Liikenneministeri Anu Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Kuunnellessani tuossa puhemiehen esittelyä siitä, mihin kaikkiin valiokuntiin tämä liikennepoliittinen selonteko lähetetään lausunnoille, voin todeta tyydytyksellä, että se vastaa myös ministerityöryhmän näkemystä siitä, että tässä selonteossa, ensimmäisessä liikennepoliittisessa selonteossa, ei tutkailla liikennejärjestelmää vain pelkkien hankkeitten kautta, vaan nimenomaan siten, että se on olennainen osa elinkeinopolitiikkaa, olennainen osa ympäristöpolitiikkaa jnp., eli erittäin hyvältä kuulosti.

Esittelen tämän selonteon tässä lyhyesti. Tämä on ollut jonkun verran julkisuudessa viime aikoina muun muassa näitten jo kehysriihessä tehtyjen rahoituspäätösten osalta, joten en erityisesti niihin tässä puheenvuorossa palaa.

Ensinnäkin tämän selonteon tavoitteista ja merkityksestä. Haluan korostaa sitä, että tästä selontekokäytännöstä on tulossa kansallisen liikennepoliittisen päätöksenteon uusi, vahva väline, eli selonteko laaditaan aina hallituskausittain. Neljän vuoden päästä toivottavasti uusi hallitus sitten selonteon osaltaan laatii.

Selonteon tärkein tavoite on tuoda pitkäjänteisyyttä liikennepolitiikkaan, ja tämä tarkoittaa muun muassa pitkäjänteisempää suunnittelua ja sitä, että kustannusarviot pitävät paremmin. Meillä kaikilla on tässä salissa kokemusta ja tietoa siitä, mitä viimeisen vuoden aikana budjettien pitävyyden osalta on tapahtunut.

Tässä selonteossa on kaksi aikajännettä. Ensinnäkin tässä linjataan tämän vaalikauden liikennepolitiikan investoinnit ja rahoitus ja toiseksi tässä esitetään pidemmän aikavälin liikennepolitiikan tavoitteet ja laaditaan priorisoimaton liikennehankkeiden lista noin kahden kolmen vaalikauden ajaksi eteenpäin. Eli tämän selonteon tarkastelu ulottuu aina tuonne vuoteen 2020 saakka.

Tavoitteena on laadukkaampi liikennepoliittinen keskustelu. Syvempään keskusteluun kuuluu muun muassa se, arvoisat kansanedustajat, että luovumme tässäkin salissa hanke vastaan hanke -ajattelusta ja vältämme eri liikennemuotojen välistä vastakkainasettelua. Ei ole esimerkiksi hedelmällistä asettaa vastakkain henkilöliikenteessä bussi- ja raideliikennettä, vaan molemmilla on tärkeä paikkansa tämän päivän ja erityisesti tulevaisuuden joukkoliikenteen toteuttajina.

Hyvät kuulijat! Haluan korostaa koko liikennejärjestelmän toimivuutta. Tämä on tärkeää Suomen poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. Meillä on pitkät matkat jo meidän maamme sisällä. Meiltä on pitkä matka moniin tärkeisiin vientimaihin. Meillä on vaihteleva ilmasto, ja väestötiheyden osalta olemme myös hyvin vaihtelevaa aluetta. Eri puolilla asuu eri tavalla tiheästi ihmisiä.

Arvoisat kuulijat! Selonteon painopisteestä haluan nostaa esille neljä seikkaa. Ensinnäkin yksi tärkeimpiä painopisteitä, jonka tuolla marraskuun vaiheilla työryhmässämme määritimme, oli se, että tässä on lähtökohtana ihmisten ja elinkeinoelämän tarvitsemien liikenneyhteyksien rakentaminen ja tukeminen koko maassa, ja tätä haluan alleviivata, koko maassa, niin täällä Pääkaupunkiseudulla, niin keskisessä Suomessa, lännessä, idässä kuin aivan siellä pohjoisessa Lapissa.

Selonteon on elettävä ajassa. Tämän selonteon osalta se tarkoittaa erityisesti sitä, että hallitus on kiinnittänyt erityistä huomiota puuhuollon turvaamiseen. Haluamme selonteossa osoitetuilla toimilla ja lisärahoituksella tukea hallitusohjelman tavoitetta saada Suomen metsistä 15 miljoonaa kuutiometriä puuta edelleen jalostettavaksi. Eli uskoisin niin, että joskus tulevaisuudessa, kun selontekoja katsotaan pidemmässä perspektiivissä, tämä ensimmäinen liikennepoliittinen selonteko jää mieleen juuri siitä, että tässä yhteydessä panostettiin erityisen paljon puuhuollon turvaamista tavoitteleviin toimiin infraväylillä.

Tämä selonteko tuo ensimmäistä kertaa ilmastonmuutoksen laajemmin liikennepoliittiseen keskusteluun. Ilmastonmuutoksen hillintä näkyy erityisesti selonteon joukkoliikennekannanotoissa. Hallitus panostaa raideliikenteen kehittämiseen enemmän kuin yksikään hallitus koskaan aikaisemmin. Esimerkiksi sopivat isot ratahankepäätökset: Seinäjoki—Oulu-rataosuuden parantaminen ja siihen liittyen vielä Kokkola—Ylivieska-kaksoisraiteen rakentaminen ja täällä Pääkaupunkiseudulla Kehärata ja Länsimetro. Lisäksi laadimme joukkoliikenteen kehittämisohjelman, aloitamme ensi vuonna, vuonna 2009, suurten kaupunkien joukkoliikenteen tuen, ja erityisesti haluan mainita vielä, että aiomme tulevina viikkoina lähteä luomaan konkreettista mallia houkuttelevan työsuhdematkalipun käyttöönotosta. Työsuhdematkalipusta on tässä selonteossa arvioita, mihin suuntaan sitä tulisi kehittää, mutta malli luodaan tulevina kuukausina.

Liikenneturvallisuuden osalta haluan nostaa pari seikkaa esille. Ensinnäkin se laaja, mittava joukko niitä hankkeita, joita laitamme tällä vaalikaudella ja sitten tulevalla vuosikymmenellä liikkeelle, totta kai parantaa liikenneturvallisuutta. Parempi, välityskykyisempi infra on aina myös turvallisempi infra.

Lisäksi teemahankkeista haluan todeta sen, että ministeriryhmä ja sitä kautta koko hallitus on sitä mieltä, että pääteiden turvallisuuden parantaminen on yksi keskeisimpiä asioita, joita erillisellä teemarahoituksella tulee hoitaa.

Muita lainsäädännöllisiä toimia, joilla uskomme liikenneturvallisuutta parannettavan tulevina vuosina, on muun muassa ajo-opetuksen uudistaminen, joka laitetaan tällä vaalikaudella liikkeelle ja joista itse asiassa jo on ensimmäinen osio laitettukin liikkeelle eli nämä mopokorttiin liittyvät asiat. Päätämme myös tällä vaalikaudella laittaa liikkeelle liikenneturvallisuussuunnitelman laatimisen eli katsomme sitä, mitä tulevina vuosina sillä puolella erityisesti pitäisi tehdä.

Totean sen, että edellisen hallituksen aikana hyväksyttiin periaatepäätös liikenneturvallisuuden kehittämisestä ja sen tavoitteet ovat äärimmäisen korkealla ja meille on ihan välttämättömyys, että me katsomme kaikkia uusia lisätoimia, miten voimme liikenneturvallisuustavoitteitamme saavuttaa.

Hyvät kansanedustajat! Kolmanneksi selonteon rahoituksesta ja hankkeista.

Tässä selonteossa on kartoitettu myös niitä ulkopuolisia rahoitusmalleja, jotka ovat vilahdelleet viime vuosina puheissa myös tässä salissa. Ensinnäkin toteamme sen, että elinkaarimalli on rahoitusmallina sellainen, että sitä voidaan harkitusti käyttää, ja esitämme tässä selonteossa, että sitä käytetään kahdessa kohteessa: sekä E18-valtatien rakentamisessa että myös ensimmäistä kertaa rataosuudella. Aiemminhan on tehty vain näitä tiehankkeita elinkaarimallin mukaan ja nyt aiotaan käynnistää elinkaarimallilla Kokkola—Ylivieska-kaksoisraiteen rakentaminen.

Valtionyhtiöiden myyntituloja on käytetty aiemminkin infraan, nimenomaan kehittämishankkeisiin, ja niin aiomme käyttää myös tällä vaalikaudella. Kuntien aikaistamislainat tai aikaistamisrahoitus nousi esille jo viime vuonna ja ehkä hieman aiemminkin johtuen siitä, että kun valtion rahoittamien hankkeiden kustannusarviot eivät pitäneet, niin monista kaupungeista otettiin liikenne- ja viestintäministeriöön yhteyttä ja kysyttiin, entä jos he ensin rahoittaisivat ja valtio rahoittaisi sitten takaisin jälkeenpäin. Selonteossa on linjattu, että se on mahdollista, mutta ei automaattina. Ei saa tulla semmoista käytäntöä, että kunnat, kaupungit ja varsinkin vähän rikkaammat sellaiset voisivat olla etuilemassa näitten liikennehankkeitten toteuttamisessa, ja pelisääntö on yhteinen, että se aikaistamisrahoitus tai aikaistamislaina on korotonta, eli pelisäännöt kaikille ovat samat.

Sitten jälkirahoituksen käyttäminen esimerkiksi vaikka kaivoshankkeissa. Meillä on tehty yhden kerran niin. Suomen suurin rakennustyömaa, Talvivaaran kaivos, joka parhaillaan on käynnissä, rahoitettiin viime vuonna lisätalousarvion yhteydessä tällä mallilla. Reilun 50 miljoonaa euroa Vanhasen kakkoshallitus osoitti Talvivaaran hankkeen eteenpäinvientiin. Tiedämme hyvin, että meillä on erityisesti Pohjois-Suomessa useampiakin kaivannaisteollisuuden tämmöisiä hyviä merkkejä, ja on tarvetta, että me varaudumme siihen, että ei jää kiinni siitä, että vaikka Suomeen olisi syntymässä satoja uusia työpaikkoja, ei infraa voitaisi kehittää niiden edistämiseksi.

Sitten tienkäyttömaksut ja ruuhkamaksut. Niitten osalta totean, että hallitus haluaa lisää tietoa niiden toimivuudesta. Eli Pääkaupunkiseudun ruuhkamaksut ovat vähän eri asia kuin ne yleiset tienkäyttömaksut, ja totean, että Pääkaupunkiseudun osalta ruuhkamaksuja aletaan hyvin laajastikin selvittää valtiovallan ja sitten Pääkaupunkiseudun kaupunkien, yrityselämän, Kauppakamarin ynnä muun yhteistyössä. Ei voida ottaa kantaa, ennen kuin on tehty perusteellisia selvityksiä.

Sitten tie- ja liikennerahastot. Ne olivat useaan otteeseen ministerityöryhmässämme esillä, ja meillä oli semmoista, sanoisinko näin, myönteisvirittyneisyyttä siihen, että niitä tutkittaisiin tarkemmin. Itse asiassa, kun valtiosihteeri Raimo Sailas teki viime syksynä selvitystä näistä rahoitusmalleista, niin minun vieno toivomukseni oli siinä toimeksiannossa, että tätä tie- ja liikennerahastopuolta olisi selvitetty perusteellisesti, mutta sitä ei vielä tehty. Sitten ei varmasti ole teille kellekään tässä salissa yllätys, että valtiovarainministeriössä on suhtauduttu enemmän tai vähemmän nihkeästi näihin rahastomalleihin. Mutta tiedän, että täälläkin vähän erilaista käsitystä on, joten toivon, että eduskunta pohtii täällä omassa valiokuntatyöskentelyssään, olisiko niistä välineiksi tulevaisuudessa vai ei.

Kävimme ministeriryhmässä myös keskustelua liikenteen käyttömenojen ja investointimenojen erottamisesta toisistaan. Tämäkin on eduskunnalle tuttu. Täällä on valtiovarainvaliokunta ja sitä kautta koko eduskunta ottanut pari vuotta sitten viimeksi kantaa, että ne pitäisi erottaa toisistaan. Tämä asia on kyllä enemmän kuin selvittelyjen väärti. Ainakin henkilökohtaisesti katson, että sitä ei voi laittaa kesken vaalikauden, että hujautetaan nyt tämä käyttöön, vaan pitäisi pystyä tekemään päätös siinä vaiheessa, kun vaalit ovat ohi ja muodostetaan uutta hallitusta. Tällä hetkellä valtiovarainministeriössä tutkitaan talousarviolainsäädännön kehittämistarpeita ja uudistustarpeita, ja näin totean siihen, että itse asiassa sen jälkeen on valmiutta ottaa tähänkin kysymykseen tarkemmin kantaa.

Perusväylänpidon osalta totean sen, että sen yksinkertainen tavoite on, että me pystymme säilyttämään meidän väyliemme kunnon. Siinä on siitä kaiken kaikkiaan kysymys.

Väyläinvestoinneista, näistä kehittämisinvestoinneista, totean sen, että pyrimme tasaiseen volyymiin, ja taas viittaan siihen, että meillä on kaikilla kokemusta kustannusarvioitten ylittymisistä roimasti.

Nyt lähtee liikkeelle kaiken kaikkiaan 13 uutta hanketta, eli käynnissä on valtavan iso volyymi. Voin todeta sen, että siinä tulee olemaan sekä liikenne- ja viestintäministeriön että myös sitten hallituksen osalta tarve, että me katsomme sen, että se volyymi säilyy tasaisena, ettei tule sellaisia piikkejä, joiden kautta me ehkä mahdollisesti riskeeraisimme ja tulisi huonoja suhdannepoliittisia vaikutuksia. Itse asiassa kaikki tietävät sen myös maanrakennusalalla, että tasainen investointien volyymi on se paras tie.

Kaiken kaikkiaan tässä selonteossa yhdistettynä siihen kolmen viikon takaiseen kehysriiheen tälle loppuvaalikaudelle päätettiin 300 miljoonan euron lisärahoituksesta. Tästä teemoihin on osoitettuna 50 miljoonaa euroa, 165 miljoonaa euroa perusväylänpitoon ja yksityisteihin puhdasta rahaa plus sitten 60 miljoonaa euroa perusväylänpidon sisältä erityisesti puuhuollon turvaamiseen, ja uusiin investointihankkeisiin osoitetaan 80 miljoonaa euroa juuri valtionyhtiöitten myyntituloista.

Arvoisat kansanedustajat! Selonteko ei ole mikään kaiken liikenteen ja liikennepolitiikan kattava kirja. On ensimmäinen kerta, kun teemme tämmöisen 60—70-sivuisen selontekoasiakirjan, ja olemme käyttäneet siihen ministeriössä ja myös ministerityöryhmässä paljon aikaa. Siinä on varmasti tämmöisiä lastentauteja eikä vastata kaikkiin kysymyksiin, mutta minun mielestäni selonteossa ei pidäkään vastata kaikkiin kysymyksiin, vaan tulee ottaa esille ne ajankohtaisimmat aiheet, jotka eniten ovat olleet esillä ja jotka eniten vaativat poliittista kannanottoa.

Jatkamme selonteon eteenpäinvientiä sillä tavalla, että tänä keväänä jo aloitetaan logistiikkastrategian laadinta erillisenä asiakirjana. Sitten, jos otan joitakin muita esimerkkejä, aiomme muun muassa maantielautta- ja yhteysalusliikenteen uudistamisen osalta laittaa erillisen työryhmän, jossa selvitetään, miten tämä käytännössä tehtäisiin. Eli selonteossa on tehty ne suurimmat linjaukset, ja nyt sitten tämän kevään jälkeen on toimeenpanon aika.

Toivon vilpittömästi, että täällä eduskunnassa liikennepoliittinen keskustelu ei rajoitu todellakaan pelkkiin yksittäisiin tie- tai ratahankkeisiin, vaan pystyisimme tarkastelemaan koko suomalaista liikennejärjestelmää kokonaisuutena ja siten, miten eri muodot liikenteen osalta toinen toisiaan tukevat.

Mikko Alatalo /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunta saa käsiteltäväkseen hallituksen ohjelman mukaisen selonteon liikennepolitiikan pitkän aikavälin suuntaviivoista. Selonteossa eduskunta pääsee linjaamaan tulevien vuosien liikennepolitiikkaa. Tarkoitus on, niin kuin ministeri totesi, että vaalikausien alussa laadittavista selonteoista tulee pysyvä käytäntö.

Kehyspäätöksessä hallitus jo julkisti selontekoon liittyvän tämän vaalikauden lopun liikenneinvestointiohjelman ja alustavan suunnitelman vuoden 2011 jälkeen aloitettavista uusista hankkeista. Pääministeri Vanhasen johtama hallitus on satsaamassa satoja miljoonia euroja lisää liikenteeseen. Joukkoon mahtuu niin uusia väyläinvestointeja kuin lisää rahaa perustienpitoon, (Ed. Vistbacka: Ei pidä paikkaansa!) perusradanpitoon ja yksityisteiden avustuksiin.

Tämän vaalikauden aikana aloitetaan useita merkittäviä tiehankkeita. Suurin yksittäinen tiehanke on hallitusohjelmassakin mainittu El8:n, Helsinki—Vaalimaa-moottoritien kunnostaminen. Seinäjoen itäinen ohitustie, Kallan sillat Kuopiossa, Tampereen rantaväylä ja monet muut uudet tiehankkeet helpottavat ihmisten ja tavaroiden liikkumista. Raideliikenteenkään kehittämistä ei ole unohdettu. Pohjanmaan rata Seinäjoelta Ouluun on tärkeä Pohjois- ja Etelä-Suomea yhdistävä ja myös matkailua palveleva rataosuus, jota parannetaan tällä vaalikaudella 340 miljoonalla eurolla.

Herra puhemies! Aivan oma lukunsa on se, kuinka merkittävästi Vanhasen kakkoshallitus parantaa Pääkaupunkiseudun liikenneoloja. Kehärata ja valtion tuntuva rahallinen panos Länsimetron rakentamisessa ovat keskustalaista aluepolitiikkaa siinä missä yksityisteiden avustaminenkin. Yksityisteiden avustukset nousevat viimein sille tasolle, jolla ne olivat ennen kuin Lipposen ykköshallitus ryhtyi niitä vuonna 1995 leikkaamaan. Keskustan eduskuntaryhmän on helppo tukea Pääkaupunkiseudun liikennehankkeita. Pääkaupunkiseudun menestys tukee maakuntien menestystä.

Elinkeinoelämää ja talouden kasvua palveleva liikennejärjestelmä on elintärkeä kaikille alueille. Maakunnilla on omia kärkihankkeitaan, joiden toteuttaminen tuo alueelle elinvoimaa ja verotuloja. Liikenteen sujumisen tarpeet ja ratkaisut ja myös niiden hinta vain ovat erilaisia eri osissa maata. Harvaanasutuilla seuduilla ihmiset antavat arvoa teiden kunnolle, kun taas kaupunkiseuduilla asuville toimiva ja luotettava joukkoliikenne helpottaa arkielämää parhaiten.

Aivan kaikissa maakunnissa ei uusia hankkeita käynnisty siinä tahdissa ja aikataulussa kuin alueen ihmiset toivoisivat. Selonteon yksi keskeinen tavoite on liikennepolitiikan pitkäjänteisyyden lisääminen. Selonteon linjaukset ja liikenneverkon kunnossapito- ja kehittämisohjelmat ulottuvatkin aina vuoteen 2020 saakka. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että johdonmukaisuuden ja eri alueiden tasapuolisen kehittämisen nimissä tämän vaalikauden jälkeen ovat vuorossa ne selontekoon otetut rautatie-, maantie- ja meriyhteyshankkeet, joihin ei hyvistä perusteluista ja hankkeiden kiistattomasta tärkeydestä huolimatta riittänyt rahaa vielä tällä vaalikaudella. Ja kuten ministeri tuossa totesi, myös teemarahoilla voidaan remontoida teitä ja siltoja pienempinä kokonaisuuksina.

Arvoisa puhemies! Liikenneinvestoinneissa kustannusten valvonta on tärkeää. Hankkeet ovat kalliita, eikä veronmaksajien kukkaro voi olla pohjaton. Liikenneministeri Anu Vehviläiselle on nostettava hattua siitä, että hän on kiinnittänyt huomiota liikennerakentamisen nousseisiin kustannuksiin. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä on perusteltua, että suurilla kaupunkiseuduilla valtio osallistuu liikenneinvestointeihin ennakkoon sovitulla rahamäärällä eikä tietyllä prosenttiosuudella kokonaiskustannuksista.

Liikenneinvestointeihin käytetään myös budjettirahoitusta täydentäviä rahoitusmalleja. Uusia hankkeita toteutetaan elinkaarimallilla. Tampereen rantaväylä on esimerkki taas aikaistamisrahoituksesta, jossa kunta käynnistää hankkeen omalla rahoituksellaan ja valtio maksaa kuluja myöhemmin takaisin. Sen sijaan valtiovarainministeriön vierastamia tie- ja liikennerahastoja ei oteta käyttöön. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä niiden käyttökelpoisuus liikenteen rahoitusmallina on kuitenkin syytä selvittää.

Tulevaisuudessa joudumme rajoittamaan yksityisautoilusta johtuvia haittoja. Ihmisiä on eri tavoin kannustettava joukkoliikenteen käyttäjiksi. Ministeri Vehviläinen on käynnistänyt selvityksen, voitaisiinko Pääkaupunkiseudulla ottaa käyttöön ruuhkamaksut liikenteen kasvun hillitsemiseksi. Tarkoitus on myös luoda valmiuksia paikannukseen perustuvien tienkäyttömaksujen käyttöönotolle. Uusiin käyttäjä maksaa -periaatteeseen perustuviin maksujärjestelmiin on suhtauduttava ennakkoluulottomasti, kunhan huolehditaan siitä, että uudet maksut eivät ole veroja, vaan ne palautuvat korvamerkittyinä liikenteen hyväksi.

Herra puhemies! Selonteossa ilmastopolitiikka kytketään pysyväksi osaksi liikennepolitiikkaa. Ilmastonmuutoksen torjunta näkyy merkittävinä lisäpanostuksina joukko- ja raideliikenteeseen, mutta me tiedämme, että näin vähällä liikenne ei ilmastotalkoista selviä. Liikenteen aiheuttamien päästöjen vähentämiseen palataan uudelleen jo kesällä hallituksen energia- ja ilmastopoliittisen selonteon yhteydessä.

Joukkoliikenteen kehittäminen on varteenotettava keino torjua ilmastonmuutosta. Suurilla kaupunkiseuduilla kuntien velvollisuus on kantaa päävastuu joukkoliikenteen kehittämisestä, mutta haja-asutusalueilla ja pienemmillä kaupunkiseuduilla joukkoliikenteen turvaaminen edellyttää valtiolta merkittävää panosta. Ihmisiä on myös kannustettava junien ja bussien käyttäjiksi työmatkaliikenteessä. Tässä etenkin työsuhdematkalipun kehittäminen todelliseksi vaihtoehdoksi on avainasemassa.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä liikenneturvallisuutta on edelleen määrätietoisesti parannettava. Parasta liikenneturvallisuutta ovat paremmat tiet ja uuden teknologian mahdollistama liikenteen valvonta. Älykkäät liikennejärjestelmät ja telematiikan käyttö helpottavat liikenteen sujumista tulevaisuudessa. Myös keskikaiteilla vältämme törmäysonnettomuuksia pääteillä. On rakennettava lisää kevyen liikenteen väyliä ja etenkin kaupungeissa on kiinnitettävä erityistä huomiota lasten ja ikäihmisten turvalliseen ja esteettömään liikkumiseen. Eduskunnan tehtävänä on huolehtia, että autoilijat, pyöräilijät ja jalankulkijat voivat sujuvasti ja turvallisesti kulkea liikenteessä.

Herra puhemies! Eduskunnan saama historiallinen selonteko tuo kaivattua järkeä, kaukokatseisuutta ja realismia suomalaiseen liikennepolitiikkaan.

Petri Salo /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Me kaikki olemme varmasti valmiit tunnustamaan, että liikennepolitiikkaa on vuosikausien ajan tehty Suomessa liian lyhyellä tähtäimellä. Päätöksenteon aikajänne on pisimmilläänkin ollut noin vaalikauden mittainen. Kokonaiskuvan puuttuessa politiikkaa on leimannut epäjohdonmukaisuus. Eduskunnan arvovallan kannalta tilanne on ollut varsin epätyydyttävä.

Sinivihreä hallitus valmisteli kokonaisvaltaisen liikennepoliittisen ohjelman. Kokoomus pitää tätä selontekoprosessia erinomaisena keinona päätöksenteon selkiyttämisessä, ja katsomme, että myös tulevien hallitusten on syytä vastaavalla tavalla heti hallituskautensa alkupuolella tuoda liikennepolitiikkaa koskeva selonteko eduskunnan käsiteltäväksi. Tämä mahdollistaa liikennepolitiikan aikajänteen merkittävän pidentämisen. Nyt käsillä olevassa selonteossa yhdistyvät niin kauaskantoinen strategia kuin sen toteuttaminen käytännön hankkeina.

Arvoisa puhemies! Suomi sijaitsee Pohjolan perukoilla kaukana Keski-Euroopan markkinoilta, mikä on kilpailullisesta näkökulmasta meille valtava haaste. Kuljetuskustannukset täältä maailmanmarkkinoille ovat huomattavasti kilpailijamaitamme korkeammat. On aivan selvää, että tuemme omaa menestystämme parantamalla omia liikenneyhteyksiämme. Selonteon ehdottomiksi vahvuuksiksi on luettava sen onnistuminen niin alueellisessa tasapainoisuudessa kuin myös elinkeinoelämän edellytysten huomioimisessa. Näin rakennetaan suomalaisille tulevaisuudenuskoa.

Metsäteollisuuden menestymisen kannalta Suomessa ovat nousseet ajankohtaiseksi kysymykseksi Venäjän asettamat raakapuun vientitullit. Tänä päivänä noita tulleja on jo korotettu, ja puuntuonnin käytännössä päättävä korotus on suunniteltu tulevaan vuodenvaihteeseen. Tätä ennakoiden hallitus ryhtyi heti ripeisiin toimiin tie- ja rataverkon kehittämiseksi metsäteollisuuden puunsaannin turvaamiseksi kotimaisin keinoin. Esko Ahon johtaman selvitystyöryhmän esityksien mukaisesti hallitus ohjaa väyliin kaikkiaan yli 220 miljoonaa euroa puunsaannin turvaamiseksi. Selonteon hankepaketista löytyvätkin merkittävät panostukset yksityisteiden kunnostamiseen, perustienpidon rahoitukseen sekä eräiden vähäliikenteisten rataosuuksien peruskorjaukseen.

Arvoisa puhemies! Työvoimapula on tänä päivänä merkittävä huolenaihe useilla eri aloilla. Sitä se on myös kuljetusalalla, jolle työmarkkinoilta poistuvien kuljettajien tilalle tarvitaan yhteensä yli 3 700 kuljettajaa vuosittain. Kuljettajien tutkinnon suorittamisen aloittavien määrä vastaa vain noin puolta vuotuisesta tarpeesta. Alan houkuttelevuutta nuorten keskuudessa on edelleen parannettava, ja esimerkiksi oppisopimuskoulutuksella alalle voitaisiin houkutella uusia oppilaita.

Arvoisa puhemies! Tieverkkomme on peräisin suurelta osin 50-, 60- ja 70-luvulta. Teiden käyttöikä on kulumassa umpeen, ja toisaalta maassamme on 14 000 maantiesiltaa, jotka nekin vaatisivat pikaista peruskorjausta. Yhtälö on äärimmäisen hankala. Ilman riittäviä panostuksia perustienpitoon on riskinä kansallisen omaisuuden rapautuminen. Perustienpidon rahoitus on vuosikausia ollut alimitoitettu. Vajeen on arvioitu olevan jopa toistasataa miljoonaa euroa. Edellisen hallituksen aikana rahoituksen taso jatkoi laskemistaan, mutta sinivihreän hallituksen yksi keskeinen liikennepoliittinen tavoite on tuon rahoitusvajeen kaventaminen. Valtiontalouden kehyksissä perustienpitoon ohjataan lisärahoitusta yhteensä 72 miljoonaa euroa. Se ei vielä ratkaise ongelmaa kokonaisuudessaan, mutta se on oikean suuntainen askel rahoituksen nostamiseksi hieman kohtuullisemmalle tasolle.

Perustienpidon määrärahoilla on äärimmäisen suuri merkitys myös tieturvallisuuden parantamisessa. Kohtaamisonnettomuudet ovat pääteidemme vakavin turvallisuusongelma. Ruuhkaiset, mutkikkaat ja kapeat tiet ovat ohitustilanteissa täynnä erilaisia vaaran paikkoja. Meillä ei ole yksinkertaisesti varaa koko tieverkkomme muuttamiseen moottori- ja tai nelikaistatieksi. Siksi liikenneturvallisuusratkaisuja on haettava muusta keinovalikoimasta. Monella tieosuudella nopeudet on jo nyt alennettu äärimmilleen, mutta yksi turvallisuutta parantava keino ovat nämä niin sanotut köyhän miehen moottoritiet eli keskikaiteella ja ohituskaistoilla varustetut yksiajoraiteiset päätiet. Meidän on päästävä liikkeelle näiden keskikaiteiden osalta, sillä ne ovat kohtuuhintainen ja turvallinen ratkaisu kohtaamisonnettomuuksien vähentämiseen. Toinen keino parantaa tieturvallisuutta on panostaa lisääntyvästi kevyen liikenteen väyliin, joita on paljon jonotuslistalla.

Arvoisa puhemies! Liikennepolitiikka on mitä suurimmassa määrin myös ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa. Sinivihreä hallitus on nimensä mukaisesti toteuttanut kauaskantoisia ympäristötekoja muun muassa auto- ja ajoneuvoverotuksen uudistuksissa. Molemmissa suositaan vähäpäästöisiä ajoneuvoja. Toisaalta myös pelkkä autokantamme uudistuminen tulee olemaan merkittävä tekijä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

Liikenteen osuus hiilidioksidipäästöistämme on noin neljänneksen verran. Euroopan komissio on asettanut Suomelle tavoitteeksi päästöjen alentamisen päästökaupan ulkopuolisilla aloilla, joihin myös liikenne kuuluu, vuoteen 2020 mennessä yhteensä 16 prosentilla. Tavoite voidaan saavuttaa ainoastaan hyödyntämällä laajaa keinovalikoimaa. Niistä yksi on muun muassa yhdyskuntarakenteen tiivistäminen. Metropolialueen liikenteen ja joukkoliikenteen sujuvuuden kannalta on ratkaisevan tärkeää, että liikennejärjestelmä on toimiva kokonaisuus.

Näihin haasteisiin kokoomus kiinnitti huomiota vuonna 2005 tekemässään välikysymyksessä. Tarvitsemme väyläratkaisuja, joilla tuetaan tehokkaampaa maankäyttöä ja kaavoitusta. Esimerkkeinä tästä ovat Länsimetro, Kehärata sekä Tampereen rantaväylän kaltaiset hankkeet. Ne kannustavat joukkoliikenteen hyödyntämiseen, vähentävät yksityisautoilun tarvetta ja lyhentävät ajomatkoja.

Arvoisa puhemies! Väylähankkeiden erilaiset rahoitusmallit ovat viime vuosien aikana nousseet liikennepolitiikan keskiöön. On aivan selvää, että pelkkä budjettirahoitus ei enää palvele hankkeiden yksinomaisena rahoituskeinona. Viime syksynä hallitus joutui tekemään vaikeita ratkaisuja eräiden väylähankkeiden käynnistämisen osalta, kun kävi ilmi, että hankkeiden kustannusarviot olivat ylittyneet kaikkiaan noin 170 miljoonalla eurolla. Tärkein hankerahoituksen kehittämistarve onkin Tiehallinnon tekemien kustannusarvioiden parempi valmistelu.

Hankkeiden rahoittamisessa budjettirahan rinnalle on noussut elinkaarimalli, jossa valtio sitoutuu maksamaan sopimuksen mukaisesti maksuja. Hyvät kokemukset muun muassa Nelostien moottoritiehankkeen yhteydessä ovat vahvistaneet mallin toimivuuden. Mallin hyödyt perustuvat oikeaan riskinjakoon tilaajan ja tuottajan kesken. Elinkaarimalli myös kannustaa kokonaistaloudellisten ratkaisujen käyttöön. Toinen kiinnostava rahoitusmalli on rahastopohjainen rahoitus, jonka avulla voitaisiin myös eläkerahaston varoja sijoittaa kotimaisen infrastruktuurin kehittämiseen ja siten suomalaisen yhteiskunnan kasvun edellytysten parantamiseen.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen mielestä jatkossakin väylähankkeiden rahoittamisen perustana on valtion budjettirahoitus. Valtion omaisuuden myyntitulojen hyödyntäminen liikenneinvestointeihin on myös jatkossa tarpeen. Mielestämme erilaiset tienkäyttömaksuvaihtoehdot on kuitenkin syytä selvittää. Esimerkiksi satelliittitekniikan kehittyminen luo uudenlaisia mahdollisuuksia maksujen perimiseen. Tienkäyttömaksujen ongelmana on kuitenkin niiden alueellisen ja sosioekonomisen jakautumisen heikkous.

Arvoisa puhemies! Kokoomus on annettuun selontekoon erittäin tyytyväinen ja katsoo sen tuovan liikennepolitiikkaan uudenlaista, pitkäjänteisempää otetta.

Matti Saarinen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Alemman tieverkon kunto heikkenee ja vaurioiden määrä lisääntyy edelleen. Rataverkon pitäminen turvallisena liikenneväylänä edellyttäisi vuosittain noin 190 miljoonan euron korvausinvestoinnit. Näin hallitus toteaa omassa vuoden 2008 budjettiesityksessään. Ja mitä hallitus on nyt tekemässä? Jo viime vaalikaudella hyväksyttyjä hankkeita on lykätty vuosilla eteenpäin ja uusien väylien osalta rahoitusvastuuta ollaan sysäämässä kuntien kontolle.

Runsas vuosi sitten kokoomus vaati budjettivastalauseessaan väylähankkeiden suunniteltua nopeampaa toteuttamista, nyt on mieli muuttunut. "Berberinsä" ovat kääntäneet myös keskustapuolue ja Rkp pyörtämällä aikaisemmat päätöksensä hankkeiden aikatauluista.

Koko selonteon suurin kysymys on, miten hyvin se vastaa ilmastonmuutokseen. Tekstien valossa halua näyttäisi olevan, mutta numerot kertovat karun totuuden, että kyky puuttuu, sillä rahaa on liian vähän.

Selonteossa nostetaan hyvin esille joukkoliikenteen tarpeet, mutta toimenpiteissä jäädään lähtökuoppiin. Joukkoliikenteen suosion ratkaisee lipun hinta, ennen kaikkea työmatkaliikenteessä. Maaseudulla kysymys on pitkälti myös nykyistä paremmin toimivien palvelujärjestelmien kehittämistarpeesta.

Suurten kaupunkien bussiliikenteen tukemiseen ajateltu 10 miljoonan euron lipputuki on näpertelyä, sillä nuo kaupungit tukevat jo nyt joukkoliikennettään vuosittain 180 miljoonalla eurolla. Työsuhdematkalipun idea on hyvä, mutta käytännön toteuttamista pitää parantaa. Sosialidemokraatit haluavat työsuhdematkalipun verottomaksi ja keventää lipun hankintaan liittyvää byrokratiaa muun muassa niin, että työntekijä voi itse hankkia lipun.

Raideliikenteen hankkeita käynnistyy kohtuullisesti, mutta perusradanpidon tarpeet on unohdettu. Vuotuiset määrärahat ovat asiantuntijoiden mukaan noin 50 miljoonaa alamittaisia. Ilman lisärahaa turvallisuus kärsii ja rataverkolle joudutaan lisäämään nopeus- ja painorajoituksia. Joukkoliikenteen toimintaedellytysten oleellinen kohentaminen ripeässä aikataulussa on tärkeätä, koska hallituksen autoveropäätös uhkaa lisätä yksityisautoilua.

Arvoisa puhemies! Selonteko vastaa heikosti ilmastonmuutoksen liikennepolitiikalle asettamiin vaatimuksiin.

Pidämme vaalikauden alkuun sijoittuvaa selontekomenettelyä tarpeellisena. Monilta osin yhdymme selonteon tekstilinjauksiin koskien esimerkiksi ympäristökysymyksiä, maamme kilpailukykyä, työllisyyttä ja liikenneturvallisuutta.

Korostamme myös merenkulun tärkeyttä. Kulkeehan Suomen ulkomaankaupan tavaravirroista yli 80 prosenttia meriteitse. On kuitenkin todettava, että sen toimintaedellytyksiä eivät takaa pelkät veroedut. Painotamme sitä, että on huolehdittava myös merimiesten ammatillisesta koulutuksesta. Tutkimusten mukaan tällä on suora yhteys myös meriturvallisuuteen.

Tiemaksujen osalta Suomessa on luotava valmiudet paikannukseen perustuvien järjestelmien mahdolliselle käyttöönotolle tulevalla vuosikymmenellä.

Herra puhemies! Turvallisuuskysymykset ovat liikennepolitiikan oleellinen osa-alue. Tieliikenteen kohtaamisonnettomuuksia vähentävän keskikaideohjelman rahoitus on selonteossa kovin niukkaa. Liian vähän rahaa on myös tasoristeysten poistamiseen. Nykyvauhdilla tuo työ kestäisi yli 60 vuotta. Pahiten sanat ja teot ovat ristiriidassa kevyen liikenteen väylien kohdalla. Useissa eri kohdissa viitataan niiden tärkeyteen, mutta tarvittavat määrärahat puuttuvat tyystin. Suunnitelmissa olevien hankkeitten toteuttamiseen menee nykyisillä määrärahoilla 100 vuotta.

Selonteolle on annettava tunnustusta siitä, että siinä korostetaan Venäjän yhteyksien tärkeyttä. Maittemme välisissä neuvotteluissa liikenneyhteyksien tarve ja mahdollisuudet on nostettava meidän toimestamme vahvasti esiin myös Pohjois-Suomen osalta.

Puunsaannin turvaaminen on työllisyytemme kannalta polttava kysymys. Tilannetta yritetään parantaa yli 200 miljoonan paketilla, hyvä niin, mutta yrittikö hallitus saada metsäteollisuutta osallistumaan teollisuudelle tärkeiden väylien rahoitukseen? Entä onko hallituksella minkäänlaisia takeita, että nämä tehtaat ja työpaikat myös säilyvät Suomessa näiden suurten panostusten jälkeen?

Asiantuntijoiden mukaan vuotuisia perustienpidon määrärahoja tarvittaisiin lisää 50 miljoonaa euroa. Selonteossaan hallitus tyytyy ainoastaan kiinnittämään huomiota "perusväylänpidon rahoituksen jälkeenjääneisyyteen", tämä on suora lainaus hallituksen kannanotosta.

Arvoisa herra puhemies! Selonteossa pyritään pitkäjänteisempään, ennustettavampaan ja luotettavampaan investointipolitiikkaan. Sitä kannatamme, sillä epävarmuus vaikuttaa kielteisesti joka taholle ja käy kalliiksi kaikille. Selonteossa luottamusta nakertaa, että hallitus sysää suurimman osan kaikista kehittämishankkeiden kustannuksista seuraavien eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan.

Hallituksen laajamittaista aikaistamislainamenettelyä pidämme temppuiluna. Sillä tavalla vain siirretään valtion menoja kuntien maksettavaksi aikana, jolloin valtiolla on rahaa, mutta kuntatalous on pinteessä. Pahinta on, että menettelytapa asettaa kunnat todella eriarvoiseen asemaan. Pitkäjänteisyyden perusehto on uskottavuus ja määrärahojen riittävyys, siten kuin eduskunta on jo edellisellä vaalikaudella hallitukselta edellyttänyt.

Selonteossa esitellyistä rahoitusmalleista on sanottava suoraan, että eivät ne tuo euroakaan lisää rahaa väylienpitoon. Niin kauan kun rahoitus on näin alamittaista, tilannetta ei korjata satunnaisesti valtion omaisuutta myymällä tai rahoitusmalleilla kikkailemalla. Käsityksemme on, että valtiontalouden ylijäämästä osa voitaisiin käyttää liikenteen hyväksi. Ylittyiväthän valtion tuloarviot viime vuonna 4 miljardilla. Esimerkinomaisesti voi todeta, että pelkästään tuon arviointivirheen määrällä voitaisiin kattaa liikenneministeriön kaikki menot yli kahden vuoden ajaksi. Sen sijaan investoinnit tulisi irrottaa käyttömenoista ja käsitellä kehysbudjetoinnin ulkopuolisena eränä.

Selonteossa todetaan Suomen kilpailukyvystä muun muassa: "Liikenneyhteyksien laatu on Suomelle tärkeä kilpailutekijä. Pitkät etäisyydet tärkeimmille markkina-alueille ja ankara ilmasto lisäävät suomalaisten yritysten logistisia kustannuksia. Ne ovat noin 2—3-kertaiset EU:n ydinalueiden yrityksiin verrattuna." Näihin tarpeisiin nähden selonteon esitykset jäävät aneemisiksi.

Herra puhemies! Aivan vielä lopuksi. Selonteossa on kuvailtu onnistuneesti monia asioita, mutta kahden todella suuren asian osalta selonteon anti jää kevyeksi.

Ensinnäkin, ilmastonmuutoksen vaatimat toimenpiteet jäävät olemattoman pieniksi, eikä selonteolla ylletä asetettuihin päästöjen vähentämistavoitteisiin.

Toiseksi, selonteko reagoi huonosti liikenneturvallisuuden parantamistarpeisiin, erityisesti kevyen liikenteen osalta sekä jättää huomiotta perustienpidon ja perusradanpidon määrärahojen korotustarpeet, aivan kuten hallitus itsekin toteaa. Selontekoa leimaa yleinen todetaan, todetaan -löysyys. Odotimme jämäkämpää otetta.

Herra puhemies! Investointiohjelman yksityiskohtaisempaan käsittelyyn ei annettu 7 minuutin aika anna mahdollisuuksia, ja taisin ylittää jo sen 7:nkin.

Matti Kauppila /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! On tärkeää, että liikenteen perusrakenteita linjataan pitkälle eteenpäin ja niin, että linjauksista päättää viime kädessä eduskunta selonteon yhteydessä.

Hallituksen valtiontalouden kehyksien keskeiset teemat ovat puuhuolto, liikenne ja yliopistot. Niitä seuraa aika vaatimaton lista muita pakollisia painotuksia — suuria uusia avauksia eivät nämä kehykset sisällä.

Edellinen hallitus sitoi tiemäärärahat aika tarkkaan. Nykyinen eduskunta ja hallitus eivät oikeastaan päätä juuri mitään tie- ja rautatierakentamisesta. Tällä hetkellä liikenneväylästömme rapistuu koko ajan rahanpuutteen takia. Kustannusten nousu aiheuttaa kuilun tarpeiden ja todellisuuden välille. Nyt turvataan vain minimitarpeet. Korjaus- ja investointivelka kasvaa.

Selonteko on silti tärkeä listaus tulevaisuudesta. Tosin siihen sisältyy kaksi perustavanlaatuista ongelmaa: ilmastonmuutoksen huomioon ottaminen ja rahoitus. Selonteko nostaa esiin ilmastonmuutoksen mainiten esimerkkejä keinoista, joilla liikenteen hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää. Näistä esimerkeistä ei kuitenkaan seuraa mitään konkreettisia toteuttamispäätöksiä.

Esimerkiksi yhdyskuntarakenteen eheyttämisen arvioidaan vähentävän hiilidioksidipäästöjä runsaat miljoona tonnia vuoteen 2050 mennessä. Turhaan selonteosta kuitenkin etsii keinoja, joilla sitten suurimpien kaupunkiseutujen maankäyttöä ja kaavoitusta ohjattaisiin tavoiteltuun suuntaan. Tarvitaan paljon enemmän kuin vain hyviä periaatteita, jotta suurimmissa kaupungeissa kehitettäisiin lähiliikennettä, asutusta, työpaikkoja ja ostoskeskuksia olemassa olevan radan varaan. Tähän asti kaavoitusta on ohjannut se, missä on ollut tarjolla edullisempaa rakennusmaata.

Ajoneuvoteknologian täysimääräisen hyödyntämisen uskotaan vähentävän päästöjä noin 2 miljoonaa tonnia vuoteen 2050 mennessä. Tähänkin asti ajoneuvoteknologia on tuonut merkittäviä päästövähennyksiä, mutta niiden vaikutus on jäänyt vähäiseksi. Jos paino on sanalla täysimääräinen, niin tuskinpa siihen päästään hallituspuolueiden läpiviemällä autoveron uudistamisella. Siinä päästötavoite on asetettu niin korkeaksi, että teknologiaa ei ainakaan täysimääräisesti hyödynnetä. Selonteko itse asiassa tunnustaa, että hallituspuolueiden veromalli ei päästöjä vähennä. Vasemmistoliitto olisi asettanut tiukemmat päästörajat.

Päästöjen tehokkaaksi vähentämiseksi on vaikutettava liikkumiseen suurilla kaupunkiseuduilla. Meille oli pettymys, että tänä vuonna ei voitu ottaa käyttöön suurten kaupunkien joukkoliikenteen valtion tukea ja samalla edetä ruuhkien rajoittamisessa. Tukholman esimerkki kertoo, että tuloksia on mahdollista saavuttaa. Pidän toki myönteisenä hallituksen suopeaa suhtautumista joukkoliikennetukeen, ruuhkamaksukokeiluun ja työsuhdematkalipun kehittämiseen.

Selonteossa mainitaan valtion ja Pääkaupunkiseudun kuntien välinen aiesopimus asunto- ja tonttimaan lisäämiseksi sekä se, miten siinä on otettu huomioon myös ilmastopoliittinen kestävyys. Rohkenen epäillä, että kyseessä on sittenkin enemmän aie kuin sopimus. Toteutumatta jäänee se, että Pääkaupunkiseudulla tai laajemmin Helsingin seudulla tavallinen palkansaajaperhe löytää edullisen asunnon hyvien joukko-liikenneyhteyksien varrelta tai että asutus, kaupan keskittymät ja työpaikat sijoittuvat ilmastopoliittisesti kestävästi. Pikemminkin Suomessa tunnutaan rakennettavan kaikenlaisia ideaparkkeja keskelle ei-mitään. Ilmastonmuutoksen ja joukkoliikenteen 10 kohdan linjauksissa todetaan, että on välttämätöntä, että kuntien maankäyttöratkaisut ovat ilmastopolitiikan kannalta kestäviä ja vähentävät henkilöautoliikennettä. Miten tämä toteutetaan? Mitä se merkitsee maaseudun kuntien ja kaupunkien kaavoitukselle?

Vielä ei ole selvästi nähtävissä, mihin ilmastonmuutoksen hillitseminen johtaa lentoliikenteen osalta. Suomen kokoisessa maassa lentoliikenteen säilyminen koetaan paikkakunnan ja seudun kehittymisen ehdoksi. Selonteossa ei ole arvioitu, mihin ollaan lentoliikenteen osalta kulkemassa. Miksi meri- ja sisävesiliikenteen kehittämiseen ei panosteta? Selonteossa ei edes mainita sisävesiliikenteen kehittämistä. Tarpeita olisi paljonkin, muun muassa Päijänteen ja Saimaan vesistöjen yhdistäminen kanavalla.

Arvoisa puhemies! Selonteon toinen iso ongelma on rahoitus. Kuten jo aikaisemmin totesin, kehykset eivät tuo euroja riittävästi lisää. Valtion tuottavuusohjelma lisää paineita supistuksiin niin henkilöstön kuin investointienkin suhteen. Kun selonteko ulottuu vuoteen 2020, saadaan aikaan kunnianhimoinen luettelo hankkeista, joista tosin vuoden 2011 jälkeen ei ole tarkempaa ajoitusta. Esimerkiksi kevyen liikenteen väylien rakentamistarpeesta voidaan nykyisellä määrärahatasolla vuosittain toteuttaa vain muutamia prosentteja. Uusi rata Lahden ja Helsingin välillä osoittaa, että nopealla ja edullisella raideliikenteellä on kysyntää, jos sellainen on tarjolla. Valitettavasti rataverkon kunnostamiseen selonteko ei anna ratkaisua, samoin kuin tieverkon kunnonkin osalta määrärahatasot pysyvät liian alhaisina.

Puunjalostusteollisuuden äkisti kärjistynyt ongelma Venäjän päätettyä puun vientitulleista on herättänyt hallituksen, ja se näkyy määrärahojen uudelleen kohdentamisena puuhuollon tarpeiden mukaan. Tohdin kuitenkin epäillä, että näillä toimilla ei vielä saada paljon aikaan ellei metsästä saada lähtemään puuta riittävästi ja tasaisesti kilpailukykyisellä hinnalla.

Arvoisat edustajat! Vasemmistoliitto painottaa ilmastonmuutoksen torjuntaa sekä alueiden tasapuolista kehittämistä. Suuressa mutta kokoonsa nähden vähäväkisessä maassa joudumme etsimään ratkaisuja usein eri näkökulmasta kuin keskisen Euroopan väkirikkailla seuduilla.

Oras Tynkkynen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittinen selonteko on monessa mielessä historiallinen avaus. Aloitetaan ilmastosta.

Ilmastohaaste on viimeistään tehnyt selväksi, että liikennepolitiikkaan tarvitaan täyskäännös. Päästöjen jatkuvan kasvattamisen sijaan ne pitää painaa ripeästi laskuun. Komissio on esittänyt Suomelle 16 prosentin päästövähennystä vuoteen 2020 mennessä, mutta tavoite tuskin jää tähän. Jos ja kun saadaan aikaan kansainvälinen sopimus Kioton jatkoksi, tavoite tiukkenee entisestään. Meidän pitääkin varautua vähentämään päästöjä yli viidennes — myös liikenteessä.

Liikenteen päästöjen vähentäminen on haastavaa, mutta se on myös välttämätöntä. Jos päästöjä ei vähennetä riittävästi liikenteessä, niitä pitää vähentää vastaavasti enemmän esimerkiksi maataloudessa tai jätehuollossa. Se ei ole paljoa sen helpompaa.

Selonteossa on haarukoitu hyvin mahdollisia keinoja päästöjen vähentämiseksi. Vihreä eduskuntaryhmä edellyttää, että selonteossa tarkastellut toimenpiteet tulee mahdollisimman pian jalostaa konkreettisiksi päätöksiksi. Työ jatkuu ilmasto- ja energiastrategiassa sekä ilmasto- ja energiapoliittisessa tulevaisuusselonteossa.

Miten liikenteen päästöjä sitten voisi vähentää yli viidenneksen? Siihen tarvitaan kaikki kestävät keinot. Kaikki niistä eivät ole välttämättä erityisen suosittuja. Meillä päättäjillä pitää silti olla rohkeus tarttua niihin.

Yksi tehokkaaksi todettu keino ovat ruuhka- ja käyttömaksut. Suomi on Baltian maiden ohella ainoa Manner-Euroopan maa, jossa ei ole käytössä minkäänlaisia tienkäyttömaksuja — ei vielä, mutta pian toivottavasti on. Selonteossa ilmaistaan hallituksen selvä tahto luoda valmiudet maksujen käyttöönotolle. Tarvittavat selvitykset tehdään vuoden kuluessa, päätökset toivottavasti pian sen jälkeen.

Vihreät kannattavat lämpimästi ruuhkamaksujen pikaista käyttöönottoa. Niistä hyötyy ilmasto, mutta niistä hyötyvät myös autoilijat ruuhkien vähenemisenä ja sujuvampana liikenteenä. Ruuhkamaksun vastustajille minä sanon: jos maksut eivät kelpaa, esittäkää parempi keino vähentää liikenteen päästöjä yhtä paljon. (Ed. Tiusanen: Mutta eihän hallitus esitä mitään!) Politiikassa ei voi loputtomiin sanoa kaikille ratkaisuille "ei"; välillä pitää rohjeta sanoa myös "kyllä".

Arvoisa puhemies! Historiallista selonteossa on myös poikkeuksellisen mittava satsaus raideliikenteeseen. Tiettävästi ensimmäistä kertaa itsenäisen Suomen historiassa ratahankkeisiin investoidaan enemmän kuin tiehankkeisiin. Tämä on johdonmukaista ilmastotavoitteiden kanssa. Ratojen osuutta on tulevaisuudessa edelleen kasvatettava, mihin selonteossa viitataankin.

Kehärata ja Länsimetro saavat nyt rahoituksensa. Pohjanmaan radan kunnostukseen satsataan huikeat 800 miljoonaa euroa. Tampereen seudun lähiraideliikenne pääsee vauhtiin, ja myös Elsa- ja Heli-ratojen varaukset ovat tärkeä signaali tulevaisuuden suunnasta.

Samalla tehdään kestävää aluepolitiikkaa. Savonlinna—Huutokoski-rata pelastetaan ja Ylivieska—Vartius-radan välityskykyä lisätään. Rovaniemi—Kemijärvi- ja Seinäjoki—Vaasa-radat sähköistetään.

Hankkeiden priorisoimisessa ratoja on siis muistettu hyvin. Valitettavasti ratojen kunnossapitoon on jäämässä nyt noin 70 miljoonan euron vuotuinen vaje. Tämä on korjattava. Rahoituksen tasoon on palattava lisäbudjeteissa.

Kaikkea ei silti ratkaista rahalla. Paljon liikennepolitiikassakin voidaan tehdä toimimalla fiksummin ja tehokkaammin. Paikallisjoukkoliikenteelle voi saada lisää matkustajia organisoimalla se seudullisesti. Selonteko lupaa tämänsuuntaisia lainmuutoksia. Samoin luodaan edellytykset Pääkaupunkiseudun lähiraideliikenteen kilpailuttamiselle.

Arvoisa puhemies! Selonteosta käy hyvin ilmi, että liikennepolitiikkaa pitää harjoittaa käsi kädessä alue- ja yhdyskuntasuunnittelun kanssa. Nykyinen yhdyskuntarakenteen hajautuminen lisää voimakkaasti autoilua. Näin ei voi jatkua. (Ed. M. Korhonen: Mitäs siihen esitetään? — Ed. Tiusasen välihuuto)

Vihreä eduskuntaryhmä tukee lämpimästi ministeri Vapaavuoren näkemyksiä yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä. Meidän tulee pikaisesti miettiä keinoja, ed. Tiusanen, vahvistaa yhdyskuntasuunnittelun ohjausta. Yksi tällainen keino on suunnata kauppoja voimakkaammin sinne, minne ne kuuluvat: lähelle ihmisiä. Vihreiden mielestä kaupan suuryksikköjä tulisi voida rakentaa olemassa olevan yhdyskuntarakenteen ulkopuolelle vain ympäristöministeriön erityisluvalla. Autoilua lisääviltä peltomarketeilta pitäisi periä myös korotettua kiinteistöveroa myös Vihdissä, ed. Tiusanen.

Kävellen ja pyöräillen tehdään Suomessa matkoista noin kolmannes. Suhteessa tähän kevyen liikenteen merkitykseen ja mahdollisuuksiin on valitettavaa, että yli kuusikymmensivuisessa selonteossa kävelyä ja pyöräilyä on käsitelty vain puolikkaan sivun verran.

Kevyen liikenteen edistäminen on paitsi hyvää ilmastopolitiikkaa myös hyvää terveyspolitiikkaa. Selonteossa luvataan laatia kävelyn ja pyöräilyn toimintalinjat. Tämä viittaa toivottavasti siihen, että ministeri Vehviläinen ottaa seuraavaksi kevyen liikenteen edistämisen erilliseksi kärkihankkeekseen. Tässä tärkeässä tehtävässä hänellä on vihreän eduskuntaryhmän täysi tuki.

Suurilla kaupunkiseuduilla pyöräilyn osuus on mahdollista jopa kaksinkertaistaa, kuten Tukholmassa on jo tehty. Selonteossa luvattu kevyen liikenteen teemarahoitus tulisi käyttää tärkeimpien kävelyn ja pyöräilyn esteiden poistamiseen.

Muutama sana turvallisuudesta: Tieliikenteen turvallisuus on parantunut kymmenen viime vuoden aikana verkkaiseen tahtiin — aivan liian verkkaiseen tahtiin. Vuosittain Suomen liikenteessä kuolee yhä noin 400 ihmistä. Vihreä eduskuntaryhmä tukee neljän ministerin työryhmän turvallisuuspakettia. Siihen kuuluu muun muassa kuntien osallistuminen liikennevalvontaan ja alkolukon käytön lisääminen. Toimet on toteutettava pikaisesti.

Arvoisa puhemies! Älykäs liikenne yhdistää perinteisiin liikenneratkaisuihin modernin informaatio- ja viestintäteknologian. Älykkäästä liikenteestä voidaan puhua esimerkiksi silloin, kun bussi saa liikennevaloissa automaattisesti vihreän valon tai junassa voi käyttää langatonta verkkoyhteyttä.

Yksi älykkään liikenteen kiinnostavimpia lupauksia ovat satelliittipaikannukseen perustuvat tienkäyttömaksut. Maksut voidaan kohdentaa tarkkaan paikan ja ajan mukaan. Maksu olisi suurempi ruuhka-aikoina ja kaupunkiseuduilla, joilla joukkoliikenne tarjoaa kilpailukykyisen vaihtoehdon. Vastaavasti maaseudulla maksu olisi vain murto-osa tästä tai sitä ei perittäisi lainkaan. Näin maksu olisi myös aluepoliittisesti hyvin oikeudenmukainen. Maksuilla voitaisiin korvata vuotuinen ajoneuvovero. Järjestelmä tulisi luonnollisesti toteuttaa yksityisyyden suojaa kaventamatta.

Paikantimen avulla voisi tarjota myös hyödyllisiä lisäpalveluja. Esimerkiksi paikannin voisi automaattisesti hälyttää paikalle ambulanssin, jos autoilija ajaa kolarin. Tekniikka voisi Suomessa vähentää jopa 20 liikennekuolemaa vuodessa.

Suomella on johtavana ict-maana ensiluokkaiset edellytykset nousta älykkään liikenteen edelläkävijäksi. Älykkäästä liikenteestä tulee tehdä liikennepolitiikan läpi kulkeva vihreä lanka.

Mats Nylund /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade herr talman, arvoisa herra puhemies! Finland är ett geografiskt sett stort, men glesbebyggt land. Hela en femtedel av invånarna bor i huvudstadsregionen och en klar majoritet bor i tätorter och städer. Logistiskt sett är Finland en ö, eftersom den absoluta merparten av vår utrikeshandel fraktas sjövägen. Allt detta ställer stora krav på trafikförbindelserna i vårt land.

Trafiklösningarna måste stöda regionernas utvecklingsmöjligheter och möjligheterna att bo överallt i Finland, fungera så att de stöder medborgarnas vardag och sörja för näringslivets behov av transporter. Fungerande trafiksystem och en god infrastruktur är en förutsättning för allas vårt dagliga liv. Arbets- och skolresor, uppköp och fritidsresor är en naturlig del av vår vardag och trafiken en naturlig del av vårt liv.

EU:s toppmöte fattade i mars 2007 beslut gällande stävjandet av klimatförändringen. Beslutet innebär att utsläppen av växthusgaser ska minskas med 20 procent jämfört med nivån 1990. För Finland innebär beslutet att 16 procent ska minskas i sektorer som inte omfattas av utsläppshandeln, till dem hör trafiken. Trafiksektorn måste dra sitt strå till stacken — minskningsbehovet 2020 är mellan 2,5 och 3 miljoner ton koldioxid.

Herra puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä tukee panostuksia joukkoliikenteeseen ilmastonmuutoksen vastaisen toiminnan osana. Valtioneuvoston selontekoon sisältyvät panostukset, muun muassa raideliikenteeseen, ovat haasteiden kannalta luonnollisia ratkaisuja. Eduskuntaryhmämme tärkeiden liikennepoliittisten hankkeiden listalla kärkipäässä ovat olleet panostukset Länsimetroon ja Kehärataan täällä Pääkaupunkiseudulla. Investoinnit raiteilla tapahtuvaan joukkoliikenteeseen Helsingin seudulla tukevat toimia hiilidioksidipäästöjen ja henkilöautoliikenteen vähentämiseksi suurimmissa kaupungeissamme. Kansanterveysnäkökulmasta kovin tärkeä jalankulku- ja pyöräliikenne ei myöskään saa jäädä muiden suurien liikennekysymysten jalkoihin. Toimivat ja turvalliset kevyen liikenteen väylät ovat elintärkeä osa liikennettä.

On tärkeää, että hallitus tekee selvityksen ruuhkamaksuista. Hyvä päätöksenteko edellyttää luotettavaa faktapohjaa, jossa otetaan huomioon nimenomaan Suomen olosuhteet. Ruuhkamaksu voi puolustaa paikkaansa ainoastaan, jos sillä yhtenä tekijänä muiden joukossa pystytään edistämään joustavampia ja parempia liikenneratkaisuja taajamissamme. Ensi syksyn kunnallisvaalit ovat looginen ajankohta keskustelulle ruuhkamaksuista ja paikallisista liikenneratkaisuista. Faktapohjan on tuolloin oltava käytettävissä.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä valtioneuvoston selonteko on alueellisesti tasapainoinen infrastruktuurin kehittämisessä, ja se ottaa huomioon eri alueiden erityispiirteet. Suuressa osassa maata ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa omalle autolle eikä yksityisautoilulle. Tässä panostusten lisääminen niin perustieverkkoon, alempaan yleiseen tieverkkoon kuin yksityisteihinkin on tärkeää. Kaikki seikat puhuvat tason huomattavan korottamisen puolesta jatkossa.

Uudistunut auto- ja ajoneuvoverotus tulee varmasti kannustamaan väestön siirtymistä uusiin autoihin. Uudet suunnitteilla olevat päästönormit tulevat varmaankin vaikuttamaan liikenteestä aiheutuviin päästöihin.

Herr talman! Svenska riksdagsgruppen understöder även satsningarna på ny teknologi. Flera länder i Europa har infört ett system med skattelättnader eller andra stöd för godstransport- och logistikbranschen i de fall där man med god framförhållning införskaffar fordon som uppfyller allt strängare utsläppskrav. De kriterier som ska uppfyllas är att företagaren byter ut en maskin mot en ny miljövänligare standard innan den blir obligatorisk. För sena byten fås inget stöd. Finland bör överväga ett system med skattemorötter. Det är klart att systemet skulle kosta. Att stävja klimatförändringen kostar, all aktivitet kostar, men passivitet kostar i längden ännu mer.

Listan på egentliga trafiksatsningar stämmer i stort sett överens med vår syn på trafikpolitiken. Det är viktigt att det finns långsiktighet i trafiksatsningarna och de projekt regeringen nu kommit överens om visar på långsiktighet. En del av projekten fanns nämligen med också på den förra regeringens rankinglista.

Svenska riksdagsgruppen har tidigare kritiserat regeringens beslut från i höstas att skjuta upp förbättringen och breddningen av stamväg 51 mellan Stensvik och Kyrkslätt. Riksdagen förutsatte före årsskiftet att projekt man redan fattat beslut om ska inledas innan nya projekt påbörjas. Förbättrandet av stamväg 51 finns nu i statsrådets redogörelse med bland de projekt som ska genomföras under denna valperiod — och det är inte en dag för tidigt.

Herra puhemies! Vaasan ja Seinäjoen välisen radan sähköistäminen on myös ollut varsinaista jahkailua. Keskustelua on käyty pitkään — aivan liian pitkään. Edellinen hallitus sopi Vaasan radan sähköistämisen toteuttamisesta tämän hallituskauden alussa. Matti Vanhasen toisen hallituksen nyt varaama määräraha osoittaa liikennepolitiikan kattavan Suomessa yhtä hallituskautta pidemmän ajan. Se, että hallitus lisäksi ottaa käyttöön uudenlaista liikennehankkeiden rahoitusta, jossa kunnille tarjotaan mahdollisuutta hankkeiden aikaistamisrahoitukseen valtion korotonta jälkirahoitusta vastaan, on myös nykyaikaista realismia.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä kannattaa myös ehdotusta siitä, että lauttayhteyksien muuttamista kiinteiksi tieyhteyksiksi jatketaan, varsinkin kun laskelmat osoittavat investoinnin maksavan itsensä nopeasti takaisin. Kaikkia lautta- ja yhteysalusreittejä ei kuitenkaan voida muuttaa kiinteiksi tieyhteyksiksi. Ilman määrärahan lisäämistä palvelutaso näillä kelluvilla maanteillä olisi heikentynyt.

Yli 80 prosenttia maamme ulkomaan kuljetuksista tapahtuu meritse. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on pitkään vaatinut toimenpiteitä, joilla estetään kotimaisen merenkulun ja kauppalaivaston alasajon jatkuminen. Meidän kauppalaivastomme on huomattavasti vanhempaa kuin kauppalaivastojen keski-ikä EU:ssa ja myös muualla maailmassa. Hallitusohjelman tavoitteet kilpailukyvyn parantamisesta, tonnistoveron uudistamisesta ja alushankintavarausten käyttöönottamisen selvittämisestä on toteutettava nopeasti. Myös huoltovarmuusnäkökulmasta on tärkeää, että hallitus ryhtyy näihin toimenpiteisiin.

Herr talman! Avslutningsvis stöder svenska riksdagsgruppen statsrådets förslag att trafikpolitiska redogörelser som utarbetas i början av valperioderna ska bli praxis. Det är viktigt att de långsiktiga planer som görs upp i stora drag följs — oberoende av regeringens politiska sammansättning. Riksdagens roll i den långsiktiga planeringen är central och de riktlinjer som riksdagen drar upp måste också respekteras.

Sari Palm /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus piirtää liikennepoliittisessa selonteossa pitkän aikavälin suuntaviivat aina vuoteen 2020 liikennesuunnittelun, rakentamisen ja toiminnan sekä liikenteen ja muiden toimialojen yhteensovittamiselle. Selontekoon on koottu paljon ajantasaistavaa tietoa, josta kiitos. Kristillisdemokraattinen ryhmä huomioi tyydytyksellä talouselämää tukevaan liikenneinfrastruktuuriin kohdistuvat panostukset, ilmastokysymysten esille nostamisen ja työ- ja vapaa-ajan liikkumisen ratkaisujen tehostumisen.

Liikenneratkaisuihin sijoitetut pääomat tukevat asumista, yritystoimintaa ja parantavat kansainvälistä kilpailukykyämme sekä edistävät tasapainoista aluekehitystä. Suuret liikenneinvestoinnit on toteutettava osana alueiden kehittämisstrategioita.

Kristillisdemokraattien mielestä joukkoliikenteen julkista tukea tulee edelleen lisätä, mikäli joukkoliikenteen osuutta koko liikenteestä halutaan kasvattaa tai edes pitää se nykyisellään. Kestävänä tavoitteena tulee olla painopisteen siirtyminen henkilöautokeskeisyydestä julkisten suuntaan. Tämä edellyttää muun muassa lippujen hintojen subventointia julkisella tuella, joukkoliikenteen toimivuuden ja kattavuuden parantamista, älykkäiden liikenneratkaisujen ja koko julkisen liikenteen palvelukonseptin tarkastelua. Suoran valtion tuen lisäksi tulee harkita joukkoliikennepalveluiden arvonlisäverokannan alentamista nollaan.

Rataverkoston kehittäminen on ekologisesti kestävää niin tavarankuljetusliikenteen kuin joukkoliikenteen osalta. Junaliikenteen energiankulutus on 2,5 prosentin luokkaa liikenteen energiantarpeesta. Turvallisuusnäkökulmasta on ensiarvoista saada asteittain transitoliikennetonnit siirtymään kumipyöriltä raiteille. Rataverkon kunnon kehittämisen rinnalla on huolehdittava siitä, että rataverkko pidetään jatkossakin koko maata kattavana. Elinvoimaa raiteille tuovat lisäykset poikittaiseen liikenteeseen ja kaksiraiteisuuteen.

Arvoisa puhemies! Selonteossa ja menokehyksissä perustienpitoon on osoitettu varoja täysin riittämättömästi. Kustannustason voimakas nousu johtaa panostusten reaaliseen alenemiseen. Maakunnissa tämä koetaan kipeänä ongelmana, koska asianmukainen tiestö on välttämätön osa vastuullista alue- ja elinkeinopolitiikkaa. Puukuljetusten tarpeet ovat tärkeitä, mutta muukin alempi tiestö vaatii panostuksia. Yli 3 700 tasoristeystä ja noin 14 000 maantiesiltaa eivät voi odottaa. Ajoissa tehty peruskorjaus on kustannustehokkaampaa kuin kyseisten ratkaisujen siirtäminen tuleville sukupolville. Kysymys on myös turvallisuudesta.

Satama- ja lentoliikenteen merkittävän aseman tunnustaminen ja suomalaisen merenkulun vetovoimaisuuden säilyttäminen on kauppapolitiikkamme mutta myös turvallisuuspolitiikkamme tukijalkoja. Kaikissa liikenneratkaisuissa on pidettävä mielessä niin huoltovarmuutta kuin kotimaisuutta tukevat ratkaisut. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kannustaa hallitusta selvittämään sisävesiliikenteen näkymiä Saimaan kanavaa laajemmin.

Kansallisen yritystoiminnan edun toteutuminen niin kutsutun kabotaasiliikenneoikeuden toteutuessa maassamme laajimmillaan huolestuttaa. Miten hallitus kantaa vastuunsa turvatakseen kotimaisen kuljetusyrittämisen?

Väestön lisääntyessä kaupunkikeskittymissä maankäytön suunnittelun uudelleenajattelulle on tilausta koko Suomessa. Yhdyskuntarakennetta on syytä pyrkiä tiivistämään.

Venäjän-tuonnista kulkee Suomen kautta 40 prosenttia, ja se tuntuu itärajan teillä. Venäjän-liikenteen vuosittaiseksi kasvuksi ennakoidaan noin 16 prosenttia. Rekkaralli ja ruuhkautuminen ovat jokapäiväistä monella rajanylitykseen johtavalla väylällä. Venäjän rajaliikenteen ongelmat tulee ratkaista kestävällä tavalla. Ensiaputoimena rekkaparkki toki tuo hyvää mieltä. E18-tien ratkaisu 750 miljoonan kokonaisinvestointina antaa esimerkkiä siitä, miten koko kansakuntaa hyödyttävä logistiikkatoiminta tulee nähdä kokonaisuutena. Elinkeinoelämäämme virvoittavat uudet tuulet, kuten transitoliikenne Venäjälle tai esimerkiksi kaivostoiminnan kehitys itäisessä ja pohjoisessa Suomessa, vaativat koko kansakunnan vastuunkantoa liikenneinfrastruktuurin rakentamisessa.

Yksityisteiden rahoittamiseen liittyy haasteita. Vaikka valtion osuus yksityisteiden kunnostukseen on hyvä, ovat lämpenevien talvien tuoma roudattomuus ja muun muassa metsäajoneuvojen mittavampi koko lisänneet vaatimuksia yhä parempirakenteisten teiden rakentamiselle. Yksityisteiden omavastuuosuus kaatunee helposti liian raskaana yksityisteiden osakkaille hyvästä valtion tuesta huolimatta.

Liikennesektorin rahoituspainetta on jaettava monipuolisemmin kuin perustuen pelkästään budjettirahoitukseen. Liikkumisen mahdollisuudet eri väylillä kuuluvat kaikille. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä näkee elinkaarimallin ja rahastomallintamisen suosittavina rahoitusmalleina. Sen sijaan kuntarahoitusta ei tule kasvattaa velvoittamalla. Se eriarvoistaa ne kunnat, joilla on paljon maapinta-alaa, paljon korjattavaa tai uusia rakennustarpeita ja usein vielä vähän asukkaita. Liikenneratkaisuissa yleisillä teillä, reiteillä ja raiteilla rahoituksen yhteiskunnallisen päävastuunkantajan ja taustoittajan tulee olla valtio, ei kunta.

Valtionyhtymien myyntitulojen käyttö liikenneinvestointiin on oikean suuntainen ratkaisu. Tosin tämän mahdollisuuden käyttö ei saa kannustaa myymään strategisesti tarpeellista omaisuutta uuden, toisen tyyppisen investoinnin kiilto silmissä. Se olisi kovin lyhytnäköistä liikennepoliittisten paineiden purkua.

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se on täällä tänään. Näin voi hyvällä syyllä sanoa nyt lähetekeskustelussa olevasta liikennepoliittisesta selonteosta. Eduskunnan suurin puolue, tiepuolue, on odottanut tätä asiakirjaa kuin kuuta nousevaa. Myös liikenneministeri on viime aikoina toistuvasti viitannut annettavaan selontekoon, kun hänelle on esitetty joku liikenteeseen liittyvä kysymys.

Vastaako selonteko sille asetettuja vaatimuksia, onkin toinen juttu. Kun luki sen 62 sivua tiivistä tekstiä, jäi mieleen monta avointa kysymystä, vaikka selonteko on laadittu asiallisesti ja monipuolisesti. Se taitaa olla hankelistoilla ostettu poliittinen kompromissi. (Ed. Rajamäki: Juuri näin!) Onhan sen pohjana ollut lähes 130 lausuntoa sekä erilaisia keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia. Selonteon loppupuolella olevat listat parannettavista ja rakennettavista kohteista ovat juuri sitä konkretiaa, jota tietenkin eri puolilla Suomea on innolla odotettu. Olihan lausunnoissa esitetty lähes 150 hanketta mukaan selontekoon.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä liikenneturvallisuusosio on saanut aivan liian vähän tilaa selonteossa, kun ottaa huomioon viime vuosina liikenteessä menehtyneiden ja loukkaantuneiden määrän verrattuna liikenneturvallisuutta koskevassa periaatepäätöksessä annettuihin tavoitteisiin. Selonteossa on aivan oikein todettu, että liikenteen valvonta on tehokasta liikenneturvallisuustyötä. Esitetyistä tehostamistoimista olemme kuitenkin toista mieltä. Nyt vannotaan liiaksi automaattisen liikennevalvonnan nimiin.

Uskallamme väittää, että lisääntyvä peltipoliisien käyttö ei tuo todellista lisäturvaa kuin sille tiekohteelle, jossa tuo telkänpönttö on. Nyt on tilastoitu vain se, kuinka paljon liikenneturvallisuus on parantunut noilla tieosuuksilla, joilla telkänpönttöjä on, mutta ei ole lainkaan ajateltu sitä, mitä muutama poliisipartio olisi saanut aikaiseksi sen sijaan, että poliisi joutuu istumaan päätteen äärellä tekemässä ylinopeuskuvia, postittamassa rangaistusvaatimusilmoituksia ja lähettämässä virka-apuja, jos ja kun rankkarin vastaanottaja kiistää ylinopeuden. (Välihuutoja) Sillä aikaa saavat esimerkiksi rattijuopot ja autovarkaat liikkua vapaasti.

Käsittämättömin esitys on, että kunnille sallittaisiin liikennevalvontatyö. Olisivatko perussuomalaiset autoilijat keskustavaltaisissa kunnissa erityistarkkailussa? Kyllä kuntien rahoitus pitää hoitaa muilla tavoin! (Naurua — Ed. Pulliainen: Näppärä aloite!)

Arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan, että kaikkia perusteltuja liikenneväylä- ja joukkoliikennetarpeita ei kyetä tyydyttämään käytettävissä olevilla määrärahoilla. Perussuomalaiset katsovat, että on arvostuskysymys, kuinka paljon rahaa käytetään perusväylänpitoon. On muistettava, että valtio kerää vuosittain liikenteeltä yli 6 miljardia euroa, mutta siitä palautuu liikenteen ylläpitoon vain noin miljardin euron verran.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on erityisen pettynyt perustienpidon kokonaisrahoitukseen. Hallituskauden 72 miljoonan euron luvatun lisäyksen olisi pitänyt olla ehdottomasti vuosittainen vähin määrä, jolloin rahoitus ei vähenisi reaalisesti, kuten nyt tulee tapahtumaan. Eduskunnan on korjattava kyllä tämä epäkohta. Kunnossapidon kustannukset ovat viime vuosina kasvaneet noin 30 miljoonaa euroa vuodessa. Uhkana on, että lisärahoituksen kohdistuessa perustellusti pääosin alempiasteiseen soratiestöön puuhuollon turvaamisen nimissä vaarana on, että päällystettyjen seutu- ja yhdysteiden sekä siltojen kunto heikkenee entisestään. Tätäkö keskustan edustajat tarkoittivat vaalilupauksissaan, ed. Alatalo?

Yksityisteille, joita on noin 350 000 kilometriä ja joista valtionapuun oikeutettuja on noin 55 000 kilometriä, luvattu vuosittainen 10 miljoonan euron korotus on toki oikean suuntainen, mutta vasta 35 miljoonan euron vuositasolla yksityisteiden kunto pystyttäisiin säilyttämään kestävällä tavalla.

Tässä yhteydessä olisi ollut paikallaan antaa myös lupaus arvonlisäveron poistamisesta tiekunnilta. Erään arvion mukaan tiekunnat ovat maksaneet valtiolle arvonlisäveroa vuodessa noin 17 miljoonaa euroa yksityisteiden kunnostuksista.

Perussuomalaiset eivät voi ymmärtää ajatusta siitä, että kunnat olisivat velvoitettuja osallistumaan taloudellisesti valtion ylläpitämien teiden perusparannushankkeisiin. Olisimme toivoneet, että selonteossa olisi selvästi todettu, että vastuu niistä kuten liikenneturvallisuushankkeistakin kuuluu yksinomaan valtiolle, joka kerää liikenteeltä verotkin. Nyt moni köyhä kunta on joutunut ottamaan lainaa, että on saanut jonkun valtion tiehankkeen aloitukseen, koska Tiehallinto on edellyttänyt kunnan mukaantuloa. Ed. Ahonen tietää tapauksen.

Arvoisa puhemies! Rautateiden osalta voi todeta, että valitettavasti selonteon perusteella ainakaan tämä sukupolvi ei näe aikaa, jolloin tärkeimmät tavaraliikenteen käyttämät ratayhteydet saataisiin 25 tonnin akselipainon kestäviksi.

Arvoisa puhemies! Eduskunnalla on palautekeskustelussa mahdollisuus tehdä selontekoon selviä parannuksia erityisesti liikenneturvallisuuden ja perusväyläverkoston osalta. Perussuomalaiset luottavat, että ne esitykset myös tulevat valiokunnilta.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmän yksittäiset jäsenet pureutuvat tarkemmin selonteon yksityiskohtiin, koska annettuun 7 minuuttiin ei ryhmäpuheenvuorossa pysty sisällyttämään kaikkia selonteon aihepiirteitä.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva liikennepoliittinen selonteko tuo uuden ulottuvuuden suomalaiseen liikennepolitiikkaan. Se mahdollistaa liikennepolitiikan pitkäjänteisen käsittelyn, ja sen myötä voi todeta, että teot tukevat puheita. Liikennehankkeiden käsittely yhtä aikaa strategisten linjausten kanssa on välttämätöntä, jotta nämä strategiset linjaukset ovat uskottavia. Haluaisin kuvata selontekoa mahdollistavaksi, ei rajoittavaksi. Kovin helposti liikennepolitiikasta voisi rakentaa kehitystä rajoittavan välineen. Selonteko on myös mielestäni tasapainoinen, valtakunnan eri alueiden tarpeet huomioiva.

Liikennepolitiikan linjaukset tarvitsevat ja vaativat erilaisen perspektiivin riippuen siitä, mistäpäin valtakuntaa asioita tarkastellaan. Pääkaupunkiseudun tarkastelussa korostuu joukkoliikenne, liikenteen sujuvuus ja raideliikenteeseen panostaminen. Toisaalta liikennepolitiikalla on valtava merkitys alueellisessa kehityksessä, ja tällöin tulokulma on tietysti aivan erilainen. Myös alueilla sujuva liikenne on tärkeä, mutta erityisesti korostuu saavutettavuus ja infran kunto. Joukkoliikenteellä on myös oma merkityksensä, mutta arjen liikennepoliittiset kapeikot kohdistuvat yleensä muuhun kuin joukkoliikenteen sujuvuuteen, silloin kun puhutaan liikennepolitiikasta alueilla.

Ilmastopolitiikkaa ei voi millään politiikan lohkolla sivuuttaa, ja erityisesti liikenteellä on merkittävä rooli ilmastonmuutokseen liittyvissä toimissa. Autoveroratkaisu on osoittautunut erinomaiseksi ohjauskeinoksi. Tällä hetkellä yli puolet uusista hankituista autoista on jo ollut dieselautoja. Verotuskeinoin hallitus voi vieläkin vahvemmin ohjata ihmisten siirtymistä ympäristöystävällisempiin kulkuneuvoihin ja polttoaineisiin. Kovin mielellään näkisin ympäristöystävällisessä liikennepolitiikassa kannustavia elementtejä ennemmin kuin keppejä. Suomen kaltaisessa maassa väistämättä autoilulla on vahva rooli tulevaisuudessakin liikenteessä.

Liikennepoliittisessa selonteossa myös ymmärretään infrastruktuurin stimuloiva merkitys talouden kasvulle. Eri liikennemuotojen toimivuus ja hyvä logistiikka on elinehto alueellisessa kehittämisessä. Pohjanmaan radan nostaminen toiseksi valtakunnallisesti merkittäväksi hankkeeksi E18-väylän rinnalle oli tärkeä linjaus. Erityisesti pohjoissuomalaisen elinkeinoelämän näkökulmasta toimiva ja hyvä raideliikenne on elinehto tavaran kuljetuksille. Toisaalta myös hankepäätös E18:sta on merkittävä kädenojennus elinkeinopolitiikalle Kymessä. Perusväylänpitoon panostaminen on myös selvä hallituksen linjaus liikenteen sujuvuuden puolesta kaikkialla maassamme.

Arvoisa puhemies! Työryhmän työskentely oli tiivis prosessi ja monessa mielessä haastava ja vaativa. Selonteossa otetaan myönteinen kanta elinkaarimallin käyttöön, ja mielenkiinnolla odotamme valtiovarainministerin selvitystä siitä, miten liikenneinvestoinnit voitaisiin nähdä tuotannollisina investointeina, ei valtion käyttötalouden menona.

Omasta puolestani haluan lämpimästi kiittää liikenneministeri Vehviläistä siitä panostuksesta ja tehokkuudesta, jolla hän tämän liikennepoliittisen selontekoprosessin ministerityöryhmässä vei lävitse.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Kiitos tästä ryhmäpuheenvuorokierroksesta. — Ensinnäkin haluaisin kyllä todeta SDP:n ryhmäpuheenvuoron jälkeen, että sen perusteella ei ole vielä kyllä näyttöä uudistuvasta ja iloisesta ja luovasta SDP:stä, (Ed. Rajamäki: Oli puhe liikenneselonteosta! — Välihuutoja) joten toivotan vielä hieman harjaannusta tässä asiassa.

Mutta sen haluan todeta, että kun puhutaan liikennepolitiikasta ja liikennejärjestelmän kehittämisestä, niin tässäkin keskustelussa kyllä liikaa on vaan keskitytty rahoihin ja yksittäisiin yksityiskohtiin. Minä toivoisin, että me voisimme katsoa ja tarkastella tätä kokonaisuutta ja myös niitä liikennemuotoja yhdessä. Mutta kun tämä oli erityisen kriittistä rahojen osalta, niin pari kommenttia.

Ensinnäkin sosialidemokraatit arvostelivat ja väittivät, että näitä hankkeita olisi lykätty ja rahoitusvastuuta oltaisiin sysäämässä kuntien kontolle. (Ed. Rajamäki: Mikkeli—Lusihan se on ongelma!) Haluan todeta sen, että meillähän on ollut juuri niin, että me jouduimme ensi vaiheessa käyttämään erittäin paljon tarmoa siihen, että edellinen hallitus oli päättänyt aikatauluttaa tietyt hankkeet tietyille ajoille ja näkyi selvästi, että kustannusarviot ylittyivät. Meidän piti pohtia ja ratkaista keinot siihen, mitä tehdään. Osassa nostettiin valtuuksia ja osalle katsottiin uutta aikataulua. En viitsisi ottaa sellaista palautetta vastaan, että tässä nyt oltaisiin jotenkin vaan lykkäämässä meidän puolestamme asioita eteenpäin, kun meillä on ollut käsissä juuri teidän tekemiänne päätöksiä näiltä osin.

Mitä tulee sitten kuntien kontolle lykkäämiseen, niin sitä asiaa ja ideaa ei ole kyllä keksitty liikenne- ja viestintäministeriössä eikä sen enempää valtiovarainministeriössäkään. Kunnat itse ovat kyllä esittäneet ja olleet aktiivisia. Ensimmäistä kertaa nyt tämän selonteon yhteydessä luotiin ne periaatelinjaukset ja se linjaus, miten tullaan menettelemään. Ei voi olla, että jollekin annetaan korottomalla lainalla ja jollekin korollisella lainalla, pitää olla yhteiset pelisäännöt. Sitten korostan sitä, että kunnan aikaistamisrahoituksella ei voi etuilla siinä jonossa. Se on minusta erittäin tärkeä periaatteellinen pointti.

Sitten täällä tuli puhetta paljon ilmastoasioista, että niitä on puutteellisesti käsitelty. Kyllä minä sanon, että täytyy ehkä tässä salissa aika useastikin tarkastella myös omaa ajattelua, minkä verran vuosi sitten olisi pystynyt esittämään liikennepolitiikan osalta konkreettisia keinoja, joilla hiilidioksidipäästöjä vähennetään. Minä luulen, että meidän työryhmämme ja hallitus ja ministeriömme, joka virkamiesvastuulla on tätä valmistelua tehnyt, me olemme myös nöyriä siinä, että meillä kaikilla ei voi olla sitä täydellistä osaamista. Nämä asiat ovat todella uusia myös muissa maissa. Niiltä osin en ota kyllä syytöksiä hallituksen puolelle vastaan. Sitä paitsi vielä tiedämme, että parhaillaan valmistellaan hallituksen ilmasto- ja energiapoliittista strategiaa, joka tulee tässä kesän jälkeen tänne eduskuntaan käsittelyyn. Sitten meillä on vielä erikseen ilmastopoliittinen tulevaisuusselonteko valmistelussa, joka linjaa aina vuoteen 2050 asti, joten emme ole niin sanotusti tässä asiassa vaan tumput suorana seisomassa. (Ed. Tiusanen: Mikä on sisältö?)

Sitten totean tästä perusväylänpidosta sekä perustienpidon osalta, joka tuli useissa puheenvuoroissa esiin. Jokainen, joka tässä talossa on ollut, tietää, että koskaan ei löydy riittävää tasoa. En ole vielä koskaan kuullut edustajaa, joka olisi sanonut, että nyt on perusväylänpito todella riittävällä tasolla. Itse ajattelen niin, että perusväylänpito on vähän samanlainen asia kuin kuntien valtionosuudet tai yliopistojen perusrahoitus, niihin aina päästään kiinni eikä raha ole riittävä. Aina löytyy asiantuntijaorganisaatio tai joku yksittäinen taho, joka sanoo, että ei ole riittävää. Voin sanoa kuitenkin, että tämä hallitus ei ole täyttänyt vielä vuottakaan. Sen jälkeen, kun pidimme hallitusneuvottelut tuolla Säätytalolla, olemme pystyneet erittäin paljon osoittamaan kuitenkin rahoitusta liikenteeseen ja myös perusväylänpitoon. Kyllä käsitykseni mukaan myös oppositio on ollut jokaisesta lisäyksestä samaa mieltä. Esimerkiksi viime joulukuussa laitoimme lisätalousarvion kautta 27 miljoonaa euroa lisää sinne perusväylänpitoon. Kaikille nämä lisäykset ovat kuitenkin aina kelvanneet.

Arvoisa puhemies! Kun myös vasemmistoliiton puheenvuorossa kiinnitettiin siihen huomiota, että edellinen hallitus sitoi tiemäärärahat tarkkaan ja nyt ei ole tehty mitään uutta eikä tehdä mitään uutta, niin mikä se E18 esimerkiksi on? Eikö se ole uusi? (Välihuutoja) Siitä on päätös, siitä on periaatelinjaus meillä hallitusohjelmassa, ja nyt on tehty se päätös, että viedään yhtenä kokonaisuutena eteenpäin. Minusta sille vähättelylle, että nyt ei tehtäisi mitään, ei kyllä todellakaan löydy katetta.

Sitten totean vielä vesiliikenneväylien osalta. Ensinnäkin teemme puuhuollon turvaamiseksi useita päätöksiä meriväylien syventämisestä. Ja mitä tulee sisävesiväyliin, niin kyllä voin sanoa, että ainakin minulla on se tieto, että metsäteollisuus ei todellakaan ole vaatinut sisävesiväyliin panostamista. Tässä on vähän kysymys siitä, kun tuntuu, että rahasta on kapelo kaikkienkin mielestä eikä kaikkea voida toteuttaa. Jos lähdemme miettimään, mitkä ovat realistisia hankkeita, niin onko realismia laittaa Kymijoen kanavaa esimerkiksi (Ed. Tiusanen: Ei ole!) tai onko realismia laittaa nyt tässä paljon panoksia vaikka Tallinnan ja Helsingin välisen tunnelin suunnitteluun? Minä lähden ainakin liikenneministerinä siitä, että tärkeää on toteuttaa niitä realistisia hankkeita, joilla parannetaan ihmisten liikkumista koko maassa, tuetaan elinkeinopolitiikkaa koko maassa ja vastataan ilmastonmuutokseen.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministerihän vastasi itse, että ensi töikseen uusi hallitus lykkäsi viime kaudella käynnistettäväksi jo päätettyjä hankkeita niin Savonlinnassa, Mikkelin—Lusin suunnalla kuin Kivenlahden ja Kirkkonummen suunnallakin. Kustannusarvioitten nousuun vedottaessa, arvoisa ministeri, öljy on noussut, teräs on noussut, palkat ovat nousseet, te osaatte laskea, että ne ovat Suomesta riippumattomia asioita suurin osa, mutta valtion tulot ovat vastaavana aikana nousseet miljardeilla. Kun nämä kustannusarviot ovat nousseet miljoonilla, niin siinä pilkkua saa siirtää aika paljon. Sitten puuhuolto rahoitetaan sillä tavalla, että ne otetaan perusradanpidon ja perustienpidon kehyksistä. Sinne ei tule todellisuudessa lisää. Ja sitten, arvoisa ministeri, viime vaalikaudella investoitiin tuottaviin hankkeisiin. Katsottiin aina hyötykustannusindeksejä, mikä on kannattava investointi. Nyt tästä on luovuttu ja on joitain muita perusteita (Puhemies: Minuutti on kulunut!) esimerkiksi sähköistää ratoja. Miksi on luovuttu hyötykustannusindeksiajattelusta?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kevään hallitusneuvottelujen jälkeen on osoitettu yli 430 miljoonaa euroa lisäyksiä liikennesektorille. Nyt aloitetaan monta hanketta tällä kaudella. Tiet parannetaan ajallaan ja resurssien mukaan. Ed. Vistbackalle sen verran: kyllä se Valtatie 3:kin tulee saamaan. Se on maakuntien yhteinen hanke, ja se varmasti saa 2011. Se on siellä listan kärjessä.

Ed. Saariselle sanoisin, kun te kritisoitte tätä kuntien tekemää aikaistamisrahoitusta, että itse kunnat ovat halunneet aikaistaa hankkeita. Ehkä teillä on vähän huono muisti, koska SDP:n liikenneministerin aikana Oulussa Korvensuorantie nimenomaan rahoitettiin tällä systeemillä. Se oli teidän päätöksenne, ja se oli hyvä juttu. Oikein hieno asia, että olette olleet silloin mukana. Nyt on näköjään näkökulma muuttunut. Esimerkiksi Tampereen tien osalta voi sanoa sen, että maankäyttö ja asuntorakentaminen maksaa leijonanosan siitä projektista. Siellä on nimenomaan tämä hyötykustannusindeksi erittäin hyvä.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tästä vesiliikenneasiasta. Kyllähän Saimaan kanava, sen jatkoyhteydet, vaatisi jotakin jollakin aikavälillä. Sen takia sen nostin esille, että ei se varmaan niitä ensimmäisiä asioita ole. Mutta kyllä minä palaisin vielä tähän kysymykseen, mitä uutta tässä nyt sitten tämä hallitus edellisen hallituksen rakenteisiin todella esittää, koska niin kuin täällä on tullut esille, siirretyt asiat on täällä ikään kuin esitelty uusina asioina. Ehkä se E18 nyt venäläisrekkoineen on sitten semmoinen lisäpanostus, (Ed. Hurskainen: Se on Kuutostien asiaa!) mutta mitä tulee tavallisten ihmisten perustienpitoon ym., niin mitä siellä todella on?

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä ed. Saarinen kertoi, että lisäkustannukset siitä, että siirrettiin hankkeita, olivat vain muutamia miljoonia. Kerroin ryhmäpuheenvuorossani, että tämä summa oli 170 miljoonaa euroa eli noin vanhan miljardin markan verran. Siis kysymyksessähän oli hallitukselta välttämätön, tärkeä haltuunotto, koska näytti siltä, että näitä hankkeita ei pystytä sillä kustannusarviolla toteuttamaan, mikä oli alun perin tarkoitus. (Ed. Saarinen: Paljonkos tulot kasvoivat?) Ja kaikki nämä hankkeet, mitkä siirrettiin, ovat mukana tässä ohjelmassa.

Ed. Saarinen: Tämä hankeohjelma jo vuoteen 2011 mennessä tarkoittaa miljardia eli 1 135 miljoonaa euroa uusille hankkeille, jotka lähtevät nyt liikkeelle ja joille on saatu myöskin kestävä rahoitusjärjestelmä. (Ed. Saarinen: Neljäsosa viime vuoden ylijäämästä!) Minun mielestäni tämä on juuri oikeaa politiikkaa, koska haluttiin pitkäjänteistä liikennepolitiikkaa tähän maahan, mutta kustannukset pidetään myöskin hallinnassa.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoroissa kritisoitiin selontekoa ponnettomuudesta ilmastonmuutoksen torjumisessa. Itse kyllä näen vähän niin, että nyt selonteolla on valettu hyvät perustukset ja niitten varaan voidaan lähteä rakentamaan. Me tiedämme haasteen, me tiedämme myös keinot, joilla haasteeseen voidaan vastata. Nyt pitää siirtyä toimeenpanovaiheeseen, ja sen aika tulee. Ja luotan, että ministeri Vehviläisen asiantuntevalla johdolla nämä toimenpiteet saadaan pikaisesti käyttöön.

Ei sovi myöskään unohtaa todellakaan sitä tosiasiaa, että ensimmäistä kertaa ratoihin satsataan tässä maassa enemmän kuin teihin. Se on merkittävä avaus myös ilmastonsuojelun suhteen. Mutta ministeri Vehviläiseltä kysyisin: Nyt, kun kevyt liikenne on jäänyt hieman vähälle tässä keskustelussa, voitteko hieman kommentoida, minkälaisia tulevaisuuden hankkeita voisi sillä saralla olla?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tehdään vastuullista ja välittävää politiikkaa tai sanotaan, että näin tehdään, niin kyllä minun arkilogiikkani hiukan kuitenkin ontuilee siltä osin, että kun pääosa liikenneinfrasta on rakennettu 1960—1970-luvulla ja me kaikki tiedämme, että se elinkaari on siinä 30—40 vuotta, niin minun matematiikallani ainakin siinä vaiheessa, kun tämä selonteko on vanha, on kulunut jo hiukan enemmän kuin tämä 30—40 vuotta, joten näkisin, että meidän täytyy todella miettiä myös sitä, miten me arvostamme omaisuuttamme.

Ja toinen asia, joka kävi hiukan korvaan: Ministeri Lindén toi esiin sen, että nyt Kymi on saanut paljon, kun E18 lähtee surraamaan. Täytyy muistaa, että se on kansainvälinen tiehanke tässä Pohjolan kolmiossa. Se ei tule puhtaasti kymiläisten laariin.

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kevyt liikenne on saanut oman kappaleen tässä liikennepoliittisessa selonteossa ja myös liikenneturvallisuusosassa. Jalankulkijat ja pyöräilijät on nostettu esille. Mutta joka tapauksessa meillä on erittäin paljon projekteja esillä tiepiireissä ja varsin vähäistä rahoitusta. Millä tavalla hallitus aikoo korjata tätä puutetta? (Ed. Saarinen: Tehän olette hallituksessa!)

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tähän ed. Nylundin puheenvuoroon on hyvä jatkaa ja samalla todeta myös ministerille ja ed. Alatalolle siitä, miten kunnat tällä hetkellä ovat joutuneet tekemään. Köyhien kuntien tuolla periferiassa, ennen kuin yhtäkään liikenneturvallisuushanketta ja jalkakäytävää tai pyörätietä sinne on tullut, on pitänyt luvata, että ne osallistuvat 20—40 prosentilla riippuen tapauksesta siihen rahoitukseen, ennen kuin Tiehallinto on antanut luvan, että siellä aloitetaan. Perussuomalaiset olisivat toivoneet, että tältä osin olisi sanottu suoraan se, että valtio hoitaa nämä asiat eikä kuntien tarvitse lähteä kaivamaan jostakin rahaa, että voisi saada sen aloitusluvan.

Arvoisa puhemies! Toteaisin vaan, että jos kerran rahaa ei tule, niin silloin kannattaisi kyllä miettiä pikkasen kehittämis- ja perusväylähankkeiden osalta, että tuolla sivummalla ihmiset pääsevät liikkumaan paremmin. Ihan oikein tietysti on, että sorateihin (Puhemies: Minuutti on kulunut!) puuhuollon nimissä satsataan, mutta myös muu tiestö, perustiestö, alempiasteinen, siellä on tärkeä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Liikenneinfrastruktuurista huolehtiminen vaikuttaa kansallisen kilpailukyvyn lisäksi keskeisesti aluekehitykseen, ja tieverkkoja on kehitettävä tasapuolisesti ottaen huomioon eri liikennemuodot ja maan eri osien erityistarpeet. Ja kiinnitän Itä-Suomen osalta nyt tähän käsittelyyn ja prosessiin huomiota.

Kun edellinen hallitus teki rakentamispäätökset Savonlinnan liikennejärjestelystä, Viitostiestä Mikkeli—Lusi, hallitus heti päätti lykätä nämä 2010:een, 2009:ään. Jänteelle 2007—2011 oli nimenomaan tähän kakkoskoriin Kallansillat muun muassa sidottu, Viitostie-hanke. Siitä on nyt tehty rakentamispäätös jättäen epämääräiseksi kyllä sen, mikä on kunnan aientava rooli. Mutta erityisen tärkeä vaikutus tällä koko kehityksellä ja päätöksentekoprosessilla on siihen, että vuoden 2011 jälkeen ei enää Viitostien kehittäminen jatku. Ed. Nepponen, te olette lykkäämällä näitä Viitostien edellisen hallituksen hankkeita vieneet Viitostien jatkokehittämiseltä pohjan. Ei näy Mikkeli—Juvaa, ei näy Siilinjärven pohjoisosaa, ja nämä ovat erittäin vakavia koko Itä-Suomen alueellisen kehityksen näkökulmasta, nämä linjaratkaisut.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olemme eduskunnassa vuosi vuoden jälkeen vaatineet pitkäjänteisyyttä liikenneinvestointiin ja -rahoittamiseen, ja nyt se on tässä paperissa esillä. Meillä on jopa tämän vaalikauden yli meneviä hankkeita, jotka mielestäni sisältyvät pitkäjänteisyyteen. Nyt kuitenkin vasemmalta puolelta kritisoidaan koko ajan sitä, että ei saa sitoa yli vaalikauden meneviin hankkeisiin käsiänsä. Ja nyt kysymykseksi jää jäljelle, mikä teidän mielestänne on sitten pitkäjänteisyyttä, kun tällä vaalikaudella ei voi rahoittaa, ei voi mennä seuraavalle vaalikaudelle. Missä on pitkäjänteisyyden määritelmä?

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun katsoo Ten-liikenneverkkoa ja miettii, mitä ed. Rajamäen ollessa liikennejaoston puheenjohtajana tehtiin, niin sitä rakennettiin latvasta tyveen päin, ja juuri sen takia Mikkeli—Lusi- ja Mikkeli—Juva-välit ovat jääneet nyt tähän pullonkaulaksi väliin. Nyt onneksi tämä hallitus vie ne päätökseen, ja on ihan turha selitellä. Siellä, kun lähtee Varkaudesta ylöspäin, niin valot loistavat yli Iisalmen ja etelämpänä ei ole valoja kuin vasta Helsinkiin tullessa. Ed. Rajamäki, te olette ollut liikennejaoston puheenjohtajana silloin, (Ed. Rajamäen välihuuto) kun nämä päätökset ovat syntyneet, ja kannattaa miettiä, ennen kuin tulee puhumaan vakuuttavasti. Nyt tämä hallitus hoitaa nämä välit, ja on kiire, että ne hoidetaan.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä on erittäin vakava asia se, että vuonna 1998 infraministerityöryhmän korissa olleita hankkeitahan aiemmin toteutettiin. Nämä ed. Nepposen moittimat hankkeet ovat vuoden 1998 infrakorissa, jota valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto johdollani vei voimakkaasti läpi. Vuoden 2002 syksyllä käynnistettiin Heinola—Lahti, Joroinen—Varkaus, joita te niin kovasti häpeätte ja vihaatte. Nämä hankkeet olivat erittäin tärkeitä koko Itä-Suomen kilpailuaseman parantamisen näkökulmasta, nopeuttivat Kallansillat-hankkeiden esille tuloa, Mikkelin—Lusin vuoroon tuloa.

Tältä osin olen huolissani siitä, että te olette hylkäämässä ylipäänsä tämän runkoverkkoajattelun. Ministeri voisi selvittää, mikä on ylipäänsä kohta enää Itä-Suomen päätieverkkojen kehittämisen tilanne tämän runkoverkkoratkaisun romahdettua tässä yhteydessä.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä todella hyviä ratkaisuja tehtiin kokoomuslaisen liikenneministerin ollessa, rakennettiin Lusiin saakka hyvät tiet, moottoritie. Sen jälkeen se unohtui, mentiin Joroiseen—Varkauteen ja siitä ylöspäin. Mutta todella tämä on erinomaista, että nyt katsotaan tulevaisuuteen, luodaan laajempi kuva, liikennepoliittinen selonteko, joka ottaa esiin eri asiat. Ja erityisesti haluan eteläsavolaisena todeta, että puun kuljetusten turvaaminen on niin painokkaasti jotain uutta myöskin selonteossa. Nähdään tämän hetken kriittinen tilanne, suunnataan eri puolille, rautatien käyttöön jne., rahavaroja, turvaamaan tämän yhden talouden kivijalkamme tulevaisuutta.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Hyvää tässä on se, että selonteko on tehty, ja se, että se katsoo pitkällä aikajänteellä ja katsoo koko maata kokonaisuutena. Mutta (Välihuutoja) — jos nyt sen verran maltatte kuunnella ihan loppuun asti — nyt tässä on koko ajan huolehdittava siitä, että tästä ei tule tämmöinen keisari ilman vaatteita -ilmiö, että tulee sitoutuneisuutta, että tulee sitä pitkäkestoisuutta. Ne ovat niitä isoja haasteita, jotka on nähtävä. Me tiedämme, että perusväylänpidon rahoitus tällä hetkellä ontuu ja tiestö rampautuu, jos ei sille jotakin tehdä. Ja ei voi olla niin, että siellä perusväylänpidon puolella kasvatetaan isoa pattia niin, että se investointitarve johonkin kasvaa.

Toinen iso asia minun mielestäni, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, joukkoliikenteestä, on, että sinne maankäyttöön, kaavoitukseen, pitää oikeasti löytyä jotakin. Jos sillä puolella ei päästä eteenpäin, on aivan turha huolehtia ainakaan kovin voimakkaasti ilmastonmuutoksesta ja tehokkaasta joukkoliikenteestä. Ne kytkeytyvät toisiinsa, ja ne isot asiat pitää pystyä nyt ohittamaan niitten maakunnallisten hankkeiden osalta ja käydä sitä keskustelua riittävän mittavalla tasolla.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että hallitus on linjannut liikennepolitiikkaa usean vaalikauden ajaksi, sillä tällä menettelyllä, jos millä, saadaan kaiken parhaiten jatkuvuus syntymään. Tämän liikennepolitiikan selonteon yhteydessä päätetään myös vaalikauden väylähankkeista ja -ohjelmasta, ja se on erittäin hyvä asia. Liikennepolitiikassa on kaiken keskeisintä se, että kehitetään toimivia liikenneyhteyksiä kansalaisille ja elinkeinoelämälle sekä tuetaan alueiden ja elinkeinojen pärjäämistä. Ja tästä voidaan sanoa täyskiitos keskustalaiselle liikenneministerille Anu Vehviläiselle, että hänen aikanaan on saatu historiallinen paperi syntymään.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pakko vielä vastata ed. Rajamäelle. Ed. Nepponen aika hyvin toi esiin jo Itä-Suomen tilannetta, mutta savonlinnalaisten näkökulmasta kyllä nyt tehdyt ratkaisut ovat suorastaan erinomaisia. Viime hallitus lupaili ohikulkutien korjausta 54 miljoonalla, mutta silloin syväväylän siirto oli täysin mahdotonta. Nyt se yhtäkkiä onkin mahdollista, samoin aina mahdottomana pidetty Huutokosken radan peruskorjaus onkin nyt mahdollista ja Savonlinnan seutu saa kaikkiaan 170 miljoonaa. Voin vakuuttaa, että ainuttakaan erimielistä kannanottoa näihin ratkaisuihin ei ole Savonlinnan seudulta tullut.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteossa todetaan, että liikenneyhteydet itään ovat Suomen vahvuus, mutta tuolta kaakkoisesta Suomesta katsottuna valitettavasti me emme koe aivan samoin. Meiltä kolmelta raja-asemalta meni viime vuonna raskasta liikennettä yli 960 000 kuorma-autoa ja 1,8 miljoonaa henkilöautoa. Ja itse esimerkiksi henkilökohtaisesti näen, että vaikka me saammekin ne varat, mitä tuonne Itä-Suomeen on tulossa ja kaakkoiseen Suomeen, se vauhti, millä tavalla pystytään toteuttamaan hankkeita, on aivan liian hidas.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joukkoliikenteen houkuttelevuutta halutaan lisätä eri keinoin, ja muun muassa suurten kaupunkien joukkoliikennetuki tulee voimaan ensi vuoden alusta. Hyvä näin. Tämä haja-asutusalueiden joukkoliikenneratkaisujen ongelmallisuus tunnustetaan täällä selonteossa, mutta parannusehdotuksia on varsin niukasti. Näitä odotamme. Ensi syksynähän valmistuu tämä selvitys, mutta toivottavasti siellä on sitten muutakin kuin tuossa selonteossa mainittu naapuriapu. Nimittäin syrjäseutujen asukkaat joutuvat siihen jo tällä hetkellä liian usein turvautumaan. Meillä on toimivia ratkaisuja: kutsuliikenne, kimppaliikenne, kimppakyyti. Ja toivottavasti tähän sitten kohdistetaan huomattavasti suurempia rahasummia.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olennaista on, että pystymme siirtymään pitkällä tähtäimellä korkeammalle tasolle liikenneinvestoinneissa, tuolta 300 miljoonan tasolta 400 miljoonan ja vajaan 500 miljoonan euron tasoihin. Eduskunnan ja hallituksen on jatkossakin pidettävä huoli, että tuo korkea investointitaso säilyy. Sillä vaikutetaan merkittävästi suomalaiseen liikennepolitiikkaan.

Kaiken kaikkiaan selonteko on erittäin haastava, silloin kun tarkastelemme liikenneturvallisuutta, logistiikkaa ja vaikkapa myös tuota ilmastonmuutosta. Ja on tervehdittävä myönteisenä sitä, että selonteossa on seitsemän eri hanketta, joissa voidaan tätä aikaistamislainoitusta toteuttaa. Tällä samalla tasataan rakentamishuippua, joka muutoin ajoittuisi tuonne vuosiin 2012—2013. Näin ollen tämä rakentaminen tulee olemaan tasaisempaa, kustannustehokkaampaa ja sitä kautta palvelee kokonaisuudessaan suomalaista liikennepolitiikkaa.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittinen selonteko on hyvä kokonaisuus liikenteen ja logistiikan linjoista. Puutteet, tarpeet, erilaiset reunaehdot muun muassa ilmastonmuutoksen suhteen ja myös mahdollisuudet on tunnistettu ja tunnustettu. Sosialidemokraatit kritisoivat ilmaston puuttumista tästä, mutta on huomioitava se, että tämän selonteon lisäksi valtioneuvosto on antamassa ilmasto- ja energiastrategian sekä ilmasto- ja energiapoliittisen tulevaisuusselonteon. Varmasti tässä yhteydessä pääsemme puhumaan myös liikenteen ilmastovaikutuksista enemmän.

Selvää on, että kipupisteenä tulee jatkossakin olemaan rahoitus. Nyt sitä jälkeenjääneisyyttä kiritään kiinni. Sillä tiellä on pysyttävä. Tuen vahvasti budjettirahoitusta jatkossakin yhdistettynä muuhun keinovalikoimaan, muun muassa elinkaarimalliin ja näihin erilaisiin muihin rahoitusmalleihin. Toimivat yhteydet maalla, merellä, ilmassa on nähtävä investointeina tulevaisuuteen, ihmisiin, (Puhemies: Minuutti kulunut!) kansalliseen omaisuuteen ja elinkeinoon mutta myös ympäristöön.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen meidän ryhmäpuheenvuorossamme nosti tämän ilmastomuutosasian erittäin vahvasti esille. Osin sen takiakin vähän hämmästelin yleensä hyväkäytöksistä ministeriä, joka minusta hermostuneella tavalla kritisoi erinomaista puheenvuoroa (Välihuutoja kokoomuksen ja keskustan ryhmistä) menemällä ed. Saarisen puheenvuoron henkilökohtaisiin yksityiskohtiin.

Mutta tähän ilmastonmuutosasiaan: Kansalaisten psykologiselta näkökannalta olennaisin asia, miten siihen vaikutetaan, on tämä joukkoliikenteen tukeminen niin haja-asutusalueitten kohdalta kuin suurten kaupunkienkin kohdalta. Ja minusta ministeri on nyt sivuuttanut tämän asian liian kevyellä käsialalla. Ryhmäpuheenvuorossa todettiin, että on ihan murunen, mitä siihen nyt esitetään, ja kansalaisten tasolta olisi kaikkein keskeisin asia merkittävämmällä summalla tukea haja-asutusalueiden ja suurten kaupunkien joukkoliikennettä. (Puhemies: Minuutti!) Miksi hallitus tässä asiassa on niin vaisu ja iloton? (Välihuutoja kokoomuksen ja keskustan ryhmästä) Missä on ilo?

Liikenneministeri Anu Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson, hallitus on todella iloinen tästä liikennepoliittisesta selonteosta. Voin sen sanoa koko hallituksen puolesta. (Ed. Gustafsson: Tamperelaiset toivovat kunnon liikennetukea!) — Minä voisin todeta edelleen teille sen, että ei ollut todellakaan tarkoitus ed. Saarista loukata. Pyydän anteeksi, jos ed. Saarinen sen sellaiseksi koki. (Ed. Saarinen: Ei ahdistunut!) — Mutta kysymys on siitä, että minusta meidän pitää kaikkienkin olla rehellisiä ilmastopolitiikan nimissä siinä, että en usko, että myöskään teillä nyt on ihan viimeisen päälle parhaimmat tiedot siitä, mitenkä 2,5—3 miljoonaa hiilidioksiditonnia vähennetään tässä maassa sillä tavalla, että elinkeinoelämä pystyy hyvästi toimimaan ja ihmisten liikkuminen ei vaikeudu. Nämä eivät ole kovin yksinkertaisia asioita.

Tästä tyylilajista huolimatta haluan todeta nyt ed. Rajamäelle, että ihailen kyllä teidän taitoanne siinä, miten pystytte itsenne kiihdyttämään asioissa aikamoisiin sfääreihin. Kun Itä-Suomesta käytitte tämän puheenvuoron, niin totean sen, että sivulla 53 sanotaan: Valtatie 5 Mikkeli—Juva 75 miljoonaa euroa hinta, hyötykustannussuhde 2,6. Eli siellä sanotaan, että se on listalla. Älkää kertoko täällä sellaista, että Vitostien kehittäminen lopetetaan.

Mutta se, mitä haluaisin sanoa, liittyy tähän ed. Tynkkysen puheenvuoroon kevyen liikenteen väylistä. Se on kyllä varmasti koko tämän salin yhteinen huoli. Te tiedätte kaikki, että kevyen liikenteen väylien rakentaminen on itse asiassa erittäin kallista, ja siinä on tämä ongelma, koska kevyen liikenteen väyliä me tarvitsemme tuhansia kilometrejä lisää sekä kaupungeissa eri puolilla, kaupunkien taajamien läheisyydessä että myös sitten pääväylien yhteydessä, jolloinka ne tulevat yleensä Tiehallinnon kustannettaviksi.

Siitä kustannustenjaosta minä ymmärrän kyllä sen, että jos on katuverkon läheisyydessä olevia kevyen liikenteen väyliä, niin kunnatkin ovat siinä mukana. Mutta sitten se, että jos menevät edelle sellaiset kevyen liikenteen väylät, joissa on sekä kuntien rahaa että valtion rahaa, niin kyllä minä sen tapauskohtaisesti olen valmis hyväksymään, että ne ovat silloin priorisoitu siellä erittäin tärkeiksi nimenomaan liikenneturvallisuuden nimissä.

Mitä aiomme jatkossa tehdä: Tietysti totean sen, että meidän pitää eri tavoin hakea sitä rahoitusta. Yhtenä teemana on kevyen liikenteen väylien rakentaminen. Sitten tuolla selonteossa todetaan myös, että pyöräilyä pitäisi käyttää, olla myös tämmöistä työsuhdepyöräilyä, eli kannustettaisiin lyhyellä matkalla työnantajan puolelta käyttämään pyörää eikä sitä omaa autoa.

Edelleenkin palaan näihin kevyen liikenteen standardeihin. Siellä on kannanotto myös siitä, että voi olla, että meillä tehdään liian korkealla tasolla — tämä "korkealla tasolla" on ehkä väärä sana — mutta ne tehdään niin perusteellisen hyvin siitä syystä, että siellä aurakalustot voivat niitä aurata. Ehkä meidän pitäisi miettiä, että jossain yhteydessä (Puhemies: 3 minuuttia on kulunut!) ne eivät tarvitse päällystettä, vaan voisimme käyttää vähän erilaisia malleja, miten niitä kevyen liikenteen väyliä tehtäisiin.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa aiemmin, kun ministeri Vehviläinen käytti puheenvuoron, mietin, jäikö aprillipilaksi, kun hän ei muistanut keskustan olleen mukana Vanhasen ykköshallituksessa ja sitä kautta myös sen liikenneratkaisuissa. Naurettavia ovat ainakin ne väitteet, mitä täällä keskustan ryhmäpuhuja sanoi Pirkanmaan saamisista tässä selonteossa.

Mutta mitä tulee selonteon joukkoliikenne- ja ilmastolinjauksiin, niin sanat paperilla eivät riitä, kun esimerkiksi autoverouudistuksen jälkeen joukkoliikenteen hintakilpailukyky suhteessa yksityisautoiluun on entisestään heikentynyt ja sitten polttonesteiden hinnannousu rokottaa osaltaan merkittävästi alan katteita ja luo hinnankorotuspaineita lippuihin, mikä on myrkkyä joukkoliikenteen suosiolle. Nyt täytyy kysyä, meneekö sekin aprillipilan piikkiin, kun kehutte täällä näillä joukkoliikennesatsauksilla, kun tiedetään samaan aikaan Linja-autoliiton laskelmat, että tänä vuonna polttonesteiden hinnannousu luo jopa 14 miljoonan euron kustannuslisät heille.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää ministeriä tästä hyvästä selonteosta. Täällä on opposition puolelta kysytty, mitä uutta. Mielestäni tämä tuo hyvin paljon uutta. Yli 400 miljoonaa euroa on tullut viimeisen kehyspäätöksen jälkeen liikennesektorille lisää, monia uusia avauksia, ja mikä parasta, nyt tämä selonteko nähdään myös hyvänä välineenä hillitsemään ilmastonmuutosta.

Tähän liittyen, kun muistamme, että Suomen hiilidioksidipäästöistä neljännes muodostuu liikenteestä ja tieliikenteestä 60 prosenttia henkilöautoista ja raideliikenteestä vain tuo 2 prosenttia, niin haluaisin erityisesti kiittää siitä, että raideliikenteeseen on nyt panostettu ja sitä kehitetään kilpailukykyiseksi.

Kysyisinkin ministeriltä: Minkälaisia ovat ne käytännön keinot? Miten te tulette ministeriössä arvioimaan näitä suuria liikennepoliittisia päätöksiä tehdessänne, millä tavalla ne vaikuttavat kasvihuonepäästöihin?

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan ensiksi haluan yleisellä tasolla todeta sen, että jo tämä keskustelu, jota nyt olen voinut seurata, tekee oikeutta sille, että tämmöinen liikennepoliittinen selonteko, kokonaistarkastelu, tarvitaan, ja uskon myöskin, että tästä tulee jatkumo myöskin seuraavien hallituksien aikana.

Tässä todetaan näistä liikenneinvestointien rahoitusmalleista. Tässä on näitä eri tavalla analysoity. Sanon heti oman käsitykseni, myös minun käsitykseni on sama kuin tässä selonteossa, että tämän julkisen budjettirahoituksen täytyy olla se perusratkaisumalli myöskin jatkossa. Mutta kun me olemme nyt monelta taholta kuulleet, että tämä malli ei tänä päivänä pysty välttämättä täysin vastaamaan siihen tarpeeseen, että tarvitaan varoja perustienpitoon, perusparannuksiin ja sitten näihin uusiin väylähankkeisiin — täällä on eräiltä osin arvioitu näitten uusien mallien käyttöönottoa — niin haluaisin liikenneministeriltä kysyä sitä, että kun tämä näitten tie- ja liikennerahastojen osalta on lähinnä kuvailua, onko lähitulevaisuudessa (Puhemies: Minuutti on kulunut!) tarkoitus selvittää myöskin näitten käyttöönoton mahdollisuuksia.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan hienoa, että ilmastonmuutoksen hillintä on otettu keskeiseksi asiaksi, mutta teot mielestäni puuttuvat edelleenkin. Otan yhden konkreettisen esimerkin. Sivulla 47 puhutaan tienkäyttömaksuista. Niin kuin ed. Tynkkynen viittasi, tässä nyt selvitetään asiaa. Mutta mielestäni pitäisi päästä päätöksiin ja lähteä siitä, että otetaan se tienkäyttömaksu käyttöön nimenomaan E18:lla, arvoisa ministeri, koska se olisi insentiivi nimenomaan rautateiden käyttöön transitoliikenteessä, pois kumipyöriltä siellä Kaakkois-Suomessa ja viedään kiskoille. Se olisi ihan käytännön ympäristöteko.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän ilmastokritiikkiin vasemmalta haluaisin todeta, että tämä on ensimmäinen kerta, kun tällaista liikennepolitiikan kokonaisuutta ylipäätään tehdään selonteolla, joten se on myös ensimmäinen kerta, kun sitä katsotaan myös ilmastohaasteeseen vastaamisen näkökulmasta. Tämä kritiikki ei oikein osu maaliin.

Toisekseenkin ed. Saariselle haluaisin vastata, että hän kutsui tätä suurten kaupunkien joukkoliikennetukea näpertelyksi. Ilmeisesti on sitten niin, että edellinen hallitus ei osannut edes näperrellä, koska tämä on ensimmäinen kerta, kun tällainen tukimuoto on budjettiin tuotu — ensimmäinen kerta. Tämä on päänavaus. Vihreiden mielestä tämä on päänavaus, jossa on varaa myös parantaa. Esimerkiksi ensi vuoden 5 miljoonan rahoituksen olisi voinut tuplata — sen olisi voinut vihreiden mielestä tuplata. Mutta teillä oli viime kaudella sekä valtiovarainministeri että liikenneministeri, joten ihmettelen kovasti, että se ei toteutunut silloin.

Toteaisin vielä tähän kevyen liikenteen, kävelyn ja pyöräilyn, edistämiseen, että siitä on toki täällä kirjauksia, mutta olisimme kyllä odottaneet hieman enemmän. Kysyisin vielä ministeriltä: Miten nopeita toimenpiteitä voimme odottaa ministeriöltä kevyen liikenteen teemapaketin toteuttamiseksi?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minäkin lausun lämpimät kiitokset hallitukselle tästä selonteosta, jossa on tavattoman paljon hyvää asiaa.

Mutta ministeri totesi, että oppositiolle ei mikään riitä, kun vaadimme perustienpitoon lisää rahoja. Täytyy kyllä sanoa, että ne ovat maakunnat, kunnat ja ihmiset ja elinkeinoelämä maaseudulla, maakunnissa, jotka vaativat rahaa ja oppositio tuo sen esille, niin kuin sen pitääkin. Kuunnelkaa hallitus näitä ihmisiä, elinkeinoelämää siellä, missä kärsitään siitä onnettomasta tilanteesta, missä perustienpito tällä hetkellä on.

Minulla on Tiehallinnon paperi, joka kertoo siitä, että tämän selonteon ja rahoituskehysten pohjalta kustannustason nousu on niin valtava lähivuosina, että aukko syvenee perustienpidon osalta ammottavalla tavalla. Tämä todella kyrsii maakunnissa.

Herra puhemies! Sitten toinen asia näihin uusiin rahoitusmuotoihin. Täällä on kaksi näitä elinkaarimallihankkeita: yksi rata- ja yksi maantiehanke. Kysyisin: Eikö ole mahdollista saada enempää tähän (Puhemies: Minuutti on kulunut!) näitä vapautumismäärärahoja, ja miten tämä eläkevarojen rahastointi ja yleensä tämä rahastomalli ovat etenemässä?

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Det är positivt att riksdagen nu får ett långsiktigt program för trafikpolitiken. Viktigt är att den här prioriteringslistan nu håller och att det inte går så som det gick under förra regeringen. Då tog den dåvarande finansministern överraskande in några andra projekt som inte hade funnits med på ministerarbetsgruppens lista och de trängde då undan andra brådskande projekt.

Tämä selonteko sisältää monta tärkeätä rata- ja joukkoliikennehanketta, muun muassa Länsimetron ja Kehäradan. On myös hyvä, että ratojen sähköistämistä nyt jatketaan, mutta ihmettelen sitä, ettei Hanko—Hyvinkää-osuus ollut mukana tässä listassa.

Yksi vaikea ympäristöongelma etenkin Pääkaupunkiseudulla on liikenteen aiheuttama korkea melutaso. Kysynkin ministeriltä: Millä tavalla meluongelma ja meluntorjunta on huomioitu tässä selonteossa?

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Heti aluksi haluan kiittää ministeri Vehviläistä tästä selonteosta ja sen sisällöstä. Vihdoin on tunnistettu Kaakkois-Suomen erityisasema logistisesti tärkeänä alueena Suomessa, samoin sieltä löytyvät Valtatiet 15 ja 12. Toisen asteen tieverkkoon on myös kiinnitetty hyvin huomiota, ja nyt haluaisin kysyä: Millä muulla tavalla varmistetaan, että tämä selonteko etenee seuraavallakin hallituskaudella kuin sillä, että Matti Vanhanen jatkaisi kolmannelle hallituskaudelle?

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri puheenvuorossaan sanoi, että E18 on kädenojennus Kymeen — no varmaan se on kädenojennus. Totta kai se on merkittävä, ja olemme tyytyväisiä, että se tällä hallituskaudella tulee, mutta samanaikaisesti todella Etelä-Karjalassa ihmetellään, että Kuutostielle ei riittänyt rahaa, vaikka siellä on aloitettu työt, jotka edellinen hallitus päätti. Luumäki—Lappeenranta-välillä on todella pieni kapeikko 60 kilometriä tunnissa, ja se on maan korkeimmin liikennöity tie tällä hetkellä, eikä sinne riittänyt rahaa. En ymmärrä, miten hallitus on voinut priorisoida nämä kohteet, mitkä on laitettu nyt aikajärjestyksen kärkeen. Toivoisin, että tässä käytettäisiin perusteena liikenteen määriä ja merkitystä meidän elinkeinoelämällemme eikä alueellisia ratkaisuja.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aika lailla ihmetellyt opposition näkemystä, että nyt ei ole mitään uutta. On todellakin ensimmäistä kertaa, ehkä voi sanoa, että on pitkäjänteistä politiikkaa liikennepolitiikassa myöskin alettu harjoittaa. On selkeä strategia, joka liittyy energiakysymyksiin, ympäristökysymyksiin. On myöskin näitten strategian mukaisia hankkeita tässä nyt esitelty. (Ed. Hurskainen: Nämähän on ratkaistu edellisen hallituksen aikana!) Eli voinkin nyt sanoa ed. Rajamäelle, että emme ole hylkäämässä runkoverkkoajattelua, olemme hylkäämässä siltarumpupolitiikkaa. Se on kai se oikea menetelmä.

Mutta hiukan kysyisin myöskin sitä kritiikkiä, joka liittyy kuntahankkeisiin. Varmasti tietyillä alueilla Suomessa täytyy valtion todellakin näitä hankkeita tehdä ja täytyy pitää niistä huolta. Silloin, kun kunnat velvoitetaan, se on huono asia. Mutta toinen näkökulma on, että tietyt kunnat haluavat aikaistaa näitä hankkeita, ja siinä suhteessa tämä on erittäin kannatettava uudistus.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kauniita ovat sanalliset kääreet tässä ja paketti iso, mutta tyhjää on aika paljon sisällä. Nimittäin tässä, jos katsoo tätä ylläpitovelkaa, mikä on, niin sen on arvioitu olevan 1 500 miljoonaa, mikä tarkoittaa sitä, että meillä tiet rapistuvat yhä edelleen tuolla sivummalla ainakin. Siinä mielessä minä odotan sitä, missä vaiheessa lopetetaan niiden kuoriminen. Hevosvetoisena aikana tehdyt asfaltit todennäköisesti karsitaan ja kuoritaan niitä pintoja edelleen, ja siinä mielessä tämä on harhaa, mitä täällä puhutaan.

Sitten meillä on kaksi tienpätkää: On Onkamo—Värtsilä- elikkä valtakunnanrajaväli, joka on semmoinen kuolemantie, jossa hiljattain vasta sattui kolari. Odottaisi, että sinne tulisi rahaa, mutta siihen ei ilmeisesti sitä näistä riitä. Samoiten on Lieksa—Kuhmo-väli, joka pitäisi saada kuntoon.

Sitten energiapolitiikasta sen verran, että laittakaa nyt ainakin keskiyöllä nuo valot tuolla pimeässä. Minä en tiedäkään, miten kymmeniätuhansia kilometrejä varmaan valot palavat, ja kun autoissa on valot, niin siellä näkee vielä ajaa ilman niitä katuvaloja.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen 25 lentoasemaa muodostavat koko maata käsittävän verkoston, ja on ääritärkeää säilyttää se. EU-paineet ovat kovat, mutta odotan, että tässä ymmärretään, mikä aluekehityksen tarve on.

Aluepolitiikan kannalta teette, ministeri, piakkoin ison päätöksen siitä, missä on Suomen aluelennonjohto jatkossa. Vaihtoehtoja on kaksi: Tampere ja Rovaniemi. Jos Kemijärven sellutehtaan lakkauttamisen jälkeen Rovaniemeltä viedään vielä aluelennonjohtokin, voin kertoa teille, että malja Lapissa kyllä vuotaa yli reunojensa. Odotan teiltä alueen ihmisenä enemmän keskustalaista aluepolitiikkaa kuin tässä viime aikoina on nähty.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteko on ehkä perusteellisin, mitä näitä selontekoja on eduskunnalle tuotu arvioitavaksi. Siinä on kuitenkin yksi semmoinen kohta, joka kiinnittää erityisesti huomiota. Se on se, että se ei oikein pysty vuoropuheluun eduskunnan kanssa. Edellinen eduskunta päätti yksimielisesti velvoittaa hallituksen antamaan esityksen raskaan liikenteen tiemaksuista — yksimielisesti. Tässä selonteossa se on nonsaleerattu täydellisesti. Sivuilla 45 ja 48 kolmella virkkeellä koko homma heitetään joskus, mahdollisesti, ensi vuosikymmenellä toteutettaviin asioihin. Ei näin voi olla.

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että kaikella kunnioituksella, kun näitä opposition puheenvuoroja kuuntelee, niin tulee mieleen nämä luonnonsuojelujärjestöjen suojelupuheet: heillekään ei mikään riitä, vaikka metsät suojeltaisiin useampaan kertaan päällekkäin.

Mutta aivan toteamuksena se, että on äärettömän tärkeää, että tämän selonteon kautta nyt päästään todella irti tällaisesta tempoilevasta liikennepolitiikasta pitkäjänteiseen politiikkaan. Tämän selonteon yksi parhaita puolia on se, että kaikki mahdolliset rahoituslähteet nyt sitten halutaan selvittää ja luoda todella yli valtion budjettikausiin ulottuvia rahoitusmalleja, ja kun ministeri Lindén myös puhui, niin olisi myönteistä, että tämä saman tyyppinen rahoitusajattelu ja malliajattelu siirtyisi tuonne tietoliikenteen investointeihin.

Mutta kysymyksenä ministerille näistä uusista rahoitusmuodoista, mikä tie- ja liikennerahastot: Ymmärsin, että valtiovarainministeriö suhtautuu niihin nihkeästi. Miksi?

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On hyvä, että selonteko on eduskunnalle annettu. Toivon mukaan eduskuntakäsittelyssä löytyy kansallinen tahto, jolla linjataan liikennepolitiikkaa, ilmastopolitiikkaa myös, vaikka se tulee erillisenä kysymyksenä käsiteltäväksi, pitkälle tulevaisuuteen. Nyt tässä selonteossa ei kuitenkaan riittävästi mielestäni näy kansallinen tahto erityisesti radanpidon ja perustienpidon rahoituksen suhteen. Se aukko on mittava, ja se pitää jollakin tavalla kattaa.

Mutta kun ministeri syytti edustajia siitä, että mennään vähän liikaa yksityiskohtiin, niin miksi emme näin tekisi, kun hallituksen ministeritkin niin tekevät, ja nyt siteeraan Keskisuomalaista 30.3., jossa todetaan se, että Jyväskylä—Oulu-väli on tässä tärkeyslistassa, siis vuoden 2012 jälkeen hankkeissa, toisella sijalla. Ministeri Mauri Pekkarinen toteaa täällä, että selonteon mukaan saamme viimeistään vuonna 2012 työn alle Nelostien kohennuksen Kirristä pohjoiseen.

Ministeri, kysymys kuuluu: Onko nämä isot hankkeet vuoden 2012 jälkeen priorisoitu? Joskus aikaisemmin te olette sanonut niin, että niitä ei ole priorisoitu. Onko ne priorisoitu?

Liikenneministeri Anu Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Aloitetaan lopusta. Juuri esittelypuheenvuorossani sanoin, että ei ole priorisoitu vuoden 2011 jälkeen hankkeita.

Sitten näihin kysymyksiin, mitä täällä on tullut. Kaikkiin en ehdi vastata, mutta käyn läpi tätä listaa.

Ensinnäkin ed. Karpela kysyi erittäin laajan kysymyksen, millä keinoin näitä kasvihuonekaasupäästöjä tai hiilidioksidipäästöjä nyt vähennetään. Täällä on itse asiassa Vtt:n lukuihin perustuen otettu esimerkkejä siitä, minkälaisia vaikutuksia olisi eri toimenpiteillä. Tietysti jos ajatellaan näitä suuria infrainvestointeja, niin ne ovat yksi osa varmasti sitä, viittaan Länsimetroon ja myös sitten Kehärataankin, mutta erittäin olennaista myös on sitten se, miten ihmiset käyttävät omia henkilöautojaan jatkossa, koska sitä kautta on paljon saatavissa pitkässä juoksussa. Ajoneuvoteknologia tulee kehittymään ja on mukana tässä päästöjen viemisessä pois, samoin biopolttoaineitten kehittyminen ym., niin että niitä keinoja kyllä sitten tulee.

Ed. Tiusaselle tienkäyttömaksuista E18-tiellä. Nyt totean sen, että sen jälkeen, kun me laitoimme työryhmän tutkimaan tätä tienkäyttömaksun laatimista — se työryhmä on edelleenkin voimassa ja edelleenkin käsittelee niitä — on tehty linjaus, että siitä rekkaparkista tulee maksullinen. Olen täällä todennut, että jos minusta riippuu, niin aika rapsakka maksu sinne tulee niille rekoille. Me olemme pohtineet ministeriössä, onko järkevää, että sillä tiellä, joka vie sinne rekkaparkkiin, johon jokaisen Vaalimaalta yli menevän on pakko ajaa, on ensin tienkäyttömaksu ja sitten, kun pääsee siihen rekkaparkille, on toinen maksu. Tämä on tämmöinen käytännön kysymys, joka meillä on noussut tässä esille.

Ed. Christina Gestrin otti esille tämän meluongelman, joka on erittäin iso kysymys. Siitä totean, että siinä on ollut jo monen vuoden ajan liian vähän rahoitusta Tiehallinnolle tehdä niitä meluaitoja. Tämä on erityisesti ongelma jo rakennettujen tiestöjen osalta. Kun tehdään uusia väyliä, niin silloin nämä melukysymykset ratkaistaan jo siinä samalla suunnittelu- ja rakennusvaiheessa.

Sitten näihin muutamiin kysymyksiin liittyen aina jokaisen omaan vaalipiiriin: Onhan se juuri niin, että ihan kaikkea ei voida kerralla tehdä. Jos meille on esitetty 150 hanketta ja ne hankkeet ovat olleet 25—30 miljoonaa euroa per hanke vähintäänkin, niin ihan kaikkea ei kyllä kieltämättä tässä pystytä kaiken kaikkiaan sitten ratkaisemaan.

Sitten ed. Pulliainen, kun sanoitte jälleen, että eduskunta edellytti hallituksen esitystä näistä alueellisista tienkäyttömaksuista, (Ed. Pulliainen: Välittömästi!) niin minun täytyy kyllä nyt sitten pikkuisen olla poikittain, jos se oli näin todella, että edellytti suoraan. Itse lähden siitä, että ensin asiat tutkitaan, ei ensin hutkita vaan tutkitaan. (Ed. Pulliainen: Siis eduskunta ei tiedä mitään!) — Ei, vaan minusta on järkevää, että me katsomme, minkälaisia vaikutuksia näillä tienkäyttömaksuilla on tai ruuhkamaksuilla. Minusta olisi aivan järjetöntä laittaa Pääkaupunkiseudulle ruuhkamaksu, jos ei olisi tietoa sen vaikutuksista, (Ed. Pulliainen: Siis eduskunta on järjetön!) millä tekniikalla se tehdään ja miten se vaikuttaisi ihmisten liikkumiseen. Minä itse kyllä kannatan sitä, että meillä pitää olla tietoa siitä, ettemme suoraan ota kantaa, vaan tiedämme, mitä vaikutuksia sillä tulee olemaan.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Täällä ovat ed. Ravi ja monet muut edustajat kysyneet rahastointimalleista, ja me oikeusministeriössä ja minä ministerityöryhmän jäsenenä yhdessä ministeri Vehviläisen kanssa selvitimme jo tässä vaiheessa nykylainsäädännön puitteisiin mahtuvia rahastointimalleja. Aivan niin kuin ministeri Vehviläinen esittelypuheenvuorossaan sanoi, tämä vaalikausi kyllä selvitään tässä pitkäjänteisessä valmistelussa myös näillä eväillä ja tältä pohjalta, mutta yhdyn siihen ministeri Vehviläisen esittämään näkemykseen, että eduskunnan olisi syytä nyt valiokunnissa kyllä tulevaisuutta viitoittaa näiden eri rahoitusmallien pohjalta, koska seuraaviin hallitusneuvotteluihin on mahdollisuus kaikkien puolueiden valmistautua sitten joko nykylainsäädäntöön mahtuvilla rahoitusmalleilla tai sitten oikeusministeriön apu on täysin eduskunnan käytettävissä hahmotella myös tarvittavia lakimuutoksia, niin että voidaan taata nimenomaan sen linjan jatkokin, mikä nyt on aloitettu, että ratoihin investoidaan historiallisen paljon ja tarvittavat tieinvestoinnitkin voidaan hoitaa juuri tällä pitkäjänteisellä mallilla. Tässä asiassa Ruotsiin katsominen on erittäin hyödyllistä molemmissa seikoissa, sekä siinä, että ratoihin investoidaan ilmastopolitiikan takia, että siinä, että rahastointimallit ovat pitkäjänteisiä. Tältä osin oikeusministeriö on eduskunnan käytettävissä, ja meillä ministerityöryhmässä käyty keskustelu on ollut yksimielistä näiden Vehviläisen linjauksien mukaisesti. Tämä vaalikausi kyllä selvitään, mutta on luontevaa, että seuraavan vaalikauden alusta siirryttäisiin hahmoteltuun uuteen pitkäjänteisyyden paremmin takaavaan jonkin sortin rahastointi- tai muuhun malliin.

Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittinen selonteko on hyvä yritys pitkäjänteiseksi väyläpolitiikaksi, mutta tästä huolimatta ongelmana on se, että hallitus ei riittävällä tavalla tunnusta logistiikan merkitystä maamme elinkeinoelämän kilpailukykytekijänä. Naapurimaamme Ruotsi ja Norja ovat tämän oivaltaneet. Ne ovat viime vuosina erittäin merkittävästi lisänneet panostuksiaan väyläinvestointeihin. Me olemmekin koko ajan jäämässä jälkeen näistä naapurimaistamme, ja meidän liikenneinframme korjausvelka koko ajan lisääntyy. Kannattavia, kilpailukykyä parantavia väyläinvestointeja pitää tehdä, niitä kannattaa tehdä. Valtiontalouden ei ainakaan pitäisi olla esteenä tällä hetkellä.

Haluan vielä lyhyesti todeta sen, että maamme tasapuolisen alueellisen kehittämisen kannalta tämä liikennepoliittinen selonteko on hyvin ongelmallinen. Siinä on lähes tyystin unohdettu lounainen Suomi, jossa niin teollisuuden kuin satamienkin liikennevirrat ovat erittäin voimakkaat. Tätä hämmästelen, ministeri.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia liikenneministerille erinomaisesta selonteosta, joka todella tarkastelee asioita kokonaisvaltaisesti, mikä on tässä liikennepoliittisessa tilanteessa ainoa oikea tapa toimia.

Suunnitelmallisuus liikennepolitiikassa tuo sitä kustannussäästöäkin, jota nyt on kaipailtu viime vuosina. Kaikki tiedämme, mitä sellaisella markkinoiden ylikuumenemisella aiheutetaan. Nimittäin vähäiset rahat joutuvat sitten inflaation suuhun, ja se ei liene kenenkään puolesta hyvä asia.

Yhden asian haluan kysyä liikenneministeriltä: Perustienpitoon ei ole vieläkään osoitettu kiinteää määrärahaa, jolla voitaisiin taata se, että voitaisiin päästä pitkäjänteiseen perustienpitoon. Eihän ole siinäkään kovin paljon perustelua, että rakennetaan lisää väyliä ja sitten niiden hoitaminen laiminlyödään, jolloin niiden kunto laskee ja sitten joudutaan taas piakkoin peruskorjauksia tekemään. Miten tähän tullaan suhtautumaan, tähän perustienpidon kiinteään pakettiin, jota on vaadittu jo vuosia?

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin moneen kertaan on todettu, selonteko on hyvin tasapainoinen ja koko maata ajatteleva. Nämä uudet rahoitusmallit, mitä nyt on uskallettu selontekoon ottaa mukaan ja mitä ministeri Braxkin rahastomallista toi esiin, ovat todella hyvää, tulevaisuutta ajattelevaa politiikkaa, ja tämä olikin perusta sille, että hallitus uskalsi tehdä nämä todella isot, merkittävät aluepoliittiset ratkaisut Pääkaupunkiseudun liikenneinfrasta.

Mutta tämä ei saa poistaa sitä, etteikö perus-tienpitoon ja perusradanpitoon saisi tulla budjetista lisää rahaa. Se nimittäin tarkoittaa myös sitä, että Uudellamaallakin on pieniä teitä, sorateitä, ja tuossa juuri sunnuntaina itsekin näitä ajelleena voisin sanoa, että välttääkseni keskustan ongelmat totesin, että vasemmalle ei ole asiaa ja liika oikea olisi aiheuttanut tieltä suistumisen.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos on epäilys siitä, mikä tässä on uutta, niin tätä keskustelua kuunnellessa sen kyllä huomaa. Teitä on rakennettu ja teistä on paljon ennen puhuttu. Se, mikä on todella uutta, on se, että satsataan raiteisiin ja että ilmastonmuutoksen torjuminen on täällä pääasiana.

Haluaisin vaan tuoda sen esiin, että olisi hyvä myös viestittää maakuntiin, että nyt suunnitellaan myös näitä raiteita ja ajatellaan näin myös jatkossa, koska taatusti, kun taistellaan näistä pienistä rahoista, (Ed. Rajamäki: Se ei koske itäsuomalaisia ilmeisesti!) niin ne, jotka ovat satsanneet näihin suunnitelmiin ja oikeasti haluavat hoitaa näitä asioita, varmaan saavat enemmän rahaakin. Onko tämä, ministeri, se viesti, joka pitäisi viedä meiltäkin nyt maakuntiin, että pohtikaa siellä myös ilmastonmuutosta, se auttaa, kun te haette rahaa meiltä.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tie- ja ratapaketti, minkä Ahon työryhmä teki, oli hyvää työtä, ja siinä kohdistettiin oikein, että puuta saadaan metsistä teollisuuteen. Mutta se oli huonoa, että se 220 miljoonaa euroa otettiin kehyksien sisältä. Se on muusta pois, muusta tierakentamisesta pois, ja näin ei pitäisi olla.

Täällä ministeri kaksi kertaa totesi esittelypuheenvuorossaan, että tullaan valtion omaisuutta myymään ja niitä myyntituloja tullaan käyttämään tie- ja ratainvestointeihin. Se on sillä lailla hyvä tietenkin, että näin tehdään, mutta kysyn, mitä nyt ollaan myymässä. Ollaanko esimerkiksi konepajayritys Metsoa tai Rautaruukkia myymässä ja niitä rahoja tullaan käyttämään? Mitä siellä on listalla nyt?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteossa korostetaan Venäjän rajaliikenteen sekä metsäteollisuuden puunsaannin merkitystä, mikä on erittäin hyvä asia. Nyt kuitenkin sekä rajaliikenteen että metsäteollisuuden kannalta selonteossa ei ole huomioitu näitä keskeisiä tieyhteyksiä, jotka vaikuttavat näihin toimintoihin, elikkä Lappeenranta—Taavetti-väliä sekä Valtatie 26:ta, jotka ovat metsäteollisuuden ja rajaliikenteen kannalta erittäin merkittäviä ja tärkeitä tieosuuksia. Ne ovat myös raskaan liikenteen kannalta erittäin vaarallisia ja turvattomia. Kysyisinkin liikenneministeriltä, miten hän itse näkee, tuntee, nämä väylät ja miten hän näkee näiden tieväylien tulevaisuuden selonteossa sekä mikä on Saimaan kanavan vuokraneuvottelujen tilanne tällä hetkellä.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän liikennepoliittisen selonteon oleellinen osa on pyrkiä paitsi liikenteen kattavuuteen ja sujuvuuteen myös liikenneturvallisuuteen, johon monet selonteon toimenpiteet tähtäävät ja jota toteuttavatkin. Liikenneturvallisuus on kuitenkin pitkälti myös ihmisten asennoitumista liikenteessä. Peräänkuulutankin edelleen yhä tarkempaa paneutumista lasten ja nuorten liikennekasvatukseen ja nimenomaan riskikuljettajien asennekasvatukseen. Yhdessä tämän todella kiitettävän ja monipuolisen selonteon kanssa riittävän varhaisella liikennekäyttäytymisen ohjaamisella luvassa on turvallista liikennöintiä maassamme. Uskon, että ministeri Vehviläisellä on hyvää kerrottavaa hallituksen toimista tältäkin osin.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa on lyhyesti mainittu meriturvallisuus Itämerellä ja varsinkin Suomenlahdella ja siinä lupaillaan, että perustetaan tällainen työryhmä, joka valmistelisi raportin ensi vuoden loppuun mennessä. Toivottavasti tämä ei tule liian myöhään, ettei öljyonnettomuutta ehdi tapahtua ennen sitä. Olisiko sen takia Itämeren valtioiden kesken sovittava meriturvallisuudesta jo ennen sitä, kuten jääkoulutuksesta, päällystökoulutuksesta, paremmista merikorteista ja etenkin tästä luotsipakosta, jota on pitkään kaavailtu?

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Tosiasia on, että tämä liikennepoliittinen selonteko on hyvin maakuntavihamielinen. Aivan erityisesti olen huolissani siitä, että hallitukselta puuttuu näkökyky kansallisten etujen vartioimiseen. Meidän ulkomaankaupastamme yli kolmasosa, noin 40 prosenttia, kulkee lännen satamien kautta. Kuitenkin väyläsyvennykset on jätetty hamaan tulevaisuuteen. Nämä ovat kannattavia investointeja, jotka tuovat rahaa meidän kansantaloudellemme aluskokojen kasvaessa. Samoin Kasitien yhteysväli Pori—Turku on jätetty tulevaisuuteen, vaikka liikennemäärät ovat 1,5-kertaisia kasvumääriltään. Ydinvoimalat ja satamien yhteistyö lisäävät liikennemääriä, ja tuo väylästö on erittäin tärkeä meidän koko kansantaloutemme kannalta.

Lisäksi, jos katsomme sivua 20 ja tuota pääkaupungin saavutettavuutta raideliikenteellä, huomaamme, että Porin kohdalla siinä on alasmeno. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Tämä ei ole ympäristö- ja ilmastopoliittisesti oikein.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Hallituksen ja SDP:n liikennepolitiikassa on ainakin muutamia tunnistettavia eroja. Ensinnäkin raideliikenteen osalta, kun edellisen hallituksen SDP:n liikenneministeri oli kasaamassa eräitä rataosuuksia rullalle, (Ed. Laitinen: Se ei pidä paikkaansa, tuo on väärä todistus!) niin nyt nykyinen ministeri ja hallitus on päättänyt kunnostaa niitä metsäteollisuuden kannalta tärkeitä liikenneverkostoja, muun muassa Haapajärven—Äänekosken metsäteollisuuden kannalta tärkeän verkoston.

Toinen asia liittyy yksityisteihin. Kun SDP oli päähallituspuolue 96, niin yksityisteitten rahamäärä budjetissa oli nolla euroa. Nyt ensi vuonna se on 24 miljoonaa euroa. Eli lyhyesti sanottuna radan keriminen kasaan on eri juttu kuin kunnostaminen ja nolla euroa on vähemmän kuin 24 miljoonaa euroa. Tällä tavalla tämä ero hallituksen ja SDP:n politiikassa on. Onneksi nyt mennään parempaan suuntaan.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Eräitä kommentteja meidän ryhmäpuheenvuoromme johdosta.

Ed. Alatalolle: Ensinnäkin viime vaalikaudella päätettiin toteuttaa kaikki hankkeet, jotka oli investointiongelmaan laitettu, ja sen lisäksi ekstrahankkeena Oulu ja Tampere. Tälle vaalikaudelle tultaessa takkinsa käänsivät sekä keskustapuolue että Rkp oman päätöksensä vesittäen.

Ed. Tynkkynen esitti 70:tä miljoonaa radanpitoon lisää rahaa. Me tohdimme esittää vain 50 miljoonaa euroa. Voisiko ministeri hallituskumppanin kannanottoa — se oli ryhmäpuheenvuorossa vielä — kommentoida? (Ed. Pulliainen: Pistetään puoliksi!)

Ed. Salo: Pitää verrata 4 000:ta miljoonaa 170 miljoonaan. Jos kustannukset nousivat 170 miljoonaa, niin valtion tuloarvioitten klappi eli virhe oli 4 000 miljoonaa. Siinä on mittatikku siihen keskusteluun.

Ed. Nepponen: Ten lähtee Hangosta. Selonteossa Hankoa ei näy edes selonteon horisontissa.

Ed. Timo Korhonen luonnehti, että SDP on luonnonsuojelujärjestö. Olemme siitä ylpeitä. Toivoisin, että kepun politiikastakin löytyisi jotain ympäristöystävällistä.

Ed. Rantakangas, tarkistakaa tietonne. Teillä on todella väärät tiedot ratojen rullaamisesta kerta kaikkiaan. Tämä aika ei anna siihen mahdollisuuksia. (Puhemies: Minuutti!) Te puhuitte muunnettua totuutta, ja se on aika hävytöntä tässä salissa.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kun, ed. Saarinen, te olette ollut aika keskeisesti liikennepolitiikassa mukana, niin kyllähän te joudutte myöntämään, että ministeri Huovinen edellisessä hallituksessa halusi kasata nämä muutamat raideyhteydet rullalle. Mutta nyt tilanne on muuttunut, niitä kehitetään ja kunnostetaan. Samoin 96 yksityisteitten rahat budjetissa olivat nolla euroa, ja nyt ne ovat 24 miljoonaa euroa. Ette te voi kiistää tätä, vaikka kuinka yritätte pyörittää tätä asiaa. Ne ovat faktoja, ja ne ovat löydettävissä kaikista dokumenteista tässäkin talossa.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tällaisia keskusteluja on ollut, mutta eduskunta (Naurua) on pelastanut yksityisteiden valtionosuudet. Eduskunta pelasti nämä valtionosuudet. (Välihuutoja eduskunnasta) Ei ollut nolla euroa, vaan eduskunta lisäsi sinne luokkaa 10—12 miljoonaa markkaa siinä ajassa. Nämä löytyvät pöytäkirjoista aivan varmasti. Tässä on teidän lausuntonne. Katsokaa tätä selontekoa. Hallitus tulee tämmöisen kirjauksen kanssa eduskuntaan, että hallitus kiinnittää huomiota perusväylänpidon rahoituksen jälkeenjääneisyyteen. Kun hallituksella on valta esittää jotain ihan muuta, niin se ainoastaan "kiinnittää huomiota". Tämä on teidän lahjanne Suomen kansalle.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiasiahan oli, että eduskunta piti yksityistielain voimassa, mutta hallitus ei sinne esittänyt euroakaan rahaa. 96 oli nolla euroa valtion budjetissa rahaa yksityisteille, (Ed. Rajamäki: Liikennejaosto esitti!) ja nyt on 24 miljoonaa ensi vuonna Suomen yhdelle tärkeimmälle tieverkostolle. Sitä pannaan nyt kuntoon ja huolehditaan raaka-ainevirtojen kulkemisesta jne., eli täydellinen politiikan muutos parempaan.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että on tämmöinen liikenneverkkosuunnitelma, joka käsittelee vähän laajemminkin meidän liikennettämme tulevaisuustähtäimessä. Mutta rehellisyys maan perii tässäkin asiassa. Kun täällä on aika paljon korostettu sitä, että nyt pannaan liikenneverkko kuntoon, niin ei näillä rahoilla, mitkä tässä esitetään, kovin paljon panna verkkoa kuntoon.

Toinen asia, missä on oltava rehellinen, on se, että täällä on paljon todisteltu, että tämä suunnitelma on kovin tasapainoinen alueellisesti. Mutta kyllä täytyy todeta, että Vaasan ja Kirkkonummen välille tämä suunnitelma ei tosiasiallisesti lupaa kuin Uudenkaupungin meriväylän syventämiseen 11 miljoonaa euroa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakankaalle, jonka poliittinen historia ei ulotu varmaan vuoteen 95, tarkasti: Hallitus esitti yksityistieavustusjärjestelmän lakkauttamista 95 syksyllä ja eduskunta liikennejaoston johdolla laittoi rahan ja pelasti sen momentin. Joka vuosi lisättiin sosialidemokraattien ja silloisen hallituksen toimesta yksityistieavustuksia. Kannattaa tutustua valtiovarainvaliokunnan mietintöihin esimerkiksi tältä osin.

Muutoinkin sanoisin, että jos ed. Nepposen ja valtiovarainministeri Niinistön kanta olisi mennyt läpi, niin olisi ollut poukkoilevaa rakentamista. 98 infraministerityöryhmän esitykset pidettiin eduskunnan ja meidän toimin pystyssä. Viisi korissa ollutta hanketta käynnistettiin 2002 syksyllä. Tieinvestointien määrä olisi supistunut 40 prosenttia ilman sitä ratkaisua ja hankkeet olisivat olleet vain Etelä-Suomen hankkeita. Eli tämä on aika merkittävää.

Täytyy sanoa, että en ihmettele, että Itä-Suomen kohtelu on mitä on, kun ed. Järvinen katsoo, että savonlinnalaisille on suuri ilo ja suuri tyytyväisyyden aihe, kun hankkeita lykätään vuoteen 2010. Kyllä Savonlinna ainakin ennen oli voimakkaasti liikennejaoston kanssa ajamassa tätä perusteltua hanketta eteenpäin.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Siirrytään vähän rauhallisemmalle tasolle. Minusta tämä selonteko on kattava kokonaistarkastelu ja luo kyllä tulevaisuudenuskoa myöskin elinkeinopolitiikkaan. Tämä antaa vahvan positiivisen viestin. Minusta tässä suurten liikennehankkeitten ja perustienpidon rahoituksessa vastakkainasettelu ei kyllä johda mihinkään. Tosiasia tietysti on se, että me, jotka olemme periferiasta, olisimme toivoneet perustienpitoon enempi rahaa, mutta kuten ministeri totesi, avaukset ovat olleet ihan oikean suuntaisia ja hyviä. Ja kaikkihan me tiedämme sen summan, että jos 70 miljoonaa vuodessa sinne olisi saatu lisää, niin se asiahan olisi tullut korjattua. Mutta onhan tässä vielä aikaa tällä hallituksella, ja uskon, että tämäkin asia menee oikeaan suuntaan.

Eräs asia, johon haluan kyllä ottaa kantaa, on tämä kuntarahoituskysymys. Minä en usko siihen, että kunnat ovat olleet asiassa aktiivisia, vaan ne ovat olleet tiepiirit. Minä olen ollut niin pitkään kuntapolitiikassa, että minä kyllä ainakin muistan. Tässä on semmoinen suuri riski, eikä tämä asia kuulu kuntien perustehtävään. Tämä olisi valtion hoidettava. Rehellisesti pitää näin sanoa. Tämä vääristää osittain sen takia, että osa kunnista on varakkaampia kuin toiset ja ne, joilla on rahaa, pystyvät tämän (Puhemies: Minuutti kulunut!) kuntarahoituksen hoitamaan. Minusta tämä ei ole oikeudenmukainen ratkaisu.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää lämpimästi liikenneministeriä ja koko hallitusta tästä liikennepoliittisesta selonteosta. Tämä selonteko tekee suuren palveluksen meidän maamme liikennepolitiikalle. Se tuo pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta, ja meillä voi nyt olla luottamus siihen, että nämä tie- ja ratahankkeet ajallaan toteutuvat. Nyt on niin, että eduskunnan mielestä liikenteen rahoitus on aina riittämätöntä. Ikinä ei tule sellaista hallitusta, että meidän kaikkien mielestä näihin liikennemenoihin tulisi riittävästi rahaa. Niin se vaan nyt sitten on. Ja pitää olla semmoista realismia tässä meidän keskustelussammekin.

Kysyisin ministeriltä näistä melupaketista ja meluasioista. Melu aiheuttaa terveyshaittoja ihmisille. Täällä Uudellamaallakin, mistä itse olen, meluasiat ovat niitä asioita, joista kaikkein eniten kansalaiset nykyään ottavat yhteyttä tiepiiriin. Kun liikennettä on paljon, niin melua on paljon. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Kysyisin: Millä tavalla tätä meluasiaa hoidetaan? Yhden lauseen haluaisin poistaa tästä selonteosta ja se on tämä: "Myös pääkaupunkiseudun ruuhkamaksua aletaan selvittää." Sen voisi poistaa.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaskari sanoi, että hallitus ei tee enää siltarumpupolitiikkaa. Kun minä olen kuunnellut näitä puheita täällä salissa, niin minä kyllä haluaisin tehdä Pääkaupunkiseudun siltarumpupolitiikkaa. Me kaikki tiedämme, että 25 prosenttia Suomen hiilidioksidipäästöistä tulee liikenteestä ja 90 prosenttia kasvihuonepäästöistä tulee liikenteestä. Nyt tarvitaan tuntuvaa tukea Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteeseen. Tämä tuleva korotus, mitä ollaan antamassa, just ja just riittää tämän dieselverokorotuksen kuittaamiseen. Eli kun hallitusohjelmassa on luvattu tuntuvaa korotusta julkiseen liikenteeseen, niin minä totisesti toivon, että sen aika olisi mahdollisimman pian.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä selonteko on, aivan kuten on kuultu, myönteinen kokonaisuus. Parasta tässä on se, että siinä on otettu sekä ihmisten että elinkeinojen tarpeet koko maassa huomioon. Hyvää on myös se, että väylien lisäksi entisten kehysten päälle on saatu kehyskaudella 60 miljoonaa perustienpitoon ja 30 miljoonaa euroa yksityisteille. Yksityisteiden määrä kasvaa maassamme, ja kohoava rahoitus ei ongelmia poista. Kysynkin arvoisalta ministeriltä kahden hoitokunnan jäsenenä: Millä tavalla oikeaoppisesti yksityistie rakennetaan ja myöskin ylläpidetään?

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää hallitusta tästä erittäin monipuolisesta ja laaja-alaisesta liikennepoliittisesta selonteosta ja erityisesti siitä, että ympäristöasiat on varsin hyvin otettu tässä jo huomioon. Tätä osoittaa se, että ratahankkeisiin on nyt varattu todella paljon rahoitusta. Mutta kuitenkin itseäni mietityttää se, että näissä hyötykustannuslaskelmissa ilmeisesti ympäristöpoliittisella osuudella ei vielä ole painoarvoa. Ainakin täällä on viitattu siihen, että jatkossa tulisi ottaa entistä enemmän liikenneinvestointien kannattavuuslaskelmissa myös nämä ympäristökysymykset huomioon. Olisinkin kysynyt ministeriltä: Missä vaiheessa tämä valmistelutyö on?

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu hallituspuolueiden edustajien toimesta siitä, että tämä liikennepoliittinen selonteko on pitkäjänteinen. Pitkäjänteinen vaikuttaa siltä, että asioita lykätään ja myöskin pannaan muut maksumiehiksi. (Välihuutoja oikealta) Otanpa pari esimerkkiä, kun täällä tulee näitä välihuutoja: Kehäradasta täällä on paljon puhuttu. Eräät edustajat ovat todenneet, että on erinomainen ratkaisu, että se saadaan aikaiseksi. Kyllä, hallitus laittaa siihen hieman rahaa, mutta hyvin erikoista on, että kun kustannusnousu on tapahtunut, niin Vantaan kaupunki pannaan tässä maksumieheksi. Poikkeuksellinen, poikkeuksellinen järjestely. Miksi valtiovalta ei sitoudu, jos kustannukset nousevat, sillä suhteellisella osuudella, jolla Vantaan kaupungin kanssa on sovittu tuon radan rakentamisesta? Myöskin valtio pitäisi sanansa. Toinen: E18-tiehanke. Hienoa, että se nyt saadaan vihdoin ja viimein kuntoon. Sen vilkkain osuus, E18-tien vilkkain osuus, on Kehä III tässä Pääkaupunkiseudulla. Sen osalta Vuosaaren satama mukaan luettuna liikennekuormitukset kasvavat rajusti. Ei panosteta vieläkään täysimääräisesti eritasoliittymiin (Puhemies: Minuutti kulunut!) lentoasemalta länteen päin. Miksi hallitus toimii tällä tavalla?

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikenteen haitoista puhuttaessa kasvihuonekaasut nousevat pääosaan, kuten oikein onkin. Samalla unohtuvat helposti kuitenkin liikenteen välittömät haitat, etenkin melu. Viime vuosina on paitsi rakennettu uusia teitä asutuksen lähelle myös kaavoitettu uusia asuntoja jopa aivan moottoriteiden viereen. Lisäksi osa vanhoista meluntorjuntarakenteista vaatii kipeästi uusimista. Liikenteen melulle altistuvien ihmisten määrä kasvaakin nopeasti, samoin pitäisi kasvaa melutorjuntaan varattavien määrärahojen. Nyt tästä liikennepolitiikan osasta, meluntorjunnasta, pidetään aivan liian vähän melua.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on erinomaanen selonteko, joskin vähän ruuvaasin elämää taaksepäin. Tuli mielehen Nepposen ja Rajamäen kova keskinäinen kähinä. Ennen vanhaan ministeri kyllä, jos oli mahdollista, pisti tiensä lähiympäristössä erinomaisehen kuntohon, ja teirän puheenvuorosta, kähinöistä, äskön tuli sama esille, että kyllä Varkauden seudulla tiet on kunnos, mutta nyt kun kokoomus on hallitukses, niin pitihän Nepposenkin saada tuonne Lusihin päin tieverkosto vetohon. Sanoisinkin, että 90-luvun lama ku oli, niin silloon tuntu, että kaikki rahoitusruuvit meni kiinni, ja tuntuu siltä, että tänä päivänä perustienpitohon ei riitä rahaa. Se räjähtää kohta kaikki käsille. Haluaisinkin kysyä ministeriltä: Onko näin, että jossain vaiheessa valtiolta ei heru enää perustienpitohon pennin hyrrää? Kunnat joutuu pitämähän nämä tievelvoitteet itte käsissään, ja tiedetähän, että on muutamia erittäin rikkaita kuntia ja sellaisia kuntia, (Puhemies: Minuutti kulunut!) jotka on sosiaaliavun avustuksessa.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen tavattoman yllättynyt ed. Kimmo Kiljusen puheenvuorosta, koska hänen pitäisi nimenomaan kiittää tätä istuvaa hallitusta ja liikennepoliittista selontekoa, joka on tuonut edellisen hallituksen kaikkiin puheisiin myöskin eurot Kehärataan. Nyt on luvattu 590 miljoonaa, ja Kehärata lähtee rakentumaan 2009. Se on tähän kirjaan painettu.

Toinen asia, mikä liittyy Kehäkolmoseen ja E18-tiehen. Haluaisin tehdä semmoisen rakentavan puheenvuoron ministerille. Nyt kun tämä hallitus on luvannut yli kymmenen kertaa enemmän rahaa jo pelkästään E18-tien Kehäkolmosen osuudelle — edellinen hallitus ei luvannut kuin 5 miljoonaa jossakin kohtaa — tulen Vantaan kuntapäättäjänä vaikuttamaan siihen suuntaan, että Vantaa taipuisi hallituksen tahtoon tai ajatukseen siitä, että Kehäkolmosen osuutta lähdettäisiin tästä toteuttamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Heti, kun suunnitelmat ovat siinä vaiheessa valmiit elikkä 2009—2010, kuntarahoittajan osuus lähtisi käyntiin. Ja nyt se rakennettava osuus. Toivon ministeriltä myötämielistä suhtautumista siihen, että Vantaan kaupunki ja valtio pystyy neuvottelemaan (Puhemies: Minuutti kulunut!) siitä, kuten selonteossa on sanottu, että kakkosvaihe jatkuu siitä suoraan.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itä—länsisuunta-keskustelu on jäänyt aika vähälle. Esimerkiksi Hämeen piirissä on aika paljon teitä Lahdesta länteen päin, elikkä Lahti—Hämeenlinna—Turku—Lahti—Riihimäki—Turku—Forssa. Siellä välissä ne tiet ovat aika huonossa kunnossa, eikä näytä mitään suurempia hankkeita olevan tässä suunnitelmassakaan. Eikö siellä voitaisi esimerkiksi Lahden eteläisen kehätien kohdalla ottaa tämä ppp-malli käyttöön? Minä uskon, että kunnilla on kiinnostusta siihen asiaan, samaten Hämeenlinnassakin varmaan. Pian on tulossa tilanne, että Hämeenlinna ja Lahti ovat suuret sumput tälle itä—länsisuunnalle.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakangas, kuunnelkaapas nyt: Äsken puheenvuorossanne väititte aiheetta, että ministeri Huovinen olisi ollut lopettamassa näitä vähäliikenteisiä rataosuuksia. Varmasti muistanette, että 2005 Ratahallintokeskus teki tämän selvityksensä, jossa linjattiin, että tietyt rataosuudet korjataan, tietyt annetaan olla käytössä edelleen ehkä niin pitkään kuin ne voivat olla ja osa lopetetaan. Ministeri ei ole siihen ottanut kantaa. Kiitos siitä, että nyt tietyistä vähäliikenteisistä rataosuuksista on päätetty, että ne korjataan, olkoonkin, että merkitystä on ollut Ahon työryhmällä ja Venäjän puutulleilla. Siitä kiitos muun muassa ministeri Vehviläiselle. Mutta tuo oli todella aiheeton väittämä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi sanoisin näistä tienkäyttömaksuista, että tietenkään ne eivät ole ongelmattomia, varmasti ne jossakin vaiheessa tulevat muodossa tai toisessa. Mutta jos ne perustuvat ajettuihin kilometreihin, niin on muistettava, että on sellaisia alueita, joissa on pitkät etäisyydet ja auto on välttämätön, (Puhemies: Minuutti kulunut!) ei siitä voi rangaista.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mäkinen, joka on myöskin Vantaan valtuuston puheenjohtaja, ilmaisee tyytyväisyytensä siitä, että Vantaan kaupunki pannaan maksumieheksi etukäteisrahoituksen osalta ja myöskin Kehäradan osalta, kun valtio ei ota niitä vastuita, jotka sille kuuluvat. Viittasitte edelliseen hallitukseen. Edellinen hallitus teki päätöksen Kehäradan rakentamisesta. Sehän nyt vielä puuttuisi, että tämä hallitus olisi kaatanut tämän edellisen hallituksen tekemän päätöksen. Ymmärrettävästi siihen täytyy myöskin rahat löytyä, jos kerran hanke toteutetaan. Kehäkolmosen eritasoliittymien osalta edellinen hallitus osoitti myöskin eurot eritasoliittymiin. Tämä hallitus on pitkään, pitkään vitkuttanut tässäkin asiassa. Minä toivoisin, ed. Mäkinen, että te olisitte tarkka huomioissanne.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Kähkönen on arvostettu kansanedustaja. Hän totesi sen perusasian, että edellinen ministeri ei ottanut kantaa. Jos olisi ottanut kantaa, meillä olisi ratatyömaat käynnissä ja teollisuuden puunhuoltoa olisi voitu paljon enemmän turvata. Nyt ministeri Vehviläinen ministerityöryhmän kautta otti kannan ja sellaisen kannan, että tärkeät ratayhteydet metsäteollisuuden kannalta pannaan kuntoon. Niitä tarvitaan, ja ne ovat välttämättömiä meidän puunhuoltomme turvaamisessa. Tässä oli ero kuin yöllä ja päivällä tämän politiikan osalta.

Puhemies! Ministeri Vehviläinen, tämä yksityistiekehitys sen kuvaa, koska fakta on faktaa, että nolla on vähemmän kuin 24, mikä on tällä hetkellä tulossa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän, mitä ed. Rantakangas totesi, niin siihen jatkoksi vain, että sitten tämä prosessi johti siihen, että lailla siirrettiin päätös vähäliikenteisten rataosien lakkauttamisesta valtioneuvostolle. Se oli siis sen prosessin tulos.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Vähäliikenteisiin ratoihin totean sen, että ei olisi kyllä ollut huonoa, että niistä olisi vähän jo tehty päätöksiä aikaisemminkin, koska tänä vuonna ensimmäinen lakkautettiin. Meidän oli pakko tehdä viime budjettiriihessä Savonlinnan Huutokoskesta peruskorjauspäätös, ja nyt määrätietoisesti jatketaan näitä päätöksiä.

Täällä on kyllä hieman ollut, vähän toisin kuin toivoin, henki, että hanke vastaan hanke ja vaalipiiri vastaan vaalipiiri. Toivon, että jokainen voisi sen ymmärtää, että ei voi olla, että aina lähtee jokaisessa vaalipiirissä joka vaalikausi paljon hankkeita liikkeelle. Se ei ole kyllä realismia, jos tunnette, minkälaisessa kehyksessä kaiken kaikkiaan liikutaan.

Erityisesti tuli Satakunnan puolesta pari puheenvuoroa tähän liittyen. Totean, että nyt tällä hetkellä on tämä Valtatie 2 edelleenkin käynnissä, valmistuu tänä vuonna. Sitten Varsinais-Suomen osalta on tämä Lohja—Muurla, erittäin suuri hanke, parasta aikaa vielä rakenteilla, että ei se nyt aivan niin huonosti ole. Täällä sitten vuoden 2011 listalla näkyy tämä Raisio—Nousiainen—Pori esimerkiksi, ja tämä Uudenkaupungin vesiväylä tuli esille.

Ed. Vuolanne ihmetteli myös näitä meriväyliä. Siitä olen kyllä hämmästynyt, että jos katsoo tätä listausta, niin meriväyliä, jos mitä, nyt tässä onkin. Niitä on erittäin paljon mukana.

Sitten vielä ed. Virkkusen kysymykseen, missä vaiheessa ympäristöasiat tulevat näkyviin. Toin omassa alkupuheenvuorossani sen esille, että niitä tuodaan koko ajan. Mutta ei voi olla niin, että meillä liikenne- ja viestintäministeriössä tällä aikataululla ja näillä resursseilla olisi pystytty riittävällä tavalla konkreettisesti ottamaan niihin kantaa. Työ jatkuu tässä ilmastostrategiatyöryhmässä, jota ministeri Pekkarinen vetää.

Sitten ed. Lipponen sanoi joukkoliikenteen osalta, että nyt pitäisi tehdä täällä Helsingissä aluepolitiikkaa. Kyllä tehdään, jos te katsotte tätä hankelistausta ja joukkoliikenteen osalta, minkälaisia satsauksia on. Ed. Kimmo Kiljunen täällä vähätteli Kehärataa, miten valtio on siinä mukana. Kun minä aloitin tässä tehtävässä, sen hintalappu oli 450 miljoonaa euroa, nyt se on 590 miljoonaa euroa, ja minä voisin kertoa aika monen muunkin hankkeen osalta, miten kustannukset vajaassa vuodessa näyttävät ihan erilaiselta.

Minusta olisi myös oppositiolta oikein, että te katsoisitte myös vastuullisesti sitä. Ei voi olla, että nämä venyvät ja paukkuvat ja sitten todetaan, että aina valtuuksia nostetaan. Kyllä tässä on ollut ihan riittävästi vaikeuksia hakea näitä keinoja, mitenkä myös Kehäradan osalta rahoituksessa pärjätään. Siihen on tullut muun muassa Finavia mukaan.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy itse todeta tyytyväisyydellä se, että mielestäni selonteko on tasapainoinen koko maan kannalta ja tavoite pitkäjänteisestä liikennepolitiikasta täyttyy.

Erityisen tyytyväinen voi olla siitä, että liikenneyhteyksien merkitys elinkeinojen kehittämiselle on tässä selonteossa tuotu hyvin esille. Lapissa on kolme päätekijää elinkeinoissa, matkailu, kaivosteollisuus ja Barentsin alueen kehittäminen, niitä tulevaisuuden voimatekijöitä. Kaikki nämä on huomioitu hyvin tässä selonteossa.

Tässä yhteydessä on myös satumainen tilaisuus tukea ed. Tennilää tässä hänen tekemässään esityksessään aluelennonjohdon saamisesta Rovaniemelle. Se on kokonaan eri kysymys mutta tärkeä osa liikennepolitiikkaa ja myös aluepolitiikkaa.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittinen selonteko sisältää kohdan Teemahankkeet, ja niihin on osoitettu 50 miljoonan euron määräraha, ja nämä teemat liittyvät lähinnä liikenteen hallintaan, meluntorjuntaan ja kasvavien liikenneyhteyksien parantamiseen. Mutta tästä selonteosta jää puuttumaan tieto siitä, miten nämä määrärahat kohdennetaan. Lisäksi olisin kysynyt myös sitä, kun tällä hetkelläkin on käynnissä näitä eri teemahankkeita, niin saatetaanko ne loppuun.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen siitä, että tämä selonteko tarjoaa hyvät lähtökohdat liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Päästöjä täytyy vähentää 12 vuoden aikana vuoteen 2020 mennessä ja senkin jälkeen luultavasti enemmän.

On erittäin hyvä asia, että tämän selonteon yhteydessä raideratkaisuihin investoidaan huomattavasti enemmän kuin teihin. Se on tulevaisuuden liikennepolitiikkaa. Pääkaupunkiseudun osalta on erityisen hyvä asia myös joukkoliikenteen kehittämisen kannalta, että Kehärata ja Länsimetro ovat tässä selonteossa mukana. Myös se on tietenkin hyvä asia, että tämä hallitus ottaa käyttöön suurten kaupunkien joukkoliikennetuen. Sitä viime kaudella jäimme odottamaan.

Mutta on myös asioita, joista päätöksiä ei ole vielä tehty ja joissa täytyy toimia ripeästi ja määrätietoisesti. Ne ovat työsuhdematkalipun kehittäminen ja ruuhkamaksujärjestelmän selvittäminen ja käyttöönotto.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittisessa selonteossa on paljon positiivista, kuten on tullut esiin. Esitetyt uudet rahoitusmallit ovat paikallaan, mutta erityisesti kehyskunnissa, joissa kasvu on rajua ja rakentamistarpeet tieverkon osalta melkoiset, olisi syytä saada ministeriltä vielä vahvistus sille, että lisäämällä kuntien mahdollisuuksia osallistua rahoitukseen valtio ei ole siirtämässä vastuuta liikenneinfran rakentamisesta yhä enemmän kunnille, jolloin teitä rakennettaisiin kuntien peruspalveluiden kustannuksella.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Tähän viimeiseen kysymykseen: Missään tapauksessa ei ole tarkoitus siirtää rahoitusvastuuta kunnille. Vakuutan kyllä teille sen, että ei meillä ole kyllä ministeriössä keksitty sitä, että näihin kehittämishankkeisiinkaan kunnat tulisivat mukaan. Viime syksynä varmaan puolenkymmentä eri kaupunkia otti myös minuun yhteyttä, ja tässä haluttiin luoda näitä pelin sääntöjä.

Sitten ovat nämä teemahankkeet olleet useassakin puheenvuorossa esillä. Me olemme varanneet nyt 50 miljoonaa euroa, mutta me emme ole tehneet päätöstä niistä tai meillä ei ole olemassa esitystä siitä, miten ne kohdennetaan näitten kolmen teeman osalta. Me olemme itse määritelleet tässä selonteossa, että ne ovat pääväylien turvallisuus, joka tarkoittaa esimerkiksi keskikaiteita tai vaikka joitakin muita turvallisuusjärjestelyitä, ne voivat olla joukkoliikenteeseen ja kevyeen liikenteeseen liittyviä hankkeita, mutta sitä ei ole vielä nyt määritetty, missä vaiheessa tulemme tuomaan esityksen niistä.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Kestävä liikennepolitiikka edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua, siis katsotaan eteenpäin. Toimivalla ja pitkäjänteisellä liikennesuunnittelulla tuetaan elinkeinoelämän ja talouden kasvua ja eri alueilla elämisen mahdollisuuksia. Koko maan kattavalla toimivalla liikenneverkostolla taataan kehitys myös muualla kuin metropolialueella, millä on oma tärkeä arvonsa koko Suomelle.

Maakunnissa etenkin alempiasteiselle tiestölle tulevat lisäpanostukset ovat tervetulleita. Samoin sitoutuminen pitkäjänteiseen liikenneväylien kunnon säilyttävään perusväylänpidon rahoitukseen on tärkeää. Se tuo varmasti resurssien säästöä. Kun perusväylänpito on suunniteltu kestävällä tavalla, säästytään suuremmilta kuluilta, joita pitkälle pääsevä rapistuminen aiheuttaa.

Hyvän esimerkin reagoinnista elinkeinoelämän tarpeisiin tarjoaa Esko Ahon johtaman selvitystyöryhmän näkemysten huomioiminen. Työryhmän näkemysten mukaisesti puunsaannin turvaamiseen panostetaan yksityisteitä kunnostamalla sekä perustienpidon rahoitukseen ja eräiden vähäliikenteisten rataosuuksien peruskorjaukseen satsaamalla.

Rataverkoston vahvistaminen ja ylläpitäminen edesauttaa elinkeinoelämän tarpeita. Ilmastonmuutoksen vaikutukset on huomioitu pitkällä aikavälillä. Raide- ja joukkoliikenteen kehittäminen on yksi keino edistää ilmastoystävällisempää liikkumista. Rovaniemi—Kemijärvi-radan sähköistäminen on tärkeä apu Itä-Lapin elinvoimaisuuden säilyttämiselle. Niin matkailun kuin kaivannaisteollisuudenkin tarpeet on huomioitava myös rataverkoston kehittämisen jatkotyössä.

Lentoasemien ylläpito verkostoperiaatteen mukaan takaa toivottavasti vähäliikenteisten lentoasemien säilymisen. Lentoliikenteen edellytysten turvaaminen on erityisen tärkeää varsinkin Lapin olosuhteissa. On muistettava, että Suomi on pitkien välimatkojen harvaanasuttu maa. Aluekehityksen kannalta toimivat liikenneyhteydet ovat kaiken toiminnan perusta.

Pitkän aikavälin tavoite siitä, että lentoliikennettä voidaan ostaa paikkakunnille, joiden matka-aika Helsingistä on nopeinta junayhteyttä käyttäen yli kolme tuntia, on erityisen kannatettava, ja toivottavasti tämä on vastaus EU:n päätökseen lentokonepäästöjen rajoituksista.

Liikenneturvallisuus on vahvasti kytköksissä tiestön kuntoon. Pääteiden turvallisuuden parantaminen on tärkeää. Tie- ja liikenneympäristöä koskevien hankkeiden turvallisuuden kattava arviointi on tavoiteltavaa. Kuitenkin liikennekuolemien määrää on muillakin keinoin vähennettävä. Valistuksen lisäämisellä, rattijuopumuksen torjumisella ja sääntöjen noudattamattomuuteen ja ylinopeuteen puuttumisella voidaan ennalta ehkäistä turhia liikennekuolemia.

Arvoisa puhemies! Liikenneverkoston ylläpitäminen on elinehto maan kehityksen takaamiselle ja ylläpitämiselle. Toisaalta on kyse arvokkaasta omaisuudesta, jonka ylläpidon rahoitukseen on kehitettävä uusia keinoja. Elinkaarimalli edesauttaa kokonaistaloudellisten ratkaisujen löytämistä. Yhtenä keinona esitetty rahastopohjainen malli on varteenotettava keino parantaa suomalaisen yhteiskunnan kehittymistä.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva liikennepoliittinen selonteko kertoo laajemmin sen, mistä kehyksiä käsiteltäessä jo saimme esimakua. Selonteko on kattava esitys tulevista tarpeistamme, jos haluamme säilyttää kilpailukykymme ja hyvinvointiyhteiskuntamme.

Tällä hetkellä yli 80 prosenttia tavarakuljetuksistamme on teollisuuden kuljetuksia. Prosenttiluku tulee vielä kasvamaan, kun Pohjois- ja Itä-Suomeen valmisteilla olevat kaivoshankkeet lähtevät käyntiin. Kaivannaisteollisuudessa kannattavuuteen vaikuttaa pääosin malmien maailmanmarkkinahinta, mutta osin myös kuljetukset ja liikenneinfran toimivuus, joten sen on oltava kunnossa. Tämä on erityisen tärkeää, koska kaivostoiminnan myötä syntyy uusia työpaikkoja juuri niille vaikeille alueille, joille niitä muuten ei saada. Selvityksissä on todettukin, että tältä osin investointitarpeita on arvioitava uudelleen, jos tavaravirrat ratkaisevasti muuttuvat nykyisestä.

Metsäteollisuutemme tarpeet on aivan oikein otettu korostetusti huomioon tässä selonteossa. Mikäli haluamme kotimaisen puun korvaavan Venäjän tuonnin tyrehtymisen, on tiestön oltava kunnossa pienimmistä metsäautoteistä ja paikallisteistä aina valtaväyliemme koko verkostoon, koko maassa, myös Uudellamaalla.

Rataverkoston parantaminen ja korjaaminen siten, että entistä suuremmat kuormakoot voivat liikkua koko verkoston alueella, säästää kalustokustannuksissa ja on siten ekologisesti ja taloudellisesti kustannustehokkaampaa.

Yritysten pysymiseen Suomessa vaikuttaa osaltaan myös logistiikkakustannusten hallinta. Nopeus, sujuvuus ja ennakoitavuus myös talvella ovat kilpailuvalttejamme.

Arvoisa puhemies! Koko Suomen kannalta elintärkeät väylähankkeet täällä Uudellamaalla ovat vihdoin nytkähtäneet liikkeelle. Koko yhteiskuntamme kannalta tämä on erittäin hyvä, vaikkakin nämä päätökset olisi pitänyt tehdä jo edellisten hallitusten aikana kauan sitten.

Myös etelään tehtävät uudet väylät ja vanhojen parantaminen ovat aluepolitiikkaa. Kehärata, Länsimetro, Kehä ykkönen, Kehä kolmonen kaikki ovat paitsi paikallisesti myös valtakunnallisesti merkittäviä liikenteen osuuksia, joilla parannetaan ratkaisevasti koko Suomen liikenteen sujuvuutta.

Valitettavaa on, että Uudenmaan perustienpitoon ei saada riittävästi lisärahaa. Kustannusten noustessa 5 prosentin vuosivauhtia määräraha jää todellisuudessa kehityksessä jälkeen. Kun puunsaannin turvaamiseksi välttämättömiä sorateiden kunnostuksia on tehtävä myös täällä Uudellamaalla, merkitsee se valitettavasti uusien investointien kuten kevyen liikenteen väylien parantamisen siirtymistä. Meillä on tällä hetkellä jonossa yli 300 hanketta, joista on pystytty toteuttamaan vain keskimäärin kolme vuosittain.

Hallituksen nyt tekemissä kehyspäätöksissä näkyy selvästi pyrkimys ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja liikenteen kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Julkisen liikenteen ja raideliikenteen erityinen huomioiminen on askel parempaan suuntaan.

Erilaisten rahoitusvaihtoehtojen huomioiminen ja niiden käyttökelpoisuuden arviointi on uutta, tuoretta politiikkaa. Silloin kun tavoitteet ovat selviä, on keinovalikoimaa niiden saavuttamiseksi myös uskallettava laajentaa. Korottoman jälkirahoituksen käyttö niin kaivoshankkeiden kuin kuntien tärkeiden liikennehankkeiden rahoitusmallina on täysin perusteltua.

Liikennepolitiikan pitkäjänteisyys, johon nyt on ensimmäistä kertaa todella pyritty, on erittäin hyvä suunta. Nyt ei puhuta siltarummuista. Nyt puhutaan pitkälle tulevaisuuteen tähtäävistä suunnitelmista ja niiden järkevästä toteutuksesta.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt saatu liikennepoliittinen selonteko antaa tärkeitä suuntaviivoja paitsi tälle myös seuraavalle vaalikaudelle. Viime vuosien liikennepolitiikkaa on leimannut liikaa ennustamattomuus. Toivottavasti tulevatkin hallitukset pitävät kiinni siitä, että vaalikausien alussa laaditaan liikennepoliittinen selonteko.

Vain pitkäjänteisyydellä ja ennustettavuudella voidaan taata kestävä ja kustannustehokas perustienpito. Tämä pätee myös yksityisteihin. Laman jälkeen valtionavustukset yksityisteille ovat toki vähitellen kivunneet kohti entistä tasoaan, mutta jostain syystä vasta nyt Vanhasen toisen hallituksen aikana nämä avustukset saavuttavat kohtuullisen tason. Kun perusrakenteet pidetään kunnossa, niin tämä säästää rahaa tulevaisuudessa, kun kovin massiivisia kertaremontteja ei tarvita niin usein, ennaltaehkäisy kun on edullisempaa teidenkin suhteen. Tämän takia onkin varsin järkevää, että perusväylänpidon ja yksityisteiden rahoitusta lisätään tämän vaalikauden aikana yhteensä 165 miljoonalla eurolla. Tästä puuhuollon turvaamiseen käytetään 60 miljoonaa, mikä puuteollisuuden vaikeuksista tietoisena on oikean suuntaista reagointia.

Kulkukelpoisten ja turvallisten teiden tulisi olla itsestäänselvyys myös maaseudulla ja haja-asutusalueilla. Toisaalta ne ovat elinehto myös teollisuudelle ja yrittäjille. Ei ole, kuulkaa, leikin asia, kun iso tukki tai maitorekka tasapainottelee rospuuttoisella soratiellä. Hienoa, että viimeisessä kehysriihessä hallitus teki maaseudun tiestöä ja ratoja koskevat päätökset hyvässä yhteisymmärryksessä ja koko maan etu mielessä ilman keinotekoisia ideologisia ristiriitoja, joita ehkä joskus aiemmin on ollut havaittavissa.

Pohjoissavolaisena kehysriihen tuloksista sydäntäni tietysti lämmittää myös se, että Kallansillat saa vihdoin rahaa peruskorjaukseen. Paitsi että tämä lisää liikenneturvallisuutta ja sujuvuutta, kun ei tarvitse huolehtia siitä, jäävätkö siltaläpät pystyyn, hanke lisää myös ihmiselon turvallisuutta, kun ei tarvitse pelätä, että ambulanssi tai paloauto jää väärälle puolelle ja avunsaanti viivästyy.

Arvoisa puhemies! On ilahduttavaa nähdä, kuinka monipuolisesti liikennepoliittisessa selonteossa on lähdetty selvittämään eri tekijöitä, jotka liikennepolitiikan ja tienpidon linjauksiin lähivuosina vaikuttavat. Näiden pohjalta on myös päädytty perusteltuihin toimenpide-ehdotuksiin ja suuntaviivoihin. Esimerkiksi liikenneturvallisuus on varmasti asia, jota ei turhaan korosteta. Noin kymmenen vuoden takaisen myönteisen jakson jälkeen lähdettiin turvallisuudessa taas väärään suuntaan, joka pitäisi saada muutettua. Lokakuussa 2007 neljä ministeriämmehän teki jo esityksen toimenpiteistä, joilla liikenneturvallisuuden kehitys pyritään kääntämään takaisin myönteiseksi kuluvalla hallituskaudella.

Nyt selonteossa listatuista tavoitteista itse kiinnitin erityistä huomiota siihen, että ikäihmisten, lasten ja liikuntaesteisten liikkumiseen tullaan panostamaan. Tämä onkin tärkeää, sillä liian usein suunnittelua tehdään meidän terveiden ja voimakkaiden ehdoilla. Samaan aihepiiriin liittyy myös toinen asia, nimittäin joukkoliikenteen turvaaminen. Usein juuri lapset ja vanhukset ovat niitä, jotka todella tarvitsisivat joukkoliikenteen palveluja myös haja-asutusalueilla. Se, että selonteossa asetetaan tavoitteeksi turvata joukkoliikenteen peruspalvelutaso haja-asutusalueilla ja pienemmillä kaupunkiseuduilla, on paitsi ilmasto-, mutta myös alueellista ja väestöryhmien välistä tasa-arvopolitiikkaa. Kaikki eivät voi suhailla omilla autoillaan kodin, kaupan ja harrastusten välillä, vaikka haluaisivat.

Yksi asia, jota jään selonteossa kaipaamaan, on liikenteen melusaasteen torjunta. Kyseessä on seikka, joka vaikuttaa asumisviihtyvyyteen paljonkin, mutta joka ei valitettavasti ole saanut ansaitsemaansa painoarvoa. On paljon asuinalueita, joille on kyllä suunniteltu meluvallit, mutta rahoitusta ei ole järjestynyt ja asukkaat ovat vuosikausia joutuneet kärsimään monin paikoin jopa kasvavasta ongelmasta. Tällaisia tapauksia on esimerkiksi Pohjois-Savossa Kuopion ohittavan moottoritien, mutta myös muiden vilkkaasti liikennöityjen teiden varsilla. Hirveistä summista ei tässä asiassa ole kyse, mutta ihmisten elämänlaatuun tällä voitaisiin vaikuttaa huomattavasti. Toivon, että meluvallien rakentaminen huomioidaan teemahankkeille varatun 50 miljoonan euron suuntaamisessa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi toivon todella, että nyt käsillä oleva liikennepoliittinen selonteko paaluttaa hyviä käytäntöjä liikennepolitiikan tekoon ja liikennesatsausten suunnitteluun pitkälle tulevaisuuteen. Tällaista kaukonäköisyyttä olisi tarvittu jo aikaisemmin, mutta hyvä näinkin. Erityiskiitokset tästä vielä liikenneministeri Vehviläiselle! Tältä pohjalta on hyvä katsoa Suomen liikuttamisen ja siihen tarvittavien väylien tulevaisuuteen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri Vehviläinen aloitti esittelypuheenvuoronsa puhumalla liikennejärjestelmästä, ja juuri siitä pitää tässä yhteydessä puhua ja myöskin niin, että se projisoidaan aikaan. Tässä tavoite on asetettu vuoteen 2020 saakka, mikä on sinänsä erinomaisen hyvä perspektiivi. Mutta samassa yhteydessä pitää muistaa se, että vuosi 2020 on sellaisessa saumassa, että silloin ilmeisesti liikennepoliittisesti, energiapoliittisesti olemme aivan kokonaan toisenlaisessa todellisuudessa kuin missä tällä hetkellä elämme, niin että näitä olosuhteita ei oikeastaan voi, arvoisa puhemies, millään tavalla verrata toisiinsa.

Tähän mahtuu vielä sitten näitten yleisten yhteiskuntapoliittisten ja liikennepoliittisten seikkojen rinnalle energian hinnannousu ja ilmastopolitiikka. Energian hinnannousu tullee olemaan reaalitasolla tuohon aikaan saavuttaessa nelin—viisinkertainen nykyiseen nähden, mikä varmasti määrittää sitä, mitenkä yhteiskunta toimii ja minkälainen sen infrastruktuurin pitää olla, johonka me liikennejärjestelmänä tähtäämme.

Mikä koskee ilmastopolitiikkaa, niin tämän selonteon sivulla 58 on kerrottu eräänlainen ilmastopoliittinen ehdosto tälle liikennepoliittiselle selonteolle. Hyvä! Se tarkoittaa vaan sitä, että niillä tulevilla ilmastopoliittisilla kannanotoilla, joita valtioneuvostosta tulee eduskuntaan, on tavallaan rajaava vaikutus tähän liikennepoliittiseen selontekoon ja sen ehdotuksiin. Kaikki ehdotukset, mitä tässä nyt on, pitää projisoida tällä tavalla.

Siinä katsannossa tulee täältä putoamaan myöskin hankkeita ilman muuta pois. Täällähän on todellisia turhakehankkeita: maisematie Oulujärven yli, (Ed. Rajamäki: Sitä minä ihmettelen!) kun 15 minuuttia lyhenee matka Kajaanista Ouluun h-autolla, niin pannaan siihen miljoonia euroja rahaa, (Ed. Rajamäki: Samaa mieltä puhujan kanssa!) ei mitään järjen hiventäkään! Yksi samanlainen on — minä kävin siihen tutustumassa eilispäivänä — Lahden kaupungissa niin sanottu Launeen linjauksen mukainen tiehanke, kun siellä on aivan suora reitti Salpakankaalta Renkomäkeen. Ei muuta kuin leventää väylää vaan, niin siitä ne rekat voivat ajaa eikä tarvita mitään tällaista hanketta, johonka nyt ed. Viljanen on junaillut kuulemma täällä rahaa noin niin kuin toiveena, että sellainen hanke voisi joskus toteutua. Mitään järkeä tuossa hankkeessa ei kerta kaikkiaan ole olemassakaan. (Ed. Kangas: Olisi järkeviäkin hankkeita!) — Varmasti voi olla, mutta tämä hanke ei todellakaan niitä ole.

Sitten hyvin tärkeä merkitys on rautateillä ja sillä, millä tavalla rautateitä käsitellään. Minusta, vähän poiketen siitä, mikä on lähestymiskulma ollut nyt, sitä pitää verrata liikennöimiseen lentoteitse ja maanteitse ja katsoa, mikä on se järkevin vaihtoehto ja missä rajataan näitä väylien tasoja ja kulkutasoja. Siinä katsannossa pitää olla sellainen lähtökohta, että Ouluun Helsingistä on liikennenopeus rautateitse sitä luokkaa, että on parempi kulkea junalla kuin lentokoneella. Mutta sen jälkeen Suomen olosuhteissa tullaan siihen, että Kuusamo, Rovaniemi, Kittilä, Inari, ne ovat sitten jo ihan toista luokkaa. Mutta nämä pitää ajatella aivan toiseen todellisuuteen, mitä nyt tehdään.

Samalla kun selonteko on hyvä, se on jäänyt eräällä tavalla, ehkä suurista poliittisista intohimoista johtuen, vähän ajatuksellisesti puolitiehen. Sanotaan, että henkinen aika on ulottunut vuoteen 2012 saakka ja sen olisi pitänyt ulottua vuoteen 2020 saakka.

Ja vielä sitten ympäristöpoliittisia näkökohtia: Totean, että on siellä varsinainen ympäristöpoliittinen torsouskin, kuten Hailuodon silta. Siinä nyt halutaan lopullisesti tuhota Liminganlahden ainoalaatuinen luonto.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Pulliainen osui nyt varsin oikeaan arvostellessaan tätä selontekoa juuri näistä Suomen keskustan Vuotos-hankkeista, jotka on ujutettu sinne vuodelle 2015 jne. Sillä on se huono puoli, että paitsi että ne ovat ympäristöpoliittisesti erittäin turhakkeita ja huonoja hankkeita, niin ne aivan samalla tavalla kuin Vuotos nostavat uudet riidat meidän vaalipiirialueellamme, koska sekä Oulujärven ylitystie että Hailuodon silta ovat olleet erittäin kiistanalaisia hankkeita ja siellä paikallinen väestö on niitä vastustanut. Osa tietenkin kannattaa, mutta on koettu, että ne ovat todellakin investointeina sellaisia, jotka eivät hyödytä sitä paikallista väestöä. Ne sitten vaan keskustan tämmöisistä vaalipoliittisista syistä on nostettu tänne jonnekin vuoteen 2000 ja risat, sinne hyvin pitkälle. Eli nostatetaan riidat, mutta ei tule edes lupausta siitä, että ne tehdään.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisella on kyllä ihan oikea logiikka, että pitäisi enemmän käyttää junaa kuin lentokonetta, mutta kyllä toteaisin myös sen, että esimerkiksi Jyväskylästä on puolet lyhyempi matka suunnilleen kuin Oulusta tänne Helsingin seudulle. Siellä on myös kansainvälisiä yrityksiä, kuten paperikoneita valmistava Metso ja sen pääkonttori. Siellä on Valtran pääkonttori ja monia muita, jotka pääasiallisesti lentävät maailmalle, ja ne vaativat niitä ulkomaanlentoja. Jos nämä yhteydet katkaistaan, niin todennäköisesti ne pääkonttorit ovat täällä Helsingissä ja niin varmaan lähtevät Oulustakin sitten pääkonttorit Helsinkiin. Näitä asioita on vähän nähtävä niin kuin kokonaisuuksina eikä ihan pelkistää. Mutta siinähän on ajatusta, että rautateillä mennään entistä enemmän.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä ed. Pulliaisen esille tuoma niin sanottujen haamuhankkeiden esittäminen täällä ei ole viatonta, koska ne vaikuttavat maankäyttösuunnitelmiin, nimenomaan tilavarauksiin ja alueiden käyttöön, seutusuunnitteluun. Esimerkiksi tämä Oulujärven maisematien kysymys alkaa elää omaa elämäänsä, (Ed. Jaakonsaari: Taas kerran!) ja se saattaa vaikeuttaa erittäin vahvasti monia muita ympäristö- ynnä muita aluekehittämisasioita. Toisaalta on ihan selvä, että tällaiset yhteiset linjaukset niin kuin yhteydet pääradalta Helsinki—Vantaan lehtoasemalle ovat selkeitä logistisia linjauksia.

Mutta ed. Pulliaiseen on yhdyttävä siinäkin, että samalla, kun raideliikennettä korostetaan, on uskomatonta, että tästä selonteosta puuttuu maininnat maamme toisesta pohjois—eteläsuuntaisesta pääradasta, Savonradasta, jota EU-rahoin maakuntaliitotkin kehittävät. Että kyllä tämä logiikka niin kuin pettää aika pahasti.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joo, kaikella ystävyydellä suurta työtä tehneelle ministerityöryhmälle: kun lukee tämän läpi, jää vähän niin kuin kysymään, miksi se on pysähtynyt tähän, mutta ehkä siinä ovat olleet henkiset estot päällä.

Ystävälleni ed. Kankaalle totean yhden asian. Valitan tätä luonnetta, mikä tällä kommentilla on. Mutta kun eräässä elämäni vaiheessa oli mahdollisuus käydä usein Ranskassa Euroopan neuvoston luonnonsuojeluyksikön duuneissa, niin silloin minä opin yhden asian liikemiehistä, joihinka vetositte: he lähtevät Pariisista Lyoniin ja säteittäisesti joka paikkaan luotijunilla, kun niitä on tarjolla, eivätkä ajattele edes unissaankaan, että jollakin lentovempeleillä mentäisiin.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin, olen sen välin Pariisista Lyoniin mennyt luotijunalla, mutta Suomessa kun semmoisia luotijunia ei ole. (Ed. Pulliainen: Meidän pitää tehdä niitä!) — No, sitähän tässä on yhdeksän vuotta yritetty puhua, että pistetään rata kuntoon esimerkiksi Jyväskylästä Helsinkiin, mutta kun ei löydy rahaa siihen, niin ei pysty ajamaan. Jotain 130—140:tä Pendolinolla ajetaan siinä, missä voisi ajaa kahtasataa, tästähän on kyse. — Täällä on kerrottu nyt, että asiat ovat kunnossa ja rahaa on tarpeeksi, mutta kun eivät nuo radat ole kumminkaan kunnossa.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomalaista liikennepolitiikkaa on liikennepoliittisen selonteon myötä linjattu laajasti ja kokonaisvaltaisesti sen vaikutukset myös muille sektoreille huomioiden. Väitän, että harvoin aikaisemmin kaikkia Suomen alueita on huomioitu niin hyvin ja moniulotteisesti kuin tässä liikennepolitiikan kehittämispaperissa. Tämä hallitus osoittaa ymmärtävänsä myös väyläinvestointien taloudelliset vaikutukset. Liikenneinfraan satsaaminen kasvaa yhteiskunnalle korkoa myös pitkälle tulevaisuuteen.

Selonteolla linjataan liikenteen investointeja aina vuoteen 2020. Elinkeinoelämälle pitkäjänteisyys on välttämätöntä, sillä yritysten on tiedettävä, kuinka liikenneverkko kehittyy. Samalla tämä tuo aluetoimijoille vahvistetun selkärangan, sillä mikä tahansa liikennehanke hyödyttää välillisesti myös muita alueita ja maakuntia. Sillä on vaikutuksensa myös muuttoliikkeeseen.

Hallituksen linjaukset näkyvät ja maata kehitetään myös alueiden omaleimaisista lähtökohdista. Vihdoinkin havaitaan myös se, että maakunnilla ja niitäkin pienemmillä alueilla voi olla omat suorat kansainväliset yhteytensä, joita tukemaan tarvitaan valtion panostuksia muun muassa liikennejärjestelyissä. Toisaalta alueet voivat luottaa siihen, että niiden kehittyvät elinkeinosektoritkin huomioidaan. Osittain niihin pitäisikin jo reagoida esimerkiksi kaivosteollisuuden osalta ja laajemmin kuin raideverkoston osalta.

Pohjois-Savon näkökulmasta selonteossa on merkittäviä hankkeita. Esimerkiksi Kallansillat Kuopiossa ovat olleet Valtatie 5:n kipupiste ja itäsuomalaisten turvallisuusriski. Nyt ne korjataan, ja siitä kiitämme. Myös rataverkon jatkosähköistämisessä välit Iisalmi—Ylivieska—Siilinjärvi—Viinijärvi—Joensuu hyödyttävät aluettamme hyvin. Hankkeita on tulossa lähes 200 miljoonalla eurolla. Tähän on luonnollisesti vaikuttanut koko Itä-Suomen alueen toimijoiden ilmeisen tuloksellinen yhteistyö.

Kokonaisuutena ministeri Vehviläisen vetämä liikennepolitiikka ansaitsee kiitosta. Jo kehyspäätös vastaa metsäteollisuuden akuutteihin ongelmiin. Suomen metsien lisähakkuut vaativat alemmanasteisten teiden ja yksityisteiden kunnostusta. Edelleen siinä, missä demarimainen linja on ollut pyöräyttää junaraiteita rullalle, tämä hallitus aloittaa jo lakkautusuhan alla olleiden ratojen kunnostusta. (Ed. Rajamäki: Ohhoh, kannattaisikohan ruveta itse kirjoittamaan puheensa?) Kaikki nämä toimenpiteet edesauttavat metsäteollisuutta, mutta niistä hyötyvät myös muun muassa maatalous sekä muutkin elinkeinot ja väylien käyttäjät. Uskon myös, että selonteon tavoite Suomen logististen kustannusten alentamisesta otetaan yritysmaailmassa ilolla vastaan.

Ilman mittavaa suunnanmuutosta liikennepolitiikassa emme myöskään pystyisi vastaamaan ilmastopoliittisiin velvollisuuksiimme. Raideliikenteen korostaminen ja sen vahva kehittäminen on koko Suomen huomioiva tapa kehittää joukkoliikennettä ja sen mahdollisuuksia. (Ed. Rajamäki: Siksi Savon rata puuttuu selonteosta!) Liikennepolitiikka on siis tärkeä osa ilmastopolitiikkaa, ja se on selonteossa kiitettävästi huomioitu.

Joukkoliikenteen vetovoimaisuus liikkumisen vaihtoehtona korostuu isoissa kaupungeissa. Kuitenkin kääntöpuolella syrjäseutujen linjoja edelleen lakkautetaan, minkä tuloksena usein perheet ovat pakotettuja hankkimaan toisenkin auton ja vanhusten liikkuminen rajoittuu. Vehviläisen asettama selvitysmies pureutuukin juuri tähän kysymykseen ja esittelee toivottavasti syksyllä toimivan mallin myös haja-asutusalueiden asukkaille sekä palvelujen maksajille.

Lisäksi tulevaisuudessa on huomioitava nykyistä paremmin kaupunkikeskusten lähellä oleva kaupungistuva maaseutu. Toimintaympäristönä tämän tyyppinen voimakkaasti kasvava maaseutu kulkee sekin kaupunkien kehityksen jäljessä, sillä tällaisissa kunnissa ihmiset muuttavat ensin ja palvelut tulevat monesti vasta jäljessä. Usein kaupungistuva maaseutu koostuu lapsiperheistä, joiden kohdalla esimerkiksi liikennepalvelut olisivat taloudellisesta näkökulmasta haluttu vaihtoehto.

Arvoisa puhemies! Toisaalta joukkoliikenteen käytön omaksuminen olisi tällaisen väestön keskuudessa erityisen merkityksellistä ilmastonmuutoksen torjumisessa. Joukkoliikenteen kehittäminen ei ole pelkästään Pääkaupunkiseudun laajuinen kysymys, vaan se kattaa koko maan. Lisäksi on syytä huolella perehtyä väestötiheydeltään ja -rakenteeltaan toisistaan poikkeaviin alueisiin, jotta voimme turvata kaikkien kansalaisten liikkumismahdollisuudet ja tätä kautta muun muassa peruspalvelujen saannin mahdollisimman hyvin.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Elsi Katainen ei tainnut olla salissa silloin, kun ed. Rantakangaskin väitti, että jollakin lailla sosialidemokraatit olisivat olleet lakkauttamassa ja kiertämässä rullalle vähäliikenteisiä ratoja.

Arvoisa edustajakollega! Kysymyksessä olivat Ratahallintokeskuksen suunnitelmat, joita me emme hyväksyneet ja joita eduskunta ei hyväksynyt. Ratahallintokeskus asetti vain toivomuksia, että pitää saada lisää rahoitusta, muuten se joutuu laittamaan ratoja rullalle. Ja myöskin yksityisteiden valtionosuusjärjestelmä pelastettiin samana ajankohtana eduskunnassa. Kokoomuslainen — teidän hallituskumppanipuolueenne — valtiovarainministeri ehdotti silloin, että luovutaan yksityisteiden valtionavusta kokonaan. Me täällä eduskunnassa ed. Kari Rajamäen johdolla hoidimme, että tämä järjestelmä säilyy ja sitä rahoitettiin. Hallitus tuli tänne nollaesityksellä.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen puhui aivan oikein. Se oli Ratahallintokeskuksen Niemimuukko, joka kertoi, että 50 miljoonaa euroa pitäisi 10 vuoden aikana tulla lisää rahaa ratoihin ja jos ei niitä tule, niin nämä ja nämä radat suljetaan (Ed. Saarinen: Olisi hyvä, jos tuntisi asiat, jos puhuu niistä!) taikka ruvetaan rullaamaan. Se tuli sieltä, ei eduskunnasta. Mutta myös kaikki eduskuntapuolueet sitten sen torppasivat ja niitä rahoja ei laskettu, että ne radat rullattaisiin. Se oli hyvä. Nyt tuli sitten Putin apuun ja kertoi, että ei tukkia tule tuolta, ja silloin oli pakko ne kunnostaa. Mutta nyt on, mitä kunnostaa. Sillä lailla on hyvä asia, että se 15 miljoonaa mottia saadaan paperitehtaille ja sellutehtaille näitä ratoja myöten.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä yksityistieavustukset, yksityistiemäärärahat, ajettiin alas nimenomaan Lipposen hallituksen aikana ja jatkettiin vielä seuraavan hallituksen aikana ja niitä on pikkuhiljaa saatu hilattua ylöspäin. Ja vielä pitää muistaa, että yksityisteille tuli tämä arvonlisäverovelvollisuus, joka rokotti vielä näitä määrärahoja huomattavalla summalla. Tässä on edelleen kirittävää, vaikka edelleen mennäänkin eteenpäin tämän liikennepoliittisen ohjelman johdosta.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nimenomaan meidän metsäteollisuutemme tarpeita tyydyttämään on tämän hallituskauden ja hallitusohjelman plus sitten Ahon metsätyöryhmän mietinnön myötä todella tartuttu. Edellisiin hallituksiin plus demareitten toimintaan verrattuna muutos on huikea.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin tosiaan 95 aloittaneen hallituksen, valtiovarainministeriön ja valtiovarainministerin, johdolla esitettiin yksityistiejärjestelmän purkamista, jota me emme hyväksyneet. Valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto johdollani yksimielisesti katsoi, että alempiasteinen tieverkko, koko tämä logistinen ketju, metsätalouden ja maaseutupolitiikan kannalta on pelastettava, ja aloitettiin nollasta. Itse asiassa pelastettiin se momentti panemalla ensimmäiset rahat, tappelemalla hallituspuolueiden kesken muutokset, ja lähdettiin parantamaan ja nyt on päästy onneksi korjaamaan sitä. Mutta täytyy ed. Elsi Kataisen esiintymistä todella ihmetellä. Olisi ehkä pitänyt päivittää tuo puhe, koska se ei vastannut selontekoa, joka meillä on. Muun muassa Savon rata puuttuu tästä selonteosta. Se on toinen etelä—pohjoissuuntainen päärata, ja sitä Savon liitot ovat yrittäneet viedä eteenpäin. Tässä on vakavia puutteita, joihin pitäisi Itä-Suomen edustajien yhdessä nyt puuttua, eikä turhaan tulisi jakaa hunajaa sellaisesta, joka ei sitä ansaitse.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti vaan yksityisteistä totean, että muistan senkin ajan, niin kuin ed. Rajamäki täällä totesi, kun valtiovarainministeriö ja hallitus olivat esittämässä, että koko yksityistielainsäädäntö kumotaan. (Ed. Rajamäki: Nimenomaan!) Se saatiin pidettyä sitten suuren taistelun jälkeen ja sen jälkeen on pikkasen hilattu eteenpäin. Minun mielestäni kaikista selvin osoitus siitä, miten valtiovarainministeriössä suhtaudutaan, on se, että esimerkiksi tämän vuoden määrärahoja, kun hallitus toi sen esityksen, pudotettiin siitä, mitä eduskunta oli esittänyt. Tiedän, että liikenne- ja viestintäministeriö on esittänyt sinne enemmän, mutta valtiovarainministeriössä mitä ilmeisimmin on joku henkilö, joka yrittää pitää niitä todella alhaalla ja on pystynyt taistelemaan aika tehokkaasti myös eduskuntaa vastaan.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Varmasti tässä salissa on tehty voimakkaasti töitä yksityisteiden puolesta puoluekantaan katsomatta ja puoluekannasta riippumatta, ja näin onkin oikein. Mutta kyllä Lipposen hallituksen, sosialidemokraattien johtaman Lipposen hallituksen, aikana lähdettiin voimakkaasti ajamaan yksityistieavustusmäärärahoja alaspäin. Siitä emme pääse mihinkään. Tätä kuoppaa on nyt yritetty korottaa ja päästykin nimellisesti lähes samalle tasolle kuin silloin oltiin, kun leikkauksiin lähdettiin.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Globaali ilmastonmuutos ja energiakriisi ovat ongelmia, jotka pitää ratkaista nyt. Molemmat suuret ongelmat liittyvät nyt käsiteltävään ohjelmaan. Helsinki on metropolialueen sydän. Liikenne on alueella jatkuvasti kasvanut ja kasvaa edelleen. Pääkaupunkiseudulla liikenteen pulmat ovat kasautuneet. Helpotusta ruuhkiin tuo rakennettava Länsimetro. Hyvä, että hallitus sai tehtyä asiasta päätöksen.

Suuri pulma Pääkaupunkiseudulla on hajanainen kaupunkirakenne. Se on osaltaan lisännyt henkilöautoliikennettä. Yhä kauempaa, jopa 200 kilometrin päästä, ajetaan töihin Pääkaupunkiseudulle. Tämä energiaa tuhlaava ja ilmastoa saastuttava kehitys on katkaistava. Yhdyskuntarakenteen tulee olla kiinteämpää. Joukkoliikennettä suosivalla kaavoituksella on mahdollisuus vähentää henkilöautoliikenteen kasvua ja tarvetta. Nyt mennään oikeaan suntaan, kun metroa ja muuta raideliikennettä kehitetään. Ehdottaisin, että Pääkaupunkiseudulla tai Helsingissä joukkoliikenteen tavoitteeksi asetettaisiin liikennepalvelu — kotiovelta työpaikalle enintään esimerkiksi 30 minuutissa. Se olisi laatua.

Metrojärjestelmän luonteesta johtuen tulevia liikennetarpeita on kyettävä arvioimaan pitkällä tähtäyksellä. Esikaupunkialueilla raideliikenneasemien kautta kulkevat palvelulinjat, bussilinjat ja muu liikenne laajentavat raideliikenneväylien vaikutusalueita. Asemien yhteyteen tulee varata takseille seisontapaikat ja lisäksi yksityisautoille raideliikennematkaan oikeuttavat pysäköintipaikat. Keskustassa raskasta raideliikennettä täydentävät raitioverkko ja bussilinjat. Erilaisista liikennemuodoista koostuvassa joukkoliikennejärjestelmässä on tärkeää, että kutakin liikennemuotoa käytetään siinä tehtävässä, mikä sille parhaiten soveltuu.

Julkisen liikenteen suosiota kansalaisten parissa on kehitettävä kannustimin. Tämä tarkoittaa toimintavarmuutta ja palvelun laadukkuutta. Julkisen liikenteen suosiota lisäävät erityisesti matalat lippujen hinnat. Kun Helsingissä korotetaan 3 euroon bussilipun hinta, Roomassa bussilipun hinta on muodollisesti vain euron. Lontoossa eläkeläiset ja lapset 16-vuotiaaseen asti saavat matkustaa maksutta. Julkista liikennettä on kehitettävä maksuttomuuteen. Hallitus on luvannut tukea suurten kaupunkien joukkoliikennettä. Toivon, että hallitus toteuttaa pikimmiten lupauksensa, jotta voimme laajentaa Helsingissä joukkoliikenteen maksuttomuutta 16-vuotiaisiin nuoriin nyt ensimmäisessä vaiheessa.

Hyvät edustajat! Nyt on päättäväisesti katkaistava energiaa tuhlaava yhdyskuntarakenteen hajoamiskehitys, jota porvarillinen alue- ja liikennepolitiikka on tehnyt. Jos hallitus on tosissaan ilmastopolitiikassa ja noudattaa ministeri Mauri Pekkarisen ohjetta panostaa energiatehokkuuteen ja energiansäästöön, silloin sen tulee tukea ponnekkaasti metropolialueen yhdyskuntarakenteen tiivistämistä ja sitä tukevan liikenneverkon tiivistämistä.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lipponen viittasi maksuttomaan joukkoliikenteeseen. Se kannattaa muistaa, että joukkoliikenteen suosiota voidaan kasvattaa kolmella tekijällä: parantamalla nopeutta, parantamalla palvelutarjontaa, eli esimerkiksi reittiverkostoa ja vuorovälejä lyhentämällä, ja alentamalla lippujen hintaa. Tosiaan joukkoliikenteen lippujen hintoja alentamalla voidaan kasvattaa joukkoliikenteen suosiota, mutta se on vain yksi tekijä. Jos siirryttäisiin kokonaan maksuttomaan joukkoliikenteeseen, niin se kasvattaisi joukkoliikenteen kustannuksia kahta kautta. Ensinnäkin, menetettäisiin lipputulot kokonaan ja toiseksi, jouduttaisiin satsaamaan enemmän sekä kalustoon että henkilöstöön.

Suuri kysymys onkin, että koska maksuttomuus tulee yhteiskunnalle aika kalliiksi, niin saataisiinko joukkoliikenteen suosiota kasvatettua enemmän sillä, että se sama rahamäärä käytettäisiin tasapuolisemmin eri tapoihin edistää joukkoliikenteen suosiota, ei siis pelkästään maksuttomiin lippuihin vaan myös joukkoliikenteen nopeuden parantamiseen ja palvelutarjonnan parantamiseen. Ja yleensä ottaen liikenneasiantuntijat katsovat, että koko tätä keinovalikoimaa kannattaa käyttää, ei pelkästään lippujen hintoja.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lipponen otti aivan oikean asian esille. Nyt pitäisi tiivistää asuinrakentamista. Joukkoliikenne minun mielestäni pitäisi tehdä niin, että ihmisille tarjotaan porkkanaa, ei keppiä. Jos Helsingissä tuodaan maksut, se ei täällä auta. Tänne tullaan autoilla, ja on pakko tulla tänne autoilla, jos ei joukkoliikenne pelaa, niin kuin täällä ei pelaa. Sama juttu on Jyväskylässä. Siellä ei joukkoliikenne pelaa. Varmasti tulisi halvemmaksi, jos annettaisiin hyvin halvalla taikka ilmaiseksi, ihmiset siirtyisivät siihen, ja olisi tarpeeksi vuoroja. Näin pitäisi menetellä. Nyt satsataan miljoonia ja miljardeja ilmanpäästöihin ja niitten pienentämiseen. Sekin kyllä maksaa huimia summia. Niin kuin on todettu, liikenne päästää tuommoiset 25—30 prosenttia niistä ilmanpäästöistä, mitä menee, ja tällä saataisiin päästöjä vähennettyä.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vastata, että ei ole lainkaan huono asia, että maksuttomuus todella lisäisi julkisen liikenteen käyttäjien määrää, koska silloinhan päästöt vähenisivät ja ilmanlaatu paranisi. Eli kyllä minä olen vahvasti maksuttomuuden kannalla ja toivoisin, että ryhdyttäisiin laskemaan, kun tavallaan kaikki osallistuvat verotuksen kautta sen maksuttomuuden kustantamiseen, millä tavalla se todella vaikuttaisi perheessä. Uskon, että silloin monessa tuloluokassa se vaikutus olisi erittäin miellyttävä.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Tynkkysen viisaaseen puheenvuoroon kommentoisin vaan, että kyllä lipun hinta edellä pitää mennä. Lipun hinta ratkaisee, sen jälkeen tulee kysyntää, sen jälkeen voidaan laittaa vuoroja. Meillä Suomessa on herttaisesti vain yksi ongelma: työmatkat. Se on meidän ruuhkiemme perussyy. Paria aattopäivää lukuun ottamatta meillä ei ole mitään ongelmia liikenteemme sujuvuudessa, jos työmatkaliikenne alkaa sujua, ja tähän halpa tai maksuton julkinen liikenne on se ratkaisu. Kyllä sitten löytyy liikennöitsijöitä, ja ne mahtuvat näille väylille kulkemaan, mutta hinta ratkaisee. Nyt joukkoliikenteen kertalipun hinta on aivan liian kallis suhteessa yksityisautoiluun, ja ihmiset ajavat sitten pienillä dieseleillä, niin kuin me näemme.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ed. Saarisen kanssa aivan samaa mieltä, että joukkoliikenteen lippujen hintoja pitää alentaa. Se on yksi tärkeä keino, jolla saadaan joukkoliikenteen suosiota kasvatettua. Mutta vähän jää odottamaan ed. Lipposelta vastausta siihen mielestäni avainkysymykseen: Eli jos meillä on käytettävissä lisää rahaa joukkoliikenteen kehittämiseen, niin saadaanko eniten joukkoliikenteen suosiota kasvatettua sillä, että joukkoliikenne on kokonaan ilmaista, vai sillä, että se sama rahamäärä käytetään tasaisemmin myös palvelutarjonnan parantamiseen, joukkoliikenteen nopeuden parantamiseen ja joukkoliikenteen lippujen hintojen alentamiseen?

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä asiaa on tutkittu. Kuuntelin yhtenä päivänä radiota, jossa sitten todettiin — oliko se nyt Helsingin kaupunki vai joku muu, joka täällä on tutkinut sitä joukkoliikenteen maksuttomuutta — että jos joukkoliikenne olisi täysin ilmaista kansalaisille, niin silloin sen suosio ei kasvaisi yhtään, ja se oli semmoinen yllättävä tulos. Eli sen joukkoliikenteen täytyy maksaa ja silloin kansalaiset käyttävät sitä, mutta tietysti pitää olla kohtuullinen hinta. Mutta tämä maksuttomuus — se ei onnistu.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meillä on tulossa varmasti tämän vaalikauden aikana myöskin uusi henkilöliikennelaki. Joukkoliikennettä ja linja-autoliikennettä tullaan uudistamaan merkittävästi. Merkittävää on se, että meidän täytyy saada riittävästi joukkoliikennetarjontaa ja vuoroja täytyy olla niin, että kansalaiset tottuvat käyttämään joukkoliikenteen palveluja.

Monet käyttävät tällä hetkellä omaa henkilöautoa sen takia, että se on huomattavasti joustavampaa ja kätevämpää ja sopeutuu heidän elämäntilanteeseensa. Esimerkiksi lasten haku päiväkodista ja muut tällaiset arkiset asiat hoidetaan kerta kaikkiaan vain omalla autolla. Mutta jos meillä on riittävästi vuoroja, riittävästi tarjontaa ja riittävästi joustavuutta, niin se luo myöskin ... Täysiin linja-autoihin tarvitaan porukkaa, ja silloin joukkoliikenne on myöskin hinnaltaan kilpailukykyinen.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin todeta vielä ed. Tynkkysen mainioon kommenttiin lisätäkseni, että Helsingissä on käyty keskustelua joukkoliikennelautakunnassa halvemmista joukkoliikennelipuista, mutta ainakaan lautakuntatasolla demareiden tukea ei esimerkiksi lipun hintojen puolittamiselle riittänyt jostain syystä. Ehkä sitten on lähdetty hieman ehdottomalle linjalle, että halutaan heti huomenna se maksuton joukkoliikenne eikä olla valmiita sitten tukemaan näitä muita aloitteita.

Sitten, mitä ruuhkamaksuihin tulee, ed. Kankaalle toteaisin, että ei tämä ole mikään rangaistusjärjestelmä. Se on nimenomaan joukkoliikenteen ja liikennepalveluiden rahoittamisjärjestelmä, josta hyötyy myös autoilija, kun liikenneruuhkat vähenevät.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy sanoa, että ed. Vahasalo on kuullut hiukka väärin tätä tutkimusta (Ed. Vahasalo: En ole kuullut väärin!) ja edustajat Tynkkynen ja Sumuvuori varmaan vahvistavat tämän. Nimittäin HKL on tehnyt tutkimuksen juuri ed. Paavo Arhinmäen aloitteen pohjalta Helsingissä, ja siinä todettiin, että yksityisautoilun määrä vähenee, päästöt vähenevät. Sitten me voimme keskustella, miten merkittävää tässä vaiheessa on tavallaan pitää niitä tutkimustuloksia luotettavina ja ovatko ne päästöjen vähenemiset merkittäviä. Tutkijoiden mukaan ne olivat merkittäviä.

Jos palataan siihen, mitä lautakuntatasolla on tapahtunut, niin lautakunnassa vihreät ovat liittoutuneet kokoomuksen kanssa ja kaataneet tämän mahdollisuuden tehdä maksuton bussiliikenne tai julkinen liikenne 16-vuotiaisiin nuoriin asti. Tämä on viimeinen käänne tässä Helsingin kunnallispoliittisessa tilanteessa, valitettavasti.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteon mukaan joukkoliikenteen markkinoiden avaamista kilpailulle jatketaan. Tässä kuitenkin piilee se vaara, että markkinaehtoisesti liikennöitäisiin vain nämä vilkasliikenteiset osuudet ja syrjäseutujen yhteyksien ylläpito jäisi silti valtion vastuulle. (Ed. Salo: Ei pidä paikkaansa!) Miksi päästettäisiin yksityiset toimijat kuorimaan vain kermat päältä? Eli malttia ja harkintaa, sitä peräänkuulutan.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sumuvuorelle sanoisin, että rangaistushan se silloin on, jos lyödään ruuhkamaksut ja kumminkaan ei ole ihmisillä vaihtoehtoa, että he pystyvät julkista välinettä käyttämään. Tukholmassahan nämä maksut on ja ne ovat erittäin tappiollisia. Siellä ruotsalainen yhteiskunta joutuu kompensoimaan niitä aika lailla. Kyllä tässä minun mielestäni näin pitäisi olla, että tarjotaan porkkanaa ja lastentarhat, koulut, kaikki sillä lailla, että ihmisten ei tarvitse kovin kauas viedä lapsia, että voi julkisella kulkuneuvolla liikkua.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä taisin kuulla ihan oikein sen kohdan, että jos on ilmainen joukkoliikenne ihmisille, niin silloin se ei houkuta ihmisiä lisää sinne, ja sehän oli tämä mielenkiintoinen tutkimustulos. Se pitää ilmeisesti nyt kaivaa esille sitten, koska sillä on nyt näin kahdenlaista näkövinkkeliä.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin todeta tähän tutkimukseen, jonka ed. Vahasalo mainitsi, että en ole kyllä kuullut vastaavasta tutkimuksesta, jossa näin olisi todettu. Kyllä itse uskon siihen, että esimerkiksi lipun hintojen alentaminen vaikuttaa suotuisasti joukkoliikenteen käyttöön.

Mutta sitten palatakseni vielä tähän, mitä ed. Lipponen väitti Helsingin vihreistä. Helsingin vihreät ovat priorisoineet lipun hintojen alennuksia kaikille käyttäjäryhmille sekä palvelutason parantamista niissä budjettirajoissa, mitä meillä on ollut siellä käytettävissä. Siihen demarit eivät ole lähteneet valitettavasti mukaan.

Ed. Kankaalle totean vielä, että uskon, että Suomessa pystytään kustannustehokkaaseen (Puhemies koputtaa) järjestelmään ruuhkamaksuissa (Puhemies: Minuutti!) ja se on myös ilmaston etu. Sellaisia hyötyjä ei voi laskea suorassa rahassa. Tulee halvemmaksi ...

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä mielelläni toimitan tätä raporttia eteenpäin, koska todellakin HKL on sen tehnyt ja tutkimustulokset ovat siellä mustaa valkoisella.

Sanon, että vihreät ovat tehneet ansiokasta työtä Helsingin joukkoliikenteen edistämiseksi, mutta nyt tässä on pieniä kiistoja. Valtuustossa vihreät hienosti tukivat tämän maksuttoman joukkoliikenteen laajentamista 16-vuotiaista eteenpäin.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lippujen alentaminen on eri asia kuin ilmaisuus, siitä ed. Sumuvuorelle vaan pieni kommentti. Alentamisen kannalla minäkin olen, mutta en nyt ihan ilmaiseksi antaisi kaikkea.

Arvoisa puhemies! Haluan edelleen kiittää liikenneministeriä tästä hyvästä liikennepoliittisesta selonteosta eduskunnalle. Tämä on erittäin historiallinen paperi ja hyvin tärkeä paperi meidän maamme liikenteelle ja sen kehittämiselle.

Liikenteen rahoitus on aina meidän maassamme ollut ja varmaan tulee olemaan tästäkin eteenpäin riittämätöntä. Mikään raha ei näytä riittävän sinne, tarpeita on valtava määrä. Koska rahavarat ovat aina näin vähäiset huolimatta suurista lisäyksistä, (Ed. Saarisen välihuuto) joita on nyt tehty, olen monta kertaa miettinyt ja pohtinut ja ehdottanutkin sitä, että mitäpäs jos katsottaisiin, minkälainen lista siitä tulee, jos nämä kaikki tiehankkeet ja ratahankkeet laitettaisiin hyöty—kustannus-suhteiltaan tärkeysjärjestykseen ja sitten niillä pienillä rahavaroilla, mitä liikenteeseen aina satsataan hallituksesta riippumatta, katsottaisiin, mitä hankkeita sitten tehdään, koska hyöty—kustannus-suhde kuitenkin kertoo sen, mikä hanke on yhteiskunnan kannalta kannattava ja mikä ei, mistä yhteiskunta saa rahansa takaisin.

Arvoisa puhemies! Meluasiat ovat viime aikoina nousseet paljon esille. Se on tietysti niin, että kun liikennettä on paljon, asutusta on lähellä liikennettä, melua on paljon, se aiheuttaa terveyshaittoja, se tutkimus on kiistatonta. Ilmeisesti tästä tulee nyt sitten uusi tarve lisärahoitukselle tulevaisuudessa. Olen ymmärtänyt, että vaikkei tässä nyt niin olekaan hirmuisesti tästä melusta puhuttu, kuitenkin sitä melua tullaan pienentämään tai tehdään toimenpiteitä tämän asian parantamiseksi. Muun muassa Veikkolan meluaita on ollut priorisointilistalla korkealla, ensimmäisessä korissa, jo tosi kauan.

Sitten olen miettinyt toista asiaa, tätä määrärahojen jakamista. Ne tavallaan aina jaetaan tasaisesti ympäri Suomea eri tiepiireille ja näin, mutta pitäisikö sitä painotusta myös miettiä ja kehittää sillä tavalla, että otettaisiin enemmän huomioon liikenteen määrä, kun rahaa jaetaan? Mitä enemmän liikennettä, sitä enemmän kulutetaan teitä. Esimerkiksi Uudellamaalla on noin neljäsosa valtakunnan liikennemääristä, mutta määrärahoja ei ole samassa suhteessa. Ne ovat vain noin 12 prosenttia.

Puhemies! Ruuhkamaksu on semmoinen asia, minkä mielelläni täältä selonteosta ottaisin pois, vaikka se nyt vain täällä selvitetään. Täällä on lause "Myös Pääkaupunkiseudun ruuhkamaksua aletaan selvittää". Itse koen sen Helsingin seudun asukkaana näin, että se olisi käytännössä ylimääräinen vero, se olisi tulonsiirtoa asukkailta ja yrityksiltä valtiolle päin. Ei mikään takaa sitä, että se maksutulo, mikä ruuhkamaksusta tulee, myöskin siirrettäisiin esimerkiksi joukkoliikenteen tukemiseen. Täällä Pääkaupunkiseudulla on muutenkin kallista asua ja on pitkät työmatkat. Täällä on Suomen faktisesti pisimmät työmatkat. On pakko käyttää omaa autoa. Ruuhkamaksut tässä vaan toimisivat tätä asiaa vastaan. Tavaroiden kuljettamisesta liikkeisiin aiheutuisi lisäkustannuksia, tavaroiden hinnat nousisivat. Asiakkaat toisaalta vähenisivät, koska he siirtyisivät sitten Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Sinne tulisi uusia hyper- ja supermarketteja. Ruuhkamaksujärjestelmän perustamiskustannukset ovat erittäin suuret. (Puhemies koputtaa) Esimerkiksi Tukholmaan verrattuna sielläkään ei tämä ole onnistunut, se on tullut hyvin kalliiksi.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä keskustelussa on yllättävän paljon ristiriitoja. Ed. Vahasalo hyvässä puheenvuorossaan otti kantaa hyöty—kustannus-indekseihin. Kuitenkin hänen eduskuntaryhmänsä ja kokoomus puolueena ovat olleet nimenomaan lykkäämässä erästä Suomen kaikkein tehokkainta ja kannattavinta investointia Kirkkonummi—Kivenlahti, jossa hyöty—kustannus-indeksi on 3,8. Ed. Vahasalon puheet ovat ihan ristiriidassa päätösten kanssa. Samoin täällä on keskustelussa ed. Gestrin haikaillut Hanko—Hyvinkää-radan sähköistämistä, ja teidän puheenne ovat ihan ristiriidassa tämän selonteon kanssa. Ed. Tynkkynen vaati 70 miljoonaa perusradanpitoon, ja me vaadimme 50 miljoonaa vastuullista oppositiopolitiikkaa noudattaen. Ed. Tynkkynen esitti sen vihreitten ryhmäpuheenvuorossa. Tässä on suuria ristiriitoja. Olisi tosi hyvä, jos, hallituspuolueet, näin hajallaan ollen voisitte pitää (Puhemies koputtaa) vaikka ryhmäkokouksen ja kertoa, mikä teidän kantanne on.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkennuksena ed. Saariselle: Ryhmäpuheenvuorossa totesin, että rahoituksen tasoon on palattava lisäbudjeteissa. Se on se, mitä totesin, ja se on se, mitä vihreä eduskuntaryhmä tästä asiasta on mieltä. (Ed. Saarinen: Sanoitteko 70?)

Mutta ed. Vahasalolle näistä tienkäyttömaksuista: Kannattaa lukea kuitenkin täältä selonteosta kohta, jossa todetaan, että olennaista on, että tienkäyttömaksut tulkitaan nimenomaan maksuiksi eikä veroiksi, sillä näin tuotto voidaan budjetoida suoraan liikennejärjestelmän kehittämiseen. Eli te luette nyt kyllä selontekoa hieman eri tavalla kuin miten se on kirjoitettu ja miten se on tarkoitettu. Tukholmassahan ruuhkamaksuista on saatu erinomaisia kokemuksia. Siellä parhaimmillaan tiettyinä ruuhka-aikoina ruuhkien määrä on vähentynyt puoleen. Kokonaan autoilun määrä Tukholman ruuhkamaksualueella on vähentynyt 20 prosentilla, joukkoliikenteen käyttö on lisääntynyt, ilman laatu on parantunut. On erittäin hyviä kokemuksia, ja ne kokemukset voidaan toistaa myös täällä Helsingin seudulla.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt ei voi oikein verrata Tukholmaan, koska siellä joukkoliikenne toimii erinomaisesti. Meillä taas se ei toimi. Meidän pitäisi ensin kehittää joukkoliikenne kuntoon ja sen jälkeen vasta miettiä näitä ruuhkamaksuja. Mutta me olemme sitä paitsi niin pieni maa ja tämä on niin harvaanasuttua, että se ruuhkamaksu tuntuu lähinnä koomiselta.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Täytyy ensin puuttua tähän maksuttomuuteen tai siihen, mitä pitäisi tehdä joukkoliikenteelle, että se vetäisi enemmän ihmisiä. Kun olen tätä tutkimusta myös jonkun verran saanut minäkin kuulla ja nähdä, niin kai se ongelma on lähinnä siinä, että jos joukkoliikenne on täysin maksuton, niin silloin myös kävelijä tai polkupyöräilijä aika helposti hyppää sinne kyytiin eikä kävele eikä käytä polkupyörää, ja sen takia siinä on pieniä ongelmia. Jos se maksaa vähän, ei paljon vaan vähän, niin nämä kävelijät ja polkupyöräilijät eivät siirry sinne, mutta se ehkä houkuttaa lisää ihmisiä muuten.

Se, mikä on iso ongelma, on, että autoilijoilla, joiden pitäisi oikeasti siirtyä joukkoliikenteeseen, on nyt jo suuri taloudellinen insentiivi. Siis tällä hetkelläkin todella kannattaisi jättää se auto hankkimatta ja käyttää joukkoliikennettä. Se säästää paljon rahaa. Jo 70-luvulla oma isäni laski niin, että kannattaa käyttää taksiakin aika paljon ja edelleen säästyy paljon rahaa, ja näin olen itsekin toiminut. Olen aivan varma, että säästän erittäin paljon rahaa sillä, että käytän joskus taksia mutta en omista omaa autoa ja käytän joukkoliikennettä ja polkupyörää. Tulee vähän kuntoiltuakin samalla. Elikkä se taloudellinen insentiivi on jo olemassa. Tarvitaan muutakin, jotta ihmiset siirtyvät autoista busseihin. Kuulemma miehet siirtyvät mieluummin raideliikenteeseen kuin busseihin jostain syystä. Jostain syystä metro tai raitiovaunu tuntuu helpommalta käyttää.

Sitten ylipäätään tähän koko selontekoon: Samalla kun puhutaan siitä, mihin kaikkeen pitäisi saada lisää rahaa, meidän on tietenkin muistettava se tosiasia, että se on aivan samaa rahaa, mitä käytetään myös terveydenhuoltoon, sosiaalipuolelle ja kaikkeen muuhun, Elikkä kun me haikailemme lisää rahaa, niin aina on niukkuutta, tulee aina olemaan niukkuutta. Nyt on tapahtunut suuri linjanmuutos, joka on ehkä tämän selonteon tärkein anti. Se on siirtyminen raideliikenteen puolelle.

Niin kauan kuin voin muistaa, niin täällä on aina tiehankkeita nostettu enemmän esiin ja painotettu enemmän. Nyt ensimmäistä kertaa ... Varmaan edellisen kerran silloin, kun raidehankkeet ylipäätään tulivat Suomeen, siis rakennettiin ylipäätään raiteet Suomeen noin sata vuotta sitten, satsattiin paljon rahaa niihin, mutta sen jälkeen aina teihin on satsattu enemmän. Nyt todella menee enemmän raiteisiin, ja tämä viesti on tärkeä viesti, koska tämä ei lopu tähän. Tämä varmaan tulee vaan lisääntymään. Se nähdään jo Ruotsissa, jossa on menty jo paljon pidemmälle kuin meillä.

Elikkä nyt myös maakuntiin on annettava se viesti, että jos nyt ollaan surullisia Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, missäpäin ollaankaan, niin ehkä kannattaisi pohtia asiaa niin, että valmistellaan niille ykkös- ja kakkos- ja kolmospaikoille myös raidehankkeita. Jos on ainoastaan tiehankkeita korkealla priorisoinnilla, voi olla vaikeampaa nyt ja tulevaisuudessa saada läpi oman maakuntansa hankkeita. Tämä on myös tärkeä viesti niille, jotka suunnittelevat pitkän ajanjakson suunnitelmia maakunnissa ja sitä, mitä lobataan, mitä pidetään tärkeänä.

Varsinais-Suomessahan etenkin meillä on paljon tällaisia hankkeita, joita pitäisi nostaa esiin, mutta ne jäävät aina roikkumaan muiden taakse. On pikaraitiotietä, on lähijunaa Saloon, Uuteenkaupunkiin, on Elsa-rataa ja on yöjunaliikenne, jota taas haluttaisiin takaisin, ja monta muuta asiaa, joita meidän pitäisi nostaa esiin, mutta yleensä aina meillä ne tuppaavat jäämään erinäisten tiehankkeiden jalkoihin.

Ärade talman! Jag skulle ännu vilja ta upp det här med Sverige som verkligen satsar på statens järnvägar och också har en nationell flygskatt. Allt det här har lett till att nu konkurrerar järnvägen där verkligt hårt med flygtrafiken. Flygtrafiken i Sverige minskar och järnvägstrafiken ökar, SJ har gjort bästa resultatet i hela sin historia under de senaste åren. Det här är verkligen någonting vi måste ta modell av. Det är järnvägen som är ett mycket effektivt sätt att få ner utsläppena. Om människorna föredrar järnvägen före flygtrafik, före biltrafik, så är det någonting vi verkligen kan se fram emot och vi har en lång väg att gå. Vi tar våra första steg nu men vi har mycket att göra ännu. (Ed. Gustafsson: Vi måste tacka socialdemokraterna i Sverige!)

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun liikenne- ja viestintäministeriö viime keväänä alkoi valmistella liikennepoliittista selontekoa, odotukset pitkäjänteisyyden lisäämisestä sekä koko liikennejärjestelmän kattamisesta nousivat korkealle. Käsissämme oleva selonteko onkin kokonaisvaltainen paketti, mutta pelkästään tämän paketin turvin ei kaikkia ongelmia valitettavasti ratkaista. Suunta on kuitenkin oikea ja odotukset palkitseva. Toimiva liikennejärjestelmä on paljon muutakin kuin väylästön ylläpitämistä tai kaluston kunnossapitoa. Se on osa yhteiskuntamme ja elinkeinoelämämme arkipäivää sekä onnistuessaan toimii myös ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Olen iloinen, kun ministeri Vehviläinen painotti tulevia toimenpiteitä kansallisen logistiikkastrategian aikaansaamiseksi sekä maantielauttojen ja yhteysalusverkoston parantamiseksi, joilla on merkittävä rooli saariston ja rannikkoalueiden elinvoimaisuuden kannalta. Tulevat panostukset Uudenkaupungin väylän syventämiseen mahdollistavat entistä suuremmat rahdit aluksilla ja vahvistavat näin myös elinvoimaa Vakka-Suomessa, joka on varsin pitkään ollut rakennemuutosaluetta.

Opposition edustajat peräänkuuluttavat runsasta lisärahoitusta, joten erilaisia täydentäviä rahoitusmalleja (Ed. Saarinen: Vähemmän kuin hallituspuolueiden edustajat!) liikenneinvestointien kattamiseksi tarvitaan budjettirahoituksen rinnalle. Kuten ministeri Vehviläinen avauspuheenvuorossaan totesi, uudet rahoitusmallit ovat osoittautuneet toimiviksi. Elinkaarimalli, valtionyhtiöiden myyntituotot, aikaistamisrahoitus sekä jälkirahoitus ovat kaikki keinoja, joille varmasti löytyy oikea kohde. Varteenotettavana rahoitustapana pidän myös erityyppisiä rahastoja ja kannatan lämpimästi niiden käytön selvittämistä. Toivottavasti tulevaisuudessa hankkeiden ajoittaminen ja toteutuminen nopeutuvat, kun eri rahoitusvaihtoehdot ovat käytössä budjettirahoituksen rinnalla.

Tilastot kertovat karusti, että viime vuonna liikenteessä kuoli 379 ihmistä. Heistä 243 menehtyi henkilöauton kuljettajana tai matkustajana. Pääteiden vakavimman ongelman eli kohtaamisonnettomuuksien ehkäisemiseksi keskikaiteiden rakentaminen on yksi hyvä keino. Muista liikenneympäristön parantamistoimista keskeisimpiä ovat vilkkaiden pääteiden ohituskaistat ja kevyen liikenteen väylät. Silti asenne on kaikkein ratkaisevin tekijä. Nollatoleranssia peräänkuulutetaan aika ajoin ylinopeuksien ja alkoholinkäytön suhteen. Välinpitämättömyyslistaan voisi vielä lisätä liian lyhyet turvavälit, väsyneenä ajamisen, turvavyön käyttämättömyyden, punaista päin ajamisen ja vaikka heijastimen puutteen.

Viime syksynä neljän ministerin ryhmä teki jo hyviä aloitteita liikenneturvallisuuskehityksen parantamiseksi, ja selonteko jatkaa tätä linjaa, kuten ministerin puheesta kuulimme. Ed. Tynkkynen ehdotti aiemmin älykkään liikenteen ratkaisusta uutta liikennepolitiikan vihreää linjaa, ja kannatan tätä ehdottomasti. Älykkään liikenteen käyttöönotto parantaa liikenneturvallisuutta muun muassa automaattisen liikennevalvonnan osalta, mutta peltipoliisien ei ole kuitenkaan tarkoitus korvata teillä liikkuvia poliiseja.

Kehyksissä teemahankkeille on varattu rahaa 50 miljoonaa euroa. Epämiellyttävät tilastot onnettomuuksista ovat tuttuja myös Valtatie 9:llä, ja Varsinais-Suomessa on suuria toiveita keskikaiteille ja ohituskaistaratkaisulle. Elinkeinoelämää tukevien teemahankkeiden joukossa odottavat myös Turun satamayhteyden rakentaminen sekä Salon itäinen ohitustie.

Arvoisa puhemies! Ihmisten ja elinkeinoelämän kuljetusten kannalta merkittävä kysymys on ilmastonmuutos ja siihen vaikuttaminen. Pitkäjänteistä toimintaa vaaditaan, jotta yhdyskuntarakenne eheytyy, joukkoliikenteen houkuttelevuus lisääntyy ja yksityisautoilu vähenee. Selonteon mukaan joukkoliikenteen suosion lisäämiseksi nopeasti vaikuttavia keinoja ovat muutokset hinnoissa ja verotuksessa. Ed. Tynkkynen varsin hyvin listasi myös muita tekijöitä, esimerkiksi liikenteen sujuvoittamisen ja palvelutarjonnan parantamisen. On aivan ilmeistä, että joukkoliikenteen säännöllisille käyttäjille tarkoitettujen matkalippujen lisäksi tarvitaan houkuttimia uusille satunnaisille käyttäjille muussakin kuin työsuhdelippujen muodossa. Kysymys on siis eri toimenpiteistä, jotka yhdessä edistävät joukkoliikenteen käyttöä niillä alueilla, joilla se on mahdollista. Myös näillä alueilla liityntäpysäköintiin soveltuvia alueita on tarkasteltava tarpeen mukaan.

Raidepanostuksista tuli äskeisessä puheenvuorossa jo runsaastikin, ja mielestäni ministeri painotti iltapäivällä, että lähtökohtana selonteossa on koko maan tasainen kehittäminen. Helsinki—Turku-rata eli Elsa-rata on kuitenkin kuvaannollisesti vasta heikko viiva paperilla, ja sillä on kuitenkin ratkaiseva merkitys varsinaissuomalaisten työmatka-autoilijoiden saamisessa raiteille sekä myös Pääkaupunkiseudun ihmisten liikuttamisessa ja ruuhkien purkamisessa. Ministeri esitti, ettei tässä salissa taisteltaisi hanke hanketta vastaan tai eri liikennemuotojen puolesta — juuri näin. Kaikki voittavat, kun on useampi henkilö samassa kulkuneuvossa, on sitten kyse linja-autosta, lähijunasta tai kimppakyydistä.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suuri haaste, joka edellyttää muutoksia elämäntapaamme. Liikenteen päästöt ovat vastuussa noin viidesosasta Suomen kasvihuonepäästöistä, joten liikennepäätökset ovat tärkeitä. Joukkoliikenteen infrastruktuurin rakentamista ja joukkoliikenteen käytön lisäämistä on tuettava kaikin mahdollisin tavoin.

Raidehankkeisiin on suunnattava tukea, olipa kyse sitten Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen kehittämisestä tai perusradanpidosta. Raideliikenne on nopea käyttäjä- ja ympäristöystävällinen liikkumistapa, joka on Suomessa jätetty liian pitkään vaille riittävää taloudellista tukea. Tämä on aiheuttanut ongelmia junien myöhästelynä ja voi johtaa joidenkin rataosuuksien sulkemiseen, mikäli ratojen ylläpitoon ei kohdenneta riittäviä taloudellisia resursseja. Perusradanpidossa on kehyspäätöksessä edelleen 70 miljoonan euron vuotuinen vajaus, joten sitä tulee joka vuosi paikata lisäbudjetilla.

Liikennepoliittisessa selonteossa käsitellään liikennepolitiikan vaikutuksia laajasti. On hyvä, että liikennehankkeita tarkastellaan pitkäjänteisesti aina vuoteen 2020 saakka. Koko maan liikennejärjestelmien toimivuus on tärkeää. Positiivista on, että raideliikenteen infrastruktuuriin panostetaan enemmän kuin koskaan ennen. Koko maassa on suuria raideinvestointihankkeita.

Ministeri Vehviläinen otti omassa puheenvuorossaan kantaa ruuhkamaksuihin ja tienkäyttömaksuihin. Hän painotti nimenomaan sitä, että asiat selvitetään laajasti. Parasta selvitystä olisi käynnistää ruuhkamaksukokeilu, toisin sanoen autoilun ilmastomaksukokeilu. Kokeilun pohjalta saamme arvokasta tietoa ja vastauksen moniin niihin kysymyksiin, joita voi olla vaikea selvittää.

Hallitusohjelmassa linjataan, että hallitus edistää informaatioteknologiaa hyödyntävien palveluiden käyttöönottoa liikenteessä. Tämä tarjoaa oivan mahdollisuuden toteuttaa älykkäitä gps-paikannukseen pohjautuvia satelliittijärjestelmiä.

Joukkoliikennettä on hyvä tarkastella laajasti ja alueellisesti, niin suurilla kaupunkiseuduilla kuin maakunnallisestikin. Pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä edistäisi tasataksaan siirtyminen ja lipun hintojen alentaminen. Nyt ensimmäistä kertaa käyttöön tuleva suurten kaupunkien joukkoliikennetuki antaa selkänojaa näille toimille. Kunnan rajat ylittävästä seutulipusta pitäisi luopua, jolloin asukasta ei rangaistaisi siitä, että suosii joukkoliikennettä riippumatta siitä, missä kunnassa asuu.

Kannatan myös lämpimästi työsuhdematkalipun kehittämistä selkeäksi, helpoksi ja houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Lisäksi pitää huomioida myös muut keinot, jotka edistävät joukkoliikennettä. Esimerkiksi lippujen 8 prosentin alv-maksu pitäisi poistaa. Eikä pidä unohtaa työsuhdepyöräilyä, jota pitää kaikin puolin verotuksellisesti edistää. Se lisää myös työntekijän terveyttä ja toimintakykyä.

Kevyen liikenteen väylien kunnolla ja verkoston toimivuudella on valtava merkitys niiden käyttöön. Kannatan ajatusta, että kevyen liikenteen verkostoa tarkastellaan kokonaisuutena, jossa haetaan liikkujien kannalta tarkoituksenmukaisimmat vaihtoehdot. Nythän on niin, että joukkoliikenneväyliä sijoitetaan vähän minne sattuu, minne muun infran jälkeen sattuvat sopimaan, yleensä moottoriteiden varsille. Siksi on erittäin tärkeää laatia sekä kaupunkikohtaiset että seudulliset kevyen liikenteen suunnitelmat ja myös toteuttaa ne huolella. Tässä yhteydessä on hyvä varmistaa myös lasten ja ikäihmisten turvallinen ja esteetön liikkuminen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi muutama sana Uudellemaalle tärkeistä hankkeista. Länsimetro, Kehärata ja Espoon kaupunkirata ovat keskeisiä rakennettaessa entistä kattavampaa uusia käyttäjäryhmiä houkuttelevaa Pääkaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmää. Kehärata valmistuu suunnitelmien mukaan jo 2014. Kehä ykkösen ruuhkissa seisovista autoista tulee valtavasti ilmastopäästöjä, joten on hyvä, että parannus valmistuu 2011. Pidän Kantatie 51:n parantamista erittäin tärkeänä liikenneturvallisuuden parantamisen vuoksi, ja linjauksen mukaan se valmistuu 2013.

Länsimetrosta toteaisin, että nyt tehty päätös täyttää Espoon valtuuston asettamat ehdot, kun huomioidaan, että 200 miljoonan euron summa on sidottu maanrakennusindeksiin ja lisäksi tulee myös jo sovittu 15 miljoonan suunnittelurahoitus.

Tulevaisuuden tärkeitä raidehankkeita ovat selonteossa mainitut Elsa-rata Lohjan kautta Turkuun sekä Helsinki—Pietari-oikorata Heli, joiden toteutusta pitäisi nopeuttaa.

Lisäksi toiveeni tulevaisuuden visioista on se, että kaupunkiliikenteeseen tulisi olennaisesti mukaan pikaraitiovaunuliikenne, kuten on laita monessa Euroopan kaupungissa. Se on moderni ja vaivaton liikennemuoto, erinomainen kaupungin sisäiseen liikenteeseen.

Kaiken kaikkiaan liikennepoliittinen selonteko on hyvä keino suunnitella liikennejärjestelmiä pitkäjänteisesti.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Hallitusta on todella kiitettävä siitä, että se on jo tähän ensimmäisen toimintavuotensa loppumetreille saanut aikaiseksi liikennepolitiikan linjat ja liikenneverkon kehittämis- ja rahoitusohjelmaa koskevan selonteon. Se sisältää todella paljon hyvää asiatietoa, jota ministeri ehkä vähän omassa esittelypuheenvuorossaan jopa vähätteli, mutta se on tärkeä asiakirja. Tuota pitkäjänteisyyttä todellakin näissä asioissa tarvitaan.

Voidaan todeta kuitenkin, että myös tällaista nopeaa joustavuuttakin tarvitaan, niin kuin nyt tämä Venäjän puutullikysymys, joka ei nyt ihan tuore asia ole, mutta kuitenkin menossa huonoon suuntaan, niin että tällaiset tilanteet on otettava huomioon. Venäjän puutullit pakottivat hallituksen antamaan periksi. Olisiko muuten sitä tapahtunut tämän tiepaketin osalta, sitä emme tiedä.

Tämän selonteon kokonaisuudesta pahimmin nousee tietysti esille tämä perustienpidon rahoituksen puute, suuri vajaus, joka tuolla maaseudulla, maakunnissa koetaan erittäin kipeänä. Se on turvallisuuskysymys. Se on elinkeino- ja asumiskysymys. Maatalouden osalta se on todella tärkeä asia, ja siksi edellytän, että eduskunta käsittelyn yhteydessä puuttuu tähän asiaan voimakkaasti ja katsoo siihen lisää rahoitusta jo heti eikä vuosien päästä.

Yksityisteiden osalta täällä on positiivinen lisäys. Täytyy todeta, kun täällä käytiin keskustelua tästä yksityistiepolitiikasta, että vuonna 95 Lipposen hallitus, jossa koko vasemmisto oli mukana, esitti ensitöikseen, että yksityisteitten valtionavut lopetetaan kokonaan ja esitti lainmuutosta. Eduskunta ei sitä hyväksynyt, vaan jätti lain voimaan kuitenkin siten, että sen sanamuoto muuttui ehdottomasta avustamisesta siihen, että valtio voi avustaa. Mutta vuonna 96 ei ollut silloista markkaakaan avustusrahaa, ja sen jälkeen sitä on pikkuisen sitten lisätty. Nyt ollaan, sanotaan, kohtuulliselle tasolle tulossa. Tämä ei ollut kunniaksi sille hallitukselle, joka näin menetteli silloin. Nyt on tietysti kunniaa, kiitosta annettava siitä, että tämä tilanne on jonkin verran parantunut.

Herra puhemies! Tässä puheenvuorossa ajattelin hieman kuitenkin nurkkakuntaisesti katsoa Keski-Suomen näkökulmasta tätä selontekoa. Täytyy sanoa, että tämä perustienpidon tarpeiden vakava vajaus on se suurin kysymys Keski-Suomen näkökulmasta ja siihen pitää saada parannusta.

Sitten toinen kysymys on se, että edellinen hallitus kyllä avasi Lusi—Vaajakoski-tien, Nelostien osuuden perusparantamisen, joka nyt on käynnissä. Sitä on tietysti pakko rahoittaa loppuun asti, toivottavasti tuo Vaajakosken kohta mukaan lukien. Nyt tässä selonteossa seuraava päätiehanke Keski-Suomen osalta on vasta seuraavalla hallituskaudella epämääräisesti jossakin kohdassa. Eli johtopäätös ja tosiasia on, että Vanhasen kakkoshallitus ei aloita ensimmäistäkään merkittävää tiehanketta, perusparantamishanketta Keski-Suomessa tällä vaalikaudella, vaan kaikki jää seuraavan kauden varaan.

Tuo tie Jyväskylästä pohjoiseen eli ensivaiheessa Jyväskylä—Tikkakoski, siitä edelleen Hirvaskangas ja Äänekoski on tavattoman vilkas ja tärkeä tie, ja on edellytettävä, että se toteutuu nopeammin kuin nyt on suunnitelmissa.

Meillä on tietysti muitakin tarpeita, muun muassa Vaasan valtatie Keuruu—Ähtäri-välillä, mutta se on roskakorissa eikä edes siellä.

Sitten nostan esille myös ratakysymyksenä Jämsä—Lahti-välin. Olisi nyt erittäin viisasta suunnitella ja toteuttaa Jämsän ja Lahden välinen rataosuus suoraan. Se on paljon viisaampaa kuin että tehdään Tampereelle Helsingistä kolmas raide. Tuo suora, noin 120—130 kilometrin väli, olisi tehokas lisäys nyt, kun Lahteen menee täältä etelästä rata, jatko sille.

Lisäksi totean, että lentoliikenteen osalta meillä on suuria ongelmia ja haasteita, joihin toivon, että hallitus nopeasti myös paneutuu ja turvaa riittävän elinkeinoelämää ja muuta ympäristöä palvelevan lentoliikenteen muun muassa Jyväskylän lentoasemalle.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääosin voi yhtyä ed. Kankaanniemen käyttämään hyvään puheenvuoroon paitsi siltä osin, mikä koski yksityistielakia ja sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän roolia siinä. Me olimme, muun muassa edustajat Rajamäki, Saarinen, myöskin allekirjoittanut, siinä joukossa, joka esti, että sitä lakia ei kumota, ja nähtiin hyvin pitkälle eteenpäin, että päinvastoin sinne täytyy laittaa lisää rahaa. Tässä on hyvää se, että hallitus nyt lisää sinne rahaa, vaikka se tarve olisikin suurempi.

Sen sijaan ne asiat, mitkä koskivat erityisesti Keski-Suomea, pitävät hyvin paikkansa, miten ed. Kankaanniemi niitä omassa puheenvuorossaan kuvasi. Lusi—Vaajakoski-väli, joka nyt on käynnissä, tuo valmistuessaan sen pullonkaulan, mikä Lusissa tällä hetkellä on siirtymänä Vaajakoskelle. On valitettavaa, ministeri, se, että tämä Vaajakosken kohta, väli Kanavuori—Haapalahti, ei ole missään suunnitelmissa mukana. (Puhemies: Minuutti!) Se tulee olemaan Nelostien osalta kaikkein suurin pullonkaula liikennesujuvuuden kannalta.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti tästä vastauspuheenvuorona ed. Kankaanniemelle. Arvostan kovasti kokeneen kansanedustajan rehellisyyttä varsinkin ensimmäisessä puheenvuorossanne, minkä piditte debatin yhteydessä. Poikkesitte tästä oppositiorintamasta aikamoisella positiivisella rehellisyydellä ja osasitte arvioida pitkän kokemuksenne mukaan tämän paperin merkitystä myöskin koko Suomen näkökulmasta.

Tästä perustienpidosta sanon vaan, että lukekaa, hyvät edustajatoverit, sivulla 49 oleva taulukko. Tällä hetkellä tiehen käytetään 600 miljoonaa euroa, perusradanpitoon 330 miljoonaa euroa. Nyt tulee lisää 165 miljoonaa euroa plus erikseen kohdennettuna 60 miljoonaa euroa. Onko tämä vähän, vai onko tämä paljon? Haluaisin tähän ihan konkreettisen vastauksen teiltä.

Veijo Puhjo /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kankaanniemi mainitsi ihan oikein, että Lipposen ensimmäinen laajapohjainen sateenkaarihallitus poisti nämä yksityistierahat vuonna 96. En kuitenkaan lähtisi siihen ainaiseen entisten hallitusten syyttelyyn, vaan ottaisin sen näkökohdan huomioon tässä, minkä ministeri Vehviläinenkin varmaan silloisena oppositioedustajana muistaa, että kun oli noin tärkeästä asiasta kyse, että yksityistietukijärjestelmä vallan poistettaisiin, niin silloin kyllä tapahtui se, että koko eduskunta yhdessä, niin oppositio kuin myöskin hallituspuolueiden edustajat, saivat aikaan sen aika pitkänkin kamppailun pohjalta, että saatiin budjettikirjaan edes se nimike jäämään. Vasta sitten muutamien vuosien päästä muutamalla miljoonalla lähdettiin parantamaan, ja nythän tilanne on jo parempi.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Niin kuin puheessani hyvin huolellisesti sanoin, Lipposen ensimmäisen hallituksen esitys oli, että se kumotaan, (Ed. Puhjo: Näin oli!) mutta yksimielisesti eduskunta ei todella hyväksynyt tätä esitystä, huononsi kyllä lakia, koska ennen laki oli ehdoton valtionapujen suhteen, mutta sitten muutettiin, että valtio voi maksaa avustuksia yksityisteille. Sitten ensimmäisenä vuonna eli 96 ei ollut tuota rahaa lainkaan, mutta sen jälkeen sitten oli, ja se on tietysti hyvä. Eli tämä vaan keskustelussa tuli epäselväksi.

Sitten, mitä ed. Salo mainitsi, tietysti euromääräisesti näyttää aika kauniilta tuo mainitsemanne luku, mutta kun sitä katsotaan kustannustason muutokseen, josta minulla on tässä Tiehallinnon paperi, kaava, niin siihen nähden meillä tässä vuoteen 2012 mennessä perustienpidon rahoituksen reaalinen arvo putoaa (Puhemies: Minuutti!) eli tiestön kunto huononee. Se on valtavan paha uhka.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Toimi Kankaanniemi toi esille Nelostien. Lusi—Vaajakoski on rakenteilla, ja se on hyvä asia. Mutta nyt sitten siellä on paha pullonkaula, Kanavuori—Haapalahti. Siinä on liikennettä 20 000 autoa vuorokaudessa, 1 000 autoa tunnissa. Se nyt on, voi sanoa, Helsingistä Ouluun, niin se on pahin. Siihen tulee Nelostie ja siihen tulee Ysitie. Suuret tiet tulevat siihen, ja siinä on pitkälti sisäisiä katuja ja sen tapaisia. Nyt pitäisi ministerin tutustua asiaan ja antaa siihen rahaa kiireesti.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuulostaa siltä, kun tätä keskustelua kuuntelee, että kaikki rahat pitäisi antaa yhtenä ja samana vuonna tai ainakin viimeistään tämän selonteon yhteydessä. Nyt haluan muistuttaa kuitenkin edustajaystäviäni siitä, että tässä liikennepoliittisessa selonteossa nimenomaan on käppyrä, katsottiinpa mitä rahoitusta tahansa, niin se on nouseva ja roimasti. Tässä yhteydessä on hyvä meidän muistaa myös se, että meillä on kaikki avaimet käsissämme, tulevilla hallituksilla erityisesti, tehdä vielä parempia ratkaisuja kuin mitä tässä selonteossa on. Mutta tässä on mielestäni kyllin hyvät ainekset vielä sille nousevan käyrän rahan lisäämiselle, josta olemme saaneet hyvän alkulähtökohdan tämän selonteon yhteydessä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ei ole kyllä ihan näin, kun reaalisesti määrärahoja katsotaan, ed. Kerola. Kyllä vuoteen 2012 mennessä tulee erittäin valitettava ja syvä, nimenomaan kustannustason noususta johtuva alenema reaalisesti perustienpitoon. Perustienpidon pitäisi teillä niin kuin meillä maaseudulla ja maakunnissa elävillä olla tavattoman tärkeä asia, niin kuin moni muukin asia, mutta sen puolesta haluan kyllä voimakkaasti puhua ja vedota.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Muistutan teitä siitä, että kun tätä selontekoa lähdettiin tekemään, niin esityksiä oli kaiken kaikkiaan noin 150, ja joka vaalikausi jokaisessa vaalipiirissä ei voi olla niin, että aina tulee niin kuin uusia hankkeita, ja ne menevät juuri niin kuin putkeen. Ja nyt kun tässä on käsitelty tätä Keski-Suomen kohtaa, niin teillä on siellä valmistumassa todellakin merkittävä hanke, ja kun te tiedätte, miten tiukkaa tällä vaalikaudella on — pohjalla lähes 3 miljardin euron edestä hankkeita päätettynä — niin ei voi olla niin, että nyt taas tulee tänne sitten uusia. Olen pahoillani siitä, että näin ei voi tapahtua, mutta sitten taas siellä 2011 jälkeen on taas Nelostien jatko esillä. Tunnen hyvin tämän Vaajakosken ongelman. Se on totta, että siihen saattaa tulla tämmöinen pullonkaula, mutta meidän pitää katsoa kokonaisuutta eikä pelkästään yhtä vaalipiiriä.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kokonaisuutta, ministeri, nimenomaan pitää katsoa. Nelostie on päätieverkko etelä—Ten-tieverkkoamme. Nyt on käymässä sillä tavalla, että kun Lusi—Vaajakoski todellakin valmistuu, niin Vaajakosken kohdalla juuri niin kuin täällä on todettu Kanavuoren—Haapalahden osalta, tulee sellainen pullonkaula, jonka välityskyky ei pysty sitä liikennemäärää, mikä sille tielle tulee, välittämään missään tapauksessa. Tulee siis Suomen pahin pullonkaula tieverkon osalta. Ja kun se ei ole täällä luettelossa ollenkaan mukana vuoden 2011 jälkeen toteutettavien hankkeitten luettelossa, niin kyllä me vetoamme, ministeri, nyt itse asiassa koko eduskunnan pitäisi vedota, teihin siinä, että tämä otetaan sinne mukaan, ja itse tulen ainakin valtiovarainvaliokunnan liikennejaostossa esittämään, että näin tullaan menettelemään, ja uskon, että moni hallituspuolueen kansanedustaja on samaa mieltä.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! "Koska onni ja sivistys niin olennaisesti riippuvat kaikenlaisesta liikenneyhteydestä ja tiedonannosta ihmisten välillä, arvostellaan kunkin maan edistystä sen mukaan, miten hyvät tai huonot sen yhteydet ovat." Tämä oli pätkä Maamme kirjasta.

Asiat ovat pysyneet ennallaan, jokin kuitenkin muuttuu. Ja se muuttuminen on keskustalainen näkemys tienpidosta, mikä näkyy liikennepoliittisessa selonteossa. Toimiva liikennejärjestelmä ja pitkäjänteinen liikennepolitiikka tukevat elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia ja kilpailukykyä sekä sitä kautta talouskasvua. Merkitys on tärkeä koko Suomessa. Samoin on ymmärretty julkisen liikkumisen tärkeys; siellä missä se voidaan järkevästi toteuttaa. Panostukset Kehärataan ja Länsimetroon ovat ympäristön kannalta järkeviä ja näin osa keskustalaista ajattelua.

Haluan myös pikaista edistymistä työsuhdematkalipuissa sekä ruuhkamaksuissa. Ruuhkamaksuja voisi mielestäni, aivan kuin ed. Karimäki ehdotti, kokeilla määräajan, ja katsoa miten ne toimivat. Samalla kun näin paljon satsataan vauraammille alueille, täytyy muistaa myös satsaukset maaseudulle, missä julkista liikennettä ei ole. Viime vaalikaudella panostukset maakuntiin, bioenergiaan, maa- ja metsätalouteen olivat aina kovien taisteluiden takana. Nyt hallitus teki maaseudun tiestöä ja ratoja koskevat päätökset hyvässä yhteisymmärryksessä ja koko maan etua tavoitellen. Hyötyhän näistä tulee myös kaupunkeihin. Suunta on siis muuttunut. On ymmärretty, että alempiasteinen tieverkko on avainasemassa maaseudun yritys- ja elinkeinotoiminnan kannalta. Jokainen kuutio puuta, energiaa ja maitoa kulkee ensin pikkuteitä pitkin. Venäjän puun korvaaminen kotimaisella tarkoittaa 300 000:ta rekkakuormallista puuta lisää. Viime talvena jo koettiin hälyttäviä esimerkkejä, kun tehtaat olivat vähällä seistä kelirikkojen takia. Siksi teihin panostetaan nyt. Ed. Kankaanniemi, tiedätte hyvin, että 41 miljoonaa euroa kehyksissä lisää tälle vuodelle ei ole pikkuraha. 165 miljoonaa euroa koko kehyskaudella ei ole pieni raha.

Täällä on hetki sitten riidelty yksityisteistä. Huomautan sen asian, että 18 miljoonaa euroa kerätään jo alveina pois. Ensimmäistä kertaa yksityistien omistajat ovat saamassa omansa pois eivätkä vielä kustanna valtion muita toimia sillä toimella, että pitävät huolta omista yksityisteistään.

Elinkeinotoiminnan lisäksi hyvä tiestö palvelee maaseudun asukkaita ja lomailijoita sekä hidastaa muuttoliikettä taajamiin. Elinkaarimallin käyttö joissain tapauksissa on mielestäni viisasta. Ja kannustan myös ministeri Vehviläistä rahastojen käyttöönottoon. Harmillista on, että vaikka kehyksessä oli siis poikkeuksellisen suuri lisäys tieverkkoon, niin aivan kuten ed. Kankaanniemi tässä totesi, indeksit ja kustannusten nousut syövät kyllä rahoituksen ostovoimaa. Pelkoni onkin, huomioiko budjettikäytäntö tätä riittävästi. Kustannusnousu on todellinen ongelma, sillä pitkäaikaiset kunnossapitosopimukset ovat indeksiin sidottuja.

Liikenneturvallisuuteen on tärkeää kiinnittää huomiota. Minusta on hyvä, että viinan ja huumeiden tuomia onnettomuuksia pyritään uusin ottein vähentämään muun muassa varhaisemmalla puuttumisella päihdeongelmiin, alkolukon käytön lisäämisellä ja entistä yhdenmukaisemmalla käytännöllä koskien auton menetystä rattijuopumuksen seurauksena. Yksi asia, missä minun mielestäni palaa turhaan rahaa, ovat keskikaideinvestoinnit. Vaikka sillä saatetaan joitakin kohtaamisonnettomuuksia estää, niin vaikuttavuus ei mielestäni ole kohdallaan. Keskikaiteita huomattavasti tärkeämmälle sijalle on nostettava jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksien vähentäminen asutuskeskuksissa ja niiden läheisyydessä. Turvallinen koulutie tai työmatka madaltaa kynnystä ekologiseen hyötyliikkumiseen ja näin parantaa kansanterveyttä. Kun kuolonkolarit siirtyvät trendinomaisesti pienemmille teille, olisi keskikaiteiden edelle laitettava myös alempiasteisten teiden kunnosta huolehtiminen.

Arvoisa puhemies! Pitkäjänteisyydellä liikennepolitiikassa on suuri merkitys. Urakoitsijoita ei polkaista tyhjästä eikä kalustoa kuoleteta hetkessä, jos investointipolitiikka on poukkoilevaa.

Mikaela Nylander /r:

Ärade talman! Den trafikpolitiska redogörelsen som nu är för behandling är viktig ur många synvinklar. Två av de absolut viktigare aspekterna hänför sig till långsiktigheten och till klimatförändringen. Vi behöver en långsiktig strategi för trafikpolitiken och för investeringarna. Det är därför värt att understöda tanken på att i början av varje period skriva en trafikpolitisk redogörelse.

Enligt kommissionen bör Finland minska sina trafikutsläpp med 16 procent under perioden 2005—2020. De konkreta åtgärderna presenteras då regeringen lägger fram sin energi- och klimatstrategi senare i år. Det är viktigt att vi inom ramen för trafikpolitiken satsar på spårbunden trafik och på kollektivtrafik. Samtidigt är det alldeles avgörande för minskandet av utsläppen från trafiken att markanvändningen och trafiksystemen stöder varandra och utvecklas som en helhet.

Angående de konkreta satsningarna är det glädjande att se att man nu satsar på skärgårdens vägar, dvs. på förbindelsebåtarna och på landsvägsfärjorna. Den blygsamma satsning på kajer och bryggor, som inleds i år tack vare att riksdagen förra december satte till pengar för ändamålet, kan nu fortsätta i större utsträckning och i snabbare takt tack vare de anslag som finns reserverade i den trafikpolitiska redogörelsen. Många färjor och förbindelsebåtar borde ha bytts ut redan för länge sedan. Att vi nu kan förverkliga det här har enorm betydelse för skärgården. Där det är vettigt och ändamålsenligt ska man ersätta förbindelsebåtar och färjor med fasta vägförbindelser. För de områden där det här inte är möjligt behövs tillräckliga resurser för att upprätthålla och utveckla skärgårdstrafiken.

Puhemies! Mitä tulee joukkoliikenteeseen, on syytä mainita kolme merkittävää seikkaa. On aivan välttämätöntä, että kaupunkiseudut ja valtio yhdessä luovat pitkäjänteisiä ohjelmia, miten kehittää joukkoliikennettä. Tähän on ehdottomasti päästävä. Samalla on tyydytyksellä noteerattava, että sekä tuki isojen kaupunkien joukkoliikenteeseen että ehdotus työsuhdematkalipusta on otettu mukaan selontekoon. Molemmat ovat tärkeitä ehdotuksia ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Määrärahoja on lisättävä joukkoliikenteen tukemiseen. Muuten syntyy helposti tilanne, jossa tuodaan hyviä uusia kohteita mukaan jo tuettavien kohteiden kustannuksella.

Uudet rahoitusmallit mahdollistavat joustavia menettelytapoja toteuttaa erilaisia hankkeita. On perusteltua, että kunta, joka haluaa toteuttaa jotakin hanketta nopeammin kuin valtion määrärahat mahdollistavat, voi käynnistää tätä omalla rahoituksellaan. Samoin voi olla perusteltua vaatia, että ison kaupunkiseudun kunta, joka hyötyy jostakin liikenneinvestoinnista oman maan käytön suhteen, osallistuu kustannuksiin. Tällöin pelisääntöjen tulee kuitenkin olla hyvin selkeät, jotta ei synny tulkinnanvaraisia tilanteita. Uudet rahoitusmallit eivät missään nimessä saa johtaa tilanteeseen, jossa valtio työntää oman selkeän vastuunsa kuntien ja yritysten niskoille. Ehdotus siitä, että vaalikauden alussa tuodaan liikennepoliittinen selonteko eduskuntaan, on erinomaisen hyvä ja kannatettava.

Talman! Det kan inte anses vara ansvarsfull trafikpolitik att bara tala om nyinvesteringar. Lika viktigt är det att staten ser till att befintlig infrastruktur kan underhållas så att förfall undviks. Redogörelsen visar med all önskvärd tydlighet att här finns stora utmaningar, utmaningar vi måste anta ännu under den här riksdagsperioden. Det är också värt att utreda hur olika avgifter kunde tas i bruk för att styra vårt beteende och för att utveckla trafiksystemen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikein hyvä puheenvuoro! Kiinnitän vaan yhteen asiaan huomiota, joka koskee hirmuisen montaa muutakin puheenvuoroa. Kun joukkoliikenteestä puhutaan ja siinä yhteydessä työsuhdematkalipusta, niin miksi ei jo nyt tässä työllisyystilanteessa, mikä meillä on, jossa on työvoimapulaa, kiinnitetä huomiota siihen, että tämä on työnantajien etu, että joukkoliikenne sujuu? Mitä ihmettä sillä työsuhdematkalipulla tekee, jos ei ole joukkoliikennettä, jossa sitä käyttää?

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Jo vuosia on kinasteltu liikennepolitiikasta. Tulos näkyy, ja esimerkiksi Suomen tiestö rapautuu koko ajan. Edelleenkään tienpitoon ei ole varattu tarpeeksi rahaa, että tiet säilyisivät nykyisessä kunnossa. Eivät vain tiet, myös aikapommi on siltojen huono kunto. Sielläkin puolella pitäisi nyt ruveta jotain tekemään. Erityisesti alempiasteinen tieverkko on huonossa kunnossa. Kyläteille on hankala mennä isoilla tukkirekka-autoilla. Tilanne on kärjistynyt erityisesti tänä vuonna, kun pakkanen ei ole ollut jäämestarina tukemassa teitten pohjia.

Nyt yliasiamies Esko Ahon työryhmän tuloksena on saatu oikean suuntainen malli puunkuljetusten parantamiseksi. Sinne on 220 miljoonaa euroa rahaa laitettu. Ahon ryhmän alkuun polkaisemassa paketissa valitettavaa on vain kaksi asiaa: Se tulee liian myöhään, kun Venäjän puutullit ovat jo astumassa voimaan. Nyt vasta kotimaisia teitä kaavaillaan parannettavaksi ja monien vuosien viiveellä. Suureen ääneen esitetty paketti otetaan kehysten sisältä. Tämä raha on muilta pois, ja nähtäväksi jää, mistä hallitus aikoo rahat siirtää. Rahat olisi pitänyt osoittaa kehysten ulkopuolelta.

Yksityiskohtaisia ongelmia liikennepolitiikassa kehyksissä riittää. Esimerkiksi Jyväskylä—Haapajärvi-radan suunnittelu aloitetaan vasta 2009—2010. Tavaran- ja puunkuljetusten lisäksi tämä osuus pitäisi panna kuntoon myös matkustajaliikenteelle. Toivottavasti yritykset eivät tulkitse, ettei niillä ole tulevaisuutta Suomessa.

Radat ja maantiet ovat kansallisomaisuutta, jotka tuovat jatkuvasti hyötyä. Hyödyn saajina on suomalaisia ihmisiä ja suomalaisia yrityksiä. Perusrakenteet ovat kulkeminen ja kuljetukset. Perusrakenteeseen sijoittaminen on sijoittamista tulevaisuuteen ja tulevaisuuden tuottoihin pitkällä aikavälillä. Valtiolla on takanaan monta lihavaa vuotta, ja kassat ovat pursuneet rahaa. Valtionvelka on painettu eurooppalaisessa mittapuussa hyvin alas. Rata-, tie- ja vesiliikenteeseen pannut satsaukset olisivat tuottavia investointeja. Näihin voitaisiin käyttää esimerkiksi sitä, mitä valtion yritykset tulouttavat, valtion kassaa. Muistutan vaan, että viisi kuusi vuotta tästä taaksepäin 7,5 miljardia euroa on ollut valtionyhtiöitten tuotto ja niistä olisi voinut laittaa tällaisiin investointeihin. Kun teihin investoidaan, niiden käyttö kestää monta kymmentä vuotta.

Tällaisille jättipoteille tuottava investointikohde löytyy liikennepoliittisista hankkeista. Ratojen ja teitten rakentamisen ja kunnostamisen lisäksi on tartuttava Euroopan unionin strategiaan siirtämällä kuljetuksia kumipyöriltä rautateiden lisäksi myös vesille. Hallituksen ja elinkeinoministerin on tartuttava tosissaan toimiin ja ryhdyttävä kartoittamaan Saimaan ja Päijänteen yhdistämistä kanavalla. Näin yhdessä Kymijoen kanavan avulla tehtäisiin kirjaimellisesti aivan uudet kuljetusreitit Sisä-Suomen teollisuudelle. Markkinat Keski-Euroopan sydämeen avautuisivat täkäläisiä kanavia pitkin. Myös Venäjän kattava kanavaverkko avautuisi käytettäväksi, mitä tuotteita sieltä nyt kuljetetaankin.

Arvoisa puhemies! Kun Ruotsissa panostettiin kunnolla ratoihin ja teihin, niin ikuinen narina loppui siihen. Näin pitäisi myös tehdä Suomessa. Keski-Suomen keskeinen strateginen sijainti maan läpäisevän matkustamisen ja kuljetuksen kannalta on otettava huomioon. Nopea rata Jyväskylästä Lahteen leikkaisi matka-aikoja Jyväskylään. Tämän jälkeen mielestäni pitäisi rataa rakentaa Jyväskylästä Ouluun, ja näin tulisi koko maan kattava uusi rataliikenne. Tämä auttaisi nyt tukkoista Pohjanmaan rataa, (Puhemies koputtaa) ja samoin Tampere—Helsinki-radan liikennettä voitaisiin helpottaa ja tuottaa raideliikennettä myös muitten alueitten hyödyksi.

Niin, vielä: Nelostie on meidän pahin, niin kun täällä on käynyt ilmi, että Nelostie on meille erittäin tärkeä. Tällä hetkellä tämä Vaajakosken kohta pitäisi nyt ottaa näihin hankelistoihin mukaan ja viedä se eteenpäin.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaan puheessa oli kommentti siitä, jotta sillat ovat huonokuntoisia. Me tarvitsemme nimittäin uusia siltoja kanssa, ei riitä, että vanhoja kunnostetaan. Jos katsotaan Kutostiellä esimerkiksi Puhoksen kohdalla teollisuusristeystä, niin se on erittäin vaarallinen. Jos sitä ei korjata, niin uskon, että useana vuonna sattuu aika pahoja vahinkoja. Siellä on sattunut jo monta kuolemaan johtanutta tapaturmaa ja kolaria ja läheltä piti -tilanteita paljon. Sen takia tässä huolestuttaa se, jotta näissä investoinneissa nyt unohtuvat turvallisuusseikat. Siinä mielessä odottaisi, että tässä myöhemmässä linjauksessa tehdään niin, jotta katsotaan nämä teollisuuden vaikeat alueet, missä kulkevat kuitenkin, ja toivon mukaan kulkevat jatkossakin, rekat Venäjältä hyvin tiheään tahtiin ja kemikaalirekat, ja semmoisiin tehtäisiin korjauksia siten, jotta ei tämmöisiä vaaratilanteita voisi olla. (Puhemies: Minuutti!)

Sitten nopeisiin yhteyksiin voisi todeta, jotta nopean toiminnan joukkoihin meillä riittää rahaa mutta ei tämmöisiin nopeisiin yhteyksiin näköjään.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä, kun ministerit ovat paikalla. Ed. Kangas viittasi tähän Ruotsin politiikkaan. Ruotsi on kehitellyt monenlaisia erilaisia rahoitusmalleja. Siellä on ollut elinkaarimalleja ja siellä on myöskin kaavailtu erilaisia rahastomalleja, joista on puhuttu Suomessa ja joista on lyhyesti käyty keskustelua tietääkseni liikenneministeriön ja valtiovarainministeriön välillä. Miten te näette tässä tilanteessa tällaisen mallin, jossa eläkerahoja ja -varoja tai tiemaksuja käytettäisiin tällaisen rahaston kehittämiseen ja sillä sitten pitkäaikaisesti rahoitettaisiin takaisin tiestöä ja rautateitämme, koska joitakin uusiakin elementtejä tarvitaan pelkän budjettirahoituksen lisäksi?

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kangas viittasi siltojen kuntoon. Totuushan on se, että tietysti pääosa meidän perustieverkostostamme on rakennettu 1960-luvulla ja vähäisen rahoituksen vuoksi se on tietysti pikkuhiljaa tullut elinkaarensa päähän. Tämä on myös näkynyt siinä, että korjaustarve on lisääntynyt ja ennen kaikkien siltojen osalta sillä lailla, että niiden kantavuutta on jouduttu alentamaan ja jopa pahimmassa tapauksessa jouduttu katkaisemaankin kulkuyhteydet siltä kohdalta. Mutta nyt, kun tämä liikennepoliittinen selonteko on saatu ja perustienpidon rahoitusta saadaan korotettua, niin tähänkin asiaan on nyt sitten tulossa valoa putken päässä pikkuhiljaa.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hieman samaan tapaan kuin ed. Salo haluaisin kannustaa ministeriä ja ennen kaikkea valtiovarainministeriötä rahastojen perustamiseen. Uskon, että niistä on löydettävissä pitkäjänteisiä ja kestäviä ratkaisuja jo nyt hyvään ja kertakaikkisen erinomaiseen selontekoon.

Jos esimerkiksi bensa- ja dieselveroon tehtävät tulevat korotukset menisivät lyhentämättöminä perustienpitoon, uskon, että näitten veronkorotusten hyväksyttävyys kansalaisten keskuudessa olisi huomattavasti suurempi myös siellä, missä julkinen liikenne ei vielä ole realistinen mahdollisuus.

Ilolla tervehdin myös selvitysmies Olli Riikosen raporttia haja-asutusalueiden joukkoliikenteen kehittämisestä, joka ilmeisesti valmistuu, ja ensimmäisiä vastauksia saadaan 15.9. Se on myöskin erinomainen avaus.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Ainoastaan tähän tie- ja liikennerahastokysymykseen. Me kävimme siitä todellakin jonkin verran keskustelua, mutta se on totta, että valtiovarainministeriö ei oikein suhtaudu minkäänlaisiin valtiontalouden ulkopuolisiin rahastoihin kovin myötämielisesti. Mutta itse ainakin katsoisin, että olisi hyvä tarkemmin niitä tutkia. Täällä jo aiemmin oikeusministeri Brax myös sanoi saman suuntaisesti. Tietysti nämä on myös lainsäädännön kannalta tutkittava, onko mahdollista vai ei. Mutta jos ajattelemme, että meille on tulossa jo nyt, vuoden päästä toivottavasti on olemassa, maksullinen rekkaparkki Vaalimaalle, niin laitammeko me ne rahat ihan suoraan niin sanotusti valtion mustaan aukkoon vai keräisimmekö niitä rahastoon ja sieltä rahastosta käytettäisiin sitten joukkoliikenteen kehittämiseen tai liikenneinvestointeihin? Toivon, että kun tämä selonteko on valiokuntakäsittelyssä, niin tätä myös täällä pohditaan.

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies, herr talman! Pidän vaalikauden alkuun sijoittuvaa selontekomenettelyä tarpeellisena. Siirtyminen liikennepolitiikassa pitkäjänteisempään suunnitteluun on tervetullut kehityssuunta.

Yhdyn monelta osin selonteon linjauksiin, jotka käsittelevät ympäristökysymyksiä, työllisyyttä ja kilpailukykyä. Myös liikenneturvallisuuden lisäämiseen tähtäävät tavoitteet ovat kannatettavia. Kannatan selonteon pyrkimystä pitkäjänteisempään, ennustettavampaan ja luotettavampaan investointipolitiikkaan, sillä epävarmuuden ylläpitäminen vaikuttaa kielteisesti joka taholle ja käy kalliiksi kaikille. Tätä taustaa vasten pidän valitettavana, että hallitus sysää suuren osan kaikista kehittämishankkeiden kustannuksista seuraavien eduskuntavaalien jälkeiselle ajalle. Valitettavaa on myös se, että hallitus siirtää valtion menoja kuntien maksettavaksi aikana, jolloin valtiolla on rahaa, mutta kuntatalous on pinteessä. Tämä menettelytapa asettaa kunnat todella eriarvoiseen asemaan — anteeksi, ministeri.

Paljon Suomea ristiin rastiin matkustavana olen erittäin tietoinen siitä, että tarpeet ovat suuremmat kuin mihin olemme viime vuosikymmenten aikana kyenneet vastaamaan. Peruskysymys onkin määrärahojen puute. Juuri tästä syystä me sosialidemokraatit olimme valmiit tekemään liikennehankkeisiin sellaisen tuntuvan tasokorotuksen, jolla olisi pyritty lisäämään kunnossapitomäärärahoja ja lisäksi myös mahdollistamaan useampia uusia hankkeita edistääksemme Suomen ja alueiden kilpailukykyä. Me asetimme tälle vaalikaudelle tavoitteeksi yli hallituskauden ulottuvan pitkäjänteisen liikenneinvestointiohjelman ja rahoituksen tason pysyvän noston uudelle tasolle. Tavoittelimme keskeisten runkoyhteyksien uudistamista vuoteen 2030 mennessä. Näihin tavoitteisiin nähden hallituksen nyt laatima kokonaisuus on melko vaatimaton ja sitä voidaan pitää ennemminkin tekohengityksenä kuin todellisena tasoparannuksena.

Raideliikenteen osalta hankkeita käynnistyy kohtuullisesti, mutta perusradanpidon tarpeet on unohdettu. Vuotuiset määrärahat ovat noin 50 miljoonaa alamittaisia, hallituspuolue vihreiden mielestä jopa enemmän. Tämä heikentää liikenteen turvallisuutta sekä lisää paino- ja nopeusrajoituksia rataverkollamme. Perusradanpitoon tehdyt lisäykset menevät kaikki sulkemisuhan alla olevien vähäliikenteisten osuuksien pelastamisen aloittamiseen. Rataverkon kunto tällä kehystasolla tulee laskemaan entisestään. Vaikka Suomi ei koskaan historiansa aikana ole ollut yhtä vauras kuin tänään, on tosiseikka se, että yhteiskunnan liikenneinfrastruktuuri on edelleen rapistumassa.

Yksittäisten hankkeiden osalta on syytä antaa sekä risuja että ruusuja. Vaikka hallitus teki suuren virheen lykkäämällä viime vaalikaudella jo kertaalleen päätettyjä kansallisesti tärkeitä hankkeita, on nyt hyvä, että hallituksessa on vihdoin nähty näiden hankkeiden tärkeys.

Liikennekysymyksissä on syytä harjoittaa sellaista politiikkaa, jossa pyritään edistämään hankkeita, joilla on kansallisesti laajempaa merkitystä. Yksi tällainen hanke on läntiseltä Uudeltamaalta Pääkaupunkiseudulle johtava Kantatie 51, jonka porvarihallitus viime keväänä pani jäihin. Myöskään eduskunnassa hankkeeseen ei saatu tämän vuoden budjettia tehtäessä rahoitusta, koska hallituspuolueiden edustajat äänestivät hanketta vastaan. Keskustan ja Rkp:n edustajat käänsivät tässä paitsi takkinsa myös selkänsä äänestäjille. Pääkaupunkiseudun ja sitä kautta Suomen kilpailukyky edellyttää, että uusmaalainen työvoima ja teollisuus pystyy tarjoamaan palvelujaan. Tämä on mahdotonta, jos olemassa olevia pullonkauloja ei laajenneta. Siksi onkin hyvä, että Kantatien 51 rakentaminen vihdoin lähtee liikkeelle 2010.

Arvoisa puhemies! Hallituksen antamassa liikennepoliittisessa selonteossa on hankkeita valittaessa käytetty muita kriteerejä kuin hyöty—kustannus-indeksejä, joilla on aikaisemmin pyritty huolehtimaan siitä, että hankkeet ovat mahdollisimman kannattavia koko Suomelle. Esimerkkinä mainitsen Hanko—Hyvinkää-rataosuuden sähköistämisen, jonka rakentamisen kannattavuus on aivan toista luokkaa kuin useiden nyt tehtyjen esitettyjen hankkeiden.

Lopuksi muutama sana selonteossa mainituista tilavarauksista maankäyttösuunnitelmia varten. Tilavarauksissa mainitaan muun muassa Helsinki—Turku- ja Helsinki—Pietari-oikoradat. Molempien mahdollinen toteutuminen siintää jossain kaukaisessa tulevaisuudessa. Tässä päivässä on tärkeää, että huolehdimme jo olemassa olevien yhteyksien kunnossa pitämisestä. Rantaradan eli Turun radan ja läntisen pääradan peruskorjaus ja kehittäminen (Puhemies koputtaa) ovat kustannustehokkain tapa järjestää nopea junaliikenne Helsingin ja Turun välillä.

Arvoisa puhemies! Pitkäjänteisyys on oikea suunta liikenneinvestoinneista päätettäessä. Tätä linjaa tulee jatkaa. Kunnossapidon rahoitusta tulisi kuitenkin lisätä esitettyä enemmän kuten myös joukkoliikenteen rahoitusta.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Uudellamaalla asuu 28 prosenttia Suomen asukkaista. Maan autokannasta täällä on 25 prosenttia, ja liikennesuoritteista 21 prosenttia tehdään Uudenmaan tiepiirialueella. Vuoteen 2025 mennessä Pääkaupunkiseutu kasvaa lähes Oulun verran, kehyskunnat lähes Lappeenrannan verran. Suhteellisesti suurinta väestökasvu on kehyskunnissa. Näiden lukujen nojalla on selvää, että liikennemäärärahoista iso osa tarvitaan täällä, muuten asumisen ja elinkeinoelämän toimintaedellytykset tukehtuvat ruuhkiin. Näihin tarpeisiin hallituksen liikennepoliittinen ohjelma ei anna vastausta.

Kehä IV:n rakentaminen tulevina vuosina on tärkeä asia uuden työpaikka-alueen rakentamiseksi lentokentän pohjoispuolelle ja alueen kehittymisen kannalta. Hankkeen toteutumisen myötä Kehä III:n liikennemäärien kasvu hidastuu sekä rinnakkaisteiden liikennekuormitus vähenee ja joukkoliikenteen toimintaedellytykset paranevat.

Arvoisa puhemies! Voimakkaan väestönkasvun seurauksena liikenneturvallisuutta parantavia ja liikenteen sujuvuutta lisääviä tarpeita alueillamme on useita. Uudellamaalla olemme pyrkineet vastaamaan metropolialueen asuntokysyntään ja asukasluku on kasvanut vuosittain. Nyt olemme sitoutuneet Pääkaupunkiseudun asuntotuotanto-ohjelman toteuttamiseen. Väestönkasvun myötä liikennemäärät kasvavat yhä ja työmatkaliikenteeseen kuluu kohtuuttomasti aikaa ja rahaa.

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittinen selonteko sisältää Uudenmaan kannalta tärkeitä tiehankkeita. Länsimetro, Kehärata, Klaukkalan ohikulkutie ja Kantatie 51 parantavat Helsingin seudun asukkaiden työ- ja asiointiyhteyksiä. Haluan nostaa pöydälle myös Kuuma-alueen kehittämishankkeet, joihin hallitus ei ole esittänyt rahoitusta. Niitä ovat Hyrylän itäinen ohikulkutie, Järvenpää—Nurmijärvi-tieyhteys ja raideliikenteen lisäkapasiteetin parantaminen Helsingin ja Riihimäen välillä. Kaikki nämä hankkeet ovat asuntorakentamisen ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta kiireellisiä ja tarpeellisia ja hyvin perusteltuja.

Hallituksen selonteon yhteydessä annettu kehyspäätös lisää perustienpidon rahoitusta vain 72 miljoonaa euroa vuoteen 2012 mennessä. Viime vuosina tiestön kunnossapidon kustannukset ovat kasvaneet noin 25—30 miljoonaa euroa vuodessa. Kustannusten nousun jatkuessa ja lisärahoituksen kohdentuessa pääosin alempiasteiseen soratiestöön tienpidon haasteeksi muodostuu koko muun tieverkon ja siltojen kunnon turvaaminen. Rahoituksen reaalisesti vähentyessä joudutaan tinkimään tieverkon ylläpidosta ja alueellisista investoinneista. Tiestön hoidon tasosta ei pidä tinkiä, koska hallituksen tavoitteena on kuitenkin vähentää liikennekuolemien määrää nykyisestä vajaasta 400:sta noin 100:aan vuodessa vuoteen 2025 mennessä.

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Olen huolissani liikenteeseen osoitettujen määrärahojen riittämättömyydestä. Liikenteen kehysmäärärahat eivät tue metropolialueen kilpailukyvyn vahvistamista, eikä niiden avulla luoda työllisyyttä edistävää liikennepolitiikkaa. Tällä hetkellä erityisesti Pääkaupunkiseudun hyvän kehityksen jatkumisen suurimpia uhkia ovat moninaiset liikenneongelmat. Ne haittaavat jo työpaikkaomavaraisuuden ja asuinrakentamisen kehittämistä. Erittäin huolissani olen Keski-Uudenmaan kuntien tilanteesta.

Christina Gestrin /r:

Ärade talman! Det är positivt att regeringen snabbt kom i gång med att uppgöra en långsiktig redogörelse om trafikpolitiken och att riksdagen nu får behandla riktlinjerna för trafikpolitiken. Regeringen har tre år på sig att inleda de projekt man nu förbinder sig vid.

Jag blev för egen del mycket orolig för hur regeringens trafikpolitik skulle utfalla när regeringen senaste sommar föreslog att några trafikprojekt som riksdagen och regeringen hade godkänt skulle skjutas upp med några år. Då gällde det förbättringen av stamväg 51 från Kyrkslätt till Esbo som regeringen nu lovar att inleda 2010. Uppskjutandet ledde till stor förargelse och oro i hela den region som berörs av vägen och har också påverkat samhällsplaneringen i Kyrkslätt. Den politiska trovärdigheten fick sig en allvarlig törn eftersom var och en av oss utgår ifrån att de beslut som är klubbade i regering och riksdag ska hålla. Därför måste regeringen se till att det man nu ger löfte om verkligen verkställs.

Till ledamot Maarit Feldt-Ranta som nu redan hann lämna salen, vill jag ändå påpeka att också socialdemokraterna med finansminister Kalliomäki i spetsen under föregående regeringsperiod sköt upp stamväg 51 genom att ta in andra projekt som då ledde till att stamväg 51 senarelades, så att helt oskyldiga var inte heller socialdemokraterna.

Hallitus on nyt avannut kunnille mahdollisuuden jouduttaa kaivattujen hankkeiden aloittamista lähtemällä mukaan hankkeiden rahoitukseen. Uusien rahoitusmuotojen kokeileminen on tärkeää, mutta periaatetta ei saa käyttää muiden vieläkin kiireellisempien hankkeiden lykkäämiseen.

Pakokaasupäästöjen vähentämisessä tärkeimpinä toimenpiteinä ovat joukkoliikenteen kehittäminen ja kevyen liikenteen väylien parantaminen. Yhtenä vähemmän esillä olleena näkökulmana, joka on kuitenkin edellytyksenä sille, että raideliikenneinvestoinneilla päästäisiin toivottuun tulokseen, on resurssien turvaaminen tarpeeksi tiheisiin juna- tai metrovuoroihin. Junien vuorovälit on mitoitettava tarpeen mukaan.

Joukkoliikenteen on oltava luotettavaa, mikä tarkoittaa sitä, että aikataulujen on pidettävä ja että valmius liikennöinnin hoitamiseen on oltava myös huonoissa kelioloissa. Monet saivat kokea esimerkin puutteellisesta valmiudesta Pääkaupunkiseudulla viime tiistaina ihmisten joutuessa tungeksimaan tupaten täysissä paikallisjunissa. Junavuoroja olikin peruttu, vaikka junaliikenteeseen olisi pitänyt panostaa erityisesti sellaisena päivänä, jona parkkiintuneimmatkin autoilijat päättivät käyttää julkisia liikennevälineitä lumituiskun vuoksi.

Runtom i Finland väntar otaliga kilometrar lätta trafikleder på att förverkligas. De flesta resor som görs med bil är bara några kilometer och kunde oftast göras med cykel eller till fots i stället. Vi behöver inte ta oss längre än till Köpenhamn för att se att cykeln är ett fortskaffningsmedel som hör stadstrafiken till och kan underlätta smidigheten i trafiken och minska på miljöbelastningen.

Jag förhåller mig tveksam till att ta i bruk trängselavgifter i huvudstadsregionen. Ingen har hittills kunnat presentera en modell som skulle vara rättvis och som skulle förhindra det att trafiken skulle förflyttas bort från huvudvägarna in i bostadsområdena. Enligt trafikexperter går det inte heller att direkt tillämpa Stockholmsmodellen i Finland. För att trängselavgifter överhuvudtaget ska kunna vara ett alternativ måste kollektivtrafiken vara ett verkligt fungerande alternativ. Det innebär bland annat att anknytningsparkeringsplatser måste byggas ut vid stationer och hållplatser.

Det behövs morötter för att locka bilisterna till kollektivtrafiken på ett fiffigt sätt. Ett tillräckligt lågt biljettpris kan vara den allra bästa moroten, men för att den ska vara möjlig behövs ett betydligt större statligt stöd än det som nu utlovas. Vägavgifter för tung trafik kunde däremot gärna snabbt tas i bruk.

Herr talman! Det är uppenbart att betydande resurser kommer att behövas för att upprätthålla vägnätet och spårnätet i tryggt skick och för att eliminera uppenbara riskfaktorer som finns på olika håll. Att gå in för långsiktiga utvecklings- och finansieringsprogram är därför klokt också i fortsättningen. Med tanke på markägarskydd och markplanering på lång sikt borde regeringen, likaså kommande regeringar, ha mod att i rättvisans namn också ha beredskap att stryka projekt ur planer för vilka finansieringsutsikterna inte är realistiska ens i ett långt perspektiv.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vanhasen toisen hallituksen liikennepoliittinen selonteko on erittäin hyvä tapa linjata liikenne- ja väyläpolitiikkaa ja lisätä sen pitkäjänteisyyttä. Selonteon kautta olemme vihdoinkin menossa kohti vähemmän tempoilevaa liikennepolitiikkaa. Liikennejärjestelmämme tila ja haasteet ovat olleet pitkään tiedossa. Pitkäjänteinen sitoutuminen liikenneverkon kehittämiseen ja liikenneväylien kunnon säilyttävään perusväylänpidon rahoitukseen on ainoa mahdollisuus pysäyttää muun muassa tieverkon kohtalokas heikkeneminen. On loistavaa, että ministeri Vehviläinen tähän reagoi vahvasti.

Selonteossa korostuu reagointiherkkyys elinkeinoelämään kohdistuvien toimintaympäristön muutoksiin sekä teollisuuden kilpailukyvyn edistämiseen. Juuri näin täytyykin toimia. Muun muassa kaivosteollisuuden nopea kehittäminen vaatii vahvoja ja reagoivia toimia muun muassa infrahankkeisiin.

On tärkeää, että liikennepoliittinen selonteko määrittää lisää kehittämispanoksia myös yksityisteille ja lähestytään vähitellen 90-luvun alkupuolen rahoituspanostuksia. Aivan liian monen hallituskauden ajanhan poliittisessa päätöksenteossa näytetään olleen kohtuullisen tietämättömiä yksityisteitten merkityksestä muun muassa puuhuollolle.

Pohjois- ja Itä-Suomen kannalta selontekoon sisältyy paljon myönteisiä painotuksia. Toki on todettava, etteivät näitten alueitten liikenteelliset tarpeet vielä tällä selonteolla valmiiksi tulleet, mutta esimerkiksi Suomen pohjoiset rajat ylittävät yhteydet on nyt kirjattu tärkeimpiin kansainvälisiin liikenneverkostoihin ja -hankkeisiin. Näihin kuuluvat Perämeren kaari eli Suomen ja Ruotsin pohjoinen rannikkoalue, Barentsin yhteydet ja Arkangelin käytävä. Barentsin yhteydet merkitsevät valmiutta kehittää rataliikennettä itään, ja Arkangelin käytävä Vartiuksen kautta liittyy hahmotuksiin kuljetuksista Venäjältä ja jopa Kaukoidästä Perämeren ja Narvikin satamiin. Rajaliikenteen fyysisten ja toiminnallisten rakenteitten toimivuus ja välityskyky ovat keskeisiä tekijöitä eritoten Pohjois- ja Itä-Suomen kehittämisedellytyksiä parannettaessa. Onkin välttämätöntä, että alueen kansainvälisiä liikenneyhteyksiä parannetaan ja helpotetaan kaikin tavoin Suomen ja Venäjän välisiä rajaylityksiä ja mahdollisuuksia. Yleensäkin vähitellen aletaan liikenneinfrankin osalta varautua siihen, että Pohjois-Suomesta on tulossa keskeinen Suomen tulevaisuuden talouden veturi.

Selonteko toteaa aivan oikein, että lentokenttäverkostoperiaate tukee Suomen alueellista kehitystä. Lentoliikenteen toimivuus ja koko maan kattavan kenttäverkoston ylläpito on aivan välttämätöntä, ja se onkin varmistettava kaikin keinoin. Me emme voi jättää alueitten saavutettavuutta muun muassa Finnairin liiketaloudellisten kriteerien varaan. Elinkeinoelämän, kansainvälisen teollisuuden ja matkailun kannalta on turvattava säännöllinen lentoliikenne aluekeskuksista. Julkisen palvelun velvoitteen mukaisella kilpailutuksella on saatava aikaan ratkaisu, joka takaa jatkuvan, joustavan matkustamisen mahdollistavin aikatauluin toimivan lentoliikenteen. Liikenteestä aiheutuvien, alueiden maksettaviksi tulevien kustannusten pitää pysyä lisäksi kohtuullisina, ja tämä kohtuullisuus koskee samoin myös itse matkustajien maksettaviksi tulevia kustannusrasituksia. Nythän ne ovat osin täysin kohtuuttomia varsinkin kentillä, joilla lentoliikenteen kilpailu on kovin vaatimatonta.

Toivoisin, että liikenne- ja viestintäministeriö asettaisi selvityshenkilön tai erillisen työryhmän selvittämään kotimaan lentoliikenteen ja lentokenttäasemaverkoston turvaamiseen liittyviä kysymyksiä. Selvityksen tulisi tuottaa syvällistä tietoa kotimaan lentoliikenteen tilanteesta, kotimaan lentoasemaverkoston ja lentoliikenneyhteyksien tulevaisuudesta ja turvaamisesta sekä tarvittavista toimenpiteistä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, toteaisin aiempaan täällä salissa käytyyn keskusteluun sen, että on erittäin myönteistä, että ministeri Vehviläinen osoitti suurta liikenne- ja elinkeinopoliittista silmää ja nosti tämän selvityksen kehitettävien hankkeitten listoille myös Oulujärven maisematien.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi pieni huomioni. Sanon, etten ole järin ihastunut selonteon sisältöön. Selonteon asettamat tavoitteet ovat melko yleisellä tasolla. Selonteossa todetaan, että noin 1 500 kilometriä pääteitä on korjauksen tarpeessa. Tosiasiassa korjaustarve on 2 500 kilometriä. Pääteihin tarvitaan moottoritieosuuksia, ohituskaistoja, taajamien ohikulkuteitä, sujuvia liittymiä, leveämpiä pientareita ja toimivaa valaistusta. Korjaustarve on huomattavasti arvioitua suurempi.

Tienpidon rahoituksen jälkeenjääneisyys on nyt noin 1 miljardi euroa. Tieliikenteen määrä on kasvanut noin 25 prosenttia vuodesta 91, mutta panostukset tienpitoon ja tiehankkeisiin ovat puolittuneet 17 vuoden aikaisesta tasosta. Tienpidon määräraha pitäisi kaksinkertaistaa nykyiseen verrattuna. Näin päästäisiin 17 vuoden takaiseen rahoitustasoon.

Arvoisa puhemies! Autoilu ja liikenne ovat valtion lypsylehmiä. Valtio verottaa tieliikennettä 7,5 kertaa tienpidon määrärahoihin verrattuna. Autoilu ja liikenne maksavat erilaisina veroina 6 miljardia euroa, josta vain pieni osa palautuu tienpitoon ja uusiin tiehankkeisiin. Henkilö- ja tavaraliikenne ansaitsee parempaa kohtelua.

EU:n asettamat päästövähennykset heikentävät kuljetusyritystemme kilpailukykyä etenkin suhteessa venäläisiin ja Venäjällä rekisteröityihin yrityksiin. Suomalaisten kuljetusyritysten kilpailukykyä parannetaan poistamalla osittain tai kokonaan käyttövoimavero ja polttoainevero. Hallituksella ei ole moraalista oikeutta asettaa yhä raskaampia päästövähennystavoitteita ilman valmiutta myöntää mittavaa investointitukea kuljetusyrityksille ympäristöystävällisen kuljetuskaluston hankkimiseksi. Edellä mainituilla toimilla lisättäisiin kuljetusyritystemme kilpailukykyä. Myös Suomessa liikennöiviltä ulkomaisilta kuljetusyrityksiltä on edellytettävä vähäpäästöistä kuljetuskalustoa. Jos tämä ei ole mahdollista, on näiltä kuljetusyrityksiltä perittävä tienkäyttömaksun lisäksi ympäristöveroa.

Selonteossa todetaan, että markkinaehtoisesti toteutetut palvelut eivät aina riitä takaamaan riittävää joukkoliikenteen palvelutasoa. Joukkoliikenteemme on Euroopan toimivimpia. Ministerin onkin pidettävä näppinsä poissa kauko-, pika- ja express-liikenteen markkinoista. Kaikkien bussilinjojen kilpailuttaminen jäykistäisi markkinoita ja siirtäisi linjaliikenteen ulkomaisten yritysten haltuun. Tämä ei voi olla hallituksen tavoitteena.

Liikenne- ja viestintäministeriössä on ollut liiallista intohimoa pompottaa säännöksillä ja rajoituksilla kuljetusyrityksiä. Tosiasia kuitenkin on, että tavara- ja henkilöliikenne ei toimi ilman kuljetusyrittäjiä. Siksi hallituksen on pidettävä huolta yrittäjyyden edellytyksistä tavara- ja linja-autoliikenteessä. Viestintä- ja liikenneministeriön suosio ei kuljetusyritysten keskuudessa ole suuren suuri. Siksi ministeriön on nyt katsottava itseään peilistä ja muutettava ajattelu- ja toimintatapojaan lähtökohtanaan yrittäjyyden edistäminen tavara- ja henkilöliikenteessä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi hieman omaakin kaupunkia. Salon kaupunki on 20 vuoden ajan peräänkuuluttanut valtiolta rahoitusta Itäisen ohikulkutien rakentamiseksi. Se on maakunnan hanke ja kaiken lisäksi ykköshankkeena. Hanke ei ole suuri, mutta elintärkeä elektroniikkateollisuutemme kannalta. Rahaa tuntuu riittävän aivan muualle kuin sinne, missä sitä oikeasti tarvitaan. Odotan, että Salon Itäinen ohikulkutie ilmestyy hallituksen tiehankkeisiin tämän vaalikauden aikana.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko liikennepolitiikasta on monella tavalla hyvä asia. Ensimmäistä kertaa tämän tyyppinen asiakirja on eduskunnan käsissä. Hyviä puolia tässä on yritys nostaa liikennepolitiikka keskeiseksi tekijäksi ilmastonmuutoksen hillitsemisenä, ja yrityksen takana ovat jo EU:n piirissä toimeenpannut päätökset. Meidän pitäisi pudottaa vuoden 2005 tasoon nähden vuoteen 2020 mennessä 16 prosenttia päästökaupan ulkopuolisen sektorin hiilidioksidipäästöjä, johonka liikenne kuuluu. Liikenteen osuus taas päästökaupan ulkopuolisesta sektorista on lähes 40 prosenttia, osuus on suuri. Se, mikä on taas realiteetti ja todellinen tilanne, on vielä haastavampaa, tuo EU:n 20 prosentin kokonaispäästövähennys vuoteen 2020, vertailuvuoteen 1990 nähden, ja sehän on liian vähän, liian pieni vähennys hiilidioksidipäästöistä, jotta EU olisi todella mukana siinä kamppailussa, että pystymme pudottamaan hiilidioksidipäästöt alle tason, jonka yli mennessä ilmastonmuutos kääntyy itseohjautuvaksi. Sitä ei pystytä takaisinpäin kääntämään, jos ylitetään tuo päästötaso eli kahden asteen keskilämpötilan nousu.

Näin ollen ne päämäärät, mitkä tässäkin selonteossa ovat, ovat varsin kunnianhimottomia, mutta ne ovat niitä, jotka on EU:ssa päätetty ja Suomi siinä mukana. Näin ollen ilmastonmuutoksen näkökulmasta nämä tavoitteet, vaikka me niitä hehkutamme, ovat vajaita ja vähäisiä, mutta on tietysti hyvä, että yleensä on aloitettu, se on selvä.

Sitten muutamiin yksityiskohtiin, mistä on keskusteltu. Täällä on vilahtanut tämä vesiteiden kehittäminen. Mielestäni "vesileikit" voitaisiin jättää historiaan, ja näillä vesileikeillä tarkoitan uusien kanavien rakentamista. Saimaan ja Päijänteen yhdistäminen voi vielä olla hanke, jota voi olla tukemassa, mutta ei mitään muuta. Saimaan kanavan osalta on tietysti todettava, että sen vuokrasopimus menee umpeen vuonna 2013, jota ennen pitää sopimusta jatkaa. Siitä tällä hetkellä neuvotellaan, ja asia on kesken.

Mitä tulee tiemaksuihin ja ruuhkamaksuihin, niin tiemaksut kuuluvat E18:lle ja Suomen pitää pystyä ne aikaansaamaan. Euroopan unionissa ja yleensä Euroopassa niitä on lähes kaikkialla Manner-Euroopan alueella. Toinen asia on sitten Pääkaupunkiseudun ruuhkamaksu. Mielestäni sitä on kokeiltava. Se on osa hiilidioksidin alentamisen kokonaispakettia.

Mutta lopuksi, puhemies, totean, että uusista ratalinjauksista aivan oikealla tavalla selonteossa todetaan nimenomaan se, että sekä Elsa- että Heli-ratalinjaus, molemmat, pidetään mukana maankäytön suunnittelussa, ja se on erittäin tärkeä asia. Muutenkin kiskoille siirtyminen on alussa puhumani ilmastonmuutoksen tavoitteiden kannalta avainkysymys, ja toisaalta meidän pitää saada sellainen autovero, joka on todellakin tähän suuntaan vaikuttava.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat! Voi todellakin sanoa, että liikennepoliittisessa selonteossa on monia hyviä uusia piirteitä. Voi sanoa, että se on aitoa uutta strategiaa. Eli on siirrytty ensinnäkin lyhyen tähtäimen liikennepolitiikasta ennustettavampaan valmisteluun ja toteutukseen, pitkäjänteisempään liikennepolitiikkaan. Täytyy todellakin toivoa, että tällainen perinteinen siltarumpupolitiikka on vähitellen katoamassa historian havinaan.

Toinen hyvä piirre on ennakkoluulottomat käsitykset tulevaisuudesta. Eli voi sanoa, että tässä selonteossa liikennepolitiikka on myös energiapolitiikkaa samoin kuin ympäristöpolitiikkaa, ja erittäin tärkeää on, että nämä hankkeet tukevat myöskin tätä strategiaa, mikä tässä on valittu. Uutta suuntausta osoittavat ja edustavat joukkoliikennehankkeet ja myöskin asuntopolitiikan ja liikennepolitiikan yhdentyminen. Onhan tosiasia, että liki puolet suomalaisista asuu jo nyt kymmenellä suurimmalla kaupunkialueella. Siinä suhteessa asuntopolitiikka, liikennepolitiikka, energiapolitiikka, ympäristöpolitiikka ovat erittäin paljon toisiaan täydentäviä. Esimerkkinä näistä hankkeista on vaikka Pääkaupunkiseudun Kehärata, Länsimetro ja omalla kotiseudulla Tampereella kaupunkiseudun raideliikennehanke.

Toisena tärkeänä konkreettisena hankkeena on valtion osallistuminen suurten kaupunkien joukkoliikenteen rahoitukseen, ja aika vähän itse asiassa on kiinnitetty huomiota siihen, että liikenneinvestointien taso vuotuisena tasona on nostettu noin 400 miljoonaan euroon tällä hallituskaudella.

Yksi tärkeä asia on myöskin, että puututtiin tiettyihin akuutteihin asioihin, ja näitä akuutteja asioitahan on esimerkiksi perustienpidon rahoitus. Voi sanoa, että neljän vuosikymmenen takainen tieverkko voi vielä päällisin puolin hyvin, mutta tilanne voi hyvinkin nopeasti muuttua. Se, että nyt lisättiin 72 miljoonaa euroa perustienpitoon, on juuri se askel oikeaan suuntaan ja juuri sellainen, mitä pitäisi kehua, ei kritisoida, aina puhua, että on riittämätöntä, vaan tämä on hyvä askel oikeaan suuntaan. Meidän on kuitenkin turvattava myöskin haja-asutusalueen, harvaanasuttujen seutujen laadukkaat, turvalliset liikenneyhteydet, ja juuri näillä keinoilla.

Arvoisa puhemies! Oikea suunta on myöskin lähteä liikkeelle uudenlaisiin hankkeisiin. Itse pelkäsin, että tietynlainen kateus vie voiton ja valtion puolelta ei lähdetä mukaan sellaisiin projekteihin, joihin myös paikallistaso on satsaamassa. Olen todella iloinen, että toisin kävi.

Tässä on mainittu, että nämä kunta—valtio-hankkeet olisivat tietyllä tavalla temppupolitiikkaa, mutta sitä ne eivät todellakaan ole. Täytyy muistaa, että monilla paikkakunnilla halutaan aikaistaa näitä hankkeita ja sitä kautta saada oman alueen kehitystä eteenpäin ja valtio tulee sitten jälkirahoitteisena mukaan, ja hyvä näin. Hyvä esimerkki on vaikka Tampereen rantaväylän tunneli. Siellä kuntapuoli ja elinkeinoelämä maksavat etukäteen tämän hankkeen ja valtio tulee mukaan vuonna 2015. Itse asiassa valtion 45 miljoonan euron panoksella aloitetaan 600 miljoonan euron hankkeet, ja etukäteen valtio saa jo noin 200 miljoonaa euroa, ennen kuin on maksanut euroakaan, verotuloina takaisin. Mikä olisi tätä parempi hanke?

Totta kai varmasti jokaisella alueella jää jotain hampaankoloon, mutta siinäkin tämän pitkäjänteisyys on erittäin hyvä. Me tiedämme jo, mitä kenties on tulossa vuonna 2011 Pirkanmaan seudulle: Valtatie 3:n parannus Hämeenkyrön ohituksen osalta. Siinä suhteessa, kun on tieto, että eteenpäin mennään, osataan myöskin oikea-aikaisesti valmistautua.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Tätä Matti Vanhasen toisen hallituksen liikennepoliittista selontekoa luonnehtivat monet strategiset avaukset, joita täällä on jo käsitelty eri yhteyksissä, mutta voi sieltä poimia esimerkiksi raiteiden paluun sellaisena erittäin suurena, pitkälle kantavana asiana ei pelkästään henkilöliikenteen ja joukkoliikenteen kehittämisessä täällä Pääkaupunkiseudulla tai vaikkapa Turun ja Tampereen seudulla, josta myöskin kirjaukset löytyvät, vaan ennen kaikkea myöskin sitten tavaraliikenteen ja puuhuollon turvaamisessa ja kehittämisessä muualla Suomessa.

Toinen vastaavan tyyppinen strateginen iso asia on se, että tässä tunnustetaan vihdoinkin maan laajuus ja maan laajan tieverkon merkitys monille teollisuuden toimialoille ei pelkästään puuhuollon suhteen vaan myöskin muun raaka-ainehuollon suhteen, ja sinne tulee merkittävä, iso satsaus useamman vuoden ajan. Toki korjattavaakin riittää, sillä näitä maaseudun alemman tieverkon teitä on laiminlyöty kyllä vuosien ajan, ja useiden hallitusten aikana kävi niin, että, voi sanoa, jopa tuo maaseudun biodiversiteetti heikkeni, kun niinkin iso eläin tai olio kuin tiekarhu kuoli lähes sukupuuttoon maaseudun teiltä näkymästä.

Tämä sisältää myöskin monia uusia hankkeita ja uusia avauksia tie- ja väylänpidon suhteen eri maakuntiin. Tarkastelen tässä lähinnä oman maakuntani Varsinais-Suomen osalta niitä hankkeita.

Meillä tietysti Varsinais-Suomessa ja Lounais-Suomessa on ihan omanlaisemme toimintaympäristö. Ensinnäkin meillä on meri ihan rannassa, ja se aiheuttaa sen, että meillä myöskin tämä meripolitiikka ja väyläpolitiikka sillä puolella on hyvin olennaista. Tässä suhteessa hallitus esittääkin erittäin viisaasti, että Uudenkaupungin väylä ruopataan ja syvennetään 8 metristä 12 metriin ihan ensi tilassa eli alkaen jo ensi vuonna, ja tämä on erittäin hyvä hanke Vakka-Suomen teollisuuden kannalta. Siellä muun muassa Jaran lannoiteteollisuus odottaa sitä, että väylä syvenee. Itse asiassa olisi ollut ihmeellistä, jos tuo väylä olisi jäänyt tekemättä, koska sen hyötykerroin oli niin iso.

Toisaalta myöskin saaristoon on luvassa parempaa yhteysliikennekalustoa. Kalusto alkaa olla vanhentunutta, ja on ollut olemassa sekin uhka ja jatkuva keskustelu siitä, että tämä liikenne on aina voimassa vuodeksi kerrallaan. Tästä periaatteesta toivon mukaan tällä uudella kalustolla ja uudella kilpailutusjärjestelmällä päästään eroon ja saariston asukkaat saavat sen, mikä heille kuuluukin eli pysyvät yhteydet sinne asuinpaikkakunnalleen.

Merkittävä avaus on myöskin paikallisliikenteen mahdollisuus junaradoilla Turun suunnasta Uudenkaupungin, Loimaan ja Salon suuntaan. Tämä on merkittävä uusi tapa hoitaa joukkoliikennettä ja kehittää työmatkaliikennettä, ja näkisin tämän myöskin vapaa-ajanliikenteen ja vapaa-ajan yritystoiminnan kehittämisedellytyksenä jatkossa. Toki sinne on vielä pitkä matka, ja kirjaukset ovat vielä kirjausten asteella, mutta voin vertailukohteena sanoa, että esimerkiksi Loimaa—Turku-lähijunaliikenne maksaisi arvion mukaan noin 4 miljoonaa euroa, kun vähän vastaavan tyyppinen Länsimetro maksaa tämän arvion mukaan noin 700 miljoonaa euroa, ja voi olla, että kustannusarvio siitä vielä heittelee, eli varsin edullisin kustannuksin päästäisiin kuitenkin liikkeelle.

Se, mikä oli Varsinais-Suomen ykköshanke, oli tuo Kasitiehanke, ei suinkaan Salon ohitustie. Kasitie oli myöskin Satakunnan ykköshanke, ja tässä valitettavasti kohdattiin sikäli takaiskuja, että tuo Kasitie etenee vasta tulevaisuudessa, ei vielä tällä hallituskaudella. Kasitien varassa ovat muun muassa telakkateollisuuden suuret liikennöinnit, ja sitä pitää jatkossa nopeasti kehittää. Sen liikenneyhteydet ovat huonossa kunnossa. Jotta tähän toimintaan päästäisiin mahdollisimman pian ensi hallituskaudella alkuun, niin pitäisi ottaa tämä suunnittelu nopeasti huomioon, ja mielestäni tässä voitaisiin käyttää myöskin tätä kuntien aikaistamisrahoitusta, jotta todellakin suunnittelusta ei enää tuo toteuttaminen olisi kiinni.

Ilkka Viljanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin täällä aiemmin ed. Pulliainen käyttämässään yhdessä ilmeisen monesta puheenvuorosta otti turhakkeen esimerkiksi Valtatie 12:n linjauksen Lahden alueella eli niin sanotun Lahden eteläisen kehätien. Jos se vihreiden mielestä valtakunnallisesti on turhake, tuntuu hiukan oudolta nykyinen Valtatie 12:n linjaus, mitä ed. Pulliainen esitti, että siihen voitaisiin rakentaa vielä lisää kaistoja. Nythän se on nelikaistainen eli on kaksi kaistaa molempiin suuntiin. Tämä venäläisten ja muidenkin rekkojen määrä keskellä kaupunkia 14 kilometriä Suomen parhaiden pohjavesialueiden päällä suojaamattomana olisi lähestulkoon Etelä-Suomen pahin ympäristöriski.

Hyöty—kustannus-suhde on tälle hankkeelle kuitenkin reilusti yli 2. Ja kun katselin muita hankkeita, (Ed. Saarinen: Ei niillä ole enää merkitystä!) joita esimerkiksi Oulussa tehdään ... Se on helppo huudella Oulusta norsunluutornista, kun sieltähän lähtee muutaman vuoden kuluttua uusittuja teitä kaikkiin ilmansuuntiin. En tiedä vielä, onko länteen päin silta Ruotsiin suunnitteilla, mutta tämä Valtatie 12:n linjaus on aivan elintärkeä itä—länsi-liikenteen kehittämiseksi.

Kiittämisen jälkeen täällä on liikenneministeriä kiitetty, joten yhdyn vain siihen. Tämän kaltaista tulevaisuuteen katsovaa, pitkäjänteistä liikennejärjestelmän kehittämistähän on jo pitempään kaivattu. Selonteko on erinomainen tapa linjata liikenne- ja väyläpolitiikkaa sekä lisätä tätä pitkäjänteisyyttä. Suuri merkitys on etenkin konkreettisella pitkän aikavälin investointiohjelmalla. Pitkäjänteisyys on hallitun kehittämisen ja hyvän suunnittelun edellytys tietenkin kaikessa talouden näkökulmassa, kun kustannusarvioiden pitävyyttä edellytetään tulevaisuudessa entistä enemmän. Toimivat liikennejärjestelmät tukevat ennen kaikkea elinkeinoelämää, ne tukevat alueiden elinvoimaisuutta ja talouden kasvua ja edistävät luonnollisesti kansalaisten turvallisuutta.

Arvoisa puhemies! Valtion menojen kokonaiskehitys on nykyään, niin kuin tiedämme, sidottu tiukkoihin kehyksiin, joihin on kehnosti mahtunut mittaviakaan liikenneväyläinvestointeja. Tästä syystä investointitarpeet ovat kasvaneet ja kasautuneet vähän niin kuin kunnissa rakennusten korjausinvestoinnit ja kasautuneet korjausveloiksi. Rahoitusselvityksen tehnyt valtiosihteerikin tunnusti, että runsaan 10 vuoden aikana olisi todennäköisesti ollut viisasta investoida enemmän, vaikka taloudellisessa katossa ovat hankkeet jo muutenkin olleet. Tulevaisuudessa kannattaa etsiä edelleenkin budjettirahoituksen rinnalle, niin kuin täällä on useamman kerran jo todettu, uusia rahoitusmalleja. Yksityissektorin kanssa tehtävä kumppanuus on se, jolla voitaisiin hyödyntää sen tarjoamaa tehokkuutta. Elinkaarimallin käyttöönotosta on puhuttu. Kyseessä ei ole tietenkään mikään kattava ja kaiken hoitava patenttiratkaisu, mutta fiksusti käytettynä se voisi hyödyntää esimerkiksi juuri tätä mainitsemaani Lahden linjausta Valtatie 12:n osalta.

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun: Tieliikenteen turvallisuus ei ole kehittynyt tavoitteiden mukaisesti. Tehokkaimmat lyhyen aikavälin toimet edellyttävät tiukempaa puuttumista päihtyneenä ajamiseen, sääntöjen noudattamiseen, turvalaitteiden käyttämiseen sekä ylinopeuksiin. Puutun ainoastaan muutamalla sanalla liikenteen olennaiseen ongelmaan. Tuoreet tilastot rattijuopumuksesta näyttävät yhä kasvavan ja musertavan synkiltä. Rattijuoppojen osuus kuolemaan ja loukkaantumisiin johtaneissa kolareissa lisääntyi edelleen viime vuonna selvästi. Joka neljännessä kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa oli osallisena rattijuoppo. Valvonta, tuomitseminen ja tuomioiden täytäntöönpano maksaa, ja rattijuoppojen metsästäminen hukkaa poliisien arvokkaita resursseja. Otankin esiin täällä jo paljon puhutun alkolukon. Jokaisen rattijuopumuksesta kiinni jääneen autoon tulisi asentaa alkolukko ja tulevaisuudessa lainsäädännön kautta vakiovarusteeksi.

Arvoisa puhemies! Ylipäätänsä ihmettelen, mitä rattijuoppo autolla tekee; jos joku puukottaa ihmistä, niin otetaanhan puukkokin tältä puukottajalta pois.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaskari, viittasitte tuossa puheenvuorossanne tähän perustienpidon 72 miljoonaan tällä kehyskaudella, että päinvastoin pitäisi kiittää eikä moittia. Näin on. Täällä on hyvin monia asioita, joista voi kiitokset mainita, mutta tässä myös tosiasioissa tulee pysyä. Eli kun perustienpitoon on luvattu tämä lisärahoitus 72 miljoonaa, niin viidessä vuodessa kuitenkin kustannustason arvioidaan nousevan 100 miljoonalla eurolla, eli lisärahoitus ei kata edes kustannusten kasvua. Ja tämä ei ole ed. Kähkösen arvio vaan Savo-Karjalan tiepiirin johtajan. Eli tämä korjausvelka kasvaa. Mutta totean kuitenkin, että kun tästä perusväylänpidosta nämä 20 miljoonaa vuosittain otetaan puunsaannin turvaamiseen, niin minä uskon, että moni sellainen hanke nyt toteutuu, tämmöinen alempiarvoisen tieverkon pätkä, joka ei muuten toteutuisi. Tämä kuitenkin täsmennyksenä ja korjauksena mielestäni teidän puheenvuoroonne.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittista selontekoa lukiessa näyttää siltä, että koko hallitus on nukkunut prinsessa ruususen unta valmistellessaan selontekoa. Puutteet ovat sen verran merkittäviä, että jos niitä ei huomioida ja korjata käytännön toimenpiteillä, ei selonteon sisällöllä ole juurikaan merkitystä.

Liikenneväylien kunnossapidon rahoitus on ollut jo vuosia täysin retuperällä. Rahoitus ei ole riittänyt edes tyydyttävään liikenneväyläverkoston kunnossapitoon, mikä on tunnustettu myös selonteossa. Lieneekö jonkun selonteon kirjoittajan mökki kyntöpeltoa muistuttavan tien päässä, koska parannusta rahoitussuunnitelmiin näyttää jonkin verran nyt tapahtuneen? Selonteko lupailee lisää rahaa myös Savo-Karjalan tärkeiden hankkeiden toteuttamiseksi. Valitettavasti emme kuitenkaan voi puhua tarpeeseen nähden riittävästä rahamäärästä.

Arvoisa puhemies! Pohjois- ja Itä-Suomessa on tällä hetkellä menossa useita valtakunnallisesti merkittäviä kaivoshankkeita, esimerkkinä Talvivaaran kaivos. Hankkeiden yhteydessä on puhuttu teiden ja ratojen parantamisesta. Vaikka kaivos olisi kuinka tuottava, on tie- ja rataverkon oltava kunnossa, että malmi saadaan jouhevasti markkinoille. On syytä ryhtyä pikaisiin toimiin kaivos- ja puuteollisuuden kuljetusten turvaamiseksi. Rautatiet ovat oiva keino vähentää ympäristölle ja ihmisille liikenteestä koituvia haittoja. Ympäristöä ja energiaa säästyy, kun panostamme kunnolla rataverkostomme kehittämiseen. Monet vanhat ratalinjat on lakkautettu vedoten milloin mihinkin. Yleisin lienee kuitenkin väite käyttäjien vähyydestä. Totta kai käyttäjiä on vähän, jos junatkaan eivät kulje.

Arvoisa puhemies! Suomi on tuhansien järvien maa. Kummeksun sitä, ettei selonteossa ole kiinnitetty enempää huomiota sisävesiliikenteeseen. Merenkulkulaitoksen 17.3.2008 julkaisemien tilastojen mukaan Suomessa liikkui vuonna 2007 sisävesiliikenteessä 411 000 matkustajaa. Se ei ole mikään vähäinen määrä, ja panostamalla sisävesiliikenteen tukeen saataisiin matkustajamäärät kohoamaan huomattavasti. Selonteossa pitäisikin olla valmius laajempaan tukeen järviliikenteelle. Sisävedet eivät ehkä ole teollisuudelle yhtä kilpailukykyisiä kuin junaradat, mutta vesistömme antavat meille erinomaiset kilpailuasetelmat matkailun ja turismin kehittämiseksi.

Meillä on tuhansia siltoja, joiden kunto on mitä on. Jotkut niistä ovat erinomaisessa kunnossa, mutta sitten on muun muassa Leppävirran kunnassa sijaitsevan Liisalan sillan tasoisia tapauksia, joissa on vaan ajan kysymys, koska ne romahtavat alta vieden perheen autoineen hyiseen veteen. Selonteon käytännön toteuttamisen aikana on syytä kiinnittää enemmän huomiota siltoihin, sillä useisiin kyliin ja kaupunkeihin kulkuyhteys on vain niiden kautta.

Arvoisa puhemies! Toivoisin valtiovallalta selkeästi suurempaa panostusta nimenomaan kevyen liikenteen väylien rakentamiseen. Selonteossaan valtio edelleen osoittaa niukkuutta kevyen liikenteen väylästön rakentamiseen. Tämä on valitettavaa, kun muistetaan, kuinka monta hengenvaarallista tienpätkää Suomessa on. Rakentamalla erillisiä kulkuväyliä jalankulkijoille ja pyöräilijöille parantaisimme kanssakulkijoidemme turvallisuutta.

Yleisenä yhteenvetona voisin todeta, että tällaisella selonteolla ei turvata maaseudun elinvoimaisuutta ja sen asuttuna pitämistä.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Statsrådets trafikpolitiska redogörelse till riksdagen lyfter mycket tydligt fram Finlands beroende av sjötransporter och därigenom sjöfartens stora betydelse för Finland. Det är inte bara Åland som är en ö utan hela Finland är i logistiskt hänseende en ö.

Drygt 80 procent av godset i Finlands utrikeshandel transporteras med fartyg och därför spelar effektiva och högkvalitativa sjötransporter en stor roll för konkurrenskraften inom vår övriga industri. För att klara konkurrensen i den globala ekonomin måste Finland kompensera de långa avstånden till de viktigaste marknadsområdena med transportsystem som är effektivare än i andra länder.

De finlänska fartygens sjunkande marknadsandelar inom vår utrikeshandel är synnerligen oroväckande. Endast 29 procent av Finlands utrikeshandels sjötransporter går i dag på finländskt köl mot 56 procent 1975 och 40 procent så sent som 2000. Denna utveckling äventyrar vår försörjningsberedskap och EU har inte några system för att stödja oss i detta avseende. Vi måste själva trygga våra sjötransporter i en krissituation. Kontrollen av dessa livsviktiga transporter är i andras händer och inkomsterna går Finland förbi.

Den möjlighet som nämns i den trafikpolitiska redogörelsen att Finland skulle ingå bilaterala avtal med andra stater för att trygga sjötrafiken anser jag inte vara genomtänkt. Vi bör tvärtom vidta sjöfartspolitiska åtgärder för att få vår handelsflotta under finländskt flagg att växa. Sjöfarten är en framtidsnäring. Det är emellertid synnerligen glädjande att regeringen i den trafikpolitiska redogörelsen fastställer att det finländska tonnaget måste bli lika konkurrenskraftigt som tonnaget i våra viktigate konkurrentländer.

En stor konkurrenshämmande omständighet är den höga medelåldern inom vår handelsflotta. Genomsnittsåldern är 19 år mot 12 år i övriga EU. Inom EU:s sjöfartsnationer har handelsflottorna vuxit och moderniserats tack vare rederibeskattningsregimer som uttryckligen gynnat tillväxt och modernisering. De tonnageskattelagar som stiftats har lett till ett mycket kraftigt uppsving inom rederinäringen. Ett belysande exempel utgörs av Tyskland där handelsflottan har fördubblats under åren 2004 till 2007.

Ärade herr talman! Regeringen har utlovat en rederibeskattningsreform. Jag utgår ifrån att denna reform följer tre grundlinjer. För det första ska målet med rederibeskattningen vara att främja tillväxten och förnyelsen av Ålands och Finlands handelsflotta. För det andra ska rederibeskattningen leda till att villkoren för vår sjöfart blir i linje med övriga EU-länders. Och för det tredje måste rederibeskattningen utformas så att både stora och små rederier och rederier som bedriver last- eller passagerarsjöfart behandlas lika. Vi måste stå på samma nivå som konkurrentländerna Tyskland, Nederländerna, Estland, Danmark och Storbritannien. Reformen av rederibeskattningen bör bestå av två delar. En förnyad och konkurrenskraftig tonnageskattelag och för de rederier som inte kan gå in i en tonnageskatteregim en möjlighet att bilda reserveringar för fartygsanskaffningar.

Den andra viktiga konkurrensfaktorn vid sidan av rederibeskattningen utgörs av bemanningskostnaderna. Här har den sittande regeringen och den föregående regeringen på ett progressivt sätt nyttjat de möjligheter som EU-kommissionens riktlinjer för sjöfartsstöd möjliggör, men tyvärr inte till fullo. I regeringsprogrammet för statsminister Vanhanens andra regering fastslås att den finländska sjöfartens konkurrenskraft ska förbättras med hjälp att de stödformer som tillåts av EU. Kommunikationsministeriet föreslog också under våren 2007 att bland annat ett stöd för bemanningskostnaderna för lastfartyg i konkurrensutsatt ö- och kustkabotagefabrik samt att källskatteskyldiga sjömän på passagerarfartyg skulle ingå i stödordningen. Tyvärr kom inte förslaget att nå fram till beslut.

Jag utgår ifrån att regeringen nu avlämnar till riksdagen ett sjöfartspaket som består av en omfattande rederibeskattningsreform och dessutom de stödförslag (Puhemies: Förlåt, 5 minuter!) för bemanningskostnaderna som föll bort förra året.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Odotettu valtioneuvoston selonteko liikennepolitiikan linjoista ja liikenneverkon kehittämis- ja rahoitusohjelmasta vuoteen 2020 on nyt eduskunnan lähetekeskustelussa. Selonteon päätavoitteeksi on otettu liikennepolitiikan pitkäjänteisyyden lisääminen. Selonteon aikajänne onkin asetettu 10—15 vuoden toteutusjaksolle. Keskeisin haaste tämän kaltaisen selonteon tekemisessä on koko maan kannalta tasapainoisen kokonaisuuden rakentaminen. Mielestäni siinä on selonteossa onnistuttu hyvin. Selonteossa tuodaan eri kohdissa läpi leikaten esiin liikenneyhteyksien keskeinen merkitys elinkeinojen kehittämiselle eri puolilla maata aina pohjoisinta Lappia myöten.

Hyvät liikenneyhteydet ovat alueiden kehittymisen keskeinen edellytys. Tässä pelkkä periaate ei kuitenkaan riitä, vaan painotusten on näyttävä myös hankkeiden rahoittamisessa maan eri osissa. Siksi onkin syytä painottaa, että pitkäjänteinen liikennepolitiikka vaatii eduskunnan sitoutumista selonteossa mainittujen liikennehankkeiden toteuttamiseen yli vaalikausien aina vuoteen 2020 saakka.

Selonteossa on huomioitu merkittävänä tulevaisuusteemana toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi. EU:n päätösten mukaisten vuotuisten hiilidioksidipäästöjen vähentämistarpeen on arveltu olevan vuoteen 2020 mennessä jopa 3 miljoonaa tonnia vajaan 14 miljoonan tonnin kokonaispäästöistä. Tämä vaatii yhdyskuntarakenteen eheyttämistä, joukkoliikenteen edistämistä, uusiutuvien energianlähteiden käytön lisäämistä, uutta ajoneuvoteknologiaa, liikenteen maksuja ruuhkaisilla alueilla ja asennekasvatusta.

Perusväylänpidon ja yksityisteiden rahoitusta lisätään vuoteen 2012 mennessä 165 miljoonalla eurolla. Etenkin perusradanpitoon tulevaa lisäystä on pidettävä selonteossa olevien huomattavien ratainvestointien lisäksi onnistuneena panostuksena. Perustienpitoon osoitettuun lisärahoitukseen olisi sen sijaan tarvittu vieläkin isompaa korotusta. Ongelmaksi on muodostumassa etenkin alempiasteisen tieverkon heikkeneminen, jonka pysäyttämiseksi tarvitaan lisää rahaa. Maakuntien pienten tiehankkeiden eteneminen on niin ikään kiinni juuri tästä rahoituksesta. Perustienpidon rahoituksen huomioimista on syytä vielä tulevaisuudessa harkita lisäbudjettien ja tulevien kehyskausien rahoituksessa. Esitän myös pohdittavaksi erillisen alempiasteisten teiden teemahankkeen toteuttamista, jossa huomioitaisiin liikenteen suoriteperusteen sijaan haja-asutusta, tiekilometrejä ja etäisyystekijöitä kunta- ja maakuntakeskuksista.

Perustienpidon rahoitusta paikkaa osaltaan metsäteollisuuden puuhuollon turvaamiseksi osoitettu 225 miljoonan euron rahoituspaketti. Lisäksi viimeisen kymmenen vuoden ajan 5—15 miljoonan euron tasolla olleisiin yksityistieavustuksiin tuleva 10 miljoonan euron vuotuinen lisäys on merkittävä ja tärkeä. Näiden pottien jaosta myös Lapin tulee tavoitella ja saada oma osuutensa.

Pienempien lentokenttien toiminta halutaan jatkossakin turvata verkostoperiaatteella, jossa vähäliikenteisiä kenttiä voidaan ylläpitää kannattavampien kenttien tuotoilla. Tämä linjaus turvaa osaltaan myös Lapin saavutettavuutta, joka on keskeistä alueen elinkeinojen kannalta.

Selonteon kansainvälisiä liikenneyhteyksiä kuvaavassa osiossa on tuotu erinomaisella tavalla esille pohjoisen Barentsin alueen mittavat luonnonvarahankkeet ja niistä seuraavat huomattavat kuljetustarpeet. Varautuminen rajat ylittävien liikenneyhteyksien kehittämiseen Luoteis-Venäjältä luo mahdollisuuksia pohjoisten alueiden elinkeinojen kehittämiselle myös Suomessa.

Selonteon suurin mielenkiinto kohdistuu yksittäisiin liikenneinvestointeihin. Tämän hallituskauden aikana toteutetaan Lapissa 24 miljoonan euron suuruinen Rovaniemi—Kemijärvi-radan sähköistäminen. Tämä pohjustaa hyvin tavoitetta ratayhteyden avaamiseksi Sallan Kelloselästä Murmanskiin. Lisäksi käynnissä on 74 miljoonan euron hanke Valtatie 4 Kemin kohta ja sillat. Vuoden 2011 jälkeiseen toteutusputkeen on Lapista saatu 250 miljoonan euron edestä hankkeita.

Lapin optio tulevaisuuden liikennehankkeisiin on kuitenkin kaivostoiminnassa. Selonteossa vahvistetaan periaate, jossa valtio vastaa merkittävien kaivosten liikenneyhteyksien toteuttamisesta jälkirahoituksena. Kaivosyhtiöt rakentavat liikenneyhteydet, jotka valtio lunastaa itselleen. Lapin useat kaivoshankkeet voivat siten tulevaisuudessa tuoda jo suunniteltujen hankkeiden lisäksi satojen miljoonien eurojen lisäpanostukset Lapin liikenneverkkoon.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Nyt käsitteillä oleva selonteko antaa mainion mahdollisuuden nähdä liikennepolitiikka kokonaisuutena, ei pelkästään mittelönä yksittäisistä tiehankkeista tai rekkaparkeista. Selonteko tuo harjoitettuun liikennepolitiikkaan pitkäjänteisyyttä ja ratkaisuja, joiden on tarkoitus vähentää erityisesti liikenteen ilmastovaikutuksia.

Vihreiden mielestä liikennepäätöksiä ei voida tehdä pelkästään liikkumisen näkökulmasta, vaan niitä on tarkasteltava myös ilmastopolitiikan, sosiaalipolitiikan ja energiapolitiikan kautta. Olen iloinen, että selonteossa on otettu iso askel kohti tällaista otetta. Myös liikennevaliokunta on korostanut näiden näkökulmien huomioimista lausunnossaan Euroopan unionin kaupunkiliikenteen vihreästä kirjasta.

Suomen ensimmäinen rataosuus Helsinki—Hämeenlinna avattiin liikenteelle vuonna 1862. Rovaniemen raideyhteys valmistui vuonna 1909. Tuolloin päättyi rataverkon keskeisten osien rakentaminen Suomessa, ja ensimmäistä kertaa tämän jälkeen eduskunta käyttää enemmän rahaa rata- kuin tiehankkeisiin. Tämän vaalikauden tie- ja ratahankepäätöksissä peräti 63 prosenttia rahoista laitetaan raiteisiin. Tämä on merkittävä osoitus liikennepolitiikan uudesta suunnasta.

Eteläisessä Suomessa hallitus vahvistaa tukensa Länsimetron rakentamiselle ja ehkäisee näin nurmijärvettymistä eli ilmaston kannalta kohtalokasta asumisrakenteen hajautumista. Liikennepolitiikan ja alue- ja yhdyskuntasuunnittelun kohtalonyhteys täytyy oivaltaa. Enää ei voida rakentaa suuria asuinalueita tai kauppakeskittymiä pelkän yksityisautoilun varaan. Liikenneministeriö aloittaa myös ruuhka- ja tienkäyttömaksujen selvittämisen. Tämä on yksi tehokkaimpia tapoja vähentää liikenteen päästöjä. (Ed. Saarisen välihuuto) Tukholman kokemusten perusteella ruuhkat vähenivät — ed. Saarinen — käyttäjäryhmien tyytyväisyys liikenteeseen kasvoi, keskustan kauppojen kannattavuus parantui ja ennen kaikkea päästöt vähenivät. (Ed. Saarinen: Ja selitykset vähenivät, eivät selvitykset!)

Tunnetusti eduskunnassa vaikuttaa puoluerajat ylittävä autopuolue, jonka liikennepolitiikka perustuu kaiken vastustamiseen. Mutta uskon, että tosiasiat paimentavat tämänkin joukon tunneperäisestä autojen halailustaan järkiperäisen politiikan äärelle. Ja onhan siellä Länsiväylällä mukavampaa huristaa, kun ruuhkia on vähemmän.

Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää myös käytössä olevan työsuhdematkalippujärjestelmän kehittämistä. Nykyinen järjestelmä on liian monimutkainen, eikä tuen tasokaan ole riittävä. Selonteossa kiinnitetään huomiota liikenneturvallisuuteen, ja on syytäkin. Vaikka Suomessa pelätään susia, lähinnä aihetta olisi pelätä liikennettä, jossa kuolee noin 400 ja loukkaantuu vakavasti moninkertainen määrä ihmisiä vuosittain.

Arvoisa puhemies! Ansioidensa lisäksi selonteossa on myös puutteensa. Isoin ongelma on se, että hienot panostukset raideliikenteen kehittämiseen eivät poista sitä ongelmaa, että kaukojunaliikenne on liian kallista. On järjetöntä, että tässä maassa on paikkoja, joihin on halvempaa lentää kuin mennä junalla. Pahimmassa tapauksessa on mahdollista lentää halvemmalla turistilomalle Etelä-Eurooppaan kuin ostaa edestakainen aikuisten junalippu vaikkapa Helsingistä Vaasaan. Myös monilla kaupunkiseuduilla on halvempaa ajaa töihin keskuskaupunkiin autolla kuin hypätä vieressä pysähtyvään junaan.

Hallitus jakaa ensimmäistä kertaa tukea suurten kaupunkiseutujen joukkoliikenteelle, mikä on erinomaisen hienoa. Aloitus on kuitenkin kovin varovainen. Ensi vuoden 5 miljoonan euron rahoitus pitäisi ainakin tuplata. Voimakkaampia toimenpiteitä pitäisi suunnata myös suurten kaupunkien ulkopuolisen joukkoliikenteen parantamiseen. Samoin perusradanpidon rahoitus ei ole riittävää. Tällä hetkellä junat köröttelevät alinopeutta, koska rata ei kestä sitä, mihin juna kykenisi. (Ed. Saarinen: Paljonko vaaditaan?)

Kiireellisen liikennemelun torjuntaan ei myöskään ole varattu rahaa. Kuitenkin Suomen lainsäädännössä melu määritellään ääneksi, joka on terveydelle haitallista ja jota täytyy torjua. Toivon, että selonteko noudattaa eduskunnan säätämiä lakeja.

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittisen selonteon lopussa katsotaan tulevaisuuteen. Omasta mielestäni tulevaisuuden visio pitäisi perustua sellaiselle politiikalle, jossa kevyen liikenteen väylät ovat kattavat ja turvalliset, joukkoliikenne on kohtuuhintaista ja laadukasta ja nopeat junayhteydet kattavat koko Euroopan.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että hallitus on linjannut liikennepolitiikkaa usean vaalikauden ajaksi. Tällä menettelyllä saadaan liikennepolitiikkaan jatkuvuutta ja päästään pois tempoilevasta sekä lyhytjänteisestä suunnittelusta. Samoin on hyvä, että liikennepoliittisen selonteon yhteydessä päätetään myös vaalikauden väyläinvestointien ohjelmasta. Olisi hyvä, että vaalikausien alussa laadittavista liikennepoliittisista selonteoista tehtäisiin jatkossakin pysyvä käytäntö.

Liikennepolitiikassa on keskeistä kehittää toimivia liikenneyhteyksiä kansalaisille ja elinkeinoelämälle sekä tukea alueiden ja elinkeinojen pärjäämistä. Ilmastonmuutoksen hillintä, joukkoliikenteen edistäminen ja liikenneturvallisuuden parantaminen ovat myös painopisteitä. Selonteko sisältää mittavan liikenneverkon kunnossapito- ja investointiohjelman. Monivuotinen investointiohjelma tekee liikennepolitiikasta siis huomattavasti nykyistä pitkäjännitteisemmän. Kehyskaudella 2009—2012 hallitus tuo eduskunnan päätettäväksi kustannuksiltaan enemmän uusia liikenneinvestointeja kuin koskaan aikaisemmin. Tässä tehdään ja kirjoitetaan historiaa. Sanoisinpa, että tässä tehdään merkittävästi aluepolitiikkaa ja aluepoliittista historiaa.

Käynnissä olevien ja päätettyjen hankkeiden menot tällä hallituskaudella ovat noin 400 miljoonaa euroa vuodessa. Vaalikaudella alkaa 13 uutta liikenneverkon kehittämisinvestointia arvoltaan noin 1,1 miljardia. Uusien liikennehankkeiden aloittamiseen panostetaan 80 miljoonaa euroa aiemman kehyksen ylittäviä varoja valtion omaisuuden myyntituloista. Selonteossa panostetaan perusväylänpitoon. Tällä tavoin noudatetaan hallitusohjelman kirjausta 15 miljoonan puukuution lisäyksestä metsäteollisuuden käyttöön. Metsätalouden sekä metsäteollisuuden toimintaedellytysten parantamiseksi osoitetaan kaikkiaan 225 miljoonaa euroa. Puuhuoltoa turvataan kunnostamalla alempiasteista tiestöä sekä yksityisteitä. Samoin metsäteollisuudelle tärkeitä puunkuljetusratoja korjataan.

Liikennepolitiikkaa on tulevaisuudessa arvioitava entistä enemmän ilmastopolitiikan näkökulmasta. Selonteon mukaan kunnat voivat hillitä liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä esimerkiksi liikenteen hinnoittelulla, keskustojen pysäköinnin sääntelyllä ja maankäyttöratkaisuin. Liikennepoliittinen selonteko tarjoaa mahdollisuuden sille, että ensi vuosikymmenellä voitaisiin ottaa käyttöön paikannukseen perustuva tienkäyttömaksu. Edelleen selonteon mukaan hallituksella on valmius muuttaa lainsäädäntöä siten, että alueellinen ruuhkamaksu tulisi mahdolliseksi.

Arvoisa herra puhemies! Selonteossa halutaan joukkoliikennematkustamisen lisääntyvän. Selonteon investointien painopiste on raideliikenteessä. Vanhasen toinen hallitus pitääkin tärkeänä, että suuret kaupunkiseudut ja valtio laativat yhdessä pitkäjänteiset seutukohtaiset joukkoliikenteen kehittämisohjelmat. Suurten kaupunkien joukkoliikennetuki otetaan käyttöön ensi vuonna. Liikenteen peruspalvelut turvataan myös haja-asutusalueilla ja pienemmillä kaupunkiseuduilla. Vähenevää reittiliikennettä täydennetään kutsujoukkoliikenteellä. Tulevaisuudessa työsuhdematkalippua kehitetään niin, että se kannustaa käyttämään joukkoliikennettä sikäli, mikäli sitä siellä alueella on. Selonteon mukaan julkisin varoin ostetaan joukkoliikennettä niille yhteysväleille, joilla tarjontaa ei synny markkinaehtoisesti. Lentoliikennettä voidaan ostaa paikkakunnille, joiden matka-aika Helsingistä nopeinta junayhteyttä käyttäen on yli kolme tuntia. Pyöräily ja jalankulku otetaan entistä paremmin huomioon maankäytön ja liikennejärjestelmän suunnittelussa. Tämä merkitsee kevyen liikenteen väylien lisärakentamista.

Liikenneturvallisuuden parantaminen on erittäin tärkeä asia. Jatkossa sitä parannetaan puuttumalla tehokkaasti rattijuopumukseen, sääntöjen rikkomiseen ja turvalaitteiden käyttämättä jättämiseen sekä ylinopeuksiin. Myös väylärahoitusta kohdennetaan liikenneturvallisuutta parantaviin hankkeisiin, muun muassa pääteiden turvallisuutta lisäävään keskikaideohjelmaan. Liikennevalvontateknologian käyttöä lisätään. Ajo-opetusta ja ajokortin suorittamista uudistetaan.

Arvoisa herra puhemies! Jos tarkastelen investointilistaa vaalipiirini, Vaasan vaalipiirin, kannalta, joka muodostuu kolmesta maakunnasta — Etelä-Pohjanmaan maakunnasta, Keski-Pohjanmaan maakunnasta ja Pohjanmaan maakunnasta — niin se on erittäin hyvä ja suorastaan mairitteleva. Siellä on Pietarsaaren meriväylä, Sepänkylän ohikulkutie Vaasassa, Seinäjoen itäinen ohikulkutie, Pohjanmaan rata Seinäjoki—Oulu, Vaasan radan sähköistäminen, Valtatie 3:n kehittäminen välillä Tampere—Vaasa ja Kaskisten meriväylä. (Ed. Hemmilä: Eikö lisää vielä löytynyt?) Tästä suuri ja nöyrä kiitos liikenneministeri Anu Vehviläiselle sekä kaikille niille, jotka ovat olleet valmistelussa mukana, mutta ennen kaikkea suuri kiitos myös vaalipiirini 17 kansanedustajalle. Me teimme työtä yhtenä joukkueena.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Meillä on nyt käsiteltävänä paperi, jonka valmistumista olemme kaikki odottaneet pitkään ja hartaasti. Tähän selontekoon on kohdistunut paljon odotuksia ja toiveita, suunnalta jos toiseltakin. Liikenteen merkitystä täällä pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen maassa ei voi väheksyä. Väylästömme ja erityisesti tie- sekä rataverkostomme muodostavat perustan koko elinkeinoelämän toiminnalle ja maamme eri alueiden elinvoimaisuudelle. Myöskään satamien merkitystä ei voi tässä suhteessa väheksyä.

Liikennepoliittinen selonteko on kokonaisuus, johon voidaan lukea muun muassa valtiontaloudelliset, elinkeinopoliittiset, alueelliset ja ilmastopoliittiset tavoitteet. Kaikki niistä ovat yhtä olennaisia ja tärkeitä, ja kokonaisuus ei ole toimiva, mikäli jokin asetetuista päämääristä ei ole kohdallaan tai sen toteutuminen ontuu. Selonteko on hyvä kokonaisuus, mutta odotin siltä kuitenkin enemmän. Vaikka suuret linjat ovat kohdallaan, olen pettynyt siihen, miten eriarvoisesti maamme eri alueita kohdellaan. Tämän sanottuani tarkoitan samalla sitä, että kokonaisuus ei ole mielestäni toimiva.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen maaliskuisessa kehysriihessä varaamat rahat liikenteen kehittämiseen tulivat tarpeeseen. Monilla alueilla iloittiin myönteisistä päätöksistä, toisilla taas harmiteltiin sitä, että rahaa ei tällä kertaa herunut. Kotimaakuntani Etelä-Karjala kuuluu valitettavasti häviäjien sakkiin. Alueen tiet ja radat eivät tule tuoreiden linjausten mukaan saamaan rahaa vuosikausiin. Etelä-Karjalassa lyötiin alkutahdit Kuutostien peruskorjaukselle Lappeenrannan ja Imatran välillä pitkän väännön jälkeen tämän vuoden alussa tai jo viime vuoden puolella. Viimeksi joulukuun budjettikeskusteluissa peräänkuulutin sitä, että peruskorjauksen yhteydessä on ehdottomasti saatava kuntoon myös Kuutostien loppuosuus Lappeenranta—Taavetti-väli, joka jää 25 kilometrin matkalla varsinaiseksi paiseeksi peruskorjauksen jälkeen.

Toivomukseni on kuitenkin kaikunut kuuroille korville, sillä tämän alueen tärkein hanke ei sisälly selontekoon kuuluvien hankkeiden listalle, ei edes kakkoskoriin. Tätä maakunnassamme ei ymmärretä. Valtatie 6:n Lappeenrannan ja Taavetin välistä tieosuutta käyttää merkittävä osa Venäjälle suuntautuvasta maantieliikenteestä matkalla Nuijamaan ja Imatran rajanylityspaikoille tai sieltä Suomeen päin. Myös numerotiedot puhuvat kylmää kyytiä puolestaan. Kyseisen tieosuuden liikennemäärä on noin 12 000 ajoneuvoa vuorokaudessa; koko maan valtateiden keskiarvon ollessa 4 000:n tienoilla. Raskaan liikenteen osuus on poikkeuksellisen suuri, arkisin lähes 30 prosenttia liikenteestä. Pelkästään Nuijamaan ja Vaalimaan kautta kulki lähes miljoona raskasta ajoneuvoa vuonna 2007 ja henkilöautoja lähes 2 miljoonaa, ja liikenteen ennustetaan kasvavan jopa 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Arvoisa puhemies! Perusväylänpidon rahoitus on selonteossa vakavasti laiminlyöty. Tämä epäkohta on nostettu esiin monella eri arvovaltaisella taholla. Esimerkiksi rakennusteollisuus on todennut, että rahaa liikenneväylien kunnossapitoon tarvittaisiin vähintään 200 miljoonaa euroa joka vuodelle. On vaikea ymmärtää sitä, miksi perusväylänpidon rahoitus on vuosikausia laahannut kaukana jäljessä todellisesta tarpeesta. Selontekoon nyt kirjattu 165 miljoonaa koko vaalikaudeksi on täysin riittämätön summa. Mikäli tasoa ei nosteta nykyisestä merkittävällä tavalla, maamme liikenneverkoston kunto rappeutuu äärimmäisen kovaa vauhtia tulevina vuosina. Se on hukkaan heitettyä kansallisomaisuutta. Myös muilla tahoilla on peräänkuulutettu rohkeampia linjauksia liikennepolitiikkaan. Esimerkiksi EK:n mukaan suuri puute selonteossa on se, että valtakunnallisesti tärkeimmistä liikenteen runkoväylistä ja niiden kehittämisestä ei luoda selkeää ja pitkäjänteistä kuvaa.

Kaiken kaikkiaan selontekoon liittyvät linjaukset ovat monelta osin vain alkua sille kehitykselle, jota me kaikki haluamme tulevaisuudessa oikeasti nähdä. Vain yhteisen tahdon ja lisärahoituksen turvin liikennepolitiikka on nähtävissä kokonaan uudessa valossa. Tahtotila tähän käsittääkseni löytyykin.

Arvoisa puhemies! Liikennepolitiikan pitkäjänteisyyden kannalta olennaista on myös se, että nyt kirjattuihin, vaikkakin osin vaatimattomiin linjauksiin sitoudutaan myös tulevien hallituksien toimesta.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Vihdoin ja viimein saatiin aikaiseksi päätös Porokylä—Vuokatti- ja Ilomantsi—Joensuu -ratojen peruskorjauksesta. Toki päätöksessä Ahon työryhmän esityksillä ja mahdollisella Venäjän puuntuonnin tyrehtymisellä on ollut oma merkityksensä. Kuitenkin haluan vielä kerran kiittää myös ministeri Vehviläistä. Kyseessä olevat rataosuudet ovat pitkään olleet surkeassa kunnossa. Akselipainoa ja nopeuksia on jouduttu laskemaan vuosi toisensa jälkeen, kuljetusten kannattavuus on luonnollisesti sen myötä heikentynyt. Kyseisten rataosuuksien kunnostaminen mahdollistaa omalta osaltaan alueiden tasapuolisen kehittämisen. Niiden tärkeydestä muun muassa Pohjois-Karjalan elinkeinoelämälle, erityisesti monille puunjalostusteollisuuden yrityksille, on puhuttu paitsi tässä salissa myös kulloisenkin valtioneuvoston jäsenille. Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut.

Kuten joulun alla totesin tässä salissa, jokainen merkittävä hallituspuolue voi katsoa peiliin, ja näkee yhden syyllisen teittemme, erityisesti alemman asteisen tieverkon, kurjaan kuntoon ja ratojemme suureen korjausvelkaan. On muistettava, että rautatiet, toki niitä ei joka paikkaan mene, mutta nämä rautatiet soveltuvat parhaiten suurten massojen kuljetukseen. Ne ovat tehokas ja turvallinen osa liikennejärjestelmäämme. Ja muistettakoon ilmastonmuutos ja siihen liittyvät velvoitteemme. Toivottavasti vaalikauden alussa annettavista liikennepoliittisista selonteoista saadaan perinne. Niiden myötä, uskon, myös rata- ja tieverkon rahoituksessa pääsemme parempaan pitkäjänteisyyteen.

Arvoisa puhemies! Hallitus mainosti jo kehyskeskustelun yhteydessä infrapakettiaan ennennäkemättömän suureksi. Tosiasia on, että niin sanotun perustienpidon korjausvelka kasvaa — debatissa sitä perustelin äsken — ja ratojen korvausinvestointeihin osoitetut määrärahat ovat edelleen riittämättömät. Kehyksessä se taso on 120—130 miljoonaa, ja tarve on vuosittain 190 miljoonaa. Niin kehyspaperissa, kuten myös selonteossa, luetellaan seuraavalle vaalikaudelle ajoittuvia hankkeita. Muistettakoon, että ne eivät sido tulevaa eduskuntaa eivätkä hallitusta, mutta nämä listat saattavat herättää monelta osin turhia toiveita ja niitä varmasti tulkitaan väärin. Toki itsekin toivon, että niillä listoilla olevat kohteet pystytään mahdollisimman nopeasti toteuttamaan.

Alempiasteisen tieverkon kunnostaminen palvelee haja-asutusalueiden asukkaiden liikkumista ja palveluiden saatavuutta sekä elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Toki toimivalla liikenneverkolla on merkitystä myös kyseisten alueiden vetovoimaan. Nyt tässä väyläpaperissa yksityisteihin ollaan osoittamassa 10 miljoonaa euroa lisää. Se on mielestäni erittäin hyvä. Nämä tiethän ovat kaikkien käytössä. Yrittäjiä on näitten teitten varrella, vaikutuspiirissä, mutta asukkaita kaiken kaikkiaan entistä vähemmän. Nämä yksityistiet ovat toki myös erittäin tärkeitä puunhuollolle. Tästä väyläpaketista ollaan kohdentamassa vuosittain puunhuollon turvaamiseen 20 miljoonaa euroa. Toivon, että näillä rahoilla tavallaan tämän myötä myös Lieksan—Kuhmon suunnassa Nurmijärvi—Kuhmo-tie, tällainen ikuisuushanke, saadaan vihdoin ja viimein toteutettua.

Arvoisa puhemies! Kunnille tarjotaan tiettyjen liikennehankkeiden aloituksen aikaistamista niiden omalla rahoituksella. Tätä en pidä hyvänä. Kokeilusta tulee helposti pysyvä käytäntö, ja sen myötä kunnat joutuvat eriarvoiseen asemaan riippuen niiden taloudellisista resursseista. Kyllä liikenneministerikin omassa puheenvuorossaan tähdensi, että siitä ei voi tulla semmoinen tapa, jota toteutetaan aina.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, lentoliikenteen osalta linjaus tuossa selonteossa, että lentoasemia ylläpidetään niin sanotun verkostoperiaatteen mukaisesti eli vähäliikenteisiä lentoasemia pidetään yllä liiketaloudellisesti kannattavien lentoasemien tuotolla, tämä on erittäin hyvä ja kannatettava linjaus.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy vilpittömästi kiittää hallitusta ja sen työskentelyä selonteon valmistumisen parissa. Tämän tuloksena kokonaisvaltainen ja pitkäjänteinen ohjelma rahoitusmalleineen kuvaa sitä määrätietoista ja sitoutunutta tapaa, jolla hallitus haluaa liikennepolitiikkaa ajaa. Tällaisella ohjelmalla turvataan väylänpidon rahoitus ja tasoitetaan rakentamisastetta ja kustannuksia eri suhdanne- ja taloustilanteissa.

Erityisen hyvänä pidän selonteon alueellisia ja elinkeinopoliittisia painotuksia. Eri liikennemuodot on selonteossa huomioitu osana liikenteen kokonaisjärjestelmää. Näistä kiitos. Tärkeää on liikenneselonteon yhteydessä myös huomioida ilmastopoliittiset vaikutukset, ja tällöin joukkoliikenteen kehittäminen nousee arvoon arvaamattomaan. Selonteossa on esitetty joukkoliikenteen kehittämiseen eri keinoja, alueelliset erityistarpeen huomioiden.

Kilpailun avaaminen joukkoliikenteen osalta onkin asia, joka toimii isoissa kaupungeissa. Valtion rooli kasvukeskusten ulkopuolella korostuu erilaisten tukimuotojen avulla haja-asutusalueilla. Tästä eduskunnan on huolehdittava.

Pohjoisen liikennehankkeet on nostettu perustellusti investointilistalle. Näistä esimerkkejä ovat pääradan Seinäjoki—Oulu-välin peruskunnostus, kakkosraiteen rakentaminen Kokkolasta pohjoiseen ja sähköistämisohjelman jatkaminen pohjoisilla ratayhteyksillä.

Pitkään on odotettu myös Valtatie 8:n Vaasa—Oulu-välin perusparannusta, joka on mukana vuoden 2011 jälkeisellä suunnitteluhankkeiden listalla. Erityisesti pohjoisen elinkeinot, matkailu sekä metsä-, teräs- ja kaivosteollisuus, hyötyvät paranevista yhteyksistä.

Huomiota selonteossa ansaitsee se, että pohjoisen kansainvälisiä liikenneyhteyksiä halutaan kehittää sekä meriteitse että maalla tapahtuvaa liikennettä silmällä pitäen, ja ettei totuus unohtuisi, lentoliikenneyhteydet maan toiseksi vilkkaimmalle kentälle Oulun suuntaan on pidettävä yllä kansainväliset tavoitteet mielessä.

Liikennepoliittisen selonteon tämän vaalikauden väyläinvestointiohjelma pitää sisällään määrärahoja perusväylänpitoon puuhuollon turvaamiseksi 60 miljoonaa euroa. Myös poikittaisratojen peruskorjaukset ovat ratkaisevan tärkeitä puuhuollon kannalta.

Nykyhallitus on tehnyt merkittävän suunnanmuutoksen suhtautumisessa lakkauttamisuhan alla oleviin rataosuuksiin. Näillä kaikilla toimilla on vissi työllisyysvaikutus erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa. Liikennehankkeilla puhalletaan navakkaa myötätuulta pohjoiseen, joilla eittämättä on merkitystä pohjoisen painoarvon koko ajan noustessa myöskin kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna.

Arvoisa puhemies! Paikallis- ja Suomen erityisolosuhteiden tuntemus ja riittävät panostukset takaavat tasavertaiset kilpailuedellytykset kuljetusmarkkinoilla. Siksi yksi suuri tulevaisuudenhaaste onkin eri kuljetusmuotojen tehokas yhdistäminen. Tämä pätee sekä elinkeinoelämän kuljetuksissa että henkilöliikenteessä.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Liikennepoliittinen selonteko sinällään on erittäin myönteinen asia liikennehankkeiden pitkäjänteisessä suunnittelussa. Haluankin tässä kiittää hallitusta selonteon valmistelusta ja eduskuntaan tuomisesta. Kiitosten lisäksi toki evästystä tarjotaan pohjoisen perukoilta itäisen Suomen sydämestä Kainuusta.

Finnair Oyj on valtioenemmistöinen pörssiyhtiö ja VR-Yhtymä Oy:n valtio omistaa yksinään. Näiden markkinaehtoisesti toimivien yhtiöiden omistajaohjaus on keskitetty Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosastolle, mutta edelleen valtiolla on molempiin yhtiöihin niin sanottu strateginen intressi.

Omistajaohjausosasto tekee siis yhteistyötä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa. Tähän yhteistyöhön haluaisinkin heittää ajatuksia liittyen reuna-alueiden lentoliikenteeseen ja VR:n aikatauluihin sekä liikennöintiin ja sen laajuuteen yleisesti.

Varsinkin Pohjois-Suomen reuna-alueella asuvat ihmiset joutuvat maksamaan lentoliikenteessä todella hurjia lentohintoja, eikä inhimillisyydestä tässä hinnoittelussa todellakaan puhuta. Tämä asia vaikuttaa myös kansalaisten tasavertaiseen liikkumiseen yleisesti. Kainuulaisella kansalaisella on suorastaan mitättömät mahdollisuudet saada kohtuuhintainen lento Helsinkiin esimerkiksi verrattuna Kuopiossa asuvaan kanssaihmiseen. Siihen samaan soppaan kun laitetaan vielä aamulla kello 4:n aikaan Kajaanista lähtevä VR:n Pendolino, mikä tietysti sinällään on upeaa, että edes se kulkee, niin todella pitkien etäisyyksien maakunnassa ei ole mikään ihme, jos kainuulainen katajainen kansa jo alkaa murista vihaisena eikä aina edes siksi, että varhain aamusella täytyy herätä, mutta kun sillä Pendolinollakaan ei ehdi kello 9 alkaviin koulutuksiin, palavereihin ja kokouksiin Helsinkiin. Voisikohan niitä aikatauluja katsella, vaihtoehtoja pohtia ja omistaja hiukan ohjata?

Myös matkailun kannalta nämä asiat ovat osoittautuneet hankaliksi. Kansalaiset ovat mielellään käyttäneet junaa liikkumisvälineenään kohti Kainuuta. Mutta jos matkustaminen tarkoittaa väijymistä asemilla ja jatkokyytien odottelua, niin into lopahtaa hyvin nopeasti näihin vaikeuksiin, ja kun junaa kuitenkin VR:kin markkinoi näyttävästi ympäristöystävällisenä tapana liikkua paikasta toiseen, niin mahdollistamista tässä tarvittaisiin myös pelkän mainostamisen lisäksi.

Liikennepoliittinen selontekokin sivulla 10 mainostaa, että toimivat liikenneyhteydet ja matkailukeskusten hyvä saavutettavuus edistävät matkailua. Pitkien välimatkojen vuoksi hyvät yhteydet ovat erityisen tärkeitä Lapin, Itä- ja Pohjois-Suomen matkailulle.

Arvoisa puhemies! Kaivoshankkeiden osalta haluan kiittää hallitusta erityisesti Talvivaaran tiehankkeiden etenemisestä ja tietenkin esittäen toiveen, että myös jatkossa asiat etenevät myötätuulessa. Liikennevirrat ja tavaraliikenne muuttuvat alueella sen verran radikaalisti, että jo liikenneturvallisuudenkin varmistamiseksi korjaustarvetta varmasti ilmenee.

Selonteossa pyritään myös asennemuutosvaikutuksiin liikenteen hiilidioksidipäästöjen osalta. Tavoitteena näkyy olevan, että kansalaiset valitsevat pienempiä ja vähän kuluttavia automalleja, mutta jäin miettimään, että ainakin tehty autoveropäätös ohjausvaikutukseltaan näyttää suosineen isojen autojen ostoa. Eli tässä asiassa varmasti on vielä parantamisen paikkaa.

Lisäksi kuorma-autoliikenteeseen kohdistuvat paineet päästöjen vähentämisestä nostivat pintaan kysymyksen, onko tarkoitus kilpailukyvyn turvaamiseksi kehittää jonkinlaisia porkkanaratkaisuja esimerkiksi kuorma-autoliikenteen ympäristöystävällisiin muutoksiin verokysymyksin tai jotain muuta enemmän innovatiivista esittäen.

Kevyen liikenteen väylät ovat tärkeitä ympäristötekoja vähintäänkin suuremmissa kaupungeissa, mutta toki myös pienemmissäkin taajamissa. Nykyiset investoinnit jäävät kuitenkin vähiin, koska rahoitus ohjautuu automaattisesti välttämättömiin hoito- ja ylläpitotoimiin. Myös niin sanotut heräteraidat ja niiden tekeminen keskiviivan ja reunaviivojen yhteyteen ovat ainakin pääsääntöisesti saaneet myönteistä palautetta liikenneturvallisuutta parantavina, eli tätä työtä voitaisiin jatkaa edelleen. Asioita tietenkin löytyy lisää, vaikka illan pitkää tässä puhua, mutta, arvoisa puhemies, päätän palautteeni tähän.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämän selonteon avulla luodaan pitkäjänteisyyttä liikennepolitiikkaan, vihdoinkin, voi sanoa. Nythän linjataan tavoitteet vuoteen 2020 saakka. Näin varmistetaan jatkuvuus, ennustettavuus ja parempi kokonaiskuva liikenteen kehittämisessä ja rahoituksessa. Vuosikaudet liikennepolitiikka on ollut jokseenkin tempoilevaa, ja vuosittain on käyty aina uudet keskustelut eri liikenneväyläratkaisujen rahoittamisesta ja muista liikenteen kehittämiseen liittyvistä aiheista. Tällainen toimintatapa jäänee nyt historiaan.

Suomessa kuljetetaan tavaraa asukasta kohden eniten Euroopassa. Hyvät liikenneyhteydet takaavat elinkeinoelämän kilpailukyvyn, työssäkäynnin ja tasa-arvon eri alueiden välillä. Tieliikenne on Suomessa kasvanut voimakkaasti vuosi vuodelta. Teiden kunnossapitoon ja uudistamiseen varatut määrärahat ovat jo vuosien ajan olleet riittämättömät. Tästä syystä tiestön kunto on paikoin luvattoman huono vaarantaen liikenneturvallisuuden sekä haitaten elinkeinoelämän ja yhteiskunnan toimintaa ylipäätään. Perustienpidon määrärahoilla on äärimmäisen suuri merkitys tieturvallisuuden parantamisessa. Nyt myös sen rahoitusta lisätään.

Herra puhemies! Jo aiemmin menokehysten yhteydessä sovitussa väyläpaketissa useat merkittävät väylähankkeet ovat saaneet rahoituksensa, mutta samalla moni merkittävä tiehanke on jäänyt vaille rahoitusta ja esitykset ovat alueellisesti vahvasti epätasapainossa. Näin on tilanne erityisesti Varsinais-Suomen väylärahoitusten osalta. Varsinais-Suomella on keskeinen merkitys kuitenkin yhteiskunnan ja elinkeinoelämän toiminnalle muun muassa satamatoiminnan, laivanrakennuksen, monipuolisen yritysrakenteensa sekä laajan maa- ja metsätalouden takia. Yksi positiivinen seikka sentään väyläinvestointien rahoituksessa on Uudenkaupungin meriväylän syventäminen vuonna 2011, mutta muut Varsinais-Suomelle erittäin keskeiset väylähankkeet, kuten esimerkiksi Vt 8 ja Turun ohikulkutien nelikaistaistaminen, on suunniteltu aloitettaviksi vasta vuoden 2011 jälkeen. Mikäli näin pitkään joudutaan odottamaan, ei ole mitään takuita siitä, että rahoitus todellakin tuolloin järjestyy. Tilanne olisi korjattava ja varmistettava nyt eikä neljän vuoden kuluttua.

Herra puhemies! Kuluva talvi on koetellut erityisesti Etelä-Suomen alempiasteista tiestöä. Käytännössä etelässä on kelirikko jatkunut syksystä saakka ja teitä on korjattu kaikkien näiden kuukausien ajan nimenomaan kelirikon takia. Tämä on yksi ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma pysyvä muutos, joka on jatkossa otettava myös huomioon päätöksenteossa. Tähän saakka alempiasteiselle tieverkolle on jaettu määrärahoja tietyn laskentakaavan mukaan ja tasaisesti koko maahan. Nyt on kuitenkin niin, että Etelä-Suomen tiet, jotka kelirikon takia ovat ympäri vuoden korjauksen tarpeessa, tarvitsevat jatkossa enemmän rahaa kuin tähän asti jaossa on saatu.

Yksityistiet ovat tärkeä osa liikennejärjestelmää. Yksityisteillä on keskeinen merkitys maaseudun elinvoimaisuudelle sekä maa- ja metsätalouden tehokkaalle hoitamiselle. Niiden riittävä kunto on tärkeä paitsi teiden varsilla asuville myös metsätaloudelle ja koko metsäteollisuudelle. Suomessa on yksityisteitä kaikkiaan 350 000 kilometriä, josta valtionapuun oikeutettuja on noin 60 000 kilometriä. Tavoitteena tulee olla maaseudulla asuvien ihmisten tasavertainen kohtelu, johon sisältyy myös yksityisteiden rahoitus. Sen vuoksi yksityisteiden valtionapuja tullaan lisäämään nykyisestä.

Herra puhemies! Vielä lopuksi. Selonteossa painotetaan sitä, että hyvät liikenneyhteydet itään ovat Suomen vahvuus. Suomen kautta kulkeva transitoliikenne Venäjälle on kasvanut voimakkaasti. Vaikkakin kauttakulkuliikenne myös työllistää ja tuo Suomelle rahaa, sen kasvattaminen entisestään ei saa olla itsetarkoituksena, tavoitteena. Päätieverkkomme on varsin kovilla täällä etelässä jo muutenkin, ja venäläisen raskaan kaluston suuri määrä lisää teiden rasitusta. Monet kansalaiset ovat myös kantaneet huolta venäläisen kauttakulkuliikenteen aiheuttamista turvallisuusriskeistä, eikä syyttä. Transitoliikenteen tulisikin maksaa osansa Suomen tieverkoston ylläpidon ja liikenneturvallisuuden kehittämisen kustannuksista.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittinen selonteko on todella odotettu kooste hallituksen liikennepoliittisista linjauksista, ja niihin on viitattu ministereiden vastauksissa jo, voi sanoa, lähes vuoden ajan. Nyt, kun selonteko on todella valmis, on todettava, että sen sisältö oli ainakin minulle suuri pettymys. Voi vain ihmetellä, mihin perustuvat hallituksen ratkaisut ensisijaisista liikennehankkeista selonteossa.

Etelä-Karjalan liikennehankkeet on lähes tyystin jäädytetty tämän hallituksen selonteossa. Kun edellisen hallituksen alulle panemat Kuutostien rakennustyöt juuri on saatu vauhtiin Imatra—Lappeenranta-välillä, tässä liikennepoliittisessa selonteossa ei löydy lainkaan Kuutostien osuutta, joka jatkuisi Luumäki—Lappeenranta-välille, joka on elinkeinoelämän ja kansainvälisen liikenteen kannalta erittäin keskeinen. Tällä kapealla tiejaksolla liikennemäärä on jo nyt paikoin yli 10 000 ajoneuvoa vuorokaudessa ja raskaan liikenteen osuus on suuri, arkisin jopa 30 prosenttia. Hallitus on päättänyt siirtää asian hamaan tulevaisuuteen päätettäväksi, aikaisintaan vuonna 2015, mikä on täysin käsittämätöntä, kun ajattelee kokonaisuutena tätä Kuutostietä. Juuri tällä liikenneosuudella tällä hetkellä rajoitus on 60 kilometriä tunnissa eli noin 10 000 ajoneuvoa menee siitä päivittäin 60 kilometriä tunnissa muutaman kilometrin pätkän.

Valtatie 6 on ainoa tavallinen valtatie, jossa liikennemäärä on tietyllä tieosuudella jopa miltei 15 000 henkilöautoa vuorokaudessa, siis tietyllä osuudella. Sama pätee rekkaliikenteeseen. Ajoneuvomäärältään se on 1 800 per vuorokausi. Ei ole tiedossa maamme talouden, kansainvälisyyden tai elinkeinoelämän kannalta yhtä merkittävää valtatietä kuin Valtatie 6, jonka kautta kulkee liikenne myös kahdelle vilkkaalle raja-asemalle, Imatran raja-asemalle ja Nuijamaalle.

Tuntuu, ettei hallitus näe lainkaan elinkeinoelämän tarpeita, koska myös kaksoisraide Luumäki—Imatra on siirretty tulevaisuuteen vuodelle 2012. Luumäki—Imatra-rata on tällä hetkellä yksi maamme kuormitetuimmista rataosuuksista. Näyttää siltä, että ministeri ei ole tehnyt ratkaisuja tarpeeseen perustuen, vaan priorisointi eri hankkeiden välillä on ratkaistu sen mukaan, missä vaalipiirissä nämä hankkeet ovat. Ministerin mukaan myös rajaliikenne on hoidettu, kun E18-tien korjaaminen alkaa tällä hallituskaudella. Nehän ovat kaksi aivan eri asiaa, Kuutostie ja E18. Ja on hyvä tietysti tässä vaiheessa muistuttaa, että periaatepäätös E18-tien rakentamisesta tehtiin jo Lipposen kakkoshallituksen toimesta, sieltä asti se on peruja.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on kiitettävästi esillä selonteossa. Päästöjen, liikenteen ja liikennevälineiden suhde ilmastonmuutokseen on saanut niin sanotusti palstatilaa tässä selonteossa. Ilmastonmuutos kuitenkin vaikuttaa vahvasti päästöjen lisäksi usealla tasolla. Selonteossa on kuitattu muutamalla lauseella tulvat ja maan routiminen, vaikka näiden vaikutus eri puolilla Suomea on ajoittain yksi merkittävimmistä ongelmista sekä liikenteelle että tiestön ja ratojen kunnolle. Jo nyt on selvitetty, miten nämä ilmiöt vaikuttavat ratojen ja niiden pengerten kuntoon sekä tiestöön. Selonteossa kuitenkin esitetään, että nämä asiat pitäisi selvittää. Ehkäpä ministerilläkin on mahdollisuus saada nämä jo olemassa olevat selvitykset käyttöönsä ja ryhtyä pikaisesti toimimaan asian korjaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Ihmettelen, miten ministeri puheenvuorossaan vähätteli sitä, kun edustajat nostavat täällä vaalipiirinsä hankkeita esille. Mielestäni jonkun ne on nostettava, koska hallitus ei tunnu tuntevan koko Suomen tilannetta ja ministerikin on osaksi keskittynyt oman alueensa hankkeiden toteuttamiseen. Toivoisin ministerin tutustuvan erityisesti Etelä-Karjalan keskeiseen asemaan maamme rajaliikenteessä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Maamme liikenteessä nyt ja tulevaisuudessa on suuria haasteita. Liikenteen kasvihuonepäästöjä on pystyttävä vähentämään, maamme kilpailukyvyn turvaamiseksi tarvitaan entistä toimintavarmempia maaliikenteen päätieverkkoja, ja ihmisten arjen matkojen on oltava toimivia. Siis liikenneturvallisuus ja hyvin toimiva liikkumisympäristö ovat asioita, joita yhteiskunnassamme tulee kaikin tavoin edistää.

Viime kuussa, maaliskuussa, valmistui liikenne- ja viestintäministeriön virkamiesesitys, Liikenne 2030 -asiakirja, ja tuossa asiakirjassa nostetaan esille erityisesti ilmastonmuutoksen hillinnän, arjen matkojen toimivuuden ja Suomen kilpailukyvyn ylläpidon tärkeys. Näitä asioita on myös sisällytetty liikennepoliittiseen selontekoon. Pidän sitä erittäin hyvänä asiana samoin kuin sitä, että selonteossa linjataan pitkän aikavälin suuntaviivat kokonaisvaltaisesti. Selonteko siis sisältää monia hyviä asioita. Kiitos siitä ministerille, ministeriölle ja eri ministeriöille, jotka ovat olleet tätä valmistelemassa.

Tiedämme, että liikenneverkkomme on kovan kuormituksen alla sen suhteen, että liikenne lisääntyy koko ajan ja samoin ilmastonmuutoksesta on rasitusta meidän liikenneverkostoomme. Pääteitä onkin jatkuvasti kehitettävä kasvavan liikenteen ja turvallisemman liikkuvuuden vaatimusten mukaan.

Perustienpidon rahoitus ei ole riittävä. Tiestön ylläpitoon tarvitaan lisää rahoitusta, jotta myös alueelliset investoinnit voitaisiin toteuttaa entistä paremmin ja alueelliset tarpeet huomioon ottaen. Paitsi että perustieverkko vaatii lisärahoitusta, myös perusratojen kunnossapito vaatii enemmän rahoitusta kuin nyt selonteon myötä ja kehyspäätösten myötä on odotettavissa.

Rataverkoston kehittäminen on ekologisesti kestävää niin tavarankuljetusliikenteen kuin joukkoliikenteen osalta. Tiedämme, että junaliikenteen energiankulutus on 2,5 prosenttia liikenteen energiatarpeesta. Turvallisuusnäkökulmasta on ensiarvoista saada asteittain transitoliikennetonnit siirtymään kumipyöriltä raiteille. Rataverkon kunnon kehittämisen rinnalla on huolehdittava siitä, että rataverkko pidetään jatkossakin koko maan kattavana. Siis sekä tieverkko että rataverkko edellyttävät kunnossapitoa niin yksityisen ihmisen hyvää liikkumista kuin myös elinkeinoelämän toimivuutta ajatellen.

Arvoisa puhemies! Tässä liikennepoliittisessa selonteossa on, niin kuin sanoin, monia hyviä asioita. On ilo todeta, että selonteko sisältää Valtatien 12, Tampereen rantaväylän, joka on siellä uutena hankkeena, aikaistamislainahankkeena. Valtatie 12 Tampereella on merkittävä sisääntuloväylä ja läpikulkutie, joka palvelee lisäksi paikallista ja seudullista työmatka- ja asiointiliikennettä. Tiedämme, että tällä alueella tie ruuhkautuu säännöllisesti arkiaamuisin ja iltapäivisin, ja näin ollen nyt siihen on odotettavissa todella tervetullut parannus.

Arvoisa puhemies! Tässä vielä yhtenä asiana nostan tästä liikennepoliittisesta selonteosta kohdan Liikenneturvallisuus keskiöön. Mielestäni tässä on erittäin hyvin tuotu esille liikenteen turvallisuuden merkitys ja esitetään periaatepäätökseen sisältyvät tärkeimmät toimet. Näitten toimien ja periaatteiden taustaksi tuodaan esille se, että liikenneturvallisuudessa on ongelma-alueita. Nykyisin hallitus on sitoutunut periaatepäätökseen ja sen toimenpideohjelmaan. Täällä myös todetaan se, että näyttää kuitenkin siltä, ettei liikennekuolemien vähentämistavoitetta saavuteta ilman toimenpiteiden tehostamista eli toteuttamisen vauhdittamista ja lisätoimia. On erittäin hyvä, että tämä maininta täällä on, koska liikennekuolemien suhteen on todella tärkeää, että niissä päästäisiin tavoitteisiin. Erityisesti asia, mikä tässä selonteossa on myös nostettu esille, on tasoristeysonnettomuudet, joissa Suomessa ei ole tavoitteisiin päästy, ja Pohjoismaihinkin verrattuna todella, niin kuin täällä todetaan, meillä tapahtuu neljä kertaa enemmän tasoristeysonnettomuuksia. Sen vuoksi olisin odottanut, että panostus (Puhemies: 5 minuuttia!) siihen, millä nopeudella tehdään uudistuksia näissä tasoristeyksissä, olisi ollut vahvempaa.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Selonteossa on monia hyviä elementtejä, mutta eipä maailma eikä liikenneverkosto valmiiksi tai ihan kuntoonkaan vielä tälläkään selonteolla tule. Tässä on tietysti käynyt niin, että vuosien varrella gäppi on päässyt kasvamaan kovin suureksi elikkä ne tarpeet, mitä meillä on ympäri Suomea suhteessa resursseihin. Kun tämä gäppi on ollut kovin suuri vuosia tai ainakin toistakymmentä vuotta jo, niin sitä on vaikea muutamassa vuodessa, ilmeisesti vielä kymmenessäkään vuodessa, kuroa kiinni, kyllä tässä on vieläkin pidemmästä projektista kysymys.

Tyydyn tässä omassa puheenvuorossani vähän tämmöiseen kapeaan katseeseen ja lähinnä oman vaalipiirini Uudenmaan näkökulmasta hieman kommentoimaan tätä selontekoa. Uudenmaan näkökulmasta selonteossa on hyviä elementtejä, mutta paljon jää myös toivomisen varaa. Hyvää ovat muun muassa panostukset joukkoliikenteeseen, joita ovat erityisesti tietysti ratahankkeet, Länsimetro saadaan näillä näkymin nyt sitten liikkeelle, samoin Kehärata on tärkeä hanke. Ratapuolella toki toivomistakin jää, esimerkiksi pääradan välityskyvyn parantaminen jää tulevalle vuosikymmenelle. Miten sitä saadaan liikkeelle? Se olisi äärimmäisen tärkeä. Päärata on erittäin tukkoinen jo, ja se on myöskin valtakunnallinen kysymys tällä hetkellä.

Meillä oli aamulla Uudenmaan kansanedustajien yhteinen palaveri, jossa kuultiin tiepiirin edustajaa myöskin, ja mukana oli myöskin Ratahallintokeskuksen edustaja. Ymmärsin, että tilanne on se, että tarvetta olisi parantaa välityskykyä Keravalta pohjoiseen, mutta jos niin tehdään, niin sitten taas Keravalta eteenpäin tulee entistä tukkoisemmaksi. Hankala yhtälö siinä näyttäisi olevan. Tässä voisikin olla hyvä selvittää myös sitten, olisiko järkevää katsoa vielä uutta ratalinjausta Helsingistä pohjoiseen lentoaseman kautta, joka liittyisi sitten päärataan jossakin — Kerava, Järvenpää, Hyvinkää tai Riihimäki — missä nyt olisikaan sitten oikea paikka. Mutta varmaan tässä luovuuttakin voidaan tarvita, kun päärata on niin tukkoinen kuin on.

Kehä kolmonen saadaan liikkeelle, joskin siinä varmaan tarvitaan Vantaan kaupungiltakin panostuksia. Kehä ykkönen, samoin Kt 51 Kirkkonummi—Kivenlahti — hyvä, että näitä kehäväyliä parannetaan. Jokainen, joka siellä liikkuu, tietää, että ne ovat äärimmäisen tukkoisia lähes joka päivä. (Ed. Saarinen: Tehän lykkäsitte niitä!) Myös Kehä neljä on semmoinen hanke, jota olisi syytä lähivuosina tavalla tai toisella edistää. Se purkaisi paineita myöskin sitten näillä muilla kehäväylillä, mutta se jää vielä tässä vaiheessa auki.

Uudellamaalla, niin kuin tietysti taitaa olla koko muussakin valtakunnassa, murheena on kyllä kuitenkin perustienpidon rahoitus edelleenkin. Jos otetaan huomioon se, että kustannustaso nousee ehkä viitisen prosenttia vuodessa, niin eivät nämä lisäpanostukset juuri nykytilannetta sitten kuitenkaan kovin paljon valitettavasti paranna. Uudellamaallakin olisi pilvin pimein erilaisia pienempiä hankkeita, joihin miljoona sinne, miljoona tänne, muutama miljoona sinne tänne tarvittaisiin ja saataisiin erilaisia pullonkauloja purettua ja teiden kuntoa parannettua. Mutta nyt se tahti on tällä rahoitustasolla kovin hidas.

Kevyen liikenteen hankkeita on muun muassa Uudellamaalla pelkästään lähes 300, ja niitä on viime vuosina pari kolme saatu tehtyä. Tällä tahdilla menisi sata vuotta, ja mahtaako sekään riittää, että saadaan kevyen liikenteen verkosto tarpeelliseen kuntoon? Kyllä tässä tekemistä jää vielä aika lailla.

Meluongelma on Uudellamaalla erityisen paha, ja se koettelee ihmisten hermoja aivan ymmärrettävästi.

Sitten myös liityntäpysäköintikysymys on semmoinen, mihin toivoisin, kun lähdetään toteuttamaan käytäntöön selonteon linjauksia, kiinnitettävän huomiota myös Kehäradan toteuttamisessa, että tulee tämmöisiä paikkoja, mihin ihmiset voivat jättää henkilöautonsa ja hypätä siinä sitten junaan tai bussiin. Uskon, että aivan nyt lähitulevaisuudessa olisi tärkeää saada toimivia ratkaisuja eri puolille Uuttamaata, jotta todella voitaisiin käytännössä käyttää joukkoliikennettä nykyistä enemmän, ja varmaan vähän kauemmaksikin. Kyllä näitä tämmöisiä tarpeita on varmaan ympäri Suomea myöskin, en sitä epäile ollenkaan.

Mutta, arvoisa puhemies, tässä nämä tähän lyhyeen 5 minuutin puheenvuoroon mahtuvat huomiot. Kyllä tästä varmasti keskustelemisen aihetta jää, ja budjettikysymyksiä jää tälle ja varmaan vielä seuraavallekin eduskunnalle ja seuraavillekin hallituksille. Ei tässä maailma aivan valmiiksi tullut, vaikka moni ehkä askeleen eteenpäin kuitenkin.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Usean, usean edellisen puhujan ohella haluan kiittää hallitusta ja Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmaa siitä, että päätettiin tehdä kokonaisuudessaan selvitys pitkäjänteisestä liikenteen ja infran kehittämis- ja investointiohjelmasta. Tämä on erinomaisen hyvä tapa näin heti, voisiko sanoa, mahdollisimman tuoreeltaan eduskuntakaudelle suunnitella näin merkittäviä investointeja ja toisaalta infran kehittämistä. Toivon todella, että saman tyyppinen käytäntö tulee myöskin jatkumaan tulevina vuosina, ja ilmeisesti tämän tyyppisiä lupauksia on annettukin.

Arvoisa herra puhemies! Vantaalaisena kuntapäättäjänä haluan keskittyä muutamaan merkittävään Pääkaupunkiseudun hankkeeseen, ja toisaalta toinen niistä on valtakunnallinenkin jopa. Ensinnäkin Kehärata-päätös on erinomaista ympäristöpolitiikkaa tässä selonteossa. Se on tietysti myöskin elinkeinopolitiikkaa, sillä luodaan noin 30 000 uuden työpaikan syntyminen Helsinki-Vantaan lentoaseman välittömään läheisyyteen jo olemassa olevien edellytysten lisäksi. Mutta ennen kaikkea Kehärata on merkittävää asuntopolitiikkaa. Kehäradan myötä voidaan rakentaa 30 000 ihmiselle asunnot Pääkaupunkiseudulla, joita toden totta kovasti tarvitaan.

Hyvää on se, että edellisen hallituksen pelkät lupaukset Kehäradan toteuttamisesta ovat muuttuneet nyt euroiksi elikkä nyt on kehyspäätös, jossa on 590 miljoonaa euroa ja rakentamisaikataulu; vuonna 2009 se alkaa. Se on erinomaisen hyvä. Todettakoon, että Kehärata-päätöksessä ja investointipäätöksessä on jonkun verran myöskin liikennehankkeita, jotka ovat radan rakentamisen kannalta oleellisen tärkeitä. Ne ovat muun muassa Kehä kolmosen Hämeenlinnantien risteysalueen liikennejärjestelyt. Ne ovat mukana Kehärata-rahoissa.

Mutta tästä hyvä, suora aasinsilta toiseen hankkeeseen, josta halusin puhua, on E18-tie, joka on saanut myöskin merkittävän huomion selonteossa, mutta Kehä kolmosen osalta elikkä Vantaankoski—lentoasema-väli elikkä Hämeenlinnan moottoritie—lentoasema-väli on luvattoman huonossa jamassa myöskin tässä selonteossa. Todettakoon kuitenkin se, että aikaisempiin hallituksiin nähden tämä on saanut rahaa, 50 miljoonaa euroa vuoden 2001 alusta lukien, mutta kuitenkin vain sen verran, kun puhutaan yli 200 miljoonan euron hankkeesta.

Kehä kolmonen, E18-tie väylällä, joka siis yhdistää Keski-Euroopan ja Venäjän ja on merkittävä yhteys siis Suomestakin Pietariin, on toisaalta myöskin merkittävä poikittaisyhteys Suomessa, ei pelkästään Vantaalla mutta Suomessa. Muun muassa ed. Hurskainen puheenvuorossaan puhui autoista Kuutostiellä jne,. ja kaikki ne autot kulkevat Kehä kolmosen kautta. Kehä kolmonen on tällä hetkellä Suomen vilkkain tieosuus, joka on kohtuullisen huonossa jamassa, 70 000 autoa, ajoneuvoa vuorokaudessa.

Arvoisa puhemies! 50 miljoonan euron panostus vuodesta 2011 alkaen on pitänyt sisällään myöskin semmoisen päätöksen, että kuntarahoitteisena tätä panostusta voidaan aikaistaa, ja niinpä itse otan tässä yhteydessä kantaa sen puolesta, että sitä aikaistettaisiin. Toivon toden totta ja pyrin itse omalta osaltani vantaalaisena kuntapäättäjänä, valtuuston puheenjohtajana, vaikuttamaan siihen, että Vantaa tulee tekemään tämän aikaistamispäätöksen siten, että Kehä kolmosen perusparannus sen 50 miljoonan euron osalta alkaisi vuonna 2009, vuoden 2009 lopulla, jatkuen vuosina 2010 ja 2011 jaettuna kahdelle vuodelle, tämä 50 miljoonaa.

Mutta siinä yhteydessä, kun Vantaa sen päätöksen tekee, ja toivottavasti tekee, Vantaa kävisi valtion kanssa neuvottelut siitä, että Kehäradan kakkosvaihe, joka on myöskin liikennepoliittiseen selontekoon kirjattu, 205 miljoonaa, jatkuisi suoraan, elikkä kun Vantaa lähtee merkittävällä panostuksellaan valtakunnan merkittävintä, suurinta liikennesuoritteilla mitattua väylää kunnostamaan omalla rahallaan, rahoittamaan siis, niin tässä yhteydessä sovittaisiin valtiovallan kanssa myöskin, että valtiovalta tulee mukaan jatkamaan kyseisen väylän perusparantamista heti tämän Vantaan osuuden jälkeen elikkä vuodesta 2011 lukien.

Näin ollen tämän väylän kunnostamista voidaan edesauttaa, valmistumista noin kolmella neljällä vuodella nykyisestä suunnitelmasta, ja se edellyttää tietysti Vantaan kaupungin ja valtiovallan yhteisen kannanoton tässä asiassa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmassa todetaan, että liikenteellä on merkittävä osavastuu ilmastonmuutoksesta. Henkilöautot saastuttavat liikennevälineistä kaikista eniten. On kuitenkin selvää, että esimerkiksi harvaanasutuilla seuduilla auto on monelle ehdoton edellytys kulkemiseen ja tie- ja liikenneolojen tulee olla turvalliset. Hyvä esimerkki haja-asutusalueen liikkumismahdollisuuksien järjestämisestä on liikenneministeri Vehviläisen asettama selvityshenkilö, jonka tehtävänä on arvioida, kuinka haja-asutusalueen julkisen liikenteen palvelut voidaan parhaiten turvata. Eräs selvityksen kohteena oleva asia on naapuriavun ja kimppakyydin merkitys. Kantaa otetaan siihen, tulisiko valtion ja kuntien tukea näiden liikennemuotojen yleistymistä.

Vaadimme keskustan ryhmässä pitkin matkaa, että liikennepoliittisessa selonteossa ja kehysriihessä on saatava perustien- ja radanpitoon tasokorotus. Hyvä, että ministeri kuunteli tätä herkällä korvalla. Toki on myönnettävä, että puuhuollon turvaaminen auttoi ehkä hippusen asiassa. Itse totesin loppuvuodesta myös sen, että kevyen liikenteen turvallisuuteen on panostettava. Lentoliikenne eri puolille Suomea on turvattava ja tietysti oman maakuntamme Etelä-Savon hankkeita on aikataulutettava lisää. Näiltä kaikilta osin selonteko on melko hyvä. Tarpeita kyllä meilläkin riittää, kuten ministeri tietää.

Pidän tärkeänä liikennepoliittisen selonteon linjausta siitä, että liikenneturvallisuutta tullaan jatkossakin kehittämään tehokkaasti. Jo tällä vaalikaudella teemahankerahoitusta kohdennetaan muun muassa pääteiden turvallisuuden parantamiseen ja joukko- ja kevytliikenteen olosuhteiden parantamiseen. Toki konkreettisia esityksiä vielä monessa kohdin odotellaan ja rahapäätökset vielä uupuvat monesta hankkeesta, mutta henki on hyvä.

Selonteossa keskeiseksi tavoitteeksi on otettu liikennepolitiikan pitkäjänteisyyden lisääminen, mitä todella tarvitaan. Kansalaiset tarvitsevat toimivan liikennejärjestelmän ja hyvän liikenneinfrastruktuurin. Varsinkin seutujen yhdysteillä on paljon huonokuntoisia tieosuuksia. Onneksi viime vuosien aikana niiden kunto on pysynyt ennallaan tai jopa hieman parantunut. Paljon on kuitenkin vielä tehtävä ennen kuin seutujen yhdystiet saadaan kunnoltaan edes tyydyttäviksi.

Arvoisa puhemies! Päästökauppa tulee koskemaan kaikkia EU:n alueelle saapuvia ja sieltä lähteviä lentoja. Niin tässä kuin muissakin energiaratkaisuissa on samalla kuitenkin pohdittava asioita monipuolisesti. Myös maan ilmasto-olosuhteiden aiheuttamat rakennustarpeet, elinkeinojen energiatarve, maaseudun liikenneolosuhteet, etäisyyshaitta jne. on huomioitava päätöksenteossa. Selonteossa onkin linjattu, että kotimaassa vähäliikenteisiä lentoasemia muun muassa pidetään yllä liiketaloudellisesti kannattavien lentoasemien tuotoilla.

Tasapainoiseen aluekehitykseen vaikuttavat olennaisesti hyvät liikenneyhteydet. Yrityksen syrjäinen sijainti ei heikennä sen menestymismahdollisuuksia, jos sillä on ympärillään toimivat liikenneyhteydet. Täytyy muistaa, että ilmastonmuutoksen edetessä liikenneväylät pitää suunnitella uusien ilmasto-olosuhteiden mukaan. Asiasta tarvitaan lisää tutkimustietoa. Myös kaupan alan kuljetukset tarvitsevat talvellakin hyvän laatuiset tiet tavaroiden täsmälliseksi perille saattamiseksi. Hyväkuntoisten teiden merkitys ympärivuotisesti korostuu myös siitä syystä, että metsäalan kuljetukset sijoittuvat entistä laajemmin koko vuodelle. Selonteossa on asetettu tavoitteeksi, että vuonna 2020 liikenneverkko tarjoaa maan eri osille mahdollisuuden kehittymiseen ja elinvoimaisuuteen. Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmässä selvitetään Suomen ja Venäjän rajaliikenneyhteyksien kehittämistä Itä- ja Pohjois-Suomessa. Raportti valmistuu tänä keväänä.

Arvoisa puhemies! Joukkoliikenne ei tarvitse vain nykyisenlaista, lähinnä kuntarajojen mukaan tapahtuvaa liikennöintiä, vaan joukkoliikenteen palveluja suunniteltaessa kuntarajat tulee ylittää ja tehdä ihmisten liikkumistarpeita vastaavat reitit. Suomessa on yli 2 miljoonaa ajokortitonta, joten potentiaalisia joukkoliikenteen käyttäjiä riittää, kunhan palvelu vastaa käyttäjien vaatimuksia.

Työsuhdematkalipun tuomaa mahdollisuutta vähentää yksityisautoilua ei ole hyödynnetty riittävästi. Tarvitsemme entistä houkuttelevamman työsuhdematkalipun. Tekniset ratkaisut tulee myös ottaa huomioon kehitettäessä suositumpaa joukkoliikennettä. Esimerkiksi joukkoliikenteen matkan on voinut Suomessa maksaa jo vuosia sitten sähköisesti. Seuraavaksi tulisi muun muassa laajentaa palvelua, jonka avulla matkustaja saa halutun liikennevälineen reaaliaikaisen aikataulun ja odotusajan esimerkiksi kännykkään.

Arvoisa puhemies! Vielä pari sanaa losseista. Selonteon mukaan Suomessa on kymmenkunta lossipaikkaa, joiden korvaaminen kiinteällä yhteydellä maksaisi itsensä takaisin 5—20 vuodessa. Jos ministeri olisi paikalla, olisin halunnut häneltä tietää, mitkä nämä kyseiset yhteysvälit ovat, mutta ehkä siitä joku selvitys on myöhemmin saatavissa. Selonteossa selvityksen alle halutaan pienehköjen, kohtuullisessa ajassa itsensä valtiontaloudellisina säästöinä takaisin maksavien lossipaikkojen silta- tai tunnelihankkeiden toteuttaminen elinkaarihankkeen tapaisella mallilla. Etelä-Savossa on meillä useita lossipaikkoja, joiden korvaamista silloilla tulisi vakavasti pohtia. Vapaa-ajan asukkaan kiireettömälle kululle lossit ovat varmaan ihan kivat, mutta arkiseen elämään ne tuovat omat rajoitteensa.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittinen selonteko saa itseltäni kannatusta kokonaisajattelusta, joka siihen on kirjoitettu. Se on hyvää jatkoa edellisen hallituksen aikana aloitetulle hankekoriajattelulle ja teemahankkeille. Selonteossa, joka nyt on tuotu ensimmäisen kerran, on mahdollisuus käsitellä aihetta monipuolisesti, ja tässä ollaan siinä hyvällä pienellä alulla.

Nyt kuitenkin muun muassa ilmastonäkökulmien osalta, joka aihe on tähän selontekoon kyllä otettu, jää keinovalikoima varsin ohueksi. Luvassa ministerin mukaan on tämän asian huomioiminen erikseen energia- ja ilmastopoliittisessa selonteossa, jota odotamme mielenkiinnolla, koska se ei tullutkaan nyt keväällä, niin kuin oli etukäteen ilmoitettu, vaan on siirtynyt syksylle. Olisi voitu se hyvin yhdistää tämänkin aiheen kohdalle.

Uutta selonteossa on esitetty rahoituspuolelle, jossa erityisesti tämä elinkaarimalli ja kuntien rahoitus näyttelevät varsin suurta roolia hankkeiden maksamisessa. Kuntaliitto onkin varsin perustellusti ollut huolissaan ja kiinnittänyt huomiota siihen, että tällä toiminnalla kunnat eriarvoistuvat entisestään, jos hankkeiden rahoitus siirretään enenevässä määrin kuntien maksettavaksi, sillä kunnat vastaavat jo tällä hetkellä omasta katuverkostaan, kunnallistekniikasta, pitkälti kevyen liikenteen väylistä sekä liikenneturvallisuustoimista, kaikista näistä omilla kunnallisverotuotoillaan. Nyt tämän hallituksen linjauksen mukaan, jos kunnan alueella halutaan jonkun suuremman hankkeen lähtevän liikkeelle, on kunnan myös omista rahoistaan satsattava siihen. Tämä ei ole mahdollista suurimman osan meidän kuntiemme talouden tietäen.

Positiivista selonteossa on E18-tien rakentaminen moottoritietasoiseksi vuoteen 2015, että se lähtee käyntiin ja on osa Ten-verkkoa, kuten edellisen hallituksen aikana asia on linjattu. Toivottavasti tässä hankkeessa elinkaarimalli voidaan toteuttaa ja tällä hetkellä vielä kaavavalitukset saadaan käsiteltyä pikaisesti, jotta ne eivät rasita sitten vuosina 2009 ja 2010 aloitettavia hankkeita. Kuitenkin kaakkoisen Suomen merkitys on teollisuudessa ja koko Suomen taloudessa niin vahva, että olisin toivonut aloitettavien hankkeiden listalla olevan edes jonkun muun näistä mainitsemistani Valtatie 6:n, Valtatie 12:n, Valtatie 15:n tai Valtatie 26:n parannuksista. Näitten teiden osalta on suuria turvallisuusriskejä sen lisäksi, että me tiedämme, että näiden teiden kautta kulkee suuri osa Suomen metsäteollisuuden tuotteista, kun ne siirtyvät Suomesta ulos tai kun puuta tulee Suomeen sisään. Kauttakulkuliikenteen parantamiseksi on tietenkin myös huolehdittava siitä, että sähköinen tullausjärjestelmä otetaan pikaisesti käyttöön, jotta myöskin rajan tilanne helpottaa.

Vielä erillisenä asiana, kun tulen tuolta kaakkoisesta Suomesta ja saarien valtakunnasta, on saariston yhteysalusliikenne, joka on kirjattu tähän selontekoon uudelleen ja uudella tavalla kilpailutettavaksi, nyt kokonaispakettina. Ehkä ihan hyvä ajatus, mutta kaikilla edellisillä kerroilla, kun saariston yhteysalusliikennettä on kilpailutettu, on tarjoajia ollut tasan yksi. Siinä ei siis ole mitään oikeata, normaalia kilpailua, ja sen takia en ymmärrä, minkä takia tätä keinotekoista menetelmää pitää pitää käynnissä. Se olisi aivan mahdollista hoitaa valtion toimena, kuten muun muassa länsipuolella on tehty tähänkin asti, niin että se on osa Tiehallintoa. Voitaisiin siirtää sama malli myöskin tuonne itäsaariston puolelle. Toivon, että siihen saadaan myöskin pysyvä järjestelmä, että emme ole vuosittaisen lisätalousarvion armoilla.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tätä historiallista selontekoa pitää kiittää monesta asiasta. Ilmastonmuutos on ensimmäistä kertaa otettu todesta. Tällä kertaa on saatu mukaan poikkeuksellisen mittava satsaus raideliikenteeseen, tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomen historiassa. Siis ratahankkeisiin investoidaan enemmän kuin tiehankkeisiin. Se on oikea suunta. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kehärata ja Länsimetro saavat rahoituksensa, ruuhkamaksuja suunnitellaan ja selonteossa on haarukoitu hyvin mahdollisia keinoja päästöjen vähentämiseksi. Ilmaston kannalta tämä on hyvä avaus.

Myös alueellistamispolitiikan puolelta selonteko näyttää lohdulliselta. Ainakin Etelä-Savon liikenneratkaisut ovat alueellistamispolitiikkaa parhaimmillaan. Mikkelin seutu saa korjausta Vitostiehen, ja Savonlinnan seutua hemmotellaan, näin melkein voisi sanoa, peräti 170 miljoonalla. Ed. Rajamäelle haluaisin sanoa, että jos Savonlinnan seutulaiset saavat valita, ottavatko vastaan ohikulkutien ja 54 miljoonaa vuotta aikaisemmalla toteutuksella vai ottavatko vuotta myöhemmällä toteutuksella vastaan 170 miljoonaa ja saavat ohikulkutien lisäksi syväväylän siirron ja Huutokosken radan remontin, niin en rehellisesti ja vilpittömästi sanottuna tiedä ainoatakaan seutukuntalaista, joka olisi tyytymätön tähän ratkaisuun. Vastaan tässä samalla ed. Rajamäen aiemmin esittämään kritiikkiin.

Oleellista Savonlinnan osalta on se, kun syväväylää lähdetään siirtämään, että mietittäisiin tarkkaan mahdollista tunnelivaihtoehtoa tai sitä, että sillasta saataisiin niin korkea, ettei liikenneongelmia vain siirretä kaupungin toiselta laidalta toiselle vaan että autoliikenne kaupungin läpi todella kulkisi hyvin. Sinänsä tämän syväväylän siirto on ehdottoman hyvä ratkaisu, koska se on yksinkertaisesti Savonlinnan turvallisuusriskeistä se suurin.

Mutta toki tässä selonteossa on myös puutteita. Ehkä, vaikka kiittelinkin ilmastonmuutoksen huomioimista, ilmastonmuutoksen painotus olisi saanut näkyä vieläkin tarkemmin. Nyt faktat ja ongelmat todetaan, mutta tavoitteet voisivat olla tiukempia, kauaskantoisempia ja yksityiskohtaisempia. Toivon mukaan niitä saadaan ilmasto- ja energiapoliittisessa strategiassa ja siinä työssä lisää.

Toinen murheeni koskee kevyen liikenteen väyliä. Niille ei ole annettu tarkkaa suunnitelmaa niiden toteutukseen tai rahoitukseen, ja kuten kaikki tiedämme, teemarahoilla on paljon ottajia. Mielestäni kevyen liikenteen väylät ansaitsisivat yhtä tarkan väyläsuunnitelman ja hankesuunnitelman tulevaisuuteen kuin nyt tie- ja ratahankkeet saavat.

Jotain hyvääkin on pakko nostaa pienenä yksityiskohtana esiin: ilonaiheeni siitä, että maaseudun ja haja-asutusalueiden kansalaisten liikkumistarpeita arvioidaan vielä erikseen, pohditaan muun muassa kutsujoukkoliikennettä, kimppakyytejä ja naapuriapua. Tämä on oikea suunta, koska mikään hallitus riippumatta siitä, oli se minkä värinen tai minkä merkkinen tahansa, ei pysty saamaan toimivaa joukkoliikennettä haja-asutusalueille.

Tavoite on tuoda pitkäjänteisyyttä liikenne-politiikkaan, mutta kun politiikkaa on seurannut, en ole kovin optimistinen tämänkään hankkeen osalta. Niin kuin tiedämme, edustajat vaihtuvat, hallitukset vaihtuvat, ja samalla vaihtuvat hankkeiden painotuksetkin. Vasta aika näyttää, mi- ten liikennepoliittisessa selonteossa oikein onnistutaan. Toivottavasti olen tässä turhan pessimistinen. Joka tapauksessa tämä on kunniakas yritys pitkäjänteisen ja entistä ekologisemman liikennepolitiikan edesauttamiseksi ja aikaansaamiseksi.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin Savonlinnan liikennejärjestelyistä, Valtatie 14:stä plus siihen liittyvistä muista asioista, päätettiin edellisen hallituksen aikana, että koko projekti käynnistetään. Sitä oli vuosikymmen pyöritelty muun muassa valtiovarainvaliokunnassa ja pyritty edistämään. Tältä osin tämä on selkeä sen prosessin lykkäys vuoteen 2010.

Toinen asia on Lusi—Mikkelin lykkääminen vuoteen 2009. Se lykkää Valtatie 5:n kokonaisvaltaista kehittämistä, myös Mikkeli—Juvan osuuden mahdollisuutta tulla nopeammin toteutukseen.

Ja sitten on järkyttävää, että ed. Järvinen vihreästä liitosta huolimatta ei kiinnitä huomiota siihen, että koko Etelä-Savon, Itä-Suomen keskeinen, toinen valtakunnallinen pohjois—etelä-suuntainen päärata, Savon rata, puuttuu tästä selonteosta. Muualla Suomessahan ratahankkeita on rahoitettu itsestäänselvästi budjettivaroin, ja tämä maakuntaliittojen ja EU-varoin viety hanke puuttuu tästä selonteosta, niin että ei tämä Itä-Suomen edunvalvonta kovin hääviä ole ollut.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos tarkkaan kuunteli, niin puhuinkin Savonlinnan seutulaisten tyytyväisyydestä. Kyllä totuus on myöskin se, että viime hallituskaudella syväväylän siirtoa pidettiin täysin mahdottomana hankkeena, Huutokosken rataa vielä mahdottomampana. Nyt ne rahat on saatu.

Toki tässä selonteossa on myös puutteita. Savon-radan puuttuminen on yksi. Huolta ja murhetta kannan myös Etelä-Karjalan tilanteesta. Rajaseutuna ja tärkeänä puunkuljetusseutuna se olisi kaivannut tätä parempaa ratkaisua.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Miksi suomalainen itse asiassa haluaa liikkua? Miksi ihmisellä on kaipuu muualle? Nämä kysymykset näkyvät selonteon rivienkin välistä. Liikkumiseen liittyy monenlaista tarvetta. Yhtäältä meidät on luotu liikkuviksi toimijoiksi. Tänään joudumme liikkumaan työmme, harrastusten tai ihan huvin vuoksi. Siksi on tärkeää, että selonteolla käymme laajaa keskustelua liikenteestä ja koko infrasta. Asiat liikkuvat, tieto liikkuu ja tuotteet liikkuvat. Olennaista on mahdollisuus liikkumiseen koko Suomessa. Päivänselvää on, että tarvitsemme monia liikkumisen mahdollisuuksia, kulloiseenkin tarpeeseen vastaavia. On hyvä, että käymme myös periaatteellisella tasolla keskustelua liikkumisen todellisista tarpeista. Joskus kai on niinkin, ettemme uskalla olla paikallamme. Ihminen on tässäkin aika tavalla merkityksellinen.

Käsillä oleva liikennepoliittinen selonteko avaa oivallisesti liikkumisen perusedellytyksiä sekä tulevaisuuden aina vuoteen 2020 saakka tehtävien linjausten muodossa. Puhumme kansallisomaisuudesta, jota jokainen meistä voi käyttää. Liikkuminen on osa yhteiskuntarakennetta. Sen jouhevaan sujumiseen tarvitaan kaavoitusta ja suunnittelua ja hyvin syvällä otteella. Teiden, ratojen ja vesiväylien pitää olla kunnossa. Taivas on lentoliikenteelle auki. Selonteon jo äskettäin hyväksytyt valtiontalouden kehykset luovat hyvää pohjaa erityisesti puunhuollon turvaaminen painopistealueenaan. Investointiohjelma vuosille 2008—2011 takaa pitkäjänteisyyttä. Liikenne on osa kokonaisuutta vaikuttaen koko elämäämme. Tarpeet haja-asutusalueilla ovat tietenkin toisenlaisia kuin ruuhka-alueilla. Suomi on etsimässä ja pian myös löytämässä mallia omaan liikennepolitiikkaansa.

Erityisen ilahduttavaa selonteossa on moniulotteisuuden lisäksi tarkastelu rahoituksen monenlaisesta järjestämisvastuusta. Elinkaarimalli on suurissa hankkeissa pohjana. Jälkirahoituksen mahdollisuus on todellinen, ja tie- ja ruuhkamaksuja arvioidaan käytettävän joissakin tilanteissa. Tie- ja liikennerahastot voivat antaa vastauksia yhä kasvaville kustannuksille. Pitkän linjan suunnitelmien on oltava poliittisten päätösten pohjana. Selonteko on kauaskantoinen sekä hyvin vastuullinen.

Arvoisa puhemies! Seinäjoen ohitustie oli välttämätön parannus alueelle, jossa koko kuljetus- ja raskasliikenne suhaavat muun liikenteen seassa keskellä kaupunkia. Sepänkylän ohitustie ja Vaasan-radan sähköistys osoittavat vastuunkantoa Vanhasen hallitukselta. Perustiemme tarvitsevat kipeästi rahaa ja toimia, ja helpotusta näkyy. Matti Vanhasen hallitus ja ministeri Vehviläinen osoittavat vahvaa otetta ja johtajuutta täällä — koko Suomen huomioivaa liikennepolitiikkaa. Hallitus viitoittaa selkeää aluepolitiikkaa selonteolla Helsingistä aina Norjan rajalle saakka.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Kun sain päivällä käyttää ryhmäpuheenvuoron, niin keskityn nyt vähän yksityiskohtaisempiin asioihin todeten kuitenkin, että selontekomenettely on ihan hyvä ja järkevä tapa käsitellä maan liikennepoliittisia kysymyksiä. Ei menettelytapaa voi moittia.

Koko selonteko ponnistaa myös sellaiselta lankulta, joka liittyy siihen ylläpitovelkaan, joka meillä on liikenneverkkoamme kohtaan. Eli emme ole tehneet täydentäviä peruskorjauksia poistoprosenttien kautta mitattuna. Kunnossapitovelkaa on jo meidän liikenneverkossamme luokkaa 1,5 miljardia euroa. On selvää, että tämän kiinni kiriminen ei käy yhdellä budjetilla eikä käden käänteessä, mutta tämä on kuitenkin sellainen asia, joka olisi syytä ottaa huomioon. Kun tämä otetaan esimerkiksi yksityisissä yrityksissä huomioon ja kunnatkin pyrkivät siihen, niin kyllä valtionkin täytyy kantaa huolta infrastaan.

Tässä selonteossa huolestuttavaa on se, että on luovuttu ajattelusta, joka koskee hyöty—kustannus-indeksejä. Aikaisemmin oli tapana, että valtiokin tarkasteli investointeja niitten investointien taloudellisella järkevyydellä ja investointien tuottavuusluvuilla. Nyt on tästä linjasta aika pitkälti luovuttu ja hyöty—kustannus-indeksit heitetty nurkkaan, kun on valittu hankkeita, joita lähdetään toteuttamaan. Tämä tekee vääryyttä monille hankkeille. Esimerkiksi Kantatie 51, jonka hyöty—kustannus-indeksi on eräs maan korkeimpia, 3,8, on tullut lykätyksi monilla vuosilla. Hanko—Hyvinkään sähköistystä ei näy ohjelmissa kuin pienillä kirjaimilla, ja sen hyöty—kustannus-indeksi on yli 1. Sen sijaan nyt lähdetään toteuttamaan hankkeita, joitten indeksit ovat 0,2:n luokkaa. Kun kannattavan investoinnin raja on 1, tulee kysyneeksi, millä perusteella näitä hankkeita on nyt valittu. On siis tehty valintakriteereissä selkeä muutos. Tämä tuntuu tietysti läntisen Uudenmaan asukkaista siltä, että näille hankkeille on tehty vääryyttä, joittenka tällaiset investointipoliittiset perusteet, taloudelliset perusteet, olisivat kunnossa.

Valtatietä 25 Hangosta Mäntsälään ei edes mainita. Vaikka tämä tie kuuluu Ten-verkostoon, niin hallitus kääntää selkänsä koko eurooppalaiselle tieverkolle tältä osin. Tähän olisi myös tarjolla Ten-rahoitusta. Tämä on käsittämätön kannanotto. Toivottavasti tämä on unohdus eikä tahallinen teko. Tämä tilanne näyttää siltä, että tämmöinen aluepoliittinen häntä heiluttaa nyt liikennepoliittista koiraa.

Kevyen liikenteen väylien tärkeys täällä on todettu. Ajatelkaa, että tällä volyymivauhdilla, tällä määrärahatasolla esimerkiksi Uudenmaan kevyen liikenteen väylien toteuttamisohjelma kestäisi 100 vuotta. Kyllä tähän on joku tolkullinen ratkaisu löydettävä.

Meluntorjunnasta ei sanaakaan. Tämäkin koskettaa tietysti niitä seutuja, joissa on liikennettä. Tietysti esimerkiksi Kirkkonummi—Kivenlahti-suunnalla se ei enää ole kovin kauaa ajankohtainen, kun ei siitä niin paljon tule melua, kun liikenne seisoo. Siellä on niin kovat ruuhkat, etteivät autot pääse liikkeelle, jos nyt tämän kaltaista ikään kuin huumoria voisi tässä harrastaa vakavan asian äärellä.

Puuhuollosta: Sitä on täällä kehuttu, että siihen varataan resursseja. Se pitää paikkansa. Mutta vastaavasti tiejohtajien ja monien muitten asiantuntijoitten kertoman mukaan nämä puuhuoltoon tarvittavat resurssit osittain rahoitetaan niin, että liikenneministeriön kehystä leikataan. Luokka on 15 miljoonaa euroa vuodessa tämän vaalikauden loppuun saakka. Siis lisätään peiton toiseen päähän rahaa, leikataan sitä toisesta päästä. Se on nollasummapeliä. Näin sekä perusradanpidon että perustienpidon puolella. Vihreäthän vaativat 70 miljoonaa ryhmäpuheenvuorossaan lisää perusradanpitoon. Hyvä niin. Me emme uskaltaneet esittää kuin 50 miljoonaa, mutta kannatamme vihreitten ryhmäpuheenvuorossa esitettyjä ajatuksia.

Ihan lopuksi, herra puhemies! Rahoituksen kytkentä valtionyhtiöiden myyntituloihin on epäviisasta ja sattumanvaraista. Se on hyvin outo rahoitustapa ja ylläpitää epävarmuutta, enkä tiedä mistä oppikirjasta tällainen oppi mahdetaan ammentaa. Toivoisin sillekin vastausta.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Liikennepoliittisen selonteon lähtökohdat ovat monessa mielessä hyvät mutta riittämättömät. On tavoiteltu liikennepolitiikan pitkäjänteisyyden lisäämistä sekä koko liikennejärjestelmän huomioimista. Selonteon tavoitteena on myös yhdistää nykyistä paremmin hankkeet ja niiden rahoitus.

Liikennejärjestelmän toimivuudella on merkittävä vaikutus paitsi koko yhteiskunnan ja talouden toimintaan myös jokaisen ihmisen arkielämään. Liikennepolitiikan linjaukset vaikuttavat myös erittäin keskeisesti ilmastoon, ympäristöön ja terveyteen. Liikenteellisillä ratkaisuilla ja hyvin toimivalla logistiikalla vaikutetaan alueiden elinvoimaan, houkuttelevuuteen ja yritysten sijoittumiseen, yleiseen viihtyvyyteen ja palvelujen saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Liikennepolitiikalla on myös valtavat vaikutukset ilmastoon. Ratojen kunnossapitoon satsaaminen on nyt entistä tärkeämpää.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti rahoitusesitys, joka esiteltiin jo kehysten yhteydessä, ei ole mielestäni määrältään riittävä eikä painotuksiltaan kestävä. Tie- ja rataverkoston peruskunto heikkenee vuosi vuodelta, sillä rahoitusta ei ole ohjattu riittävästi kunnossapitoon. On arvioitu, että valtiolla on 1,5 miljardin ylläpitovelka, joka olisi pitänyt kohdentaa teiden ja rataverkoston peruskunnossapitoon. Velka suurenee jatkuvasti samalla, kun teiden ja ratojen kunto heikkenee.

Selonteossa luvataan pitkäjänteistä liikenneväylien kunnon säilyttävää perusväyläpidon rahoitusta, mutta rahoituslinjaus ei anna todellista vastinetta tälle lupaukselle. Tiehallinnon laskelmien mukaan tiestön kunnossapidon kustannukset ovat viime vuosina kasvaneet vuosittain noin 5 prosenttia, ja haasteet ovat suuret. Nyt esimerkiksi päällystettyjen teiden osalta voidaan satsata vain pääteihin, ei seutu- ja yhdysteihin. Esimerkiksi Kaakkois-Suomen tiepiirissä viime vuosina perustienpidon investointien rahoitustaso on ollut hyvin alhainen, keskimäärin 2—3 miljoonaa euroa vuosittain kolmen maakunnan alueella. Kustannustason nousu uhkaa syödä koko rahoituksen, jolloin paikalliset liikenneturvallisuutta ja elinkeinoelämän toimivuutta edistävät hankkeet, kuten liittymien parantamiset ja kevyen liikenteen väylät, jäävät toteuttamatta.

Kehyspäätöksissä lisätään perustienpidon rahoitukseen hallituskaudella 72 miljoonaa euroa. Lisäyksestä suurin osa menee metsätyöryhmän esitysten mukaisesti metsäteollisuuden puuhuollon turvaamiseen alemmalla tieverkolla, muun muassa kelirikko-ongelmien hoitamiseen ja raskaan liikenteen uhkaamien teiden ja siltojen korjauksiin. Tämä on hyvä ratkaisu, joka turvaa kotimaista puunsaantia ja metsäteollisuuden kehittämistä edelleen Suomessa. Ongelmaksi perustienpidon osalta jää, että rahoitus on vuositasolla vähintään 50 miljoonaa euroa tarvetta alempi.

Arvoisa puhemies! Kaakkois-Suomessa on tällä hetkellä käynnissä yksi suuri tieverkon kehittämishanke, Valtatien 6 parantaminen välillä Lappeenranta—Imatra. Lisäksi tänä vuonna käynnistetään Vaalimaan rekkaparkkialueen rakentaminen. Kuitenkin koko Etelä-Karjalaa ja metsäteollisuutta on hämmästyttänyt se, ettei kansainvälisiä, rajaliikenteen ja metsäteollisuuden kannalta keskeisiä, tärkeitä tieyhteyksiä Valtatien 6 Lappeenrata—Taavetti-väliä ja Valtatietä 26 ole huomioitu lainkaan selonteossa, ei, vaikka selonteossa nimenomaan korostetaan Venäjän ja rajaliikenteen sekä metsäteollisuuden puunsaannin merkitystä.

Nämä molemmat tieväylät ovat vahvasti raskaan liikenteen kuormittamia väyliä. Valtatien 6 kapealla tiejaksolla liikennemäärä on jo nyt paikoin yli 10 000 ajoneuvoa vuorokaudessa ja raskaan liikenteen osuus on suhteellisesti suuri, arkisin jopa 30 prosenttia. Valtatie 26 on kapea, mäkinen ja mutkainen, siten siis erittäin turvaton ja vaarallinen tieväylä.

Minulle jäi debatissa epäselväksi, tunteeko ministeri Vehviläinen nämä tieosuudet, joten voin mielihyvin lähteä ministerille esittelemään näitä tieosuuksia. Näiden teiden parannustyötä olisi ehdottomasti lähdettävä toteuttamaan. Niiden toimivuus ja turvallisuus ovat tärkeitä metsäteollisuuden ja rajaliikenteen kannalta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Joukkoliikenteen ja raideliikenteen monipuolinen kehittäminen ovat välttämättömiä, jotta henkilöautoliikennettä saataisiin etenkin kaupungeissa ja taajamissa vähennettyä ja päästäisiin kohti kestävämpää liikenne- ja ilmastopolitiikkaa.

Selonteossa ei ole huomioitu riittävästi myöskään kevyen liikenteen väylien rakentamista. (Puhemies: 5 minuuttia on kulunut!) Vastuu niistä on pitkälti jätetty kunnille. Valtio voisi omilla linjauksilla ja myönteisillä rahoitusratkaisuilla tukea kuntia rakentamaan nykyistä enemmän kevyen liikenteen väyliä.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! "Aja hiljaa, isi, nyt vaan", kehotetaan vanhassa lastenlaulussa. Mutta jos isi tai äiti asuu Pääkaupunkiseudulla, ei lapsen tarvitse olla huolissaan: aamu- ja iltaruuhkassa ei pahemmin pääse hurjastelemaan.

Pääkaupunkiseudun teillä on autoja yksinkertaisesti liikaa. Autoilijoiden pinnan kiristymistä paljon vakavampaa on, että autoliikenteen päästöt vaarantavat ihmisten terveyden ja kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Yksityisautoilun vähentämiseen on käytettävissä yksinkertaiset ja tehokkaat keinot: ruuhkamaksut ja joukkoliikenteen kehittäminen, keppi ja porkkana.

Tämä selonteko avaa mahdollisuuden ruuhkamaksujen käyttöön myös Suomessa, varovasti mutta kuitenkin. Selonteossa kiinnitetään huomiota myös ruuhkamaksujärjestelmien teknologiaan, etenkin satelliittipaikannukseen. Autojen satelliittipaikannus mahdollistaisikin perinteisiä porttijärjestelmiä joustavamman ja oikeudenmukaisemman ruuhkamaksujärjestelmän. Esimerkiksi Tukholman sinänsä onnistuneessa portteihin perustuvassa järjestelmässä ruuhkamaksualuetta ei voi muuttaa vuorokaudenajan tai liikennetilanteen perusteella.

Kaikkiin ihmisten liikkeitä seuraaviin tietojärjestelmiin liittyy kuitenkin kysymys yksityisyyden suojasta. Ruuhkamaksut tuleekin toteuttaa vaarantamatta autoilijoiden yksityisyyden suojaa. Tämä on mahdollista, kunhan yksityisyyden suoja huomioidaan alusta alkaen järjestelmää suunniteltaessa. Muuten vaarana on Ytv:n matkakorttijärjestelmästä tuttu tilanne, jossa järjestelmä keräsi tiedot ihmisten bussimatkoista, vaikka Ytv:llä ei ollut näille tiedoille mitään käyttöä.

Selonteon linjaus, jonka mukaan tienkäyttömaksut tulkitaan maksuiksi eikä veroiksi, on hyvä. Näin maksujen tuotto voidaan ohjata joukkoliikennejärjestelmän kehittämiseen: bussit, paikallisjunat, raitiovaunut, pikaraitiovaunut ja metro. Kaikki ovat vaihtoehtoja yksityisautoille, ja niitä on oltava tarjolla silloin, kun ruuhkamaksuja ryhdytään keräämään — se keppi ja porkkana jälleen kerran.

Espoolaisena olen helpottunut valtion rahoituksen varmistumisesta Länsimetrolle. Etelä-Espoota kaavoitetaan ja rakennetaan jo sillä oletuksella, että metro tulee sovitussa aikataulussa. Eduskunnan siltarumpuorkesterin rytmiryhmä on toki yrittänyt kaikkensa lykätäkseen Länsimetron maakuntien hankkeiden tieltä, mutta hallituksen linja pitää. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että eräiden kollegojen mielestä Pääkaupunkiseutu on kuin moolokin kita, jonka nälkää on kaikin keinoin hillittävä. Mutta laskekaapa joskus ihan huviksenne, paljonko eri seutukuntien liikennehankkeisiin investoidaan per asukas tai per liikuttu kilometri. Näin laskettuna se onkin se paljon parjattu Ruuhka-Suomi, joka on jäänyt liikenneinvestoinneissa jalkoihin.

Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen akuuteimmat ongelmat ovat kuitenkin poikittaisliikenteessä, ja siihen Länsimetro ei tuo helpotusta. Sen sijaan Kehärata on oikean suuntainen investointi, mutta se ei vielä riitä. Pääkaupunkiseudun poikittaisliikenteen hankkeista nostaisinkin kärkeen Raidejokerin, jonka toteuttamista olisi mielestäni aikaistettava. Bussijokerin matkustajamäärät ovat ylittäneet kaikki ennusteet, eikä linjan kapasiteettia voida ilman kiskoja enää nykyisestä nostaa. Valtion tulisikin luopua kevyttä raideliikennettä kohtaan tuntemastaan allergiasta. En ymmärrä, miksi valtion rahoitus raideliikenteelle riippuu täysin siitä, kulkeeko kiskoilla lähijuna, metro vai pikaratikka.

Arvoisa puhemies! Yksi syy sille, että isien ja äitien työmatkat Pääkaupunkiseudulla sujuvat niin verkkaisesti, löytyy siitä, että entistä useampi koti sijaitsee Nurmijärvellä, Kirkkonummella, Tuusulassa, Järvenpäässä, Siuntiossa tai Sipoossa tai jopa vielä kauempana. Tämä uusimpivaaralainen yhdyskuntarakenteen pirstoutuminen on saatava loppumaan, muuten liikenteen kasvihuonepäästöjä ei voi saada aisoihin.

Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen tuo kuitenkin asutuksen ja liikenteen entistä lähemmäksi toisiaan, ja liikenteen melulle altistuvien ihmisten määrä kasvaa. Meluntorjunta onkin keskeinen osa kestävää liikennepolitiikkaa. Olenkin hyvin huolestunut siitä, ettei tästä selonteosta löydy sentin senttiä meluntorjuntaan. Liikennemelun on kuitenkin todettu nostavan verenpainetta ja altistavan unihäiriöille ja mielenterveysongelmille. Vai onko tämä se hinta, jonka Pääkaupunkiseutu joutuu Länsimetrosta ja Kehäradasta maksamaan? Yli puolet liikenne- ja viestintäministeriön asettaman työryhmän viime vuonna listaamista kiireellisistä meluntorjuntakohteista kun sijaitsee nimenomaan Uudellamaalla, nimenomaan Pääkaupunkiseudun kehäteillä ja säteittäisillä pääväylillä. Tai sitten melurahojen karsiminen on meidän vihreiden salajuoni: kun ihmiset kyllästyvät liikenteen meluun, he ovat valmiita hyväksymään sekä ruuhkamaksujen keräämisen että investoinnit raideliikennehankkeisiin.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston liikennepoliittisen selonteon kaksi merkittävintä osaa ovat liikennepolitiikan pitkäjänteisyyden lisääminen jopa 15 vuoden aikajänteelle ja koko liikennejärjestelmän eri osatekijöiden huomioon ottaminen. Aikaisempi, vain muutaman vuoden käsittävä, pelkästään liikenneväyliin keskittyvä liikennepolitiikka ei pysty enää vastaamaan niihin haasteisiin, joiden edessä olemme. On aina parempi pureutua asiakokonaisuuksiin, niiden perusteisiin ja kuntoon saattamiseen, kuin huonon ja lyhytjänteisen suunnittelun aiheuttamien seurausten pakonomaiseen paikkaamiseen. Näin Matti Vanhasen toinen hallitus on selonteossaan aivan oikein menetellyt. On kuitenkin huomioitava suunnitelmien sisällä olevien osakokonaisuuksien painopisteet ja niiden oikea priorisointi.

Kuten selonteossa todetaan, hyvä liikenneinfrastruktuuri ja liikennejärjestelmän toimivuus ovat tärkeitä väestön arkielämän kannalta. Tämä pitää paikkansa yhtä hyvin sekä Pääkaupunkiseudulla että haja-asutusalueilla toimivien henkilöiden ja yritysten kohdalla. Yritysten sijoittumisen peruskriteereitä ovat hyvät liikenneyhteydet ja hyvä työvoiman saatavuus. Tässä yhtyvät kaksi kansantalouden kannalta tärkeintä elementtiä: työllisyys ja tuotanto.

Työvoiman saatavuus on suorassa yhteydessä alueelle sijoittuneeseen väestöön. Selonteossa todetaan, että haja-asutusalueilla asutus on harvaa ja väestö iäkästä. Toisaalta todetaan se, että lähes puolet suomalaisista asuu kymmenellä suurimmalla kaupunkiseudulla ja että tämä kehitys jatkuu. Jos oikeilla liikennejärjestelmien kehittämisillä päästään hidastamaan tätä kehitystä, näitä yhdyskuntarakenteen haittoja voidaan poistaa ja monien arvostamaan väljään ja luonnonläheiseen asumiseen tarjoutuu mahdollisuus. Samalla tarjoutuu todennäköisesti parempi mahdollisuus työllistyä entistä lähempänä kotipaikkaa, kun yritysten sijoittumisen esteenä eivät ole huonot logistiset olosuhteet.

Arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan, että Venäjän asettamat raakapuun vientitullit ovat akuutti uhka metsäteollisuuden raaka-ainehuollolle. Tähän realismiin meidän on syytä lopullisesti herätä. Venäjä menettelee tässäkin asiassa niin kuin se itse parhaaksi näkee. Suomen on pakko lisätä rajusti kotimaisen puuraaka-aineen käyttöä. Hallitusohjelmassa asetettu 10—15 miljoonan kuutiometrin vuosittainen hakkuiden lisäys tarkoittaa valtavaa puukuljetusten lisääntymistä erityisesti maantieverkollemme. Venäjältä tuleva puuraaka-ainehan tuodaan pääasiassa rautateitse. Hakkuiden lisäys tarkoittaa 200 000:ta tai jopa 300 000:ta rekkakuormallista. Tässä riittää haastetta sekä maantie- että raideliikenteelle. Lisäksi on muistettava, etteivät maantiet, rautateistä puhumattakaan, suinkaan ulotu hakkuiden laitaan. Tämä taas edellyttää selkeää priorisointia sekä alemman tieverkon että metsäautoteiden osalta. Tärkein tähän liittyvä prioriteetti on edelleen se vanha toteamus: Suomi elää metsästä. Lisättäköön tähän päivitys: mieluummin omista kuin toisten metsistä.

Niin kipeitä kuin idän rekkajonot lieveilmiöineen ovatkin, hyödymme transitoliikenteestä. On selvää, että kasvu tällä alueella ei jatku ikuisesti. Totta kai Venäjä kehittää omia satamiaan ja logistiikkaketjujaan, mutta mitä paremmat edellytykset meillä on palvella transitoa, sitä pidempään me voimme sen tuomasta hyödystä nauttia. Kun tältäkin osin liikenneinvestoinnit tehdään harkiten, ne eivät suinkaan mene hukkaan mahdollisen kauttakulkuliikenteen hiipumisen myötä.

Yksi merkittävimmistä kasvualoista on matkailu. Liikenneyhteyksien laatu ja toimivuus ovat alalle todella merkittäviä. Maailman paraskaan matkailuidea ei kuitenkaan menesty, jos alueelle johtaa vain kärrytie. Suomalaiset matkailun mahdollisuudet ovat pääasiassa muualla kuin suurten asutuskeskusten liepeillä. Tämäkin merkitsee sitä, että myös maakuntien liikenneyhteyksiä on kehitettävä voimakkaasti.

Paljon puhuttu ongelma julkisen liikenteen ja yksityisautoilun suhteen on myös realiteetti, joka pitää hyväksyä Suomen kaltaisessa pitkien välimatkojen maassa. Pitää hyväksyä se tosiasia, ettei jokaiseen kylään kannata luoda kattavaa julkisen liikenteen verkostoa. Näillä alueilla henkilöautoliikenne jopa lisääntyvässä määrin on hyväksyttävä. Taksiliikennettä kehittämällä voidaan hoitaa niiden vaikeilla alueilla asuvien ihmisten tarpeet, joilla ei eri syistä ole mahdollisuutta oman auton käyttöön.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos aiheuttaa erittäin suuret vaatimukset koko liikennejärjestelmälle. Pelkästään tieliikenteen päästöistä lähes kaksi kolmannesta aiheutuu henkilöliikenteestä ja lähes neljännes kuorma-autoista. Hyvät liikenneyhteydet sekä maan sisällä että maan rajoille ovat perusedellytyksiä kansantaloutemme kehitykselle, liikenneturvallisuudelle ja ilmastonmuutoksen aiheuttamista vaatimuksista selviämiselle.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko eduskunnalle on hyvä ja kattava, ja siten se luo edellytykset pitkäjänteiselle liikennepolitiikalle. Selonteon lähtökohdat ovat tarpeellisen laajat ja antavat näin hyvät edellytykset elinkeinoelämän kehittymiselle ja talouden kasvulle. Tällä selonteolla tunnustetaan liikenteen kaikinpuolinen merkitys yhteiskunnan hyvinvoinnille ja taloudelle. Liikenne on kilpailutekijä maalle, jolla on etäinen sijainti ja Itämeri esteenä suorille maayhteyksille merkittäviin eurooppalaisiin kohteisiin.

Liikenteen ilmastovaikutukset on huomioitu merkittävällä tavalla selonteossa, samoin turvallisuustekijät. Ihmisten terveyden ja ilmastonmuutoksen kytkeminen selontekoon ansaitsee erityiskiitoksen. On tärkeää, että liikennesuunnittelussa otetaan entistä tarkemmin huomioon hiilidioksipäästöjen vaikutukset sekä muut päästöt ja meluhaitat.

Tavoitteena tulee olla, että myös kunnat kytketään suunnitteluun mukaan niin, että paikallisesti huomioidaan yhdyskuntasuunnittelussa näitä liikennepoliittisessa selonteossa esille nousseita kysymyksiä. Näin paikallisella päätöksenteolla ja asukkailla on mahdollisuus vaikuttaa omaa elinympäristöään koskeviin kysymyksiin.

On tärkeää, että selonteossa nostetaan esiin joukko- ja kevyt liikenne houkuttelevana vaihtoehtona. Tämä osaltaan ohjaa yhdyskuntarakennettamme tiiviimmäksi. Emme saa kuitenkaan unohtaa, että Suomi on pitkien etäisyyksien maa ja henkilöauto on monille meistä välttämättömyys. Näin alueelliset erot tulee riittävällä tavalla huomioida ja valvoa, ettei hyvistä aikeista tule alueille eikä taloudelliselle toimeliaisuudelle esteitä.

Pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen äskettäinen kehysriihi tukee näitä liikennepolitiikan linjauksia. Olen iloinen, että Seinäjoen ja Sepänkylän ohitustiet käynnistyvät samoin kuin Pohjanmaan radan kunnostus jatkuu sekä Oulun että Vaasan suuntaan sähköistettynä. Kolmostien parantaminen, Tampereen ohitustien loppuun saattaminen ja jatkorakentaminen Etelä-Pohjanmaalle seuraavan hallituskauden linjauksiksi ovat elintärkeitä hankkeita Etelä-Pohjanmaan taloudelle. Edelleen panostetaan meriväylien kunnostukseen Pietarsaaressa ja Kaskisissa. Nämä ovat hyviä osoituksia hallituksen aluemyönteisyydestä ja pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen vastuullisuudesta.

Toivon, että tällä selonteolla selkeytetään lentoasemien ylläpitojärjestelmä yhtenäiseksi. Seinäjoen lentoasema tulee saattaa valtion ylläpidettäväksi samalla tavalla kuin muutkin alueiden kentät. Lentokentällä on merkittävä alueellinen tehtävä Etelä-Pohjanmaan talousalueella.

Kulunut talvi on ollut erityisen rankka teiden kunnolle. Oikukkaat ja vaihtelevat säät ovat tuoneet kouriintuntuvasti esille alempiasteisten teiden heikon kunnon ja yli kymmenen vuotta vallinneen rahoitusvajeen erityisesti valtion alempiasteisten ja yksityisteiden osalta. Alempiasteisten teiden kunnostamisesta ja perusparantamisesta johtuvia kustannuksia ei saa siirtää kuntien harteille. Selonteossa on kiinnitetty huomiota myös seutu- ja yhdysteihin. Toivon, että selonteon myötä tulee rahaakin näihin akuutteihin ongelmiin.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko on hyvä ja tulevaisuuteen luotaava. Esitän siitä parhaat kiitokset liikenneministeri Anu Vehviläiselle.

Henna Virkkunen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen nyt eduskuntaan tuoma liikennepoliittinen selonteko on todella odotettu asiakirja, ja siitä on onnistuttu tekemään varsin kattava ja monipuolinen nyt jo ensimmäisellä kerralla. On hyvä, että tähän on nyt saatu pitkäjänteinen investointiohjelma, koska se antaa varmuutta näiden hankkeiden suunnitteluun ja toteutukseen ja toisaalta myös elinkeinoelämä voi paremmin tämän pohjalta arvioida omia investointejaan ja sijoittamispäätöksiään myös sen suhteen, miten väyläsuunnitelmat näyttävät alueella toteutuvan. Voidaan arvioida myös, että maanrakennusalan yritysten kannalta pitkäjänteinen ohjelma osaltaan varmistaa tasaista ja riittävää kysyntää.

Olen tyytyväinen myös siitä, että ympäristöteemat on kuitenkin pystytty ottamaan jo nyt varsin painavalla tavalla mukaan tähän, joskin toki suurin huomio tässä on väyläinvestoinneissa ja niiden rahoituksessa. Ympäristön osalta erityisen tyytyväinen olen tähän painopisteeseen, että ratahankkeita on kyetty nostamaan entistä voimakkaammin toteutukseen, mutta jatkossa tässä suurena haasteena on se, kuinka pystyisimme hyötykustannuslaskelmaan ottamaan mukaan myös tämän ympäristövaikutuksen eri hankkeiden osalta. Nythän tätä ei vielä ole kyetty tekemään. On hyvä, että ohjelman yhteydessä on linjattu, että jatkossa vaikutukset kasvihuonepäästöihin arvioidaan kaikkia merkittäviä liikennepoliittisia päätöksiä valmisteltaessa, koska se entisestään nostaa näiden ratahankkeiden merkitystä.

Tällä hetkellä toteutuksessa olevat raidehankkeet ovat erittäin kalliita, ja olisikin huolehdittava siitä, että myös hyödynnämme täysimääräisesti nämä suuret investoinnit. Näin ei tällä hetkellä yhdyskuntarakenteen osalta tehdä, esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla on tästä esimerkkejä. Tänne on toteutettu erittäin onnistuneesti tuo Lahden oikorata, mutta kuitenkaan yhdyskuntarakennetta ei ole sillä tavoin suunniteltu, että sen yhteydessä olisi asumista kovinkaan merkittävässä määrin. Tämä on selvästi sellainen asia, mistä täytyy tulevaisuudessa paljon painokkaammin huolehtia, siis että silloin kun satsataan ratoihin ja investoidaan yhteiskunnallisesti, niin täytyy huolehtia myös siitä, että asutusta ohjataan näille alueille ja näin raidehankkeet tulevat täysimääräisesti hyödynnettyä.

Myös joukkoliikenteen osalta tässä ohjelmassa on tehty linjauksia muun muassa joukkoliikennetuen osalta, joka on tulossa nyt suurimmille kaupunkiseuduille. Myös työsuhdematkalippua aiotaan tarkentaa ja parantaa sen houkuttelevuutta. Ne ovat erittäin hyviä asioita. Mutta ennen kaikkea kaupunkiseutujen tulisi tässä ottaa suurempi vastuu siitä, että seudullisesti myös kiinnitettäisiin huomiota joukkoliikenteen yhteiseen suunnitteluun, että se mahdollisimman hyvin palvelisi alueen asukkaita. Pääkaupunkiseudulla näin jo menetellään, mutta erityisesti Paras-hankkeen yhteydessä on tullut esiin, että suurin osa Suomen kaupunkiseuduista ei ole seudullista joukkoliikennesuunnitelmaa tehnyt.

Yksi tärkeä painopistealue tässä liikennepoliittisessa selonteossa on puuhuollon turvaaminen Esko Ahon työryhmän ehdotusten pohjalta. On erittäin merkittävä linjaus, että näin suuri panostus ohjataan juuri metsäteollisuuden toimintaedellytysten varmistamiseksi, ja tässä mielessä myös muutamat jo haudatuiksi ajatellut ratahankkeet ovat nousseet esiin. Näin myös omassa maakunnassani, jossa pitkään oli ajatus, että tuo Äänekoski—Haapajärvi-rata olisi laitettu rullalle, mutta nyt siihen onkin tulossa rahoitusta 20 miljoonaa euroa ja hanke käynnistynee muutaman vuoden kuluttua. Tämä on erittäin merkittävä asia, mutta täytyy myös huomioida, että jos haluamme suunnata enemmän kuljetuksia rautateille, täytyy myös silloin rahoittaa näitä erilaisia siirtokuormausalueita, välivarastoalueita ja niille johtavia teitä, jotta saamme ohjattua enemmän erityisesti teollisuusliikennettä radoille. Tällä hetkellähän metsäteollisuuden kuljetuksista kuitenkin noin 80 prosenttia kulkee edelleen maanteitse, ja olisi erittäin tärkeää saada sekä liikenneturvallisuuden että ympäristön ja liikenteen sujuvuuden kannalta enemmän ohjattua tuota raskasta liikennettä radoille.

Päätieverkon modernisointi tulee olemaan erittäin suuri haaste rahoituksellisesti, vaikkakin tässä on nyt linjattu uusia rahoitusmalleja. Ne ovat erittäin tervetulleita, mutta läheskään kaikki tarpeelliset hankkeet eivät vieläkään ole listoille päässeet. Näistä mainittakoon muun muassa Nelostien parantaminen Jyväskylä—Oulu-välillä, jota ei pystytä vielä tällä vaalikaudella aloittamaan, toivottavasti vuonna 2012 viimeistään, ja sen jälkeen vielä tuo Vaajakosken siltojen osuus, joka ei ole näillä listoilla vielä lainkaan. Se myös vaatisi kiireellisesti rahoituksen, noin 40 miljoonaa euroa, joten tarpeita tulee olemaan tämän listauksen jälkeenkin vielä.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän puheenvuoron voi aloittaa sillä tavoin, ettei mitään uutta maan ja taivaan alla aikaisempaan verrattuna, hallitus kehuu ja oppositio moittii, ja siinä se melkein kaikki sitten onkin. Jokainen tietysti ajaa oman alueensa etuja.

Joka tapauksessa hallitus on luvannut tällä asiakirjallaan linjata vaalikauden alussa eduskunnalle annettavalla selonteolla liikennepolitiikan pitkän aikavälin suuntaviivat. Selonteon keskeiseksi tavoitteeksi otettiin liikennepolitiikan pitkäjänteisyyden lisääminen, ja pitkäjänteisyydellä tarkoitettiin tässä yhteydessä 10—15 vuoden aikajännettä. Selonteon näkökulman sanottiin kattavan koko liikennejärjestelmän ja keskittymistä vain liikenneväyliin on pyritty välttämään. Koska selonteko ulottuu vaalikauden yli, selonteossa mainitaan, että eduskunnan asemaa liikennepolitiikan pitkän aikavälin linjausten määrittelyssä on tästä syystä tarve korostaa.

Viitaten aikaisempaan kokemukseeni eduskunnan asemasta maamme liikennepolitiikan määrittämisessä uskallan kuitenkin epäillä, että kaikesta sanahelinästä huolimatta sille ei anneta juuri muuta arvoa kuin pöytäkirjoihin aikanaan kirjoitetaan. Hallitus tulee elämään omaa elämäänsä viitoittamallaan tiellä, vaikka täällä eduskunnassa käytävässä keskustelussa nousisi esille seikkoja, joita liikennepoliittinen selonteko ei pidä sisällään, mutta joilla on merkitystä. Siksi voinkin vain toivoa, että tehdyt liikennepoliittiset valinnat, mitä ne sitten ohjelman toteutuksen yhteydessä ovatkin, osuisivat mahdollisimman oikeaan.

Niin kuin selonteossa todetaan ja on todettava itsekin, maamme liikennepolitiikasta on puuttunut pitkän ajan suunnitelma. Liikennepolitiikkaa on toteutettu aina kulloistenkin mielijohteiden mukaisesti riippuen siitä, kuka kulloinkin on vallassa ollut. Yksi yhteinen nimittäjä kuitenkin näyttää olevan: riittämättömät voimavarat tarpeisiin nähden.

Olen ajatellut, että puutun yhteen epäkohtaan, joka tästä selonteosta kokonaan puuttuu. Muistan, miten vuonna 1995, kun tulin valituksi eduskuntaan kansanedustajan tehtäviin, perustettiin eduskunnan sisävesiliikennettä kehittävä työryhmä, ja nyt tämä työryhmä on yli kymmenen vuotta yrittänyt saada ymmärrystä sille, että tuhansien järvien maassa voisi jossakin vaiheessa olla joku merkitys sisävesiliikenteellä. Tässä ei ole kuitenkaan millään tavoin otettu sisävesiliikennettä huomioon, vaikka erityisesti tämän työryhmän toimesta ministerille toimitettiin kooste siitä, mitä kymmenen vuoden aikana on katsottu sisävesiliikenteen kannalta merkittäväksi. Katsoin hallitusohjelmaa ja huomasin ilokseni, että siihen on sentään saatu sisävesiliikennettä koskeva haaste, ja sen takia ihmettelin, minkä takia nyt sitten hallitusohjelmaan kirjoitettu lause ei ole millään tavoin mahtunut tähän selontekoon.

Vesiliikenteen puolestapuhujana ihmettelenkin, miksi keskustelu kotimaisen ympärivuotisen vesitieverkon kehittämisestä, suunnittelemisesta ja jatkorakentamisesta on viime vuosina kohdannut aiheetonta vastustusta. Samanaikaisesti EU:n valkoinen kirja on selkeästi nostanut esiin kestävän kehityksen mukaiset liikennepoliittiset linjaukset koko yhteisön tavoitteeksi pyrkimyksenä siirtää soveltuvin osin raskaat ja vaaralliset kuljetukset vesi- ja rautateille.

Vesitiet ovat pitkäaikaisia investointeja ja niiden hyödyt tulevat korostumaan muun muassa fossiilisten polttoaineiden hinnan nousun ja saatavuuden vaikeutumisen myötä. On myös huomioitava, että vesitieyhteyden luonne ja kuljetettavat tavaralajikkeet muuttuvat pitkällä aikavälillä. Tämä koskee erityisesti Venäjän ja Suomen välistä liikennettä. Vesitieverkon kehittäminen on mahdollista tehdä vaiheittain, mutta olisi hyvä, jos samalla olisi tiedossa myös näkemys kokonaisratkaisusta, jotta logististen järjestelmien kehittäminen olisi taloudellista ja mielekästä. Vesitieverkon kehittäminen on mielestäni viisasta varautumista nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin. Missä siis ovat liikennepoliittisen selonteon sisävesiliikennettä koskevat kannanotot?

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittinen selonteko tuo liikennepolitiikkaan ja liikennepoliittisiin ratkaisuihin paljon kaivattua pitkäjänteisyyttä. Edellisillä hallituskausilla toteutetun lyhyen tähtäimen politiikan jäljet ovat johtaneet epäjohdonmukaisuuksiin ja näkyvät erilaisina ongelmina tämän päivän tiestössä ja liikenteessä.

Liikennepoliittinen selonteko on linjaus, jolla on tärkeä tehtävä tukea maan hallituksen muita poliittisia tavoitteita, kuten elinkeinopolitiikkaa, asuntopolitiikkaa, ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa, aluepolitiikkaa ja niin edelleen.

Kasvavan metropolialueen, etenkin kehyskuntien näkökulmasta asioita katselevalle on pistänyt positiivisesti silmään selonteon tavoite, jonka mukaan liikenneverkko tarjoaa maan eri osille mahdollisuudet kehittyä ja pysyä elinvoimaisina. Tämä on hyvä tavoite ja toivottavaa, jopa suotavaa on, että tämä tavoite konkretisoituu myös valtion ja neljäntoista Helsingin seudun kunnan välillä sovitussa asuntopoliittisessa yhteistyössä. Kuntien ja valtion kesken solmitussa yhteistyösopimuksessa tavoitteena on lisätä kohtuuhintaista asuntotuotantoa työvoiman saatavuuden ja elinkeinoelämän kilpailukyvyn turvaamiseksi erityisesti kasvukeskuksissa eli vastata Pääkaupunkiseudun kasvavaan asuntopulaan sekä työvoimapulaan. Kunnat tarvitsevat kuitenkin sitoumuksensa toteuttaakseen varmistuksen siitä, että myös valtio aikoo lunastaa lupauksensa asuntotuotannon edellytyksenä olevien liikennehankkeiden oikea-aikaisesta toteuttamisesta ja alueen liikennejärjestelmäsuunnitelmien mukaisten hankkeiden riittävästä rahoituksesta.

Metropolialueen kehitys on tärkeydestään huolimatta jäänyt selonteossa vähälle huomiolle, ja toivottavasti se huomioidaan paremmin jatkossa.

Arvoisa puhemies! Tilanne kehyskunnissa on ajautunut siihen, että Uudenmaan tiepiirin vähäiset resurssit ovat pakottaneet kunnat tekemään liikenneinfrastruktuuriin liittyviä investointeja omista varoistaan eli hoitamaan valtion velvoitteita. Nämä kuntien väylähankkeisiin käyttämät rahat ovat kuitenkin suoraan poissa kuntien perustehtävistä eli vanhustenhoidosta, opetuksesta sekä terveydenhuollosta. Näin ei pitäisi olla. Liikenneministeri on pyrkinyt aikaisemmin tässä keskustelussa vakuuttamaan, että linja ei olisi muuttumassa siihen suuntaan, että vastuuta liikenneinfran rakentamisesta oltaisiin siirtämässä enemmän kunnille ja että uudet rahoitusmallit ja uudet mahdollisuudet kuntien osallistua rahoitukseen on tarkoitettu toimiviksi niin, että valtio aidosti hoitaa osuutensa ja maksaa kunnilta saadun tilapäisrahoituksen takaisin. Tämän vakuutuksen on syytä pitää.

Selonteossa vahvasti esiin nousevien uusien väylien rinnalla on olennaista huolehtia perustienpidosta ja riittävästä rahoituksesta tiepiireille. Kasvun ja kehityksen varmistamiseksi tulisi olla uskallusta priorisoida rahoitusta myös tieinvestointien yhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle tuottaman hyödyn mukaan etenkin nyt tilanteessa, jossa investointeja on jo jouduttu kustannusten vuoksi rajoittamaan.

Arvoisa puhemies! Pääkaupunkiseudulla joukkoliikennettä tukevilla ratkaisuilla on kova paine. Jatkuvasti kasvavat ruuhkat sisäänajoteillä olisivat monelle jo riittävä kannuste siirtyä julkisten käyttöön. Käytännössä esteitä ovat kuitenkin puutteet liityntäpysäköintimahdollisuuksissa, joukkoliikenneyhteyksissä sekä alemmanasteisessa tieverkossa. Selonteossa esitetyt ruuhkamaksut eivät tilannetta ratkaise. Niitä on syytä harkita vasta sitten, kun edellytykset joukkoliikennevälineiden käyttöön on luotu.

Selonteon positiivisiin puoliin kuuluu myös kuljetus- ja logistiikka-alaa koskeva tavoite saada kuljetusmarkkinat toimiviksi. Olennaista tämän osalta on, että Suomi ponnistelee asemansa ja oikeuksiensa puolesta EU -maiden joukossa ja hallitus työskentelee sen eteen, että muun muassa ajo- ja lepoaikalaki saadaan vastaamaan maamme olosuhteita. Kuljetuselinkeinon kannalta on tärkeää huolehtia myös siitä, että kalustoa koskevat määräykset ovat linjassa kilpailijamaidemme kanssa ja että liikenteen ympäristövaikutusten vähentämiseen voidaan positiivisella tavalla kannustaa.

Arvoisa puhemies! Lajissaan ensimmäinen liikennepoliittinen selonteko on esimerkillinen strategia-asiakirja ja hyvä malli tulevaisuutta varten.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Liikennepoliittinen selonteko tulee Suomen liikenteen kehittämisen kannalta erittäin oikeaan aikaan. Koko Suomen huomioiva tiestön ja junaratojen kehittäminen on Suomen hyvinvoinnin kehittymisen edellytys. Vuosille 2007—11 tehty väyläinvestointiohjelma sekä pitkäjänteinen liikenteen kehittämisinvestointiohjelma luovat erinomaisen pohjan hallituksen hyvälle liikennepolitiikalle. Tästä erikoiskiitokset kuuluvat ministeri Anu Vehviläiselle.

Opposition riveistä on kuulunut arvostelua selontekoa kohtaan. Kritiikkiä on vaikea ymmärtää, kun opposition oman hallitusvastuun aikana kokonaisvaltainen liikenteen kehittäminen jäi vähemmälle huomiolle.

Arvoisa puhemies! Suurten tiehankkeiden toteutuksesta tälle vaalikaudelle tulee hyvin monelle maakunnalle kauan odotettu päätös. Esimerkiksi Valtatie E18, Valtatie Lusi—Mikkeli ja Savonlinnan keskustan liikennejärjestelyt ovat todella tarpeellisia hankkeita tämän vaalikauden listalla. Hyötykustannussuhteeltaan listalle otetut hankkeet ovat erittäin perusteltuja. Tämän vaalikauden listaus on onnistunut maakuntien kannalta. Suunta on oikea ja ehdottomasti kannatettava.

Selonteon ajattelutapa, jossa investoinnin hyötyjä ja kustannuksia verrataan, on perusteltu, mutta tästä menettelystä ei saa tulla tulevaisuudessa maakuntien tärkeiden liikennehankkeiden torjuntakeinoa. Hyvin moni maakunnille erittäin elintärkeä väylä ei täytä eteläisen Suomen vilkkaasti liikennöityjen teiden vaatimuksia kustannustehokkuudeltaan. Kuitenkin näitä väyliä pitää kunnostaa, ovathan ne maakuntien elinkeinojen kehittämiselle välttämättömiä. Esko Ahon työryhmän viesti pitää ottaa vakavasti ja pelkästään metsäteollisuuden näkökulmasta liikenneverkkoa tulee kehittää tasapuolisesti.

Herra puhemies! Perustienpidon kannalta selonteko ei valitettavasti tuo ratkaisua jo monen vaalikauden ajalta syntyneeseen rahoitusvajeeseen. Suomen tiestön kunto rapautuu hiljalleen, jos eduskunta ei selontekoa käsitellessään kirjaa selkeää, kiinteää määrärahaa perustienpitoon tuleville vuosille. Nyt olisi korkea aika korjata jo monen hallituksen ajalta syntynyt tienhoidon vuosittainen rahoitusvaje. Laskelmien mukaan koko rahoitusvaje aiemmilta vuosilta on peräti 1,4 miljardia euroa. Kukaan ei kuvittele, että tämä summa voitaisiin kerralla korjata budjettiin, mutta olisi korkea aika siirtyä tiestön heikentämisestä tiestön kunnostamiseen. Miksi rakentaa uusia teitä, jos entisten teiden kuntoa ei pystytä hoitamaan?

Jos teollisuuden tarvitsemat 15 miljoonaa mottia kotimaista puunkäyttöä lisätään ja samalla energiapuun käyttö nostetaan 10 miljoonaan mottiin, tarkoittaa se lähes 500 000 rekkakuorman lisäkulutusta nykyiselle tieverkolle. Tämän päivän tieolosuhteissa tuosta kuljetusmäärästä on erittäin vaikea suoriutua.

Yksityisteiden rahoitukseen tuleva lisärahoitus on tervetullut. Tässä selonteossa pitää päästä nettovaikutuksiltaan sille tasolle, jossa oltiin vuonna 1995, jolloin seuraava aloittava hallitus poisti yksityisteiden määrärahat käytännössä kokonaan.

Lähes jokainen suomalainen tarvitsee yksityisteitä päivittäin, ja puutavara lähtee metsistämme tehtaille yksityistieverkon kautta. Yksityisteiden maksama vuosittainen arvonlisävero noin 17 miljoonaa euroa pitää palauttaa takaisin tiekunnille, ja valtion avustuksen maksaminen pitää muuttaa vuosittaiseksi avustukseksi nykyisen peruskorjausrahoituksen sijaan. Yleisessä käytössä olevien teiden kustannuksia ei saa kaataa vain tieosakkaiden maksettavaksi.

Lähivuosien suunnitelmissa on muuttaa vähiten liikennöityjä teitä yksityisteiksi. Näin ei saa tehdä, koska silloin yleisen tienkäytön kulut siirretään yksityisille ihmisille. Olemassa olevaa tieverkkoa tarvitaan, jos maa halutaan pitää kokonaisuudessaan kunnossa.

Herra puhemies! Suuret ratahankkeet ovat listalla mukana perustellusti, ja tämä palvelee hyvin muun muassa metsäteollisuuden tarpeita ja maan eri osien elinkeinojen kehittämistä. Puukuljetusten kannalta vähäliikenteisten ratojen kohtalo tulee erinomaisesti ratkaistuksi. Porokylä—Vuokatti- ja Joensuu—Ilomantsi-rataosat saavat pitkään kaivatun korjausrahoituksen. Tästä ennakkoluulottomasta päätöksestä kuuluvat kiitokset ministeri Vehviläiselle.

Perusradanpidon rahoitukselle pitää saada tämän selonteon käsittelyssä kestävä ratkaisu. Selonteon tähtäin vuoteen 2020 saakka antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tehdä kaikin puolin kestävää ja kansakunnan kannalta tulevaisuutta luovaa politiikkaa. Ratojen kunnossapito ja sähköistäminen ovat myös viisainta mahdollista ympäristöpolitiikkaa.

Lentoliikenteen kannalta selonteko esittää lentoasemaverkoston kokonaisuuden ylläpitoa ja kehittämistä edelleen. Ne lentoasemat, jotka eivät ole liiketaloudellisesti kannattavia, pidetään edelleen yllä koko liikenneverkon toimivuuden kannalta. Tämä periaate on erinomainen, ja se tukee maan tasapuolista kehittämistä.

Merenkulun osalta selonteossa on huomioitu merenkulun tarpeet, jotka pitää ottaa huomioon (Puhemies: 5 minuuttia!) — arvoisa herra puhemies, vain pieni kappale — entistä paremmin kansainvälisen kaupan lisääntyessä koko ajan. Sisävesiliikenteen kannalta selontekoa pidän pienenä pettymyksenä. Suomi on vesireiteiltään parhaat edellytykset omaava maa maailmassa. Kuitenkin sisävesiliikenteen kehittäminen huomioidaan selonteossa huonosti, vaikka kulumattomat vesitiet ovat koko eteläisen Suomen ulottuvilla koko ajan. Puhtain mahdollinen kuljetusväylä on maassamme unohdettu mahdollisuus, joka tulee ottaa käyttöön jo pelkästään ilmastopoliittisista syistä. Jos haluamme kuljettaa suuria määriä puuta tai turvetta edullisesti, on kotimaiset vesitiet otettava pikaisesti parempaan käyttöön. Meillä vedotaan siihen, että teollisuus ei tarvitse tätä kuljetusmuotoa. Jos väylät ja muut kuljetukseen tarvittavat rakenteet eivät ole kunnossa ... (Puhemies: Pitkä on se kappale!) Selontekoon on saatava selvä kannanotto kotimaisten vesireittien kehittämisestä.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Useiden vai pitäisikö sanoa kaikkien 90-luvun laman jälkeisten hallituskausien jälkeen näyttää nyt liikennepolitiikassa tapahtuneen toivottu käänne parempaan. Eduskunnassa on pitkään kannettu huolta tie- ja rataverkoston rapautumisesta ja todettu liikenneväylien kehittämisen jääneen jälkeen ihmisten ja kuljetusten kasvavasta tarpeesta. Liikenteen kasvaessa myös liikenneturvallisuus on heikentynyt. Yli kolmannes liikennekuolemista on kohtaamisonnettomuuksia, ja erityisesti pääteiden kohtaamisonnettomuudet ovat olleet kasvava ongelma myös Pirkanmaalla. Hallitus ja erityisesti sen liikenneministeri ansaitsevat kiitoksen siitä, että selonteon myötä ongelmiin on nyt perusteellisesti puututtu. Liikenteen sekä tie- ja rataverkon kehittämisen ja kunnossapidon ohella on huomioitu myös ilmastonmuutoksen haasteet sekä metsäteollisuutemme kasvavien puunkuljetusten turvaaminen kotimaassa Venäjän puutullien uhatessa puuraaka-aineen saantia naapurimaastamme.

Selonteossa on huomioitu myös meri- ja ilmaliikenne ja rajojen yli lisääntyvät kuljetustarpeet. Pirkanmaalla Tampereen seutu on merkittävin Pääkaupunkiseudun ulkopuolella oleva liikenteen solmupiste Suomessa. Tampereen ympäristökunnissakin kasvupaineet ovat suuret. Ilman hyvin toimivaa liikenneverkkoa alueen kehitys jää puolitiehen tai ainakin hidastuu. Kustannuksiltaan 57 miljoonaa euroa olevan Tampereen Läntisen kehätien toinen vaihe valmistuu tämän vuoden lopulla ja helpottaa osaltaan oleellisesti Tampereen läntistä ohitusta Kolmostielle.

Vaalikaudelle 2007—2011 alkavien hankkeiden luettelossa on Valtatie 12, Tampereen rantaväylä ja sen tunnelihanke, jossa käytetään Tampereen kaupungin aikaistamisrahoitusta. Hankkeen rakentamiskustannukset ovat 45 miljoonaa euroa. Hanke helpottaa osaltaan oleellisesti kaupungin läpikulkua.

Tärkeä ja kaivattu Valtatie kolmosen Tampere—Vaasa-kehittämishanke on jäänyt vuoden 2011 jälkeen toteutettavien hankkeiden listalle. 110 miljoonan euron hanke on kuitenkin tällä listalla ja luettelossa ensimmäisenä, vaikka ministeri totesikin, etteivät hankkeet ole listalla tärkeys- tai toteuttamisjärjestyksessä.

Pirkanmaan puolella Kolmostien tärkein ja kiireellisin vaihe on Hämeenkyrön ohikulkutie. Hankkeen kiireellisyydessä on huomioitava Hämeenkyröön tulevan jätteenpolttolaitoksen liikennettä lisäävä vaikutus jo nyt ruuhkautuvalla Hämeenkyrön taajamaosuudella, jota valtatiellä olevat liikenneympyrätkin osaltaan hidastavat. Tuleva jätteenpolttolaitos palvelee erityisesti metsäteollisuuden energiatarvetta, ja sillä liikennejärjestelyineen on myös tärkeä merkitys paikkakunnalla toimivalle metsäteollisuudelle.

Kevyen liikenteen väylät ovat jääneet selonteossa vähälle, ja rahoituksen osalta ei suuria lupauksia ole näkyvissä. Selonteossa on todettu, että noin kolmannes päivittäisistä matkoista tehdään kävellen tai pyöräillen. Ministeri totesi puheenvuorossaan kevyen liikenteen väylien kalleuden, koska ne joudutaan rakentamaan talviaurausta ja kunnossapitoa kestämään. Keskusteluissa on jäänyt aika vähälle kevyen liikenteen väylien merkitys lasten koulumatkojen ja harrastusten kannalta. Kevyen liikenteen väyliä on ainakin Pirkanmaalla toivottu vilkasliikenteisillä tieosuuksilla nimenomaan koulujen ja julkisten kokoontumispaikkojen samoin kuin työpaikkojen läheisyyteen. Vanhoilla asuinpaikkakunnilla liikenneväylät ovat monesti kapeita ja niillä on paljon raskasta liikennettä, minkä vuoksi vanhemmat eivät uskalla lähettää lapsiaan jalkaisin kouluun. Vanhemmat ja isovanhemmat joutuvat kuljettamaan lapsiaan ja lapsenlapsiaan kouluun ja takaisin samoin kuin harrastuksiin, vaikka koulumatkat ja matkat harrastuksiin voisivat jo sinällään palvella lasten ja nuorten liikunnanharrastustarvetta.

Kevyen liikenteen väylien rahoituksessa tuntuu olevan kymmenien vuosien jono, ja tälle ongelmalle odotan hallituksen miettivän ratkaisua. Oman kotikuntani osalta kantana on ollut, että se on valmis tulemaan osuudellaan mukaan, jotta tärkeitä kevyen liikenteen väyliä saataisiin rakennettua.

Myös julkisen liikenteen tarve lisääntyy väestön ikääntyessä. Olisi tarkoituksenmukaista saada yhteensovitettua liikennekulttuuri niin juna- kuin linja-autoliikenteenkin kanssa. Esimerkiksi taajamajunien pysäkkien määrää muun muassa Oriveden ja Haapamäen välisellä rataosuudella pitäisi tarkastella. Alueen asukkaat ovat ottaneet yhteyttä Pirkanmaan kansanedustajiin, jotta taajamajuna saataisiin pysähtymään myös Lylyn pysäkillä. Tämä on sekä matkustajien että liikennepalveluiden tarjoajien yhteinen etu.

Haja-asutusalueiden kannalta on myös erityisen myönteistä, että perustienpidon rahoituksen lisäämisen ohella myös yksityisteiden avustukset ollaan saamassa tasolle, millä ne olivat ennen kuin Lipposen ykköshallitus ryhtyi niitä vuonna 1995 leikkaamaan.

Herra puhemies! Pidän tärkeänä, että hallitus on nyt tarttunut tärkeän kansallisvarallisuuden, liikenneväylien, kunnossapitoon ja kehittämiseen antamalla hyvin valmistellun selonteon asiasta ja kehyspäätöksessään osoittanut tarpeisiin myös merkittäviä lisäresursseja erilaisine rahoitusvaihtoehtoineen.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Viime viikolla talouden kehyskeskustelun aikana käsittelin omassa puheenvuorossani jo myös varsin laajasti liikennepakettia nimenomaan siellä olevien hankkeiden kautta. En niihin palaa sen enempää tässä. Haluan vain todeta, että hallitus on ottanut nyt määrätietoisen ja asiakeskeisen otteen liikennehankkeidemme toteuttamisessa. Tempoileva, lyhytnäköinen ja ennalta arvaamaton politiikan teko liikennehankkeissa on näin tulossa lopultakin tien päähän. Tällaisen pitkään vallinneen siltarumpupolitiikan heikkous on tänään nähtävissä varsin selkeästi teillämme. Perustienpito ja yksityistiet ja niiden peruskunnon ylläpito ovat jääneet lähes täydellisesti näkyvyydeltään ja myös poliittisesti paljon houkuttelevimpien jättihankkeiden varjoon, jotka usein ovat vaihdelleet jopa vaalikausittain.

Akuutin korjaustarpeen alla olevia pääteitä on nyt jo noin 1 500 kilometriä, ja tarve kasvaa koko ajan. Samaan aikaan maassamme on yli 14 000 siltaa, jotka ovat peruskorjauksen tarpeessa. Voi vain kysyä, miksi tällainen suma on päästetty syntymään. Sitä ei edes tämä hallitus pysty hetkessä purkamaan, vaikka nyt on tahtotilaa ja halua. Vaaditaan siis määrätietoista korjausliikettä ja merkittäviä panostuksia myös tulevissa päätöksissä.

Oma lukunsa on sitten yksityistiet, jotka tosin nyt saavat hieman lisää rahaa. 350 000 kilometrin yksityistieverkkomme on elinvoimaisen maamme kannalta keskeisen tärkeä. Tämä voimavara tai oikeastaan maamme elinehto on myös unohdettu liian pitkään ja nämäkin lisäykset ovat riittämättömiä.

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen, että nyt hallitus näkee liikennepolitiikkamme laajempana kokonaisuutena. Väyläpäätösten pitkäjänteistämiseksi liikennepoliittinen päätöksentekojärjestelmämme kaipaa uudistusta, ja aivan oikein, tässä työssä eduskunnan roolia on vahvistettava. Uskallan todeta, että tällaiselle liikennepoliittiselle selonteolle on selkeä tilaus ja tarve myös tulevaisuudessa. Tarvitsemme pitkäjänteistä, 10—15 vuoden tarkasteluperspektiiviä näissä asioissa.

Erittäin merkittävä parannus menneisiin vuosiin on myös tämän hallituksen teemahankekokonaisuus. Edellinen hallitushan otti tämän mallin käyttöön, ja nyt se jalostuu sille asteelle, mitä sen pitääkin olla. Nimittäin vielä edellisen hallituksen aikana nämä teemahankkeet kilpailivat samoista rahoista liikenneverkon kunnossapidon kanssa, ja tämä malli oli kestämätön. On hyvä, että nyt uudistusta tapahtuu. Tästä teemahankkeiden 50 miljoonan euron määrärahasta osoitetaan juuri oikein varoja nyt pääteiden turvallisuuden parantamiseen, keskikaiteisiin ja joukko- ja kevyen liikenteen olosuhteiden parantamiseen. En ymmärrä, miten kevyen liikenteen väylien tilanne on päästetty maassamme tällaiseksi. Rakentaminen on ollut lähes nollassa monessa maakunnassa, ja tarve samaan aikaan olisi ollut satoja kilometrejä.

Tämän selonteon selkeäksi vahvuudeksi on myös nähtävä se, että tämä ei keskity vain liikenneväyliin, vaan kantaa huolta ja ottaa kantaa koko liikennejärjestelmäämme, jopa asenteisiin. Asenteet tulevat esille muun muassa pohdittaessa liikennettä ja ympäristöä. Olemme sopineet EU:n kanssa kovista päästötavoitteista, ja nyt hallituksemme on vastaamassa myös tässä asiakirjassa tähän huutoon. Merkille pantavaa on se, että määrällisesti yhtenä yksittäisenä toimenpiteenä suurin hiilidioksidipäästöjen vähentäminen voidaan saada aikaan vaikuttamalla nimenomaan suomalaisten asenteisiin. Tämän takana tulee lähellä ajoneuvoteknologian täysimääräinen hyödyntäminen, mutta selkeästi kauempana hallituksen kuudesta keinosta tulevat yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja vielä kauempana joukkoliikenteen edistäminen, raideliikenteen suosiminen, uusiutuvien energialähteiden käyttö ja liikenteen hinnoittelu.

__________

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Johannes Koskinen.

__________

Olen ... 10 minuuttia?

Olen vakuuttunut, että asenteisiin vaikuttamalla olemme oikealla tiellä, mutta se vaatii nimenomaan aitoja toimia ja tekoja. Se vaatii myös kannustimia toimia niin, että asenteiden merkitys ja vaikutus näkyy myös henkilökohtaisella tasolla, ja on hyvä, että tähänkin ollaan nyt vastaamassa.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen liikennepoliittisen selonteon keskeisiä painopisteitä ovat ilmastonmuutos, liikenneturvallisuus, sujuvat yhteydet niin maan sisällä kuin maan rajojen ylikin. Suomi on suuri maa ja täällä on pitkät välimatkat. Muuhun Eurooppaan nähden olemme kaukana ja meren takana. Liikenneasiat ovat meille avainasioita. Hallitus tukee liikenneinvestoinneilla ja -satsauksilla erityisesti elinkeinoelämää ja talouden kasvua. Tavallisten kansalaisten kannalta selonteon anti on vähäisempi, vaikka liikennejärjestelmän toimivuus on tärkeää arkielämän kannalta. Tekeväthän suomalaiset päivittäin keskimäärin kolme matkaa työhön, kouluun tai asioille per päivä.

Parhaillaan koko yhteiskuntarakenteemme on muutoksen kourissa. Käynnissä on muun muassa kunta- ja palvelurakenneuudistus, läänejä ja käräjäoikeuksia ollaan lopettamassa ja kuntia yhdistämässä. Selonteossa on ennakoitu väestön jatkossa keskittyvän keskuksiin. Edellä lueteltujen käynnissä olevien uudistusten vaikutuksesta väki ei varmaankaan tällä hallituskaudella ehdi muuttamaan keskuksiin, vaan matkat palvelujen äärelle lisääntyvät, kun asiointipisteitä vähennetään.

Suurin osa kaikesta liikenteestä muodostuu henkilöautoliikenteestä. Maassamme on kuitenkin 2 miljoonaa ihmistä, joilla ei ole ajokorttia. Joukkoliikennettä tarvitaan jatkossakin. Yksityisautoilun määrää halutaan vähentää monin eri keinoin. Siihen meitä velvoittaa muun muassa EU:n energia- ja ilmastopaketti. Tekniikan kehittyessä ja autokannan uudistuessa päästöt vähenevät. Tämän lisäksi tarvitaan myös muita toimia. Henkilöautoille ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa haja-asutusalueilla, joilla ei ole riittävää joukkoliikennetarjontaa. Alemman tieverkon kunto heikkenee nopeasti, ja muun muassa omalla kotiseudullani Etelä-Savossa on tilanne sellainen, että ihmiset asuvat teiden varsilla, joilla saa kesät talvet jännittää sitä, pysyykö tie kuosissaan. Kun hallituksen toimilla kuntia pakotetaan supistamaan omia toimintojaan, joutuvat ihmiset kulkemaan useammin pidempiä matkoja suoriutuakseen arkisista toiminnoistaan. Yhtälö ilman omaa autoa on mahdoton.

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittisen selonteon suurin puute on kuitenkin mielestäni siinä, että liikenneasioita tarkastellaan yksisilmäisesti liikkumisen kannalta unohtaen samalla liittymäkohdat muuhun elämään. Suomessa on noin 90 000 ammattimaista raskaan ajoneuvon kuljettajaa. Kuljettajista on jo nykyisin pulaa, ja ensi syksynä voimaan tuleva direktiivi tiukentaa ammattipätevyysvaatimuksia. Vuosittain eläkkeelle siirtyvien kuljettajien tilalle arvioidaan tarvittavan 3 000 kuorma-auton- ja 700 linja-autonkuljettajaa. Olisin kaivannut selonteossa sitä selvitystä, miten jatkossa työvoiman vähetessä liikenteelle turvataan sen vaatimat työntekijät ja miten heidän koulutuksensa järjestetään. Selontekoon olisi voitu liittää myös opetusministeriön näkemys logistiikka-ammattien koulutuksen järjestämisestä työvoiman turvaamiseksi alalla myös jatkossa.

Hallituskauden liikenneverkon investointi-ohjelmaan sisältyvät pitkään odotettu Valtatien 5 parantaminen välillä Lusi—Mikkeli ja Valtatien 14 Savonlinnan keskustan järjestelyt. Nämä molemmat hankkeet on kuitenkin päätetty tässä salissa jo vuosia ennen kuin tätä selontekoa on edes aloitettu kirjoittaa. Nykyisen hallituksen toimesta näitä jo päätettyjä hankkeita on kuitenkin lykätty. Kapean ja ruuhkaisen Valtatien 5 Mikkeli—Juva-välin korjaamiseen luvataan määrärahoja vasta seuraavalla vaalikaudella. Liikenneturvallisuusongelmat säilyvät Valtatiellä 5 siis vielä pitkään.

Arvoisa puhemies! Outoa tässä selonteossa on myös se, että siinä ei sanallakaan mainita sisävesiliikenteen kehittämistä. Elämme maassa, jossa vettä on joka puolella ja vesireittejä voitaisiin käyttää niin puun kuin muunkin kuljetuksen järjestämiseen. Suomen teollistuminen aikoinaan pohjautui näiden vesistöjen hyväksikäyttöön. Miksi tämä kehityspolku on nyt kokonaan unohdettu? Erityisen oudoksi asian tekee se, että tätä liikennepoliittista ohjelmaa ovat olleet tekemässä myös ympäristöpuolueena itseään pitävät vihreät. Asianmukaisesti järjestetty vesitieliikenneverkosto on palvelus ympäristölle, ja toisaalta raskaan kuljetuksen edes osittainen siirtyminen pois maanteiltä parantaisi myös liikenneturvallisuutta.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Viime vuonna henkilöliikenne Kajaanista Valtionrautateillä lisääntyi 33 prosenttia. Se oli yllätys. Todennäköinen selitys on siinä, että Keravan ja Lahden välinen oikorata alkoi toimia. Myös vuorotiheys kyseisellä rataosuudella on nyt ennakoitua tiheämpi. Ihmiset ovat ottaneet rautatieliikenteen entistä myönteisemmin huomioon, ja vaihtoehtona yhä useammin sitä käytetään niin työmatka- kuin muussakin liikenteessä. Myös henkilöliikenteen liikevaihto ylitti Valtionrautateillä ensimmäisen kerran tavaraliikenteen.

Suomi joutuu sopeutumaan ilmaston taakkoihin, ja lentoliikenne tässä on varmasti se, jota joudutaan monestakin syystä pohtimaan. Lennonjohto ja harvat liikenneyhteydet, lyhyet lentomatkat eivät ole kovin hyvä yhdistelmä. Sen sijaan parantunut rataverkko, parantunut vaunukalusto tekee rautatieliikenteestä lentoliikenteeseen nähden kilpailukykyisen aina usean sadan kilometrin etäisyydelle. Onkin arvioitu, että lentoliikenne joutuu ennen pitkää pohtimaan aidosti rooliaan, ja on mahdollista, että yhä useammin raideliikenne korvaa maamme sisäisen liikenteen aina tasolle Seinäjoki—Kuopio Helsingistä käsin laskettuna.

Nyt tekeillä olevissa suunnitelmissa ja toteutuksissa on nähtävissä jo se, että Helsingin seudun Kehärata on tulossa, mutta yhteys päärataan on edelleen jossain määrin avoin. Selonteossa on varattu niin sanottuihin teemahankkeisiin 50 miljoonaa, johonka on ajateltu ehkä sijoitettavan myös tämä pääradan ja Helsinki-Vantaan lentoliikenteen välinen ratayhteys. Tällä ratayhteydellä saataisiin mutkaton liikenneyhteys päärataverkkoon. Se toisi todella Helsingin seudulle läheisyyttä siten, että matkustusaika Kuopioon ja ennen kaikkea matkustuskustannus sekä vuorotiheys ja mahdollisuus myös väliasemilta käyttää junaa olisivat nykyistä olennaisesti paremmat. Toivoisin, että liikenneministeri jälleen kerran paneutuisi tähän kysymykseen, koska Kehärata nyt joka tapauksessa tehdään. Kyse ei ole kuin noin kilometrin pituisesta rataosuudesta.

Liikenteeseen liittyvä turvallisuus on toinen asia, joka on monta kertaa askarruttanut. Yhdysvalloissa kääntyminen oikealle punaisiakin valoja vastaan, kunhan pysähtyy, on mahdollista. Maahan muuttaa eri kulttuureista jatkuvasti ihmisiä, ja siitä huolimatta järjestelmä toimii hyvin. Se vähentää päästöjä, lyhentää matka-aikoja ja vähentää myös ruuhkaa. On kuulemma eduskunnassa käsitelty joskus asiaa, mutta oletan, että asiaan kannattaisi palata.

Monta kertaa olen myös ihmetellyt, että yhteiskunta sallii nuorten ihmisten ajavan varsin vaarallisillakin kevyillä moottoripyörillä, mutta sen sijaan auton ajokorttia saataessa edellytetään 18 vuoden ikää. Se on kuitenkin tilastollisesti monin verroin turvallisempi liikenneväline kuin kyseinen moottoripyörä. Myös vanhempien kannalta se, että lapsilla olisi turvallinen liikkumaväline, vähentäisi heidän huoltaan ja toisi mahdollisuuksia perheessä muillekin kuin vanhemmille liikkua autolla.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä liikennepoliittista selontekoa on lähestulkoon jokaisessa puheenvuorossa, ainakin hallituspuolueitten kansanedustajien puheenvuoroissa, kiitelty, ja kiitoksen se on ansainnutkin. Liikennepolitiikan suunnittelussa on vihdoin päästy eroon poukkoilevasta ja lyhytjänteisestä asioitten käsittelystä, tilanteesta, jossa liikennehankkeista on päätetty valtion talousarviossa hanke ja vuosi kerrallaan. Nyt päästään pitkän aikavälin kattavaan kokonaisvaltaiseen politiikkaan, liikenteen suunnitteluun. Selonteko onkin valtava harppaus eteenpäin infrastruktuurin suunnittelussa. Sen vahvuus on myös siinä, että siinä on otettu huomioon kattavasti koko kenttä, koko alue, sekä käyttäjät että vieläpä liikenteen aiheuttamat seuraukset.

Meillä pohjoisessa ja täällä koko Suomessa on erityisen tärkeää, että varmistamme liikenteen ennakoitavuuden sekä nopeat kuljetusreitit, jotta säilytämme kilpailukykymme, ja erityisen tärkeää tämä on Pohjois-Suomelle, jotta se voi ja kykenee olemaan kilpailukykyinen ja kykenee tulemaan omillaan toimeen, viemään tuotteita markkinoille ja tuomaan raaka-ainetta tuotteilleen. Tulee myös pitää silmät auki sille, mitä lähiympäristössä jatkossa tapahtuu. Tällöin pystymme hyvissä ajoin varmistamaan, ettemme jää ilman kehityksen mahdollisesti suomia etuja. Tästä hyvänä esimerkkinä on, että liikennepoliittisessa selonteossa on huomioitu Barentsin alueen kehitys. Barentsin alue on paitsi Pohjois-Suomelle myös koko Suomelle erittäin tärkeä kehityshanke, jahka se pääsee käyntiin. Satsaamalla pohjoisen kulkureittien kehittämiseen voimme varmistaa, että pystymme jatkossakin hyötymään transitoliikenteestä myös Pohjois-Suomessa.

Liikennepoliittisessa selonteossa on hyvin huomioitu myös Pohjois-Suomen yhä lisääntyvän matkailun vaatimukset. Siinä tulee olla kaukonäköinen, jottei käy niin, että ala surkastuu huonojen yhteyksien takia. Matkailu on elinkeinopoliittisesti tärkeä ja paljon työllistävä ala pohjoisessa.

Arvoisa puhemies! Perustiestön kunnossapito ja kehittäminen ovat tietenkin elintärkeitä. Pitkän aikavälin toimenpiteet kattavan selonteon etu on se, että siinä on priorisoitu eri hankkeiden aloittamisen tärkeysjärjestys. Missään vaiheessa ei tule antaa tilanteen mennä siihen, että perustiestön kunnon annetaan yleisesti heiketä. Tästä varoittava esimerkki on New York Yhdysvalloissa, missä näin on annettu käydä. Tällä hetkellä osa New Yorkista uhkaa slummiutua vain tämän kehityksen takia.

Jatkon kannalta olisi erityisen tärkeää, että kukin eduskunta vuorollaan sitoutuu kulloiseenkin liikennepoliiittiseen selotekoon. Näin pystytään varmistamaan, että hankkeet toteutetaan aiotussa tärkeysjärjestyksessä ja aikataulussa. Pidän tärkeänä, että selonteossa vuoden 2011 jälkeen toteutettaviksi suunniteltuja hankkeita todella tulee tukea tuolloinkin, kun ne tulevat ajankohtaisiksi. Näihin suunnitelmiin kuuluu muun muassa Valtatien 4 parantaminen välillä Jyväskylä—Oulu ja Oulu—Kemi sekä myös Rovaniemen kohdalla. Olisi onnetonta, jos tuleva eduskunta vetäisikin maton alta jo tehdyiltä suunnitelmilta. Hallituksen jo tekemä päätös satsata Nelostiehen parantamalla Kemin kohta ja sillat on erittäin tärkeä.

Raideliikenne on pitänyt paikkansa varteenotettavana liikennemuotona. Sen suosio on jopa kasvanut viime vuosina, eikä ole epäilystäkään, ettei sama kehitys voisi jatkua. Jos me satsaamme raideliikenteen sujuvuuteen ja mukavuuteen, me voimme jopa Oulusta saakka tulla tänne muutamassa tunnissa ja säästää näin lentoliikenteen aiheuttamia saasteita ja päästöjä. Toisaalta, mikä olisi sen mukavampaa kuin matkustaa kolmessa tunnissa Oulusta Helsinkiin, kun nyt menee se kolme tuntia ruuhkaiselle Helsinki-Vantaan lentoasemalle kaahatessa eikä sittenkään ole varmaa, lähtevätkö koneet ajallaan vai eivätkö lähde?

Näistä rautateiden aikataulujen laatukriteereistä on jouduttu valitettavasti viime vuosina tinkimään. Ongelmallista on ollut se, että suurin osa radoista on niin sanottuja sekaliikenneratoja, jolloin hitaan tavaraliikenteen ja nopeamman henkilöliikenteen seurauksena syntyy pullonkaulakohtia radoille. Niinpä Pohjanmaan radan kehittäminen nyt jo heti tällä kaudella on erittäin tärkeä asia, ja tästä kiitos hallitukselle. Kun jatkossa pystymme myös saamaan lisäraiteen Kokkola—Ylivieska-välille, niin sekin helpottaa raideliikennettä ja hyödyttää koko Pohjois-Suomea, ja totta kai tavoitteena tulee olla kaksoisraiteen rakentaminen Ouluun saakka.

Herra puhemies! Olisin toivonut, että ministeri olisi ollut kuuntelemassa koko tätä liikennepoliittisen selonteon keskustelua, koska en debatissa pystynyt puhumaan siitä asiasta, joka minun mielestäni on puute tässä liikennepoliittisessa seloteossa. Tämä kyllä käsittelee aika kattavasti koko liikenneverkkoa, joka sitoo valtakunnan yhteen. Se käsittelee niin tie-, rata- kuin vesistöliikennettäkin ja -verkostoa, mutta yhden asian se unohtaa, ja se on lentoliikenteen verkosto. Tämä johtuu, arvoisa puhemies, siitä, että meidän 25:tä lentoasemaa ja niistä muodostuvaa verkostoa ylläpitää Ilmailulaitos, joka on asiakasrahoitteinen liikelaitos, elikkä kaikki sieltä tulevat päätökset eivät tule eduskuntaan eikä hallitukseenkaan, vaan niistä päättää Ilmailulaitos itse. Onneksi tähän selontekoon on kuitenkin saatu maininta liikennepoliittisesta ja omistajapoliittisesta näkökulmasta. Ja koska Suomen valtio, elikkä me kaikki, omistamme Ilmailulaitoksesta 100 prosenttia, niin silloin omistajalla elikkä hallituksella ja sillä, kuka nyt valtaa siellä liikelaitoksessa sitten käyttääkin eduskunnan ja kansalaisten puolesta, täytyy olla se sataprosenttinen valta ja sen täytyy pystyä puuttumaan asioihin.

Tässä myös sanotaan, että liikennepolitiikan kannalta olennaista on, että lentoliikenne täyttää tehtävänsä osana valtakunnallista liikennejärjestelmää, ylläpitää pitkämatkaisen joukkoliikenteen palvelutasoa ja takaa alueiden kehittämisen ja kilpailukyvyn. Ilman tiukkaa valtion omistajapoliittista ohjausta tämä ei onnistu. Tässä yhteydessä on pakko mainita, että Finnair satsaa hyvin paljon Aasian-liikenteeseen ja ylipäätänsäkin on lisännyt kaukoliikenteen osuutta omissa lentovuoroissaan ja lentohallinnossaan. Tämä on merkinnyt sitä, että lentoliikenne on kasvanut niin rajusti, että Seutulan lentokenttä on tukossa jatkuvasti ja osittain sen takia koneet myöhästelevät.

Meillä Oulussa on ollut toiveena ja tavoitteena, että Oulunsalon lentoasemasta tehdään toinen valtakunnallinen lentoasema, mutta tämä edellyttää, että Ilmailulaitos suhtautuu tähän asiaan suopeasti. Vaikka oululaiset, Oulun seudun yrittäjät ja Oulun kaupunki antaisivat oman panoksensa tähän kehittämiseen ja lentoaseman laajentamiseen, niin siitä huolimatta se ei onnistu, ellei Ilmailulaitos ota tätä asiaa omien rakentamissuunnitelmiensa kärkeen ja paneudu vakavasti tähän asiaan. Ja nyt ei näin tapahdu. Tämä on minun mielestäni koko hallituksen mutta erityisesti Pohjois-Suomen ja oululaisten kansanedustajien tehtävä valvoa, että näin jatkossa toteutuu, että hallitus, valtiovalta käyttää omistajaohjausta nimenomaan Ilmailulaitoksessa.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Yhteiskuntien kehittymisessä liikenneyhteyksillä on aina ollut ratkaiseva merkitys. Liikenneyhteydet määrittävät sen, millä helppoudella ja millä kustannuksilla ihmiset voivat liikkua paikasta toiseen. Liikennepoliittista selontekoa voi tästä syystä sanoa ihmisen liikkumisvapautta koskevaksi poliittiseksi asiakirjaksi. Toiseksi, liikenneyhteydet määrittelevät sen, miten helposti ja millä hinnalla ihmisten valmistamia tavaroita ja niiden valmistamisessa käytettäviä raaka-aineita voidaan kuljettaa paikasta toiseen. Tältä kannalta katsoen selonteko on yritystoiminnan mahdollisuuksia koskeva poliittinen asiakirja.

Liikenneyhteyksillä on ratkaiseva merkitys sille, millä tavalla Suomen kaltaisen suuren maan alueellinen kehitys tapahtuu. Korkeakoulujen sijaintipäätösten ohella liikenteelliset ratkaisut ovat merkityksellisimpiä alueiden kehitykseen vaikuttavia päätöksiä. Sen takia kai täällä on käyty niin pitkää keskustelua liikennepoliittisesta selonteosta. Liikennepolitiikasta riippuu, millä tavalla isojen teollisuudenalojen ja merkittävien väestöryhmien liikenteelliset tarpeet tulevat huomioiduiksi. Tältä kannalta katsoen selonteko on aluekehitystä koskeva poliittinen asiakirja.

Liikennepolitiikassa ei enää riitä, että liikkumisen tarpeet ja aluekehitys, nuo tärkeät asiat, tulevat hoidetuiksi. Tänä päivänä tiedämme, että liikenteen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat yksi merkittävä ilmastonmuutoksen syy. Tämän johdosta liikennepolitiikan on suostuttava myös keinoksi ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tässä mielessä liikennepoliittinen selonteko on ympäristövahinkojen torjumista koskeva poliittinen asiakirja.

Miten hyvin selonteko onnistuu tehtävässään, jää nähtäväksi, myöhemmin arvioitavaksi. Tekstipuoli tässä selonteossa on monelta osin lupaavaa. Jotkin asiakokonaisuudet, kuten kevyen liikenteen mahdollisuuksien kehittäminen sekä raskaan kuorma-autoliikenteen eräät logistiset tarpeet erityisesti isoissa kaupungeissa ja ison kuorma-autoliikenteen päästövähennysten kehittäminen olisivat ansainneet ehkä enemmän huomiota. Selonteon sisältämien tavoitteiden kannalta kriittinen kohta on kysymys rahoituksen riittävyydestä ja kestävyydestä ja millä tavalla tuo rahoittaminen toteutetaan.

On hyvä asia, että selontekomenettelyyn on ryhdytty hallitusohjelmassa luvatulla tavalla ja että liikennepolitiikkaa pyritään tekemään pitkän aikavälin tarpeiden ja mahdollisuuksien hahmottamisen kautta. Liikenneverkon kehittämistarpeita koskevaa keskustelua kuunnellessa piirtyy monipuolinen kuva. Uusinvestointitarpeiden lisäksi, kuten Uudenkaupungin meriväylän syventäminen tai Kehärata tai Länsimetro, tarvitaan rahaa olemassa olevan liikenneverkon kunnostamiseen ja ylläpitoon, perustienpidon rahoittamiseen. Hyvässä tiedossa on se, että rataverkosto, tiestö ja sillat ovat monin paikoin jo tulleet käyttörajoitusten piiriin, kun niiden ylläpitoon ei ole löytynyt riittävää rahoitusta. Tiepiirit tuskailevat vakavien ongelmien parissa.

Rahoitusjärjestelmä — niin minusta näyttää — ei sisällä menettelyä, jossa väylästön ylläpitämiseen ja peruskorjaamiseen automaattisesti varattaisiin sen arvon alenemista vastaava rahamäärä ikään kuin poistojen kautta tai muodossa. Tiestön ja rataverkon ylläpito tapahtuu enemmän kädestä suuhun -menetelmällä, jolloin nekin tarpeet, joita voidaan ennustaa, ovat lopulta yllätyksellisiä. Toivoa sopii, että liikennepolitiikkaan on tuotu selontekomenettely tuo tähän tarpeisiin varautumiseen toivottua pitkäjänteisyyttä, vaikka varsinaiseen väylästöinfran käsittävään tasemenettelyyn ei siirryttäisikään, niin kuin on ehdotettu.

Pitkävaikutteisimmat liikennepoliittiset valinnat koskevat yhdyskuntarakenteen kehittämistä. On positiivista, että tämä näkökulma on esillä tässä liikennepoliittisessa selonteossa. Haaste on mittava, koska hyvien ratkaisujen aikaansaaminen edellyttää paitsi valtiovallan toimenpiteitä myös laajaa eri kuntien välistä ja poikkihallinnollista yhteistyötä sekä myös elinkeinoelämän mukanaoloa. Oikealla suunnittelulla, jossa liikkuminen pääosiltaan perustuu raideliikenteen varaan, voidaan edistää viihtyisää asumista, helppoa työssäkäyntiä ja liikenteen aiheuttamien päästöjen alenemista, kaikkia näitä samanaikaisesti, ja tämä on arvokasta.

Hallituksen suurimmat lähiajan haasteet koskevat joukkoliikenteen houkuttelevuuden selvää lisäämistä sekä yksityisautokannan muuttamista entistä vähäpäästöisempään suuntaan. Autoverouudistus ei ollut riittävän kunnianhimoinen tässä kohdassa. Työsuhdematkalipun reilu verohelpotus ja maksuttoman joukkoliikenteen kokeilu ovat varteenotettavia keinoja. Modernin paikannusteknologian hyväksikäyttöä maksuperusteisessa liikenteen ohjaamisessa pois sieltä, missä julkinen liikenne on toimivaa, kannattaa kehitellä.

Arvoisa puhemies! Alueellisen kehityksen kannalta on onnetonta, että Helsingin—Salon—Turun-välisen nopean ratayhteyden, Elsa-radan, kehittämisestä ei selonteossa ole selkeää visiota, vaikka rata olisi hyvä keino purkaa Etelä-Suomeen kohdistuvaa painetta Pääkaupunkiseudulta länteen. Tavaraliikenteen sujuvuuden ja yleisen liikenneturvallisuuden kannalta olisi ollut ehdottoman tarpeellista, että Turusta pohjoiseen suuntautuvan Kasitien parantamisaikataulua olisi saatu varhennettua ja että Turku—Helsinki-moottoritien valmistuttua olisi nopeasti toteutettu Turun kehätien nelikaistaistamisen loppuun saattaminen. Nyt varatut määrärahat ovat alimitoitettuja tunnustettuihin tarpeisiin nähden.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Den trafikpolitiska redogörelsen ska ses som ett mycket viktigt utvecklingsinstrument för landets allmänna utveckling och konkurrensförmåga och för den regionala utvecklingen och balansen. Det lönar sig att satsa ordentligt på infrastrukturen där välfungerande trafikleder och kommunikationer är ytterst viktiga. Investeringar i nödvändiga och moderna trafiknät ska göras i tid. Då är nyttan störst och dessutom blir projekten bara dyrare med tiden. Vi bör vara beredda att satsa mycket på kommunikationerna, de gagnar landets ekonomi och medborgarnas levnadsvillkor.

Regeringen och riksdagen ska i fortsättningen målmedvetet beakta energi-, miljö- och klimatfaktorer när investeringar görs och samfärdsmedel stöds, annars skjuts problemen bara framåt, växer kraven och ökar kostnaderna. Vi kan inte blunda för det som sker i miljön.

Vaasan vaalipiiri on menestynyt hyvin, mitä hallituksen ehdotukseen tulee. Tuloksen taustalla on paljon edunvalvontaa. Vaalipiirin kansanedustajat ovat toimineet esimerkillisesti yli puoluerajojen alueen tärkeimpien hankkeiden edistämiseksi. Vaasan ja Seinäjoen välisen radan sähköistäminen on valaiseva esimerkki. Jo vuonna 1989 tein itse asiasta aloitteen. Kuinka paljon tässä talossa onkaan puhuttu hankkeen puolesta, joskus näennäisesti kuuroille korville. Vaasan on korkea aika saada ajanmukainen rautatieyhteys. Vaasa ei sijaitse syrjäseudun reunalla, vaan kaupunki on elinvoimaisen alueen keskus. Elinkeinoelämä on dynaamista, ja Vaasassa on noin 13 000 korkeakouluopiskelijaa. Tänään tiedämme, että tätä kamppailua kannatti käydä.

Tukalassa ja epävarmassa tilanteessa Vaasan kaupunki ja naapurikunta, Mustasaaren kunta, tarjoutuivat sähköistämisen ennakkorahoittajiksi ratkaisun jouduttamiseksi. Nyt valtio ilmeisesti lähtee siitä, että tällainen lupaus on täytettävä. Olen vakuuttunut siitä, että voimme löytää rahoitusratkaisun, joka tyydyttää niin seutua kuin valtiota. Lupauksen lunastamisen arvioidaan maksavan Vaasan kaupungille noin puoli miljoonaa euroa vuodessa korkokuluina.

Poikittaisliikenne on maassamme huonosti kehittynyt. Liikenneväylät ja liikenneyhteydet toimivat yksipuolisesti pohjois—etelä-suunnassa suuremmassa määrin, kuin mikä on maan ja maan osien välisten yhteyksien kannalta hyödyllistä ja hyvää. Tässä tarvitaan tietoisia parannuksia sen lisäksi, mitä tässä liikennepoliittisen selonteon ehdotuksessa esitetään.

Järnvägen mellan Vasa och Seinäjoki ska ses som en del av en väg från Ryssland till Atlanten. Färjtrafiken mellan Vasa och Umeå utgör en annan del av en sådan tvärförbindelse.

Tässä yhteydessä on tärkeää, että myös Valtatie 18 Vaasasta Jyväskylään ja itään parannetaan mahdollisimman pian. Olen vakuuttunut siitä, että tällaisesta poikittaisliikenteestä on saatavissa huomattava potentiaali ja hyöty. Tässä on suuria kuljetustarpeita ja mahdollisuuksia taloudellisiin hyötyihin.

Vi vet med säkerhet att godstrafiken mellan Vasa och Umeå kommer att växa avsevärt i båda riktningarna. Statens stöd till den viktiga Kvarkentrafiken ska även ses i den belysningen att växande godstransporter ska göra trafiken lönsam utan behov av årligt statsstöd.

Merenkurkun liikenne palvelee myös etelään eli Eurooppaan suuntautuvia kuljetuksia. Merenkurkun liikenteen tulevaisuuden visiona on kiinteä yhteys tie-, silta- ja tunnelijärjestelyineen. Kustannusten on arvioitu nousevan 2,3—2,5 miljardiin euroon. Tällainen visio ja tällaiset kustannukset saattavat vaikuttaa utopistisilta nyt, mutta eivät välttämättä tulevaisuudessa. Rohkeita haasteita tarvitaan aina, ja joskus ne myös toteutuvat.

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittinen selonteko herättää toiveita.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Hiljan eduskunta keskusteli komission ilmasto- ja energiapaketista ja istuin täällä salissa kuusi tuntia puheenvuoroja kuunnellen. Silloin oli kiinnostavaa huomata, että oli tapahtunut eräänlainen paradigma-muutos. Siinä, missä vielä joitakin vuosia takaperin energiapoliittista keskustelua hallitsi hyvin pitkälle se, millä sitä energiaa tuotetaan, niin silloisissa puheenvuoroissa korostui ensimmäistä kertaa politiikassa niin vahvasti energiatehokkuuden ja energiansäästön rooli. Nyt, kun tämänpäiväistä keskustelua on seurannut, ei nyt koko kahdeksaa ja puolta tuntia, mutta suunnilleen saman verran, ehkä kuusi tuntia tälläkin kertaa, niin tässäkin näyttää tapahtuneen tietynlainen paradigma-muutos. Todennäköisesti ensimmäistä kertaa liikennepolitiikassa, liikennepoliittisessa keskustelussa raideliikenteen rooli on niin yleisesti ja yksimielisesti tunnustettu kuin nyt tänään tässä salissa. Se on merkittävä muutos, ja se lupaa hyvää tulevaisuuden kannalta.

Se, mikä vielä herättää kysymyksiä, on se, että erittäin monessa kollegoiden tämänpäiväisissä puheenvuoroissa on aloitettu kyllä niin, että on hyvin tärkeää, että liikennesektorikin osallistuu ilmastotalkoisiin ja vähentää päästöjä, mutta heti, jos ei nyt ihan seuraavassa virkkeessä, niin sen jälkeen on peräänkuulutettu omaan vaalipiiriin uusia merkittäviä tiehankkeita, jotka lisäävät olennaisesti päästöjä. Tällainen skitsofreniahan ei voi loputtomiin jatkua. Jossain vaiheessa vedetään se looginen johtopäätös, että jos sanotaan a, niin silloin pitää sanoa b. Jos halutaan todella, että liikennesektori vähentää päästöjä niin kuin sen pitää, niin silloin ei voida loputtomiin vaatia sellaisia hankkeita, jotka päinvastoin kasvattavat päästöjä.

Mutta selonteossa on ensimmäistä kertaa yritetty hahmotella sitä, minkälaisia reunaehtoja ilmastonsuojelu tulevaisuudessa liikennepolitiikalle asettaa. Ne haasteethan ovat, niin kuin me kaikki hyvin tiedämme, aika huomattavia. Komissio on nyt esittänyt, että päästökaupan ulkopuolisella sektorilla, johon liikenne myös kuuluu, Suomessa pitäisi päästöjä vähentää 16 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Jos ja kun saadaan aikaan kansainvälinen sopimus, jolla päästöjä lähdetään globaalisti vähentämään, niin silloin EU on valmis menemään pitemmälle, ja Suomessa se tarkoittaa sitä, että myös tämä meille esitetty päästövähennystavoite tulee siitä tiukkenemaan, mennään todennäköisesti 20 prosentin paremmalle puolelle, ja se haaste ei tietenkään jää edes tähän. Hallitusten välisen ilmastopaneelin Ipcc:n neljännessä arviointiraportissa haarukoidaan sitä, mitä EU:n jo aiemmin asettama 2 asteen tavoite tarkoittaa, eli jos halutaan rajoittaa lämpeneminen 2 asteeseen, kuinka paljon päästöjä pitää vähentää. Kyllähän ne madonluvut aika hurjia ovat. Suomen kaltaisissa teollisuusmaissa päästöjä pitäisi onnistua vähentämään 80:stä 95:een prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Otetaan nyt ajatusleikki. Jos liikennesektorilla haluttaisiin vähentää päästöjä vaikka 80 prosenttia, niin olisiko se ylipäätään mahdollista? Miten sellaiseen hurjaan päästövähenemään voitaisiin päästä?

Ensinnäkin, tähänastisten arvioiden mukaan, jos mitään ei tehdä, antaa mennä -kehityksen mukaan liikenteen päästöt kasvavat noin viidenneksen luokkaa vuoteen 2050 mennessä vielä nykytasosta. Eli meillä päinvastoin olisivat liikenteen päästöt selvässä kasvussa edelleen tulevaisuudessa. Oletetaan, että liikennetarvetta voidaan vähentää noin viidenneksen verran sillä, että suunnitellaan yhdyskuntamme fiksummin, edistetään erilaisia tapoja hoitaa asioita niin, että ei tarvitse liikkua niin paljon. Tällä sivalletaan viidennes siitä päästömäärästä, mitä nyt on ennustettu vuodelle 2050.

Oletetaan edelleen, että liikennemuotosiirtymällä, eli kannustamalla ihmisiä autoilusta joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen käyttöön, voitaisiin toinen viidennes saada siitä jäljellä olevasta kakusta sivallettua pois.

Sitten oletetaan, että autojen energiatehokkuus nykyiseen verrattuna tuplattaisiin, eli autot pärjäisivät puolella nykyisestä energiantarpeesta, ja tämä on siinä mielessä aika vaatimaton, konservatiivinen oletus, että jo nykyään on markkinoilla sellaisia autoja, joissa energiatehokkuus on tuplat tämänhetkiseen keskiarvoon verrattuna.

Sitten oletetaan vielä lopuksi, että siitä jäljelle jäävästä liikenteen energiantarpeesta puolet katettaisiin uusiutuvilla energianlähteillä, joko biopolttoaineilla tai vihreällä sähköllä tai vihreällä vedyllä. Tällä eri vaiheiden johdonmukaisella yhdistelmällä päästäisiin lopulta siihen, että liikennesektorin päästöt olisivat vain viidesosa nykytasosta.

Hurjaltakin kuulostavat päästötavoitteet ovat siis mahdollisia, mutta ne edellyttävät melkoisia muutoksia, ja liikennepolitiikkaan todella tarvitaan täyskäännös, niin kuin ryhmäpuheenvuorossa aiemmin totesin.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tynkkynen vähän moitti meitä muita kansanedustajia siitä, että me emme ole olleet kiinnostuneita rakentamaan raideliikennettä. Kyllä me olisimme halunneet esimerkiksi Espooseen tämän Länsimetron jo kauan sitten, ja se olisi pitänytkin rakentaa, koska todella erittäin pahoja päästöjä syntyy siitä, että Länsiväylällä suuret kaupunkimaasturit ovat tyhjäkäynnissä, kun eivät pääse eteenpäin. Myöskin tämä Kehärata, joka nyt on hyväksytty rakennettavaksi, olisi pitänyt rakentaa kauan sitten lentokenttäliikennettä varten.

Tämä liikennepoliittinen selonteko, jota me olemme tänään koko päivän käsitelleet, on erittäin hyvin kirjoitettu ja se on ansioitunut. Ei koskaan ennen ole tehty liikennepoliittista selontekoa muuta kuin kymmenen vuoden tähtäimellä, ja nyt se menee jopa tästä pitemmälle. Siinä on faktat ja tavoitteet. On erittäin hauska kerrankin lukea sellaista tekstiä, jossa ei ole hymistystä ja itsestäänselvyyksiä, vaan selkeitä ohjelmia ja miten ne toteutetaan. Voin vain onnitella ministerityöryhmää ja työhön osallistuneita eri hallintokuntien virkamiehiä.

Haluan kiinnittää huomiota kahteen asiaan: merenkulun turvallisuus ja Helsingin seudun lentokentät.

Kun Venäjän öljykuljetukset lisääntyvät 140 miljoonasta tonnista 250 miljoonaan tonniin, tulee Suomenlahdella kulkemaan katkeamaton jono jättisuuria öljykuljetusaluksia. Suez-tyyppiset alukset voivat kuljettaa jopa 200 000 tonnia öljyä kerralla. Näin suurten alusten navigointi kapeissa ja matalissa vesissä on erittäin riskialtista. Suomenlahdella on ilmoittautumisjärjestelmä nimeltään Gofrep, joka toimii hyvin, mutta kehittämistä on vielä liikenteen valvontajärjestelmissä. Kolmikantaneuvotteluja Viron, Venäjän ja Suomen kanssa tulee jatkaa.

Liikenne- ja viestintäministeriö valmistelee Itämeren meriturvallisuustyöryhmän perustamista, jonka pitäisi valmistella raportti ensi vuoden loppuun mennessä. Toivottavasti se ei tule liian myöhään, ettei öljyonnettomuus vaan tapahtuisi ennen sitä. Työryhmän toimeksianto antaisi tukensa meriturvallisuutta parantaville toimenpiteille, joihin muun muassa Merenkulkulaitos on jo ryhtynyt yhteistyössä muiden Itämeren valtioiden kanssa.

Toinen asia on Pääkaupunkiseudun lentokenttätilanne. Malmin lentokenttä on Suomen toiseksi vilkkain kenttä, ja siellä tapahtuu valtaosa lentäjien koulutuksesta maassamme. Lisäksi kentältä lähtevät Merivartioston helikopterit partiolennoilleen Suomenlahdelle. Helsingin seudun lentokenttäselvitys viime marraskuulta on Finavian tekemä, ja tämä selvitys on erittäin asenteellinen. Nämä herrat, jotka ovat tämän selvityksen tehneet, haluavat ilman muuta suuremman kentän ja ohjata sen kapasiteetin Venäjälle meneviin lentoihin. Tämän vuoksi siis ehdotetaan Malmin lentokentän tuhoamista ja uuden kentän rakentamista Backaksen alueelle. Tämä ei ole herättänyt myötätuulta Porvoon seudun väestössä, joten saattaa olla, että asia jää jäihin pitkäksi aikaa. Tämän vuoksi Malmin lentokenttä pitäisi pelastaa, säilyttää se nykyisessä laajuudessaan.

Monissa suurkaupungeissa on citykenttä, kuten Tukholmassa on Bromma ja Lontooseen on juuri rakennettu uusi kenttä aivan kaupungin keskustaan. Malmin lentokenttä toimisi tällaisena citykenttänä ilman suurempia laajennussuunnitelmia. Siis Malmin kenttä on säilytettävä ja edistettävä rakennusten korjaamista.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ei mitään, jatketaan siitä, mihin edellisessä puheenvuorossa jäätiin.

Arvoisa puhemies! Tämän selonteon yhdeksi selkeäksi vahvuudeksi on minun mielestäni nähtävä ennen muuta se, että tässä otetaan huomioon myös asenteet. Täällä on esimerkkejä keinoista liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, ja merkillepantavaa on se, että kun näitä hiilidioksidipäästöjen vähenemiä tarkastellaan, niin huomataan se, että vaikuttamalla ihmisten asenteisiin on saavutettavissa näistä kuudesta keinosta kaikista suurin vaikutus, alenema, hiilidioksidipäästöihin, yhteensä jopa 2 miljoonaa tonnia vuoteen 2050 mennessä, jos ihmiset saadaan muuttamaan liikkumiseen liittyviä valintojaan ympäristöystävällisemmiksi.

Tämän takana tulee lähellä sitten ajoneuvoteknologian täysimääräinen hyödyntäminen, mutta selkeästi kauempana näitä muita keinoja. Olen vakuuttunut, että asenteisiin vaikuttamalla olemme oikealla tiellä, mutta se vaatii nimenomaan aitoja toimia ja tekoja, ja se vaatii myös kannustimia, toimia niin, että asenteiden merkitys ja vaikutus näkyy myös henkilökohtaisella tasolla. Tämä on haaste, joka vaatii myös työtä ja on osa ajoneuvoteknologian täysimääräistä hyödyntämistä myös.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, en malta olla nostamatta muutamaa asiaa esille aivan asiakirjan lopussa olevasta "Liikennepolitiikan linjauksia vuoteen 2020" -osiosta. Ohjelman liikenneturvallisuuslinjaukset ovat enemmän kuin tervetulleita. Ennen muuta haluan nostaa tässä esille ajo-opetuksen ja ajokortin suorittamisen uudistamisen. Vuosi 2020 on tässä tehtävässä kuitenkin tavoitetasonakin mielestäni liian kaukana, ja uskallan toivoa, että tehtävä otetaan työpöydälle jo aiemmin. Tarvitsemme nimittäin aktiivisia toimia muun muassa sen eteen, että tilastot kertovat karua kieltä siitä, kuinka nuorille kuljettajille sattuu selkeästi eniten onnettomuuksia. Kyse on osittain niin sanotuista hölmöilyonnettomuuksista, leikkimisestä hengellä, mutta myös osaamattomuudesta. Tässä on selkeä haaste liikenneministerille ja ajo-opetuksen uudistamiselle.

Mutta en malta olla nostamatta esille myös sitä, että ajo-opetusuudistustyön yhdeksi osa-alueeksi pitäisi mielestäni ottaa myös ikäihmisten ajokorttien uusiminen. Väestön ikärakenteen muutos tulee täälläkin näyttelemään suurta roolia, ja jo nyt autokouluista kerrotaan mallin toimimattomuudesta. Järjestelmä vaatii siis uudistamista ja vastuun ja päätöksenteon ja tehtävien jaon ja koko järjestelmän uudelleenpohdintaa.

Aivan viimeisenä asiana tämän liikennepoliittisen selonteon yhteydessä otan käsittelyyn vielä julkisuudessa paljon olleen huolen autokatsastuksesta. Asia liittyy tähän asiakirjaan vähintäänkin välillisesti, sillä tällä hetkellä on kehittymässä tilanne, jossa suurta määrää autoja ei enää katsasteta. Vuonna 94 tehty päätös katsastustoiminnan vapauttamisesta on sinällään oikea ja edelleen mielestäni kannatettava, mutta katsastuskäyntien hinnoittelu on karannut pahasti Suomessa käsistä. Henkilöautojen katsastuspalveluiden hinnat ovat nousseet Aken selvityksen mukaan vuodesta 94 viime vuoteen mennessä yli 150 prosenttia. Samaan aikaan yleisen elinkustannusindeksin nousu oli huomattavasti maltillisempaa eli vain 18 prosenttia. Tilanteeseen on jouduttu sen seurauksena, että katsastusalalla on vain kaksi valtakunnallista toimijaa, jotka pitkälti määrittelevät hintatason. Paria paikallista poikkeusta lukuun ottamatta alan hintakilpailu on tällä hetkellä Suomessa lähes olematonta.

Henkilöauton katsastus muodostaa lähes kolme neljäsosaa näiden yritysten liikevaihdosta, ja henkilöauton katsastuksen hinta päästömittauksineen on tällä hetkellä noin 60 euroa, usein jopa enemmän, kun vielä vuonna 94 katsastuksista maksettiin 17 euroa. Tätä tilannetta voitaisiin helpottaa mielestäni esimerkiksi sillä, että sallittaisiin tietyille, esimerkiksi Aken hyväksynnän saaneille autokorjaamoille henkilöautojen katsastaminen. Nykyvaatimukset edellyttävät vielä valmiutta myös raskaan kaluston tarkastuksiin, ja tästä tulisi korjaamoyhteistyömallin myötä luopua. Ongelmana on, arvoisa puhemies, nimittäin myös se, että uusien yrittäjien on hankala tulla alalle, sillä toiminnan aloittaminen on laite- ja tilavaatimusten vuoksi melko arvokasta.

Miten tämä sitten liittyy tähän käsittelyssä olevaan asiakirjaan? Katsastusmaksut koskevat kipeimmin juuri niitä kansalaisia, jotka pääsääntöisesti ajavat vanhimmilla autoilla. Juuri näiden autojen ajokunnosta huolehtiminen ja säännönmukaiset tarkistukset ovat liikenneturvallisuutemme kannalta mielestäni ensiarvoisen tärkeitä. Tämän huolen olisi voinut hyvin nostaa selonteon liikenneturvallisuuden yhdeksi haasteeksi.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Päätöksenteossa liikenneasioissa on helposti korostunut ministeriöjaon mukaisesti tarkastelu ilman laajempaa poikkihallinnollisten vaikutusten ja yhteiskunnallisten kehitysten vaatimusten arviointia. Kansallisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta ovat kuitenkin keskeisiä taloudelliset, nopeat ja turvalliset kuljetukset ja liikennejärjestelmän toimivuuden kokonaisarviointi. Tässä suhteessa selonteko ajaa tietysti takaa sitä, että voidaan paremmin arvioida valtion infrastruktuuria koskevaa päätöksentekoa nimenomaan pitkäjänteisemmin ja monipuolisemmin.

Itse asiassa ei tämä tämmöinen kunkin hallituksen linjaus sinänsä ole ainutlaatuista. Jokainen hallitushan on tehnyt ainakin 90-luvulta lähtien infraministerityöryhmän työn, niin myöskin Lipposen hallitus 1998. Kun täällä kokoomuksen taholta viitattiin epäjohdonmukaiseen tai tämmöiseen poukkoilevaan liikennepoliittiseen päätöksentekoon, (Ed. Nepponen: Sitähän se on ollut!) niin haluan huomauttaa, että 1995—2003 valtiovarainvaliokunta ja sen hallitusryhmät, joihin ed. Nepposenkin puolue lukeutui, pyrkivät noudattamaan 1998 infraministerityöryhmän työtä. Itse asiassa se oli hyvin keskeistä myöskin siinä valtiovarainministeri Niinistön vastaisessa operaatiossa, jossa käynnistettiin syksyllä 2002 viisi sen korin hanketta. Jollei näin olisi tehty, niin alueellisten tieinvestointien määrä olisi supistunut 40 prosenttia vuoteen 2002 verrattuna ja kaikki hankkeet olisivat olleet vain Etelä-Suomessa. Tämä Heinola—Lahti ja Viitostie-hanke muun muassa hoidettiin eduskunnan toimesta käyntiin. Siinä suhteessa on nyt aikakin ryhtyä tekemään hallituksen toimesta Viitostie-päätöksiä. Nimittäin myöskin tämä Hiltulanlahti—Vehmasmäki 90-luvun lopulla tehtiin myöskin valtiovarainvaliokunnan toimesta.

On hyvin tärkeätä, että otetaan vahva kasvua ja työllisyyttä tukeva asenne ja tasapuolinen alueiden kehittämisen näkökulma. Maan eri osien elinkelpoisuuden turvaaminen edellyttää tältä osin juuri laajempaa tarkastelua, ja nyt erityisesti tärkeintä on tietysti maaseudun ja aluerakenteen kannalta myös metsäteollisuuden raaka-ainehuoltoa palveleva koko tieverkon toimivuuden varmistaminen myös alemmalla tasolla kuin myöskin näiden teollisuuden käyttämien rataosien kunnostus.

Meillä on myös elinkeinopoliittisesti ja liikenneturvallisuuden näkökohdasta tarve jatkossakin täsmävaikutteisiin ratkaisuihin, kuten aikoinaan eritasoliittymäohjelmat ym. Niillä on merkitystä silloin, kun halutun tavoitetilan osalta kerralla pyritään laittamaan kuntoon asioita kehittämisinvestoinnin tyyliin, ja myöskin tähän liittyy uusien rahoitustapojen hallittu käyttöönotto. Tältä osin niin hyvien liikenneolojen kuin nopeiden raideyhteyksienkin aikaansaaminen on olennainen osa alueellista kehittämistä, ja tämän takia on kyettävä hakemaan uusia toteuttamisen muotoja ja rahoitusta. Ei tässä ole tarkoitus, että rikkaat ohittavat köyhiä, vaan kysymys on siitä, että kun on priorisoitu merkittäviä aluekehityksen ja liikennelogistiikan tavoitteita palvelevia hankkeita, niin niitä voidaan vauhdittaa nimenomaan yhteistyörahoituksella myös elinkeinoelämän mukana ollen.

Myös Pääkaupunkiseudun kasvun aiheuttamat yhteiskuntapoliittiset johtopäätökset tulee ottaa liikennepolitiikan eri ratkaisuissa huomioon. Pääkaupunkiseudun kasvuhallinta ja sen aiheuttamat yhteiskuntataloudelliset kustannukset ovat ohjattavissa ja säädeltävissä muun muassa lähialueilla hyvin toimivin joukkoliikennejärjestelyin sekä myöskin uusin ratkaisuin, joilla uusia potentiaalisia asunto- ja työssäkäyntialueita suhteellisella etäisyyden lyhentämisellä voidaan saada käyttöön. Kerava—Lahti-rataoikaisuhan toimi tällä tavalla, mutta samalla tavalla tulee toimimaan myöskin Marja-rata, joka palvelee myöskin koko Suomea ja myöskin esimerkiksi suorilla lentokenttäyhteyksillä muualta Suomesta.

Uusia kestäviä rahoitusmalleja investointien nopeuttamiseksi on syytä arvioida ennakkoluulottomasti. Mielestäni myös polttoaineveron osittainen korvamerkitty rahastointi olisi elinkeinoelämän kehitystä ja liikenneturvallisuutta parantavien hankkeiden nopeutustapa.

Uusia kestäviä infrastruktuurin rahoitusmuotoja on tosiaan ennakkoluulottomasti haettava, ja tässä on myöskin EU:n liikennepolitiikan vahvistuessa syytä myös Suomen aktiivisemmin ja meidän erityisolosuhteitamme esille tuoden pyrkiä vaikuttamaan juuri Ten-verkon kehittämiseen ja toisaalta rakennerahastojen kautta tapahtuvaan liikenneinfrastruktuurin kehittämiseen. Kun Suomi liittyi EU:hun, niin Suomi ei ottanut huomioon pitkien etäisyyksien ja kalliiden kuljetuskustannusten erityisongelmia. Suomihan on saari päämarkkina-alueeseen nähden. Meidän olisi pitänyt tässä yhteydessä Euroopan unionin jäsenyyteen liittyen neuvotella. Ehkä ei nyt olisi ollut mahdollisuuksiakaan Irlannin tyyppisiin järjestelyihin, mutta olisi pitänyt pystyä ottamaan näitä liikenteellisiä erityisolosuhteita huomioon.

Herra puhemies! Elinkeinoelämän kilpailukyvyn ja alue- ja yhdyskuntarakenteen luoma tieliikenteen kasvun vaatimien alueellisten tieinvestointien toteutus on ollut jatkuvasti riittämätöntä, ja tässä yhteydessä on myöskin hyvä korostaa, että kilpailukyvyn edellyttämiä liikennepoliittisia johtopäätöksiä ei voi tehdä yhden tiepiirin puitteissa. Meidän on pystyttävä laajemmin hahmottamaan niin tieverkon kuin koko kuljetusjärjestelmän osia. Minä otan esimerkiksi Juankosken kahden merkittävän tuotantolaitoksen elämisen lähes tie-eristyneisyydessä, toisaalta Keitele Forest -konsernin toiminnan, joka kärsii paikallisteiden kunnosta ja siitä, että valmiiden tuotteiden kuljetuslogistiikka ei ole kunnossa. Tärkein ja lähin vientisatama Kalajoki on toisella alueella, eli tällaista laajempaa tarkastelua tarvitaan.

Liikennepolitiikka leimataan helposti pelkäksi siltarumpupolitiikaksi, ja tätä vahvistaa se, että joudutaan puhumaan yksittäisistä tiehankkeista lukuisten perusteltujen tiehankkeiden joukossa. Kysymys on kuitenkin koko ajan liikenneturvallisuuden, elinkeinoelämän, raskaiden kuljetusten ja alueellisen kehityksen edellytysten parantamisesta, ja liikennepolitiikan pelastus on vain sen laaja-alaisempi poikkihallinnollinen kytkeminen elinkeinoelämän, talouden, työllisyyden ja alueiden kehittämisen kehykseen. Liikennemuotoja on arvioitava kokonaisuutena.

Herra puhemies! Erittäin vakavana huomautuksena tähän selontekoon on liitettävä runkoverkkoja koskeva johtopäätös. Selonteossa ei ole mukana ratkaisua liikenteen runkoverkosta, ja tämä oleellisesti hankaloittaa pääliikenneverkoston kehittämistä pitkällä aikavälillä. Tämä tulee tietysti heijastumaan ensimmäisenä kaavoitukseen, joka tässä tilanteessa ei tietysti kykene ennakoimaan esimerkiksi tärkeimpien liikenneväylien kehittämismahdollisuuksia ja -tarvetta. Tämä on aika vakava puute, ja tämä on tietoinen linjaus, jolla hallitus heikentää itse asiassa itäisen ja pohjoisen Suomen päätieverkoston kehittämistä.

Sitten toinen kysymys on tietysti se, että esimerkiksi keskisen Suomen merkittävimmät keskukset yhdistävä Valtatie 9 ei sisälly tähän esitykseen kuin Jyväskylä—Turku-väliltä. Tämä on myöskin liikennejärjestelmän kannalta erikoinen linjaus.

Erittäin vakava havainto on se, että selonteosta puuttuu täysin maininnat maamme toisesta pohjois—etelä-suuntaisesta pääradasta, Savon radasta. Muuallahan Suomessa ratahankkeet yleensä rahoitetaan selvästi budjettivaroin. Nyt vielä Etelä- ja Pohjois-Savon osalta on käytetty maakuntaliittojen ja aluekehittäjien pelivaraa, EU-rahaa, ja myöskin Rhk:n kanssa parhaillaan neuvotellaan EU-varoin tapahtuvasta nopeuttamisesta.

Viitostien osalta lyhyt johtopäätös: Päivällä totesin, että se, että edellisen hallituksen tekemät päätökset Savonlinnan liikennejärjestelyistä ja Viitostiestä Mikkeli—Lusi päätettiin tämän hallituksen toimesta välittömästi lykätä, se totta kai heijastuu muun Viitostien tulevien hankkeiden ajoitukseen lykkäävästi. Se tarkoittaa siis myöskin Juva—Mikkeli-osuuden samoin kuin Siilinjärven pohjoispuolisen osuuden lykkääntymistä. Myöskin rehellisesti korjaan aikaisempaa puheenvuoroani täällä päivällä, kun totesin, että muun muassa Mikkeli—Juva-osuutta ei ole. Se ei ollut 11.3. liikenne- ja viestintäministeriön rahoitusesityksessä, mutta se on liitetty siihen vuoden 2011 jälkeiseen osioon. Tämä tarkennuksena omaan aikaisempaan puheenvuorooni. Mutta näitten hankkeiden suhteellinen kilpailuasema jatkoa ajatellen on tältä osin heikentynyt, ja tämä on vakava puute.

Myöskään hallituksen taholta ei selvästi ilmoiteta, miten x-merkittyjen hankkeiden eli kuntien rahoilla aiennettavien hankkeiden toteutus etenee. Minusta Kallansillat, Valtatie 5, joka oli 2007—2011 korissa jo edellisen hallituksen toimesta, pitäisi nyt ehdottomasti toteuttaa valtion varoilla normaalihankkeena, koska kyseessä on erittäin keskeinen elinkeinoelämän ja Itä-Suomen kehityksen valtaväylä.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kallansiltojen kohdalla mennään eteenpäin, ja oli miellyttävä kuulla ed. Rajamäen sinällänsä varsin maltillinen puheenvuoro liikennepolitiikasta. Se kuvastaa tosiasiallisesti sitä juuri, että ollaan menossa kaiken aikaa eteenpäin. Itä-Suomen kohdalla tämän Matti Vanhasen kakkoshallituksen ratkaisut merkitsevät todella paljon uusia investointeja sekä ratapuolella että myös tieinvestoinneissa.

Jos nykyisen hallituksen alkutaipaleella jouduttiin suhdannepoliittisista syistä katsomaan, että joitakin hankkeita hieman lykätään, niin nyt kuitenkin tämä investointitahti on aivan oikea. Perustienpidon puolella meillä on ongelmia jatkossakin, eivät ne tämänkään kauden aikana tule poistumaan. Sinne tarvitaan lisää rahoitusta. Mutta investoinnit ovat kuitenkin oikean suuntaisia. Opposition kritiikki on ollut vähän saman kaltaista kuin joskus aikaisemmin on kuulunut salin toiselta reunalta, eli että ratkaisut ovat olleet oikean suuntaisia mutta riittämättömiä. Tämän myös liikenneministeri Vehviläinen omalta osaltaan tuossa myönsi. Joka tapauksessa työtä riittää.

Pohjois-Savon maakunnan kannalta voin vielä todeta sen, että kuten ed. Rajamäki totesi tuossa juuri, ratahankkeissa me olemme voineet edistää nimenomaan rakennerahastokauden kautta tasoristeysten poistamista. Se on yksi hyvä asia, jota tulee jatkaa vastedeskin.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Voi olla tietysti, että minun mieltymykseni edelliseen hallitukseen johtuu siitä, että olimme Matti Vanhasen kanssa kirjoittamassa liikenne- ja viestintäministeriön hallitusohjelmaa puolueidemme vetäjinä ja että olin edellisen hallituksen infraministeriryhmässäkin. Mutta ihan sisällöllisesti se työ, että saatiin sinne Savonlinnan liikennejärjestelyt ja Viitostie Mikkeli—Lusi, oli kova vääntö. Ne olivat Itä-Suomen ainoat hankkeet kori ykkösessä, ja kun tämä hallitus heti ensi töikseen lykkää niitä 2010:een ja 2009:ään, niin kyllä mielestäni minulla on asialliset perusteet olla tyytymättömämpi Itä-Suomen näkökulmasta sen työn arvostukseen, jota Vanhasen ykkösessä hallitusohjelman ja infraministeriryhmän korin hyväksi tein.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On aivan totta, että investoinneissa hallitus on joutunut katsomaan, mikä on oikea tahti rakentaa. Sitäkin voi arvioida, säästetäänkö sillä vai ei. Minunkin oma arvioni on se, että lykkäykset eivät johda mihinkään. Kustannustaso ei varmasti tule yhtään sen matalammaksi. (Ed. Hemmilä: Kyllä laskee!) — Rakennusteollisuuden arvioinnin mukaan ainakaan lähivuosina, ed. Hemmilä, rakennuskustannukset eivät tule laskemaan.

Mutta kaiken kaikkiaan, kun tätä summaa lasketaan, ed. Rajamäki, Itä-Suomenkin investoinnit kulkevat, samoin kulkevat Länsi-Suomen, Pohjois-Suomessa on hyviä ratkaisuja ja erittäin runsaasti myös Etelä- ja Länsi-Suomen alueella, ehkä etelämpänäkin kaiken kaikkiaan. Siinä mielessä tätä selontekoa voidaan pitää erittäin tasapainoisena. Tässä mielessä, jos viime vaalikaudella jouduimme odottamaan näitä ratkaisuja, nyt ainakin tiedämme, millä tavoin Viitostietä tullaan kehittämään hyvin monelta kohtaa, Savonlinnan ohikulkutietä tullaan kehittämään, monenlaisia hankkeita ratapuolella. Nämä ovat askeleita, joita varmaan voidaan kaikkia pitää erittäin hyvinä ja myönteisinä turvallisuuden, liikenneturvallisuuden ja myös elinkeinoelämän ja kaikkien ihmisten ja liikenteen käyttäjien kannalta. (Ed. Rajamäki: Eihän lykkäämisessä ollut mitään järkeä!)

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä selontekokeskustelussa on puhuttu aika vähän muusta kuin varsinaisesti näistä väylähankkeista ja niitten rahoituksesta, mutta tässä puheenvuorossani ajattelin itse keskittyä aika lailla paljon muuhun.

Puhemies! Hiilidioksidi on merkittävin ilmastonmuutosta aiheuttavista kasvihuonekaasupäästöistä. Suomen liikenteessä syntyy vuosittain noin 13 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä ja niistä suurin osa tieliikenteessä. Yksi keskeinen keino ilmastonmuutoksen torjumisessa on siis tieliikenteen päästöjen vähentäminen. EU:n Suomelle asettamat tavoitteet edellyttävät vuoteen 2020 mennessä liikenteen päästöjen vähentämistä 16 prosentilla. Liikennepoliittisessa selonteossa keinoina päästöjen vähentämiseksi hallitus esittää muun muassa yhdyskuntarakenteen ja joukkoliikenteen kehittämistä sekä biopolttoaineiden käytön edistämistä.

Tällä hetkellä käytössä olevaa teknologiaa teollisuudessa ja liikenteessä ei kyetä kuitenkaan uudistamaan niin nopeasti kuin pitäisi ilmaston lämpenemisen estämiseksi. Näin ollen juuri nyt olisi panostettava paljon nykyistä enemmän vähäpäästöisempien polttoaineiden ja autojen tuottamiseen. On tuotettava energiaa lähellä uusiutuvista raaka-aineista ja muun muassa verohelpotuksin kannustettava energiaystävällisempien vaihtoehtojen käyttöön. Mitä lähempänä energiaa pystytään tuottamaan ja käyttämään, sitä vähemmän syntyy ilmakehää lämmittäviä kasvihuonekaasupäästöjä. On myöskin hyvä muistaa, ettei Suomen tule arvioida bioenergian kannattavuutta vain taloudellisin perustein, vaan myös huoltovarmuuden kannalta.

Herra puhemies! Yhdyskuntarakentamisella voidaan jonkin verran vaikuttaa liikenteen päästöihin. On kuitenkin tärkeää muistaa se, ettei ihmisten mieltymyksiä muuteta pakottamalla. Moni suomalainen haluaa edelleen asua järven rannalla ja luonnon rauhassa. Näin ollen yhdyskuntarakentamisessa ei pakottamalla ja byrokratiaa lisäämällä saada aikaan toivottuja tuloksia. Kuten selonteossakin todetaan, asenteisiin vaikuttamalla voidaan saada aikaan paljonkin. Tulee pyrkiä muuttamaan ihmisten asenteita pysyvästi esimerkiksi siten, että turhaa kulkemista ja kuljettamista vähennetään ja kannustetaan ympäristöystävällisempien teknologioiden ja energiamuotojen käyttöön.

Herra puhemies! Vähittäis- ja tukkukaupan kuljetukset ovat merkittävä osa maamme kaikista kuljetuksista. Ympärivuorokautinen toimitusvarmuus on kaupalle tärkeää. Tavarankuljetuksissa tulee kuitenkin käyttää myös tervettä maalaisjärkeä. Tällä hetkellä saatetaan elintarvikkeita nimittäin lähellä tuotantopaikkaansa kuljettaa ensin vaikkapa Vantaalle jakelukeskukseen ja sieltä sitten takaisin sitä tuotantopaikkaa lähellä olevaan lähikauppaan myytäväksi. Ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja teiden kulumisen vähentämiseksi turhaa tavaran kuljettamista paikasta toiseen on pystyttävä vähentämään. Tukkujen tulee miettiä myös omia toimintatapojaan uudelleen. Perusperiaatteena tulee olla tehokkaat, tarkoituksenmukaiset ja ympäristöystävälliset kuljetusratkaisut.

Myös yritysten tulee vähentää työntekijöidensä matkustamista esimerkiksi puhelin- ja videoneuvotteluja käyttämällä. Nykyajan tekniikka tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet tehokkaiden ja toimivien kokousten pitämiseen ilman, että ihmisten täytyy olla samassa neuvotteluhuoneessa. Monet yritykset ovat tällaisia ratkaisuja jo toteuttaneetkin, koska näin voidaan vähentää myös työntekijöiden matkustamista, säästää kustannuksissa ja samalla parantaa työtyytyväisyyttä sekä edesauttaa ilmastotavoitteitten saavuttamista. Julkisella rahoituksella tulee tukea tällaisten tekniikoiden sekä etätyöskentelymahdollisuuksien kehittämistä.

Herra puhemies! Myös valtionhallinnon uudistuksessa lähtökohtana on useilla hallinnonaloilla ollut keskittäminen yhä suurempiin yksiköihin ja palvelut yhä harvempiin paikkoihin. Tästä esimerkkinä, valitettavana sellaisena, on myös muun muassa poliisipiirien ja käräjäoikeuksien keskittäminen. Sen sijaan, että muutamat asiantuntijat ja virkamiehet siirtyvät eri toimipisteiden välillä, tuhannet asiakkaat joutuvat kulkemaan pitkiäkin matkoja eri puolilta maakuntaa saadakseen asiansa hoidetuksi. Osaamisen hyödyntäminen tehokkaimmalla mahdollisella tavalla ei edellytä kaiken asiantuntemuksen keskittämistä yhdelle paikkakunnalle. Myöskin hallinnon uudistamisessa olisi vastedes huomioitava ilmastotavoitteitten saavuttaminen.

Herra puhemies! Varsinkin Pääkaupunkiseudulla joukkoliikenteen käyttöä voitaisiin paljon lisätä. Tällä hetkellähän pääväylät ovat ruuhka-aikoina tukossa, kun monet matkustavat yksin omalla autollaan kohden Helsinkiä tai ylipäätään Pääkaupunkiseudulle. Pääkaupunkiseudulla pitäisi tehdä ratkaisuja, jotka kannustaisivat joukkoliikenteen käyttämiseen. Esimerkiksi moottoriteiden varsiin etäälle Helsingistä voitaisiin rakentaa käytännöllisiä ratkaisuja, jotka kannustaisivat kehyskunnista ja muualta omalla autollaan tulevia vaihtamaan joukkoliikenteeseen lähempänä Pääkaupunkiseutua. Tämä edellyttää sitä, että valtaväylien välittömään läheisyyteen joukkoliikenneyhteyksien varrelle rakennetaan sujuvia parkkiratkaisuja. Näin voidaan välttää pahoja ruuhkia ja jonossa seisomista sekä pysäköintiongelmia täällä kaupungin keskustassa. Aiemmin tehdyt tällaiset kokeilut ovat epäonnistuneet, koska joukkoliikenteeseensiirtymispaikat ovat olleet liian etäällä pääväylistä.

Herra puhemies! Vuosikymmenien ajan tieliikenteen turvallisuus kehittyi positiiviseen suuntaan, mutta nyt viimeisten 10 vuoden kuluessa kehitys on hidastunut tai jopa kääntynyt päinvastaiseen suuntaan. Liikenneonnettomuuksissa kuolee vuosittain 350—400 ihmistä. Keinoja liikenneturvallisuuden parantamiseksi on monia: tieverkoston kunnosta ja kunnossapidosta huolehtiminen ja liikenteessä ajotapavalvonta ja siten asenteisiin vaikuttaminen.

Viime vuosien aikana törkeät liikenneturvallisuuden vaarantamiset ovat lisääntyneet. Samalla kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrä ei ole ainakaan kääntynyt laskuun. Suurin osa onnettomuuksista tapahtuu joko alkoholin, väsymyksen tai liian kovan tilannenopeuden vuoksi tai kaikkien näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Syinä synkkiin liikenneturvallisuustilastoihin ovat tiestön kunto, liikennemäärien jatkuva kasvu sekä suhteellisen iäkäs autokanta. Näiden lisäksi yhtenä keskeisimpänä syynä on ajotavoissa ja asenteissa tapahtunut epäsuotuisa kehitys. Vuosittaiset liikenneturvallisuustilastot toistavat itseään. Toistuvasti kamppaillaan samojen vakavien ongelmien kanssa sekä esitetään samoja selityksiä ja ratkaisuehdotuksia. Tämän vuoksi rangaistuksia on selkeästi kovennettava törkeään rattijuopumukseen syyllistyneiden, suuria ylinopeuksia ajavien ja myös järjettömiä riskejä ottavien kuljettajien osalta.

Herra puhemies! Myös ajoneuvojen turvallisuuden kehittämisellä saadaan aikaan positiivisia tuloksia liikenneturvallisuuden parantamisessa, vaikkakaan millään turvallisuusratkaisuilla ja paremmilla teillä ei voida kokonaan estää tietenkään inhimillisten virheiden vuoksi sattuneita onnettomuuksia. Aktiivisella autojen turvallisuudella pyritään ehkäisemään onnettomuuksia parantamalla ajoneuvojen ominaisuuksia. Passiivinen turvallisuus puolestaan tarkoittaa sitä, että pyritään minimoimaan vahingot onnettomuuden sattuessa. Kuljettaja on aina kuitenkin avainasemassa. Nykyaikainen tekniikka voi kuitenkin olennaisesti auttaa vaikeiden tilanteiden hallinnassa ja onnettomuuksien välttämisessä. Lisäksi uusissa autoissa yleistyneet uudentyyppiset rakenteet ja turvallisuutta lisäävät varusteet ovat keskeisiä auton kuljettajan ja matkustajien suojaamisessa onnettomuuden seurauksilta. Samalla tavoin kuin nyt verotusratkaisuilla ohjataan ympäristöystävällisempien ja vähäpäästöisempien autojen hankintaan, erilaisilla turvallisuutta edistävillä ratkaisuilla varustettujen autojen verotusta tulisi keventää.

Herra puhemies! Vielä lopuksi vaihtuvista nopeusrajoituksista. Suuressa osassa Suomen tieverkostoa on talviaikaan käytössä alennetut nopeusrajoitukset. Nopeusrajoitukset ovat samat läpi talven riippumatta siitä, onko keli hyvä vai huono, onko kesäkeli vai talvikeli. Kaavamaisesti määriteltyjen alennettujen talvinopeusrajoitusten sijaan parempi ratkaisu olisi talviaikana käyttää sään ja kelien mukaan todellisia, vaihtuvia nopeusrajoituksia. On arvioitu, että nykyisten talvinopeusrajoitusten voimassaoloaikana syksystä kevääseen pääteillämme ajetaan 80-prosenttisesti kesäkelillä. Autoilijat kokevat perustelluiksi sään ja muiden olosuhteissa tapahtuneiden muutosten mukaan vaihtuvat nopeusrajoitukset. Näitä nopeusrajoituksia myös noudatetaan paremmin kuin pysyvää talvinopeusrajoitusta. Tutkimusten mukaan vaihtuvilla nopeusrajoituksilla henkilövahinkoihin johtavien onnettomuuksien määrä putoaa ja ne vaikuttavat myös positiivisesti kuljettajien liikennekäyttäytymiseen. Vaihtuvien nopeusrajoitusten käyttöä ei tule tarkastella vain investointi- ja ylläpitokustannusten kannalta, vaan myös säästöjen ja muiden hyötyjen näkökulmasta.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Hemmilä nosti hyvän asian esille, nämä talvinopeusrajoitukset, ja siinä aivan oikeita asioita. Tässä selonteossakin puhutaan ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksesta muun muassa teiden ja ratojen talvihoidon tarpeeseen ja myös maaperän routimiseen ja tulvimisen muutoksiin, joita tämän myötä on mahdollisesti tulossa.

Tässä haluaisin ed. Hemmilän puheenvuoroon lisätä vielä sen, että samaan aikaan, kun näihin siirtyviin nopeusrajoituksiin olisi järkevää siirtyä, olisi syytä myös miettiä nastarenkaiden käytön muuttamista niin, että mentäisiin lähemmäksi Ruotsin mallia, jossa vain määritellään niin, että Ruotsissa ei ole talvirengaspakkoa, vaan autoilijalla pitää olla keliin sopivat renkaat. Tämä voisi olla Suomessakin hyvä malli ja myös niin, että etsittäisiin kannustimia siihen, että Pääkaupunkiseudulla ja näillä alueilla, joilla ajetaan pääsääntöisesti koko ajan kesäkelillä, kannustettaisiin jollain keinolla käyttämään kitkarenkaita. Vaikka ministerimme väitti, että kitkarenkaat eivät ole yhtä turvalliset kuin nastat, niin näissä olosuhteissa tilastot kyllä kertovat aivan muuta tarinaa.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Erittäin hyvä, kun ed. Heinonen otti esille nämä nastarenkaat ja niitten käytön ja vertaili myöskin kitkarenkaitten käyttöä. Itselläni on kokemusta tältä kuluneelta talvelta kitkarenkaitten käytöstä, ja olin kyllä positiivisesti erittäin yllättynyt. Minulla oli todellisia ennakkoluuloja kitkarenkaita kohtaan, ja tähän asti aina olen talviajan ajanut nastarenkailla varustetulla autolla, mutta nyt on kokemusta myöskin kitkarenkaista. Olen ehdottomasti samaa mieltä kuin ed. Heinonen tässä äsken, että pitäisi kehittää kannustimia, joilla autoilijoita kannustettaisiin vaihtamaan nastarenkaat nastattomiksi kitkarenkaiksi. Nimittäin nämä nastarenkaat ovat kuluneen talven aikana varsinkin täällä Etelä-Suomessa, kun tiet ovat olleet sulia, kuluttaneet kestopäällysteitä kohtuuttoman paljon.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Selontekoa on valmisteltu laajasti. Selonteossa on korostettu pitkäjänteisyyttä ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä, joukkoliikenteen osuuden kasvattamista Pääkaupunkiseudulla, yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemistä ja maankäytön suunnittelun ja liikenteen vuorovaikutusta. Selonteon peruslinjaukset ovat oikean suuntaisia, ja käsittelen puheenvuorossani niitä lähinnä metropolipolitiikan näkökulmasta.

Selonteossa Helsingin seudun osalta tehdään merkittäviä linjauksia erityisesti raiteiden osalta. Länsimetro ja Kehärata ovat erittäin tärkeitä elementtejä koko Helsingin seudun liikenteelle.

Ed. Hemmilä totesi hyvässä puheenvuorossaan joukkoliikenteen käytöstä Pääkaupunkiseudulla ja halusi edistää sitä paremmalla liityntäpysäköinnillä. Vielä tärkeämpi on oivallus siitä, että Helsingin seudulla liikenteen täytyy muodostaa toimiva verkosto, joka toimii sekä pitkittäin että poikittain.

Vallalla on edelleenkin sellainen käsitys, että liikennevirrat Helsingin seudulla, joka on siis laajempi kuin Pääkaupunkiseutu, suuntautuisivat vain kohti keskustaa. Esimerkiksi Espoon osalta voidaan luonnehtia tätä tällaisella fifty—sixty-periaatteella eli Espooseen tulee joka päivä 57 000 ihmistä töihin ja Espoosta lähtee 60 000 ulos. Vantaalla on tilanne niin, että Vantaalle tulee enemmän ihmisiä töihin kuin sieltä lähtee. Eli koko tämän Helsingin seudun osalta on erinomaisen tärkeätä, että liikenne ja varsinkin joukkoliikenne toimii verkostomaisesti sekä pitkittäin että poikittain. On kansallisesti erinomaisen tärkeätä, että sekä Helsinki-Vantaan lentoasema että Otaniemen—Keilaniemen alue yhdistyvät tähän raideliikenneverkostoon hyvällä tavalla.

Kaupunginsuunnittelun osalta on toki tavoiteltavaa, että kaupunkirakennetta tiivistämällä pystytään ilmastonmuutosta torjumaan, mutta siinäkin on löydettävä hyvä suomalainen toimintatapa. En usko, että Peking tai New York tai Mexico City ovat hyviä esimerkkejä ilmastonmuutoksen torjunnasta, vaikka kovin tiiviitä ovatkin.

Suomessa se tarkoittaa sitä, että Helsingin seudulla on pystyttävä kaupunginsuunnittelussa toteuttamaan hyviä kaupunkimaisia keskuksia sekä tiiviitä pientalovaltaisia alueita, jotka ovat hyvien joukkoliikenneyhteyksien ulottuvilla.

Keskustelulle ilmastonmuutoksen torjunnasta on tyypillistä se, että lähes asia kuin asia voidaan perustella ilmastonmuutoksen torjumisella sekä puolesta että vastaan. Keskusteluissa esimerkiksi Helsingin seudun osalta Histan pientalovaltaisesta alueesta, on todettu sen lisäävän liikenteen päästöjä huomattavasti. Se on kyllä tutkimuksissa vahvasti yksinkertaistettu asia. Hista sijaitsee noin kuuden kilometrin päässä Espoon keskuksesta, johon tässä raportissa on ajateltu kaupunkirataa, johon hyvin voitaisiin liittää bussiterminaali, mihin Turun moottoritien joukkoliikenne voitaisiin ohjata. Histan päästövaikutukset on arvioitu siten, että niitä on verrattu keskimääräiseen espoolaisasukkiin. Eli on oletettu, että Histaan muuttaisi ihminen Leppävaarasta tai Etelä-Espoosta ja matkustaisi sieltä Helsingin keskustaan ja tällä tavalla olisi saatu noin kaksinkertainen liikennepäästö. Jos vastaavasti tämä vertaushenkilö tai vertauskohta olisi otettu vaikka Lohjalta, niin samalla tutkimuksella olisi Histan päästöistä puolet karsiutunut pois ja tämä Histan rakentaminen palkittaisiin ympäristösertifikaatilla. Eli täytyy olla hyvin kriittinen näitä selvityksiä kohtaan ja hyvin tarkasti miettiä, millä tavalla niiden mukaan päätöksiä tehdään.

On itsestäänselvää, että Helsinki—Espoo—Kirkkonummi—Vihti—Lohja-rata tulee jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Tämä kasvukäytävä kattaa noin 100 000 asukasta, mikä on suunnilleen saman verran kuin Kuuma-kunnat Helsingin seudulla, ja on itsestäänselvyys, että se tukeutuu raideliikenteeseen. Jo nyt pystyttäisiin esimerkiksi tänne Histaan kaupunkirata rakentamaan suurimmilta osin maanmyyntituloista saatavilla tuloilla.

Tästä pääseekin siihen, että ehkä Espoon kaupunginhallituksen puheenjohtajana on syytä tarkastella Länsimetron rahoituksen valtionosuutta, koska se herätti niin paljon keskustelua. Sinänsä hieman hymyilytti se keskustelu siitä, että täällä todettiin, että Länsimetro on erinomaisen kallis. Se on Espoossa tiedetty pitkään, ja edelleenkin kun eduskunnassa on oltu huolissaan sen hankkeen kalleudesta, niin erityisesti se on kallis Espoolle ja Helsingille. Täytyy muistaa, että valtion rahoitusosuus on 30 prosenttia, mikä sinänsä on erinomaisen tärkeätä, mutta 70 prosenttia rahoituksesta lankeaa Espoolle ja Helsingille.

Minun mielestäni tämän selonteon periaate siitä, että kaupunkiseudut itse ottavat vastuuta omista joukkoliikenneinvestoinneistaan, on oikean suuntainen, koska on ihan varmaa, että myöskin muilla paikkakunnilla hankkeet muuttuvat kalliiksi silloin, kun niihin joudutaan itse laittamaan määräosa rahoitusta. Niin kauan kun näitä hankkeita rahoitetaan valtion momentilta, niin niiden hankkeiden kalleus ei tule tässä salissa esille. On varma, että tämä omarahoitusosuus lisää kustannustietoisuutta ja järkevöittää hankesuunnittelua.

Minusta on merkittävää, mitä Helsinki ja Espoo tekee tässä Länsimetrohankkeessa Suomessa kautta aikojen — no ehkä metron alkuperäinen kustannus nykyrahassa olisi enemmän, mutta se on suurin sijoitus joukkoliikenteeseen, mitä on tehty. Sen takia se on erinomaisen tervetullut ja erinomaisen tärkeä. Näen siten, että olisi erityistä, jos tämä Etelä-Espoon alue olisi ainoa alue koko Helsingin seudulla, joka ei tukeutuisi raideliikenteeseen. Se on kuitenkin kasvanut voimakkaasti. Espoo on kasvanut viimeisen 50 vuoden aikana asukasluvultaan noin kymmenkertaiseksi, ja kasvu edelleenkin jatkuu, eli se on erittäin tärkeä hanke, ja täytyy olla tyytyväinen, että valtio vastasi huutoonsa ja valtion rahoitusosuus on sovitut 30 prosenttia.

Selonteossa olisi kaivannut yhtä uutta ja radikaalia otetta rahastojen ja eri elinkaarimallien hyväksikäyttämisessä ja tarkastelussa. Omasta mielestäni esimerkiksi Saksassa Hessenin osavaltiossa on hyvä esimerkki siitä, kuinka tämmöistä public private partnership -periaatetta toteutetaan. Siellä on ministeriössä oma yksikkönsä, joka kokoaa yhteen valtion, kuntien ja yksityisten yrittäjien toimintoja. Osana Paras-hanketta olisi hyvä toteuttaa tällainen malli, missä myöskin yksityiset toimijat, kunnat ja valtio voisivat näitä liikennepalveluitaan miettiä ja hyödyntää niissä elinkaarimalleja ja eri rahastomalleja.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko on erittäin onnistunut asiakirja ja erityisesti onnistunut siinä mielessä, että kerrankin on koottu kokonaisnäkemys, joka ulottuu pidemmälle aikajänteelle. Tämän kokonaisnäkemyksen sisältö hahmottaa varsin selkeästi, millä tavalla eri liikennemuotoja tullaan kehittämään sekä alueellisesti että myös elinkeinopolitiikan ja elinkeinojen näkökulmasta. Minusta tämä on tässä mielessä jopa selonteko, jossa toivoisi, kun tämä selontekokäytäntö on viime vuosina vahvasti lisääntynyt, otettavan osviittaa ja esimerkkiä ei vain siitä, mitenkä jotain kapeaa asiakokonaisuutta lähestytään, vaan tätä samaista selontekokäytäntöä laajennettaisiin myös muille alueille tämmöisen pitemmän aikajänteen ymmärtävän suunnittelun läpiviemiseen.

Arvoisa puhemies! Haluan tämän lisäksi ihan muutamiin asioihin pysähtyä. Tässä keskustelussa ovat hyvin voimakkaasti korostuneet nämä väyläratkaisut. On ymmärrettävää, että me edustajina arvioimme sitä omaa aluettamme ja omalle alueellemme kohdistuneita valintoja. Sillekin on syytä antaa oma sijansa, mutta kokonaisuutena voidaan sanoa, että nyt on saatu koko maan kattavasti ja varsin hyvin myös Pohjois-Suomi huomioon ottaen tehtyä ne lähiajan väyläpanostukset, jotka tullaan toteuttamaan tämän hallituskauden aikana, ja tietty priorisointi jo seuraaville lähivuosillekin.

Niistä muutama erityishavainto: Jos ajattelen Oulun seudun näkökulmasta, niin on erityisen tärkeää tämä rataliikenteen kehittäminen, Oulu—Seinäjoki-radan kehittämistyön eteenpäin vieminen, mutta pienempänä asiakokonaisuutena on erittäin hyvä asia, että Hailuodon lauttayhteyden muuntaminen kiinteäksi yhteydeksi on nostettu tässä selonteossa esille yhtenä mahdollisena tulevaisuuden kehittämishankkeena. Aivan samalla tavalla Valtatie 22:n Oulujärven niin sanotun maisematiekehittämishankkeen nostaminen tähän selontekoon on perusteltua, ja se on ennen kaikkea perusteltua vahvan Kainuun kaivannaisteollisuuden ja muunkin elinkeinoelämän kehittämisen näkökulmasta. Pohjois-Suomen ja erityisesti Lapin osalta kaivannaisteollisuuden kehittyminen on hyvin vahvassa vaiheessa. Yksinomaan Lapin läänissä on tällä hetkellä kymmenkunta potentiaalista kaivannaisteollisuushanketta, ja siksi on hyvä, että selonteko pitää sisällään myös varauman, että voidaan täsmentää sitä, mitä nämä kaivannaisteollisuushankkeet nimenomaan infrastruktuurin osalta edellyttävät, ja myös sitä kautta täsmentää niitä taloudellisia voimavaroja.

Mutta osin tähän liittyy myös selonteossa esiin nostettu eri rahoitusvaihtoehtojen, rahoitusmuotojen käyttöönotto. Ehkä osin tähän liittyy minunkin kritiikkini, että ehkä näiden vaihtoehtojen jäsentäminen olisi ollut hyvä viedä vielä tätä selonteon nykytasoa pidemmälle. Nimittäin se investointien määrä ja ennen kaikkea alempiasteisen tieverkoston parantamisrahoituksen kokonaismäärä tulee nousemaan niin mittavaksi lähivuosina, että tuskin nykyisillä rahoituskäytännöillä tästä selviydytään. Otan käytännön esimerkkinä sen, että työeläkerahastojen selvästi nykyistä voimakkaampi sitominen nimenomaan infrastruktuurin rahoittamiseen voisi olla yksi asia, josta edelleen pitäisi keskustella nykyistä enemmän.

Arvoisa puhemies! Otan yhtenä asiakokonaisuutena liikenneturvallisuuden. Sitä on myös käsitelty tässä selonteossa. Siellä on hyviä asioita nostettu esille, mutta en malta olla puuttumatta tässäkin yhteydessä siihen, että vaikka todetaan, että päihteet ovat yksi merkittävä liikenneonnettomuuksia aiheuttava syy, silti mitään käytännön ratkaisuja nykytilanteen parantamiseksi selonteossa ei ole varsinaisesti esitetty. Minä monta kertaa viime aikoinakin olen hämmästellyt sitä, että vaikka meillä on runsas määrä rattijuopumustapauksia, vuositasolla kymmeniätuhansia — aivan samalla tavalla kuin selonteko tarttuu myös nopeusrajoituksiin, joita toki tarpeettoman paljon myös rikotaan — niin jos ajatellaan sitä sanktiokäytäntöä, mikä on nopeusrajoituksissa ja rattijuopumustapauksissa, niin voidaan kysyä, onko se lähtökohdaltaan perusteltu.

Ennen kaikkea silloin tullaan siihen kysymykseen, millä tavalla me asenteellisesti valmennamme ennen kaikkea lapsia ja nuorisoa vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen. Minä uskon näin, että kuitenkin se liikenneturvallisuuden kannalta kaikkein merkittävin asia on se, että me varustamme jo lapset ja nuoret sellaisella vastuullisella asenteella, jonka kautta eliminoidaan hyvin monia niitä tekijöitä, jotka tällä hetkellä ovat syynä runsaisiin liikenneonnettomuuksiin.

Yksi erityinen pieni yksityiskohta, josta olen iloinen, että se on sisällytetty tähän selontekoon, on hirvien aiheuttamat liikenneonnettomuudet. Olisi äärimmäisen perusteltua, että niillä alueilla, missä on korkeat hirvieläinkannat, lisättäisiin myös hirviaitoja, koska niiden merkitys vakavien liikenneonnettomuuksien torjujana on kiistaton.

Arvoisa puhemies! Haluan kuitenkin lopuksi vielä todeta sen, että on erinomainen asia, että valtioneuvoston osalta on saatu aikaan jo vuosia odotettu kokonaisuus meidän liikennepolitiikamme jäntevöittämiseksi.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisi epäreilua jättää pöytäkirjaan merkitsemättä tämä hyvä asia, joka tältä Rautatieyhteyksien kehittäminen -hankelistalta vuodesta 2011 eteenpäin löytyy, eli Helsinki—Riihimäki-radan välityskyvyn lisääminen. Tämä hanke oli keskusteluissa viety vuosikymmenelle 2030, ja nyt selkeästi hallitus on linjaamassa tätä hanketta tärkeäksi työssäkäynnin ja yleisen liikennöinnin kannalta, ja tämä laajentaa tuota ed. Mäkelänkin esille tuomaa työssäkäyntialuetta merkittävästi. Tältä noin 100 kilometrin etäisyydeltä on vielä tarpeellista saada työvoimaa tänne Pääkaupunkiseudulle. Riihimäen kaupungissa muun muassa tällä hetkellä matkakeskusta rakennetaan, ja tämän matkakeskuksen rakentamisen aikana, joka saattoliikennettä palvelee, olisi vielä järkevää hoitaa myös tuon aseman asemalaiturit kuntoon. Toivotaan, että hallitus sen vielä ottaa käsittelyyn aikaisemminkin, ennen kuin tuo 2011 vuosi tulee.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On toki tietysti hyvä, että näitä asioita nostetaan esille myös täältä Pääkaupunkiseudun näkökulmasta, mutta minusta on tärkeätä myös korostaa sitä, että liikennejärjestelmillä pitää tukea myös elinkeinopolitiikkaa reuna-alueilla. Suomea ei kannata rakentaa kahteen kertaan. Siellä on olemassa jo vahvaa rakennettua infraa, ja se pitää hyödyntää. On tärkeätä, että niin tällä reuna-alueella kuin Pääkaupunkiseudulla ovat kohtuullisia nämä kustannukset, ja sitä taustaa vasten tämä selonteko antaa kyllä hyvän vastauksen, koska panostuksia on myös tänne harvaanasutuille alueille ja perustienpitoon. Eli se peruslinjaus on toki sikäli varsin vahva ja kannatettava.