Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Kotirauhan rikkomiseen esitetään nyt muutosta niin, että jatkossa siihen voisi syyllistyä myös tekstiviestejä lähettämällä. Rikoslakia halutaan muuttaa siten, että kotirauhan rikkomiseen voi syyllistyä myös tekstiviestejä lähettämällä, kun jatkossa asiattomien tekstiviestien lähettäminen on rinnastettavissa häiritseviin puhelinsoittoihin.

Esityksen mukaan tekstiviestin lähettäjän rankaiseminen edellyttäisi vastaavalla tavalla kuin puhelinhäirinnän rangaistavuus nykyisin teon tahallisuutta ja sitä, että tekijä ajattelee kohdehenkilön olevan tekohetkellä kotirauhan suojaamassa paikassa. Viestejä on lähetettävä useita ja häiritsemistarkoituksessa, mikä voitaisiin päätellä viestin sisällöstä ja toistuvuudesta.

Nykyisen rikoslain mukaan kotirauhan rikkomisesta voidaan tuomita, jos metelöi, heittelee esineitä, soittaa puheluita tai toimii muuten vastaavalla tavalla. Viime vuonna korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa n:o 86 päädyttiin siihen, että tekstiviestien lähettäminen ei täyttänyt kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistöä. Ratkaisun jälkeen myöskään poliisi ei enää tutkinut tekstiviestien lähettämistä kotirauhan rikkomisena, vaikka näin oli tapahtunut jo itse asiassa aika pitkään ja monet poliisit kokivat, että käytäntö oli jo hyvin vakiintunut. Ratkaisu on myös rajoittanut poliisin tiedonsaantioikeutta teleyrityksiltä niissä tilanteissa, kun kuitenkin häirinnän kohde todella pelkää, kokee tulleensa häirityksi.

Esityksellä pyritään vähentämään häirintää ja parantamaan häirinnän kohteeksi joutuneen asemaa. Uuden lain ehdotetaan tulevan voimaan mahdollisimman pian.

Arvoisa puhemies! Korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeen muun muassa täällä eduskunnan kyselytunnilla ed. Vistbacka — jos oikein muistan — kysyi aika välittömästi reaktioitani kyseiseen äänestyspäätökseen, joka oli aika tiukka ja jossa enemmistön kanta perustui siihen, että epäselvissä tilanteissa kuitenkin lain tarkkarajaisuusvaatimukset ovat aina niin vakavasti otettavia, että in dubio pro syytetty -periaatteella katsottiin, että laki oli sen verran avoin tältä osin, että vaikka yleisesti ja alalla oli ollut jo pitkään se käsitys, että tekstiviesteillä voidaan häiritä kotirauhaa, niin se ei kuitenkaan sitten näin ollut. Tuolloin vastasin ed. Vistbackalle, että vallan kolmijako-oppi toimii juuri sillä tavalla, että silloin jos lainvoimaisen päätöksen lain tulkinta ei miellytä lainsäätäjää, niin lainsäätäjän on reagoitava.

Sangen nopeasti sitten oikeusministeriössä tehtiin vähän ohituskaistoja ja järjesteltiin meidän sinänsä kyllä hyvin niukkoja resurssejamme ja käytännön arjessa työtäkin hankaloittavaa tilannettamme. Esittelijät ovat hyvinkin työllistettyjä seuraavat kolme vuotta, mutta onnistuimme löytämään sellaisen työaikajärjestelyn, että saimme tämän esityksen mahdollisimman pian eduskuntaan. Toivon, että se lakivaliokunnassakin saa aika ripeästi, jos niin katsotte, puollon ja päästään tässä siihen tilanteeseen, jota tosiaan monet pitivät vallitsevana tilanteena ennen tätä korkeimman oikeuden ratkaisua.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyyn tullut esitys on lähtökohtaisesti ihan hyvä: ollaan säätämässä lakia, jolla häiritsevien tekstiviestien lähettäminen tulee rangaistavaksi.

Lähtökohtana tässä esityksessä on se, että rikoksen tunnusmerkit täyttyvät silloin, kun lähetetyt tekstiviestit rikkovat tahallisesti vastaanottajan kotirauhaa. Tällaisessa tilanteessa tekstiviestin lähettäjä siis syyllistyisi kotirauhan rikkomiseen. Puhutaan siis vääränlaisesta tekstiviestittelystä, ja tämän jälkeen asiattomien viestien lähettäminen rinnastettaisiin, niin kuin ministeri totesi, muun muassa häiritseviin puhelinsoittoihin. Tähän on nimenomaan tultu näiden muutamien tapauksien johdosta, joista tuo korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu viime vuodelta on yksi.

Nyt kuitenkin esityksessä lähtökohtana on se, että teko olisi rangaistava vain silloin, kun lähettäjä mieltää vastaanottajan olevan kotirauhan piirissä, ja lisäksi vain silloin, kun vastaanottaja myös siellä eli kotirauhan piirissä on. Tässä esityksessä todetaan: "Tämä tarkoittaa sitä, että jos viesti lähetetään normaaliin työaikaan henkilölle, joka työskentelee tavanomaisen työaikansa mukaisesti, ei viestin lähettäminen olisi rangaistavaa, vaikka viesti olisi häiritsevä ja häiritsemistarkoituksessa lähetetty, mutta vastaanotettiin työpaikalla. Yöaikaankaan lähetetyt tahalliset häirintäviestit eivät olisi rangaistavia, jos vastaanottaja sattuu olemaan vastoin lähettäjän käsitystä kotinsa ulkopuolella."

Tähän kohtaan, joka oli suora lainaus tuosta hallituksen esityksestä, oikeastaan oma kritiikkini ja pohdintani keskittyy. Eli loppupelissä esityksen jälkeenkin tällaisten häirikköviestien lähettäminen ei kuitenkaan olisi rangaistavaa esimerkiksi työaikaan, vaikka lähetetyt tekstiviestit olisivatkin häiritseviä ja häiritsemistarkoituksessa lähetettyjä ja jatkaisivat osaltaan tätä yöaikanakin tapahtuvaa häirintää. Eli käytännössä klo 8—16 voisi jatkossakin lähettää häirikköviestejä, jos ei esimerkiksi virastorauhan rikkomisesta voitaisi tällaisessa tapauksessa puhua. On kyllä syytä minun mielestäni pohtia, onko tämä järkevää. Eikö keskeisempää ja perusteellisempaa olisi pohtia vain viestien sisältöä ja niiden tarkoitusperää?

Asiahan nousi konkreettisesti esille 2007 — muistaakseni syksyllä — kun Nurmeksen käräjäoikeus hylkäsi syytteen, jossa vaadittiin tuomiota häiritsevien tekstiviestien lähettämisestä eräälle kunnanjohtajalle. Silloin jo syyttäjä vaati miehelle rangaistusta kotirauhan rikkomisesta. Silloin syytettynä ollut henkilö myönsi lähettäneensä tekstiviestejä, jotka olivat kuitenkin hänen mielestään vain kärkkäitä kommentteja kunnanjohtajaa vastaan. Hän siis kiisti lähettäneensä ne häiritsemistarkoituksessa. Tässäkin tapauksessa kellonaika oli oleellinen. Kyseinen kunnanjohtaja sai nuo viestinsä kotiin joko päivällä tai suhteellisen varhain illalla. Tämän myötä käräjäoikeus katsoikin, ettei tekstiviestien lähettäminen täyttänyt näin ollen kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistöä. Tämä siis jäisi edelleen myös tämän lainsäädännön jälkeen lailliseksi toiminnaksi, joka tämän kunnanjohtajan kohdalle koitui.

Mielestäni on myös varsin erikoista, jos tuon samaisen päätöksen perusteluissa esille nostettu tekstiviestin ääni olisi jollain tavalla keskeinen teon rangaistavuuden kannalta. Tässä edellä kuvaamassani tapauksessahan käräjäoikeus silloin totesi, että tekstiviesti aiheuttaa saapuessaan vain lyhyen äänimerkin ja näin ollen tekstiviestien saapumisen tiheyden pitäisi olla hyvin suuri, jotta niiden yhdessä aiheuttama ääni muodostuisi vastaavalla tavalla häiritseväksi kuin esimerkiksi puhelu tai muut rikoslain säädöksissä luetellut häiritsemistavat. Ei tästä tekstiviestin äänestä minusta häirikköviestinnässä ole lainkaan kyse vaan nimenomaan viestien sisällöstä.

Arvoisa puhemies! Palatakseni tuon esimerkin eli viestien lähetysajankohdan ja sisällön kautta niiden häiritsevyyteen totean, että en itse usko, että kukaan vielä yhdestä tekstiviestistä kuitenkaan tulisi niin sanotusti juttua tekemään, on sen sisältö sitten periaatteessa millainen tahansa. Mutta kun häiriköinti jatkuu ja on systemaattista, niin varmaan itse kunkin sietokykyyn se silloin vaikuttaa ja elämisen rauha järkkyy ja silloin on syytä myös olla keinot tähän puuttumiseen. Olen sitä mieltä, että tapahtuu tämä sitten virka-aikaan tai illalla tai pyhänä, ei sillä ole minun mielestäni merkitystä häiriköinnin piinassa. Esityksessä todetaankin, että yksittäinen häirintäviesti ei vielä olisi rangaistavaa — näin pitääkin olla — vaan niitä olisi lähetettävä useita. Samalla todetaan, että häirinnän tunnusmerkistön täyttyminen ratkaistaan tulevaisuudessakin aina tapauskohtaisesti. Näin minun mielestäni pitääkin olla.

Itse kyllä, arvoisa ministeri, arvoisa puhemies, olisin valmis vakavasti pohtimaan sitä, onko tuolla kellonajalla mitään merkitystä häirinnän suhteen, ehkä maksimissaan sen vakavuutta pohdittaessa. Itse en siis olisi valmis hyväksymään myöskään säännöllistä ja jatkuvaa virka-aikatekstiviestihäiriköintiä tulevaisuudessakaan.

Arvoisa puhemies! Huomiona esille voisi vielä nostaa markkinointitarkoituksessa lähetetyt viestit. Niiden lähettämisenhän voi jo nykyiselläänkin estää, ja nyt käsittelyyn tulevalla lailla ei tilanteeseen ole tulossa muutosta, eikä siihen ole myöskään tarvetta. Hallituksen esitys ei siis estäisi markkinointitarkoituksessa lähetettyjen viestien välittämistä tulevaisuudessa.

Juha  Hakola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinonen käytti erittäin hyvän ja analyyttisen puheenvuoron, joten ei tässä ole paljon muuta tehtävissä kuin kompata häntä. Muutamia huomioita kuitenkin tähän kokonaisuuteen.

Ennen kaikkea on äärimmäisen tärkeää, että tämä lakiesitys on nyt täällä käsittelyssä ja tulossa. Tämä on nimittäin aidosti sellainen asia, voi sanoa näin, että niiden henkilöiden mielenterveys, jotka joutuvat tämän kohteeksi, on useasti kyllä kovalla koetuksella. Nimittäin olkoon sitten yö tai päivä, se on yhtä kiusallista, ja tässä täytyy tietenkin huomioida se, että kiusalliseksi pääsääntöisesti tämän viestin tekee sen sisältö, ei suinkaan tuo äänimerkki.

Uskon kuitenkin, että tämän lakiesityksen perimmäisenä tarkoituksena on antaa sekä tutkinnasta vastaaville viranomaisille että sitten tuomioistuimille mahdollisuus arvioida kokonaisuutena, mistä kulloinkin on kysymys. Esimerkit, joita ed. Heinonen tuossa puheessaan kertoi, ovat juuri niitä esimerkkejä, jotka kuvaavat tietyllä tavalla sitä, kuinka tärkeää on, että tämä lakiesitys nyt täällä on ja siihen saadaan selkeät reunaehdot, joilla sitä voidaan sitten myöhemmässä vaiheessa toteuttaa.

Ehkä yksi merkittävimpiä asioita on nimenomaisesti tuo sähköisen viestinnän tietosuojalain 36 §:n mahdollisuus, joka tämän lain myötä ulottuu myöskin sitten tuohon kotirauhan häiritsemiseen tekstiviestein, koska kun pohditaan tutkinnan kannalta tällaista kokonaisuutta, on äärimmäisen tärkeää, että käytössä ovat kaikki ne elementit. Silloin voidaan ainoastaan tosiolevaisesti tarkistaa se, kuinka paljon näitä tekstiviestejä on tullut ja mihin vuorokauden aikaan.

Ennen kaikkea myöskin sitten kyllä yleisen elämänkokemuksen perusteella voi sanoa, että jos nyt ei ole kysymys taksinkuljettajasta tai aamulehden jakajasta, ihminen on noin kello 24:n ja 06:n välillä useimmiten kotona. Jos näitä tekstiviestejä tulee 50 tuohon kyseiseen aikaan, niin kyllä oikeus varmasti arvioi asiaa sitä siltä kannalta, että ihminen on kotona, vaikka täällä sanotaankin, että yöaikaan, jos ei nyt varmuudella tiedä, että henkilö tekee yötöitä, näin ei olisi. Mitä sitten tulee päiväsaikaan lähetettyihin tekstiviesteihin, niin se on aivan selvää, että kiusalliseksi ne tekee nimenomaisesti sisältö.

Kokonaisuutena kuitenkin totean vielä tähän sen, että tärkeää on se, että pystytään osoittamaan teon tahallisuus aivan rikoslain yleisten oppien periaatteella, se, että on ollut häiritsemistarkoitus, on tarkoitus aiheuttaa harmia kuvatulla tavalla tämän teon kohteeksi joutuneelle. On toki samassa yhteydessä todettava, että useimmiten näihin liittyy myöskin paljon muita tekoja, olkoot ne sitten kenties lähestymiskiellon rikkomisia tai sitten kunnianloukkauksia ja muita vastaavia tämänkaltaisia tekoja. Kovin useasti näissä on kysymys valitettavasti vääristä päätöksistä tai rakkauden eri ongelmista.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Minun on kyllä valitettavasti sanottava, tunnustettava, että minä olen aivan toista mieltä kuin edelliset puhujat. Tämä on ihan tarpeeton laki.

Miten ihmeessä me kansanedustajat vaadimme tämmöisiä lakeja? Miten ihmeessä ministerit tämmöisiä lakeja antavat? Jokainen voi esimerkiksi ottaa salaisen puhelinnumeron ja antaa sen niille, joiden hän haluaa sillä tavalla pystyvän viestittämään myös puhelimitse. Jokainen voi panna yöksi tai päiväksi puhelimensa mykäksi: ei kuulu puhelinsoittoa, mutta ei kuulu tekstiviestin soittoakaan. Jokainen voi jättää puhelimen päälle, mutta tekstiviestin panna hiljaiselle. Jokainen voi yöksi sulkea sen puhelimen, niin ettei se taatusti häiritse.

Siis anteeksi nyt vaan, mutta jos sisältö on tässä tärkeä, niin paljon pahempaa viestiä tulee sähköpostitse. Se pursuaa kampanjaviestejä, se pursuaa vihaviestejä meille kansanedustajille. Viime päivät ovat siitä hyvä esimerkki. Se pursuaa niin paljon törkeää tekstiä, että sitä ei saa edes tekstiviestiin mahtumaan, 150 merkkiin.

Siis minä en käsitä, miten tämä eduskunta on sääntelemässä joka ikistä asiaa. Miten tämä kansakunta ja kansanedustajat eivät siedä yhtään mitään? Miten voi kotirauha rikkoutua, jos puhelimen voi panna kiinni tai jos puhelimen voi panna hiljaiselle? Miten voi sisältö loukata? Jos huomaa, että tulee viestejä, niin poistaa ne, ei lue niitä ollenkaan. Miten se voi loukata, miten se voi häiritä?

Siis minun täytyy kyllä sanoa, että onhan tämä käsittämätön laki. Tämä on yksi niistä käsittämättömistä laeista, joita tähän eduskuntaan on tuotu. Jokainen voi kieltää esimerkiksi, jos haluaa pitää julkisen numeron, epämiellyttävän ihmisen tekstiviestin. Miten tähän suhtaudutaan? Siis minun mielestäni tämä on niin hatara laki ja niin typerä laki, että tällaista ei Suomen eduskunta kerta kaikkiaan saisi säätää.

Minä en käsitä ensinnäkään, keneltä ja mistä tämä nyt on tullut. Kuka nyt hermostuu tekstiviesteistä? Netti on täynnä paljon enemmän haukkumista, paljon enemmän loukkauksia, Suomi24. Me jokainen saamme sähköpostilla paljon enemmän (Ed. Pulliainen: Mistäs te sen tiedätte?) törkyviestejä kuin tekstiviesteinä. En minä saa tekstiviestejä juuri ollenkaan, en ainakaan törkytekstiviestejä, mutta sähköpostia tulee niin, että ei tiedä, minä aikana ne siivoaa. Näin se nyt vaan on.

Tässä nimenomaan on korostettu, että tässä ei ole kysymys ajasta eikä tässä ole kysymys niinkään paikasta, vaan tässä on kysymys sen viestin sisällöstä. Älkää lukeko! En minä viitsi lukea kaikkia viestejä, joita minulle tulee esimerkiksi eduskunnan sähköpostiin. Minä pistän ne roskiin ja sillä siisti. Minua ne eivät häiritse (Ed. Pulliainen: Mistäs te tiedätte, että ne ovat törkeitä?) eivätkä varmaan häiritse sitäkään, joka on ne lähettänyt. Tämä ei tiedä, että minä en ole lukenut niitä, mutta se on hyvä asia, että minä en ole lukenut. En pahoita omaa mieltäni enkä tee rikosilmoitusta niistä.

Elikkä sen, mikä on kotirauhan piiri, tässä nyt jokainen voi määritellä itse. Jos haluaa olla rauhassa, niin pistää puhelimen kiinni. Siinä on tämän lain idea, lakiesityksen idea. Eihän tässä ole mitään järkeä. Siinä on se idea, että siinä ei ole mitään järkeä.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ihmisillä on hyvin erilaisia elämäntilanteita, ja näitä lakeja ei säädetä yksittäisen ihmisen kokemusvertailun perusteella sen mukaan, mitä hänen sähköpostissaan lukee tai mitä tekstiviestejä tulee. Meillä on hyvin monta ja täysin legitiimiä syytä ihmisen haluta pitää omassa kodissaan kännykkä auki myös yöllä. Monet vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa noudattavat sitä pyyntöä, että ottavat yhteyttä, tapahtuu mitä vaan, jos tarvitsevat apua, vanhemmat saa aina kiinni ja he vastaavat, he ottavat vastaan myös tekstiviestit.

Ei voi häirinnän uhria syyllistää, että hänen tehtävänsä on sulkea puhelin, laittaa se äänettömälle. Meillä on perusoikeus omassa kodissamme pitää puhelinta käyttövalmiina ja ottaa siihen vastaan muun muassa läheisimmiltämme, rakkaimmiltamme, puheluita. Mitä tulee tunnistettaviin viesteihin, toki pystyy käyttämään erilaisia keinoja, mutta monesti suunnitelmallinen häiritsijä käyttää tuntemattomia tai prepaid-numeroita silloin, kun on tarkoitus nimenomaan häiritä.

Arvoisa puhemies! Siitä, mitä täällä sanottiin muusta häirinnästä kuin kotirauhan rikkomisesta, totean, että muun muassa tästä työpaikalle tulevasta häirinnästä on helppo sanoa se, että ilman muuta sekin on ongelma, mutta tämä rikoslain pykälä koskee kotirauhaa, ja kotirauhaa ei pysty väkisin laajentamaan toiseksi. Se, mistä ensimmäisessä puheenvuorossa puhuttiin, on toisenlaista häirintää, jota vastaan muun muassa lähestymiskielto on tänäkin päivänä käytettävissä.

Tämmöisen lisääntyvän — valitettavasti — muunlaisen häirinnän osalta täytyy aloittaa sitten huomattavasti laajempi, kokonaan uuden rikosoikeudellisen ajattelun valmistelutyö, ja se on niin laajamittaista, kuten hallituksen esityksen perusteluissakin kerrotaan, että se on sitten aivan toisen valmistelun väärti. Tässä tilanteessa on tarkoitus kotirauhan piirissä oleva häirintä muuttaa koskemaan myös sitä, minkä monet häirinnäksi kokevat.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy ed. Ukkolalle muutama kommentti kertoa tässä. Ensinnäkin se, että varmaan tekin tiedätte, että puhelin lähtökohtaisesti hankitaan siksi, että sillä soitetaan tai siihen vastaanotetaan puheluita, joten tuo toiminta ei varsinkaan kännykässä toimi silloin, jos sen laittaa pois päältä. Silloin sitä ei voi käyttää.

Toinen asia on se, aivan kuten ministeri Brax tuossa totesi, että eihän nyt voi lähteä siitä, että rikoksen uhri on se, joka joutuu niin sanotusti toisin toimimaan, vaan lähtökohtaisesti muistetaan, että kysymys on rikoksesta. Kysymys on, kuten tässä lakiesityksessä kerrotaan, teosta, jossa vaaditaan tahallisuutta, jossa ihmisellä on tahto häiritä. Ei siis kysymys ole siitä, että tunnelman kohottamiseksi lähetän kello kolme yöllä 35 viestiä ed. Ukkolalle. Siitä ei ole kysymys, vaan kysymys on siitä, että minulla on tahto häiritä teidän yöuntanne eli rikollinen tahto. Tämä on tämän homman ydin.

Aivan selvää on se, että kaikkihan voidaan dileitata ja puhelimethan voidaan heittää Suomenlahteen ja asia on sillä kunnossa. (Puhemies: Minuutti!) Mutta kysymys on myöskin siitä, että ei voi olla niin, että me lähdemme tilanteesta, jossa uhri toimii toisin.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hakola toi jo monta sellaista näkökohtaa esiin, jotka olisin itse halunnut ottaa. Vielä lisäyksenä ehkä tähän äskeiseen voisin todeta vain sen, että sähköposti ja tekstiviesti ovat kyllä kaksi tyystin eri asiaa, jos mietitään viestien henkilökohtaisuutta.

Ymmärrän hyvin ministeri Braxin selityksen kotirauhasta, mutta pahoittelen sitä, että kotirauhan käsitettä on tässä kohtaa niin tiukasti tulkittu, koska näitä viestejä on ihan yhtä ikävä saada riippumatta paikasta. Vain häveliäisyyteni ja kohtuullinen kotikasvatukseni estää lukemasta ääneen esimerkiksi niitä täydellisen järkyttäviä tekstiviestejä, mitä itse olen saanut. Iloitsen ed. Ukkolan puolesta vain siinä, jos hän ei ole joutunut niiden kohteeksi. Mutta vilpittömästi toivon, että tämä hyvä lakiesitys menee eteenpäin, koska saajalleen nämä viestit ovat kohtuuttomia, silloinkin kun niihin ei liity uhkaa tai pelkoa.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Järvisen edellinen puheenvuoro oli erittäin hyvä. Samaa on ehkä hieman vaikea todeta ed. Ukkolan puheenvuorosta, jossa hän mielestäni — totean kyllä juuri samalla lailla kuin totesi ed. Järvinen — rinnasti tekstiviestin ja sähköpostin jollain tavalla samaksi asiaksi ja sen, että törkyviestit noin yleisesti, niin sanottu roskaposti, olisivat sama asia kuin tässä puhuttava asia. Siitä ei missään tapauksessa ole kyse.

Ed. Ukkola, jos ihminen saa 100, 150, 200, 300 viestiä päivässä, tai yössä, piinaavalta ihmiseltä, eikö se ole silloin rangaistavaa, eikö jotain pidä yhteiskunnan asialle tehdä? Puhelinta ei voi laittaa silloin kiinni, kun olet palomies, jonkin alan päivystäjä, sinulla on lähimmäinen, jota joudut valvomaan, on hän sitten lapsi taikka vanhempi.

Ministerille lyhyesti, kun vielä muutama sekunti on aikaa, tuosta näyttöongelmasta: Tässä kuitenkin sanotaan, että jos lähetit viestin kello 3 yöllä, hän ei ollut kotona, sattui olemaan ravintolassa — se ei ole rangaistavaa silloin. Millä poliisit tämän näyttävät toteen?

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle totean myöskin, että kun kotiin saapuu, mihin aikaan tuleekin, voi puhelimen pistää äänettömälle. Varmaan viestiä sinä aikana tulee, mutta siellä on myös hyvin tärkeitä joukossa. Jos jonkin verran aikaisinkin tulee, niin voi olla viestejä, mitkä odottavat kyllä vastausta, ja otapa selvää niistä, mitkä ovat niitä tärkeitä ja mitkä törkyjä.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ainakin yksi semmoinen iso oleellinen ongelma on tämä todentaminen, jotta miten tietää, kuka on lähettäjä, kun on ostettu tämä prepaid-kortti. Eikös tässä pitäisi nyt tehdä semmoinen juttu, että rekisteröitäisiin nämä kortin ostajat, kun se R-kiskalta mennään ostamaan? Joskus aikanaan tästä tein kirjallisen kysymyksen, mutta silloin vastaus oli aika tyly — tosin silloin oli toinen oikeusministeri, nyt voisi olla vähän fiksumpi. Saataisiin nimittäin kiinni ne ihmiset, koska nythän se on mahdottomuus tietää, jotta kuka sen on lähettänyt, koska niitä kortteja voi ostaa sieltä. Jos on fiksu häiritsijä, niin ei kai se nyt omasta kännykästään sitä lähetä, niin että oma numero näkyy, vaan se lähettää semmoisesta paikasta, että kukaan ei saa kiinni. Se tarkoittaa sitä, että tästä tulee valtava tämmöinen tutkintaongelma, miten saada nämä kiinni.

Yleisesti ottaen tämä kyllä lisää viranomaistyötä aika paljon.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola väitti, että itse voi päättää, mitä lukee, mutta kun tekstiviestejä alkaa lukea, niin välttämättä ei tiedä, mihin ne päätyvät, ja ne voivat olla hyvinkin, voisiko sanoa, mahdottomia sisällöltään, joten se väite ei kyllä pidä paikkaansa.

Sitten ehkä se tarkennus on paikallaan myös ed. Ukkolalle, että laki on tarkoitettu koko kansalle eikä ainoastaan kansanedustajille, niin kuin puheestanne saattoi ymmärtää.

Ministeri Brax toikin täällä esille tämän merkittävän asian, että kun kännykät on lähes jokaisella suomalaisella, niin uskon, että on tärkeää, että lapset saavat meidät kiinni, silloin kun he tarvitsevat, silloin kun on hätä tai ei ole hätä, muuten vaan. Useilla meistä esimerkiksi on iäkkäitä vanhempia, ja puhelimen täytyy olla auki myös yöllä sen takia, jos sattuu jotain. Sen takia on tärkeätä, että tämä laki on tuotu tänne eduskuntaan, jotta estettäisiin tämmöinen häirintä. Meidän tehtävämme ei ole se, että suojelisimme itseämme erilaisin keinoin, ja sen jälkeen ne henkilöt, ketkä haluavat ottaa meihin yhteyttä, eivät sitä saisi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä vain vastaan ed. Ukkolalle hänen äskeisen puheenvuoronsa johdosta kahdella tavalla.

Ensimmäinen on sellainen tapaus, jossa yrittäjähenkilö on täysin siitä kännykästään riippuvainen ja jonka tarvitsee pitää sitä auki 24 tuntia vuorokaudessa. Sitten on kilpailija, joka haluaa vaikeuttaa hänen elämäänsä kaikin mahdollisin tavoin. Se onnistuu vallan näppärästi; kun käyttää vielä tietokonetta siinä avuksi, niin ei voi enää enemmän keljuilla toiselle ja vahingoittaa niin hänen työrauhaansa kuin kotirauhaansa, kaikki menee siinä samassa.

Toinen on se, niin kuin ministerikin sanoi, että kun on lapsia ja lähiomaisia jnp., on pakko pitää se laite auki.

Ei muuta tässä vaiheessa.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toki minä tiesin, kun puhuin, että turpiin tulee, mutta ei se haittaa. On tullut ennenkin.

Mutta minä sanoisin vaan sen, että jos nyt ed. Lahtela tosissaan esittää prepaid-liittymän kieltämistä, niin johan on esitys.

Toinen asia on se, että pitää olla saavutettavissa. No, eivätkö ihmiset voi ottaa salaisia numeroita ja antaa niitä niille rakkailleen, lapsilleen, vanhemmilleen, ystävilleen, tuttavilleen?

Kolmas asia on, että ed. Pulliainen toi kyllä aika hyvän esimerkin esille, miten todellakin voi tehdä, jos haluaa. Mutta pahemmin minun mielestäni kyllä tässäkin tapauksessa, yrittäjätapauksessa, voi häiritä sähköpostitse. 150 merkkiä kännykässä tekstiviestinä ei ole mitään verrattuna siihen, että joutuu lukemaan mielettömiä kertomuksia sähköpostista, miten sinä olet tämmöinen ja tuommoinen ja miten sinä olet sanonut tuota ja tämmöistä ja miten sinä viitsit tämmöistä ja tämmöistä tehdä. Sähköposti on paljon törkyisempi paikka, ja sillä voi häiritä paljon pahemmin kuin tekstiviestillä. Uskokaa nyt huviksenne!

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle tulin jotenkin väärin ymmärretyksi, tai sanoin sen ehkä jotenkin huonosti. En missään tapauksessa ole prepaid-liittymiä kieltämässä, vaan sanoin, että pitäisi rekisteröidä. Se kun myydään, se kortti, sieltä, niin olisi siellä tieto, kuka sen on ostanut; tiedettäisiin se numero ja sitten voitaisiin jäljestäpäin katsoa, kuka tämä häiritsijä on ollut, koska tätähän kaikki rikolliset käyttävät, jotka tekevät muutakin vilppiä, ja pommimiehet. He voivat lähetellä niitä viestejään huoletta, koska ei saada niitä ihmisiä kiinni.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Pidän hallituksen esitystä erittäin tärkeänä, vaikkakin ed. Ukkola sai meidät vähän hämmentymään omalla mielipiteellään, johon hän on ihan oikeutettu. Mutta pidän tällaista lähestymistä uhriksi joutuneen oikeuksien rajoittamisena ja häiriköiden hyysäämisenä. Siinä mielessä kommentoin ed. Ukkolan näkemystä.

Mutta nykyisellään kotirauhan rikkomisesta voidaan siis tuomita muun muassa se, joka rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittelemällä esineitä, soittelemalla puheluita tai muulla vastaavalla tavalla. Tämä tuotu lakiesitys tekstiviestien osalta ja niillä häiriköimisestä tulee aivan tarpeeseen, ja se ajantasaistaa tätä lakia ehdottomasti.

Tekstiviestien myötä voidaan siis häiriköidä, uhkailla ja muuten aiheuttaa kanssaihmisille pahaa mieltä ja ahdistusta aivan samassa määrin kuin puheluilla tänä päivänä. Oikeudellisesti katsottuna tekstiviestihäirintä on vielä esimerkiksi puhelinterrorismia helpompi näyttää toteen, kunhan häirinnän uhriksi joutunut ihminen ymmärtää tallentaa saamansa viestit. Tietysti tässä täytyy olla myöskin viestin lähettäjän tiedot puhelimesta luettavissa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Varmasti hallituksen piirissä on perustellusti koettu tarpeita näidenkin asioiden arviointiin. Kun paikalla on sisäministeri, niin haluaisin nyt nimenomaan, että käydään läpi laajemmin kotirauhan rikkomisen kysymyksiä ja suojelun tarvetta.

Jatkuvasti on tullut ilmi, että muun muassa turkisliikkeiden yrittäjiin ja työntekijöihin on kohdistunut kotipiirissä sellaista toimintaa, jolla ei ole mitään sananvapauden kanssa tekemistä: naamioituneena esiintymistä ja selkeätä perheelle ahdistusta aiheuttavaa käyttäytymistä, jota ei ole oikeuspuolella riittävän vakavalla tavalla otettu. Onko tämäntyyppisestä käyttäytymisestä oikeus- ja sisäministerin kesken viime aikoina ollut keskustelua? Siitä oltiin varsin huolestuneita ja siihen pyrittiin myös poliisin kautta puuttumaan ja saamaan oikeusministeriö reagoimaan.

Oikeusministeri  Tuija  Brax

Arvoisa herra puhemies! Voin toki vastauspuheenvuoron pitää, mutta en ole semmoista pyytänyt.

Toki mielelläni vastaan lainsäädännön osalta. Kuvatussa törkeässä häirinnässä, jossa motiivi nyt on ollut ilmeisesti elinkeinon vastustaminen, lainsäädäntö on kyllä ihan kotirauhan osalta kunnossa. Jos on metelöity, aiheutettu häiriötä kotirauhan piirissä, se on kotirauhan rikkomista. Ei tältä puolelta pitäisi olla mitään epäselvyyttä miltään osin, jos kerta kotirauhaa mennään rikkomaan tällä tavalla.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä lakiesitys on tullut eduskuntaan. Kansanedustajillekin tulee iso joukko tekstiviestejä ja sähköposteja, jotka ovat asiattomia. Ylipäätään kansalaisilla pitäisi olla oikeus yksityisyyteen myös puhelimen ja kännykän osalta. Tältä osin lakiesityksen vaikutus on heikko, koska se koskee vain häirintää, joka tapahtuu häirittävän kodissa. On vaikea ymmärtää, että häirintä olisi jotenkin sallittavampaa, kun tekstiviesti tai soitto tapahtuu kansalaisen työaikana. Näin sanotaan hallituksen lakiesityksen perusteluissa.

Arvoisa puhemies! Jos viesti lähetetään normaaliin työaikaan henkilölle, joka työskentelee tavanomaisen työaikansa mukaisesti, ei viestin lähettäminen olisi rangaistavaa, vaikka viesti olisi häiritsevä ja häiritsemistarkoituksellisesti lähetetty mutta vastaanotettu työpaikalla. Kyllähän työ siitä häiriintyy, kun ottaa vastaan työhön liittymättömiä tekstiviestejä ja puheluja. Yhä useampi työntekijä tekee vielä tietotyötä, minkä takia työn tekemisen rauha on erittäin tärkeää. Mihin toimenpiteisiin hallitus siis ryhtyy, että työntekoa häiritsevät tekstiviestit ja soitot eivät ole sallittuja?

Oikeusministeri  Tuija  Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laxellille: Ei missään tapauksessa ole mitenkään sallittavaa tai kehotettavaa häiritä muussa osin. Nyt muutetaan pykälää, joka koskee kotirauhaa, joka on yksi rikoslainsäädännön vanhimpia, jo keskiajalla itse asiassa on turvattu rauha, piiri. Kun ihmisellä on oma kotinsa, niin sinne eivät toiset tule häiritsemään. Tämän tradition sisällä ovat nyt teknologiat muuttuneet niin, että korkein oikeus katsoi, että perinteisellä puhelimella häiritään mutta tekstiviesteillä ei, ja nyt muutetaan se kohta.

Hallituksen esityksen perusteluista käy hyvin selville, että on erikseen tarvetta — se vaatii ihan pitkäaikaista valmistelua, työryhmää tai komiteaa — miettiä muunkin häirinnän osalta lainsäädäntötoimia, mutta ne eivät liity kotirauhaan. Vastaus ei ole, että me muutamme klassisen, jo keskiajalta kotoisin olevan kotirauhan joksikin toiseksi, vaan vastaus on se, että Suomi, niin kuin muutkin länsimaat, miettii häirintää, kiusaamista ihan omana juridisena ongelmanaan, ja tässä asiassa kaikissa länsimaissa on samankaltaista hapuilevaa tieteellistä pohdintaa, mutta se on sitten todellakin pitkällisen työn takana, että semmoinen juridinen instrumentti löytyy, joka olisi vielä pidemmälle menevä kuin nykyään sitten nämä lähestymiskieltoasiat.

Arvoisa puhemies! Lähestymiskiellon osalta sen sijaan meillä oikeusministeriössä on valmisteilla uusi, tehokkaampi muoto sen valvontaan, niin että kun me saamme elektronisen valvonnan osalle vankeja, niin samassa yhteydessä tai hyvin pian saadaan myös entistä tarkemmin valvottu lähestymiskieltomahdollisuus, niin että tuomioistuin tuomitsisikin poikkeuksellisesti elektronisesti valvotun lähestymiskiellon rikkomisen. Tämä näissä arkisissa, todella häiritsevissä tilanteissa osuu sitten muuhunkin kuin kotirauhan piirissä olevaan häirintään.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Äskeinen ministerin puhe vei tuossa vähän pohjaa puheelta pois, ranskalaisia viivoja, koska itse kuvasin sen tilanteen nimenomaan niinpäin yhden viivan osalta, jotta jos tässä vedetään linjaa siitä, mikä on häirintää, ja työpaikalla voisi häiritä, niin sehän olisi aika kova veto. Mutta ministeri äsken sanoi, että nyt katsotaan laajasti tämmöistä. Se on hyvä ajatus, koska tämähän ei voi olla semmoinen tapaus, että työpaikalla kyllä voi muuten häiritä sitten kanssa, mutta kotona ei saa muuten häiritä — tarkoitan laajempaa häirintää, useammalla mittarilla mitattuna, kuin tämä tekstiviesti.

Mutta sitten se ajatus, jonka täällä ed. Heinonen toi esille. Itsekin olisin ihan samaa mieltä, jotta tärkeintä kai tässä on se, jotta nyt kun valiokunta tätä pohtii ja käsittelee, niin pitäisi käydä läpi näitä linjauksia vielä, koska aina eduskunta voi tehdä parannuksia hallituksen esitykseen. Kyseessä on häiritsemistarkoitus ja se sisältö tietysti, ja sillä ei ole merkitystä siinä, miten kovalla se kännykän ääni on taikka tämä piippaus tai mikä tahansa, vaan kyse on siitä, missä tarkoituksessa ihmistä häiritään. Odottaisin kyllä nopeasti kanssa sitä samaa ajatusta tässä myös työpaikan osalta. Jos häiritään työpaikalla, niin se on ihan samanlaista häirintää kuin häirintä kotona, koska se voi kyllä vaikuttaa paljon työntekoon taikka ed. Pulliaisen mainitsemaan yrittäjäkuvioon, jolloin eihän siitä tule mitään, jos toinen firma sabotoi koko ajan vaikka tekstiviestein työaikana.

Sitten tämä rajanveto tässä tulee kanssa olemaan aika kova ongelma, mikä on häirintää. Nimittäin lähettäjän mielestä voi joku asia olla hyvinkin lievää ja hänen huumorintajunsa tai kulttuurinsa perusteella hyvin sopivaa eikä ole mitään pahaa, mutta vastaanottaja voi kokea sitten sen hyvinkin häiritseväksi. Todennäköisesti tämähän ei ratkea kuin ennakkopäätöksellä sitten aikanaan oikeuksissa, ja tulee tulkintoja siitä, missä on se linja, mikä on häiritsevää, koska meillä kaikilla on vähän erinäköiset käsitykset siitä, mikä on sietoraja joissakin asioissa, ja huumorintaju erilainen.

Sitten yhä edelleen olen sitä mieltä, että tämä prepaid — vai mikä se nyt mahtaa olla, miten nämä virallisesti lausutaan — tämä korttihommeli, pitäisi saada jopa koko EU:n laajuisesti, maailmanlaajuisesti sillä tavalla hallintaan, että tämmöisiä kortteja kun ostetaan, ei käy niin kuin aiemmin: ymmärsin, että monien noiden pommi-iskujen, mitä on tehty, viestitys on tapahtunut tällaisten korttien kautta, jolloin ei ole saatu kiinni niitä ihmisiä — ainakaan sitä kautta, jos muuten on saatu, ja ainakaan se ei ole edistänyt niiden kiinnisaamista — koska viestintä on tapahtunut täysin niin, jotta ei ole pystytty valvomaan, kuka näitä viestejä on lähettänyt, taikka jos on soitettu uhkaus, sitä ei ole pystytty jäljittämään, koska se on tapahtunut tällaisella kortilla, joka on jostakin kaupasta tai kioskista ostettu.

Muuten tämän kotirauhan piiristä on yksi ranskalainen viiva tässä vielä. En itse ihan tarkkaan tiedä, mutta kun tässä puhutaan siitä, jotta jos sattuu olemaan yöaikaan jossakin muualla, niin mahtaako oma auto olla kotirauhan piirissä oleva vai ei? Monet saattavat olla jossakin matkalla, ja sen ilmeisesti pitäisi ainakin kuulua kotirauhan piiriin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vielä toistan sen, että tässä ihan parin viime vuoden aikana on kaksi selvää tapausta kotirauhaan liittyen tullut esille, jotka harvinaisen selvästi osoittavat, kuinka tämä lainsäädäntö on tarpeen.

Toisen jo totesinkin tässä. Se on tämä yrittäjätapaus, jossa on tiukka kilpailu samalla alueella ja sitten käytetään bulvaania siinä apuna ja kiusataan sitten viimeiseen saakka ja sitten vielä niitä viestejä lähetetään kommunikaattoriin sillä tavalla, että se menee lukkoon elikkä koko käyttöväline tulee niin kuin käyttökelvottomaksi.

Toinen on erittäin vakava asia, lähiomaisen sairastumistapaus taikka jälkeläisen synnyttämisen, odottamisen tilanne jnp. Ja jos perheitten välit ovat vähän huononlaiset, niin sitten käytetään tätä tilaisuutta hyväksi, kun on puhelinnumero tiedossa ja tiedetään, että henkilö ei missään nimessä voi sulkea sitä puhelinta, koska se oma mielenrauha menee siitä. Silloin täytyy olla jokin suojelukeino, ja se suojelukeino on juuri tämä tarpeellinen lainmuutos.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! On vallan erinomaista, että laki kotirauhasta päivitetään vastaamaan teknologian kehitystä ja samalla kansalaisten oikeuskäsitystä. Mutta tekstiviestit eivät ole suinkaan ainoita uusia viestinnän ja valitettavasti myös häirinnän välineitä. Voiko siis Mesellä edelleen häiritä tämän lain jälkeen, entä suljetuilla tsättikanavilla, entä sähköpostilla, kuten täällä on jo kysytty? Tämä esitys alleviivaakin hyvin niitä haasteita, joita tieto- ja viestintäteknologian kehitys asettaa paitsi lainsäädännölle yleensä myös kansalaisoikeuksien suojelulle erityisesti.

Esimerkiksi kodin käsite. Ainakin henkilökohtaisesti minun yksityisin paikkani, se, jonka rauhaa haluan eniten suojata, on minun tietokoneeni kovalevy, se, jota minä kannan koko ajan mukanani, ja se toinen, varmuuskovalevy, joka on siellä kotona nettiin kytkettynä. Miten laki sitä yksityisyyttä, sen kodin rauhaa, suojaa esimerkiksi silloin, kun hyvässä uskossa ostettu ohjelma tai cd-levy tutkiikin samalla kiintolevyn sisällön ja raportoi sen tämän ohjelman tai cd:n julkaisijalle, kaikki tietysti tekijänoikeuksien suojaamisen nimissä? Ja tekniikan kehitys tunnetusti vain kiihtyy, samoin ihmisten uusien viestintätapojen, ja unohdetaan samalla, että kaikki nämä jäljet, joita me näiden uusien välineiden käytöstä jätämme, paljastavat meistä itse asiassa paljon enemmän kuin me ikinä uskommekaan.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa. Tekniikka tosiaan kehittyy kovaa vauhtia, ja myös lainsäädännön pitäisi pyrkiä näin tekemään, ja siinä mielessä mielestäni tämä on erittäin hyvä esitys. Lakivaliokunta on pitänyt perusteltuna, että tämänkaltainen häirintä, josta nyt keskustelemme, ja sen merkittävyys tulee selvittää sopivassa asiayhteydessä ja arvioida, onko lainsäädännön suojaa tarpeen laajentaa. Tämä hallituksen esitys osoittaa sen, että on tarvetta laajentaa tätä, toisin sanoen sisällyttää tekstiviestien lähettäminen myös tähän rikoslain 24 luvun 1 §:n luetteloon. Hyvä näin, tämä täydennys on todellakin kannatettava.

Ministeri Brax erittäin hyvin toi esiin niitä seikkoja, minkä takia joidenkin ihmisten on tarpeellista pitää se kännykkä aina auki. Lapset ainakin itselläni ovat ehdottomasti yksi niitä tärkeimpiä syitä.

Mitä ed. Ukkolan näkemykseen tässä asiassa tulee, niin ei todellakaan mielestäni voi olla niin, että on uhrin tehtävä, tekstiviestien vastaanottajan tehtävä, ryhtyä tehotoimiin silloin, kun hän haluaa itsensä ja kotinsa suojata tällaisilta viesteiltä. Se on aivan selvä asia.

Sen sijaan tämä tiukka rajaus aikaan ja paikkaan ja se sidonnaisuus itseäni hieman myös arveluttaa — tosin tunnustan, että en ole syventynyt tähän niin tarkasti. Ja tietysti toivon, että valiokunta käsittelyssään sitten pureutuu myös tähän ja tälle rajaukselle sitten mahdollisesti löytyy selvennys.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Silloin kun aikoinaan luin lehdestä tuosta tuomioistuimen päätöksestä, jossa pantiin pääpaino kotirauhan häiritsemisessä siihen, minkälaista ääntä tulee tekstiviestin lähettämisestä, tuli välittömästi mieleen, että meillä on lainsäädännössä vakava puute ja meillä oikeusturva sisällöllisesti ei ole seurannut aikaansa. Ei voi olla välineistä kiinni se, että tietyt oikeusperiaatteet ja perusoikeudet jäävät toteutumatta. Yksi tärkeimmistä on yksityisyyden suoja, ja siksi tämä laki on erittäin tarpeellinen. On aivan selvää, että matkapuhelinnumerot joutuvat olemaan usein julkisia, ja tuo sisältö siinä silloin on tärkein tämän häirinnän kannalta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on oikein hyvä. Hallitus on tarttunut todelliseen ongelmaan, joka on pahenemassa, ellei tätä asiaa saada sanktioiduksi. Sen takia toivonkin, että asia menee nopeasti hallituksen esittämällä tavalla eteenpäin. Missä ihminen liikkuu matkaviestimen kanssa, se paikka on tietyllä tapaa hänen kotinsa. Hänen yksityisyydestään on kyse, vaikka hän on kotipiirinsä ulkopuolella matkapuhelimen tai muun sähköisen viestimen kanssa, ja katson, että nämä häiritsijät tulee saattaa vastuuseen.

Täällä useat puhujat ovat viitanneet ongelmaan, josta olen tehnyt kirjallisen kysymyksen, useampiakin. Kyse on tuntemattomasta numerosta soittajista, näistä prepaid-puheluista. Nämä prepaid-puhelimet pitäisi rekisteröidä myyntivaiheessa. Silloin ainakin jossakin vaiheessa tietty puhelimen haltija olisi kiinni saatavissa. Tuntemattomat numerot tulisi voida kieltää tai saattaa siten rekisteröitäviksi, että viranomaiset voivat ne jäljittää juuri näin rikosoikeudelliseen vastuuseen saattamiseksi.

Olen tehnyt edellisillä valtiopäivillä, vuoden 2008 aikana, lakialoitteen henkisestä kotirauhan rikkomisesta. Toivon, että valiokunta kun käsittelee tätä hyvää hallituksen esitystä, se tämän rinnalla käsittelisi myös tekemäni lakialoitteen henkisestä kotirauhan häirinnästä ja sen sanktioitavuudesta, koska kyse on laajasta yksityisyyttä koskevasta asiasta, yksityisyyden ja ihmisen suojelemisesta. Toivon, että asiasta käydään rakentava valiokuntakäsittely ja asia saatetaan lainsäädäntöön.

Oikeusministeri  Tuija  Brax

Arvoisa herra puhemies! Kiitos tästä käydystä keskustelusta, ja toivotan lakivaliokunnalle onnea muun muassa ed. Harkimon saatesanoin! Toki katsokaa tarkkaan, se ajatus tietysti on hallituksen esityksessä, kun kotirauhaa päivitetään, että se yksi elementti, mikä kodissa on, on, että rikotaan nimenomaan kotia. Mutta kyllä tässä melkein on pääsääntöisesti niin, otsaluullaankinhan sen tietää, että jos on oletettavaa normaalia kotonaolemisaikaa tai tiedetään esimerkiksi, että on kysymys kotiäidistä tai jostakusta muusta, joka on kotona, niin se kohde silloin löytyy helposti. Mutta kun täällä kysyttiin näistä rajatapauksista, niin se on päivänselvä, että kaikkeen lainsäädäntöön, mutta varsinkin tällaisiin, joissa näitä edellytyksiä on useampia, liittyy aina sitten rajanveto-ongelmia ja ennakkotapausongelmia.

Mutta sekä ed. Oinosen toiveisiin että erityisesti ed. Kasvin viisaaseen puheenvuoroon viitaten esittäisin lakivaliokunnalle semmoisia toiveita, että ainakin yhteistyössä oikeusministeriön kanssa me voisimme tätä tämän päivän sekä työelämän että arjen ja varsinkin lasten ja nuorten maailman erilaisten kiusaamisten ja häirinnän maailmaa pohtia — on meset, tsätit — joko tässä yhteydessä tai sitten, kun pääsemme tekemään sitä groomingin kieltävää kriminalisoivaa lakia, joka tulee vielä tällä vaalikaudella. Eli siinä kriminalisoidaan semmoinen aikuisten toiminta netissä, jolla on tarkoitus houkutella alaikäisiä näitä loukkaavaan, usein seksuaaliseen, kanssakäymiseen ja näiden itsetuntoa, integriteettiä tai jopa koskemattomuutta loukkaaviin tapaamisiin. Joko siis tässä tai myöhemmin siinä yhteydessä olisi varmaan aika ja paikka tämmöiseen laajempaan arviointiin, seminaarityyppiseen, mitä kaikkea me tiedämme ja tiedämmekö me alkuunkaan tarpeeksi kaikesta siitä, mitä ed. Kasvi usein meille muille kuvailee, mikä on se maailma, missä varsinkin meidän nuoremme elävät, ja mitä siinä maailmassa tapahtuu, joskus jopa peruuttamatonta lapsen kasvun kannalta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministeri Tuija Braxille, että hän on ansiokkaasti paneutunut tässä keskustelussa esille tulleisiin asioihin. Ja todellakin myös netissä olevat häiriötekijät tulisi tässä samassa yhteydessä ottaa tarkastelun alle tai ainakin tarkasteltavaksi ja muussa yhteydessä sitten käsiteltäväksi, jos ei mahdu tähän samaan asiakokonaisuuteen. Minua ainakin häiritsee tavattomasti se, että jatkuvasti saan runsaasti omissa nimissäni omalla sähköpostiosoitteellani lähetettyjä sähköposteja, jotka eivät ole minun lähettämiäni. Tämä häiritsee sikäli, jos joku ulkopuolinen voi saada tällaisia posteja, jotka eivät ole asianomaisen lähettämiä, ja nämä tällaiset asiat pitäisi voida kieltää. Tiedän, että siinä on monia teknisiä ongelmia, mutta pitäisi kehittää sähköpostikäytäntö sellaiseksi, että sieltä ilkivalta ja häiriö saataisiin myöskin pois.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen puuttui semmoiseen asiaan, joka on tärkeä siinä mielessä, että näitä Viagra-viestejä ilmeisesti tulee useammille ja niitä tulee joka päivä näköjään, ikään kuin itse olisit lähettäjänä. Mutta en tiedä, leviävätkö ne muille sitten vai onko se vaan sen henkilön nimellä.

Mutta itse asiassa pyysin puheenvuoron sen takia, kun ed. Kasvi puhui tästä kovalevykodista. Tuntuu siltä, että on — en tiedä, mutta varmaan on — näitä hakkereita, saavatkohan he jopa palkkaa siitä, että pystyvät tuhoamaan ja viruksia kehittämään ja tekemään kaikkea tämmöistä. Tuntuu siltä, että se on järjestelmällistä, vai onkohan se vaan kiusantekoa. Sehän on rikollista toimintaa, ja minusta tämäntyyppiseen pitäisi kyllä löytää jostakin ratkaisu. Siis sehän on maailmanlaajuinen ongelma, se ei ole pelkästään suomalainen. Mutta kuitenkin tulisi saada tähän lääkkeet, millä tavalla tämäntyyppinen voitaisiin estää.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeri Braxia tästä ajatuksesta, että lakivaliokunta voisi hiukan kartoittaa tätä laajempaa kenttää. Hyvin ymmärrän, että nyt on kyse siitä, että puhumme kotirauhasta, kotirauhan häirinnän laajentamisesta tiettyyn tekniseen muotoon, tekstiviesteihin. Olemme tässä keskustelussa myös kuulleet hyviä puheenvuoroja siitä, että nämä rajaukset ovat pakostakin hieman kömpelöitä, hieman ongelmallisia, mutta teemme varmasti parhaamme lakivaliokunnassa, että pääsemme nyt hyvään alkuun tässä työssä, jossa on selvästi kuitenkin laajennettu tätä kotirauhan käsitettä ja myöskin sillä tavalla sitten osoitettu, että on valmiuksia lainsäädännöllä puuttua laajemmin yleensäkin häirintään.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Näistä muun muassa ed. Oinosen esiin nostamista kysymyksistä, jotka koskevat muun muassa sähköpostin lähettäjätietojen väärentämistä ja roskapostitusta ja haittaohjelmien levitystä: Niillä on historialliset syyt. Se pohjautuu hyvin pitkälle siihen, että kun näitä internetin ensimmäisiä perusprotokollia koodattiin, niin ei kellekään tullut mieleenkään, että siitä kasvaa tällainen koko maailman perusinfrastruktuurin muodostava tietojenkäsittelyverkko. Me voimme kieltää, me voimme sanktioida, mutta jos me haluamme tehdä sellaisen toiminnan mahdottomaksi sillä tavalla, että siitä olisi mahdotonta olla jäämättä kiinni edes, niin se tarkoittaisi sitä, että meidän pitäisi purkaa internet, koodata se uudestaan ja sen jälkeen käynnistää se sitten 20 vuoden päästä ja sen 20 vuoden ajan me olisimme aikamoisessa hässäkässä, koska meidän yhteiskuntamme on tällä välin tullut täysin riippuvaiseksi siitä.

Se, mikä on avainasemassa, on kansainvälinen yhteistyö. Esimerkiksi kehotan kaikkia, joilla on yhteyksiä Venäjälle, nostamaan näitä kysymyksiä uudestaan ja uudestaan esiin, koska aina välillä on syntynyt sellainen tunne, että joko Venäjän hallitus ei piittaa tai sitten jopa siellä tämä toiminta on hallituksen erityisessä suojeluksessa. Suomesta on toimitettu tietoa, yksityiskohtaista tietoa, siitä, ketkä siellä toimivat, ketkä tätä rikollista toimintaa pyörittävät, ja mitään ei ole tapahtunut.