan yrittämiseen liittyvästä byrokratiasta, työvoimakuluista, konkurssilainsäädännöstä, sukupolvenvaihdoksista, viimeinkin siirryttäisiin käytännön tekoihin. Selvästi on näin, että tämä iso kokonaisuus jäänee seuraavan hallituksen työlistalle. Toivon mukaan näin tapahtuu.

Toki Suomen lähiympäristössä on tapahtumassa positiivisiakin asioita, jotka voivat vaikuttaa ja vaikuttavat meidän talouteemme, toivon mukaan positiivisesti. EU:n itälaajentuminen tulee tarjoamaan suomalaisille yrityksille energia- ja ympäristöalalla merkittäviä vientimahdollisuuksia, ja aivan erityisesti Venäjän talouskasvu on ollut viimeisen vuoden kahden aikana äärimmäisen positiivista erityisesti Pietarin talousalueella. Meidän tulisikin erityisesti Venäjän kanssa pyrkiä ratkomaan käytännön rajakauppaan ja rajamuodollisuuksiin liittyviä ongelmia, jotta viennin esteitä voitaisiin poistaa. Tätä tarkoitusta varmaan palveli myöskin pääministerin pari viikkoa sitten tekemä matka Moskovaan, missä puhuttiin yhteistyöstä metsäteollisuuden alalla.

Pohjoinen ulottuvuus on taikasana, joka on vielä kovin alussa. Se laitettiin liikkeelle Suomen toimesta, ja ensimmäisenä konkreettisena asiana oli Pietarin luoteinen jätevedenpuhdistamo. Se oli hyvä päänavaus, mutta jatkoa sopii toivoa. Toivoisin, että Suomen taholta lähdettäisiin EU:n tasolla viemään erityisesti Pohjoisen ulottuvuuden rahastoa. Tänä päivänä pohjoisella ulottuvuudella ei ole omia varoja, vaan varat on koottava Tacis-rahoituksesta, Eeb:n ja Ebrd:n lainoituksen kautta. Aivan samaan tapaan kuin Välimeren rahasto olisi luotava Pohjoisen ulottuvuuden rahasto. Tämä antaisi suomalaiselle yritystoiminnalle aivan toiset lähtökohdat tehdä Venäjälle liittyviä projekteja ja antaisi myöskin venäläisille yrityksille uskoa tähän asiaan.

Arvoisa puhemies! Moni asia jää vielä budjettiriiheen, erityisesti tulopuoli, verotus. Isoja ratkaisuja verotuksen osalta tuskin on tehtävissä. Jäämme odottamaan verotyöryhmän ratkaisuja, veroratkaisujen yhteyttä tupoon, talouskasvun kehittymistä. Pelkään pahoin, että tuo talouskasvu, jota ennakoidaan positiiviseksi maailmantalouden osalta, ei tule tuulen lailla viemään meidän ongelmiamme, vaan iso kysymys on se, olemmeko nyt luomassa rakenteellista alijäämää budjettiin. Hallitus on kolmen vuoden aikana tehnyt erinomaisen hyvää talouspolitiikkaa, mutta nyt kysymys on siitä, uhkaako tuo rekordi kääntyä flopiksi viime metreillä.

Leea  Hiltunen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Häkämies puheenvuorossaan totesi, että moni asia jää vielä budjettiriiheen, ja näin varmasti on. Kun tätä keskustelua täällä on käyty, jossain vaiheessa itselläni oli jopa kysymys, mitä asioita on järkevää ja tarkoituksenmukaista tämän asian yhteydessä käsitellä, mutta kun tätä keskustelua valtiovarainministeri Niinistönkin paikalla ollessa käytiin, niin kyllähän keskustelu kävi hyvin äärestä laitaan. Vaikka ministeri Niinistö vähän toppuutteli, että kehykset ovat tiedoksi eikä kovin pikkuisiin asioihin olisi tarpeen mennä, niin kuitenkin monet huolenaiheet sieltä nousivat niin hallituspuolueen edustajien kuin opposition edustajienkin puheenvuoroissa esille. Ymmärrän, että näin kuitenkin on syytä tässä vaiheessa tuoda näitä asioita esille. Ne ovat kuitenkin ikään kuin lähetekeskusteluna niihin erilaisiin vaiheisiin, joissa rakennetaan todella ensi vuoden budjettia. Ennen kaikkea myös ymmärrän näin, että kun meillä on vielä lisätalousarviot tämän vuoden osalta työn alla, niin nämä keskustelut ja viestit, mitä täällä on lähetetty, olkoot myös hallitukselle sillä tavalla vakavasti otettavina, että niistä on mahdollisesti sisältöä myös lisäbudjetteihin.

Ministeri Niinistön puheenvuorossa on kirjattu: "Oman kansantaloutemme lähtökohdat vuosien 2003—2006 määrärahakehyskaudelle ovat perustaltaan hyvät. Yritysten taseet ovat pääosin kunnossa, korkotaso on alhainen, kuluttajien ostovoima kehittyy suotuisasti, ja talous on - - kilpailukykyinen." Tämä on rohkaisevaa tokikin. Meidän täytyy nähdä niitä myönteisiä tekijöitä, joita meillä yhteiskunnassa toki on aivan yllin kyllin, kunhan osaisimme vain käyttää nämä myönteiset tekijät hyväksemme.

Ministeri Niinistö jatkaa näin: "Lyhyellä aikavälillä suurimmat epävarmuudet liittyvätkin kansainväliseen talouteen." Talous on varmasti kysymys, johon kaikkien on uskallettava pysähtyä. On mietittävä, mistä on kysymys silloin, kun talous heikkenee tai kun talous vahvistuu. Mutta samalla tietysti haluan nähdä niin, että on kysyttävä niitä epävarmuustekijöitä, joita on meillä yhteiskunnan rakenteissa aiheuttamassa aivan ihmisten arkisella tasolla epävarmuutta ja pahoinvointia, mitä tapahtuu meidän työelämässämme, mitä tapahtuu meidän sosiaaliturvassamme, saavatko kaikki meidän kansalaisemme sen avun ja palvelun, mitä meidän peruslakiemme mukaan heidän on oikeus edellyttää, jotta meidän kansalaistemme perusterveys ja hyvinvointi säilyisivät ja myös he voisivat olla ennen kaikkea antamassa sen panoksen tämän yhteiskunnan kehitykseen, minkä terve, hyvinvoiva kansalainen parhaimmillaan voi antaa.

Uskallan sanoa näin, että vaikka meillä on myönteisiä piirteitä meidän kansantaloudessamme, niin kehitysnäkymät toisaalta ovat ristiriitaiset, kun katsomme, mitkä meillä tällä hetkellä työllisyysnäkymät ovat, miten meidän pitkäaikaistyöttömiemme lukumäärät etenevät ja mitkä ovat esimerkiksi tämän päivän tai viime päivien viestit siitä, kun sanotaan, että kuitenkin meillä köyhyys on aivan ilmeisesti lisääntynyt, köyhyys kansalaisten keskuudessa, ja meillä elää toimeentulotuen varassa entistä suurempi joukko. Epävarmuus on myös se termi, joka kuvaa tämän päivän tilannetta. Keskeistä silloin mielestäni on ja täytyy olla, että me käytämme kaikki mahdolliset keinot työllisyyden parantamiseksi ja köyhyyden torjumiseksi, etsimme toimenpiteitä sillä tavalla, että toimenpiteitä, joilla näitä epäkohtia voidaan poistaa, perusteellisesti tutkitaan ja voidaan budjetissa ja toivon mukaan myös tämän vuoden lisäbudjeteissa näitä toimenpiteitä esittää.

Aikaisemmissa puheenvuoroissa tuli selkeästi esille eri puheenvuoroissa se, että on olemassa painopistealueita. Siellä muun muassa nostettiin esille, onko painopisteenä ammatillinen aikuiskoulutus, ovatko hyvinvointipalvelut, onko kuntien taloudellinen vakauttaminen ja sosiaaliturva tai sairausvakuutusmaksu. Joissain puheenvuoroissa nousivat painopistealueiksi työllisyys, terveydenhoito, aikuiskoulutus. Oli erilaisia esityksiä eri puheenvuoroissa, mitkä ovat ne painopistealueet, joiden pitäisi selkeästi myös kehysmäärärahojen kautta tulla ikään kuin valjastetuiksi sillä tavalla, että niille etsitään ratkaisuja, minkälaisia keinovalikoita näitten painopistealueitten kohdalla käytetään.

Yhdyn myös siihen viestiin, joka tässä on, että työllisyysmäärärahoista päättäminen jäi tässä yhteydessä myöhemmäksi. Olisin toivonut, että siihen olisi pysähdytty syvällisemmin, koska se on kipeimpiä kysymyksiä tänä päivänä ja aivan arjen keskellä. Kun kysytään vaihtoehtoja, niin me, puolueeni ja ryhmäni, samalla kun olemme esittäneet menolisäyksiä, olemme esittäneet myöskin erilaisia ratkaisuja, miten muun muassa eri veromuodoilla menolisäyksiä voidaan kattaa.

Edelleen toivon, että hallituksessa otetaan vakavasti ne esitykset, joita kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on tehnyt: Nimenomaan sellaisia veromuotoja otetaan käyttöön, jotka eivät kohdistu pieni- ja keskituloisiin eivätkä rankaise ennen kaikkea työn tekemistä tai työn teettämistä, vaan joilla on päinvastainen vaikutus.

Valtion budjetin rakentaminen ei ole helppoa. Menojen ja tulojen tasapainottaminen ei myöskään ole helppoa. Tämä vaan kaikesta huolimatta on kuitenkin tehtävä ja samalla on huolehdittava hoivapalveluista, eläkemenoista ja kaikista muista kasvavista palvelutarpeista. On otettava huomioon se, että myöskin meillä tulevina vuosina palvelutarpeet kasvavat ja samanaikaisesti veronmaksajia on entistä vähemmän. Kysymys on vakava. Miten karsitaan olemassaolevia menoja, miten huolehditaan välttämättömistä menoista, ja kuka asettaa palvelutarpeet arvojärjestykseen? Näitä tulee arvioida ja löytää tässä salissa sellainen ratkaisu, että voimme olla kasvokkain kansalaistemme kanssa ja voimme myöskin perustuslakimme mukaisesti toimia. Jokaisella on oikeus turvalliseen elämään ja hyvinvointiin.

Ed. Antvuori puheenvuorossaan otti mielenkiintoisen asian esille. Hän totesi, että jostakin pitää olemassa oleviakin menoja karsia. Muun muassa verotuki tilatuille sanomalehdille oli mielenkiintoinen avaus. Vapaasti häntä lainaten: jopa yli miljardin vuosittainen säästö olisi odotettavissa. Millä tavalla tätä asiaa uskallamme tarkastella, ja löytyykö monia vastaavia kysymyksiä, joitten kohdalla voidaan miettiä, mitkä valtion menot ovat todella tarpeellisia, mistä voimme luopua ja mihin voimme sijoittaa? Tämä mielestäni tulee olemaan merkittävä kysymys, samalla kun mietimme kaikkia niitä rakennemuutoksia, joita yhteiskunnassamme on tehtävä, järjestelmämuutoksia, joita tulevina vuosina on tehtävä, ei vain veropolitiikan uudelleenarviointia vaan myöskin sosiaalipolitiikan linjauksia ja peruspalvelujemme tasoa. Millä varmistamme hyvinvoinnin jatkuvuuden ja ennen kaikkea, miten huolehdimme hyvinvoinnin tasaisesta jakautumisesta niin, että yksikään kansalainen ei jää vaille hoitoa, palveluja ja ihmisarvoa, näihin meidän on löydettävä budjetin kautta ratkaisuja, ja budjetti on nimenomaan väline.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun keskustellaan valtion talousarvion kehyksistä, on aivan ymmärrettävää, että valtiovarainministeri pyrkii pitämään tiukkoja kehyksiä ja että hän haluaa puolustaa myös niitä suunnitelmia, mitä budjetissa on. Mutta samalla nyt on tarjottu tilaisuus eduskunnalle käydä keskustelua tulevien vuosien suuntaviivoista, ja on hieno asia, että tätä keskustelua halutaan käydä. Samalla täytyy muistaa tietysti se talouden perusta, että talouden on oltava kestävällä pohjalla tasapainossa. Tämä on lähtökohta, joka niin hyvin menolisäyksiä kuin esitetäänkin, tulee myös realistisesti muistaa. Jostakin on löydettävä rahat ja jollakin tavalla on pystyttävä hoitamaan myös velkaa. Tämä on valtiontaloudessa kovaa todellisuutta, aivan niin kuin tämä on kovaa todellisuutta kuntataloudessa tai yksityisten henkilöittenkin kohdalla. Silloin kun menoja esitetään lisättäväksi, pitää olla jollakin tavalla myös kestävät suunnitelmat, millä tämä kaikki rahoitetaan.

Eräs seikka, mikä meillä aiheuttaa yhteiskunnalle tavattoman paljon menoja, on työttömyys. Iltapäivällä täällä esitettiin arvuuttelua siitä, kuinka paljon meillä on todellisuudessa työttömiä. Tuo määrä on liian suuri. Työttömyyden poistamiseksi tarvitaan toimia. Minä uskon, että kun työttömyys saadaan vaihdettua työllisyydeksi, silloin saadaan poistettua menoja, hyvinkin paljon menoja, ja sen asemesta saadaan luotua kansantalouteen tuloja. Meillä pitää olla todella vakavat suunnitelmat siihen, millä tavalla työttömyys poistetaan ja tekemättömät työt, joita Suomi on täynnään, saataisiin tehtyä ja miten tekemätön työ ja työtön ihminen voisivat kohdata mahdollisimman paljon toisiaan. Meillä on pula tänä aikana työnantajista.

Osaavia ihmisiä onneksi on, onneksi voidaan kouluttaa, ja onneksi kaikki eivät ole työttömyydessä vielä menettäneet työkuntoaankaan. Tietysti iän ja kehityksen myötä saattaisi olla niin, että osa työttömistä tulisi sijoittaa muun toimeentulon, lähinnä eläkeratkaisujen, pariin kuin työttömyyskorvauksen pariin, mutta tämä koskee vain osaa. Nämä ratkaisut, joilla voidaan poistaa työttömyyttä, tulisi etsiä ennen kaikkea. Tekemätön työ ja työtön työntekijä pitäisi saada kohtaamaan toisensa. Tämän tulisi olla talouspolitiikan ja yhteiskuntapolitiikan ykkösasia.

Menen sitten kysymykseen, joka minulle on aina ollut tavalla taikka toisella täällä läheinen. Meidän tulisi antaa riittävät voimavarat kunnille ja kuntatalouksille, jotta ne voisivat vastata kansalaisten perustarpeitten, peruspalvelujen, toteuttamisesta. Myöskin tässä suhteessa tulisi pohtia ratkaisuja, millä tavalla voidaan työttömyyttä olla poistamassa. Minä näen, että lähinnä yksityisen elinkeinotoiminnan ja ammatinharjoittamisen sektorille tulee nämä toimet kohdentaa.

Kunnat tarvitsisivat täysimääräisen inflaatiotarkistuksen valtionosuuksiin, jotta ne voivat selvitä niistä haasteista, jotka ovat kovia koulutoimen osalla, hoito- ja hoivatyön osalla, terveydenhuollon osalla. Kuntataloudet eivät kestä lisäkuluja. Eräs tällainen kuolleen lehmän kaltainen lisäkulu tuli muun muassa uuden kaavalainsäädännön myötä, kun osa kuntakeskuksissa olevista valtion tähän asti hoitamista maanteistä siirtyy kuntien ylläpidettäviksi ja hoidettaviksi. Meidän pitää pyrkiä myös vähentämään menoja kaikilta osilta, jos on enää vähennettävissä olevia menoja, tai löytää ratkaisuja, joilla voidaan toimia vähemmin menoin.

Suomessa kuitenkin on panostettava myös kaikenasteiseen koulutukseen alkaen aivan pikkulapsista aina kaikkein korkeinta tasoa myöten. Viime viikolla keskusteltiin terveydenhuollosta. Meillä on pulaa lääkäreistä. Tähän on kiinnitettävä huomiota. Täällä on tänään puhuttu myös viime sotien veteraanien ja invalidien asioista, kotirintamalotista ja muista lottapalvelusta tehneistä. Heidän asiansa on kunniavelka myös käytännössä. Samoin kaikkein pienintä eläkettä saavien eläkkeitä on voitava nostaa. Tämä ei ole pois yhteiskunnan rahankierrosta, vaan tämä kulkisi lähipalveluihin, lähikauppoihin, ja sillä olisi aivan läheltä työllistävää vaikutusta.

Puolustushallinnon alalla on uhkana, että uuden kiinteistöjärjestelyn myötä puolustushallinnon menot kasvavat, ilman että mitään olennaista muutosta nykyiseen tapahtuu. Kiinteistöjärjestelyjen menojen nousu olisi saatava estettyä ja olisi löydettävä ratkaisut, joilla voitaisiin selvitä niin, että tarpeettomia menojen lisäyksiä ei tulisi. Tämähän on koettu yliopistomaailmassa ja tämä on osaltaan koettu myös poliisihallinnon parissa.

Arvoisa rouva puhemies! Kiinnittämällä ihmistä lähellä olevien palvelujen hoitamiseen huomiota yhteiskunta voi olla myös inhimillinen yhteiskunta. Silloin voidaan löytää myös keinoja, joilla voidaan menoja vähentää ja synnyttää yhteiskuntaan työn tuloksena tuloja.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade fru talman! De ekonomiska utsikterna ger inte förutsättningar till större reformer eller utsvävningar under det kommande året. De slutliga besluten om statsbudgeten bör fattas först i budgetmanglingen, inte minst på grund av den osäkerhet som ännu präglar ekonomin. En återhållsam linje betyder inte att riksdagen skulle ha rätt att avstå ifrån en diskussion om prioriteringarna i verksamheten. För egen del vill jag peka på ett par saker.

Vårdsituationen, inte minst de gamlas vårdsituation, håller på att blir ohållbar. Den åldrande delen av vår befolkning har rätt till en god och mänsklig vård, en bättre vård än den som de flesta kommuner kan erbjuda för tillfället. De befolkningsgrupper som inte själva kan delta i det aktiva livet, dvs. sjuka, handikappade och hjälpbehövande, får inte uteslutas därför att de inte själva kan hävda sin rätt. Ett mått på välfärdssamhället är hur man behandlar de människor som inte klarar sig själva.

Vårdpersonalens ställning och villkor är avgörande i den praktiska vården. Det är inte enbart ett tillräckligt antal vårdplatser som avgör, utan de personella resurser som avdelas för att ta hand om patienterna och klienterna. Tillräcklig lön och tillräcklig personal är en förutsättning för en vårdsituation där personalen är motiverad och orkar med sitt arbete. Linjen, som regeringsriksdagsgrupperna kom överens om senaste sommar, närmare bestämt större anslag för vården, måste fortsätta.

Arvoisa puhemies! Maatalouspolitiikassa olemme seitsemän viime vuotta keskittyneet rakennepolitiikkaan ja parempaan tehokkuuteen. Nämä ovat sinänsä tärkeitä toimenpiteitä, jotka otetaan huomioon jatkossakin, mutta kysymys on, ovatko tahti ja tavoitteet hallinnassa. Mielestäni meidän pitäisi enemmän katsoa toimintamme kokonaisuutta ja jälleen ottaa käytäntöön käsite maaseutupolitiikka.

Riippumatta siitä, kuinka paljon rakennemuutoksia teemme tai paljonko parannamme tehokkuutta, me emme voi ikinä kilpailla muun maailman kanssa tuottavuudessa johtuen meidän edellytyksistämme. Pohjoinen sijaintimme antaa meille luonnollisia rajoituksia, joita ei voi rakennemuutoksilla poistaa. Meidän tulee sopeuttaa tavoitteemme edellytyksiemme mukaan. Elintarviketuotantomme ei ikinä pysty kilpailemaan volyymeissa ja tehokkuudessa kilpailijoidemme kanssa. Mahdollisuutemme on laadussa ja tuotteidemme luotettavuudessa.

Suomen elintarviketuotanto tarvitsee erikoisehtoja, jotta se menestyisi ja selviäisi hengissä. Jos jatkamme samaa nopeaa tilojen lakkauttamistahtia, on meillä kohta autiokyliä, joissa on enää yksi tai muutama viljelijä jäljellä. Suuressa osassa maatamme on turha luulla, että kompensoiva aluepolitiikka voisi pelastaa maaseudun, jos maatalous tuhotaan. Kun perusta häviää, häviää myös kaikki muu.

Strategiasuunnitelma, joka valmistui ja hyväksyttiin syksyllä, on hyvä lähtökohta maaseutupolitiikalle. Suunnitelmassa korostetaan moninaisuutta ja perheviljelyä perustana maatalouspolitiikalle. Toivon, että hallitus pitää suunnitelmaa johtotähtenä, koska se yksimielisesti hyväksyi ne suuntaviivat, jotka siinä vedettiin.

Eero Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Muutamia huomioita määrärahakehyksistä vuosille 2003—2006, siis aika selkeälle aikajänteelle. Moni asia näistä on sanottu, siksi totean vain lyhyesti.

Nopea talouskasvuhan on päättynyt seitsemän vuoden jälkeen, ja julkisen talouden tulot palaavat normaalille tasolleen vuoden 2000 huippulukemien jälkeen. Silti julkiset menot ylittävät hallitusohjelmassa sovitun katon 1,2 miljardilla eurolla, siis noin 7 miljardilla entisellä Suomen markalla. Työttömyys on kääntymässä nousuun, huolestuttava signaali.

Valtionvelan kehityksestä olisin sanonut muutaman lauseen. Valtionvelan korkomenojen pienentyminen kertoo osaltaan siitä, miten velkaa on kolmen viime vuoden aikana kyetty lyhentämään. Silti tänäkin vuonna maksamme valtionvelan korkoina 3,8 miljardia euroa eli melkein 23 miljardia markkaa. Korkomenojen suuruudesta kertoo parhaiten se, että niiden kokonaissumma on suunnilleen yhtä suuri kuin sisäministeriön, puolustusministeriön sekä kauppa- ja teollisuusministeriön budjetit yhteensä, siis varsin huomattava summa rahaa. Vuoden 1998 velkahuipun lukemista velkaa on saatu vähennettyä ainoastaan 70 miljardista eurosta 62 miljardiin euroon, toisin sanoen 8 miljardia euroa. Olisi saavutus tietysti saanut olla parempikin. Näyttää siltä, että valtionvelkaa ei juuri pystytä lyhentämään kuluvana vuonna.

Muun muassa kaikki nämä faktat meidän on muistettava, mutta toisaalta hyvältä näyttää se, että odotukset talouden elpymisestä vuoden lopulla ovat voimistuneet ja ainakin kokonaistuotanto näyttää kasvavan. Tosin sitäkin on täällä epäilty, mutta itse olisin kyllä positiivinen näiden kehitystrendien suhteen.

Hallituksen esittämissä kehyksissä on minusta hyvää esimerkiksi se, että siellä on varauduttu tarkistamaan työeläkkeiden yhteensovitusta niiden eläkeläisten osalta, joilta työeläkettä on kansaneläkkeen yhteensovituksen johdosta aikoinaan alennettu ja joilta kansaneläkkeen pohjaosa leikattiin kahteen otteeseen. Samaten vaikkapa korkeakoulujen kehittämislain mukaiset tasokorotukset on toinen selkeästi mainittava asia.

Muutama negatiivisempi seikkakin on joukossa. Niistä ensimmäisenä mainitsisin palkansaajien savamaksun korottamisen 0,4 prosentilla eläkkeensaajien savamaksun tasolle. Tämä on omituinen ulostulo sen takia, että tässähän poiketaan niistä lupauksista, joita selvästi eläkeläisille on annettu, ja toisaalta saadaan aikaa tilanne, jossa myöskin aktiiviväestö hermostuu. Tilanne on tulkittu selkeästi veronkorotukseksi. Vaikuttaa aika taitamattomalta tällainen politiikka, jossa väestöä hermostutetaan harkitusti. Asian olisi voinut hoitaa myöskin toisella tavalla. Ymmärrän hyvin paineet Kansaneläkelaitoksen taholta. Valiokunnan jäseninä olemme siitä selvitystä saaneet, mutta silti tämä ratkaisu kyllä on outo, kun ajatellaan esimerkiksi sitä, että samanaikaisesti kehitysyhteistyömenoja ollaan nostamassa, onneksi kohtuuden puitteissa, mutta kuitenkin ollaan nostamassa.

Mielenkiintoiseksi minusta tämän erityisen asian tekee se, että tasavallan presidenttikin on ottanut tähän useamman kerran kantaa julkisuudessa ja pyytänyt, että kehitysyhteistyömäärärahoja nostetaan. Lienee aika poikkeavaa, että hän puuttuu eduskunnan tapaan kohdentaa budjettirahoja. Pääministerin kanta, niin että meillä on eräänlainen EU:n keskiarvo, on suositeltava linjanveto. Suurta huolellisuutta joka tapauksessa toivoisin näiden rahojen käytössä. Itse olen nähnyt siitä myöskin hyvin surullisia esimerkkejä.

Puolustusministeriön hallinnonalan menothan kasvavat Senaatille myydyistä kiinteistöistä aiheutuvien vuokramenojen kasvun johdosta. Tällä hallinnonalalla tarvetta olisi 45 miljoonalle eurolle kyllä muuallakin.

Lopuksi sanoisin vain, että oudoksun sitä, että Kansallisesta terveysprojektista ei määrärahakehyksiin saatu mitään mainintaa. Yhdyn niihin, jotka ovat salissa tätä aikaisemmin arvostelleet. Voihan olla niin, että tämä on aikataulukysymys, koska selontekopäivä on vasta huhtikuun puolella pääsiäisen jälkeen, mutta ne kasvupaineet, mitä meidän terveydenhuoltoomme on, ovat luotettavien selvitysten mukaan 2—3 prosentin luokkaa. Nyt kun näissä määrärahakehyksissä siihen ei oteta minkäänlaista kantaa, on suuri vaara, että Kansallinen terveysprojekti ei tuota operatiivisesti mitään sellaista, mitä varten se on pystyyn ja kehityksen alaiseksi laitettu. Tähän todennäköisesti joudumme kuitenkin jossain vaiheessa palaamaan, sen verran ikävänlaisia monet signaalit siltä alueelta tuntuvat näinä päivinä olevan.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas:

Rouva puhemies! Hallituksen budjettikehys vuosille 2003—2006 jatkaa viime vuosien linjaa. Se tarkoittaa kireyttä. Lipposen hallitusten kireiden budjettien seurauksena on tapahtunut merkittävä muutos valtion asemassa kokonaistaloudessa. 1995, jolloin vielä vaikutti Ahon hallituksen viimeisin budjetti, valtion budjetin osuus bruttokansantuotteesta oli 35,1 prosenttia. Sitten toteutettiin voimakkaita, kovia leikkauksia. Sen jälkeen budjetin loppusumma on pidetty suunnilleen samana. Talous on kuitenkin sinä aikana kasvanut voimakkaasti. Niinpä viime vuonna valtion budjetin osuus bruttokansantuotteesta oli pudonnut jo 27,3 prosenttiin. Tänä vuonna sen arvioidaan edelleen putoavan, nyt jo 25,4 prosenttiin bkt:sta. Budjettikehys vuosille 2003—2006 lähtee siis siitä, että loppusumma pidetään edelleenkin suurin piirtein samana. Kun talouden kasvu on jälleen käynnistynyt ja talous siis kasvaa, valtion budjetin osuus bkt:sta tulee supistumaan tulevinakin vuosina, jollei tähän kehitykseen saada muutosta.

Lipposen hallitusten budjettilinjaa vuosille 1996—2002 voi perustellusti nimittää hiipiväksi uusliberalismiksi. Se on askel askeleelta pienentänyt valtion roolia kokonaistaloudessa. Näin se on sitten saanut aikaan sen, että semmoisia ihan selviä ja tärkeitä ja välttämättömiä uudistuksiakaan ei ole pystytty suorittamaan, vaikka kokonaistalous olisi tähän antanutkin resurssimahdollisuudet. Jos näin jatketaan 10—20 vuotta, päädytään jonkinlaiseen pikku-Amerikkaan ilman, että siitä on koskaan käyty isoa ja laajaa linjakeskustelua.

Väitettäni hiipivästä uusliberalismista budjettipolitiikassa tukee se, että budjettikehyksestä 2003—2006 löytyy sekin uusliberalismille varsin tyypillinen piirre, että vaikka linja on ylipäätään äärimmäisen kireä, armeijan menoja kuitenkin ollaan kasvattamassa varsin merkittävästi. Sen sijaan supistusten kovimpana kohteena on työvoimaministeriön pääluokka näissä budjettikehyksissä, vaikka kaikki arviot osoittavat, että työttömyys Suomessa jatkuu erittäin suurena myös tulevina vuosina. Jopa sosiaali- ja terveysministeriön pääluokka lähtee kehyskauden loppupäässä supistumaan ihan markkamääräisesti tässä budjettikehysesityksessä.

Minusta vasemmisto ei voikaan enää jatkaa tässä kireän budjettilinjan rautahäkissä. Jos jatketaan, se pikku-Amerikka todellakin on yhtenä päivänä täällä meidän keskellämme. Se tarkoittaa sitä, että on äärimmäisen vaikea hoitaa pienituloisten ihmisten asioita. Heille perusturva on tärkeä. Heille palvelut ovat tärkeitä. Jos tämä kauhuvisio toteutuu, myös kansallinen eheys vaarantuu yhä pahemmin.

Meidän onkin pakko sanoa, että valtion menoja täytyy ruveta kasvattamaan. Muutoin ei saada parannuksia perusturvaan eikä peruspalveluihin, joihin myös terveydenhoito kuuluu. Siitä olemme viime päivinä, viime viikkoina käyneet laajan keskustelun, joka jatkuu. Tässä keskustelussa, voipa sanoa, kaikki tahot ovat lähteneet siitä, että korjauksia pitää tulla, mutta pitää silloin myöskin selvästi sanoa, että ne maksavat ja ne pitää myös rahoittaa.

Tarvitaan lisäystä myös työllisyysrahoihin, sillä minä ainakin näen, että valtiolla on viimekätinen vastuu siitä, että kaikille ihmisille syntyy mahdollisuus tehdä työtä. Työnteon oikeutta pidän äärimäisen tärkeänä perusoikeutena enkä usko — eikä semmoista kokemusta ole mistään — että markkinatalous sinänsä hoitaa tämän mahdollisuuden tehdä työtä. Kyllä siinä tarvitaan myös valtion välitöntä, suoraa ja vahvaa vastuuta. Se on loppujen lopuksi kokonaisetu kaikkien osalta.

Tietenkin pitää tuoda selvästi esille myös se, miten rahoitetaan nämä valtion lisämenot. Minä olen esittämässä, että osinkotulot laitetaan verolle. Pörssiyhtiöt jakoivat viime vuonna osinkotuloja 31 miljardia markkaa. Voitot olivat suuria, mutta osinkotulojen osuus vielä voitoistakin oli poikkeuksellisen suuri. Noista 31 miljardista osinkotuloa ei maksettu veroa lainkaan. Pitäisi uudelleen ottaa käyttöön myöskin pörssivero niille, jotka pörsseissä toimivat. Kun katsotaan valtion rahoituspohjaa, myös tuloveroratkaisut pitää kyllä aina hyvin tarkkaan käydä läpi. Tällä vaalikaudella tuloverohelpotuksia on jaettu 13 miljardia markkaa, siis hyvin suuri summa kuitenkin. Niistä markkamääräisesti isomman osan ovat saaneet nimenomaan suurituloiset, koska on hyvin selvästi suurituloisia markkamääräisesti suosiva piirre kevennyksissä tuloveropuolella.

Täytyy huolehtia myöskin valtion tuloista. Silloin puhutaan veroista. Me olemme sitä mieltä, että tosi rikkaille täytyy vaan laittaa lisää veroa. Muutenhan tämä yhtälö ei tietenkään toimi. Tämä keskustelu on jäänyt todella tänä päivänä kokonaan melkein käymättä. Ei edes opposition taholta ole esitetty mitään sellaista, millä rahoitetaan ne välttämättömät lisämenot, jotka valtion edessä nyt joka tapauksessa ovat, jos tämä valtio halutaan todella pitää toimintakykyisenä siten, että se vastaa siitä, että kaikki kansalaiset pärjäävät kohtuullisesti ja koko maata kehitetään tasapuolisesti.

Täällä on käyty eräästä veroratkaisusta, savamaksun korotusesityksestä, laaja keskustelu. Minäkin yhdyn siihen, että savamaksun korottaminen, sairausvakuutusmaksun korottaminen, on huonoa veropolitiikkaa sen vuoksi, että savamaksu rasittaa suhteellisesti kaikkein eniten pienituloisimpia tulonsaajia. Osalle heistä on myöskin täysin mahdoton korvata savamaksun korotus muilla veropoliittisilla toimilla, sillä esimerkiksi työttömät, niin kuin täällä on jo todettu, eivät kunnallista ansiotuloverovähennystä saa tehdä. Siellä on porukoita, joille ei löydy korvaavaa ratkaisua tuloveroratkaisujenkaan yhteydessä.

Mitä tulee Kelaan, totta kai Kelan toimintakyky pitää turvata. Mutta jos ihan suoraan puhutaan, Kelallehan voidaan antaa budjettirahaa. Silloin se kerätään tuloverojen kautta. Silloin progressiivisuus tulee huomioiduksi. Sava on epäsosiaalinen tapa huolehtia tärkeästä Kelasta, josta pitää huolehtia, mutta pitää katsoa ne keinot niin, että sosiaalisuus säilyy tässäkin verottamismuodossa.

Rouva puhemies! Lapin osalta on myönteistä se, että on alkamassa merkittävä kokeilu työnantajan sosiaaliturvamaksun poistamiseksi kolmeksi vuodeksi tietyssä osassa Lappia, varsin isossa osassa viimeisten keskustelujen ja sen mukaisten päätösten jälkeen. On tärkeätä, että aluepolitiikassa kokeillaan uusia keinoja. Se on hyvin tärkeätä, sillä maan sisäinen muuttoliike on nyt ennätysmäisen kova. Se aiheuttaa suuria vaikeuksia, näin sanon jälleen, molemmissa päissä maata. Siellä, missä tyhjentyy, ovat ongelmat erittäin suuret, mutta kyllä Helsingin kaupungissakin pienituloisten asumisongelmat ovat huutavan pahoja. Niitä huutoja ei vain tunnu eduskunnassa oikein kuultavan. Täällä on kohtuuttoman kallista asua, ja se on muuttoliikkeen seurausta. Jos tämä muutto jatkuu, asumisen hinta vain nousee edelleenkin. Siinä voi olla tilapäisiä pysäyksiä, mutta taas lähdetään ylöspäin, jos tämmöinen muutto pyyhkii maata.

Lapin-kokeilun osalta valitettavasti kävi kuitenkin niin, että kuntatyönantaja jätettiin kokeilun ulkopuolelle. Tätä monella lailla ihmettelenkin. Ymmärrän, että eräillä poliittisilla voimilla oli ideologista tahtoa tähän, mutta loppujen lopuksi kokeilun kannalta ihmettelen tätä suuresti, sillä kunnat ovat Lapissa selvästi suurin työnantaja. Niillä on selkeä tarve palkata ihmisiä töihin, ja ne ovat siis myös realistisin uusien palkkausten tekijä. Nyt kokeilu on tietyllä tavalla torso, jos suurin työnantaja eli kuntatyönantaja on siitä ulkopuolella. Me odotamme Lapissa, että kokeilulaki tältä osin korjataan joko vielä hallituksen omassa käsittelyssä budjettiriihessä tai syksyllä eduskunnassa, kun se budjettilakina tänne tulee. Kokeilun pitää olla kunnollinen. Tässä on hyvät ainekset nyt merkittävään läpimurtoon, eikä pitäisi pilata sitä sillä, että muutaman kymmenen vanhan miljoonan vuoksi tupeloidaan tämä homma ihan viime vaiheessa.

Mauri  Salo  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan muutama huomio. Savamaksun korotustarve johtuu nimenomaan siitä, että hallitus on epäonnistunut hoitamaan terveydenhoidon ongelmakenttää. Ihmiset odottavat sairaina jonoissa, ja Kela sen laskun maksaa. Miksi hallitus ei ryhdy toimenpiteisiin niin, että meillä sairaat tulevat todella hoidettua välittömästi, kun he sairastuvat, eikä heitä makuuteta jonoissa tai pistetä muuten odottamaan?

Optimismi, jota taloudessa halutaan ylläpitää, on tietenkin ihan hyväksi siinä mielessä, että ei tietenkään ole tarvetta luoda paniikinomaista tilannetta, mutta esimerkiksi siihen, että USA todella vauhdilla elpyy ja sen vetovoima riittäisi Suomen kansantalouden voimakkaan talouskasvun aikaansaamiseen, en jaksa tämän vuoden aikana uskoa. Meidän on syytä muistaa, että kun olemme päästäneet kansantalouden jo selvästi laskemaan alle 1 prosentin bruttokansantuotteen osalta, tämä johtaa vääjäämättä kasvavaan työttömyyteen. Meidän on saatava jatkossa kansantalous kasvamaan yli 3 prosenttia, jotta työllisyys kääntyisi paremmalle tasolle. Tässä on haasteita todella paljon, ja nyt kun budjetti on syntyessään selvästi alijäämäinen, sitä ei voida kattaa valtion omaisuutta myymällä, kun sillä tavalla ei voi huijata itseään. Meidän täytyy todella miettiä, millä saadaan kansa aktivoitumaan, tekemään enemmän töitä ja sitä kautta saadaan kansantalous vauhtiin.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Jatkan ed. M. Salon puheenvuorosta ja kommentoin vähän ed. Tennilän puheenvuoroa.

Ed. M. Salo totesi varsin hyvin, että pitää löytää kansa töihin ja sitä kautta löytää kasvunvaraa ja talouden nousu. Tähän mielestäni sattui erinomaisen hyvin ed. Tennilän esille ottama hiipivä uusliberalismi. Me katsomme tiettävästi vähän eri näkökulmalla "hiipivää uusliberalismia" kuin ed. Tennilä. Hän ehkä ajaa sen lisäämistä.

Mutta itse näkisin kyllä, että sitä pitäisi supistaa, tehdä niin, että todella pannaan pakka kerrankin uusiksi. Väitän, että sitä ei tässä mikään poliittinen puolue eikä todellinen poliittisen puolueen edustaja uskalla vakavissaan esittää: panna pakka todella uusiksi, selvittää se, mitä tarvitaan välttämättömään toimeentuloon, ja kaikki muu ylimääräinen, niin sanottu tavanomainen tuki ja suoraan maksaminen poistettaisiin asiasta, selvitettäisiin, mikä on välttämätöntä terveyden ja sosiaaliturvan kunniallisen hoidon kannalta. Sen jälkeen, kun nämä yhteensovitettaisiin ja katsottaisiin, luulisin, että syntyisi myöskin veronalennusvaraa, syntyisi lainojen ja velkojen lyhennysvaraa, ja siitä jäisi vielä eduskunnankin keskusteltavaksi ja jaettavaksi sillä lailla, että syntyisi aivan uuden näköinen talous tähän maahan, ja uskon, että syntyisi myös aivan uuden näköinen kasvupohja.

Esko  Kurvinen  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Pari vuotta jatkunut kansainvälinen talouden taantuma, jota viime syyskuun terroristi-isku vain syvensi, vaikutti nopeasti myös Suomeen. Taantuma vaikuttaa erityisesti niihin yrityksiin, jotka ovat joko suoraan tai välillisesti riippuvaisia Yhdysvaltain markkinoista. Aivan viime aikoina on kuitenkin näkynyt uusia signaaleja siitä, että USA:n talous on elpymässä. Kansainvälisen talouden nopea elpyminen parantaisikin suomalaisten yritysten tilannetta.

Julkisen talouden osalta ongelmat ovat kuitenkin huomattavasti vakavampia, sillä kysymys ei ole vain tilapäisistä suhdannevaikeuksista. Valtion ja kuntien talousongelmat ovat nimittäin rakenteellisia. Paljon arvostellut optiot toivat kolmen viime vuoden aikana Suomen kansantalouteen lähes 13 miljardin silloisen Suomen markan arvosta tuloja. Tämän markkamäärän verran osakkeenomistajat, pääasiassa ulkomaalaiset, maksoivat optioitten piiriin kuuluvien henkilöitten kautta rahaa yhteiskunnan käyttöön. Viime vuosien ennätyksellisen suuret yhteisö- ja optioverotulot loivatkin meille väärän kuvan valtion ja kuntien taloustilanteesta. Julkisen talouden menot on viritetty niin korkealle tasolle, että normaalin talouskasvun oloissakin on vaikea ylläpitää ylijäämäistä valtiontaloutta.

Lähivuosien aikana julkisen taloutemme ongelmat tuskin paljon tästä paranevat, sillä EU:n integraation seurauksena monet verotuotot tulevat nykyisestä pakostakin vähenemään. Tämän lisäksi meidän on jatkettava tuloveron keventämistä työn kannustamisen nimissä. Myös yritysveron taso on palautettava takaisin sille tasolle, millä se oli, kun nykyisen kaltainen yritysverojärjestelmä luotiin. Tämä on tarpeellista, jos haluamme, että Suomessa jatkossakin syntyy uusia yrityksiä ja työpaikkoja.

Julkisen sektorin tulopohjan kaventuessa myös menopuoli uhkaa samanaikaisesti nousta, koska väestön ikärakenne muuttuu. Kun vielä tällä hetkellä 65 vuotta täyttäneitä on noin 770 00, heidän määränsä vuonna 2030 on 1 350 000 henkilöä. Tämä tulee merkitsemään eläke- ja hoivamenojen merkittävää kasvua. Kun suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle kymmenen vuoden kuluttua, on Suomessa ennätyksellisen vähän työikäistä väestöä eläkeläisväestöön verrattuna. Tällaisessa tilanteessa on mielestäni suorastaan ihme, että hallitus on pystynyt puristamaan näinkin siedettävät kehykset ensi vuoden talousarvioesitykseen. Viimeistään nyt on jokaisen vastuullisen päättäjän käynnistettävä toimenpiteet taloutemme uhkaavien rakenteellisten ongelmien purkamiseksi.

Valtionvelan lisääntyminen on ongelmallista tilanteessa, jossa meillä on ennestään velkaa yli 60 miljardia euroa eli noin 370 miljardia vanhaa Suomen markkaa. Mitä alijäämäisempi ensi vuoden budjetti on, sitä vaikeampaa on jatkossa myös selvitä talouden ongelmista. Julkisen talouden rakenteellisten ongelmien ratkaiseminen edellyttää tiukkaa menotaloutta, vaikka sillä ongelmamme eivät kuitenkaan yksinomaan ratkea. Tarvitsemme toimenpiteitä, joilla julkinen sektori loisi entistä paremmat edellytykset kannattavalle yritystoiminnalle Suomessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että julkisia verovaroja tuhlataan kannattamattoman yritystoiminnan keinotekoiseen ylläpitämiseen. Oikein kohdistettuna julkisen sektorin panostukset tuovat itsensä monin verroin takaisin kasvavina verotuloina ja uusina työpaikkoina.

Arvoisa puhemies! Mielestäni yleisten veronkevennysten ja työnantajamaksujen alentamisen lisäksi meidän tulee tehdä määräaikaisia, alueellisesti rajattuja, mutta kuitenkin riittävän suurella alueella olevia kokeiluja. Onkin hyvä, että hallitus on esittänyt Lapin kolmessa pohjoisimmassa seutukunnassa ja eräissä saaristokunnissa kokeilua, jolla työnantajan sosiaaliturvamaksu poistetaan tietyksi määräajaksi. Kokeilulla voidaan käytännössä testata, vaikuttaako maksujen poisto, ja jos, niin miten ja miten yritysten menestys ja sitä kautta työllistämismahdollisuudet paranevat. Mielestäni yritysinvestointien vapaan poisto-oikeuden ja työvaltaisten yritysten arvonlisäverotuksen alentamisen kokeilu tulisi aloittaa myös jollakin rajatulla alueella, vaikka esimerkiksi Kainuussa ja Koillismaalla. Vapaan poiston etuna on sekin, ettei sillä ole suurtakaan vaikutusta valtiontalouteen, vaan siinä verotuloja jaksotetaan yritysten kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla.

Työttömyyden torjunta on tällä hetkellä erittäin tärkeä ja ensiarvoinen asia, koska työttömyystilastot osoittavat selkeästi, että jokaisen talouden taantuman jälkeen työttömyys on jäänyt noususuhdanteesta huolimatta korkeammalle tasolle kuin se oli ennen taantumaa. Työttömyys on vaikea asia kansantalouden kannalta, mutta se on aina myös raskas, inhimillinen painolasti työttömälle ihmiselle ja hänen läheisilleen. Työttömyysongelman ratkaiseminen ei onnistu tukityöllistämistä lisäämällä, kuten työvoimaministeriö on vaatinut. Selvitysten mukaan tukityöllistäminen ei juuri paranna henkilön mahdollisuuksia tukijakson jälkeen työllistyä varsinaisille työmarkkinoille. Työllisyysasteen nostaminen edellyttää tuloverotuksen keventämisen jatkamista sekä eri järjestelmien kehittämistä sellaisiksi, että työnteko ja yrittäminen on aina taloudellisesti kannattava vaihtoehto.

Arvoisa puhemies! Toivon, että hallituksen esitys määrärahakehyksistä pitää myös täällä eduskunnan käsittelyssä ja hallitus itse noudattaa tiukkaa budjettikuria myös kevään ja kesän kuluessa lopullista talousarvioesitystä tehtäessä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ensimmäistä kertaa tällä eduskuntakaudella olemme tilanteessa, jossa valtionvelkaa ei suunnitella edes lyhennettäväksi ensi vuonna. Velan määrä on edelleen yli 61 miljardia euroa. Pelkkiin velan korkoihin kuluu vuosittain suunnitelman mukaan noin 3,5—4 miljardia euroa. Vertailuna voisi käyttää sitä, että kaikkiin kuntien valtionosuuksiin käytetään yhteensä alle 6 miljardia euroa. Vastuuntuntoisella velan lyhentämisellä olemme kuitenkin tällä vaalikaudella saaneet aikaan sen, että vuodelle 2003 valtionvelan korkomenot ovat yli miljardi euroa vähemmän kuin vuonna 1999. Vaikka meillä ei ole odotettavissa edellisvuosien kaltaisia optiotuloja valtiolle, tulee edelleen pyrkiä siihen, että velkaa lyhennetään eikä sitä ainakaan otettaisi lisää.

Olen viime viikkoina ja kuukausina kuunnellut erityisesti nuorten tuntoja ja keskustellut esimerkiksi nuorisovaltuutettujen kanssa heidän talouspoliittisistakin näkemyksistään. Nuoret odottavat meiltä vanhemmilta päättäjiltä malttia ja vastuuntuntoa. He tuntuvat varsin hyvin ymmärtävän sen, miltä tulevaisuus näyttää velkaisessa ja vanhusvoittoisessa yhteiskunnassa. Nuoret suhtautuvat kuitenkin luottavaisesti tulevaisuuteen, mutta odottavat meiltä nyt ja tässä tilanteessa pidättyväisyyttä valtion menojen kasvattamisessa.

Jo lähitulevaisuudessa huoltosuhteemme tulee heikkenemään olennaisesti nykyisestä. Samaan aikaan kun 700 000 henkilöä siirtyy eläkkeelle, saadaan nuorista ikäluokista korvaavaa työvoimaa työelämään vajaat 500 000 henkeä. Yhä pienemmän joukon on siis maksettava suurten ikäluokkien eläkkeet ja samaan aikaan huolehdittava hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen rahoituksesta kuin myös niiden palvelujen tarjoamisesta.

Hyvinvointiyhteiskunnan palveluihin itse henkilökohtaisesti katson kuuluvan perinteisten sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden lisäksi myös turvallisuudesta ja turvallisesta elinympäristöstä huolehtimisen. Katuväkivalta ja huumeiden käyttö ovat lisääntyneet, ja sen seurauksena väkivalta on raaistunut, ja kaiken lisäksi tämä väkivalta on muuttunut sattumanvaraiseksi. Vanhukset ja myös lapset ovat puolustuskyvyttömiä omaisuusrikosten ja väkivallan kohteita. Tarvitsemmekin riittävästi resursseja lähiympäristön turvallisuuden näkyvään valvontaan ja toisaalta ammattimaisen rikollisuuden, erityisesti huumerikollisuuden, torjuntaan. Aivan samalla tavalla kuin tarvitsemme uskottavaa sotilaallista puolustuskykyä, tarvitsemme myös uskottavaa katuturvallisuuden vartiointia. Ei sovi unohtaa, että olemme itäisin Schengen-maihin kuuluva valtio ja maantieteellinen sijaintimme edellyttää meiltä tehokasta rikostorjuntaa ja myös hyvin tehokasta rajavalvontaa.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talouskehyksiä määriteltäessä tulisi todellakin kiinnittää huomiota siihen, onko meillä varaa jakaa loputtomasti rahaa sellaisiin hankkeisiin, joissa ongelmat eivät poistu rahalla. Koskaan ennen ei ole ollut materiaalisesti näin hyvinvoivaa sukupolvea, mutta mikä onkaan nuorisomme tilanne!

Olen ennenkin määrärahakeskustelujen yhteydessä toisaalla lausunut, että on parempi paikata veneessä oleva vuoto kuin soutaa vuotavaa venettä ja yrittää äyskäröimällä pitää vene pinnalla. Lasten- ja nuortenpsykiatria tarvitsee määrärahaa korjaaviin toimiin, mutta päätavoitteemme tulee kuitenkin olla kaikin keinoin estää psykiatrisen hoidon tarve ennalta. Tärkeintä on selvittää, mikä sairastuttaa lapsen ja nuoren mielen ja pyrkiä poistamaan nämä tekijät.

Rouva puhemies! Kaikkia kansalaisia koskettava merkittävä elämän perusasia on kelvollinen, turvallinen ruoka. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että maassamme tavattu bse-tapaus jäi kuin jäikin yksittäiseksi. Maineemme puhtaan ja turvallisen ruoan tuottajana Euroopassa on paras valttimme ...

Puhemies:

Arvoisa ed. Hemmilä, kehotan nyt kiinnittämään huomiota siihen, että meillä ei ole nyt budjettikeskustelu vaan kehyskeskustelu, jossa pitää muotoilla siihen malliin kuin kehyskeskustelu edellyttää.

Minä tässä vaiheessa jo ilmoitan arvoisille edustajille, että sen johdosta, että kyseessä on pääministerin ilmoitus, josta ei siis tehdä päätöstä, minä tämän jälkeen myönnän kolme puheenvuoroa arvoisille edustajille, jonka jälkeen eduskunnan työjärjestyksen 24 §:n mukaan katson keskustelun riittäväksi ja julistan sitten keskustelun päättyneeksi. Mutta kolme puheenvuoroa tämän jälkeen, ja kehotan keskittymään kehyksiin.

Puhuja:

Kiitoksia, puhemies! Pyrin keskittymään ja lopettelemaan kohta puheenvuoroni.

EU:n elintarvikeviraston sijoittaminen maahamme on kuitenkin meidän elintarviketaloudellemme ja meidän elintarviketurvallisuudellemme koko Euroopassa tärkeä asia. Sitä meidän tulee edelleen tavoitella.

Kansallisten tukien maksaminen täysimääräisinä koko maassa osoittaisi kiistatta sen, että myös EU-rahoitteista vakavien vaikeuksien tukea tarvittaisiin meillä koko maassa jatkossakin. Näin ollen kun artiklan 141 mukaisen tuen maksuun on nyt saatu jatkoaikaa vuoden 2003 loppuun, siihen mennessä on kuitenkin pystyttävä EU:n kanssa neuvottelemaan vastaava tukimuoto pysyväksi ratkaisuksi. Ellemme itse maksa kansallisia tukia EU:n salliman maksimimäärän mukaan, miten me voimme odottaa pääsevämme EU:ssa erityisten vaikeuksien tuen piiriin?

Esko-Juhani  Tennilä  /vas:

Puhemies! Ed. S. Lahtelan puheenvuoron johdosta lyhyt selvennys. Uusliberalismi siis tähtää valtion ja kuntien roolin rysäysmäiseen supistamiseen tyyliin Reaganin USA tai Thatcherin Englanti. Suomessa sen tyyppinen toiminta ei olisi mitenkään mahdollista eikä se menestyisi, vaikka sitä yritettäisiin, koska meillä on vahva vasemmisto ja ay-liike. Se sijaan hiipivä uusliberalismi on saanut varsin vapaasti edetä, vaikka senkin lopputulemana pitkän aikavälin puitteissa on suurin piirtein samanlainen tulos. Valtion ja kuntien rooli, julkisen sektorin rooli, supistuu koko ajan suhteessa kokonaistalouteen. Talous kasvaa, mutta valtion budjetti pidetään ennallaan.

Minä en näe, että hyvinvointivaltio kuuluu jotenkin museoon, että se on kuin vaivaisukko, jota pikkuhiljaa koetetaan hoidella, ettei se ihan vielä kuukahtaisi. Minä näen, että siinä on kehittämisen tarve; on uusia tarpeita, ja sen pitää pystyä vastaamaan myös niihin. Siksi hyvinvointivaltiota pitää myös vahvistaa. Ei riitä, että siihen jotenkin niin kuin muinaismuistoon suhtaudutaan.

Hannes  Manninen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön, opetusministeriön ja sisäasiainministeriön määrärahakehykset kertovat paljolti siitä, millä tavalla kunnalliset palvelut tässä maassa voidaan tulevina vuosina järjestää. Nehän muodostavat hyvinvointiyhteiskuntamme keskeisen perustan. Vastaavathan kunnat yli kahdesta kolmasosasta julkista palvelutuotantoa. Mainittujen pääluokkien määrärahakehykset kasvavat hyvin niukalti, sisäasiainministeriön osalta jopa laskevat muutamana vuonna. Se kertoo siitä, että niitä lupauksia, joita Kansallisen terveydenhuoltohankkeen tai muun osalta on tehty, ei ole sisällytetty ainakaan määrärahakehyksiin. Muutoin mitä asiakirjasta ilmenee kuntatalouden osalta, voi todeta, että se on ollut pääosin odotettua. Valtionosuuksien arvioidaan kasvavan 300 miljoonalla eurolla ja netto-osuutena huomioiden arvioidaan, että kunnat saavat ensi vuonna 128 miljoonaa euroa enemmän kuin kuluvana vuotena.

Tässä vaiheessa ainakin, ja sitä pidän hyvin myönteisenä hallituksen taholta, on lähdetty siitä, että uusia velvoitteita tai tehtäviä kunnille ei anneta. Sen sijaan kaikkein ongelmallisin asia on se, että indeksitarkistus, joka on luvattu, eli 1,6 prosenttia on ainoastaan puolet, minkä tosin nykyinen valtionosuuslainsäädäntö sallii. Jos se toteutuu ensi vuonna, se on jo kolmas vuosi, jolloin indeksitarkistus on puolitettu. Se merkitsee rahassa yli miljardi vanhaa markkaa leikkausta pysyvästi kuntien valtionosuuksista. Nykyinen valtionosuusjärjestelmähän lähtee siitä periaatteesta, että kun neljän vuoden välein tarkistetaan kuntien ja valtion väliset suhteet, indeksitarkistusten puolitusta ei oteta tässä tarkastelussa huomioon eli tämä yli miljardi markkaa jää pysyvästi pois kuntien palvelutuotannosta. Tässä suhteessa hallituksen budjettikehystä ennen kaikkea indeksitarkistusten osalta on pidettävä epäonnistuneena.

Muilta osinkin kuntatalouden osalta ovat hyvin tärkeitä kysymyksiä verokysymykset, jotka niin arvonlisäveron vähennyskuittauksen osalta kuin muutoinkin ovat vielä jääneet budjettiriiheen, joten niitä ei voi arvioida tämän kehysriihen perusteella. Maamme kuntaväki jää mielenkiinnolla odottamaan veroratkaisuja, ja noihin kehyksiin tiettävästi sisältyy myös harkinnanvaraisiin ainoastaan 50 miljoonaa euroa, jota on pidettävä selkeästi alimitoitettuna. Se tulisi nostaa vähintään puolella. Kaiken kaikkiaan kehykset eivät lupaa hyvää maamme kunnille. Toivottavasti syksyn budjettiriihessä tässä suhteessa saadaan vielä aikaan parannuksia.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Puhemies teki aivan oikean ratkaisun siinä, kun sanoi, että lopetetaan nämä puheet näihin kolmeen. Tänään nimittäin aika laajasti näistä asioista on puhuttu, välillä aidan seipäistäkin, kun työhuoneessani olen kuunnellut.

Puutun yhteen asiaan paikaltani. Kuuntelin alueellista sotumaksukokeilukeskustelua. Oma mielipiteeni tässä on sen oloinen, että minusta toinen, parempi vaihtoehto olisi antaa kertaheitolla vaikkapa investointituki tai vapaa poisto-oikeus tai kovempi tuki kertamuotoisena, koska jos sotumaksujen alentamiskokeilun lopputuloksena pitäisi olla, että sitä voidaan laajentaa laajasti myös muille alueille, jos todetaan, että se toimii hyvin, sen jälkeen me olemme pulassa näiden sosiaaliturvamaksujen osalta. Kuka maksaa sen jälkeen eläkkeet tai sairausvakuutuksen tai minkä hyvänsä, mikä kuuluu sosiaaliturvan piiriin, työttömyysturvan? Sen takia minusta tällä tiellä ei hirveän pitkälle pitäisi mennä eteenpäin, koska sitten me puramme jossakin vaiheessa sosiaaliturvaa. Jonkun on aina maksettava, tai sitten ei ole etuisuuksia olemassa.

Tämä olkoon näissä väljissä raameissa keskustelun pohjana. Aikanaan sitten, syksyllä tai kesällä, päästään keskustelemaan laajemmin ja sitten käytetään pidemmät puheenvuorot. Tämä on ainoa varsinainen puheenvuoroni tässä keskustelussa.

Puhemies:

Keskustelu on päättynyt.