Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Arvoisa puhemies! Jäätteenmäen hallitus on koottu ja sen ohjelma laadittu hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi. Tämä on ollut johtoajatuksena myös käsittelyssä olevasta lisätalousarviosta ja hallituskauden talousarviokehyksestä päätettäessä.

Tavoitteen toteuttamiseksi hallitus tukee ja vahvistaa talous- ja muulla yhteiskuntapolitiikallaan talouden kasvua ja työllisyyttä. Tavoitteeksi asetettu 100 000 uutta työpaikkaa on ratkaisevan tärkeä koko hyvinvointipolitiikalle. Työpaikat antavat ihmisille voimavarat huolehtia omasta toimeentulostaan. Paranevan työllisyyden myötä työttömyysmenojen vähentyminen, verotulojen kasvu ja huoltosuhteen kohentuminen turvaavat myös peruspalveluiden ja toimeentuloturvan rahoituspohjan.

Arvoisa puhemies! Talouspoliittinen toimintaympäristömme on sekä haastava että kannustava. Vientivetoisen kansantaloutemme kasvun turvaaminen oloissa, joissa kaikki maailman päämarkkina-alueet ovat vaikeuksissa ja Suomen oman eurovaluutan arvon vahvistuminen heikentää vientiyritysten kilpailukykyä, on sekin erityisen kova haaste. Siitä kertovat vakavasti otettavat ennusteet, joiden mukaan tämän kehityksen pitkittyminen voi johtaa aitoon deflaatioriskiin Suomen kaltaisissa maissa.

Talouden tilanteesta löytyy kuitenkin myös kannustavia piirteitä. Suomella on vahvuuksia, jotka saadaan käyttöön määrätietoisella päätöksenteolla. Pitkään jatkuneen vaihtotaseen ylijäämän ansiosta Suomi ei enää ole velkaantunut kansantalous. Lisäksi julkinen taloutemme kokonaisuutena on vahvasti ylijäämäinen. Meillä on samanaikaisesti sekä syytä tukea kysyntää finanssipolitiikalla että varaa kysyntää tukeviin muihin toimiin.

Elämme tilanteessa, jossa epäröinti ja hidastelu olisi sekä vaarallista että tarpeetonta. Niinpä hallitus lähtee liikkeelle vahvoin talouspolitiikan ottein. Sen ensimmäinen mittava talouspoliittinen toimenpide on nyt eduskunnan arvioitavaksi annettu lisätalousarvio. Kysymyksessä ei ole tavanomainen korjauksia ja täydennyksiä sisältävä lisäbudjetti vaan päätös käynnistää voimaperäinen talouden elvytys kysynnän vahvistamiseksi ja hyvän työllisyyskehityksen turvaamiseksi.

Ensimmäisessä lisäbudjetissaan hallitus esittää työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, työllisyysperusteisiin investointeihin ja ammatilliseen lisäkoulutukseen yhteensä 27,5 miljoonaan euron määrärahalisäystä. Työllistäviin julkisiin investointeihin tie- ja rataverkkoon käytetään lähes 40 miljoonaa ja metsänparannustöihin 9 miljoonaa lisäeuroa. Tutkimus- ja tuotekehitykseen esitetään yli 10 miljoonan euron lisäpanostusta.

Lisäksi hallitus esittää, että yksityisten investointien tukemiseksi Finnveran alueellisen korkotuen sekä erityiskorkotuen piirissä olevien lainojen myöntämisvaltuutta korotetaan yhteensä 8 miljoonalla eurolla. Niin ikään asuntolainojen valtiontakausvaltuutta korotetaan 100 miljoonalla eurolla, jolla saadaan liikkeelle noin puolen miljardin euron lainasumma.

Lisäbudjetin ulkopuolella hallitus lisää samanaikaisesti Finnveran antamien luottojen takausvaltuuksia tilauksissaan ahdinkoon jo ajautuneen telakkateollisuutemme auttamiseksi.

Elvytyksen varsinainen painopiste on kuitenkin veropolitiikassa. Hallitus esittää valtion tuloveroasteikon marginaaliveroprosenttia alennettavaksi 0,5 prosenttiyksiköllä kaikissa tuloluokissa ja kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen kertymäprosentteja ja enimmäismäärää korotettavaksi. Kevennykset pannaan toimeen alentamalla ennakonpidätystä yhdellä prosenttiyksiköllä tulevan heinäkuun alusta lähtien. Esityksen toteutuessa sen arvioidaan vähentävän tuloveron kertymää noin 140 miljoonalla eurolla. Vuositasolla puhutaan siten liki 300 miljoonan euron veroalennuksesta. Alennuksen mittasuhteet ja sen ajoitus on valittu suhdannepoliittisista syistä, mutta muistaen myös verokiilan kaventamisen myönteiset rakenteelliset vaikutukset työllisyyteen ja talouden kasvuun.

Hallitusohjelmassa ennakoidun veropoliittisen liikkumavaran etupainotettu käyttäminen on nyt enemmän kuin viisasta. Oikean ajoituksen tarve vaikuttaa myös veronkevennyksen muotoon: ilman asteikkoon tehtyä alennusta emme voisi siirtää riittävän painokkaita kevennyksiä veronmaksajille jo tänä vuonna. Toisin meneteltäessä verotus keventyisi vasta vuoden 2004 syksyllä veronpalautusten aikaan, niin kuin nyt tapahtuu niillä eläkkeensaajilla, jotka veromuutoksesta hyötyvät.

Valittua veronkevennystapaa on turha moittia epäoikeudenmukaiseksi. Merkittävä osa siitä suuntautuu kunnallisveron ansiotulovähennyksen kautta pienituloisille. Valittua tapaa on väärin moittia myöskään hyvinvointipalveluita vaarantavaksi. Se kompensoidaan täysimääräisesti palvelusta vastaaville kunnille. Seikkaperäisen kuntakohtaisen tarkastelun mukaan yksikään kunta ei merkittävästi kärsi muutoksista.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys veronalennuksesta on otettu myönteisesti vastaan useissa etujärjestöissä. Sitä on luonnehdittu oikean suuntaiseksi ja riittäväksi. Paljon tärkeämpää kuin etujärjestöiltä tulevat myönteiset arviot on kuitenkin se, millä tavoin veronkevennys ja siihen liittyvien hallituksen tulevien päätösten ennakointi otetaan vastaan suomalaisissa kotitalouksissa ja yrityksissä. Niiden tulisi lisätä luottamusta talouspolitiikan toimivuuteen, ja niiden tulisi kannustaa yrityksiä investoimaan sekä kuluttajia ostamaan palveluita, kunnostamaan kotejaan ja tekemään muita hankintoja. Suomen talous saadaan nousemaan korkeammalle kasvu-uralle, kun kotimainen kysyntä säilyy vahvana. Silloin meillä on mahdollisuus myös ponnistella vaikean ajan yli ilman suuria tappioita työllisyysrintamalla.

Yritykset ovat tähän asti pitäneet kiitoksen arvoisesti kiinni työvoimastaan, vaikka kasvu on madellut. Kun kulutuskysyntä piristyy, uskovat myös yritykset tulevaisuuteen ja huolehtivat siitä, että niillä on osaavaa työvoimaa nousukauden alkaessa. Hallitus tulee jatkossakin huolehtimaan osaltaan talouden kasvun ja työllisyyden edellytyksistä, joilla lomautus ja irtisanomisuhat voidaan torjua ja kääntää työllisyys uuteen nousuun. Siihen tarvitsemme kuitenkin sitä koeteltua yhteistyökykyä, jota sekä poliittinen että työmarkkinajärjestelmämme parhaimmillaan edustavat.

Talouspoliittisen linjansa mukaisesti ja elvytyspolitiikan onnistumiseksi hallitus on sitoutunut siihen, että se ei missään oloissa vaaranna valtiontalouden kestokykyä. Hallituksen päätökset jättävätkin verotukseen pelivaraa, jolla talouspolitiikan uskottavuus turvataan. Pieni- ja keskituloisten kotitalouksien verotuksen kevennystä voidaan jatkaa ensi vuonnakin. Pienimpiä yrityksiä hyödyttävä arvonlisäverotuksen alarajan muutos voidaan panna käytäntöön jo 1.1.2004. Perheyrityksien tulevaisuudenuskoa tukeva sukupolvenvaihdoksen verohelpotus voidaan toteuttaa jopa aikaisemmin kuin hallitusohjelmassa päätettiin.

Arvoisa puhemies! Tämän lisätalousarvion ja sitä seuraavien talousarvioiden tulopuoli eli veropolitiikka ei ole ongelma hallituksen tavoitteelle nostaa valtiontalous tasapainoon vaalikauden loppuun mennessä. Valtiontalouden tasapainon, hallituksen talouspolitiikan uskottavuuden ja hyvinvointiyhteiskunnan taloudellisen perustan kannalta todellinen haaste liittyy valtion menojen kurissa pitämiseen.

Hallitus on hyväksynyt talousarvion rakenteeseen muutoksen, joka antaa tarpeellista joustavuutta menojen hallintaan erilaisissa suhdannevaiheissa. Valtion talousarvion menokehyksistä vuosille 2004—2007 on jätetty pois keskimäärin noin 9,5 miljardin euron määrärahat. Suurimman osan tästä kehyksen ulkopuolisesta osasta muodostavat työttömyyden kehityksen myötä vaihtelevat työttömyysturva-, asumistuki- ja muut toimeentuloturvamenot. Niiden muutokset otetaan kehyksissä huomioon vain perusteiden muuttuessa.

Jättämällä toimeentulotukimenoja kehyksen ulkopuolelle vältetään tilanne, jossa kehyspäätöksen pitäminen edellyttäisi menonleikkauksia laskusuhdanteissa. Ja toisin päin: Kun nämä menot ovat kehyksen ulkopuolella, ei noususuhdanne yllytä keksimään uusia ylimääräisiä menokohteita. Suhdanteiden mukaan muuttuvista menoista tulee niin kutsuttuja automaattisia vakauttajia eli lasku- ja nousupiikkien leikkaajia.

Hallituksen hyväksymään kehysmalliin kuuluu myös järkevä periaate jättää kehyksen ulkopuolelle sellaiset menot, joissa valtiovalta toimii vain maksuliikenteen välittäjänä, kuten EU:n, Raha-automaattiyhdistyksen ja Veikkauksen suunnasta tuleva rahaliikenne, sekä menot, jotka liittyvät velanhoitoon tai finanssisijoituksiin.

Hyväksytyn budjettikehyksen pitävyyttä lisää myös se, että siinä on varattu mittava summa tarpeelliseksi katsottuihin menolisäyksiin. Ohjelmansa mukaisesti hallitus on päättänyt varata työllistämiseen, hyvinvointipalveluihin ja tulonsiirtoihin miljardi euroa lisää. Joustovaraksi sekä tulevien lisäbudjettien kattamiseksi on otettu vielä 120 miljoonaa euroa. Kansallisen terveyspoliittisen strategian toteuttamiseen tarvittavat valtionosuudet on sovitettu määrärahakehyksiin. Liikenneverkostoa voidaan valikoiden kohentaa, opetukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen osoittaa lisää voimavaroja.

Menokehykseen sisältyy myös lapsiperheiden ja ikääntyneiden ihmisten asemaa parantavia lisäpanostuksia. Koulumäärärahojen lisäksi lapsien asemaa parannetaan ensi vuoden alusta voimaan tulevilla lapsilisäkorotuksilla. Vanhuspalvelumäärärahojen lisäksi varttuneiden kansalaisten asemaa kohennetaan kansaneläkkeen tasoa korottamalla.

Kaiken kaikkiaan hallitus panostaa palveluihin ja tulonsiirtoihin tavalla, joka ei jätä epäselväksi sen sitoutumista hyvinvointiyhteiskunnan arvoihin. Siksi hallituksella ja sen tukijoilla on moraalinen ja poliittinen oikeus sekä velvollisuus sitoutua tuon saman hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudelle välttämättömään budjettipolitiikkaan.

Eduskunnalle nyt selontekona annettu talousarviokehys on tarkoitettu pitäväksi. Kehyksen menokaton ei tule antaa murtua poliittisten paineiden alla. (Ed. Outi Ojala: Siinä se tuli!) Kehys on myös annettu koko vaalikauden mittaiseksi. Sitä ei pidä kyseenalaistaa millään varaumilla tai välipuheilla, jotka antaisivat väärää viitettä jostain muusta aikataulusta.

Puhemies! Hallituksella on valtion budjettivallan käyttäjänä paljon taloudellista päätösvaltaa. Finanssipolitiikalla voidaan vaikuttaa kasvuun ja työllisyyteen. Kuitenkin pitkällä tähtäyksellä Suomen ja Suomessa asuvien ihmisten hyvinvointi riippuu talouden rakenteiden kehityksestä. Rakenteelliset tekijät vaikuttavat suomalaisen työn tuottavuuteen ja sitä kautta talouden kasvupotentiaaliin. Rakenteelliset tekijät vaikuttavat työllisyysasteeseen, joka taas ratkaisee sen, kuinka suuren osan tuosta kasvupotentiaalista saamme käyttöömme.

Valtio voi vaikuttaa omilla toimillaan työn tuottavuuteen. Voimme tukea osaamista panostamalla opetukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Voimme ottaa ihmisten oman osaamisen ja aloitekyvyn käyttöön tukemalla työn tekemistä ja yrittäjyyttä. Tämä edellyttää kuitenkin talouden rakenteiden kehittämistä kannustaviksi: oman ammattitaidon kehittämisen tai yrittäjäriskin ottamisen on oltava myös taloudellisesti palkitsevaa. (Ed. Zyskowicz: Oikein!)

Hallitus ja eduskunta vaikuttavat omilla toimillaan ratkaisevasti myös työllisyyden kehitykseen. Tässäkin osaamistason nostaminen on avainasemassa, mutta sen ohella tarvitaan myös taloudellisia kannusteita. Väestön ikääntyessä ja vanhojen osaajien poistuessa työmarkkinoilta työtä tarjoavien ja työtä tarvitsevien tarpeiden yhteensovittamisen ongelma vain kärjistyy nykyisestään. On löydettävä positiivisia kannusteita, jotta työtä tarvitsevat ihmiset ja työvoimaa etsivät työnantajat löytävät toisensa. Erityisesti pienipalkkaisen työn verokiilaa on siksi syytä kaventaa.

Arvoisa puhemies! Hallitus perustaa toimintansa yhteistyökykyyn ja poliittiseen tukeen, jolla se selviää vaativimmistakin päätöstilanteista. Nyt annettu lisätalousarvio on ensimmäinen askel sillä tiellä. Selontekoon sisältyvä vaalikauden mittainen talousarviokehys kertoo, että hallituksella on valmius ja tahto vastata myös tuleviin suuriin haasteisiin. Odotamme eduskunnalta vankkaa tukea valitulle politiikan linjalle.

Timo Kalli /kesk (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei ole sattuma, että Anneli Jäätteenmäen hallitus otsikoi ohjelmansa "Työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun". (Ed. Sasi: Ja veronkevennyksillä!) Ne ovat yhdessä ja erikseen silta taloudellisen notkelman ylittämiseksi. (Ed. Zyskowicz: Onko tämä sitä siltapolitiikkaa!) Kansainvälinen taantuma, viennin vedon hiipuminen ja työttömyyden kasvaminen jäivät perinnöksi nykyiselle hallitukselle. Nämä olosuhteet, joissa Anneli Jäätteenmäen hallitus rakentaa uuden nousun perustaa, ovat haasteelliset. Uuden punamullan ideologinen perusta on yhteisvastuussa ja uuden työn luomisessa. Syrjäytymisen estäminen ja köyhyyden torjuminen onnistuvat vain kunnianhimoisten työllisyystavoitteiden toteuttamisen kautta.

Sadantuhannen uuden työpaikan tavoite toteutuu aktiivisella työllisyyspolitiikalla ja yrittäjyyden edellytyksiä parantamalla. Erityisesti yrittäjyyden ja uuden sukupolven yrittäjyyden merkitys on erittäin suuri. Työllisyystavoitteiden saavuttamisessa tarvitaankin kaikki se reservi ja kaikki se ponnistus, mitä meillä on. Suomessa tarvitaan lisää yrittäjiä ja yrityksiä, mutta kerran keksittyä ei pidä pakottaa aina keksimään uudelleen. Yritysten joustavat sukupolvenvaihdokset pitävät yllä jatkuvuutta ja tuovat luontevasti uutta osaamista.

Yhteisvastuun korostaminen on henkisesti suurin hallituksenvaihdoksessa tapahtuva muutos. Sosiaalisten ongelmien kärjistyminen, alueellisen kehityksen tasapainottomuudet ja peruspalveluiden heikentyminen ovat nakertamassa pohjaa suomalaiselta hyvinvointivaltiolta. Taloudellisen nousun eväät ovat sosiaalisessa tasa-arvossa, mahdollisuudessa itse vaikuttaa omaan elämäänsä ja hyvinvointiinsa.

Arvoisa herra puhemies! Hallitusvastuusta vapautunut oppositio on viime viikkojen aikana ruoskinut käsityksiään hallituksen teoista summamutikassa. Tekojen mukaan hallitusta ei tätä ennen ole voinut arvioida, nyt tosiaan voi. (Ed. Zyskowicz: Eikö hallitusohjelmaa voi?) Hallituksen annettua sekä lisätalousarvionsa että lähivuosien määrärahakehityksensä voivat oppositio ja kansalaiset peilata hallitusta lupausten ja tekojen mukaan. (Ed. Outi Ojala: Niin teemme!)

Keskustakin arvioi nykyistä oppositiota sen tekojen mukaan. Puheet ovat puheita, mutta teot tai tekemättä jättämiset — hallituskaudelta — antavat tai eivät anna pontta puheille. Oppositio on ainakin tähän asti puhunut suulla suuremmalla. Kun näytöt uudistuksista puuttuvat hallitusvastuun ajalta, tulee ärhentelystä oppositiossa tuuleen huutamisen tuntu. (Ed. Kuosmanen: No no!) — Näin on.

Vasta pari viikkoa sitten oppositio piti täällä suurta mekkalaa siitä, että heille ei annettu kaikkia hallitusohjelmassa sovittuja pöytäkirjoja. Paljon kuitenkin melua tyhjästä, nyt voidaan todeta. Yksikään luku ei ole pysynyt ennallaan opposition salaiseksi lisäpöytäkirjaksi julistamassa liitteessä. Se ehkä kertoo parhaiten, että alun perinkin kyseinen esitys oli tarkoitettu työpaperiksi.

Arvoisa puhemies! Poikkeuksellisen vaativa kansainvälisen talouden tilanne pakottaa hallituksen rakentamaan puskuria tulevaisuuden tarpeita varten. Alkuperäisestä määrärahakehyksestä on tingitty pahan päivän varalta 120 miljoonaa euroa. Keskustan on helppo tukea hallituksen lisätalousarviota ja määrärahakehystä. Ne lupaukset, joita vaalien aikana annettiin (Ed. Outi Ojala: On unohdettu!) ja joista hallitusneuvotteluissa rakennettiin toimivaa kokonaisuutta yhdessä muiden hallituspuolueiden kanssa, löytyvät nyt hallituksen linjauksista.

Huolimatta heikosta taloustilanteesta Anneli Jäätteenmäen hallitus nostaa perusturvan tasoa. Korotukset pienimmissä sairauspäivärahoissa, lapsilisissä, kotihoidon tuessa ja eläkkeissä ovat merkittävä periaatteellinen linjanmuutos. (Ed. Ollila: Missä on pohjaosa?) Tarvetta korotuksiin on ollut aikaisemminkin ja puhetta on riittänyt, teot ovat jääneet vain vähemmälle.

Yhteisvastuun politiikkaa ovat panostukset hyvinvointipalveluihin. Kuntien taloudellinen liikkumatila on edelleen kaventumassa, ja ilman hallituksen toimia peruspalvelut heikkenisivät. Terveydenhuollon ja vanhustenhuollon valtionosuuksiin kohdistetaan lisää varoja. Lisäksi valtio korvaa kunnille täysimääräisesti ansiotulojen veronkevennysten vaikutukset. (Ed. Ollila: Ei kaikille kunnille!)

Tulonsiirtoihin tehtävillä korotuksilla parannetaan erityisesti lapsiperheiden asemaa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden valtionosuuksien korotukset turvaavat lapsiperheiden ja vanhusväestön palveluita.

Arvoisa puhemies! Yhdellä lisätalousarviolla ei koko Suomea rakenneta uudelleen. Sen sijaan sillä näytetään suuntaa, koska lisätalousarvion linjaukset näkyvät myös määrärahakehyksissä. Samalla se osoittaa hallituksen halun ja kyvyn löytää sekä palkansaajia ja yrittäjiä tyydyttäviä ratkaisuja.

Kansainvälisen talouden heikkenevät näkymät, jotka ovat vaaleista edelleen heikentyneet, työttömyyden kasvu ja vahvistunut euro edellyttävät nopeita toimia kotimaisen kysynnän voimin tapahtuvalle elvytykselle. Elvyttävä talousarvio on välttämätön talouden kasvun käynnistämiseksi ja työllisyyden parantamiseksi. Lisätalousarviollaan hallitus vastaa tähän haasteeseen ja rakentaa siltaa yli suhdannetaantuman. Verotuksen kevennyksellä pyritään vahvistamaan kuluttajien luottamusta tulevaisuuteen tilanteessa, jossa viennin veto on hiipunut dollarin heikentymisen vuoksi.

Kotimaisen kysynnän pitäisi viedä Suomi yli kansainvälisen talouden aiheuttaman viennin notkahduksen. Esimerkiksi ansiotulovähennystä korottamassa huolehditaan veronkevennyksen kohdistumisesta myös pienituloisiin. (Ed. Outi Ojala: Entä eläkeläiset, työttömät?) Vienti ei kuitenkaan tässä tilanteessa vedä Suomea nopeaan nousuun. Hallituksen muut toimet sen sijaan luovat jo hyvää perustaa viennin vedolle, kun maailmantalouden pyörät aikanaan lähtevät liikkeelle. Tutkimus- ja teknologiapanostukset sekä investoinnit vaikuttavat tulevaisuudessa.

Julkista tutkimusrahoitusta lisätään jo tämän vuoden aikana. Kokonaisuudessaan 77 miljoonan euron kehyslisäyksestä osoitetaan lisävaroja Tekesille ja te-keskuksiin. Myös ministeriön tutkimusvarojen lisätään.

Aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä lisätään ja käynnistetään poikkihallinnollinen työllisyysohjelma. Työvoimapolitiikan vuotuista määrärahatasoa nostetaan 190 miljoonalla eurolla jo vuonna 2004. Työllisyyden parantamiseksi lisätään puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen 9 miljoonaa euroa. Tämä mahdollistaa metsänparannustöiden häiriöttömän jatkamisen Kansallinen metsäohjelma 2010:n tavoitteiden mukaisesti. Myös tällä on alueellisesti hyvin merkittävä vaikutus.

Arvoisa puhemies! Keskusta on korostanut työllisyystalkoissa yrittäjyyden merkitystä. Keskusta on pitänyt välttämättömänä edellytyksenä talouden nousulle rakentaa yhteisymmärrystä yrittäjien ja työntekijöiden välille. Ajoittain on vaikuttanut, että ideologisista syistä ja väen väkisin on väännetty vastakkainasettelua yrittäjien ja hänen työllistämiensä henkilöiden välille. Ilman yrittäjyyden merkityksen tunnustamista ja uusia yrittäjiä jää talouden uusi nousu kulutuksen kasvun ja perinteisten vientialojemme parantuvien kasvunäkymien varaan. Siksi sekä kotimaisen kysynnän kasvu että viennin monipuolistuminen edellyttävät uusia yrittäjiä — uusia tuottajia ja uusia tuotteita.

Tuloverotuksen kevennysten yhteydessä päätetyt ratkaisut ovatkin yrittäjille tärkeitä. Arvonlisäveron alarajan muuttamisella liukuvaksi on erittäin suuri merkitys pienyrityksille.

Sukupolvenvaihdosten helpottamista on päätetty valmistella niin, että se tulisi voimaan jo ensi vuoden aikana. Sukupolvenvaihdosuudistus oli alun perin kytketty laajempaan veroremonttiin, jossa olisi ollut tarkoitus puuttua muun muassa yhteisöveron tasoon ja ylimpiin marginaaliveroprosentteihin. Tällainen kytkentä purettiin nyt.

Sekä arvonlisäveron alarajan muuttaminen liukuvaksi että sukupolvenvaihdosten verokohtelun uudistaminen ovat yrittäjien toivelistan kärkiasioita. Voidaankin sanoa, että hallituksen verolinjaus ottaa tasapuolisesti huomioon sekä palkansaajat että yrittäjät. Näin pitääkin olla, jotta kokonaisuus palvelisi parhaiten.

Elokuun budjettiriihessä jää ratkaistavaksi vielä hyvin monta kysymystä yritysverotuksen uudistamisesta ja ylipäätään veronkevennysten kohdentamisesta erityisesti pieni- ja keskituloisilla.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on saanut työnsä hyvälle alulle. Tästä on hyvä jatkaa.

Jouni  Backman  /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspoliittinen linja ja sen hyvinvointiyhteiskuntaa kehittävä ote selkeytyvät nyt käsittelyssä olevilla lisätalousarviolla ja menokehyksillä. On hyvä, että yhteinen käsitys valtiontaloudesta ja nopeista elvytystoimista syntyi hallituksessa ripeästi. Tämän suorituksen arvoa lisää se, että kokonaisuus on saatu aikaan hyvin epävarmassa taloudellisessa tilanteessa. Valtiontalouden linja sallii — kiitos hyvin hoidetun valtiontalouden — suhdannesyistä kehyskauden alkuvuosina hallitun lisävelkaantumisen. Kehyskauden lopulle on asetettu, aivan oikein, tiukka tasapainotavoite.

Työllisyyspanostusten ja veronkevennysten lisäksi hallitus vahvistaa peruspalvelubudjetin kautta hyvinvointipalveluiden saatavuutta ja niiden laatua. Keskeisten palveluntuottajien eli kuntien taloudellista asemaa vahvistetaan lisäämällä valtionosuuksia. Kunnilla on kuitenkin edessään haasteita, jotka edellyttävät nykyistä vahvempaa keskinäistä yhteistyötä ja toimintatapojen uudistamista.

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien korotukset kohdennetaan kehyskaudella perustellusti pääosin terveyden- ja vanhustenhuoltoon. Aiemmat korotuspäätökset huomioiden sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet nousevat Kansallisen terveysprojektin edellyttämälle tasolle. Tärkeän hyvinvointipalvelupainotuksen lisäksi menokehykset sisältävät hallitusohjelman mukaisesti tarpeellisia korotuksia myös tulonsiirtoihin. Pientä eläkettä ja sairauspäivärahaa saavien etuuksien nostamisella ehkäistään köyhyyttä ja syrjäytymistä. Lapsiperheitä tuetaan lapsilisiä ja muita etuuksia parantamalla ja työn ja perheen yhteensovittamista helpottamalla. Erittäin merkittävää on pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan aloittaminen kattavasti koko maassa valtion tuen turvin. Myös esiopetuksen kuljetuksiin varataan rahaa.

Lisätalousarviossa on myös kauan kaivattu määräraha partisaanien uhrien aseman parantamiseksi.

Hallituksen menokehysten ja lisätalousarvion kokonaislinjausta voidaan pitää sosialidemokraattien mielestä hyvänä ja pitkälti puolueen jo vaalien alla esittämien näkemysten sekä tavoitteiden mukaisena. Taloustilanne niin kotimaassa kuin maailmallakin on nyt varsin huolestuttava. Tämän vuoksi on ollut hyvä, että hallitus on reagoinut heikkeneviin talousnäkymiin välittömästi lisäbudjetilla. Keskeisenä tavoitteena on nyt oltava hidastuvan kasvun ja kasvavan työttömyyden torjunta.

Veronkevennykset on ajoitettu taloustilanteen kannalta oikein. Heinäkuussa tehtävät vajaat 300 miljoonan euron kevennykset ja jo nyt annettu lupaus lisäkevennyksistä vuoden 2004 talousarvioesityksessä vahvistavat kotitalouksien ostovoimaa ja luovat tarvittavaa uskoa kotimarkkinoihin. Työllisyysvaikutukset riippuvat pitkälti siitä, miten kuluttajat käytettävissä olevien tulojen kasvun tänä ja ensi vuonna käyttävät. Vaikka nyt on syytä jopa kehottaa kuluttamaan, on syytä samalla muistuttaa kotitalouksia maltista, ettei ennätysmatala korkotaso johda ylivelkaantumiseen.

Kun veronkevennyksiin sisältyy pieni- ja keskituloisiin kohdentuva runsaan 100 miljoonan euron ansiotulovähennys, voidaan kokonaisuutta pitää kohtuullisena. Kuntien kannalta nyt tehty ratkaisu on aiempaa parempi, koska hallitus kompensoi nyt täysimääräisesti kunnille ansiotulovähennyksestä aiheutuvat verotulonmenetykset. (Ed. Korhonen: Ed. Backman, miten vuosikatteen käy?)

Veronkevennysten aikaistuminen on nyt suhdannepoliittisista syistä perusteltua. Vielä alkuvuodesta katsottiin yleisesti, että usean merkittävän talousmaan kasvu nopeutuisi vuoden jälkimmäisellä puoliskolla. Irakin sodan päättyminenkään ei kuitenkaan, ainakaan vielä, ole merkittävästi vahvistanut talouskehitystä. Kun kansainvälisen talouden elpyminen on jälleen siirtynyt, on perusteltua vahvistaa kotimaista kysyntää välittömästi jo tänä vuonna.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää hyvänä, että lisäbudjetin elvytyskeinot vahvistavat kasvua ja työllisyyttä. Julkisia panostuksia muun muassa rata- ja tieinvestointeihin sekä homekoulujen korjaamiseen lisätään. Työttömyyden ja rakennetyöttömyyden kimppuun hallitus käy aktiivisella työvoimapolitiikalla ja työvoimapoliittisin lisämäärärahoin. Näillä rahoilla kyetään aiempaakin paremmin puuttumaan rakennetyöttömyyteen eli pitkäaikaistyöttömien asemaan työmarkkinoilla. Työvoimapoliittisen koulutuksen laatua ja riittävää kestoa vahvistetaan. Työvoiman kehittämiskeskusten ja muiden alueellisten toimijoiden yhteistoimintaa tullaan kehittämään. Aikuisväestön koulutustason nostamiseen tehtävät lisäykset ovat suorassa yhteydessä muiden työllisyystavoitteiden kanssa. Oppisopimuskoulutusta sekä muuta ammatillista lisäkoulutusta laajennetaan, vapaata sivistystyötä tässä yhteydessä unohtamatta.

Sosialidemokraatit haluavat vedota myös elinkeinoelämään ja yrittäjiin. Lomautusten ja irtisanomisten asemesta työpaikoilla tulisi nyt yhteistyössä kehittää innovaatioita ja kilpailukykyä pitkällä tähtäimellä sekä huolehtia osaavasta ja jaksavasta työvoimasta. Nämä ovat yhteiset talkoot.

Arvoisa puhemies! Suomessa on harjoitettu menokehyksiin perustuvaa budjettipolitiikkaa 1990-luvun alkupuolelta alkaen. Vaikka kehyshistoriaan sisältyy myös ongelmia, voidaan sitä pitää kuitenkin onnistuneena välineenä vakaan valtiontalouden saavuttamisessa ja erityisesti menopaineiden hallitsemisessa. Vaikeiden lamavuosien ja leikkausten jälkeen siirtyminen niin sanotusti normaalimpaan aikaan ei ole merkinnyt menojen kestämätöntä kasvua. Suhtautuminen menokehyksiin ja niihin sisältyviin tavoitteisiin on ollut varsin yksituumaista.

Talouskasvun nopeutuminen ja verotulojen voimakas kasvu 90-luvun loppupuolella sekä EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen kritiikki vauhdittivat keskustelua kehysmenettelyn kehittämisestä. Tehdyt muutosesitykset parantavat menettelyä selvästi. Kehyksiin otetaan vain ne menot, jotka kuuluvat menosäännön piiriin. Näin kehysten ulkopuolelle jäisivät muun muassa suhdanteittain vaihtelevat niin sanotut automaattiset vakauttajat, kuten työttömyysturvamenot ja asumistuki. Kehysten ulkopuolelle jäävien menojen yhteismäärä on lähes 9,5 miljardia euroa.

Usein kuulee väitettävän, myös tässä salissa, että menokehysmenettely olisi vain virkamiesten tapa kahmia eduskunnalle kuuluvaa valtaa. Näin ei ole. Tätä menetelmää on sovellettu hieman toisenlaisena muun muassa naapurimaassamme Ruotsissa, ja tämä menettely sinänsä on hyvä ja perusteltu. (Eduskunnasta: Sekö sen todistaa?)

Kehysmenettelyyn tehdyt muutokset ovat nyt askel parempaan suuntaan. Yleisesti hyväksytyt säännöt ovat omiaan lisäämään pitkäjänteistä ja johdonmukaista finanssipolitiikkaa, mikä lisää omalta osaltaan talouden vakautta. Uudistettu menokehys parantaa finanssipolitiikan läpinäkyvyyttä ja sen yleistä hyväksyttävyyttä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on täsmentänyt myös kehysmenettelyyn sisältyvää valtiontalouden niin sanottua alijäämärajaa. Jos valtiontalouden alijäämä uhkaa ylittää 2,75 prosenttia bruttokansantuotteesta, hallitus ilmoittaa ryhtyvänsä toimenpiteisiin tämän ylityksen välttämiseksi. Tämä raja ei uhkaa ylittyä näköpiirissä olevalla talouskehityksellä eikä nyt esillä olevilla menokehyksillä eikä veronkevennyksillä. Silti on syytä huomauttaa, että asetettu raja-arvo on poikkeuksellisen heikon talouskehityksen oloissa melko tiukka, myös verrattuna Vakaus- ja kasvusopimuksen koko julkista taloutta koskevaan alijäämärajoitteeseen. Toimenpiteitä raja-arvon alittamiseksi olisi tarvittaessa — toivottavasti sitä tarvetta ei ikinä tule — syytä tarkastella menojen lisäksi myös tulojen osalta. Eduskunnan näkökulmasta yksittäisiä lukuja tärkeämpää on selkeä poliittinen sitoutuminen tasapainoiseen valtiontalouteen vaalikauden lopussa. Tähän hallitusohjelman linjaukseen sosialidemokraatit yhtyvät.

Hallituksella on nyt edessään neljän vuoden urakka, joka näyttää vähintään yhtä haastavalta kuin edeltäjilläkin. Kansainvälisessä taloudessa voi olla edessä useammankin vuoden kestävä hitaan kasvun kausi, ja joitakin maita saattaa uhata jopa deflaatio, hintojen alenemiskierrekin. Näillä tekijöillä on suuri vaikutus Suomen vientinäkymiin. Heikoimmillaan tilanne saattaa johtaa siihen, että työllisyyden kehitys on kotimarkkinoiden varassa useammankin vuoden ajan. Tällaisten uhkakuvien maailmassa valtiontaloutta on syytä hoitaa huolella. Päätösperäisten menojen kasvattaminen tilanteessa, jossa hiipuva talous lisää menoja muutenkin, on riskialtista. Budjettialijäämä ja velka on pidettävä lähivuosina hallinnassa.

Jos on paineita menopuolella, on niitä myös tulopuolella. Alkavalla kehyskaudella valtion verotuloihin kohdistuu ulkoisia alentamispaineita erityisesti välillisen verotuksen ja yritysverotuksen osalta. Viron liittyminen EU:n jäseneksi mahdollistaa rajakaupan, jolloin veronalennuspaineet kohdistuvat erityisesti alkoholiin ja tupakan verotuottoihin. Hyödykeverotuksessa kovimmat paineet kohdistuvat heti kehyskauden alkuvuosiin. Talouden integraation laajeneminen ja syveneminen sekä verokilpailun voimistuminen lisäävät alenemispaineita ulkoisesti myös ansiotulo- ja pääomaverotuloissa.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää hallituksen esittämää määrärahakehystä perusteltuna ja tarpeellisena. Eduskunnan on syytä kehysmenettelyn avulla ottaa kantaa talouspolitiikan suuntaan ja voimavarojen ohjaamiseen puuttumatta kuitenkaan tässä vaiheessa syksyn varsinaisessa budjettikäsittelyssä esiin tuleviin momenttikohtaisiin menoihin ja tuloihin. Samalla ryhmämme haluaa todeta, ettei menokehyksestä voi tehdä sellaista neljän vuoden pakkopaitaa, joka estää tarpeelliset toimenpiteet, jos taloussuhdanteet yllättävästi ja merkittävästi muuttuvat.

Hallitusohjelmassa olevat 1,12 miljardin euron lisäykset ja helmikuussa sovitut määrärahakehykset luovat hyvän pohjan sekä työllisyyden ja palveluiden että tulonsiirtojen hoitamiseen tulevalla vaalikaudella. Sosialidemokraatit pitävät hyvänä, että hallituksen ykköstavoitteen mukaisesti työvoimapoliittisia toimenpiteitä lisätään nyt selvästi. Työvoimapoliittisten määrärahojen taso nousee etupainotteisten toimien johdosta ensi vuonna selvästi ja laskee siitä asteittain.

Arvoisa puhemies! Hallitus on asettanut itselleen hyvinkin kunnianhimoisen työllisyystavoitteen, jonka mukaan vaalikauden lopussa työllisten määrän pitäisi olla 100 000 henkeä nykyistä suurempi. Nyt esitellyt toimet ovat vasta avaus, mutta hyvä sellainen. Toisaalta on myös selvää, että ilman keskeisten vientimaidemme talouksien elpymistä tavoitteen saavuttaminen on vaikeaa. Työllisyyskehitystä onkin syytä seurata hyvin tarkkaan ja päättää uusista tarvittavista toimista tilanteen niin vaatiessa.

Huonot talousnäkymät eivät saa nyt masentaa, vaan tarvitaan luottamusta ja optimismia herättäviä toimia. Hallitus on jo omalta osaltaan näin tehnyt. Eduskunnassakaan ei ole syytä ryhtyä maalaamaan liian synkkää tulevaisuutta. Seuraavia puheenvuoroja silmällä pitäen on syytä todeta, että tässä tilanteessa sellaisella ennusteella olisi itse itseään toteuttava vaikutus.

Ville Itälä /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lisätalousarviossa hallitus pyrkii aivan oikein luomaan kotimarkkinoille uskoa parantaakseen talouden kehitystä ja työllisyyttä. Kaikissa tuloluokissa tehtävät veronkevennykset ovat perusteltuja. Ne ovat juuri sitä kokoomuslaista veropolitiikkaa, jonka hallituspuolueet ennen vaaleja torjuivat. Kokoomus antaa hallitukselle täyden tuen, kun se nyt toteuttaa kokoomuslaista veropolitiikkaa. Tästä hallitus ansaitsee reilun tunnustuksen. Ainoa miinus tulee eläkeläisten syrjimisestä.

Talouden näkymät jatkuvat heikkoina. Kansainvälisen talouden epävarmuudet ovat suuria. Euroopan kehitykseen vaikuttavat suurten jäsenmaiden rakenteelliset ongelmat ja euron jatkuva vahvistuminen. Eurooppa tarvitsee nyt ulkopuolista apua. Sitä ei kuitenkaan ole nopeasti saatavissa. Yhdysvalloissa kulutusinto on alkanut laantua ja työttömyys on kääntynyt nousuun. Japanin talous kärsii yhä deflaatiosta, julkisen talouden alijäämästä ja heikosta pankkisektorista.

Tärkeintä on nyt saada pidettyä Suomen talouden rattaat liikkeessä sillä aikaa, kun maailmantalouden piristyminen antaa odottaa itseään. Hyvää on se, että kotimarkkinat vetävät yhä. Kansalaisten usko omaan talouteen on säilynyt korkeana. Taloudellinen kasvu lepää nyt yhä selkeämmin yksityisen kulutuksen harteilla.

Useassa suomalaisessa yrityksessä on viime aikoina käyty yt-neuvotteluja. Teollisuudessa vuoden alkupuolella käydyt yt-neuvottelut koskivat noin 10 000:ta suomalaista. Irtisanomiset näyttävät onneksi jäävän vähäisemmiksi kuin yleensä neuvottelujen alussa ilmoitettiin. Kokonaisuudessaan työllisyyskehitys on pysynyt kohtalaisena.

Valtiovarainministeriö laski vuoden 2003 kasvuarviota 1,8 prosenttiin. Bruttokansantuotteen odotetaan silti kasvavan ensi vuonna lähes 3 prosenttia. Suomen talouden rakenteet ovat loppujen lopuksi vahvalla pohjalla. Nykyinen hallitus sai perinnöksi hyvässä kunnossa olevan Suomen talouden. Tästä voimme kiittää kokoomuslaista talouspolitiikkaa ja kokoomuslaisten valtiovarainministereiden määrätietoista työtä.

Etupainotteisten veronkevennysten toteuttaminen on tässä tilanteessa parasta suhdannepolitiikkaa. Lisätalousarvio osuu tässä kohdalleen.

Verotuksen keventäminen on myös rakennepolitiikkaa. Verotuksella vaikutetaan työn hintaan sekä kannustetaan vastaanottamaan ja tekemään työtä. Veronkevennysten tekeminen kautta linjan kaikissa tuloluokissa on täysin oikea ratkaisu. Tällä tavoin ei entisestään kiristetä korkeaa suomalaista progressiota. Samalla huolehditaan, ettei veromuutoksilla luoda uusia tulo- ja kannustinloukkuja. Tavoite on, että työnteko kannattaa aina.

Hallituspuolueiden vaalien alla suosima yksinkertainen retoriikka on vaihtunut tosiasioiden tunnustamiseen. Vaalien alla sosialidemokraatit ja keskusta pelottelivat kansalaisia sillä, että veronkevennykset vaarantavat hyvinvointipalveluja. Ei haluttu tunnustaa, että verotuksen keventämisellä vaikutetaan myönteisesti talouden kasvuun ja työllisyyteen ja sitä kautta hyvinvointipalvelujen turvaamiseen.

Otin tässä SDP:n puoluesihteerin Eero Heinäluoman kolumnin tammikuulta, jossa hän toteaa seuraavaa: "Kokoomuksen kaavailemat veronalennukset vaikeuttaisivat kuntien taloudellista tilannetta." Sillä olisi hänen mukaansa kestämättömät vaikutukset esimerkiksi hoitojonoihin ja terveydenhuoltoalan henkilöstön jaksamiseen.

Kokoomus jäi ennen vaaleja yksin vaatiessaan maltillisten veronkevennysten jatkamista. Ministeri Pekkarinen vaati jyrkästi vielä muutama kuukausi sitten, että veronkevennyksiä ei tule tehdä kaikkiin tuloluokkiin. Hän esitti, että veronkevennyksiä tehtäisiin vain pienituloisille. Tv-haastattelussa kahviosta Pekkarinen paheksui erityisesti sitä, että ministeritason palkkaa nauttivat hyötyisivät veronkevennyksistä. Mitähän nyt on tapahtunut, ministeri Pekkarinen, tällä välin, kun teidän takkinne on täysin kääntynyt tässä asiassa?

Yhtä kaikki: Hyvä, että hallituspuolueet ovat luopuneet vääristelevästä populismista ja siirtyneet kokoomuksen linjoille. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kokoomus kannustaa hallitusta jatkamaan nyt valituilla veropolitiikan linjoilla myös tulevaisuudessa. Tämä on yksi niistä ratkaisuista, joissa kokoomus tekee mielellään yhteistyötä tämän hallituksen kanssa.

Kritiikkiä tulee kuitenkin antaa siltä osin, että hyödyn näistä veronkevennyksistä pitää näkyä kaikkien kukkarossa heti. Tätä vaatii jo pelkästään ostovoiman kasvattaminen. Oikeudenmukaisuuden nimissä myös eläkeläisten tulee saada kevennykset jo kesällä. Hallitus vetoaa teknisiin vaikeuksiin. Pahoittelusta eivät eläkeläiset hyödy. Kokoomus ei hyväksy eläkeläisten syrjimistä tämän veroratkaisun yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Nyt on hyvä tilaisuus pohtia hallituksen talouspolitiikkaa hieman laajemminkin. Hyvä talouspolitiikka on uskottavaa ja ennustettavaa. Hyvä talouspolitiikka luo vakautta ja luottamusta.

Tiedämme, millaisia vaikeuksia tämän hetken suhdannetilanne aiheuttaa suomalaisyrityksille. Hallituksen pitäisi helpottaa yritysten toimintaa ja suunnitelmia näinä vaikeina aikoina. Tässä hallitus ei ole vielä onnistunut. Pelkkä yrittäjäystävällinen retoriikka ei riitä. Suurin osa tähän mennessä tehdyistä päätöksistä on itse asiassa lisännyt epävarmuutta. Se, että hallitus on vasta aloittanut työnsä, ei ole mikään syy talouspolitiikan linjattomuudelle.

Epävarmuutta yritysten toimintaan tuo erityisesti hallituksen päätös jättää täysin auki yritysverotuksen tulevaisuus. Hallitusohjelmassa on linjattu ainoastaan, että hyvin toimivasta osinkoverojärjestelmästä luovutaan. Tämä linjaus ei ole niin selvä, kuin miltä se ensin näytti. Pääministeri Jäätteenmäki totesi muutama viikko sitten täällä suullisella kyselytunnilla, että hallitus itse asiassa vain varautuu Euroopan yhteisön tuomioistuimen ratkaisuun hyvitysjärjestelmän osalta. Haluankin nyt kysyä valtiovarainministeri Kalliomäeltä täällä, mikä on asian todellinen tilanne: Ollaanko hyvitysjärjestelmä purkamassa joka tapauksessa, kuten hallitusohjelmassa lukee, vai ollaan ainoastaan varautumassa EU-tuomioistuimen päätökseen, kuten pääministeri Jäätteenmäki on täällä todennut?

Me löimme oman kantamme lukkoon tämän asian osalta jo ennen vaaleja: hyvitysjärjestelmää ei pidä purkaa, ellei siihen ole todellista syytä. Hyvä, jos hallitus nyt on tullut katumapäälle. Jos hallitus kuitenkin on luopumassa yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä, päätökset on tehtävä mahdollisimman pian. Epävarmuus ei saa jatkua pitkään. Onko ihme, että yritykset tyhjentävät taseitaan, jos tulevan verojärjestelmän rakenteista ja aikataulusta ei ole mitään tietoa? Tällä on suora negatiivinen vaikutus työllisyyteen.

Arvoisa puhemies! Mikä on hallituksen talouspolitiikan linja, vai onko sitä? Ovatko hallitusohjelman tavoitteet enää voimassa?

Hallitusohjelman keskeisin tavoite on työllisyyden nostaminen 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä. Tämä mahdollistaisi hallituksen mukaan työllisyysasteen nostamisen 75 prosenttiin seuraavien kahdeksan vuoden aikana. Finanssipolitiikan osalta hallitus on sitoutunut korkeintaan 1,12 miljardin euron menolisäyksiin koko vaalikauden aikana. Tätä kautta menokuri on viritetty melko kireäksi. Tietysti on huomattava, että aika suuri osa valtion menoista on suhdanneherkkyytensä vuoksi jätetty menosäännön ulkopuolelle. Näillä toimilla hallitus lupaa, että kohtuullisen talouskasvun oloissa valtiontalous on tasapainossa vaalikauden loppuun mennessä. Aikooko hallitus päästä näihin tavoitteisiin ja millä keinoilla?

Arvoisa puhemies! Tilastokeskuksen mukaan maaliskuussa 2003 työllisten määrä oli 2 316 000. Tätä lukua on tarkoitus nostaa 100 000:lla vaalikauden loppuun mennessä. Tämä luku on se mittari, jolla hallituksen onnistumista on seurattava.

Työministeri Filatov esitti jo viikkoja sitten omat epäilyksensä siitä, ettei työllisyystavoitteeseen päästä hallitusohjelmaan kirjattujen keinojen avulla. Koko hallitus on havainnut tavoitteiden ja keinojen välisen ristiriidan kehysneuvotteluissa. Kehysneuvotteluista lähteneessä tiedotteessa todetaan selvästi, etteivät hallitusohjelmassa yksilöidyt toimenpiteet ole riittäviä, jotta työllisyyttä ja valtiontalouden tasapainoa koskevat hallitusohjelmatavoitteet toteutuisivat.

Hallituksen kehyspäätöksen mukaan vaalivuoden ensimmäisinä vuosina aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä lisätään voimakkaasti. Perinteisiin työllisyystoimiin varataan siis varsin runsaasti rahaa. Aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteillä on oma tärkeä roolinsa työkyvyn ja ammattitaidon ylläpitäjänä. Työllisyysmäärärahojen kasvu ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että jo aiemmin tehottomiksi havaittujen työllisyystemppujen määrää vain lisätään. Ei ole mitään mieltä siinä, että yhä useampi työtön osallistuu toimenpiteisiin, jotka eivät paranna hänen mahdollisuuksiaan työllistyä varsinaisille työmarkkinoille.

Kasvua tukevista toimenpiteistä kiitoksen ansaitsee hallituksen sitoutuminen tutkimus- ja kehitysrahoituksen lisäämiseen. Osaamisella ja tuottavuuden kasvulla on ensisijainen rooli vientivetoisen kasvun luomisessa. Väestön ikääntyminen korostaa osaamisen tärkeyttä entisestään. Valitettavasti uudistettu menokehyspäätös puolittaa nämä hallitusohjelmassa luvatut panostukset.

Kokoomuksessa odotamme hallituksen lupaamaa kokeilua työnantajamaksujen alentamiseksi vähemmän erityisosaamista vaativissa tehtävissä. Uskon, että tällä kokeilulla voidaan luoda runsaasti uusia työpaikkoja. Työnantajamaksukokeiluun on varattava riittävät resurssit. Kokeilua ei kuitenkaan pidä toteuttaa niin, että sen ulkopuolelle jäävillä aloilla työnantajamaksut vastaavasti nousevat.

Näiden toimenpiteiden lisäksi tarvitaan muutakin. Tarvitaan juuri niitä työelämän rakenteellisia muutoksia, joista viime aikoina on paljon puhuttu. Kehyspäätöksessä viitataankin työllisyyskehityksen tukemiseksi uusiin työllisyysastetta nostaviin toimiin, joita ei löydy hallitusohjelmasta. Onneksi on olemassa melko selkeä kuva siitä, mitä hallituksen pitäisi tehdä. Tästä on osaltaan pitänyt huolen Raimo Sailas. Työttömyyden nujertaminen vaatii hallitukselta rohkeutta todellisten ratkaisujen tekemiseen. Verotusta ja sosiaaliturvaa on kehitettävä siten, että työnteko kannattaa aina. Yrittäjyyttä on edistettävä. Työelämässä vietettävää aikaa on pidennettävä. Tähän päästään lyhentämällä opiskeluaikoja ja siirtämällä eläkkeelle jäämistä muutamalla vuodella. Vaaditaan myös toimenpiteitä, joilla ihmiset jaksavat työelämässä nykyistä paremmin ja kauemmin.

Kokoomus on omina työllisyyspoliittisina toimenpiteinään esittänyt muun muassa verokiilan selkeää kaventamista ansiotulojen verotusta ja työnantajan sivukuluja alentamalla, kannustinloukkujen purkamista ja työnhaun tehostamista. Näistä toimenpiteistä hallituksen on päästävä yksimielisyyteen, mikäli se todella aikoo seistä asettamansa työllisyystavoitteen takana. Näissä talkoissa myös kokoomus lupaa olla mukana. Tähän yhteistyöhön me olemme hallituksen kanssa valmiita. Erityisesti työllisyyden ja yrittäjyyden politiikkaohjelmille on löydyttävä todellista vaikuttavuutta ja todellista sisältöä. Työllisyys ei selvittämällä parane. Esimerkiksi yrittäjyyden politiikkaohjelmassa mainituille tärkeille toimenpiteille on osoitettava selkeä rahoitus.

Hallitusohjelman mukaan hallituksen tavoitteena on valtiontalouden tasapainottaminen vaalikauden loppuun mennessä. Nyt hallitus on kuitenkin sopinut kehyksistä, joiden mukaan valtiontalous on alijäämäinen koko vaalikauden ajan. Eli velkaa otetaan joka ikinen vuosi. Opposition tehtäväksi jää ihmetellä tätä sanojen ja tekojen ristiriitaa. (Ed. Ala-Nissilä: Mistä leikataan, Itälä!)

Hitaan talouskasvun aikana velkaantuminen voidaan jotenkin hyväksyä. Valtiontalouden hyvä tila antaa huonoina aikoina mahdollisuuden alijäämän tekemiselle. Viime vaalikaudella ehdimme jo lyhentää valtionvelkaa sen verran, että nyt tällainen joustaminen on mahdollista. (Ed. Ala-Nisslä: Menot kasvoivat 2,5 miljardia euroa reaalisesti!) Kehyspäätöksessä arvioidaan, että vaalikauden aikana talouskasvu on keskimäärin 2,5 prosenttia vuodessa. Tämä on juuri sitä tavanomaista kasvuvauhtia, johon hallitusohjelmassakin viitataan. Millä tavoin hallitus selittää sen, että normaalin kasvun oloissa otetaan jatkuvasti velkaa?

Hyvinvointipalvelut ovat osa kilpailukykyä. On tärkeää, että Suomessa on toimiva sosiaali- ja terveydenhuolto. On ensiarvoisen tärkeää, että meillä on laadukas perusopetus. Vaaleissa kokoomus asetti hyvinvointipalvelut tulonsiirtojen edelle. Teimme selkeän arvovalinnan. (Ed. Outi Ojala: Meillä on perusoikeudet!)

Hallituksen mainostama peruspalvelubudjetti lisää kuntien valtionosuuksia 550 miljoonalla eurolla. Kuntien ja valtion rahoitussuhde vaikuttaa suoraan siihen, millaiset peruspalvelut suomalaisille on tarjolla. Tästä ei pidä tinkiä. Sosiaali- ja terveydenhuollon puolella jo pelkästään Kansallinen terveysprojekti nielee suuren osan näistä määrärahoista. Terveysprojektin ja hoitotakuun toteuttaminen on välttämätöntä, mutta mihin muuhun sitten rahaa riittää? Miten kunnat rahoittavat oman osuutensa terveysprojektista. Samanaikaisesti hallitus kaiken lisäksi uhkaa poistaa kokonaan kuntien osuuden yhteisöverotuotoista.

Erityisen huolissamme olemme siitä, ettei perusopetukseen olla osoittamassa riittäviä resursseja. Jos määrärahat eivät lisäänny, opetuksen laatu ei parane. Jos lisäresursseja ei tule, eivät luokkakoot pienene, oppimistulokset parane eikä kouluturvallisuus tai opettajien määrä lisäänny. (Ed. Gustafsson: Ikäluokat pienenevät kuitenkin!)

Arvoisa puhemies! Kun hallituksen menokehyspäätöstä vertaa hallitusohjelmaan, herää kysymys, olisiko hallituksen kannattanut viettää hallitusneuvottelujen jatkoksi vielä muutama päivä Säätytalolla. Jo hallitusohjelmaa kirjoitettaessa olisi pitänyt tehdä selkeät päätökset niistä toimenpiteistä, joilla hallitus pääsee itselleen asettamiinsa tavoitteisiin. Ilman näitä toimenpiteitä koko hallitusohjelma on hiekalle rakennettu.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Aloitan suoralla lainauksella: "Mielestäni on ehdottoman tärkeätä ylläpitää ja parantaa yhteiskuntamme sosiaalista koheesiota eli olla Team Finlandia. Tämä edellyttää tulonjakoa tasoittavia mekanismeja: verotusta ja tulonsiirtoja. Tähän ei kuulu tuloerojen kasvattaminen ja työssäkäyvän köyhälistön luominen. Sosiaalisesti vakaa tilanne helpottaa vakaata taloudenhoitoa ja päinvastoin. Olen vakuuttunut, että myös suomalaisten yritysten intresseissä on vakaa yhteiskunnallinen kehitys, jonka siunauksellisuudesta meillä on paljon kokemuksia."

Näin puhui tasavallan presidentti Tarja Halonen TT:n edustajiston kokouksessa viime viikolla. On todella ikävää, että tähän samaan huoleen yhteiskunnan eriarvoistumisesta ei maan hallitus yhdy. Hallituksen eduskunnalle antama lisätalousarvio päinvastoin esittää alennettavaksi kuluvan vuoden valtion tuloveroasteikon kaikkia marginaaliveroprosentteja puolella prosenttiyksiköllä. Veropolitiikassa hallitus ei todellakaan seuraa edeltäjänsä linjaa. Se ei painota kevennystä pieniin ja keskisuuriin tuloihin, ja lisäksi se rahoittaa kevennyksen velalla. Lisävelkaa se ottaa yli 500 miljoonaa euroa.

Myös veropolitiikassa Jäätteenmäen hallitus on peittelyn ja salailun hallitus. Tänään se ei halua kertoa, että tulevina vuosina se aikoo keventää lisää veroja, vaikka vaalien alla hallituspuolueet lupasivat puolustaa palveluja. Lisäkevennykset ovat kuitenkin itsestäänselvyys, sillä hallitus on luvannut edistää tuloratkaisujen syntymistä uusilla kevennyksillä. Hallitus jättää kertomatta sen, että todellisuudessa sen tähtäimessä on Sailaksen ehdottoman suuruinen veronalennusohjelma. Edellinen hallitus pyrki kehittämään palveluja. Jäätteenmäen hallitus pyrkii luomaan tilaa suurille veronkevennyksille, mutta ei kehtaa kertoa sitä. Jäätteenmäen hallitus ei ole solidaarisuuden ja yhteisvastuun hallitus. Se on Jorma Ollilan ja Raimo Sailaksen hallitus.

Sen minä ymmärrän, että kokoomus on tyytyväinen. Se on tyytyväinen siihen, että ensi kertaa pitkään aikaan kokoomuksen verolinja menee läpi. Kohtalon ivaa on sen sijaan se, että kokoomus hävisi vaalit verolinjansa takia ja istuu oppositiossa, mutta sitä linjaa toteuttaa nyt keskustan ja sosialidemokraattien hallitus. (Ed. Zyskowicz: Siinä on äimistelemistä!) Keskituloisen palkansaajan verotuksessa veronalennus tarkoittaa sitä, että ensi heinäkuusta alkaen jää kuukaudessa käteen noin 20 euroa enemmän kuin tähän asti. Pienituloisen palkansaajan käteen veronalennus jättää muutamia euroja. Suurituloisille veronalennus tuo kosolti euroja tilille.

Vuositasolla veronalennus leikkaa valtion verotuloja liki 300 miljoonaa euroa. Jos joku esittäisi lapsilisien korottamista 300 miljoonalla eurolla siten, että suurimmat summat annettaisiin hyvätuloisille, esittäjää ei pidettäisi täysjärkisenä. Jostain syystä hallituksessa pidetään sen sijaan täysin luonnollisena, että suurimmat veronalennukset annetaan hyvätuloisille.

Herr talman! Rättvisan i samhället kräver att man i stället för skattelättnader hellre fäster uppmärksamhet vid låginkomsttagarnas inkomstutveckling. Regeringen motiverar sina skattesänkningar med att dessa ökar medborgarnas köpkraft. Vänsterförbundets riksdagsgrupp anser att det visst finns brist på euror i småinkomsttagarnas plånböcker och att deras köpkraft behöver höjas. Problemet är att det inte är skattelättnaderna som löser den här frågan. Det är solklart att några euros ökning per månad inte har någon betydelse för låginkomsttagarfamiljernas köpkraft. Skattesänkningarnas inverkan är närmast symbolisk.

Under hela förra valperioden kritiserade centern ur oppositionen Lipponens regering för att skattepolitiken var orättvis och lönlös. Både vänsterförbundet och centern ansåg ännu under förra valperioden att skattelättnaderna i första hand skall gynna småinkomsttagare, inte de rika i samhället, vilket tyvärr blir slutsatsen om man sänker skatterna med samma procentenhet för alla löntagare så som regeringen nu föreslår.

Valtion tuloveroalennusten ongelmana on myös se, että ne pienituloiset, joilla on niin pienet tulot, etteivät he maksa ollenkaan valtionveroa, eivät tästä alestakaan hyödy. Lisäksi monet eläkeläiset ovat syystä loukkaantuneet siitä, että hallitus antaa veronkevennykset nyt vain palkansaajille. Valtionveroa maksavat eläkeläiset saavat odottaa omaa "joululahjaansa" vuoden 2004 jouluun asti, mutta valtaosa eläkeläisistä ei edes maksa valtionveroa. Siksi heille joululahjaa ei ole luvassa, ei edes myöhässä.

Luen tähän lyhyen katkelman oppositiossa olleen keskustan eduskuntaryhmän julkistamasta budjettilinjasta viime vaalikaudelta: "Keskusta on esittänyt, että tuloveronkevennykset olisi painotettu hallituksen esityksiä voimakkaammin pienituloisille palkansaajille, jolloin niiden työllisyysvaikutukset olisivat olleet tehokkaampia. Samalla linjamme olisi ollut sosiaalisesti oikeudenmukaisempi." Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kysyy, miksi keskusta nyt on hylännyt tämän hyvän budjettipoliittisen linjansa ja lähtenyt suosimaan jo ennestään vaurasta kansanosaa ja unohtaa köyhät. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää tältä osin keskustalle paheksuntansa äänestäjille annettujen lupausten pettämisestä. Vaalitaistelussa keskusta kyllä suhtautui veronalennuksiin positiivisesti, mutta piti ehdottoman tärkeänä, että mahdolliset veronalennusvarat käytetään pienimpien tulojen verotuksen keventämiseen.

Veroilla kerätyt varat päätyvät pääasiassa kansalaisten hyvinvointia tukeviin palveluihin ja tulonsiirtoihin. Vasemmistoliiton mielestä hallituksen nyt esittämät veronalennusvarat olisi tullut käyttää kansalaisten palveluiden ja pienimpien tulonsiirtojen parantamiseen. Palvelut ja tulonsiirrot ovat paras tapa tasata kohtuuttomia tuloeroja, ja ne takaavat ihmisille eri elämänvaiheissa kohtuullisen elämän. Tämä hallitus valitsee mieluummin veronkevennykset. Myöskään veronalennusten vaikutuksista työllisyyden parantumiseen ei ole olemassa minkäänlaisia päteviä todisteita. Ainoa varma asia on, että veronalennusten seurauksena valtiolle jää vähemmän rahaa käytettäväksi kohdennettuihin työllisyyttä, palveluita ja toimeentuloturvaa parantaviin toimiin.

On myönteistä, että budjetin ulkopuolisin takauksin ja lisätalousarvioon sisältyvin Rajavartiolaitoksen laivakorjauksin pidetään yllä telakoiden työllisyyttä. Paljonpa muuta työllisyyden hyväksi lisätalousarvio ei sitten sisälläkään.

Lisätalousarviossa hallitus lupaa rataverkon korjauksiin 32,6 miljoonaa euroa ja tieverkon ylläpitoon ja kehittämiseen 6,7 miljoonaa euroa. Hallitus jättää mainitsematta, että molemmat rahat tulevat valtion kassaan voiton tuloutuksina VR:ltä ja Tiehallinnolta. VR:n voiton tuloutus on jo edellisen hallituksen aikana sovittu käytettäväksi rataverkon korjauksiin. Kumpaakaan näistä ei hyvällä tahdollakaan voi pitää tämän hallituksen panostuksina työllisyyden parantamiseen.

Hallituksen lisätalousarviosta suuntautuu vain muutama kymmenen miljoonaa euroa suoranaiseen työllistämiseen. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä tätä ei voida pitää riittävänä panostuksena työllisyyteen hallitukselta, jonka tavoitteena on luoda maahan 100 000 uutta työpaikkaa. Kannattaa myös panna merkille, että merkittäväksi sektoriksi kohonnut it-ala ei tule millään tavalla esille hallituksen toimissa, vaikka alaa koettelee huomattava lomautus- ja irtisanomisaalto.

Maailmantalous ei ole kääntynyt Irakin sodan päättymisen jälkeen nousuun, vaikka monet tahot ennustivatkin niin käyvän. Näyttää pikemminkin siltä, että maailmantalous on painumassa yhä syvempään taantumaan. Siksi olisi ollut toivottavaa, että hallitus olisi panostanut talousarviossaan työllisyyden ja julkisen talouden tukemiseen huomattavasti nyt esittämäänsä enemmän. Julkisella sektorilla on tärkeä taloutta vakauttava vaikutus etenkin hitaan talouskasvun aikana. Julkisilla palveluilla on tärkeä merkitys nimenomaan naisten työllistäjinä ja naisten työssäkäynnin mahdollistajina. Siksi julkisten palveluiden kehittäminen ja julkisen sektorin työolojen parantaminen on tärkeä asia paitsi työllisyyden myös sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta.

Kaikkein räikein esimerkki hallituksen vääristyneestä tärkeysjärjestyksestä ja priorisointilistasta on se, että Puolustuslaitoksen menot tuntuvat olevan valtion erityisessä suojeluksessa. Hallitus esittää Puolustusvoimille 11 miljoonaa euroa lisää rahaa kattamaan menojen noususta aiheutuvia kuluja. Eduskuntaryhmämme mielestä on todella törkeää, että armeijan menoihin kyllä aina löytyy lisää rahaa indeksikorotuksiin, vaikka mihinkään muihin tarpeellisempiin kuluihin ei tällaista indeksikorotusta hyväksytä. Kysynkin hallitukselta: Eikö olisi tärkeämpää sitoa lapsilisät indeksiin ja sopeuttaa armeijan menot vallitsevaan tiukkaan todellisuuteen? Millainen hallitus ja yhteiskunta pitää aseita tärkeämpinä kuin lapsia? (Ed. Pulliainen: Suomalainen! — Ed. Salo: Punamulta!)

Tässä yhteydessä en malta olla ihmettelemättä vihreiden intoa Euroopan yhteiseen puolustukseen. Toisin kuin vihreät — ja viimeksi puheenjohtaja Soininvaara — uskovat, siinä hankkeessa ei todellakaan ole kyse puolustusmenojen säästämisestä, vaan yrityksestä kuroa edes vähän umpeen EU-maiden ja Yhdysvaltojen välistä kuilua aseteknologian ja asevarustelun alalla.

Herra puhemies! Veronalennuksille ei ole asetettu mitään rajaa. Menoille hallitus on sen sijaan asettanut tiukat rajat, paljon ahtaammat raamit kuin EU:n vakaus- ja kasvusopimus meiltä vaatisi. Hallituspuolueet ovat sitoneet tältä osin omat kätensä ja myös eduskunnan kädet neljäksi vuodeksi. Tiukan menosäännön yksi poliittinen seuraus on se, että kaikkia hallitusohjelman vielä täsmentämättömiä ja selvitettäviä lupauksia ei voida mitenkään toteuttaa. Arvoisat hallituspuolueiden kansanedustajat, muistakaa tämä! Se on teidän itse aiheutettu päänsärkynne, kun kansalaiset kysyvät paremman arjen perään. Kun teiltä kysytään leikkausjonoista, vastatkaa rehellisesti: menosääntö.

Herra puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on haastanut hallituksen kamppailuun köyhyysongelmia vastaan esittämällä veronalennuksille vaihtoehtoisia lakialoitteita.

Regeringen förbigår i sitt program fattigdomsfrågan med enbart en hänvisning till strävanden att förbättra sysselsättningen. Även om regeringen skulle nå sin målsättning 100 000 nya arbetsplatser löser inte det fattigdomsproblemet i samhället. Förbättrandet av de minsta inkomstöverföringarna har en stor betydelse för hur fattigdomsfrågan löses. Det framgår av flera olika undersökningar att huvudorsaken till fattigdomen inte enbart är en förlängd arbetslöshet, lika väsentligt är grundskyddets nivå. Fattigdomen bör minskas genom att åtgärda bägge orsakerna.

Vänsterförbundets riksdagsgrupp har lämnat in lagmotioner som visar hur man bättre kunde använda de 300 miljoner euro som regeringen nu slösar på fåfänga skattelättnader. Vår riksdagsgrupp vill hellre använda samma penningsumma till att göra samhället mera jämlikt så att de minsta inkomstöverföringarna höjs för att hjälpa dem som har det ekonomiskt svårast.

Toimeentulotukeen esitämme kahta parannusta. Toimeentulotuen antama vähimmäisturva on hyvin niukka, ja monissa selvityksissä ja ohjelmissa on esitetty sen tason nostamista. Vapaaehtoisjärjestöjen ja seurakuntien pitkät leipäjonot ovat elävänä todistuksena vähimmäisturvan riittämättömyydestä.

Valtioneuvoston päätöksellä toimeentulotuen perusosan määräytymisperusteita muutettiin vuoden 94 alusta siten, että lapsilisät otetaan perheen tuloina huomioon toimeentulolaskelmaa tehtäessä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että toimeentulotuella kuitataan lapsilisät. Ryhmämme esittää, että ensimmäisestä lapsesta maksettava lapsilisä ei vastedes vähentäisi perheen saamaa toimeentulotukea, ja näin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapsiperheet hyötyisivät myös tulevista lapsilisän korotuksista. Ilman tällaista muutosta hallituksen lupaukset korottaa lapsilisää 10 eurolla kuukaudessa eivät koske lainkaan toimeentulotukea saavia lapsiperheitä.

Toiseksi esitämme toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poistamista. Kun vuonna 97 säädettiin laki toimeentulotuesta, toimeentulotukeen tehtiin samalla merkittävä huononnus ottamalla käyttöön asumiskustannusten niin sanottu omavastuuosuus. Alun perin esitettiin 20 prosentin omavastuuta, mutta vasemmistoliiton eduskuntaryhmän vaatimuksesta budjettiriihessä omavastuuta pienennettiin 7 prosenttiin. Pidimme jo tuolloin muutosta epäoikeudenmukaisena. Omavastuuosuuden vaatiminen on yhdessä muiden huononnusten kanssa johtanut toimeentulotuen tason alentumiseen samaan aikaan, kun taloudessa on ollut voimakas nousukausi ja yleinen tulotaso on noussut.

Opiskelun aika on nuorten aikuisten osalta elämänvaihe, joka aiheuttaa köyhyyttä. Opintotuen taso on nykyisin riittämätön, ja opintotukea on syytä kehittää ja korottaa. Osaparannus olisi opintotuen asumislisän säätäminen ympärivuotiseksi.

Pienimpien äitiyspäivärahojen osalta tulemme esittämään 12 euron korotusta. Pienimpien eläkkeiden varassa elävien ihmisten toimeentulo ei ole riittävä, joten tavoitteemme on edelleen, että kansaneläkkeisiin tehdään 18 euron tasokorotus. Tulemme esittämään korotusta myös yhdistelmätukeen.

Herra puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän nyt tekemien, pienituloisten ihmisten elämäntilannetta parantavien lakialoitteiden yhteissumma on vain hieman suurempi kuin hallituksen esittämien epäsosiaalisten veronkevennysten. Tämä kertoo, että valtion budjetin rahat voidaan käyttää myös yhteiskunnan tasa-arvoa lisäämään eikä vain kasvattamaan eriarvoisuutta. Tarvitaan vain tahtoa sekä sosiaalista omaatuntoa ja solidaarista mieltä myös yhteiskunnassa heikoimmin toimeentulevia kohtaan. Tämä kaikki näyttää maan uudelta hallitukselta puuttuvan.

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreä liitto lupasi vaaliohjelmassaan suosia palveluja suhteessa veronalennuksiin ja pienituloisia suhteessa suurituloisiin. Ennen vaaleja keskusta ja SDP olivat samoilla linjoilla. (Ed. Zyskowicz: Totta!) Nyt nämä kaksi puoluetta harjoittavat politiikkaansa hallituksessa. Ensimmäisenä isona päätöksenään ne ovat toteuttaneet suurituloisia suosivat veronalennukset. Aloitus ei vaikuta hyvältä. En kadehdi ministeri Kalliomäkeä, joka on erikoisessa tilanteessa aloittaessaan sosialidemokraattisena valtiovarainministerinä veropolitiikkansa oikeistolaisemmin kuin kokoomuslainen edeltäjänsä.

Elvytys on sinänsä perusteltua talouspolitiikkaa Irakin sodan ja sars-kuumeen pitkittämän taantuman torjumiseen. Olisimme kuitenkin odottaneet hallitukselta elvytyksen toisenlaista sosiaalista kohdentamista. Hallituksella olisi tässä ollut paikka korjata työmarkkinoilla vallitsevaa rakenteellista epätasapainoa, toisin sanoen sitä, että syntyvät työpaikat vastaisivat paremmin työttömien osaamista ja ammattitaitoa. Suurituloisia suosivat veronalennukset tuovat kyllä työpaikkoja, mutta syntyvät työpaikat ovat samanlaisia, joita meillä jo on, eikä tämä siten helpota pitkäaikaistyöttömien tilannetta. (Ed. Salo: Vääränlaisia työpaikkoja!) Taloutta olisi pitänyt elvyttää kohdistamalla veronalennukset selkeästi pienituloisia suosivasti tai matalapalkka-aloille suunnattuihin sosiaaliturvamaksujen alennuksiin. Tällainen elvytys ei olisi ollut välinpitämätöntä suhteessa rakenteelliseen työttömyyteen.

Arvoisa puhemies! Kuten muun muassa työministeri Filatov on todennut, hallitusohjelmassa ei vielä ole esitetty keinoja, joilla 100 000 uuden työpaikan tavoitteeseen päästään. Näitä olisi pikaisesti ryhdyttävä miettimään, sillä valtiovarainministeriön kehyspäätöstä koskevassa perustelumuistiossa todetaan, että nykyisillä keinoilla työpaikkojen lisäys olisi tavoitellun 100 000:n sijasta neljännes eli vain 25 000 työpaikkaa. (Ed. Zyskowicz: Riittääkö se hallitukselle?) Kun tiedämme, että tällaisia keinoja ei puissa kasva, luulisi, että hallituksella ei olisi varaa yhteenkään veropäätökseen, jolla tähän haasteeseen ei vastata. (Ed. Zyskowicz: Tällä kertaa vastataan!)

Keskeinen kysymys on huonosti koulutetun työvoiman aseman parantaminen työmarkkinoilla, ja, ed. Zyskowicz, tällä päätöksellä siihen kysymykseen ei vastata. Osaratkaisu tähän ongelmaan olisi voimakas pienipalkkaisia suosiva verotuksen rakenteen uudistus. Tällaista rohkeutta olisimme hallitukselta odottaneet. Vihreä eduskuntaryhmä on tehnyt pieni- ja keskituloisten verojen alentamista koskevan aloitteen rinnakkaislakialoitteena hallituksen esitykselle. Aloitteessa esitetään mallia, jossa valtion tuloveroasteikkoja jatkettaisiin negatiivisiksi siten, että henkilön negatiivinen valtionvero vähennettäisiin veronmaksajan maksamasta kunnallisverosta. Sitä ei kuitenkaan vähennettäisi kunnalle tilitettävästä verosta. Aloitteen tarkoituksena on kohdistaa veronalennukset voimakkaasti pienituloisiin ja samalla olla heikentämättä kuntien taloudellista asemaa. Haastamme hallituksen vastaavaan aloitteellisuuteen jatkotyöskentelyssään. Myös palkansaajaliike SAK:n suulla on esittänyt, että tämä veroratkaisu, sen rakenne, ei tyydytä palkansaajia jatkossa.

Työllisyysasteen nostaminen on se avainkysymys, jolla ratkaistaan, onnistuuko hallitus myös talouspoliittisissa tavoitteissaan. Jos työttömyys pysyy nykyisellä tasollaan, se heikentää talouskasvun mahdollisuuksia ja vesittää pyrkimyksen päästä valtiontalouden tasapainoon vaalikauden loppuun mennessä. Tämä skenaario olisi huolestuttava myös hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan kannalta. Jouduttaisiin karsimaan palveluja ja velkataakka kasvaisi. Tämä kehityssuunta olisi pystyttävä torjumaan.

Rakenteellisen työttömyyden torjunnalla alkaa olla kiire. Lisäksi on vaarana, että rahaa riittäviin ja vaikuttaviin keinoihin rakenteellisen työttömyyden purkamiseksi ei tällä yleisiin veronalennuksiin perustuvalla politiikalla jää. Myöskään hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelman toimenpiteitä ei voida odottaa kauan.

Vihreä eduskuntaryhmä muistuttaa eräästä keinosta, jolla olisi myönteinen vaikutus juuri palvelualojen työllisyyteen. Vanhemmuuden kustannukset, joita syntyy esimerkiksi vanhempainvapaista ja sairaan lapsen hoitamisesta, pitäisi jakaa tasan kaikkien työnantajien kesken. Tässä kohtaa palvelualat ovat teollisuuteen nähden huomattavasti heikommassa asemassa, koska palvelualat työllistävät erityisesti naisia, jotka perhevapaita käyttävät. Vanhempainkustannusten tasaamista vaativat ennen vaaleja kaikki puolueet — pääministeri Jäätteenmäki oli etujoukoissa. Tästä huolimatta hallitusohjelmaan on asiasta kirjattu vesitetty maininta, jonka toteuttaminen täysimääräisestikään ei vielä korjaisi ongelmaa kokonaan. Hallituksen tulisi lunastaa ne toiveet, joita naisvaltaisille palvelualoille ja ylipäätään nuorten naisten keskuuteen on ennen vaaleja syntynyt.

Arvoisa puhemies! Nyt olisi aika laajentaa ympäristöpolitiikan ohjausta hallinnollisista keinoista taloudellisiin, siis lupamenettelyistä maksuihin ja veroihin. Vaikuttavuutensa vuoksi juuri energiavero on keskeinen taloudellinen ohjausväline. Hiilidioksidipäästöjä on energiaverotuksella alennettu jopa 7 prosenttia 90-luvun aikana. Energiaveroilla on roolinsa myös veropohjan paikkaajana tilanteessa, jossa erilaisten verojen alentamiseen, erityisesti alkoholiverotukseen, kohdistuu voimakkaita paineita. Kotitalouksille korotuksista aiheutuvaa kustannusten nousua voidaan myös kompensoida.

Ekologisella verouudistuksella olisi oikein toteutettuna myönteisiä ympäristöllisiä, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Energiaverot ovat myös välttämätön osa projektia, jossa talouskasvun ja ympäristön tilan huononemisen välinen suhde pyritään katkaisemaan. Pitkän aikavälin suunnitelmia tehtäessä ympäristön tilan kehityksen on oltava mukana julkisen talouden ja talouskasvuennusteiden rinnalla.

Hallitusohjelmassa ekologinen verouudistus mainitaan itse asiassa varsin vahvasti. Menokehyksestä ei kuitenkaan löydy suunnitelmaa ympäristö- ja energiaverojen korottamiseksi. Valtiovarainministeri Kalliomäki, kysyisin: Onko tällaista suunnitelmaa valmisteilla? Ei kai hallitusohjelmaan hupimielessä kirjata asioita, joita ei kuitenkaan aiota toteuttaa? Eikö energiaverojen korotukselle pitäisi esittää jonkinlainen aikataulu, jotta teollisuus samoin kuin yksityiset kuluttajat voisivat niiden perusteella suunnitella tulevaisuuttaan?

Kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen vastaa hallituksen ilmastopolitiikan toteuttamisesta. Miten Suomi aikoo päästä Kioton päästötavoitteeseen, jos energiaveroja ei nosteta? Tässä salissa kysytään usein: Mistä rahat, Pekkarinen? Vihreä eduskuntaryhmä ehdottaa, että hän vastaisi: energiaveroista.

Arvoisa puhemies! Yhdysvaltalainen tutkimusinstituutti Centre for Global Development selvitti eri maiden kehitysyhteistyökykyä. Sen selvityksen mukaan Suomi on itse asiassa yksi huonoimmista kehitysmaiden auttajista Euroopassa. Suomen antama kehitysapu on jo kauan ollut esimerkiksi muita Pohjoismaita alemmalla tasolla. Valtioneuvos Holkerin vetämä työryhmä esitti kehitysyhteistyömäärärahojen korottamista YK:n suosittamalle 0,7 prosentin tasolle bkt:stä vuoteen 2010 mennessä. Välitavoitteena kehitysyhteistyömäärärahojen tason pitäisi vuoteen 2007 mennessä olla 0,55 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Hallitusohjelmassa luvataan, että kehitysyhteistyömäärärahoja nostetaan Holkerin työryhmän tavoitteen mukaiselle tasolle vuoteen 2010. (Ed. Gustafsson: Se on enemmän kuin vihreitten hallituksen ohjelmassa oli!) Kehyspäätöksen mukaan hallitus on nostamassa kehitysyhteistyömäärärahoja, mutta tahdissa, jolla päästään eri arvioiden mukaan hieman yli 0,4 prosenttiin vuoteen 2007 mennessä. Seuraavalle hallitukselle tulee todella kova kiire varsinaiseen tavoitteeseen pääsemisessä.

Valtioneuvos Holkeri on todennut, että kehitysyhteistyö on osa kansallista infrastruktuuria kuten rautatiet tai terveydenhuolto. Jos Suomi todella haluaa toimia YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi, se toiminta täytyy tehdä nyt, tällä vaalikaudella. Ruotsalainen kansanpuolue vaati omassa vaaliohjelmassaan, että kehitysyhteistyömäärärahat nostetaan 0,7 prosenttiin jo vuoteen 2007 mennessä. Ruotsalainen kansanpuolue ei ole varsinaisesti kuuluisa siitä, että se usein vaatisi paljon, mutta olisiko tässä kohtaa pitänyt kuitenkin vaatia hieman enemmän?

Arvoisa puhemies! Mitä yhteistä on Suomella ja Kiinalla? Ilmeisesti molemmissa näytetään pyrkivän yhden lapsen politiikkaan. Jotta lapsilisien ostovoima pysyisi nykyisellä tasolla, olisi rahaa annettava myös monilapsisille perheille. Hallitus on päättänyt nostaa vain ensimmäisen lapsen lapsilisää. Tämä rahoitetaan jäädyttämällä kaikkien lasten indeksikorotukset. Toisin sanoen vähälapsisten perheiden etuuksia nostetaan monilapsisten perheiden kustannuksella. Itse asiassa jo kaksilapsinen perhe subventoi yksilapsisille perheille annettavaa lapsilisäkorotusta. (Ed. Esa Lahtela: Aina on kuitenkin se yksi lapsi!) — Niin, mutta jos tehtäisiin indeksikorotus kaksilapsisille perheille, se olisi jo 12 euroa, eli tässä siirretään monilapsisilta perheiltä rahaa yksilapsisille yksiselitteisesti. — Tätä mallia ovat ennen vaaleja esittäneet ainoastaan sosialidemokraatit. Idea on heidän ja vain heidän. Tämä tehdään, vaikka on aivan hyvin tiedossa, että lapsiperheiden pahentunut köyhyys kohdistuu erityisesti useampilapsisiin perheisiin.

Lapsiperheiden lisäksi opiskelijat ovat ryhmä, joille ei menokehysten valossa ole tulossa parannuksia. On paradoksaalista, että koulutuksen merkitystä kansantalouden yhtenä tukipilarina korostetaan joka käänteessä ja kuitenkin samaan aikaan syyllistetään opiskelijoita siitä, että nämä eivät valmistu tarpeeksi nopeasti ja uskaltavat vielä vaatia itselleen riittäviä opintososiaalisia etuja pystyäkseen kokopäiväiseen opiskeluun. Tosiasia on, että nykyisin voimassa olevaa opintotukijärjestelmää on pidetty varsin hyvänä ja että opiskeluajat ovat tänä aikana itse asiassa lyhentyneet. Tämänhetkisen ongelman ydin on opintotuen taso. Opiskelujen vauhdittamista helpottaisi opintotuen korottaminen sille tasolle, jolla se ennen lamaleikkauksia vuonna 92 oli. Toiseksi voitaisiin tehdä korotus ja alueellinen porrastus opintotuen asumislisään, jotta opiskelijat pystyisivät selviytymään ilman jatkuvaa lisäansioiden hankkimista myös Pääkaupunkiseudun kauan sitten käsistä karanneilla vuokramarkkinoilla.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ministeri Karpela on kiinnittänyt huomiota opiskelujen aloittamisen ja varusmiespalveluksen suhteeseen. Toivottavasti tässä asiassa edistytään. Samalla olisi hyvä muistaa, että myös siviilipalveluksen pituus, 13 kuukautta, on selkeä ongelma nuorten miesten opiskelujen aloittamisen ja keston kannalta. Toivottavasti työministeri ja ministerit opetusministeriössä voivat aloittaa keskustelut myös tämän opintoja viivyttävän epäkohdan korjaamisesta, koska Suomessa netto-opiskeluajat vastaavat niitä aikoja, joita muuallakin Euroopassa opiskeluun käytetään, ja erityisenä ongelmana ja sinä kohtana, jossa korjaamista voisi löytyä, on erityisesti se väli, jonka ihmiset käyttävät valmistuessaan lukiosta ja siirtyessään siitä jatkokoulutukseen, ja tähän sekä siviilipalvelus että armeijan aloittamisen joustavoittaminen auttaisivat.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä tulee valiokuntakäsittelyssä tekemään esitykset, joiden pohjana on veronalennusten parempi sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja vaikutus työttömyyden rakenteeseen. Esitämme myös pienempää veronalennusten kokonaisvolyymiä, jolloin osa elvytysvarasta voidaan kohdistaa hyvinvointipalvelujen vahvistamiseen. Neljän vuoden kehysten osalta teemme esitykset, jotka pohjaavat vaaleissa esittämiimme tavoitteisiin ja niistä tehtyihin laskelmiin.

Christina  Gestrin  /r (ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! I svenska riksdagsgruppens svar till regeringssonderare Anneli Jäätteenmäki ansåg vi att den nya regeringen i tid måste motverka en ekonomisk avmattning. Vi ansåg att det bör finnas beredskap för stimulerande åtgärder i början av riksdagsperioden för att förbättra den ekonomiska tillväxten under fyraårsperioden.

I regeringsförhandlingarna kom de tre regeringspartierna överens om att betona sysselsättnings- och skattepolitiska åtgärder. En förbättrad sysselsättningsnivå är den viktigaste målsättningen för att Finlands ekonomi på sikt mår bra.

Tillväxten bygger för tillfället helt och hållet på den inhemska efterfrågan. Därför anser vi det vara motiverat att lindra inkomstbeskattningen för att öka hushållens disponibla inkomster och därigenom stimulera hemmamarknaden. Ingreppet inträffar också vid rätt tidpunkt. Skattesänkningen omfattar alla inkomstgrupper, men sammanlagt har skattesänkningarna detta år haft en betoning på de lägre inkomstklasserna, vilket vi tycker att är viktigt.

Arvoisa puhemies! Kaikkein pienimpiä tuloja saavien veroja alennetaan korottamalla ansiotulovähennystä. Tämä merkitsee kunnille menetystä, jonka hallitus on luvannut kompensoida. Ruotsalaiselle eduskuntaryhmälle on tärkeää, että kompensaatio todellakin toteutetaan siten, ettei mikään kunta joudu kärsimään. On tärkeää huolehtia siitä, että valtionosuuksien nettomaksajina olevat kunnat eivät joudu kärsimään, kun kompensointi tapahtuu korottamalla sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia.

Hallitus tulee kattamaan osan menojen lisäyksistä uudella lainanotolla. Oppositio on jo ehtinyt kritisoida tätä ja kutsunut sitä takin käännökseksi. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä hallitus tekee oikein turvautuessaan tässä taloustilanteessa myös lainanottoon elvytystoimenpiteiden rahoittamiseksi. Strategiana on hallituskauden alussa kannustaa voimakkain toimenpitein taloudelliseen toimintaan kotimarkkinoilla. Onnistuessaan tämä maksaa itsensä takaisin hallituskauden loppupuolella. Kaikkiin taloudellisiin päätöksiin sisältyy tietysti epävarmuutta, koska kukaan ei pysty varmuudella ennustamaan maailmantalouden kehitystä ja sitä, miten hyvin elvytyspoliittiset toimenpiteet onnistuvat.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä on tyytyväinen siihen, että yrittäjyyttä yksinkertaistetaan tekemällä kiinteä arvonlisäveroraja, joka aikaisemmin oli 50 000 vanhaa markkaa, joustavammaksi vuodesta 2004 lähtien. Vanha raja vaikutti monissa tapauksissa kielteisesti yrittäjyyteen siten, että monet urakoitsijat, joiden tulot lähestyivät 8 400:aa euroa, lopettivat toimintansa veron välttämiseksi. Uskomme tämän helpottavan pyrkimyksiä uusien pysyvien työpaikkojen luomiseksi.

Myönteistä on myös se, että yrityssektorin sukupolvenvaihdoksia yksinkertaistetaan verotuksessa tehtävillä muutoksilla. Hallituksen päätös on tervetullut ottaen huomioon, että noin 70 000 yritystä on lähivuosina sukupolvenvaihdoksen edessä. Kaikki yrittäjyyttä edistävät ja työllisyyttä kohentavat toimenpiteet on nyt asetettava etusijalle.

I samband med regeringsförhandlingarna kom man överens om att i snabb ordning utreda förutsättningarna för att sänka arbetsgivaravgifterna. I regeringens budgetram är denna sysselsättningspolitiska åtgärd bortlämnad, vilket vi tycker är olyckligt. De små- och medelstora företagen är i nyckelställning då det gäller att skapa nya arbetsplatser. För tillfället har de till och med svårt att bevara de nuvarande arbetsplatserna. Arbetslösheten har stigit till över 10 procent. Vår uppfattning är att det nu hade varit rätt tidpunkt att avisera en sänkning av arbetsgivaravgifterna.

De socialpolitiska satsningarna kommer att stöda den ekonomiska politiken. Höjningen av barnbidraget för det första barnet samt ensamförsörjartillägget förväntas i sin helhet gå till konsumtion. För svenska riksdagsgruppen är det viktigt att de socialpolitiska satsningarna riktas till de grupper i samhället som har det svårast. Vi tycker regeringen gjort rätt i att höja stödet till ensamförsörjare, de facto skulle vi gärna ha sett en ännu högre förhöjning för denna grupp. Barnbidraget höjs för det första barnet och ensamförsörjartillägget för varje barn. På det sättet kommer stödet till ensamförsörjarfamiljer i många fall att få en märkbar förhöjning. Den lägsta moderskapspenningen och hemvårdsstödet höjs likaså. Regeringen står också fast vid sitt beslut att höja de lägsta pensionerna. Genom att rikta ett stöd till dem som har det ekonomiskt sämst ställt i samhället kommer också behovet av utkomststöd att minska. Utkomststödet är en stor belastning för kommunerna i dagens läge. T.ex. i Helsingfors motsvarar det två skatteören och i Esbo räknar man med att under detta år utbetala cirka 30 miljoner euro i utkomststöd.

Trots många år av ekonomisk tillväxt har det visat sig vara mycket svårt att råda bot på den strukturella arbetslösheten. Regeringens mål är att skapa 100 000 nya arbetsplatser. Sysselsättningsnivån skall stiga bl.a. genom att omskola personer med yrkesutbildning och genom teknologisatsningar via bl.a. Tekes och te-centralerna. Bland annat genom att tillföra 9 miljoner euro detta år för finansieringen av programmet för ett hållbart skogsbruk kan 450 årsverken skapas.

Arvoisa puhemies! Maailmantalouden ja kuntatalouden välinen yhteys on vahva. Tämän vuoksi tässä taloustilanteessa kotimarkkinoita elvyttävät toimenpiteet ovat erittäin tärkeitä. Monissa yrityksissä annetaan nyt irtisanomisvaroituksia, ja tämä tulee näkymään kunnallistaloudessa tietyllä viiveellä. On tärkeää, että kuluttajien suhtautuminen oman talouden tulevaisuudennäkymiin on kaikesta huolimatta edelleen suhteellisen myönteinen.

Jotta kunnat selviäisivät tyydyttävästi peruspalvelujen hoitamisesta, valtion on kompensoitava kunnille se tulojen menetys, jonka elvytystoimenpiteet aiheuttavat kuntien kassaan. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on viime vuosina jokaisen budjettiriihen yhteydessä vaatinut valtionosuuksiin täysimääräistä indeksitarkistusta. Edellinen hallitus päätyi kompensoimaan ainoastaan puolet kuntien lisääntyneistä menoista. Nyt tässä kohtaa tapahtuu muutos sen vuoksi, että hallituksen tarkoituksena on tehdä 75 prosentin indeksitarkistus valtionosuuksiin, mikä tuo kunnallistalouteen 100 miljoonan euron lisän vuonna 2004. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän lopullista tavoitetta tällä ei saavuteta, mutta pidämme tätä merkittävänä askeleena oikeaan suuntaan.

Svenska riksdagsgruppen är nöjd över att regeringen gått in för att stärka kommunernas ekonomi. Regeringen kommer att höja statsstödet till kommunerna med 550 miljoner euro under ramperioden.

Samtidigt vill vi påminna om att stödet till fattiga kommuner kommer att behövas även i fortsättningen samt att regeringen bör korrigera situationen för de kommuner som drabbats särskilt hårt under de senaste åren av ändringarna i fördelningen av samfundsskatteintäkterna. Helsingfors ekonomiska situation kräver nu en särskild uppmärksamhet. Också andra kommuner som är starkt beroende av samfundsskatteintäkterna har försatts i en svår situation.

Helsingfors står inför stora nedskärningar inom bl.a. utbildningssektorn. Det är klart att det nya statsandelssystemet innehöll en del strukturella snedvridningar som borde korrigeras senast 2004. Inom svenska riksdagsgruppen anser vi att situationen i Helsingfors nu är så allvarlig att regeringen bör överväga om man snabbt kunde rikta ett särskilt stöd till huvudstaden. Då uträkningsgrunden för statsandelarna ses över nästa år anser vi att stora städers särförhållanden bör uppmärksammas.

Regeringen går i sitt rambeslut in för en del riktade stöd för social- och hälsovården. Statsandelarna som staten betalar ut till kommunerna för basservicen ökas med 1,05 procent, alltså med 200 miljoner euro. Största delen av denna summa riktas till hälsovården, åldringsvården och till höjningen av hemvårdsstödet. Då man dessutom beaktar de tidigare höjningarna på 222 miljoner euro, innebär det att regeringen höjer statsandelarna med satsningar inom social- och hälsovården med totalt 422 miljoner euro under denna period. Kommunerna har relativt fria händer att fördela pengarna.

För att basservicen skall fungera krävs det att de kommunala beslutsfattarna väljer att använda statens stöd till basservicen så som regeringens avsikt varit. Svenska riksdagsgruppen anser att det är bra att utgiftsramarna är relativt stränga för att vi i slutet av perioden skall få ekonomin i balans, men i fall den ekonomiska utvecklingen inte utvecklas så gynnsamt som önskat är vi beredda att förutom statens utgifter också se över inkomsterna.

Rkp on jo useita vuosia sitten varoittanut kasvavista ympäristöriskeistä, joita lisääntynyt öljytankkeriliikenne aiheuttaa Itämerelle. Vuoden 2000 budjettiriihen yhteydessä saimme budjettikirjaan kirjauksen öljyntorjunta-aluksen tarpeen selvittämisestä itäiselle Suomenlahdelle. Tämän vuoden budjettiin sisältyy rahat väyläalus Seilin muuttamiseksi öljyntorjunta-alukseksi.

Öljyntorjuntavalmiutta tullaan lähivuosina vahvistamaan entisestään osoittamalla lisäbudjetissa varat kahden Rajavartiolaitoksen aluksen varustamiseksi öljyntorjuntavarustein. Budjettiriihen yhteydessä hallitus tulee tekemään päätöksen myös talviajan öljyntorjuntavarustein varustetun monitoimimurtajan tilaamisesta. Pidämme näitä hankintoja ja muutoshanketta täysin välttämättöminä ja hyvin tärkeinä.

Edellytämme myös varojen vapauttamista edellisen hallituksen Itämeri-ohjelman muiden osien toteuttamiseksi ja korostamme ohjelman jatkuvaa seurantatarvetta. Olemme iloisia siitä, että ympäristöministeri Enestam asettaa Itämeri-ohjelman toteuttamista tarkastelevan seurantaryhmän. Edellisen hallituksen ympäristöministerit eivät asettaneet tällaista työryhmää, vaikka tarve oli jo tuolloin olemassa. (Ed. Pulliainen: Sehän se ratkaisee asian! Päivän vitsi!)

Toisena turvallisuuteen kohdistuvana panostuksena, jonka ruotsalainen eduskuntaryhmä toivottaa tervetulleeksi, on päätös, jonka mukaan Uusimaa ja Itä-Uusimaa saavat kolme hätäkeskusta kahden sijaan. Toivomme kolmen hätäkeskuksen merkitsevän sitä, että yksi sijoitetaan Helsinkiin, yksi Porvooseen ja yksi Länsi-Uudellemaalle.

Den nya språklagen skall nu förverkligas. Enligt den nya lagen skall regeringen regelbundet redovisa för hur förverkligandet har utfallit. Justitieministeriet föreslås få 30 000 euro i tilläggsbudgeten för dessa uppgifter. Beloppet är dock klart underdimensionerat och det kan konstateras att försummelserna att sköta uppgifter som redan borde ha vidtagits enligt den nu gällande gamla språklagen måste lappas på i samband med att den nya lagen införs. Vår uppfattning är att detta moment också borde ha tagits med i budgetramarna eftersom det inte är fråga om en engångstransferering, utan om ett långsiktigt uppföljningsarbete som följer av 1995 års reform av regeringsformens kapitel om de medborgerliga rättigheterna.

Fängelserna får 5 miljoner euro främst för de ökade hälsovårdskostnaderna. Antalet interner i Finlands fängelser har ökat stadigt under de senaste åren men fängelserna har inte fått utökad finansiering i samma utsträckning. Det är viktigt att fångvården sköts bra. Vi är övertygade om att en god fångvård i längden sparar resurser och humant lidande.

Det är glädjande att vi nu också får se konkreta höjningar av u-landsbiståndet. Biståndsanslaget ökas med 63 miljoner euro. Svenska riksdagsgruppen är aningen besviken över att överenskommelsen med regeringsförhandlarna i april om att biståndet skulle få 70 miljoner euro till inte helt höll utan blev 7 miljoner euro mindre.

Värderade talman! I tilläggsbudgeten och ramarna ingår många andra goda satsningar som jag, om tiden medgett, gärna skulle gå in på. Stödet till mögelskolor, partisanoffren, skötseln av naturskyddsområden och Kvarkentrafiken, för att nämna några frågor som Sfp i olika sammanhang talat för. I det stora hela är svenska riksdagsgruppen tillfreds med det förslag som riksdagen nu behandlar.

Lyly Rajala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva uuden hallituksen lisätalousarvio kuluvalle vuodelle esitetään rahoitettavaksi lisäämällä lainanottoa. Edellisillä hallituskausilla tomerat valtiovarainministerit pyrkivät ja pystyivätkin päinvastoin pienentämään valtionvelkaa bruttokansantuotteeseen verrattuna. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä se edelleen pienenee!) On ymmärrettävää, että tyhjästä on paha nyhjästä. Jostainhan hallituksen täytyy lisämenoille momentti löytää.

Aloitan kunnioituksella, mutta en hallituksen suuntaan. Nostan hattua suurimmalle oppositiopuolueelle kokoomukselle saavutuksistanne tähän niin sanotusti hallituksen esitykseen lisätalousarvioksi. (Ed. Ala-Nissilä: Niinhän teitte vaalien edelläkin, ja se oli virhe!) Lienee ensimmäinen kerta maamme historiassa, jolloin oppositiopuolue on sanellut ohjeet verotuksen osalta lisätalousarvioon vastoin hallituksen pääpuolueiden vaaleissa ajamia linjauksia. Kokoomus oli vaalien alla ainoana puolueena voimakkaasti tuloverojen alentamisen kannalla. Hallitus on kuunnellutkin yksisilmäisesti kahdella korvalla ja kirjoittanut suurimman oppositiopuolueen vaalilupaukset nyt käsittelyssä olevaan lisätalousarvioon lähes sanatarkasti. (Ed. Pulliainen: Kun ei parempaan pysty!) Mikäli kaavailut ja esitykset koko hallituskauden veronalennuksista menevät hallituksen suunnitelmien mukaan, olisi kokoomuksen lupaama 2 miljardin euron veronalennus myös summana sama. Tulos olisi poliittisesti Guinnessin ennätyskirjan arvoinen saavutus. (Ed. Ala-Nissilä: Onko edustaja huomannut, että on laskusuhdanne menossa Suomessa?)

Voin esittää tämän ryhmäpuheenvuoron rehellisesti rintaa röyhistellen, vaikka olenkin kristillisdemokraattien ryhmässä sitoutumattomana jäsenenä. Kaikki tässä puheenvuorossani esitetyt asiat olivat myös omassa, täysin yksin tekemässäni vaalikampanjassani sekä teeseissäni. (Ed. Ala-Nissilä: Siltä se kuulostaakin!)

Arvoisa puhemies! Seuraavaksi esittelen kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän oman, yksilöidyn varjolisäbudjetin, joka on helposti verrattavissa hallituksen esitykseen. Tämä vaihtoehto kannattaa kuunnella vähintäänkin kahdella korvalla, lukea kaikilla kolmella silmällä ja ennen kaikkea omaksua pikkuaivoilla.

Hallitus esittää tälle vuodelle kaikille palkansaajille tuloluokista riippumatta saman suuruista tuloveronalennusta siten, että heinäkuun alusta lukien palkansaajien ennakonpidätysprosenttia alennetaan 1 prosenttiyksiköllä. Mielestämme tämä ei ole kansalaisten ostovoimaa tasapuolisesti palveleva ratkaisu. Tällä menetelmällä suurimman euromääräisen edun saavat hyvätuloisimmat, joihin meidät kansanedustajatkin varmasti voidaan lukea.

Pääministeri Jäätteenmäen lausunto, että porrastettu, alempipalkkaisia paremmin kohteleva järjestelmä on teknisesti mahdoton, on erittäin ontuva eikä lainkaan uskottava. Pakkohan pääministerin on jotain keksiä, kun on oman puolueensa pääpukarina ollut ehdottomasti vastustamassa tasaprosenttisia, euromäärissä enemmän hyvätuloiselle antavia veroratkaisuja vaalilupauksissaan. Talvinen vaalitakki onkin kääntynyt kesäiseen kuosiin.

Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä näkee järkevämmäksi kohdistaa veroratkaisuun varatut eurot arvonlisäverojen alentamiseen. Kun ruuan arvonlisäveroa lasketaan ennakonpidätysprosentin sijasta, kohdistuu se nimenomaan siihen kansalaisten luokkaan, joiden koko palkka menee ruokaan ja asumiseen. (Ed. Pulliainen: Jos kauppa ei vie välistä!) Näin veronalennus kohdistuu heille, joille se on todellakin tarpeen. Palkansaajien veronalennus on varmasti tarpeen jo ensi vuonna, mutta heinäkuun alusta toteutettavalla pikaratkaisulla ei helpoteta pienituloisten elämää. Hallituksen esittämistä euroista suurin osa kohdistuu parempiosaisten taskuun, josta se siirtyy pankkiholvin pimentoon kulutuksen kasvun sijasta. Suurempituloiset eivät suinkaan käytä kaikkia tulojaan kulutukseen, toisin kuin kädestä suuhun elävä kansanosa: eläkeläiset, työttömät, opiskelijat ja lapsiperheet. (Ed. Kekkonen: Veteraanit puuttuivat!)

Ärade talman! Olika undersökningar visar klart att finländarna är villiga att betala högre skatter för en förbättrad samhällsservice och till och med för att kunna bibehålla servicen på nuvarande nivå. Detta visar klart att det inte är skattelättnader som medborgarna är ute efter, utan något helt annat.

Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat valmiita maksamaan jopa enemmänkin veroja, mikäli yhteiskunnan tarjoamat palvelut paranevat tai edes pysyvät nykyisellä tasolla. Tämä tutkimus siis todistaa sen, että palkansaajat, jotka yhteiskunnan palveluita eniten käyttävät, eivät ole ensimmäiseksi vaatimassa matalampaa tuloverotasoa vaan aivan jotain muuta.

Arvoisa herra puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei ainoastaan moiti hallituksen esitystä vaan esittää oman vaihtoehtoisen varjolisäbudjettinsa. (Ed. Ala-Nissilä: Onko pörssivero mukana?)

Esitämme tuloveronalennusten sijasta ruuan arvonlisäveron alentamista 5 prosenttiyksiköllä 12 prosenttiin. Vaikutus budjetissa on 150 miljoonaa euroa. (Ed. Ala-Nissilä: Enemmän, 400 000 miljoonaa euroa vuosittain!) Tällä toimenpiteellä autamme nopeimmin ja parhaiten hädässä olevia.

Eläkeläiset tulivat Jäätteenmäen hallituksen esityksessä jälleen petetyiksi. Maamme noin 1,2 miljoonasta eläkeläisestä pienen veronkevennyksen tällä veroratkaisulla saa vain kolmasosa. Loput 800 000 eläkeläistä sinnitelkööt hallituksen mielestä nykyisillä nettotuloillaan. Tämä laskelma perustuu siihen, että eläkeläiset eivät kuulu kunnallisveron ansiotulovähennyksen piiriin ja lisäksi vain noin joka viides eläkeläinen maksaa valtionveroa ja saa sitä kautta pienen edun itselleen. (Ed. Ala-Nissilä: Tuokin oli väärä tieto!) — Tämä on teidän papereistanne kaivettu. (Ed. Ala-Nissilä: Ei ole meidän papereistanne!) — Tämä pienikin etu tulee pitkällä viiveellä. Eläkeläisten verokortteihin ei tule automaattista alennusta heinäkuun alusta vaan apu annetaan vasta joulukuussa 2004 veronpalautuksina.

Hallitusohjelmassa luvataan palata asiaan vuoden 2006 alusta lukien. Ymmärtääkö hallitus, että eläkeläisten aika on kortilla? Onko hallituksella jonkinlainen superelvytysohjelma, jolla ennen vuotta 2006 joukostamme poistuneet eläkeläiset palautetaan elävien kirjoihin nauttimaan elämänsä aikana ansaitsemistaan eduista? (Ed. Pulliainen: Kristilliset sen tietävät!) Ryhmämme esittää, että pienimpiä eläkkeitä korotetaan heinäkuun alusta lukien 17 euroa kuukaudessa. Vaikutus on 12,5 miljoonaa euroa.

Väestönkasvun hiipuminen on lähiajan ongelma koko EU:n alueella. Mistä saadaan tulevaisuuden työvoima? Tuleeko Euroopan unionin itäraja siirtää Tyynellemerelle, koska Aasia lienee tulevaisuudessa ainoa väkiluvultaan kasvava maanosa? Professori Pulliainen varmaan tietää tähänkin paremman vastauksen. Suomessa jo puolet kansalaisista elää yhden hengen asuntokunnissa, joita aiemmin myös ruokakunniksi kutsuttiin. Maamme tulevaisuudelle on siten erittäin tärkeää harjoittaa lapsiperheitä tukevaa politiikkaa. Kuka nykyajan hektisissä heilahteluissa uskaltaa hankkia lapsia?

Yhteiskunnan tulee kannustaa kansalaisiaan perustamaan perheitä ja hankkimaan lapsia. Yksilapsinenkin perhe on ihan hyvä, mutta ei kasvata kansakuntaa. Väki vähenee ja keski-ikä kasvaa. Ryhmämme esittääkin hallituksen linjasta poiketen lapsilisien tasokorotusta ensimmäisen lapsen sijasta kaikille lapsille. Lisäksi yksinhuoltajien lapsilisiä korotettaisiin viisi euroa kutakin lasta kohti. Näiden summa on yhteensä 34,5 miljoonaa euroa.

Kasvatus alkaa kodista, ei päiväkodista. Koti on edelleenkin paras kasvupaikka lapsille useimmissa tapauksissa. Näin ollen kotihoitoa tulee tukea entistä enemmän. Pienten lasten kotihoidon tukeen esitämme 17,4 prosentin korotusta, jolla päästäisiin reaalisesti vuoden 1997 tasolle. Tämä korotus veisi budjetista 7,5 miljoonaa euroa. Tästä korotuksesta aiheutuvat lisäkustannukset kunnille tulee korvata täysimääräisenä. Lisäksi esitämme vähimmäisvanhempainrahan korottamista työmarkkinatuen tasolle 19,80 euroon arkipäivältä eli 495 euroon kuukaudessa. Tämän korotuksen vaikutus lisätalousarvioon on 13 miljoonaa euroa.

Myös opiskelijat on unohdettu hallituksen linjauksissa kokonaan. Aivan Sailaksen työryhmän linjoille hallitus ei ainakaan toistaiseksi vielä ole lähtenyt, mutta hallitusohjelman maininta opintojen kehittämisestä kannustavammaksi ei kerro mitään opiskelijoiden tulevasta kohtelusta. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä esittää varjobudjetissaan, että opiskelijoiden asumislisä ympärivuotistetaan heinäkuun alusta, jolloin vaikutus tämän vuoden budjettiin on heinä—elokuun osalta 16 miljoonaa euroa.

Myös toimeentulotuen asumiskustannusten 7 prosentin omavastuuosuus tulee puolittaa, jolloin sen osuus budjetista olisi 10 miljoonaa euroa. Tämä tukihan auttaa kaikista pienituloisimpia.

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä, kannamme huolta turvallisuudesta. Sanotaan, että pakkanen on paras poliisi. Suomessa on kuitenkin neljä vuodenaikaa ja tuo edullisin turvallisuustekijä ei ole ympäri vuoden työpaikallaan. On kunnioitettavaa, mutta huolestuttavaa, että yhä enenevässä määrin kansalaiset huolehtivat ainakin omaisuutensa turvaamisesta omin voimin perustamalla erilaisia turvarenkaita ynnä muita järjestelmiä. Poliisipiirien yhdistäminen ja vakanssien väheneminen uhkaa merkittävästi myös kansalaisten fyysistä koskemattomuutta. Rikollisuusluvut kasvavat, ja vankilat ovat täpötäynnä. Poliisin määrärahojen korottaminen on yhteiskunnalle kannattavaa.

On sanottu, että euro urheilulle tuo kolme takaisin vähenevinä sosiaali- ja terveyskuluina. Uskallan väittää, että vaikka mitään poliisivaltiota ei Suomesta olla luomassakaan, euro poliisille tuo viisi takaisin. Pelkällä poliisin läsnäololla on ennalta ehkäisevä vaikutus. Toivottavasti meidän ei kuitenkaan tarvitse turvautua esimerkiksi liikenteen asennekasvatuksessa amerikkalaisiin pahvipoliiseihin, jotka kuuleman mukaan hiljaisella olemassaolollaankin ovat keventämässä kaasujalkaa. Poliisin toimintamenoihin olemme esittämässä 5 miljoonaa euroa lisää heti heinäkuun alusta lähtien.

Arvoisa herra puhemies! Tällä edellä kerrotulla vaihtoehtobudjetilla ryhmämme lisäisi ostovoimaa alentamalla arvonlisäveroja 150 miljoonaa euroa ja korottamalla tulonsiirtoja ja määrärahoja yhteensä 98,5 miljoonaa euroa. Meidän esityksemme vähentäisi merkittävästi myös lainanottoa. Hallitus esittää lisälainanottoa yli puoli miljardia eli 516 miljoonaa euroa. Meidän esityksemme mukaan lainanottotarve vuodelle 2003 on noin 51 miljoonaa euroa pienempi, mutta kansalaisille sangen paljon kattavampi. Kumpi ompi järkevää?

Ärade herr talman! Kristdemokraternas alternativa förslag till regeringens tilläggsbudget innehåller en sänkning av matmomsen i stället för en sänkning av inkomstskatten. Denna skattelättnad skulle gynna alla medborgare lika mycket och är därför socialt sett mera rättvis. En sänkning av matmomsen skulle medföra ett inkomstbortfall på cirka 150 miljoner euro i stället för de 300 miljoner euro som sänkningen av inkomstskatten betyder.

Vi föreslår dessutom betydande förhöjningar av barnbidragen, hemvårdsstödet och minimipensionerna. Dessutom skulle studerande erhålla bostadsbidrag även under sommarmånaderna. Den socialt sett mera rättvisa skattesänkningen och de betydande förbättringarna för småinkomsttagarna, som vårt förslag innehåller, skulle ändå kräva en betydligt mindre låneupptagning.

Hallituksen satsaukset lisäbudjetissaan työvoimapoliittisiin keinoihin sekä julkisten investointien aikaistamiseen ovat oikean suuntaisia. Nähtäväksi jää niiden reaalinen vaikutus työllisyyden kasvuun. Toimiva tiestö, rautatiet ja merireitit on pitkien etäisyyksien maassa pakko pitää kunnossa. Näiden perusinvestoinnit sekä kalustoon että verkkoon vaativat tulevaisuudessa entistä suurempaa panosta.

Juuri nyt hallituksen tulisi käyttää kaikki keinonsa, jotta VR tekisi pikaisesti päätöksen kaksikerrosvaunujen tilaamisesta Talgon Otanmäen tehtaalta. Mikäli tilausta viivytetään hallitusohjelmassa mainittuun vuoteen 2006, on vaarassa, että Suomesta loppuu kokonaan yksi konepajateollisuuden haara ja sen mukana alan osaaminen. Talgon espanjalainen omistaja on antanut aikaa kesäkuun loppuun. Ratkaisu tulee koskettamaan välillisesti tuhansia ihmisiä ja pariatuhatta työpaikkaa. Tähän investointiin on hallitusohjelmassa jo varattu rahoitus. Hankkeen välitön eteneminen pelastaa Suomen kartalla säilyväksi yhden kokonaisen kunnan, Vuolijoen.

Asuntolainojen valtiontakausvaltuuksien korotus antaa toivottavasti uskoa rakentamiseen, vaikka valtiovarainministeriö viime torstaina laskikin bruttokansantuotteen kasvuennustettaan 0,5 prosenttiyksiköllä siitä, mitä se oli vielä vaalien aikoihin. Myös tutkimukseen ja tuotekehitykseen satsaaminen on oikeaoppista tulevaisuuden visiointia.

Yrittäjyyteen on Suomessa edelleen asennevamma. Sen lisäksi, että yrittäjyydestä tulee tehdä kunnioitettava ja kiinnostava ammatti, tulee nykyinen yrittäjien lainsuojattomuus lähes kaiken edessä saada aisoihin. Hallitus korottaa esityksessään Finnveran korkotukilainojen myöntämisvaltuutta 8 miljoonaa euroa, hyvä näin. Yksityisten yritysten perustaminen ja niiden toiminnan kannustaminen ja tukeminen sekä kehittäminen on ainoa autuus työllisyyden parantamiseen, vai voiko teistä joku kuvitella, että julkinen sektori työllistäisi nykyiset yli 300 000 työtöntä?

Arvoisa herra puhemies! Yhteenvetona todettakoon, että hallituksen esitys tarjoaa eniten lisää ostovoimaa hyvätuloisille, vähemmän lisää keskituloisille eikä mitään kaikkein köyhimmille. Lisäksi lisätalousarvio rahoitetaan paitsi velalla myös viivyttämällä osalle eläkeläisistä tulevaa veronalennusetua joulukuun 2004 veronpalautuksiin. Laina on tulen lisäksi huono isäntä. Se tulee joskus taatusti takaisin maksettavaksi verojen tai maksujen muodossa.

Arvoisa puhemies! Vaikka Pietarin kaupunki juhlii juuri tänään 300-vuotispäiväänsä, ei tällä hallituksen esityksellä tule kansalaisille ainakaan Pietarin kalansaalista.

Raimo  Vistbacka  /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maailmantalous on vakavassa kriisissä, sillä sen pääasiallisten vetureiden USA:n, Japanin ja EU:n talouskehitys pysyttelee nollatasolla. Tähän saakka huimia kasvulukuja ylläpitäneen Kiinankin talous yskii pahasti kuin sars-potilas, ja sen seurauksena yleismaailmallinen lama on tosiasia. Uuspunamultahallituksen uudet valtiontalouden kehykset vuosille 2004—2007 tunnustavat vallitsevan taloustilanteen osittain, mutta täydellistä realismia ne eivät vieläkään tunnusta.

Hallitus lähtee edelleen olettamuksesta, että Suomen bruttokansantuote kasvaisi kuluvana vuonna vajaat 2 ja ensi vuonna lähes 3 prosenttia. Perussuomalaiset eivät ymmärrä tätä ylenpalttista toiveikkuutta, sillä kaikki viimeaikaiset tunnusluvut kertovat aivan toisenlaisesta odotuksesta. Suomen kansantuote on ollut jo viime vuoden lopulta lähtien laskussa ja on nyt tämän päivän tietojen mukaan jopa miinusmerkkinen. Vientimme laskee tällä hetkellä noin 10 prosentilla verrattuna viime vuoteen, ja lippulaivassamme elektroniikkateollisuudessa lasku on jo 15 prosentin tasoa. Käsittämätöntä ovat nämä tosiseikat ja alussa mainitsemani maailmantalouden tila huomioon ottaen se, mistä hallituksen povaama 3 prosentin tasoa oleva kasvu syntyisi.

Perussuomalaiset arvostelivat edellistä, Lipposen hallitusta ylioptimismista sen talousennusteiden osalta, ja tämä arvostelu on nyt osoittautunut paikkansa pitäväksi. Samaa uskallan väittää myös Jäätteenmäen hallituksen nyt eduskunnalle antaman selonteon kasvuennusteista. Ne ovat liian ruusuiset verrattuna vallitseviin ja lähiaikojen näkymiin verrattuna. Olisi ollut kaikin puolin rakentavampaa tunnustaa tosiasiat ja lähteä ainakin prosenttiyksikköä alhaisemmista kasvuoletuksista, jolloin ikäviltä hätäratkaisuilta olisi vältytty.

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjettikehykset ja samaan aikaan annettu kuluvan vuoden lisätalousarvio rakentuvat pitkälle tuloveronkevennysten, pienten sosiaalietuuksien korotusten ja työllisyyttä parantavien määrärahalisäysten varaan. Kun tiedämme edellä esittämäni valitettavat tosiasiat, joudun toteamaan hallituksen toimista saman kuin vanha suomalainen sananlasku silakoista: ne ovat pieniä joulukaloiksi. Ei näillä hallituksen esittämillä toimillakaan tule joulua Suomen talouteen tai suomalaisille. Ne tuskin riittävät edes hidastamaan talouden hiipumisvauhtia, saati sitten kääntämään sen uuteen kasvuun.

Ansiotulojen verotusta esitetään kevennettäväksi 1.7. alkaen alentamalla kaikkien tuloveroprosenttia 0,5 prosentilla ja lisäksi nostamalla kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä. Näiden yhteensä vajaan 300 miljoonan euron suuruisten verohelpotusten yhteisvaikutus on kansantaloutemme kehityksen kannalta varsin vähäinen. Kotimaan kulutuskysyntään se tuo vain marginaalisen lisäruiskeen. Mikä pahinta, esitetyt veronalennukset kohdistuvat perussuomalaisten mielestä aivan vääriin tulonsaajaryhmiin ja ovat kaiken lisäksi eriarvoistavia.

Hallituspuolueet pettävät nyt esittämillään päätöksillä vaalien edellä voimakkaasti esiin nostamansa lupaukset eläkeläisille, lapsiperheille, työttömille ja opiskelijoille. Valtionverotuksessa esitetty, kaikkiin tuloluokkiin yhtä suurella prosentilla kohdistuva taulukkotarkistus hyödyttää kaikkein eniten hyvätuloisia kansalaisia. Samaa voidaan sanoa kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen korottamisesta. Pahimmin petetyiksi tulevat eläkeläiset, työttömät, opiskelijat, veteraanit ja kotirintamanaiset, joille nyt esitetyt veronkevennykset eivät vaikuta yhtään mitään tai hyvin vähän. Eläkeläisistä hyötyvät valtionverotuksen marginaaliveroprosentin laskemisesta vain korkeimpia eläkkeitä saavat, ja kunnallisverotuksen ansiotulovähennys ei koske eläkeläisiä lainkaan. Kevennykset laskevat eläkeläisten verotusta keskimäärin vain noin 0,2 prosentilla, kun palkansaajat saavat yhteensä runsaan prosenttiyksikön kevennykset. Kaiken huipuksi eläkeläisten ennakonpidätyksessä muutos vaikuttaa vasta lopullisessa verotuksessa ja mahdollinen hyöty tulee käteen vasta vuoden 2004 joulukuussa niille, jotka silloin vielä elävät.

Pidän tätä täydellisenä eläkeläisten pettämisenä, kun muistetaan ne kauniit lupaukset, joita niin keskusta kuin SDP:kin vaalien alla antoivat. Lisäksi eläkeläiset ovat sosiaalietuuksien mahdollisten korotusten jaossa viimeisinä, lupaahan hallitus tehdä tasokorotuksen kansaneläkkeisiin vasta vuonna 2006. Tuolloin korotus on ministeri Mönkäreen ja ministeri Hyssälän 23.5. antaman tiedotteen mukaan peräti 7 euroa kuukaudessa. Onkohan kyse myöhästyneestä aprillipilasta vai ennenaikaisesta mätäkuun jutusta, vai tekeekö hallitus pilaa eläkeläisten kustannuksella? Eläkeläiset voidaan tällä ratkaisulla nimetä petetyksi kansanryhmäksi, kuten sotaveteraanit ja kotirintamanaiset.

Yhtä vähän hallituksen veronkevennykset hyödyttävät pienituloisimpia lapsiperheitä, työttömiä ja opiskelijoita, joilla ei ole palkkatuloja tai joiden tuloista ei mene valtionveroa. Ansiotulovähennyshän tehdään vain palkka- ja yrittäjätulosta, eli se ei siis koske eläkeläisiä, työttömiä ja opiskelijoita.

Arvoisa puhemies! Verotuksen osalta varsinkin keskusta rummutti vaalien alla voimakkaasti ruuan arvonlisäveron alentamisen puolesta. (Ed. Ala-Nissilän välihuuto) — Nyt, ed. Ala-Nissilä, ainakin vaalipiirissämme ed. Ahonen on ollut monessa vaalipaneelissa, jossa hän sanoo, että keskustan todellinen teko on se, että ensimmäiseksi ruuan arvonlisävero alas, vai mitä, ed. Ahonen? Olette ollut samassa vaalipöydässä. Näin kuulitte, ed. Ala-Nissilä. — Nyt vaalivoiton ja hallitusvastuun saatuaan se on unohtanut lupauksensa täysin ja on omaksunut sosialidemokraattien veropoliittisen linjan, jossa kaikki kevennykset kohdennetaan keski- ja hyvätuloisille työssäoleville palkansaajille tai pääomatuloilla eläville. Kun hallituskin laskee Suomen kansantuotteen kasvun ja valtiontalouden tasapainon lähivuosina pitkälti kotimaisen kysynnän varaan, eikö juuri ruuan ja joidenkin välttämättömyyspalvelujen arvonlisäveroprosentin alentaminen olisi ollut paras ratkaisu lisätä kaikkein nopeimmin kaikkien kansalaisten ostovoimaa? Tällöin olisivat kevennyksistä hyötyneet myös kaikkein pienituloisimmat eli eläkeläiset, työttömät, lapsiperheet ja opiskelijat eli juuri ne ryhmät, joita nyt esitetyt veronkevennykset eivät hyödytä lainkaan tai vain hyvin vähän verrattuna hyvätuloisiin.

Myös valtiovarainministeri Kalliomäki edellytti viime viikon torstaina kyselytunnilla puolustaessaan hallituksen veroratkaisuja sitä, että veronkevennysten on vaikutettava välittömästi. Esitetyt ratkaisut eivät käsityksemme mukaan sitä tee, mutta arvonlisäveron alentaminen ruuan ja välttämättömyyspalvelujen osalta olisi sen tehnyt välittömästi.

Osa hallituksen veroratkaisuista vaikuttaa alentavasti kuntien verotuloihin. Palkansaajien ansiotulovähennyksen korotus alentaa kuntien verokertymää 113 miljoonalla eurolla, mikä on tarkoitus korvata kunnille täysimääräisesti. Hyvä näin, mutta valtionosuuksien indeksikorotus käsityksemme mukaan on vain 75 prosenttia täysimääräisestä, ja kun toisaalta kunnilta edellytetään kehyspaperissa niiden omaa panostusta hyvinvointipalvelujen parantamiseen ja lisätään kuntien menoja kotihoidon tuen, koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ja esikoululaisten koulumatkaetuuksien osalta, voidaan ilman suuria ennustajanlahjoja päätellä, että kansalaisten eriarvoisuus peruspalvelujen osalta tulee edelleen lisääntymään. Rikkaat kasvukunnat pystyvät takaamaan peruspalvelut, ja köyhät muuttotappio- ja vanhusenemmistöiset kunnat joutuvat laiminlyömään välttämättömimpiäkin hyvinvointipalveluja, kun rahaa ei ole. Hyvinvointimme rakentaneiden vanhusten hoidon turvaaminen on kansallinen velvollisuutemme. Se ei saa olla poliittisen pelin välikappale.

Arvoisa puhemies! Hallitus pyrkii parantamaan työllisyyttä lisäämällä jonkin verran määrärahoja työllistäviin kohteisiin: tie- ja ratamäärärahoja lisätään, tutkimukseen ja tuotekehitykseen satsataan, investointitukia lisätään ja valtion hankintoja nopeutetaan. Valitettavasti nyt esitetyt määrärahalisäykset ovat häviävän vähäinen ropo nostamaan Suomen laman kourista. Tierahoihin esitetään runsaan 6 miljoonan euron lisäystä, jolla tehdään lähinnä taajamien liikenneturvallisuutta lisääviä töitä. Varsinaisiin tiestömme kuntoa parantaviin hankkeisiin tai perustienpitoon ei lisärahoja heru. Ei muutaman kevyen liikenteen väylän rakentaminen montaa miestä työllistä.

Ratamäärärahoihin esitetään runsaan 32 miljoonan euron lisäystä, jolla nopeutetaan muutamien pääratojen osuuksien perusparannuksia. Erityisellä mielihyvällä on todettava Seinäjoki—Oulu-rataosuuden perusparannustöiden jatkuminen. Myös näitä määrärahoja voidaan kuitenkin pitää alimitoitettuina rataverkkomme perusparannustarpeen kannalta. Nopeat ja turvalliset junayhteydet vähentäisivät maantieliikenteen kasvua ja olisivat myös ympäristöystävällisempi vaihtoehto erityisesti pitkille raskaan liikenteen autokuljetuksille.

Positiivisena asiana voidaan mainita pienehkö määräraha homekoulujen saneeraamiseen. Sen turvin voidaan muutama oppilaiden ja henkilökunnan terveyttä vaarantava koulukiinteistö saada jälleen homevapaaksi. Tarve on kuitenkin suuri. Homekouluja on kymmeniä ja kymmeniä, joten lisärahoitusta kaivataan pikaisesti. Tämä toiminta olisi lisäksi työllistävää toimintaa ja näin ollen vallitsevassa tilanteessa erittäin ajankohtaista.

Arvoisa puhemies! Lopuksi lyhyesti kansalaisten turvallisuudesta.

Tilastokeskuksen tuoreen selvityksen mukaan rikosten selvitysprosentti on ollut kahden viime vuosikymmenen kuluessa voimakkaasti laskemassa. On tultu yli 80 prosentin luvuista alaspäin niin, että tällä hetkellä valtakunnallinen keskiarvo rikosten selvittämisessä on enää 50—60 prosenttia. Pahimmilla alueilla — ne ovat lähinnä suurissa kaupungeissa — luku jää noin 40 prosenttiin. Pelkistä omaisuusrikoksista puhuttaessa lähestytään jo 10 prosentin rajaa, mitä voidaan pitää todella hälyttävänä tilanteena kansalaisten ja yritysten omaisuuden suojan kannalta. Kyseinen seikka saattaa lisätä omaisuusrikosten määrää, kun niiden tekemisen voidaan väittää kannattavan kiinnijäämisriskin vähentyessä.

Erot poliisin paikalle saamisessa hälytyksen tapahduttua ovat myös mittavat. Parhaimmillaan poliisin paikalle saa alle kymmenessä minuutissa, mutta syrjäisemmillä alueilla odotusaika voi venyä tunteihin. Perustuslaki edellyttää tasavertaisuutta asuinpaikasta riippumatta, ja verot peritään saman suuruisina vaikka pitkospuiden takaa.

Perusongelmahan on kahtaalla. Poliisilla on ollut liian vähän toimintavaroja jo yli kymmenen vuoden ajan, mistä on seurannut yli viisisataa täyttämätöntä poliisin virkaa. Oli myös epäonnistunut organisaatiouudistus, joka paisutti poliisipiirit liian suuriksi toiminta-alueiksi.

Hallituksen todellinen tahto kansalaisten turvallisuuden ja poliisipalvelujen tasavertaisen saamisen suhteen mitataan vuoden 2004 budjetissa. Määrärahoihin on saatava tuntuva tasokorotus, jonka turvin merkittävä osa täyttämättömistä, täyttökielloissa olevista poliisiviroista voidaan saada miehitetyiksi. Nyt lisäbudjetissa esitetyt vajaat 12 miljoonaa euroa kattavat vain palkankorotusten kustannukset. Lisämiehistöä ei niillä palkata.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat tehneet pari aloitetta lisätalousarvioon näiden parin asian korjaamiseksi.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Ajattelen, että alamme olla niillä viivoilla, jolloin ylettömän saarnaamisen ja paasaamisen sijaan voisimme täällä pyrkiä analyyttisyyteen ja vaihtoehtojen etsimiseen ja esittämiseen siltä pohjalta. Minusta tuntuu, että se on vähintä, mitä kansalaiset tämän näkymän edessä eduskunnalta, meiltä täällä, voivat vaatia, ja jossain määrin, arvoisa puhemies, hallitusta tällä tavoin ryhmäpuheenvuoroissa haastettiinkin. Aloitan vaikkapa vaativimmasta päästä.

Ed. Backman jotensakin kriittiseen sävyyn viittasi alijäämärajoitteeseen, siihen, että se on tiukka, siis tuo 2,7 prosenttia bkt:stä. Sitä se onkin. Kohtuumitassa se on tiukka, ja sellainen sen minun mielestäni pitääkin olla, koska tämän rajoitteen viesti on tärkeä. Se ennen kaikkea muistuttaa meitä jo olemassaolollaan siitä, että me emme voi ottaa yhtäältä liikaa riskiä tulopuolella ja että menojen hallinta tässä näkymässä entisestään korostuu.Vielä se painottaa sitäkin, että rakennepolitiikan merkitys korostuu, ja sitä, että näitten kaikkien tekijöitten yhteenkuuluvuuden ymmärtäminen on tärkeää ja että se palkitsee. Tämä rajoite ei ihan mahdoton kuitenkaan ole, koska tuossa peruslaskelmassakin, joka hallituksen papereihin sisältyy ja joka on siis tekninen laskelma, ei vielä saavuteta lähellekään alijäämärajoitetta. Hallituksen tavoitehan on politiikalla vaikuttaa niin, että edetään selvästi peruslaskelmaa paremmin.

Kuten sanottu, näen myöskin hyvää siinä, että pyrittiin esittämään analyysiä ja sen perusteella vaihtoehtoja. Toinen asia on sitten se, että en löytänyt sieltä kyllä kelpoa vaihtoehtoa hallituksen omalle esitykselle. Sitä varmaan odotittekin.

Vasemmistoliitto lähtee mielestäni hyvin painokkaasti elvyttämään ja elvytystä tulonsiirtoihin painottamalla. Voi tietysti sanoa, että teoreettisena mallina voi saada kysyntävaikutusta aikaan tälläkin tavalla, mutta se on teoriaa jo senkin tähden, että silloin mennään puhki menokatoista heti kättelyssä ja viesti eri suuntiin on todella hankala. Luottamus ja uskottavuus lähtee murentumaan heti alkutaipaleella, ja tarjontapuolellehan se ei anna mitään, eikä sillä olisi myöskään rakenteellisia vaikutuksia, ellei lasketa mukaan kielteisiä rakenteellisia vaikutuksia. Tämä kannattaisi muistaa. Hallitushan painottaa omalta osaltaan yhtenä osana kokonaisuutta tulonsiirtokohteita, ja ne ovat menosäännön sisällä tasapainoisesti suhteessa työllisyys- ja talouskasvutavoitteisiin ja hyvinvointipalvelutavoitteisiin kolmantena isona, merkittävänä eränä. Minusta alkaa vaikuttaa siltä, että realismi vasemmistoliitossa keskittyy liikaa ammattiyhdistysliikkeen puolelle, jopa yksipuolisesti sinne.

Ed. Itälän puheenvuorossa kokoomuksen analyyttisyys tällä kertaa pysähtyi hallituksen järkevän suhdannepolitiikan kehumiseen kokoomuslaiseksi politiikaksi. No, mikäs siinä, mutta kokoomuksen verolinja ennen vaaleja ei nyt ollut mitään suhdannepoliittista verotuksen painottamista. Enemmänkin se oli kokoomukselle dogmi, joka nyt on kääntymässä propagandapuolelle.

Rakennepoliittista pohdintaa oli johonkin mittaan ed. Itälän puheenvuorossa, kiitos siitä, mutta propagandaesimerkki hulppeimmasta päästä on se, että ensin kehutaan hallituksen veronkevennysmallia ja sitten ilmoitetaan, että eläkeläisten kevennykset olisi jo kesällä myöskin pitänyt saada aikaan. Perustelkaa se, miten se tapahtuu: eläketulovähennyksen kautta, perusvähennyksen vai savamaksujen vai mitä kautta. Edellisen hallituksen aikana kokoomuksen painopiste oli työn verotuksen keventämisessä, nyt se on jotain muuta.

Hallituksen puolella eläkeläisten asema kulminoituu kysymykseen, mikä on ikäihmisille tärkein asia, ja se on terveys. Me panostamme voimakkaasti tämän hallituksen aikana terveyspalveluihin, muihin vanhuspalveluihin ja myöskin sen lisäksi vielä kansaneläkkeen tasokorotuksen kautta suoraan tulotukeen.

Ed. Itälän väite siitä, että kehykset ja tasapainotavoite, siis valtiontalouden tasapainotavoite, eivät menisi yhteen, on todellista kamreeripolitiikkaa. Tosin kamreeritkin voisivat kertoa kokoomukselle, että tämä perustuu siihen, että kokonaisuus lasketaan perusuran mukaan, johon perusuraan ei sisälly suinkaan hallituksen omia elvyttäviä ja kasvua sekä talouden vahvistumista tarkoittavia toimenpiteitä. Kokoomuksen logiikka sitä paitsi tässä kulki sillä tavalla, että sitten pitäisi kehyksiä leikata.

Lopuksi, puhemies, vihreitten puheenvuorosta vain se, että tällä kertaa vaihtoehtoa hallituksen elvytysmallille ei tullut vihreitten ryhmältä, ryhmältä, jota tiedotusvälineet ovat pitkään kehuneet viimeisen päälle osaavaksi ja analyyttiseksi puolueeksi, ryhmäksi. (Puhemies koputtaa) Tämän jälkeen voisi melkein sanoa, että kevyet mullat vihreiden symppisimagolle asioihin asiallisesti pureutuvana puolueena. (Ed. Pulliainen: Ettekös ymmärrä puhuttua ja kirjoitettua tekstiä?) Hyvä esimerkki siitä on se, että ryhmäpuheenvuorossa sanottiin, että energiaveroja pitäisi korottaa, mutta sitä ei löydy menokehyksestä. Eipä tietenkään löydy; eihän se kuulu menopuolen asioihinkaan.

Ville Itälä  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri puhui eläkeläisten veronkevennysratkaisusta ja sanoi, että kokoomus on täällä populistinen, kun puhuu nyt eläkeläisten puolesta, ja että hallitus aikoo siirtää nämä resurssit terveyspuolelle, missä ne ovat paljon tärkeämpiä eläkeläisille. Tässähän ei ole kysymys siitä. Te teette sen veroratkaisun, joka tulee eläkeläisille; ette laita niitä rahoja terveyspalveluihin. Te teette sen ratkaisun eläkeläisille, mutta ette tee niin, että he saisivat sen alennuksen tänä vuonna, niin kuin kaikki muut. Kyse on siinä nyt tahdosta, saavatko eläkeläiset veronkevennyksen samoin kuin muut ihmiset.

Sitten kysymys, jonka esitin puheessani: Toivoisin, että hallitus nyt vaan vastaa, kun on sanottu, odottakaa rauhassa, odottakaa rauhassa, tulee menokehykset, tulee lisätalousarvio, sitten me kerromme. Mitä tehdään yritysten veronhyvitysjärjestelmälle osinkoveron osalta? Sitä vastausta ei ole löytynyt. Pääministeri täällä kertoi, että se, mitä hallitusohjelmassa on, ei pidä paikkaansa, koska hän kertoi, että ollaan vain varautumassa, jos EU tekee tällaisen päätöksen. Hyvä niin, jos hallitus on muuttanut kantaansa siinä. Se kirjaus, joka on täysin ehdoton, että tätä tullaan muuttamaan, on yrittäjille kyllä kova isku ja vaikuttaa työllisyyteen. Mutta yrittäjät eivät voi olla jatkuvasti epävarmuudessa ja odottaa neljää vuotta, tuleeko se vastaus vai ei, (Puhemies koputtaa) vaan hallituksen pitää kertoa, kumpi on oikea ratkaisu: se että me varaudumme johonkin järjestelmään, vai se että järjestelmä, joka on toiminut hyvin, poistetaan.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä minua hirvittää, millaisen realismin vallassa budjettia tehdään, jos valtiovarainministeri ei näe sitä, että jos 300 miljoonan euron veronalennukset rahoitetaan 500 miljoonan euron lainalla, niin se syö kaikki mahdollisuudet hoitaa palveluita, hoitaa tulonsiirtoja.

Edelleen, tämän hallituksen pahin ongelma tuntuu olevan se, että ei tunnusteta sitä tosiasiaa, että köyhyyden torjumiseen ei riitä vain työllisyydestä huolehtiminen, vaan köyhyyttä aiheuttavat myös aivan liian pienet tulonsiirrot, jotka rasittavat kuntia toimeentulotuen luukulla.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitän yhteen ainoaan mielenkiintoiseen yksityiskohtaan huomiota lisäbudjetin yleisperusteluissa.

Arvoisa valtiovarainministeri on kerta toisensa jälkeen tähdentänyt, että tämä veroale 1.7. tänä vuonna on elvyttävä ratkaisu. Mitä täällä sanotaankaan heti ensimmäisessä kappaleessa? Täällä sanotaan, että Yhdysvaltojen talousnäkymissä ei ole vielä nähtävissä selkeää käännettä parempaan. Siis Yhdysvalloissa on käytetty tätä veroalemallia viimeiseen saakka, niin että presidentti Bush on nyt esittänyt nollaverokantaan siirtymistä, jotta sillä olisi elvyttävä vaikutus. Te tunnustatte itse, että ei mitään vaikutusta ole ollut, ja vetoatte siihen. Ei tässäkään nyt kovin paljon multia teidän päällänne ole.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen, minkä takia valtiovarainministeri ei lainkaan kommentoinut kristillisdemokraattien selkeää vaihtoehtobudjettia, jossa veronalennukset kohdistettiin ruuan arvonlisäveron alentamiseen, joka maksaisi 150 miljoonaa, ja loppuosa 150 miljoonaa käytettäisiin nimenomaan eräiden tulonsiirtojen tasokorotukseen, jotta ostovoimaa tulisi niille, joilla ei sitä ole.

Oli mielenkiintoista kuulla, että ruotsalainen kansanpuolue halusi suurempaa korotusta lapsilisiin. Sosialidemokraatit ovat julkisesti lehdessä ilmoittaneet, että heilläkin oli tavoitteena suurempi korotus. Tästä ei voi vetää mitään muuta johtopäätöstä, kuin että joku on vastustanut. Tiedän, etten vastausta saa, mutta kysyn siitä huolimatta: Oliko todella näin, että keskusta vastusti lapsilisien korottamista suuremmalla summalla kuin 10 eurolla?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin valtiovarainministerin puhetta, jäin itse vain miettimään sitä, kun veronalennus nyt tulee kautta linjan, eikö kuitenkin ostovoiman lisäys pienituloisille lisäisi kulutuskysyntää. Kun tiedetään eläkeläisten kulutustottumukset, niin useimmiten ne rahat kohdentuisivat kotimaisen tuotannon ostoon, ja sen kautta se elvyttäisi suomalaista työllisyyttä ja samalla edistäisi suomalaisten yritysten toimeentuloa. Ainakin minun järkeni sanoo näin, mutta saattaa olla, että valtiovarainministeriössä ja hallituksessa on suurempi viisaus.

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Ed. Itälälle: Te kehuitte hallituksen elvytysmenetelmää, tätä veronkevennysratkaisua. Se on hyvä teidän mielestänne. Sen lisäksi haluatte, että eläkeläiset olisivat siinä mukana. Minä kysyn teiltä: Miten se tehdään? Teillä pitää olla malli siihen. Esittäkää vaihtoehtonne. Katsotaan sitten.

Yhteisöveron hyvitysjärjestelmästä hallitusohjelman kirjaus on hyvin selkeä. Yksi selkeä osa tästä kokonaisuudesta kertoo seuraavasti: "Osinkoverotusta uudistetaan luopumalla yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä ja saattamalla osingot osittain kahdenkertaisen verotuksen piiriin pk-yritysten ja niiden maksamien osinkojen verotusta kuitenkaan kiristämättä." Kannattaa lukea, se ei ole pitkä pätkä siellä, jos ei ole tullut vielä luettua.

Ed. Lapintie sanoi, että veroelvytys syö palveluitten rahoituspohjan. Hallituksella on ohjelmassaan palveluihin painottuva osio, (Ed. Outi Ojala: Olisitte aloittaneet sillä!) joka hoidetaan menokehyksen sisällä. Se hoidetaan menokehyksen sisällä. Se on painopistealue sen lisäksi, että tulonsiirrot ovat myöskin. Se on tuplasti suurempi kuin tulonsiirrot, mutta niin on hallituksen ohjelman mukaisestikin painopisteiden oltava. Me noudatamme tätä linjausta. Teillä on omanne, eikä siinä mitään.

Ed. Pulliainen hakee nyt sitten motiivia väitteilleen Yhdysvalloista. Ehkä talouden rakenne ja koko näissä maissa hiukan kuvaavat sitä, että ratkaisut voivat olla myöskin tuloksiltaan toisenlaisia. Yhdysvalloissa sisämarkkinat ovat valtavat suhteessa vientiin. (Puhemies koputtaa) Suomessa tilanne on enemmänkin toisin päin. Me elvytämme kotimaista kysyntää näillä omilla toimenpiteillämme tilanteessa, jossa meillä vienti väistämättä yskii.

Ed. Kallikselta pyydän anteeksi, että en huomannut kommentoida. Osittain kyllä kommentoin, koska te olette tulonsiirtoja esittäneet elvyttävänä osiona. Kerroin mielipiteeni siitä enkä näe sitä viisaana millään tavalla. Edes osana kokonaisuutta, jossa teillä on alv:n kevennykset, tämä tulonsiirtopuoli on jo ongelma. Verotusta voidaan eri tavoin keventää, mutta me painotamme työn (Puhemies koputtaa) verotusta, ja se menee tällä mallilla paremmin perille kuin alv:n kevennyksillä.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Eläkeläisten verotuksesta on aihetta todeta se, että ne eläkeläiset, jotka maksavat veroa, saavat veronalennukset. Teknisesti — te tiedätte ihan hyvin — se veronalennus voidaan antaa vasta sillä tavalla, että se tulee sitten veronpalautuksena. (Ed. Zyskowicz: Ei!)

Mutta ne eläkeläisethän, jotka eivät maksa veroa, ovat olleet tässä pahoillaan siitä, että heille ei tule suhteessa tiettyä etua. Mutta heidän asioitaan hoidetaankin sillä tavalla, että palvelujärjestelmää yritetään saada parempaan kuntoon. Kun valtionveron alarajaa on nostettu, niin useampi eläkeläinen on vapautunut verosta, ja ei kai voida vaatia, että useamman pitäisi maksaa veroa, jotta saisi veronalennuksen.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen tehtävänä on tehdä päätöksiä. Tässä suhdannetilanteessa, joka merkittävästi on muuttunut vaalienalustilanteesta, (Ed. Zyskowicz: Hah, hah! Miksi on takki käännetty?) oikea päätös on se, että elvytetään ja elvytetään nimenomaan niin, että voidaan alentaa kustannuksia, voidaan parantaa työllisyyttä, voidaan tehdä edellytyksiä yrittäjyydelle. Ainoastaan näin voidaan menetellä: oikeaan aikaan oikeita painotuksia, eikä jäädä tuleen makaamaan. (Ed. Zyskowicz: Miten se kokoomus tiesi jo ennen vaaleja?)

Jouni Backman  /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Politiikkaa on tehtävä ajassa. Kun edellinen laskusuhdanne, itse asiassa lama, oli päällä, sosialidemokraatit kauhistelivat oppositiosta tuolloin sitä, että silloin kiristettiin verotusta. Nyt aivan oikein suhdannetilanne huomioiden kevennetään verotusta. Kun hallituksen ja myös sosialidemokraattien päätavoite on tehdä se työllisyyttä tukevasti, niin oikea tapa on tehdä se silloin työn verotukseen. Suuruusluokat niin kehysten tulo- kuin menopuolella ovat sosialidemokraattien jo vaalien alla esittämien suuruusluokkien mukaisia. Tässä suhteessa kokoomuksen suuruusluokka menopuolella oli huomattavasti pienempi. Nyt kokoomus täällä esittää hallitustakin suurempia menonlisäyksiä. Tältä osin on syytä katsoa myös, mitä vaalien alla on puhuttu.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En olisi uskonut, että tämä hallitus ensi töikseen veroratkaisussaan lähtee eläkeläisiä syrjivälle tielle. Palkansaajat saavat veronalennuksensa heinäkuun alusta. Ne eläkeläiset, jotka maksavat valtionveroa ja jotka saavat tämän veronalennuksen, saavat sen vasta runsas vuosi myöhemmin. On aivan turha sanoa, että tekniikka ei mahdollistaisi sitä, että eläkkeensaajat saavat saman alennuksen myös jo aikaisemmin. Työeläkelaitokset maksavat eläkkeensaajien työeläkkeet ja voivat luonnollisesti pidättää veroa pienemmällä prosentilla, niin kuin palkansaajien työnantajat tekevät heille.

Vaalien alla hallituspuolueet ja varsinkin keskusta sanoivat, että tuloverotusta ei tule keventää, koska se murentaa hyvinvointipalveluja. Vaalien alla kokoomus oli ainoa, joka sanoi, että tulee keventää tuloverotusta. Vaalien alla en ymmärtänyt, mitä tarkoitti keskustan markkinoima "turvallinen muutos". Nyt ymmärrän. Se tarkoittaa sitä, että vaalien alla vastustetaan veronalennuksia ja vaalien jälkeen kannatetaan veronalennuksia. Herra puhemies! Minun on pakko myöntää, että minä kannatan tällaista "turvallista muutosta". (Naurua)

Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ojalan laskuopin mukaan ainakin kotitalouksien talouden tasapainossa on tärkeää, että otetaan huomioon sekä tulot että menot. Jäätteenmäen—Kalliomäen talouspolitiikassa ja laskuopissa näyttää siltä, että tulopuolella ei ole merkitystä. Valtiovarainministeri totesi täällä, että tulopuoli eli veropolitiikka, veroalennukset, ei ole ongelma valtiontalouden tasapainolle, vaan menopuoli on se ongelma. Tämä on hyvin erikoista matematiikkaa, ja ehkä on syytä, että ministeri Kalliomäki sitä selventää täällä meille.

Toinen asia, johon haluan puuttua, on se, että merkittävä osa väestöä jää kokonaan veronalennusten ulkopuolelle. 40 prosenttia eläkeläisistä ei tule saamaan latin latia tai euron euroa. Näin käy myöskin työttömille ja monille muille, jotka ovat tulonsiirtojen varassa. Hallitus valitsi epäoikeudenmukaisen linjan. Se aikoo suosia hyvätuloisia. Olen hyvin pettynyt tähän linjaan ja haluan vielä muistuttaa siitä, että kun puhutaan palveluista ja kuntien talouden kehittämistä, esimerkiksi Kansallisen terveysohjelman osalta oletetaan, (Puhemies koputtaa) että kunnilla on 50 prosentin vastinerahat. Niitä ei kunnissa ole. Teidän veroalennuksenne johtavat kuntien verotuksen kiristämiseen, jos palveluita kehitetään.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehyspäätöksen yhteydessä on kuvailtu monia veroperusteiden muutoksia, joita hallitus suunnittelee, mutta tässä yhteydessä energiaverotuksesta ei itse asiassa ole sanottu mitään. Toivoisin, että ministeri Kalliomäki vastaisi tähän täsmällisemmin kuin sanomalla, että vero ei ole sama asia kuin meno, koska vaikka hän on uusi ministeri, uskon, että hän tämän tietää.

Lisäksi olisin halunnut kysyä perustetta sille, minkä takia lapsilisien korotukset suunnataan erityisesti ensimmäiselle lapselle, jolloin lapsilisien korotuksista suurempi osa menee perheille, joilla ei ole toimeentulovaikeuksia siinä mittakaavassa kuin suuremmilla perheillä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime hallituksessa sosialidemokraatit, kokoomus, vasemmistoliitto, vihreät ja ruotsalainen kansanpuolue kohtelivat eläkeläisiä erittäin tylysti: pohjaosan leikkaus ja indeksijärjestelmät ja monet muut. (Ed. Outi Ojala: Ei leikattu viime kaudella mitään!) — Edellisillä kausilla näin tapahtui, ed. Ojala ja te olitte mukana siinä, vasemmistoliittokin. Eläkeläisiä kohdeltiin todella tylysti.

On hämmästyttävää, että sama linja jatkuu nyt, vaikka hallituspohja on muuttunut. Tämä veropolitiikka merkitsee sitä, että eläkeläiset jälleen jätetään nuolemaan näppejään ja pienimpien eläkkeiden korotus, jota kristillisdemokraatit vaativat, on lykätty aivan vaalikauden lopulle, jos siihen sattuu silloin olemaan varaa. Tämä on kyllä häpeällistä, että edelleen eläkeläisiä kohdellaan tällä tavalla.

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Vain lyhyesti. Ihaileva kommenttini ed. Zyskowiczille: Kyllä se turvallinen muutos hallituksesta oppositioon on todella siististi ja sujuvasti käynyt, mutta silti emme kykene olemaan samaa mieltä tästä eläkeläisten asiasta. Minun palautteeni on, että tähän veromuodon kevennykseen, joka tehtiin, ei olisi voitu saada eläkeläisiä mukaan sillä tavalla kuin palkansaajat saadaan, mutta rahat tulevat myöskin heille ja verouudistus jatkuu tästä eteenpäin tavalla, jossa hekin ovat mukana. Korostan vielä, mikä on tärkeintä eläkeläisille: Se on heidän terveytensä, he tarvitsevat eniten terveyspalveluita. Me satsaamme todella voimakkaasti tämän hallituskauden aikana terveyspalveluihin. (Ed. Itälä: Eivät nämä ole vastakkaisia!)

Ed. Ojala sanoi, että kuntien verotus kiristyy. Jos käytetään ansiotulovähennystä, kompensoidaan kunnille rahat, verotus kunnan puolella muuttuu edelleen progressiiviseen suuntaan, ja jos katsotte tilastoja edellisen hallituksen ajalta, jolloin sanottiin, että kuntaverotus on kiristynyt, niin tosiasiassa se ei ollut kiristynyt. (Puhemies koputtaa) Tästä progressiosta johtuen pienituloisten kuntalaisten tulot kasvoivat ja verotus keveni.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee opposition puheenvuoroja laidasta laitaan, ne ovat todellista sillisalaattia, jossa ei ole kyllä paljon realismia, paljon populismia ehkä kylläkin. (Ed. Zyskowicz: Ei pidä luulla, että meillä on yhteinen oppositio!)

Totta kai tässä tilanteessa, kun kesken vaalikauden verotusta kevennetään, täytyy tavoitteena olla paitsi uuden dynamiikan saaminen talouteen, nimenomaan työn verotuksen keventäminen, totta kai. Samalla vielä voidaan edistää yrittäjyyttä, kun tiedetään alvin alarajan liudentaminen ja sukupolvenvaihdosasia, joka makasi kokoomuksen valtiovarainministerin aikana vuosikymmenen pöytälaatikoissa. Nyt se on nostettu pöydälle ja toteutetaan. Minusta näin kesken vaalikauden tehtynä tämä on hyvin linjakas päätös.

Eläkeläisten osalta tällä hetkellä on myöskin ehkä se ongelma, että ennakonpidätyksissä ei ole otettu mukaan, kuten verojaostossa tänään kuultiin, työeläkkeen viimeistä korotusta. Nämä pidätykset ovat ehkä hieman alakanttiin tällä hetkellä, (Puhemies koputtaa) joten tässä suhteessa tilanne on kohtuullinen. Totta kai olisi hyvä, jos voitaisiin heti antaa nämä, (Puhemies koputtaa) mutta, arvoisa puhemies, ei ole löytynyt tähän päivään mennessä teknistä ratkaisua.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En olisi uskonut, että tässä tuloverotaulukon alennuksessa näin käy. Nyt kaikkiin tuloluokkiin tehdään saman suuruinen alennus. Kun katsoo kahta Lipposen hallitusta, niin siellä ylimpiin tuloluokkiin ei tehty samaa alennusta kuin alempiin. Tämä homma on jotenkin vino. Ihmettelen, mistä tämmöinen ratkaisu tänne löytyy yleensä.

Sitten muuten tähän veroalekysymykseen: Kyllä olen sitä mieltä, jotta joka tapauksessa me viemme palveluista pohjia tässä, niin kuin monet ovat todenneet. Toivoisi jatkolta, jotta veroalevimmasta pikkuhiljaa ainakin vähän luovuttaisiin, ettei olisi tämän tyyppistä. Onhan tämä eduskunnan käsittelyssä, ja valiokunta voi jopa muuttaa tätä vielä lievempään suuntaan.

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus todellakin ennen vaaleja vaati sitä, että tehdään vuodessa prosenttiyksikön veronkevennykset, 2 miljardia, ja hallitus on juuri tällä linjalla. (Ed. Backman: Ei ole!) Nyt 1 prosenttiyksikkö tänä vuonna, ja te puhutte 1,12 miljardista, mutta kun ensi vuoden kevennykset tehdään eikä verotus varmaan seuraavina vuosina kiristy, niin olette juuri 2 miljardissa eli juuri siinä, mitä kokoomus kaiken kaikkiaan lupasi. Kysynkin nyt, pelästyittekö kokoomuksen ärhäkkää kritiikkiä heti hallituskauden alussa ja taivuitte kokoomuksen vaatimuksiin vai ovatko ekonomistit teidän tahtonne muuttaneet vai onko niin, että Veronmaksajain Keskusliiton tilaisuudessa, kun kaikki kolme puoluejohtajaa lupasivat 2 miljardin kevennykset, silloin annettiin todellinen lupaus ja vaalien alla tehtiin pelkästään vaalipolitiikkaa.

Haluan myöskin korostaa sitä, että asiantuntijat tänään totesivat, että kun on tavoitteena vain prosentin suuruinen menojen reaalikasvu vuodessa, se tarkoittaa sitä, että eläkemenot, kehitysapumenot ja kuntien valtionosuudet täyttävät tämän ja välttämättä lapsiperheille annettuja lupauksia tai eläkeläisille annettuja lupauksia ei kyetä täyttämään tai, jos niitä annetaan, (Puhemies koputtaa) vaalikauden lopulla ne ehkä joudutaan ottamaan takaisin. Onko todella, ministeri Kalliomäki, näin?

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaalien alla kolme neljästä nykyisestä hallituspuolueiden kansanedustajasta vastasi Helsingin Sanomien vaalikoneessa niin, että ehdottomasti pitää torjua tuloveronalennukset ja asettaa etusijalle palvelut, (Ed. Outi Ojala: Ryhdytään laskemaan!) kolme neljästä. Kaksi kuukautta vaalien jälkeen samat kansanedustajat ovat tekemässä mittavat suurituloisia hyödyntävät veronkevennykset jo heinäkuussa. Jollei tämä ole kaikkien takinkääntämisien äiti, niin mikä se on?

Lyly Rajala /kd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua kiinnostaisi semmoinen väite — tämä on kyllä pääministeri Jäätteenmäen lausunto — että tällainen porrastettu, alempipalkkaisia paremmin kohteleva järjestelmä on teknisesti mahdoton. Minä en oikein ymmärrä, miten se on mahdoton. Minun mielestäni kyllä tähän pitäisi osata vastata myös seiväshyppääjänkin. (Ed. Outi Ojala: Ohhoh!) Minäkin osaan laskea tuommoisen taulukon merkonomin koulutuksella.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Oletteko te unohtaneet kokoomuksessa, mitä viime hallituksen aikana tehtiin eläkeläisten hyväksi? Poistettiin ylimääräinen sairausvakuutusmaksu, tehtiin kansaneläkkeen korotus, tehtiin kansaneläkkeiden lapsikorotukset. Ne olivat asioita, joista ei edellisellä hallituskaudella pystytty edes unelmoimaan. Ne tehtiin viime kaudella. Nyt on lapsiperheiden vuoro. Lapsilisiin ja lapsiperheiden tulonsiirtoihin ei kymmeneen vuoteen ole voitu tehdä korotuksia.

Nyt tehdään lapsiperheiden korotukset ensin, ja hallituksen ohjelmassa on myöskin kansaneläkkeiden korotus tällä hallituskaudella. Erityisen tärkeää on se, että kaikille ryhmille, lapsiperheille ja eläkeläisille, tärkeisiin palveluihin valtio hoitaa oman osuutensa, antaa valtionosuuksien korotuksia 50 miljoonaa euroa/vuosi edellisen hallituksen peruja, Kansallisen terveysohjelman peruja. Sen lisäksi tulee vielä 160 miljoonaa euroa tällä kehyskaudella. (Puhemies koputtaa) Jos kunnat eivät nyt sitten omaa osuuttaan pysty hoitamaan, niin onpa valtio ainakin hoitanut oman osuutensa. Kuntien pitää tehdä uudella tavalla palveluja. (Ed. Outi Ojala: Helsingissä keinot eivät riitä!) — Kannattaa tutkia organisaatiota terveydenhuollon osalta, onko oikein tehty kaikki asiat.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Mönkäreelle vastaan heti, että siitä, mitä luettelitte ja muutenkin mitä sanoitte, en ole lainkaan kanssanne eri mieltä. Edellinen hallitus teki nämä eläkkeensaajia positiivisesti koskevat ratkaisut, jotka mainitsitte. Se, mitä kokoomus on nyt kritisoinut, on se, että hallituksen esittämä veronalennus, joka kohdentuu myös valtionveroa maksaviin eläkkeensaajiin, tulee palkansaajien kohdalla voimaan jo heinäkuun alusta ja sillä saadaan haluttua ostovoimavaikutusta. Samanaikaisesti hallitus esittää, että eläkkeensaajien kohdalla — siis niiden eläkkeensaajien kohdalla, joita tämä veronalennus koskee — muutos ei tulisi voimaan heinäkuun alusta, vaan se tulisi voimaan vasta runsas vuosi myöhemmin lopullisen verotuksen yhteydessä. Arvoisa ministeri Mönkäre, vaikka olen kaikesta sanomastanne samaa mieltä, niin tämä on sellainen valuvika hallituksen esityksessä, joka mielestämme täällä eduskunnassa tulisi korjata, ja tekninen malli tähän löytyy, jos hallituksella vain on riittävä poliittinen tahto tämän asian korjaamiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Jos minun vallassani on ja jos sellainen järjestelmä löytyy, niin totta kai sellainen pitää tehdä. Mutta minulla on omat epäilykseni siitä, että työeläkejärjestelmä ei pysty tällaiseen kesken vuotta tapahtuvaan ennakonpidätyksen muutokseen. Mutta totta kai, jos eduskunta haluaa, että asiaa vielä selvitetään, niin se pitää selvittää. Kyllä tässä katseet kääntyvät enemmän veroministeriön puoleen kuin sosiaali- ja terveysministeriöön, mutta kyllähän me aina voimme keskustella työeläkejärjestelmän kanssa.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaikuttaa siltä, että opposition mielestä hallitus ei tätä ensimmäistä lisätalousarviota olisi oikeastaan saanut antaa ollenkaan, niin kova huuto tästä on näyttänyt syntyneen.

Lisätalousarviolla kaiken kaikkiaan ei pystytä täyttämään niitä tarpeita ja toiveita, joita ennen vaaleja ja vaalien jälkeenkin on olemassa. Onneksi kuitenkin hallituksella on neljän vuoden hallituskauden ohjelma, jolla taloutta tasapainotetaan, ja erityisen myönteistä, arvoisa herra puhemies, tässä on se, että kuntatalouden kohdalla ollaan luomassa vakautta niin, että kunnat pystyvät suunnittelemaan tämän vaalikauden aikana omat menonsa ja sitä kautta turvaamaan ne tärkeät peruspalvelut, joilla muun muassa parannetaan terveydenhuoltoa. Nämä ovat niitä peruskysymyksiä, joita tämän päivän keskustelussa on myös eduskunnan arvioitava. Kun hallitus on ottanut todellakin kuntapolitiikassaan sen linjan, että kunnille korvataan kuntien (Puhemies koputtaa) veropolitiikassa tapahtuvat muutokset täysimääräisesti, se on uutta politiikkaa (Puhemies koputtaa), jota muun muassa kokoomus ei toteuttanut aikaisemmin.

Reijo Kallio /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksella on oikea ote talouspolitiikassa. Nyt kun kansainvälinen talous on suhdannetaantumassa, tarvitaan toimia, jolla omaan kansantalouteemme saadaan vauhtia. Tämän lisäbudjetin myötä finanssipolitiikka on tänä vuonna elvyttävää. Lisäksi pidän tärkeänä sitä, että annetaan automaattisten vakauttajien toimia, ja onneksi meillä on tällä hetkellä pelivaraa elvyttävään finanssipolitiikkaan.

Mitä sitten tulee tähän veronkevennykseen, sen malliin, niin hälytyskellot alkavat väkisinkin soida, kun kuuntelee kokoomuksen suitsutusta tälle ratkaisulle. Toki, jos ajatellaan kulutuskysyntää ja sen maksimointia, niin tämä profiili olisi voinut olla toisenlainenkin. Odotankin, että ensi kierroksella kevennys painottuu selkeästi pieni- ja keskituloisiin, mutta kaikkinensa lisäbudjetti on hyvä ja perusteltu kokonaisuus tässä suhdannetilanteessa.

Kaarina Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan nyt tästä verokeskustelusta siirtyä tällaiseen aluepoliittiseen ja kulttuuripoliittiseen keskusteluun. Merimuseopäätös tehtiin viime kaudella ja tehtiin myöskin uudelleensijoittamisen kustannuksista valtioneuvoston päätökset. Nyt tuossa talousarviossa ei ole euroakaan suunnitteluun ja tämän toteuttamiseen. Erittäin tärkeätä on ottaa huomioon myös se, että EU-rahoituskausi loppuu 2006. Ihmettelen, että tätä ei ole otettu täällä huomioon ollenkaan. Mikä on aikataulu nyt sitten teillä, että tämä museo toteutuu sen ankaran keskustelun jälkeen, mikä myöskin täällä eduskunnassa käytiin?

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! On aivan totta, että tämä periaatepäätös on edelleen Merimuseon kannalta voimassa. Tilanne on tällä hetkellä se, että varmasti tähän asiaan tullaan budjetin käsittelyn yhteydessä vielä palaamaan, kun tämä toteuttamissuunnitelma on valmis, jolloin näemme selkeästi, minkälaisia toteuttamispaineita siinä tarkemmin on. Mutta asiaan tultaneen vielä palaamaan.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen linja näyttää olevan se, että prosentit annetaan pienituloisille ja köyhille ja eurot annetaan rikkaille hyvätuloisille. Se on hallituksen veropoliittinen linja.

Haluan kysyä valtiovarainministeri Kalliomäeltä, kun hän totesi, että eläkeläisille on erittäin tärkeää terveydenhoito: Voiko ministeri Kalliomäki luvata sen, että nyt täysin korvattavat lääkkeet, jotka ovat 100 prosentin korvauksen piirissä, eivät, toisin kuin lääkekorvaustyöryhmän raportissa ehdotettiin, tule näille lääkkeiden käyttäjille tulevaisuudessa maksullisiksi, niin kuin uhkaa käydä monen lääkkeen osalta?

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Ministeri Hyssälä tuohon voi vastata, mutta ed. Kallion puheenvuoron johdosta vielä kerran: Totta kai olisi voitu tehdä sillä tavalla, että olisi pantu paino voimakkaasti pienituloisiin ja keskituloisiin osittain käyttämällä täysimääräistä ansiotulovähennystä, mutta se ei olisi ollut elvyttävä toimenpide enää, koska silloin veronmaksaja olisi saanut tämän edun vasta veronpalautusten yhteydessä. Kysymyshän on siitä, että olisi jouduttu kirjoittamaan muutama miljoona verokorttia uudestaan. Se on kesken vuoden tapahtuvan veronkevennyksen ongelma, ja sen pitäisi mennä nyt perille. (Ed. Ala-Nissilä: Kokoomus ei ymmärrä sitä!)

Mari Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Poliittisessa retoriikassa pääsee usein aika pitkälle, kun vastustaa sellaista, mitä kukaan ei ole esittänytkään. Se taktiikka kokoomuksella ja muulla oppositiolla tuntuu nyt olevan, kun ne yrittävät väittää, että keskusta ennen vaaleja olisi vastustanut veronkevennyksiä ja pelotellut sillä, että veronkevennykset merkitsevät sitä, että palveluja ei pystytä kehittämään.

Näin keskusta ei ole missään vaiheessa tehnyt. Keskustan vaaliohjelmassa todetaan. "Verotuksen maltillinen ja työllisyyden ehdoin kohdennettu keventäminen ei uhkaa palveluita. Oikein ajoitettu ja työllisyyden ehdoin kohdennettu verotuksen maltillinen keventäminen auttaa talouskasvua, työllisyyttä ja yrittäjyyttä." Näin tässä lisäbudjetissa tehdään. Tässä on voimakas suhdannepoliittinen elementti, jonka vuoksi nämä kevennykset tehdään juuri tällä tavalla ja kohdennetaan tässä kokoluokassa. Mutta pitää myös muistaa, että myös palveluita kehitetään voimakkaasti tämän vaalikauden aikana.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kysyisin ensinnäkin, olisiko tämä kuuma peruna eli eläkeläisten asia voitu hoitaa savamaksun avulla. Toiseksi, kun niin voimakkaasti arvostellaan, että eläkeläisiä syrjitään, niin jos veroetu olisi ennakontarkistuksen kautta laskettuna esimerkiksi 200 euroa vuodessa, laskekaa nykyisillä koroilla, montako euroa vuositasolla on korkovaikutus, eli siinä se syrjiminen on euroina. Se ei vaikuta oikeastaan yhtään mitään, jos ja kun kerran saa alennuksen tiettynä ajankohtana.

Kysyisin myös liikenneverkosta: Ministeri Kalliomäki sanoi, että sitä voidaan valikoiden kohentaa. Olisin nyt kiinnostunut myös liikenneministerin näkemyksestä, voidaanko liikenneverkkoamme näillä resursseilla valikoiden kohentaa. Samoin kysyn veikkausvoittovarojen perään: Mitä tarkoittaa, että läpivirtausperiaatteella menevät esimerkiksi veikkausvoittovarat? Onko tarkoitus venkoilematta ottaa tämä jakosuhdelaki käyttöön, niin kuin hallitusohjelmaan on kirjattu?

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Kyllä voidaan valikoiden kohentaa, koska nyt lisäbudjetissa vajaa 40 miljoonaa euroa kohdennetaan radanpitoon ja tienpitoon. Voin todeta, kun ed. Lapintie kritisoi, että ne rahat ovat voiton tuloutusta, että ne rahathan ovat joka tapauksessa valtion budjetista. Se on ihan sama, mistä ne tulevat, tulevat kuitenkin.

Sitten tässä yhteydessä toteaisin sen, että toki voidaan sanoa siihen, pystytäänkö tällä sitten kohentamaan koko tätä meidän liikenneväylästöä, että tänä päivänä on asetettu hallitusohjelman edellyttämä niin sanottu infratyöryhmä, jossa koko väylästöä, teitä, rautateitä, kaikkea kokonaisuutta, katsotaan pitkällä tähtäimellä kokonaisuutena ja siihen etsitään myös erilaisia muita rahoitusvaihtoehtoja. Tämä työryhmä aloittaa työnsä välittömästi, ja tarkoitus on, että se saa työnsä päätökseen vielä tämän vuoden marraskuun loppuun mennessä. Uskon näin, että erilaisia vaihtoehtoja löytyy.

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vain todeta sen, että totuushan on näiden kehysten mukaan, että 50 miljoonaa euroa otetaan pois perustienpidosta ja tiestön kunto heikkenee. Rautateitten peruskunnossapidossa trendi on alaspäin, sekin heikkenee. Nyt Haapasalon mallin mukaisesti, jota jotkut vastustivat, 30 miljoonaa euroa otetaan VR:n kassasta, jotka käytetään radanpidon ylläpitämiseen niin, että voidaan välttää lomautuksia ja irtisanomisia, mutta ne olivat päätöksiä, jotka jo edellinen hallitus teki.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Trendi on todella laskeva, kun katsomme suoria euroja. Näin on. Mutta kuten totesin, tämä infratyöryhmä katselee kokonaisuutena eri liikenneväyliä, koko väylästöä, myöskin pitkällä tähtäimellä ja etsii myös erilaisia muita rahoitusvaihtoehtoja, toki siten, että huomioimme tietysti menokehykset ja arvioimme sitten tehtyjä ratkaisuja myös menokehysten pitkän tähtäimen vaikutuksen pohjalta.

Edelleen uskon, että tällä mallilla, ottaen huomioon myös erilaisen tehostamisen, mahdolliset viivästymiset, koko tämän kokonaisuuden, mitä aina liikennejärjestelmässä tapahtuu, voimme pitää yllä tätä väylästöä ja toivon mukaan myös osittain sitä kohentaa. Menokehys on todella tiukka, sen myönnän. Siitä syystä meidän on avoimesti katsottava myös muita vaihtoehtoja, jotka meillä on käytettävissä.

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Ed. Saarinen esitti mielestäni asiallisen kysymyksen savamaksusta, olisiko sitä voitu käyttää tässä. Sekä savamaksua että kevamaksua, kansaneläkevakuutusmaksua, ihan tämän elvytyksen perusvälineenä mietittiin ja päädyttiin kuitenkin sitten tähän suoraan työhön osuvaan verotukseen. Savamaksun osalta tilanne on se, että siellä on järjestelmän kehittäminen meneillään, ja jo siitä johtuen on parempi, että tässä vaiheessa ei edestakaisin veivata tuota maksua. Sitten siihen, olisiko se voitu erikseen kohdentaa eläkeläisille: olisi oltu tässä vanhassa raippaveroasetelmassa hyvin äkkiä, toisin päin vain tällä kertaa, palkansaajat olisivat maksaneet enemmän kuin eläkeläiset.

Kansaneläkevakuutusmaksustakin on hyvä sanoa, että se olisi voinut toimia. Pitkään sitä mietittiin yritysten välillisten kustannusten helpottajana, mutta se olisi mennyt enemmän vientipuolelle kuitenkin tässä tilanteessa, jossa kotimarkkinoita pitää pyrkiä elvyttämään.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Ed. Saariselle vastauksena: Veikkauksen tuotonhan on arvioitu olevan 1,5 prosenttia, ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että varsinkin vuodesta 2005 lähtien se tuo jo ihan uudenlaista liikkumavaraa sitten kupon puolelle. Lyhyt vastaus myös: eduskunnan säätämä jakosuhdelaki otetaan käyttöön ensi vuonna.

Jari Vilén /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri kysyi tässä keskustelussa analyyttisyyttä opposition puolelta, ja vastavuoroisesti mielestäni sitä voidaan odottaa hallitukseltakin. Se puheenvuoro, jonka valtiovarainministeri käytti, ei mielestäni vastannut kysymykseen, joka koskee sitä, että jo valtioneuvoston omien selontekojen mukaan valtion budjettitalous on alijäämäinen koko tämän vaalikauden. Koko valtiontalous tulee jäämään alijäämäiseksi tämän vaalikauden ajan. Hallitus itse toteaa, että sen työllisyyttä ja valtiontalouden tasapainoa koskevat tavoitteet eivät tule toteutumaan. Mielestäni nämä ovat niitä kysymyksiä, joihin vastauksia vielä ei ole annettu.

Ministeri toteaa omassa puheenvuorossaan sen, että suurin haaste, mitä valtiolla on, ei liity verotukseen, veronkevennyksiin, joiden tässä yhdessä on pääsääntöisesti todettu olevan dynaamisia ja tarpeellisia, vaan suurin haaste koskee valtion menojen kurissa pitämistä. Samassa selonteossa valtio ilmoittaa, että se on valmis tekemään myös tarvittavat menojen leikkaamistoimenpiteet tai menojen vähentämistoimenpiteet ylitysten välttämiseksi. Onko (Puhemies koputtaa) valtiovarainministerillä olemassa leikkauslista ottaen huomioon kansantalouden tila ja (Puhemies koputtaa) kansainvälisen talouden tila, joka meillä edessämme on olemassa?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen hyvin pitkälle samaa mieltä kuin ed. Vilén. Ministeri Kalliomäki yrittää kyllä nyt puhdasta silmänkääntötemppua, jos yhtä aikaa puhutaan elvytyksestä, työllisyyden parantamisesta ja hyvinvointipalvelujen kehittämisestä. Kun me katsomme esimerkiksi kehyksien kautta julkista taloutta kokonaisuutena, niin kuntatalous on melkein 1 700 miljoonaa alijäämäinen 2004—2007. Samanaikaisesti kuntien lainakanta kasvaa lähes 700 miljoonaa euroa, ja kun samanaikaisesti investoinneista lähtee 620 miljoonaa euroa 2002—2004 pois ja koko tällä suunnitelmakaudella lähes 1 600 miljoonaa euroa, niin, ministeri Kalliomäki, kyllä tämä silmänkääntötemppu on. Jos te 80 miljoonalla eurolla yritätte elvyttää ja samanaikaisesti satoja tai tuhansia miljoonia otatte toiselta puolelta käytöstä pois ja sanotte, että hyvinvointipalvelut paranevat, kyllä se on puhdas silmänkääntötemppu.

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Kyllä nyt ex-kuntaministeri liikkuu niillä vesillä, että minä en pysynyt oikein kärryillä tässä: että valtio rokottaisi kuntien taloutta siis. Sellaistahan ei ole meneillään. Viime vuosi oli kuntataloudessa kuntien historian paras. Kuntaministeri varmaan hyvin sen muistaa ja muistaa numerotkin. Jatko on vaikeampaa. Kiristyvä näkymä on edessä, ja kuntien pitää kyetä tehokkaammin, tuottavammin hoitamaan taloutta kuin tähän mennessä on tapahtunut. Meillä on hyvä keskusteluyhteys kuntapuoleen valtion puolelta, ja vain sillä tavalla koko julkisen talouden toimintoja voidaan hoitaa hyväksyttävästi. Sehän on yhteinen potti niin sanotusti.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin sanoin, minä puhuin kehyksistä, 2004—2007. Jos te kehyksiä luette, jotka itse olette tehnyt, voitte päätellä nämä luvut sieltä, eivät ne sen kummempia ole. Toisin sanoen: kuntatalouden alijäämä tulee olemaan näiden vuosien aikana lähes 1 700 miljoonaa euroa; kuntien velkakanta kasvaa lähes 700 miljoonaa euroa; investointitaso putoaa kolmasosaan tai neljäsosaan. Ei se johdukaan valtion toimenpiteistä, enkä minä sanonutkaan, että se on näin. Minä sanoin: julkisen talouden kokonaisuus; jos te puhutte julkisen talouden kokonaisuudesta, niin teidän puheenne ovat silloin silmänkääntöä. Jos kuntasektori vetää investoinneista tuon tason alas omia panoksiaan, niin mikä sen vaikutus kotimarkkinoille on, jonka perään te peräätte? Te sanoitte, että te elvytätte nimenomaan sisämarkkinoita. Ei se toimi tällä yhtälöllä. Sinne olisi tarvinnut lisää rahaa; en väittänyt, että sieltä leikataan.

Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri tähän teemaan, kuntien rahoitukseen. Äsken hallituspuolueen kansanedustaja Rossi ilmoitti sen, että kuntatalous tulee merkittävästi entisestä kurjasta tilanteesta paranemaan, koska nyt hyvitetään kunnille kaikki ne menetykset, mitä veroratkaisusta tulee. Te, herra valtiovarainministeri, ilmoititte äsken, että kunnat ovat eläneet nyt sitten historiansa parhaimman vuoden viime vuonna ja tästä tilanne tulee kiristymään. Kaksi erilaista näkökulmaa hallituspuolueitten kansanedustajilta: osa on sitä mieltä, että kuntatalous tulee kiristymään, osa sitä mieltä, että se tulee paranemaan. Kumpi tässä on nyt sitten totuus?

Pekka Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nythän meidän on muistettava se, että tämä kuntien hyvä tilanne 2002 johtuu tästä verotilitysten rytmihäiriöstä, kun valtion toimesta tuloutettiin maksamatta jääneitä verotilityksiä usealta vuodelta, ja tämä saa aikaan tavallaan ikään kuin positiivisen kuntatalouden kehityksen. Se on nyt tasaantumassa. Koko ajan on tiedetty kuntatalouden heikko tilanne, mutta nyt hallitusohjelmassa ja kehyksessä ja lisäbudjetissa selkeästi kuntapolitiikan suunta muuttuu. Nyt ansiotulovähennyksen kautta tapahtuva kuntien verotulojen menetys korvataan nostamalla sosiaali- ja terveyspuolen valtionosuutta 1,05 prosenttia, indeksikorotus tulee 75 prosenttiin, ja koko kehys lupaa valtionosuuksiin 550 miljoonaa ja verotulomenetysten kompensaatiota 370 miljoonaa. Kyllä tässä selvä muutos on kuntataloudessa parempaan suuntaan valtio—kunta-suhteessa, ja toisaalta myöskin tämä elvyttävä toiminta tuo kunnille lisää verotuloja, mihin hallitus nyt panostaa voimakkaasti.

Maija Rask /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Voi kyllä sanoa, että tämä hallituksen lisätalousarvio on hyvä ja harvoin on niin monta momenttia auki. Oikeastaan kun kuunteli ryhmäpuheenvuoroja, tämän saman voi todeta, koska käytetyt ryhmäpuheenvuorot olivat kuin budjettipuheenvuoroja, vaikka kysymys on lisäbudjetista. Mielestäni erityisesti ed. Rajalan kristillisdemokraattien puheenvuoro oli juuri tällainen. Teillä on nyt sitten syksyksi valmiina budjettipuheenvuoro. Sitä ei kyllä tarvitse uudelleen tehdä.

Ed. Itälälle ja kokoomukselle: Joka kerta, kun kuulen kokoomuksen lämpimästi puhuvan perusopetuksesta ja ilmoittavan olevansa sen ystävä, korviini kyllä aika pahasti kirskahtaa sen tähden, että edellisen hallituksen aikana, jolloin kokoomus oli hallituksessa, ei kyllä huomannut, että perusopetuksen ystäviä kokoomuksessa kovin paljon olisi. Esimerkkinä voi sanoa sen, että nyt lisäbudjetissa esitetään (Puhemies koputtaa) rahaa homekoulujen korjaamiseen. Ei sellainen olisi tullut kuuloonkaan eikä tullut kuuloonkaan kokoomuslaisen ollessa valtiovarainministerinä.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan vielä tähän keskusteluun osinkoverotuksen uudistamisesta. Valtiovarainministeri viittasi hallitusohjelmaan ja totesi, että tuon verojärjestelmän uudistaminen valmistellaan. Pääministeri puolestaan täällä muutama viikko sitten totesi, että viisas hallitus odottaa EY-tuomioistuimen päätöstä, joka on odotettavissa vasta 2004 loppuvuonna. Kumpaa hallitus nyt tekee, valmistelee uudistuksen vai odottaa tuomioistuimen päätöstä, koska päätöshän voi olla myös suomalaisen pk-yrittäjän kannalta myönteinen? Miksi ennakoida tuomioistuimen päätöstä?

Iivo Polvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä palaan vielä tähän veronkevennystapaan. Ministeri Kalliomäki puheenvuorossaan totesi sanatarkasti näin: "Valittua veronkevennystapaa on turha moittia epäoikeudenmukaiseksi. Merkittävä osa siitä suuntautuu kunnallisveron ansiotulovähennyksen kautta pienituloisille." Jos huomioidaan se, että meillä on noin 800 000 eläkeläistä, jotka eivät maksa valtionveroa tulojen alhaisuuden takia eivätkä sitä kautta saa valtionverotuksessa alennusta, mutta eivät saa myöskään mitään alennusta ansiotulovähennyksen kautta kunnallisverotuksen puolella, miten voidaan perustella, että tämä olisi jollakin tavalla oikeudenmukaista? Samaten työmarkkinatuen varassa olevat. Käytännössä löydetään ilmeisesti noin miljoona veronmaksajaa, jotka maksavat veroa mutta eivät joudu valtionveroa maksamaan, jotka eivät hyödy senttiäkään tästä veronalennuksesta. Ei kai tätä voi pitää oikeudenmukaisena.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen elvyttävä linjaus lisäbudjetissa on täsmälleen oikein. Tässä keskustelussa on talouden yleinen tilanne jäänyt verrattain varjoon yksittäisten asioiden alle. Lisäbudjetti on tehty kuitenkin erittäin vaikeitten suhdannenäkymien aikana. Lisäbudjetilla haetaan erityisesti talouden kasvua ja työllisyyden parantamista. Lisäbudjetilla on pyritty aivan oikein vaikuttamaan sekä suhdanteeseen että rakenteeseen. On kritisoitu velalla tapahtumista. Kuitenkin on huomattava, että meidän julkinen taloutemme on siinä kunnossa, että tilapäinen velalla elvyttäminen on mahdollista taloudellisen koneen liikkeellä pitämiseksi.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun tätä keskustelua seuraa, hieman jää epäselväksi kokoomuksen linja. Kannattaako kokoomus hallituksen elvytyslinjaa vai ei? Veronkevennyksistähän kiitosta on tullut.

Ennen vaaleja SDP asetti tavoitteekseen noin miljardin suuruisen verojen alentamisen tällä kaudella. En näe mitään viitteitä siitä, että tämä summa tässä lisätalousarviossa ylittyisi. Päinvastoin, tässä huomioidaan vain se, että suhdannetilanteen mukaan on nyt tehtävä hieman isommat veronalennukset, noususuhdanteessa taas hieman pienemmät. On aivan turha väittää, että SDP ei nyt noudattaisi vaalien alla lupaamaansa verolinjaa. Jatkossa painopiste on enemmän pienituloisissa ja palveluissa, mutta elvytystähän tässäkin talousarviossa tehdään peräti yli 300 miljoonan euron edestä.

Haluaisin peräänkuuluttaa sitä, kannattaako kokoomus tätä vai ei. Hyvä on, että kokoomus on antanut tunnustusta hallitukselle, että se on oikealla tiellä, (Puhemies koputtaa) ja ilmeisesti myös tarkistanut omia linjauksiaan myös elvytyksen suhteen toivottavasti.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäki totesi, että hallitus on aloittanut siististi ja sujuvasti. Kyllä minä sanon, että hallitus on kääntänyt takkinsa siististi ja sujuvasti. Vielä ennen vaaleja kokoomuksen esittämät maltilliset tuloveronalennukset torjuttiin pahimpina hyvinvointiyhteiskunnan vihollisina. Nyt hallitus on ottanut nuo kokoomuksen esitykset avosylin ikiomiksi, ja nyt vannotaan aivan oikein siihen, että maltillinen tuloverotus on hyvinvointiyhteiskunnan paras ystävä. Hyvä näin, koska ilman näitä tuloveronalennuksia me emme saa talouteen sitä vauhtia, emme saa niitä uusia työpaikkoja, joita tarvitaan.

Ministeri Kalliomäki, toivoisin, että te tutustuisitte perustuslakivaliokunnan yksimieliseen mietintöön, jossa todetaan, että kuntataloutta ei voi katsoa kokonaisuutena, vaan jokaista kuntaa täytyy erikseen katsoa. Vakavasti kiinnitän huomiota siihen, mikä tilanne Helsingissä on. Maan talouden veturi on menossa niin huonoon kuntoon, että se on kokonaiskansantalouden iso ongelma. Toivon todella, että vastaatte, mikä on hallituksen suunniteltu vaalikauden veropolitiikan linja, mikä on linja yrittäjyysasioissa, (Puhemies koputtaa) miten tuloverotuksessa jatketaan, ja ennen kaikkea, arvoisa puhemies, mitä yhteisöverolle aiotaan tehdä, (Puhemies koputtaa) viedäänkö se kokonaan pois kuntien kassasta.

Maija-Liisa Lindqvist  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on monissa puheenvuoroissa tullut varsin selväksi, että tunnistetaan, millainen on kansainvälinen talousnäkymä, joka on todella harvinaisen heikko tällä hetkellä, koska kaikki suuret talousalueet ovat samanaikaisesti taantumauhan alla. Siksi monet talouden asiantuntijat ovatkin arvioineet, että ajankohtainen suhdannetilanne huomioon ottaen hallituksen lisäbudjettiin sisällyttämä elvytyspaketti on varsin oikeaan osuva.

Mitä tulee siihen arvosteluun, että kaikkia vaalilupauksia ei ole tässä todellakaan toteutettu, niin olisi ollut aivan ihmeellistä, jos lisäbudjetin avulla olisi tehty niin suuri muutos koko talouspolitiikan linjaan, että se olisi ollut jo näkyvillä. (Ed. Outi Ojala: Tämä on menokehys, mistä me puhumme!) Mutta kansalaisten kannalta tämä varmasti antaa signaalin siitä, että halutaan huolehtia kansalaisten (Puhemies koputtaa) peruspalveluista ja parantaa sitä oikeudenmukaisella tavalla niin eläkeläisille terveyspalveluiden muodossa (Puhemies koputtaa) kuin lapsiperheille.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni kohtuudella oppositiolta voisi edellyttää rehellisyyttä. Nimittäin tässä keskustelussa nyt on sinällään ymmärrettävästi noussut ykkösasiaksi lisäbudjetin veroratkaisu. Mutta hallitus on mielestäni aivan oikein todennut sen, että tässä tehdään nyt etupainotteisesti suhdannepoliittisista syistä tämä veroratkaisu, ja samaten hallitus on myöskin johdonmukaisesti todennut valtiovarainministeri Kalliomäen suulla, että ensi vuoden budjetissa painopiste veroratkaisuissa on pieni- ja keskituloisissa, koska ymmärrän näin, että se on niin keskustapuolueen kuin sosialidemokraattienkin intresseissä. Mutta tässä suhdannepoliittisessa tilanteessa tämä työn verotuksen kohdalta tehtävä ratkaisu oli täysin perusteltu, eikä sillä ole mitään tekemistä (Puhemies koputtaa) kokoomuksen verolinjan kanssa, vaan hallitus näkee tämän asian (Puhemies koputtaa) tällä tavalla.

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Korostan, että hallitus elvyttää tällä veroratkaisulla kuntalaisten taloutta. Niin kuin täällä todettiin, sitä kautta myöskin kuntien asema voi vahvistua. Helsinki on tyypillinen kunta, jossa uskon vaikutusten olevan merkittävästi positiivisempia kuin keskimäärin. Tässäkin käytetään ansiotulovähennystä, mikä tarkoittaa sitä, että kuntalaisten verotus muuttuu entisestään progressiivisemmaksi. Siis kuntaverotus on progressiivinen jo aiempien päätösten jälkeen, ja nyt tämä vielä korostaa sitä, ja se menee silloin pienempituloisten kuntalaisten hyväksi.

Ed. Sarkomaalle vain se, että ei nyt niin hirveästi eronneet nämä kolmen suuren puolueen verolähdöt aikanaan. Parista miljardista puhuttiin silloin. Meidän puolueemme puheenjohtaja viittasi siihen, että siitä pitää miinustaa hyödykeveroille tulevat EU-päätökset, mutta aika paljon samoissa tasoissa taisivat loppujen lopuksi olla nämä lähtökohdat.

Osinkoverotuksesta vielä ed. Häkämiehelle, että todella osinkoverotusta uudistetaan (Puhemies koputtaa) osana pääoma- ja yritysverotuksen uudistusta, joka on kirjattu selkeästi hallitusohjelmaan. (Puhemies koputtaa) Aikataulukin on hyvin selvä. Siinä edetään jo tämän vuoden puolella, niin että ratkaisuja voidaan tehdä (Puhemies koputtaa) viimeistään 2005 lähtien.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todella keskustelussa on kolmekin asiaa: lisätalousarvio, siihen liittyvät keskeiset budjettilait, verolait, ja sitten ennen kaikkea tulevan vaalikauden budjettikehykset. Käymme keskustelua tilanteessa, jossa Suomen suhdannetilanne on merkittävästi heikentynyt viime kuukausina ja myöskin viime vaaleja edeltäneistä ajoista. Talouteen ei tule vetoa oikein miltään suunnalta. Ehkä vielä ajankohtainen huoli on se, että euron kurssin vahvistuminen heikentää vientimme hintakilpailukykyä. USA:n talouden velkaantumisongelma on heijastumassa dollarin kurssin heikentymisen kautta myöskin Eurooppaan ja meille.

Ajattelin, arvoisa puhemies, todeta lisätalousarviosta ja sitten budjettikehyksistä ja lopuksi veropolitiikasta.

Hallituksen lisätalousarvioesitys kuluvalle vaalikaudelle merkitsee menojen 365 miljoonan euron lisäystä ja tuloverotuksen keventymistä arviolta 295 miljoonalla eurolla. Muut muutokset huomioon ottaen lisävelan tarve on noin puoli miljardia euroa, jolloin valtiontalouden alijäämäksi kuluvana vuonna arvioidaan 0,2 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Budjetin tavoitteeksi on todettu, niin kuin sanoin, talouden elvyttäminen. Elvyttävä finanssipolitiikka istuu tällaiseen tilanteeseen hyvin. Toimien mittaluokka ei mielestäni mitenkään vaaranna valtiontalouden tasapainoa. Niinpä hallituksen lisäbudjetin yhteydessä antama ilmoitus, että veronkevennyksiä jatketaan vuoden 2004 budjettiesityksessä, on varsin perusteltu.

Kuluvan vuoden toimenpiteiden rakenne on myös tasapainoinen. Ensisijainen painopiste on ostovoiman vahvistaminen tuloverotuksen kevennyksellä, minkä lisäksi rahaa käytetään työvoimapoliittisiin toimiin, valikoituihin investointihankkeisiin noin 100 miljoonaa euroa.

Myös vuotta 2004 koskevien elvytystoimien ytimenä tulee olla verotuksen keventäminen. Jo yksin menokehysten tiukkuus sanelee tämän. Tälle painotukselle on myös muita perusteita. Työn verotuksen keventämisen jatkaminen on työllisyyden edistämiseksi tärkeää paitsi aiemmin todetusta ostovoimanäkökulmasta myös työvoimakustannusnäkökulmasta. Tästä syystä ei myöskään ole syytä käyttää kaikkea arvioitua veronkevennysvaraa mielestäni jatkossa tuloveron alentamiseen. On hallitusohjelman mukaisesti myös työnantajan välilliset työvoimakustannukset pidettävä matalapalkkojen osalta esillä.

Hallituksen päättämä 1,12 miljardin euron reaaliseen menolisäykseen päättyvä määrärahakehys vuosille 2004—2007 noudattaa ja täsmentää hallituksen menokehystä koskevia lausumia. Menokehys on keskeinen valtiontaloutta ja yleisemminkin talouspolitiikkaa pyykittävä linjaus koko vaalikaudelle.

On tärkeätä mielestäni todeta, että hyväksytyn kehyspäätöksen peruslähtökohta on hyvä useammalla tavalla. Menokehys on laadittu vain suhdanteista riippumattomille menoerille. Kehys on määritelty reaalisena, ja kolmanneksi varsinaista menosääntöä täydentää alijäämärajoitus, joka koskee kaikkia menoja suhdanneluonteiset menot mukaan lukien. Kehyspäätöksen käytännön merkitys riippuu kuitenkin luonnollisesti siitä, kuinka siitä pidetään kiinni. Talouspolitiikan uskottavuuden kannalta on keskeistä, että kerran päätetyistä menokehyksistä pidetään kiinni.

Menokehyksen taso on hyvin tiukka. Kehys merkitsee valtion menojen lisäystä vuosina 2004—2007 reaalisesti vain 3,4 prosentilla vuodessa. Lisäys on kaikkiaan alle puolet siitä lisäyksestä, jolla muut kuin korkomenot edellisellä vaalikaudella kasvoivat. Kun ed. Vilén heitti hallituksen suuntaan, niin kannattaa muistaa, että se hallitus, missä hän istui, meni yli kaksi kertaa suurempaan menojen kasvuun ja kehykset ja tavoitteet eivät pitäneet. Kun lisäksi käyttötarkoitukseltaan täsmällisemmin määrittelemättömien menojen määrä on vain noin 120 miljoonaa euroa, edellyttää menokehyksessä pysyminen paitsi suurta pidättyvyyttä useimmilla hallinnonaloilla myös valmiutta tarpeen vaatiessa kohdentaa menoja uudelleenkin.

Talouden kehitysedellytysten turvaamisen kannalta erityinen ongelma kehyksissä saattaa liittyä investointimenoihin sekä tutkimus- ja tuotekehityspanostuksiin. Kehys merkitsee, että elinkeinoelämän kannalta tärkeän liikenneinfrastruktuurin kehittämisen täytyisi tapahtua varsin tiukoissa oloissa varsinkin vaalikauden lopulla. Pelivaranhan muodostaa kehyspäätökseen sisältyvä mahdollisuus käyttää vuotuisista osakkeiden myyntituloista 500 miljoonaa euroa ylittävältä osalta enintään 10 prosenttia kertaluonteisiin menoihin. Tietysti voidaan kysyä, onko tämä pelivara riittävä.

Kehykseen liittyvä alijäämärajoitus mielestäni on perusteltu. Se pakottaa ryhtymään tasapainoa korjaaviin toimenpiteisiin silloinkin, kun alijäämän kasvu perustuu muuhun kuin päätösperäisten menojen lisäykseen, toisin sanoen silloin, kun taustalla on pitkittynyt talouden heikkous tai ylisuuret verojen alennukset. Alijäämärajoitus on siis tietynlainen perälauta, varmistus sille, ettei julkinen talous pääse ajautumaan kestämättömille urille silloinkaan, kun alijäämien kasvu on alun perin tulkittu suhdanneluontoisena sellaiseksi, joka on järkevää sallia. Pitkittyvä talouden heikkous ja alijäämien kumuloituminen viittaavat siihen, että kyse ei todennäköisesti olekaan ohimenevästä suhdanneilmiöstä, vaan siinä on silloin jo muustakin kysymys. Samalla kun alijäämärajoitus on perusteltu varmistus sille, että mitä tahansa alijäämää ei voida tulkinta suhdanneluonteiseksi, se voi liian tiukasti asetettuna kyllä rajoittaa suhdanteiden tasausta silloinkin, kun se olisi perusteltua. Tämän takia mielestäni alijäämärajoituksen täsmentämisessä pitää olla tarkka.

Arvoisa puhemies! Veropolitiikan osalta jo totesin, että lisätalousarvion linjaus kesken vaalikauden tehtynä, jolloin veropoliittinen liikkumavara on rajallinen, on hyvä. Itse asiassa, mitä elvytykseen tulee, palautan mieleen keskustan talousarviovastalauseen viime vaalien alla. Mehän esitimme juuri elvyttäviä toimia menojen osalta, myöskin yrittäjyyttä edistäviä veropoliittisia toimia, juuri niitä, joita nyt tässä on esillä. Siis tämä oli jo keskustan linjaus vastalauseessa, jota esitimme tämän vuoden talousarvioon. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Kun havaitsen, että tämä onkin nopeatahtinen keskustelu, alan nopeassa tahdissa tulla puheeni loppuun toteamalla, että tässä lisätalousarviossa mielestäni parasta sittenkin on voimakas yrittäjyyspanostus veropoliittisten ratkaisujen osalta. Kun yrittäjien sukupolvenvaihdosten veronhuojennusasia on maannut täällä kymmenen vuotta eikä sille ole mitään voitu, mitenkään sitä ei ole valtiovarainministeriön pöytälaatikoista saatu esille, niin nyt se on nostettu ja toteutetaan ensi vuonna. Myöskin yksinään yrittäjiä ja pienyrittäjiä edistävä arvonlisäveron alarajan tekeminen liukuvaksi on mitä paras uutinen yrityksille.

Sitten pääoma- ja yritysverouudistuksesta, arvoisa puhemies, mielelläni puhuisin pitempään, mutta en puhu, totean vain sen, että on kaikki edellytykset tästä pääoma- ja verouudistuksesta tehdä hyvä uudistus, sellainen uudistus, joka edelleen suosii oman pääoman kertymistä yrityksiin, sellainen uudistus, joka vastaa kansainvälisen verokilpailun tasoa, (Puhemies koputtaa) ja sellainen uudistus, joka tuottaa verotuloja vaihtoehtoiseen tekemättömyyden linjaan verrattuna selvästi paremmin. Kokoomuskin tietää hyvin, että EU-maailmassa pitkän päälle tällä nykyjärjestelmällä ei pärjätä, vaan nimenomaan se, että sille tehdään jotakin, poistaa epävarmuutta. Se on oikea linja, jonka hallitus on tässä valinnut. On tärkeää, että tämä uudistus onnistuu, niin kuin Ahon hallituksen aikana se hienosti tehtiin, ja jälleen, arvoisa puhemies, tätä on lupa odottaa.

Peruspalveluministeri  Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Täällä oli joitakin kysymyksiä. Muun muassa ed. Sinnemäki kysyi lapsilisistä. Sitten oli näistä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksista. Olisin halunnut vastata, että todellakin nyt panostetaan näihin kuntien järjestämiin peruspalveluihin, jolloin sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia nostetaan. Prosentti on ensi vuonna 31,04, kun se nyt on 27,01. Tällä vaalikaudella 2007 valtionosuusprosentti on noin 32,5. Nyt ollaan voimakkaasti nostamassa näitä kuntien rahoituksia ja kunnat pystyvät entistä paremmin siis huolehtimaan näistä palveluista. Pallo on nyt kunnilla. Myöskin näin on turvattu Kansallisen terveyshankkeen rahoitus. Se on sekä kehyksissä että siellä pohjissa jo ennestään.

Mitä tulee lapsilisiin, niin nythän panostetaan 77,5 miljoonaa euroa lisää rahaa tälle momentille. Se myöskin porrasteisesti vaikuttaa muissakin kuin yksilapsisissa perheissä.

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esitin debatissa kysymyksen, johon en saanut vastausta: Minkä tähden tämä lapsilisän korotus, joka sinänsä on hyvä asia, kohdistetaan sillä tavalla, että se tulee enemmän yksilapsisille perheille, joilla ei ole toimeentulo-ongelmia siinä määrin kuin monilapsisilla perheillä? Kuten ryhmäpuheenvuorossani totesin, se malli on sellainen, että itse asiassa monilapsiset perheet subventoivat korotusta, joka tulee yksilapsisille perheille, joten olisin halunnut tietää, mikä on selitys, että on valittu tämä malli.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Muistan viime kaudella, kun silloinen ed. Hyssälä hyvin voimakkaasti vastusti sitä, että lapsilisät ja lapsilisäkorotukset suunnattaisiin vain ensimmäiselle lapselle. Olitte vahvasti, tekisi mieli sanoa vankasti, sitä mieltä, että pitää kaikille lapsille suorittaa tämä korotus. Mitkä tieteelliset tutkimukset ovat nyt kääntäneet päät?

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Tässä on päätös, joka on tehty hallituksessa yksimielisesti, ja tähän on päädytty. Nyt näin ollen jokainen lapsiperhe saa tämän 10 euron korotuksen, jolloinka tämä ensimmäisen lapsen lapsilisä nousee 100 euroon. Haluan tässä yhteydessä korostaa, että meillä on jo aika hyvä porrasteinen järjestelmä. Toisesta lapsesta tulee 110,50 euroa, kolmannesta 131 euroa, neljännestä 151,50 euroa, viidennestä ja seuraavista lapsista 172 euroa, mikä on mielestäni aika hyvä porrasteinen järjestelmä. Yksinhuoltajat saavat edelleen nyt tämän kolmen euron lisäyksen entiseen, joka heillä on nyt sitten vuoden 2004 alusta, 36,60 euroa kuukaudessa jokaisesta yksinhuoltajan lapsesta. Näin ollen myöskin tämä on tässä huomioitu. (Puhemies koputtaa)

Mitä tulee kokonaispakettiin, tämä on osa lapsiperhepakettia, jossa myöskin kotihoidon tukee tulee tosi iso korotus, 42 euroa kuukaudessa.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun tästä lapsilisämallista keskusteltiin ennen vaaleja, silloinen edustaja, nykyinen ministeri Hyssälä sanoi, että kyllä minun laskuopillani on niin, että jos korotus tulee vain yhdelle lapselle, siinä köyhiä monilapsisia perheitä kyllä kovalla kädellä kuritetaan. Kyllä se näin oli, ja silloinkin tämä porrastus oli hyvin tiedossa. Tässä on kysymys arvovalinnasta eikä siitä, että juuri tähän asiaan ei olisi ollut varaa, että kaikille lapsille tai, niin kuin kokoomus esitti, kaikille alle 7-vuotiaille lapsille tämä korotus olisi tullut.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen pyrkimys on oikea. Kotimaista ostovoimaa ja työpaikkoja on vahvasti lisättävä, uskoa talouteen on vahvistettava. Nuo etupainotteiset kaikkiin tuloluokkiin kohdistettavat tuloveronkevennykset ovat aivan oikeaan osuneita. Tämä kokoomuksen linja, joka todellakin ennen vaaleja päähallituspuolueiden taholta täysin torjuttiin ja vääräksi vannottiin, on nyt avosylin otettu vastaan. Minun mieleeni elävästi ovat painuneet ne hetket vaalipiirini vaalipaneeleissa, kun nykyinen pääministeri Jäätteenmäki ja nykyinen ministeri Haatainen siellä minut yrittivät nurkkaan ajaa, eivät ehkä ihan täysin onnistuneet. He totesivat, että kyllä nuo kokoomuksen esitykset romuttavat hyvinvointiyhteiskunnan. Kyllä se näin oli. Mutta kyllä tästä hallitus ansaitsee kiitoksen siitä, että nyt tämä tosiasia on myönnetty ja on tultu oikeille linjoille ja todetaan, että todellakin verotuksen keventämisellä vaikutetaan talouden kasvuun ja työllisyyteen ja vain sitä kautta turvataan meille kaikille suomalaisille tärkeät hyvinvointipalvelut.

Sen sijaan hallituksen talouspolitiikka jää edelleen hämärän peittoon ja epävarmuuteen. Kyllä on niin, että yrittäjät on jätetty todella vaikeaan tilanteeseen jättämällä tärkeät osinko- ja yritysveroratkaisut auki ja myöskin yrittäjyysprojekti ilman euroja. Tämä epätietoisuus on kyllä haitaksi kaikille, ja siitä olisi viisasta tehdä loppu, mutta mitä tekee hallitus: itse kyseenalaistaa oman onnistumisensa mittariksi asetetun työllisyystavoitteen kehystiedotteessaan. "Hallitusohjelmassa yksilöidyt toimenpiteet eivät ole riittäviä, jotta työllisyyttä ja valtiontaloutta koskevat hallitusohjelmatavoitteet toteutuisivat." Näin hallitus tiedottaa. Eikö tämän pitäisi olla opposition tehtävä?

On toki rehellistä myöntää, että hallitusohjelman teossa lakaistiin ehkä nuo suuremmat ongelmat maton alle, mutta mielestäni on vähän vastuutonta jäädä odottelemaan tilanteen heikentymistä. Kyllä hallituksen pitäisi aktiivisemmin etsiä tehokkaita keinoja työttömyyden kasvun ja talouden taantuman ehkäisemiseksi. Kysynkin, missä ovat ne hallituksen toimenpiteet, joilla aiotaan toteuttaa tämä asetettu työllisyystavoite. Ainakaan lisäpöytäkirjasta ja tästä lisäbudjetista niitä ei löytynyt, en ainakaan minä löytänyt. Mielestäni tähän kyllä hallituksen pitäisi tässä keskustelussa vastata, koska on aivan olennaista, täyttyykö tämä tavoite, jos ajatellaan, pysytäänkö niissä tavoitteissa ja kehyksissä, mitä ollaan asettamassa. Samoin mielelläni kuulisin loppuvaalikauden suunnitellusta verolinjasta. Mielestäni se aivan liikaa jää avoimeksi.

Todellakin olen hyvin pettynyt, että näitä päätöksiä välillisten työvoimakustannusten alentamismallista ei ole viivyttelemättä tehty. Kyllähän tässä suhdannepoliittisessa tilanteessa pitäisi yritysten työllistämismahdollisuuksia vahvistaa. Ihmettelen, miksi tämä keino juuri nyt lykättiin ja jätettiin käyttämättä, koska eikö ole niin, että juuri palvelusektorilta löytyy työllistämisvaraa. Palvelut ovat kotimaisia, ne ovat ekologisia; olisi ennen kaikkea ympäristönkin ja perheiden hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että pistettäisiin etupainotteisesti paino palveluihin.

Arvoisa puhemies! Järeitä toimenpiteitä tarvitaan Pääkaupunkiseudun tilanteen pelastamiseksi. Helsingin seudun, Pääkaupunkiseudun, heikkeneminen ja alueen työllisyyskehityksen pysähtyminen heijastuu pian koko maahan. Kyse on koko kansantalouden ongelmasta. Helsingin kauppakamarin selvityksen mukaan Helsinki ei ole enää Suomen veturi. On tosiasia, että koko maan talouden elpyminen edellyttää myös aktiivista suurkaupunkipolitiikkaa. Se olisi kyllä hallituksen nopeasti ymmärrettävä. Helsingin kaupunki velkaantui viime ja tänä vuonna peräti 750 miljoonaa euroa. Yhteisöverotuoton väheneminen on vaikuttanut dramaattisesti Helsingin talouteen, ja palvelutuotantomme on todellisissa vaikeuksissa. Kyllä tässä valtiontalouden kehyksistä puhuttaessa on tärkeää, ja todellakin haluan vakavasti varoittaa hallitusta niistä suunnitelmista, joissa kaavaillaan yhteisöverotuoton viemistä kunnilta valtion kassaan. Tätä ei missään nimessä, ei missään tilanteessa pidä toteuttaa. Päinvastoin nuo tehdyt virheet yhteisöveron osalta on korjattava ja kyllä pääministerin ja myöskin hallituksessa olevien ministereiden on lunastettava ne lupaukset, joita helsinkiläisille on annettu. Ei maan talouden veturia pidä pysähdyttää. Tämä on vakava tilanne.

Toivon myöskin, että arvioitte uudelleen asuntopolitiikkanne, ainakin sen osan, missä suunnittelette asuntolainojen verovähennysoikeuden leikkaamista, koska tuon tavoitteen toteutuminen kohdistuisi kaikkein kipeimmin tavallisiin asuntosäästäjiin. Tähän ei ainakaan asuntojen ja asumisen kalleuden kanssa kamppailevalla Pääkaupunkiseudulla missään nimessä ole varaa. Kun hallitus on väläytellyt kiinteistöveronkin korottamista, niin herää kysymys, onko todellakin mietitty sitä, että asumisesta halutaan tehdä entistä kalliimpaa. Tämä on vakava paikka. Toivon, että suomalaiset voisivat luottaa asuntopolitiikan ja veropolitiikan pitkäjänteisyyteen.

Ministeri Hyssälä, te olette vuolaasti kehunut esitettyjä korotuksia tulonsiirtoihin, ja haluan vielä tässä kerran kysyä todellakin niistä arvoista, jotka yhdessä täällä päätettiin. En peräänkuuluta niitä mittavia lupauksia, joita olette tehneet, koska uumoilin, että niitä ei todellakaan mikään hallitus voisi toteuttaa, mutta kun yhdessä yksimielisesti hyväksyimme sen sosiaali- ja terveysvaliokunnan ponnen, että lapsilisät sidottaisiin indeksiin, niin kyllä minä tässä kysyn, mikä hallituspuolueista esitti sitä linjaa, että tätä tavoitetta ei toteuteta. Paljon hyviä asioita on tulossa lapsiperheille, mutta miksi juuri tämä jäi pois, ministeri Hyssälä? Toivon todella, että tähän asiaan nyt vastaisitte, ja vastaukseksi ei riitä talouden tiukkuus, koska moneen muuhun on rahaa laitettu.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaa oli huolissaan Helsingin työllisyydestä, ja se on varsin aiheellinen huoli, koska pääkaupungin työttömyys on noussut. Mutta siellä ei ole kyse pelkästään siitä, miten meidän taloudellisessa kasvussamme menee, vaan rakenteelliset ongelmat Helsingissä ovat kaikkein suurimmat. Siihen hallitus vastaa omassa työllisyyspolitiikassansa muun muassa sillä, että perustetaan työvoiman kehittämiskeskuksia, joissa entistä paremmin työhallinnon välineet, sosiaalitoimen välineet, terveydenhuollon välineet, Kelan muun muassa kuntoutuspalvelut kohtaavat asiakkaan kannalta, jotta niihin palvelusektorin avoimiin työpaikkoihin, joita tällä hetkellä Helsingissä kyllä on, mutta joihin ei aina löydy työntekijöitä sen vuoksi, että ei ole osaamista tai työkykyä noihin tehtäviin, pystyttäisiin vastaamaan paremmin. Uskon, että tämä on yksi niistä välineistä, joka tulee Helsingin kaikkein kipeimpiä ongelmia vastaan hyvin voimakkaasti, ja monia muitakin on, mutta palataan niihin myöhemmin pidemmässä keskustelussa.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Jos lapsilisät olisi sidottu indeksiin, se olisi merkinnyt 1 euron 33 sentin korotusta lapsilisiin kuukaudessa ja sen kustannusvaikutus olisi ollut 19,9 miljoonaa euroa. Nyt päätettiin kuitenkin tässä tilanteessa satsata tämä 77,5 miljoonaa euroa lapsilisiin, mutta on huomattava, että tämä on kokonaisuus. Tämä perhepoliittinen paketti on kokonaisuus, jossa tulee huomattava korotus kotihoidon tukeen, ja muun muassa siis äitiys-, vanhempain- ja sairauspäivärahat, nämä pienimmät päivärahat, nousevat 32,8 prosenttia, ja tätä korotusta on pidettävä huomattavana. Myöskin muita perhepoliittisia toimia ollaan tekemässä, ja niistä olette varmaan jo saaneet selkoa sekä hallitusohjelmasta että täällä pidetyistä puheista. Nämä ovat todella mittavat panostukset nyt perhepolitiikkaan vuosien odottamisen jälkeen.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Lisäbudjetilla ja kehysratkaisulla hallituspuolueet unohtavat vaalilupauksensa. Ennen vaaleja kolme neljästä nykyisten hallituspuolueiden kansanedustajista vastusti palkansaajien tuloverojen kevennystä ja asetti Helsingin Sanomien vaalikoneissa hyvinvointipalvelut ja sosiaaliturvan kehittämisen veronalennusten edelle. Nyt samat edustajat ovat antamassa suurituloisille painottuvat mittavat verohelpotukset vaarantaen hyvinvointivaltion palvelujen rahoitusta. Tämän hallitus varmistaa lisäykset estävällä menosäännöllä, johon turvautumalla se samalla paljastaa sisäisen heikkoutensa.

Kokoomus kiittelee hallitusta, joka toteuttaa puolueen verolinjaa puhtaammin kuin kokoomuksen ollessa hallituksessa. Keskusta on unohtanut täysin edellisen kauden kritiikkinsä siitä, että veroratkaisut eivät tuolloin suosineet tarpeeksi pienituloisia. Nyt keskusta jättää muun muassa työttömät kokonaan paitsi veronkevennyksistä ja eläkeläistenkin osalta kevennys jää marginaaliseksi. Demarit puolustelevat veronkevennyksiä työllisyysvaikutuksilla. Paljonkohan keskituloisille tuleva 60 sentin tulonlisäys päivässä mahtaa työpaikkoja todella tuoda? Mitä se vaikuttaa telakoiden, Otanmäen Talgon junatehtaan, Uudenkaupungin autotehtaan, Rautaruukin tehtaiden ja muiden tilausten puutteesta kärsivien tehtaiden työllisyyteen?

Veronkevennyksillä saattaa olla myönteistä vaikutusta työllisyyteen kotimaisen kulutuksen lisääntymisen kautta, mutta silti ne ovat tehoton tapa vähentää työttömyyttä. Pääministeri Jäätteenmäki ja ministeri Kalliomäki ovat luvanneet veronkevennysten jatkossa suosivan pienituloisia, mutta kuinkahan käy? Ei varmaan ole helppoa kiristää suurituloisille nyt prosentilla alenevaa ennakkopidätystä ensi vuoden alusta. Hallituksen verolinjaus on myös ristiriitainen. Kauniisti luvataan suosia pieni- ja keskituloisia mutta samalla kannetaan huolta suurituloisten marginaaliveroasteesta. Näyttää siltä, että epäsolidaarinen linja tulee jatkumaan ja veronkevennykset kasvavat sille tasolle, että palvelut ja sitä kautta myös työllisyys heikkenevät. (Ed. Gustafsson: Näin ei tule käymään, ed. Uotila!)

Koska hallitus lupaa lisäkevennyksiä myös tuporatkaisun vauhdittamiseen, se on todennäköisesti toteuttamassa ilmoittamaansa 1,12:ta miljardia suuremmat kevennykset. Suuret kevennykset ovat vaarantamassa hyvinvointivaltion rahoituksen, ed. Gustafsson. Samalla velkaannutetaan valtiontaloutta rajusti velkavetoisella verenkevennyselvytyksellä tavalla, joka kahtena erillisenä kautena torjuttiin valtiovarainministeriön taholta jyrkästi. On muistettava myös alkoholi-, tupakka- ja muun veropaineen tuoma noin 1,5 miljardin lisäuhka verotuloihin.

Varsinaiset työllisyyspanokset lisäbudjetissa ovat pieniä. Paljon puhutut rahat radanpitoon oli sovittu jo edellisen hallituksen aikana. VR:n tuloksesta tulevalla reilulla 30 miljoonalla eurolla on etukäteen estetty satojen työntekijöiden lomautukset vuoden ensipuoliskolla. Ellei vielä tule lisää 25:tä miljoonaa euroa, lomautukset ovat edessä heti syksyllä. Myös tienpitoon tuleva vajaa 7 miljoonaa euroa on pääosin Tielaitoksen suunniteltua voitontuloutusta eikä mikään erityinen työllistämispanos.

Suuri osa lisäbudjetin 365 miljoonan euron menolisäyksistä johtuu virka- ja työehtosopimusten vaatimista palkkamenoista ja vain muutama kymmenen miljoonaa kohdistuu suoranaisesti työllistämiseen. Kehuja silti ansaitsevat homekoulujen korjaamiseen, kahden vartiolaivan peruskorjauksen aloittamiseen, luonnonsuojeluun ja työvoimapolitiikkaan suunnatut varat.

Arvoisa puhemies! Heikko hallitus tarvitsee menosäännön. Tulevien vuosien kehysratkaisuun sisältyvällä menosäännöllä hallitus pyrkii myös kahlitsemaan eduskunnan kädet tulevina vuosina. Menolisäykset on rajattu lisäbudjetteja myöten suhdanneluontoisia menoja lukuun ottamatta, ja mahdolliset paremmasta talouskehityksestä tulevat lisärahat on mahdollista laittaa vain veronkevennyksiin tai valtionvelan maksuun. Tämä johtaa siihen, ettei hyvinvointivaltion keskeisiäkään palveluja pystytä oleellisesti kehittämään eikä köyhimpiä kansalaisia auttamaan tulonsiirtoja korottamalla.

Niin sanottu salainen lisäpöytäkirja osoittikin, ettei edes hallitusohjelmassa oleviin lupauksiin ole menokehyksessä varattu riittävästi varoja. Tämän hallitus myös tunnustaa toteamalla, että hallitusohjelman toimenpiteitä toteutetaan lisäpöytäkirjan 1,12 miljardin menokaton puitteissa. Menosäännöllä hallitus sitoo eduskunnan ohella myös omat kätensä. Tämä kertoo hallituksen heikkoudesta ja epäuskosta omaan kykyynsä tehdä tarkoituksenmukaista finanssipolitiikkaa.

Kehysratkaisuun liittyy myös alijäämärajoite, mikäli näkyviin tulee tilanne, että alijäämä uhkaa kasvaa 2,75 prosenttiin. Hallitus ryhtyy silloin suunnanmuutokseen. Tällöin eivät välttämättä ole suojassa edes suhdanneluontoiset menot, kuten työttömyysturva.

Jäätteenmäki vaati ennen vaaleja suunnan muuttamista ja uutta otetta maan johtamiseen. Tämä on nyt tapahtunut, ja uusi suunta on köyhät unohtava, hyvinvointivaltion vaarantava, työttömyyttä tehottomasti vähentävä ja velkaantumista lisäävä linja, joka on keskustan tultua hallitukseen ja vasemmistoliiton jäätyä oppositioon edellisen hallituksen linjaa oikeistolaisempi. Tälle oikeistolaiselle linjalle ikävä kyllä näyttäisivät nyt tukensa antavan myös sosialidemokraatit.

Viime kaudella pyrittiin tekemään ja myös tehtiin sanottua kolmiloikkaa: samaan aikaan kevennettiin pienituloisille ja keskituloisille painottuen verotusta, lyhennettiin valtionvelkaa ja kehitettiin hyvinvointivaltion palvelurakennetta. Nyt hallitus tekee ensimmäisen loikan näistä kolmesta kovilla veronkevennyksillä, jotka johtavat kahteen loikkaan taaksepäin, ja lähtötilanteessa tämä hallitus tällä kolmiloikalla joutuu ponnahduslaudan taakse.

Tämä on erittäin suuri riski, näin voimakas etupainotteinen velkaelvytys veronkevennyksillä. Sen kanssa hallitus joutuu todellisiin vaikeuksiin viimeistään kahden vuoden kuluttua. Olisi ollut paljon järkevämpää ja vastuullisempaa edetä veronkevennysten osalta maltillisemmin, pistää rahaa enemmän suoranaiseen työllistämiseen ja suunnata veronkevennykset pienituloisempiin, jolloin ne olisivat myöskin työllisyyttä paremmin edistäneet.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallitus harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa, todetaan hallitusohjelmassa. Hallitus on myös luvannut talousarvion yhteydessä selvittää talousarvioesityksen aluepoliittiset vaikutukset. Koska lisätalousarviosta tällaista saa turhaan etsiä, yritän seuraavassa luonnostella näitä seurauksia. Keskityn lisätalousarvioon, en kommentoi valtiontalouden kehitystä, en myöskään ota kantaa siihen, ovatko menot välttämättömiä vai eivät.

Verotusta kevennetään 295 miljoonalla eurolla. Marginaaliveroprosentin laskeminen 0,5 yksikköä ei ole alueellisesti neutraali. Määrällisesti se suosii väestökeskittymiä, laadullisesti korkeatuloisia, jotka keskittyvät Pääkaupunkiseudulle. Useat ryhmät eivät myöskään maksa veroja, kuten tässä tuli jo esille. Näin ollen alueellisesti veronkevennykset tukevat Pääkaupunkiseudun kehitystä ja kulutuksen lisäyksestä syntyvät työpaikat tuskin syntyvät Kainuuseen tai Pohjois-Karjalaan; ehkä Microsoft on se hyötyjä varsinaisesti.

Toinen suuri posti on 60—70 miljoonaa toimintamenojen lisäystä, joka kohdentuu suoraan valtion Helsingissä sijaitsevaan hallintoon. Ainoastaan lisäykset yliopistojen, poliisin ja Rajavartiolaitoksen toimintamenoihin vaikuttavat alueellisesti laajemmin. Asuntolainojen valtiontakausta lisätään 100 miljoonalla eurolla, mikä tuo 0,5 miljardin investoinnit yleisesti ottaen Pääkaupunkiseudulle. Teknologiapolitiikkaan ja tutkimukseen määrärahoja lisätään. Nekin suuntautuvat, kuten tiedämme, puolet niistä vähintään, Pääkaupunkiseudulle.

Työttömyyden hoitoon on luvassa 23 miljoonaa euroa, mikä kohdistuu ammatillisen työvoimakoulutuksen hankintaan. Henkilömäärä tai volyymi, niin kuin termi kuuluu, lisääntyy 560 henkilöllä. Henkilömäärä jakaantunee tasaisesti koko maahan. Myös perustienpito- ja radanpitomäärärahat, 32 miljoonaa euroa, toivottavasti jakautuvat alueellisesti laajasti. Ehkä kuntien valtionosuuksien lisääminen 113 miljoonalla eurolla, mikä kuitenkin on kompensaatio ansiotulovähennyksen korottamisesta, kohdistuu, koska kyseessä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuudet, alueellisesti jossain määrin tasoittavasti.

Selkeästi Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle kohdistuvat ainoastaan puuntuotannon kestävyyden turvaamistoimiin tarkoitettu raha, yhteensä 9 miljoonaa euroa, ja maatilatalouden rakenteen ja maaseudun kehittämiseen varatut 344 000 euroa.

Arvoisa puhemies! Karkeasti arvioiden vähintään 70 prosenttia lisätalousarvion menoista kohdentuu alueellisia eroja kasvattavalla tavalla. 25 prosenttia on alueellisten erojen kannalta neutraalia rahoitusta, sen näkee vasta tulevaisuudessa, ja vain 5 prosentilla on selkeästi alueellisia eroja kaventava vaikutus.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Mietin, mitä olisi tapahtunut, jos puheenjohtaja Jäätteenmäki, puheenjohtaja Lipponen ja puheenjohtaja Enestam tv-tenteissä maaliskuussa olisivat ilmoittaneet, että heti, kun he pääsevät valtaan, he ottavat ulkomailta lisälainan ja alentavat tuloveroja siten, että suurimmat veronkevennykset tulevat suurituloisille ja pienituloiset jäävät kokonaan ilman. Mitä jos puheenjohtajat olisivat näin tv-tentissä kansalle ilmoittaneet? Minä olen aivan vakuuttunut siitä, että olisi tullut rökäletappio ja nämä puolueet eivät istuisi tässä hallituksessa, koska eivät olisi saaneet kansalta kannatusta.

Kukaan ei voi kiistää, ettei pääviesti vaaleissa ollut se, että nyt ei ole ensisijaisesti tuloveronalennusten aika vaan nyt parannetaan yhteiskunnan palvelujen tasoa ja tehdään myöskin eräiden tulonsiirtojen tasokorotuksia. Ihmettelen suuresti, minkä takia näin ei menetellä, minkä takia menetellään tavalla, joka on täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä vaalikampanjassa esitettiin. En kiistä sitä, ettei jokainen puolue aivan laidasta laitaan olisi esittänyt, että seuraavalla kaudella eli tällä kaudella toteutetaan myöskin veronalennuksia. Kyllä jokainen puolue esitti, että veronalennuksia tulee toteuttaa, mutta että se tapahtuisi välittömästi vaalien jälkeen ja että se olisi ollut se kaikkein tärkein toimenpide, sellaista käsitystä oli mahdotonta saada kaikkien muitten puheenjohtajien suusta kuin kokoomuksen Ville Itälän, joka aika selkeästi ilmoitti, että kokoomus ajaa näitä tuloveronalennuksia. Hallitus tulee saamaan tahtonsa läpi, se on aivan selvä asia, mutta näistä tulemme tietenkin esittämään omat vaihtoehtomme ja tulemme äänestyttämään eduskuntaa niistä.

Ovatko nämä veronalennukset sitten oikeat lääkkeet tähän tilanteeseen, joka mielestäni ei ole niin synkkä kuin annetaan ymmärtää? Tämän päivän aamu-uutisissa kerrottiin barometrista, jonka mukaan pienyritykset odottavat tältä vuodelta parempaa tulosta kuin edelliseltä vuodelta. Tämä on myönteinen uutinen. Myönteinen tosiasia on myöskin se, että Suomen talous poikkeaa kyllä aika paljon esimerkiksi USA:n taloudesta, jossa on valtava vaihtotaseen alijäämä. Suomessa on suuri vaihtotaseen ylijäämä. EU-maista Suomen talous on vahvimpia, sitäkään ei kukaan voi kieltää.

Jos hallituksen tavoite veronalennuksella on ollut työllisyyden parantaminen, niin mielestäni olisi silloin voitu valita toinen tie. Vielä vuosi kaksi sitten väitettiin, että veronalennuksista työllisyyttä palvelee parhaiten työnantajamaksujen alentaminen, toisella sijalla tuloveronalennukset ja kolmannella sijalla arvonlisäveron alentaminen. Annettiin malleja, joissa todettiin, että niin ja niin monen miljardin markan tuloveronalennus luo niin ja niin monta työpaikkaa, saman suuruinen veronalennus työantajamaksuihin luo niin ja niin monta työpaikkaa ja arvonlisäveron alentaminen luo niin ja niin monta työpaikkaa. Miksi ei valittu sitä veronalennusmallia, joka antaa ja tuottaa eniten työpaikkoja?

Jos tavoite oli ostovoiman parantaminen, niin silloin olisi tietenkin pitänyt nostaa ja parantaa ostovoimaa siellä, missä sitä ei ole. Tämä merkitsee sitä, että tietenkin pienituloisten, vähävaraisten yhteiskuntaryhmien tulotasoa olisi silloin pitänyt nostaa. Tästä syystä en pidä hallituksen esityksiä kaikkein parhaimpina. Meidän tehtävämme, opposition tehtävä, on tukea hallituksen esityksiä silloin, kun ne ovat mielestämme oikeita, mutta silloin, kun meillä on esittää parempaa, niin me teemme siitä vaihtoehtoesityksen.

Kristillisdemokraattien vaihtoehto tähän tilanteeseen on hyvin selkeä. Me olisimme kohdistaneet veronalennukset, niin kuin ryhmäpuheenvuorossamme todettiin, elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamiseen. Siitä kaikki olisivat hyötyneet ja suhteellisesti eniten ne ryhmät, joiden ruokamenot ovat suhteellisesti suuret. Tämä maksaisi vuositasolla saman verran kuin hallituksen esitys puolelta vuodelta: 150 miljoonaa, kun nyt taas palaa hallituksen esityksen mukaan 300 miljoonaan euroa.

100 miljoonalla olisimme sitten nostaneet niiden ryhmien tulotasoa, joista kaikki eduskuntapuolueet vaalikampanjassaan niin paljon puhuivat: eläkeläisten minimieläkkeiden nostaminen, opiskelijoiden asumislisä kesäkuukausilta, lapsiperheiden aseman parantaminen. Tässä on selkeä vaihtoehto. Se on myöskin yhtäpitävä sen vaihtoehdon kanssa, minkä me esitimme viime kaudella. Se on yhtäpitävä myöskin sen vaihtoehdon kanssa, minkä me esitämme syksyllä, kun talousarvio vuodelle 2004 esitetään.

Tony Halme /ps:

Arvoisa herra puhemies! Pääsihteeri! Minulla on ennätys tänään: neljä ministeriä paikalla. Arvoisat ryhmätoverini! Ed. Rajala, sitoutumaton, ja te neljä muuta edustajaa! Ja tolken också här till höger!

Vastaan tässä nopeasti ed. Sinnemäen kysymykseen, kun hän kysyi, mitä yhteistä on Kiinalla ja Suomella: Molemmissa maissa ei pitäisi tehdä yhtään enempää lapsia, kuin mihin on varaa, ja pitää pitää huolta myöskin niistä lapsista, jotka on jo tehty, elikkä niistä pitää ottaa vastuu.

Sitten minun puheeseeni: Ihmiset lähettävät minulle satoja kirjeitä ja sähköposteja, joissa he ihmettelevät näitä meidän täysistuntojemme aiheita. Ensin täällä meni viikko viisastellessa hallitusohjelmaa, ja sen jälkeen työaikaa tuhlattiin välikysymyksellä lisäpöytäkirjasta, ja yleisin saamani kysymys kansalaisilta on, koska me alamme oikeasti tehdä töitä täällä eli säätää sellaisia lakeja, jotka parantavat suomalaisten turvallisuutta ja elämänlaatua. Sehän on meidän ensin tehtävä täällä eduskunnassa.

Täällä keskustellaan nyt lisätalousarviosta, mutta minä kerron teille, miten kansalaisten turvallisuutta parannetaan ilman lisärahaa. Tämä ehdotukseni itse asiassa tuo rahaa valtiolle, ja minua ei tarvitse tästä kiittää myöhemmin. Tämä on minun työni.

Olen aikaisemmin puheissani ottanut esiin jo monta kertaa tämän turvallisuusasian, siis poliisin virkojen lisäämisen ja rangaistusten koventamisen. Puhuin niistä vaalikampanjani aikana ja aion niistä puhua vaikka koko neljä vuotta joka istunnossa, jos mitään ei ala tapahtua. Kansalaiset ovat tässä asiassa kanssani lähes sataprosenttisesti samaa mieltä, joten kyllä teidän muidenkin kannattaa tähän mukaan lähteä. Toinen vaihtoehto: teidän kannatuksenne laskee ja minun kannatukseni jatkaa nousuaan, kuten gallupitkin osoittavat.

Ainakin kahteen suuntaan pitäisi verovaroja käyttää entistä enemmän, jotta turvallisuus maassamme paranisi. Ne ovat poliisin ja tullin virkojen lisääminen. Olen toistuvasti vaatinut poliisille 500:aa uutta virkaa lisää, se kun ei maksa mitään, kun samalla rikollisuus vähenee. Nyt kun olen tavannut myös tullin asiantuntijoita, tiedän, että heillekin tarvitaan vähintään 60 uutta virkaa tutkimaan järjestäytynyttä rikollisuutta, kuten huumekauppaa.

Haluan muistuttaa, että huumerikollisuus moninkertaistui Suomessa vuoden 1995 jälkeen, kun liityimme EU:hun. Monet asiantuntijat ovat varmoja, että se lisääntyy myös tulevaisuudessa, kun useat entiset itäblokin maat tulevat mukaan EU:hun ensi vuonna. (Ed. Gustafsson: Pitäisikö meidän erota EU:sta?) — Ei ole huono ajatus. Minä en myöskään sitä äänestänyt, te teitte sen, eläkää sen kanssa. — Nyt on siis aika toimia, kun homma on edes jollain lailla hallinnassa. Nimittäin, jos myöhästyy junasta, on turha juosta sen perässä.

Täällä aina ensimmäiseksi kuulee kysyttävän, mistä rahat uusiin ehdotuksiin. Kuten jo sanoin, poliisit kyllä tuottavat oman palkkansa moninkertaisesti, koska selvittämättömät rikokset vasta kalliiksi tulevat. Rikosten selvittämisprosentti on laskenut takavuosien 80 prosentista hälyttävään noin 50 prosenttiin. Monet rikolliset siis jatkavat rötöstelyään, kun poliisilla ei ole riittäviä voimavaroja ottaa heitä kiinni ja toimittaa vankilaan. Euroopassa on yksi poliisi per kolmesataa henkilöä, Suomessa on yksi per viisisataa henkilöä.

Selvitin myös tämän tulliasian hallituksen puolesta, koska selvitettävää sillä näyttää muutenkin olevan tarpeeksi. Esimerkkinä voin mainita Tampereen tullin, joka takavarikoi viime vuonna rikollisesti hankittua omaisuutta 20 vanhan miljoonan arvosta, kun koko yksikön kulut olivat alle 10 vanhaa miljoonaa. Tullin ammattilaiset siis tuottivat rahaa valtiolle yli puolet enemmän kuin kuluttivat. Rahapulaan on siis turha — sanon jälleen: turha — vedota tullin ja poliisin virkojen lisäämisessä.

Toivoisin tähän poliisi- ja tulliasiaan vetoapua myös ed. Zyskowiczilta ja hänen ryhmältään, vaikka hän ei paikan päällä olekaan ja vaikka hän on sanonutkin, että hän ei lähde koskaan minun aloitteisiini mukaan, vaikka olisivat hyviäkin. Vaaleissahan kyllä kokoomus ed. Zyskowiczin johdolla lupasi ottaa roistoihin kovat otteet ja kopioi jopa minun slogaanini suoraan minun vaaliteemastani kirjoitusvirheineen.

Olisin odottanut, että lisäbudjetissa olisi poliisille myönnetty sen verran lisämäärärahaa, että tällä hetkellä avoinna olevat, täyttökiellossa olevat virat olisi täytetty tänä vuonna.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Jäätteenmäen hallitus aloittaa työnsä talouden näkökulmasta vaikeassa tilanteessa. Maailmantalouden moottori yskii USA:sta Euroopan kautta Aasiaan saakka, ja Suomessa joudutaan tulemaan toimeen kotimarkkinoiden vedolla. Niidenkään kestokyky ei kuitenkaan riitä loputtomiin, eli kaikki mahdollinen apu kotimaassa tarvitaan, kun ulkomaisilta markkinoilta sitä on vielä turha odottaa. Hallituksen lisäbudjettilinja on siis tässä suhdannetilanteessa perusteltu ja oikea. Omilla toimenpiteillä on pyrittävä sekä vauhdittamaan kasvua että lisäämään kasvun työllistävyyttä.

Ansiotulojen veronkevennykset ovat nopea ja yksinkertainen täsmäkeino rasvan lisäämiseksi talouden rattaisiin. Yrittäjyyttä edistävät veroratkaisut toimivat tietenkin myös pidemmällä tähtäimellä, ja tutkimus- ja tuotekehitysrahoitukseen panostaminen poikii tuloksia vieläkin pidemmällä aikavälillä. Kun tukena tässä lisäbudjetissa on lisäksi työllisyyttä edistävää yksityisten ja julkisten investointien lisäämistä sekä työttömyyden kovaan ytimeen pureutuvaa työvoimapoliittisten määrärahojen korottamista, kokonaisuus on hyvä.

Tärkeää ylipäänsäkin on, ettei talouspolitiikassa taannuta kamreerimaiseen sopeutumiseen. Hallitukselta vaaditaan ei ainoastaan nyt vaan myös jatkossa erittäin aktiivista ja reagointiherkkää otetta talouspolitiikassa. On oltava valmiita myös reivaamaan kurssia, jos myöhemmin huomataan, että esitetyt yksittäiset toimenpiteet eivät riitä. Tämä tietenkin kehysratkaisujen puitteissa. On kuitenkin selvää, että talouspolitiikan päätökset voivat perustua tämän hallituksen ollessa vallassa vain sellaisiin ratkaisuihin, joilla samalla huolehditaan valtiontalouden kestävästä kunnosta, peruspalveluiden tasosta ja saatavuudesta sekä työttömyyden vähentämisestä.

Veronkevennysten suuntaamiselle tässä vaiheessa kaikille saman suuruisina löytyy selkeitä perusteluita. Tässä ratkaisussa on voimakas suhdannepoliittinen elementti mukana. Seuraavissa ansiotuloverotusratkaisuissa on kuitenkin erittäin tärkeää huomioida erityisesti pieni- ja keskituloiset.

Opposition täällä esittämää kritiikkiä siitä, että keskusta olisi rikkonut vaalilupauksia tehdessään ensi töikseen lisäbudjetissa veronkevennyksiä ansiotuloveroihin, on mahdoton ymmärtää. Keskustan helmikuussa julkaistussa vaaliohjelmassa todetaan nimittäin näillä sanoilla: "Oikein ajoitettu ja työllisyyden ehdoin kohdennettu verotuksen maltillinen keventäminen auttaa talouskasvua ja työllisyyttä ja sitä kautta vahvistaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa." Nämä lupaukset täyttyvät lisäbudjetin verolinjassa, varsinkin kun siihen liittyy ansiotuloverotuksen alentamisen lisäksi arvonlisäveron alarajan muuttaminen liukuvaksi ja sukupolvenvaihdosten verokohtelun helpottaminen, siis yrittäjyyden edistäminen.

Mitä muuten vielä tulee vero- ja vaalilupauksiin, keskustahan lupasi tuossa samaisessa vaaliohjelmassaan, että veronmuutoksista kunnille aiheutuvat tulonmenetykset kompensoidaan, kuten nyt tulee tapahtumaan. Vaalilupaukset on todellakin lunastettava.

Työttömyyden kovan ytimen kimppuun käyminen aloitetaan myös lisäbudjetin hyväksymisen myötä. Tarvitaan nykyistä järeämpiä ja tehokkaampia keinoja aktiivisen työvoimapolitiikan rahoituksen kohdentamiseen. Poikkihallinnollisuus ja alueelliset työvoiman kehittämiskeskukset ovat tarpeen. Erityisen hyvä on, että alle 25-vuotiaille työttömille taataan koulutus-, työharjoittelu- tai työpajapaikka kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen. Työttömyysputkeen ei pidä päästää yhtään nuorta liikaa. Tämäkin asia löytyy niin keskustan kuin SDP:nkin vaalilupauksista.

Työvoimapolitiikan rahoituksen lisääntyessä on kuitenkin entistä tarkemmin seurattava rahoituksen tehokkuutta. Elleivät varat osoittaudu menneen oikeaan osoitteeseen, keinovalikoimaa ja rahojen kohdentamista on oltava valmiita harkitsemaan myös uudelleen. Mutta tärkeää tässä vaiheessa on, että nämä uudet toimet otetaan mahdollisimman ripeästi käyttöön.

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehysten osalta voi todeta, että talouden realiteetit huomioon ottaen niihin on syytä olla hyvinkin tyytyväinen. Valoisampi vaihtoehto kansalaisille näkyy ennen kaikkea tutkimukseen ja tuotekehitykseen, yrittäjyyteen, työllisyyteen, hyvinvointipalveluihin ja lapsiperheisiin panostamisena. Tämänpäiväisessä keskustelussa on itseäni jälleen kerran harmittanut se, että palvelut ja veronkevennykset yritetään asettaa vastakkain. Ei politiikkaa kuitenkaan voi tehdä pelkästään menotarpeesta ja tasapainovaatimuksesta lähtien. On pyrittävä löytämään sellaisia ratkaisuja, jotka tukevat tehokkaasti kasvua ja työllisyyttä. Veronkevennykset eivät ole palveluihin panostamisen vastakohta. Tämä nähdään myös näissä valtiontalouden kehyspäätöksissä. Hyvinvointipalveluihin panostetaan tuntuvasti aikaisempaa enemmän. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet lisääntyvät kehyskaudella asteittain yhteensä yli 400 miljoonaa euroa, ja terveydenhuollon ongelmakohtiin pystytään nyt siis puuttumaan. Myös opetusministeriön osalta peruspalvelubudjettiin lisäyksiä tulee noin 120 miljoonaa euroa. Palveluiden voi siis odottaa parantuvan selvästi myös koulupuolella.

Yksi tarpeellisimmista muutoksista aikaisempaan verrattuna on lapsiperheiden toimeentulon parantaminen. Oppositiopuolueiden, kokoomuksen ja vihreiden, teoista poiketen nyt lapsiperheiden tulonsiirroissa tapahtuu vihdoin kunnon kehitystä. Vaikka korotukset eivät ole kaikilta osin järisyttävän suuria, ne ovat merkittäviä parannuksia yksittäisten perheidenkin kohdalla. Kotihoidon tuen korotus mahdollistaa yhä useamman perheen valita lasten hoitotavan. Minimiäitiys- ja -sairauspäivärahan korotus puolestaan nostaa köyhyysloukusta lukuisia lapsiperheitä. Nämä kaikki ovat välttämättömiä ja tarpeellisia toimenpiteitä. Kokonaisuudessaan hallituksen on syytä jatkaa samalla linjalla.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Veronkevennys on korostunut tässä keskustelussa jättäen liiaksi taka-alalle muut elvyttävät toimet. Hallitus todellakin lisää julkista kulutusta ja investointeja 365 miljoonan euron edestä. Tarpeellisia investointeja aikaistetaan ja lisäksi satsataan julkisiin hyvinvointipalveluihin lisäämällä valtionosuuksia lähinnä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tämä mahdollistaa uuden väen palkkaamisen palveluihin. Se taas työllistää, lisää ostovoimaa ja tuo verotuloja. Tämä tosin edellyttää, että kunnat nimenomaan ohjaavat valtionosuudet palveluiden parantamiseen.

Ennen vaaleja SDP tavoitteli noin miljardin verojen alentamista. Mitään viitettä siihen, että nyt tämän lisätalousarvion veronalennus rikkoisi tai ylittäisi tuon summan, ei mielestäni ole esitetty. Kysehän oli tavoitteesta koko vaalikaudelle, ja tässä suhdannetilanteessa, joka on huono, on ymmärrettävää, että veronalennus on nyt hieman suurempi. Sitten kun noususuhdanne koittaa, veronalennus on vastaavasti pienempi, ja jatkossa painopiste tulee olemaan, toivottavasti, enemmän pienituloisissa ja myöskin palveluiden kohentamisessa. Mutta nyt elvytetään ja aikaistetaan investointeja ja satsataan hyvinvointipalveluihin. Tämähän toteuttaa perinteistä keynesiläistä talouspolitiikkaa, ja se on uutta. En ole huomannut, että tämä linja olisi aiemmin ollut kokoomuksen suosiossa. Mutta on hyvä, että nyt kokoomus antaa tunnustusta hallitukselle ja toteaa, että hallitus on oikeilla linjoilla.

Kahden vuoden päästähän sitten tarkastellaan uudelleen, miten tämä linja on toteutunut, ja kun noususuhdanne mahdollisesti on alkanut, sitten suhdannepoliittisesti ei ole enää perusteita tämän tyyppisille verojen alentamisille.

Mutta on todellakin hyvä, jos nyt sitten oppositiosta kokoomus on positiivinen, ja tuntuu siltä, kun tätä keskustelua seuraa, että sielläkin tämä elvytys on ymmärretty. Osa tosin olisi pannut vielä paremmaksi, kun puhutaan joistakin tietyistä etuuksista, mutta päälinja kokoomuksen mielestä tuntuu hyvältä, ja hyvä niin.

Kaarina Dromberg /kok:

Herra puhemies! Maamme taloudellinen tilanne on kiristymässä, joten hallitukselta odotetaan tositoimia niin taloudellisen hyvinvoinnin säilyttämiseksi kuin maamme osaamistason ylläpitämiseksi. Edellisten hallitusten saavutukset velvoittavat ja antavat pohjaa jatkotyölle. Nykyisen hallituksen selviytymislinja tuntuu perustuvan etupäässä lainanoton lisäämiseen, mikä pitkällä tähtäimellä ei ole järkevää. Osaamisen parantaminen tuottaa parhaan menestymisen tuloksen ja työpaikkojen lisääntymisen myös tulevaisuudessa.

Hallitusohjelmassa sanotaan, että tutkimus- ja innovaatiorahoitusta lisätään tiede- ja teknologianeuvoston suunnitelman pohjalta. Neuvoston esityksen mukaan vuoteen 2007 mennessä tarvitaan 405 miljoonaa euroa. Hallituksen lisäpöytäkirjan mukaiset panostukset osaamisen lisäämiseksi eivät kuitenkaan ole riittäviä, sillä rahaa on varattu seuraavasti: yliopistojen perusrahoitus 65 miljoonaa, Suomen Akatemia 45 miljoonaa, Tekes 85 miljoonaa ja eri ministeriöt ja tutkimuslaitokset 35 miljoonaa euroa. Tämä on vain noin puolet neuvoston esityksestä.

Lisätalousarviossakin esitetään ainoastaan 10,3 miljoonan euron lisäpanostusta tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Alkupanos ei ole alkuunkaan riittävä ajatellen hallituksen asettamaa kokonaistavoitetta. Lupaus ja teot ovat täysin ristiriidassa.

Herra puhemies! Ykkös- ja kakkosluokkalaisten aamu- ja iltapäivähoito on hyvä asia, kun se toteutetaan jo nykyisiä käytäntöjä soveltaen. Opetusministeriön liikuntapuolella toimii jo nyt yli 700 lasten liikuntakerhoa. Seurakunnat ovat myös olleet aktiivisia. Nuorisotoimi saatuaan jakolain perusteella huomattavasti lisäresursseja voi olla entistä tehokkaampi toimija esimerkiksi kulttuuritoimintojen järjestäjänä lasten kuvataidekoulujen ohella yhdessä eri kulttuurijärjestöjen kanssa.

Kunnissa on kuitenkin oikeutettu huoli rahoituksesta. Esimerkiksi Vantaalla on aikaisemmin laskettu, että uudistus tulisi maksamaan 780 miljoonaa markkaa, jos kaikki käyttäisivät iltapäivähoitoa. Kuntatalous ei sitä rasitetta jaksaisi kantaa, eivät varsinkaan kasvavat kunnat. Epäilys piilee siinä, että aamu- ja iltapäivähoito siirtyisi pikkuhiljaa kuitenkin kunnan harteille. Tähän tarkoitukseenhan on varattu naurettavan pieni määräraha eli 20 miljoonaa euroa.

Herra puhemies! Edellisen hallituksen viime metreillä hyväksyttiin taide- ja taiteilijapoliittinen ohjelma, joka sai myös täydellisen tuen eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa. Nykyisen hallituksen ohjelmassa sanotaan, että kyseinen ohjelma antaa hyvän pohjan kulttuurin ja taiteen edistämiselle. Tahtoa tuntuu olevan, mutta rahat eivät ole alkuunkaan riittävät. Taide- ja taiteilijapoliittinen ohjelma on perusta suomalaisen kulttuurin ylläpitämiselle ja kehittämiselle kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa. Se on sitä paitsi käyttämätön alue maamme kilpailukyvyn vahvistajana. Taide- ja taiteilijapoliittisen työryhmän ehdotus oli 0,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Eduskunta tuki ehdotusta ajankohtaiskeskustelussa, ja siinä oli sisäänrakennettuna taiteen rinnastaminen tieteeseen, joka sisältyi hallituksen esitykseenkin.

Kulttuurin parissa työskentelee tällä hetkellä noin 89 000 ihmistä, ja siellä on vielä luotavissa lukuisia uusia työpaikkoja. Hyvänä asiana voi pitää sitä, että kokoomusministerien alulle panema lasten kulttuuriverkko Taikalamppu saa jatkoa. Toivottavasti tarvittavat rahat löytyvät.

Herra puhemies! Taistelu Merimuseon sijoituksesta oli kiivas. Tein kulttuuriministerinä päätöksen asiasta, ja edellinen valtioneuvosto teki periaatepäätöksen 5.3.2003 Merimuseon uudelleensijoittamisen kustannuksista. Museon tulisi olla valmis tällä hallituskaudella. Asialla on todella kiire, sillä EU-rahoitus menee umpeen 2006. Merimuseo toimintoineen tarvitsee välttämättä nykyaikaiset, kunnon tilat. Olenkin tehnyt asiasta lisätalousarvioaloitteen varmistaakseni, että asia menee eteenpäin. Edellytänkin hallitukselta nopeita ratkaisuja.

Hallituksen kehysneuvotteluissa 25. helmikuuta 2003 kello 8.15 tein seuraavan esityksen: "Veikkausvoittovaroja koskevat momentit eivät ole valtiovarainministeriön ehdotuksessa voimassa olevan lainsäädännön mukaiset nuorisotyön osalta. Kansallisteatterin lainanhoitokulut tulisi rahoittaa yleisistä budjettivaroista valtiovarainvaliokunnan edellyttämällä tavalla. Veikkausvoittovarat sekä niihin liittyvät momentit tulisi palauttaa opetusministeriön ehdotuksen mukaisiksi. Ehdotukseen tulisi lisätä yhteensä 7,8 miljoonaa euroa." Olen iloinen siitä, että nykyinen hallitus on vienyt loppuun nämä esitykseni.

Yksi asia on vielä puhuttanut suuresti, ja se on opintotuki. Hallitusohjelmassa sanotaan, että opiskelijoiden opintososiaalista asemaa kohennetaan, jotta täysipäiväinen ja suunnitelmallinen opiskelu on mahdollista ja opiskeluajat lyhenevät. Missä viipyvät esitykset? Opintotukityöryhmän esitykset ovat valmiina ministeriössä. Linjan valinnasta on vain kysymys. Todellisia tekoja ei ole kuitenkaan osoitettu nelivuotiskaudelle, sillä määrärahat puuttuvat hallituskauden kehyksistä. Onko sittenkin kyseessä Sailaksen malli, joka perustuu lainanottoon? Nykyinen malli täydennettynä kannustavuudella toimisi hyvin. Ensisijaisena lähtökohtana pitäisin vuokrakaton nostoa ja asumislisän porrastamista paikkakunnan kalleuden mukaan. Opetusministeriöön jäi esityksenäni 10 miljoonan euron lisäys asumislisään. Hallitus ei näköjään ole halunnut tukea sitä.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Hallituksen päättämät menokehykset pitävät budjettipolitiikan lähivuosina tiukkana. Suhteessa bruttokansantuotteeseen hallituksen päättämät lisäykset ovat vain noin 0,8 prosenttia, jos menokehystä verrataan edellisen hallituksen helmikuussa tekemään päätökseen. Hallituksen verohelpotukset noudattavat samaa kaavaa kuin viime vuosina yleensä. Valtion tuloveroasteikon kevennykset tuovat merkittävän kevennyksen myös suuriin ansiotuloihin ja euromääräisesti nimenomaan kaikista suurimpiin ansiotuloihin. Kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen korotus antaa helpotuksia jonkin verran myös pieni- ja keskipalkkaisille, mutta työttömät ja päivärahoilla elävät jätetään taaskin verohelpotuksia paitsi. Suhteessa nettotuloon verohelpotukset ovat sitä suuremmat, mitä suuremmat ovat tulot. Kun tämä tehdään työllisyyden parantamisen nimissä, on pakko kysyä, onko Suomen suurituloisimpien kulutuskyky alentunut niin, että heidän kulutuskykyään lisäämällä voidaan parantaa työllisyyttä. Mielestäni tämä perustelu, millä hallitus perustelee tätä, ei pidä paikkaansa.

Elvyttäminen on aiheellista nyt, kun työttömyys on kääntymässä nousuun. Lisämäärärahat työllistämiseen, investointeihin ja muihin kohteisiin ovat tervetulleita. Kun talouden näkymät pysyvät harmaina, pelkään kuitenkin, että tämä ei ole riittävää. Erityisesti palkkaperusteiseen työllistämiseen tarvittaisiin lisää rahaa. Hallitusohjelmassa luvataan, että työttömien määrää pudotetaan 100 000:lla elikkä luodaan 100 000 uutta työpaikkaa. Tässä suhteessa hallituksen ensimmäiset toimet eivät vaikuta kovin vakuuttavilta.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on päättänyt lakialoitteista, joilla tähdätään pienituloisten aseman parantamiseen. Vaadimme työttömien peruspäivärahan ja työmarkkinatuen tasokorotusta, koska työttömille ei kuitenkaan pystytä järjestämään työtä ainakaan kunnollisella palkalla. Samoin vaadimme kansaneläkkeen korotuksen suurentamista ja aikaistamista sekä asumiskustannusten omavastuun poistamista toimeentulotuesta. Esitämme toimeentulotuesta annetun lain korjaamista siten, että myös toimeentulotukea saavat lapsiperheet hyötyvät luvatusta lapsilisien korotuksesta.

Yhdistelmätukena maksettavaa työmarkkinatukea olisi korotettava, jotta palkat tukitöissä eivät jäisi nälkäpalkoiksi, niin kuin nyt usein käy. Tästä pienipalkkaisesta työstähän juuri eräs amerikkalainen tutkija on kirjoittanut myöskin kirjan, jossa selvästi käyvät ilmi ne ongelmat, mitä tämä pienipalkkainen työ aiheuttaa, ja se ennen kaikkea, että tällä pienipalkkaisella työllä ihmiset eivät tule toimeen.

Opiskelijoille esitämme opintorahan tasokorotusta ja asumislisän muuttamista ympärivuotiseksi. Samoin pienimmän sairaus- ja vanhempainrahan korotus tukisi myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Pienituloisten sosiaaliturvan parantaminen on mielestäni parasta elvyttämistä. On selvää, että siihen käytettävä raha ohjautuu kulutukseen ja nimenomaan kotimaiseen kulutukseen. Se toisi enemmän toivoa kaikille, jotka ovat joutuneet tähän köyhyyden kierteeseen. Sen sijaan suurituloisille annetut verohelpotukset ovat vaarassa mennä osinkoihin, ulkomailta ostettaviin hankintoihin, matkoihin tai muihin vastaaviin, jotka eivät paranna työllisyyttä Suomessa. Pienituloisille ihmisille annetut tulonsiirrot tai peruspäivärahan työmarkkinatuen korotukset siirtyisivät varmasti suoraan kulutukseen.

Jos hallitus haluaa veroratkaisuja tehdä, olisi mielestäni harkittava vakavasti elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamista. Elintarvikkeet ovat pienituloisten perheiden budjetissa hyvin suuri ja merkittävä menoerä. Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen hyödyttäisi siten erityisesti lapsiperheitä, pienipalkkaisia työntekijöitä, työttömiä ja eläkeläisiä ja myöskin Suomen elintarviketeollisuutta ja elintarviketyöläisiä.

Elintarvikkeiden hinnat alenivat EU-jäsenyyden alkuvaiheessa, mutta myöhemmin hintojen nousu on ollut ajoittain nopeaa. Elintarvikkeiden hintataso ylittää jo EU-jäsenyyttä edeltäneen tason. Useissa EU-maissa elintarvikkeiden arvonlisävero on alempi kuin Suomessa. Saksassa elintarvikkeiden verokanta on noin 7 prosenttia, Alankomaissa 6 prosenttia. Italiassa ja Belgiassa elintarvikkeisiin sovelletaan veroprosenttia, joka on alempi kuin Suomen. Elintarvikkeiden nykyistä alempi verokanta ei olisi ristiriidassa kansainvälisen veroympäristön kanssa. Se tukisi nimenomaan suomalaista elintarviketeollisuutta, suomalaista työllisyyttä ja suomalaisia pienituloisia ihmisiä. Tästä veronalennuksesta hyötyisivät myöskin eläkeläiset, toisin kuin nyt hallituksen esityksessä, jossa suuri osa eläkeläisistä jää kokonaan veronalennusten ulkopuolelle.

Kansantalouden tilinpidon mukaan kotitalouksien kulutuksesta kohdistui vuonna 2001 elintarvikkeisiin sekä ei-alkoholipitoisiin juomiin 8,3 miljardia euroa. Tästä voidaan arvioida elintarvikeostojen sisältämäksi arvonlisäveroksi noin 1,2 miljardia euroa. Verokannan alentaminen 17 prosentista 12 prosenttiin alentaisi silloin veron tuottoa noin 300 miljoonaa euroa. Koska elintarvikkeita sisältyy myös muuhun kulutukseen, erityisesti hotelli-, kahvila- ja ravintolapalveluihin, todellinen verotuoton alennus olisi jonkin verran suurempi, elikkä puhutaan suunnilleen samoista suuruusluokista kuin nyt hallituksen veroalennuksissa puhutaan. Mielestäni hallituksen tulisi tarkistaa veropoliittista linjaansa niin, että tultaisiin siihen päätökseen, että elintarvikkeiden arvonlisäveroa alennettaisiin sen sijaan, että kaikille palkansaajille, tulonsaajille annetaan prosentuaalisesti yhtä suuret veronalennukset, jotka hyödyttävät erityisesti kaikkein suurituloisimpia ihmisiä eniten.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallitus on päättänyt reagoida nopeasti ensimmäisellä mieleen tulevalla keinolla talouden elvytystarpeisiin. Kansanedustaja Sinnemäki puhui jo vihreiden ryhmäpuheenvuorossa siitä, millä tavoin lisätalousarvioesitykseen sisäänkirjoitetut veroalennukset olisi voinut kohdistaa tehokkaammin. Vihreiden eduskuntaryhmän esityksen pääsisältöhän oli siis se, että kaikkiin tuloluokkiin kohdistettujen veroalejen sijaan veroaleja kohdistettaisiin pieni- ja keskituloisiin. En ole oikein tähän mennessä onnistunut kuulemaan, miten sosialidemokraatit onnistuvat perustelemaan, miksi heidän esityksensä on erinomaisempi kuin vihreiden esitys.

Minä kiinnittäisin huomiota siihen, missä määrin mittavan veroalepaketin tuominen keskusteluun nimenomaan lisätalousarvion kautta on perusteltua. Nyt eri tahot vaativat pikaisia elvytystoimia ja samalla tuntuvat unohtaneen muut kuin verotukselliset keinot. Nämä lausunnot ovat kuitenkin aina hyvin arvomaailmasidonnaisia. Taloudesta ei, kuten ei mistään muustakaan, ole olemassa yhtä objektiivista totuutta.

En kyseenalaista sitä, etteikö talouden elvytys olisi nyt tarpeen. Suomessa tähän osasyynä on myös liian vahva euro. Jos eläisimme menneitä aikoja, hallitus olisi kenties nyt veroalen sijaan devalvoimassa markkaa. Muistelen, että devalvoinnin yhteydessä käytettiin usein vertausta housuihin kusemisesta pakkasella: hetken lämmittää ja sitten tulee vielä kylmempi. Minusta tuntuu, että samaa vertausta voisi nyt käyttää veroalesta. Elvyttää voi monella tapaa. Veroalea tehokkaampi vaihtoehto olisi esimerkiksi laajemmat kuntatalouteen kohdistuvat toimet.

Jos todella haluttaisiin vaikuttaa kotimaisen kysynnän kasvuun, pitäisi kyetä vaikuttamaan nuorten määräaikaisissa työsuhteissa elävien ihmisten valinnanmahdollisuuksiin. Silloin kun pätkätyöt eivät ole oma valinta, voisi kuvitella, että vakituinen työpaikka vaikuttaisi kulutustottumuksiin. Hankittaisiin asunto ja, jos sellainen jo on, otettaisiin laina ja ostettaisiin kesämökki tai lähdettäisiin viikonlopuksi kylpylään.

Konkreettisena keinona ed. Sinnemäki toikin jo meidän ryhmäpuheenvuorossamme esiin vanhemmuuden kustannusten jakamisen tasan kaikkien työnantajien kesken. Kun tätä samaa aihetta suullisella kyselytunnilla kyselin taannoin, pääministeri Jäätteenmäki antoi periaatteessa varsin positiivisen vastauksen. Jätin tästä perään vielä kirjallisen kysymyksen, koska asia todella pitäisi saada valmisteluun. Olisi tietenkin ihan positiivista, että sitä myös tässä keskustelussa kommentoitaisiin, kun asia tuli jo ryhmäpuheenvuorossakin esiin.

Jos elvytystoimet kohdennettaisiin kuntapuolen pätkätyöläisten aseman kohentamiseen, olisi taloutta elvyttävä vaikutus tällä todennäköisesti suurempi kuin nykyisellä verojenalennuslinjalla. Mutta kuten sanoin, kyseessä on arvovalinta, ja sen hallitus on nyt tehnyt sosialidemokraattisen valtiovarainministeri Kalliomäen johdolla. Verojen alentamiseen liittyykin aina suuria periaatteellisia kysymyksiä, ja tällaisten ratkaisujen kuuluisi olla osana normaalia budjettikiertoa, jolloin taattaisiin kunnollinen mahdollisuus keskustella todellisista vaihtoehdoista.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Hallitus linjaa ohjelmassaan tärkeimmäksi tavoitteeksi työllisyyden lisäämisen vähintään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä. Nyt pari viikkoa hallitusohjelman julkistamisesta kehyspaperissa ollaankin jo valmiit myöntämään, että hallitusohjelmassa yksilöidyt toimenpiteet eivät ole valtiontalouden laskelmien mukaan riittäviä, jotta työllisyyttä ja valtiontalouden tasapainoa koskevat hallituksen tavoitteet toteutuisivat. Hallitus asettaakin suuria toiveita siihen, että veronalennukset lisäisivät kotimaista kysyntää ja yhdessä tiukan menosäännön noudattamisen kanssa johtaisivat valtiontalouden tasapainoon vaalikauden loppuun mennessä.

Talouslaskelmien pohjana on käytetty 2,5 prosentin talouskasvua, jonka toteutumista jo vaalikampanjan aikana pidettiin hyvin epävarmana, ja nykyisissä oloissa se tuntuu lähinnä toiveajattelulta. Näistä kasvuodotuksista huolimatta valtiontalouden annetaan velkaantua jokaisena tulevana vuonna, jotta voitaisiin toteuttaa sosiaalisesti epäoikeudenmukainen veronkevennysohjelma.

Arvoisa puhemies! Talouspoliittiset eväät hallituksella muodostuvat siis epärealistisista talouskasvuodotuksista, epäoikeudenmukaisesta veronkevennysohjelmasta ja valtion kasvavasta velkaantumisesta, ja mikäli joku kulma tästä kolmiyhteydestä pettää, tulossa on vielä tiukat menonleikkauslistat.

Prosentuaalisesti samanlaisella veroalella yhteiskunnan tuloerojen annetaan entisestään kasvaa. Alennuksissa olisi heti pitänyt painottaa pieni- ja keskituloisten asemaa. Ansiotulovähennyksen kautta ei auteta muun muassa eläkeläisiä, jotka joutuvat vajaata kompensaatiotaan odottamaan vuoden 2004 loppuun. Vain vajaa viidennes eläkeläisistä hyötyy valtionveron alennuksesta. Kuitenkin jäljelle jäävän miljoonan eläkeläisen kotitaloudet olisivat myös merkittävä taho lisäämässä kotimaista kysyntää, mutta heille tätä kannustinta ei haluta antaa. Lisätalousarvio jättää ostovoimaa elvyttävien toimenpiteiden ulkopuolelle eläkeläiset, opiskelijat, työttömät ja kaikkein pienituloisimmat, jotka tarvitsisivat eniten helpotusta niukkaan toimeentuloonsa. Heidän kohdallaan ostovoiman lisäys siirtyisi välittömimmin kotimaiseen kulutukseen eikä ulkomaanmatkoihin tai osakesalkkuun. Onko Suomi valinnut linjan, jossa annetaan muodostua syrjäytyneiden kasvava joukko?

Myös monilapsiset perheet kuuluvat muita vähävaraisempien joukkoon, jonka tukeminen olisi aloitettava heti. Hallitus haluaa tukea mieluummin yksilapsisia perheitä, kun kuitenkin väestöpoliittinen kehitys edellyttää panostuksia syntyvyyden edistämiseen. Väestöliiton tuoreimman perhebarometrin mukaan suomalaiset haluaisivat enemmän lapsia kuin todellisuudessa saavat. Yksi keskeinen syy lapsen saamisen siirtämiseen on taloudellinen epävarmuus. Nykyisen tasoiset perhepoliittiset etuudet eivät tue vanhemmuutta ja kotien hoivatyötä. Kotihoito on nykyistä tehokkaamman tukemisen arvoinen hoitomuoto lapsen kasvun ja kehityksen kannalta, mutta myös yhteiskunnallisesti julkisen talouden ja työn jakamisen kannalta.

Hallitus on linjannut, että se haluaa tukea työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Kotihoidon tukea olisi sen tähden nostettava heti. Olen tänään jättänyt lakialoitteen, jossa vaihtoehtoisen lisäbudjettimme mukaisesti halutaan nostaa pienten lasten kotihoidon tukea 17,4 prosentilla, jotta päästäisiin reaalisesti vuoden 1997 tasolle.

Arvoisa puhemies! Työttömyyden on ennakoitu lisääntyvän nykyisestään ja yritysten talousnäkymien edelleen heikkenevän. Lisätalousarvion panostukset investointeihin ja työllistämismäärärahoihin ovat kannatettavia. Valtion tulee tukea kuntia ja kuntayhtymiä, jotta nämä voisivat tarjota töitä vaikeutuvassa tilanteessa. Kuitenkin kuntien ja kuntayhtymien palkkaperusteinen työllistämistuki on lisätalousarvio huomioidenkin laskemassa 4,5 miljoonaa euroa vuodesta 2002. Syvenemän taantuman kourissa tuki olisi pidettävä vähintään ennallaan.

Vaalipiirissäni Vakka-Suomen seutukunnassa Uudenkaupungin työttömyysprosentti tulee autotehtaan lomautusten myötä nousemaan 20:een. Samalla kaupungin verotuloihin ennustetaan vuositasolla 1—1,5 miljoonen euron lovea. Lähes 800 lomautettua tai irtisanottua tulee ajan myötä näkymään kaupungin maksamien toimeentulotukien lisääntymisenä ja alueen taloudellisen toimeliaisuuden hiipumisena kulutuskysynnän huonontuessa. Autotehtaan lomautuksilla on heijastusvaikutuksensa myös Varsinais-Suomen muihin kuntiin. Valtion tulee kohdentaa erityinen tukipaketti Vakka-Suomen seutukuntaan, ja siitä osan tulisi olla kuntien ja kuntayhtymien palkkaperusteista työllistämistukea, ja lisäksi varoja on suunnattava kuntien työllistämisperusteisiin investointeihin.

Kuntien työllistämisperusteisiin investointeihin ollaan lisätalousarviossa esittämässä 500 000:ta euroa. Tämä summa yhdessä varsinaisen talousarvion määrärahan kanssa jättää työllisyysperusteiset investoinnit vielä 1,7 miljoonan euron päähän vuoden 2001 tasosta. Kuitenkin taloudelliset näkymät ovat ratkaisevasti huonommat kuin silloin. Tämän momentin määrärahan ohjeistuksessa korostetaan rahan käyttämistä työllisyysperusteisiin investointeihin, joilla tuetaan uusien työpaikkojen syntymistä ottamalla samalla huomioon myös alueelliset työllisyysnäkökohdat. Erityisen tärkeää tämä on alueilla, joilla on jouduttu nopeasti pahenevan työttömyyden kouriin, kuten Uudessakaupungissa. Näissä oloissa kaupungin on vaikea harjoittaa aktiivista elinkeinopolitiikkaa ilman valtion määrärahaa työllistämisperusteisiin investointeihin, joilla puolestaan voitaisiin tukea olemassa olevia yrityksiä ja houkutella alueelle uusia. Tämä kuntien työllisyysperusteinen tukeminen on tärkeää tilanteessa, jossa veroalennusten luvattu kompensaatio ei kuitenkaan tuo yhtään uutta euroa ja heikentyvä työllisyys päinvastoin pienentää verotuloja. Hallituksen kehysratkaisu ei riitä tasapainottamaan kuntien taloutta.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla aiotaan kansallisen alkoholiohjelman toimeenpanoa tehostaa. Tämä tulee enemmän kuin tarpeeseen, mikäli EU:n liekanarussa alkoholiverotusta tullaan laskemaan. Saman nestemäisen aineen ongelmat näkyvät terveys- ja sosiaalipuolen lisäksi myös poliisin työsaralla. Poliisitoimen kohdalla eivät riitä työehtosopimuskorotukset, kun samanaikaisesti avoinna olevia poliisin virkoja on täyttämättä. Poliisin työn tukeminen välittömillä lisäresursseilla on tärkeää tilanteessa, jossa huumausainerikollisuus levittäytyy yhä uusille alueille. Resurssipula on aiheuttanut normaalin päivystysvalmiuden heikentymistä ja lisännyt kansalaisten turvattomuuden tunnetta, kun virka-avun saaminen on viivästynyt. Tavanomaisen poliisityön lisäksi voimavaroja tarvitaan monimutkaistuvan talousrikollisuuden selvittämiseen ja kansainvälisten järjestäytyneiden rikollisjoukkojen torjumiseen.

Arvoisa puhemies! Hallitus kertoo ohjelmansa olevan työllisyyden, yrittäjyyden ja yhteisvastuun ohjelma. (Puhemies koputtaa) Lisätalousarvio jätti kuitenkin pääomaverotuksen uudistuksen edelleen hämärän peittoon. Eikö olisi jo aika päästää yrittäjät epätietoisuuden vallasta ja viimein kertoa, mikä on se malli, jolla pääomaverotus tullaan toteuttamaan?

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ed. Essayahille toteaisin tähän kritiikkiin, jota hän esitti lapsilisien korotusta kohtaan, että perhepolitiikkaa on katsottava kokonaisuutena. Pidän kyllä erittäin huomattavana myös kotihoidon tuen korotusta 42 eurolla kuukaudessa ottaen huomioon, että edellisestä korotuksesta on aikaa kymmenen vuotta. Lisäksi ensimmäisellä ja toisella luokalla olevien lasten vanhempiin kohdistuu osittaisen hoitorahan laajennus ja myöskin korotus. Koululaisten aamu- ja iltapäivähoito tulee lakisääteiseksi. Sen lisäksi vanhempainrahat, äitiyspäivärahat, nousevat. Kun katsotaan tätä kokonaisuutta tulonsiirroissa, niin nämä ovat mittavia panostuksia kansakunnalta juuri nyt tässä tilanteessa.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia, arvoisa ministeri Hyssälä. Uskon, että kristillisdemokraateilla ja keskustalla on nimenomaan näissä perhepoliittisissa tuissa yhteistä, vaikka toinen onkin hallituksessa ja toinen oppositiossa. Lähinnä tässä lisätalousarvion kohdalla jäin kaipaamaan sitä, että näitä korotuksia olisi kiirehditty eivätkä ne olisi siellä tulevissa vuosissa, koska lapsiperheitten köyhyysongelma on jo tällä hetkellä varsin vakava ja taloudelliset suhdanteet, mitkä huonontuvat koko ajan, varmasti tulevat kouraisemaan kovimmin juuri monilapsisia perheitä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on EU:n talouspolitiikan pakkopaidassa. Meillä ei ole enää itsenäistä raha- ja korkopolitiikkaa. Tämän vuoksi yritykset joutuvat nyt kilpailukykyongelmissaan entistä enemmän turvautumaan irtisanomisiin. Potkuja satelee, ja työttömyys kääntyy valitettavasti nousuun.

Hallituspuolueet ovat veropolitiikassa kääntäneet takkinsa. Nyt on taas saumapuoli päälläpäin. Hallitus ei selvästikään haluaisi alentaa veroja, mutta sen on pakko. Valtiovarainministeriön virkamiehet ovat takoneet talousdynamiikkaa punamullan pääkoppaan. Talouspoliittinen realismi sysää keskustan ja sosialistien vaaliohjelmat kumpujen yöhön.

Hallituksen verohelpotukset ovat sinänsä valtaosin perusteltuja. Osa kansalaisista saa siten valtionveron kevennyksillä maksettua kunnallisverojensa nousua ja YLEn lupamaksujen korotukset. Tosiasia on, että kesäuusintoina esitettävät saippuasarjat ovat osalle suomalaisia jo niin tuttuja, että jotkut mökinmummot osaavat vuorosanat jo ulkoa. Onko tämä hallituksen uutta kansallista kulttuuripolitiikkaa?

Arvoisa puhemies! Sosialistien ote pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksessa on erittäin vahva. Perhepolitiikkaa vedetään punaisin viivanvedoin. Kyllä keskustaltakin ovat unohtuneet ja siirtyneet huomiseen kotihoidon tuen ja minimipäivärahojen korottaminen; sitten joskus vuonna 2006, jos rahaa on.

Kaikista köyhimpiä koskeva toimeentulotuen asumiskustannusten omavastuuosuus on niin ikään epäoikeudenmukaisesti ennallaan. Yksi ero täällä salissa siinä suhteessa tuli ilmi. Hallituksessa vasemmistoliitto nieli nämä omavastuut, mutta nyt ed. Lapintie vaati tämän vääryyden korjaamista. Läpinäkyvää. Oppositioasemalla on tässä asiassa ollut vasemmistoliiton ryhtiin korjaava vaikutus, uskottavuus on sitten jo aivan toinen asia.

Vihreiden ed. Sinnemäki moitti perustellusti hallituksen lapsilisälinjaa. Tässäkin asiassa keskusta marssii sosialistien tahdissa. Monilapsiset perheet pistetään yksilapsisten perheiden etujen noston maksumiehiksi. Politiikka on arvovalintoja. Onko Kiinan tie meidän tiemme? Ei saa eikä voi olla.

SDP:n ed. Taipale välihuusi perussuomalaisten ryhmäpuheenjohtaja Vistbackalle, että kuka ajaa yksinäisten miesten asiaa. Voin tässä ed. Taipaleelle lähettää terveiset, että perussuomalaiset tulevat aina puhein ja teoin tukemaan miesten asiaa, myös yksinäisten miesten asiaa. Siitä ei kannata olla huolissaan. Me emme vaikeuksissa olevia petä.

Arvoisa puhemies! Hallitukselle kuuluu kiitos siitä, että partisaanien uhreja vihdoinkin muistetaan. Näiden tapahtumien kauhuja ei rahalla voi korvata. Tuskin tulossa oleva 1 500 euroa uhria kohden on riittävä korvaus, mutta silti on tärkeää, että valtiovalta tunnustaa uhrien kärsimykset. Me emme saa milloinkaan unohtaa rikollisen kommunistisen ideologian aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä ja sortopolitiikkaa, jonka kohteena monet pienet kansat ja myös Neuvostoliiton omat kansalaiset olivat. Me perussuomalaiset emme ikinä unohda.

Arvoisa puhemies! Hallitus toteuttaa nyt kokoomuksen veropolitiikkaa. Kaikista suurimmat verohelpotukset saavat suurituloiset. Ei ole ihme, että kokoomus kehrää tyytyväisenä. Kokoomuksen ryhmäpuhuja puolueen puheenjohtaja Ville Itälä puhui kuin punamultahallituksen ministeri. Kokoomus onkin hallituksen vankka tukipönkkä ilman ahdistavia ministerinsalkkuja ja -autoja.

Perussuomalaiset ovat jättäneet lisätalousarvioaloitteet poliisien määrärahojen lisäämiseksi 12,5 miljoonalla eurolla ja perustienpidon määrärahojen huomattavaksi korottamiseksi 50 miljoonalla eurolla. Kun ministeri Rajamäki jatkossa kamppailee oman sektorinsa poliisimäärärahojen puolesta, hän saa tässä perussuomalaisten koko ryhmä täyden tuen. Toivotamme menestystä isänmaan asialle ja luotamme tässä ministeriin, että nämä asiat etenevät ja saavat hyvän käänteen.

Yleisemminkin ottaen tulemme tässä salissa äänestämällä tukemaan kaikkia niitä oikeudenmukaisuutta lisääviä esityksiä, joita eri oppositiopuolueet esittävät. Tämä on sitä perussuomalaista rakentavaa asialinjaa. Emme kysy esittäjän puoluekantaa, vaan sitä, onko esitys oikeudenmukaisuutta ja Suomen kansan parasta lisäävä. Jos se on, me kannatamme sitä.

Sinikka  Hurskainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Työllisyyden edistäminen on punainen lanka läpi hallitusohjelman. Myös lisätalousarviossa on ehdotettu kotimaisen kysynnän ja taloudellisen kasvun vahvistamiseksi hallitusohjelman mukaisia välittömiä elvyttämistoimenpiteitä. Työllisyyttä tukevia menoja lisätään ja julkisia investointeja aikaistetaan. Liikenne- ja viestintäministeriön rata- ja tieverkon määrärahoja lisätään: rataverkkoon 32,6 miljoonaa euroa ja tieverkon perustienpitoon ja kehittämiseen 6,7 miljoonaa euroa.

Etelä-Karjalan kehitys ja tulevaisuus kulminoituu Kuutostiehen. Tyytyväisenä voin todeta, että lisäbudjetissa on 48,8 miljoonan euron sijaan 54,24 miljoonaa euroa varattu Valtatie 6:lle osuudella Koskenkylä—Kouvola. Edellisen lisäksi näkisin tärkeäksi, että Kuutostien nelikaistaistaminen Joutsenonkankaan osuuden lisäksi jatkuisi sekä Imatralle että Lappeenrantaan saakka, ettei kaupunkien kohdalle muodostuisi liikennettä hidastavia pullonkauloja.

Erityisen huolestuttavana näen sen, että Kaakkois-Suomen tiepiirin perustienpidon määrärahat ovat vähentyneet vuosien 1996—2000 aikana 13,1 miljoonalla eurolla, vaikka samanaikaisesti teiden käyttö on lisääntynyt ja sen seurauksena teiden kunto huonontunut entisestään. Tämä suuntaus ei voi jatkua. Rajaliikenne kasvaa jatkuvasti, ja tieverkosto on elinehto alueemme kilpailukyvylle, erityisesti yrityksille, mutta myös aivan tavallisille tienkäyttäjille.

Imatralla on noin 30 000 asukasta. Kaupunkiin tulijoilla on ensimmäisenä ihmettelyn aiheena, miksi näin isossa kaupungissa on vain yksi raide ja onko liikenne ainoastaan poispäin Imatralta. Asia ei onneksi ihan näin ikävästi ole. Tavara-asemalla jonotetaan eri suuntiin menevien junien kohtaamista, koska on vain yksi raide. Luonnollisesti yksiraiteisella Imatra—Luumäki-rataosuudella on jo ongelmia lisätä tavaraliikennettä. Teollisuuden investoinnit ovat viime vuosina kasvaneet, ja kasvua ennustetaan myös tuleville vuosille. Näin ollen ellei asiaan saada pikaisesti muutosta, se vaikuttaa alueen elinkeinoelämän ja erityisesti meille niin tuiki tärkeään metsäteollisuuden kuljetuksiin. Radan kapasiteetti on vuorokauden vilkkaimpina tunteina kokonaan käytössä, esimerkiksi välillä Joutseno—Imatra. Luumäen ja Imatran välillä olisi ensiapuna saatava 80 miljoonaa euroa radan parantamiseen, ja sen jälkeen olisi pikaisesti ryhdyttävä rakentamaan kaksoisraideosuuksia.

Arvoisa puhemies! Lisäbudjetissa olisi useita kohtia, joihin voisi puuttua, mutta otan esille heinäkuun alusta voimaan tulevat veronkevennykset, joista täällä on jo usea edustaja tuntunut puhuvan.

Elinkeinoelämän hyvinvointi lisää kansalaisten hyvinvointia, ja suoranaiset tulonsiirrot ihmisten kukkaroon vaikuttavat taas ostovoiman kasvuun ja piristävät yritystoimintaa, ennen kaikkea palvelualoja. Sen vuoksi hallituksen esittämä verotuksen keventäminen on varmaan tervetullut piristysruiske. Toisaalta olisin toivonut, että kevennykset kohdistuisivat myös eläkkeellä olevien kukkaroon välittömästi, tai siis luonnollisesti heinäkuun alusta, niin kuin palkansaajillakin.

Vaalikentillä tulivat vahvimmin esille juuri pieni- ja keskituloisten eläkeläisten taloudelliset ongelmat. Eläkkeet eivät tuntuneet riittävän, etenkin jos henkilöllä oli suuret lääkekulut tai kohdalle tuli jokin muu odottamaton meno. Nyt esitetyssä ratkaisussa eläkeläisillä muutos kohdistuu vain valtion tulonveroasteikkojen muutoksiin, joten heihin ei kohdistu tasaista kevennystä. Eläkeläiset eivät saa kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä, jota palkansaajilla korotetaan. Näin valtion tuloveroasteikkojen alarajan alle jäävät eivät saa minkäänlaista kevennystä.

Arvoisa puhemies! Siksi toivonkin, että kansalaisia kannustettaisiin yhdenvertaisesti ja veronhuojennus toteutettaisiin heinäkuun alusta myös eläkeläisille.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on nyt tuonut ensimmäisen konkreettisen talouspoliittisen esityksensä eduskunnalle, lisäbudjetin kuluvan vuoden talousarvioon. Tämän lisäbudjetin rahoitus aiotaan ratkaista yksiselitteisesti ottamalla puoli miljardia lisävelkaa valtiolle. Kokonaisuudessaan lisäbudjetti sisältää 365 miljoonaa euroa määrärahalisäyksiä ja sen lisäksi 295 miljoonaa euroa veronkevennyksiä.

Budjettikehyksiä koskevassa tiedotteessa sanotaan suoraan, että hallitus aikoo elää koko toimikautensa velaksi. Nettorahoitustarve eli valtionvelan lisäys on vuosittain 2—2,5 miljardia euroa. Sekä valtion budjettitalous että koko valtiontalous näyttävät jäävän alijäämäiseksi koko vaalikauden ajalta. Tähän ei Suomessa ole viime vuosina totuttu. Edelliset hallitukset ja eduskunta lyhensivät määrätietoisesti valtionvelkaa ja onnistuivat silti myös alentamaan veroja ja parantamaan hyvinvointipalveluita. Samalla varauduttiin suurten ikäluokkien ikääntymiseen pitämällä valtiontalous ylijäämäisenä. Kun otetaan huomioon ikärakenteen kehitys ja huoltosuhteen heikkeneminen tulevina vuosina ja vuosikymmeninä, valtion lisävelan otto ei tosiaankaan pitkässä juoksussa ole vastuullista taloudenhoitoa. Jos talous ei kasvakaan hallituksen odottamalla tavalla, perutaanko nyt luvatut tulonsiirtojen korotukset ja kiristetäänkö verotusta, vai annetaanko suoraan sanottuna kevytmielisen velkaantumisen jatkua ja lisääntyä?

Uusi hallitus on tietysti innokas lunastamaan kaikkia hyviä vaalilupauksiaan useimmille väestöryhmille, mutta nyt olisi rehellistä kertoa kansalaisille suoraan, että se tehdään nyt velaksi. Tämän velan maksumiehinä ovat suomalaiset tulevaisuuden veronmaksajat, erityisesti ne sukupolvet, jotka työelämänsä aikana kustantavat suurten ikäluokkien eläkkeitä ja samalla ylläpitävät hyvinvointipalveluja.

Herra puhemies! Lisätalousarviossa on otettu yhdeksi keskeiseksi painopisteeksi työllisyyttä edistävät ja taloutta elvyttävät toimet. Tältä osin lisätalousarvion antaminen onkin perusteltua, sillä yt-neuvottelut, lomautukset ja irtisanomiset ovat arkipäivää monissa suomalaisissa yrityksissä eri puolilla maata. Esimerkiksi Uudenkaupungin vajaan 17 000 asukkaan kaupungissa työttömyysaste on ollut huhtikuussa ennen autotehtaan lomautuksia noin 12 prosenttia. Valmet Automotiven lomautusten vuoksi työttömyysaste tulee kesä—heinäkuussa ylittämään jo 20 prosenttia.

Uudenkaupungin ja sen kanssa saman kaltaisessa tilanteessa olevien kaupunkien elinkeinopohjan monipuolistamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi on te-keskuksilla oltava jatkossa riittävästi keinoja tehdä niitä päätöksiä, joilla voidaan suhteellisen nopeasti auttaa suuri joukko työllistymään. Lisätalousarviossa voidaan osoittaa, ja siinä pitääkin osoittaa, määrärahoja tällaiseen työllistävään toimintaan, näin on tapahtunutkin.

Arvoisa puhemies! Lisätalousarviossa on maa- ja metsätalouden pääluokkaan myönnetty yhteensä 17,4 miljoonaa euroa. Tästä summasta yli puolet eli 9 miljoonaa euroa käytetään viime kaudella päätetyn Kansallisen metsäohjelman mukaisesti sovittuihin metsänparannustöihin. 5 miljoonaa euroa lisäbudjetin rahoista menee hallinnonalan virkamiesten palkkojen korottamiseen tulosopimuksen mukaisesti. Kun loput lisäbudjetin määrärahat on osoitettu Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden turvaamiseen ja vesihuoltotöiden keskeneräisten hankkeiden vauhdittamiseen, ei varsinaisesti maataloudelle ole tulossa yhtään lisäeuroja. Maatalouden rakennekehityksen kannalta merkittävät sukupolvenvaihdokset jäävät lisäbudjetissa pelkästään maininnan eli lupauksen varaan, sen varaan, että ensi vuonna tulee verohelpotuksia. Hallituksella ei kuitenkaan ole mitään täsmällistä kerrottavaa, ainakaan tässä vaiheessa, verohelpotusten kohdistamisesta tai määrästä. Nyt olemme EU:n maataloustukineuvotteluissa ratkaisevassa vaiheessa ja meidän tulee osoittaa kaikin keinoin olevamme todella erityisten tukitoimien tarpeessa voidaksemme täällä kaukana pohjolassa tuottaa elintarvikkeita.

Maa- ja metsätalousministerillä on todennäköisesti tänään ollut tilaisuus neuvotella EU:n komission ja puheenjohtajamaan kanssa Suomen kannasta maataloustukien uudistamiseen. Hallituksen pitäisi antaa ministerille kaikki mahdollinen taustatuki, ja itse puolestani olen eduskunnan puolesta antamassa taustatuen myös kansallisesti maatalouteen varattujen eurojen muodossa eikä pelkkinä juhlapuheina. Maatalousneuvotteluissa epäonnistuminen olisi nimittäin kohtalokasta suomalaiselle ruuantuotannolle ja suoranainen kansallinen katastrofi eikä pelkästään viljelijöitten ja viljelijäperheitten murhe.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Hemmilää tuen osoittamisesta meneillään olevien neuvottelujen osalta. Kuten ed. Hemmilä totesi, tänään on ollut eräs neuvottelu, mutta varsinaiset tiiviit neuvottelut ajoittunevat kesäkuun puoliväliin, ja tuossa yhteydessä tosiaan on aika paljon Suomen maatalouden kannalta pelissä. Mitä tulee sitten tähän lisäbudjettiin ja siinä osoitettuihin varoihin, totean vain sen verran, että tarkoitus on kesän ja alkusyksyn kuluessa arvioida maatalouden investointipuoli uudelleen, Makeran varojen käyttö ja suuntaaminen, ja siinä yhteydessä sitten varmasti myös eduskunnan tasolla voidaan asiasta käydä keskustelua.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä on varsin poliittinen lisäbudjetti ja poikkeaa ehkä monessa suhteessa tavanomaisesta, pelisääntöjen mukaisesta lisäbudjetista, mutta se on erinomaisen oikeutettu sellaisenaan. Kun hallitus on vaihtunut ja on uusi eduskunta, niin näin pitää ollakin. Mitä reippaammin uusi hallitus tulee lisäbudjetin muodossa ulos, sen parempi.

Tämä lisäbudjetti siihen liittyvä raami, selonteko, ovat myöskin hyvin kovia papereita. Nimittäin, kun turvaudutaan velkaelvytykseen, silloin pitää olla jo tosi hätä kysymyksessä. Jos ajatellaan 1990-lukua, niin eniten tuomittu asia tässä salissa on ollut velkaelvytys talouspolitiikan välineenä. Tässä tapauksessa sille aivan erityistä merkitystä antavat sekä lisäbudjetin että kehyspäätöksen perustelut. Yhdessä vastauspuheenvuorossani täällä kiinnitin huomiota asiaan, mutta kiinnitän nyt vielä uudestaan. Lisäbudjetin yleisperusteluissa todetaan näin: "Yhdysvaltojen - - talousnäkymissä ei ole vielä nähtävissä selkeää käännettä parempaan." Siis se on se perusta, minkä takia pitää niin menetellä kuin hallitus aikoo menetellä. Kehyspäätöksen perusteluissa todetaan: "Yhdysvaltain talouskasvun nopeutumisesta ei ole merkkejä, ja talouden perusongelmat, kuten korkea velkaantuneisuus ja vaihtotaseen suuri alijäämä, ovat edelleen jäljellä." Siis toisin sanoen: Yhdysvallat on yrittänyt velkaelvytyksellä, vihoviimeiseen saakka yrittänyt, päästä parempaan tulokseen, taloudellista kasvua saada käyntiin, ja Suomen hallituskin joutuu toteamaan, että se ei ole siinä onnistunut. Viimeisenä hätäkeinona presidentti Bush toi esille eräiltä verotuksen osilta nollaverokannan, jotta vielä olisi vihoviimeinen konsti tullut käytettyä ja kokeiltua. Tosin siihen sitten kumpikaan kamari ei suostunut, niin että se meni mönkään. Ja kun näin on totta, niin siitä huolimatta velkaelvytykseen turvaudutaan.

Mitä tämä velkaelvytys sitten pitää antina, siis piristysruiskeena, ja kun se on vielä aikaistettu 1.7. tänä vuonna? Se tarkoittaa keskimäärin 720 vanhaa markkaa loppuvuoden aikana per veronmaksaja. Sillä pitää tämä temppu tekemän. Tämä pitää projisoida sitten siihen, mitä Yhdysvalloissa on koettu. Tämä on suurta opportunismia, mutta hyvä, että edes yritetään, sanotaan nyt näin, ei sitä pidä tuomita, ennen kuin se lopputulos on nähty. Mutta kyllähän tämä nyt tuntuu hiukan persoonalliselta.

Erikoisesti persoonalliseksi tämän kokeen tekee se, että kehyspäätöksessä ei ole selvitetty yhteisöveron kohtaloa lainkaan, ei ole selvitetty sitä, että jos yhteisöveron muutoksiin mennään, kuinka viitattu kiinteistövero tulee käyttäytymään. Tullaanko kiinteistöveron kautta ottamaankin takaisin se, mikä tuloverotuksen puolella on helpotuksena annettu piristysruiskeeksi, eli palataanko lähtöpisteeseen sitä kautta takaisin? Erikoisen tärkeää olisi ollut energiaverojen osalta saada ratkaisut tässä yhteydessä. Tämä kaikki on tämän päivän uutisten valossakin erinomaisen tarpeellista, sillä ylikansalliset yritykset ovat ryhtyneet viemään kaikkea mahdollista Suomesta pois eli käyttäytymään niin kuin kaikki ylikansalliset yritykset maapallolla tällä hetkellä käyttäytyvät. Sehän tarkoittaa sitä, että varsinaisiksi veronmaksajiksi jäävät pienet ja keskisuuret, eivät globalisoituneet yritykset. Oli mikä tahansa hallitus Suomessa, sen pitää kohdella aivan erikoisella huolella ja tarkkaavaisuudella ja sympatialla pieniä ja keskisuuria yrityksiä, koska koko hyvinvointivaltio on niitten varassa. Ylikansallisten yritysten toimeliaisuuksiin ei kannata rakentaa tulevaisuutta, ei ole kannattanut missään muuallakaan eikä meilläkään. Tässä katsannossa tässä on paljon pelissä.

Mikä voi olla tämän kehityksen välitulos? Se, mikä se on Yhdysvalloissa — kun tässä paketissa nojataan Yhdysvaltoihin esimerkkinä koko ajan — on niin sanotun working poor eli työssä käyvien köyhien yhteiskuntaluokan syntyminen. Yhdysvalloissa siihen lukeutuu jo viidesosa työikäisestä väestöstä, siis ihmiset, jotka käyvät säännöllisesti päivätyössä, mutta joiden nettoansiot eivät riitä jokapäiväisten minimimenojen kattamiseen. Tämä on kova juttu. Meillä ollaan menossa tähän samaan tulokseen hirmuisen kovaa vauhtia, mikä tarkoittaa sitä, että yhteiskunnallisen turvaverkon tarve kasvaa, kasvaa ja kasvaa. Tässä mielessä kaikki toimenpiteet, joilla tässä vaiheessa velkaelvytyksen avulla siirretään kaikki tulevaisuuteen — joskushan se velka pitää maksaa — ovat kovia temppuja.

Toisin sanoen, niin kuin jo sanoin heti alkuun, velkaelvytys on tässä salissa kirotuimpia asioita talouspolitiikan keinona. Kun nyt siihen tällaisella yhteydellä turvaudutaan, tästä jo johtopäätös on se, että yhteiskuntamme ja talouden tila on todella surkea. Sekin on kova johtopäätös, mutta ehkä hallitus on tämmöisen johtopäätöksen tehnyt, ja oppositiopuolueet tekevät ikiomat johtopäätöksensä.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen suomi hallituksen talouspoliittista linjaa ansiokkaasti puheenvuorossaan. Tämän yhteiskunnallisen turvaverkon rakentuminen on yksi osa kuntapolitiikkaa, johon puheenvuorossani tulen. Toinen, pienen ja keskisuuren yritystoiminnan pärjääminen kaiken kaikkiaan muuttuvissa taloudellisissa olosuhteissa, on varmasti aivan olennainen kysymys työllisyyden parantamiseksi. Tässä hallituksella on aivan oikean suuntaisia linjauksia.

Herra puhemies! Pääministeri Anneli Jäätteenmäen johtaman kolmen puolueen enemmistöhallituksen kuntapolitiikan lähtökohtana on todellakin pitkäjänteisen ja vakaan kunnallis- ja kuntapolitiikan toteuttaminen. Tämä on todellakin tervetullut uutinen niin päättäjille kuin myös kuntien asukkaille, joiden peruspalvelujen tuottamisesta on pohjimmiltaan kysymys. Kuntien tehtävien ja velvoitteiden rahoituksen tasapainoa parannetaan koko hallituskauden mittaisella valtion ja kuntien välisellä peruspalveluohjelmalla ja sen kanssa sopusoinnussa olevalla vuosittaisella peruspalvelubudjetilla. Mainittakoon tässä, että Itä-Suomen maakuntaliitot ovat esittäneet juuri edellä mainittua linjausta hallituksen kuntapolitiikan perustaksi.

Kokonaisuudessaan kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmä selvitetään vuoteen 2005 mennessä, mihin saakka kuntien yhteisövero-osuudet pidetään nykytasolla. Mikäli kuntatalouden vakauden lisäämiseksi ja suhdanneherkkyyden vähentämiseksi päätetään siirtää nykyinen moneen kertaa leikattu yhteisövero-osuus kokonaan valtiolle, tulee siitä tehdä luonnollisesti täysimääräinen korvaus kunnille ja seurakunnille hallitusohjelman mukaisesti. Kuntien kannalta on oikeudenmukaista ja aivan välttämätöntä, että verotuksessa tapahtuvat muutokset kompensoidaan kunnille täysimääräisesti. Näin tapahtuu jo heinäkuun tuloveronkevennyksen osalta. Tämä on uutta poliittista kulttuuria.

Herra puhemies! Ed. Petri Salo puheenvuorossaan iltapäivällä manasi sen perään, mikä on hallituksen linja, sekö, että valtiovarainministeri Kalliomäki totesi, että kuntatalous kiristyy, vai se, kun käytin vastauspuheenvuoron paikaltani ja totesin, että kunnille kompensoidaan verotuksessa mahdollisesti tapahtuvat muutokset ja se helpottaa omalta osaltaan kuntataloutta. Vastaan tässä, kun en saanut silloin vastauspuheenvuoroa, ed. Salolle, että nämä molemmat toimenpiteet helpottavat kuntien asemaa siinä mielessä, että kun verotuksessa tapahtuu muutoksia, ne korvataan kunnille, ja kun talouden puolella tapahtuu mahdollista kiristymistä, siitä pitää tietysti valtion ja kuntien yhdessä arvioida, mitkä ovat oikeita ratkaisuja. Panostamalla myös peruspalvelupuolelle taataan nimenomaan se, että kuntien kannalta tärkeät asiat pystytään hoitamaan. Tässä suhteessa näissä keskusteluissa ei ollut pienintäkään eroavaisuutta sisällöltään.

Hallituksen kuntapolitiikkaa kohtaan esittämät näkökulmat ovat ensiarvoisen tärkeitä ja kannatettavia, koska kysymyksessä on kuntien tuottamien peruspalveluiden tason parantaminen ja niiden turvaaminen kaikille kuntalaisille kohtuullisella vero- ja maksurasitteella. On syytä huomata, että hyvien perusterveydenhuollon palveluiden edellytyksenä on terve kuntatalous, jota on pystyttävä suunnittelemaan vähintään vaalikauden mittainen aika eteenpäin. Kuntatalouteen kohdistuu luonnollisesti monia paineita yleisen talouden taantuman myötä. Työllisyyden parantuminen on koko kansantalouden kannalta aivan olennainen asia. Siksi voimakas taloutta elvyttävä panostus lisäbudjettien ja valtion varsinaisen ensi vuoden talousarvion kautta on perusteltua, vaikka sitä joudutaan tekemään velanoton kautta lisäämättä kuitenkaan valtionvelan bruttokansantuoteosuutta.

Kaiken kaikkiaan on tärkeää, että eduskunta käsittelee uuden kehysmenettelyn myötä myös valtiontalouden pitkiä linjauksia eli vaalikauden mittaista hallituspolitiikan linjausta. Tämä juuri sen vuoksi, että eduskunta viime kädessä päättää valtiontaloudesta ja valtion talousarvioista, ja tässä mielessä tämä menettely on aivan paikallaan. Oecd:kinhän suositteli omalta osaltaan Suomen eduskunnalle keskeisempää roolia budjetin valmistelussa. Siitä, kuinka pitkälti eduskunta sitoutuu näihin kehyksiin, toki käydään keskustelua. Talouspolitiikan linja ratkeaa sen myötä myös, miten työllisyys tulee kehittymään. Kuinka pitkälle 100 000 uuden työpaikan tavoitteessa ja työtilanteen parantamisessa pystytään pääsemään, se ratkaisee hyvin pitkälti myös, miten valtiontalous tulee kehittymään, millaista jakovaraa meillä tulee olemaan.

Lisätalousarvio sinällänsä, jota tässä nyt sitten enimmäkseen pääsääntöisesti on kuitenkin käsitelty yleisen talouspoliittisen keskustelun ohella, ei pysty vastaamaan niihin moniin vaateisiin, mitä niin vaalien alla kuin vaalien jälkeenkin on olemassa. Liikenneinvestoinnit esimerkiksi olivat sellainen asia, jotka vaativat lisäpanostusta. Näistä voi mainita vaikkapa esimerkiksi itäradat, jotka tarvitsevat voimakkaan panostuksen, jotta ylipäätänsäkin koko liikenneinfra pystyy tältä osin kehittymään. Aluepolitiikassa tarvitaan panostusta, samoin sosiaalipolitiikka on sellainen, jossa hallitus on jo omalta osaltaan voinut linjata muun muassa tukea perheisiin lapsilisien muodossa, ja myös tarvittavat kansaneläkkeisiinkin kohdistuvat ja eläkkeisiin kohdistuvat korotukset ovat tulossa, joskaan valitettavasti näitä ei kaikkia voida kerralla toteuttaa.

Herra puhemies! Tähän loppuun haluan todeta turvallisuuteen liittyvän asian, kun meidän turvallisuus- ja poliisiasioistamme vastaava ministeri Rajamäki on myös aitiossa paikalla. On aika outoa mielestäni, että Leppävirran kolme poliisia on päätetty siirtää Varkauteen, ministerin päätöksestä riippumatta kylläkin, se täytyy todeta tässä rehellisyyden nimissä. Esimerkkinä vain ihmettelen sitä. Kun meillä poliisitointa keskitetään voimakkaasti, voi kysyä, mikä on sitten aina sen kunnan ihmisten ajatus, kun poliisi paikkakunnalta poistuu. Siitä voivat saada signaalin nekin, jotka eivät välttämättä poliisista kovin paljon pidä. Siksi tarvitaan panostuksia koko maassa poliisien resurssien lisäämiseksi, jotta myös nämä paikalliset asiat pystytään hoitamaan. Nämä eivät ole niinkään kuntakysymyksiä vaan yleiseen turvallisuuteen liittyviä asioita.

Sisäasiainministeri  Kari  Rajamäki

Herra puhemies! Hallitusohjelmassa tietysti on todettu, että sisäisen turvallisuuden ohjelman yhteydessä linjataan myös turvallisuusviranomaisten resurssit, ja erityisesti tietysti poliisin rahoitustilanne on esillä.

Kun ed. Rossi puuttui poliisien määrään, on totta, että erityisesti sopeutettavissa lääneissä, joihin Itä-Suomen läänikin kuuluu, yleensäkin poliisien vakanssien täyttämättä jättäminen on ollut aika huomattavaa. Ministeriössä tullaan nyt selvittämään tietysti ylipäänsä poliisin organisaation mutta myös tehtävien tehostamisen ja eri viranomaisten yhteistyön mahdollisuudet tältä osin. On selvä, että eräitä toiminnallisia järjestelyjä myöskin voidaan tehdä. Tärkeintä on, että poliisien palvelujen saatavuus ja toimintakyky huolimatta näistä organisaatioratkaisuista on turvattu.

Sisäasiainministeriö tulee keskustelemaan valtiovarainministeriön kanssa poliisin rahoitustarpeiden turvaamisesta budjettiriihessä ja ensi vuoden talousarvon laadinnan yhteydessä. Siihen on monia myös tekniikkaan ja toiminnan tehostamiseen liittyviä tarpeita.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Kansainvälinen suhdannetaantuma on heijastunut myöskin tänne Suomeen. Tämä on näkynyt sillä tavalla, että yritystemme vienti ei vedä toivotulla tavalla, mikä puolestaan on heijastunut viime kuukausina monina irtisanomis- ja lomautusilmoituksina. Käännettä parempaan ei ole näköpiirissä aivan lähitulevaisuudessa. Yhdysvallat kärsii kaksoisvajeesta, yhtäältä mahtavasta vaihtotaseen alijäämästä ja toisaalta liittovaltion vajeesta. Euroopasta ei ole talouskehityksen veturiksi, päinvastoin Euroopan johtava talousmahti Saksa on ollut taloudellisissa vaikeuksissa jo pitkään. Itse asiassa Saksan osalta jäljet johtavat Saksojen yhdistämiseen. Myös Japani on kärsinyt deflaatiosta jo kymmenisen vuotta, ja Kiina on ajautumassa sarsin kanssa vaikeuksiin.

Meillä ei mielestäni tässä tilanteessa ole mahdollisuuksia jäädä odottamaan kansainvälisen talouden elpymistä. Jos näin teemme, siinä tapauksessa hallituksen työllisyystavoite karkaa käsistä. Tässä mielessä pidänkin erinomaisen hyvänä asiana sitä, että Jäätteenmäen hallitus heti alkumetreillään on ryhtynyt sellaisiin toimiin, joilla kansantalouteemme saadaan uutta vauhtia. Tämä nyt meidän käsittelyssämme oleva lisäbudjettiesitys on erinomainen osoitus elvyttävästä talouspolitiikasta. Talouden kehitys on jatkossa yhä enemmän kiinni kotimarkkinoista. Kulutuskysyntä on avainasemassa.

Tässä tilanteessa on erinomaisen hyvä, että kuluttajien usko omaan talouteensa on säilynyt erinomaisen hyvänä. Tämä johtuu siitä, että ostovoimakehitys on viime vuosina ja ilmeisesti vielä lähitulevaisuudessakin ihan hyvä. Tästä mielestäni saamme kiittää sitä, että me olemme pystyneet tekemään viime vuosina erittäin hyviä ja järkeviä työmarkkinapoliittisia ratkaisuja.

Erinomainen asia tässä tilanteessa on myös se, että meillä on varaa finanssipolitiikan elvyttämiseen. Tästä me puolestaan saamme kiittää Lipposen hallitusten määrätietoisia toimia, joilla valtiontalous, julkinen talous ja itse asiassa koko kansantalous saatiin hyvään kuntoon, eli nyt meillä on todellakin sitä pelivaraa, mitä me tässä tilanteessa tarvitsemme. Lisäpanostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen, rata- ja tieverkkoon, työvoimapoliittisiin toimiin ovat tässä tilanteessa tarpeen. Hyvinä pidän myöskin hallituksen päätöksiä siitä, että telakkateollisuuden rakennusaikaista rahoitusta ollaan helpottamassa. Samaten lisätään Finnveran valtuuksia alueellisiin korkotukilainoihin.

Tulevan talouskehityksen kannalta kuitenkin veronkevennykset ovat se merkittävin ja mielenkiintoisin asia. Itse näen, että nyt esitetty 295 miljoonan euron kevennys tuloveroon on suuruusluokaltaan aivan oikea. Se sopii tähän suhdannetilanteeseen ja on myöskin taloudellinen tilanne huomioiden toteutettavissa. Tietysti voidaan kysyä sitä, palveleeko tämä tasaprosentein tehty veronkevennys parhaalla mahdollisella tavalla kulutuskysyntää, enkä nyt tarkoita pelkästään kunnallisveron ansiotulovähennyksen käyttöä vaan näen asian niinkin, että valtionveroakin maksavien tulohaitari on kuitenkin erittäin laaja. Saattaa olla, että siellä eri prosenteilla operoiminen olisi tuonut ehkä optimaalisemman tuloksen. Erinomaisena pidän kuitenkin sitä, että kunnille täysimääräisesti kompensoidaan ne verotuottomenetykset, mitkä aiheutuvat tästä ansiotulovähennyksen käytöstä. Tämä on erittäin hyvä linjaus. Täytyy sanoa, että viime vuosien aikana vastaavaan ei ole päästy eikä pystytty.

Arvoisa puhemies! Kaikkinensa pidän esitettyä lisäbudjettiesitystä tähän suhdannetilanteeseen erinomaisen hyvin sopivana ja perusteltuna.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet ovat vihdoin omaksuneet järkevän veropolitiikan. Kokoomuksen tavoitteet vaaleissa on havaittu hyviksi, ja ne ovat nyt osa hallituksen politiikkaa. Talouden dynamiikan vahvistamiseksi ja palveluiden turvaamiseksi veronalennukset ovat välttämättömiä.

Verotus on työttömyyden alentamisen väline. Työllisyyttä lisätään erityisesti verokiilaa kaventamalla, eli verotuksen osuuden työn hinnasta on nykyisestään laskettava. Järkevällä verotuspolitiikalla parannetaan työllisyyttä ja talouskasvua ja sitä kautta vahvistetaan hyvinvointipalveluiden rahoituspohjaa.

Työvoimapolitiikka ja työllistämistoimet olisivat sen sijaan vaatineet hallitukselta kokonaan uudenlaista otetta. Sailaksen ryhmän ehdotusten pohjalta olisi ollut mahdollista tehdä rohkeitakin rakenteellisia ratkaisuja, mutta ainakin keskustan rohkeus näyttää rajoittuvan vaaleja edeltävään aikaan.

Veroeurojen tuhlaaminen tukitoimiin, joilla ei ole tutkimusten mukaan paljonkaan vaikutusta työllistymiseen, on tyhjäkäyntiä. Rakenteellisen työttömyyden poistaminen edellyttää pitkäkestoista tutkintoon johtavaa koulutusta aloille, joilla on pulaa työvoimasta. Myös kannustinloukkujen purkaminen on ehdoton edellytys työttömien parempaan työllistymiseen.

Työtöntä ei hyödytä kiertäminen väliaikaisissa tukityöpaikoissa. Tarvitaan uusia pysyviä työpaikkoja. Niitä luodaan tukemalla yrittäjyyttä. Hallitus on tunnustanut tämän tosiseikan ainakin osittain, kun se on tehnyt päätöksen sukupolvenvaihdosten helpottamisesta verotuksellisesti ja arvonlisäveron alarajan joustavoittamisesta. Sukupolvenvaihdosten verotukselliset helpotukset eivät kuitenkaan auta, jos yritykselle ei yksinkertaisesti löydy jatkajaa. Tämä on selvitysten mukaan suurin ikääntyvän yrittäjäkuntamme ongelmista. Mistä löytyy lääke tämän ongelman ratkaisuksi?

Lisätalousarviossa Finnvera Oyj:n alueellisen korkotuen sekä erityiskorkotuen piirissä olevien lainojen myöntämisvaltuutta ehdotetaan korotettavaksi, minkä otankin ilolla vastaan. Tämä on ehdottoman tarpeellista lainojen suuresta kysynnästä johtuen. Naisyrittäjille tärkeät naisyrittäjälainat myönnetään erityiskorkotuen piirissä olevien lainojen kiintiöstä. Naisyrittäjälaina on ollut elinkeinopoliittisesti merkittävä, koska sen myötä valtion erityisrahoituksen piiriin tulivat ne toimialat, joilla yrittäjinä toimivista naisista valtaosa harjoittaa liiketoimintaa, muun muassa kuluttajapalvelut ja vähittäiskauppa.

Muutoin yrittäjyyden politiikkaohjelman tavoitteet ja lupaukset jäävät melko tyhjiksi. Ohjelmassa esitetään selvitettäväksi muun muassa, miten voidaan kannustaa yrittäjäuralle ryhtymiseen ja aloitus- ja kasvuvaiheessa olevien pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa ja laajentumista. Selvitysten sijaan yrittäjät kaipaavat selkeää toimenpideohjelmaa ja siihen tarkasti kohdennettua rahoitusta.

Yrittäjyyspolitiikka nykyisellään on liian sirpaleista. Esitetään erilaisia hankkeita ja projekteja, mutta kokonaiskuva asioista jää uupumaan. Miten yksittäinen toimenpide vaikuttaa kokonaisuuteen, on kysymys, jota usein ei lainkaan pohdita. Esimerkiksi käy hallituksen linjaus koskien osinkoverotusta. Onko riittävästi mietitty seurauksia, kun aiotaan vetää keinotekoinen raja suurten yritysten ja pk-sektorin välille? Eikö tämä aiheuta sen, että pienten yritysten kasvuhalukkuus laskee entisestään eikä näin ollen viennille ja elinkeinoelämälle tärkeää yritysten laajentumista tapahdu? Yrittäjyyden kannustamiseksi olisi elintärkeää tehdä kokonaisvaltaista ja ennakoitavaa yrittäjyyspolitiikkaa.

Myös yrittäjien sosiaaliturvan kannustavuus on ollut paljon esillä. Entä onko tulevalla vaalikaudella aikomus selkeämmin pyrkiä jakamaan äitiyden kuluja molempien vanhempien työnantajien kesken? Jos työvaltaisten palvelualojen yrityksiä ja työpaikkoja mielitään saada lisää, on vanhemmuuden aiheuttamat kulut voitava jakaa. Uskoakseni kulujen jakaminen vahvistaisi myös nuorten naisten asemaa paljon puhutun palkkatasa-arvon näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Tutkimusrahoitukseen satsaaminen on paitsi tervetullutta myös elintärkeää suomalaisen yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kannalta. Suomen nykyiset vahvuudet — maailman huippua edustava kilpailukyky ja teknologiaosaaminen — perustuvat hyvään koulutukseen ja tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Tosiasia kuitenkin on, että hallituksen ilmoittamat panostukset hallituskaudella eivät ole riittäviä, sillä ne eivät yllä tiede- ja teknologianeuvoston suositusten tasolle.

Hallitus ei ole esittänyt minkäänlaisia selkeitä linjauksia perusopetuksen rahoitukseen. Perusopetus on kuitenkin se peruskallio, jolle kaikki muu rakentuu. Muun muassa Helsinki vaikeasta tilanteesta johtuen joutunee leikkaamaan tuntikehystä tulevina vuosina. Tämä vaikuttaa suoraan ryhmäkokoihin suurentavasti. Opetuksen laatu kärsii, ja koulun työrauha ja turvallisuus on aina vain vaikeampi turvata. Heikoimpien oppilaiden erityisopetus ja tukiopetus vähenee.

Peruskoulutuksen tuntimäärän väheneminen vaikuttaa negatiivisesti myös opettajien työhön ja jaksamiseen. Jo nyt joka seitsemäs opettaja on epäpätevä. Koulutuksen lisääminen ei riitä ratkaisuksi ongelmaan, koska vuosittain valmistuvista opettajista satoja menee muille aloille työn raskauden ja arvostuksen puutteen vuoksi. Akavan työmarkkinatutkimus kertoo, että erityisesti opettajilla on jaksamisvaikeuksia. Miten jatkossa turvataan motivoituneet ja työssään pätevät opettajat kouluissamme, myös ruotsinkielisissä? (Puhemies koputtaa)

Riittävät satsaukset perusopetukseen vähentävät vastaavasti sosiaali- ja terveyspuolen menoja. Tähän hyvinvoinnin sektorien väliseen yhteyteen on kiinnittänyt huomiota myös OAJ. Syrjäytymistä torjuviin, korjaaviin toimiin tulisi ryhtyä vasta, kun perusasioiden hyvä hoitaminen ei tuota tulosta.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Jäätteenmäen hallituksella on ensimmäinen näytön paikka. Onko hallituksella mahdollisuutta ja aikomusta vastata niihin moniin lupauksiin, joita keskusta antoi puheenjohtaja Jäätteenmäen suulla ennen vaaleja? Olemme vedenjakajalla sikäli, että nyt pitää valita, paljonko halutaan panostaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon, opetustoimeen ja työttömyyden hoitoon. Maakunnassa on aloittamatta tai kesken monia hankkeita, joihin odotetaan rahoituspäätöstä. Samaan aikaan hallitus puhuu verohelpotuksista ja siitä aikataulusta, millä mahdollisimman nopeasti päästään antamaan verohelpotuksia, vaikka julkisia palveluita jouduttaisiin leikkaamaan.

Verohelpotukset tulevat, se on tullut jo selväksi, mutta tärkeää on harkita, mihin suurimmat helpotukset kohdistetaan. Mielestäni verohelpotukset pitää kohdistaa pieni- ja keskituloisiin ensisijaisesti. Verohelpotusten ulottaminen erityisesti eläkeläisiin ja työttömiin on tärkeää, koska he joutuivat laman aikana myös suuriksi maksumiehiksi. Eläkeläisiä on paljon, ja heidän ostovoimalla on edelleen suuri merkitys koko kansantaloudelle. Verohelpotuksissa on unohdettu maamme pienituloiset ihmiset.

Tuloarvioon on merkattu 420 miljoonan euron verran tuloja valtion omaisuuden myynnistä. Minua kiinnostaa, mitä on menossa myyntiin ja mitä se koskettaa esimerkiksi Keski-Suomessa. Olen huolissani ihmisten työpaikoista siellä. Ovatko listalla esimerkiksi Vapo tai Kemira? Ymmärrän, että rahaa tarvitaan monien ongelmien hoitamiseen, kuten esimerkiksi työllisyysasteen nostamiseen, mutta se on hullua, jos myyntituloilla luodaan työpaikkoja ja samaan aikaan näiden yritysten myynnin yhteydessä jää suuret määrät ihmisiä ilman työtä.

Työttömyys on aivan keskeinen ongelma tässä lisätalousarviokeskustelussa. Työttömyysaste on edelleen korkea, ja tämä polttava ongelma koskettaa useita ammattimiehiä ja -naisia, monia pitkäaikaistyöttömiä ja nuoria. Vaikein tilanne on nimenomaan pitkäaikaistyöttömillä ja nuorilla työnhakijoilla.

Suomeen tuodaan koko ajan työvoimaa ulkomailta, ja silti meillä on 300 000 työtöntä oman maan kansalaista. EU:n laajentuessa Baltiaan ja itäiseen Keski-Eurooppaan ja työvoiman liikkuessa entistä vapaammin Euroopassa Suomen on huolehdittava oman työvoimansa suojaamisesta puskureilla, muuten halvan työvoiman maista tulevat työnhakijat vievät suomalaisten työpaikat ja suomalaisten työttömyys repeää lopullisesti hallitsemattomiin lukemiin. Nyt meillä on Euroopan joustavin työvoima, koska väestön muuttoliike on Yhdysvaltain kanssa samalla tasolla. Eli korkea työttömyys ei ole työntekijöiden syytä, vaan ongelmiin pitää löytää ratkaisut valtiovallan toimenpitein. Tämä tarkoittaa lisää rahallisia panostuksia työttömyyden hoitoon. Nykyiseen korkeaan työttömyyteen Suomen kansantaloudella ei ole varaa, ihmiset pitää saada töihin heidän itsensä takia, mutta myös yhteiskunnan takia.

Veronkevennyksiä pitää kanavoida kuntien palveluihin. Työllistämismäärärahoja pitää lisätä ja järjestää kursseja, harjoittaa aktiivista työllistämispolitiikkaa. On parempi jatkaa nykyistä linjaa ja aidosti huolehtia työttömistä eikä turvautua sellaisiin kikkoihin, joissa työttömyyden väsyttämä työnhakija häviää aina. Näiden ihmisten oikeuksista on pidettävä huolta.

Arvoisa puhemies! Tuolla kentällä liikkuessaan kohtaa monenlaisia ryhmiä, jotka ovat katkeria menetyksistään ja toivovat helpotuksia tukalaan tilanteeseensa hallitukselta. Yksi ryhmä, jonka vaatimukset ovat erittäin oikeutettuja, ovat lapsiperheet. Suomessa syntyvyys on laskenut huolestuttavaa vauhtia, eikä mikään ihme, kun ihmiset tekevät pätkätöitä tai ovat kokonaan työttömänä ja eläminen on kallista. Indeksikorotukset lapsilisiin on tehtävä pikaisesti ja täysimääräisinä. Samoin koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta pitää saada toimimaan kunnolla.

Kansalaiset ovat aivan syystä huolissaan sosiaali- ja terveyshuollon rappeutumisesta. Vasemmistoliitto pitää tärkeänä köyhistä ja syrjäytyneistä huolehtimista. Eläkeläisten elintasoa on leikattu moneen kertaan. Nyt alkaa olla aika hyvittää nämä leikkaukset ja ottaa samalla vastuu Suomen vähäosaisista ja sairaista.

Suomessa on paljon sosiaalisia ongelmia, ja hyvä, että niistä puhutaan avoimesti. Kansalaisten terveys ja työssäjaksaminen eivät ole itsestäänselviä asioita. Mielenterveyden häiriöihin ja henkiseen jaksamiseen pitää panostaa nykyistä enemmän, koska se on jatkuvasti kasvava ongelma-alue. Mielenterveys ja fyysinen terveys muodostavat yhdessä yksilön hyvinvoinnin; molempia pitää ylläpitää.

Arvoisa puhemies! Kyllä valtiontaloudessa rahaa on. Kyse on arvovalinnoista, mitä pidetään tärkeänä ja mitä ei. Suomella on 10 miljoonaa euroa vuosittain perimättä jääneitä rahoja merenkulussa. Hallituksen on valvottava Merenkulkulaitoksen toimintaa ja näitten rahojen perintää tehostettava. Alusten jäämaksuluokkia tarkemmin valvomalla saadaan paljon lisärahaa, jolle varmasti löytyy sosiaali- ja terveyspuolella sopivaa käyttöä. Samoin alueelliset tarpeet ovat suuret, kun suurena maana Suomesta löytyy paljon aluepoliittisia haasteita. Aluepolitiikkaan tarvitaan lisää rahaa, jotta hyviä ajatuksia päästään käytännössä toteuttamaan.

Aivan erityisesti haluan nostaa esille Keski-Suomen tiemäärärahat. Tiehankkeisiin pitää ohjata nykyistä enemmän varoja ja suunnata ne tasapuolisesti. Maata pohjois—eteläsuunnassa halkovalla Nelostiellä päästään paikoitellen 20 000 ajoneuvon liikennemääriin (Puhemies koputtaa), ja Nelostie on tavara- ja matkustajaliikenteen kannalta maan valtaväyliä, mutta silti monet tieosuudet ovat (Puhemies koputtaa) vaarallisen huonossa kunnossa. Kummallista on nimenomaan, että Keski-Suomi on usein jäänyt näitten määrärahojen jaossa lapsipuolen asemaan. Nyt kun maakunnasta on oma ministeri hallituksessa, niin luulisi, että hankkeet pääsevät paremmin vauhtiin.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies!

Tämän lainauksen Sirkka-Liisa Kukkosen runosta omistan uudelle oppositiolle, joka yrittää selittää, miksei se tehnyt niitä hyviä tekoja, joita tämä hallitus lupaa tehdä hankalassakin taloudellisessa tilanteessa kaudellaan.

Arvoisa puhemies! Veronalennuksista puhuttaessa on pidettävä mielessä kaikki ne muutkin tarpeet kuin pelkkä ansiotuloveron pienennys. Kuten VM:n Hetemäki eräässä haastattelussa totesi, työvoiman sivukuluja alentamalla ja veronalennuksilla eli verokiilan kaventamisella on suuri merkitys varsinkin palvelusektorin työpaikkoja luotaessa. Keskusta linjasi ennen vaaleja selkeimmin, ettei veroalea voi suunnata tuloveronalennukseen niin paljon, että muut yrittäjyyttä ja työllistämistä kannustavat toimet jäävät mopen osalle. Myös sivukulujen alentamiseen matalampipalkkaisilla aloilla on oltava rohkeutta, kunhan paras ratkaisu löydetään, toivottavasti pian.

Onneksi suhdannepoliittisten veroratkaisujen yhteydessä on päätetty myös vuoden 2004 yrittäjyyteen kannustavista veroratkaisuista. Sukupolvenvaihdosten verokohtelun helpottaminen tulee voimaan vuoden 2004 aikana, ja arvonlisäveron alarajan muuttaminen liukuvaksi toteutetaan ensi vuoden alusta.

Kun talouden nousu lähtee liikkeelle, on hyvä, että niin sanottua luppoaikaa on käytetty esimerkiksi tutkimukseen ja tuotekehitykseen, johon lisätään hallitusohjelman lupausten mukaisesti tässä vaiheessa yli 10 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! On hienoa, että saimme selkeän muutoksen viimeisten kahden hallituskauden suuntaan esimerkiksi siinä, että kunnat eivät joudu veronkevennysten maksajiksi. Tällä turvataan julkisten palveluiden rahoitusta osaltaan korottamalla valtionosuuksia sosiaali- ja terveystoimessa. Näin pystytään parantamaan ja varmistamaan palveluiden suurkäyttäjien eli lapsiperheiden ja vanhusväestön tarpeitten hoitaminen. Kun yhdessä, ensimmäisessä, Jäätteenmäen hallituksen lisätalousarviossa ei voida kaikkeen osoittaa määrärahoja, on hyvä, että voimme keskustella, ja täällä on keskusteltukin, samalla valtiontalouden kehyksestä vuosille 2004—2007.

Pidän erittäin tärkeänä itse sitä, että lupaukset korotuksista kotihoidon tuen tasoon, minimiäitiyspäivärahaan, lapsilisään ja kansaneläkkeiden tasoon kerrotaan julki. Vaikka summat ovatkin pienempiä kuin olisin itse toivonut ja ehkä kohdistuvat joiltakin osin eri tavalla, on todettava, että kolmen puolueen kompromissiksi tulos on kohtuullisen hyvä.

Arvoisa puhemies! Työvoimapolitiikan uudistaminen ja vaikuttavuuden parantaminen on erittäin tärkeätä uusissa työllisyyslinjauksissa. Jos muutosta ei tapahdu, vaan ainoastaan määrärahoja lisätään, ei voida todellakaan puhua mistään uudesta linjauksesta. Niinpä perustetaan moniammatillisia työvoiman kehittämiskeskuksia, joten työnvälitys ja vaikeasti työllistyvien tukitoimet eriytetään. Myös työvoimatoimistojen henkilöstön osaamista vahvistetaan. Työvoimakoulutuksen laatua ja vaikuttavuutta parannetaan sitä kautta, että myös pk-yritysten tarpeita huomioidaan entistä paremmin. Jokaiselle pitkäaikaistyöttömälle laaditaan yksilölliset aktivointiohjelmat ja kaikille alle 25-vuotiaille nuorille taataan kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen koulutus-, työharjoittelu- tai työpajapaikka. On lisäksi hyvä, että aiotaan pikaisesti selvittää mahdollisuuksia ottaa käyttöön pitkäaikainen työllistämistuki vammaisten tai vajaakuntoisten kohdalla.

Itse olen puhunut kuntatalouden turvaamisen ohella valtion investointien puolesta osaltaan työllisyys- ja talouskehityksen vauhdittajina. Onkin hyvä, että rataverkon korjauksiin on lisätalousarviossa suunnattu 32,6 miljoonaa euroa ja tieverkon ylläpitoon ja kehittämiseen lähes 7 miljoonaa euroa. Puuntuotannon kestävyyden turvaamiseksi lisätään 9 miljoonaa euroa Kemera-rahoja. Vesistö- ja vesihuoltotöihin, joista muun muassa maa- ja metsätalousvaliokunta on monena vuonna ollut huolissaan, osoitetaan pari miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! On sinänsä näin nuoremmasta päästä olevalle kansanedustajalle ikävä katsoa, kun otamme lisää velkaa, mutta on toki realistina myönnettävä kansainvälisen talouden kireä tilanne sarseineen kaikkineen. Elvyttävä lisätalousarvio lienee välttämätön maamme talouden suunnan muuttamiseksi ja työllisyystilanteenkin kannalta.

Arvoisa puhemies! Kun aloitin terveisillä oppositiolle, haluaisin lopettaakin samoin. Tässä motto oppositiotyöhönne: "Tekoja pitää malttaa vähän odottaa." Myönnän kyllä, että se on meillekin viime kaudella, tai kahdellakin, oppositiossa olleille välillä vähän vaikeata.

Jere Lahti /kok:

Arvoisa puhemies! Minullakin on ilo yhtyä siihen laajaan joukkoon, joka on antanut hallitukselle kiitosta sen oikean suuntaisesta veroratkaisusta. Verotuksen keventäminen kaikilla tulotasoilla on perusteltua nykyisessä suhdannetilanteessa, jossa talouskasvu on merkittävästi yksityisen kulutuksen varassa ja sen lisäksi olemme kohtaamassa kovan kansainvälisen verokilpailun. Hallituksen onkin välttämätöntä mielestäni jatkossa noudattaa valitsemaansa linjaa, jotta meidän kansainvälinen kilpailukykymme tulee kestämään siihen kohdistuvat paineet.

Suuri huolenaihe on edelleenkin siinä, tuleeko hallitus todella toteuttamaan ohjelmassaan esittämänsä kuntien yhteisövero-osuuden poistamisen. Tämä johtaisi Helsingin kohdalla yhä syveneviin ongelmiin ja mahdottomuuteen hoitaa pääkaupunkivelvoitetta sekä yritysten tarvitsemaa infrastruktuuria ja palveluja. Asiaa korostaa se seikka, että ennen vaaleja keskusta lupaili puheenjohtajansa, tulevan pääministerin, suulla korjausta aikaisemmin syntyneeseen, Helsinkiä rajusti rankaisevaan muutokseen yhteisövero-osuuksissa.

Hallituksen selontekoa valtiontalouden kehyksistä 2004—2007 lukee hieman epävarmoin tuntein, ja siinä suurimpana huolenaiheena mielestäni on se, että työllistämistavoitteesta ollaan luopumassa jo alkumetreillä, sillä työministeri on todennut jokin aika sitten antamassaan haastattelussa, ettei hallitusohjelmaan sisältyvä työllisyystavoite ole saavutettavissa. Nyt se todetaan selvin sanoin valtioneuvoston selonteossakin. Ensimmäinen välikysymys tuli syystäkin historiallisen nopeasti. Taitaa olla myöskin Suomen-ennätys se, että hallitus luopuu jo ensimmäisen kuukauden jälkeen yhdestä tärkeimmistä tavoitteistaan, työllisyysasteen nostamisesta.

Arvoisa puhemies! Jotta voisimme varautua väestön ikääntymisen muun muassa sosiaali- ja terveysmenoihin aiheuttamiin menopaineisiin, pitäisi valtiontalouden olla kuluvan vuosikymmenen aikana vähintään 1,5—2 prosenttia ylijäämäinen. Tämä on ollut tiedossamme jo pitkään. Hallitusohjelmassa tavoitteeksi on todettu valtiontalouden tasapainottaminen vaalikauden loppuun mennessä.

Kuten kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossakin todettiin, hallituksen pitäisi pyrkiä näiden menokehysten synnyttämän alijäämän kääntämiseen ylijäämäksi. Varmin ja nopein tapa tässä olisi raskaan kuntarakenteen sopeuttaminen. Odotankin hallitukselta ensi tilassa kehysselonteossa mainittuja panostuksia ja toimia nykyisen raskaan kuntarakenteen muuttamiseksi toimintakykyisemmäksi ja ennen kaikkea elinkelpoiseksi. Kunnallisten peruspalvelujen saatavuuden ja laadun turvaaminen kohtuullisella vero- ja maksurasituksella on mahdollista vain kytkemällä hyvinvointipalvelujen tuottaminen laajempaan aluerakennetarkasteluun ja kuntarakenteen kehittämiseen. Hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen osalta tavoitteeksemme olisi asetettava joustava ja monipuolinen, eri tuottajia hyödyttävä ja hyödyntävä palvelujärjestelmä, jossa asiakkaiden valinnanmahdollisuudet olisivat laajemmat. Näin avaamme mahdollisuuksia myöskin uudelle yrittämiselle ja yrittäjyydelle.

Arvoisa puhemies! Lopuksi puuttuisin vielä turvallisuuteen. Kehysselonteossa tähän tarkoitukseen osoitetaan vuoden 2007 tasolla 10 miljoonan euron lisäys. Tämä jakautuu vielä oikeus- ja sisäasiainministeriön kesken. Se, mitä jää poliisitoimen toimintamenojen nostamiseen, ei ole riittävällä tasolla ottaen huomioon laajan poliisijoukon lähestyvän eläköitymisiän. Palvelutason parantamiseksi poliisin organisaation tehostaminen ei riitä.

Niin sanottu Kosken työryhmä, johon hallitusohjelmassakin viitataan, edellytti, että vuoteen 2010 mennessä poliisien määrää nostettaisiin 500:lla. Tämä puolestaan merkitsee perustutkintokoulutuksen aloituspaikkamäärän kasvattamista sekä lisää rahaa poliisien palkkaus- ja toimintamenoihin. Jotta vuoteen 2007 mennessä saisimme edes viidenneksen Kosken työryhmän suosituksesta, edellyttäisi se pelkästään poliisitoimeen 17,5 miljoonan euron lisäystä kehyksiin.

Arvoisa puhemies! Hallituksen terveen veroratkaisun rohkaisemana uskallan toivoa, että hallituksella riittää näkemystä ja määrätietoisuutta korjata ilmiselvät puutteet esittämässään menokehyksessä.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Lukuisat opposition edustajat erityisesti kokoomuksen taholla ovat todenneet, että Anneli Jäätteenmäen hallitus on lisäbudjetissa ja budjettikehyksissään tullut kokoomuksen esittämille verolinjoille, ja antaneet toki kiitosta veroratkaisuille. On toki muistettava se, että käydyn vaalikeskustelun aikana keskustalla oli veronkevennysmalli koko ajan mukana. Me painotimme kuitenkin työllisyyden parantamista, veronkevennyksissä painopisteen suuntaamista yritysverotukseen ja erityisesti työnantajamaksujen kevennykseen, palvelutuotannon ylläpitämiseen ja säilyttämiseen ja, sikäli kuin suhdannetilanne antaa myöden, myöskin ansiotulojen veronkevennyksiin.

Täällä ed. Kangas sanoi, että Anneli Jäätteenmäen hallituksella on nyt näytön paikka ja se tulisi lunastaa. Minusta tällä budjettikehyksellä ja lisätalousarviolla istuva hallitus on lunastanut näyttönsä. Muuttunut suhdannekuva ja suhdannetilanne on otettu huomioon. On lähdetty siitä, että nyt meidän on taattava mahdollisimman hyvä talouskasvu ja kulutuskysyntä kotimaassa. Koska kansainvälinen taloustilanne on epävarma, se ei tue meidän talouttamme ja meidän on ollut otettava ohjat omiin käsiin.

Eri taloudellisten tutkimuslaitosten edustajat ovat todenneet melko yksimielisesti sen, että maailmantaloudessa käännettä parempaan ei ole tapahtunut. Yhdysvalloilla ja Japanilla on edelleenkin erittäin vakavia talousongelmia. Saksasta ja Ranskasta ei ole euroalueen talouden vetureiksi eikä tilanteen parempaan suuntaan muuttajiksi. Siksi on lähdettävä siitä, että ulkoa tulevat avut ovat hyvin rajalliset. Meidän on ennen kaikkea tässä taloudellisessa tilanteessa luotettava kotimaisiin tekijöihin, kysynnän ylläpitämiseen ja sitä kautta tapahtuvaan talouskasvuun. Keskeistä siinä on juuri se, että työllisyystilanne saadaan pidettyä vähintään tällaisena tai parannettua. Siellä erityisesti keinona on nähty välttämättömiksi juuri veronkevennykset, jotka kohdentuvat kaikkiin tulonsaajaryhmiin tänä vuonna, ja ensi vuonna vuorossa on erityisesti pieni- ja keskituloisten ryhmä.

Me uskomme, että tällä ratkaisulla me kykenemme turvaamaan palvelut, hyvinvointiyhteiskunnan perustan, parantamaan työllisyyttä ja pitämään myöskin valtiontalouden ja julkisen talouden niissä kohtuullisissa reunaehdoissa, jotka budjettikehyksessä ja menosäännössä on todettu. On selvää se, että julkinen talous pysyy alijäämäisenä, valtiontalous ja kuntatalous yhdessä ovat tässä vaikeudessa, mutta kuitenkin tavoite on se, että vaalikauden loppua kohden tuo valtiontalous kääntyy positiiviseen suuntaan ja sitä kautta myöskin vakaus kansantaloudessa tulee säilymään.

Erityisesti keskustan puolella on asetettu selviä tavoitteita sekä lisäbudjettiin että budjettikehykseen, ja ne ovat olleet juuri yrittäjyyden näkökulman esiin tuomisessa näissä ratkaisuissa ja toisaalta perhepolitiikassa, sosiaalipolitiikassa ja kuntien taloudessa. Kuten täällä useat ovat jo todenneet, myönteistä on se, että ensi vuoden alusta pyritään saamaan voimaan arvonlisäverojärjestelmän liukuva alaraja ja että myöskin ensi vuoden aikana voidaan ottaa käyttöön sukupolvenvaihdoksia tukeva kevyempi verokohtelu vaihdon kohteeksi tulevissa omaisuusarvoissa. Tämä on hyvin positiivinen signaali yritystoiminnalle. Me uskomme, että se lisää yrittäjyyttä ja vakautta ja antaa uskoa myöskin nuorille alkaa yrittäjiksi.

Kuntatalouden puolella, joka on toinen keskeinen kysymys, hallitus toteaa sen, että kuntatalous säilyy vaikeana ja alijäämäisenä. Mutta joka tapauksessa suunta kuntatalouden osalta on toinen kuin aikaisemmin. Nyt ei veronkevennyksiä osteta kuntien kukkarolla, vaan tuo tuloveronkevennys kompensoidaan kunnille täysimääräisenä. Tällä kertaa ratkaisumalli on löytynyt, uskon, oikeudenmukaisesta ratkaisusta, eli korotetaan sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia 1,05 prosentilla, mikä kohdentuu kuntakentässä varsin oikeudenmukaisesti. Toisaalta on sovittu siitä, että jotta kuntien valtionosuusjärjestelmä seuraisi hyvin pitkälle kustannustason muutoksia, indeksitarkistukset tehdään 75 prosentin suuruisina suhteessa täysimääräisiin korotuksiin. Tämä on huomattava parannus aikaisempaan nähden. Kun verotulojen menetysten kompensaatiot eivät kuitenkaan tuo lisää panostuksia kuntatalouteen, on kehykseen selvästi kirjattu se, että kuntien valtionosuudet lisääntyvät kehyskaudella noin 550 miljoonalla. Toisaalta verokompensaatiot tuovat rahaa 370 miljoonaa kuntatalouteen, joten kuitenkin kunnissa usko parempaan on selvästi alkanut elää.

Myöskin uskon, että kunnissa kyetään tekemään sen kaltaisia rakenteellisia uudistuksia, jotka tehostavat palveluiden tuotantoa, tekevät ne edullisemmiksi. Se tavoite, että me kykenemme kohtuullisella verorasituksella ja oikeaan osuneella kuntarakenteella pitämään palvelujärjestelmän yllä, takaa sen, että meillä tuetaan myöskin tasapainoista aluekehitystä siten, (Puhemies koputtaa) että meillä palvelut säilyvät ja yrittäjyys on kattava koko maassa. Kun niitä tuetaan myöskin elvyttävillä investoinneilla, panostuksilla homekouluihin, tieverkkoon, rataan, niin näen, että nyt tämän vaalikauden alkaessa me kuitenkin, huolimatta vaikeasta taloudellisesta tilanteesta, olemme ottaneet selvän suunnan muutoksen ja haluamme, että koko maan resurssit ovat täysipainoisessa käytössä.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä on käsiteltävänä mittavat lisäpanostukset tärkeisiin kohteisiin. Keskeisiin lisäbudjetti- ja menojenkohdennusesityksiin on helppo sitoutua. Muutamia kohtia erityisesti valtiontalouden kehyksistä vuosille 2004—2007 haluan kuitenkin kommentoida.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden toimialan menolisäykset ovat ehdottoman välttämättömiä. Terveysprojektin rahoituksen turvaaminen on todella tärkeää. Perustuslain turvaamat riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut tulee turvata jokaiselle. Terveysprojektin rinnalle tarvittaisiin yhä voimakkaammin sosiaalipoliittisia panostuksia. Sosiaalitoimen interventioilla voidaan usein ehkäistä ennalta monia korjaavaa toimintaa edellyttäviä tilanteita, mikäli sosiaalitoimelle ohjataan riittävästi resursseja. Sosiaalityö on lähes kriisiytynyt monissa kunnissa, ja asukkaiden palveluissa on vakavia hyvinvointia uhkaavia puutteita. Sosiaalitoimen sektorin panostukset ovat järkeviä sekä yhteiskunnan että yksilöiden ja perheiden kannalta. Yhteiskunnan menestyminen, myös taloudellinen, on riippuvainen koko väestön toimintakyvystä. Tätä toimintakyvyn turvaamista voidaan edesauttaa juuri sosiaalitoimen keinoin. Siksi tarvittaisiin kokonaisvaltaista lisäpanostusta myös sosiaalitoimen sektorille.

Valtioneuvoston selontekoon valtiontalouden kehyksistä vuosille 2004—2007 sisältyy onneksi kaikkiaan 200 miljoonan euron lisäys sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin, joista osa kohdistetaan vanhustenhuollon valtionosuuksiin. Nämä korotukset ovat välttämättömiä, jotta kunnilla on mahdollisuus parantaa palveluitaan. Ikäihmiset, jotka ovat rakentaneet hyvinvointiyhteiskuntamme, ansaitsevat ihmisarvoisen vanhuuden ja laadukkaat palvelut. Tällä hetkellä ikäihmisten palveluissa ja oikeuksien toteutumisessa on hyvin suuria puutteita. Erityisesti laitoshoidossa tarvitaan kipeästi muun muassa lisää henkilökuntaa.

Hallitusohjelmassa sitoudutaan myös seuraamaan vanhustenhuollon laadun toteutumista kunnissa ja ryhtymään tarvittaessa toimenpiteisiin vähimmäistason turvaamiseksi. Meidän ei tule tyytyä ikäihmistemme kohdalla vain tyydyttävään tasoon, vaan toivon, että turvaamme kaikille ikäihmisille hyvät ja riittävät palvelut ja inhimillisen kohtelun. Siksi haluan tässäkin yhteydessä tuoda esiin sen, että palveluita valvotaan tarpeeksi ja että nyt keskusteltavana oleva lisämääräraha todella käytetään ikäihmisten kipeimmin tarvitsemiin palveluihin. (Ed. Ala-Nissilä: Mitä edustaja tarkoittaa valvonnalla?) Vanhustenpalveluiden lisäpanostusten on tultava mahdollisimman pian kuntien käyttöön, sillä palveluiden parantaminen ei voi enää odottaa.

Mielestäni olisi tarvittu myös panostuksia taloudellisesti vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten elämään, erityisesti toimeentulotuella elävien tilanteeseen. Panostukset toimeentulotuen ennalta ehkäisevän osuuden lisäämiseen olisivat olleet tuiki tarpeellisia, kuten myös 7 prosentin omavastuuosuuden poistaminen toimeentulotuen asumismenoista. Meidän tulee todella kantaa vastuuta yhteiskunnan vaikeimmassa asemassa olevista henkilöistä. Näihin asioihin voimme varmasti löytää ratkaisuja hallituksen toimin.

Tulonsiirroista suunniteltu 10 euron lapsilisän korotus tuntuu hyvin pieneltä helpotukselta lapsiperheiden arkeen. Se on kuitenkin tuntuvin korotus aikoihin ja tuo tärkeän lisän lapsiperheiden tuloihin. Mahdollisuuksia ei tällä kertaa ilmeisesti ollut suurempaan korotukseen.

Kehitysavun korotus on lisätalousarvion suunnitelmissa kohtuullinen, vaikka prosenttina se merkitsee pientä korotusta ja tuntuu matalalta, mikäli pontevasti pyrimme saavuttamaan vuoden 2010 tavoitteemme 0,7 prosentin osuuden toteutumisesta.

Mielestäni veronkevennykset olisi pitänyt kohdistaa ennen kaikkea kaikista pienituloisimmille. Nyt veronkevennys jää pienituloisille hyvin vähäiseksi mutta suurituloisille merkittäväksi. Ostovoiman kannalta ratkaisun tulisi olla juuri päinvastainen. Nyt suunnitellut veronkevennykset ovat hyväksyttävissä vain sillä reunaehdolla, että niiden seurauksena hyvinvointipalveluiden kehittäminen ei jää toissijaiseen asemaan. Inhimilliset tarpeet tulee pystyä täyttämään veronkevennysten rinnalla. Veronkevennykset eivät saa johtaa yhteiskunnan kahtiajaon syvenemiseen ja syrjäytettyjen määrän kasvuun. Nähtäväksi jää, saadaanko veronkevennyksillä todella luoduksi suoraan tai välillisesti työpaikkoja ja sitä kautta lievennettyä yhteiskunnan kahtiajaon uhkaa. Jos näin on, niin veronkevennykset ovat paikkansa lunastaneet.

Pienyrittäjien asemaan liittyvistä kysymyksistä esillä ovat olleet arvonlisäveron alarajan liukuma ja yritysten sukupolvenvaihdoksen helpottaminen. Nämä ovat todella tärkeitä toimenpiteitä. (Ed. Ala-Nissilä: Keskustan esityksestä!) Pienyrittäjyyden edistäminen on mitä järkevintä työllisyyspolitiikkaa. Uskon, että nämä pystytään turvaamaan ja että muihin pienyrittäjien asemaa heikentäviin seikkoihin palataan pian.

Arvoisa puhemies! Mielestäni lisätalousarvio ja valtiontalouden kehyksen mukainen peruslinja on hyväksyttävissä suunnitellun kaltaisena. Valtiontalouden panostukset sisältävät paljon hyvää muun muassa työllisyyden edistämisen, sosiaali- ja terveyspalveluihin panostamisen ja nuorten yhteistakuun osalta. Kuitenkin myös edellä mainitsemiini asiakohtiin tulisi paneutua mahdollisimman ripeästi.

Hallitus on mielestäni löytänyt hyvin yhteisen linjan lisäbudjetin osalta, ja uskon, että näillä panostuksilla viedään yhteiskunta hieman parempaan suuntaan.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen nyt eduskunnalle antama lisäbudjettiesitys on taloudelliseen tilanteeseen sopiva. Nopeasti toteutettava veronalennus lisää kotimaista kysyntää juuri silloin, kun kysyntä on vaarassa notkahtaa heikentyneiden vientinäkymien ansiosta. Juuri tällaisessa tilanteessa veronalennusten dynaamiset vaikutukset ovat suurimmat. Pitkällä aikavälillä kuitenkin viennin menestys ratkaisee kansantalouden kehityksen ja valtion menot tulee sopeuttaa taloudellisiin realiteetteihin.

Suomi on onnistunut viime vuosina lyhentämään valtionvelkaa. Tämä tavoite on edelleen hyvä pitää mielissä, sillä viime kädessä lisävelan joutuvat maksamaan nuoremmat sukupolvet. Sen vuoksi on vaarallista, kun hallitus rakentaa talouden perustan koko vaalikaudelle noin 2,5 prosentin jatkuvalle alijäämälle.

Kun veronalennukset nyt toteutetaan, on erittäin tärkeää, että veroja lasketaan samalla prosentilla kaikissa tulonsaajaryhmissä, jotta vältytään uusien tuloloukkujen luomiselta. Työnteon tulee aina kannattaa, ja tätä periaatetta nyt tehtävä veroratkaisu tukee. On hienoa, että hallitus toteuttaa veropolitiikkaa, jota itsekin puolustin vaalikentillä. (Ed. Ala-Nissilä: Voimakas tuki hallitukselle!) — Kyllä. — Varsinkin näin uutena edustajana on kannustavaa huomata, että oppositiosta käsin voi vaikuttaa, onhan hallituksen verolinja juuri kokoomuksen esittämän mallin mukainen.

On myös hienoa huomata, ettei SDP:ssä enää uskota veronalennusten tuhoavan hyvinvointiyhteiskuntaa eikä keskustassa enää pidetä ruoan arvonlisäveron alentamista tuloveron alentamista tärkeämpänä. (Ed. Ala-Nissilä: Eikös ed. Satonen ollut kaatamassa hallitusta?) Ne puheet ovat jääneet vaalikentille. Nyt on otettu järki käteen ja uskottu asiantuntijoita siinä, että nimenomaan kaikkiin tuloryhmiin tasaisesti kohdennettu tuloveronalennus on paras lääke taloudelliseen taantumaan ja myös paras keino edesauttaa työllisyyttä.

Kunnallisverotuksessa tehtävän ansiotulovähennyksen nosto on myös oikea toimenpide. Tämä aikoinaan kokoomuslaisten vahvasti ajama asia on keskeinen keino parantaa pienipalkkaisen asemaa. (Ed. Kähkönen: En vielä usko siihen!) Kaiken työnteon tulee aina olla työttömänä oloa kannattavampaa. Siksi nimenomaan ansiotulovähennystä pitää reilusti korottaa. Menetettyjen verotulojen korvaaminen kunnille täysimääräisinä on oikein, jotta kuntia ei pistetä valtion verouudistuksen maksumiehiksi.

Hallitukselle voi antaa plussaa päätöksestä helpottaa sukupolvenvaihdosten verokohtelua. Tämä ei kuitenkaan vielä yksin riitä. Hallituksen tulee liittää tähän ratkaisuun myös yrittäjälle mahdollisuus niin sanottuun suojaosuuteen. (Ed. Ala-Nissilä: Mitä se tarkoittaa?) Uhka 60 000—70 000 lopettavasta perheyrityksestä pakottaa nopeisiin toimiin uusien yrittäjien houkuttelemiseksi. — Suojaosuudella tarkoitetaan, ed. Ala-Nissilä, nimenomaan sitä, että oma asunto voidaan suojata esimerkiksi 100 000 euroon asti, mikä alentaisi olennaisesti yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä. — Hallitus on luvannut asian selvittää. Siihen selvitykseen tarvitaan vauhtia.

Aktiiviseen työvoimapolitiikkaan hallitus osoittaa lisäbudjetissaan 25 miljoonaa euroa. Näillä rahoilla tulisi käydä kiinni juuri tämän päivän tilanteeseen. Viime kuukausien aikana tuhansia it-alan ammattilaisia on joko irtisanottu tai lomautettu. Nämä henkilöt ovat erityisosaajia, joiden osaaminen on kuitenkin usein hyvin kapealla alueella. On ensiarvoisen tärkeää, että työvoimahallinto ryhtyy nopeisiin toimiin työttömiksi jääneiden it-alan osaajien ammattitaidon laajentamiseksi. Tulosten aikaansaamiseksi on tärkeää tehdä yhteistyötä paikallisten yrittäjien kanssa kunkin te-keskuksen alueella. Tiedän, että esimerkiksi Pirkanmaan te-keskuksessa tehdään Pro it -projektin kautta merkittävää työtä työttömien ja työttömyysuhan alla olevien it-alan osaajien ammattitaidon kehittämiseksi yhdessä yritysten kanssa. Juuri näin pitää toimia ja siihen pitää resursseja suunnata. It-alan taantumasta huolimatta alalla on edelleen myös nopeasti kasvavia toimialoja, kuten muun muassa turvallisuusteknologia.

Useat tutkimukset osoittavat, että ensimmäiset sata päivää ovat työttömäksi jäävän henkilön kannalta hyvin ratkaisevia. Jos työttömyys pitkittyy yli sadan päivän, niin mahdollisuus joutua pitkäaikaistyöttömäksi moninkertaistuu. Sen vuoksi työvoimapoliittisia toimia tulee kohdistaa erityisesti juuri työttömiksi jääneisiin ja työttömyysuhan alla oleviin. Hyvä olisi, jos tähän vaiheeseen liittyisi myös kannustavuuselementti porrastetun ansiosidonnaisen päivärahan muodossa, mutta sitä tältä hallitukselta on turha odottaa, ikävä kyllä, Sailaksen paperin kannustavuusesitykset kun saivat jälleen kerran tylyn tuomion.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan vielä kiittää hallitusta oikean suuntaisista toimista veropolitiikassa. Kiitän hallitusta erityisesti poliittisesta rohkeudesta muuttaa päähallituspuolueiden ennen vaaleja tekemiä linjauksia. Vanhan sanonnan mukaan kun Herra antaa viran, hän antaa järjenkin. Nyt näyttää käyneen niin, että järki on saatu viran antamisen jälkeen. Toivoa sopii, että järki myös päässä pysyy ja lisäbudjetin verolinjaukset tulevat seuraavinakin vuosina jatkumaan nyt toteutuvassa muodossa.

Markku Koski /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Voi tyydytyksellä todeta, että kun on laaja oppositio, siellä on myöskin ymmärrystä olemassa. Niitä kehuja, joita hallitukselle tulee, todella tarvitaan, eli ei oppositio—hallitus-asetelma koskaan saa olla ainoastaan sitä, että on vastakkainasettelua, vaan varmasti löytyy myös yhteisiä näkemyksiä.

Tässä salissa aika monta kertaa olen kuullut vedottavan Lipposen hallituksen saavutuksiin ja siihen, että elämme tilanteessa, joka on Lipposen hallituksen ansiota. Haluan itse hiukan viedä kauemmas tätä menneisyyden tutkailua, vuoteen 91 saakka, jolloin Ahon hallitus aloitti. Olin silloin mukana eduskunnassa, ja bkt oli silloin miinusmerkkinen noin 6 prosenttia eli tilanne oli todella karmea. Kaikki muutkin talouden tunnusluvut olivat todella huonot. Suomen talouden pohja on Ahon hallituksen ansiota. Silloin Suomen valtiontalous pantiin todella matokuurille, ja 95 tullut Lipposen hallitus sai jatkaa hyvältä pohjalta, teki toki hyvää työtä kaksi hallituskautta, piti valtiontalouden kunnossa.

Nyt olemme siinä tilanteessa, että kansainvälinen alamäki on jälleen kerran asettamassa eduskunnan uuden haasteen eteen, jossa on löydettävä elvytyksiä. Nyt emme ole siinä tilanteessa, että valtio on pantava matokuurille, vaan olemme siinä tilanteessa, että on saatava aikaan elvytystä, joka kantaa siihen, että talous alkaa nousta ja sitä kautta alkaa tulla hyvää.

Oppositio esitti välikysymyksen hallituksen ohjelman liitteenä olleesta numero-osasta, joka sitten jäi jakamatta. Mielestäni oppositio oli hiukan hätäinen. Nyt teillä on käsittelyssä paperit, lisäbudjetti ja karmit, jotka ovat todellista faktaa, joissa todella tavoitellaan talouspolitiikan sitä linjaa, joka Jätteenmäen hallituksella on.

Tässä lähdetään liikkeelle niillä elementeillä, jotka nopeasti on tehtävissä, eli veroalella, mutta se ei riitä. Siihen tarvitaan myöskin tueksi työllistäviä elementtejä, jotka olivat myöskin Jäätteenmäen tavoitteissa mukana silloin vaalien aikaan, eli todettiin, että veroale voi tulla, mutta se edellyttää työllisyyden parantamista.

Mielestäni tässä lisäbudjetissa on myöskin mainintoja olemassa, jotka lähtevät rakentamaan kehitystä elvytyksen suuntaan nimenomaan edesauttamalla yritystoiminnan selviytymistä tästä tilanteesta ja edesauttamalla työllisyyden syntymistä yritystoiminnan puolelle. Arvonlisäveron alarajan nostaminen, sen porrastaminen, tulee hyödyksi kaikille pienille yrityksille. Se on todella merkittävä muutos, joka poistaa sen ongelman, joka aikaisemmin oli. Kun alarajan saavutit, sen jälkeen myöskin se aikaisempi tuotanto meni arvonlisäverovelvolliseksi, mikä toi kyllä suuria ongelmia lähinnä pienille yrityksille. Se aiheutti myöskin tilanteen, että tuotanto oli alvin rajan ylittämisen jälkeen joko pimeää tuotantoa taikka sitten tuotanto lopetettiin. Tämä muutos on hyvä ja yksi esimerkki siitä, että lisää hyvää on tulossa.

Sukupolvenvaihdosten vauhdittaminen, joka tapahtuu niin yritysten kuin maatalousyritysten osalta, on myöskin tärkeä tekijä. Sillä edesautetaan sukupolvenvaihdosten syntymistä, ja siinä lähdetään siitä, että sukupolvenvaihdos voi tapahtua myöskin perheen ulkopuolisen yrittäjän kanssa, mikä on myös tärkeä pistää huomioon.

Yritysverotuksen osalta myöskin tavoitellaan sitä, että ensi vuoden aikaan meillä olisi olemassa malli, joka ei nostaisi yritysten verotusta. Yritysveron hyvitysjärjestelmän osalta odotamme vastausta Euroopan yhteisön tuomioistuimelta, mikä se on, joudutaanko se poistamaan, mutta maininta siitä, että yritysverotus ei nouse, on kyllä mielestäni tärkeä maininta, joka tuo esille sen, että yritysten verotusta lähinnä työllistävien yritysten osalta on tarkoitus alentaa.

Myös yritysten välilliset kulut ovat haaste, joka on myöskin odottamassa ratkaisuaan.

Me tutkailemme valtiontaloutta aika tavalla tunnuslukujen kautta, jotka ovat kansainvälisiä tunnuslukuja. Ne ovat tietysti vaikutteita, jotka vaikuttavat meidän taloutemme kehitykseen, mutta meidän pitää tutkailla myöskin budjettia sisältäpäin sillä tavalla, kuinka me voimme paremmin kohdentaa niitä budjetin varoja, jotka meillä on jo käytettävissä. Siinä mielessä politiikkaohjelmat ovat tärkeä elementti, joka toivottavasti voi poikkihallinnollisesti muuttaa meidän menettelyjämme ja järkeistää toimintaa sillä tavalla, että rahat kohdentuvat paremmin ja sitä kautta voimme myöskin edesauttaa työllisyyden syntymistä.

On nimittäin hyvin tärkeä seikka se, että me katsomme myöskin kotimarkkinoita, mitä mahdollisuuksia siellä on työllisyyden lisäämiseksi. Kun näyttää nyt siltä, että kansainväliset markkinat eivät vedä, silloin painopisteen täytyy tässä vaiheessa olla kotimarkkinoitten elvyttämisessä ja on tutkailtava hyvin tarkkaan, mitä ovat ne vaihtoehdot ja mahdollisuudet, mitä kotimarkkinoilla on.

Voin tuoda esimerkkejä, jotka ovat konkreettisia, joita ei voi kiistää. Esimerkiksi energiapolitiikka: siellä on todella meillä paljon työllisyyttä, mutta se edellyttää myöskin niihin satsauksia ja sitä kautta myöskin muutoksia lähinnä veropolitiikkaan ja energiapolitiikan edistymisen auttamista sieltä kautta. Myöskin maataloudesta löytyy hyvin paljon mahdollisuuksia, joita on syytä tutkailla myöskin työllistämismielessä.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Muun muassa Yhdysvaltain, Japanin ja Saksan talousnäkymissä ei ole vielä nähtävissä selkeää käännettä parempaan. On luonnollista, että kansainvälisen talouskehityksen epävarmuus näkyy ja vaikuttaa myös Suomen taloudelliseen kehitykseen. Onneksi Suomen julkinen talous on kansainvälisesti katsoen kohtuullisen hyvässä kunnossa.

Maamme taloudellinen kasvu on tässä kansainvälisessä ympäristössä perustunut kotimaiseen kysyntään. Edelleen kotimarkkinoiden piristämiseksi, taloudellisen kasvun vahvistamiseksi ja työllisyyskehityksen turvaamiseksi hallitus ehdottaa lisätalousarviossaan välittömiä elvytystoimia. Tätä lisätalousarviota voidaan syystä nimittää elvytyspaketiksi; siksi se on ainakin tarkoitettu. Ovatko sitten lääkkeet oikeat ja tarpeeksi vahvat, aika näyttää. Siitä ei ainakaan voi hallitusta syyttää, etteikö se heti ole tarttunut ongelmien ratkaisemiseen.

Talouden ja työllisyyden elvyttämiseksi esitetään ansiotulojen verotuksen keventämistä 0,5 prosenttiyksiköllä. Kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen kertymäprosentteja ja enimmäismäärää korotetaan ja progressiivisen tuloveroasteikon marginaaliprosentteja ehdotetaan alennettavaksi kaikissa tuloluokissa saman verran. (Ed. Zyskowicz: Hyvä!) Vuositasolla tämä kevennys olisi lähes 300 miljoonaa euroa.

On hyvä, että hallitus lupaa kompensoida kunnille täysimääräisesti ansiotuloverotuksen korottamisesta aiheutuvat veronmenetykset. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosenttia ollaan korottamassa, ja näillä sektoreillahan haasteita kunnissa on riittämiin.

Henkilökohtaisesti olin toivonut verotuksen keventämisen, jos ja kun sitä nyt ollaan toteuttamassa, jo tässä vaiheessa kohdentuvan voimakkaammin pieni- ja keskituloisiin. Näin on lupailtu tapahtuvan seuraavalla kierroksella todennäköisesti jo ensi vuoden alusta lähtien. Itse en ole aiemmin uskonut enkä nytkään usko veronalennusten kaikkivoipaisuuteen työllisyyden kohentamisessa, varsinkin kun ne kohdennetaan, niin kuin tässä on moneen kertaan todettu, kaikkiin tuloluokkiin prosentuaalisesti saman suuruisena. Korkea verotus ja kohtuullisen hyvä työllisyystilanne eivät ole toisiaan pois sulkevia. Missään tätä ei ole todistettu, ja esimerkiksi kävisi vaikkapa naapurimme Ruotsi.

Toisaalta ihmettelen ristiriitaa niiden puheiden ja mielipiteiden, joita pidettiin ja esitettiin ennen vaaleja, ja vaalien jälkeen hallitusohjelmaan kirjatun veronalennuslinjauksen välillä. Silloin palvelut olivat etusijalla ainakin hyvin monen sosialidemokraattisessa ryhmässä toimivan henkilön kohdalla. On muistettava, että esitetyn veroalen ulkopuolelle jäävät kaikista pienimmillä tuloilla elävät. Jokainen tietää sen, että kyseisillä henkilöillä jokainen lisäeuro menisi kulutukseen ja sitä kautta omalta osaltaan lisäisi kotimaista kysyntää. Kysynkin, eikö suurin osa suunnitellusta veroalesta olisi syytä kohdentaa palveluihin ja tulonsiirtoihin.

Samoin infrahankkeista erityisesti tiet ja rautatiet tarvitsevat hyvin nopeasti lisärahaa. Perusparannustarve on todella kiireellinen. Myös reuna-alueiden teistä on huolehdittava paitsi kuljetusten ja elinkeinotoiminnan vuoksi myös uskottavuuden takia. Jos teiden kunnon annetaan laskea, se on omalta osaltaan vauhdittamassa muuttoliikettä ja näivettämässä kyseistä seutukuntaa. Myös rautateistä haluan ottaa esimerkin omasta maakunnastani. Joensuusta pohjoiseen kulkeva rautatie tarvitsee pikaista peruskorjausta. Se on todettu myös Ratahallintokeskuksesta. Tämä rautatie on kyseisen alueen ja sen elinkeinoelämän kannalta elintärkeä. Toivottavasti varsinaisessa talousarviossa sitten rahaa on jo seuraavalle vuodelle.

Arvoisa puhemies! Tämä lisätalousarvio sisältää paljon todella hyviä myös elvyttäviä toimia. Käytettävissä oleva aika rajoittaa niiden yksityiskohtaisemman käsittelyn. Mainittakoon kuitenkin muun muassa home- ja kosteusvaurioisten koulujen korjaaminen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen, yksityisten ja julkisten investointien käynnistämiseksi ja Kemera-rahoitukseen sekä vesihuoltoon ehdotetut lisämäärärahat. Myös ensiasuntojen hankintaa tuetaan.

Hallitus on luvannut tuoda yrittäjyyttä edistäviä toimenpiteitä sisältäviä lakiesityksiä eduskuntaan hyvin nopeasti, jotta ne voidaan saattaa voimaan jo ensi vuoden alusta. Esimerkkeinä mainittakoon arvonlisäveron alarajan muuttaminen liukuvaksi ja sukupolvenvaihdosten verokohtelun helpottaminen. Kehyspaperi sisältää niin ensi kuin tulevillekin vuosille eri tulonsiirtoja ja palveluiden parantamista entisestään. Hallituksen työ on lähtenyt nyt todella käyntiin, ja eiköhän se siitä, näin uskon.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Lisätalousarviosta ensinnäkin muutama yleisluonteinen kommentti. Ihan lyhyesti sanoisin, että se, että partisaanien kuntoutusasia nyt näyttää saavan ratkaisunsa, on erinomainen asia verrattuna siihen, miten pieni asia se on ja miten luvattoman monimutkainen koko viime eduskunnan kauden tuo asia oli.

Lisäksi haluan kommentoida valtiovarainministeri Kalliomäen puhetta itse asiassa kahdelta kohti. Toinen on suora lainaus, tämä ensimmäinen, joka alkaa: "Kansallisen terveyspoliittisen strategian toteuttamiseen tarvittavat valtionosuudet on sovitettu määrärahakehyksiin." Tämä on erittäin hyvä toteamus tietysti sinänsä. Valtio on tässä mielessä osuutensa hoitanut Kansallisesta terveysprojektista. Mutta pahaa pelkään kyllä tietojen perusteella, että kuntapuoli on se, joka tässä ei tule kestämään. Se todennäköisesti tulee vuotamaan, ja silloin tämä projekti joutuu vaikeuksiin. Ikäväksi tämän asian tekee se, että valtio kuitenkin on lainsäädännön laatinut, kunnat velvoittanut tiettyihin terveyspalveluihin. Tästä on eduskunnan oikeusasiamiehen toimestakin tehty hyvin laaja tutkimus Uudenmaan läänin alueella, jota kolme vuotta selvitettiin. Tulokset kerrottiin viime syksynä. Valtion pitäisi tässä mielessä osata aivan toisella lailla kuntatason kanssa keskustella näistä asioista. On kuitenkin veronmaksajan asiasta kysymys.

Toinen seikka on se, että valtiovarainministeri Kalliomäki ei kertaakaan mainitse sanaa "eläkeläinen" tässä puheessaan. Itse asiassa osin siitä syystä keskityn koko loppupuheeni ajan pelkästään eläkeläispolitiikkaan, koska se tulee olemaan esillä, halusimme tai ei, monesta eri syystä.

Taustaksi nyt ensin lyhyesti sanottakoon, että Suomessahan on 1,2 miljoonaa eläkeläistä noin suurin piirtein. Heidän keskimääräinen eläketulonsa kuussa on noin 1 000 euroa suurin piirtein. Vain 15 prosenttia heistä saa yli 2 000 euroa kuussa rahaa. Sillä siis pitää tulla toimeen. On paljon ihmisiä, jotka väittävät, että nämä 85 prosenttia olisivat suurituloisia. En kyllä ymmärrä semmoista määritelmää ollenkaan. Näistä 1,2 miljoonasta eläkeläisestä 300 000 kuuluu ryhmään, jotka eivät maksa veroa lainkaan, eläke on niin pieni. 900 000 toisin sanoen maksaa veroa, ja itse asiassa siitä joukosta 300 000 ainoastaan saa sen verran riittävää eläkettä, että he joutuvat siitä maksamaan veroa, jolla on vaikutus heidän omaan arkipäiväänsä.

Nyt tietenkin tätä koko isoa väestöryhmittymää pitäisi muistaa silloin, kun ruvetaan veronpalautuksista puhumaan. Yhden kerran viime aikoina tämä sama kohderyhmä on saanut veronpalautuksen keskellä verovuotta, vuonna 2000, ja silloin olisi jo viisaan poliittisen päättäjän pitänyt huomioida, että se tekniikka, mikä silloin toteutettiin, oli täysin takaperoinen. Se tuli liian myöhään tälle eläkeläisryhmälle. Siitä kirjoitettiin jo silloin julkisuudessa, mutta eivätpä poliitikot ja silloinen hallituskaan lämmenneet tälle asialle.

Nyt kun tuloveroasteikkoihin ehdotetaan 1 prosentin alennusta, siitä tiedotetaan ja kerrotaan, että vähennys tehdään vain ansiotulosta, niin kuin hyvät kuulijat varsin hyvin tiedätte, miten eläkeläiset lukevat tämän? He lukevat totta kai niin, että siis ei eläketulosta. Toisaalta yhtä selvää on, että ei myöskään semmoisista ennakonpidätyksen alaisista asioista kuin vaikkapa päivärahoista. Ei tämä yksi prosentti sinne asti heijastu. Eläkeläiselle, jos hän tietää enemmän asioista, ei ole myöskään mahdollisuutta verottajan kautta tehdä anomusta verokortin muuttamiseksi, koska eläke ei tule maksuun verokortin kautta, vaan suoraan työeläkelaitoksen kautta. Miksi tämä kaikki on tehty näin, että tämän vuoden kuuden kuukauden aikana tapahtuva 1 prosentin vähennys ansiotulon saajille koituu eläkeläisille lopullisessa mielessä verotuksen tarkistuksen jälkeen tilille vasta vuoden 2004 joulukuussa, itse asiassa puolentoista vuoden kuluttua? Minulle on tullut useita äkäisiä soittoja tästä ja minulle on myöskin ilmoitettu, että tämä kuuden kuukauden osuus tämän vuoden osalta on pakkolainaa, joka tulee jälkikäteen maksuun. Kyllä tämmöinen termi on oikeutettu tässä asiassa.

Mielenkiintoista on myöskin se, että tätä koko asiaa perustellaan elvytyksellä ja ostovoimalla. Ministeri Kalliomäki perustelee sitä koko väestön osalta omassa puheessansa, mutta miten se on sitten niin erilaista eläkeläisillä, koska heillä tämä raha ei heti tule käyttöön? Se on ryhmä, joka, jos mikä, laittaisi sen heti kiertoon ja kulutukseen. Harva heistä haluaa sitä sukanvarteen, eivät edes pysty yleensä pistämään sukanvarteen. Se ei ole samantekevää; tämä on iso väestöryhmä. Tämä väestöryhmä ymmärtää sen väärin myöskin arvostuksen osalta. Monet sanovat, että heidät on unohdettu kokonaan. On aika kyllä minusta, että hallitus suhtautuu tähän asiaan aivan toisella tavalla. Tiedotuksen pitäisi modernissa yhteiskunnassa olla aivan eri tasoa. Tämmöinen asia voidaan järjestää maksuun ilman muuta tietokoneiden avulla, jos halutaan. Kaksinkertaisen pohjaosan maksuunpanosta oli aivan samanlainen väite, että tietokonemaailma ei siihen pysty — pystyihän se lopulta, kun edustakunta sen selvästi halusi.

Minä erityisesti toivon, että hallitus ottaa tämän huolekseen ja katsoo, saadaanko tähän teknisiä parannuksia. Meidän pitää eduskunnassa todennäköisesti nyt tämän lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä pitää huolta, että tästä kunnolla keskustellaan. Se, että tulee 7 euroa kuussa vasta vuonna 2006, on tietysti kyllä hyvin lievä lohdutus kaikissa näissä asioissa.

Minua myöskin huolestuttaa se, että eläkepolitiikka oli erittäin suosittua kepun piirissä silloin, kun te olitte oppositiossa. Nyt kun te olette hallituksessa, valtiovarainministeri ei puhunut tästä sanaakaan eikä kukaan mukaan teistä erityisesti kanna huolta tästä ryhmästä, joka on toista miljoonaa Suomessa. Tässä täytyy saada toinen ääni kelloon.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan ed. Akaan-Penttilälle sen verran kommentoida, että nykyisen hallituksen selkeä tavoite on pitää huoli kaikista suomalaisista.

Talouden taantuma, vientiteollisuutta rasittava euron kurssinnousu ja uhkaava työttömyyden kasvu nostivat veronalennukset nopeammin ja merkittävimpänä hallituksen pöydälle kuin vielä vaalien alla osattiin odottaakaan. Elvytyksen käynnistämisestä sovittiin kyllä jo hallitusneuvotteluissa. Nyt veronkevennykset otettiin kuitenkin käyttöön laajamittaisesti jo ensimmäisessä lisäbudjetissa. Syynä tähän on taloustilanteen pysyminen yhä vaikeana. Bruttokansantuotteen odotetaan kasvavan tänä vuonna vain 1,8 prosenttia. Lisätalousarviossa todetaankin, että työllisyysasteen arvioidaan olevan kuluvana vuonna 67,4 prosenttia ja työttömyysasteen 9,4 prosenttia. TT:n ennusteen mukaan tämän vuoden aikana teollisuudessa tulee poistumaan noin 20 000 työpaikkaa. Euron arvon nopea vahvistuminen tarkoittaa sitä, että vientiteollisuudelta ei ole syytä odottaa nopeaa aktivoitumista työllistämisessä. Kuluttajien harteille jää siis tässä tilanteessa paljon.

Veronkevennyksien toteuttaminen vallitsevassa suhdannetilanteessa on välttämätön ja talouspoliittisesti pitkäjänteinen ratkaisu. Kysymyksessä ei ole kuitenkaan päätös, joka purkaisi ratkaisevalla tavalla suhdannepoliittiset ongelmat. Kansainvälinen taloustaantuma on syntynyt yritysten ylikapasiteetista. Tähän mennessä suoritetut maailmanlaajuiset kuluttajien kysyntää tukevat toimet eivät ole kyenneet purkamaan tätä perusongelmaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa poikkeuksellisen alhainen korkotaso ja toteutetut massiiviset veronalennukset ovat riittäneet tukemaan vain kuluttajien uskoa. Tulevan talouskehityksen kannalta ratkaisevassa asemassa olevat yrityksien investoinnit sen sijaan eivät ole lähteneet kasvuun. Sama tilanne vallitsee Euroopassa; päinvastoin ylitarjonnan tuottama hintojen lasku on nostanut meilläkin yhä selvemmin esiin deflaatiovaaran. Tämä vastaava deflaatiovaara on hyvin voimakkaasti esillä Saksan nykyisessä tilanteessa. Tosin tänä päivänä valtiovarainvaliokunnassa kuullut asiantuntijat varsin rohkeasti esittivät onneksi hyvin pessimistiset näkymät tähän deflaatiovaaraan. Mikäli kansainvälinen taloustilanne pysyy sumuisena, veronalennuksien ohella keskeiseksi kysymykseksi tulee osoittautumaan se, miten kykenemme toteuttamaan myös rakenteellisia uudistuksia. Riittävän kannustavuuden löytäminen yrittäjyyteen, työllistämiseen ja itsensä työllistämiseen on kestävän yhteiskuntapolitiikan avain.

Vastikään julkistetun selvityksen mukaan suomalaisen teollisuuden työvoimakustannukset ovat kuudenneksi suurimmat maailmassa. EU:n laajenemisen myötä meillä tulee olemaan rajanaapurina maa, jonka vastaavat kustannukset ovat alle neljänneksen Suomen tasosta. On selvää, ettei tämä voi olla vaikuttamatta yhdessä Viron pääomamyönteisen veropolitiikan kanssa maamme tulevaan talouskehitykseen. Keskeinen haaste lähivuosina onkin kysymys siitä, kuinka valmiita me olemme puolustamaan aktiivisella rakennepolitiikalla kansalaistemme oikeutta tehdä työtä. Tämä ydinkysymys tulee varmasti haastamaan yhteistyöhön kaikki vastuulliset tulevaisuuteen suhtautuvat puolueet niin hallituksessa kuin oppositiossakin.

Nyt lisätalousarviossa painottunut kuluttajien ja palkansaajien uskoa ylläpitävä latu tarvitsee rinnalleen hallitusohjelmassa hyvin esillä olevan yrittäjyyden ladun. Näitä kahta keskeistä hyvinvointia tuottavaa reittiä tukemalla maamme kykenee pehmentämään kansainvälisesti heikonkin suhdannetilanteen vaikutuksia ja luomaan pitkäjänteisesti hyvinvointia. Veropolitiikan keskeisin tavoite on siis työllisyyden ja kilpailukyvyn tukeminen. Viime vuosien menestys vientimarkkinoilla, erityisesti perusteollisuuden osalta, perustui suurelta osin euron alhaiseen kurssitasoon. Valuutan vahvistuminen viime vuosikymmenen aikaiselle keskimääräiselle tasolle nostaa esiin kilpailukykyyn liittyvät ongelmat niin Suomessa kuin koko Euroopan unionin alueella.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva lisätalousarvio on ensimmäinen merkittävä askel vastatessamme edellä mainittuun haasteeseen. Onkin toivottavaa, että hallitus toteuttaa nyt aloitettua ennakoivaa talouspolitiikkaa myös jatkossa. Ratkaisujen lykkääminen johtaa usein vain ongelmien kasaantumiseen. Hallituksen on siis ylläpidettävä tiukkaa menokuria hallitusohjelmassa sovittuja menoja ja veronalennuksia lukuun ottamatta. Julkisten palvelujen laadun ja kustannustehokkuuden kehittäminen on myös välttämätön osa kestävää julkista taloutta. Veropolitiikassa hallituksen tulisi kiinnittää huomiota myös valtiontalouden kannalta pieniin erityisryhmiin, jotka joutuvat kireän verotuksen takia vaikeisiin talousloukkuihin. Yksi esimerkki tästä on yhden tulonsaajan perheet, joiden verotus on Suomessa maailman kireintä.

Arvoisa puhemies! Tämä suhdannetilanne on osoittanut, ettei Suomella ole varaa väheksyä veropolitiikan merkitystä. Vielä vaalikeskusteluissa tehty vastakkainasettelu (Puhemies koputtaa) palvelujen ja verotuksen välillä ei ole mielekästä. On parempi reagoida suhdannetilanteeseen nopeasti ja pyrkiä tukemaan työllisyyttä kuin antaa ideologisen vastakkainasettelun heikentää valtion kykyä vastata hyvinvointipalveluista ja niiden rahoituksesta.

Jyri  Häkämies  /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin lisäbudjetista, ja on helppo jatkaa siitä, mitä ed. Karjula tässä lopuksi totesi tuloverotuksen alentamisesta, kun hän totesi, että sitä ja palveluja ei pidä asettaa vastakkain. Näin juurihan kokoomus korosti, että palvelut ja verotuksen alentaminen eivät ole toisiaan pois sulkevia, vaan ikään kuin kolikon molempia puolia. Sen sijaan vaalikentillä ja vaaliohjelmissa molemmat vaalien voittajat, niin keskusta kuin sosiaalidemokraatit, korostivat eri yhteyksissä, että verotusta on alennettu jo liikaa, pitää valita palvelut ja että verotuksen alentaminen uhkaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja tärkeitä palveluja. Ei ole siis ihme, että erilaista kansalaispostia jo aiheesta tulee, miten tässä nyt näin kävi. Mutta pääasia nyt sitten on, että tässä vaiheessa omaksutaan tämä kokoomuksen vero-oppi. Tuo veroratkaisu on sisällöltään ja ajoitukseltaan aivan oikea. Mehän korostimme vaalikentillä edeltäviin vuosiin vedoten, että vientivetoinen kasvu oli muuttunut kotimarkkinavetoiseksi kasvuksi, jossa veronalennusten vaikutus jo viimeisiltä vuosilta oli merkittävä. Tämä hallituksen veroratkaisu jatkaa juuri tätä politiikkaa.

Hyviä ratkaisuja toivon mukaan tulevat olemaan myöskin matalapalkkaisten työpaikkojen kilpailukyvyn parantaminen, niin sanottu Holmin—Vihriälän malli, ja edelleen liukuva alv-raja. Näistä on syytä antaa kiitoksia.

Edelleen kiitoksia muutamasta lisäbudjetin maakunnallisesta asiasta: Valtatie 6:sta, joka on käynnissä oleva tiekohde Koskenkylästä Kouvolaan, uupui se 6 miljoonan euron rahoitus, ja tässä nyt tämä loppuosakin tuolle tiehankkeelle osoitetaan. Näin se pystytään toteuttamaan kokonaisurakkana koko pituudeltaan leveäkaistatienä, ja tämä oli hyvä ratkaisu. Kaiken kaikkiaan liikenneinfraratkaisut ovat perusteltuja, koska ne ovat kertainvestointeja, tukevat talouden kasvua ja ne olisi tehtävä joka tapauksessa jossain vaiheessa. Se ei ole ikään kuin pois jostain.

Edelleen, liittyen ajankohtaisiin tapahtumiin vaikkapa Rauman edustalla tai Venäjän ilmoitukseen viikonvaihteessa siitä, missä määrin öljynkuljetukset Suomenlahdella kasvavat, hyvä päätös on se, että kaksi Rajavartiolaitoksen vartiolaivaa varustetaan öljyntorjuntakapasiteetilla. Näillä ei näitä öljyntorjuntaongelmia, jos niitä valitettavasti eteemme tulee, ratkaista, mutta päätös on edelleenkin oikean suuntainen.

Mutta jotain kritiikkiäkin on toki sanottava. Tämän hallituksen hajasijoituspolitiikka oli jo tänään aikaisemmin esillä. Edellinen hallitushan teki useita hajasijoituspäätöksiä ja pani ne toimeen. Viimeisin, Merimuseon siirtäminen Kotkaan, jäi periaatetasolle, mutta edellinen hallitus teki sitoumuksen kehystason nostamisesta. Valitettavasti kuitenkin valtiovarainministeriö on karsinut Merimuseon osalta tälle vuodelle osoitetun käynnistysrahan, kuten myöskin kehysten osalta tämän siirron edellyttämät lisämäärärahat.

Nyt on syytä sitten kysyä, mikä on tämän hallituksen hajasijoituspolitiikka, jatkaako se tätä. Ymmärtääkseni hallitusohjelman perusteella — eilen on asetettu hajasijoituksen koordinaatiotyöryhmä — on syytä edellyttää, että nämä päätökset viedään edellisen hallituksen viitoittamaan suuntaan läpi. En ainakaan jaksaisi uskoa, että keskusta olisi hallituksessa se puolue, joka vastateloin asettuisi.

Mutta sitten näistä kehyksistä, kehysratkaisusta. Kaiken kaikkiaan rakenteeltaan se on mielestäni oikean suuntainen, kun tietyt suhdanne-erät ovat kehysten ulkopuolella. Kaiken kaikkiaan taloudellinen ympäristö, niin kuin moneen kertaan on todettu, on äärimmäisen sumuinen ja epävarma. USA:sta ja Saksasta ei vetureiksi ole, ja ehkä turhaankin on sitä odotettu. Sen sijaan Suomen rajojen lähellä on Venäjä, jonka talouden kasvu on ollut viime vuodet positiivista. Päätöksenteon painopiste on siirtynyt Pietarin alueelle. On arvioitu, että Venäjän painoarvo ja merkitys tulee kasvamaan lähivuosina. On syytä kysyä, mikä on hallituksen Venäjän-politiikka. Pelkät vienninedistämiskampanjat eivät riitä, vaan tarvitaan kyllä aika järeitä ja aika korkealla tasolla tapahtuvia poliittisia yhteyksiä, jotta me valmistaudumme tähän tulevaan kehitykseen.

Niin kuin kehysmuistiossa todetaan, pyrkimys on päästä tasapainoon valtiontalouden osalta, budjettitalouden osalta, mutta alijäämä lienee todennäköinen, eli velkavedolla tätä tulevaa vaalikautta vedetään. Kaikki oikeastaan kulminoituu työllisyyteen, työllisyysasteeseen ja siihen, pystytäänkö nuo 100 000 uutta työpaikkaa luomaan. Niin kuin hyvin tiedämme, yksi prosentti työttömyydessä merkitsee noin 700 miljoonaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjasta, eli se on iso kysymys.

Silloin on kysyttävä, kun nyt tänäänkin on täällä ilmoitettu kanta osinkoverotuksen muutokseen, eikö olisi voitu odottaa tuomioistuimen päätöstä ja toimia sitten. Verokilpailu alkaa aivan toisella tavalla Viron EU-jäsenyyden myötä. Yrityksille tulee aika helppo vaihtoehto pääkonttorin siirtämisen osalta, niin kuin täällä vähän ed. Karjula myöskin uumoili. Verokilpailu tulee kovin lähelle.

Edelleenkin matalapalkka-alojen tai sanoisin mieluummin palvelualojen työpaikkojen kilpailukyvyn parantaminen: ne ovat myöskin alueellisesti tasapainoisempia, koska monilla alueilla on aika vaikea luoda high tech -työpaikkoja, mutta palvelusektorilla työn kysyntää on olemassa, jos se vain olisi kannattavaa niin työllistäjälle kuin työllistetyllekin.

Kaiken kaikkiaan yritysverotus ja tuloverotus pitää pitää kohtuullisella tasolla, mutta sitten hallituksen yrittäjyysohjelmassa tarvitaan järeitä toimia paitsi sukupolvenvaihdostilanteiden kannustamiseksi myös yrittämisen riskien pienentämiseksi ja silloin tullaan muun muassa kysymykseen konkurssilainsäädännön uudistamisesta. Uskon, että aika monelle nuoresta väestöstä on jättänyt aika karvaat mielikuvat lamakausi, niiden yrittäjien kohtalo, joiden yritykset nurin menivät. Tässä mielessä myöskin yrittäjän sosiaaliturvakysymykset nousevat esille.

Kaiken kaikkiaan edessä on isoja asioita. Velka kasvanee, väestö ikääntyy, liikkumavaraa pitäisi luoda ylijäämien kautta. Työvoiman saatavuus: riittävätkö pelkät suomalaiset tässä tilanteessa ja millä tavalla mahdolliseen maahanmuuttotilanteeseen varaudutaan? (Puhemies koputtaa) Kaiken kaikkiaan isoja haasteita on edessä, ja vaikuttaa siltä, että hallituksellakin on hieman alakuloinen ja luovuttava mentaliteetti, kun tuota kehysmuistiota lukee.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Uusi hallitus on tarjonnut oppositiolle yhteistyön tekemistä. Sitten seuraavassa lauseessa onkin jo vaadittu omien vaihtoehtojen esittämistä. Voinkin siis kysyä laulun sanoja mukaillen, mitä kaikkee opposition tulee olla. Pyrin tähän vastaamaan tässä puheenvuorossani jollakin tavalla.

Ensinnäkin haluan kiittää hallitusta siitä, että se on ryhtynyt nopeasti toimenpiteisiin veroratkaisuillaan. Kansantalouden kasvua piti yllä viime vuonna ainoastaan yksityinen kulutus, ja samalta näyttää myös tänä vuonna. Veronkevennykset lisäävät käytettävissä olevien tulojen määrää ja tätä kautta kulutusta. Verotuksen keventäminen pitää nähdä myös muuna kuin pelkästään suhdannepoliittisena ratkaisuna. Verojen alentamisella kavennetaan niin sanottua verokiilaa, joka on yksi todellinen este työllisyydelle. Työn verotuksen keventäminen kannustaa myös ihmisiä työn tekemiseen ja työn teettämiseen.

Ylipäätään olen sitä mieltä, että suomalaisessa yhteiskunnassa ei arvosteta työn tekemistä tarpeeksi. Työ on kuitenkin se väline, jolla luodaan hyvinvointia. Työn tekemistä pitää siis tukea, ja raha on yksi hyvä porkkana. Tässäkin verokeskustelussa on kuitenkin syytä muistaa, että me olemme edelleen verotuksessa reilusti yli eurooppalaisen tason, vaikka verotusta on viime vuosien aikana kevennettykin. Verokilpailu on kuitenkin tätä päivää, ja siinä kilpailussa meidänkin pitää pärjätä.

Nyt esitetyssä veroratkaisussa ihmetyttää kuitenkin eräs asia. Suomi on kehittynyt tietoyhteiskunta, mutta samalla väitetään, että valtionveroa maksavien eläkeläisten veroprosenttia ei pystytä teknisten syiden vuoksi muuttamaan kesken vuoden. Pienet, muutaman työntekijän yritykset pystyvät siis muuttamaan työntekijöidensä pidätykset nopeallakin aikataululla, mutta isot työeläkelaitokset eivät tähän pysty. Ihmeellinen asia!

Esitetyt veronmuutokset lisäävät kuluttajan luottamusta omaan talouteensa, mutta yritykset pysyvät edelleen epävarmuudessa. Ne eivät tiedä, miten hallitus aikoo muuttaa yhtiöveron hyvitysjärjestelmää. Hallitus on kertonut, että osinkojen yksinkertaisesta verotuksesta luovutaan. Tuleeko tilalle 1,1-kertainen verotus vai kaksinkertainen vai kolminkertainen verotus, sitä kukaan ei tiedä, ja se on huono asia sekä yrittäjille että koko talouselämän kannalta. Samoin ovat auki myös pääoma- ja yhteisöverokannat. Yrityselämän kannalta siis liian monta isoa asiaa on edelleen auki.

Arvoisa puhemies! Hallitusta pitää kiittää myös muutamasta muusta asiasta lisäbudjetissa. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostetaan lisää, ja se on hyvä asia. Samoin rahan lisääminen kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisiin kohteisiin on oikea toimenpide. Työt Suomen metsissä ovat hyvässä vauhdissa. Kiitos siitä kuuluu yksityisille metsänomistajille, jotka panostavat omia rahojaan tulevaisuuden hyväksi. Kiitos kuuluu koko metsäsektorille, joka on ottanut kunnia-asiakseen kansallisen metsäohjelman toteuttamisen. Kiitos kuuluu myös valtiolle, joka on vastannut omalta osaltaan metsäsektorin eteenpäinviemisestä.

Olen tyytyväinen myös vesihuoltoon kohdistettavaan lisärahoitukseen. Sillä autetaan haja-asutusalueiden vedensaantia. Kun valtio panostaa erilaiseen infrastruktuuriin ja menonlisäyksiin, se on hyvä, jos kohteet ovat oikeita. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Suomi elää päivä päivältä vahvemmin viennin varassa. Me olemme aito avotalous, joka on erittäin riippuvainen kansainvälisistä suhdanteista. Siksi perinteinen siltarumpupolitiikka on vanhanaikaista politiikkaa, eikä siihen ole paluuta.

Arvoisa puhemies! Monet tutkimuslaitokset ovat alentaneet tämän vuoden kasvuennusteita. Kuitenkin monet uskovat, että ensi vuonna päästäisiin jopa lähes 3 prosentin bkt:n kasvuun, näin myös valtiovarainministeriö. Minä uskallan epäillä tätä. Tällä hetkellä joka puolella maailmaa on taloudessa ongelmia. Vaatisi melkoisia positiivisia muutoksia, että vienti lähtisi nousuun. On ehkä itsensä pettämistä, jos kuvittelee nopean kansainvälisen kasvun hoitavan meidän ongelmamme mene pois.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että menolisäyksiä budjettiin tulee 1 miljardi 120 miljoonaa euroa. Nyt hallituksen tekemillä päätöksillä tästä rahasta kuluu miljardi euroa. Jäljelle jää siis vain 120 miljoonaa euroa, ja aikaa on melkein neljä vuotta. Minä en usko tältä seisomalta, että tämä budjettikuri pitää. Jos se pitää, se edellyttää sitä, että myös ministeriökohtaisesti pystytään arvioimaan, mihin rahat kohdennetaan. Se on erittäin haastava työ. Aika näyttää, miten siinä onnistutaan.

Herra puhemies! Lopuksi vielä yksi kokoomuslainen ohje hallitukselle: Minkälaista politiikkaa sitten pitäisi harrastaa? Minun mielestäni politiikan pitää olla sellaista, että se kannustaa. Sen pitää kannustaa työn tekemiseen, sen pitää kannustaa työn teettämiseen, sen pitää kannustaa opiskeluun ja koulutukseen, sen pitää kannustaa työn hakemiseen, sen pitää kannustaa asuntosäästämiseen, sen pitää kannustaa yrittämiseen jne. Myös politiikassa pitää perusarvojen olla kohdallaan. Eteenpäin kannustaminen on yksi niistä perusarvoista.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Koskiselle sanoisin, että juuri näihin tavoitteisiin hallitus yksimielisesti toivon mukaan pyrkii hyvällä opposition tuella. (Eduskunnasta: Myös asuntosäästämisessä!) — Näin juuri.

Istuvan hallituksen taival ei ole ulkopuolisten suhdanteiden varjossa lähtenyt liikkeelle onnellisten tähtien alla. Siksi on kurkotettava lujasti valoa kohden. Valoisampi vaihtoehto tulee, kunhan ehtii, tähän meidän on luottaminen.

Hallitus on reagoinut lisätalousarviossaan talouden alamäkeen positiivisella tavalla suhdanteisiin mukautuen. Koska kotimaisen kulutuksen kasvun ylläpitäminen vaatii toimenpiteensä, on viisasta sallia tällaisessa tilanteessa myös velanotto. Punaisenvihreänä periaatelankana yleisellä tasolla on kuitenkin pidettävä tervettä tulo—meno-tasapainolinjaa, joka ilmenee hallituksen lopputaipaleen tavoitteissa selkeästi. Lisäliikkumavaraa on tarvittaessa suunniteltu saatavan esimerkiksi omaisuuden myynnillä. Hätäisesti tehdyt ratkaisut tällä saralla ovat kuitenkin liian tuoreessa muistissa ja lyhytnäköisiä. Siksi hyvin hallittu ja hallinnoitu omistajapolitiikka on hallituksen peruskysymyksiä ja samalla luottamuskysymyksiä myös oppositioon päin.

Työllisyyden ja yrittäjyyden varaan rakennettu toimintakulttuuri vaatii sitoutumistasonsa kaikkialta, ei pelkästään hallitusohjelmasta. Tässä yhteydessä haluan korostaa erityisesti yrittäjyydestä kumpuavaa teoria-asetelmaa, joka vaatii rinnalleen erityisen vahvan käytännön toimintakulttuurin kaikilla tasoilla. Sitoutuminen ei saa jäädä pelkkien politiikkaohjelmien varaan, vaan nuotioita on sytyteltävä pitkin maata, eivätkä vähiten merkitykselliset sytyttelijät löydy maakunnallisista te-keskuksista. Pelkän tulosajattelun omaava byrokratia ei saa nostettua yrittäjyyttä sellaiseksi ratkaisun avaimeksi, jollaiseksi sen helposti kuvittelemme. Asenteita on siis muutettava joka tasolla. Lisätalousarviokaan ei tuo asennemuokkaukseen ratkaisua.

Lisäpanokset työllisyyden edistämiseksi on kohdennettava harkitusti ja tarkoin. Tarvitsemme erityisesti työllistämisen rajoitteiden poistamista, niiden alentamista sekä erikoisesti toimeentulouhan alaisiksi joutuvien pelastamisoperaatioita. Kysyn kuitenkin, onko valtion rooli olla rahoitusvastuussa seurauksista vai olisiko kuitenkin järkevämpää ojentaa auttava käsi ennakoidusti. Tätä menetelmäähän on käytetty esimerkiksi telakkatukien suhteen. Saman kysymyksen heitän viime päivinä paljon keskustellun Finnairinkin siipien alle.

Yhtenä esimerkkinä poliittisesta holtittomuudesta nostan esiin vasemmistoliiton edustajien lisätalousarvioaloitteeksi lanseeraaman asumistuen ympärivuotistamistavoitteen. Ihmetystä tämä asia herättää siksi, että tuskin edellisen hallituksen ovet ovat sulkeutuneet, kun vasemmiston edustajat vaativat itse aiemmin hylkäämänsä asumistuen lisäämistä. Suurten linjojen ja hankkeiden aika on varsinaisessa talousarviossa. Lisätalousarviossa mielestäni reagoidaan osuvasti akuutteihin kysymyksiin, suhdanteisiin ja vallitsevaan taloustilanteeseen. Työllistämistavoitteet ovat siksi nyt etulinjan asioita esimeriksi ympäristöhankkeissa, peruskorjaushankkeissa, korjausrakentamisessa sekä teiden ja ratojen kunnossapitohankkeissa. Myös osaamiseen ja tutkimukseen suunnatut määrärahat ovat mielestäni nyt juuri oikeaan aikaan osuvia.

Työllistämisessä ytimenä tulee olla kuntien työllistämistoimet ja suunnitellusti ja pitkäjänteisesti suunnitellut toimet. Tässä viittaukseni kohdistuu ensisijaisesti sosiaalitoimen ja koulupuolen toimintoihin, joiden toivoisi auttavan ensisijaisesti syrjäytymisvaarassa olevien perheiden ja kotien selviytymistä.

Arvoisa puhemies! Oma keskustelunsa on vellonut vero vai palvelut -linjalla. Hallituksen elvyttävät tukitoimet tarjoavat apuansa molempia väyliä pitkin. Selitys opposition kovalle taistelumentaliteetille löytyneekin siitä, että kaikki kansalaiset pääsevät osallisiksi tavalla tai toisella joko veronkevennyksistä, palveluista tai sosiaaliturvan kautta jo tänään keskustellusta lisätalousarviosta.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus ansaitsee täyden tuen käsittelyssä olevassa lisätalousarviossa esitettyjen veronkevennysten toteuttamiseksi. Erityisesti hallitus osoitti rohkeutensa tulemalla näin nopeasti, pari kuukautta vaalien jälkeen, kokoomuksen ajamalle veronkevennyslinjalle, vaikka vaalitaistelun aikana nykyiset hallituspuolueet väittivät veronkevennysten romuttavan hyvinvointiyhteiskunnan. Onkin hienoa, että kokoomuksen ajatukset kelpaavat toimintamalliksi hallituspuolueille näin vaalien jälkeen. Kokonaan toinen asia on, miten hallituspuolueet selvittävät täyskäännöksensä äänestäjilleen. Lisätalousarviossa hallitus esittää palkansaajien verotuksen keventämistä kaikissa tuloluokissa heinäkuun alusta alkaen.

Vaikka niin keskusta kuin SDP joutuivat pettämään äänestäjille antamansa lupaukset, on kuitenkin koko yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että näin pääsi käymään. Etupainotteiset veronkevennykset antavat kotimaiselle kulutuskysynnälle tarvittavan piristysruiskeen. Niin maailmantalouden kuin euroalueen talousnäkymät ovat varsin usvaiset, ja siksi kasvua onkin haettava kotimarkkinoilta. Veronkevennys on tässä suhdannetilanteessa oikea-aikainen ja melko sopivan kokoinen. Jos veronkevennyksiä tehdään jatkossakin tätä tahtia, on erittäin todennäköistä, että Jäätteenmäen hallitus toteuttaa kokoomuksen ennen vaaleja ajamat 2 miljardin euron veronkevennykset vaalikauden loppuun mennessä.

Kokoomus on aina korostanut ja korosti myös moneen kertaan ennen vaaleja sitä, että veronalennukset eivät ole pois palveluista. Päinvastoin, mikäli halutaan luoda taloudellista kasvua ja sitä kautta kasvattaa yhteistä hyvinvointia, on työnteon verotusta pakko keventää. Ansiotulojen verotuksella kajotaan nimenomaan työllisyyden kehitykseen. Mitä useampi ihminen käy töissä, sitä enemmän tulee verotuloja, joilla taas hyvinvointipalveluja rahoitetaan ja pidetään kunnossa. Samalla nämä ihmiset tarvitsevat vähemmän yhteiskunnan tukea, mikä säästää menopuolella. Veronalennukset ovat myös helpottaneet maltillisten tuporatkaisujen syntymistä.

Korkea verotus sinänsä ei takaa hyviä julkisia palveluja. Ratkaiseva tekijä on veropohjan laajuus ja sitä kautta kokonaisverokertymä. Näin vaalien jälkeen myös hallitusvastuussa olevat puolueet näyttävät ymmärtävän sen, että veronkevennykset ovat väline parempaan talouskasvuun ja työllisyyteen. Veroloukkujen purkamisen tiellä on vielä monta estettä, mutta tästä on hyvä jatkaa. Toivonkin hallitukselta rohkeutta tehdä riittäviä ja saman suuntaisia veronkevennyksiä myös tulevina vuosina, jotta työnteko olisi aina kannattavaa ja kulutuskysyntä vahvistuisi.

Muuten onnistuneen veronkevennysesityksen osalta olisin toivonut, että yhä kasvavaa eläkkeensaajien joukkoa olisi kohdeltu tasavertaisesti palkansaajiin nähden, niin että veronkevennykset olisivat näkyneet kaikkien kukkarossa samanaikaisesti. Sekä oikeudenmukaisuuden että ostovoiman kasvamisen kannalta myös eläkeläisten olisi pitänyt saada veronkevennykset heti. Eläkkeensaajat tarvitsevat rahansa siinä kuin palkansaajatkin eivätkä vasta veronpalautuksina vuoden päästä.

Arvoisa puhemies! Työllisyyden parantamisen on oltava tämänkin hallituksen tärkein tavoite. Uudet ja todelliset työpaikat syntyvät vain menestyviin ja kasvaviin yrityksiin. Yrittäjyys on siten avainasemassa myös työllisyyden kannalta. Tämän vuoksi jäämme odottamaan mielenkiinnolla hallituksen esitystä yrittäjien sukupolvenvaihdosten edistämiseksi ja arvonlisäveron liukuman alarajan toteuttamiseksi. Kannustan hallitusta rohkeisiin päätöksiin.

Toinen tärkeä asia työllisyyden parantamiseksi on, että niin julkisella kuin yksityisellä puolella työn teettäminen olisi kannattavampaa. Tähän pystytään vaikuttamaan muun muassa työn sivukuluilla. Kokoomus ajoi ennen vaaleja työn sivukulujen alentamista. Niin teki myös Suomen keskusta. Hallitusohjelmassa työn sivukulujen keventäminen on kuitenkin jätetty selvitysten varaan, ja sen toteuttaminen tulee siten vasta tulevaisuudessa nähtäväksi. Näin ollen lisäbudjetissa ei ole minkäänlaista kevennystä työvoimakustannuksiin. Työllisyyden parantamiseksi myös tällä rintamalla olisi tarvittu ripeitä toimia eikä niiden lykkäystä selvitysten taakse. Tarvittavan lisäpotkun olisi antanut hallituksen lupaama kokeilu työnantajamaksujen alentamiseksi vähemmän erityisosaamista vaativissa tehtävissä. Jotta kokeilun tuloksia voidaan perusteellisesti arvioida, olisi kokeiluun varattava riittävät resurssit.

Hallitusohjelma näyttääkin ensi silmäykseltä varsin lupaavalta yrittäjyyttä kohtaan. Yrittäjyyden edistämiseksi aiotaan toteuttaa jopa omaa politiikkaohjelmaa. Sanat ovat kuitenkin ristiriidassa näiden tekojen kanssa, sillä hallituksen ensimmäiset päätökset ovat olleet yrittäjyyden kannalta vähemmän myönteisiä.

Ensi töikseen hallitus lupasi lopettaa yhtiöveron hyvitysjärjestelmän ja saattaa osingot osittain kahdenkertaisen verotuksen piiriin. Tosin tämä yrittäjien epävarmuutta lisäävä kohta näyttää vaihtelevan eri ministereitten puheissa päivittäin.

Toisena työnään hallitus heitti yrittäjät yli laidan yrittäjiä itseään koskevissa lainvalmisteluissa. Hallitus vaiensi Suomen Yrittäjien suun työsuojelun valvontalain uudistamisessa torjumalla yrittäjien osallistumisen toimikuntaan varsinaisina jäseninä. Jäätteenmäen hallituksen linjaus myös sotii Lipposen hallitusten aiempia käytäntöjä vastaan yrittäjäjärjestön mukanaolosta lainvalmistelussa. Vaarana on, että hallitus jatkaa tällä tiellä ja siten lopullisesti sulkee yrittäjät pois niistä pöydistä, joissa heidän asioistaan päätetään. Päätöstään hallitus on perustellut sillä, että työsuojelun valvontalain uudistamisesta oli sovittu jo tupon yhteydessä. Selitys mielestäni ontuu.

Tämän lisäksi on huolestuttavaa, että hallituksen sijaan tupo-osapuolet näyttävät päättävän, kuka voi osallistua minkin asian valmisteluun. Onko tämä sitä hallitusohjelman paljon puhuttua yhteistyön tiivistämistä työmarkkinajärjestöjen kanssa?

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Kansantalouden taantuma on jatkunut odotettua kauemmin. Tämän vuoden bkt:n kasvuprosentiksi arvioidaan tällä hetkellä 1,5—1,8 prosenttia. Edellinen hallitus käytti tämän vuoden budjetin perusteena kasvuennustetta 2,8 mutta laski sitä jo ennen vaaleja 2,3:een. Koska euro on vahva eikä vienti muutenkaan vedä hyvin, on pikaisesti elvytettävä kotimaista kysyntää.

Hallituksen päätös veronalennuksista heti heinäkuun alusta sekä ensi vuoden alusta pieni- ja keskituloisiin painottuen on oikeaa tilanteeseen tarttumista. Elvytys vaikuttaa kotimaiseen kysyntään heti. Hallituksen velvollisuus on tarttua tilanteeseen silloin, kun se nähdään välttämättömäksi, ja niin on nyt tapahtumassa. Tämä toteutetaan vielä vaalikaudeksi määriteltyjen menokehysten puitteissa. Hallitusohjelman mukaiset veronalennukset painottuvat vaalikauden pariin ensimmäiseen vuoteen elvytys- ja työllisyyssyistä.

Pk-yrittäjyyttä edistävät arvonlisäverotettavan tulon alarajan muuttaminen liukuvaksi ja sukupolvenvaihdosten verohelpotukset tukevat yrittäjyyttä kannustavaa ja työllistämistä edistävää hallitusohjelman peruslinjausta.

Kuitenkin itse olisin nähnyt hyvänä verolinjauksessa myös elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamisen esimerkiksi Sailaksen työryhmän esittämään 14 prosenttiin tässä vaiheessa. Se lisäisi suurilukuisen pienituloisen väen kulutusta ja osaltaan vaikuttaisi elvyttävästi. Tämä veronalennushan kohdistuisi lapsiperheisiin ja eläkeläisiin. Mutta yhteisessä hallitusohjelmassa on sovittu, että tässä vaiheessa ei tähän veromuotoon puututa.

Vaalikaudeksi sovittujen menokehysten peruslinjaukset ovat muuten hyvät ja hyväksyttävät. Niissä näkyy monissa kohdin muutos entiseen. Erityisen hyvää on lapsiperheiden aiempaa parempi huomioiminen.

Myös kuntataloutta vakautetaan. Hallitusohjelman mukainen peruspalveluohjelma ja siihen liittyvät vuotuiset peruspalvelubudjetit toteutetaan vuosittain, ja ne tuovat vakautta erityisesti kuntien sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tässä lisäbudjetissa on myös jo panostusta sosiaali- ja terveyspuolelle aivan kiitettävästi. Ansiotulovähennyksestä aiheutuvat menetykset kunnille korvataan nyt täysimääräisesti, ja hallitusohjelmassa ja kehyksissä on linjaus myös siitä, että indeksitarkistukset toteutetaan 75-prosenttisesti. Kolme vuottahan on toteutettu 50 prosentin indeksitarkistus.

Aina tietysti näissä linjauksissa yksittäisillä edustajilla, myös hallituspuolueiden edustajilla, olisi tiettyjä lisätoivomuksia, niin kuin jo toteamani elintarvikkeiden arvonlisäasia. Yksi semmoinen rahallisesti aivan pieni asia, johon olisin näissä kehyksissä kaivannut kuitenkin suurempaa panostusta, on sisäinen turvallisuus. Poliisin määrärahojen korotustarve olisi kaksin—kolminkertainen 10 miljoonaan euroon nähden. Se kaikki 10 miljoonaa ei edes kohdistu poliisitoimeen, mutta kaksin—kolminkertainen tarve on, mikäli toteutettaisiin ohjelmaan kirjatut maaherra Kosken johtaman työn mukaiset tavoitteet poliisitoiminnan kehittämisestä. Mikä tärkeintä, kansalaisten odotukset kyllä tältä osin ovat täysin saman suuntaiset. Muussa tapauksessa on vaarana, että poliisi ottaa tarvitsemansa rahat organisaation keventämisestä. Tietysti järkevä organisaation keventäminenkin on jopa toivottavaa, mutta nyt on vaarana tietysti se, että valtion paikallishallinnon peruspilarit, kihlakunnat, kärsivät poliisin määrärahan niukkuudesta.

Arvoisa puhemies! Lisäbudjetin hyvistä asioista edellä mainitun veroratkaisun ohella haluan nostaa vain muutaman asian esille. Siellä on monia tärkeitä asioita.

Homekoulujen ja kosteusvaurioista kärsivien koulujen korjaamiseen osoitetaan lisäbudjetissa 3 miljoonaa euroa. Tämä on erittäin hyvä asia.

Lisäpanostus tutkimuskseen ja tuotekehitykseen on myös tärkeä.

Maa- ja metsätalousministeriön alueelta nostaisin esille kolme asiaa. Metsänparannusvarojen 9 miljoonan euron lisäys on sekä työllistävä että parantaa myös kotimaisen energiapuun käyttöä. Vesistö- ja vesihuoltotöihin on luvassa 2 miljoonan euron lisäys. Vesistötöissä olisi kyllä suunniteltuja hankkeita odottamassa rahoitusta ja toteutusta paljon suurempaa määrärahaa edellyttävä määrä. Mielestäni sinne voisi satsata enemmän. Nämä vesistöhankkeet työllistäisivät suoraan ja olisivat järkeviä kohteita.

Arvoisa puhemies! Aivan vihoviimeisenä haluan maa- ja metsätalousministeriön alalta nostaa vielä yhden, rahallisesti hyvin pienen, periaatteellisesti tärkeän asian. Kun EU vaatii, että pienetkin kuolleet tuotantoeläimet on hävitettävä, pienet porsaat ja kanat, niin tässä lisäbudjetissa on nyt varauduttu siihen, että valtionkin osalta osallistutaan tähän, joka on yksittäisen yrittäjän kannalta hyvin kohtuuton kustannus, kun näitä eläimiä ei voida enää maahan haudata EU:n säännöksistä johtuen. Ihmeenä vain voi pitää sitä, että lähes satakiloisen bernhardinkoiran, jollainen itsellänikin on, voi kyllä haudata, mutta puolen kilon porsas joudutaan kuljettamaan satojen kilometrien päähän hävitettäväksi.

Maija-Liisa  Lindqvist  /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Jäätteenmäen hallitus joutuu esittelemään valtiontalouden kehykset vuosille 2004—2007 ja lisätalousarvion vuodelle 2003 varsin epävakaissa maailmantalouden näkymissä.

Eduskunnan käsittelyyn tuleva menokehys on keskeinen valtiontaloutta ja laajemmin talouspolitiikkaa ohjaava linjaus. Hallituksen esittämä 1,12 miljardin euron reaaliseen menolisäykseen päätyvä määrärahakehys noudattaa ja selventää hallitusohjelman menokehyksen lausumina. Kehyspäätöksessä huomioidaan kansainvälinen suhdannetilanne. Menokehys on laadittu vain suhdanteista riippumattomille menoerille ja kehys on määritelty reaalisena.

Hallituksen talouspoliittisena linjauksena on palauttaa talouskasvu parin hitaan kasvuvuoden jälkeen nopeammalle kasvu-uralle ja lisätä työllisyyttä 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä. Tämä on haastava tavoite ja vaatii monia onnistuneita toimenpiteitä, joiden eteen meidän kaikkien on työskenneltävä.

Yrittäjyyden edistäminen ja työllisyyden tuntuva parantuminen on ainoa tie hyvinvointipalveluiden turvaamiseen tulevaisuudessa. Pienten yritysten arvonlisäverotuksen alarajan muutos jo 1.1.2004 alkaen on odotettu piristysruiske yrittämisen helpottamiseksi. Perheyritysten kaipaama sukupolvenvaihdoksen verohelpotus toteutettaneen myös aiemmin kuin hallitusohjelmassa esitettiin. Yrittäjyyden edellytysten parantamista tulee jatkaa ja siten kannustaa yrittämään ja työllistämään.

Hallituksen esittämä elvyttävä lisätalousarvio on tervetullut kotimaisen kysynnän ja taloudellisen kasvun vahvistamiseksi. Vuoden 2003 verotusta kevennetään vuositasolla 295 miljoonaa euroa. Toivon, että eduskuntakäsittelyn aikana löytyvät keinot, joilla valtionveroa maksavien eläkeläistenkin osalta voidaan verohelpotus toteuttaa 1.7.2003 alkaen.

Pettymys hallituksen esityksessä on, ettei siihen sisälly elintarvikkeiden arvonlisäveron alennusta. Pidän sitä kaikkein oikeudenmukaisimpana verohelpotuksena, joka kohdistuisi kaikille, mutta auttaisi eniten pienituloisia. Toivon hallituksen vakavasti harkitsevan tätä vaihtoehtoa. En voi käsittää sitä, että jatkuvasti vedotaan siihen, kuinka edullista alkoholia muissa maissa on, ja pitää harmonisoida ja laskea alkoholin hinnat myös Suomessa. Paljon hullumpaa mielestäni on se, että meillä on Euroopan kalleimpiin kuuluvat elintarvikkeet ja jopa 10 prosenttia korkeammat ruoan arvonlisäverot kuin useimmissa Euroopan maissa.

Kotikaupunkini Lahti, samoin kuin monet Päijät-Hämeen maakunnan kunnat, kärsii edelleen korkeasta työttömyysasteesta, ja toivon lisätalousarvion jo vauhdittavan työllisyysmahdollisuuksia. Tarvitsemme elinkeinoelämän monipuolistamista, uutta yritystoimintaa ja entisten toimintaedellytysten turvaamista. Lisätalousarviossa esitetäänkin tutkimukseen ja tuotekehitykseen 10,3 miljoonan euron lisäpanostusta ja myöntämisvaltuuksia korotettavaksi 12,5 miljoonalla eurolla. Suomen on panostettava nykyistä enemmän koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen, sillä pienenä kansakuntana meidän on oltava huippuosaajia mahdollisimman monella elinkeinoelämän alueella. Vain siten pysymme mukana kansainvälisessä kilpailussa kehittyvien kansantalouksien ja osaajien joukossa ja luomme uusia työpaikkoja. Tämän lisäksi on pureuduttava rakenteellisen työttömyyden nujertamiseen erityistoimin, ja hallitus esittääkin työvoimapoliittisiin toimiin 23 miljoonan euron lisäystä.

Kansalaisten kannalta oleellista työllisyyden lisäksi on toimivat peruspalvelut. Valtionosuuksien kautta hallitus lisää kansalaisten hyvinvointia. Panostukset muun muassa terveydenhoitoon antavat lisäturvaa ikäihmisille ja lapsiperheille, jotka eniten käyttävät terveyspalveluita. Perusterveydenhoidon toimivuuden varmistaminen antaa erikoissairaanhoidolle mahdollisuuden keskittyä sille kuuluviin tehtäviin, ja koko hoitoketjun toiminta paranee. Omaishoitajien aseman parantaminen, kotihoidon tuen, vähimmäissairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan sekä lapsilisien korottaminen, lastensuojelutyön vahvistaminen sekä perheen ja työn yhteensovittamisen helpottaminen osittaisen hoitorahan korottamisen ja laajentamisen avulla muun muassa ovat toimia, jotka helpottavat arjen selviytymistä. Olisin toivonut näitä kaikkia esityksiä jo ensi vuodelle, mutta valitettavasti hallitus on joutunut jaksottamaan etuudet eri vuosille säilyttääkseen julkisen talouden kasvun hallinnassa.

Arvoisa puhemies! Lisätalousarviossa esitetyt julkiset investoinnit, homekoulujen korjaukset sekä yksityisten investointien tukeminen korottamalla asuntolainojen valtiontakausvaltuutta 100 miljoonalla eurolla lisäävät työllisyyden mahdollisuuksia. Turvallisuuden lisäämiseksi ja rikollisuuden torjumiseksi hallituksen tulee lisätä poliisien ja Rajavartiolaitoksen resursseja. Ennalta ehkäisevä toiminta tuo kustannussäästöinä taloudelliset panostukset takaisin ja lisää kansalaisten hyvinvointia ja turvallisuutta.

Kehyksissä oleva moottoritien rakentaminen Lahdesta Heinolaan on tarpeellista toteuttaa päätieverkon toimivuuden varmistamiseksi. Sen lisäksi Päijät-Hämeessä on paljon tarpeita kantatieverkon perusparantamisessa. Toivon näihin löytyvän rahoitusta tulevina vuosina, sillä liikenneverkko on tärkeä kuntien elinvoimaisuuden tukemiseksi. Lisäksi toivon yrittäjyysohjelman toteutuvan ripeästi sekä hallituksen hyödyntävän politiikkaohjelmien antamat mahdollisuudet ministeriöiden välisten yhteistyömahdollisuuksien lisäämiseksi mahdollisimman laajasti.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Kansainväliseen talouskehitykseen reagoiminen on ollut uuden hallituksen alkutaipaleen keskeisimpiä linjoja. Se on ottanut aktiivisilla toimenpiteillään tavoitteeksi vauhdittaa talouskasvua, työllisyyttä ja yrittäjyyttä. Tätä linjaa tukee myöskin käsittelyssä oleva esitys lisätalousarvioksi ja kehyksiksi.

Hallitus panostaa työllistäviin toimenpiteisiin, yrittäjyyteen, lapsilisien ja kotihoidon tuen korotukseen, alueellisen osaamisperustan kehittämiseen, tutkimusrahoituksen lisäämiseen ja osin myös jo tässä vaiheessa, alkutaipaleellaan, hyvinvointipalveluiden parantamiseen. Lähtökohtana on käyttää elvyttäviä toimenpiteitä, jotka sopivat juuri tähän nykyiseen suhdannetilanteeseen. Tämänhetkisen hitaan kasvun tilanteessa on tärkeää vahvistaa kotimaista kysyntää ja siten edistää taloudellista kasvua ja parempaa työllisyyskehitystä.

Lisäbudjetti perustuu välittömiin talouskasvua edistäviin toimiin, jotka koostuvat verotuksen keventämisestä mukaan lukien arvonlisäveron alarajan muuttaminen liukuvaksi, yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdosten verokohtelun helpottamisesta sekä julkisten investointien aikaistamisesta. Vuoden 2003 verotuksen keventäminen vuositasolla 295 miljoonalla eurolla tuo kotimarkkinoille tarvittavan piristysruiskeen. Tässä vaiheessa en malta olla sanomatta, että kyllä tämä ennen vaaleja myöskin sisältyi niihin keskustan esittämiin vaalitavoitteisiin määrätyillä ehdoilla. Nyt ne ehdot taloudellisen tilanteen ollessa tällainen kuin se on ja myöskin kansainvälisen tilanteen ja suhdannetilanteen huomioon ottaen ovat toteutuneet.

Ansiotulovähennyksen korotuksella puolestaan huolehditaan pienempituloisten verotuksen kevenemisestä, mutta toki ensi vuonna toteutettavaksi aiotussa kevennyslinjassa on kokonaisuudessaan oltava selkeästi ja selkeämmin kuin nyt pääpaino pieni- ja keskituloisissa sekä perustelluissa tulonsiirroissa. Veronkevennyksillä on tähdättävä siihen, että kotimainen kysyntä pysyy niin vahvana, että se pitää talouden pyörät käynnissä yli kansainvälisen talouden aiheuttaman viennin notkahduksen.

Työllisyystalkoissa yrittäjyyden merkitys on keskeinen. Yrittäjille tärkeät verokirjaukset hallitusohjelmassa koskevat arvonlisäveron ja sukupolvenvaihdosten kohtelua. Täytyy sanoa näin, että ministeriaitio tarvitsi keskustalaisia ministereitä, jotta nämä perustellut lähtökohdat sukupolvenvaihdoksissa ja niiden edistämisessä ja myöskin arvonlisäveron alarajan liuentamisessa ja korottamisessa toteutettiin.

Katsoin nopeasti neljän viime vuoden aikana eduskunnan tietokannasta hakusanalla "sukupolvenvaihdos" olevat aloitteet. Niitä löytyi yli sata kappaletta, yli sata kappaletta. Heti, kun hallituksessa oli keskustalainen ministeri, joka juuri tuli paikalle, tämä toteutettiin, kuukausi sen jälkeen, kun hallitus oli päässyt vauhtiin. Tämä mielestäni on osoitus juuri siitä linjasta, joka hallitusohjelmassakin on mainittu ja jossa yrittäjyys on nostettu työllisyyskehityksen numero ykköseksi. Sitä tukee myöskin yrittäjyysohjelma, se poikkihallinnollisuus, joka sinne on kirjattu. Uskon, että se tulee olemaan aivan erityisen suuressa merkityksessä, kun tulevaisuuden yrittäjiä rekrytoidaan ja täten myös työllisyyttä hoidetaan.

Työllistämisen kannalta merkittävä päätös on lisäpanostus julkisiin investointeihin. Hallitus esittää rataverkon korjausinvestointeihin 32,6 miljoonan euron lisäystä ja tieverkon ylläpito- ja kehittämismäärärahoihin 6,7 miljoonan euron lisäystä. Julkisissa investoinneissa on huomioitava myös maakuntien tarpeet. Huomionarvoista on myös, arvoisa puhemies, kestävän metsätalouden turvaamistöihin esitetty 9 miljoonan euron määrärahalisäys. Tässä mielestäni olisi hyvä ratkaisu se, että erotettaisiin Kemera-varojen käytössä metsänhoito ja energiapuun tuotanto, etteivät ne söisi kumpikaan toisiaan vaan molemmat pystyttäisiin toteuttamaan.

Myöskin maa- ja metsätalouspääluokassa maatalouden kansallinen rahoitus on tarpeen varmentaa. On perusteltua, että se ja eräät muut suhdanne-erät ovat kehysten ulkopuolella. Mutta kuitenkin korostan, että oli tilanne mikä tahansa ja olivat tulevat EU-ratkaisut minkä suuntaisia tahansa, maatalouden kannattavuudesta huolehtiminen on tärkeää ja myöskin se, että täydentäviä toimenpiteitä kansallisesta budjetista pystytään sinne osoittamaan.

Lisätalousarvio ja kehyspäätös ovat tämän kevään, tämän istuntokauden, hallitsevia asiakokonaisuuksia. Parempi työllisyys ja yrittäjyys ja peruspalvelut tulevat olemaan tämän eduskunnan ja tämän kesän tärkeimpiä budjettipäätöksiä. Työn tekemisen ja yrittämisen kannustavuuden täytyy myöskin näkyä vuoden 2004 budjetissa. Sinne jäi näiden tänään esiteltyjen päätösten lisäksi runsaasti hallituksen ohjelmassaan kirjaamia tavoitteita toteutettaviksi. Toki on jälleen sanottava, että hallitus on alkutaipaleellaan ja aikaa näiden erittäin hyvien ja perusteltujen tavoitteiden toteuttamiseksi on vielä runsaasti jäljellä. Niitä me jäämme odottamaan niin, että aivan erityisesti työn tekemisen ja yrittämisen on aina oltava kannustavaa ja sen on oltava se moottori, joka pitää yllä suomalaista peruspalvelua ja tulonsiirtoja ja luo ne voimavarat, joita tämä yhteiskunta kipeästi tarvitsee.

Keskustelun nopeatahtinen osa päättyy.

Jari Vilén /kok:

Arvoisa puhemies! Uskon, että eduskunnassa on hyvin laaja joukko henkilöitä, jotka ovat hyvin pitkälle samaa mieltä hallituksen lisäbudjettiesityksen veronkevennysten keskeisestä merkityksestä ja hyödystä tässä taloustilanteessa, missä Suomessa tällä hetkellä ollaan, ja myös näiden veronkevennysten dynaamisten vaikutusten tehosta ja tärkeydestä meidän taloutemme vauhdittamisessa erittäin haastavassa tilanteessa, jossa ennen kaikkea kansainvälinen talous on tällä hetkellä. Ennen kaikkea Euroopan talousveturi Saksa elää tällä hetkellä ehkä kiihtyvää, hyvin vaikeaa kriisiä, jolla voi olla arveluttavia ja arvaamattomia vaikutuksia myös Suomen taloustilanteeseen.

Mutta sen sijaan se osa tästä keskustelusta, joka mielestäni on vielä jäänyt puutteelliseksi ja joka kuitenkin hallituksen selonteossa ennen kaikkea budjettikehysten osalta on tuotu hyvin voimakkaasti esille, on elementti, johon haluaisin hyvin lyhyesti tarttua kiinni. Se koskee niitä olemassa olevia ja sisäänrakennettuja uhkakuvia, joita talousarviokehyksissä ja myös valtiontaloudessa ja valtion budjettitaloudessa tällä hetkellä on olemassa. Se koskee ennen kaikkea sitä, että jo nyt annettujen tietojen perusteella ja tämän hetken arvioiden perusteella ottaen huomioon meidän talouskasvumme kuitenkin oletettavissa olevat positiiviset näkymät valtion budjettitalous on jäämässä alijäämäiseksi koko vaalikauden ajaksi ja arvioiden mukaan myös koko valtiontalous on jäämässä alijäämäiseksi koko tämän vaalikauden ajan. Mikä tietysti huolestuttavinta, valtiovarainministeriön arvioiden perusteella jo nyt voidaan päätellä, joudutaan toteamaan, että ne toimenpiteet ja esitykset, jotka hallitusohjelmassa on tuotu esille, eivät ole riittäviä työllisyyden tai valtiontalouden tasapainon tavoitteiden toteuttamiseksi sen mukaisesti, mitä hallitus itse itsellensä tavoitteeksi on asettanut.

Olen varma, että meidän on jatkettava veronkevennyksiä. Olen vakuuttunut siitä, että hallitus tulee myös jatkamaan tätä linjaa tulevissa budjeteissaan ja talousarvioesityksissään, mutta se elementti, joka keskustelussa ei ole tuotu vielä esille ja joka on aina se haastavin piirre, on se, että olen vakuuttunut siitä, että hallitus joutuu valitettavasti myös omalta osaltaan tämän vaalikauden aikana pohtimaan vakavasti myös erittäin tiukkaa menokuria. Menokurin pitäminen ja puolustaminen on ennen kaikkea tietysti valtiovarainministerin ja -ministeriön keskeinen haaste. Sisäänrakennettuna jännitteenä mielestäni löytyy jo se, että hallitus kehyspäätöksissään on jättänyt 9,5 miljardia euroa pois kehyksistä joustavuuden tarvetta varten. Tämä on jo sinällään sisäänrakennettuna äärettömän haastava ja vaikea tilanne, jossa hallitus joutuu arvioimaan kansantalouden tilaa ja kehitystä kokonaisuudessaan.

Kiinnitin erityisesti huomiota valtiovarainministeri Kalliomäen puheenvuorossa siihen, mitä hän omalta osaltaan totesi, kun hän sanoi, että hallituksella on valmius ja tahto vastata kaikkiin niihin suuriin haasteisiin, mitä tulevaisuus tuo tullessansa. Mutta ennen kaikkea hän korosti, että todellinen haaste tälle hallitukselle on myös menokurin pitäminen. Tämä on keskustelun aihe, johon, pelkään, me joudumme vielä jatkossa varmastikin palaamaan ja tuomaan sen uudelleen esille riippuen tietysti siitä, mitä talouskehitys tuo tullessaan. Meidän on syytä kaikkien toivoa ja luottaa siihen, että jatkotoimenpiteet tulevat vaikuttamaan kansantalouden kehitykseen siten, että me saamme kulutusta liikenteeseen ja kansalaiset käyttävät ja toteuttavat sen toiveen, mitä me olemme heille asettaneet, mutta kokemus on osoittanut sen, että pelkällä kotimarkkinakysynnällä on erittäin vaikea saada talouskasvua liikenteeseen ja meidän kansantaloutemme hyvinvointi riippuu pitkälle meidän vientisektorimme menestysnäkymistä. Tällä hetkellä hyvin pitkälle voidaan sanoa, että ne ainoat positiiviset tuulet ovat tulossa idästä ja Venäjän suunnalta, mutta ennen kaikkea Saksan sisäinen heikkous tulee olemaan se suuri haaste, johon meillä Suomessa joudutaan varmasti myös jatkossa palaamaan.

Haluaisin myös esittää kiitokseni hallitukselle siitä, että se on toteuttanut Lipposen hallituksen periaatepäätöksen, joka koskee yhtä erityistä kunniavelkaa, voisi sanoa sotiemme kunniavelkaa, johon nyt on osoitettu määrärahaa. Se koskee partisaanihyökkäysten uhreja ja heidän tarpeidensa ja erilaisten, voisiko sanoa, kuntoutuspalveluiden hoitamista. Hallitus esittää tässä budjetissa ja sitä seuraavassa lakiesityksessä 1 500 euron kertakorvausta näille henkilöille, jotka ovat joutuneet tällaisen äkillisen järkytyksen kohteeksi tämän hyökkäyksen seurauksena menetettyään vanhempansa, sisarensa tai lähisukulaisensa. Olen varma, että kaikki eduskunnan edustajat ovat yksimielisiä siitä, että tämä kunniavelka on hyvä saada maksetuksi, mutta toivon kuitenkin, että eduskunnassa, ennen kaikkea valiokuntakäsittelyssä, olisi myös tahtoa arvioida, miten ja nämä rahat voitaisiin tehokkaimmin käyttää sen mukaisesti, mikä näiden ihmisten oma toive ja tahto on ollut.

Olen saanut useita yhteydenottoja eri puolilta Suomea henkilöiltä, jotka ovat kokeneet tämän tilanteen, ja heidän toiveensa on ollut se, että eduskunta osoittaisi joustavuutta ja yksilöllisyyttä siinä suhteessa, että henkilöt voisivat valita, onko tämä tukimuoto kertakorvaus vai onko se palvelu siinä muodossa, että henkilöt voisivat saada kuntoutusta tai muunlaista apua, jonka he itse katsovat omien tarpeidensa mukaisesti olevan se paras muoto vastata tähän tilanteeseen. Mielestäni ratkaisevaa on se, että nämä ihmiset ovat saaneet mahdollisuuden tuoda esille tapahtuman, josta on vuosikymmeniä poliittisista syistä aikanaan vaiettu, ja että eduskunta kykenee osoittamaan heille nyt sen arvostuksen ja huomion, joka on tarpeellista, mutta mielestäni tässäkin suhteessa olisi hyvä, että myös yksilöllisyys olisi voimassaan ja voisimme tätä kautta ottaa huomioon jokaisen yksilön omat erityiset tarpeet.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti muutama havainto täältä edestä.

Ensinnäkin lisätalousarviosta ja miksei kehyksistäkin. Kun hallitus on alkutaipaleellaan, joutuu arvioimaan tilannetta siihen nähden, jos vanha hallituskoalitio olisi voimissaan. Kun tässä lisätalousarviossa puututaan veronkevennykseen, niin tuossa vastauspuheenvuorossani paikaltani jo totesin sen, että jossain mielessä olin vähän hämmentynyt siinä mielessä, kun tässä on tehty tämä veronkevennysesitys siten, jotta kaikkiin tuloluokkiin tehdään saman suuruinen alennus. Kun muistan nämä kaksi edellistä hallituskautta, jotka täällä olen mukana ollut eduskunnassa, Lipposen ykkönen ja kakkonen, niin siellä oltiin sen verran kuitenkin vähän kainompia tekemään näitä kevennyksiä, jotta sinne ylempään tuloluokkaan en muista yhtään kertaa tehdyn samaa alennusta kuin näihin alempiin. Sen takia minusta tämä hämmensi jo osaltaan siinä mielessä, onko tämä hallitus sitten myös jotenkin kopsannut kokoomukselta niitä malleja. Odotin sillä tavalla, että nyt kun tämmöinen punamultahallitus muodostetaan, niin siinä olisi enemmän tämmöistä köyhemmän ymmärtämystä ja inhimillisyyttä ja vähemmän tämmöistä oikein rikkaiden ymmärtämystä. Mutta tämmöisiä virheitähän sattuu, ja ennen kaikkea kun ollaan alkutaipaleella, niin se pitää antaa vielä anteeksi tässä vaiheessa, että jotain näköjään vilahtaa ohitsekin, mikä ei välttämättä ole sillä tavalla, uskoisin niin, suuremman osan kansalaisten keskuudessa hyväksyttäviä asioita.

Tässä lisätalousarviossa on hirveän paljon hyviä asioita. Tämä tavallaan sillä tavalla jo ajatuksena, jotta tehdään tämmöinen elvyttävä lisäpaketti näin nopeasti, osoittaa sitä, jotta tahtoa ainakin siihen on olemassa, jotta pyritään saavuttamaan se tilanne, mikä on hallitusohjelmassa, 100 000 uutta työpaikkaa. Se vaatii lähdön liikkeelle hyvissä ajoin, koska tiedetään se tilanne, mikä kaiken kaikkiaan maailmantaloudessa on: joka paikassa on epävakautta olemassa. Siinä mielessä on tärkeää, että me Suomessa pyrimme käyttämään kansalliset mahdollisuudet hyväksi, mikä tietysti antaa myös omalta osaltaan kilpailukykyä tuonne muualle vietävien tuotteiden osalta ja kaiken kaikkiaan kilpailukykyä, ovatpa ne tuotteita tai palveluita, mitä myydään. Sen takia tämä on hyvä asia.

Ihan yksi näkökanta tähän liittyen: Kun työllisyyden eteen joudutaan tekemään monia juttuja, etsimään kaikkia mahdollisuuksia, niin yhtenä semmoisena seikkana, joka viime aikoina ei ole näissä keskusteluissa ollut puheena, on tämä kotitalouksien työllistämismahdollisuus. Tässähän silloin 90-luvun puolenvälin jälkeen on ollut samanaikaisesti maassa kokeilussa kaksi mallia: oli tämä verovähennysmalli ja sitten tämä kotitaloustukimalli. Sittenhän valittiin se malli, joka on verovähennysmalli.

Minusta uudelleen pitäisi tämä kotitalouksien tuki ottaa käyttöön sillä tavalla, että mallit olisivat rinnan käytössä Suomessa, ja sillä tavalla, että niitä ei voisi käyttää päällekkäin, koska verovähennysmallihan suosii parempiosaisia ja se ei anna ollenkaan pienempituloiselle mitään hyötyä. Jos vaikka vanhuksia katsoo, niin he tarvitsevat kuitenkin tämmöistä apua kotitaloudessa, mutta he eivät pysty palkkaamaan jotain yritystä tai yksityistä ihmistä, koska se maksaa niin paljon. Tässä tukimallissahan oli se systeemi, että sillä tuettiin suoraan sitä palvelun hintaa, jolloin se tuntihinta oli halvempi. Minusta tässä voisi olla sellainen mahdollisuus, joka antaisi työpaikkoja, en tiedä paljonko, mutta useita tuhansia, varmasti jopa kymmeniätuhansia, vuodessa. Tämän toivoisin hallituksen ottavan huomioon, kun varmasti mielenkiinnolla näitä meidän pöytäkirjoja ja näitä illan puheita lukevat, kun iltamyöhällä ei nukuta tuolla Helsingin kämpällä sitten.

Sitten tässä veroalelinjassa kaiken kaikkiaan, niin kuin tuossa totesin, on jonkunlaista virhearviointia tapahtunut. Jos tällä halutaan ihan oikeasti elvyttää, niin tässä olisi pitänyt tätä veronalennusta ohjata siihen väliin, kaikkein pienempituloisimpiin, jotka eivät maksa valtionveroa. Tämäkin voisi olla hallitukselle hyvänä ohjeena siinä mielessä, jotta pyrittäisiin nyt jatkossa semmoiseen malliin, jossa kunnallisveron alinta tulorajaa nostetaan pikkuhiljaa ylöspäin, mutta sitä pitää kompensoida sillä tavalla, että valtio joutuu kompensoimaan, jotta kunnat eivät joudu vaikeuksiin. Sieltä kautta ohjattaisiin sillä tavalla, jotta ihmiset, jotka nyt joutuvat hakemaan toimeentulotukea, saataisiin pois sieltä. On ihan järjetön homma, että me verotamme hyvin matalilla tuloilla olevia ihmisiä ja sitten nämä hakevat soskun luukulta sitä lisärahaa. Se on ylimääräistä byrokratiaa. Sen takia verotuksen yksinkertaistaminen sillä tavalla, jotta todellisuudessa minimitulo saataisiin kokonaan verosta vapaaksi, minusta olisi järkevä malli ja vähentäisi tätä ylimääräistä byrokratiaa ja ihmisiä jäisi tämmöiseen oikeaan tuotannolliseen toimintaan eikä paperinpyöritykseen Kelan luukuilla.

Kun tämä tulee eduskunnassa valiokuntakäsittelyyn, niin olen yhä edelleen sitä mieltä, että eduskunta on se ylin elin ja budjettivallan käyttäjä. Siinä mielessä odotan, jotta näitä pieniä viilauksia, jotka tuossa äsken totesin, uskalletaan valiokunnassa tehdä, korjauksia, jotka antavat ostovoimaa näille pienituloisimmille, hyvässä hengessä tietysti hallituksen kanssa, koska minusta tämä nykyinen hallitus on kuitenkin hyvin keskustelunhaluinen ja myötämielinen. Täältä ministerikorokkeelta on todettu, jotta hallitus haluaa olla myös opposition kanssa keskusteluyhteydessä, ja kun nyt kuitenkin suurin osa tässä salissa tällä hetkellä on hallituspuolueiden ihmisiä, kun laskee tästä yksin lukien, niin ennen kaikkea hallituspuolueiden kanssa, niin että kyllä me neuvoja voimme antaa täältä salista käsin, jos ei hallitus huomaa keskuudessaan tehdä.

Hyvänä puolena tässä on minusta kuitenkin, kun katsoo kehystä, se, että tässä on todettu, että työttömyysturva jätetään ulkopuolelle ja yleensä semmoiset menot, mitkä tulevat suhdannevaikutuksista, koska jos ne olisi kytketty tiukasti tähän kehykseen, se kyllä jäykistäisi sitä paljon ja tekisi mahdottomaksi työskentelyn. Sen takia tämä puoli on tässä aika hyvin oivallettu. Mutta sen lisäksi minä näen kyllä siihen liittyen vielä sen näköalan, jotta jos nyt onnistutaan, niin kuin minä odotan, että tällä hallituksella on kaikki mahdollisuudet onnistua, ja varmasti tullaan onnistumaan, myös työllisyyden parantamisessa ja sitä kautta tulee myös lisää verotuloja, niin niitä varoja voitaisiin käyttää sitten köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyyn enemmän kuin tällä hetkellä kaiken näköisinä selvityksinä ja tutkimuksina on luvattu antaa. Siellä on monta kohtaa. Siellä on toimeentulotuessa asumisen 7 prosenttia, joka pannaan leipänormin sisälle, ja se pitää saada pois sieltä, ja mitenkään pahana en näkisi, vaikka vähimmäisetuisuuksia vihoviimein tarkistettaisiin, koska ne ovat pitkään olleet samassa pisteessä eli jäissä lamasta asti.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Toive 7 minuutin puheenvuorosta oli kyllä 7:nnen minuutin toive, koska itse olin varautunut selvästi pidempään ja laajaperäisempään puheenvuoroon, mutta katsotaan nyt, miten tämä tästä juontuu.

Keskustelu on kuitenkin tänään ollut kaiken päivää innostavaa ja rakentavaa. Yleisilmeenä keskustelusta voisi todeta, että lausuma on usein todettu, että kokoomus hävisi vaalit, mutta voitti veropolitiikan ja hallituksen ohjelman. Toinen näköala, mikä on todettu, on se, että keskusta on usein kääntänyt tässä takkinsa ja joutunut takinkääntäjäksi. Itsekin katselin näitä liepeitä, kuinka nämä ovat olemassa, mutta samanlainen tikki on molemmin puolin. Liekö sitten kesken jäänyt, että se johtuu siitä alun perin.

Tämän näköalan puitteissa voisi todeta, että veronalennuksesta on erinomaisen paljon ja myönteisesti keskusteltu erityisesti oikeisto-opposition näkökulmasta katsottuna. Tämä on nähtävissä myöskin, että elvytyspolitiikan perusteella voitaneen ajatella, että ehkä tavoite on ollut hyvä ja oikea, oikean suuntainen, mutta sitä tasapuolista jakoa, mikä tässä todetaan, että veronalennus kohdistuu kaikkiin tuloluokkiin yhtä vahvana, samalla prosenttimäärällä toteutettuna, unohtaen kuitenkin pääsääntöisesti tarkkaan eläkeläiset, pitäisin tässä valitettavana virheenä. Sen pohjalta olisi ollut katsottava paremminkin, että eläkeläisten ja muunkin vähäosaisen väen asema olisi ehkä tullut tarkemmin harkittua ja nähtyä.

Jos nyt sitten ajatellaan tätä näköalaa käytyyn keskusteluun ja mielikuvaan siitä, että kun Jäätteenmäen hallitus aloitti, kokoomus aloitti koko opposition voimalla kovan rynkytyksen ja taas tämänpäiväisessä keskustelussa on ollut nähtävissä sävy, missä on tämä kehumisen rintama olemassa, niin katsoisin, että linja on vähän niin kuin veneen keikutus ja siinä saattaa käydä niin, että kun saa sen kovaan vauhtiin laidalta toiselle, se pyörähtää jopa ympäri kokonaisuudessaan. Katsotaan nyt, kuka siitä jää pinnalle.

Sitä, että tämä veronalennusnäköala perustuu mielestäni tarkkaan velkaelvytykseen ja lisävelan ottoon en maalaisjärjellä katsottuna näe ymmärrettävänä ja kehitettävänä enkä vieläkään lukuisista, useista kymmenistä, asiantuntijakuulemisista ja lausumista pääteltynäkään näe, että se olisi ainut oikea näköala ja oikea linja tässä asiassa olemassa. Ehkä mielipiteeni on sidottu pitkälti siihen, että muistan 80-luvulla olleen Holkerin hallituksen, joka rajattomalla velanotolla käynnisti tavallaan tämän liikkeen, ja se ei ole oikein vieläkään kunnolla pysähtynyt. Edellisten, Lipposen hallitusten aikana velkaa saatiin vähän lyhennettyä ja maksettua pois, mutta näyttää siltä, että maksu on ohjelmista unohtunut, suorastaan kadonnut. Tästä jää tuleville sukupolville erittäin rankka ja vahva rasite maksaa ja hoitaa valtionvelka joskus pois.

Tältä osin sitä tavoitetta, mikä lisäbudjetissa ja kehyksissä kerrotaan ja näytetään, että palvelut turvataan, palveluihin varataan rahat ja mahdollisuudet, pidän hyvänä. Mutta pitkälti kun kehyksiä katsotaan, se perustuu vahvaan talouskasvuun ja tulevan talouskasvun nousuun, ja entä sitten, jos tämä talouskasvu ei lähdekään ennustetussa laajuudessa liikkeelle ja tämä kupla puhkeaa? Missä olemme sen jälkeen? Palaamme sellaiseen näköalaan, mikä syntyi 90-luvun alussa, kun silloinen talouskupla puhkesi ja kasvu pysähtyi. En tätä toivo, mutta tällaista pelkään.

Herra puhemies! Vähän sisältöön. Pidän erinomaisen hyvänä, että tänne on löytynyt nyt pitkän työn, eduskunnan pitkien päätösten ja toiveiden jälkeen, rahaa partisaanisodan uhrien tukemiseen ja ymmärtämiseen, miljoonan euron kolmen vuoden siirtomääräraha, mistä noin 700 henkilölle kertyy esityksen mukaan noin 1 500 euroa per henkilö. Pidän tätä suurena ansiona ja korvauksena niille isänmaan tekijöille, silloiselle nuorisolle, nykyiselle vanhemmalle eläkeläisväelle jo, joka joutui kommunismin ja neuvostoharhan perusteella kärsimään tämän uhrin ja menetyksen niin, ettei tätä voitu aikoinaan hoitaa silloin, kun sen hoitamisen paikka olisi ollut olemassa niille ihmisille, jotka sen aitona ja näköalaltaan omakohtaisena kokivat ja näkivät. Mutta hyvä näin myöhemminkin, että asia tulee järjestykseen.

Mitä syntyy lisäbudjettiesitykseen, on nähtävä myönteisenä, että maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla esitetään tänne 9 miljoonaa euroa puuntuotannon kestävän tuotannon turvaamiseen, kun selkeästi todetaan, että siltä alalta rahat ovat loppu. Mutta kehyksestä on nähtävissä selkeästi, että maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla pitkällä aikavälillä vuoteen 2007 tämä on aivan toivottoman mitätön, vaatimaton, eikä kestä mitään tulevaisuutta eikä kestä sitä, että EU:n kautta tuleva tuki oikeastaan ei ainakaan lisäänny, vaan pelkään uhkana, että se kovasti on vähenemässä.

Täällä käytännössä tähän asiaan, läheltä sivuten, mitä tulee verotukseen ja rahakysymyksiin, ed. Pulliainen puheenvuorossaan totesi, että verojen kautta metsään ulotetaan hallituksen esityksellä myöhemmin metsän kiinteistövero, maa- ja metsätalousmaan kiinteistövero. Voisin todeta, vaikka ed. Pulliainen ei ole paikallakaan, että sellaista hallitusta, joka sen tänne tuo, en voi tietoisena siitä, että oma mielipiteeni ja jonkun muunkin on saman tyyppinen, enää hallituksen sisältäkään tukea ja sellaisen esityksen tuominen tähän saliin tietää sen hallituksen päivien päättämistä. Tämän voin nyt jo tässä yhteydessä todeta, ja sen voi todeta, että ed. Pulliaisen huoli tältä osin oli aiheeton.

Mitä sitten syntyy myönteisenä näköalana nähtävään asiaan, täällä on nähtävissä puolustusministeriön hallinnonala ja sen kehityksen suunta ja rahojen varaus. Tätä pitäisin erittäin myönteisenä, koska tämä on selvästi sidottu vuoden 2001 selontekoon ja selonteon määrärahoihin. Siltä osin olin vähän huolestunut, kun hallitus näitä rakensi ja hallitus uudelta pohjalta rakentui ja syntyi, löytyykö hallituksen sisältä sellaista puolustushenkeä, millä Suomen tuleva asema ja mahdollisuus turvataan niin, että näistä rahoista pidetään huolta. Edellisessä hallituksessa pääministeri Lipponen kantoi huolta henkilökohtaisesti, uskon, että kaikissa käänteissä, ja siltä näköalalta tämä hedelmänä näkyy myöskin, että nykyhallituskin on ottanut viitteitä aikaisemmalta ajalta, todennut sen, että nämä rahat tarvitaan, muuten tämä kehittyvä ja entistä kalliimmaksi tuleva Puolustusvoimien toimiala ei pysty toimimaan eikä tulevaisuudessa turvaamaan isänmaamme mahdollisuutta puolustautua pahimman varalta, ellei sillä ole toimintaedellytyksiä. Samoin on nähtävissä myöskin se, että lisäbudjetissa on varattu rahaa ja toimintamahdollisuuksia erityisesti palkkakustannusten muutosten osalta ja asia on korjattu sen mukaan, mikä tarve on olemassa.

Herra puhemies! Näin voisi todeta, että tämä kehys ja lisäbudjetti suo mahdollisuuden kehittää valtionhallintoa ja Suomen kansan elinmahdollisuuksia parempaan suuntaan. Mutta täytyy sanoa, että voisihan se vähän parempikin olla, ja siltä osin yhtyen edelliseen puhujaan, ed. Esa Lahtelaan, valiokunnissahan tähän toivottavasti työstämisen mahdollisuuksia on olemassa. Tosin en kovin vahvasti usko, niin vahvasti tämä on sidottu näihin painettuihin kansiin.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Taloustilanne on varsin epävarma, ja erityinen syy tähän ovat kansainväliset suhdanteet. Talouskasvun hidastuminen heijastuu välittömästi myös työllisyyteen. Nykyinen talouden kasvu on niin alhainen, ettei se tuo luontaista paranemista työllisyyteen. Tässä tilanteessa onkin välttämätöntä, että hallitus omalla lisätalousarvioesityksellään elvyttää talouden kasvua ja ennen muuta kotimaista kulutuskysyntää. Tähän tähtäävät välittömät elvytystoimet, kuten julkisten investointien lisäys. Esillä ovat olleet laajasti myös opposition taholta myönteisessä hengessä koulujen homeinvestointien rahoitus, myös tie- ja ratainvestointien edistäminen. Edelleen esillä on ollut myös verotuksen keventäminen, joka sinällään on varsin merkittävä kokonaisuutta ajatellen. Verotuksen keventämisen kohdentamisesta sen sijaan voisi keskustella. En ole aivan varma, onko tämä tapa paras mahdollinen lisättäessä kotimaisen kulutuskysynnän ja sitä kautta työllisyyden edellytyksiä.

Arvoisa puhemies! Erityisen tärkeänä näen lapsiperheiden ja myös pienellä eläkkeellä olevien tilanteen kohentamisen jatkossa. On välttämätöntä, että yhden tulonsaajan lapsiperheiden osalta kyetään tekemään sellaisia uudistuksia, jotka helpottavat perheiden arkea. Me tiedämme, että nyt tarvitaan välttämättä myös sosiaalisesti oikein kohdennettua politiikkaa ja syrjäytymisen ehkäisyä. Tätä tarvitaan myös aluepoliittisessa katsannossa niin, että koko maan elämisen, toimeentulon ja työllisyyden edellytyksistä huolehditaan.

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää eräisiin asiakokonaisuuksiin lähemmin huomiota.

Ensimmäisenä olen iloinen siitä, että hallitus kohdistaa huomiota myös koulutuksen ja osaamisen puolelle. Erityisesti aikuisten koulutustason parantaminen tässäkin tilanteessa, jolloin työllisyys on heikkenemässä, on erittäin tärkeää. Olisi välttämätöntä, että yrityksissä irtisanomisten ja myös lomautusten sijaan haettaisiin sellaisia ratkaisuja, joilla kyettäisiin yhteistoimin parantamaan työntekijöiden urakehitystä ja ammatillista osaamista niin, että näin valmistauduttaisiin tulevaan noususuhdanteeseen ja lisääntyvään työvoiman kysyntään. Aikuisten koulutustason kohottamisohjelma, Noste-ohjelma, mainitaan lisätalousarvioesityksessä ja siihen kohdistetaan myös jonkin verran lisää rahaa. Tavoitteenahan on pääasiassa työssäoleville 30—54-vuotiaille kohdistaa sellaista koulutusta, joka auttaisi heidän työelämässä pysymistään ja urallaan etenemistä ja tulevaisuudessa lieventäisi eri aloilla jo nyt valitettavasti ilmenevää työvoimavajausta ja varmistaisi sitten niiden haasteellisten työllisyysastetavoitteiden toteutumisen, johon hallitus ohjelmassaan on sitoutunut.

Pohjois-Karjalassa on arvioitu, että työelämästä poistuu vuoden 2004 jälkeen enemmän työntekijöitä kuin tulee työmarkkinoille. On arvioitu, että tämän ammatillisen koulutuksen eli siis lisäkoulutuksen Noste-ohjelman kohderyhmään kuuluisi noin 9 000 henkilöä. Noste-ohjelman alueellinen yhteenliittymä on Pohjois-Karjalassa toteutettu esimerkillisesti. Siellähän maakunnan kattavaa yhteenliittymää hallinnoi Pohjois-Karjalan aikuisopisto ja mukana ovat yhteistyössä niin yliopisto, ammattikorkeakoulu kuin eri ammattioppilaitokset tai koulutuskuntayhtymä kokonaisuudessaan ja myös yleissivistävän puolen oppilaitokset, siis vapaan sivistystyön oppilaitokset. Pohjois-Karjalan Noste-ohjelman malli on herättänyt valtakunnallistakin myönteistä huomiota, ja hyvä näin.

Herra puhemies! On tärkeää, että yrittäjyyttä myös edistetään eri tavoin. Sieletä pienistä ja keskisuurista yrityksistä työllisyyden kasvu voi nousta. 80- ja 90-luvun taitteen lamasta noustiin myös koko kansan yhteisin ponnistuksin ja erityisesti yrittäjyyden ansiosta. Tämä on tärkeää myös jatkossa, ja on tärkeää, että panostetaan teknologiaan, niin kuin nyt tässä lisätalousarviossakin tehdään, ja on tärkeää, että myös verotuksellisin ratkaisuin, muun muassa arvonlisäverouudistuksen kautta, edistetään pienten ja erityisesti työllistävien käsityövaltaisten yritysten edellytyksiä ja kannattavuutta. Hidastuvan talouskasvun oloissa onkin erittäin tärkeää, että kaikilla veroratkaisuilla edistettäisiin työllisyyttä. Samalla on parannettava myös yrittäjyysilmapiiriä niin, että yrittäjille ja yrittäjiksi aikoville olisi nykyistä paremmat lähtökohdat sekä koulutusmahdollisuuksien osalta että myös sosiaaliturvan ja rahoituksen lähtökohdista.

Arvoisa puhemies! Kiinnitän vielä huomiota pariin asiaan. Finnveran rahoitusvaltuutta ollaan jonkin verran lisäämässä. Pohjois-Karjalan näkökulmasta tämä rahoitusmuoto on ainakin viime vuoden kokemusten pohjalta toiminut varsin hyvin. Meillähän rahoitus lisääntyi. Myönteisenä on ollut erityisesti Venäjän-kauppaan suuntautuneiden maakunnan yritysten kehittyminen. Viime vuonna maakunnan yritysten vienti Venäjälle lisääntyi yli 50 prosentilla. Useimmat yrityksistä, jotka ovat saaneet Finnveran rahoitusta, ovat pieniä yhden tai kahden hengen yrityksiä. Pääosa näistä toimii kaupan ja kuluttajapalveluiden alueilla, mutta tietysti pidemmän aikavälin kannalta on olennaisen tärkeää, että tuotannolliseen yritystoimintaan myös kyetään panostamaan, eritoten Pohjois-Karjalan kaltaisessa metsäisessä maakunnassa, ja tästä syystä, herra puhemies, koenkin erittäin hyvänä, että hallitus lisää kestävän metsätalouden rahoituksen varoja lisätalousarviossa. Kansallisen metsäohjelman toteutuksesta tulee huolehtia. Meillä metsäklusteri kaikkinensa vastaa edelleen noin kolmanneksesta maamme nettotuloista ja laman oloissa, hitaan talouden kasvun oloissa, metsäsektorin merkitys on kaiken aikaa nousemassa sekä vientiteollisuuden että myös energiansaannin näkökulmasta. Aikanaan sanottiin, että "puulla parempiin päiviin". Tämä pätee varmasti myös tämän päivän Suomessa.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Anneli Jäätteenmäen hallituksen varsinainen ensimmäinen poliittinen toimenpide tulee todella erittäin mielenkiintoiseen aikaan. Tuoreessa muistissa on tässä samaisessa salissa välikysymyskeskustelu, jossa Anneli Jäätteenmäen uusi hallitus sai oikeastaan täyden laidallisen kylkeensä kritiikkiä, ja oikeastaan minkäänlaisia poliittisia toimenpiteitä ei siihen asti ollut vielä suoritettukaan. Panin tämänpäiväisessä keskustelussa suurella ilolla merkille, esimerkiksi kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa, että esimerkiksi veropoliittisissa asioissa on tultu hyvin samoille linjoille, ja samalla hetkellä kyllä tuli myös mieleeni se, että pääministeri tarjosi yhteistyön kättä. Tällainen, sanottaisiinko, samaan suuntaan marssiminen isoissa asioissa ei missään tapauksessa voi olla mitään muuta kuin uuden, paremman tulevaisuuden alku.

Lisätalousarvio veronkevennyksineen tulee todella vaativaan taloudelliseen tilanteeseen. Jos asiaa tarkastelee kansallisesti, on työttömyystilanne kieltämättä aika uhkaava. Tämänkin illan uutisissa oli muutamia lomautustietoja, jotka eivät kyllä luo uskoa paremmasta huomisesta, ainakaan kovin vahvasti. Kasvuennuste vuodelle 2003 on jo moneen kertaan rukattu alaspäin, bruttokansantuotteen kasvu, eikä sekään ole niin alhaisella tasolla vielä, että se olisi huolestuttava, mutta kuitenkaan se ei ole niin vahvaa kuin esimerkiksi 90-luvulla, kun suuriin kasvulukuihin totuttiin. Se aika, että voisimme sanoa esimerkiksi työttömyyden laskevan bruttokansantuotteen vahvan nousun takia, on todennäköisesti ainakin hetkellisesti ohi.

Kansainvälisesti tilanne Suomen talouden kannalta on myös erittäin mielenkiintoinen. Siitä hetkestä, kun Suomen valuutta liittyi yhtenäisvaluuttaan, on euro vahvistunut 45 prosenttia. Se on niin vahva valuutta tällä hetkellä, että se ei voi olla vaikuttamatta vientiimme. Kun katsotaan esimerkiksi metsäteollisuuden vientiä, esimerkiksi Ruotsia, joka on pahin kilpailijamaa meille metsätuotteiden viennissä, niin meille euro siinä asiassa on kohtuullisen huono lähtökohta tällä hetkellä. Saksan työttömyys luo myös oman jännittävän lisänsä tähän tilanteeseen, samoin USA:n talous. Japanin taloudenkaan tilanne ei tällä hetkellä taida olla kovin vahva. Kun katsoo vielä lähiaikoina tulevia suuria mullistuksia, tai ei mullistuksia vaan paremminkin uusia isoja haasteita Euroopan talouden edessä, esimerkiksi unionin laajennusta, pitää muistaa, että se on kuitenkin eurooppalaisessakin mittapuussa vähintäänkin suuri asia. Se kuitenkin vie taloudellisia panoksia. Miten se onnistuu, sekin luo Suomen talouteen mielenkiintoisia näköaloja lähitulevaisuudessa.

Suomi tarvitsee tässä tilanteessa uuden liikkeelle lähtevän potkun, ja sitä nimenomaan Anneli Jäätteenmäen hallituksen ensimmäinen lisätalousarvio tarjoaa juuri tällä vaativalla hetkellä. Työvoimaan liittyviin menoihin on varattu 27 miljoonaa euroa lisää, tie- ja rataverkon kehittämiseen 39 miljoonaa euroa ja esimerkiksi metsätalouden niin sanottuihin metsänparannusvaroihin 9 miljoonaa euroa. Tämä metsätalouden pieni lisäpanostus metsänhoitoon tulee kyllä todella hyvällä hetkellä. Kun on viime päivinä seurannut esimerkiksi valtakunnan metsien inventointien uusia tietoja, niin sieltä on käynyt hämmästyttävästi esille se, miten valtavasti suomalaisen metsän kasvu on lisääntynyt pitkäjännitteisen metsänhoitotyön tuloksena. Tämän kasvun hyödyntämisestä nimenomaan Kemera-varojen lisäämisessä on kyse. Se antaa suoranaisesti työtä tietysti metsänhoitotyössä, mutta meidän pitäisi uskaltaa tässä salissa katsoa pitemmälle tulevaisuuteen sillä keinoin, että uskaltaisimme panostaa teknologiapuoleen, ja siinä tulee ensimmäisenä tietysti bioenergiapuoli. Sitten pitäisi uskaltaa panostaa myös tuotekehitykseen, koska onhan aika hurja tilanne se, että me viemme esimerkiksi Tanskaan laivalla lankkua ja Tanskassa valmistetaan siitä esimerkiksi keittiön pöytiä ja myydään sitten Suomeen suurella voitolla. Tähän asiaan mielestäni erilaisen teollisuuden kehittämispanostuksia pitää saada lisää. Se tie on mielestäni oikea. Mutta Kemera-rahoihin tullut lisäpanostus on erittäin tervetullut ja tarjoaa nimenomaan kesäkautena lisää työtä ja nimenomaan niillä alueilla, joissa metsän kasvu on, eli metsäisissä kunnissa, joissa yleensä myös työttömyystilanne on hieman rintamaita huonompi.

Veropolitiikka on kuitenkin tämän lisätalousarvion ydinkohta, sillä valtion tuloveroasteikkoa kevennetään 0,5 prosenttia. Sitten kunnallisverotuksessa ansiotulovähennystä myös korotetaan. Mutta tärkeää siinä on huomata se, että se kompensoidaan kunnille valtionosuuksien kautta, jolloin saadaan syntymään se hyöty, että kuntien talouteen ei käydä kiinni kovalla kädellä. Se on tavattoman merkittävä asia, ja sen vaikutukset näkyvät sitten koko maan alueella.

Nämä kaikki toimet tähtäävät kotimaisen kysynnän kasvuun. Siihen nimenomaan vielä lisäpanostuksena tulee arvonlisäveron alarajan porrastaminen ensi vuoden alusta. Nimenomaan näen sen yrittäjyyden kannalta suurena asiana, kun uusia yrityksiä on syntyäkseen. Työpaikathan syntyvät nimenomaan pieniin yrityksiin ja palveluyrityksiin, joilla on hyvä kasvumahdollisuus tästä eteenpäin.

Kun puhutaan verohelpotuksista, pitää samalla puhua myös erilaisista sosiaalisista tulonsiirroista, joita hallitusohjelmaan on niitäkin otettu, esimerkiksi lapsiperheiden tukemista, lapsilisiä, kotihoidon tukia. Sitten myös tärkeä asia, pienten eläkkeiden korotus, joka on tulossa vuonna 2006. Se ei toki koske tätä lisätalousarviota, mutta se on edessäpäin hallitusohjelman mukaisesti. Pienempää eläkettä saavien asian hoitaminen kuntoon on kansallinen velvollisuutemme.

Ottaen huomioon taloudellinen tilanne nyt tehty lisätalousarvio ja sen oikea ajoitus ja nimenomaan, että se otettiin etupainotteisesti esimerkiksi veropolitiikan kannalta, on rohkea linjanveto. Se kaipaa mielestäni hyvän tilaisuuden onnistua ja nimenomaan niin, että saadaan lisäkasvua ja kysyntää aikaan tähän maahan. Etupainotteinen veronkevennys on siksi pantava suurella ilolla merkille ja nimenomaan vielä niin, että samaan pakettiin on otettu myös sosiaalisia tulonsiirtoja, jotka on katsottava tasapainottaviksi. Tälle kehitykselle toivon hyvää menestystä niin tässä salissa kuin koko suomalaisessa työmarkkinakentässä ja koko suomalaisessa yhteiskunnassa.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tänään on ollut mieluisaa kuunnella vaihteeksi opposition, erityisesti oikeisto-opposition, kiitoksia Anneli Jäätteenmäen hallitukselle. On pakko välillä todetakin, että nykyisellä oppositiolla on ohjelmaltaan parempi hallitus kuin edellisellä oppositiolla.

Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelman keskeinen tehtävä on parantaa työllisyyttä ja edistää yrittämistä. Tässä lisätalousarvioesityksessä on huomioitu erityisesti heikko suhdannetilanne. Tässä yhteydessä niin ohjelmassa kuin lisätalousarviossakin näkyy, että yrittämisen edellytyksiä halutaan parantaa. Keskeisiä välineitä tähän on sukupolvenvaihdosten helpottaminen verotuksellisin ratkaisuin. Ohjelmassa on myös arvonlisäveron alarajan muuttaminen liukuvaksi, ja tämä on merkittävä ratkaisu yrittäjyyttä helpotettaessa. Tulossa ovat myös välillisten työvoimakustannusten keventäminen, toivon mukaan, sekä byrokratian helpottaminen ja ylipäätään yrittäjien asemaan liittyvät parannukset. Elvytyksen painopiste on tuloveroasteikon marginaaliveroprosentin alentamisessa heinäkuun alussa 1 prosenttiyksiköllä elikkä 0,5 prosentilla vuositasolla.

Oppositio on tätä kiitellyt mutta myös arvostellut siltä osin, että eläkeläiset saisivat veronkevennyksen vasta lopullisen verotuksen valmistuttua eli vuoden 2004 lopussa. Tähän näkemykseen yhdyn osaltani myös minä. Toivoisin, että löytyisi keinoja saada veronkevennykset nopeammin eläkeläisten käyttöön ja parantamaan ostovoimatilannetta tältäkin osin. Muutenkin kannan huolta siitä, että tässä yhteydessä nimenomaan pientä eläkettä saavien eläkeläisten asema ei vielä korjaannu vaan tältä osin jäädään odottamaan kansaneläkkeitten korottamista vuonna 2006. Toivoisin, että nimenomaan heikommassa asemassa olevien eläkeläisten asemaa voitaisiin pikaisemmin parantaa.

Tärkeänä pidän ansiotulovähennysten lisäämistä ja nimenomaan sitä, että näissä ratkaisuissa on tarkoitus vaikutukset kunnille kompensoida täysimääräisesti erityisesti valtionosuuksissa terveyden- ja vanhustenhoidon osalta.

Tässä on monia erittäin hyviä ratkaisuja muun muassa julkisten investointien osalta esimerkkinä rataverkon korvausinvestoinnit, joihin on 32,6 miljoonaa euroa, samoin tieverkon perustienpitoon 6,7 miljoonaa euroa. Tämä on tosin pieni raha mutta kuitenkin. Osaamiseen ja tutkimukseen panostetaan ja Finnveran lainojen myöntämisvaltuuksia korotetaan 8 miljoonalla eurolla. Puuntuotannon kestävyyden parantamiseen on 9 miljoonaa euroa. Myös lapsiperheiden aseman parantamiseen liittyvät tulonsiirrot ovat kannatettavia. Hyvänä pidän myös partisaanien tuhoihin liittyviä korvauksia ja puolustusmäärärahoihin liittyviä lisäyksiä sekä homekouluihin liittyviä määrärahoja.

Toivottavaa olisi ollut ja toivon, että jatkossa hallitus voisi seuraavissa esityksissään nyt sitten huomioida muun muassa Makeran rahoituksen korvaamisen. Tämähän on hallitusohjelmassa mainittu, ja siellä ovat rahat tiukoilla, mikä vaikuttaa maaseudun elinkeinojen kehittämiseen tällä hetkellä. Olisin pitänyt tärkeänä, että hallitusohjelmaan olisi saatu elintarvikkeitten arvonlisäveron alentaminen, ja niin kuin täällä useissa puheenvuoroissa on todettu, tämä olisi ollut keino parantaa kotitalouksien ostovoimaa ja suomalaisen elintarviketalouden kilpailukykyä. Meillä elintarvikkeiden arvonlisävero on erittäin korkea verrattuna muiden EU-maiden elintarvikkeiden arvonlisäveroon, ja pidän heikkona, jos jatkossa esimerkiksi alkoholiveroa alennetaan ennen kuin ruuan arvonlisäveroa. Se on minusta väärää politiikkaa.

Myös tiestön kunnossapito on asia, joka huolettaa. Tämän vuoden budjetissa ja koko tulevien vuosien budjettikehyksissä tierahat on ennalta syöty, ja tämä kaipaa kyllä korjausta. Maakuntaa kun olen kuunnellut, nimenomaan tiemäärärahoihin, teiden kunnossapitoon, kevyen liikenteen väyliin kaivataan lisää rahaa, ja se vaikuttaa kyllä koko maaseudun elinkeinoelämän kehittämiseen, että tiestöön liittyvät infrat ovat kunnossa. Myös poliisien määrän lisäämiseen kaipaisin parannusta ja toimenpiteitä.

Tähän hallituksen lisätalousarvioon suhtaudun positiivisesti ja sitä tuen mutta edellytän, että näihin ongelmiin, joita puheenvuorossani toin esiin, löytyy jatkossa parannuksia.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitus on siis ottanut velkaa alentaakseen rikkaiden ja hyvin toimeen tulevien ihmisten verotusta. Tämä ei tietenkään ole järkevää. Se arvio, että veronalennuksin tasaisella taulukkoalentamisella kaikilla tuloluokilla samalla prosenttimäärällä lisättäisiin kulutusta olennaisesti ja pantaisiin vauhtia yhteiskunnan rattaisiin, ei pidä paikkaansa. Se näkyy myös siitä, että tänään sekä sosialidemokraattien että keskustan monet kansanedustajat ovat tätä kritisoineet, kokoomus on päinvastoin kiittänyt ja kehunut tätä ratkaisua. Tässä on todella mielestäni tehty kokoomuslaista politiikkaa, niin kuin täällä kokoomuksen puheenjohtaja puheenvuorossaan totesi.

Valtionveroa maksetaan 11 000 euron vuosiansion jälkeen. 40 prosenttia eläkeläisistä ei näin ollen saa minkäänlaista verohelpotusta. Heitä ei myöskään kunnallisveron toimeentulovähennys koske. Tämä ei koske myöskään työttömiä eikä esimerkiksi sairauspäivärahalla eläviä ihmisiä. Näin ollen varsin suuri osa nimenomaan pienituloisista ihmisistä jää verohelpotusten ulkopuolelle, mutta hyvätuloiset eivät jää.

Eläkeläiset ovat syystä olleet kriittisiä, pettyneitä tämän ratkaisun suhteen. Täällä muun muassa ed. Pentti tähän viittasi ja totesi, että myöskään hänen mielestään tämä ei ole oikea ratkaisu, että eläkeläisten veronalennusta tarkastellaan vasta verovuoden loputtua ja lopullisen verotuksen palauttamisen yhteydessä, jonne on todella aikaa.

Ennen vaaleja ja vaalitaistelun aikana siis erityisesti pääministerin puolue puhui eläkeläisten huonosta kohtelusta ja myös kansaneläkkeen pohjaosan palauttamisesta. Se oli keskeinen puheparsi vaalikentillä. Nyt tästä asiasta ei juuri ole täällä keskustasta käsin puhuttu sanaakaan. Sitä ei ole myöskään hallitusohjelmassa.

Arvoisa puhemies! Lisäbudjetti ei sisällä mitään sellaista, joka vahvistaisi Suomen terveyden- ja sairaanhoidon tilannetta. Hallitus on tehnyt erään perusteellisen virheen. Mielestäni se on se, että Kansallisen terveysohjelman rahoitukseen ei ole lähdetty vakavasti, ei myöskään kehyksissä. 180 miljoonaa euroa tai 190 miljoonaa euroa ei ole riittävä määrä, kun Kansallisen terveysohjelman minimi on 700 miljoonan euron tasokorotus vuoteen 2007 mennessä. Kansalliselta terveysohjelmalta ollaan valitettavasti vetämässä mattoa alta.

Sairaaloiden ja koulujen rahoitus riippuu verotuloista. Kello 10:n uutisissa pääministeri totesi, että on kaksi puolta, on veropuoli ja palvelupuoli. Kuitenkin niitä yhdistää se tosiasia, että palvelut, siis sairaalat, terveyskeskukset, koulut, rahoitetaan veroilla. Tietysti on myös palvelumaksuja, mutta Suomi on jo tällä hetkellä Euroopan mittakaavassa, Euroopan tasolla, toiseksi eniten palvelumaksuja keräävä valtio. Me emme pysty lisäämään palvelumaksuja. Se on loppuun käyty tie. Näin ollen verotuloilla julkisia palveluja rahoitetaan. Näin ollen ei ole kahta puolta vaan nuo pääministerin mainitsemat veropuoli ja palvelupuoli ovat saman lantin kaksi puolta. Ne siis liittyvät ehdottomasti toinen toisiinsa.

Arvoisa puhemies! Lisäbudjetissa on kuitenkin huomioitu positiivisella tavalla Suomenlahden ja Itämeren öljyntorjuntavalmius ja rahoitusta on tähän osoitettu lisäämällä öljyntorjuntavarustusta olemassa oleviin aluksiin. Tämä on hyvä asia, ja siitä tulee antaa hallitukselle kiitos. Myös rahoitusta kansallispuistojen rakentamiseen on osoitettu, kuten muun muassa Repoveden kansallispuiston palveluvarustuksen parantamiseen. Tämä on myös syytä todeta myönteisesti. Repovesihän oli kansallispuisto, jonka eduskunta omalla aktiivisuudellaan ja sitten viime vaiheessa UPM-Kymmene Oyj:n tuella viime vaalikauden lopulla toteutti.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Oli miellyttävä kuulla ed. Tiusaselta samasta vaalipiiristä oikeaoppinen näkemys, että kokoomuslainen oppositiopolitiikka on ensi askeleella saanut oikean paikan nykyisessä hallituksessa. On ollut myös mielenkiintoista seurata hallituksen työskentelyä paremman ja vakaamman talouden puolesta. Vaalipuheista hieman poiketen hallituspuolueet ovat loppujen lopuksi tulleet siihen johtopäätökseen, että verohelpotukset takaavat yhteiskuntamme dynaamisen kehityksen sekä lisäävät yhteistä hyvinvointia. Mieluista on ollut myös kuulla, että veronkevennykset on tarkoitus tehdä kaikille palkansaajille ja nimenomaan yhtämittaisesti mitään palkkaluokkaa suosimatta. Näin varmistetaan, ettei uusia kannustinloukkuja pääse syntymään. Näin päästään myös lähemmäksi elintärkeää tavoitetta, että työnteko on aina taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto. Toivon todella, että tämä linja pitää eikä veronkevennyksiä peitota korottamalla verotusta joiltain muilta osin.

Ostovoiman kasvattaminen on näissä taloudellisissa näkymissä erityisen tärkeää. Maailmantalouden odotellessa piristymistään on vastuu talouden rattaitten pyörittämisestä yhä enemmän yksittäisellä kuluttajalla. Hallituksen veropoliittinen linjaus yrittäjyyden näkökulmasta on myönteinen. Asennekasvatuksen lisäksi yksi tärkeimmistä kannustimista yrittäjyyden lisäämiseksi on ehdottomasti verotus. Verokohtelun onkin oltava tarpeeksi kannustava ja palkitseva. Veronkevennyksiä tulee tehdä niin ansiotuloverotuksen kuin työnantajamaksujen osalta. Vaikka painotus yrittäjyyden parantamiseksi hallitusohjelmassa on yrittäjille tervetullut kädenojennus, ei se kuitenkaan ole vielä riittävä. Viimeksi valtiosihteeri Sailaksen tekemässä raportissa osoitettiin selkeästi, että verojen ja työnantajamaksujen kevennyksiä on tehtävä reilusti, hallituksen kaavailuja rohkeammin. Vain näin saadaan työllisyys parantumaan ja julkiset palvelut voidaan hoitaa ilman velanottoa.

Työllisyystilanteen parantaminen on yksi merkittävimmistä haasteista seuraavien vuosien aikana. Väestön vanhetessa on tärkeää, että mahdollisimman moni on mukana työelämässä ja mahdollisimman pitkään. Hallituksen tavoite on 100 000 uutta työpaikkaa. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan tarkoita vielä 75 prosentin työllisyysasteen saavuttamista vaalikauden loppuun mennessä. Myös keinot tavoitteen saavuttamiseksi tuntuvat laimeilta.

Hallituksen tarkoituksena on lisätä voimakkaasti aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä. Perinteisillä työllisyystoimilla on oma tärkeä roolinsa työkyvyn ja ammattitaidon ylläpitäjinä. Huomattavien lisäsummien kohdentaminen erilaisiin työllistämistoimenpiteisiin tuntuu kuitenkin hieman epävarmalta lopputuloksen kannalta. On siis pidettävä huoli, että tällainen mittava lisärahoitus parantaa aidosti työllisyyttä eikä vain kaunistele tilastoja. Se ei ole enempää yhteiskunnan kuin työtä etsivänkään etu.

Arvoisa puhemies! Työllisyyden parantaminen ja vakaa talouspolitiikka tarvitsevat kestäviä toimenpiteitä. Työttömyyttä nujerretaan parhaiten parantamalla kuluttajien ostovoimaa, ja tätä kautta tuodaan markkinoille todellista kysyntää ja työpaikkoja. Lähitulevaisuudessa suurin riski liittyykin juuri kulutuksen ja työllisyyskehityksen yhteyteen. On mahdollista, että USA:n ja Euroopan työllisyyskehitys edelleen heikkenee ja euro vahvistuu, niin kuin ed. Hoskonen vähän aikaisemmin totesi. Tällöin vientikysynnän heikkous alkaa vähitellen vaikuttaa entistä voimakkaammin Suomen talouteen ja vahva euro puolestaan heikentää suomalaisen tuotannon kilpailukykyä entisestään. Nämä tosiseikat on pidettävä mielessä ja puututtava asioiden kulkuun välittömästi ja varhaisessa vaiheessa.

Yrittäjyyden edistäminen sekä verojen ja sosiaaliturvan mitoittaminen niin, että työnteko kannattaa, ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka työllisyysastetta voidaan nostaa. Nykyisessä taloustilanteessa tulisi myös asettaa tavoitteeksi valtiontalouden kääntäminen ylijäämäiseksi hallituskauden loppuun mennessä. Mikään elvytyspaketti ei saa perustua yksinomaan velkarahalle. On selvää, ettei tämän päivän hyvinvointia voida jättää pelkästään seuraavien sukupolvien maksettavaksi.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelma on: "Työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun." Koulutus ja tutkimus ovat viime vuosina olleet ehkä tärkeimpiä yritystoiminnan ja samalla aluekehityksen menestystekijöitä. Tarkastelen tässä lisätalousarvioesitystä lähinnä koulutuksen ja tutkimuksen näkökulmasta.

Tässä esityksessä on varattu mainittuihin asioihin varoja seuraavasti: työvoimapoliittinen aikuiskoulutus 17,4 miljoonaa euroa; ammatillinen lisäkoulutus 2,1 miljoonaa; yliopisto-opetus ja -tutkimus 19,4 miljoonaa; tutkimus ja tuotekehitys 22,5 miljoonaa; homekoulut 3 miljoonaa euroa.

Työvoimapoliittiseen koulutukseen ja ammatilliseen lisäkoulutukseen liittyy nykyisin lähes aina ammattitutkinto- tai osatutkintotavoitteisuus. Näin ammattitaitoa päivitettäessä pystytään samaan aikaan korjaamaan työvoimamme selkeänä heikkoutena olevaa ammatillisten tutkintojen puuttumista. Osaamisen Noste-ohjelma on luotu juuri tätä heikkoutta poistamaan. Näillä päätöksillä voidaan samalla hieman korjata ammatillisen lisäkoulutuksen osalta pari vuotta sitten tapahtunutta resurssien karsimista. Määrärahathan ovat puoliintuneet muutama vuosi sitten olleesta tasosta.

Taloudellisena taantumakautena on hyvä huolehtia työttömien, lomautettujen, työttömyysuhan alla olevien ja muidenkin ammattitaidosta sekä henkisestä hyvinvoinnista. Ammattitaitoinen työvoima on tänään tärkeä aluekehityksen keino. Meidän tulee tiedostaa se, ettei pelkästään korkea-asteen koulutus, yliopisto- ja ammattikorkeakoulutus, vaan myös toisen asteen ammatillinen koulutus ja aikuiskoulutus toteuttavat samaa aluekehityksen tehtävää. Suoritustason työvoimasta meillä tulee jo vuosikymmenen lopulla huutava pula. Esimerkiksi Koillis-Suomessa, jossa ei ole vakinaista korkea-asteen koulutustarjontaa, ammatillinen lisäkoulutus ja aikuiskoulutus ovat olleet oleellisesti auttamassa aluekehitystä. Soneran ja Telian puhelinpalveluyksiköt ovat oivallisia esimerkkejä tällä konseptilla syntyneistä yrityksistä. Uusia yrityksiä pitää saada muillekin aloille ja kaikkialle.

Näiden koulutusten asiakkaina on myös syrjäytymisuhan alla olevia nuoria ja aikuisia. Myös heille meidän on tarjottava mahdollisuus kehittää itseään ja ammattitaitoaan. Tietotekniikan valmiudet ja muut uudet virikkeet voivat kääntää koko alamäkeen kääntyneen kehityksen uuteen nousuun, rohkenen sanoa: valoisaan suuntaan. Meidän on huolehdittava kaikista kanssaihmisistä.

Koulutuksen vaikuttavuus on kehittynyt myönteisesti, sillä yrityksille suunnatussa lisähenkilöstön koulutuksessa voidaan saavuttaa 70—90 prosentin työllistyminen ja kaikkien koulutustenkin osalta minimitavoite on 40—45 prosenttia. Mielestäni nämä ovat aivan vertailukelpoisia tuloksia muihin koulutuksiin nähden. Toki koulutusjärjestelmää tulee kehittää ja huolehtia koko ajan laadusta. Laatu on oleellinen kilpailutekijä kaikissa koulutusmuodoissa.

Myös korkea-asteen koulutus kaipaa lisäpanostusta. Erityisesti yliopistot potevat selvää resurssipulaa perustehtävänsä suorittamisessa. Tämä perustoiminnan rahoitus on saatava kuntoon, jotta yliopistojen kolmatta tehtävää, aluekehitystyötä, voidaan uskottavasti edes lähteä toteuttamaan. Yliopistojen harteille on langennut myös yliopisto-opetuksen ohessa tapahtuva perustutkimus. Huippuosaamiseen liittyviin tutkimushankkeisiin on sekä julkista että ulkopuolista, muun muassa yritysten panostamaa, rahoitusta kohtalaisen hyvin saatavilla.

Hyvä asia on myös se, että viime vuosina ongelmaksi eri puolilla maata tulleiden homekoulujen peruskorjaukseen on nyt kohtuullinen määräraha. Näin paisuva ongelma sekä nuorten ja koulujen henkilöstön terveysriski saadaan ajan myötä hallintaan. Tästä on nyt hyvä aloittaa.

Arvoisa puhemies! Tässä lisätalousarvioesityksessä on koulutukseen liittyen ihan hyviä ja koko maata palvelevia avauksia. Kun tiedetään lisäksi, että ensi vuoden talousarvioon on tulossa esiopetuksen kuljetuksiin, lasten aamu- ja iltapäivätoimintaan, kulttuurin kehittämiseen liittyviä omia rahojaan, voidaan luottavaisesti odottaa sivistysvaltioon tähtäävää ohjelmaa. Osaaminen on ehkä tärkein maamme menestystekijä.

Opintotuen osalta meidän on maltettava odottaa syksyllä tapahtuvaa ensi vuoden budjetin valmistelua.

Suurta joukkoa koskevat ja huomattavia taloudellisia panostuksia vaativat uudistukset tai kehittämiset on huolella valmisteltava. Nyt tehtyjen esitysten pohjalta olen vakuuttunut siitä, että tämä hallitus pystyy kehittämään koulutusta ja samalla Suomea vaiheittain kohti sivistysvaltiota. Samalla koulutusta kehitetään muiden kehittämistavoitteiden ohella palvelemaan yhä paremmin yritysten ja yrittäjyyden tarpeita. Yhdessä muiden yrittäjyyttä tukevien päätösten kanssa voidaan määrätietoisesti lähteä tavoittelemaan 100 000 lisätyöpaikan kunnianhimoista tavoitetta. Tämä hallitus haluaa tarrautua tuohon tavoitteeseen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun kansalainen, veronmaksaja, kuulee sanan veronalennus, hän tulee siitä yleensä hyvälle mielelle. Toivon, että lisäbudjetin lupaamat veronalennukset todella olisivat tätä verovelvollisille, työssä oleville kansalaisille ja yrittäjille, jotta tuo hyvä mieli olisi todellista. Samalla toivon, että se lataus, mikä verohelpotuksiin työllisyyden parantamiseksi on haluttu kätkeä, voisi toteutua.

Tosiasia on kuitenkin se, että meillä Suomessa paikallisella tasolla kunnat ovat pitkään jatkuneen, kymmenen vuoden aikana tapahtuneen valtionosuuksien supistumisen vuoksi hyvin suurissa vaikeuksissa ja aivan varmasti tulevana syksynä yhä useammat kunnat joutuvat harkitsemaan veroprosenttien nostoa, kiinteistöverojen nostoa ja muidenkin maksujen mahdollisimman suurta maksimointia, jotenka sinne palkansaajan lompakkoon ei välttämättä kovinkaan paljon enempi sitten valitettavasti kokonaisuus huomioon ottaen rahaa jää.

Toivon, että hallituksen lisätalousarviossa selkeästi sanoma viesti, että veronalennukset eivät tuo lisäkustannuksia kunnille, todella toimii. Erityisesti maaseudun muuttotappiokunnissa, joissa veronmaksajat vähenevät, talous on kireä ja tämän lupauksen kyllä on välttämättä toteuduttava. Mutta samalla kun tämän vuoden taloutta eletään eteenpäin, niin minä pidän hyvin välttämättömänä, että hallituksen toimesta ei unohdeta kuntia, joilla on se ihmistä lähellä olevien perustehtävien hoitaminen. Tämä on välttämätöntä niin koulutuksen, sosiaalitoimen, terveyden-, sairaanhoidon kuin kaikkien muidenkin perustehtävien osalta.

On hyvä, että on innovatiivisuutta. Tänä iltapäivänä olemme erään menestyvän yrittäjän kanssa, joka on keksinyt hyvän idean, pohtineet puun hiillostamista energiakäyttöön ja edelleen puusta saatavien hyvin monimuotoisten uusien kemikaalien hyödyntämistä. Toivon, että innovatiivisuus, kekseliäisyys ja rohkeus olisivat niitä sanoja, joilla viedään tätä maata eteenpäin, ja toivon, että näihin voidaan osoittaa rahaa.

Lakivaliokunnan äskettäin käydessä Kuopion vankilassa ja oikeusistuimiin tutustumassa totesimme sen ongelman, mitä rikollisuus tänä aikana on ja mitenkä vankilat ovat ahtaudessa, niin ettei vankeinhoito voi enää toteutua tarkoituksenmukaisesti. Muun muassa vankeja joudutaan pitämään selleissä lukkojen takana, koska ei ole mahdollista vähillä voimavaroilla viedä heitä työhön, ja vankien työllisyys on pudonnut 70 prosentista 50:n tienoilla olevaan prosenttilukuun juuri tästä syystä, että on pakko pitää siellä sellissä. Samalla vankiloissa on väkivaltaa ja turvattomuutta.

Olisin toivonut, että lisäbudjetissa olisi jotain helpotusta voinut löytyä tähänkin kysymykseen, kuten myös rikollisuuden torjuntaan, mutta tiedän sen, että tämä ei ole suinkaan ainut lisäbudjetti eikä ainut kerta, kun taloutta tarkastellaan, joten uskon, että niin eläkeläisten kysymysten kuin monien muittenkin hyvin oikeutettujen tarpeiden osalta voi tässä lausua evästyksiä tulevaisuuteen asioista, joilla toivottavasti on sijansa tulevissa lisäbudjeteissa.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että verohelpotukset ovat sykäys, jolla todella elinkeinoelämä menee eteenpäin, työllisyys paranee ja saadaan myönteistä virettä yhteiskuntaan, ja että kunnissa ei jouduttaisi veroprosenttien nostamiseen, vaan voitaisiin myös jossakin jopa helpottaa kunnallista verorasitusta.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Viitaten ed. Oinosen juuri pitämään erinomaiseen puheenvuoroon yhtyisin ed. Oinosen näkemykseen verokohtelusta ja veronäkemyksiin tässä asiassa. Mutta toisaalta siinä asiassa, mihin ed. Oinonen puheenvuorossaan viittasi puhuessaan vankien vähäisestä työllistymisestä, näkisin, että myöskin vankiloihin on työkyvyttömyys ja -haluttomuus levinnyt muun kansan lailla. Ehkä se on leikkaus suomalaisesta yhteiskunnasta myöskin sieltä nurjemmalta puolelta.

Herra puhemies! Olen oikeastaan liikkeellä siksi, että ed. Paajanen viittasi puheenvuorossaan yrityselämän näkemyksiin ja näkemysten parantamiseen niin sukupolvenvaihdosten kuin myöskin arvonlisäveron liukuvan alarajan nousun kautta. Katsoisin, että tältä osin on nähtävissä, että hallituksen tavoitteet ovat erinomaisen hyvät. Aika näyttää, mitä se tuo tullessaan, mutta odotukset ja lataukset ovat todella suuret. Uskon, että ne myöskin toteutuvat käytännön elämässä, ja elleivät ne toteudu, siihen tullaan monessa puheenvuorossa palaamaan.

Herra puhemies! Lisäbudjetista voisi todeta, että erinomainen asia on se, että on käytetty myöskin liikenneministeriön osalta järkeä niin, että Kouvola—Koskenkylä-tie tulee kertaheitolla valmiiksi eikä sinne jää sellaista pullonkaulaa kuin aikaisemman näköalan perusteella rahan riittämättömyyden takia oli jäämässä.

Herra puhemies! Näin lyhyesti kommentoin tätä asiaa tämänpäiväisen keskustelun osalta.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kun tiedän, että puhemiehen menettelyä ei voi arvostella, en sitä tee, mutta sanon, että pyydän anteeksi niitä pahoja ajatuksia, jotka mielessäni näiltä osin kävivät tässä iltapäivän aikaan. Jos nimi mainitaan monta kertaa käydyssä keskustelussa ja siihen tilanteeseen puheenvuoron pyytää, oli sitten ministeri tai edustaja, sitä kuvitteli ja toivoi, että sellaisessa tilanteessa pääsee jollakin tavalla vastaamaan, (Ed. Väistö: Kyllä!) varsinkin kun nimi oli pitkän aikaa puheenvuorolistalla, joka näkyy kaikkien edustajien silmien edessä. En ole näköjään tottunut uuteen menettelyyn. (Ed. Väistö: Emme mekään!) Siitä syystä olkoon tämä ajatus, minkä näin rohkenin ääneen lausua, sellainen, jota ei tietystikään olisi pitänyt lausua, enkä toista kertaa sitä tee. Pahoittelen sitä, että sen tässä sanoin.

Arvoisa puhemies! On ollut toisaalta tilaisuus tässä kuunnella näiden tuntien aikaan, monien tuntien aikaan, sitä keskustelua, mitä täällä edustajat ovat täällä käyneet. Paljon on ollut erinomaisen hyviä puheenvuoroja, sellaisia, joidenka sanomat sekä talouspolitiikan että yleisen yhteiskuntapolitiikan arvopohjan näkökulmasta ovat olleet ihan oikeita. Ne ovat olleet hyviä puheenvuoroja, ja kernaasti monessa siihen sanomaan voi yhtyä, joka täällä on ääneen lausuttu. Ei siis minullakaan kovin paljon uutta tähän ole sanottavaa. Kuitenkin siitä, mikä koskettaa päivällä täällä noin 7—8 tuntia sitten käytyä keskustelun osaa, muutama sana.

Suomen talouden tilannehan on se, että talouden kasvu on pysähtynyt, täysin pysähtynyt. Vienti on menneiden parin kuukauden aikaan ollut supistumaan päin. Maailmantaloudesta ei näy minkäänlaista vetoapua Suomen talouden äsken kuvattuun tilaan. Jos Suomi aikoo talouden ja työllisyyden elpymisen kannalta saada vähän sykettä aikaiseksi, ne toimet, joilla välittömimmin ja varmimmin jotain saadaan, ovat lähinnä sellaisia toimia, jotka suuntautuvat kotimarkkinoille, kotimarkkinoille sekä kulutuskysyntää lisäävinä toimenpiteinä että myöskin sellaisina kotimarkkinoille suuntautuvina investointitoimina, jotka sitä kautta voisivat edesauttaa työllistymistä ja toisaalta parantaa Suomen valmiutta iskeä siihen saumaan, kun maailmantaloudessa veto jossakin lähitulevaisuudessa kuitenkin sitten alkaa. Myös siihen pitää varautua. Lisäksi pitää totta kai hallituksella olla konsteja siihen, että työttömyys on jähmettynyt paikoilleen tai oikeastaan kääntynyt aavistuksenomaiseen kasvuun tai nousuun. Myöskin siihen kaikkeen lääkkeitä tarvitaan.

Hallituksen lisäbudjetti ja tämä kehyspäätös mielestäni monelta keskeiseltä kohdalta sisältää juuri tämän tyyppistä lääkitystä tähän talouden tilanteeseen, siihen akuuttiin tilanteeseen, joka on juuri tällä hetkellä ja joka on näköpiirissä myöskin vielä vuoden 2004 ajan. Hallitus lisää lisäbudjetillaan kulutuskysyntää, keventää siis verotusta; hallitus vauhdittaa investointeja, sekä julkisia että yksityisiä; hallitus satsaa osaamiseen ja teknologiaan; ja hallitus käyttää lisää rahaa työvoimapolitiikan aktivoimiseen ja kohentamiseen.

Veroratkaisuista täällä pitkin päivää on puhuttu aika paljon. Hallituksen käsittelyssä veroratkaisut tällä kertaa olivat aika lailla ... mitenkä nyt sanoisikaan, edellisenä iltana tulivat paperit pöytään ja seuraavana aamuna niistä tehtiin ratkaisut. Tämä ei ole selitys sille, että jotenkin puolustelisin sitä, mikä ratkaisuna nyt on syntynyt, ei, vaan niin, että kerron vaan, että menettelytapa tällä kertaa oli tämän näköinen.

Se, mitä nyt tehdään verotuksen ja henkilöverotuksen kevennyksen osalta, on mitaltaan aivan oikein ja perusteltua eikä poikkea olennaisesti siitä, mitä vaalien alla esimerkiksi keskustan piirissä sanottiin. Keskusta määritteli veronkevennyksen mitan vaalikaudelle runsaan miljardin euron mittaiseksi. Se, mitä henkilöverotuksen osalle arvioitiin silloin tästä runsaasta miljardista, oli useampi sata miljoonaa euroa, 700—800 miljoonaa euroa, jotain siihen malliin oli se mitta, mistä silloin puhuttiin. Niiden veronkevennysten, jotka hallitus on nyt selvästi ja kirkkaasti päättänyt koskien tätä vuotta ja ensi vuotta, mitta vastaa suurin piirtein henkilöverotuksen kevennyksen osalta tätä mittaa. Minä puolustan sitä, että veronkevennykset ovat tämän vaalikauden mitassa selvästi alkupainotteisia, vaalikauden alkuvuosiin selvästi painottuvia tähän tapaan.

Miksi näin? Sen takia, että äsken kuvaamani talouspolitiikan yleiskuva on erittäin nopeasti huonontunut siitä, mitä se oli vielä helmikuussa tai maaliskuussa, taikka vielä jopa siitä, miltä se näytti huhtikuussakin. Jos kerran talouspolitiikan kuva on muuttunut, ei finanssipolitiikka voi jähmettyä paikalleen. Finanssipolitiikan pitää reagoida muuttuneeseen kuvaan, ja tällä kertaa se reagointi oli sitä, että ne veroratkaisut, jotka tehtiin, painotettiin vielä voimakkaammin tähän alkupäähän tätä vaalikautta, mistä nämä täällä julkitulleet ja moneen kertaan esitellyt luvut puhuvat selvää kieltä.

Mitä tulee sitten siihen, että nyt tälle vuodelle kevennykset ovat tämäntapaiset, kaikkiin tuloluokkiin saman mittaiset, sanon ihan suoraan, että missään oloissa en itse olisi voinut hyväksyä tällaista menettelyä, jos olisi ollut toimiva tekninen malli, jolla painotukset olisivat olleet toisenlaisia. Minun täytyy myöntää, että minä ainakin tulin vakuuttuneeksi siitä, ettei ollut käytännössä teknisiä edellytyksiä toimia toisella tavalla kuin nyt tälle vuodelle kesken vuoden toimittiin. Minä toivon, että sellainen mestari, joka täällä kertoo sen mallin, miten tämä muuten hoidetaan, nousee ylös ja kertoo sen mallin, miten se kesken vuoden hoidettaisiin.

Mutta, arvoisa puhemies, yhtä selvää on se, että sitten kun ensi vuodelle, vuodelle 2004, tehdään näitä henkilöveroratkaisuja ja seuraavia kevennyksiä, niiden kevennysten täytyy painottua voimakkaasti pieni- ja keskituloisiin, pieni- ja keskituloisiin. Tässä mielessä se, mitä sanoimme vaalien alla, on edelleenkin keskustan ministeriryhmän ja keskustan eduskuntaryhmän ja uskoakseni koko hallituksen kanta, koska sosialidemokraattien ja keskustan välillä näkemykset tässä asiassa eivät ole olennaisesti erilaiset, meidän näkemyksemme näistä asioista ovat hyvin pitkälti, hyvin pitkälti, saman suuntaiset. Uskon, että kun me vuoden 2004 veropäätöksiä teemme ihan muutamien viikkojen päästä, niin tämä äsken kertomani filosofia, tämä äsken kertomani ajattelu, on siinä hyvin vahvasti esillä.

Arvoisa puhemies! Huomaan 7 minuuttia täyttyneen, mistä syystä tässä vaiheessa jätän tähän.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Paajanen täällä viittasi siihen, että puhuin veroratkaisusta kokoomuslaisena ratkaisuna. Tein sen, koska kokoomuksen puoluejohtaja ed. Itälä totesi sen. Sen on moni muukin todennut, ja ed. Paajanen totesi sen itsekin. Asia on valitettavasti näin.

Kuten ministeri Pekkarinen totesi juuri, muutaman viikon kuluttua katsotaan tulevia veronalennuksia. Olisi voitu tietysti ajatella niin, että jos tämä nyt kiireestä johtuu, että kaikille tuloryhmille, siis niille, jotka saavat vähennyksiä, pitää antaa tasasuuruinen prosentti, miksi ei odotettu hiukan. En tiedä, onko tässä nyt todella muutamasta kuukaudesta ollut kyse. Muuten, ministeri Pekkarinen, hyvin voimakkaasti kyllä toitte esille sen, että ette missään tapauksessa olisi muusta syystä lähtenyt tällaiseen tasavähennykseen, mutta näin kiireen kaupalla.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Näin 2003 ja 1.7. Minä uskon ja ymmärrän, että monet edustajat ajattelevat, noinkohan sitten ensi vuodelle 2004, kun näitä veroratkaisuja tehdään, mahtaa silloin ja siinä tilanteessa korjauksia tulla. Jos ja kun korjauksia tulee, korostan, ne korjaukset näkyvät välittömästi 1.1., tai jos jostain syystä veroratkaisujen voimaantulo on 1.1. jälkeen, niin sitten ehkä vähän myöhemmin, mutta uskon, että 1.1.2004. Ne ratkaisut, jotka nyt olisi tehty niiltä osin kuin on kunnallisveron ansiotulovähennyksestä kysymys, nehän vaikuttaisivat näiltä osin vasta pitkälti vuoden 2004 puolella, eikö niin, koska ne palautukset tulevat 2003:lta vasta kaukana vuoden 2004 puolella. Älköön tämä olko enempi selittely siihen, mitä tässä on tapahtunut, vaan mielestäni aika johdonmukainen ajattelutapa kuitenkin siihen, miten näissä asioissa toimitaan.

Ed. Tiusanen, haluan tässä sanoa ääneen sen lisäksi, mitä äsken sanoin, myöskin sen, että kun vuodelle 2004 tehdään näitä veroratkaisuja, minä pidän tärkeänä ja välttämättömänä — nyt puhun henkilökohtaisesti — henkilökohtaisesti yhtenä hallituksen ministerinä pidän tärkeänä sitä, että siinä vaiheessa ratkaisut tehdään niin, että ne koskevat myöskin kaikkia niitä eläkeläisiä, jotka maksavat ensimmäisenkin sentin veroa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että silloin ei riitä se, että tehdään asteikkotarkistuksia, eikä riitä se, että tehdään ansiotulovähennykseen korjauksia, vaan pitää tehdä myöskin eläketulovähennykseen muutos, koska vasta se tuo sen tosiasian eteen, että ne 400 000—500 000 eläkeläistä, jotka eivät nyt saa tämän ratkaisun seurauksena veronkevennystä, voivat saada kevennyksen, eivät kaikki, siis eivät ne, jotka eivät maksa veroa lainkaan, mutta tässä joukossa on paljon niitä, jotka maksavat veroja, ja jotta heillekin voidaan antaa lisää kulutuskysyntämahdollisuuksia, siihen tarvitaan äsken kertomaani toimenpidettä. Tulen omalta osaltani tekemään ainakin kaiken voitavani ja uskon, että hallituksessa tästä asiasta on aivan selvä yhteinen sävel.

Kun tänne tuli kokoomuksen ryhmän johtohenkilöitä paikalle, niin haluan vielä tässä vastata, kun täällä ministeri Itälä päivällä todisteli, mitä keskusta on sanonut ja mitä henkilökohtaisesti olen sanonut viime vaalikaudella. Minä voin sanoa ihan tässä suoraan, että ei tarvitse sitä pelätä, etten tietäisi, mitä keskusta on sanonut viime vaalikaudella. Olen ollut itse kirjoittamassa sitä veroratkaisua näiltä osin. Siinä lähdettiin siitä, että veroratkaisut painottuvat pieni- ja keskituloisiin kuitenkin niin, että kenenkään verotus ei saa kiristyä, vaan että taulukoihin tehdään tarkistukset niin, että ihmiset eivät liu’u siellä kireämmin verotettuihin luokkiin. Tästä on tarkoitus pitää huolta myöskin ensi vuodelle 2004, kun tehdään nämä seuraavat ratkaisut.

Arvoisa puhemies! Kun veroasioihin tulin, en malta vielä olla tässä yhteydessäkin kajoamatta tähän osinkoverokysymykseen. Kerta toisensa jälkeen täällä kyselytunneilla ja tänä päivänä täällä päivällä käydyssä debatissa, siinä, mitä julkinen sana seurasi, siinäkin kerta toisensa jälkeen nostettiin esille osinkoverokysymys, mitä hallitus tekee osinkoverotuksessa ja millä perusteilla se on tehnyt, onko se EY-tuomioistuimen vuoksi vai mistä syystä se on tehnyt nämä ratkaisut jnp., miksi osinkoverotusta kiristetään.

Arvoisa puhemies! Sanon vielä ääneen selvästi sen, että on ilman muuta selvää, että ei tule sellaista ratkaisua, jossa osinkoverotusta kiristettäisiin yksipuolisena, yksittäisenä toimenpiteenä. Minä toivon, että ei oppositiostakaan luotaisi sellaisia mielikuvia mihinkään suuntaan, että tällainen olisi mahdollista. Hallitus sanoo hallitusohjelmassa, että yritysverotusta kevennetään eikä kiristetä, siis kevennetään, vielä toistamiseen, eikä kiristetä.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Tämä tarkoittaa monia asioita, mutta ennen kaikkea sitä, että esimerkiksi, jos osinkovero ja niin kuin on mahdollista ... Tai lähdetään näinpäin liikkeelle: hallitus lupaa, että yhteisö- ja pääomaverotusta kevennetään. Se on erittäin tärkeä ratkaisu. Toivoisin, että kokoomuksessakin oltaisiin huolestuneita Suomen kilpailukyvystä, siitä, että Suomi olisi riittävän houkuttava maa Viron kanssa käytävässä kilpailussa, riittävän houkuttava maa Ruotsin kanssa käytävässä kilpailussa. Euroopan verokilpailumaista oikeastaan kolmesta pahiten kilpailevasta maasta on kaksi meidän naapurissa: Viro ja Ruotsi. Kolmas on Irlanti. Se nyt ei ole ihan tuossa kilvoittelemassa. Meillä on lähimmät naapurit, joitten kanssa Suomi joutuu kilvoittelemaan.

Tähän tautiin mikä on tärkeätä? Nimenomaan se, että voidaan yhteisö- ja pääomaverokantaa laskea, ja hallitus sanoo hallitusohjelmassa, että se aikoo laskea yhteisö- ja pääomaverokantaa. Toivoisin, että myöskin tähän seikkaan kiinnitetään huomiota silloin, kun puhutaan osinkoverotuksesta. Siinä tilanteessa, jos yhteisö- ja pääomaverokantaa kevennetään, vain siinä tilanteessa kajotaan osinkoverojärjestelmään. Se on ilman muuta selvä.

Tämä hallitus ei tee sellaista ratkaisua, jossa se yksipuolisesti kiristää osinkoverojärjestelmää ja jättää keventämättä verotuksen äsken kertomaltani osalta. Taatusti ei tämä hallitus sellaista ratkaisua tee. Milloin osinkoverotuksen kiristäminen voi tulla kysymykseen? Äsken kerrotulla tavalla, äsken kerrotussa yhteydessä ja nimenomaan niin, että kumminkin siinä ratkaisut tehdään niin, että pienten ja keskisuurten yritysten, omistajayrittäjyyteen perustuvien yritysten, verotusta ei kiristetä. Vielä kerran tämä pitää sanoa, vaikka tämä on ohjelmassa sanottu, ja haluan vielä sen alleviivata, että tästä myöskin käytännössä pidetään kiinni. Jokainen tietää tästä joukosta, mitä pienet ja keskisuuret yritykset ovat. Niiden verotusta ei siis näiden toimien seurauksena kiristetä.

Tietysti voi aina pohdiskella, että on se niin pahaa, kun verotus kuitenkin jollakin kiristyy. No, niinhän se tietysti on, mutta jos kerran yhteisö- ja pääomaverokanta kevenee toisaalla, se ei pääsääntöisesti kaikista köyhimpiä kyllä kirpaise, jos julkisesti noteerattujen yritysten maksamista osingoista ne, jotka niitä enemmän saavat, joutuvat muutamalla prosentilla itsekin maksamaan veroa. Näinhän maailman kuudesta-seitsemästä miljardista ihmisestä — paljonko niitä nyt onkaan, taitaa olla vähän enemmänkin — suurin piirtein kaikki tekevät. Niitä maitahan, joissa osingonsaaja ei maksa itse penniäkään tai senttiäkään veroa, ei maailmassa ole Suomen lisäksi oikeastaan kuin yksi maa tällä hetkellä, jossa on sataprosenttinen yhtiöverohyvitys. Yhdysvallat meinasi sen tyyppistä järjestelmää, tuo George W. Bush, mutta hänkään ei näköjään saanut tätä esitystään läpi tuolla Amerikoissa. Näinhän se asia meni.

Arvoisa puhemies! Kello käy, ja on aika lopettaa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ensin haluan kiittää ministeri Pekkarista siitä, että hän täällä terrierimäisesti puolustaa hallitusta. Tuntuu siltä, kun hän yksin useissa tilanteissa aikaisemminkin on joutunut puolustamaan hallitusta, että täytyy alkaa kutsua tätä hallitusta kohta Mauri Pekkarisen hallitukseksi.

Mutta kyllä Pekkarista on syytä muistuttaa siitä, että ennen vaaleja keskeisin kysymys, josta keskusteltiin, oli se, kevennetäänkö verotusta vai eikö kevennetä; jos kevennetään, vaarantaako se palvelut, vai onko niin, kuin kokoomus sanoi, että jos kevennetään, sillä parannetaan työllisyyttä. Kokoomus sanoi: 2 miljardin veronkevennykset erityisesti työtuloihin, jotta uhkaava työttömyys voidaan torjua ja parantaa työllisyyttä. Keskusta ja sosialidemokraatit selkeästi sanoivat: näin suurta veronkevennystä ei voida tehdä. He pudottivat alussa lupaamansa 2 miljardia 1 miljardiin markkaan ja sanoivat, että jos tehdään suurempi veronkevennys, se merkitsee sitä, että palveluista joudutaan tinkimään, yhteiskunnan peruspalvelut vaarantuvat.

Tässä me nyt olemme. Mitä hallitus tekee ensimmäiseksi? Lisäbudjetissa oikeastaan ainoa merkittävä talouspoliittinen toimenpide on tuloverotuksen keventäminen. Se on juuri se 1 prosenttiyksikkö, joka kevennetään, mitä kokoomus vaati. Täsmälleen meidän käsikirjastamme otettu ehdotus. (Ed. Tiusanen: Näin on!)

Jos katsomme sitten jatkoa, on selvää, että nyt, kun kesken vuotta alennetaan, teidän on pakko ensi vuonna alentaa vähintään 1 prosenttiyksiköllä tuloverotusta eli jatketaan niin, kuin me vaadimme, ja sen jälkeen, kun tehdään tulopoliittinen ratkaisu, on täysin selvää, että siihen sisältyy ensinnäkin indeksitarkistus, niin että palkkojen korotuksen jälkeen verotus ei kiristy, ja varmasti tuporatkaisussa syntyy myöskin sitten sen lisäksi vielä jonkinlainen veronkevennys. Kuinka ollakaan, ei tarvita kovin kaksinkertaista matematiikkaa, kun tämän lopputuloksena todetaan, että aika lähellä 2 miljardin euron tuloveronkevennyksiä ollaan neljän vuoden päätyttyä. Eli mikä oli todistettava? Se, että kokoomuksen vero-ohjelma toteutetaan, ja siitä me vilpittömästi kiitämme hallitusta. Ainoa, minkä voimme sanoa, on se, että olisitte kertoneet tämän ennen vaaleja, niin olisimme voineet keskustella asiallisesti siitä, minkälaista talouspolitiikkaa harjoitetaan, eikä niin, että vasta vaalien jälkeen te tulette kokoomuksen linjoille.

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tänä päivänä uutisia, niin totuus on se, että taloudellinen tilanne on heikentynyt. Joka päivä tulee yksi, kaksi, kolme ilmoitusta yt-neuvotteluista, joissa tarkoituksena on vähentää melko merkittäviäkin määriä työntekijöitä. Täytyy kysyä, miksi nämä ilmoitukset tulevat juuri nyt. Hyvä kysymys. Teollisuuden vakavaraisuus on varsin hyvä. Teollisuus on odottanut, mitä taloudessa tapahtuu, mutta yritykset ovat pettyneitä hallituksen ohjelmaan, hallituksen salaiseen lisäpöytäkirjaan ja siihen, että hallitus vain selvittää, mutta hallitus ei kykene tekemään päätöksiä, ei ole ainakaan kyennyt tekemään päätöksiä.

Kyllä tämä pettymys on yksi keskeinen syy, minkä takia lomautus- ja irtisanomisilmoituksia nyt kuullaan. Mihin oli erityisesti petytty? Siihen, että rakennemuutoksia ei saada aikaan. Jos katsotaan, millä tavalla hallitusohjelma on tehty, niin siellä on lähdetty siitä, että tehdään ne muutokset, jotka ministeriössä esitettiin, mutta kaikki ne, joissa on ollut hiemankin rakennemuutoksen makua, keskusta ja sosialidemokraatit ovat tyrmänneet ja pysäyttäneet. Ei tarvitse katsoa kuin sitä, mitä liikenneministeriössä tapahtuu. Kaikki uudistussuunnitelmat, joilla tehokkuutta pyrittiin lisäämään Merenkulkulaitoksen uudistusta lukuun ottamatta, on nyt pysäytetty. Sanon, että kriisien kautta parin kolmen vuoden kuluttua joudutaan avaamaan nämä failit uudestaan ja ryhtymään toimenpiteisiin. Mutta pari kolme vuotta kärsimystä, heikkoa johtamista, ja vasta sen jälkeen päästään jälleen siihen tilanteeseen, mitä asiantuntijat toivoisivat.

Toinen keskeinen pettymys on se, että hallitusohjelmassa luvattiin panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja että mennään niitten suunnitelmien mukaisesti, joita edellisellä hallituksella oli, mutta sitten kun salainen lisäpöytäkirja julkistettiin, todettiin, että nuo rahat olivatkin pudonneet puoleen. Hyvä, että tällainenkin lisäpanostus tulee, mutta käytännössä se merkitsee sitä, että tutkimuksen ja tuotekehityksen bruttokansantuoteosuus ei kasva vaan säilyy nykyisellään. Tältä osin voi sanoa, että tilanne ei ole huono, mutta niihin parannuksiin, joihin pyrittiin, ei ole päästy. Kaikkein pahin on se, mihin teollisuus kiinnittää huomiota, että verolinjaus on avoin vuodesta 2005 alkaen.

Tänään kuuntelimme Etlaa. Etlan asiantuntijat sanoivat, että tämä on myrkkyä yrityksille. Miten yritykset voivat tehdä investointipäätöksiä, jos ne eivät tiedä, millä tavalla niitä verotetaan 2005 alkaen? Kyllä hallituksen pitäisi nyt välittömästi kertoa, mitä se haluaa. Ministeri Pekkarinen oikeastaan toi esille niitä Arvelan työryhmän esityksiä, jotka Tikka on suunnitellut, joissa todella lähdetään siitä, että tuloverotusta kevennetään, varallisuusverotus poistetaan, mutta samalla osinkojen verotusta kiristetään ja korkeimpia tuloveroprosentteja pudotetaan selkeästi. Tietysti mielestäni on tärkeätä, että tästä käytäisiin nopeasti perusteellinen keskustelu ja katsottaisiin, mikä on elvytystoimenpiteenä tarkoituksenmukaista. Yrityksetkin tietäisivät sitten, millä tavalla vuodesta 2005 mennään eteenpäin.

Mutta suurena pelkona tässä on myöskin se, että kun osingot laitetaan osittain verolle, tullaan näkemään tänä syksynä, ensi keväänä, valtavia osingonjakoja, koska ei tietenkään kukaan halua, että niitä ruvetaan verottamaan toiseen kertaan. Siitä syystä yritysten vakavaraisuus heikkenee, ja se tulee johtamaan irtisanomisiin. Täytyy sanoa, että hankkeella on monia hyviä puolia, mutta luulen, että kokonaisuutena tämä hanke tulee kaiken kaikkiaan heikentämään työllisyyttä, mikä on sinänsä valitettavaa. Kannattaa tietysti miettiä tarkkaan, onko se tarkoituksenmukaista.

Toinen kysymys, johon asiantuntijat tänään kiinnittivät huomiota, oli se, että jos tavoitteesta menojen prosentin reaalikasvu vuodessa pidetään kiinni, se kyllä tarkoittaa sitä, että tämän kasvuvaran täyttävät eläkemenot, kehitysapumenot ja kuntien valtionosuudet. Eläkemenot eivät ole automaattisissa vakauttajissa. Se tarkoittaa sitä, että näitä luvattuja miljardin parannuksia lapsilisiin ja eläkkeisiin valitettavasti tuskin kyetään toteuttamaan. Ehkä niitä aletaan toteuttaa, mutta vuoden kahden kuluttua niitä ratkaisuja joudutaan ottamaan takaisin ja joudutaan tekemään säästötoimenpiteitä. Tietysti mielenkiinnolla oppositiossa seuraamme, mihin toimenpiteisiin hallitus haluaa ryhtyä.

Mitä tulee lisäbudjettiin, niin kuten sanoin, veroratkaisu on ainoa merkittävä. Mitä tulee menopuoleen, oikeastaan siellä toteutetaan vain se, mitä edellinen hallitus jo aikoinaan päätti. Siellä lähtökohtana esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriön osalta oli se, että otettiin VR:ltä 30 miljoonaa euroa, joka käytettiin ratojen ylläpitoon, ja sillä parannettiin työllisyystilannetta. Siitä sovittiin edellisen hallituksen aikana. Tiedän, että se on hyvin vaikeata, koska sosialidemokraatit ja keskusta eivät suhtaudu myönteisesti siihen, että VR:n kassaa tyhjennetään, mutta kun tämä oli ainoa keinoa torjua lomautukset, tähän oltiin valmiita menemään. Kiitän hallitusta siitä, että siitä sopimuksesta, joka edellisessä hallituksessa tehtiin, on pidetty kiinni. Myöskin se pieni summa, joka tulee tierakentamiseen, oli jo allekirjoittaneen esitys valtiovarainministerille aikoinaan. Tuokin rahoitus saadaan Tieliikelaitoksen voitosta. Tässä suhteessa voi sanoa, että mitään uusia avauksia, merkittäviä avauksia, hallitukselta ei oikeastaan ole lukuun ottamatta tätä veroratkaisua.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta vain sen, että mitä tulee eläkkeitten ennakonpidätyksiin, mielestäni kovin suuri ongelma ei voi olla se, että työeläkelaitoksille sanotaan, että eläkkeitten osalta jollakin tietyllä prosenttiosuudella kevennätte ennakonpidätystä. Se voidaan tehdä portaittain tietylle tulotasolle eri suuruisena. On totta, että sen kohtaanto ei ole yhtä tarkka tai yhtä hyvä kuin palkansaajilla. Siinä voi syntyä tilanteita, joissa jotkut joutuvat maksamaan jälkikäteen, jotkut saavat hieman palautusta, mutta kuitenkin on se nyt selkeästi tarkempi kuin se, että ei tehdä mitään.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Olisin minäkin aloittanut kiittämällä ministeri Pekkarista siitä ahkeruudesta ja tarmokkuudesta, jolla hän täällä näin illan myöhäisinä hetkinä hallituksen puolesta osallistuu keskusteluun. En voi millään uskoa, että ministeri Pekkarisella olisi vähemmän muita ministeriyteensä liittyviä työtehtäviä kuin muilla valtioneuvoston jäsenillä, ja kuitenkin hän on se, joka esimerkiksi tänä iltana täällä osallistuu keskusteluun ja puolustaa hallituksen ja oman puolueensa kantoja.

Herra puhemies! Olisin halunnut tässä keskustelun loppuvaiheessa kommentoida muutamia päivän keskustelun aikana ja sen uutisoinnissa esille tulleita näkökohtia.

Aloitan uutisoinnista sen vuoksi, että Mainostelevision tämän illan televisiouutisissa eräänlaiseksi pääasiaksi tässä keskustelussa nostettiin se, että hallituksen lisäbudjetti hajotti opposition. Uutisissa uutisoitiin uutisena sitä, että oppositiopuolueet olivat hyvin erimielisiä hallituksen lisäbudjettiesityksestä kokoomuksen kiittäessä ja muiden arvostellessa.

Haluan jo tässä vaiheessa, kun näitä tilanteita tulee lukemattomia, todeta, että ei ole eduskunnassa olemassa eikä ole koskaan ollutkaan olemassa nykyisen hallituksen aikana mitään yhtenäistä oppositiota. Eihän oppositiopuolueita sinänsä yhdistä mikään muu kuin se, että ne ovat oppositiossa, eivät ole siis hallituspuolueita. Mutta eihän tästä tilanteesta seuraa millään tavoin se, että niiden tulisi olla asioista samaa mieltä keskenään. Päinvastoin, jos me katsomme, että oppositiota on salin vasemmalla laidalla, salin oikealla laidalla, keskellä, takana jne., niin on ihan selvää, että nämä puolueet kukin omasta näkökulmastaan arvioivat asioita eri tavoin. Voi olla tilanteita ja on jo nähtykin tilanne, jossa oppositiopuolueet ovat yhtä mieltä, mutta on lukemattomia tilanteita tänään ja jatkossa, jossa ne ovat keskenään eri mieltä, enkä itse näe siinä mitään uutista tai mitään riekkumisen aihetta hallituspuolueiden riveissä. Mutta tietysti jos ei muusta iloa saa, niin voihan siitäkin iloa repiä.

Toinen näkökohta, johon puutun, on se, että täällä eräät puhujat ovat sanoneet oudoksuvansa sitä, että jokin aika sitten kokoomuksen eduskuntaryhmä hyvin ärhäkkäästi arvosteli hallituksen toimintaa ja nyt se erittäin vahvasti kiittää ja tukee hallituksen toimintaa. Ed. S. Lahtela esimerkiksi, kun tuolla työhuoneessani kuuntelin, kuten hänen puheitaan on aina miellyttävä kuunnella, piti tätä outona asiana. En näe mitään ihmeellistä siinä, että kokoomus väliin tukee hallitusta ja sen esityksiä, kehuu sen tekoja, ja väliin moittii sen tekoja ja ratkaisuja. Totta kai me arvioimme hallitusta ja sen tekemisiä tekojen mukaan.

Silloin kun hallitus salasi keskeisen hallitusohjelmaan liittyvän liiteasiakirjan eduskunnalta ja Suomen kansalta, niin totta kai tyrmistyimme ja arvostelimme ankarasti tällaista salailua. Siinä vaiheessa, kun hallitus tänään esitteli eduskunnalle lisäbudjettiesityksen, jonka keskeinen elementti oli tuloverotuksen keventäminen ja malli ja mitoitus täysin kokoomuksen esittämien näkökantojen mukainen, niin totta kai me kiitimme ja annoimme tunnustusta hallitukselle. Vai olisiko meidän siinä tilanteessa, kun hallitus tekee täysin sellaista politiikkaa ja sellaisen ratkaisun, joka on meidän esitystemme mukainen, pitänyt lähteä sitä arvostelemaan? Tietysti tuimme tätä ratkaisua.

Eri asia on, että nostimme siitä esille yhden pienen, sinänsä tärkeän, yksityiskohdan, josta annoimme miinusta, ja se oli se, että kun tämä kaikkia valtion tuloveroa maksavia koskeva veronalennus toteutetaan palkansaajien osalta jo heinäkuun alusta, niin niiden eläkkeensaajien osalta, joita tämä veronalennus koskee, se toteutetaan vasta yli vuotta myöhemmin. Kun tällä pyritään kulutuskysyntää vahvistamaan, ostovoimaa vahvistamaan, sitä kautta taloutta elvyttämään, niin luonnollisesti arvostelimme tällaista ratkaisua, joka tämän tarkoituksen kannalta on kyseenalainen, mutta myös on kyseenalainen siinä suhteessa, että se aiheettomasti sortaa ja syrjii eläkkeensaajia. Ottaen huomioon hallituspuolueiden puheet ennen vaaleja en olisi voinut kuvitellakaan, että tämä hallitus aloittaa toimintansa syrjimällä eläkkeensaajia. Siitä on muuten, sen voin suoraan sanoa, tullut hyvin paljon palautetta eläkkeensaajilta. Luonnollisesti esitimme, ja olin iloinen, että ministeri Mönkäre tähän esitykseen yhtyi, että eduskunnan valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä vielä arvioidaan, onko olemassa mahdollisuus tämän hallituksen esityksen selvän virheen ja vääryyden oikaisemiseen siten, että myös eläkkeensaajat, joita tämä veronalennus koskee, saavat tämän alennuksen voimaan jo heinäkuun alusta.

Arvoisa puhemies! Itse tästä asiasta: tämän lisäbudjetin keskeinen elementti on tuloverotuksen keventäminen. Se on sitä määrällisesti, ja se on myös sitä arvioitaessa lisäbudjetin eri elementtien mahdollista vaikutusta maan talouteen. Siis keskeinen elementti tässä lisäbudjetissa ei ole erilaisten ekonomistien pelkäämä, kivikauteen palaava siltarumpuelvytys tai muu tällainen, josta moitittiin, liian aikaisin itse asiassa, hallitusta hallitusneuvottelujen ja näiden budjettiasioiden valmistelun aikoihin, vaan tämän lisäbudjetin keskeinen elementti on kansalaisten tuloverotuksen alentaminen. No, totta kai kokoomus antaa tukensa tällaiselle politiikalle. Jos näin omaksutaan kokoomuslaisia ajatuksia siitä, että nimenomaan tuloverotusta keventämällä on tuettava talouskasvua ja työllisyyttä, ja alennus tehdään prosenttiyksikkö kautta linjan, joka oli meidän mallimme, niin totta kai me tätä tuemme ja kannatamme, kiitämme ja kannustamme hallitusta.

Se, että hallituspuolueet ovat tässä asiassa kääntäneet takkinsa vaalienaikaisista puheistaan, on tietysti eri asia, enkä halua tätäkään asiaa jättää tässä yhteydessä käsittelemättä. Ennen vaaleja hallituspuolueet sosialidemokraatit ja keskusta ja tietysti myös kilpailijamme vasemmistoliitto, vihreät, jopa kristillisdemokraatit, sanoivat kaikki yhteisessä kuorossa, että asetamme palvelut veronkevennysten edelle, emme hyväksy kokoomuksen ajamia tuloveronkevennyksiä, koska ne merkitsevät hyvinvointipalvelujen heikentämistä, hyvinvointipalvelujen murentamista. Sanottiin, että sellainen kokoomuksen ajattelu, että voidaan tehdä veronalennuksia, jotka eivät heikennä palveluja, on täysin mahdoton ajatus.

Näitä meidän ajatuksiamme, joita esitimme ympäri maan erilaisissa paneeleissa, joissa tekin arvoisat kansanedustajat olitte paikalla, näitä meidän ajatuksiamme, joita esitimme television vaalikeskusteluissa, asettuivat torjumaan keskustan kansanedustajat, sosialidemokraattien kansanedustajat, tietysti vasemmistoliiton, vihreiden ja muiden kansanedustajat. Te kaikki sanoitte yhtenä rintamana, että veronkevennykset ovat pois palveluilta ja me asetamme palvelut veronkevennysten edelle. Te tiedätte itse, arvoisat keskustan kansanedustajat, jotka näissä vaalipaneeleissa kävitte, että tämä oli teidän linjanne. Jos te jotain puhuitte veronkevennyksistä, te puhuitte elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamisen puolesta, ja se on juuri se, joka hallitusohjelmasta puuttuu ja jonka suhteen hallitus ei tule tekemään yhtään mitään. Kokoomus oli yksin, kun se sanoi, että alentakaamme tuloverotusta, tukekaamme sitä kautta talouskasvua ja työllisyyttä ja parantakaamme siten pidemmällä aikavälillä palvelujen rahoitusmahdollisuutta.

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki sanoi täällä aikaisemmin, kun sanoimme, että nämä ovat näitä kokoomuksen tarjoamia veronalennuksia, joita te nyt toteutatte, että ei, eivät nämä ole niitä kokoomuksen tarjoamia veronalennuksia, nämä ovat tällaisia hallituksen toteuttamia prosenttiyksikkö kautta linjan -veronalennuksia, jotka ovat eri asia kuin ne kokoomuksen tarjoamat prosenttiyksikkö kautta linjan -veronalennukset. Miksi ne ovat eri asia? Kalliomäen mukaan siksi, koska nämä perustuvat suhdannetilanteeseen ja ovat suhdannetilanteen vaatimia, kun taas kokoomuksen vaatimat veronalennukset olivat jollakin tavoin dogmiin perustuvia eivätkä perustuisikaan tähän Kalliomäen ajatteluun siitä, että niillä tuetaan talouskasvua ja työllisyyttä.

Tämä valtiovarainministeri Kalliomäen väite ei pidä alkuunkaan paikkansa. Me perustelimme veronalennuksia vaalien alla nimenomaan sillä, että näin tuetaan talouskasvua ja työllisyyttä. Varmemmaksi vakuudeksi löysin äsken työhuoneestani kirjoitukseni Turun Sanomissa helmikuun 12. päivä, joka on otsikoitu "Talouskasvua tuettava veronalennuksin". Itse tekstissä kirjoitin näin: "Kokoomuksen tavoitteena ei tietystikään ole se, että passiivisesti seurataan kasvuarvion toteutumista. Kokoomuksen kuuden kohdan ohjelma sisältää juuri sellaisia veroratkaisuja, joilla tuetaan talouskasvua ja työllisyyttä." Edelleen kirjoitin: "On väitetty, ettei esittämiimme veronkevennyksiin ole varaa. Pikemminkin voidaan sanoa, ettei Suomella ole varaa jättää veronkevennyksiä tekemättä. Ansiotulojen verotuksen keventämisellä vaikutetaan myönteisesti talouskasvuun ja työllisyyden kehitykseen." No, näitä samoja asioitahan juuri tänään ministeri Kalliomäki on tuolta ministeriaitiosta puhunut. Eli me näillä samoilla perusteilla vaadimme näitä samoja veronalennuksia. Sen lisäksi veronalennuksilla on tietysti rakenteellinen merkityksensä. Esimerkiksi ne kaventavat verokiilaa ja myös sitä kautta parantavat työllisyyden edellytyksiä.

Keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki, jota kuulemma en saa arvostella, koska hän on nainen, on tänään sanonut poliittisten toimittajien lounaalla, että veronalennuksia ja peruspalveluja ei saa asettaa vastakkain. Olen tästä aivan samaa mieltä, mutta keskusta ja Anneli Jäätteenmäki itse olivat tästä vaalien alla aivan eri mieltä. Osoituksena tästä, kun nyt en löytänyt kiireessä mitään sopivia puheenjohtaja Jäätteenmäen kirjoituksia, otin tähän mukaani hänen poliittisen kummisetänsä Kari Hokkasen kirjoituksen Ilkka-lehdessä 14. tammikuuta. Hokkanen kirjoitti muun muassa seuraavaa:

"Jos tuloveroa alennetaan, on joko leikattava palveluja tai korotettava kuntien veroja, elleivät ne kykene tarpeeksi leikkaamaan omia palvelujaan." Kysyn Hokkaselta tai kysyn keskustalta, kun hän on teidän keskeinen vaikuttajanne, mitä palveluja on nyt leikattava, kun tuloverotusta alennetaan.

Hokkanen edelleen kirjoittaa: "Kyllä Niinistö olisi painanut tuloverot niin alas kuin se suuremmitta tuhoitta onnistuu, mutta pieneksi on tulos jäänyt korkeankin kasvun aikana, kun työttömyydelle ei ole mahdettu mitään." Nytkään työttömyydelle ei ole mahdettu eikä ole vielä tehty mitään. Kysyn: Mitä suurempia tuhoja nyt tehdään sillä, että tuloverotusta kevennetään?

Demareiden kannoista Hokkanen tietää kertoa: "Mutta niin se on, kuten SDP:n puoluesihteeri Heinäluoma tokaisi, että on sydämetöntä asettaa veronalennukset palvelujen edelle." Tänään Anneli Jäätteenmäki sanoi, ettei pidä asettaa näitä vastakkain.

Hokkanen silloin tammikuussa vaalien alla kirjoitti seuraavaa — kuunnelkaa tätä, tämä on hienoa Hokkasta: "On silkkaa oikeistopopulismia uskotella, että tuloveroasteen laskeminen läpi asteikkojen lisäisi työpaikkoja." Kuulitteko, ministeri Pekkarinen? Keskustan poliittinen kummisetä Kari Hokkanen kirjoitti tammikuussa: "On silkkaa oikeistopopulismia uskotella, että tuloveroasteen laskeminen läpi asteikkojen lisäisi työpaikkoja." Nyt te, ministeri Pekkarinen, olette alentamassa tuloveroja läpi asteikkojen. Nyt te väitätte, että se lisäisi työpaikkoja. Hokkasen mukaan on kyseessä silkka oikeistopopulismi. Minä kysyn: Tästäkö on kyse?

Edelleen Hokkanen kirjoitti seuraavaa: "Amerikka on erikseen, mutta en usko Bushin veropuhalluksen sielläkään taloutta elvyttävän. Velka on joskus kuitenkin maksettava." Nyt hallitus yrittää elvyttää taloutta alentamalla verotusta velaksi. Mitä Hokkanen siitä sanoo? Hän sanoo näin: "Sellaisesta ei rakennu valoisampaa vaihtoehtoa." Kuulitteko: sellaisesta ei rakennu valoisampaa vaihtoehtoa. "Sen avain on alempi työttömyysaste, joka vasta oikeuttaa alempaan veroasteeseen." Siis ensin alempi työttömyysaste ja sitten vasta alempi veroaste. Tämä on Hokkasen oppi. Tämä oli keskustan oppi vaalien alla, tämä on fakta, mutta nyt te teette aivan toisin. Te alennatte veroja, jotta voisitte alentaa työttömyyttä. Tämä oli kokoomuksen oppi vaalien alla, mutta se ei kelvannut keskustalle silloin.

Päälle päätteeksi Hokkanen kirjoittaa: "Muu" — siis muu kuin mitä hän nyt edellä on kirjoittanut — "on kokoomusjohtajien sanoja lainaten söpöhöpöliirumlaarumia." Eli toisin sanoen keskustan pääideologi Kari Hokkanen kirjoittaa, että se, mitä Jäätteenmäen hallitus nyt tekee, on söpöhöpöliirumlaarumia.

Herra puhemies! Lopuksi sanon, että me olimme lukeneet samat gallupit, että kansalaiset asettavat palvelut veronalennusten edelle. Me olimme lukeneet samat gallupit, että kansa kokee, että nämä ovat vastakkain ja näistä on valittava. Kuitenkin koimme vaalikampanjan aikana niin, että on rehellisesti kerrottava kansalaisille omat mielipiteet, ja koimme niin, että menemme ja kerromme kansalaisille, että teillä on väärä käsitys veronalennusten vaikutuksista. Ei se ole pois palveluista vaan sillä tuetaan kasvua ja työllisyyttä ja siten pidemmällä aikavälillä parannetaan mahdollisuuksia hyvinvointipalveluista huolehtimiseen.

Keskusta ja demarit valitsivat toisen tien. He myötäilivät kansalaisen käsityksiä ja sanoivat kyllä, veronalennukset ovat pois palveluista ja me asetamme palvelut veronalennusten edelle. Keskusta oli oikeassa. Vaalikampanjan tarkoitus ei ollut kertoa totuuksia kansalaisille, vaan vaalikampanjan tarkoitus oli voittaa vaalit, ja te voititte vaalit. Se, että te nyt käännätte täysin kelkkanne ja käännätte takkinne ja toteutatte erilaista politiikkaa kuin vaalien alla sanoitte, se on sitten eri juttu, mutta kun otitte sen linjan, josta kansalaiset pitivät ja jota he pitivät ajattelultaan oikeana, niin te voititte vaalit. Kun me luulimme, että rehellisyys on se, millä pärjätään, me hävisimme vaalit. Näin tässä kävi. (Ed. Seppo Lahtela: Kansako oli väärässä?) — Kansahan oli oikeassa. Kansa on aina oikeassa.

Mutta, arvoisa puhemies, loppujen lopuksi haluan sanoa, että hallituksen nyt tekemä veroratkaisu on erinomainen ratkaisu. Me sitä tuemme ja kannustamme hallitusta jatkamaan nyt valitsemallaan tiellä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Minulla oli vähän väärä tieto näköjään siitäkin, kuinka pitkiä puheenvuoroja tässä vaiheessa sai käyttää. Kiitos puhemiehelle siitä, että saa nyt sitten useamman kerran kuitenkin tulla tähän. Nyt aionkin puhua vähän pidempään.

Arvoisa puhemies! Poliittisen liikkeen, poliittisen puolueen, vaalien alla määritellessä omaa poliittista linjaansa, totta kai, tärkeitä asioita silloin ovat kysymykset verotuksesta, siitä miten tuloja valtiovallalle hankitaan, myöskin kysymykset siitä, mitä menopuolella tehdään, finanssipolitiikassa yleensä tehdään, mitä menopuolella erityisesti tulonsiirtojen osalta, palvelujärjestelmien osalta, investointien osalta, tutkimuksen ja kehittämisen, teknologian, tämän tyyppisten asioiden osalta, minkälaisia ratkaisuja niissä tehdään.

Jos katsotaan, mitä keskusta esimerkiksi vaalien alla sanoi — olen tämän hallituksen ministeri, mutta tässä tulee niin paljon sellaisia haasteita, jotka ulottuvat viime vaalikauteen ja siihen tilanteeseen, missä itse kukin silloin oli, ja keskusta oli silloin oppositiossa — jos katson sitä, mitä keskusta silloin sanoi vaalien alla näistä äsken sanotuista asioista ja mitä hallitus on nyt tähän mennessä tehnyt, minä katson, että emme ole pettäneet äänestäjiä sen suhteen, mitä vaalien alla sanottiin. Keskusta lupasi veropolitiikassa silloin vaalien alla siinä tilanteessa, missä silloin elettiin, niissä talouden näkymissä, mitkä olivat silmien alla silloin, ei jotain epämääräistä vaan huomattavan määrän täsmällistä, kertaalleen täällä jo sanoin, yli miljardin euron kevennykset vaalikauden mitassa. Se oli sanomamme silloin.

Äsken jo täällä totesin, että se, mitä hallitus nyt tähän mennessä näissä asioissa on tehnyt, kevennykset tälle vuodelle ja kevennysten linja ensi vuodelle, on vielä kaukana siitä äsken sanotusta runsaan miljardin linjasta, mitä koko nyt elettävälle vaalikaudelle sanottiin. Tämä ei tarkoita välttämättä sitä, että koko loppuvaalikauden osalta — 2005, 2006 ja 2007 — ei enää mitään verotuksessa tapahtuisi. Voi hyvinkin olla niin, jos talouden kuvio muuttuu olennaisesti siitä, mikä se tällä hetkellä näkymänä on eteenpäin, tälle vuodelle, ensi vuodelle, jos sitten näkymät vielä myöhempinä vuosina ovat olennaisesti toisenlaiset, että tapahtuu vielä merkittäviä muutoksia siitä, mitä tähän saakka on sanottu. Mutta se, mitä nyt on tehty tähän saakka, ei mielestäni ole vastoin sitä sanomaa, mitä vaalien alla sanottiin.

Myönnän, että siihen ajatukseen, mikä esimerkiksi omassa mielessäni on, minkälaisella aikataulutuksella veronkevennykset tultaisiin tämän vaalikauden aikana toteuttamaan, nähden se, mitä hallitus nyt on tehnyt, poikkeaa siitä jonkin verran, poikkeaa niin paljon ja sen verran, minkä verran talouden kehitys tänä vuonna ja ensi vuonna näyttää poikkeavan niistä odotuksista, missä me elimme kaikki vielä viime vuoden loppupuolella tai tämän vuoden ensimmäisten kuukausien aikaan. Se kuvan muutos on aika radikaali, se on aika radikaali, huonompaan suuntaan. Kun se muutos on huonompaan suuntaan ja kun siihen huonompaan suuntaan olevaan muutokseen ei voida reagoida sellaisilla toimilla, jotka ovat vientikysyntää elvyttäviä, vaan sen reagoinnin täytyy olla kotimarkkinapohjaista reagointia, silloin joudutaan käyttämään veroratkaisuja painotetusti tämän vaalikauden ensimmäisiin aikoihin kohdistuvina toimina. Näin tässä kävi, ja hallitus minusta on reagoinut ihan oikein tähän tilanteeseen.

Nyt minä joudun toteamaan sitten sen jälkeen, että minä ymmärrän, että kokoomukselle on tietyllä tavalla herkullinen homma kiittää tämän ratkaisun sitä osaa, joka on nyt tehty nimenomaan tähän vuoteen. Minä myönnän, että se on minun kannaltani hankala tietyllä tavalla sanoa ja perustella ja puolustella, että nyt tänä vuonna tehdään tällä tavalla kuin tehdään. Nyt te iloitsette siitä, että me, keskusta ja muukin hallitus, — uskon, että tässä ei ole suurta eroa keskustan ja sosialidemokraattien välillä — olemme nalkissa, me olemme semmoisessa nalkissa, että me emme pääse kesken vuoden, jos me haluamme tietyn veronkevennyksen kuluttajille antaa, kulutuskysyntää verotuksen kautta elvyttämään, me emme valitettavasti voi käyttää sellaisia menettelytapoja, jotka tekisivät enemmän oikeutta pienituloisille ja keskituloisille kansalaisille, vaan me joudumme kaavamaisella mallilla toteuttamaan tämän veronkevennyksen. Te iloitsette siitä, ja se voi ehkä vähän tuntua meistä kipeältä, mutta me hyvin kestämme sen kivun kahdesta syystä, sen takia, että a) tämä on talouspolitiikan kannalta välttämätöntä tässä vaiheessa ja b) me odotamme sitä hetkeä, se on tämän vuoden puolella muutaman viikon päästä, kun hallitus päättää siitä, mitä tehdään 2004 vuoden aikaan, ja se mitä tehdään 2004 vuoden aikaan, on sosiaalisesti veroratkaisujen osalta radikaalisti oikeudenmukaisempi kuin se, miltä tämän vuoden ratkaisut näyttävät.

Silloin, ed. Zyskowicz ja ed. Sasi, kun me sen ratkaisun teemme, emme ole huolissamme tässä vaiheessa vain ed. Zyskowiczin tapaan niistä eläkeläisistä — kun te nyt ansiokkaasti puhutte eläkeläisistä — jotka saavat asteikkotarkistuksen, emmekä vain myöskään niistä, jotka saavat tämän ansiotulovähennyksen, vaan myös niistä, jotka eivät saa kumpaakaan vaan joittenka kulutuskysyntämahdollisuus on kiinni siitä, mitä tapahtuu eläketulovähennykselle. Te heititte viime vaalikaudella pois, edellisellä vaalikaudella, ansiotulovähennyksen piiristä kaikkien sosiaalisten tulonsiirtojen saajat, eikö niin? Se oli teidän ratkaisunne, eikö niin, edustajat Sasi ja Zyskowicz? Se oli teidän ratkaisunne. Te aiheutitte sen, että ne kevennykset, mitä teidän hallituskaudellanne tehtiin, eivät ollenkaan kohdentuneet työttömille tai alinta äitiyspäivärahaa tai muuta vastaavaa sosiaalista tulonsiirtoa saaville, koska ansiotulovähennyksen piirissä eivät ole sosiaaliset tulonsiirrot vuodesta 98 lähtien jnp. Tästä syystä minä toivon ja uskon, että tämä hallitus pystyy tekemään ja toimimaan sillä tavalla, että se tämän syksyn aikana tekee ratkaisut, jossa se tekee niillekin eläkeläisille oikeutta, josta te ette puhuneet lainkaan, ette päivällä puhuneet lainkaan, ette täällä äsken puhuneet ettekä missään muussakaan yhteydessä ole puhuneet yhtään sanaa. Me kannamme huolta myöskin heistä.

Valitettavasti käy niin, että niitten eläkeläisten kohdalla, jotka eivät saa minkäänlaisia vähennyksiä, eivät edes tätä eläketulovähennystä pääse hyödyntämään, valitettavasti heidän kohdallaan ratkaisut jäävät vuoteen 2006. Minä myönnän sen. Se tuntuu pahalta minusta täällä, niin kuin monista muistakin meistä, mutta siihen me nyt sitten vain hallitusneuvotteluiden aikaan ja yhteydessä päädyimme, ja kun me siihen päädyimme, minä puolustan muiden tapaan sitä ratkaisua, joka syntyi siinä vaiheessa. Toivon ja uskon, että se, mitä palvelujen puolella nyt sitten tehdään, osin kompensoi kaikkea tätä.

Elikkä otamme vastaan kiitokset, jotka veroratkaisuista on täältä kokoomuksen suunnalta annettu, puolustan sitä mittaa, mikä tälle vuodelle ollaan päättämässä toivon mukaan täällä eduskunnassa, ja lupaan omalta osaltani — uskon, että voin puhua koko hallituksen suulla siitä — että siinä mitassa, mikä ensi vuodelle 2004 toteutetaan veronkevennyksinä, pieni- ja keskituloiset ovat painotetusti esillä.

Pari kolme huomiota vielä, jotka tässä käydyssä keskustelussa täällä tulivat esille, ensinnä ylipäänsä tästä suhdannetilanteesta tai talouden tilanteesta Suomen kannalta. Ed. Sasi täällä äsken toi esille, että on kuultu uutisissa, että näin ja näin paljon on irtisanomisia ja kaikkea muuta, ja että se olisi seurausta siitä, että tunnusluvut ovat huonoja jnp. ja että ne huonot tunnusluvut olisivat jollakin tavalla nykyisen hallituksen, Jäätteenmäen hallituksen, aikaansaamisia. Minäkin katsoin näitä tilastoja tänä aamuna ensi töikseni, kun menin tuonne työpaikalleni. Ne viimeiset tilastot, mitä täällä ovat, ne ovat niiltä kuukausilta, jolloin te, ed. Sasi, olitte vielä hallituksen ministerinä. Ei ole olemassa tältä kuulta vielä tilastoja. Ne tilastot, joita kasvun tai viennin tai muiden tämmöisten talousindikaattoreiden osalta on julkiluettavissa, ne ovat kaikki vielä siltä ajalta, jolloin te, ed. Sasi, olitte ministerinä, huhtikuulta. (Ed. Sasi: Uutisia, niitä tulee joka päivä!) — No, uudet uutiset, ne perustuvat paljolti siihen analyysiin, mikä on toisaalta taakse jäänyttä, totta kai myöskin niihin näkymiin, mitä on edessäpäin jnp., ja myönnän, että siihen muutokseen, mikä maailmantaloudessa on tapahtunut, edes edellinen hallitus ei ollut syyllinen, siihen maailmantalouden muutokseen.

Mutta sen voi sanoa, että lisäosa siitä talouden näkymän heikkenemisestä, mikä nyt meidän edessämme on, nimenomaan Suomen talouden osalta, sehän johtuu osittain myöskin euron vahvistumisesta tunnetulla tavalla. Täällä on käytetty puheenvuoroja ja todettu vähän siihen tapaan, vähän niin kuin sanottu, että voi voi, nyt kun tämä euro on tässä ryhtynyt vahvistumaan, että näin ei pitänyt käydä ja se on huono homma. Se on varmasti ihan huono homma. Minun täytyy muistella vähän lähihistoriaa. Silloin, kun euro devalvoitui enimmillään 40 prosentilla muun muassa dollariin ja muihin keskeisiin valuuttoihin nähden, silloin elinkeinoelämän piiristä ja myöskin silloisen hallituksen piiristä ja keskeisten ministereiden piiristä sanottiin, että juu juu, siihen, että Suomella pyörii hyvin jnp., ei siihen tämä devalvoitunut euro juuri auta, vaan meillä nyt vaan menee muuten niin hyvin. Totta kai se auttoi. Kaikkihan me tiedämme, että totta kai se auttoi rajusti kaiken sen viennin osalta, mikä oli dollaripohjaista tai tapahtui euroalueen ulkopuolella. Totta kai se auttoi. Nyt on euron kurssi palannut aika tarkkaan siihen, vähän ylikin sen, mistä lähtötasosta lähdettiin, mutta ei se ole kuin vähän yli vasta sen tason. Nyt ollaan suurin piirtein siinä pitkän tähtäyksen fundamenttien pohjalle rakentuvassa tasossa, missä oltiin joitakin aikoja sitten.

Mitä tulee vielä — sen verran vielä vien aikaa — sitten siihen, että verotuksen puolella tehtiin tällaiset ratkaisut, kuin on tähän mennessä tehty, mikä yhteys sillä on niihin palveluihin, niihin tulonsiirtoihin, siihen muuhun yhteiskuntapolitiikkaan, (Ed. Zyskowicz: Onko Hokkanen oikeassa?) josta täällä ed. Zyskowicz puhuu siteeraten Hokkasta. — Hokkanen on erinomainen päätoimittaja, mutta ehkä tarkennuksena, etten ole nyt häntä pitänyt keskustan talousguruna, ettekä tekään ole häntä ennen pitänyt, mutta tilaisuus tekee varkaan vaikka jokaisesta meistä. Tässä mielessä ymmärrän ihan, jos tällaista sanontaa sallitaan käyttää.

Mitä tulee näihin muihin ratkaisuihin, niin edustajat Zyskowicz ja Sasi, kun tämä hallitus on tehnyt nämä veroratkaisut, mitä on tehnyt tähän mennessä, se on sen lisäksi tehnyt muutaman muunkin veroratkaisun. Ensinnäkin se on tehnyt täällä sukupolvenvaihdosjärjestelmän osalta päätöksen, että tässä asiassa toimitaan nopeasti ja puututaan siihen ongelmaan, jolle ei valitettavasti silloin tehty yhtään mitään, kun salkku oli siellä päässä, keskeiset salkut; ei tapahtunut eikä tehty yhtään mitään. En voi vieläkään ymmärtää, miksei niissä oloissa, joissa olisi ollut erinomaisen tärkeää tehdä sukupolvenvaihdosjärjestelmään nämä uudistukset, käytetty tilaisuutta hyväksi ja uudistettu järjestelmää. Mutta minä annan sen anteeksi. Ne kiitokset mitä herrat täällä tänä iltana ovat osoittaneet tännepäin, tekevät mielen tyyneksi, ja minä ymmärrän sitä kautta kaikkea tuota taakse jäänyttä. Sama koskee tätä arvonlisäverotuksen huojennusta näille pienimmille ja työvaltaisille yrityksille. Ne ovat tärkeitä linjauksia, mitkä tähän päätökseen sisältyvät.

Mutta, arvoisa puhemies, nämä ratkaisut, sekä nämä välillisen verotuksen ratkaisut että nämä henkilöveroratkaisut, joista tässä on puhuttu monessa puheenvuorossa, tehdään kuitenkin niin, että rinnan niiden kanssa toteutetaan ne palvelujärjestelmän lisäsatsaukset, ne keskeiset tulonsiirtojen lisäsatsaukset, ne keskeiset työllisyyteen liittyvät lisäsatsaukset, joihin tämä hallitus on sitoutunut. Työttömyyden osalta esimerkkinä käytän konkreettisia lukuja. Kun edellinen hallitus hyväksyi helmi—maaliskuun vaihteessa kehykset tulevalle neljälle vuodelle, niin siihen tasoon nähden näissä kehyksissä on päädytty siihen, että vuonna 2004 työvoimapolitiikkaan käytetään 190 miljoonaa euroa enemmän kuin niissä kehyksissä, mitä te olitte hyväksymässä. No, minun täytyy tunnustaa, että minunkin mielestäni tämä 190 miljoonaa on kyllä reippaan puoleinen summa ja sitä oli vähän vaikea kyllä niellä noin ihan suorin vartaloin. Olisi ollut ehkä suotavaa panna tuotannollisiin investointeihin siitä vähän enemmän. Mutta me päädyimme tähän ja me seisomme sen takana, mihin on päädytty jnp. Eli näiltä osin se, mitä sanottiin ennen vaaleja, on kyllä täytetty erittäin reippaasti, on pidetty kiinni siitä, minkä verran laitetaan työttömyyden hoitoon lähivuosien aikaan.

Mitä tulee tulonsiirtoihin, keskeisten tulonsiirtojen osalta joittenkin etuuksien osalta on tingitty, mutta kaikkiin näihin, lapsilisiin, alimpiin äitiyspäivärahoihin, kotihoidon tukeen ja alimpiin eläkkeisiin, kaikkiin tämän vaalikauden aikaan siinä kehyksessä, jota on täällä esitelty, tullaan satsaamaan. Olisi ollut ehkä perusteltua jokin muukin järjestys kuin mitä käytetään, mutta yhtä kaikki, 180 miljoonaa euroa niihin laitetaan, yli miljardi vanhaa markkaa. Minä muistan, että kun aikanaan ei edellinen vaan sitä edellinen hallitus leikkeli näitä, kun miljardi leikattiin silloista rahaa, sitä kauhisteltiin. Nyt se sama miljardi tulee vanhaa rahaa tähän takaisin. En nyt sano, että sitä tarvitsee kauhistella, mutta kannattaa kuitenkin noteerata, että se yli miljardi vanhaa markkaa tulee näissä kehyksissä, mitä tässä on sanottu. Sama koskee palvelujärjestelmää. Palvelujärjestelmän puolella käytetään vielä huomattavasti enemmän lisää rahaa kuin niissä kehyksissä.

Tällä haluan sanoa, että se mitä verotuksessa tehdään, tehdään talouden kehityskuvan muutoksesta johtuen, koska finanssipolitiikka ei saa olla kertaalleen jähmettynyttä, vaan sen pitää reagoida siihen muutokseen, mikä taloudessa tapahtuu. Nyt on reagoitu, mutta ei ole tehty sitä sen kustannuksella, että olisi otettu työttömyydestä, että olisi otettu tulonsiirroista taikka että olisi otettu palvelujärjestelmästä. Näistä myöskin huolehditaan yhtä aikaa. Se on se suuri asia, mistä sosialidemokraattien ja keskustan varaan rakentuva hallitus kykeni tekemään yhteiset päätökset ja mitä myöskin täällä yhteisesti puolustetaan. (Ed. Zyskowicz: Eli ne eivät ole vastakkain!)

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz on nyt lyönyt Hokkasella ministeri Pekkarista ja koko hallitusta. Toivon vaan, että päätoimittaja Hokkanen, joka on tunnetusti komearaaminen mies, pysyy edelleenkin koossa eikä muuta mielipiteitään. Se on oleellista myöskin, että kokoomuksen ajatuksiahan ei ole testattu ja se, mitä tapahtuu todella palveluille, on edelleenkin suuren kysymysmerkin takana.

Kun ministeri Pekkarinen, joka täällä kyllä erittäin ansiokkaasti on paikalla ollut, puhuu siitä, että palvelujärjestelmän lisäratkaisut tuovat ihmisille hyvää, niin todellakin, mikä on sosiaali- ja terveyspuolen palvelujärjestelmän lisäratkaisu, kun Kansallinen terveysohjelma lähti 700 miljoonan euron minimitasokorotuksesta vuoteen 2007 ja hallituksen raamit osoittavat maksimissaan 190:tä miljoonaa euroa? Näin ollen tämä on todellakin edelleen erittäin synkkä tilanne terveydenhoidon ja sairaanhoidon parantamiseksi.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Kyllä myöskin MTV3:n uutiset puhuivat siitä, että keskustan ja sosiaalidemokraattien kansanedustajat olivat erimielisiä hallituksen linjan kanssa tässä veroratkaisussa sen lisäksi, mitä täällä ed. Zyskowicz mainitsi.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustajat Sasi ja Zyskowicz edellä antoivat perustellusti tunnustusta tälle hallituksen veroratkaisulle ja aika lailla pyrkivät tuomaan esille sen, miten tämä on kokoomuslainen linja. Minusta on olennaista se, että kun erityisesti ed. Zyskowicz monella tavalla palasi siihen, mitä on menneisyydessä tehty ja kirjoitettu, ei aina itseisarvoisesti oikeassa oleminen ole se, joka on merkityksellistä politiikassa, vaan se, millä tavalla ajassa hoidetaan asioita.

Minä uskon, että monelle kansalaiselle verokeskustelun sijaan kokoomuksen hintalaput jäivät paljon keskeisemmin esille. Siksi ajattelen, että toivottavasti tämä keskustelu tuo aasinsiltaa siihen, millä tavalla siirrytään asiallisesti keskustelemaan niistä tärkeistä kysymyksistä: veropolitiikasta, palveluista, työllisyydestä, väestön ikääntymisestä, jotka ovat todella isoja kysymyksiä suomalaisen yhteiskunnan rakentumisessa. Tässä mielessä ajattelen nimenomaan sitä, että toivon mukaan tämä menokehyskeskustelu antaa myös sekä ed. Sasille että ed. Zyskowiczille oikean mittasuhteen sille liiteasiakirjalle, josta tehtiin valtava numero ja joka kuitenkin asiallisesti tämän kokonaisuuden osana merkitsee varsin mitätöntä kokonaisuutta.

Toivon, arvoisa puhemies, että osaltaan tämä keskustelu on edesauttamassa sitä, että voidaan käydä monipuolista verokeskustelua, jonka pohjalta tehdään niitä valintoja, joita nyt hallitus tällä lisäbudjetilla erinomaisesti oli avaamassa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vain todeta sen todellakin, että hallitus harjoittaa kokoomuksen veropolitiikkaa ja olemme mielenkiintoisessa tilanteessa, kun sekä keskusta että SDP ovat kokoomuksen apupuolueita, vaikka me olemme oppositiossa. Yleensä hallituksessa on apupuolueita, mutta nyt oppositiossakin on apupuolueita. Kiitän myöskin siitä, että eihän tässä lisäbudjetissa leikata todella mitään palveluita, vaikka tehdään veronkevennyksiä, eli tässä suhteessa olimme oikeassa, että palveluita ei tarvitse leikata.

Mutta kun täällä puhutaan lapsiperheistä, kyllä on syytä muistaa se, että neljän vuoden kuluttua lapsiperheillä, joissa on useampia kuin yksi lapsi, käteenjäävä tulo reaalisesti on pienempi. Ei ensimmäisen lapsen lapsilisän pieni korotus auta korvaamaan inflaatiota.

Mitä eläkeläisiin tulee, edellinen hallitushan teki huomattavasti paljon enemmän parannuksia eläkeläisten asemaan kuin on tämä pieni nominaalinen muutos, joka nyt on tarkoitus eläkeläisille vasta vuonna 2006 antaa.

Jos katsotaan, kuinka paljon edellisen hallituksen aikana panostettiin, yli miljardi terveydenhuoltoon lisää, yli miljardi koulutukseen lisää, summat olivat olennaisesti suurempia kuin nyt kaiken kaikkiaan suunnitellaan.

Mutta olennaista on se, että on valitettavasti epävarmuus siitä, mitä hallitus tekee. Nyt kaikissa niissä asioissa, mitkä oli valmisteltu hallitusneuvotteluihin — Sailaksen työryhmä, Arvelan työryhmä, Leppäsen työryhmä, monet muut työryhmät — oli tarkoitus tehdä päätöksiä hallitusneuvotteluissa, mutta mitä hallitus teki? Kyllä asiat kirjattiin uudelleen selvitettäviksi ja nyt niitä selvitetään kaksi vuotta ja sitten katsotaan, mitä hallitus tekee.

Kun ei tiedetä, mikä on hallituksen veropolitiikan linja ja vähän epävarmuutta on myöskin hallituksen talouspolitiikan linjasta, niin kyllähän se johtaa siihen, että eivät yritykset investoi. Kun yritykset eivät investoi, ei ole mitään muuta lopputulosta siitä kuin työttömyyden kasvu. Valitettavasti meillä voi olla tällainen negatiivinen spiraali edessä, ja toivon, että siltä vältyttäisiin.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Tiusaselle: Kansallinen terveysprojekti oli 700 miljoonaa todellakin lisää näitten tiettyjen vuosien aikaan. Miten se oli tarkoitus rahoittaa? Eikö niin, ed. Tiusanen, että fifty—fifty, 350 ja 350, tämä oli se sisältö? Sillä, mitä tähän saakka siihen on laitettu ja mitä näissä kehyksissä nyt siihen ollaan laittamassa, minun ymmärtääkseni tulee Kansallisen terveysprojektin taso täyteen, näillä satsauksilla. Jos, ed. Tiusanen, teidän lukemanne kertovat toista, minusta on erittäin tärkeätä, että se perustellaan, koska niin monta kertaa hallituksen sisällä tämä on käyty läpi ja todettu, että näillä satsauksilla, mitä on pantu ja mitä vielä nyt sitten näissä satsataan, tulee tämä 350 miljoonaa euroa täyteen.

Ed. Sasin aiemman puheenvuoron johdosta jätin äsken mainitsematta sen, kun hän vähätteli tutkimus- ja kehittämispanosta, että tässä on noin 230 miljoonaa euroa lisää tutkimukseen ja kehittämiseen. Se on erittäin merkittävä lisäsatsaus. Kannattaa muistaa, että viimeisten kahden kolmen vuoden aikaan hallituksen linja oli nolla, eikö niin, suurin piirtein nolla. Täällä on aika paljon niitä jäseniä, jotka ovat valtiovaroissakin olleet tätä samaa asiaa käsittelemässä. Nyt otetaan uusi merkittävä askel, ja se tapahtuu nyt jo lisäbudjetissa, koska jo lisäbudjetissa laitetaan näihin tarpeisiin tässä rahaa, mikä on minusta aivan oikea toimi ja liittyy sekin elvyttävään politiikkaan.

Jos arvoisa puhemies vielä sallii: Minä toivon ja vetoan nyt sitten kyllä ihan yhteisen asian puolesta, siis talouden vakauden ja markkinoiden luottamuksen säilyttämisen puolesta siihen, että ei käytetä sellaisia puheenvuoroja, joissa väitetään, että tämä hallitus veroratkaisussaan toimisi sen mukaan, mitä Arvela on esittänyt omassa raportissaan. Eivät meidän hallitusohjelmamme kirjaukset olleet sen sisältöisiä; ne ovat radikaalisti erilaisia. Ed. Sasi, jos joku, tässä salissa tietää, mikä oli Arvelan esityksen sisältö. Hän on myös hyvin tarkkaan lukenut, mihin hallitus on omalta osaltaan sitoutunut, ja ne ovat erittäin radikaalisti erilaisia linjoja kuitenkin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kuntatalouksien tilanne on hankala, ministeri Pekkarinen tietää sen erinomaisen hyvin ja ed. Sasi tietää myös. Ed. Sasi sanoi, että nyt verotusta helpotetaan mutta ei tehdä leikkauksia palveluihin. Kunnat tekevät leikkaukset palveluihin. Me olemme juuri sellaisessa kunnassa, Helsingissä, joka tekee niitä koko ajan ja mitä voimakkaimmin.

Edelleenkin, kun ed. Pekkarinen kysyi julkisen rahoituksen osuutta, 700 miljoonaa euroa oli julkista rahoitusta ja valtiovallan pitäisi huolehtia siitä, että kunnat pystyvät esittämään sen 350 miljoonaa euroa. Siinä liitteessä, joka oli esillä, luki jossakin vaiheessa, että 180 miljoonaa euroa menisi nimenomaan valtionapuina kunnille, 180 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveydenhoitoon. Ministeri Pekkarinen, 50 miljoonaa euroa tälle vuodelle viime hallituksen toimesta plus tämä 180 tai 190 miljoonaa euroa, josta se 10 miljoonaa euroa on hiukan kyseenalainen, onko se terveydenhoitoon, tekee 240 miljoonaa euroa maksimissaan. Siitä 350 miljoonasta eurosta puuttuu vielä 90 miljoonaa ja enemmänkin, jos siihen vielä halutaan niitä edellistä edellisen vuoden lisiä, joita silloin oli ja jotka eivät olleet mukana Kansallisessa terveysohjelmassa, koska Kansallinen terveysohjelma syntyi vasta keväällä 2002. Sekin oli redusoitu summa, joka reduktio tapahtui hallituksen, valtioneuvoston, käsittelyssä. Alun pitäen esitetyt summat olivat suurempia, ennen kuin edellinen hallitus, Lipponen kakkonen, niitä pienensi.