Tuija Nurmi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyseessä on laki kuntouttavasta työtoiminnasta ja sen 6 §:stä, jota pitäisi muuttaa.

Kuntouttava työtoiminta on sosiaalihuoltolain mukaista sosiaalipalvelua. Kuitenkin sitä saa hankkia vain kunnalta, tai sitten kunta voi järjestää työtoiminnan siten, että se tekee kirjallisen sopimuksen toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa, aivan yhtä hyvin rekisteröidyn säätiön, valtion viraston taikka rekisteröidyn uskonnollisen yhdistyksen kautta. Kunnan tulee antaa tieto tästä asiasta työvoimatoimistolle, ja kuntouttavaa työtoimintaa ei saa hankkia yritykseltä. Kuitenkin millä tavalla tämä kuntouttava työtoiminta järjestetäänkin, niin kunta huolehtii siitä, että se on asianmukaista, ja seuraa toiminnan laatua.

Tällä hetkellä ongelmana on se, että esimerkiksi, otan ihan käytännön esimerkin, Heinolan kunnassa on Heinolan kaupungin omistama työkeskus, joka ei pysty ottamaan tällaisia kyseessä olevia henkilöitä töihin, koska se on kunnan omistama osakeyhtiö. Siksi olen tehnyt lakialoitteen, että kuntouttavan työtoiminnan hankintamahdollisuus voitaisiin laajentaa koskemaan myös osakeyhtiöitä tai ainakin kaupunkien tai kuntien omistamia osakeyhtiöitä. Uskon, että tämä tulee esiin Markku Lehdon toimikunnassa, jossa käsitellään sosiaaliturvan uudistusta, ja mielestäni tämä olisi keskeinen asia käytäväksi siinä työryhmässä läpi.

Ministeriöstä on tullut tietoa, että kuntouttavan työtoiminnan hankintamahdollisuuden laajentamisesta yrityksiin on pariin kertaan keskusteltu työministeriön ja sosiaaliministeriön asiantuntijoiden kesken viimeisten kahden kolmen vuoden aikana. Käytännössä ei kuitenkaan lainsäädäntömuutoksia ole vireillä. Nyt kun ollaan uudistamassa sosiaalilainsäädäntöä, niin mielestäni olisi se paikka, jossa tähän voitaisiin puuttua.

Rohkenen, arvoisa puhemies, tässä kohtaa kertoa, mitkä ovat ajatukset Heinolassa kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä kaupungin omistamassa yhtiössä. Meillä Heinolassa on tilanne, jossa kaupungilla on tarve järjestää kuntouttavaa työtoimintaa omistamansa yhtiön Heinolan Työkeskus Oy:n toimesta. Yhtiöllä puolestaan on ylimääräistä kapasiteettia toiminnan järjestämiseksi. Esteeksi muodostuu kuntouttavaa työtoimintaa koskevan lain kielto palveluiden hankkimisesta yhtiöiltä.

Tämä Heinolan yhtiö on alun perin perustettu toteuttamaan sosiaalihuollon työtoimintaa, kehitysvammaisten päivätoimintaa ja vajaakuntoisten työllistämistä. Yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa. Lain kirjaimellisen tulkinnan mukaan kyseessä oleva este koskenee myös kaikkia viime aikoina perustettuja niin sanottuja sosiaalisia yrityksiä, ja tietenkin tähän haluttaisiin muutos, että sosiaaliset yritykset, myös kuntien ja kaupunkien omistamat yritykset, osakeyhtiöt voisivat antaa tätä sosiaalipalvelua, joka tässä laissa on kyseessä.

Toivon, että tämä lakialoite saisi myönteisen käsittelyn ja tämä huomioitaisiin tässä työryhmässä, joka uudistaa sosiaalilainsäädäntöä.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun tämä lakimuutos kuntouttavasta työtoiminnasta tulee myöhemmin valiokuntakäsittelyyn, niin olisin toki toivonut, että se olisi tuotu myöskin työ- ja tasa-arvovaliokuntaan, ja syynä lähinnä se, että tämä koskee, mikäli toteutuu tämä lakimuutos, erittäin montaa kunnallista ja yksityistä pienyritystä sekä sitten sellaisia yrityksiä, joita nykyään pidetään ainoastaan kokeilutyöpaikkoina, ja se saattaisi jopa antaa mahdollisuuden näille yrityksille muuttaa nämä työpaikat täysin pysyviksi työpaikoiksi näille kuntoutujille.

Mutta kun tämä lakimuutos kuntouttavasta työtoiminnasta tässä mahdollisesti etenee, niin ideana pitäisi olla tämä, että työpaikan rakenteet tukevat kuntoutujaa. Miten työn tekeminen ja opastus tullaan hoitamaan, jää nähtäväksi, koska tällä hetkellä ei ole ohjaajaresursseja eikä työnjohtoresursseja tarpeeksi näissäkään työpaikoissa, puhumattakaan näistä tulevista mahdollisista yksityisistä yrityksistä. Silloin nousee uuteen valoon myöskin työterveyshuollon resursointi. Tällä hetkellä on jo vaikeuksia saada työterveyslääkäreitä ja henkilöstöä työterveyspuolelle, ja nyt pitäisi tässä tapauksessa, mikäli tämä lakiehdotus toteutuu, myöskin huolehtia siitä, että työpaikoista löytyy tarpeeksi ammattitaitoisia ohjaajia, työnohjaajia ja sellaisia ihmisiä, jotka voivat tukea kuntoutujia näiden työssä, jotta ei tapahtuisi niin, että työyhteisössä tulee ristiriita muun muassa työn sujuvuuden hidastamisesta.

Kolmas asia on se, että kuntoutujan kaikkia resursseja pitäisi osata käyttää myöskin siinä työpaikassa, ja sekin saa aikaiseksi oikeastaan ongelman siinä, kuka on mukana työnohjauksessa. Silloin työfysioterapeuttien ja toimintaterapeuttien rooli nousee tässä asiassa esiin. He voivat tukea myös mielenterveyskuntoutujia näissä työyhteisöissä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Nurmen aloitetta. En näe mitään syytä, ettei yrityksiltä voisi hankkia kuntouttavaa työtoimintaa. Ja usein saattaa olla jopa niin, että monien hoiva- ja konsulttiyritysten kuntouttava toiminta on jopa tehokkaampaa kuin uskonnollisten yhdyskuntien tai kansalaisjärjestöjen toteuttama. Uusien työllistämistä tukevien keinojen kohderyhmänä ovat heikommassa työmarkkina-asemassa olevat tai marginaalityövoimaan kuuluvat työvoimat. Uusien palvelujen kehittäminen on myös väline ennakoidun työvoimapulan torjumiseksi. Kehittämistyön tulokset jäävät kuitenkin lyhytaikaisiksi, ellei uusia palveluita vakiinnuteta osaksi peruspalveluja.

Kuntouttava työtoiminta on kunnan järjestämää. Tarkoituksena on parantaa pitkään työttömänä olleen elämänhallintaa ja luoda edellytyksiä työllistymiselle. Tämän toiminnan merkitys kasvaa työvoimapulan lisääntyessä. Työ- ja elinkeinoministeriön teettämän selvityksen mukaan kunnissa ei tiedetä, kuinka paljon voimavaroja kuntouttavaan työtoimintaan käytetään ja miten tuloksellista se on. Kuntouttavalla työtoiminnalla on myönteisiä vaikutuksia. Asiakkaan elämäntilanteen hallinta ja valmiudet osallistua työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin parantuvat. Asiakkaiden työllistyminen on kuitenkin heikohkoa, vaikka juuri työkykyisyyden saavuttaminen on kuntouttavan työtoiminnan tarkoitus. Työkykyisyyden saavuttamisessa on olennaista elämänhallinnan ammatillisten valmiuksien ja työssä jaksamisen kehittyminen.

Arvoisa herra puhemies! Kuntouttavan työtoiminnan tulokset ovat vähäisiä siksi, ettei kunnissa sen kehittämiseen ole juurikaan kiinnitetty huomiota. Kuntien peruspalvelujen hallinto ei seuraa kuntouttavan työtoiminnan eikä sen asiakkaan aktivointisuunnitelmien toteuttamista. Kunnissa ei olla täysin tietoisia tämän toimintamuodon kustannuksista. Tilastoa kuntouttavan työtoiminnan asiakkaista ei ole. Kuntouttavan työtoiminnan muotoja ei ole tarkasti säädelty, siksi sitä toteutetaan eri tavoin eri kunnissa. Kuntoutuksen kannalta olennaisten toimintamallien ja hyvien käytäntöjen leviäminen kuntiin on välttämätöntä. Työ- ja elinkeinoministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön tulisi antaa yhteiset kuntouttavan työtoiminnan laatusuositukset. Tarpeen on myös kerätä tiedot kuntouttavan työtoiminnan asiakkaista, heidän työkykyasteistaan sekä kuntoutuksista. Kuntouttavaan työtoimintaan tulisi luoda vähimmäisvaatimukset tarvittavan henkilökunnan ohjauksen ja koulutuksen määrästä. Arviointisuunnitelmien sisältö on selkeytettävä. Niiden toteuttamisen seurantajärjestelmä on luotava kuntiin yhteistyössä työvoimatoimistojen kanssa. Asiakkaiden on sitouduttava kuntouttavaan työtoimintaan. Poissaoloihin ja laiminlyönteihin on säädettävä tiukat rajat.

Arvoisa puhemies! Kuntouttavan työtoiminnan merkitys on keskeinen myös siksi, että työkyvyttömyyseläkkeellä olevista noin 40 000 henkilöä haluaa palata työelämään. Niin työkyvyttömyyseläkkeellä kuin kuntouttavassa työtoiminnassa olevien fyysinen kuntoutuminen on keskeistä. Monet kuntouttavaan toimintaan tulevat henkilöt ovat menettäneet paitsi elämänhallintansa myös fyysisen kuntonsa. Useimmiten kysymys on alkoholisoitumisesta. Huumeista ja alkoholista irtautumisen on oltava kuntoutumistoimien edellytyksenä. On tärkeätä, että kuntouttavasta työtoiminnasta muokataan hyvin organisoitua ja tavoitteellista toimintaa, jonka seurauksena useimmat asiakkaat saavuttavat hyvän työkyvyn ja voivat palata täysivaltaisina kansalaisina takaisin kaivattuun työelämään.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Nurmen aloite on erittäin kannatettava, ja olisin mielelläni itsekin allekirjoittanut sen.

Kun ajattelee ihmisryhmää, joka on kuntouttavan työtoiminnan piirissä, niin kuntouttavalla työtoiminnalla on monella tavalla merkitystä heidän elämäänsä. Ensinnäkin, kuten täällä on jo todettu, kyse on elämänhallinnasta. Pitkäaikaistyöttömyyden tai muun työstä syrjäytymisen seurauksena monelta yksinkertaisesti jo pelkkä päivittäisen ajan hallinta on vaikeutunut. Herääminen tiettynä kellonaikana ei ole itsestäänselvyys, jos ei ole mitään syytä herätä koko päivänä. Elämänhallintaan liittyy myös se, että kuntouttava työtoiminta tuo myös pienen lisän usein köyhyysloukussa elävien ihmisten arkeen tämän korvauksen myötä, ja tällä korvauksella itse asiassa, väittäisin, on erittäin suuri kannustava vaikutus, onhan kyse yhdestä ryhmittymästä, joka on meidän suomalaisen pitkäaikaisköyhyytemme häpeäpilkkuna.

Lisäksi kuntouttavalla työtoiminnalla on selvästi myös merkitystä ihmisen elämänlaatuun. Kyse on paitsi terveydellisistä tekijöistä myös sosiaalisen verkoston luomisesta. Useimmilla pitkäaikaistyöttömillä sosiaalinen verkosto on romahtanut työpaikan menetyksen myötä, ja niillä nuorilla, jotka eivät koskaan ole päässeet edes sisälle työelämään, tämä sosiaalinen verkosto on muodostunut aivan toisenlaisesta verkostosta kuin sellaisesta, jolla arkipäivää ylläpidetään. Senpä takia kuntouttava työtoiminta kaikissa muodoissansa ruokkii myös sitä elämänhallintaa ja mahdollisuutta kehittyä sosiaalisesti ja verkostoitua myös työn ulkopuolella.

Kuntouttavalla työtoiminnalla on myös ollut positiivinen vaikutus kuntoutettavien syrjäytymiskierteen katkaisussa, ja toisin kuin ed. Laxell sanoi, kyse ei ole pelkästään sellaisesta ihmisryhmästä, jolla on ongelmia alkoholin tai huumeiden kanssa. Kyse saattaa olla pitkäaikaissairaista, joilla syystä tai toisesta mahdollisuudet työssäkäyntiin ovat sen verran pitkään olleet pois, että heidän niin sanottu työhönottoarvonsa on laskenut huomattavasti. Niinpä esimerkiksi täällä vaikeasti työllistettävien joukossa on nuoria, 20—30-vuotiaita, kohtuullisen nuhteettoman elämän viettäneitä ihmisiä, joilla valitettavasti muun muassa mielenterveyssyyt ovat johtaneet siihen, että heiltä puuttuu työkokemus ja sitä kautta heidät on luokiteltu ryhmään, joka ei jostain syystä kelpaa työnantajille sellaisenaan, ja sitä kautta he ovat ajautuneet sairauden jälkeen pitkäaikaistyöttömiksi ja pitkäaikaistyöttömyyden myötä syrjäytyneet ja syrjäytyneet edelleen.

Olen myös eri mieltä ed. Laxellin kanssa siitä, että pelkät raipparangaistukset pitkäaikaistyöttömille tai työelämässä syrjäytyneille olisivat ne, mitä kuntouttavan työtoiminnan pitäisi sisältää. Itse kannattaisin enemmän porkkanoita. Olipa sitten kuntouttavan työtoiminnan järjestäjätaho mikä tahansa, niin se, mikä ihan selkeästi on osoitettavissa, että tämän hetken kuntouttavasta työtoiminnasta puuttuu, on selkeä työssäohjaus. Puuttuu tämän työyhteisön kouluttaminen siihen, että he kohtaavat henkilön, jolla ei välttämättä ole samanlaisia kokemuksia työssäolosta. Monilla kuntouttavan työtoiminnan kohteena olevilla henkilöillä, vaikka heillä olisi pitkäkin työhistoria takanansa, työn arkiosaaminen on yksinkertaisesti alentunut huomattavasti, ja liian monelle esimerkiksi työhön paluu edes kuntouttavan työtoiminnan kautta on sellainen šokki, joka saattaa aiheuttaa mielenterveysongelmia ja toisaalta taas johtaa siihen, että ihminen jostakin syystä jää sen kuntouttavan työtoiminnankin ulkopuolelle.

Mielestäni siis on hyvä, että avoimesti puhutaan tästä kuntouttavasta työtoiminnasta, ja olen erittäin iloinen, että ed. Nurmi on avannut tämän keskustelun siitä, että tämän kuntouttavan työtoiminnan mahdollisuudet eivät olisi pelkästään kuntapuolella tai kolmannella sektorilla. Voin itse sanoa, että oma osaamiseni, jos olisin joutunut tämän kuntouttavan työtoiminnan kohteeksi, olisi varmasti osunut kuntiin tai kolmanteen sektoriin, mutta väittäisin, että monen metallimiehen kohdalla tilanne voi ollakin jo aivan toinen, tai muun erityisammatin osaavan kohdalla. On erittäin hyvä, että myös ihmisten oma työhistoria huomioidaan siinä, mihin tätä kuntouttavaa työtoimintaa jatkossa ohjataan, ja siinä mielessä yritysten tai osakeyhtiöitten avaaminen tähän toimintaan on erinomainen avaus. Mutta toivon, että samalla kun tämä avaus mahdollisesti tehdään, niin huolehditaan siitä, että se työyhteisö muistaa toiminnassaan, että kyse on todellakin kuntouttavasta työtoiminnasta. Kyseessä ei ole valmis työntekijä kaikkine työarjen osaamistaitoineen, vaan kyseessä on ihminen, joka tarvitsee tukea joka askeleella, jo aamulla työpaikalle tulosta lähtien siihen työtehtävien suorittamiseen asti, varsinkin sillä kuntoutusvaiheen alkujaksolla.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kaikki keinot vaikeasti työllistyvien auttamiseksi ovat todella tarpeen. Haluan tuoda tässä puheenvuorossani esille ongelmia, joiden kanssa vajaakuntoiset ja vaikeasti työllistyvät tänä päivänä painivat.

Työkokeilussa oleva työtön kerryttää työttömyysaikaansa. Sen sijaan kuntouttavassa työtoiminnassa taikka työelämävalmennuksessa oleva ei sitä pysty nyt tekemään. Eli kysymys kuuluu: millä tavalla aktiivinen mutta vajaakuntoinen työtön koskaan pystyy saamaan täyteen työttömyyspäiväkertymän, joka oikeuttaa palkkatukeen? Ja palkkatuki taas puolestaan on usein ja monelle ainoa mahdollisuus työllistyä. Työvoimatoimiston toimenpiteissä palkkatukityö on työvoimakoulutuksen ohella tarjonnan kärkipäässä juuri tälle joukolle, josta nyt puhumme. Suuri ongelma on se, että osalle näistä henkilöistä ei millään ilveellä löydy minkäänlaisen palkan maksajaa korkeimmasta korotetusta palkkatukioikeudesta huolimatta. Työkuntoa heillä ei monesti ole, joten heidän on etsittävä muita keinoja elämiseen.

Työvoimatoimisto ja sosiaalitoimi pallottelevat tällä hetkellä asiakkaita keskenään. Tämä on tosiasia. Työkyvytön ei voi työllistyä, mutta ellei eläkettäkään myönnetä, on toimeentulo hankittava jostakin. Sosiaalitoimi ei halua kontolleen pelkkää toimeentulotukea saavaa, heidän mielestään työvoimatoimistoon kuuluvaa asiakaskuntaa. Sosiaalitoimi alentaa toimeentulotukea 40 prosenttiin asti saadakseen asiakkaan hakeutumaan toimenpiteisiin ja sitä kautta uudelleen työvoimatoimistoon ja työmarkkinatuen saajaksi.

Tapasin juuri eilen ison joukon Suomenselän Sateenkaarisäätiön edustajia ja pitkäaikaistyöttömiä, vajaakuntoisia tuolta Saarijärven seudulta. He kertoivat muuten, että Saarijärven kokoinen kaupunki maksaa tällä hetkellä esimerkiksi noin 30 000 euroa kuukaudessa sakkoa työmarkkinatuella olevista, koska riittäviä keinoja työllistämiseen ei tänä päivänä edelleenkään ole.

Me tarvitsemme uusia keinoja, ja me tarvitsemme näitä säätiöitäkin, jotka räätälöivät asiakaslähtöisesti kohdennettuja palvelukokonaisuuksia, ja niitten tavoitteena täytyy olla kuntouttavan ja valmentavan toiminnan kehittäminen, ehkäisevä päihdetyö, elämänhallintataitojen lisääminen, elämänlaadun parantaminen, vapaa-ajantoimintojen aktivoiminen, syrjäytymisen ehkäisy, eriarvoisuuden vähentäminen ja asumispalveluiden ja tukiverkostojen parantaminen sekä tietenkin työllisyyden edistäminen ja juuri näitten vaikeasti työllistyvien tukeminen työhön, koulutukseen tai kuntoutukseen. Eli työtä riittää.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Toden totta on hyvä, että ed. Tuija Nurmi on tehnyt tämän lakialoitteen. Se nostaa kuntoutuksen ja nimenomaan kuntouttavan työtoiminnan keskeiseen keskusteluun Suomen tärkeimmässä keskustelupaikassa eli tässä suuressa salissa. On tästä näkökulmasta, mikä täällä tuli juuri esille, aivan sama, kuka tämän palvelun antaa, koska kunta nimenomaan vastaa tästä järjestämisestä. Kunnan järjestämisvastuu pysyy, ja me tarvitsemme lisää palvelun tuottajia. Tähän tämän hetken tilanteeseen ei millään tavoin voi olla tyytyväinen, ja sen vuoksi tämä lisäys myös yrityksistä on ihan paikallaan. Ne ovat useimmiten pieniä yrityksiä, ne voivat olla myöskin paljon paremmin sen alueen olemassa olevan tilanteen tuntevia toimijoita kuin jotkut säätiöt kauempana. Pidän hyvänä aktiivisuutena tätä ed. Nurmen lakialoitetta.