Arvoisa herra puhemies! Heti valtiopäivien avajaisten jälkeen täällä käytiin välikysymyskeskustelu muutosturvasta ja siitä ongelmasta, että Suomessa kannattaviakin yrityksiä ja tehtaita suljetaan ja porukkaa heitetään pellolle sen vuoksi, että irtisanominen meillä on helppoa ja halpaa. Hallitus vastatessaan välikysymykseen viittasi silloin muun muassa siihen, että Ruotsissakaan ei ole tällaista irtisanomisrahaa käytössä. Nyt kuitenkin Ruotsissa on sovittu myöskin yksityissektorille ulottuvasta järjestelystä, jossa maksimissaan irtisanottu hieman iäkkäämpi työntekijä voi saada 35 000 kruunun kertakorvauksen, sen lisäksi tukitoimia mahdollisen uuden työpaikan hankkimiseen tai yrityksen perustamiseen jne.

Ministeri Filatov ja hänen puolueensa on minusta usein ottanut mallia Ruotsista ja toteuttanut sitä ansiokasta politiikkaa, jota Ruotsissa on monelta osin tehty. Miten on mahdollista, että hallitus ja ministeri Filatov vielä tänään Kauppalehden haastattelussa edelleen torjuu jyrkästi tämän asian, sen, että meillä Suomessakin luotaisiin järjestelmä, että pois potkituille työntekijöille tällaista turvaa yritysten maksamana ryhdyttäisiin maksamaan? Tämä on suorastaan käsittämätöntä, kun samaan aikaan tämä on erittäin keskeinen kysymys työmarkkinoilla ja työmarkkinajohtajien puheenvuoroissa yhä edelleen käytetty.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Hallitus on kyllä ottamassa Ruotsista mallia. Meillä on nimittäin valmistelussa ruotsalaisten kollegoiden kanssa sellainen tapaaminen, jossa käytäisiin tätä heidän niin sanottua outplacement-palvelukonseptiansa läpi, millä tavalla siinä tilanteessa, kun ihmiset joutuvat irtisanotuksi, työvoimapalvelut siellä toimivat. Hallitus pyrkii siihen, että irtisanomisen muutosturva tai työllistymismahdollisuuksien parantaminen rakennettaisiin sitä kautta, että meillä olisi nykyistä paremmat kouluttautumisjärjestelmät. Esimerkiksi tässä Wallinin työryhmässä, josta ikävä kyllä ei sitten tullut kolmikantaista tulosta, pyrkimys oli se, että olisi voitu puuttua rahoitusjärjestelyihin ja nimenomaan koulutuksen kautta tukea ihmisen jatkotyöllistymistä.

En ole sinänsä vastustanut tätä keskustelua, ammattiyhdistysliikkeellä on luonnollisesti omat tavoitteensa, vaan olen siinä Kauppalehden haastattelussakin pyrkinyt tuomaan esiin sen tosiasian, että tämä neuvottelu on enemmän työmarkkinajärjestöjen välinen keskustelu ja sieltä pöydästä ratkaisun pitää löytyä.

Arvoisa herra puhemies! Näin todella on, että tässä haastattelussa ministeri Filatov viittasi siihen, että tämä asia on keskeisesti työmarkkinaosapuolten keskinen asia. Kuitenkin tämä on edelleen hyvin keskeinen kysymys siinä kysymysten ryppäässä, joka väistämättä on myös hallituksella edessään, mikäli se haluaa edistää ja olla jollain tavalla tukemassa seuraavalla tulokierroksella vakauttavan ja työllisyyttä tukevan ja kaikkia positiivisia vaikutuksia aikaansaavan tulopoliittisen kokonaisratkaisun syntymistä. Kysynkin pääministeriltä:

Ottaako hallitus tässä nyt turhan suuren riskin etukäteen torpedoidessaan samalla suurelta osin mahdollisuudet myöskin tulopoliittisen kokonaisratkaisun syntymiselle, kun ei yhtään halua liikahtaa tässä työntekijä-, palkansaajapuolelle kaikista keskeisimmässä kysymyksessä, kun joukkoirtisanomiset edelleen jatkuvat ja turvattomuus, huoli ja hätä työpaikoilla jatkuvat?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Edellisessä kysymyksessä viitattiin Ruotsissa tehtyihin ratkaisuihin, ja kysymyksestäkin kävi ilmi, että siellä työmarkkinaosapuolet ovat keskenään sopineet. Samastahan on kyse Suomessa. Tämä on ensi sijassa työmarkkinoiden puolella oleva aihe. Me kaikki tiedämme ne vaikeudet, joita seuraavaan työmarkkinakierrokseen liittyy, ja sen tähden ei ole tarpeen sen enempää, mitä työministeri Filatov on koko hallituksen puolelta vastannut tähän aiheeseen, ottaa kantaa.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tähän samaan tematiikkaan liittyen: Mielestäni suurin ongelma on silloin, kun kannattavat yritykset sanovat irti henkilöstöänsä, ja uskon, että muissa tilanteissa meillä löydetään sellaisia vastauksia, jotka ovat ikään kuin suomalaisen oikeudentunnon mukaisia. Mutta meillä on selvitystyö alkuvaiheessa työmarkkinajärjestöjen kanssa yhteistyössä, jossa pyritään löytämään työntekijän asemaa turvaavia toimia tilanteessa, jossa yritys siirtää toimintojaan kansainvälisesti, koska silloin tulemme näihin vertailutilanteisiin. Tämä työ on lähtenyt käyntiin, mutta siitä ei ikävä kyllä vielä ole tuloksia.

Arvoisa puhemies! Tämä irtisanomissuoja tietenkin työsuhdekysymyksenä on äärettömän tärkeä ja tuntuu elävän aivan oikeutetusti myös kansalaisten mielipiteissä tärkeänä asiana. Tältä osin tietenkin olen ymmärtänyt, että ministeri Filatov on omassa esiintymisessään etsinyt ikään kuin kokonaisratkaisua, että irtisanomistilanteissa on vahva koulutuspaketti, yhteiskuntavastuu yrityksellä, mutta tästähän on, muistan, myöskin tehnyt edustaja lakialoitteen, Mikko Kuoppa. Hän on siinä porrastanut tämän irtisanomisen taloudellisen korvauksen työajan pituuteen. Kysyn ministeri Filatovilta:

Näettekö te perusteltuna tämän kaltaisen lähestymisen irtisanomiseen, että mitä pidempi työkokemus työntekijällä, sitä isompi voisi korvaus olla? Nythän Ruotsissa, kuten ed. Uotila totesi, on kyse päänavauksesta, mutta signaali on kuitenkin selvä: Ruotsissa aiotaan liikkua tähän suuntaan, josta nyt ed. Uotila kysymyksensä alun alkaen täällä esitti.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Ikä on tietenkin yksi tekijä, ja monessa maassa on sellaisia järjestelmiä, joissa korvaus on sidottu työuran pituuteen. Suomessakin, jos me ajattelemme meidän yrityksiämme, jotka hyvin ikääntyneitä ihmisiä saneeraavat ikään kuin työttömyyseläkeputkeen, niin silloinhan meillä on tällainen yrityskohtainen kustannus. Esimerkiksi yli 800 työntekijän yrityksessä, jos 60-vuotias ihminen sijoitetaan työttömyyseläkeputkeen, niin silloin tuo yrityksen kustannus on yli 50 000 euroa per nuppi. Sitten se siitä pienenee, kun tullaan vanhempiin ihmisiin ja pienempiin yrityksiin.

Ongelma on ehkä enemmänkin siinä tämän mekanismin rakentamisessa, miten se kohtelee yrityksiä, joiden taloudellinen kantokyky on erilainen. Silloin on varmasti ymmärrettävää, kun yrityksellä menee hyvin, että se tulee taloudellisilla sosiaalipaketeilla vastaan työntekijöitänsä, ja näin monissa neuvotteluissa on päädytty myös tekemään. Mutta jos nuo kustannukset ovat niin suuret, että ne tosiasiallisesti johtavat suuremman joukon irtisanomiseen pienemmässä yrityksessä, jossa ei ole taloudellista kantokykyä, niin tämä on mielestäni asia, joka pitää ottaa huomioon silloin, kun näitä kokonaisuuksia rakennetaan.

Irtisanomisraha ja muut elementit, jotka liittyvät koulutukseen tai irtisanomisaikaan tai työttömyysturvan tasoon, ovat sellainen kokonaisuus, jota täytyy tarkastella yhdessä. Uskon, että näillä selvityksillä, joita on tehty, (Puhemies: Aika!) jos ajattelemme tulopoliittista neuvotteluja, meillä varmasti löydetään yhteisiä ratkaisuja. Ei tässä ole mistään suuresta erimielisyydestä kyse, enemmän ehkä retoriikasta.

Herra puhemies! Ministeri Filatov tänään Kauppalehden haastattelussa ilmoittaa, että hallitus ei onnistu 100 000 työpaikan luomisessa. Nyt tarvis tehdä kyllä jotakin, kun tällainen tieto on tullut julki. Kolmikanta ei toimi näköjään; tässä on puhuttu Wallinin työryhmästä, ja myös vuosilomakomitea epäonnistui kolmikantavalmistelussa. Nyt muun muassa Suomen Yrittäjien johtaja Rauno Vanhanen on arvostellut, että kolmikantamenettely ja sen vaatima laaja yksimielisyys eivät mahdollista tarpeellisten ja merkittävien muutosten tekemistä. Johtaja Vanhanen kysyykin, tehdäänkö päätöksiä järjestöjen kautta vai haluaisivatko poliitikotkin ottaa niihin kantaa.

Puhemies! Kysyn pääministeriltä, mitä te vastaatte eduskunnan edessä veljellenne: Kantaako hallitus vastuuta, ja mikä on kolmikannan tulevaisuus, kun kolmikanta ei pysty tuloksiin? Tekeekö hallitus ne toimenpiteet, jotka tarvitaan Suomen rakenteellisten ongelmien poistamiseksi, jotta työllisyyskehitys saataisiin kääntymään positiiviseksi?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Kyllä Suomen talouskasvun suurimpana esteenä tällä hetkellä on lähin kansainvälinen ympäristömme. Meille on ongelma se, että euron ja dollarin kurssiero on se, mikä on. EU:n alueella talouskasvu on ollut hidasta, meidän tärkeillä vientialueillamme kasvu on ollut hidas, ja se näkyy viimekin vuoden viennin arvossa, joka kokonaisuudessaan heikkeni, vaikka viennin määrä jonkin verran kasvoi. Tämä kertoo kilpailusta, joka on lisääntynyt. Nämä ovat ensisijaisesti niitä syitä, minkä takia vientiteollisuus ei ole pystynyt antamaan tähän kasvuun panosta, ja se heijastuu suoraan myös vientialojen työllisyyskehityksessä. Nämä syyt ovat luonteeltaan sellaisia, että niihin ei sittenkään ehkä tämä kotimainen rakennekeskustelu kovin paljoa liity. (Ed. Zyskowicz: Selityksiä, selityksiä, kyllä te ennen vaaleja tiesitte, miten työttömyys ratkaistaan!)

Talouskasvun yleisiä edellytyksiä hallitus omalta osaltaan parantaa kurinalaisella omalla talouspolitiikallaan, harkituilla veronkevennyksillä, joita on tehty, luomalla sellaiset yleiset puitteet, että Suomi talousalueena on vahva ja luottamus tulevaisuuteen on hyvä. Tästä kyllä aika hyvän todistuksen antaa se luottamus, jota kotimarkkinat kokevat tällä hetkellä omaan taloudelliseen tulevaisuuteen. (Puhemies: Aika!) Se on hyvä, ja se on pelastamassa hyvin tässä laskusuhdanteessa. (Ed. Zyskowicz: Ei ole mitään laskusuhdannetta!) Työllisyyttä on kyetty ylläpitämään omien kotimarkkinoiden kehityksellä, (Puhemies: Aika!) ja tässä hallitus on onnistunut.

Herra puhemies! Tämän päivän Kauppalehti otsikoi: "Työministeri Filatov torjuu irtisanomisten hintalaput." Tästä artikkelista käy selvästi ilmi, että ministeri Filatov asettuu avoimesti niitten yritysten puolelle, jotka suorittavat joukkoirtisanomisia. Haluan kysyä pääministeriltä: Onko tämä hallituksen linja, tällä tavallako hallitus edesauttaa tulevia tuponeuvotteluja?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Minusta pitää olla joku raja myös sillä, miten ministerin haastattelua tulkitaan. Minusta edustajan tulkinta ei ollut oikea.

Irtisanomiset yleensä suoritetaan silloin, kun yritys on vaikeuksissa, tuotteille ei ole menekkiä, taloudelliset vaikeudet ovat suuret. Tässä irtisanomiskeskustelussa kannattaa myös niiden, jotka vaalivat ja kantavat vastuuta työllisyydestä, miettiä myös sitä kysymystä, mitä aiheutuisi siitä, jos irtisanomiskynnystä dramaattisesti lisättäisiin. Miten se vaikuttaisi yrityksessä, joka on menossa taloudellisiin vaikeuksiin? Edistäisikö se työllisyyttä ja työpaikkojen säilymistä, vai olisiko se päinvastoin lisäämässä riskiä irtisanomisiin, ja olisiko se toisaalta nostamassa kynnystä uusien työntekijöiden palkkaamiseen? (Ed. Zyskowicz: Nyt pääministeri puhuu asiaa!)

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Niin kuin sanoin tuossa, niin vastaan siitä, mitä olen sanonut, ja yritin tässä ed. Uotilan kysymyksen yhteydessä tähdentää, mitkä ovat hallituksen pyrkimykset. Toimittajat kirjoittavat usein kärjistetymmin asioita kuin haastateltavat sanovat, ja minä uskon, että meillä kaikilla on kokemusta tästä. Mutta mielestäni on tärkeää arvioida tätä asiaa kokonaisuutena, ja on luonnollista, että hallitus siinä vaiheessa, kun tulopoliittisen kokonaisratkaisun tai ylipäätään tulopoliittisen ratkaisun emmeet ovat pöydässä, etsii sellaista kokonaisuutta, joka ei kaadu yhteen yksityiskohtaan, mutta joka kokonaisuutena tukee työllisyyttä ja vakaata talouskehitystä ja sitä kautta Suomen tulevaisuuden selviytymismahdollisuuksia pitkällä aikavälillä.