2) Laki perusopetuslain 32 §:n muuttamisesta
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Perusopetuslain 4 §:n mukaan
kunnalla on velvollisuus järjestää alueellaan
asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta sekä oppivelvollisuutta
edeltävänä vuonna esiopetusta. Saman lain
6 §:ssä määritellään
opetuksen järjestämisestä siten, että oppilaiden
matkat ovat asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen järjestämispaikkojen
sijainti ja liikenneyhteydet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisia
ja lyhyitä. Esiopetuslakia valmisteltaessa voitiin ennakoida
esiopetukseen osallistuvien kuljetuksesta tulevia ongelmia. Liian
monelle arveltiin tulevan este nimenomaan siitä syystä,
että kuljetusta ei voida järjestää joko
taloudellisista tai muista syistä.
Kun esiopetuskokeilua kartoitettiin, voitiin huomata, että osallistumattomuus
esiopetukseen aiheutui juuri kuljetusongelmista. Sama probleema
tuotiin esille lukuisissa asiantuntijalausunnoissa esiopetuslain
teon yhteydessä. Jo tällöin viitattiin
oppilaiden tasavertaisuuteen opetuksen saamiseksi riippumatta asuinpaikasta,
kulkuyhteyksistä, taloudellisista resursseista ym. seikoista.
Esiopetuslakikeskusteluissa eduskunta evästi hallitusta
maksuttoman kuljetuksen sisällyttämiseksi lakiin.
Sivistysvaliokunta mietinnössään n:o
7/1999 edellyttääkin, että hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin säädösmuutoksia
tekemällä niin, että perusopetuslain
mukaiseen esiopetukseen osallistuvat oppilaat saatetaan kuljetusetuuden piiriin
1.8.2001 lukien. Kuljetusetuuteen viitataan myös saman
mietinnön vastalauseessa 1, missä hallitusta velvoitetaan
osoittamaan täysimääräinen valtionosuus
myös esiopetuksessa oleville oppilaille. Tällöin
esiopetuksessa olevat oppilaat olisivat opetusryhmissään
tasaveroisessa asemassa perusopetuksessa oleviin oppilaisiin nähden.
Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää hallitukselta
pikaisia toimia lupausten täyttämiseksi, jotta
esiopetuksessa olevat lapset saatetaan kuljetusetuuden piiriin tuosta
elokuun päivästä alkaen.
Konkreettisia esimerkkejä työn ja perhe-elämän
yhteensovittamisen halusta hallitus osoittaa parhaimmillaan esimerkiksi
sillä, että kuljetusasia järjestetään
niin, että vanhemmat eivät joudu kesken työpäiväänsä kuljettamaan
lapsiaan esiopetukseen ja edelleen sieltä pois. Samalla helpotetaan
monien kaukana keskuksista asuvien perheiden kuljetusongelmia, kun
hyväksytään eduskunnan edellyttämät
lausumat. Koska kuljetusetuuden järjestämisessä on
kysymys arviolta vain 70—95 miljoonan markan suuntaamisesta
kunnille, ei liene mahdottomuus täyttää koko
eduskunnan tahtoa lisäämällä kyseinen määräraha
opetustoimen budjettiin.
Arvoisa puhemies! Valiokuntaa ja etenkään ministeriä ei
tarvinne evästää käsiteltävässä asiassa
tämän enempää, ovathan molemmat
tahot niin suullisesti kuin kirjallisesti ilmaisseet tahtonsa ja
myönteisen tahtonsa asian suhteen. Toivon, että valiokunta
saadessaan tämän asian pöydälleen
pysyy lausumissaan kannanotoissa edelleen yksimielisesti.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kerola päätti
puheenvuoronsa, että valiokuntaa tuskin tarvitsee evästää,
mitä tähän pitää lausua
ja miten eteenpäin viedä. Toteaisin tähän
perään, että paikalla olevia edustajia,
sikäli kuin ymmärrän ja tunnen heidän
vakaan mielenlaatunsa, ei myöskään tässä asiassa
varmaan tarvitse evästää. Heillä kaikilla
on kirkas mieliala tämän asian suhteen. Mutta
sille valtionhallinnon ja eduskunnan kovalle linjalle, joka täältä salista
puuttuu, tämä evästys varmasti olisi
paikallaan.
Kun katsotaan tätä asiaa kokonaisuutena pohjasta,
mistä lähdetään ja missä esityksen
ja aloitteen pääasiallinen sisältö on
olemassa, tässä selkeästi näkyy,
että hallitus on laatinut kovat säännöt,
mitkä eduskunta on hyväksynyt, ja tällä pohjalla
ei ole tämän lain edellyttämä sovellutus edennyt
eikä kulkenut matkassa. On niin, että lapsi, joka
perheestä lähtee, on yhtä arvokas, onpa
hän esikouluiässä tai varsinaisessa oppivelvollisuusiässä,
ja tältä osin ei voida ajatella, että velvoitettaisiin
vanhemmat taikka kunta hoitamaan tämä asia erikseen
niin, että valtio tässä vastuusta pakoilisi
ja pystyisi vetämään oman vastuunsa syrjään.
Nuoren lapsen lähtökohtana pitää olla
se, että alun perin vanhemmat ja kunta näkevät
esiopetuksen myöskin myönteisenä. Tähän
asiaan ei tarvita minkäänlaista pohdintaa siitä,
miksi valtio ei kanna omaa vastuutaan tässä asiassa
niin kuin muussa opetuksessa.
Kun katsotaan yleensäkin tätä asiaa
ja tämän perusteluja niin kuin sisältöäkin,
siellä todetaan, että on 5 kilometriä taikka
pidempi matka, tai niin, että voidaan tarkoituksenmukaisella
tavalla hoitaa. Sisällöstä voi lukea
niin myöskin, että lyhyemmälläkin
matkalla tämä asia tulee esille ja kysymykseen.
Mielestäni tähän myöskin valiokuntakäsittelyssä pitäisi
löytää edelleenkin tätä tukeva
tulkinta, jossa ymmärretään se, että lapselle
on aivan yhtä raskas ja turvaton se matka, jos olosuhteet
ovat vaikeat, onpa matka sitten 4 kilometriä 800 metriä tai
5 kilometriä 200 metriä. Usein tällaisista
asioista kuitenkin kuntatasolla käydään
tavattoman kova keskustelu siitä, täyttyykö se
matka vai ei.
Jos ajatellaan matkan hankaluutta ja sen toteuttamista, en malta
myöskään olla ottamatta esille sellaista
kaakkoissuomalaista ongelmaa ja näkökohtaa, joka
tuntuu lehdistössä erityisen hyvin olevan kirkas
ja näköaloja antava vaikutelma, ja kun ed. Tiusanenkin
sattui tulemaan paikalle, annan hyvät eväät
puheenvuoroon sillä, että koska susikanta siellä on
todella vaarallisen vaikuttava, niillä alueilla tämä asia
otettaisiin huomattavan paljon lyhyemmältä kohdalta
näkyviin ja katsottaisiin sitä, että lapsen
koulumatka olisi todella turvallinen ja oikeaoppinen eikä syntyisi
semmoista tuntumaa, mitä tässä, jos näin voisi
sanoa, olen itse kokenut, että kun oli pimeä, luminen
ja synkkä tie, vaikka siellä susia ei ollutkaan,
ei koulumatka niin mahdottoman miellyttävän tuntuinen
ollut. Mitä tulee pienen lapsen näköalaan
ja ajattelutapaan, koulumatkan jo pitäisi yksin olla miellyttävä ja
kannustava niin, että elämän mahdollisuudet
ja lähtökohdat turvattaisiin aivan pienestä pitäen
sellaisina, kuin me varmaan jokainen täällä Helsingissä koemme
ja näemme tämän asian.
Kun äsken otin esimerkin maaseutulähtökohdasta
ja korpilähtökohdasta, Pääkaupunkiseudun
lähiöissäkin joskus koulumatka on sen
tyyppinen, että sitä ei voida ainakaan turvalliseksi
sanoa. Lapsi varmaan saattajan siinä tarvitsee ja näkee.
Mutta tässä on yksi tekijä, joka koko
esityksestä parhaiten henkii näkyviin, että valtio edellyttää kunnille
tehtäviä ja velvoitteita mutta ei luo tasavertaisia
edellytyksiä niitten hoitamiseen. Tältä osin
hallitus toivottavasti, kun tässä kaikesta muustakin
on puhuttu, oppisi näkemään tämän
asian, myöskin tämän pienen ihmisen asian
ja kuntien tasavertaisen kohtelun tässä aiheessa
ja lähtisi sellaiseen asiaan, että mukaan tulee, mukaan
tulee oikein miellyttävästi, antaa taloudelliset
edellytykset sinne, mitä tarvitaankin.
Rouva puhemies! Tässä lyhyt käsittely
aiheesta. Olen valmiina jatkamaan keskustelua tarvittaessa.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. Seppo Lahtelan
puheenvuoro sinänsä, mikä liittyy itse perusopetuslain
32 §:ään, on paikallaan, mutta mielestäni,
puhemies, ei susilla pidä nyt pelotella sen enempää pieniä kuin
isompiakaan kansalaisia. Siinä mielessä perustelu,
vaikka puhuttaisiin Kaakkois-Suomestakin, ei ole oikea. Nyt susia
on tapettu ja varsin kyseenalaisia menetelmiä käytetty.
Tiedän, että asia on Kaakkois-Suomessa ajankohtainen.
Muun muassa Savitaipaleella ja Taipalsaaressa kansanliikettä tässä asiassa puuhataan.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Edellisen puhujan puheeseen lisään
vielä karhut. Näin ed. Tiusaselle toteaisin, koska
kyllä joka tapauksessa koulumatkan ja matkan esikouluopetukseen
pitää olla turvattu.
Lisäisin tähän sen näkökulman,
jota aikaisemmissa puheissa ei tullut, miten suhtaudutaan varallisuuseroihin
elikkä köyhien lapsiin. Siinä mielessä koko
esiopetuksen voimaan saattamisen yhteydessä, yleensä kun
tämä tuli, en ollut hirveän innokas mutta
en lähtenyt äänestämään vastaankaan.
Siinä vaiheessa, kun yleensä pakolliseen esiopetukseen
lähdettiin, olisi pitänyt siinä aikataulussa
siihen lähteä, että pystytään
hoitamaan tasa-arvoinen mahdollisuus siihen, jotta pystytään
maksamaan myös matkatuki tai järjestämään
kyyti. Jotkin kunnathan ovat tehneet vapaaehtoisesti sillä tavalla,
että omista varoistaan kustantavat tämän,
mutta kaikki kunnat eivät siihen pysty. Siinä mielessä minusta
tässä on ennen kaikkea juuri pienen lapsen osalta
tasa-arvonäkökulmasta kyse, kyse siitä,
jotta ei aseteta heti jo kuusivuotiasta lasta eriarvoiseen asemaan
siinä suhteessa, pystyvätkö vanhemmat
maksamaan kyydin. Joissakin tapauksissa se voi päivittäin olla
muutaman kympin. Monellakaan ei sitten töiden takia ole
mahdollista kyytiä järjestää.
Tässä tulee monia ongelmia.
Sen takia näkisin, jotta ed. Kerolan aloite on ihan
hyvä siinä, niin kuin aikanaan valiokuntakin on
todennut, että tämä pitää hoitaa
kuntoon. Nyt vain ongelma näyttää olevan
siinä, jotta kaikkeen hyvään ei rahaa
riitä. Saa nähdä jatkossa, mitä tässä tapahtuu.
Toivon mukaan valiokunta käsittelee tämän
asian asianmukaisessa järjestyksessä. Joulun alla,
kun budjettia laaditaan, mitä tämä nyt
maksaakin, alle 100 miljoonaa, se pitää hoitaa
sitten kuntoon siinä vaiheessa.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. E. Lahtelalle toteaisin, että ensinnäkin
esiopetus on kunnille pakollinen järjestettäväksi.
Siihen osallistuminen ei ole pakollista, mutta käytäntö osoittaa
sen, että kaikki kunnat tämän haluavat
järjestää. Ongelmaksi jäävät
vain ne lapset, jotka eivät kuljetusetuuden piiriin
pääse niissä kunnissa, joissa ei taloudellisia
mahdollisuuksia ole.
Toteaisin vielä sen, että tällä hetkellähän
85 prosenttia oppilaan yksikköhinnasta korvataan kunnille.
Näin ollen kuljetusetuus mukaan lukien korvauksen tulisi
olla 95 prosenttia.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ilmeisesti meillä ed. Kerolan
kanssa ei ole tästä asiasta erimielisyyttä sinällään,
koska kunnathan järjestävät esiopetuksen.
Kyse on juuri siitä, että kaikki kunnat eivät ole
pystyneet järjestämään maksutonta
kuljetusta. Näin olen ymmärtänyt joidenkuiden
ihmisten puheista.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Lisäksi mielelläni kuuntelin
ed. E. Lahtelan myöntyväistä kannanottoa
tähän esitykseen ja toivonkin, että ed.
Lahtela vie oman puolueensa ministerille nämä kannustavat
terveiset. Toivomme sieltä saavamme myönteistä postia
lähiaikoina.
Päivi Räsänen /skl:
Arvoisa puhemies! On hyvä, että ed. Kerola
on tehnyt tämän esityksen, jolla muistutetaan
eduskuntaa sen omasta ponnesta ja hallitusta sen lupauksista. On
itse asiassa merkillistä, että hallitus on kertonut
jättävänsä tämän
ensi kesän budjettiriiheen riideltäväksi
eli ei ole siis aikomustakaan toimia eduskunnan yksimielisen tahdonilmauksen
mukaisesti eli saattaa tämän vuoden elokuun alusta
koulumatkaetua käyttöön.
Ongelmaksi jää edelleenkin, vaikka ed. Kerolan
hyvä aloite hyväksyttäisiin, 5 kilometrin
raja, jonka ed. Kerola on ottanut nykyisestä perusopetuslaista.
Mielestäni koulumatkaetuus tulisi porrastaa koululaisen
iän mukaan. Tällä hetkellä kuusi-
tai seitsemänvuotiaan ensiluokkalaisen kohdalla on sama
5 kilometrin raja kuin 14-vuotiaalla yläasteen oppilaalla.
Iso koululainen voi vallan mainiosti kulkea pyörällä tai
jalan 5 kilometrin matkan, mutta pienelle koululaiselle 3:kin kilometriä on
jo melko pitkä matka. Lastensuojelujärjestöthän
esittivät viime kaudella, kun koululakeja käsiteltiin,
että esikoululaisten samoin kuin ensi- ja toisluokkalaisten
lasten kohdalla raja olisi 3 kilometriä.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Räsäselle sanoisin, että jos
tämän pykälän tarkasti lukee,
siinä nimenomaan mainitaan, että oppilaan ikä tai
muut olosuhteet huomioon ottaen matka ei saa muodostua ongelmalliseksi.
Tämä mielestäni käsittää kaikki
nämä probleemat, joista ed. Räsänen edellä puhui.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Perusopetuslain velvoite esiopetuksen
järjestämisestä kohdistuu kuntiin. Sen
vuoksi on erittäin tärkeää,
että esiopetukseen osallistuvien oppilaiden koulumatkaetu
saatetaan valtion tuen piiriin. Nimittäin esikoululaisten
koulumatka ei ole ongelma pelkästään
kunnille vaan se on erittäin merkittävä taloudellinen
ongelma myös useille vanhemmille.
Tämän vuoksi en malta olla tässä yhteydessä tarttumatta
siihen kirjallisen kysymyksen vastaukseen, jonka opetusministeri
Rask antoi 12. päivänä heinäkuuta
vuonna 2000, jossa hän toteaa: "Esiopetukseen osallistuvien
oppilaiden matkaetua koskevien säännösten
valmistelu on käynnissä opetusministeriössä.
Tarkoituksena on antaa eduskunnalle syysistuntokauden alussa valtion vuoden
2001 talousarvioesitykseen liittyen hallituksen esitys esiopetukseen
osallistuvien oppilaiden matkaetua koskeviksi säännöksiksi."
Minusta tämä velvoittaa jo sillä tasolla,
että minä todella toivon, että hallitus
saa tämän lakiesityksen mukaisen ratkaisun hoidettua.
Matti Väistö /kesk:
Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallitusta
muistutetaan tällä tärkeällä lakialoitteella
siitä eduskunnan tahdosta, joka sivistysvaliokunnan mietintöön
vuodelta 99 sisältyy ja joka edellyttää kuljetusetuuden
piiriin myös esiopetukseen osallistuvat oppilaat.
Suomessa on, arvoisa puhemies, hoidettu koulutuspolitiikkaa
hyvässä yhteisymmärryksessä ja niin,
että koulutuksellinen ja alueellinen tasa-arvo on voinut
toteutua. Minusta se on ollut yksi kansallisista vahvuuksistamme
ja on edelleenkin. Tästä syystä, arvoisa
puhemies, mielestäni pitäisi myös jatkossa
huolehtia siitä, että tasa-arvo asuinpaikasta,
varallisuudesta ja vanhempien mahdollisuuksista riippumatta voi
lasten osalta tasapuolisesti toteutua.
Lakialoitteen mukaisen menettelyn aikaansaaminen niin, ettei
se myöskään ole kuntien talouden vastuulla — kuntien
taloudethan ovat eriytyneet hyvin voimakkaasti — tulisi
toteuttaa oikeudenmukaisesti lakisääteisenä.
Leena Rauhala /skl:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Inkeri Kerolan lakialoite on todella
tärkeä, koska hän nostattaa esiin sen,
mitä eduskunta on yksimielisesti tahtonut jo aikaisemmin.
Esiopetuksen kuljetustuen rahoitusjärjestelyt tulee ottaa
huomioon, niin kuin sivistysvaliokunta on ponnessaan esittänyt.
Tässä todella tulee esille se, miten ponnen merkitys
on nostettava uudelleen esille niin, että se johtaa tulokseen.
Tietysti on kysymys noin 100 miljoonasta markasta, mutta kuitenkin,
niin kuin täällä on esitetty, on kysymys
lapsista ja sillä tavalla arvokysymyksestä. Kunnat
ovat nyt lähteneet toteuttamaan esiopetuksen järjestämisvelvoitetta,
mutta jos siitä huolimatta perheet, lapset, eivät
ole kaikki samanarvoisia sen edessä, voivatko he käyttää esiopetusta,
siihen on mielestäni puututtava.
Varsinkin valiokunnassa, kun muistelen niitä keskusteluja,
oltiin hyvin yksimielisiä, että tähän tulee
puuttua.
Kun täällä on tullut esille, että myöhemmin, mahdollisesti
syksyllä ja budjettiriihissä vasta tätä 100:a
miljoonaa lähdetään etsimään,
mielestäni se on liian myöhäistä.
Jos 1.8. on ponnen sisältö, että kaikki
tulisivat sen kuljetusetuuden piiriin, niin sen vuoksi tämän
tulisi olla nyt jo hallituksen esityksessä, ja varsinkin,
kun olemme koko ajan puhuneet siitä, millä tavalla
me tuemme kaikkea sitä, mitä lastensuojeluun liittyy.
Mirja Ryynänen /kesk:
Arvoisa puhemies! Minäkin haluaisin liittyä tähän
varsin yksimieliseen joukkoon, joka tukee ed. Kerolan lakialoitetta
kuljetustuen järjestämisestä esikoulutukseen
osallistuville. Toivottavasti tämä yksimielisyys
sitten kantaa koko eduskunnan kokoonpanossa.
Tämähän voi tuntua jonkun mielestä aika
pieneltä asialta, kun puhutaan vain esikoululaisia koskevasta
kuljetustuesta. Mutta haluaisin kyllä korostaa, että tämä on
periaatteellisesti todella suuri asia. Kyse on koulutuksen tasa-arvosta. Kyllähän
esiopetukseen aikaisemminkin voivat osallistua, hyvin laajalti osallistuivat
juuri kaupunkien ja taajamien esikouluikäiset, mutta kyse on
siitä, että kaikki voisivat tämän
etuuden piiriin nyt tulla. Silloin kuljetus ja sen järjestäminen,
sen maksuttomuus, on todella hyvin keskeinen asia.
On pakko kysyä, miksi hallitus ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin
näitten yksimielisten lausumienkin valossa. Muistan täällä käytyä keskustelua, miten
opetusministeri Rask hyvin voimakkaasti puolsi kuljetusta ja totesi,
että se on selkeä puute tässä esityksessä.
Kun hän on näihin kirjallisiin kysymyksiin tällaisen
vastauksen antanut, niin on pakko kysyä, mikä merkitys
ministerin kannanotoilla ja lausumilla on, jollei tätä asiaa
pystytä hoitamaan.
Ongelmahan on siis se, että yksikköhinta on liian
alhainen. Sitä on korotettava niin, että se olisi
todella tuo 95 prosenttia. Muuten tämä kustannus
jää kuntien kannettavaksi. Se on tavattoman eriarvoinen
tilanne. Siihen emme saa ajautua.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Täällä on
käyty hyvin myönteistä, kannattavaa keskustelua
kyseisestä ed. Kerolan tekemästä lakiehdotuksesta.
Itsekin liityn tuohon joukkoon. Tekee mieli yhtyä myös
siihen yksityiskohtaan, jonka ed. Seppo Lahtela muun muassa toi
esille: suurpetojen aiheuttamat vaarat koululaisille. Kun meillä kerran
Euroopan unioni katsoo oikeudekseen asuttaa maata pedoilla, kyllä meidän
pitää silloin myös vaatia oikeutta kansalaisten
turvallisuuteen ja myös lasten turvallisuuteen. Eikä tämä ole
vain rajaseutujen ongelma, vaan tämä alkaa olla
aika suuressa osassa sisämaatakin maaseudulla ongelma.
Täytyy tämä kysymys ottaa hyvin vakavasti.
Toivon, että kunnille annetaan mahdollisuudet hoitaa koulukyyditys
myös tältä osin niin, että kunnilla
on voimavarat täyttää se tehtävä,
mihin tällä hyvällä keskustelulla
halutaan tähdätä.
Keskustelu päättyy.