Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kirkkolain sekä kirkon keskusrahastosta annetun lain 1 ja 9 a §:n muuttamisesta on selkeä ja perusteltu kaikilta osin. Osaltaan tämä keskusrahastoa koskien osoittaa sen, mikä on kuntataloudenkin tilanne, olevan totta myös kirkollisella puolella. Niin kuin täällä todetaan, seurakuntien tuloslaskelmien ja vuosikatteitten tarkastelu vuosilta 1999 ja 2000 osoittaa selvästi seurakuntien keskinäisen eriarvoisuuden kasvua. Niiden seurakuntien lukumäärä, joilla on negatiivinen vuosikate, oli 61 vuonna 1999 ja vuonna 2000 jo 110. Rahamääräinen muutos oli 1,4 miljoonasta eurosta 4,9 miljoonaan euroon. Eli sama, mikä kohtaa kuntia, kohtaa myös seurakuntia.

Mutta kirkon taholla on tässä haluttu keskusrahaston kautta auttaa taloudellisissa vaikeuksissa olevia seurakuntia ja samalla tukea yhteistyömuotojen edistämistä, elikkä tämä on tavattoman oikean suuntainen ja kannatettava lainmuutos, jolla edistetään sitä, että vaikeuksiin joutuneet tai vaikeissa olosuhteissa maantieteellisesti olevat ja syrjäiset seurakunnat voivat selviytyä.

Eräs kysymys liittyy myös seurakuntien verotulopohjaan. Aikanaan, kun oli pinta-alaperusteinen metsävero, tämä oli hyvä ja vakaa tulolähde niin kunnille kuin seurakunnillekin, mutta 90-luvulla tapahtuneitten muutosten myötä osaltaan tämä vakaa tulolähde muuttui toisen tyyppiseksi ja on osaltaan aiheuttanut myös niitä ongelmia, jotka edellä ilmenivät.

Arvoisa herra puhemies! Perusteltu lakiehdotus, jolle toivon myönteistä etenemistä.