3) Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön
Suomen valtuuskunnan kertomus ETYJ:n parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta
vuonna 2012
Ilkka Kanerva /kok:
Arvoisa herra puhemies! Pohjoismaiden neuvosto osaltaan pyrkii järjestämään
teemakeskustelun pohjoismaisesta näkökulmasta
ulko-, turvallisuus-, puolustuspolitiikasta ja
myöskin yhteiskunnan turvallisuudesta ylipäätään
ensi kuun haminoissa. Tämä on tarkoitus toteuttaa
Tukholmassa.
Puhemiesneuvosto puolestaan on ymmärtääkseni
päättänyt, että ulkoasiainvaliokunta
hankkii valtioneuvostolta selvityksen pohjoismaisesta yhteistyöstä turvallisuus-
ja puolustuspolitiikkaan liittyviä asioita koskien, jonka
olisi sitten tarkoitus toimia alustuksena täysistuntokeskustelulle
tänä keväänä tästä aihepiiristä.
Sen lisäksi Pohjoismaiden neuvosto järjestää niin
kutsutun pyöreän pöydän keskustelun
pohjoismaisen puolustuspolitiikan näkymistä, yhteistyöstä pohjoismaisen
puolustuspolitiikan nimissä. Sen lisäksi on kai
vireillä, jos olen oikein ymmärtänyt,
ajankohtaiskeskustelun järjestäminen Euroopan
unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Tämä on
erinomaisen hyvää kehitystä, jossa eduskunta
kykenee käymään järjestyneessä muodossa
ulko-, turvallisuus-, puolustuspoliittista keskustelua
ajankohtaisiin teemoihin liittyen.
Tänään tässä on
käsittelyssä eräs sellainen, jonka erinomaisuus
on siinä, että se tarjoaa ehkä laajemman
mahdollisuuden kuin mikään muu näistä aiemmin
mainituista katsoa laajan turvallisuuskäsitteen valossa
maailman menoa meidän kulttuurimme piirissä. (Hälinää — Puhemies
koputtaa) Tässä mielessä, herra puhemies,
on tietysti nähtävä tämän
asian yleinen merkitys myöskin Suomelle ja eduskunnan kannalta
tarkasteltaessa Suomelle perinteisesti kuuluvan asian, meidän
beibimme, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön,
tilaa ja Suomen painotuksia Etyj-politiikassamme.
Meidän beibimme ei voi parhaalla mahdollisella tavalla,
mutta on aihetta kysyä, pitäisikö se saada
toimimaan tehokkaammin ja vaikuttavammin, sillä tarvetta
laajan turvallisuuskäsityksen varassa toimivan Etyjin toimenpiteitten
edistämiseksi on ilmiselvästi olemassa. Suomen
Etyj-valtuuskunta on pyrkinyt toimimaan todella aktiivisesti omalta
osaltaan yleiskokouksen mahdollistamissa puitteissa eri muodoissaan:
keskusteluilla, työryhmäosallistumisilla ja vaalitarkkailuihinkin
mukaan menemisillä. Lisäksi meillä on ollut
toimintaa, jota voimme tarvittaessa keskustelussa käydä tarkemmin
läpi, muun muassa Etyjin päämajaa ja
Odihria ajatellen.
Puhemies! Meidän on syytä olla hieman kriittisiä Etyjin
tilaa koskevassa arviossa, mutta tehtäväkään
ei ole tietysti maailman kiitollisin. Monet asiat ovat muuttuneet
40 vuodessa tavalla, johon Etyjillä ei ole ihan oikeita
ja riittäviä vastauksia tarjottavanaan. Kolme
Etyk-maata on hajonnut historian saatossa. Jäsenmaiden
lukumäärä on noussut 35:stä 58:aan — viimeisimpänä Mongolia
Etyj-perheen jäsenenä tässä valtakunnassa,
josta sanotaan, että siellä ei koskaan aurinko
laske, Vladivostokista Vancouveriin tai päinvastoin.
Suurvaltojen väliset suhteet tulevat hyvin konkreettisesti
aistittaviksi kaikessa siinä, mitä Etyjin puitteissa
tapahtuu. Jäätyneet kriisit jäytävät
Etyjin toimintaa hyvin vahvasti. Etyjin lähialueilla — tiedämme
Lähi-idän, tunnemme Pohjois-Afrikan — kuohuu
tavalla, jonka vaikutukset tuntuvat aika lailla selvästi
Etyjin työskentelyssä niin PA:n puolella, siis
parlamentaarisen puolen toiminnoissa, kuin hallitusten välisessäkin
toiminnassa. Ja ylikansalliset turvallisuusuhat ovat tänä päivän
ilmeisempiä kuin koskaan ennen Etyjin historian aikana,
esimerkiksi kyber-turvallisuusasiat mukaan lukien.
Monet Etyjin perusarvot, ne arvot, joissa Suomella on ollut
hyvin keskeinen mestaroijan rooli historian aikana 40 vuotta takaperin,
ovat uhattuina. On aika vastenmielistä sanoa, että joudumme
näkemään tilanteita, joissa poliittisten
vapauksien — sananvapaus, kokoontumisvapaus, oikeusvaltioperiaatteet,
poliittiset vangit, demokraattisten instituutioiden asema jne. — horjuminen
on arkipäivää jopa Etyjin jäsenmaissa.
Kehityksen myötä ollaan monissa asioissa likipitäen
umpikujanomaisessa tilanteessa Etyjin keskeisillä toiminta-alueilla.
Neuvottelut asevalvonnasta ovat heikossa hapessa, ne eivät
edisty, ja monien Etyjille tärkeitten kenttämissioitten toimintaa
halutaan olla rajoittamassa. En mene vaikkapa tämän
päivän lehtitiedoissa hyvin valaistuihin Magnitskin
tapauksen yksityiskohtiin, mutta se on leimallisesti kuvaamassa
myöskin Etyjin toimintapiirissä olevia hankaluuksia.
Tiedämme Valko-Venäjän hankaluudet, tiedämme yhtä hyvin
Moldovan, Transnistrian suunnassa olevat hankaluudet myöskin,
jotka näkyvät ja heijastuvat epäluulona,
mahdottomuutena saada riittäviä päätöksiä aikaiseksi,
ja tilanne käytännössä on hyvinkin
pahassa umpisolmussa.
Ehkä paras asia kuitenkin kaikessa tässä on meille,
jotka edustamme demokraattisia instituutioita, se, että vaalitarkkailussa
Etyj on päässyt saavutuksiin, joita ei voi olla
noteeraamatta. Niillä on ollut huomattavaa vaikutusta ja
myönteinen näkymä kaiken kaikkiaan löydettäväksi, ehkä parhaiten
nähtävissä monissa niissä vaikeuksissa
olevissa maissa demokraattisten instituutioitten perustamisessa,
joissa Etyjin vaalitarkkailulla on ollut tuntuvaa merkitystä.
Siitä huolimatta on sanottava, että tämäkään asia
ei ole huoleton. Lopputulos ei ole kaikin osin tyydyttävä,
sillä lainsäädäntöä,
hallinnollisia määräyksiä ja
käytännön sovellutuksia ei nähdä ollenkaan
tänäkään päivänä samalla
tavoin Etyjin jäsenvaltioitten piirissä. Lakien
ja määräysten muuttaminen ei tietenkään
yksin riitä, ellei näitä sääntöjä ja
normeja haluta noudattaa, vaan toimintamalleja hallinnossa otetaan
sen mukaan, mikä kulloisellekin regiimille tuntuu olevan luontevinta.
Opposition aseman tunnustaminen vaaleissa tasavertaiseksi kilpailijaksi
ei ole mitenkään arkipäiväistä.
Nämä herättävät sellaisia patoumia,
jotka siis heijastuvat Etyjin työskentelyyn.
Mutta, herra puhemies, varsinainen viestini loppujen lopuksi
on kuitenkin se, että kun Etyjistä tulee 2015
kuluneeksi 40 vuotta, toivon, että Suomessakin voitaisiin
vakavasti pysähtyä miettimään
sitä, mikä on Etyjin tulevaisuus. Jos Etyj halutaan
pelastaa, sen pitää saada sisäiset uudistukset
liikkeelle, ja onko Suomella siinä roolia tavalla, joka
käytännössä merkitsisi Etyjin
uudistamista? Vastausta ei ole kyllä tai ei -ulottuvuudella
asetettavaksi, mutta asia on todellakin tärkeä,
ja toivoisin, että Suomen ulkopolitiikan yksi loistavimpia
saavutuksia läpi historian Etyk-konferenssin aikaansaamisessa
voisi olla myöskin poliittisesti velvoittava asia sen asian
eteenpäinviemiseksi, että Etyj koetettaisiin sen
juhlavuonna 2015 saada niin uudistettua, että sen toimintakyky
merkittävästi paranisi nykyisestään.
Pia Kauma /kok:
Arvoisa puhemies! Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö on
arvokas ja hyvä parlamentaarinen foorumi. Etyj on muodostunut
Helsingin vuoden 1975 turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin
ympärille ja on siinä mielessä meille
suomalaisille tärkeä. Etyjillä on edelleen
tärkeä tehtävä keskeisten turvallisuuspoliittisten
kysymysten ja ihmisoikeuksien esiinnostajana sekä vaalitarkkailussa.
Uudistuksiakin tarvitaan, ja niitä on jo aloitettukin viime
vuoden aikana lanseeratun Helsinki+40-prosessin muodossa.
Viime vuonna hyväksytyssä päätöslauselmassa
korostetaan, että Etyjin pitää muodostaa
laaja strateginen visio ja keskittyä olennaiseen. Kun mukana
on 57 maata Euroopasta, Keski-Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta, on
luonnollista, että jokaisella maalla on omat haasteensa.
Jokainen maa haluaa tuoda omia näkemyksiään
esiin, mikä on johtanut siihen, että käsittelylistat
ja julkilausumat ovat sisällöltään
turhan laajoja. Aiheita käsitellään nopealla
aikataululla maan ja taivaan väliltä, eikä mikään
viesti välity ylitse muiden maailman medioille sekä niihin
maihin, joissa niitä muutoksia parempaan juuri kipeästi tarvittaisiin.
Viime vuoden Monacon loppupäätelmässä annettiin
päätöslauselmia 28 eri aiheesta, ja kehotuksia
ja toimenpide-ehdotuksia oli pelkästään
siinä paperissa satoja.
Optimaalisessa tilanteessa Etyj voisi toimia nopeana reagoijana
ajankohtaisiin ongelmiin ja muodostaa oman kantansa konflikteihin
ja maidenvälisiin kiistoihin yhdessä muiden vastaavien
organisaatioiden kanssa. Esimerkiksi helmikuussa Wienin kokouksessa
puhuttiin Syyrian ja Pohjois-Afrikan vaikeista poliittisista tilanteista, mutta
silti Etyjin todelliset vaikutusmahdollisuudet maailmanrauhaa edistävien
ratkaisujen edistämiseksi ovat todella rajalliset.
Syyrian tilanteen osalta Etyj on valitettavasti aivan yhtä voimaton
kuin muut kansainväliset organisaatiot, Euroopan neuvosto
ja YK mukaan lukien. Tuntuu siltä, että julkilausumia
ja hyvää tahtoa on mutta ei todellista valtaa
ja mahdollisuuksia inhimillisen kärsimyksen lopettamiseksi.
Etyjissä Syyriaan liittyvä keskustelukin keskittyi
lähinnä konfliktien seurauksien, kuten laajenevan
pakolaiskysymyksen ja laajoihin pakolaisvirtoihin liittyvän
käytännön organisoinnin, pohtimiseen
sen sijaan, että olisi keskitytty varsinaiseen konfliktin
ratkaisuun.
Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä Etyjin
erityisluonne onkin ihmisoikeuskysymyksissä ja vaalitarkkailussa.
Monacon julkilausumassa viime kesänä otettiin
kantaa Venäjällä kuolleen lakimiehen
Sergei Magnitskin kohtaloon. Magnitski kuoli kuulustelujen yhteydessä vankeudessa
vuonna 2009 paljastettuaan Venäjän viranomaisten
laajan korruptioepäilyn. Edellä mainittu julkilausuma
kehottaa ottamaan käyttöön viisumipakotteet
ja jäädyttämään Magnitskin kuolemaan
vaikuttaneiden henkilöiden varat. Euroopan parlamenttikin
on julkaissut vastaavansisältöisen päätöslauselman.
Arvoisa puhemies! Magnitskin paljastamaan oletettuun verokavallukseen
liittyviä varoja on siirtynyt jo pitkään
Venäjältä muihin maihin. Juuri Magnitskin
jutun käsittely useaan otteeseen Etyjin puitteissa avasi
ainakin itseltäni silmät siihen, että esimerkiksi
juuri paraikaa euromaiden rahallista apua hakevalla Kyproksella
todella saattaa olla sijoitettuna myös tähän
tapaukseen liittyviä varoja.
Arvoisa puhemies! Etyj on yksi muutamasta järjestöstä maailmassa,
jotka tarkkailevat vaaleja. Viime vuonna Etyjin yleiskokous lähetti
vaalitarkkailijoita seuraamaan vaaleja Kazakstaniin, Armeniaan,
Serbiaan, Valko-Venäjälle, Georgiaan, Montenegroon,
Ukrainaan, Yhdysvaltoihin ja Romaniaan. Vaalitarkkailijoita lähetetään
niihin maihin, joissa vaaliepäselvyyksiä tai vilppiä on
sattunut.
Esimerkiksi Valko-Venäjän parlamenttivaalit,
joita itse olin tarkkailemassa, eivät olleet vapaat vaalit.
Kuitenkin pitkällä aikavälillä vaalitarkkailusta
ja muiden Etyj-maiden läsnäolosta voi olla Valko-Venäjänkin
demokratiakehitykselle hyötyä, koska dialogia
ihmisoikeusrikkomuksia tekevien maiden kanssa ei pidä sulkea pois.
Tästä syystä Etyjin täytyy pitää vaalitarkkailu
edelleenkin korkealla agendalla.
Ongelmia ilmeni myös Yhdysvaltain presidentinvaaleissa,
joissa itse olin mukana tarkkailemassa. Yksi oli äänestäjien
rekisteröitymispakko. Jopa 50 miljoonaa amerikkalaista
237 miljoonasta äänioikeutetusta ei ollut rekisteröitynyt äänestäjäksi,
ja näistä monet olivat latinalaisen Amerikan taustan
omaavia. Lisäksi äänestämiseen
vaaditun henkilökortin piti ainakin tietyissä osavaltioissa
olla tarkat kriteerit täyttävä. Tämä vaikeutti äänestystä ja
herätti kysymyksiä, miten hyvin demokratia loppujen
lopuksi toteutui Yhdysvaltain presidentinvaaleissa.
Arvoisa puhemies! Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen presidentin
paikka on vaihtumassa heinäkuun kokouksessa Istanbulissa.
Olisi aika, että saisimme tähän tehtävään
nyt suomalaista osaamista, alkoihan Etyjin prosessi aikanaan juuri
Helsingistä. Meillä on tähän
tehtävään itse asiassa erinomainen suomalainen
nimi tarjolla, nimittäin Ilkka Kanerva, jolla on pitkäaikaista
ulko- ja turvallisuuspoliittista osaamista myös Etyjin
puitteissa. Toivon, että hänellä on mahdollisuus
harkita tehtävää ja antaa osaamisensa
käyttöön, kun valinta tulee ajankohtaiseksi heinäkuun
kokouksessa. (Pertti Salolainen: Kannatetaan!)
Puhemies Eero Heinäluoma:
Puhemiesneuvostossa on sovittu, että istunto päätetään
kello 13.30, ja meidän pitää ehtiä seuraava
asia vielä käsittelemään. Edustaja
Rossi on varautunut käyttämään
puheenvuoron, mutta voi olla, että sen jälkeen
joudumme keskeyttämään asian käsittelyn
ja jatkamaan tätä tärkeää asiaa
vielä jossain myöhemmin pidettävässä istunnossa.
Markku Rossi /kesk:
Herra puhemies! Rivakka alku maailman pelastamiselle, sanoi
eilen pääministeri Katainen tässä istuntosalissa.
En ihan muista, mitä Urho Kekkonen totesi, kun Etyk perustettiin.
Sekin oli rivakka alku vähintään Euroopan
jos ei maailmankin pelastamiselle. Vuonna 2015 tulee siis kuluneeksi
tuo 40 vuotta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen
ja nykyisen yhteistyöjärjestön organisaation
perustamisesta ja sen toiminnan aloittamisesta.
Itse olen saanut olla sekä osittain Ipun, Pohjoismaiden
neuvoston että nyt Etyjin toiminnassa mukana. Hämmentävää hyvin
usein on se, että pienet — ja hyvinkin pienet — alueelliset
kysymykset nousevat agendalle ja keskusteluun, kun suomalaisvaltuuskunnan
tavoitteena pääsääntöisesti
on niin, että käsittelisimme laajempia kokonaisuuksia,
demokratiaa, ihmisoikeuksia, vaalitarkkailua, kuten edellisissä puheenvuoroissa myös
on todettu. Tässä mielessä suomalaisten, siis
myös ehkä tämä pohjoismainen,
henki suhteessa muuhun Eurooppaan ja vähän laajemmaltikin
on aika erilainen. Ehkä se kertoo myös meidän
demokratiamme juurtumisesta ja pitkästä prosessista,
ja voimme viettää nyt tässä tämänkin
eduskunnan aikaan näitä niin sanottuja valtiopäiväjuhlavuosia.
Tältä osin kyllä me suomalaiset voimme
olla oikeasti ylpeitä tästä meidän demokratiastamme:
yleisestä äänioikeudesta, siitä,
että suomalaiset voivat osallistua, vaikuttaa ja sitä kautta
tehdä omaa työtään.
Haluan kiittää myös valtuuskunnan
puheenjohtajaa, kansanedustaja Ilkka Kanervaa erinomaisesti johdetusta
valtuuskunnan työstä ja siitä, että Suomen ääni
on kuulunut myös niissä kokouksissa ja ollut siellä vahvasti
mukana. Tältä osin kyllä tämä puoli
on hyvässä kunnossa.
Valtion johdolla on varmasti hyvä miettiä sitä,
miten nämä eri organisaatiot toimivat jatkossa
ja mikä myös Etykin ja Etyjin rooli tulee olemaan.
Se, että vietämme juhlavuotta, viemme +40-prosessia
eteenpäin, ei yksistään vielä ratkaise
mitään. Mutta näistä isoista
kysymyksistä silloin, kun tätä organisaatiota
oltiin perustamassa eli sitä suurta haavetta, rivakkaa
alkua maailman pelastamiseksi: millä tavoin silloin mietittiin
Eurooppaa, joka oli jakaantunut aivan eri lailla? Sitä tavoitetta
kohden itse asiassa työ on tehty. Mutta kun tarkastellaan
esimerkiksi tätä demokratian todellista toteutumista
tai vaikka monia syviä ihmisoikeusloukkauksia, mihin edustaja
Kauma muun muassa puheenvuorossaan täällä aiemmin
viittasi, niin on pakko todeta se, että ei tämä maailma
sittenkään ole muuttunut kaikin osin paremmaksi.
Mistä se on sitten kiinni, niin kai se viime kädessä on
meistä ihmisistä ja ihmisestä itsestään. Ja
voivatko nämä organisaatiot, voivatko valtiot, voivatko
eri tahot siihen vaikuttaa? Oma mielipiteeni on selkeä:
kyllä voivat. Se vaikuttaminen tapahtuu juuri demokratian
lujittumisen, sen vahvistumisen kautta, ja silloin kun parlamentissa
istuu eri laillakin olevia ihmisiä, eri lailla ajattelevia
ihmisiä ja he pystyvät kuitenkin yhteistoimintaan,
se kertoo aika paljon. Ehkä vielä enemmän
kertoo se, että meillä paikallisissa jääkiekko-
ja jalkapallokatsomoissa voivat istua eri kannattajat vierekkäin.
Joissakin toisissa kulttuureis-sa se ei tule kyseeseenkään.
He ovat rauta-aidoilla ja poliiseilla erotettuja.
Totta kai se on totta, että ihmisten tunteet, ihmisten
kulttuuritaustat, ihmisten ajattelutapa, toimintatapa ovat erilaisia.
Mutta kuinka me voisimme tätä pohjoismaista, vähän
ehkä viileän analyyttista ajattelutapaa juurruttaa
tuonne muualle maailmaan — siinä voisi olla se
meidän lääkärin paras tehtävä,
mitä Suomi voi tarjota osaltaan. Presidentti Martti Ahtisaari
omalla toimintakaudellaan ja myöhemmin erityisesti myös
on osoittanut sen, kuinka ihminen voi vaikuttaa, luoda paljon hyvää,
ja tässä katson kyllä olevan meillä Etyjilläkin
tänäkin päivänä edelleen
toimintamahdollisuudet.
Helsingin Sanomien toimittaja kysyi minulta 90-luvun alussa,
kun tässä kokoussalissa, eduskuntasalissa, pidettiin
Pohjoismaiden neuvoston kokousta, että mitä ihmettä tuolla
salissa puhutaan. Vastasin hänelle — en ihan nyt
suoraa sitaattia kehtaa tässä sanoa — että onko
sillä nyt niin väliä, mitä siellä puhutaan,
mutta eikö se ole tärkeää, että Pohjoismaat,
siis viisi Pohjoismaata, itsehallintoalueet ja niiden liput edustettuina, ovat
tässä paikalla, kun monissa muissa maissa ovat
tykkien piiput vastatusten. Eipä siinä toimittajan
kanssa sitten enempää tarvinnut keskustellakaan.
Siihen se suuri idea vain sisältyy. Sen takia aina näiden
pienten asioiden arvioiminen, mikä organisaatio mitäkin
tekee, tehdäänkö jonkun verran päällekkäistä työtä esimerkiksi
Euroopan neuvoston kanssa tai joidenkin muiden organisaatioiden
kanssa, ei mielestäni ole se ykköskysymys, vaan
ykköskysymys on se, mikä kaiken kaikkiaan itse
kunkin organisaation ja siellä toimivien ihmisten vaikuttavuus
on, ja olen ihan varma, että jokainen Suomen kansanedustaja,
joka on myös kansainvälisessä toiminnassa mukana,
pystyy tuomaan vuorovaikutusta, antamaan oman panoksensa eteenpäin
mutta saamaan myös sitten tänne Suomeen jotain.
Tässä mielessä, arvoisa puhemies,
on paikallaan myös, että Euroopan turvallisuus-
ja yhteistyöjärjestöllä on toimintakenttää muinakin
aikoina kuin juhlavuosina, ja kun virittäydymme siihen +40-kauteen,
niin olkoon se sitten tulevaisuuden uutta iskua sen maailman pelastamiseksi siltä
osin
kuin mitä me pystymme työllämme tekemään.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ennen kuin tämän asian käsittely
keskeytetään, tiedustelen, haluavatko edustajat
Sasi ja Huovinen mahdollisesti käyttää vastauspuheenvuoron
tässä yhteydessä.
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
— Mielelläni, kyllä. — Täytyy
sanoa, että Suomen ulkopolitiikka on erittäin
suurten haasteitten edessä. Meiltä puuttuu jossain
määrin visiota, ja kun 1975 Helsingissä järjestettiin
Etyk-kokous, niin se oli sitä suomalaisen aktiivisen ulkopolitiikan
vision aikaa, ja tänä päivänä täytyy
muistaa, että Max Jakobsonilla oli erittäin keskeinen
rooli siinä suhteessa, että tämä kokous
järjestettiin, ja Suomen ulkopolitiikka kaipaa Max Jakobsonin kaltaisia
visionäärejä, jotka sanoisivat, mihinkä Suomen
ulkopolitiikan pitää mennä. Koska Etyk-kokous
oli Helsingissä 1975, niin on tärkeätä,
että Etyjistä pidetään hyvää huolta.
Se on tietyllä tavalla Suomen beibi, ja tässä suhteessa edustaja
Kanerva teki erittäin hyvää työtä valtuuskunnassa,
ja meidän pitää painottaa Etyjin merkitystä ja
pyrkiä kaikilla tavoilla tukemaan.
Haluaisin kuitenkin korostaa, että on tärkeätä myöskin
se, että Euroopan neuvoston ja Etyjin yhteistyön
täytyisi olla mahdollisimman tiivistä. Kummallakin
on tehtävänä pitää huolta
ihmisoikeuksista Euroopassa, ja tässä suhteessa
ei saisi syntyä konfliktitilanteita. Vaalitarkkailussahan yhteistyö toimii
erittäin hyvin, mutta tärkeätä on se,
että se myöskin muissa yhteyksissä näkyisi tiiviimpänä yhteistyönä.
Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ehkä aivan pari huomiota lyhyesti.
Ensinnäkin jaan tämän yhteisen tavoitteen
siitä, mikä täällä on
jo todettukin, että Euroopan neuvoston ja Etyjin yhteistyö on äärimmäisen
tärkeää, ja minusta on ollut hyvä,
että myös täällä eduskunnan
piirissä olemme valtuuskuntien kesken jonkin verran tehneet
yhteistyötä, ja ehkä meidän
täytyy vielä vähän katsoa, minkälaisia
muita uusia yhteistyömuotoja voisimme löytää valtuuskuntien
välille.
Siitä, mitä edustaja Rossi totesi omassa puheenvuorossaan,
haluan vain vahvistaa sen, että kyllä minunkin
mielestäni näiden kansainvälisten verkostojen
olemassaolo on jo sinällään erittäin
arvokasta. Me kohtaamme kollegoita ympäri Eurooppaa, ja
saamme toki paljon konkreettisia asioita aikaiseksi, esimerkiksi
Euroopan neuvoston puolella sitovia sopimuksia, jotka velvoittavat
jäsenmaita, mutta kyllä se kohtaaminen, se, että voimme
myös oppia toisiltamme ja kuulla, miten eri maissa asiat
ovat, on äärettömän tärkeää ja
arvokasta meille kaikille myös tässä kotimaisessa
työssä.
Edustaja Sasi toi esille tämän järjestöjen
välisen tiiviin yhteistyön, ja voin kertoa, että juuri esimerkiksi
Euroopan neuvoston pysyvän komitean viimeisimmässä kokouksessa
olivat Etyjin vaalitarkkailuasiat esillä, ja kävimme
hyvän keskustelun ja totesimme sen, että on erittäin
tärkeää, että nimenomaan vaalitarkkailussa
järjestöjen välinen vuoropuhelu toimii.
Sillä tavalla tämä työn koordinaatio
mielestäni on kyllä ihan hyvällä tolalla.
Keskustelu päättyi.