Minna Sirnö /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Normaalisti en ole ihan näin ahkera, että minulla on kaksi aloitetta samana iltana, mutta sattumalta hivenen vanhempi aloitteeni päätyi tähän tuoreemman aloitteeni kanssa samaan päivään. Hyvä niin, olen itse paikalla, mikä on parasta.

Arvoisa puhemies! Potilaan asemaan on jo joitakin aikoja kaavailtu tarkennuksia. Pääministeri Lipposen toisen hallituksen aikana muun muassa Etelä-Suomen lääninhallitus tuotti vuonna 2002 perusteellisen Potilaan aseman vahvistaminen -työryhmäraportin osana sosiaali- ja terveysministeriön käynnistämää terveydenhuollon kehittämisprojektia. Potilaan aseman vahvistamista pohtinut työryhmä totesi, että potilaan oikeuksia koskeva lainsäädäntö on periaatteessa kattava, mutta siihen jää liian isoja aukkoja potilaiden tasavertaisten oikeuksien toteutumiseksi kaikissa terveydenhuollon yksiköissä tasalaatuisesti eettisten ja asenteellisten kysymysten sekä käytännön toimintamallien osalta.

Työryhmä laati myös käytännönläheisen toimenpideohjelman, johon kirjattiin konkreettisia kehittämistapoja muun muassa potilaan tiedonsaanti- ja itsemääräämisoikeuksien ja potilasasiamiestoiminnan saralla. Ehdotusten toteuttaminen hyvästä alkustartistaan huolimatta syystä tai toisesta pysähtyi tällä hallituskaudella, vaikka nopeita kehittämistoimia potilaan aseman selkeyttämiseksi selvästikin tarvittaisiin.

Arvoisa puhemies! Kuten monessa muussakin asiassa Suomi on maailman ensimmäinen maa, jossa on säädetty laki potilaan asemasta ja oikeuksista. Vaikka voimassa olevan lain henki on potilaan oikeuksien ja yksilösuojan kannalta oikean suuntainen, se ei ainutlaatuisuudestaan huolimatta ole käytännössä osoittautunut riittäväksi terveydenhuollon toimintayksiköiden toimintatapojen ohjeistuksena. Potilas ja usein jopa häntä hoitava lääkäri eivät tällä hetkellä esimerkiksi tiedä, ketkä ovat päässeet katsomaan potilasasiakirjoja ja missä tarkoituksessa. Joissakin terveydenhuollon toimintayksiköissä ei myöskään riittävällä tarkkuudella valvota potilastietojen oikeellisuutta, ajantasaisuutta tai luottamuksellisuutta.

Pääministeri Vanhasen hallitus on ottanut ohjenuorakseen tehostaa terveydenhuoltoamme muun muassa siirtämällä sitä entistä enemmän digiaikaan. Asia ei kuitenkaan ole täysin mutkaton, vaikka tekniikan ostoon ja henkilöstön koulutukseen löytyisikin rahaa. Se ei ole mutkaton etenkään siksi, että kyse on potilaan oikeuksista ja asemasta ja merkittävistä tietoturvariskeistä.

Kiihtyvästi lisääntynyt uuden teknologian käyttöönotto sekä viime vuonna voimaan astunut hoitotakuu pirstaloituine hoitoketjuineen ovat kuitenkin entisestäänkin korostaneet selkeiden pelisääntöjen tarvetta, jotta potilaan tiedonsaantioikeus ja toisaalta yksilönsuoja toteutuisivat.

Potilaan oikeusturvan sekä valvonnan kannalta on vahingollista, ettei tällä hetkellä tietoa tiedonsaantioikeuksien tai potilasasiakirjoihin liittyvien velvollisuuksien rikkomisesta koota keskitetysti. Samoin on ongelmallista, ettei esimerkiksi potilasasiamiesten tietoon tulleita potilasvahinkotapauksia tai potilaiden yhteydenottoja kattavasti tilastoida. Terveydenhuollon yksiköihin kohdistuvia muistutuksia ja kanteluita ei myöskään systemaattisesti kerätä, vaikka terveydenhuollon laatutyön kehittäminen sitä ehdottomasti edellyttäisi.

Tämän lakialoitteen yhteydessä on haluttu myös kiinnittää huomiota siihen, ettei yksityisen terveydenhuollon toimintayksiköiden potilasasiakirjojen säilyttämisvastuuta tai potilasasiakirjojen arkistointia ole määritelty laissa. Pahimmillaan potilastietoja arkistoidaan silppuriin, vaikka hoitoketjujen monipolvistuminen vaatisi, että potilasasiakirjat olisivat olemassa ja käytettävissä riippumatta siitä, tuottaako terveydenhuollon palvelun julkinen sektori tai yksityinen klinikka, yksittäisistä keikkalääkäreistä puhumattakaan.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti potilasasiamiestoimintaa ei myöskään meillä valvota edes valtakunnallisesti. Vaikka potilasasiamiesjärjestelmä onkin ollut käytössä jo pitkään, se ei yksinkertaisesti ole toteutunut riittävän hyvin. Käytännössä potilasasiamiestoiminnan järjestäminen on tapahtunut sangen kirjavasti. Toteutus vaihtelee, palkalla tai korvauksetta. Kuka tahansa kelpaa oman työn ohessa tapahtuvasta toiminnasta ammattimaiseen, keskitettyyn ja ajan hermolla pysyvään potilasasiamiestoimintaan asti.

Yli kymmenessä vuodessa potilasasiamiehille ei ole asetettu pätevyysvaatimuksia eikä potilasasiamiestoimintaa ole ryhdytty systemaattisesti seuraamaan tai rekisteröimään. Niinpä potilaiden välinen yhdenvertaisuus ei tällä hetkellä toteudu lain hyvästä tarkoituksesta huolimatta. Jopa sosiaali- ja terveysministeriö on havainnut omissa selvityksissään potilasasiamiestoiminnan sisältävän puutteita ja epäkohtia, joiden korjaamiseksi kaivataan pikaista lakimuutosta. Keskeisimmät muutostarpeet ovat potilasasiamiehen koulutus- ja pätevyysvaatimuksissa, esteellisyyskysymyksissä sekä potilasasiamiestoiminnan seurannassa ja valvonnassa.

Tällä hetkellä potilasasiamiehille ei ole edes laadittu suosituksia asiakaspotentiaalien enimmäismäärästä. Nollasta rajattomaan asiakasmäärään vaihtelevan tarpeen kohdalla on vaikea arvioida potilasasiamiesten tai heidän työhönsä tarvitseman ajan määrää. Ilmiselvästi onkin aiheellista laatia valtakunnallinen ohjeistus potilasasiamiesten määrästä suhteutettuna potilasmäärään tai väestömäärään.

Käytännön työ on myös paljastanut, että potilasasiamies tarvitsee työssään lääke- ja oikeustieteen asiantuntemusta, tietoa sosiaalilainsäädännöstä sekä asiakaskontakteihin liittyviä vuorovaikutustaitoja. Sitä ei kuitenkaan tällä hetkellä edellytetä, koska potilasasiamiestoimintaa säätelevään lakiin ei ole kirjattu minkäänlaisia potilasasiamiehen kelpoisuusvaatimuksia, vaan kuka tahansa kelpaa.

Potilaiden oikeusturvan ja yhdenvertaisuuden kannalta olisi kuitenkin keskeistä kirjata vähintäänkin minimikelpoisuusvaatimukset lakiin. Vastaava kirjaushan on olemassa potilasasiamiesten kanssa yhteistyötä tekevien sosiaaliasiamiesten kohdalla.

Vuonna 2004 ilmestynyt "Puun ja kuoren välissä" -valtakunnallinen potilasasiamiesselvityskin esittää, että potilasasiamiehille on luotava kelpoisuusvaatimukset. Selvitys myös esittää, että potilasasiamiehille on taattava riippumaton asema ja toimintaedellytykset potilaslain määrittämien tehtävien hoitoon asianmukaisella tavalla. Selvitys suosittaa, että työyksiköissä esiintyvien jääviysongelmien välttämiseksi potilasasiamiehen ei pitäisi osallistua potilaan hoitoprosessiin. Potilasasiamiehenä ei myöskään tulevaisuudessa pitäisi toimia terveydenhuollon yksikön johtajan tai muun hallinnollisessa esimiesasemassa olevan henkilön. Näihin suosituksiin on helppo yhtyä.

Arvoisa puhemies! Jopa pääministeri Vanhasen hallitus tunnustaa, että voimassa oleva laki potilaan asemasta ja oikeuksista on osoittautunut puutteelliseksi, epätarkaksi ja osin vanhanaikaiseksi erityisesti potilaan tiedonsaantioikeuksien ja oikeusturvan sekä potilasasiamiestoiminnan osalta. Lakialoitteeni tarkoituksena onkin selventää potilaan tiedonsaantioikeutta, potilasasiakirjoihin liittyviä määräyksiä sekä luoda yhteiset ja selkeät säännöt potilasasiamiehen kelpoisuusvaatimuksille ja tehtävänkuvalle sekä potilasasiamiestoiminnan seurannalle ja valvonnalle, ja ennen kaikkea lakialoitteeni tarkoituksena on vauhdittaa tarpeellista kokonaisesitystä, jonka istuva hallitus itse asiassa on jo luvannut toteuttaa omalla kaudellaan mutta huhujen mukaan lykkää hamaan tulevaisuuteen.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Tässäkin lakialoitteessa ed. Sirnö on tehnyt perusteellista selvitystyötä etukäteen. Tässä aloitteessa puututaan tärkeimpiin yksityiskohtiin sekä potilaan asemaan ja oikeuksiin että potilasasiamiesten kokemiin ongelmiin liittyvissä asioissa. Olen niistä täysin samaa mieltä.

Mutta tässä aloitteessa olevien esitysten lisäksi pitäisi tarkastella myös kokonaisuutena sekä potilasasiamiesjärjestelmää että sosiaaliasiamiesjärjestelmää. Yksi esille tullut iso ongelma on se, että nämä asiamiehet ovat saman yksikön alaisia työntekijöitä kuin se taho, josta heidän pitäisi auttaa potilasta tai sosiaalihuollon asiakasta tekemään esimerkiksi kantelu. Silloin nämä asiamiehet joutuvat erittäin vaikeaan välikäteen, koska heidän esimiehensä voi olla se taho, johonka tämä kantelu kohdistuu. Siinä mielessä pitäisi nyt miettiä, mikä olisi se organisaatio, jonka palveluksessa näiden asiamiesten pitäisi olla, ettei näitä tällaisia jääviys- tai muuten lojaalisuusongelmia tulisi.

Tietysti tässä on nyt erilaisia mahdollisuuksia, mutta en niitä lähde tässä erityisesti esittelemään. Tämä ansaitsisi paljon laajemman selvityksen, mitenkä tämä jääviysongelma pitäisi hoitaa. Nimittäin jo silloin, kun sosiaaliasiamiesjärjestelmää muutama vuosi sitten sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsiteltiin, tämä asia oli hyvin voimakkaasti esillä, mutta valtio mielellään pisti sitten kuntien tehtäväksi tämän juuri sen vuoksi, että kustannukset maksaisi sitten kunta, enempää ehkä ajattelematta juuri näitä jääviysongelmia.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Huotari kiinnitti aivan oikein myös huomiota siihen, missä tätä potilasasiamiestoimintaa tulisi tulevaisuudessa järjestää, ja aivan oikein huomioi näitä jääviysongelmia, mitä esiintyy siinä tapauksessa, että potilasasiamies työskentelee samassa työyhteisössä, jossa esimerkiksi potilasvahinkoasiassa potilasasiamiehen apua tarvitaan. Potilasasiamiehet itsekin ovat pohtineet tätä ongelmaa oman yhdistyksensä ja oman verkostonsa kautta. He ovat kuitenkin päätyneet siihen ajatukseen, että käytännön työ, se että on myös lähellä sitä, missä terveydenhuollon palveluja tarjotaan, on myös omalta osaltaan ihan painava syy siihen, että varsinkin niissä yksiköissä, jotka ovat hieman suurempia, toimii potilasasiamies.

Tampereella tämä on ratkaistu niin, että potilasasiamies on toki Tampereen kaupungin työntekijä, mutta hänet on sijoitettu erikseen toimivista terveydenhoitoyksiköistä keskelle erittäin hyvää paikkaa palveluiden saatavuuden kannalta ja hän toimii seinänaapurina myös Tampereen kaupungin oman sosiaaliasiamiehen kanssa, jolloin tiivistä yhteistyötä yli sosiaali- ja terveysrajojen myös voidaan kehittää.

Onneksi harvassa paikassa kuitenkaan tätä potilasasiamiestoimintaa on ulkoistettu niin rajusti kuin tällä hetkellä sosiaaliasiamiestoimintaa, jota kaiken maailman yhdistykset ja järjestöt ovat vapaasti tarjoamassa 500 kilometrin päässä avuntarvitsijoista.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää se, että sekä potilasasiamies että sosiaaliasiamies ovat mahdollisimman lähellä asiakasta ja että he ovat myös lähellä sitä organisaatiota, mistä nämä ongelmat johtuvat, mihin asiakas tarvitsee apua. Mutta mikäänhän ei estä sitä, että vaikka olisi lääninhallituksen tai jonkin muun organisaation palveluksessa, sijaintipiste on siellä lähellä asiakasta ja muita toimijoita. Mutta tähän asiaan varmasti palataan, ja toivon, että ministeriössä aloitetaan tähän asiaan liittyen selvitystyö.