Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa puhemies! Passilain uudistamisessa on kyse niin sanotun toisen vaiheen lainsäädäntömuutoksista. Muutokset pohjautuvat EU:n passiasetukseen vuodelta 2004. Asetus edellyttää, että jäsenvaltiot lisäävät sormenjäljet passeihin ja muihin matkustusasiakirjoihin. Näitä ovat diplomaatti- ja virkapassit, muukalaispassit ja pakolaisen matkustusasiakirjat. Tämän tulee tapahtua viimeistään 28.6.2009.

Ensimmäisessä vaiheessahan digitaalinen kasvokuva lisättiin passeihin. Muutos toteutettiin Suomessa vuonna 2006 hyväksytyllä passilailla. Nyt esitetyt muutokset merkitsisivät käytännössä sitä, että passin hakijoilta otetaan passia haettaessa kaksi sormenjälkeä. Sormenjäljet tallennetaan kansalliseen tietokantaan kuten muutkin passin tiedot ja ne säilytetään yhtä pitkän ajan kuin muut tiedot.

EU:n passiasetus ei edellytä rekisteröintiä. Päätös on jätetty jäsenvaltioille. EU:n edellyttämä sormenjälkien tallentaminen passin siruun edellyttää vain tiedon väliaikaista tallentamista tietokantaan.

Nyt käsittelyssä olevassa passilain muutoksessa esitetään siis sormenjälkitietojen rekisteröintiä ja tallentamista kansalliseen tietokantaan. Perustelut ovat mielestäni painavat. Rekisteröinnillä voidaan taata paremmin passinhakuprosessin turvallisuus ja henkilöllisyyden luotettava varmistaminen. Jokaisella passia hakevalla pitää olla oikeus luottaa siihen, ettei viranomainen ole vahvistanut hänen henkilöllisyyttään kenellekään muulle.

Sormenjälkitiedot sisältävästä tietokannasta tulee laaja kansallinen tietokanta, koska tulevaisuudessa lähes kaikkien aikuisväestöön kuuluvien suomalaisten sormenjäljet olisivat siellä. Tästä syystä yksityisyyden suoja pyritään varmistamaan monella tavalla:

Ensinnäkin ehdotetut rekisteröidyn sormenjäljen käyttö- ja luovutusoikeudet on rajattu mahdollisimman tarkkarajaisesti ja yksiselitteisesti. Käsittelylle esitetään asetettavaksi erittäin tiukat edellytykset, jotka poikkeavat muiden passitietojen käsittelystä.

Toiseksi esityksessä on pyritty vahvistamaan biometrisiin tunnisteisiin liittyviä tietosuoja- ja tietoturvavaatimuksia. Esityksessä on pyritty sovittamaan yhteen toisaalta passinhakijoiden yksityisyyden suoja ja toisaalta viranomaisten ja koko yhteiskunnan tarpeet turvallisuuden takaamiseksi. Kyse on punninnasta, joka tehdään yksityisyyden suojan sekä julkisen vallan ja yhteiskunnan tarpeiden välillä. On huomioitava, että jo nykyisellään poliisin rekistereihin tallennetaan huomattava määrä tunnisteita, myös arkaluontoisia tietoja. Näiden osalta ei ole ilmennyt ongelmia.

Sormenjälkitietojen käyttöoikeus ehdotetaan rajattavaksi vain niille, jotka työtehtävissään tietoa välttämättä tarvitsevat. Tämä sisältää edellytyksen siitä, että sormenjälkiä voidaan käyttää vain viimeisenä mahdollisena tunnistamiskeinona. Käytännössä sormenjälkitietoja voisivat käyttää vain passiviranomaiset, rajatarkastusviranomaiset ja poliisi tarkkaan rajatuissa tapauksissa, kuten tunnistamisessa, asiakirjan aitouden toteamisessa passin hakemisessa tai myönnössä ja matkustusoikeuden osoittamisessa.

Poliisille ehdotetaan yleistä oikeutta tunnistaa henkilö myös asiakirjan sormenjäljistä silloin, kun poliisilla on laissa säädetty oikeus tai velvollisuus tunnistaa henkilö. Näitä ovat esimerkiksi vainajan ja tuntemattoman uhrin tunnistaminen tai henkilön tunnistaminen kuulustelutilanteessa. Poliisilla ei olisi oikeutta käyttää tietoja rikosten ennaltaehkäisemiseen tai tutkintaan.

Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys sisältää lisäksi muita, pienempiä muutoksia passilakiin. Kyse on lähinnä vuonna 2006 hyväksytyn passilain voimaanastumisen jälkeen todetuista soveltamiskysymyksistä.

Jacob  Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesityshän perustuu Euroopan unionin toivomuksiin ja on varmaan hyvin asianmukainen noin yleisesti ottaen.

Siihen sisältyy yksi ongelma, jonka varmaan perustuslakivaliokunta aikanaan selvittää, niin että siihen ei nyt kannata ottaa mitään tiukkaa kantaa. Nimittäin ihmisoikeustuomioistuin on 4.12. tehnyt ratkaisun, joka koskee kahta rikoksesta epäiltyä henkilöä, joiden sormenjäljet otettiin ja tallennettiin. Kun heidät vapautettiin oikeudessa, he vaativat, että sormenjäljet piti rekisteristä poistaa. Englanti ja Wales kieltäytyivät, mutta ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että koska heidät oli vapautettu ja he olivat syyttömiä, oli kohtuutonta heidän yksityisyytensä kannalta, että sormenjäljet tallennettiin.

Tältä kannalta tietysti koko ajatus siitä, että kaikkien suomalaisten sormenjäljet tallennetaan, tulee hieman outoon valoon. Mutta erityisesti se, että poliisi voisi rikoskuulustelussa käyttää tätä sormenjälkirekisteriä, niin kuin tässä sanotaan, henkilöllisyyden tunnistamiseksi, tulee vielä epäilyttävämpään valoon, koska se koskee jo itse rikostutkintamenettelyä.

Mikä tässä on ajatus? Ed. Ben Zyskowiczhan silloin, kun puhuttiin siitä EU-asiasta, sanoi, että eikös se ole oikein, että yhteiskunnalla on mahdollisuus, kun on vakavia rikoksia, kaikilla tavoilla selvittää niitä. Mutta se sisältäisi sen idean, että lähdettäisiin tutkinnassa siitä, että kaikki suomalaiset ovat mahdollisia rikollisia ja sen vuoksi heidän sormenjälkiään voitaisiin niin käyttää. Tässä esityksessähän siihen ei ole päädytty, ja siinä hallitus on toiminut täysin oikein.

Kuten sanottu, tähän nyt liittyy vielä selviä ongelmia, mutta varmaan valiokunta ne selvittää aikanaan.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Elvis Presleyn passi luettiin Schipholin lentokentällä Hollannissa viime vuoden syyskuussa. Elvis ei ollut noussut kuolleista, vaan passien tietoturvasta huolestunut hakkeriaktivisti halusi todistaa, miten biometristen passien niin sanottu tekninen osa, joka siis sisältää nämä biometriset tunnisteet, ei välttämättä paranna vaan voi päinvastoin heikentää passien turvallisuutta.

Onneksi Suomen passien teknisen osan kryptausavain on vahvempi kuin Hollannissa, eikä suomalaisia passeja ole vielä toistaiseksi ainakaan julkisesti murrettu. Suomalaisten valitsema kryptausratkaisu tosin maksoi enemmän kuin Hollannissa käyttöön otettu kryptaus, mutta on totisesti asioita, joissa ei kannata säästää. Valitettavasti Suomenkaan passien suojaus ei ole aukoton, sillä jostain syystä standardi, joka määrittelee tämän kryptauksen, ei salli sitä. Ja tietokoneiden laskentatehon kasvaessa myös näihin passeihin kohdistuvien hyökkäysten teho kasvaa. Toivonkin, että Suomessa seurataan Hollantia paremmin alan kehitystä ja ollaan valmiita nopeisiin toimiin passien vaihtamiseksi uusiin suojauksen mahdollisesti joskus pettäessä myös Suomen passien osalta.

Yksittäisten passien tietoturvaa tärkeämpää on kuitenkin huolehtia ihmisten biometrisiä tietoja sisältävien tietokantojen tietoturvasta. Parhaassa tapauksessa näitä tietokantoja ei kerätä lainkaan. Biometrisen tunnistamisen yleistyessä tunnistetiedoista tulee nimittäin rahanarvoista tavaraa, ja esimerkiksi sormenjälki on hyvin helppo väärentää näiden tietojen perusteella. Eli sormenjälkirekisterin avulla voi tekeytyä keneksi passinhaltijana olevaksi suomalaiseksi tahansa.

On kummallista, että esimerkiksi Saksa ja Ruotsi pystyvät laittamaan sormenjälkitiedot passeihinsa ilman kansallista tietokantaa, mutta Suomessa se ei ole mahdollista. Ehkä ainakin Saksassa maan synkkä historia on vaikuttanut päätökseen olla perustamatta biometrisistä tiedoista kansallisia tietokantoja. Me suomalaiset olemme kuitenkin sen verran naiiveja, että emme usko saman olevan koskaan Suomessa mahdollista, emme usko, että Suomessa voisi joskus olla semmoinen hallitus, joka käyttäisi nyt kerättäviä tietoja väärin, aivan muihin tarkoituksiin kuin mihin nyt määritellään.

Arvoisa puhemies! Kansallista tietokantaa enemmän olen kuitenkin huolissani raja-asemille syntyvistä tietokannoista. Jokaiselle raja-asemalle syntyy tietokanta siellä luettujen passien tiedoista, sormenjäljistä, henkilötiedoista, jatkossa ehkä myös dna-tiedoista, ja nämä tiedot ovat rahanarvoista tavaraa, erittäin kalliita pimeillä markkinoilla. Identiteettirikokset ovatkin nettirikollisuuden nopeimmin kasvava laji, olleet jo monta vuotta. Eikä tarvita kuin yksi korruptoitunut tai huolimaton rajavalvoja tai viranomainen jossain päin maailmaa, ja myös suomalaisten tietoja, meidän suomalaisten sormenjälkiä, on rikollisten käsissä. Sen jälkeen ne voivat tulla vastaan rikollisessa käytössä missä päin maailmaa tahansa.

Esimerkiksi Isossa-Britanniassa viranomaisten huolimattomuus ja tietoturvamääräysten vastainen toiminta ovat johtaneet jo miljoonien kansalaisten henkilötietojen hukkaamiseen useissa eri tapauksissa. Ja nämäkin tapaukset tulivat ilmi vain, koska tiedot sisältäneet tietokoneet, romput ja muistitikut löytäneet henkilöt palauttivat löytämänsä oikeaan osoitteeseen. Mutta kuinka paljon näitä tapauksia jää eri maissa pimentoon, sitä voimme vain arvailla.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että meidän kansanedustajien joukossa on tällainen nykyajan tietotekniikan asiantuntija kuin ed. Kasvi ja saamme sitä kautta tervettä opponointia ja myöskin näköaloja, joita ei välttämättä muuten havaittaisi. Mutta sinällänsä pidän erittäin hyvänä, että hallitus on antanut tämän esityksen, jolla on tarkoitus tehdä hyvää yhteiskunnalle, turvata täällä kansalaisten turvallisuus. Toivonkin, että valiokunta käy perusteellisen keskustelun tästä lainsäädännöstä. Minua ei haittaisi ollenkaan, vaikka viranomaisilla olisi tiedossa paitsi sormenjäljet myös dna-tiedot. Onnettomuustilanteissa näitä voitaisiin käyttää tunnistamiseen. Näillä olisi varmasti voittopuolisesti enemmän yhteiskunnan viranomaisia hyödyttävä vaikutus kuin niitä näköaloja toteuttava, joita ed. Kasvi toi esille. Sinänsä hyvä, että tuodaan esiin nämä vaaralliset näköalat, että rikolliset voivat saada ne käsiinsä, niin kuin pelottavan helposti voivat saada, ja määrätietoisesti voivat tavoitella näitä tietokantoja. Tämä on uhkakuva, joka täytyy vakavasti tiedostaa. Mutta samalla meidän tulee antaa nykyiselle esivallalle kaikki ne keinot, joilla voidaan turvata kansalaisten, normaalia elämää elävien ihmisten, etu ja turva.

Samalla vielä viittaisin tässä yhteydessä edellisessä keskustelussa käytyyn aiheeseen. Olen vakavasti huolestunut siitä, että meillä on vähennetty rajavartioasemia jatkuvasti ja tämä kehitys jatkuu. Elikkä niitä viranomaisia, ihmisiä, jotka käyttävät näitä tietokantoja, tarvitaan ja niitä, jotka ovat toimintaa sitten toteuttamassa. Sähköinen havaitsija ei välttämättä toimi, mutta ihminen toimii, ja näitä me tarvitsemme.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin käyttää viimeisen puheenvuoron, mutta tässä näytti tulleen jo lisää puheenvuoropyyntöjä. Ehkä ihan muutamia kommentteja näihin esille tulleisiin kysymyksiin.

Ensinnäkin ed. Södermanin esille nostamaan tapaukseen liittyen haluan vielä muistuttaa, että Suomessahan tallennettavia sormenjälkitietoja ei voi käyttää rikostorjuntaan eikä rikosten selvittämiseen. Eli tämä jo sulkee pois sen, että kukaan meistä, joiden sormenjäljet, minä mukaan lukien, sitten tulevaisuudessa löytyvät passirekisteristä, olisi millään tavalla epäilyksen alla. Tämä on rajattu pois. Tätäkin asiaa pohdittiin. Itse lähdin kuitenkin siitä, että tämäntyyppinen ratkaisu olisi vaatinut laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Tällaisen nopean, pikaisesti voimaan saatettavan, lain yhteydessä se ei olisi ollut mahdollista riittävän suuressa laajuudessa, koska silloin todellakin liikumme hieman eri kysymyksissä kuin pelkästään passiin ja tunnistamiseen liittyvissä asioissa.

Biometrinen tunnistehan tulee joka tapauksessa. Se on valtioiden oma asia, ketkä haluavat esittää rekisteröintiä ja ketkä eivät. Minulla on tässä muutamia esimerkkejä, jotka toki löytyvät hallituksen esityksestä, myös teille jaetuista versioista. Näyttää siltä, että Norja, Viro, Ranska, Sveitsi, Puola, Hollanti ja Belgia ainakin ovat esittämässä sitä, että sormenjäljet rekisteröidään. Sen sijaan Tanska, Slovakia, Saksa tämän tiedon mukaan eivät ole esittämässä sitä. Ihan ajantasaista tietoa minullakaan ei tästä ole. Saattaa olla, että tilanne on jonkin verran tässä matkan varrella myös muuttunut.

Ed. Kasvi nosti esille tärkeitä kysymyksiä liittyen tietoturvaan. Voin vakuuttaa, että sisäasiainministeriön näkökulmasta on erinomaisen tärkeää, että voimme toteuttaa tämän rekisteröinnin mahdollisimman turvallisesti. Olemme pyrkineet sen monin keinoin varmistamaan. Minulla on useampia muistioita mukanani, mutta en lähde täällä niitä erikseen julki lukemaan. Uskon, että valiokunta varmaan kuulee tämän puolen perusteellisesti. Olemme käyneet myös lukuisia keskusteluja oikeusministeri Braxin kanssa. Meillä on tässä yhteneväinen näkemys, että meidän velvollisuutemme, jos tällaisen laajan tietokannan ihmisistä keräämme, on varmistaa se, että se on mahdollisimman tietoturvallinen eikä suomalaisten sormenjälkiä joudu mihinkään vääriin käsiin.

Ehkä kaikkein eniten olen kuitenkin huolissani sormenjälkien jäljentämismahdollisuudesta, joka saattaa esimerkiksi aivan yksinkertaisissa tilanteissa syntyä, vaikkapa baarissa. Periaatteessa ihmisen sormenjäljet voidaan varsin helposti esimerkiksi lasin pinnasta kopioida ja käyttää vääriin tarkoituksiin. On ilmeisesti myös yleistymässä käytäntö, että erilaisiin yhteyksiin voidaan lisätä sormenjälkitunnistautuminen, ja se on viranomaistoiminnan ulkopuolella. Uskon, että myös tähän tarvitaan varmasti tulevaisuudessa sääntelyä ennen kuin tulemme huomaamaan, että sormenjälkiä on voitu väärinkäyttää. Silloinhan on kuitenkin päästy aika pitkälle ikävällä tiellä. Tältä osin on myös syytä erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että tätäkin sääntelyä voidaan kehittää.

Esa  Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Itse kanssa heräsin ed. Kasvin puheenvuoron jälkeen, jotta tässä tämmöinen mahdollisuus on olemassa. Kun miettii sitä, että ihmisellä on tämä perusjuttu aina ahneus, ja sitä, että jo tuossa Isossa kirjassahan kun kaksitoista näitä opetuslapsia oli, niin yksi jo oli kavaltaja näistä ja petti päällikkönsä, niin kun katsoo vaikka rajavartijoita tai poliisia, niin jos joka kahdestoista olisi tämmöinen, niin sehän on aika iso määrä. Mutta en usko kyllä suomalaisista viranomaisista tällaista. Mutta siinä on tämmöinen vaara todennäköisesti olemassa ihan oikeasti ja ongelmana se, miten se estetään sitten tuolla jossakin rajavartioasemalla, että ei tämmöistä kauppaa lähdettäisi käymään. Joku ahne ihminen voisi sen tehdä. Siinä mielessä pitäisi olla huolissaan siitä ja katsoa, mitkä ovat ne keinot, millä tavalla tämäntyyppinen saataisiin kokonaan pois. Sitä en tiedä, mitä tämä koko valtakunnallinen rekisteri mahtaa tarkoittaa, pääseekö siihen joku murtautumaan ja sieltä kopsimaan sitten näitä sormenjälkiä.

Mutta tästä dna-rekisteristä: Joskus aikanaan tein kirjallisen kysymyksen aiheesta, eikös tämmöinen pitäisi tehdä jokaisesta kansalaisesta. Minusta jokainen kansalainen voi ollakin jopa niin pitkään syyllinen kuin on syyttömäksi todettu, näissä isoissa rikostapauksissa, niinpäin voisi kuvitella. Jos saataisiin nämä hankalat rikolliset kiinni sitä kautta, kun on dna-rekisteri olemassa, niin en näkisi sitä mitenkään pahana. Vastaus oli aika tyly, siinä todettiin just tämä tietosuoja ja yksilönsuoja.

Oiva  Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässähän on huomattava tämä Euroopan unionin neuvoston asetus jäsenvaltioiden myöntämien passien ja matkustusasiakirjojen turvatekijöitä ja biometriikkaa koskevista vaatimuksista, ja meillähän ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mukautua tähän. Tämän lähtökohta on tietysti rikollisuuden estäminen, kansainvälisen terrorismin estäminen. Ne on aina syytä muistaa, kun täällä käydään keskustelua.

Täällä kyllä ed. Kasvi nosti ihan mielenkiintoisia näkemyksiä esille, että jos nyt viranomaiset purkavat niitä tiedostoja ja jakavat niitä. Hän kyllä jätti huomiotta, että näitä sormenjälkiä on noin manuaalisesti otettu tuhoton määrä ja niitä on jokaisella kansakunnalla. Ainakaan tähän mennessä niitä ei ole ollut jaeltavana. Tässä mielessä minä en näe tätä kyllä tämmöisenä asiana ollenkaan, kun tässä vielä on rajauksena tämä, että poliisillakin on tämä oikeus vain silloin, kun täytyy henkilöllisyys varmentaa. Toisaalta kaikilla rintamilla käydään kansainvälisesti kovaa taistelua vakavaa rikollisuutta vastaan, ja toisaalta sitä varten, että viranomaiset pystyvät toimimaan ja tunnistamaan henkilöitä erilaisin menetelmin, kehitetään keinoja. Tämä Suomen rekisteröintimenettely on aivan oikea ja hyvä. Totta kai on mahdollista, että meille tulisi diktatuuri ja käytettäisiin näitä järjestelmiä väärin, mutta luulen, että silloin ei ole kysymyksessä pelkästään sormenjäljet, kun tätä oikeutta vähän tallataan. Siinä taitaisivat mennä kaikki perustuslain suomat oikeudetkin samassa mukana, tämä sormenjälki ei ole siinä vaiheessa enää keskeisin asia. (Puhemies: 2 minuuttia!) Rinnastus demokratian menettämiseen tai diktatuuriin on kyllä erittäin ontuva.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä ei varmaan tarvitse demokratiaa menettää, ja siitä huolimatta nämä biotunnisteet, kehittynyt it-teknologia, hakkerointi jne., kun ne tiedot ovat kerta digitaalisessa muodossa, tekevät tilanteesta aivan toisenlaisen kuin se, että poliisilaitoksen arkistoissa on näitä. (Eduskunnasta: Ei ne ole arkistoissa, ne on digitaalisessa muodossa!) — Kyllä sieltä vielä löytyy niitä paperisiakin varmasti. — Joka tapauksessa tässä ollaan uudessa tilanteessa, joka mahdollistaa sen tilanteen, mihinkä ed. Kasvi viittasi tuollaisena asiana, joka pitää olla hallinnassa silloin, kun tehdään rekistereitä.

Mutta mitä tulee dna:han — edustajat Oinonen ja Lahtela viittasivat siihen — niin siinähän on nimenomaan sellainen tietokanta, meidän jokaisen dna:ssa, että se kertoo, lainausmerkeissä, meistä kaiken, ja sellaista rekisteriä ei pidä tehdä. Siihen liittyy niin paljon tietoturvaongelmia, että tämä ei todellakaan ole järkevää. Sekin, jos otettaisiin joku pieni dna-pätkä jostakin kromosomin tietystä genoman osasta ja tehtäisiin tästä tämä tunnistusmenettely, on mielestäni turhaa. Kyllä värikalvon ja sormenjälkitunnisteen identifiointikyky on varmasti riittävä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kaksi kommenttia vaan. Ensinnäkin arvoisalle ministerille, kun sanoitte, että laki kieltää jotakin: niin se saattaa nyt kieltääkin, ja huomispäivänä se ei kiellä enää mitään, ja seuraavaksi se on jo suositus.

Ed. Oinoselle, kun hän on aina välillä niin ristoreipas, ettei tahdo pysyä millään mukana, ja kun hän oli valmis antamaan dna:nsa käyttöön näihin tarkoituksiin: kylläpä siinä passintarkastajat ulvahtelisivat ruudun ääressä, että no näitä oinosia kyllä piisaa täällä.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin sekä ministerin tarkoitusperät että vakaumuksen tässä asiassa. En ollenkaan epäile, etteikö hän ole lähtenyt ihan rehelliseltä pohjalta.

Se, mitä minä vaan yritän tässä saada sanotuksi, on se, että tämän tuoreen ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen nojalla on ilmeisesti nyt yksityisyyttä tulkittu sellaisella tavalla, että perustuslakivaliokunnan tulee välttämättä miettiä, voidaanko tällainen rekisteri lainkaan perustaa ja voidaanko kaikki nämä tarkoitukset, jotka tuossa laissa on mainittu, joista yksi kuuluu jo rikostutkintaan, hyväksyä sopimuksen valossa. Nämä kaikki maathan, jotka hän mainitsi ja joissa tällainen rekisteri on syntymässä, kuuluvat Euroopan neuvoston piiriin, ja varmaan sielläkin pohditaan nyt tätä samaa asiaa, niin että katsotaan mihin tulokseen valiokunta tulee.

Se tuntuu tietysti jollain tavalla järkevältä, että valtiolla olisi aina tietoa saatavilla: Kun rikospaikalta löytyy yksitoista sormenjälkeä, katsotaan rekisteristä ja raahataan sitten tutkittavaksi kaikki ne ihmiset, joiden sormenjäljet löytyvät. Mutta minä luulen, että semmoinen rikostutkinta voi kyllä aiheuttaa valtavia ongelmia niille ihmisparoille, jotka sattumalta ovat olleet siellä paikalla ja joilla ei ole mitään tekemistä sen rikoksen kanssa. Ne voivat myös viedä tutkinnan täysin väärään suuntaan. Sehän on hirveän olennaista, että me emme luo rikollisuuden vuoksi sellaista yhteiskuntaa, että tavalliset syyttömät ihmiset joutuvat turhiin ongelmiin. Mutta kuten sanottu, valiokunta varmaan tutkii tämän, ja katsotaan sitten.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Me olemme käyneet hyvää keskustelua, joka toivon mukaan jatkuu valiokunnassa. Todellakaan syyttömät ihmiset eivät saa joutua turhiin ongelmiin rikollisuuden takia, mutta jo itse rikollisuus aiheuttaa syyttömille ongelmia pelkällä olemassaolollaan ja yhteiskunnalle tavattoman paljon kustannuksia. Jos ajattelemme vaikkapa niitä turvatarkastuksia, joiden läpi lentokoneisiin nousemme tai vierailijat tulevat tänne eduskuntaan, niin ne ovat sen takia, että rikolliset eivät voisi tehdä tekojaan.

On aivan oikein, että yhteiskunnassa halutaan kontrolloida ja estää rikollisten toimintaa, ja tässä tulee esivallalla olla entistä enemmän keinoja vastaisuutta ajatellen. Terrorismin uhkat ovat entistä vakavampaa todellisuutta kaikkialla — ei pidä tuudittautua lintukotoon, etteikö myöskin täällä. Tämän vuoksi pitää olla keinoja tunnistamiseen, mutta niiden pitää olla viranomaisten käytössä, luotettavien viranomaisten käytössä. Ainakin tässä vaiheessa minä luotan suomalaiseen esivaltaan. Siinä on meidän turvamme.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun pitäisikin luottaa vaan suomalaiseen esivaltaan, mutta pitää luottaa jokaiseen raja-aseman virkailijaan, jonka kautta on kulkenut sen passin kanssa työmatkoillaan, huvimatkoillaan, riiuumatkoillaan.

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Kalliokumpu totesi, viranomaisilla on jo nyt merkittäviä sormenjälkitietokantoja, mutta ne eivät koske koko kansaa vaan tarkoin rajatuin perustein määriteltyjä ryhmiä. Tilanne on muutenkin muuttumassa niin, että sormenjälkiä ollaan jatkossa käyttämässä yhä enenevässä määrin myös muuhun tunnistamiseen kuin rikostutkintaan. Esimerkiksi meidän eduskunnan läppäreissämme on sormenjäljenlukija, jolla voidaan korvata salasanatunnistus. Jos se olisi käytössä, ed. Kaltiokummun sormenjäljellä voisi lukea hänen tietokoneensa sisältämät tiedot, mahdollisesti päästä jopa lukemaan hänen sähköpostinsa, ja kuten aiemmin kotirauhaa käsittelevän lain lähetekeskustelussa oli puhetta, tietokoneen kiintolevy paljastaa ihmisestä aivan kaiken. Se on nyky-yhteiskunnassa ihmisen yksityisin, intiimein paikka, hänen tietokoneensa kiintolevy. Jatkossa näitä sormenjälkilukijoita tai vastaavia biometrisiä tietoja käyttäviä tunnistuslaitteita alkaa tulla joka paikkaan, kuten oviin: auton ovi aukeaa sormenjäljellä, kodin ovi aukeaa sylkinäytteellä.

Ne pelisäännöt luodaan nyt, millä tavalla näitä tietoja hallitaan, millä tavalla niitä voidaan käyttää. Meidän täytyy olla tässä todella huolellisia, ettei tehdä vahinkoa.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Söderman on korostanut tätä ihmisoikeusnäkemystä ja kansainvälisen oikeuden suhdetta eri jäsenmaiden säädöksiin ja lainsäätämiseen, ja se on erittäin arvokas ja tärkeä asia ja lähtökohta koko sivistyneen maailman toiminnalle.

Toisaalta hän viittasi rikollisuuteen ja siihen, mitä siitä sitten voi seurata. Näin ei tietenkään saa olla, että viranomaiset ottavat varuilta kiinni paljon porukkaa ja näin, mutta valitettavasti Suomen poliisikin on vielä sen verran kehittymätön, ettei ole niin pätevä kuin Neuvostoliitossa: siellä kun poliisi otti kiinni, niin varmasti oli syyllinen, vietiin ja tuomittiin, sanoi mitä sanoi. Suomessa ja muissa sivistyneissä valtioissa joudutaan valitettavasti kysymään ihmiseltä, oletko sinä ollut täällä paikalla, oletko sinä mahdollisesti tehnyt tämän, ja etsimään todisteet. Tässä mielessä on vähän niin kuin kulttuureissa eroa ja myöskin viranomaisten säädöksissä ja toiminnassa.

On muistettava, että Suomen poliisi muun muassa on yli 20 vuotta ollut sekä nuoriso- että aikuisväestön arvostetuin instituutio, ja se ei ole poliisin ansiota, vaan se on kansanedustuslaitoksen, lainsäädännön ja julkisen vallan kontrollin ansiota, että meillä ei pääse tapahtumaan mitä tahansa.

Toisaalta ed. Kasville kyllä totean, että kyllä semmoinen johtopäätös, että tästä rekisteröinnistä voisi joku ottaa minun passini sormenjäljen ja tulla avaamaan minun tietokoneeni, on niin kaukana todellisuudesta kuin vaan ikinä voi olla. Eli missään tapauksessa tämmöinen tilanne, että tuolta voidaan poimia joku sormenjälki ja lähteä sitten (Puhemies: 2 minuuttia on mennyt!) sitä käyttämään, ei ole realismia eikä mitenkään järkevää toimintaa muutenkaan.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa puhemies! Taidan puhua täältä paikaltani, jos onnistun puhumaan lyhyesti.

Tässä on käyty ihan mielenkiintoista keskustelua. Haluan kuitenkin huomauttaa, että tässä tilanteessa ei tehdä mitään laajempaa linjausta, vaan kyse on aivan puhtaasti passilain muuttamisesta ja biometristen tunnisteiden saattamisesta passiin ja siihen liittyvän lainsäädännön kokonaisuudesta. Varmasti eduskunnalla on mahdollisuuksia keskustella laajemmaltikin siitä, miten pitää suhtautua sormenjälkien ja sormenjälkirekistereiden käyttöön.

Itse pidän aivan yhtä dramaattisena sitä, että sormenjälkitietoja voisi vuotaa julkisuuteen, riippumatta siitä, minkä tyyppinen rekisteri on kyseessä. Ed. Kasvi viittasi omassa puheessaan siihen, että tälläkin hetkellä on monenlaisia erilaisia tallenteita, joissa on ihmisten sormenjälkitietoja, vaikkakin tarkkaan rajattuja. Aivan yhtä tärkeää meille on se, että nekin ovat turvassa. Mielestäni sivistyneen yhteiskunnan on pidettävä jatkuvasti huolta siitä, että tietoturva on riittävä, ja Suomikin on onneksi tässä varsin korkealla tasolla.

En olisi kovin huolestunut siitä, että viranomaisten hallussa olevat rekisterit Suomessa joutuisivat väärille teille. Paljon enemmän olisin huolissani siitä, jos esimerkiksi ed. Kaltiokummun koneelle joku pääsisi siten, että pystyisi vaikkapa vesilasista ottamaan hänen sormenjälkensä. Se, että se löydettäisiin passirekisteristä, on mielestäni erittäin epätodennäköistä ja käytännössä mahdotonta. Tästä olen aivan samaa mieltä kuin ed. Kaltiokumpu.

Ehkä muutama asia lyhyesti.

Ensinnäkin jo nykyisellään käyttöoikeudet myönnetään esimiehen puoltamana käytännössä vain niille, jotka työtehtävissään tietoja nimenomaisesti tarvitsevat, eli tämä käyttäjäkuntakin on varsin tarkkaan rajattu.

Toisaalta tiedon käyttöön oikeutetut eivät pääse tiedon syöttämisen ja tallentamisen jälkeen käsittelemään tietoja, ja tämä tiedon vertaaminen tapahtuu järjestelmän toimesta automaattisesti.

En lähde käymään läpi teknisiä yksityiskohtia, koska en ole tekniikan asiantuntija tältä osin. Uskon, että valiokunta varmasti kuuntelee hyvin perusteellisesti asiantuntijoita (Puhemies: 2 minuuttia!) ja saa tältä osin varmaan myös erittäin hyvät selvitykset.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täällä nyt tietysti keskustellaan aika laajalla säteellä terrorismista, rikollisuudesta ja Suomen poliisin kyvykkyydestä. Itse poliisin poikana olen aina uskonut, että poliisi on erittäin kyvykäs ja hyvä, etenkin poliisimies.

Mutta tämä sisäinen turvallisuus, johonka ulkoisen turvallisuuden lisäksi tämä keskustelu liittyy, on tietysti sellainen ensisijaisesti aivan muulla tavoin kuin erilaisilla biotunnisteilla hoidettava asia. Sanon tämän vain taustaksi tälle koko keskustelulle. Jos yhteiskunta polarisoituu, tulee taloudellisia ongelmia entistä enemmän ihmisille jne., niin rikollisuus lisääntyy ja sitten tarvitaan yhä enemmän myös piikkilankaa. Pahimmillaan tilanne sitten menee sen tyyppiseksi kuin Johannesburgissa tai jossain muualla, missä rikkaus ja köyhyys erotetaan hyvin tarkoin ja käytetään myös hyvin pitkälle kehitettyä teknologiaa.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Minä en oikein päässyt selville, miksi ed. Kaltiokumpu minun puheenvuoroni jälkeen rupesi viittaamaan Neuvostoliiton poliisiin. Hän itse oli Suomen poliisin suuri ystävä.

Minä olisin nyt kiinnittänyt huomiota siihen, että minä olen toiminut syyttäjänä valtakunnanoikeudessa ja olin hyvin läheisessä yhteistyössä keskusrikospoliisin kanssa ja minulle jäi niistä pojista todella hyvä käsitys.

Maaherrana minä nimitin seitsemän vuoden aikana kaikki Uudenmaan läänin poliisiupseerit ja tutustuin hyvinkin tarkkaan heidän arkiseen työhönsä, ja minulle jäi heistä hyvin korkea käsitys.

Minulle on myönnetty poliisien kultainen ansioristi, ja minä toivon nyt, että herra Kaltiokumpu ei rupeaisi epäilemään minun poliisille myönteistä näkemystäni. Minä luulen, että ero Neuvostoliiton poliisin ja ehkä edustajan ja Suomen poliisin välillä on se, että Suomen poliisien koulutukseen kuuluu ihmisoikeuksien tuntemus ja he ovat valmiit niitä noudattamaan. Sen vuoksi minä halusin tähän keskusteluun tuoda erittäin tuoreen, merkittävän ihmisoikeuspäätöksen, jota ennen ei ole ehditty pohtia ja nyt ehditään pohtia.

Jyrki  Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kaltiokummulle on pakko kertoa hieman yksityiskohtia. Eli tosiaan, Suomen passin tekninen osa on toistaiseksi kestänyt hyökkäykset, ainakin julkisesti dokumentoidut hyökkäykset, ja on toistaiseksi luotettava. Mutta monen muun maan biometrisen passin tekninen osa on jo murrettu, ja sieltä on siepattu heidän biometriset tietonsa, muun muassa se sormenjäljen kuva. Ja valitettavasti tämä Suomessakin käytetty standardi, koska se on se kansainvälinen standardi, jostain syystä kieltää riittävän tehokkaan suojauksen, joka takaisi tämän turvan lopullisesti, sanotaan noin niin kuin maailmankaikkeuden tappiin asti, kuten on tapana sanoa.

Entä se väärän sormenjäljen tekeminen siitä sormen kuvasta? Se ei ole todellakaan mitään rakettitiedettä. Jo pari vuotta sitten japanilainen tutkijaryhmä demonstroi, miten se tehdään, dokumentoi sen, teki siitä YouTube-videon. Ja mitä materiaalia he käyttivät? Nallekarkkeja. Sillä nallekarkkisormella mentiin komiasti tietokoneisiin, komiasti kaikista sormenjälkilukijoista läpi, mitä viranomaiset sille osasivat esittää. Eli täytyy olla todella varovainen, ennen kuin tehdään todella, todella vaarallisia asioita.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Pahoittelen, ed. Söderman, jos ymmärsitte asian sillä tavalla. Sitä en todella tarkoittanut. Arvostan teitä erittäin pitkän, ansiokkaan virkauran johdosta ja voin hyvin uskoa nämä näkemykset, mitä toitte tässä esille. Halusin sanoa puheessani sen, että on tärkeää, että nämä asiat, mitä te toitte esille, käsitellään ja selvitetään, ovatko ne ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa, mutta se nähdään sitten aikanaan.

Toisaalta kun viittasin Neuvostoliittoon, niin korostin viittaustanne siitä, että otetaan nyt sitten ihmisiä kiinni, ja jos vaan sormenjälki jossakin on, niin sitten viedään heidät ikään kuin syyllisinä. Näin poliisi ei toimi nyt, enkä usko, että toimisi tämän lain voimaan tullessakaan. Tämä nyt kuitenkin semmoisena oikaisuna.

Mutta, ed. Kasvi, minusta te puhutte nyt kahdesta vähän eri asiasta. Te sanoitte äsken, aikaisemmassa puheenvuorossa, että jos Suomeen niitä tallennetaan, niin tämä tallentaminen vaarantuu, se on ongelma, mutta nyt sitten te sanotte, että tämän passin voikin murtaa ja ottaa siitä sen sormenjäljen. Silloinhan kysymyksessä ei ole viranomaistoiminnan epäluotettavuus tai järjestelmien pettäminen, vaan ihan tähän passiin liittyvä asia. Se taas liittyy siihen EU:n säännökseen, että siellä täytyy olla nämä tunnisteet, eli siitä me emme pääse mihinkään, että tämä sormenjälki pitää sinne passiin laittaa, se on sinne laitettava. Toinen kysymys on, mitä arvostelitte, että ne tallennettaisiin viranomaisrekistereihin. Niiden pitää pysyä siellä.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa puhemies! Puhun sitten paikaltani, kun on vain 2 minuuttia. Oikeastaan vain ihan muutama kysymys.

Tekninen osa ja sen murrettavuus on tietenkin eri asia kuin itse sormenjäljen rekisteröinti tietokantaan, ja siinä ei tietysti ole mitään epäselvää.

Niin kuin tuossa aikaisemmin totesin, on tietysti tärkeää, että jokainen vaihe on mahdollisimman tietoturvallinen, ja sen eteen pyrimme kaikkemme tekemään. Kun sisäasiainministeriössä valmistelua on tehty, olen tullut kyllä hyvin vakuuttuneeksi siitä, että olemme erinomaisen tarkkaan ja huolellisesti pohtineet nämä kokonaisuudet.

Ehkä muutama kysymys, joista voisi vielä nostaa pari asiaa esille.

Ensinnäkin silloin ensimmäisen biometrisen tunnisteen käyttöönoton jälkeen vuonna 2007 passirekisteri auditoitiin, ja sen tavoitteena oli katselmoida järjestelmän turvallisuusmäärittelyjen kattavuus, laatu, ajantasaisuus ja toteutus, ja sen perusteella annettiin myös toimenpidesuosituksia, joiden perusteella järjestelmään on tehty muutoksia. Tämä auditointi tullaan suorittamaan uudelleen järjestelmän kakkosvaiheen valmistuttua eli sormenjälkien lisäämisen jälkeen. Tuli varmaan jo aikaisemmin sanottua, mutta todettakoon vielä kerran, että nämä tiedothan kryptataan eli tältä osin myös pyritään mahdollisen hyvään turvallisuuteen.

Yksi aikaisemmin esitetty kysymys, jonka ed. Oinonen tuossa nosti esille — taisi joku muukin nostaa — oli raja-asemien lakkauttamiseen liittyvä kysymys. Tässähän on ollut kyse lähinnä siitä, että on yhdistetty pieniä asemia keskenään, ja pikemminkin siten on saavutettu tehokkaampia ja paremmin toimivia yksiköitä, ei niinkään sitä, että olisi lähdetty lakkautuslinjalle. Nämä on tehty hyvässä yhteistyössä Rajavartiolaitoksen omien esitysten mukaisesti ja mielestäni tukevat sitä mallia, jonka kautta teemme yhteistyötä muun muassa Venäjän rajavalvontaviranomaisen kanssa, ja hyvässä yhteistyössä olemme molemmin puolin raja-asioissa edenneet.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kaltiokummulle: Jos muistan oikein, niin te itse sanoitte, ettette usko kenenkään sieppaavan teidän sormenjälkeänne teidän passistanne ja tekevän siitä väärää sormenjälkeä — saattaa olla, että muistan väärin.

On aivan totta, että se on paljon pienempi ongelma, jos yksittäisen passin tiedot luetaan, vaikka se sille yksittäiselle ihmiselle saattaakin olla katastrofi, koska silloinhan hänen henkilökohtainen identiteettinsä on karussa. Mutta silloin kun puhutaan koko kansakunnan tai jonkun raja-aseman kautta kulkeneiden ihmisten biometrisistä tunnistetiedoista, silloin puhutaan kertaluokkaa suuremmasta yhteiskunnallisesta kysymyksestä ja silloin myös sen riskirajan, joka voidaan hyväksyä, täytyy olla paljon korkeammalla, koska silloin ei puhuta vain yhden ihmisen elämän tuhoutumisesta vaan silloin puhutaan suuren ihmisjoukon ongelmista. Ja näissä biometrisissä tunnisteissa on se paha puoli, että sormenpäätä on tosi vaikea vaihtaa; sosiaaliturvatunnuksen voi vaihtaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä nyt on sillä tavalla, että kun ei voi olla kaikkien puolella tässä asiassa, niin totean vain, että sen tiedon perusteella, mikä minulla näistä asioista on, olen ed. Kasvin kanssa suurin piirtein samoilla linjoilla.

Mutta — olen ajatellut tätä aikaisemminkin ministeri Holmlundin kohdalla — on oikeastaan ihan hyvä, että te uskotte siihen, että te olette aina oikeassa, koska se voisi olla aika hankalaa, jos teillä olisi sellainen epäilys näistä ilmiöistä ja asioista, joka meillä on.