Riitta Korhonen /kok:
Arvoisa puhemies! Nyt lähetekeskustelussa oleva lakialoitteeni
on saanut 133 kansanedustajan allekirjoituksen. Tämä kertonee
osaltaan lainmuutoksen tarpeellisuudesta.
Ravitsemushoidolla voidaan hoitaa ja ennalta ehkäistä monia
sairauksia, muun muassa lihavuutta, aikuistyypin diabetesta, sepelvaltimotautia,
kohonnutta verenpainetta, kihtiä. Keliakiassa ravitsemushoito
on ainoa hoitomuoto. Ravitsemushoidolla voidaan estää heikentyneen
ravitsemustilan syntyminen ja korjata jo syntynyt heikentynyt ravitsemustila
esimerkiksi vanhuksilla ja syöpäpotilailla. Ravitsemushoito
on monissa tieteellisissä tutkimuksissa todettu vaikuttavaksi ja
taloudelliseksi hoidoksi. Kustannusvaikuttavuutta on selvitetty
muun muassa lihavuuden, aikuistyypin diabeteksen, kohonneen verenpaineen,
veren kohonneen kolesterolipitoisuuden ja makuuhaavojen hoidossa
sekä tehohoitopotilaiden ravitsemushoidon toteutuksessa.
Aikuistyypin diabeetikoita on Suomessa noin 150 000
eli 3 prosenttia väestöstämme. Sairastuneiden
määrän on arvioitu lisääntyvän
jopa 70 prosentilla vuoteen 2010 mennessä. Tämä tarkoittaa,
että joka kahdeskymmenes Suomen väestöstä sairastaa
aikuistyypin diabetesta.
Kuopion yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa
suoritetun tuoreen tutkimuksen mukaan ravitsemushoidon avulla saavutettu
säästö diabetes-, lipidi- ja verenpainelääkkeiden
osalta on keskimäärin 1 500 markkaa diabeetikkoa kohti
vuodessa.
Suoritetun tutkimuksen mukaan, jos näille 100 000
uudelle diabeetikolle, jotka tuon tulevan kymmenen vuoden aikana
tulevat sairastumaan ennusteiden mukaan, tarjottaisiin ravitsemushoitoa,
ja kun samalla oletetaan, että lääkehoidon
aloittamista saataisiin näin siirrettyä vuodella
eteenpäin, olisi mahdollista saavuttaa jopa 103 miljoonan
markan lääkekustannussäästö. Nettosäästö,
kun vähennetään ravitsemushoidon kustannukset,
olisi noin 63 miljoonan markan suuruinen. On siis varsin selvää,
että ravitsemushoidon avulla saavutettavat lääkekustannussäästöt
ovat ravitsemushoidon aiheuttamia kustannuksia suuremmat. On siis
perusteltua todeta ravitsemushoidon olevan taloudellisesti erittäin kannattavaa.
Kohonneen verenpaineen hoidossa ravitsemushoidon on todettu
vastaavan vaikutukseltaan yhden verenpainelääkkeen
tehoa. On arvioitu, että Suomessa ravitsemushoito, johon
kuuluisi sekä yksilökohtainen neuvonta että ryhmätapaamisia,
toisi 600 markan säästön vuodessa potilasta
kohden verrattuna lääkehoidon kustannuksiin. Tämä toisi
puolestaan vuositasolla noin 100—200 miljoonan markan säästön
terveydenhuoltomenoihin.
Eräässä ruotsalaisessa, 900 potilaspaikkaa
käsittävässä sairaalassa tehdyssä selvityksessä todettiin,
että suonensisäinen ravitsemus oli tarpeellista
vain 17 prosentille niistä tehopotilaista, joilla sitä käytettiin.
Jos letkuravitsemus olisi valittu ravitsemushoitomuodoksi näille
potilaille, jotka eivät suonensisäistä ravitsemusta
tarvinneet, olisi sairaala säästänyt
1,7 miljoonaa markkaa vuodessa. Tuo summa vastaa 6—7 ravitsemusterapeutin
palkkakustannuksia vuositasolla.
Arvoisa puhemies! Ravitsemusterapeutti on terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun
lain
mukainen terveydenhuollon ammattihenkilö, jolle Terveydenhuollon
oikeusturvakeskus voi hakemuksesta myöntää oikeuden
harjoittaa ammattia laillistettuna ammattihenkilönä.
Ravitsemusterapeuttien määrä julkisessa
terveydenhuollossa vaihtelee suuresti, ja resurssit ovat yleensä riittämättömät.
Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelmassa
yksistään suositetaan ravitsemusterapeuttien määräksi
perusterveydenhuollossa yksi ravitsemusterapeutti 30 000:ta
asukasta kohti. Tällä hetkellä tilanne
Suomessa on se, että keskimäärin on yksi
ravitsemusterapeutti 200 000:ta asukasta kohden. Lisäksi
on huomattava, että 3,1 miljoonaa ihmistä meistä asuu
kunnissa, joissa ei ole ravitsemusterapeutin palveluita perusterveydenhuollossa
lainkaan saatavilla.
Suuremmissa kaupungeissa ravitsemusterapeuttien palveluja on
saatavana yksityissektorilla, mutta ravitsemusterapiapalvelut eivät
kuulu sairausvakuutuslakimme mukaisen vakuutuskorvauksen piiriin.
Tässä ongelma. Tämä on ollut selvä este
yksityispuolen ravitsemusterapiapalvelujen laajenemiselle. Koska
ravitsemusterapeuttien virkoja on Suomessa tällä hetkellä aivan liian
vähän, yksityisten palvelujen käytön
tukeminen laajentaisi mahdollisuuksia saada ravitsemusterapeutteja
kaikkien kansalaisten osalle.
Arvoisa puhemies! Edellä esitetyillä perusteluilla
olemme me 133 kansanedustajaa allekirjoittaneet nyt lähetekeskustelussa
olevan lakialoitteen sairausvakuutuslain 5 §:n muuttamisesta kuulumaan
seuraavasti: "Sairaanhoitona korvataan sen mukaan kuin jäljempänä säädetään
- - 5) lääkärin määräämä sairauden
tutkimusta tai hoitoa varten terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun
lain - - 5 §:n mukaisen laillistetun ravitsemusterapeutin
antama ravitsemushoito."
Lakialoite on perusteltu, sillä se tuo suoraan säästöä terveydenhuollon
kustannuksiin ja mahdollistaa näin säästyvien
resurssien suuntaamisen sektorin sisällä muihin
akuutteihin kohteisiin, ja ennen muuta syntyvien säästöjen
lisäksi se lisää myös kansalaisten
terveyttä.
Matti Väistö /kesk:
Arvoisa puhemies! Lakialoitteessa tuodaan esille hyvin painokkaasti ravitsemusterapeuttien
lisätarve ja ravitsemuksella saavutettavat terveydelliset
hyödyt. Ravitsemushoidon merkitys korostuu muun muassa aikuistyypin
diabeteksen osalta. Nykytiedon mukaanhan ravitsemuksella, ravitsemushoidolla, voidaan
jopa kokonaan estää aikuistyypin diabeteksen puhkeaminen.
Mielestäni nämä kysymykset kaikkinensa
tulisi ottaa vakavasti, ja kun ed. Riitta Korhonen totesi, että meillä on
yksi ravitsemusterapeutti 200 000:ta asukasta kohti, ehkä kokonaisuudessaan,
jos koko julkisen terveydenhuollon sektori otetaan, meillä on
yksi ravitsemusterapeutti noin 70 000:tä asukasta
kohden. Tavoitteena kai pitäisi olla — ainakin
Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelmassa
siitä lähdetään — että määrä kolminkertaistettaisiin.
Tällä jo saavutettaisiin kohtuullinen kattavuus.
Ed. Riitta Korhonen totesi myös, että on yli
3 miljoonaa ihmistä sellaisissa kunnissa, joilla ei ole
julkisessa terveydenhuollossa lainkaan ravitsemusterapeutin palveluja
saatavina. Tämä on hyvin suuri ongelma. Muulla
asiantuntevalla henkilöstöllä ei riitä voimavaroja
ja aikaa ravitsemustiedon jakamiseen ja ohjeiden antamiseen, vaikka
se monien sairauksien osalta olisi äärimmäisen
tärkeätä.
Leea Hiltunen /skl:
Rouva puhemies! Ed. Riitta Korhosen lakialoite puuttuu todella
merkittävään asiaan. Ed. Väistö nosti
esille sen ja myöskin ed. Riitta Korhonen puheenvuorossaan muistutti
siitä, mikä tilanne meillä yhteiskunnassa
on. Palvelujen kohdalla on todella merkittävä puute
ravitsemusterapiapalveluista liittyen perusterveydenhuoltoon ja
kansanterveystyöhön ja myöskin ihan erikoissairaanhoidon
sisällä. Ajattelen näin, että jos
tämä lakialoite saisi arvoisensa käsittelyn
ja se etenisi nopeasti, silloin myöskin palvelujen lisääminen
arvioitaisiin uudelleen, se, onko henkilökuntaa riittävästi.
Erityisesti kiinnitän huomion siihen, että 5 §:ssä puhutaan,
että sairaanhoitona korvataan lääkärin
määräämän sairauden
tutkimusta tai hoitoa varten terveydenhuollon ammattihenkilön antama
ravitsemushoito. Toivoisin, että kun tätä lakialoitetta
viedään eteenpäin, selvitettäisiin, miten
laajasti olisi korvattavissa myöskin ennalta ehkäisevä ravitsemusterapiatyö ja
ne palvelut, joita todella ammattitaitoiset henkilöt antavat esimerkiksi
ihan terveyskasvatustyönä, ei ainoastaan siinä vaiheessa,
kun sairaus on diagnostisoitu ja sairaus on jo todennäköinen,
vaan myöskin siinä vaiheessa, kun halutaan ennalta
ehkäistä sairauksia. Voitaisiinko myöskin
tämä korvausten piiriin saada? Tämä on
yksi kohta, jonka toivoisin tutkittavan lakiesityksen yhteydessä.
Ed. Vilén merkitään läsnä olevaksi.
Keskustelu päättyy.