Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitus on tuonut eduskunnalle koko joukon lakiesityksiä hallituksen esityksinä, jotka liittyvät asuntojen hankintaan ja yhteiskunnalliseen tukeen, joka tähän hankintaan on osoitettu. Nämä esitykset pohjautuvat muuttuneeseen tilanteeseen, siihen, että asuntopula taikka ongelma yleensäkin saada ja hankkia omistusasunto tai vuokra-asunto on ennen muuta Pääkaupunkiseudun alueella oleva tosiasia. Taas muualla Suomessa tilanne on päinvastainen, siellä uhkaa jäädä asuntoja tyhjilleen. Osin tähänkin liittyy tämä hallituksen esitys 229, jonka toinen käsittely nyt on menossa, hallituksen esitys, jossa eduskunnalle annetaan laki vuokra-asuntojen korkotukilainalla rahoitettujen asuntojen vapauttamisesta käyttörajoituksista.

Arvoisa puhemies! Kysymys on siis nimenomaan käyttörajoituksista vapauttamisesta. Kun katsoo hallituksen esityksen perusteluja, niin voi nähdä, että täällä on pyritty takaamaan sekä asukkaan oikeuksia tilanteessa, mutta myös se, että asunnot, jotka vapautetaan käyttörajoituksista, pysyisivät kuitenkin yleisesti hyväksytyllä tavalla joko asumiskäytössä tai sitten sellaisessa käytössä, joka on hyvin saman tyyppistä, eli asukkaiden yhteistiloina tai sitten esimerkiksi päiväkotina. Vapautus ei olisi mahdollista, jos asuntoja muutettaisiin nimenomaan sillä tavalla, että se paikallisesti heikentäisi asuntojen hankintaa ja asumista. Vapautusta ei tulisi myöskään myöntää, jos se johtaisi asukkaiden asumisturvan olennaiseen vaarantumiseen, tämä on sitaatti hallituksen esityksestä, jotenka näitä reunaehtoja on siis pyritty hallituksen esityksessä huomioimaan.

Kuten totesin jo ensimmäisen käsittelyn yhteydessä, jolloinka tätä hallituksen esitystä esiteltiin, tässä valiokunta on tehnyt ainoastaan yhden 5 §:ään suuntautuneen muutosehdotuksen, jossa täsmennetään asiaa. Luen sen vielä, jotta se tulee pöytäkirjoihin: "5 § Korkotukilainan takaisinmaksu. Rajoituksista vapautumisen edellytyksenä on lisäksi, että vapautettavan tai vapautuvan asunnon tai talon osuus korkotukilainaksi hyväksytystä lainasta maksetaan takaisin." Tätä on nimenomaan sen takia vielä selvennetty, että asiantuntijakuulemisessa katsottiin, että tuo 5 §:n sisältö olisi muuten epäselvä.

Lopuksi haluaisin todeta sen, että nämä hallituksen esitykset ovat sikäli kannatettavia ja ympäristövaliokunta on niitä yksimielisesti tukenut, että ne pyrkivät ajanmukaistamaan lainsäädäntöä, joka liittyy vuokra-asuntoihin taikka osaomistusasuntoihin tällä hetkellä. Kun on tosiasia, että asuntojen hinnat edelleen Pääkaupunkiseudulla ovat usein kohtuuttoman korkeat ja vaikeuttavat sellaisten ihmisten kuten esimerkiksi nuorten parien, keskituloistenkin ihmisten, pienituloisista puhumattakaan, asumisen mahdollisuuksia, niin olemme myös valiokunnassa lukuisia kertoja viitanneet siihen, että tietynlainen asuntopolitiikan kokonaisuudistus olisi hyvä saada toteutetuksi, ja tästä asiasta eduskuntakin on jo aikaisemmin keskustellut. Siis niin, että voitaisiin saada ikään kuin yksiin kansiin asuntopolitiikan lainsäädäntö, jossa sitten käsiteltäisiin tasapainoisella tavalla tilanne ja päästäisiin hyvin moninaisesta, monitahoisesta asuntopoliittisesta lainsäädännöstä. Nyt on siirrytty ikään kuin ongelmasta toiseen ja pyritty luomaan ratkaisuvaihtoehtoja ja -malleja pitkin 80—90-lukuja ja myös tällä vuosikymmenellä, kun jatkuvasti etenkin Pääkaupunkiseudulla tilanne siis on ollut ongelmallinen.

Lopuksi haluaisin viitata myös siihen, että kun tätä hallituksen esitystä 229 on valmisteltu, niin olisi ollut ehkä tarkoituksenmukaista kuulla myös asukkaiden edustajia. Valiokunta sitten näin tekikin, ja tuossa kuulemisessa erityinen huoli oli myös tämän niin sanotun enemmistöosakkaan ja vähemmistöosakkaan välinen suhde, joka liittyy osaomistusasuntoihin. Enemmistöosakashan on rakentaja ja hänen edustajansa, vähemmistöosakas sitten se osaomistusasuja, joka on hankkinut osaomistusasunnon käyttöönsä. Tässä valiokunta on halunnut tukea vähemmistöosakkaan etua.

Jukka  Vihriälä  /kesk:

Herra puhemies! Tämä hallituksen esitys, joka on nyt toisessa käsittelyssä, kuuluu niihin lakiesityksiin, joilla asuntopolitiikkaa tässä maassa pyritään helpottamaan ja minusta ennen kaikkea vuokralaisten ja osaomistusasuntojen kohdalta. On syytä muutenkin todeta, että nyt näiden kahden vuoden aikana ei asuntotilanne tietenkään täysin ole selkiytynyt, niin kuin tässä edelläkin kävi ilmi, mutta kuitenkin suunta on parempaan ja ennen kaikkea asunnottomien ihmisten määrä on vähentynyt näiden kahden vuoden aikana. Tästä on annettava tunnustus hallitukselle.

Kari  Uotila  /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä hallitus on tehnyt toimenpiteitä asuntopolitiikan saralla ja siitä yhtenä esimerkkinä asuntopoliittinen strategia. Nyt kuitenkin käytännön tilanteeseen, jos ajatellaan erityisesti vuokra-asukkaan näkökulmasta, sisältyy kaksi tällaista trendiä, jotka ovat ajankohtaisia. Yksi on se, että julkinen valtion tukema vuokra-asuntotuotanto on ollut hyvin matalalla tasolla jo pitkän aikaa ja sen lisäksi vapaarahoitteista vuokra-asuntokantaa koko ajan siirtyy omistusasuntokannaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että toimivat vuokra-asuntomarkkinat ovat todella vaarantumassa erityisesti kasvualueella. Se vaikuttaa kielteisesti muun muassa työmarkkinoiden toimivuuteen ja mahdollisuuteen saada työvoimaa niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella jne.

Yksi seikka tietysti liittyy omistusasumiseen, johon nyt ovat hyvin paljon myöskin asunnontarvitsijat turvautuneet. Se on se huoli, mikä liittyy korkotason tulevaan kehitykseen. Se taas liittyy muun muassa Eurooppa-neuvostossa tehtyihin päätöksiin kasvu- ja vakaussopimuksen uudelleenmäärittelystä. On riski, että korkotaso ei välttämättä pysy kovin pitkään niin alhaisena, kuin se tällä hetkellä on ja mihin asunnonomistajat ja -ostajat ovat luottaneet.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan näin on, niin kuin ed. Vihriälä totesi, että Pääkaupunkiseudulla ovat vuokra-asuntojonot lyhentyneet. Mutta ed. Uotilan puheenvuoro oli tärkeä. Se johtuu todellakin siitä, että on nyt tässä poikkeuksellisen matalassa korkotasoympäristössä pystytty hankkimaan omistusasuntoja, ja jälleen tulevaisuutta emme toki pysty ennustamaan. Sen takia erilaisia instrumentteja asuntopolitiikassa on tärkeätä pitää edelleenkin hallussa. Kun nyt paikalla on myös asuntoministeri, niin on hyvä todeta ja painottaa sitä, että myöskin eduskunnan näkökulmasta on hyvä, että tällaisia uudistuksia on tullut kuin nyt esillä oleva. Mutta ehkä tällainen kokonaisvaltainen näkökulma olisi myös tarpeen, jossa pyrittäisiin näitä erilaisia instrumentteja tasapainoisesti katsomaan yhtä aikaa. Sitä voisi vaikka sanoa asuntopoliittiseksi lainsäädännön kokoamiseksi, ja tämän kokoamisen yhteydessä voitaisiin katsoa myös, miten eri instrumentit sopivat toinen toisiinsa.