Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksessä n:o 237/2001 vp ehdotetaan säädettäväksi laki keskushallinnon yksikköjen ja valtakunnallisesti tai keskitetysti hoidettavien valtion toimintojen sijoittamista koskevasta toimivallasta. Toimivalta ehdotetaan annettavaksi asianomaiselle ministeriölle, jossa päätöksen tekisi (Hälinää — Puhemies koputtaa) ministeri, jollei asiaa laissa säädetyin edellytyksin siirrettäisi valtioneuvoston yleisistunnolle. Lisäksi ministeriöille ehdotetaan oikeutta pidättää itselleen päätösvalta Pääkaupunkiseudun ulkopuolella olevien valtion alueellisten ja paikallisten yksikköjen ja toimintojen lakkauttamista tai supistamista koskevissa tapauksissa, jotka ministeriö katsoo merkittäviksi.

Kuntien palveluksessa on noin 410 000 työntekijää, kun taas valtion palveluksessa on noin 124 000 työntekijää. Valtion keskushallinto on painottunut Pääkaupunkiseudulle.

On hyvä, että hallitus kantaa vastuuta maan aluepolitiikasta. Olemme valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaostossa joutuneet useaan otteeseen toteamaan kuntien erilaisuuden, ja huomaan, että eduskuntakin on erittäin kiinnostunut tästä ongelmasta, kun hälisee näin lahjakkaasti ... (Hälinää — Puhemies koputtaa)

... ja koko maan kuntien erilaiset ongelmat, vaikka yhteisiäkin ongelmia on.

Hallituksen esityksen 3. kohdassa puhutaan muun muassa sijoittamispäätösten vaikutuksesta tasapainoiseen alueelliseen kehitykseen ja maan eri osien työllisyyteen sekä mainitaan siitä, että valtion tulee turvata oman työvoiman saanti pitkällä tähtäimellä.

Kohdassa 4.3 taas puolestaan todetaan, että lakiehdotuksella ei ole sinällään välittömiä alueellisia vaikutuksia.

Jotta esitykseni ei käy tylsäksi, kiinnitän vain huomiota hallituksen esityksen sivulla 10 kahteen ensimmäiseen kappaleeseen vasemmalla ylhäällä. Siinä kuvataan hyvin valtion harjoittaman aluepolitiikan tehtäviä, kuinka sen on tarkoituksena taata tasapainoinen alueellinen kehitys, tarjota perusrakenne, taata koulutus- ja sosiaali- ja terveysasiat jne. En käy niitä tässä toistamaan. Hallituksen esitys on kaikin puolin kannatettava. Haluan kuitenkin todeta seuraavaa: (Puhemies koputtaa)

Kierrettyäni eduskunnan talvitauon aikana, jota jotkut toimittajat nimittävät myös joululomaksi, vaalipiirini 28 kuntaa, joista 6 on kaupunkia, olen havainnut, että edelleenkin esimerkiksi Päijät- ja Kanta-Hämeen rajaa korostaa niin sanottu näkymätön berliininmuuri. Jos missään Kehäkolmosen ulkopuolella niin Hämeessä elämän tulisi olla elinkelpoista ja tasokasta. Nyt kuitenkin Häme on jakaantunut selkeästi ainakin omassa vaalipiirissäni kahteen osaan.

On uskomatonta, että vähistä varoista taistellaan vaalipiirin sisällä. Onhan se toisaalta ymmärrettävää, koska Lahti on suomalaisittain suuri kaupunki, jolta puuttuu oma yliopisto, ja alueella vallitsee suuri työttömyys, noin kaksi kertaa suurempi kuin Suomessa yleensä. Hämeenlinna puolestaan on vanha hallintokaupunki ja nytkin Etelä-Suomen läänin pääkaupunki.

Uusilla valtiopäivillä näkyy jälleen Päijät-Hämeelle surullista faktaa. Eduskuntaryhmien johdossa päijäthämäläisiä on nolla ja kantahämäläisiä yksi. Ministereitä Päijät-Hämeestä ei ole lainkaan ja Kanta-Hämeestä kaksi. Eri puolueiden johtotehtävistä löytyi ainakin viime vuoden lopulla kolmisen kantahämäläistä päijäthämäläisten loistaessa poissaolollaan. Vaatii todellista valtiopäivämiesmäisyyttä ministeriltä olla vetämättä kotiin päin sijoituspaikkoja suunniteltaessa. Toivon kuitenkin, että tasapuolisuus ja avoin harkinta takaavat myös Päijät-Hämeelle kuin myös Kanta-Hämeelle jatkossa mahdollisuuksia saada valtion virastoja alueelleen, kun hajasijoitusta toteutetaan.

1.1.2003 lukien poliisin asehallintayksikkö sijoitetaan Riihimäelle. Tämä koskee noin kymmentä virkaa. Arpajaisvalvontayksikköä ja turvallisuusalan valvontayksikköä suunnitellaan sijoitettaviksi muun muassa Kanta-Hämeeseen. Päijät-Häme jää jälleen rannalle ruikuttamaan, eli suunnitteilla ei ole valtion viraston sijoituskohdetta Päijät-Hämeen alueelle kovasta yrittämisestä huolimatta. Haluan tässä kohden huomauttaa, että Päijät-Häme on maksumies valtion suuntaan, siis ei ole rahaa saavana osapuolena.

Loppuun en voi olla toteamatta, että Maaseutuvirastoa hajasijoitettaessa oli vaikea saada Päijät- ja Kanta-Hämeen kansanedustajia allekirjoittamaan aloite, joka oli siis alun perin kantahämäläisen tekemä, jossa kyseessä olevaa virastoa pyrittiin sijoittamaan muualle kuin pääkaupunkiin. Itse allekirjoitin aloitteen ja vetosin muihinkin alueemme kansanedustajiin, että yhdessä pyrkisimme saamaan omalle alueellemme viraston, ajattelematta sitä onko paikka Päijät- vai Kanta-Hämeessä. Tosiasia lieneekin, että emme saa Euroopan unionin elintarvikevirastoa Suomeen lainkaan, mikäli Maaseutuvirasto sijoitetaan muualle kuin Pääkaupunkiseudulle.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ed. Nurmen kanssa samaa mieltä, että kyllä ainakin Hämeessä pitäisi asiat saada paremmalle tolalle ja yhdessä toimia Hämeen eri osien. Vaikka Pirkanmaan nimi on Pirkanmaa, niin sehän on tosiasiassa Hämettä, ja ehkä Pirkka-Häme olisi ollut oikeampi nimi.

Sydän-Häme, jonka kunnat ovat Päijät-Hämeessä ja Pirkanmaan suunnalla myöskin Kanta-Hämeessä, on itse asiassa Suomen vanhusvoittoisin alue. Moni luulee, että eniten vanhoja asukkaita kunnissa on jossain Pohjois- ja Itä-Suomessa, mutta näin on aivan Suomen sydämessä, Hämeen sydämessä. Vaatii myöskin paljon toimenpiteitä, jotta nämä alueet pysyisivät elävinä.

Meillä on ollut erittäin suuri vastoinkäyminen. Vaikka on olevinaan kysymys pienestä asiasta, niin se, että Oriveden maanmittaustoimisto on päätetty lakkauttaa ja siirtää Tampereelle, on virhe. Juuri tämän tyyppisiä siirtoja ei pitäisi nyt tehdä, vaan pitää huolta siitä, että seutukunnat pysyvät elävinä.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys laiksi valtion yksikköjen ja toimintojen sijoittamista koskevasta toimivallasta on hyvin positiivinen. Positiiviseksi sen tekee erityisesti se henki, joka esityksen perusteluista huokuu läpi. Tuntuu vihdoinkin siltä, että hallitus on aidosti sitoutunut siihen, että se todella haluaa tavoitteensa mukaisesti sijoittaa valtion yksikköjä myös Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle ja siten vaikuttaa tasapainoiseen alueelliseen kehitykseen ja maan eri osien työllisyyteen.

Lakiesityksen perustelut ovat hyvin selkeitä. Uskoisin, että senkin perusteella laki myös johtaa konkreettisiin toimenpiteisiin. Asiasta on paljon keskusteltu ja pitkään puhuttu, mutta konkreettisia toimenpiteitä on tähän mennessä näkynyt todella vähän. Oikeastaan sisäministeri Itälä on ainut, joka on hyvin selkeästi tehnyt omalla hallinnonalallaan myöskin konkreettisia päätöksiä.

On todellakin jotenkin nurinkurista, että Pääkaupunkiseutu on niin erityistä aluetta, että käytännöllisesti katsoen kaikki valtion laitokset on aikojen saatossa sijoitettu tänne, riippumatta siitä minkä värisiä hallituksia tässä valtakunnassa on ollut ja mitkä puolueet hallituksissa ovat olleet päätöksiä tekemässä. Siitä voivat varmaan kaikki hallituksissa istuneet puolueet ottaa oman vastuunsa, että näin on todella päässyt käymään.

Aika on kuitenkin muuttunut. Ne perusteet, että virastojen pitää sijoittua lähelle toisiaan tai lähelle valtakunnan hallitusta tai eduskuntaa, ovat todellakin vanhentuneita, koska, niin kuin perusteluissa todetaan, tietoliikenne- ja informaatioteknologia mahdollistavat tänä päivänä laitoksen sijoittamisen oikeastaan mihinkäpäin valtakuntaa hyvänsä.

Meidän on tässä salissa oltava aidosti huolissamme siitä, että muuttoliike on tämän suuruista kuin se tällä hetkellä on. Ainut positiivinen puoli tässä muuttoliikkeessä on se, että se suuntautuu pääsääntöisesti kotimaahan ja siinä mielessä meidän koulutettu väkemme ja työvoimamme jää kuitenkin hyödyttämään tämän valtakunnan asioita eikä siirry Ruotsiin tai muualle, niin kuin joidenkin aikaisempien hallituksien aikana pääsi tapahtumaan.

Myöskin se, että työpaikat tuolta maakunnista ja alueilta vähenevät jatkuvasti, aiheuttaa hyvin suuria ongelmia ja vääristymiä peräti maakuntien pääpaikoillakin. Tässä on kyllä keksittävä monenlaisia erilaisia toimenpiteitä, joilla tämä kehitys saadaan muuttumaan.

Myöskin se, että tämän esityksen perusteella päätöksenteko todella siirretään poliittiselle tasolle ja ministeri, joka päätöksiä tekee, kantaa siitä myöskin toivottavasti niin kutsutun poliittisen vastuun, on erittäin positiivinen asia. Se on aika selkeä tilanne, että jos päätöksenteko on virkamiestasolla, on hyvin vaikea virkamiehen omaa työpaikkaansa siirtää johonkin muualle. Kun tässä tapauksessa ministeri joutuu kuitenkin mittauttamaan oman kannatuksensa tekemiensä päätöksien perusteella, se varmasti myöskin antaa linjakkuutta ja sisältöä päätöksentekoon hiukan enemmän kuin tällä hetkellä tapahtuu.

Myöskin se on positiivista, että lakiesityksessä puututaan myöskin siihen, että ministeriö tai ministeri voi tehdä supistus- tai lakkautuspäätöksiä oman hallinnonalansa osalta. Se on erinomaisen hyvä asia. Maa- ja metsätalousministeriötä voidaan kritisoida monesta eri lähtökohdasta, mutta minun mielestäni tässä tapauksessa maa- ja metsätalousministeriö on ollut edelläkävijä eli siellä on tehty todella konkreettisia laajentamispäätöksiä myöskin maakuntiin. Ehkä tällä hetkellä suurimpana ja ajankohtaisimpana on Joensuun metsäntutkimuslaitoksen yksikön selkeä vahvistaminen Vantaan—Helsingin yksikön kustannuksella. Se on hyvin positiivinen merkki, ja siirto osoittaa sen, että myöskin Itä-Suomessa ja Joensuussa on elämää ja siellä pystytään korkealaatuista tutkimusta ja opetusta harjoittamaan. Eli on tärkeää, että ministerillä on mahdollisuus tehdä myöskin tällaisia ratkaisuja, toivottavasti yleensä laajentamispäätöksiä maakuntiin päin.

Myöskin täällä todetaan valtiontalouden kustannuspaineista Pääkaupunkiseudulla: Siinä on vaara, että ne tavallaan räjähtävät käsiin, mikä varmasti pitää paikkansa. On selvää, että jos rakentaminen keskittyy hyvin suppealle alueelle, sillä aivan ehdottomasti on kustannustasoa nostava vaikutus. Toisaalta tällä hetkellä maakunnissa käy sillä tavalla, että jo valmiiksi rakennetut infrat jäävät käyttämättä, sinne jää virastoja tyhjilleen, kerrostaloja jää tyhjilleen, asuntoja jää tyhjilleen jo sillä tavalla, että joissakin paikoin on jouduttu purkamaan näitä rakennuksia tai ajamaan ne kaivinkoneella kumoon. Eihän tämä voi olla tervettä kehitystä. Siinä mielessä varmastikin kaikki päätökset, joilla pystytään näitä tiloja ottamaan käyttöön, johtavat positiiviseen tulokseen.

Tässä täytyy nyt kuitenkin lähteä siitä, että vaikka tämä lakiesitys annetaan, eduskunnalla tietenkin täytyy säilyä ja säilyykin omalta osaltaan päätösvalta asioissa. Eli me voimme kyllä tästä salista ja tästä talosta myöskin linjata ministeriöiden päätöksiä ja velvoittaa ne tekemään päätöksiä. Tästä tietenkin oli puhutteleva esimerkki Maaseutuvirastosta käyty keskustelu, joka oli hyvin suurella todennäköisyydellä johtamassa siihen, että eduskunta olisi edellyttänyt, että Maaseutuvirasto jollakin aikavälillä sijoitetaan Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Tässä tapauksessa jo hallituksesta lähtenyt ministeri Hemilä teki omat johtopäätöksensä ja veti koko esityksensä pois. Mutta varmaankin jatkossa eduskunta tulee omalta osaltaan, kun sopiva hetki tulee, linjaamaan myöskin tämän tyyppisiä asioita.

Hyvänä esimerkkinä voisi tässä tapauksessa, kun ed. Nurmi puhui omasta alueestaan, puhua myös Pohjanmaasta ja ehkä nimenomaan Etelä-Pohjanmaasta. Seinäjoki-seutu tarjoaa tänä päivänä Etelä-Pohjanmaalla erinomaisen hyviä mahdollisuuksia myöskin yhdeksi mahdolliseksi hajasijoituspaikkakunnaksi. Meillä on varmastikin mahdollisuus ja valmius ottaa sinne hyvinkin nopealla aikavälillä erilaisia virastoja, jos ne meille suodaan. Tältä osalta voisi uskoa, että myöskin ne muut hankkeet, jotka ovat elämisemme kannalta tärkeitä, saisivat tällä tavalla uutta vauhtia.

Seinäjoki ja Mikkeli ovat ainoat maakuntakeskukset, jotka ovat tällä hetkellä vailla valtion lentokenttää. Seinäjoen seudun lentoliikenne on kehittynyt erittäin myönteisesti, voi sanoa, yllättävänkin myönteisesti. Vuoroja lisätään, koneita suurennetaan. Tässä mielessä tuntuu, että tarvittaisiin jonkinlainen sykäys, että pystyttäisiin siirtämään se valtion kentäksi. Katseemme kääntyvät liikenneministeri Sasin puoleen tässä vaiheessa, ja uskomme, että toivottavasti hänen aikanaan tämä ikuisuuskysymys hoidetaan kuntoon.

Seinäjoki on myöskin paikkakunta, joka on ainut, jossa tällä hetkellä raskas liikenne joutuu kulkemaan kaupungin lävitse, eli se on ainut maakuntakeskus, jossa ei todella ohikulkutietä vielä ole olemassa. Tämän tyyppiset hajasijoituspäätökset, joilla saataisiin uutta vauhtia alueelle, varmaan myöskin tähän olisivat vaikuttamassa. (Ed. Tiuri: Ei Helsingissäkään ole!)

Omalta osaltaan myöskin yliopisto puuttuu Seinäjoelta. Olemme ryhtyneet siellä omiin toimenpiteisiin yliopisto-opetuksen ja tutkimuksen saamiseksi alueelle. Uskon, että tältä osin tällaiset päätökset, jotka mahdollisesti tulevat tehtäviksi aikanaan, vahvistavat niin Seinäjoen kuin Seinäjoen tyyppisten kaupunkien asemaa.

Pidän erittäin positiivisena hallituksen esitystä ja todella toivon, että tällä saadaan lisää vauhtia myöskin konkreettisiin toimenpiteisiin ja konkreettisiin päätöksiin.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Som vi vet är den regionala utvecklingen bekymmersam. Den kraftiga flyttningsrörelsen betyder att koncentrationen av arbetsplatser, befolkning och service tilltar. I ett längre perspektiv hotas vidsträckta områden att bli verkliga glesbygder. Mot den här bakgrunden är det nödvändigt att regeringen fortsätter planera åtgärder av olika slag för att balansera utvecklingen. Det behövs statliga motåtgärder, även av omtanke om huvudstadsregionen, där det blir allt svårare för kommunerna att hinna med utbyggnaden av basservicen och den stora efterfrågan på bostäder och arbetskraft driver upp priserna med mera. Man kan säga att problemen accentueras, blir allt större och svårare att lösa både i utflyttnings- och inflyttningsregionerna. Opinionsundersökningar visar att majoriteten av befolkningen är bekymrad över den här utvecklingen, det är inte någon sådan utveckling som man vill ha.

Arvoisa puhemies! Hallinnon hajauttaminen monipuolistaa rekrytointia. Keskushallintoa hoitavat yhä suuremmassa määrin tällä alueella — ajattelen lähinnä Pääkaupunkiseutua tietenkin — kasvaneet ihmiset ilman tärkeää laajempaa tietoa eri puolilla maata vallitsevista elinehdoista. Hallinnon hajauttaminen edistäisi demokratiaakin. Mutta ennen kaikkea toiminnan hajauttaminen käy välttämättömäksi, jotta julkinen sektori ylipäänsä pystyisi rekrytoimaan tarvitsemansa työvoiman.

Ruotsalainen kansanpuolue ei ole sittenkään ollut innokkaimpana ajamassa valtion yksikköjen hajauttamista, tämän myönnän. Miksi? Olemme kaikissa yhteyksissä tarkkoja siitä, että perustuslain ja kielilain säännökset äidinkielellä annettavista palveluista toteutetaan. En voi olla viittaamatta oikeuskanslerin äskettäiseen lausumaan, jossa hän totesi, etteivät keskusvirastot ole täyttäneet kielilain vaatimuksia. Ei olekaan itsestäänselvää, että hajauttaminen onnistuu missä päin maata tahansa. On huomattavasti helpompi onnistua toisilla paikkakunnilla kuin toisilla, ainakin tähän periaatteeseen nähden. On ihan luonnolliset asiasyynsä siihen, että me erityisesti Pohjanmaalta tulevat nostamme Vaasan näissä tapauksissa esiin ja että suhtaudumme epäilevästi sellaisen toiminnan hajauttamiseen virallisesti yksikielisiin kaupunkeihin ja yksikielisille alueille, jossa on erityisen tärkeätä, että kaksikielisten palveluiden tulisi olla käytännössä toimivia.

Näillä huomautuksilla haluan kiinnittää huomiota siihen, että asetuksessa varmistetaan kielivaatimusten huomioon ottaminen, varsinkin kun on kyse viranomaisista, joilla on tärkeätä asiakaspalvelua kunnille, yksityisille jne. Toivon, että nämä näkökohdat otetaan huomioon jo valiokuntakäsittelyssä.

Värderade talman! Jag vill också i det här sammanhanget fästa uppmärksamhet vid att språkkraven beaktas redan i utskottsbehandlingen och sedan i den viktiga, kommande förordningen.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! 90-luvun alussa todella valtion palvelut tyhjenivät maakunnista ja kunnista varsin paljon. Viittaan poliisiin, verotoimeen ja postiin. Nyt on aaltoliike kääntymässä toisin päin. Tässä mielessä hallituksen esitys on varsin paikallaan. Kuitenkin todella voi sanoa, että subjektiiviset syyt ovat aina vaikuttamassa, niin kuin aikaisemmissa puheenvuoroissa on todettu, mutta myöskin on niin, että liikenneministeri Norrback aikoinaan teki itärataratkaisun — taisi olla helmikuussa 94 — sellaisella tavalla, että päätettiin ikään kuin tietynlaisesta Savon radan parantamisesta. Ministeri Norrback ei tiettävästi ole siltä suunnalta. Mutta Vuosaaren satamaan valtiovallan valmiudet sijoittaa ovat myöskin kyseenalaiset. (Ed. Dromberg: Se ei pidä paikkaansa!)

Lopuksi, puhemies, haluaisin todeta, että kun näitä tarvittavia ja tarpeellisia hajasijoitustoimenpiteitä toteutetaan, ei kuntia pitäisi kilpailuttaa sillä tavalla toisiaan vastaan, että ne joutuvat ikään kuin taloudellisesti ongelmalliseen tilanteeseen.

Jyrki  Katainen  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys on varsin hyvä. Haluan ottaa esille ainoastaan yhden kohdan, jossa todetaan, että valtion toimintojen sijoittamisella Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle edistetään aluepolitiikan toimintalinjojen toteuttamista ja erityisesti vahvistetaan aluekeskuksia ja alueiden omaa profiloitumista ja nimenomaan osaamispääomaa muuallakin kuin muuttovoittoalueilla. Tämä varmasti pitää paikkaansa. Osaamisen vahvistaminen on keskeisin aluepolitiikan tavoite, sillä nuorille osaajille tehdyn kyselyn mukaan nuoret osaajat muuttavat pääsääntöisesti työn sisällön mukaan ja tällöin osaamisintensiiviset alat ovat niitä, joiden perässä kuljetaan. Toisaalta osaamisen mukana tulee myös kyky innovaatiotoiminnan parantamiseen ja innovaatioiden vahvistamiseen eri alueilla, mikä osaltaan myös mahdollistaa uuden elinkeinotoiminnan syntymisen nimenomaan innovatiivisuuden ja osaamisen perusteella. Tämä on ehkä parasta, nykyaikaisinta ja tulevaisuuteen suuntautuvinta aluepolitiikkaa.

Toki pitää rehellisyyden nimissä myös tunnustaa, että ei tietenkään hajasijoituspolitiikalla pystytä aluekehityksen suurta linjaa, suurta suuntaa, muuttamaan. Tänään tulevaisuusvaliokunta kuunteli joukon väestökehityksen asiantuntijoita, jotka totesivat, että muuttoliike ja maaseudun rakennemuutokset ovat alkaneet jo 30 vuotta sitten. Se on hyvin systemaattista kehitystä johtuen ihmisten erilaisista valinnoista, elinkeinoelämän muuttumisesta ja yhteiskunnan muuttumisesta kaikkinensa. Mutta siitä huolimatta tämä lakiesitys on äärettömän hyvä, sopii tähän päivään, ei pelkästään aluepoliittisesti, vaan myös kokonaisuuden kannalta.

Lopuksi haluan todeta, että pidän erittäin positiivisena, että ministeri Itälä on aloittanut jo ennen tämän lain voimaantuloa varsin määrätietoisen hajasijoittamispolitiikan, jolla varmasti on vaikutusta alueiden tulevaisuuteen.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta tämä lakiesitys valtion yksikköjen toimintojen sijoittamista koskevasta toimivallasta on erittäin hyvä. Olisin ottanut puheeksi aivan Pääkaupunkiseudun ulkopuolella välittömässä läheisyydessä sijaitsevat alueet, esimerkiksi Itä-Uudenmaan, joka oikeastaan alkaa tässä laissa Pääkaupunkiseutuun luettujen alueiden jälkeen. Esimerkiksi Itä-Uudellamaalla on nyt kaksi kaupunkia, Porvoo ja Loviisa, ja jos keskimäärin lasketaan valtion virkoja, niin Itä-Uudellamaalla on 1500 viran vajaus. Jos katsotaan 2 §:ää ja 1 ja 2 kohtaa, niin Itä-Uusimaa siinä mielessäkin turvaisi ykköskohdan mukaisesti valtion tehtävien tuloksellisen hoitamisen esimerkiksi lähes Loviisaan saakka. Päättyen 10 kilometriä ennen Loviisaa Helsingistä lähtien on moottoritie ja sen jälkeen on moottoriliikennetie, joten alle tunnissa pääsee Loviisaan. Vaikka virasto siirrettäisiin sinne, saati Porvooseen, niin yhteys varmasti ainakin tehtävien tuloksellisen hoitamisen kannalta olisi hyvä.

Samoin jos katsotaan Loviisan kaupunkia ja sen ympäristökuntia, niin vaikka alue sijaitsee Helsingistä vajaan 100 kilometrin päässä, tämä alue on muuttotappioaluetta. Siinä mielessä joidenkin valtion toimintojen siirto sinne edistäisi nimenomaan 2 §:n 2 kohdan tavoitteita eli edistää maan tasapainoista alueellista kehitystä, tukee työllisyyttä maan eri osissa ja turvaa työvoiman saantia valtion tehtäviin jne. Toivon, että nyt ministeriössä otetaan huomioon se, että on järkevää hajasijoittaa myöskin Pääkaupunkiseudun läheisyyteen. Tämä ratkaisu kuitenkin täyttää selvästi nämä lain edellytykset.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Itsekin kannatan samalla tavalla kuin edellispuhujat tätä perushenkeä tässä lakiesityksessä. On vain oltava rohkeutta sillä tavalla, että nämä ministerit, joilla on tässä aika iso valta, myös näitä asetuksia antaisivat ja sijoittamispäätöksiä muuallekin kuin tänne Pääkaupunkiseudulle tehtäisiin.

Lähdetään siitä lähtökohdasta, jotta miten tilanne on muuttunut entiseen aikaan verrattuna. Ed. Hellberg tuossa kävi liikenneyhteyksiä läpi. Ne ovat todella hyvät, ja moneen suuntaan pääsee nopeasti, jos ihan fyysistä liikkuvuutta ajattelee, mutta nykyisin on lisäksi käytettävissä etätyömahdollisuudet, ja minusta niitä pitäisi hyödyntää huomattavasti enemmän kuin tällä hetkellä hyödynnetään. Se tuo ihan uuden ulottuvuuden siihen, jotta valtio voi näitä toimintoja ja virastoja sijoittaa mihin päin Suomea hyvänsä.

Jos puhtaasti mietitään, että ei olisi yhtään asukasta Suomessa ja käytäisiin sitä infraa rakentamaan uudelleen, niin mitä me tekisimme? Todennäköisesti ei, en ainakaan usko, sellaista poliittista tahtoa löytyisi, jotta sellaista keskittymää, joka tällä hetkellä Pääkaupunkiseudulle ja tähän etelään on keskittynyt, syntyisi. Ihan jos kuvittelee näitä ministeriöitä, minkä takia ministeriöt eivät voisi olla myös hajautettuina sisämaahan? Ministeriöiden pitää olla sisämaassa. Eikös nyt sisäasiainministeri totta kai olisi sisämaassa jo luonteeltaan? (Ed. Kuoppa: Ja jos se on merimies, sen pitää olla laivassa! — Ed. Rajamäki: Missä maassa ulkoministeri?) Jos joku ulkomaalainen lukisi näitä nimikkeitä, se antaisi harhaanjohtavan kuvan, jotta sisäministeri on ihan laidalla täällä syrjäisellä seudulla täällä etelässä. Miksi se ei voisi olla jossakin Jyväskylän seudulla?

Monia muitakin asioita tässä on. Muun muassa Maaseutuviraston osalta käytiin kamppailua siitä, pitääkö se sijoittaa tänne Helsinkiin vai ei. Se keskustelu tullaan käymään jatkossa todennäköisesti uudelleen, ja toivon mukaan siihen löytyy järki, jotta se sijoittuu johonkin muualle kuin tähän Pääkaupunkiseudulle. Tuntuu ainakin, jotta täällä ei hirveän paljon ole muuta kuin asfalttia, ei ainakaan tätä Maaseutuviraston toiminta-aluetta, johon se paneutuu.

Jatkossa pitäisi yhä enemmän miettiä myös sitä ja tehdä päätöksiä siitä, että muun muassa Valtiokonttori voisi toimia yhtä hyvin jossakin muualla ja Kela voisi olla keskisemmässä Suomessa. Ja minkä takia Presidentinlinnan pitää olla Helsingin seudulla? (Ed. Dromberg: Ei tiedetä!) Muurahaisten kanssa olen touhunnut joskus kesäaikaan. Niillä on kuningatar, joka sattuu olemaan keon sisällä. Sen takia Hankasalmi olisi ilmeisesti aika hyvä paikka Jyväskylän ja Pieksämäen välissä. Se olisi kuitenkin suhteellisen suojaisessa paikassa keskisessä Suomessa sillä tavalla, että jos jokin katastrofi sattuu, ei kaikki tuhoutuisi vaan meillä olisi olemassa yhteiskunnallista hallintaa ja infraa ja palveluja ympäri Suomea. (Ed. Ala-Nissilä: Alkon pääkonttori Kiteelle! — Ed. Dromberg: Entäs eduskunta? Kauhajoki?) — Sen verran itsekäs en ole, että tekisin sillä tavalla.

Eli meillä olisi sellainen juttu, että Helsinki olisi kauppapaikka, perinteisesti se on sitä ollutkin, ja hallinto olisi keskisemmässä Suomessa. Siihen minä odotan ministereiltä rohkeutta, nyt kun hallituksen esitys antaa siihen valtuudet.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni tämä lakiesitys ansaitsee varsin perusteellisen valiokuntakäsittelyn eduskunnassa. Eräs viimeisimmistä hajasijoitettavista laitoksista oli Valtion siementarkastuslaitos, Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen Siementarkastusosasto vai mikä sen virallinen nimi on, tuonne kotiseudulleni, ja kokemukset siitä ovat olleet varsin myönteisiä sekä toiminnallisesti että muutoinkin. Löytyy monia sellaisia laitoksia, joiden toimintojen hajasijoittamista voidaan varsin hyvin perustella, ja tällä on, totta kai, alueellinen merkitys. Viittaan lopuksi vielä siihen, että Saksassa esimerkiksi valtion laitokset on eri osavaltioihin hyvin määrätietoisesti hajautettu. Se kyllä siellä toimii, vaikka Saksa on suuri valtio. Näin ollen hajasijoituksesta löytyy kansainvälisiä esimerkkejä muualtakin kuin Suomesta.

Kari  Rajamäki  /sd:

Puhemies! Etelä-Suomen ja erityisesti Pääkaupunkiseudun osuus valtionhallinnon työpaikoista on jatkuvasti kasvanut. Tässä suhteessakin tietysti valtioneuvoston kanslian ja sisäasiainministeriön yhteistyö valtion toimintojen hajasijoittamisessa on paikallaan, samoin kuin nyt tarkennetut valtioneuvoston linjaukset ja ohjeet valtiosihteeri Saaren johdolla, joissa nimenomaan valtion toimintojen sijoittaminen aina eri yhteyksissä edellyttää valmisteltua sijoittamisasiaa koskevaa vertailevaa selvitystä. Nythän maa- ja metsätalousministeriön valmistelussa oli jopa entisten valtioneuvoston linjausten vastaista Maaseutuvirastoon liittyen se, että kun olemassa olevaa toimintaa organisoitiin merkittävästi uudelleen, kovin vahvasti ei otettu esille nimenomaan hajasijoittamiseen liittyvää kysymystä.

Meillä vaadittaisiin jonkinlaista kehitettyä poikkihallinnollisempaa aluepoliittista tarkastelua myös valtion toimintojen osalta ja yleensäkin kehittämisedellytysten osalta myös elinkeinoelämää ajatellen. Meillähän ei tällä hetkellä tällaista tarkastelua riittävästi ole. Viittaan esimerkiksi siihen, että jolleivät elinkeinoelämän edellyttämät kansainväliset lentoyhteydet ole kunnossa, on vaikeaa ajatella myöskään teollisen toiminnan ja aluepolitiikan onnistumista. Nyt näyttää siltä, että joillakin paikoilla, jopa vientiteollisuusalueilla, lentoliikenteen jatkuvuudessa on epävarmuutta.

Voi vielä näihin tilanteisiin laittaa taustaksi sen, että kokoomuksen liikenneministerit ovat aina aktiivisesti olleet esittämässä Finnairin myyntiä. Mitenkähän meillä sitten aluepolitiikka onnistuu, jos sekin on puhtaasti voitonteon väline, niinkin keskeistä aikaa kuin nyt eletään, jolloin lentoyhteydet ovat aivan avainasemassa? Tämä vain korostaa sitä, että valtioneuvoston kanslian asemaa poikkihallinnollisessa tarkastelussa tulisi lisätä, jotta myöskin eri ministeriöiden ideologiset harrastukset muun muassa lentoliikenteen suhteen voitaisiin osana aluepoliittisia ratkaisuja arvioida.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Dromberg kävi esittämässä, että jospa eduskunta sijoitettaisiin Kauhajoelle, mutta nyt kun me olemme päättäneet lisärakennuksen tekemisestä, niin eiköhän pidetä eduskunta tässä vaiheessa kuitenkin täällä.

Ed. Mähönen kävi myöskin tuomassa terveiset ja totesi, että lain 1 §:ssä todetaan nimenomaan, että ministeriö päättää asiasta siinä tapauksessa, jos alueellisten ja paikallisten valtionyksiköiden ja toimintojen lakkauttamisesta tai supistamisesta on kysymys. Minun täytyy kyllä myöntää, että minulla oli jonkinlainen lukihäiriö. Minä todella luin sen sillä tavalla, että puhuttiin valtion yksiköiden ja toimintojen laajentamisesta tai supistamisesta, että silloin ministeriö päättää. Ehkä tähän on syytä valiokunnan paneutua, jos tässä kuitenkin laajentamisnäkökulmakin voitaisiin ottaa esiin. Täällä kyllä kuitenkin yksityiskohtaisissa perusteluissa soveltamisalan osalta todetaan, että asetuksella on tarkoitus säätää niistä tilanteista, joissa ministeriön ja sen erilaisten alaisyksiköiden tulee aina ottaa uudelleen sijoittaminen harkittavaksi ja valmisteltavaksi. Kohdassa 2 on todettu, että asia on ministeriön selvitettävä, kun on kysymys olemassa olevan toiminnan oleellisesta laajentamisesta, eli tämä periaatteessa on perusteluissa sanottu, mutta varmaan on syytä miettiä, olisiko se syytä kirjoittaa myös lakitekstiin.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Minulla on se käsitys, että kun näitä valtion virastoja hajasijoitetaan, niillä ei kuitenkaan ole mitään kovin suurta käytännön merkitystä Suomen asutuksen pitämisessä jossakin kauempana keskuksista. Suomessa on jo monta kymmentä vuotta tilanne ollut se, että työpaikkoja syntyy suurissa keskuksissa ja sinne ihmiset joutuvat muuttamaan ja pääsevät muuttamaan, kun haluavat työtä. Jos nyt valtion virastoja pyritään siirtämään jonnekin näistä suuremmista paikkakunnista, siellä tulee aikamoisia vaikeuksia henkilökunnalle ja muille, jotka ovat jo muodostaneet erilaiset yhteydet ja muut vastaavat toimipaikkakunnillaan. Luultavasti siitä tulee enemmän haittaa kuin hyötyä loppujen lopuksi sekä sille laitokselle että suomalaisille.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äskeinen puheenvuoro kuulosti kovasti, kovasti tutulta. Kun vuonna 75 minut kutsuttiin proffaksi Oulun yliopistoon, aivan tuon sisältöinen puheenvuoro pidettiin jo silloin, ja sitä tieteenalaa kutsuttiin tieteessä nimellä tiurismi. Ja näköjään se on tieteenala, kehitystoiminnan ala, joka kestää vuosikymmenestä toiseen. Onneksi tiurismista ei ole tullut valtauskontoa Suomeen.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvostan ed. Tiuria erittäin korkealle. Hän korkeasta iästään huolimatta on yksi eduskunnan parhaiten asioista perillä olevista kansanedustajista. Siinä mielessä aina herkällä korvalla kuuntelen hänen mielipiteitään.

Mutta täytyy kyllä todeta, että ensiksikin täällä lähdetään siitä, että henkilöstöä ei pakkosiirretä, vaan heidät sijoitetaan muuten, mutta valtion henkilöstön eläköityminen tulee aiheuttamaan tilanteen, jossa tulee olemaan todella suuria vaikeuksia saada valtion laitoksiin tällä seudulla väkeä, eli siinä on hyvin painava peruste. Toisaalta hallituksen esityksen perusteluissa on myöskin aluepoliittisista vaikutuksista hyvin selkeästi todettu, minkälaisia positiivisia vaikutuksia sijoittaminen Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle saa aikaan. "Alueellisia työllisyysvaikutuksia syntyy rakentamisinvestoinneista ja viraston jatkuvasta toiminnasta sekä virastohenkilökunnan kulutuksesta ja säästöistä. Vaikutukset vaihtelevat alueellisesti, mutta esimerkiksi rakentamisen työllisyyskertoimen arvioidaan olevan yli 2. Siten esimerkiksi sadan henkilön (Puhemies koputtaa) sijoittaminen olisi rakentamisen kerrannaisvaikutuksina yli kaksisataa henkilötyövuotta." Ja tässä on paljon muitakin perusteluja. Tässä tapauksessa pyytäisin, että ed. Tiuri ehtisi perehtyä hiukan tarkemmin myös näihin perusteluosiin.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tiurille voisi todeta ihmisten siirtymispakosta. Sinällään ilmeisesti missään ei ole tehtykään hirveän pakonomaisesti siirtämisiä. Tällä hetkellä kuitenkin kun katsoo, mitä on tapahtunut esimerkiksi meillä Pohjois-Karjalassa, jossa ihmiset ovat pakosti joutuneet siirtymään näille seuduille, heillä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa. Heidät on lähes pakkosiirretty, koska he ovat joutuneet toimeentulon takia tulemaan tänne. Sen takia minusta, kun sijoittamispäätöksiä tehdään, totta kai, pitää ottaa ihmisten tahtokin huomioon, mutta ottaa huomioon myös se, että tietyissä tapauksissa pitää olla valmis siirtymään myös johonkin toiseen paikkaan kuin Pääkaupunkiseudulle, muuten me olemme aika pahassa tilanteessa.

Maaseutuviraston osalta jossakin keskustelun vaiheessa oltiin sillä kannalla, jotta ei voi siirtää mihinkään, vaan jossakin tulevaisuudessa katsotaan sitä asiaa, kun lähtee ihmisiä eläkkeelle. Mutta uskoisin kuitenkin, että olisi tapahtunut niin, jotta olisi täytetty ne paikat ja olisi taas sanottu, että nyt täällä on ihmisiä, jotka ovat sijoittuneet Helsinkiin. Sen takia odottaisi myös ed. Tiurilta semmoista asennetta, jotta otettaisiin huomioon nämä muut näkökohdat, (Puhemies koputtaa) jotta se tuo muuta elämää muuallekin Suomeen.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, mitä esitin 1980-luvulla, on aika tarkkaan toteutunut ja tulee jatkuvasti toteutumaan, koska suomalaisia on niin vähän, että tietoyhteiskunnassa ne työpaikat syntyvät lähinnä suurimmissa keskuksissa. Jos me pystymme esimerkiksi matkailua ja metsäteollisuutta ja muuta ylläpitämään muualla Suomessa, niin siellä niitä järkeviä työpaikkoja on. Mutta valtion virastojen siirtäminen minusta on paljon vähemmän vaikutuksellista kuin mitä siitä ääntä pidetään. Mutta minä ymmärrän hyvin, että kansanedustajat mielellään toivovat, että heidän kotipaikkakunnalleen tulee jokin valtion virasto.

Minäkin aikoinani esitin, että Siementarkastusvirasto voitaisiin panna kotipaikkakunnalleni, kun se oli sillä välillä ja toiset halusivat sen Loimaalle ja toiset jonnekin Salon seudulle. Se olisi ollut kompromissi. Mutta eihän sillä mitään käytännön merkitystä loppujen lopuksi ihmisten asumisessa ole.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tiurille haluaisin todeta, että jos katsotaan, mihin työpaikat tänä päivänä syntyvät, niin ne syntyvät aika suurelta osin pk-sektorille. Tässä tapauksessa esimerkiksi Pohjanmaa on aika hyvä esimerkki siitä. Meillä on todella paljon pk-yrittäjiä. Ne ovat nimenomaan tällä hetkellä paikkoja, jotka luovat uusia työpaikkoja. Meillä myös, aivan yllättävää kyllä, ed. Tiuri, rakennetaan parastaikaa Seinäjoelle teknologiakeskusta, jossa on yksi erittäin iso yksityinen yritys jo siemenenä ja jonne sijoittuu myös erittäin suuri joukko teknologian palveluksessa olevia henkilöitä ja myös tulevia tutkimusprofessoreita. Minä toivotan ed. Tiurin tervetulleeksi Seinäjoelle lähiaikoina tutustumaan tähän hankkeeseen, jos se ei ole jo ennestään tuttu.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiurin kannattaisi muistaa se, että jo 50-luvulla aloitettiin Suomessa merkittävä hajasijoitus. Sitä oli muun muassa se, että Oulun yliopisto perustettiin, sitten myöhemmin Lapin yliopisto ja Itä-Suomen yliopistot ja korkeakoulut. Ja ajatellaanpa it-kulttuuria, josta ed. Tiuri on niin kovasti ylpeä muissa puheissaan, ja sen keskittymää Ouluun. Eihän sitä siellä olisi, jollei Oulun yliopistoa vuonna 1959 olisi perustettu.

Mirja Ryynänen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiurin kannoista yhdyn ainoastaan siihen, että pelkällä hajasijoituksella ei tietysti alueellisen eriarvoisuuden ongelmaa ja epätasapainoa ratkaista. Tarvitaan hyvin paljon muitakin toimenpiteitä, mutta silti se on yhtenä keinona erittäin käyttökelpoinen ja välttämätön, ja siinä mielessä tämä esitys on tietysti ihan hyvä.

Ne todelliset aluepoliittiset vaikutukset jäävät kyllä sitten riippumaan siitä, mitä konkreettisia tekoja tästä seuraa. Kyllä tässä on muillakin ministereillä nyt näytön paikka, erityisesti ministeri Korhosella aluepolitiikasta vastaavana ministerinä. Ministeri Itälän hyvä alku kuitenkin tälle hajasijoitusasialle täällä on mainittu, ja sille voi antaa kaiken tunnustuksen.

Minä toivoisin, että tätä hajasijoitusasiaa katsottaisiin myös Pääkaupunkiseudun etuna. Toivoisin, että ed. Tiurikin voisi nähdä sen sillä tavalla. Ed. Mäki-Hakola otti täällä aivan oikein esille nämä Pääkaupunkiseudun kustannuspaineet, se on yksi tekijä. Mutta minusta on hyvin tärkeä muistaa, että Pääkaupunkiseudulla tässä maassa ainoana paikkana on mahdollisuus todella kilpailla kansainvälisistä korkean osaamisen yksiköistä ja yrityksistä ja niitten sijoituksista. Minusta sille on tehtävä tilaa täällä. Se on koko maan etu. Samalla siihen on panostettava voimavaroja ja on hajasijoitettava sitä, mikä voidaan aivan yhtä hyvin hoitaa muualla ja millä sitten muille paikkakunnille on todella suuret säteilyvaikutukset. Nämä yksiköt luovat kysyntää ja houkuttelevat osaajia perässään.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ryynänen oli oikeassa siinä, että Suomen tärkeimpiä alueita oikeastaan on Pääkaupunkiseutu, koska se kuitenkin luo edellytyksiä koko Suomeen pärjätä. Siitä syystä minusta, kun aluepolitiikasta puhutaan, on vähän yksipuolista, kun siinä ajatellaan olevan kaikki muut mukana paitsi Pääkaupunkiseutu. Toivon, että tulevaisuudessa puhutaan aluepolitiikasta koko Suomen kannalta ja katsotaan, miten Suomi pärjää maailmassa. Meillähän tällä hetkellä uhkaa Pääkaupunkiseudun hajasijoitus muualle maailmaan, kun lahjakkaat, osaavat ihmiset lähtevät muualle, jos täällä ei ole miellyttävää asua.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ryynänen piti erittäin hyvän puheenvuoron Pääkaupunkiseudun tilanteesta. Olen ihan samaa mieltä, että me varmasti tulemme tälle alueelle saamaan kansainvälisen tason erilaisia virastoja ja laitoksia, kun siinä yhteisvoimin teemme työtä.

Ed. Tiurille voin vakuuttaa, että varmastikin tuolta maakunnista tulevat kansanedustajat ovat täydellä sydämellä tukemassa kaikkia sellaisia hankkeita, joissa tämän tyyppisiä virastoja ja laitoksia voidaan Pääkaupunkiseudulle sijoittaa. Esimerkiksi Euroopan elintarvikevirasto on yksi sellainen, että jos se kerran tänne saadaan — ja on pääasia, että se saadaan Suomeen — silloin sen paikka voi aivan hyvin olla myöskin Pääkaupunkiseutu. Uskon, että me olemme siinä rintamassa yhdessä ajamassa asioita eteenpäin. Me lupaamme tuen tällaisille hankkeille ja toivomme, että saamme sitten myöskin tämän seudun edustajilta tukea, kun ryhdytään näitä vähempiarvoisia laitoksia sijoittamaan Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiurille tekee mieli sanoa, että ilman Suomea Pääkaupunkiseutukaan ei pärjää. Kyllä Pääkaupunkiseutukin varmaan tarvitsee sitä muuta Suomea. Kyllä tämä maa aikamoinen tynkä olisi, jos täällä olisi vain pelkkä Pääkaupunkiseutu. Näin ollen on entistä tärkeämpää, että myöskin muu Suomi kehittyy. Siinä mielessä tämä lakiesitys on paikallaan.

Valitettavasti vain kehitys on viime aikoina ollut hyvin voimakkaasti toisen suuntaista. Eri alueilla olevia yksikköjä, muun muassa Maanmittaushallituksen yksikköjä, on lopetettu ja siirretty suurempiin aluekeskuksiin. Myöskin alueitten sisällä tapahtuu keskittymistä. Esimerkiksi Oriveden maanmittaustoimisto lopetetaan. Vaikka se siirretään Tampereelle, en pidä sitä kehitystä oikeana, koska maanmittausalueethan säilyvät edelleenkin maaseudulla, missä itse toimenpiteitä tehdään. Ei ole mitään järkeä, että toimintoja tällä tavalla keskitetään.

Toinen asia on sitten tietenkin varikoiden lopettaminen. Pirkanmaalta lopetettiin kolme varikkoa. Ne keskitetään joihinkin muihin paikkoihin. Se aiheuttaa melkoisia ongelmia näille kunnille. Kun näille kunnille tulee ongelmia, ihmiset siirtyvät tietenkin suurempiin keskuksiin, ja se taas aiheuttaa lisärakentamista ja palvelutarvetta. Sitä kautta tämä kehitys vääristyy.

Siinä mielessä lakiesitys, joka nyt on annettu, on mielestäni parempaan suuntaan vievä ja hyvä. Se olisi saanut olla voimassa jo aikaisemmin, jotta ministeri olisi voinut puuttua näihin muutamiin asioihin, joista on nyt virkamiestasolla tehty päätökset. Siinä mielessä tämä on hyvä. Edelleenkin korostan sitä, että Pääkaupunkiseutu tarvitsee muuta Suomea kehittyäkseen. Siinä mielessä myöskin muusta Suomesta on pidettävä huolta.

Tero  Rönni  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Puuttuisin muutamaan asiaan, erityisesti myös tähän, minkä ed. Kuoppa otti esille. Kun lakiesitys, joka on hyvä mielestäni, tulee käytäntöön ja sitä toteutetaan, niin toivoisin, että myöskin katsottaisiin tosiaan keskittymistä maakunnan sisällä. Meillä on muutamia vahvoja kasvualueita: Tampere, Turku, Kuopio, Oulu, joissa pitäisi myöskin katsoa koko maakunnan etua eikä vain keskeisiä ydinpaikkakuntia, niin että reuna-alueillakin palvelut säilyisivät eikä kaikkea keskitettäisi näihin isoihin kaupunkeihin.

Sitten sanoisin myös, kun puhutaan siitä, että Pääkaupunkiseudulta joutuu lähtemään työn perään muualle, että tänne on siirtynyt valtaisa joukko ihmisiä, muun muassa meistä suurin osa, jotka olemme tulleet tänne asumaan ja elämään, ainakin viikot. Suurin osa perheistä ja muista on tullut tänne pakolla työn perään. En minä sitä niin kauheana pidä, jos täältä jokin valtion virasto sijoitetaan johonkin muualle ja ihmiset joutuvat muuttamaan. Täältä pienemmänkin kortteerin hinnalla saa melkein minkälaisen omakotitalon tahansa valita tuolta mailta kun menee, pääsee järven rannalle ja asumisolosuhteet ovat varmasti toisenlaiset. Tarjonta voi olla tietysti jossain kulttuurin puitteissa vähän heikomman-laista.

Toivoisin myös, että ministeriöissä rohkeutta riittää näitten päätösten täytäntöönpanoon. Me olemme tässä muutaman kohdan nähneet, minkälainen hirvittävä huuto täällä alkoi, kun eläinlääketieteellisen siirtoa esitettiin, ja samaten maaseutuviraston kohdalla.

Kannatan ed. E. Lahtelan tekemää esitystä presidentin siirrosta Hankasalmelle. Siinähän on Tikkakoskella lähellä myöskin kenttä. Kun ed. Rajamäki peräsi näitä lentoyhteyksiä, kyllä sieltä aika likeltä pääsee koneella Helsinkiin päin lähtemään, jos tarve vaatii.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On valitettavaa, että nämä keskustelut, mitä käydään, aina pyritään sillä tavalla ymmärtämään ja myöskin ministeri ymmärtää joskus, että virastot pitää keskittää, vetää pois. Ei näinpäin saisi olla. Jos me haluamme todella pitää tätä maata asuttuna ja pelastaa myöskin näitä suuria keskuksia Helsinki mukaan lukien niiltä ongelmilta, mitä täällä on tulossa, silloin pitää konkreettisesti tehdä päätöksiä. Ei se ole yksistään Maaseutuvirasto, joka tässä voi olla kyseessä, vaan monta muuta pienempääkin yksikköä. Se antaa uskoa ja elinmahdollisuutta myöskin niillä alueilla, että meilläkin voi olla näitä virastoja, ja osaamista löytyy kyllä koko maassa. Toivoisin, että tätä käytettäisiin tällä tavalla eikä laitettaisi niin suuresti vastakkain näitä ajatuksia. Mutta näyttää olevan niin, että pyrkimys on keskittää erittäin rajusti vain Helsingin seudulle.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys on sinällään varsin hyvä, mutta hiukan myöhässä, muutaman kymmenen vuotta myöhässä. Jos olisi oltu tilanteessa 30 vuotta taaksepäin, silloinhan tämä esitys olisi ollut vaikutukseltaan aivan toisenlainen, mitä se nyt on ja miten tämä on mahdollista nyt toteuttaa. Hyvää on se, että tässä tarkastellaan taloudellisia vaikutuksia ja aluepoliittisia vaikutuksia, mitkä useassa puheenvuorossa ovat tulleet esiin, että tämä on tarkastelunäkökohta, ja niillä mahdollisuuksilla pyritään vaikuttamaan, mitä lakiesitys antaa aikanaan myöden, näitten virastojen siirtämiseksi ja muutoinkin sitten katsellaan, että toiminnot on järkevämmin järjestetty.

Se ongelma tässä on, kun puhutaan siirroista, että ei Helsingin sisälläkään ole pystytty siirtämään toimintoja kaupungin laitamille. Esimerkiksi ennen eduskunnan lisärakennuspäätöstä olisi voitu keskustella siitä, että jokin eduskunnan toiminnoista olisi siirretty jonnekin Itäkeskuksen suunnalle kokonaisuudessaan ja sähköisesti hoidettu sitten tietoyhteydet tähän taloon, mikä olisi mahdollistanut sen, että ei olisi tarvinnut puhua lisärakennuksesta ollenkaan. Sama koskee monta muutakin toimintoa. Pitääkö pakata keskustaan kaikki, kun on mahdollista pääkaupungin alueella, Pääkaupunkiseudullakin jo pelkästään, hajasijoittaa toimintoja?

Kun puhutaan ihmisten siirrosta, se ei ole ollenkaan helppoa. Päätökset on helppo tehdä, mutta kysymys on silloin koko tulevaisuudesta, kulttuuriympäristön muutoksesta, ystävien jäämisestä asuinpaikalle, missä ennen on asuttu. Tämä ei ole ollenkaan kevyt asia toteuttaa. Tässä tulee melkoisia vaikeuksia olemaan, jos pakolla pyritään siirtämään ihmisiä toiselle paikkakunnalle, esimerkkinä poliisin tietohallintokeskuksen siirtäminen Rovaniemelle, kun tietohallintokeskuksen johtaja otti kantaa, että kukaan ei lähde sinne. Sillä tavalla siirrot eivät toteudu eivätkä onnistu ollenkaan. Päinvastoin pitää katsoa niitä houkuttimia, millä ihmiset saadaan siirrettyä toiselle paikkakunnalle.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Itse asiassa ed. Turtiainen käytti hyvää ilmaisua, kun hän sanoi, että tämä laki on muutaman kymmenen vuotta myöhässä. Näinhän itse asiassa tämän asian voi myös määritellä. Senpä takia tässä pitää myös sanoa, että ei tässä yksikään tämän maan demokraattisesti valittu puolue voi ainakaan pisteitä menneisyydestä ottaa.

Tämä hallitus on ottanut aluekehittämiseen aivan uudenlaisen otteen, määrätietoisen ja jämerän, ja tehnyt todella vaikuttavan kokonaisuuden, millä myös alueellistaminen yritetään saada oikeasti liikkeelle, eli tehdään ja luodaan säädöspohja ja lainsäädäntö siihen ja vastuutetaan myös poliittisesti ministereitä. Toisin sanoen hienoa sanaa kansanvaltaistaminen voi myös tästä näkökulmasta käyttää, ja tässä tapahtuu nimenomaan kansanvaltaistamista.

Sisäasiainministeriö on ollut liikkeellä. Meillä on ollut mahdollisuuksia näitä ratkaisuja tehdä, ja niitä on tehty. Maa- ja metsätalousministeriö, joka täällä on noussut esille, on myös ollut hyvin liikkeellä, mutta kyllä nyt pitää panna painetta myös muihin. Minusta tässä pitää muistaa muutama perusasia, johon tämä liittyy hyvin olennaisesti.

Tämähän on yksi jatkumo tavallaan ja jatko-osa keskushallintouudistukseen. Keskushallintouudistus on äärimmäisen ratkaiseva alueellistamisen näkökulmasta, miten siinä edetään, saadaanko ministeriöiden rooli todella muuttumaan siten, että niistä tulee hallituksen strategisia yksiköitä eikä operatiivisia, niin kuin ne tällä hetkellä ovat. Sen takia meillä on samaan aikaan tämän hankkeen rinnalla myös liikkeellä aluekeskushanke ja seutuhanke, jotta me luomme vastaanottavaan päähän myös vahvempia kokonaisuuksia, jotka voivat ottaa vastaan tehtäviä. Tässä olen kyllä sitä mieltä, toisin kuin tässäkin keskustelussa on vähän vilahdellut, kun on sanottu, että ei sillä mitään saavuteta, että kyllä sillä saavutetaan. Sillä voidaan saavuttaa merkittäviäkin tuloksia.

Haluaisin oikeastaan ottaa esille vain ehkä helpoimman osion, ja se on teknologian antamat mahdollisuudet tänä päivänä. Fiksuimmat yksittäiset yritykset ovat myös tämän huomanneet ja hoksanneet. Esimerkiksi puhelinkeskustoimintoja tänä päivänä on eri puolilla maata, on viety myyntitoimintoja informaatioteknologiaan liittyen jne. Ne ovat hyviä hankkeita. Niitä pitää maksimoida ja niitä mahdollisuuksia tulee myös julkisella puolella käyttää hyväksi.

Henkilöstön asema on noussut esille useammastakin näkökulmasta. Nyt pitää muistaa, että kun valtion toiminnoista ratkaisuja tehdään, niin kyllä henkilöstön asema on haluttu turvata. Esimerkiksi sisäasiainministeriön hankkeissa on ilmoitettu, että ketään ei pakkosiirretä. Kaikille taataan työpaikka, jos tarve on jäädä Pääkaupunkiseudulle tai alueelle, missä itse kukin toimii. Sen lisäksi siirtymäajaksi on ilmoitettu viisi vuotta, että kyllä siellä on yritetty henkilöstöönkin luoda kohtuullisen hyvät asenteet, myös positiiviseen ratkaisuun, että on mahdollisuus mennä myös muualle töihin.

Joku otti esille eläköitymisen. Se on yksi mahdollisuus nimenomaan järkevästi tehdä muutoksia. Seuraavien viiden—kymmenen vuoden aikana eläkkeelle siirtyy kuntapuolelta noin 130 000 työntekijää, valtion puolelta noin 60 000 työntekijää. Nythän pitää tehdä myös niitä ratkaisuja, joilla saadaan peruspalvelutuotantoon ja kansalaisten tarvitsemaan perustyöhön siirtymään resursseja myös hallintojen rakenteiden muuttamisen kautta. Se mahdollisuus meillä on nyt olemassa.

Joku sanoi, että vaikutuksien pitää myös näkyä laajemmalla alueella kuin jossakin aluekeskuspaikkakunnalla. Itse asiassa ed. Pulliainenkin jo viittasi Oulun yliopistoon. Kyllähän Pohjois-Suomesta voi nostaa milloin tahansa esille esimerkiksi Multipolis-hankkeen. Se on Oulun yliopiston, Oulun kaupungin, ammattikorkeakoulun ja muiden toimijoiden yhteinen hanke, jolla 17 000 työpaikkaa on voitu luoda muutaman vuoden aikana eri puolille Pohjois-Suomea, todella laajasti, käsittäen myös osan Itä-Suomesta ja osan myös Keskisestä Suomesta. Sen tavoite on seuraavat 30 000 työpaikkaa. Kyllä näitä onnistumisiakin on, ei niitä sovi vähätellä. Senpä takia pitää myös panostaa tähän puoleen.

Olennainen osa on myös, joka tässä keskustelussa vilahti, että ei pidä rakentaa vastakkainasetteluja Pääkaupunkiseutu vastaan muu Suomi tai niin kuin olen ymmärtänyt ed. Elon kotiseudulta, jossa on Karhukaupunki-hanke liikkeellä. Nämähän tukevat toisiaan ja niin päin ne pitää yrittää saada rakennettua. Pääkaupunkiseutu tarvitsee omat toimensa ja omanlaisiaan kohdennettuja toimia. Samanaikaisesti pitää muistaa se, että ei muuta Suomea voi lähteä tarkastelemaan, että se jätetään oman onnensa nojaan. Pannaan nämä tukemaan toisiaan. Kyllä Pääkaupunkiseutu voi antaa muulle Suomelle, mutta muu Suomi voi antaa myös Pääkaupunkiseudulle. Eihän kenenkään etu ole, että muuttopäässä on ongelmia, asumisen hinta ehkä käytetyimpänä esimerkkinä, toisessa päässä on toisenlaisia ongelmia. Yritetään saada liikettä. Tähänhän me vastaamme niin, että yritämme 30—40 aluekeskuksen mallin kautta löytää muitakin kuin 5—6 kasvavan alueen joukko maahan ja saada todella tasapuolinen, maan kehitystä tukeva rakenne aikaiseksi.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä lyhyesti.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtion yksikköjen ja toimintojen sijoittamista koskevasta toimivallasta on ajankohtainen ja kannatettava esitys.

Täällä aivan oikein todettiin, että sen aika olisi ollut myös 30, ehkä 40 vuotta sitten, mutta myös ja juuri nyt tämä on tavattoman aiheellinen ja ajankohtainen juuri sen takia, niin kuin muun muassa arvoisa ministeri puheenvuorossaan juuri äsken viittasi, että tapahtuu tietynlainen sukupolven vaihdos monissa tehtävissä. Suuret ikäluokat lähivuosina ovat siirtymässä eläkkeelle ja uudet henkilöt astuvat tehtäviin. Tässä vaiheessa tarjoutuu nimenomaan henkilöstöjärjestelyjen osalta, sanoisinko, aivan ihanteellinen mahdollisuus järjestellä asioita uudelleen. Samoin nykyaikainen tietotekniikka tarjoaa mahdollisuudet entistä enemmän, paremmin, kuin vuosikymmeniä sitten on ollut mahdollisuutta hoitaa joustavasti asioita.

Kun olen jollekin sanonut kotiseudullani Keski-Suomessa, että tervetuloa käymään eduskunnassa, olen saanut vastauksen: se on siellä vaan niin kovin syrjässä. Samoin tämä Helsinki on tietyllä tavalla vielä rajakaupunkikin. Kyllä tämä muusta Suomesta katsoen on tietyllä tapaa syrjässä. Elikkä kyllä valtionhallinnossa on paljon tehtäviä, joita voidaan hoitaa nykyaikana muualta kuin pääkaupungista. Tietysti maa tarvitsee oman pääkaupungin, se on aivan selvä asia, mutta paljon voidaan, jos on tahtoa, kuten tuntuu täällä tänäänkin ilmenevän, myös hajasijoittaa. Esimerkiksi eräät taiteilijat, jotka artisteina liikkuvat ympäri maata, ovat valinneet Keuruun asuinpaikakseen. (Ed. S. Lahtela: Mistäkö syystä?) — Syy, miksi näin. He sanovat, että kun he ajavat kolme tuntia autolla, he ovat lähes missä tahansa Suomessa. Jos pannaan se neljäs tunti siihen, alue on lähestulkoon lännestä itään ja etelästä Hankoniemeltä aika pitkälti tuonne pohjoiseen. Tietysti jää osia, joita ei neljään tuntiin noin kohtuudella voi saavuttaa. Tämän vuoksi ihan tuommoiset järkevät seikat ihmisten liikkumista ajatellen puoltaisivat hajasijoittamista. (Ed. Kekkonen: Minkä lajin taiteilijoista on kysymys, ed. Oinonen?) — Elikkä tässä suhteessa on viihdetaiteilijoista nimenomaan kysymys, aivan maan kärkitaiteilijoista, joita ei paljon Keuruulla välttämättä aina näe, mutta jotka ovat todenneet sen, että Keuruu on erittäin hyvä paikka liikkua, koska se on aivan huikean paljon parempi kuin vaikkapa Pääkaupunkiseutu nimenomaan, jos ajatellaan liikkumista autolla, mutta kyllähän Haapamäen risteysasema tarjoaa vielä myöskin mainiot junayhteydet, jotka ovat — yllätys, yllätys — paremmat kuin eräistä maakuntakeskuksista, vieläpä sellaisista maakuntakeskuksista, joissa jopa yliopistokin on olemassa. Elikkä tämä on todettavissa, että maaseudulla ja maakunnissa on monia mahdollisuuksia.

Kun tässä viitattiin siihen, että eläköitymisiä tapahtuu ja henkilöstöjärjestelyt ovat mahdollisia, niin monet asiat maaseudulla ovat edullisempia. Muun muassa asuntojen hankinta on tunnetusti maaseudulla ja maakunnissa edullisempaa kuin täällä Pääkaupunkiseudulla. Nyt monet esimerkiksi valtion tehtäviin tai kunnallisiin tehtäviin tulevat joutuvat täällä Pääkaupunkiseudulla taloudellisesti hyvin ahtaalle kalliin asumisen vuoksi, ja samalla asumisolotkin ovat hyvin ahtaat. Eli monia perusteita juuri nyt on vakavasti käydä harkitsemaan eri hallinnonalojen hajasijoittamista ja eri toimintojen hajasijoittamista. Otan esimerkin vaikkapa vankeinhoidon alalta. Haapamäelle on pitkään suunniteltu vankeinhoitolaitosta. Nyt esimerkiksi Turun kaupunkiseudulle ollaan, sekin tarvitsee tietysti oman vankilansa, tekemässä melko suurta vankilaa, jonka toimintoja ihan vankeinhoidon tehokkuuden kannalta ja vankeinhoidon päämäärän kannalta palauttaa ihmisiä yhteiskuntakelpoisiksi olisi perusteita sijoittaa muualle ja esimerkiksi käyttää jo pitkään valmiina olleita suunnitelmia, jotka ovat kalliisti maksaneet, tässä suhteessa hyväksi.

Joten, arvoisa rouva puhemies, toivon, että vakavasti tätä asiaa kehitellään. Nimenomaan nyt on uudelleen aika puhua hajasijoituksesta. Tarkoituksenmukaisuuskysymykset pitää tietysti ottaa huomioon, henkilöstöjärjestelyt. Kun arvoisa ministeri viittasi, että on viiden vuoden siirtymäaika, se on varsin kohtuullinen nykyaikana toteutettavaksi. Joten, arvoisa rouva puhemies, toivon menestystä tälle esitykselle.

Juha  Karpio  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Oinonen puhui niin kauniisti Keuruusta ja ennen kaikkea Haapamäestä, etten voinut olla käyttämättä puheenvuoroa. Nimittäin 35 vuotta sitten tapasin erään henkilön, joka käytti siellä murretta ja totesi, että hän on Haapamäeltä kotoisin. Hän on tämän 35 vuotta ollut minun vaimoni myöskin, niin että tämä on erittäin hyvä puheenvuoro ja perustelut siitä, että Keuruu ja ennen kaikkea Haapamäki ovat erittäin hyviä paikkoja. Kun ed. Oinonen vielä puhui Haapamäen vankilasta, niin se on ehkä nyt asia, mikä voidaan unohtaa. Se on ollut monta vuotta esillä, mutta se ei ole mennyt siitä eteenpäin.

Matti  Väistö  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tavoite sijoittaa valtion toimintoja eri puolille maata on erittäin kannatettava. Mielestäni ministeri Korhonen otti esille olennaisimman tässä suhteessa eli keskushallintouudistuksen. Siinä onnistuminen on hyvin tärkeää. Mehän tiedämme, että alueille tarvitaan, maakuntiin tarvitaan sekä voimavaroja että omaa päätösvaltaa lisää. Tässä suhteessa viime vuosina kehitys on mennyt väärään suuntaan. Keskushallinto on monin tavoin myös valtionhallinnon osalta siis vahvistunut. Toiminnallisia edellytyksiä on enenevästi. Osaamista maakunnissa on paljon. Kiitos aikanaan yliopistoverkon osalta tehtyjen ratkaisujen. Muun muassa Itä-Suomen yliopistot ovat selvästi osoittautuneet erinomaisiksi osaamisen lisääjiksi alueella ja tätä kautta myös työllisyyden parantajiksi. Tärkeää on, että pidetään palveluista alueilla huoli, kaikista palveluista, myös liikennepalvelut ja liikenneyhteydet tietoliikennettä myöten hyvässä kunnossa. Valtion tulisi osaltaan myös luoda edellytyksiä yritysten toiminnalle tätäkin kautta.

Asumiseen on viitattu. Minusta hyvän elämisen edellytykset ovat suuressa osassa maata tänä päivänä erittäin hyvät. Pohjois-Karjalassa on hyvä kokemus Metlan vahvistumisesta. Aikanaanhan saimme sinne tutkimusyksikön, ja nyt sitä on vahvistettu koko ajan. Se on perustunut myös siihen, että korkeinta metsäopetusta saatiin kovan väännön jälkeen aikanaan Joensuuhun.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Tarkoitus ei ole pitää pitkää puheenvuoroa, mutta jos menee yli kaksi minuuttia, on paras alusta alkaen aloittaa puhujakorokkeelta.

Ensinnäkin on syytä todella esittää kiitos hallitukselle siitä, että tämä lakiesitys on tullut eduskuntaan. Niin kuin ministeri Korhonen totesi, voidaan hyvinkin esittää kysymys, miksi tätä ei ole aikaisemmin tehty. Esimerkiksi keskusta on hyvin usein eduskunnassa — ja aivan aiheellisesti — puhunut haja-asutusalueiden ja hajasijoittamisen puolesta, mutta ei minkäänlaisia konkreettisia ehdotuksia ole aikaisemmin tullut, joten on todella hyvin miellyttävä asia, että tällainen lakiesitys on saatu eduskunnan käsittelyyn. (Ed. Väistön välihuuto) — Ed. Väistö saa varmasti vastauspuheenvuoron, kun hän pyytää.

Mutta kuten ed. Ryynänen aikaisemmin totesi, hajasijoitus sinänsä ei ole ainoa ratkaisu. Se on varmasti osa alueellisen tasapainoisen kehittämisen ratkaisua, mutta ei yksinään. Eräässä puheenvuorossa on todella viitattu siihen, että kuitenkin viime vuosien aikanakin keskushallinto on vahvistunut. Samalla kun aikanaan viime eduskunnassa päätettiin, että lopetetaan läänejä, maakunnista ovat valtion hallintotyöpaikat vähentyneet ja ne ovat, ihmeellistä kyllä, sijoittuneet keskushallintoon. Tämä on kehitys, jota pitäisi myöskin hyvin tarkkaan analysoida.

Mitä tulee hajasijoittamiseen Suomessa, meillähän ei tällaista oikeastaan ole aikaisemmin ollut, niin kuin on todettu. Ruotsihan on meitä selvästi edellä. Ruotsissa on maanmittaushallinto sijoitettu Tukholman ulkopuolelle ja monia muita ruotsalaisia laitoksia. Tosin voi sanoa, että Pori, josta tulen, on muun muassa saanut valtakunnallisen aluehälytyskeskuksen. 15—20 työpaikkaa sinne on sijoitettu, mutta olemme iloisia siitä, että tämäkin päätös saatiin aikaan. Helsingin seudullahan oli kova vastustus muun muassa sitä hanketta vastaan.

Puhemies! Kyllä hajasijoittaminen on myöskin Pääkaupunkiseudun etu. Kyllä Helsingin seutu alkaa olla tietynlaisessa kaaoksessa, mitä tulee asumiseen ja eräisiin muihin asioihin, mutta erityisesti asumisongelmiin. Jonkinlaista selvyyttä näihin asioihin pitää saada. On varmasti vaikea kysymys, miten tämä tasapainoisesti saadaan. Mutta kiinnittäisin huomiota myös siihen, että eivät pelkästään valtion laitokset ole sijoittuneet Helsingin seudulle, vaan myös yksityiset suuryritykset ovat viime vuosien aikana, viimeisen vuosikymmenen aikana, yhä enenevässä määrin siirtäneet pääkonttoreitaan Helsinkiin. Muistan, kuinka ministeri Korhosen kanssa muutama vuosi sitten keskustelimme nimiä mainitsematta. Korkeatasoinen teollisuuden ja talouden edustajista koostuva henkilöstö moitti hallitusta siitä, että ei ollut aikaansaatu alueellista tasapainoista kehitystä. Heidän joukossaan oli muun muassa yritysjohtajia, jotka olivat itse sijoittaneet pääkonttorinsa Helsinkiin. Muun muassa Porista eräs suuri yritys oli, sanoisin, tuollaiset 150—200 ihmistä sijoittanut Helsinkiin. (Ed. Kekkonen: Onko se jo Lontoossa?) — Ei tämä firma ole vielä Lontoossa.

Lontoosta, puhemies, tuli mieleen, että kun on paljon keskusteltu siitä, että firmat lähtevät ulkomaillekin, kyllä siellä on myöskin toisenlaista kehitystä. Me kaikki varmaan pystyimme loman aikana lukemaan, kun Ericsson Osakeyhtiö joutui myymään pääkonttorinsa Lontoosta, jotta saataisiin vähän rahaa Ericssonin kassavirtaan. Mutta, puhemies, se on Ruotsia ja se meni vähän ulkopuolelle Suomen rajojen.

Kuitenkin, puhemies, haluaisin todeta, että koulutus mielestäni on ehkä sittenkin kaikkein ratkaisevin, ja koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen sijoitetut rahat ovat kaikkein ratkaisevimmat. Täällä on Oulu jo mainittu. Oulu on todella erinomainen esimerkki, Jyväskylä, Kuopio, Joensuukin. Kaikki nämä ovat olleet erinomaisia sijoituksia yhteiskunnan kannalta. Kyllä tässä yhteydessä toteaisin, että meidän pitäisi saada maakunnat jotenkin tasa-arvoisiksi koulutus-, tutkimus- ja kehitysrahojen suhteen. Henkilökohtainen ajatukseni on, että esimerkiksi ammattikorkeakouluun ja yliopistokoulutukseen sijoitettavat rahat pitäisi maakuntiin saada asukasta kohden samanmääräisinä, jokaiseen maakuntaan. Muuten ne maakunnat, jotka eivät näitä rahoja saa, jäävät auttamatta jälkeen tästä kehityksestä, joka on hyvin osaamisintensiivinen ja joka taas perustuu koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen.

Puhemies! Lopetan puheenvuoroni toteamalla, että ministeri Soininvaara muutama päivä sitten lausui hyvin halveksivia sanoja savupiipputeollisuudesta. Hänhän totesi ydinvoimasta puhuessaan, että siellä vain suositaan savupiipputeollisuutta. Haluan kyllä todeta sen, että kun tulen tällaisesta savupiipputeollisuuskaupungista, olen oikeastaan ylpeä siitä osaamisesta, joka perustuu myöskin savupiipputeollisuuteen. Eivät tänä päivänä suomalaiset laivat, öljynporauslautat, metsäteollisuuden koneet eikä paperi pärjäisi maailmanmarkkinoilla, ellei osaaminen olisi aivan maailman huippuluokkaa. Väitän, että näihin sisältyy myöskin valtava osaamispanos, paperiteollisuuteen, metalliteollisuuteen, telakkateollisuuteen, kemian teollisuuteen. Monta kertaa meillä Suomessa on se käsitys, että pelkästään it-osaaminen on jotain osaamista ja vanhat alat pärjäisivät omillaan. Siellä on valtavaa kehitystoimintaa koko ajan kuitenkin olemassa. Vielä kerran väitän, että savupiipputeollisuus on kuitenkin Suomen talouden perusta. Sen perusteella jaetaan myöskin hallinnon hajasijoituksia. Se kannattaa myöskin muistaa.

Alue- ja kuntaministeri  Martti Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Elon puheenvuoron osalta voi olla hyvin pitkälle samaa mieltä. Edelleenkin koulutukseen liittyvästä näkökulmasta: Tässäkin keskustelussa on tullut esille oikeastaan korostuneesti jo ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen merkitys. Tämä on se puoli, joka tulee ratkaisemaan monen alueen menestymisen tulevaisuudessa, ja se on myös toisen asteen koulutuksen huomioiminen ja siihen panostaminen ja ennen kaikkea motivoiminen, että nuoret ihmiset lähtevät koulutukseen ja ovat mukana ja ovat motivoituneita. Se on julkisten sektorien lisäksi ikärakenteeltaan hyvin pitkälle samanmoinen, eli savupiipputeollisuudessa nimenomaan on keski-ikä viidenkymmenen nurkilla. Siellä ollaan ihan yhtä aikaa julkisen sektorin kanssa luopumassa tästä työvoimasta, ja uutta pitää saada sisälle.

Toinen, josta olen täsmälleen samaa mieltä ed. Elon kanssa, on elinkeinoelämän mukanaolo. Tämä on, ystävät, melko toivoton harjoitus, jos tätä harjoitusta yritetään pelkästään julkisen sektorin voimin viedä eteenpäin, jos koko ajan vain yrityselämän puolella tapahtuu keskittämistä, suurempien yksikkökokojen aikaansaamista. Otetaan nyt esimerkiksi elintarviketeollisuus, sen voi ottaa maidonjalostuksen puolelta tai meijeripuolelta tai lihanjalostuksen puolelta ja katsoa esimerkiksi, mitä Lapissa on nyt tapahtunut, kun Valio tekee siellä omia ratkaisujaan, 300 työpaikkaa yhdellä nuijan kopautuksella.

Reijo  Laitinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiehdotus on periaatteiltaan ja tavoitteiltaan erinomaisen kannatettava, ja yhdyn niihin puheenvuoroihin, joissa on todettu se, että olisipa tämä tuotu jo esimerkiksi Lipposen ykköshallituksen ensi taipaleella eduskunnan käsittelyyn, niin voisi olla, että hajasijoittamisen osalta oltaisiin huomattavasti konkreettisemmassa tilanteessa kuin tällä hetkellä ollaan. Ajatukset ovat siis todella jaloja tässä. Nyt vain on kysymys siitä, miten toteutamme tämän tavoitetahdon, miten se määritellään ja löytyykö sitten riittävästi poliittista tahtoa viedä asioita eteenpäin siten, että nämä tavoitteet, mitä lakiehdotukseen on kirjattu, voisivat toteutua.

Nyt on vain käynyt sillä tavalla, että erityisesti 90-luvulla ja sen loppupuolella on tehty sellaisia ratkaisuja myöskin valtionhallinnon osalta, jotka ovat johtaneet voimakkaaseen keskittymiseen ja keskittämiseen. En nyt puhu pelkästään läänijaosta ja läänien lukumäärän supistumisesta, vaan mennäänpä hallinnonalalle kuin hallinnonalalle, niin näin on tapahtunut. Se on merkinnyt sitä, että niin sanotulta haja-asutusalueelta on siirretty toimintoja kasvukeskuksiin ja Pääkaupunkiseudulle. Se on merkinnyt sitä, että meidän keskushallintomme on vain täällä paisunut paisumistaan joka hallinnonalalla; myöskin näin on tapahtunut ministeri Koskisen alaisuudessa olevalla hallinnonalalla.

Toivoisin, että jossakin vaiheessa voitaisiin sitten analysoida sitä, mitä tässä on tapahtunut, onko tämä ollut oikean suuntaista kehitystä ja voidaanko nyt lähteä toista polkua kulkemaan, mikä on maan tasapuolisen kehittymisen kannalta aivan ehdoton edellytys. Kun ministeri Korhonen sanoi, että nyt katsotaan se, mikä tehtävä keskushallinnolla on, onko se strateginen tehtävä, missä määrin se puuttuu sitten operatiiviseen toimintaan, tämä on iso juttu. Meiltä pitää tietenkin löytää näkemystä siihen, voiko se olla todellakin niin, että keskushallinnon tehtävä on strateginen ja operatiivinen toiminta tapahtuu siellä, missä ovat asiakkaat, ihmiset, kansalaiset. Nyt on niin, että tähän suuntaan ei valitettavasti ole menty. Tiedän sen, että eri hallinnonaloilla on nytkin sellaisia hankkeita vireillä, joissa on tarkoitus hallintoa keskittää kasvukeskuksiin ja Pääkaupunkiseudulle ja sitä kautta siirtää sinnepäin myöskin päätöksentekovaltaa ja mahdollisuutta vaikuttaa asioihin.

Otan esimerkkinä: Ministeri Soininvaara puuhastelee parastaikaa työsuojeluhallinnon uudelleenorganisoimiseksi, ja olen ymmärtänyt niin, että kun erään työsuojelupiirin päällikköjohtaja menehtyi valitettavan sairauden johdosta, sen pohjalta ollaan tekemässä sitten hallinnollisia ratkaisuja muutaman työsuojelupiirin yhdistämiseksi, kun pitäisi tehdä niin, että katsottaisiin koko hallinnonala kokonaisuudessaan ja tehtäisiin sellaisia ratkaisuja, että pystyttäisiin vastaamaan työelämän tarpeisiin myöskin työsuojeluhallinnon kautta paremmin kuin tänä päivänä ottaen huomioon toiminnalliset puolet, laadulliset puolet, erityistehtävät jnp.

Minua yhtä lailla kismitti Soininvaaran haastattelussa käyttämä sanonta "savupiipputeollisuus". Luotiin sellainen kuva, että se on sitä teollisuutta, joka tästä maasta häviää, joka ajautuu alas, joka ei tule työllistämään (Ed. Elo: Ajetaan alas!) — ajetaan alas, juuri näin ja sinne ei pidä kehittämispanoksia suunnata. Tämmöinen viesti siitä välittyi. En tiedä, tulkitsinko oikein, mutta tämmöinen viesti välittyi. Minusta se on karmeata ajattelua ministeriltä. Onko todellakin sillä tavalla niin kuin ed. Elo totesi, että meidän hyvinvointimme hyvin pitkälle perustuu tämän teollisuuden varaan? Me emme olisi missään tapauksessa kestäneet 90-luvun rajua lamaa, jos meillä ei tätä perusteollisuutta olisi. Pitää puhua siis perusteollisuudesta, ei mistään savupiipputeollisuudesta.

Tässä suhteessa tästä voidaan aasinsiltana tulla siihen, että nyt on, ministerit hyvät, jotka paikalla ovat, ja koko valtioneuvosto ja myöskin eduskunta, pidettävä huoli siitä, että tarkastellaan myöskin valtionyhtiöitä. Yksi ainut valtionyhtiö, jossa pääkonttori on jossain muualla kuin Pääkaupunkiseudulla, on Vapo. Kaikkien muiden valtionyhtiöiden pääkonttori on Pääkaupunkiseudulla, vaikka toimintaa on muualla. Olisi monella tapaa olemassa perusteita siihen, että pääkonttoreita siirrettäisiin enemmän sinne, missä teollisuutta ja tuotannollista toimintaa sijaitsee. Toivon, että myöskin tämä puoli katsotaan silloin, kun puhutaan samalla paheksuvasti siitä, että yksityiset yritykset ovat keskittäneet keskushallintonsa pääosin Pääkaupunkiseudulle, ja kun nyt puhutaan voimakkaasti siitä, että ne siirtävät sitten hallintonsa Eurooppaan tai jollekin muulle mantereelle. Samalla mielestäni tulee katsoa se, mitä valtio tässä tekee.

Ministeri Korhonen puhui samassa yhteydessä siitä, että työmarkkinoilta poistuu työvoimaa hyvin voimakkaasti. Se pitää paikkansa, tämä meidän pitää tiedostaa. Julkisen sektorin samaten kuin yksityisen sektorin palveluksesta lähtee satojatuhansia ihmisiä. Tämä on aika jännä tilanne tietenkin — jännä ja jännä mutta eriskummallinen tilanne — että samanaikaisesti meillä on kuitenkin hurjan paljon työttömiä, lähes 300 000 ihmistä työttömänä. Kun välttämättä näitä kaikkia ihmisiä ei pystytä sijoittamaan sen enempää yksityiselle kuin julkisellekaan sektorille, syntyy sellainen yhtälö, että pitää kysyä, miten me tämän ratkaisemme. Vaikka tehdään eläkejärjestelmien puolella sellaisia ratkaisuja, jotka ottaisivat tämän olotilan huomioon, me olemme siitä huolimatta melkoisen probleeman edessä.

Se edellyttää sitä, aivan niin kuin ed. Elo puhui, että vahvistetaan omaa koulutusjärjestelmäämme, panostetaan yhä enemmän ammatilliseen koulutukseen, katsotaan, miten, kun peruskoulusta ja lukiosta ihmiset lähtevät, he tiensä valitsevat, luodaan ammatillinen koulutus niin houkuttelevaksi, että myöskin tulevaisuudessa on ammattinsa osaavia kädentaitajia meidän tavoitettavissamme. Tämä mielestäni tarkoittaa sitä, että kun aivan oikein me olemme korostaneet tiedekorkeakoulun ja ammattikorkeakoulun asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa, se on kuitenkin merkinnyt sitä, että toisen asteen ammatillinen koulutus on tässä keskustelussa jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Tosiasia on, että sitä kautta pääosin kuitenkin kanavoidaan ne ihmiset, ne työntekijät, jotka Suomi tulevaisuudessa tarvitsee.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En osaa paheksua sanaa "savupiipputeollisuus", minun korviini se kuulostaa ihan kauniilta. Sen sijaan paheksun edellisten puhujien tapaan ministeri Soininvaaran asennetta. Se oli hätkähdyttävä asenne sen suhteen, millä teollisuudella Suomi on kuitenkin pelastettu, aivan niin kuin ed. Laitinen edellä sanoi. Meillä on menneenä vuosisatana ollut kaksi vahvuutta silloin, kun me olemme olleet kriiseissä. Ne ovat olleet hyvä maatalous, joka on pelastanut meidät todella vaikeilta pulmilta vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla, ja sitten tämä kuuluisa savupiipputeollisuus, joka on pelastanut meidät vuosisadan toisella puoliskolla. Se pelastusoperaatio oli varsin mittava nimenomaan 90-luvun lamassa. Jos meillä sitä teollisuutta ei olisi ollut, jos meillä ei olisi ollut näitä kahta jalkaa, puujalkaa ja rautajalkaa, varjelkoon, missä me olisimme kansakuntana tällä hetkellä.

Pekka   Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pyysin vastauspuheenvuoron, kun ministeri Korhonenkin on paikalla. Laki valtion yksikköjen ja toimintojen sijoittamisesta tuo nyt sääntelyn piiriin valtion yksikköjen sijoittelun, mutta erityisesti huomio kiinnittyy lain perusteluihin. Minusta nämä ovat erinomaiset, ja mitä on sanottu valtion aluepolitiikasta ja sen tarkoituksesta, toivoisin, että tämä sama viitekehys ja näkökulma tulisi myöskin lakiin alueiden kehittämisestä, kun sitä nyt ollaan uusimassa, ja tulisi yhtä selkeä ja hyvä näkökulma aluepolitiikan tavoitteeksi, joten tämä olkoon eväs ja viesti ministeri Korhoselle.

Yhdyn edellisten edustajien näkemyksiin siinä paheksunnassa, jota on ministeri Soininvaaran lausunnon johdosta todettu savupiipputeollisuuden suhteen. Se oli kai harkitsematon ajatus.

Juha  Karpio  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On todellakin hyvä, että asiaa viedään nyt eteenpäin ja valtion virastoja pyritään hajasijoittamaan. Tästä on annettava ministeri Korhoselle tunnustus. Tiedän, että hyvin monet ovat samaa mieltä asiasta, kunhan se vain ei minun omaa virastoani koske, eli siitähän se vastustus nimenomaan alkaa.

Arvoisa puhemies! Kun aikanaan toimin paikallishallinnossa monta kymmentä vuotta maistraatin päällikkönä, useasti ihmettelin sitä, mitä varten esimerkiksi maistraatin toimialaan kuuluvia asioita ei voida hajasijoittaa vaan esimerkiksi kaikki yksinkertaiset yhdistysrekisteriasiat pitää käsitellä Helsingissä. Pihtiputaan urheilijoitten toiminimen kirjoittajat käsitellään täällä, yhdistysrekisteriotetta ei voi paikallisviranomainen samana päivänä antaa. Aikanaan olen myöskin kysynyt tätä ministeri Korhoselta, ja ministeri ilmoitti, että tähän asiaan ei tulla tekemään muutoksia. En ymmärrä, eikö kuitenkin kannattaisi asioita lähteä viemään eteenpäin.

Ministeri Itälälle on annettava tunnustus, että tiettyjä asioita poliisihallinnon alalla on pyritty hajasijoittamaan. On kuitenkin hyvä, niin kuin totesin, että tämä lakiesitys hallituksen toimesta on annettu. Ehkä tätä nyt, jos ei tämän eduskunnan aikana, niin seuraavan eduskunnan aikana, voidaan kehittää ja viedä valtion virastoja paikallishallinnon tasolle enemmän kuin tänä päivänä tapahtuu.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Lakiesitys koskien hallinnon hajasijoituksen tehostamista on herättänyt vilkkaan keskustelun. Havaitsen kuitenkin sen, että täällä kaikki puhujat ovat muualta kuin Pääkaupunkiseudulta, ja havaitsen, että salissakaan ei ole kansanedustajia Pääkaupunkiseudulta. Sen vuoksi halusin tuoda Pääkaupunkiseudun kansanedustajan kannan tähän asiaan.

Ensinnäkin olisin tuomassa yhden ainoan perusperiaatteen esille. Minun nähdäkseni lähtökohtana niin julkishallinnon osalta kuin myöskin yrityselämän osalta on se, että vain sellaisten toimintojen, joiden on välttämätöntä sijaita Pääkaupunkiseudulla, tulisi täällä sijaita. Meidän pitäisi kaikin toimin rohkaista sitä, ennen kaikkea tässä tapauksessa julkishallinnon osalta, että mikäli toimintojen ei ole välttämätöntä olla täällä, ne sijaitsisivat ja tapahtuisivat muualla Suomessa. Tässä on kaksinkertainen etu.

Ensimmäinen etu on se, että suhteellisesti enemmän työttömyydestä kärsivien maakuntien työvoimareservit otettaisiin paremmin käyttöön. Meillä on koko Suomi hyvin koulutettua väestöä omaava, ja on mitä mielekkäintä, että ihmiset voivat asua omilla kotiseuduillaan.

Toinen ja nimenomaan Pääkaupunkiseutua koskeva etu on se, että meillä on tämän voimakkaan kasvukehityksen vuoksi liian suuri paine muun muassa peruspalvelurakenteemme rakentamisen osalta. Täällä on pulaa kouluista, täällä on pulaa perusterveydenhuollosta, julkisista palveluista, eikä ole kovin tarkoituksenmukaista se, että me kasaamme väestöä tänne ja todellisuudessa rakennamme Suomea näiden julkisten peruspalvelujen osalta kahteen kertaan. On mitä tarkoituksenmukaisinta rohkaista toimien hajasijoittamista, ja tervehdin ilolla tätä hallituksen tekemää esitystä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Oli todella miellyttävää ja mielenkiintoista kuulla ed. Karpion näkemykset Haapamäestä. Näitä tällaisia on aina hyvin myönteistä kuunnella. Mutta sitä vastoin vankila-asiassa olen sitä mieltä, että sekin on aivan uudelleen tarkasteltava vankeinhoidollisista näkökulmista ja siitä tavoitteesta käsin, että rikoksen poluille joutuneet ja vankeuteen tuomitut voisivat päästä palaamaan normaaliin yhteiskuntaan normaaleina kansalaisina. Siitä näkökulmasta tätä kysymystä tulee kyllä tarkastella uudelleen.

Mutta näen, että olennaista hallituksen esityksessä on se, että kun jotain saadaan hajasijoitettua, niin tämä alkaa vaikuttaa ajatteluun koko yhteiskunnassa ja myös elinkeinoelämässä ja yritystoiminnassa laajemmaltikin aletaan nähdä, että Suomea on muuallakin kuin Pääkaupunkiseudulla. Kun tämä aikamoinen havainto voidaan tehdä, niin se voi silloin vaikuttaa ratkaisuihin.

Aikanaan, Urho Kekkosen aikana, kun perustettiin yliopistoja, joita tunnetusti maassa on, niin ne ovat tuottaneet laajalti tulosta ei vain sen tieteen alalla, mitä ne ovat edustaneet, vaan paljolti muutoinkin, ja on syntynyt aivan uutta ajattelua, että toimintoja voi tapahtua maakunnissa. Jatkaisin tästä vielä sillä, että myös maakuntien solmukohdissa ja maakuntien sisällä pitäisi löytää sijoituspaikkoja, niin että kaikki ei keskittyisi välttämättä maakuntakeskuksiin. Saattaisi olla monien maakuntien kannalta hyvä löytää juuri sellaiset solmukohdat, joista on eri kasvukeskuksiin, niin kuin nyt halutaan tuota nimitystä käyttää, tai maakuntakeskuksiin kohtuulliset matkat. Nämä saattaisivat olla ihan harkitsemisen arvoisia ajatuksia.

Meillä tietysti tähän liittyy liikenneinfrastruktuuri, jossa hyvin keskeisessä asemassa yhteiskunnallisesti on tietysti junaliikenne ja rautatiet maantieliikenteen rinnalla. Nämä ovat sellainen kansallinen pääoma, että nämä molemmat ovat vaalittavat ja säilytettävät asiat. Lentoliikenteessä meillä valitettavasti on Helsinki-keskeisyys. Jos tässä maassa haluaa mennä jostain muualta jonnekin muualle kuin Helsinkiin, niin lentomatka on, ikävä kyllä, lähes kaikissa tapauksissa tehtävä pääkaupungin kautta. Tietysti tuohon on omat syynsä, että näin on, mutta ajattelutavan muutosta tarvittaisiin, että nähtäisiin, että elämän mahdollisuuksia on muuallakin Suomessa kuin Pääkaupunkiseudulla. Silloin vaikkapa pienetkin toimet, joilla valtionhallintoa on hajautettu ja toimintoja hajautettu, tuota ajattelutapaa saattavat edistää.

Edelleen täällä on tullut varsin selkeästi esille se, että kun tapahtui tämä lääniuudistus, niin sen myötä keskushallinto tavallaan uudelleen saattoi vahvistua. Tehtäviä oli jossakin hoidettava. Elikkä tämmöiset järjestelykysymykset ovat myös asioita, joilla voidaan, jos halutaan — usein on vain tahdosta kiinni — toimintoja hajauttaa. Valitettavasti viime aikojen saneeraamistoimet eri sektoreilla ovat myös johtaneet siihen, että kun on haluttu panna väkeä pois, se on johtanut siihen, että tämä toimenpide on kohdistunut maakuntiin, seutukuntiin ja johtanut keskittymiseen. Vaikka näin ei olisi tarkoitettukaan, niin seuraus on ollut tämä.

Edelleen yksi huomionarvoinen näkökohta: Monet nuoret elämänsä aloittavat ja uraansa luovat eivät välttämättä haluaisi siirtyä pääkaupunkiin. Monilla saattaisi olla kontaktia maaseutuun, vaikkapa entisiä sukutiloja jne. Jos olisi tarjolla vaihtoehtoja löytää korkeasti koulutettunakin työpaikkoja muualta kuin Pääkaupunkiseudulta, niin minä uskon, että näihin tehtäviin henkilöitä löytyisi.

Edelleen, en näe, että hajasijoittaminen on Pääkaupunkiseudulle koskaan mikään uhka. Kyllä Pääkaupunkiseutu on aina niin vahvoilla, että se tulee toimeen, ja sanoisin, että tulee vieläpä paremmin toimeen, jos sen toiminnoista jotakin voitaisiin sijoittaa muualle.

Antero  Kekkonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa monet ovat puuttuneet elinkeinoelämän historiaan. Palaan vielä siihen sen verran, että se näkemys, minkä ed. Soininvaara esitti julkisesti savupiipputeollisuudesta, oli sanan varsinaisessa merkityksessä historiaton. Se ei ottanut huomioon sitä pitkää linjaa, jolla Suomea on kehitetty, ylläpidetty ja joka edelleenkin on takeena siitä, että me menestymme ja tulemme pärjäämään.

Tässä kysymyksessä, mitä me nyt käsittelemme, me voimme varmasti jokainen oman kotiseutumme hankkeita esitellä pilvin pimein täällä ja käyttää puheenvuoroja siitä, mikä kuuluu minnekin, mutta se ei johda mihinkään. Sen sijaan ilolla panin merkille ed. Kiljusen puheenvuoron, joka ainoana Pääkaupunkiseudun edustajana osasi ottaa niin historiapitoisen ja rakentavan kannan kuin hän otti. Minusta olennaista tässä lainsäädännössä on sen periaatteellinen merkitys. Samaan hengenvetoon meidän kuitenkin on todettava, että tällä lakiehdotuksella sinällään ei ole välittömiä alueellisia vaikutuksia, mutta se antaa sen mahdollisuuden, että voidaan saada aikaan yhteiskunnallinen tahto, poliittinen tahto, sellainen tahto, joka pitää sisällään myöskin yksityisen yrityselämän tahdon, jotta koko Suomi ei keskittyisi tänne.

Matti Huutola /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että erittäin vahvoja syitä ja tarpeita hajasijoittamiseen löytyy. On hyvä, että nyt ollaan tekemässä selvät pelisäännöt siitä, millä tavalla ja millä perusteilla hajasijoittamista ohjataan.

Mutta näen tässä itse asiassa myöskin erittäin suuren mahdollisuuden kokonaan uuteen ajatteluun toimintojen sijoittamisesta. Nyt toivoisin kyllä vahvasti, että myös yrityselämä näkisi tämän mahdollisuuden hajasijoittamiseen. Uskon, että valtion ja yritystenkin, ainakin merkittävien suurimpien yritysten, hajasijoittaessa esimerkiksi laskentatointa, palkanlaskentaa jne. löytyisi yhteisiä intressejä, koulutettua työvoimaa, koulutusta jne. Tässä näen erittäin suuren mahdollisuuden aika suureenkin muutokseen koko elinkeinopolitiikassa.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys valtion yksiköiden hajasijoittamisesta on todellakin kannatettava, ja ihan sekin näkökulma, mikä aika monessa puheenvuorossa on tullut esille, miksi on pitänyt odottaa näin pitkään tämmöisen lakiesityksen tuomista, on perusteltu.

Arvoisa rouva puhemies! Ottaisin esille ihan sellaisen uuden, ehkä tässä keskustelussa osin sivuun jääneen näkökulman, jonka toivoisin otettavan esille jatkotyöskentelyssä: mitä todella merkitsevät verkostoyhteiskunnan koordinaatiotehtävät? Ministeri Korhonen on seurannut läheltä myös tätä maitohapoilla olevaa tietoyhteiskuntakehitystä, ja on selvästi tunnistettavissa se, että meillä ei ole nyt palvelujen kehittämisen osalta riittävää kokonaisvaltaista koordinaatiovastuuta kenelläkään.

Nyt tullaan monille alueille, joilla voidaan nykyaikaisten välineiden avulla todellakin uusia tulevaisuuden koordinaatiotehtäviä siirtää Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, jos tällainen halu ja tahto sisältyy hallituksen tuleviin kehittämistoimenpiteisiin. Sen vuoksi kytken lain alueiden kehittämisestä myös tähän kokonaisuuteen. Millä tavalla vahvistetaan tätä koordinaatiovastuuta, joka voi sijoittua Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle? Täällä on Oulun seutu mainittu pariin kertaan.

Otan kaksi esimerkkiä. Tällä hetkellä kansallinen ympäristöklusteri hoidetaan Oulusta käsin. Toinen hyvin merkittävä, teollisuutta koskettava hanke on lääketeollisuuden klusteriohjelma, joka myös hallinnoidaan, johdetaan, Oulusta käsin — erittäin hyviä nykyaikaisia esimerkkejä siitä, millä tavalla valtio omilla toimenpiteillään nykyistä enemmän vahvistaa tämän suuntaista toimintaa.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karjula otti hyvin olennaisen osan vastauspuheenvuorossaan esille. Niin kuin sanoin, nyt pitää nähdä tämä hanke yhtenä osana tätä todella mittavaa aluekehityskokonaisuutta, jota tämä tukee omalta osaltaan. Me tänään puhumme vielä seutukokeilulaista ja sen kautta saavutettavista mahdollisuuksista myöhemmin. Se on taas yksi osa sitä, että haetaan niitä isompia kokonaisuuksia. Siihen kytkeytyy hyvin tiiviisti aluekeskushanke.

Kuten sanoin puheenvuorossani, tavoitteenahan voisi olla se, että ministeriöistä tulisi strategisia yksiköitä ja operatiivista toimintaa jätettäisiin vähemmälle, ja strategiseen ajatteluun nimenomaan sopii sitten myös tämä, että jollakin on selvästi isommat kokonaisuudet hanskassa.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustan edustajana en tietenkään saisi hajasijoitusta vastustaa enkä sinänsä vastusta, mutta esimerkkinä täällä puhuttiin poliisin tietohallintokeskuksen, vai millä nimikkeellä se on, siirtämisestä ja siitä, kuinka se on hyvä. On se aika erikoista siinä mielessä, että tämä osasto perustettiin kaksi kolme vuotta sitten ja nimenomaan sillä periaatteella, että se tulee olemaan Helsingissä ja sen on oltava Helsingissä, koska se on turvallisuuskysymys: valtion korkeimpaan johtoon pitää olla hyvät ja pikaiset yhteydet. Vaikka kaksi kolme vuotta näin päätettiin, keskusta ollaan nyt viemässä Rovaniemelle. Tunnen tämän asian aika hyvin, kun nykyinen johtajakin on entinen alaiseni. Tämä ei ole mikään paras esimerkki siitä, miten hajasijoitus pitäisi toteuttaa, mutta menköön sinne Rovaniemelle, kun on niin päätetty.