Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Arvoisa puhemies! Viime vuoden kesäkuussa eduskunta käsitteli hallituksen selontekona antaman päätöksen valtion budjettikehyksestä. Kehys sai kuitenkin muotonsa ja rakenteensa jo aiemmin: hallitusneuvotteluissa nykyiset hallituspuolueet keskusta, SDP ja Rkp päättivät valtiontalouden pelisäännöistä koko vaalikaudelle.

Sovitun rakenteen olennainen osa on valtion menojen jakaminen budjettikehykseen kuuluviin ja kehysten ulkopuolisiin menoihin. Viime mainituista suurimman osan muodostavat suhdanteiden mukaan muuttuvat menot, niin sanotut automaattiset vakauttajat. Tällä uudistuksella saadaan valtiontalouden hoitoon sen edellyttämää joustavuutta.

Uuteen kehysrakenteeseen kuuluu myös vuosittain toistuvien lisäbudjettien lukeminen mukaan kehykseen. Kehykseen pyritään sovittamaan eri pääluokkien odotettavissa olevia menoja siten, että lisätalousarvioiden vaatimaa jakamatonta varausta kertyisi suunnilleen kuluneiden lähivuosien keskimääräistä lisäbudjettien tasoa vastaava määrä.

Poliittisesti painavinta on kuitenkin määrärahalisäysten määrittely koko vaalikaudeksi. Hallituspuolueilla on selkeä näkemys siitä, millaisiin yhteiskunnallisiin tarpeisiin tarvitaan lisää taloudellista panostusta. Edellisestä vaalikaudesta on otettu oppia. Lipposen toisen hallituksen kunnianhimoisena alkutavoitteena oli pitää menotaso samana koko vaalikauden ajan. Käytännössä kehykset jouduttiin kuitenkin rakentamaan vuosittain uudestaan. Nyt kehykset on tehty sekä varsinaiset että lisäbudjetit kattaviksi ja koko vaalikauden mittaisiksi.

Arvoisa puhemies! Valtiontalous on ratkaisevan tärkeä osa kansantalouden perusrakennetta. Sen vakaus ja ennustettavuus heijastuu muiden taloudellisten toimijoiden päätöksiin, kotitalouksiin, kuntiin, yrityksiin, kaikkiin. Vakauteen ja suunnitelmallisuuteen kuuluu kuitenkin myös kyky varautua yllättäviin tilanteisiin ja kyky ennakoida toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia ja, silloin kun ennakointi ei ole mahdollista, reagoida tehokkaasti yllättäviinkin muutoksiin.

Nyt käydyissä kehysneuvotteluissa tuli hallituksen näkökulmasta yllätykseksi kuntien ja valtion kustannustenjakoa koskeva valtionosuuksien korottamisen tarve. Valtion maksettavaksi tuli yhteensä 300 miljoonaa euroa pääosin sosiaali- ja terveystoimen ja pienemmältä osin opetustoimen valtionosuuksien korotuksia. Hallituksen päätös oli uudessa tilanteessa johdonmukainen: Valtio vastaa voimassa olevan lain mukaisista velvoitteista, vaikka lisämeno merkitsee jaksotettunakin sitä, että lisäbudjettien kattamiseen tarvittava jakamaton varaus kutistuu kovin, hankalan, pieneksi. Toisaalta hallitus päätti pysäyttää nykyisen lain mukaisen menoautomaatin.

Suuremman mittakaavan talouspolitiikan linjausta koskeva päätös liittyy kuitenkin taloudellisen toimintaympäristön muutokseen. Toisin kuin hallitusneuvotteluissa odotimme, viennistä ei tavoitellussa aikataulussa tullut talouden kasvun veturia. Nyt pitkään yskähdellyt maailmantalouden moottori on kuitenkin lähtenyt käyntiin: viime syksynä rikottiin jo vuosikymmenten kasvuennätyksiä Yhdysvalloissa, Aasiassa ja naapurissamme Venäjällä myöskin. Valitettavasti meille tärkeimmän talousalueen, Euroopan unionin, kasvu on edelleen verkkaista ja lisäksi euron kurssikehitys heikentää mahdollisuuksiamme päästä hyötymään nopeimmin kasvavien talouksien vahvasta kysynnästä.

Vientivetoinen kasvu on siis viivästynyt ja tulee vaimeampana kuin olisi toivottavaa. Hallitus kuitenkin ennakoi tämän tilanteen panostamalla elvytysvaraa sekä viime vuoden ensimmäiseen lisäbudjettiin että kuluvan vuoden varsinaiseen talousarvioon toimenpideyhdistelmällä, joka sisälsi myös työllisyyden vahvistamiseen tähtäävät rakenteelliset osat. Finanssipolitiikan oikea-aikaisuus ja oikea mitoitus ovatkin jo nähtävissä. Kotitalouksien ostovoima ja kulutus sen mahdollistamana ovat kasvaneet ripeästi.

Muuttuneesta ympäristöstä viestii myös maailmantalouden kasvun painottuminen Aasiaan ja Yhdysvaltoihin. Kansainvälisen talouden rakennemuutos on nyt kaikkien nähtävillä. Voidakseen hyödyntää kasvun uusia painotuksia ja vastata kansalaisten odotuksiin hyvinvoinnin kestävästä perustasta hallitus on suunnannut omia ratkaisujaan niin, että ne kannustaisivat suomalaisyrityksiä panostamaan erityisesti osaamiseen ja selviytymiseen avoimilla globaaleilla markkinoilla.

Hallitus turvaa hyvinvoinnin edellytykset myös muuttuneessa taloudellisessa toimintaympäristössä. Talouspolitiikan keskeiseksi lähtökohdaksi on valittu panostus kotimarkkinoille. Finanssipolitiikalla turvataan kotitalouksien ostovoiman vahva kehitys. Kotitalouksien pysyessä kasvun veturina saadaan myös lisää vauhtia kotimarkkinoita palvelevien yritysten tuotannollisiin investointeihin.

Finanssi- ja etenkin rakennepolitiikassa työn verokiilan kaventamisen merkitys korostuu. Hallitus tekee päätöksiä, joilla vahvistetaan samanaikaisesti sekä ostovoimaa että tervehdytetään työn tarjonnan rakenteita. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että hallitus jatkaa ohjelmassaan ennakoitua työn verotuksen keventämistä. Näiden kuten muidenkin päätösten laajuus ja kohdennukset on tehtävä niin, että ulottuvilla oleva talouden kasvun lisäpotentiaali sekä kotimarkkinoilla että vientisektorilla voidaan hyödyntää täysimääräisesti. Tämä on välttämätöntä, koska ilman kasvun lisäpotentiaalia ei palvelujen ja tulonsiirtojen rahoitusta ole pitkän päälle laskettu kestävälle perustalle.

Jotta suunnitelluilla toimilla todella saadaan talouden kasvupotentiaali käyttöön, tarvitaan luottamusta ja luottamuksen ankkuriksi vakaa valtiontalous. Jos julkiset menot eivät ole hallinnassa, ei talouspolitiikka ole uskottavaa: pelätessään käännettä huonompaan kotitaloudet lykkäävät kulutustaan ja yritykset investointejaan.

Hallituksen talouspolitiikan toinen ankkuri on sitoutuminen suomalaiseen sopimusyhteiskuntaan. Kun Euroopan talous- ja rahaliitto on siirtänyt rahapoliittisen päätöksenteon yhteiseen keskuspankkiin ja asettanut finanssipolitiikalle selkeät puitteet, on tulopolitiikka noussut entistä tärkeämpään asemaan. Meillä Suomessa on hyvää kokemusta tulopolitiikasta, jossa veronkevennykset yhdistetään työrauhaan ja työllisyyttä tukeviin palkkaratkaisuihin. Tällä politiikalla on turvattu yritysten kilpailukyky ja palkansaajakotitalouksien ostovoiman kasvu.

Sitoutuminen toimintakykyiseen kolmikantayhteistyöhön ei silti merkitse takertumista kysymykseen sopimisen muodosta. Hallituksen talouspolitiikka ei ole sidottu johonkin erityiseen tulopoliittiseen ratkaisumalliin. Palkkamalttia, työrauhaa ja hyviä yhteistyösuhteita voidaan edistää monin tavoin. Olennaista on, että hallitus seuraa tarkalla silmällä työmarkkinoiden kehitystä ja pyrkii osaltaan vaikuttamaan siihen niin, että talouden ja työllisyyden kasvua edesauttavan sopimisen tielle ei kasaudu kohtuuttomia esteitä. On varmasti myös varsinaisten sopijapuolten etujen mukaista tavoitella ratkaisuja, joiden yhteensopivuus hallituksen talouspolitiikan linjan kanssa luo kipeästi kaivattua kasvun ja työllisyyden lisäliikkumavaraa.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten työmarkkinoiden ja hyödykemarkkinoiden uudistaminen on välttämätöntä hyvinvointimme turvaamiseksi ja edistämiseksi. Kansainvälisessä taloudellisessa yhteistyössä lähdemme itse asiassa hyvistä asemista. Osaavan työvoiman ja kilpailukykyisten suomalaisten yritysten voimin voimme saada Suomeen entistä suuremman osan työstä, johon liittyy tutkimusta, tuotekehitystä ja uusien asioiden oivallusta tai ylipäänsä entistä laaja-alaisempaa työntekijän ja työyhteisön osaamista. Meneillään oleva toimintaympäristön muutos — puhutaan Kiina-ilmiöstä — jossa teollisten tuotteiden valmistusta siirtyy edullisen työvoiman maihin, vaatii sopeutumiskykyä ja valmiutta siirtyä vaativampiin osiin tuotannon arvoketjussa. (Ed. Outi Ojala: Entäpä Wärtsilä?) Samalla meille avautuu uusia markkinoita, jotka antavat lisää tilaisuuksia oman elintasomme kohentamiseen.

Hallitus on edennyt luvatun aikataulun mukaisesti rakennepoliittisissa päätöksissään. Viime syksynä tehdyn yhteisö- ja pääomaverolinjauksen mukaiset hallituksen esitykset annetaan vielä tämän kevään kuluessa eduskunnalle. Päätöksistä mittavin, yhteisöverokannan tuntuva alentaminen, parantaa yritystoiminnan kannattavuutta ja kannustaa uusiin investointeihin.

Työvoiman tarjonnan parantaminen työuraan liittyvin päätöksin on myös toimenpidelistalla. Korkeakouluopintojen suorittamista tehostetaan kehittämällä opetusta ja opintojenohjausta, uudistamalla tutkintorakennetta ja muilla opintoja tukevilla toimilla. Opintotuen uudistamisella kannustetaan ripeään valmistumiseen, opintolainajärjestelmää parannetaan, ja valtio antaa tukea lainojen takaisinmaksulle. Rakennepoliittisten toimien asialistaa jatketaan vielä tämän vuoden aikana. Ensi syksynä hallitus arvioi silloin valmistuvan globalisaatiostrategiansa perusteella tilannetta ja käynnistää viipymättä sen edellyttämät toimet.

Hallituksen hyväksymä peruspalveluohjelma, joka on eduskunnalle annettu, on julkisen talouden kokonaisuuden kannalta merkittävä muutos. Sillä huolehditaan kuntien tehtävien ja niiden suorittamisen edellyttämän rahoituksen tasapainosta. Ohjelmaan kuuluu kuntien velvoitteiden ja niiden rahoituksen ohella myös kuntien toimintatapojen ja tehokkuuden kehittäminen. Peruspalveluohjelman taustana on valtion budjettikehyksiin sovitettu valtionapujen lisäys, kaiken kaikkiaan 655 miljoonaa euroa, vuoteen 2004 verrattuna. Lisäpanostusten väheksymiseen ei ole aihetta: sillä turvataan indeksikorotukset ja Kansallisen terveydenhuollon hankkeen ja Sosiaalialan kehittämishankkeen rahoitus ja muita hallituksen kuntapolitiikan ja hyvinvointipolitiikan kannalta tärkeitä päämääriä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, muutama sana paljon puhutusta 100 000 uuden työpaikan tavoitteesta, joka on hallitusohjelman keskeinen ja keskeisin tavoite. Miksi tämä tavoite on asetettu? Siksikö, että jokin voiton- tai tuomionpasuuna voisi pärähtää vaalikauden lopussa? Ei todellakaan. Tämä 100 000 uuden työpaikan tavoite on kuvaus tarvittavasta talouden kasvu-urasta; siitä on myöskin työllisyysasteeseen liittyvät vastaavat numeraaliset kuvaukset. Mutta oleellista on se, että tässä todella tavoitellaan sellaiselle kasvu-uralle päätymistä, joka ylittää tämän normaalin, ikään kuin virkatyön tyyppisen talouskasvun perusuran, (Ed. Pulliainen: No miksei sitä sillä tavalla kuvata?) ja siihen tarvitaan toimenpiteitä. (Ed. Zyskowicz: Keneltä?) Oleellista on talouden kasvupotentiaalin käyttöön saaminen, siis vahva kasvu-ura, ja kehysbudjetin linjaukset, jotka tässä olen nyt pääpiirteittäin esitellyt, tähtäävät juuri tähän.

Mika Lintilä /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä jatkaa siitä, mihinkä valtiovarainministeri Kalliomäki päätti. Hallituksen haasteellisin tavoite on 100 000 uuden työpaikan luominen vuoteen 2007 mennessä. Nykyisellä talouden kasvuvauhdilla tuosta tavoitteesta saavutettaisiin noin kolmannes. Se ei riitä. Tarvitaan uusia toimia.

Hallitusohjelman mukaiset matalan tuottavuuden alojen veroratkaisut on tehtävä kevään aikana. Tekemätöntä työtä on erityisesti matalan tuottavuuden aloilla, ja niille voidaan luoda uusia työpaikkoja. Hallituksen verolinjasta on tuntunut olevan epätietoisuutta, ja linja on tulkittu väärin. Viimeistään nyt kaikkien tulisi nähdä hallituksen selkeä verolinja. Työn verotuksen keventämistä jatketaan maltillisesti ja määrätietoisesti työllisyyden ehdoilla. Työn verotuksen keventämistä ja palveluiden turvaamista ei tule asettaa vastakkain. (Ed. Zyskowicz: Miksi asetitte ennen vaaleja?) Kurinalainen valtiontalous on myös veronkevennysten edellytys. Tällöin meillä on varaa aktiiviseen finanssipolitiikkaan ilman, että vaarannetaan julkisen talouden pidemmän aikavälin kestävyyttä.

Hallituksen kehysriihi on tärkeä arviointipaikka hallitusohjelman tavoitteitten onnistumisesta. Se on myös oikea paikka arvioida talouden ja työllisyyden kehittymistä. Etukäteen sovitussa pysyminen osoittaa linjakasta ja uskottavaa talouspolitiikkaa. Se vahvistaa talouden vakautta ja luottamusta hallituksen linjaan. Matti Vanhasen hallitus osoitti olevansa luotettava sopimuskumppani, kun se täytti velvoitteensa kunnille. Kehysriihessä tehdyllä päätöksellä annetaan kunnille liki 300 miljoonaa euroa (Ed. Zyskowicz: Niiden omaa rahaa!) palveluiden kehittämiseen ja tuottamiseen sekä työllisyyden turvaamiseen kunnissa. Summa on suuri, eikä tällaisesta alijäämästä ollut vielä kevään hallitus- ja kehysneuvotteluissa aavistustakaan.

Kuntien valtionosuustarkistuksen katoaminen ministeriön kirjanpidosta herättää aiheestakin kummastusta. Se vie budjettikehityksen jakamattoman varauksen osuuden miltei tyhjiin, mikä merkitsee monien tärkeiden hankkeitten siirtymistä. Kehysmenettely näyttääkin siis vaativan edelleen kehittämistä. Samoin on perusteltua kehittää valtionosuusjärjestelmää hallituksen linjaamalla tavalla, niin että valtion ja kuntien välisestä nykymuotoisesta kustannustenjaon tarkistuksesta luovutaan. Eduskunta lisäsi viime syksynä tämän vuoden talousarvioon myös sellaisia määrärahoja, jotka oli tarkoitettu pysyviksi menoiksi. Nyt nämä eduskunnan tekemät lisäykset eivät kuulu kehyksiin. Onkin pakko kysyä: Onko kyse valtiovarainministeriön haluttomuudesta toteuttaa eduskunnan tahtoa?

Arvoisa puhemies! Kansainvälisen talouden näkymät ovat muuttuneet hieman myönteisemmiksi, sillä Yhdysvaltojen kokonaistuotannon kasvu nopeutui viime vuonna ja Aasian vahvan talouskasvun odotetaan jatkuvan. Myös Euroopan talous osoittaa elpymisen merkkejä, vaikka kasvu täällä on muuta maailmaa alhaisempaa. Kansainväliseen kehitykseen liittyy kuitenkin epävarmuuksia, muun muassa Yhdysvaltojen kaksoisvajeen, valuuttakurssikehityksen sekä euroalueen hitaan elpymisen vuoksi.

Työllisyystavoitteen saavuttaminen edellyttää lähivuosina poikkeuksellisen nopeaa, arviolta yli 4 prosentin suuruista, kokonaistuotannon kasvua. Viime aikojen ennusteiden valossa tähän kasvuvauhtiin ei päästä kuluvana tai ensi vuonna. Suomessa kokonaistuotannon kasvun ennakoidaan nousevan 2,5 prosenttiin tänä vuonna ja ensi vuonna yli 3 prosenttiin. Viennin kasvun odotetaan nopeutuvan kansainvälisen talouden elpyessä, mutta kasvu tukeutuu paljolti vahvaan kotimaiseen kysyntään. Suomen vientiin ja sen rakenteeseen liittyy kuitenkin riskejä. Tuotamme ja viemme paljon tavaroita, mutta viennin arvo on alhainen muihin maihin verrattuna.

Perinteisen tavaratuotannon työpaikat ovat myös suurimmassa vaarassa siirtyä ulkomaille globalisaation myötä. Suomen on tulevaisuudessa panostettava korkean osaamisen ja korkean jalostusarvon tuotteiden valmistamiseen. Julkisen sektorin voimavarat tutkimuksen ja tuotekehityksen sekä liiketoimintaosaamisen kehittämiseen ovat avainasemassa. Vaalikauden aikana nämä panostukset kasvavat yli 200 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Työn korkea verotus on suurimpia rakenteellisia ongelmiamme. Hallituksen veropolitiikka tähtää työvoiman kysynnän ja tarjonnan lisäämiseen. Olikin siis välttämätöntä, että hallitus kehysriihessään kertoi jatkavansa työn verotuksen keventämistä. Mikäli hallitusohjelman mukainen tarkistus tuloverotuksesta olisi tehty vasta ensi vuonna, se olisi tullut aivan liian myöhään työllisyyden kehitykseen reagoimiseksi. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä budjettiriihi on oikea ajankohta veroratkaisuista päättämiselle. Liikkumavaraa tulee jättää myös työmarkkinaratkaisua ajatellen.

Budjettiriihessä tulee ottaa esille myös kotitalousvähennyksen kehittäminen. Se helpottaa perheiden ja eläkeläisten arkea, vähentää harmaata taloutta ja lisää palvelualojen työllisyyttä.

Pelkät veroratkaisut eivät riitä työllisyyden parantamiseen, vaan tarvitaan myös rakenteellisia toimenpiteitä. Keskustan eduskuntaryhmä on valmis vastaamaan tähän haasteeseen. Hallituksen pitää olla aloitteentekijä, sillä vain hallituksella on käytössään valikoima toinen toisiaan tukevia toimia, joilla Suomen kasvu saadaan liikkeelle. Hallituksen yritys- ja pääomaverouudistus vastaa verokilpailuun, edistää sukupolvenvaihdoksia ja poistaa yhtiöveron hyvitysjärjestelmään liittyvän epävarmuuden. Uudistuksella parannetaan yritysten mahdollisuuksia kasvuun, työllistämiseen ja investointeihin.

EY-tuomioistuimen julkisasiamiehen ratkaisuehdotus yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä vahvisti edelleen käsitystä, että se ei nykyisin täytä EU:n perussopimuksen vaatimuksia pääomien vapaasta liikkuvuudesta. EY-tuomioistuimen päätös on välittömästi Suomessa sovellettavaa oikeutta. Lainsäädännön sopeutus tältä osin on välttämätöntä. Esimerkiksi autoverotuksen suhteen Suomi odotti liian pitkään; se oli vastuun pakoilua. Erityisesti kokoomuksen kritiikki yritysverouudistusta kohtaan on tältä osin ollut turhaa ja asiatonta politikointia.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä yhteisö- ja pääomaverotuksen uudistamista valmisteltaessa on otettava huomioon myös esitetty kritiikki. Mahdolliset ongelmakohdat on poistettava muun muassa siirtymäsäännösten avulla. Uudistukseen ja pohjoismaiseen kehitykseen liittyen varallisuusveroa tulee alentaa ja poistaa vaiheittain.

Arvoisa herra puhemies! Julkisia investointeja ja palveluita on tulevaisuudessa tuotettava entistä enemmän vaihtoehtoisilla malleilla. Nykyinen budjettiperusteinen rahoitusjärjestelmämme ei turvaa liikenneverkoston pitkäjänteistä kehittämistä.

Liikenneministeriön menokehyksessä on rakenteellinen vajaus, joka syntyi ministeri Sasin aikana. Hallituksen budjettikehyspäätöksessä uusille liikennehankkeille voitiin osoittaa vain 30 miljoonan euron määräraha tälle vaalikaudelle. Uusiin mittaviin liikenneinvestointeihin ei ollut nyt varaa, koska edellisen hallituksen aikana päätettyjen noin 20 hankkeen loppuun saattaminen maksaa jo reilusti yli miljardi euroa.

Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että liikenneinvestointeja toteutetaan vaalikaudella pitkäjänteisesti väylätyöryhmän ehdotusten pohjalta. Tämä edellyttää merkittävää lisärahoitusta esimerkiksi valtionyhtiöiden myyntituloja hyväksi käyttämällä. Suomi on viimeisiä Euroopan maita, joissa liikenneinvestoinnit on rahoitettu budjettiperusteisesti. Vaihtoehtoisilla malleilla, kuten elinkaari- ja rahastointimalleilla, saataisiin tienpitoon enemmän suunnitelmallisuutta ja varmuutta. Maailmalla on runsaasti kokemuksia erilaisista tierahastomalleista. Tie- ja rataverkon kunnosta on pidettävä huolta ihmisten liikkuvuuden, liikenneturvallisuuden ja teollisuuden sekä yritysten toimintaedellytysten turvaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Peruspalveluohjelma tähtää kuntien velvoitteiden ja rahoituksen tasapainon turvaamiseen. Keskustan eduskuntaryhmä pitää kehyspäätöksen yhteydessä sovittua peruspalveluohjelmaa hyvänä avauksena valtion ja kuntien yhteistyön kehittämiselle. Se on turvaamassa kansalaisten peruspalveluja.

Kuntien rahoitustilanne on vielä tänä vuonna kireä, mutta kääntyy ensi vuonna positiiviseksi. Kuntien vuosikatteen arvioidaan nousevan kuluvan vuoden 1,2 miljardista eurosta 2,1 miljardiin euroon vuoteen 2008 mennessä. (Ed. Outi Ojala: Ojalan laskuoppi ei kyllä enää päde!) Hallitus on sitoutunut peruspalveluiden rahoituksen kehittämiseen. Kuntien peruspalvelubudjetin piiriin liittyvät valtionavut lisääntyvät kehyskaudella yhteensä noin 655 miljoonalla eurolla kuluvaan vuoteen verrattuna. Kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon tarkistuksena kunnat tulevat saamaan 295 miljoonaa euroa lisäystä neljälle vuodelle jaksotettuna. Valtaosa tästä menee sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittämiseen. Kehysten yhteydessä päätettiin myös, että kuntien yhteisövero-osuutta korotetaan vuoden 2005 alusta. Näin korvataan noin 100 miljoonan euron menetykset, jotka kunnille aiheutuvat yhteisöverokannan alentamisesta. Yhteisövero-osuuden korottaminen hyödyttää erityisesti suuria kaupunkeja.

Vaikka kehyspäätös tuo vakautta kuntien talouteen, niin hallituksen antama ensimmäinen peruspalveluohjelma edellyttää myös muutoksia kuntien palveluiden rakenteisiin. Kuntien yhteistyötä tuetaan ja niitä kannustetaan tuottavuutta parantaviin rakenteellisiin uudistuksiin. Tärkeintä on nyt toteuttaa jo päätetyt ja käynnistetyt peruspalveluhankkeet.

Kansallisen terveyshankkeen toteutus etenee suunnitellusti. Ensi vuoden alusta tulee voimaan uutta lainsäädäntöä hoitoonpääsyn määräajoista. Perusterveydenhuollon vahvistamisella, työnjaoilla sekä huolehtimalla ammattitaitoisen henkilökunnan riittävyydestä parannetaan palveluiden saatavuutta ja tehokkuutta.

Sosiaalialan kehittämishanke pureutuu ensi vaiheessa erityisesti vanhustenhuollon ja lastensuojelun kehittämiseen. Vanhustenhuoltoon tarvitaan lisää henkilökuntaa. Myös omaishoidon kehittäminen tuo vaihtoehtoja kalliille laitoshoidolle. Vanhusten toimintakykyä ja itsenäistä asumista tuetaan kotipalveluiden saatavuuden parantamisella.

Kehyspäätöksen yhteydessä päätettiin myöntää opiskelijoille opintolainasta lainasubventio. Opintolainasta voidaan tulevaisuudessa tehdä jopa tuhansien eurojen vähennys.

Suomalaisen maatalouden kannalta oli tärkeää, että hallitus kykeni päättämään maatalouden ympäristötuen jatkumisesta. Uudet ympäristötukisopimukset viljelijöiden kanssa tehdään tulosopimuksen mukaisesti nykytasoisina seuraaville vuosille.

Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen hallituksen kehyslinja on uskottava ja vakaa. Kurinalainen talouspoliittinen päätöksenteko turvaa hyvinvointivaltion rahoituspohjan myös tulevaisuudessa.

Jouni  Backman  /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen päätös valtiontalouden kehyksistä vuosille 2005—2008 sisältää eräitä painopistetarkistuksia. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää näitä kehyspainotuksia oikeina ja perusteltuina.

Nämä kehyslinjaukset sopivat hyvin nyt vallitsevaan kansainväliseen suhdannetilanteeseen, jossa voimakkaampi talouskasvu antaa yhä odottaa itseään. Tilanne on kuitenkin parempi kuin vaalikauden ensimmäisiä kehyslinjauksia tehtäessä viime vuoden keväällä. Kasvun edellytykset ovat vahvistuneet Euroopassa. Aasian maissa kasvunäkymät ovat pysyneet yhä varsin hyvinä. Yhdysvalloissa elvyttävä rahapolitiikka sekä melko löysä finanssipolitiikka tukevat suhteellisen korkeaa kasvua. Edellytykset Suomen viennin kasvun nopeutumiseen tänä ja erityisesti ensi vuonna ovat hyvät.

Jos kulutus- ja vientivetoinen kasvu vauhdittuvat tämän vuoden aikana, elpyvät vähitellen myös investoinnit. Tältä osin on syytä todeta, että yritykset, jotka investoivat nyt ja pitävät kiinni osaavasta ja motivoituneesta työvoimasta, ovat muita paremmassa asemassa kasvun vauhdittuessa. Monen yrityksen päinvastainen toiminta, investointivaran jakaminen ylisuurina osinkoina ja työntekijöiden irtisanominen, on niiden itsensäkin kannalta lyhytnäköistä toimintaa. Hallitus ja muu julkinen sektori eivät yksin kykene ratkaisemaan työttömyysongelmaa. Talkoisiin tarvitaan myös elinkeinoelämää ja suomalaisten yritysten laajempaa vastuunkantoa työllisyydestä.

Hallitus esittää kasvun ja työllisyyden parantamiseksi työn verotuksen keventämisen jatkamista. Tältä osin on syytä pitää kiinni hallitusohjelman linjauksesta, että lisäkevennyksiä tehdään vasta, kun jo tehtyjen veronkevennysten vaikutukset ovat näkyvissä. Veroratkaisut on tehtävä siten, että niillä tuetaan mahdollisimman tehokkaasti työllisyyttä ja kilpailukykyä vahvistavan työmarkkinaratkaisun syntyä eikä veroratkaisuilla vaaranneta valtiontalouden hallitusohjelman mukaista tasapainotavoitetta.

Viime vuonna kokonaistuotannon kasvu jäi Suomessa hieman alle 2 prosentin; se kuitenkin ylitti selvästi euroalueen keskimääräisen, noin puolen prosentin tason. Viennin hienoisen kasvun ohella bruttokansantuotteen kasvu nojasi pitkälti kotimaiseen kysyntään ja erityisesti veronkevennysten vauhdittamaan yksityiseen kulutuskysyntään. Ilman veronkevennyksiä kehitys olisi ollut huomattavasti heikompaa, kasvu olisi meilläkin pysähtynyt ja työttömyys kääntynyt muiden EU-maiden tapaan nousuun. Nyt hallituksen toimenpitein pystyttiin työttömyyden kasvu estämään.

Nopeavaikutteisena toimenpiteenä tehdyt veronkevennykset ovat olleet suhdannepoliittisesti perusteltuja toimenpiteitä. Verotuksen kokonaistason vaikutus talous- ja työllisyyskehitykseen ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen kuin yleisistä veronalennusvaatimuksista julkisessa keskustelussa voisi päätellä. Myös eri maiden verotasoista on olemassa kovin erilaisia laskelmia riippuen siitä, mitä eri vertailulaskelmiin otetaan mukaan. Kilpailukyky on muutakin, ja ensisijaisesti se on muuta kuin verotuksen nimellistaso. Työn verotusta on jatkossakin syytä keventää, mutta samalla on verorakennetta uudistamalla pidettävä yllä hyvinvointimallimme edellyttämä riittävän laaja veropohja ja riittävä verotuotto.

Työttömyys on pysynyt nyt lähes ennallaan, mutta työllisyysaste on ikävä kyllä kääntynyt laskuun. Teollisuuden työpaikat ovat vähentyneet. Tuotantoa on siirretty lähemmäksi suuria markkinoita tai halvemman kustannuksen maihin. Osa näistä tuotantomuutoksista ei kuitenkaan selity yksin näillä edellä mainituilla tekijöillä. Analyysia on tältä osin syytä syventää. Joka tapauksessa on selvää, että näissä olosuhteissa kansainvälisen talouden suhdanteista riippuen hallituksen työllisyystavoite, 100 000 uutta työpaikkaa, on kova haaste.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää kuitenkin välttämättömänä, että hallitusohjelman työllisyystavoitteista pidetään kiinni. Tavoitteen saavuttamiseksi hallitus esittää tarkoin suunnattuja toimia talouden kasvuedellytysten tukemiseksi. Lisäpanostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä infrastruktuuri-investointeihin ovat perusteltuja. Hallituksen hyväksymien liikennehankkeiden rahoitusta on syytä vielä lisätä hyödyntäen omaisuuden myynnistä saatavia tuloja, kuten hallitus on todennut.

Hallituksen toimet kotimaisen talouskehityksen vahvistamiseksi ovat oikeita. Samalla kun tehdään tarpeellisia painopistemuutoksia, pidetään talouspolitiikan yleisestä linjasta sekä tiukasta finanssipolitiikasta kiinni. Tämä on edellytys sille, että taloudessa säilyisi saavutetun luottamuksen ylläpitäminen ja vahvistaminen. Kuluttajien uskon säilyminen hyvään myös tulevaisuudessa on paras tae talouskasvun kannalta.

Arvoisa puhemies! Kehysmenettelyä on uudistettu tämän vaalikauden alussa. Merkittävin muutos on suhdanneluonteisten menojen jättäminen menokehysten ulkopuolelle. Näin kehysbudjetointia on selkeytetty. Poliittisen ohjauksen roolia valtiontaloudessa ja julkisessa hallinnossa on pystytty näin lisäämään. Erittäin tärkeä ja jo kauan odotettu uudistus on vaalikauden mittaisen peruspalveluohjelman ja vuosittaisen peruspalvelubudjetin sisällyttäminen kehysmenettelyyn. Peruspalveluohjelman tavoitteena on edistää peruspalveluiden saatavuutta ja tehokasta tuottamista, parantaa kuntien tehtävien ja niiden rahoituksen tasapainoa ja kehittää sektorirajat ylittävää yhteistyötä sekä kuntien ja valtion yhteistyötä. Peruspalveluohjelma on hyvä alku, mutta vain alku, tiiviimmälle valtion ja kuntien yhteistyölle ja neuvottelumenettelylle. Peruspalveluohjelmassa linjataan, että kokonaan uusiin hallitusohjelman ulkopuolisiin kuntien palvelutavoitteisiin suhtaudutaan tällä hallituskaudella pidättyvästi. Lisäksi on todettu, että palvelutuotannon tuottavuutta parannetaan Kansallisessa terveyshankkeessa, Sosiaalialan kehittämishankkeessa ja tuottavuusohjelmissa. Näihin hallituksen linjanvetoihin on helppo yhtyä. Uusien hyvinvointipalvelujen sijaan on parannettava nykyisten palveluiden saantia, laatua sekä lisättävä asiakaslähtöisyyttä. Palvelutuotannon rakenteiden ja toimintatapojen sekä yhteistyön kehittäminen ovat välttämättömiä hyvinvointiyhteiskunnan uudistustyön kannalta.

Kunnan tuottamilla hyvinvointipalveluilla on kansalaisten laaja tuki. Sosialidemokraattien mielestä palvelujen tuottamistapaa koskevat ratkaisut tulee tehdä palveluja käyttävien ja rahoittavien kuntalaisten kokonaisedun ja myös kuntalaisten tahdon mukaisesti. Palveluiden toimivuus, laatu, saatavuus ja pysyvyys sekä kuntalaisten tasavertaisuus toteutuvat parhaiten, kun julkinen sektori tuottaa pääosin itse peruspalvelunsa. Kuntapalveluissa tehtävän työn houkuttelevuuteen on kiinnitettävä huomiota työn organisointia ja johtamista kehittämällä ja myös määräaikaisia työsuhteita vakinaistamalla.

Peruspalveluohjelmassa todetaan, että palveluiden ostot kuntasektorin ulkopuolelta kasvavat ja kilpailuttaminen lisääntyy. Tämä ei ole ongelmatonta. Kilpailuttaminen ja ostopalvelut edellyttävät erityisosaamista kaikilta toimijoilta. Käytäntö on osoittanut, että halvin vaihtoehto ei ole välttämättä kokonaistaloudellisesti aina edullisin.

Kuntien on tarpeen vahvistaa palvelustrategioitaan ja visioitaan tuleville vuosille. Palvelustrategian tarvetta korostavat suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle ja palvelutarpeiden kasvu erityisesti vanhustenhuollossa. Palvelutarpeet ja osaavan henkilöstön saatavuuteen liittyvät ongelmat lisännevät kuntien omia palveluja täydentävien järjestöjen ja yksityisten palvelujen kysyntää. Myös näissä ostopalveluissa tarvitaan pitkäjänteisyyttä eikä vuosittain vaihtuvia palveluntuottajia. Sosialidemokraatit arvostavat hoivapalveluja tuottavien järjestöjen työtä. Pidämme tärkeänä niiden toimintaedellytysten turvaamista tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Kehysten sisällöllisen uudistamisen lisäksi on kehitetty myös niiden käsittelytapaa. Ylintä budjettivaltaa käyttävän eduskunnan nivominen tiiviimmin käsittelyyn mukaan on lisännyt finanssipolitiikan uskottavuutta ja pitkäjänteisyyttä. Samalla eduskunnalla on mahdollisuus jo ennakkoon ohjata talouspolitiikan painopisteitä. Hyväksyessään vuosittain kehykset eduskunta samalla sitoutuu entistä tiiviimmin niiden noudattamiseen. Sitoutumista vahvistaisi edelleen se, että hallitus, siis koko hallitus, huomioi eduskunnan tekemät budjettimuutokset seuraavien vuosien budjettiesityksessä.

Vuosi sitten kehyspäätöstä tehtäessä sosialidemokraatit totesivat tässä samaisessa keskustelussa, että eduskunnan on syytä kehysmenettelyn avulla ottaa kantaa talouspolitiikan suuntaan ja voimavarojen ohjaamiseen puuttumatta kuitenkaan syksyn varsinaisessa budjettikäsittelyssä esiin tuleviin momenttikohtaisiin menoihin ja tuloihin. Tämä sama toivomus tietysti hallituksen suuntaan, jossa ehkä on menty tässä suhteessa liikaa kaksinkertaiseen työhön pitämällä kaksi budjettiriihtä. Samalla ryhmämme totesi vuosi sitten, ettei menokehyksistä voi tehdä sellaista neljän vuoden pakkopaitaa, joka estäisi tarpeelliset toimenpiteet, jos taloussuhdanteet yllättävästi ja merkittävästi muuttuisivat. Tämäkin toteamus on perusteltu edelleen. Tulevaisuudessa kannattaa harkita myös budjetin tulojen ottamista perusteellisempaan tarkasteluun samassa yhteydessä. Veropohja ja verotasojen laajempi pohdinta on tarpeen myös sen vuoksi, ettei kiristyvän kansainvälisen verokilpailun hengessä vaaranneta julkisten palvelujen rahoitusta.

Arvoisa puhemies! Talouskasvun hitaus on näkynyt myös kuntien taloudessa. Verotuloja ei ole kertynyt odotetusti. Talouskasvun hitauden vuoksi kunnallistalouden rahoitustilanne heikkenee. Verotulojen kasvua heikentävät tarkastelujakson alussa pieni- ja keskituloisten verotuksen keventämiseksi tehdyt ansiotulovähennykset. Nämä kompensoidaan nyt kuitenkin kunnille hallitusohjelman mukaisesti täysimääräisesti. Kunnallisveron tuoton arvioidaankin kasvavan tarkastelujakson lopussa, jolloin kuntatalouden tilan arvioidaan jälleen paranevan. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että kuntien tuottamien lakisääteisten palveluiden rahoitus on yksi keskeinen painopistealue tarkistetuissa kehyksissä.

Kuntien valtionosuudet kasvavat huomattavasti tällä vaalikaudella muun muassa indeksitarkistusten ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien myötä. Kuntien menot kuitenkin kasvavat valtionosuuksiakin enemmän. Peruspalvelujen rahoituksen turvaaminen edellyttää valtion toimenpiteiden ohella myös kuntien omien toimintojen jatkuvaa tarkastelua sekä valmiutta tarvittaviin rakenteellisiin toimintatapauudistuksiin.

Kuntien harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen muuttaminen hallituksen nyt kehyksissä ilmoittamalla tavalla siten, että avustusta myönnetään nykyistä harvemmille kunnille, on perusteltua. Harkinnanvaraiset rahoitusavustukset eivät voi olla normaali vuosittainen valtionosuuden jatke. Harkinnanvaraista rahoitusosuutta saavalta kunnalta on myös edellytettävä hallituksen kaavailemalla tavalla suunnitelmaa taloutensa tervehdyttämiseksi tarvittavista toimenpiteistä.

Hallitusohjelmassa on sovittu asiakasmaksupolitiikan uudistamisesta, ja asiaa valmistelee tällä hetkellä sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä ensi vuoden kesään saakka. Kehyspäätöksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukäytäntöjä muutetaan siten, että maksuissa otetaan huomioon palvelujen kustannusten kehitys. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että asiakasmaksujen osuus palvelujen kokonaiskustannuksista säilyisi nykyisellä tasolla.

Sosialidemokraattien mielestä palvelumaksujen täytyy olla asiakkaan kannalta kohtuullisia. Kuntatalouden tervehdyttäminen ei voi perustua asiakasmaksujen korotuksiin, eikä sitä nyt esitetäkään. Palvelurakenteen ja toimintatapojen muutoksien vaikutusta asiakasmaksuihin on kuitenkin syytä tarkastella ja maksujen ohjaavaa vaikutusta on syytä lisätä.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on istunut kohta vuoden. Uudelle pohjalle rakentunut hallitusyhteistyö on vakiintunut yhteistyöhakuiselle linjalle. Viime syksyn budjettiriihi ja nyt käsittelyssä oleva valtiontalouden kehysratkaisu on kyetty päättämään hallituksessa hyvän työskentelyilmapiirin vallitessa. Tämä on hyvin tärkeää, koska edessä on vaikeita ja merkittäviä asioita, joista selviytyminen edellyttää hallitukselta jatkossakin hyvää toimintakykyä. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä antaa kaiken tukensa tälle yhteistyölle.

Jyri  Häkämies  /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Punamultahallitus sai edeltäjältään hyvän perinnön. Vuodessa se on kuitenkin ehtinyt tärvelemään paljon: Työllisyys on kääntynyt laskuun. Suomalaista tuotantoa ja omistusta ulosliputetaan ulkomaille. Valtion velka lisääntyy. Varautuminen ikääntymisen tuomiin haasteisiin ei ole riittävää. Kasvun edellytysten unohtaminen vaarantaa meille kaikille tärkeiden palveluiden rahoituksen. Hallituksen talouspolitiikka on ollut hapuilevaa ja epävarmaa. Elinkeinoelämällä ja kotitalouksilla ei ole selkeää tietoa siitä, mitä hallitus aikoo tehdä ja mitä jättää tekemättä. Kotimaiset investoinnit ovat jäissä. Sanat ja teot eivät kulje käsi kädessä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kehyspäätös sisältää ensimmäisen kuntia koskevan peruspalveluohjelman. Kokoomus on aiemminkin kannattanut tällaisen ohjelman käynnistämistä. Tavoitteena on ollut peruspalveluiden rahoituksen turvaaminen pitkällä aikavälillä. Hyvin hoidettu ja toimiva julkinen sektori sekä kattavat ja laadukkaat peruspalvelut ovat Suomelle myös kilpailuetuja.

Ohjelman sisältö sen sijaan on pettymys. Ohjelma ei kykene vastaamaan kuntakentän haasteisiin mitenkään. Hallitus kyllä mainostaa kunnille kustannustenjaon tarkistuksen myötä siirrettäviä noin 300:aa miljoonaa euroa lisäpanostuksina, kuten esimerkiksi keskusta äsken teki, mutta todellisuudessa tämä raha ei ole mitään uutta lisärahaa. Kyse on valtion lakisääteisestä velasta kunnille. Hallituksen päätös velanmaksun venyttämisestä neljälle vuodelle ei ole edes voimassa olevan lainsäädännön mukaista.

Samanaikaisesti hallituksen kehysriihessä päätettiin, että joka neljäs vuosi tehtävästä automaattisesta kustannustenjaon tarkistuksesta luovutaan. Perusteluna valtiovarainministeri Kalliomäki käytti jopa sitä, että tämä tarkistus luo valtiontalouteen epävarmuutta ja vähentää valtion menokehityksen ennustettavuutta. Ongelma siis ratkaistaan siirtämällä tämä epävarmuus kuntien kannettavaksi. Hallitus tarjoaa kunnille vaihtoehtoina velkaantumista, verojen kiristyksiä tai asiakasmaksujen korotuksia — siinä tarjous, josta kunnat eivät voi kieltäytyä.

Tiukkeneva kuntatalous vaarantaa kuntien mahdollisuudet tarjota kuntalaisille kattavat ja laadukkaat palvelut. Kokoomus on tuonut esiin huolensa terveyspalveluiden saatavuudesta. Olemme korostaneet edellisen hallituksen päättämän hoitotakuun sujuvaa toteuttamista vuoden 2005 alusta lähtien. Viestit sairaanhoitopiireistä kuitenkin kertovat, että hoitotakuuta ei saada kattavasti toteutettua koko maassa, sillä kunnat eivät pysty suoriutumaan omasta rahoitusosuudestaan. Yhtenä ratkaisuna on nyt pohdittava sitä, pitäisikö valtion rahoitusosuus tässä tilanteessa toteuttaa etupainotteisesti. Hoitotakuun toteutuminen on tärkeää jokaiselle suomalaiselle mutta aivan erityisesti terveyspalveluita runsaasti käyttäville lapsiperheille ja eläkeläisille.

Kokoomuksen toinen huolenaihe on perusopetus. Hallitusohjelmassa luvataan käyttää ikäluokkien pienentymisen myötä vapautuvat varat koulutuksen vahvistamiseen. Eduskunta puolestaan on edellyttänyt näiden rahojen kohdentamista nimenomaan perusopetuksen laatuun, toisin sanoen pienempiin opetusryhmiin, erityisopetuksen kasvaviin vaatimuksiin, tukiopetukseen ja opettajien täydennyskoulutukseen. Tässäkin suhteessa hallitus tarjoaa kunnille pelkkää eioota. On selvää, ettei perusopetuksen taso voi säilyä edes nykyisellään ilman asianmukaisia resursseja.

Samanaikaisesti palveluiden tuotantoa ja rakenteita on saatava järkeistettyä, jotta ikääntymisen myötä kasvavista palvelutarpeista selvitään. Peruspalveluohjelmasta ei löydy tähän riittäviä lääkkeitä. Tuntuu siltä, että kuntia ollaan tarkoituksella ajamassa tilanteeseen, jossa hallituksen peräänkuuluttama tehokkuus otetaan sairaanhoitajien ja opettajien selkänahasta. Tätä kokoomus ei voi hyväksyä.

Tehokkuutta pitääkin lähteä hakemaan osaamisesta, hyvästä työn organisoinnista, johtamisesta sekä tieto- ja viestintäteknologian ennakkoluulottomasta soveltamisesta. Kuntarajat ylittävää yhteistyötä on edistettävä. Palvelutuotanto on siirrettävä niihin yksiköihin, jotka saavat edullisimmin tuotettua asetetut laatuvaatimukset täyttävät palvelut. Tässä kumppaneina tarvitaan sekä yksityistä sektoria että järjestöjä eli kolmatta sektoria.

Arvoisa puhemies! Eilisaamun Helsingin Sanomissa todettiin jälleen kerran, että hallituksen lupaus 100 000 uudesta työpaikasta tällä vaalikaudella jää haaveeksi. Kokoomus on ollut ja on edelleen vakavasti huolissaan työllisyyden kehityksestä. Tätä emme voi liiaksi korostaa. Jo viime kesänä pääministeri Vanhasen hallituksen hallitusohjelmaa käsiteltäessä me totesimme, ettei hallituksen työllisyystavoite tule hallitusohjelmaan kirjatuilla keinoilla toteutumaan. Jo tuolloin peräänkuulutimme toimia, joilla työllisyyskehitys saataisiin käännettyä.

Mitä on tapahtunut? Ei mitään. Hallitus ei ole kyennyt tekemään päätöksiä sellaisista toimista, joilla olisi konkreettista vaikutusta työllisyyden kehitykseen. Ainoa merkittävä muutos hallituksen lähtötilanteeseen on se, että työllisten määrä on uusimpien lukujen mukaan vähentynyt viime vuoteen verrattuna 12 000 hengellä. Kehysten taustalaskelmissakin hallitus on lähtenyt siitä, että näillä toimenpiteillä ja näissä talousnäkymissä saadaan hallituskaudella aikaan vain 30 000 uutta työpaikkaa. Onko niin, että hallitus on tosiasiassa jo perääntynyt keskeisimmästä tehtävästään eli antamastaan työllisyyslupauksesta, toisin kuin täällä vielä kuulimme?

Kokoomus on useaan otteeseen tuonut omia lääkkeitä tähän keskusteluun. Vaadimme kuluvan vuoden budjetin palautekeskustelun yhteydessä hallitukselta päätöksiä ansiotuloverotuksen kevennysten jatkosta kehysriihen yhteydessä. Hallituksen laimea ja epämääräinen toteamus siitä, että veronkevennyksiä jatketaan, ei riitä. Punamultahallitus on jatkanut silloisen opposition, keskustan siis, vastustamaa edellisten hallitusten veropoliittista linjaa. Hyvin alkanut vauhti ei kuitenkaan saa pysähtyä tai hiipua. Tuloverotuksen keventämistä on jatkettava kautta linjan eli kaikissa tuloluokissa.

Tuloverotuksen perusrakennetta ei kuitenkaan pidä radikaalisti muuttaa. Se ei ole mahdollista lisäämättä keskituloisten verotaakkaa tai vaarantamatta kokoomuksen tärkeinä pitämiä hyvinvointipalveluita. Mutta kohtuus kaikessa. Korkeimpien ansiotulojen verotus on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna poikkeuksellisen kireä. Tässä suhteessa eroamme merkittävästi kilpailijamaistamme. Suomen menestys perustuu viime kädessä osaaviin ihmisiin ja osaaviin yrityksiin.

Lisäksi tarvitaan järjestelmällistä työtä verotuksen ja tulonsiirtojen yhteensovittamiseksi. Kannustinloukkujen purkaminen on aloitettava uudelleen. Veronmaksajien uuden tutkimuksen mukaan kahden vanhemman ja kahden lapsen perheessä toimeentulotuelta yhteensä 4 000 euron kuukausittaisiin palkkatuloihin siirryttäessä tästä tulonlisäyksestä menee valtiolle 78 prosenttia. Tällaisessa tapauksessa kannattaa juuri ja juuri töitä vastaanottaa, mutta siihen ei varsinaisesti kannusteta. Me rohkaisemme hallitusta käymään tosissaan näiden ongelmien kimppuun. Työn tekemisen ja sen vastaanottamisen pitää aina olla kannustavaa ja kannattavaa.

Arvoisa puhemies! Veronkevennysten lisäksi tarvitaan kohdennettuja toimia siellä, missä rakenteellisen työttömyyden aiheuttamat ongelmat ovat suurimmat. Kokoomus esitti jo budjetin käsittelyn yhteydessä konkreettisen mallin yrittäjien sivukulujen palkkaperusteiseen keventämiseen niin kutsutuilla matalapalkka-aloilla. Esityksemme olisi kokeiluna aloitettavissa hyvinkin nopealla aikataululla. Hallitus on jo hallitusohjelmassaan sitoutunut vastaavanlaisen järjestelmän käyttöönottoon vuonna 2004. Lupauksen muuntaminen toimiksi antaa kuitenkin yhä odottaa itseään, niin kuin tänäänkin edelleen kuulimme. Uusin tieto on se, että asiasta päätetään tänä keväänä. Toivomme, että edes tämä venytetty aikataulu pitää. Tiedämme myös, että tähän järjestelmään on varattu rahaa ainoastaan 50 miljoonaa euroa. Loppuosa rahoitetaan kauniisti sanottuna järjestelmän sisältä eli maksatetaan muilla yrittäjillä. On täysin selvää, että tällä hallituksen tarjoamalla panostuksella ei missään tapauksessa tulla aikaansaamaan tarvittavia työllisyysvaikutuksia.

Toinen, nopeasti toteutettavissa oleva välttämätön muutos on kotitalousvähennyksen parantaminen. On ollut hyvä huomata, että hallituksen riveistä on tapahtunut tässä asiassa siirtymistä kokoomuksen ehdotusten suuntaan, eikä tämä ole ihme. Kotitalousvähennyksen teho on jo useana vuonna testattu. Vuonna 2002 vähennystä hyödynsi 92 000 suomalaista ja kokonaissumma nousi 43 miljoonaan euroon. Kotitalousvähennyksellä on tehty kotipalveluiden ostaminen edullisemmaksi. On luotu merkittävä määrä uusia työpaikkoja ja yrityksiä. Samalla on tuotu harmaata taloutta päivänvaloon ja verotuksen piiriin.

Kotitalousvähennyksen suosiota voidaan pitää selkeänä ensiaskeleena siirryttäessä itsepalveluyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan. Palvelujen tultua edullisemmiksi myös asenteiden muutos on tapahtunut. Suomalaiset suhtautuvat tänä päivänä suopeammin esimerkiksi siivouspalveluiden ostamiseen kotiinsa. Tämä helpottaa kodin ja työelämän yhteensovittamista monessa perheessä. Kansantalouden kannalta muutos on tärkeä, sillä juuri palvelusektorilta löytyy paljon täyttämätöntä kysyntää, paljon syntymättömiä yrityksiä ja paljon tekemätöntä työtä, eri arvioiden mukaan useita satojatuhansia uusia työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Suomen Pankin pääjohtaja totesi hiljattain antamassaan haastattelussa: "Tilanteessa, jossa kansainväliset kilpailupaineet ovat kovat, pitäisi huolehtia siitä, ettei talouspolitiikassa muuteta yrittämiseen tai sen kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitä miltään osin semmoiseen suuntaan, että se lievästi tai reippaasti puskee suomalaista yrittämistä ulosliputuksiin tai omistusta ulos."

Kun hallitus avasi yritysverotuksen, se avasi vaaran lähteen. Kenelläkään ei voi olla varmuutta siitä, millaisia vaikutuksia yritysverotukseen tehtävillä muutoksilla tulee olemaan yritysten tekemiin valintoihin. Liikkuvien pääomien, yhä avoimempien markkinoiden ja laajenevan EU:n maailmassa vaikutuksia voidaan vain ennakoida suuntaa antavasti. Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei yhtiöveron hyvitysjärjestelmä pitkällä aikavälillä olisi kuitenkaan ollut kestävä vaihtoehto.

Puntarissa ovat suomalaisyritysten mahdollisuudet jatkaa liiketoimintaansa Suomessa. Yritysveropäätös liittyy oleellisesti menokehyksiin, sillä kyse on nimenomaan luottamuksesta, jota hallituskin peräänkuuluttaa. Nyt näyttää siltä, että ollaan luomassa sekavaa ja monimutkaista järjestelmää. Erikokoisten yhtiöiden verokohtelu eriytetään, eri omistajaryhmien verokohtelu eriytetään, eri sijoitusmuotojen verokohtelu eriytetään, varallisuusverotukseen ei uskalleta puuttua. Lopputuloksena on aikamoinen soppa ja verokonsulttien kultakausi.

Se kehitys, jota olemme viime kuukausina joutuneet todistamaan, ei lupaa hyvää. Suomalaisia perheyrityksiä myydään tai fuusioidaan Pohjoismaihin tai muualle Eurooppaan. Veromuutoksia odoteltaessa taseita tyhjennetään jakamalla omistajille mahdollisimman suuret osingot vanhojen säännösten puitteissa. Sama suunta valitettavasti tulee jatkumaan.

Onko tämä se suunta, johon hallitus haluaa maatamme ohjata? Kokoomukselle omistuksen värillä on edelleenkin merkitystä. Ei pidä unohtaa sitä, että jos meillä ei ole yrityksiä, ei ole tuotantoa, ei ole työtä eikä ole verotuloja. Tästä kaikesta nykyisen kaltaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilyminen riippuu viime kädessä. Suomalaisyritysten ja suomalaisomistuksen tulee jatkossakin olla etusijalla. Hallitus kuitenkin päätti toisin.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä lähtee siitä, että yritysverouudistuksen selkeät epäkohdat on korjattava. Myös keskustan entinen puheenjohtaja tämänpäiväisen Kauppalehden mukaan pitää yritysverotuksen läpivientitapaa epäonnistuneena. Tuemme myös keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Timo Kallin esitystä, jonka mukaan yritysverouudistusta olisi rukattava niin, että se rohkaisisi yrittäjiä investointeihin. Tukeeko keskusta itse tätä ryhmäpuheenjohtajansa vaatimusta?

Arvoisa puhemies! Nostan vielä erikseen kaksi suurta kiinnostusta herättävää, menokehyksiin sisältyvää päätöstä eli opintotukiratkaisut ja liikenneverkot. Hallitus näyttää vastaavan kokoomuksen vaatimuksiin opintotuen kehittämisestä muistelemalla sitä, mitä tapahtui vuonna 95. On pakko sanoa, että nykypäivän opiskelijaa ei varmaankaan kovin paljon kiinnosta se, mitä kymmenen vuotta sitten tehtiin tai ei tehty. Hän oli silloin kymmenvuotias. Hänen opiskelumotivaatioonsa ja opiskelutahtiinsa vaikuttaa nimenomaan se, mitä nykyinen hallitus aikoo tehdä tällä vaalikaudella tai jättää tekemättä. Kokoomus on esittänyt oman mallinsa opintotuen kehittämiseksi. Mielestämme ensisijaista on korottaa asumislisän vuokrakattoa. Malliimme sisältyy opintolainan takaisinmaksun tukemisen lisäksi myös ensimmäisten opiskeluvuosien aikana korkeampi opintoraha.

Toinen iso kysymys on väylärahoitus. Hallitus käveli tavallaan itse itsensä yli. Sen sijaan, että ministeriryhmä esitti 550:tä miljoonaa lisää kehyksiin, kehysriihessä päätettiin 30 miljoonaa. (Ed. Pulliainen: Vain nopea hallitus pystyy siihen!) Pettymys eri puolilla Suomea on ollut käsin kosketeltava. Nähtäväksi jää, löytyvätkö ratkaisut näihin paineisiin täältä eduskunnasta.

Arvoisa puhemies! Suomi tuntuu tällä hetkellä seisovan paikoillaan sen sijaan, että liike suuntautuisi eteenpäin. Hallitus ei kykene tekemään niitä päätöksiä, joita nyt tarvittaisiin. Aikaisemmat saavutukset tarjoavat hyvän pohjan, mutta pelkästään niiden varaan ei tulevaisuutta voi rakentaa. On huolehdittava siitä, että tulevaisuudessakin työnteko ja työllistäminen kannattavat. On huolehdittava siitä, että tulevaisuudessakin yritykset investoivat Suomeen. On huolehdittava siitä, että Suomessa (Puhemies koputtaa) riittävät maisterit ja mestarit. On huolehdittava siitä, että suomalaiset saavat veroillaan hyvät peruspalvelut. Suomi on nyt saatava liikkeelle. Nyt tarvitaan hallitukselta näkemystä siitä, mihin maata ollaan viemässä ja miten se onnistuu.

Suvi-Anne Siimes /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Backman totesi hetki sitten, että hallituksen sisällä vallitsi hyvä yhteisymmärrys silloin, kun kehyksistä päätettiin. Tämän päivän kysymys on, vallitseeko samanlainen yhteisymmärrys hallituspuolueiden kesken myös täällä eduskunnassa. Äsken kuultujen päähallituspuolueitten ryhmäpuheenvuorojen perusteella näin ei näytä olevan. Molempien puolueiden tulkinnat siitä, mitä on päätetty ja mitä päätöksistä huolimatta halutaan tehdä, olivat siksi kaukana sekä toisistaan että kehyspäätöksen todellisuudesta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteossa on monia asioita, joilla on kauaskantoinen merkitys.

Yksi niistä on se, että hallitus valmistelee ratkaisun niin sanotun matalan tuottavuuden työn kysynnän tukemisesta vielä tämän kevään aikana.

Toinen on se, että hallitus valmistautuu kireänä pysyvän menolinjan avulla siihen, että se voi toteuttaa hallitusohjelmassa mainittua suurempia veronkevennyksiä vielä tämän vuoden aikana joko tulopoliittisen sopimuksen kera tai sitten sitä ilman. Tämän veronalennuksiin valmistautumisen kääntöpuoli on, että monet tärkeät sosiaaliset uudistukset samoin kuin esimerkiksi maan liikenneverkon ja aivan erityisesti liikenneturvallisuuden kehittäminen jäävät lapsipuolen asemaan.

Kolmas keskeinen kysymys on se, että budjettikehyksen sisältämä niin sanottu jakamaton varaus on tulevia lisätalousarviotarpeita ajatellen huomattavan, suorastaan hälyttävän, pieni.

Kehysselontekoa käsitellään tilanteessa, jossa hallitusohjelman mukainen työllisyystavoite — 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2007 mennessä — karkaa yhä selvemmin hallituksen käsistä. Tavoitteen karkaaminen on myönnetty myös hallituksen piirissä, ei kuitenkaan eduskunnalle vaan Euroopan unionille. On erikoista, että hallituksen viime vuoden lopussa EU:lle antamassa vakausohjelman tarkistuksessa on paljon rehellisempi ja realistisempi viesti kuin hallituksen selonteossa eduskunnalle. Vai mitä muuta voi sanoa siitä, että EU:lle kerrotaan, että 75 prosentin työllisyysaste saavutetaan hädin tuskin vuoteen 2050 mennessä, samalla kun tuo 75 prosenttia kuitenkin asetetaan täällä kotimaassa edelleen realistisen poliittisen tavoitteen asemaan? Kuinka herkkäuskoisena tai hölmönä hallitus eduskuntaa oikein pitää, ja kuinka monella tavalla asioista voi sen mielestä puhua, ilman että uskottavuus jo kärsii?

Arvoisa puhemies! Hallituksen kaavaileman työnantajamaksujen alennuksen tarkka muoto ei ole vielä selvillä. Selonteossa kuitenkin luvataan, että asia ratkaistaan kevään aikana. Tämä ratkaisu on tulevaisuuden kannalta tärkeä ja keskeinen arvovalinta. Jos alennus toteutetaan tavalla tai toisella hallitusohjelmassa mainitun mallin mukaisesti, se tarkoittaa työnantajamaksujen alentamista alimpien palkkojen osalta. Tällainen alennus ei ulotu kovinkaan paljon koulutusta vaativiin tehtäviin. Lisäksi suuri osa alennuksen tehosta menee jo olemassa olevien työpaikkojen tukemiseen, jolloin uusia työpaikkoja syntyy kustannuksiin nähden suhteellisen vähän.

Heikosti koulutettuja pitkäaikaistyöttömiä, noita työmarkkinoittemme vaikeimmin työllistettäviä henkilöitä, ei ole saatu juurikaan työllistettyä edes olennaisesti hallitusohjelmassa mainittua Holmin—Vihriälän mallia suuremmallakaan tuella. Miten ihmeessä siis tämä malli voisi nyt muuttaa maamme työllisyystilanteen kertaheitolla? Vai onko niin, että ratkaisun tavoite onkin jokin ihan muu kuin työllisyyden parantaminen, esimerkiksi palkkaerojen ja työmarkkinoiden epätasa-arvon lisääminen?

Arvoisa puhemies! Niin sanotun matalan tuottavuuden työn tukemisen suurin ongelma ei kuitenkaan ole mahdollisen mallin kalleus eikä edes sen tehottomuus. Suurin ongelma on mallin rakenteellisesti vääristävä vaikutus tilanteessa, jossa työikään tulevien ikäluokkien koko pienenee merkittävästi. Tuen käyttöönotto voi myös syventää miesten ja naisten välistä epätasa-arvoa työmarkkinoilla.

Tänään nuorten ikäluokkien tilanne on se, että noin 60 000:sta peruskoulun päättävästä nuoresta noin 12 000—15 000:lla on erittäin heikot edellytykset jatko-opintoihin. Monet näistä nuorista syrjäytyvät helposti, sillä he muodostavat uuden, vaikeasti työllistyvän ryhmän. Jotta peruskoulun jälkeinen syrjäytyminen voidaan estää, myös nämä nuoret on saatava mukaan koulutuksen piiriin, esimerkiksi oppisopimustoimintaan. Tämä onnistuu vain, jos niin peruskouluun kuin oppisopimustoimintaankin liittyvä tukiopetus ja oppilaanohjaus saadaan kuntoon.

Arvoisa puhemies! Tuhansille syrjäytymisvaarassa oleville nuorille ei saa rakentaa ansaa siitä, että heidät houkutellaan tai ohjataan työnantajamaksujen alentamisen avulla sellaisiin töihin, jotka ovat vain marginaalisesti kannattavia. Kouluttamattomalle nuorelle tällainen työ voi todella olla yksilötasolla ansa, sillä se merkitsee koulutusmahdollisuuden laiminlyömistä. Yhteiskunnan kannaltakin se on voimavaran haaskaamista. Vanhasen hallituksen maailmassa budjettikuri on tiukka ja työllisyyspolitiikka vaillinaista, ja siksi kouluttamattomien nuorten kohtalo on tällä hetkellä nuorisotyöttömyys ja syrjäytyminen.

Nykymenon oikea vaihtoehto ei kuitenkaan ole vain marginaalisesti kannattavan työn subventoiminen vaan päinvastoin se, että jokaiselle nuorelle räätälöidään — tarvittaessa vaikka kädestä pitäen — sopiva ja asianmukainen koulutus. Silloin kun työikäisten määrä käy niukemmaksi, on suuri virhe ohjata edes pieni osa työelämään tulevista nuorista vain marginaalisesti kannattaviin töihin. Siksi kaikkien töiden tuottavuutta pitää nyt päinvastoin lisätä aktiivisen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan avulla, samalla kun mahdollisimman monelle nuorelle ja aikuisellekin taataan mahdollisimman hyvä ja sopiva koulutus.

Aktiivinen innovaatiotoiminta pitää ulottaa myös palvelualojen puolelle. Palvelualoja ei saa tuomita edes työllisyyskokeilujen nimissä matalan tuottavuuden pysyväksi alakulttuuriksi. Sen tekeminen olisi suuri kansantaloudellinen virhe.

Arvoisa puhemies! Aivan oma ongelmansa on se, että matalan tuottavuuden työn tuesta voi tulla uhka monille perinteisille niin sanotuille naisten aloille ja ennen kaikkea naisvaltaisten palvelualojen tuottavuuden ja osaamisen kehittämiselle. Vaarana on myös se, että työmarkkinoiden jako niin sanottuihin miesten ja naisten töihin vain syvenee kokeilujen myötä. Siksi matalan tuottavuuden työn tukemista koskeville ehdotuksille on ehdottomasti tehtävä huolellinen sukupuolivaikutusten arviointi. On selvitettävä, miten matalan tuottavuuden työn kysynnän tukeminen vaikuttaa eri alojen kehittymiseen ja esimerkiksi miesten ja naisten välisen työmarkkinatasa-arvon edistymiseen.

Jos kehyskauden niukat voimavarat suunnataan nyt matalan tuottavuuden työn tukemiseen, uhkana on se, että innovaatioiden ja tuottavuuden kasvun tukeminen jää esimerkiksi pienipalkkaisen hoivatyön tai muiden naisvaltaisten palvelualojen kohdalla pelkän lapsipuolen asemaan. Siksi sukupuolivaikutusten arviointia tarvitaan myös hallituksen yrittäjyyshankkeen ja innovaatiopolitiikan parissa. Tuottavuuden parantamiseen tähtäävä innovaatiotoiminta ja sen tukeminen ei saa olla vain teollisuuden etuoikeus. Siihen tähtääviä hankkeita tarvitaan ehdottomasti myös palvelualoille ja esimerkiksi terveydenhuollon ja hoivan sektoreille.

Arvoisa puhemies! Kehysselonteossa hallitus pitää tiukasti kiinni siitä, että valtion menot pysyvät kurissa, nuhteessa ja tiukassa kehysraamissa. Samalla hallitus valmistautuu siihen, että se voi alentaa veroja lisää jo ensi syksynä. Veronalennusten nimiin vannotaan, vaikka ei missään — arvoisa puhemies, ei kerta kaikkiaan missään — näy sellaista mittaria, jonka perusteella nyt harjoitettua veronalennuspolitiikkaa voitaisiin pitää hallituksen työllisyystavoitteiden kannalta onnistuneena.

Mitä enemmän hallituksen työllisyystavoite karkaa käsistä, sitä selvemmäksi käykin, että veronalennuspolitiikassa ei olekaan kysymys ensisijaisesti työllisyydestä eikä edes suhdannetilanteeseen vaikuttamisesta, vaan kyse on siitä, että verotuksen keventämisellä ajetaan alas julkisen sektorin osuutta kansantaloudessa. Sama linja näkyy siinä, että hallitus ei halua lisätä työllisyyttä julkisella sektorilla, ei edes kansalaisten kannalta tärkeässä kuntien palvelutuotannossa, kuten terveyskeskuksissa, sairaaloissa, kouluissa ja päiväkodeissa. Muuta linjaa hallituksella ei sitten olekaan.

Arvoisa puhemies! Tällainen politiikka merkitsee esimerkiksi sitä, että hallitusohjelmaan kirjattu terveydenhuollon hoitotakuu ei toteudu. Se merkitsee myös sitä, että kunnat ja niiden tuottamat palvelut ovat vaikeuksissa koko vaalikauden ajan. Tiukka kehys merkitsee myös sitä, että hallituksen ministeriryhmän päättämän infrastruktuuriohjelman toteuttaminen — ja sitä kautta esimerkiksi liikenneturvallisuuden kannalta välttämätön tiestön parantaminen — siirtyy seuraavalle vaalikaudelle. Se merkitsee myös sitä, että niin eläkeläiset, opiskelijat kuin työttömätkin jäävät toimeentulo-ongelmineen veronkevennysten alle. Näillä eväillä, arvoisa puhemies, ei rakenneta sosiaalisesti kestävää Suomea eikä Eurooppaa, tuskin kilpailukykyistä tulevaisuuttakaan. Myös hallituksen kasvuteoreettinen näkemys tuntuu ainakin tämänhetkisen tiedon valossa kovin paikkansapitämättömältä.

Arvoisa puhemies! Aivan oma ongelmansa kehyspäätöksessä on se, että nyt päätetyissä kehyksissä ei ole juurikaan rahaa tulevien lisätalousarvioiden tarpeisiin. Minkäänlaisiin yllätyksiin ei siis ole varaa, ei ainakaan ilman, että kehysten katto paukkuu. Myös varautuminen esimerkiksi tulevan sopimuskauden palkankorotuksiin on heikkoa, tai ainakin se lyö varpaille muita tulevaisuudessa eteen tulevia tarpeita.

Selonteon mukaan kehykseen tulevia lisätalousarvioita varten jäävä niin sanottu jakamaton varaus on nyt suuruudeltaan noin 140 miljoonaa euroa per vuosi. Tämä summa on varsin pieni, huolestuttavan pieni. Pienuuden syynä on kehykseen jo alkujaan valittu niukka mitoitus, johon vasemmistoliitto kiinnitti huomiota jo vuosi sitten pidetyssä ensimmäisessä kehyskeskustelussa. Uutena syynä summan pienuuteen on se, että tästä alkujaan vain lisätalousarvioihin tarkoitetusta varauksesta on uudessa kehyspäätöksessä katettu hallitukselle sen oman kertoman mukaan "täytenä yllätyksenä" tullut kuntien kustannustennousun korjaus.

Kun otetaan huomioon se, että edellisen sopimuskierroksen melko maltillisista palkankorotuksista aiheutui valtiolle menoja ensimmäisen vuoden kustannusvaikutuksena noin 120 miljoonaa euroa, lopputulos on melko lailla lohduton. Jos ja kun valtion sopimusalalle tulee palkankorotuksia ensi vuoden puolella, juuri muuhun kuin niiden kattamiseen ei tulevissa lisätalousarvioissa sitten olekaan varaa, ei ainakaan, ellei jo olemassa olevia menoja leikata vastaavasti.

Vasemmistoliiton mielestä tällainen yhtälö on paitsi epäuskottava myös kestämätön. Lisäksi se on monella tapaa pähkähullu. Hulluinta on, että veronalennusten jatkaminen menee hallituksen politiikassa todella absoluuttisesti kaikkien muiden yhteiskuntapoliittisten tavoitteitten edelle. Näillä kehyksillä mahdollisuus reagoida esimerkiksi kansainvälisen toimintaympäristön yllättäviin muutoksiin tai muihin yllätyksellisiin tilanteisiin on ennätysmäisen huono. Siksi tehty kehyspäätös ei ole kansantalouden kokonaisedun mukainen.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton mielestä valtiontaloudesta huolehtiminen on sinällään tärkeää. Hyvinvointivaltion kehittäminen edellyttää kunnossa olevaa rahoituspohjaa ja esimerkiksi kansainvälisen verokilpailun kuriin saamista, mutta yhtä lailla myös sitä, että julkiset menot ovat hallinnassa. Hallituksen politiikan ja nyt käsiteltävän kehyspäätöksen vika on mielestämme se, että kehysten menokatto on alkujaan valittu väärin ja asetettu väärälle tasolle. Lisäksi pidämme vakavana puutteena sitä, että hallituksen halu alentaa veroja hautaa alleen kaikki muut poliittiset tavoitteet.

Suomen valtiontalous on tällä hetkellä kunnoltaan euroalueen ennätystilassa. Kaikkien kansalaisten taloudesta ja kuntien taloudestakaan ei valitettavasti voi sanoa samaa. Siitä huolimatta vyötä kiristetään valtiontaloudessa edelleen. Vasemmistoliiton mielestä euroalueen ennätystä täytyisi nyt tavoitella aivan muilla aloilla: työllisyydessä, osaamisessa, innovaatioiden edistämisessä ja yhteiskunnan sosiaalisessa kestävyydessä. Vain niillä eväillä hyvinvointia on tulevaisuudessa muuallakin kuin valtion taloudessa.

Siksi nyt ei tarvita lisää veronalennuksia vaan vahvaa panostamista kansalaisten arjen kannalta tärkeiden palveluiden parantamiseen ja kooltaan pienenevien nuorten ikäluokkien mahdollisimman hyvään kouluttamiseen. Sekä kansantalouden että valtiontalouden todellinen liikkumavara on oikeasti suurempi kuin kehysselonteko antaa ymmärtää. Se, että näin on, käy ilmi myös kehykseen kirjatusta veronalennuslinjasta.

Hallituksen tapa hoitaa suuremman liikkumavaran asiaa vyön kiristämisellä ja menosääntöön hirttäytymisellä tekee aidon arvokeskustelun lisääntyneen liikkumavaran käytöstä mahdottomaksi. Tämä on kovin kummallista käytöstä alkutaipaleeltaan asti varsin vahvasti avoimuuden nimiin vannoneelta hallitukselta ja etenkin yhteiskunnallista arvokeskustelua aktiivisesti peräänkuuluttaneelta keskustalta. (Ed. Outi Ojala: Hyvä puhe! — Ed. Korhonen: Ylivoimainen tähän mennessä!)

Janina Andersson /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, ärade talman! Tiedän, että on liioiteltua verrata hallituksemme talouspolitiikkaa USA:ssa Bushin johdolla tehtyyn riskinottoon, jossa veroelvytyksen voimin uskotaan ihmeisiin. Mutta pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaan, kun hallitus taas selvästi viestittää, että lisää verotuksen keventymistä tulee tapahtumaan, että se on heidän yhteinen linjansa.

Jonathan Weisman vertaili 15. maaliskuuta Washington Postissa USA:ssa tehtyjä veroratkaisuja ja niiden vaikutusta työllisyyteen, joka on meilläkin erittäin tärkeä kysymys. Tulos on hämmästyttävä. Presidentti Clintonin veronkorotuksia vuonna 93 seurasi työttömyyden lasku 6,9 prosentista 6,1 prosenttiin, ja työttömyys vain jatkoi pienenemistään kaikkina seitsemänä seuraavana vuotena. Kun sen sijaan presidentti Bush laski veroja vuonna 2001, työttömyysaste nousi 4,7 prosentista 5,8 prosenttiin ja kohosi siitä vielä 6 prosenttiin viime vuonna, kun veroja laskettiin lisää. (Ed. Vielma: Vähän liian kaukaa esimerkki!) Lopuksi Weisman vertaa USA:n 30,6 prosentin kokonaisverotusastetta Ruotsin 59,2:een, joka on siis Oecd-maiden korkein kokonaisverotusaste, ja hän toteaa, että tästä huolimatta Ruotsissa on parempi työllisyys ollut viime vuosina kuin USA:ssa. (Ed. Outi Ojala: Oikeudenmukaisempi tulonjako myös! — Ed. Gustafsson: Ja vahva sosialidemokratia!)

Samassa artikkelissa taloustieteilijä Gary Burtless toteaa (Ed. Gustafssonin välihuuto) — kuunnelkaa nyt, ed. Gustafsson — että asian ydin ei niinkään ole verojen taso, vaan verotuksen rakenne. Onnistuneesta työttömyyden vähentämisestä hän kertoo esimerkkinä, että samalla kun Clinton korotti ylempien tuloluokkien veroja, hän piti huolen siitä, että matalapalkkaisista töistä jäi enemmän käteen. (Ed. Kuosmanen: Miten se on mahdollista?) — Verotuksen sisällä voi tehdä myös muutoksia, ei tarvitse viedä aina kaikkia kaikkiin tuloluokkiin samalla lailla.

Samoilla linjoilla on viime aikoina täällä kotimaassa ollut muun muassa Suomen Pankin väistyvä pääjohtaja Matti Vanhala, jota myös kokoomuksen edustaja Häkämies täällä siteerasi, mutta hän lopetti siteeraamisen aivan liian lyhyeen, sillä tämä Turun Sanomissa ja Aamulehdessä ollut haastattelu on erittäin painavaa sanottavaa ja erittäin tärkeä meille kaikille ja aika voimakas viesti, kun Suomen Pankin pääjohtaja antaa niin voimakasta kritiikkiä meidän valtion talouspolitiikallemme. Elikkä tästä täytyy kyllä ottaa varoituksen sana vakavasti. (Ed. Korhonen: Eihän tälle muuta voi antaa kuin kritiikkiä! — Ed. Pulliainen: On helppoa tehdä niin!) Hän kyseenalaisti hallituksen harjoittaman veroelvytyksen jatkamisen. Veroale ei rahoita itseään missään oloissa, eikä sitä voi perustella myöskään työllisyysargumentein. Tähän mennessä tehty veroale on suunnattu verotuksen keventämiseen kaikissa palkkahaitarin tuloluokissa. Yleisen veroalen jatkaminen heikentäisi valtiontaloutta. Siihen meillä ei ole varaa. Vanhala muistuttaa, että jos hallitus tästä huolimatta haluaa lisää veronalennuksia, ne on täsmäkohdistettava matalan tuottavuuden sektorin työllisyyden parantamiseen.

Vihreä eduskuntaryhmä yhtyy tähän Vanhalan analyysiin. Meillä ei ole varaa kokonaisveroasteen alentamiseen, mutta verotuksen rakenteeseen meidän on tehtävä muutoksia ja etenkin sellaisia muutoksia, jotka parantavat matalatuottoista työtä ja niiden työpaikkojen syntymistä Suomeen. Kehysbudjetissa kyllä todetaan, että hallitus valmistelee ratkaisua matalan tuottavuuden työn kysynnän tukemisesta keväällä 2004, mutta kysyä kyllä nyt sopii, millä rahalla tämä aiotaan toteuttaa, kun hallitushan on jo käyttänyt erittäin suuren osan veroelvytysvarastaan kaikkiin palkkaluokkiin. Ja jos halutaan rahaa myös jonnekin muualle, niin mikä on sitten se, mistä otetaan lisää verotuloja?

Meillä oppositiossa näyttää olevan aivan yhteinen huoli. Olemme kaikki päätyneet siihen samaan näkemykseen, mikä on aika ilmiselvä, että tämä tavoite — niin kuin nyt ministeri Kalliomäki sanoi, se on vaan tavoite, ei pidä katsoa muunlaisena — 100 000 työpaikan tavoite ei tule toteutumaan, vaikka me kaikki niin toivoisimme. Ja viesti on ollut erittäin mielenkiintoinen, niin kuin ed. Suvi-Anne Siimes toi esiin. EU:n suuntaan puhutaan 20 000 työpaikasta ja perustelumuistiossa 30 000 työpaikasta, ja myös ministeri Filatov on lehdistöön päin kertonut, että tämä ei kyllä varmaan tule toteutumaan, hän ei pysty tähän. Tavallaan ollaan rehellisiä, mutta tässä salissa ei kuitenkaan pystytä sanomaan suoraan, että tämä ei nyt vaan onnistu. (Ed. Vielma: Pannaan töihin ihmiset ja vaihdetaan hallitus!)

Työllisyystavoitteen asettamista hallitus perusteli aikanaan hyvinvointivaltion rahoituspohjan turvaamisella. Miten hyvinvointivaltion rahoituksen nyt käy? Miksi hallitus ei kerro, miten se aikoo tilanteeseen reagoida, jos tämä ei toteudu? Me olemme erittäin huolissamme — ja näyttävät olevan muutkin oppositiopuolueet — siitä, että julkisen talouden tasapaino uhkaa tosiasiassa tätä menoa horjua jo tällä hallituskaudella. Hyvä hallitus, tiedän, että on aina mukavampaa tehdä hyvässä yhteishengessä työtä ja välttää konflikteja, mutta nyt on sellainen tilanne, että luultavasti teidän eteenne tulee sellaisia ratkaisuja, joissa ette ehkä ole niin yksimielisiä, mutta joita on pakko tehdä, jotta emme päädy siihen tilanteeseen, jossa kattavien hyvinvointipalveluiden ylläpitämiseen ei enää ole varaa, jos tähän ajaudutaan eikä tilanteeseen puututa ajoissa. Ei riitä, että on tavoite, jos tavoite ei toteudu, ja jos se huomataan ajoissa, siihen on myös puututtava. (Ed. Korhonen: Rkp:kin voisi vilauttaa sitä sosiaalista puolta välillä!)

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä toistaa esityksensä palveluelvytyksestä. Valtiontaloutta pitää nyt elvyttää muilla keinoilla kuin veronalennuksin. Veronalennukset valuvat suurelta osin ulkomaille. Valtion olisi, vaikka velkaantumisenkin uhalla, annettava kunnille lisää rahaa julkisen sektorin työntekijöiden palkkaamiseen. Kunnissa on huutava pula vaikkapa vanhainkotien henkilökunnasta, kouluavustajista, opettajista ja sairaanhoitajista, mutta rahaa näiden palkkaamiseen ei ole. Palveluelvytys lisäisi kokonaiskysyntää samalla tavoin kuin veroale, mutta parantaisi samalla kunnallisia palveluja ja ennen kaikkea naisten työllisyyttä. Sen sijaan, että kuntien nyt annetaan velkaantua, olisi paljon viisaampaa, että valtio velkaantuisi. Siinäkin näköjään voimme yhtyä, oppositiopuolueet keskenämme, että olemme erittäin huolissamme siitä, että nyt annetaan sellaista kuvaa, että kunnille annetaan jotain ylimääräistä hyvää, kun totuus on, että me maksamme vaan vanhoja velkoja kunnille ja niitäkin hitaasti. Perusopetus on asia, josta on eduskunnan yksimielinen kanta, että siihen pitää löytää ne rahat, mitkä jäävät nyt yli, mutta niitä ei löydy. Tästäkin olen samaa mieltä teidän kanssanne. Mutta uskon, että tämän kehyksen käsittelyn aikana siihen yhtyy koko eduskunta.

Siitäkin olemme paljolti samaa mieltä, että ei myöskään pidä väheksyä julkisia investointeja, etenkään juuri nyt, kun olemme olleet huolissamme siitä, että sekä ympäristön takia että turvallisuuden, liikenneturvallisuuden, vuoksi pitäisi saada kaikki vaaralliset kuljetukset kumipyöriltä pois raiteille. Mutta tämä kehys ei anna siihen mahdollisuutta. Tässä kehyksessä, minkä myös ed. Lintilä keskustapuolueesta toi esiin, rautateiden tilanne näyttää erittäin surkealta. Jos tätä rataa nyt jatketaan, miltä näyttää, niin mennään nopeusrajoituksiin, ratojen kunto heikkenee ja vielä enemmän tullaan siirtymään kumipyörille pois raiteilta. Tämä on erittäin huono tilanne. Jo nyt kaikkein huonoimpinakin keliaikoina, kaikkein huonoimpina, liukkaimpina keliaikoina, 44 prosenttia näistä kuljetuksista, joita me pelkäämme, tapahtuu kumipyörillä ja etenkin öiseen aikaan, jolloin tiet on vielä huonommin hoidettu kuin tavallisesti, sillä päivällä on korkeampi tavoitetaso siinä suhteessa, että pitää olla hyväkuntoiset tiet. Rahaa meillä ei ole yhteiskunnassa pitää teitä koko ajan, vuorokauden ympäri, samalla tasolla, ja yöllä ajaa erittäin paljon vaarallisia, painavia rekkoja. Nämä ratahankkeet ovat julkisia investointeja, jotka parantavat työllisyyttä ja myös vähentävät hiilidioksidipäästöjä. Eli kyllä minä koen, että meidän hallituksemme pitäisi olla erittäin huolestunut siitä, pystymmekö me toteuttamaan Kioto-sopimuksen ja myös päästökauppasektorin ulkopuolisilla sektoreilla, joiden rooli päästöjen vähentämisessä tulee nousemaan esiin myös tällä kehyskaudella.

Ihmetellä sopii, miten hallitus ylipäätään aikoo päästä liikenteen kasvihuonekaasupäästövähennystavoitteisiin kehyksen mukaisella liikenneväyläbudjetilla ja leikatuilla joukkoliikennemäärärahoilla.

Ärade talman! Det är intressant att märka att regeringen verkligen har lyckats med den psykologiska effekten på privat konsumtion. De privata hushållen i Finland litar mycket starkt på sin egen ekonomiska situation och vågar ta jättelika lån. Alla drömmer nu om ett eget ljuvligt hem, man är beredd att satsa på framtiden och man är säker på att allt kommer att gå bra. Lånebördan per person i Finland ökar drastiskt. Vi är inne i en helt ny trend.

Men samtidigt som de privata hushållen är ytterst optimistiska så är företagen inte alls lika optimistiska. Investeringarna pekar åt ett direkt annat håll. De privata hushållen tror så här och företagen går åt andra hållet neråt. Det här är nog på lång sikt någonting som vi måste vara väldigt försiktiga med, det kan bli en bubbla som kanske spricker med mycket obehagliga följder både för enskilda människor och hela staten.

Arvoisa puhemies! Suomen talouskasvu lepää tällä hetkellä lähes yksinomaan kotimaisen kysynnän varassa. Yksittäisten ihmisten luottamus omaan talouteen on pysynyt yllättävän korkealla. Tähän liittyy eduskunnan pankkivaltuuston pian julkaistavan kertomuksen mukaan riskejä, joita nopeasta lainakannan kasvusta voi aiheutua sekä velallisille itselleen että koko kansantaloudelle.

Kotitalouksien asuntolainakannan voimakas kasvu ei todennäköisesti aiheuta pankeille välittömiä ongelmia. Esimerkiksi 90-luvun alun pankkikriisissä kotitalouksien aiheuttamat luottotappiot olivat lähestulkoon olemattomia, sillä perhe ei voi mennä konkurssiin niin kuin yritys ja jättää luottotappioita pankkiin. Mutta se riski kuitenkin tulee, että jos moni samaan aikaan menettää asuntonsa ja joutuu myymään halvemmalla ja tulee henkilökohtaisia kriisejä, niin tämä myös sitten saa seuraamuksia yrityksiin ja pankkeihin välillisesti, ja etenkin se on koko meidän yhteiskunnallemme erittäin traagista.

Speciellt nu när våra hushålls skuldbörda börjar närma sig medeltalet för alla industriländer, vi har stått mycket lägre förut, så borde vi fundera allvarligt på att man borde ha långa stabila räntor. För nu är det om allt går bra inga problem, men så fort det börjar bli ruljangs och priserna på bostäderna börjar sjunka eller någonting annat händer då kan det bli många katastrofer. Därför skulle det löna sig att ta på allvar varningarnas ord om att då borde vi också ha en sådan räntepolitik med långa räntor som andra länder använder sig av.

Mutta, arvoisa puhemies, miksi yritykset eivät investoi Suomeen? Tilastoissa ei näy henkilökunnan tietoon investointi, mutta ainakin perinteiset investoinnit ovat erittäin alhaiset. Teollisuus ja SAK tekevät ympäristöpolitiikasta ja etenkin päästökaupasta syntipukkia lähes kaikkiin teollisuuden ongelmiin. On huomattava, että suomalaisen teollisuuden toimintaympäristö voi muuttua erittäinkin epäedulliseen suuntaan myös Suomessa, jos ilmastonmuutoksen uhkakuvat toteutuvat. Tämänkin takia olisi luullut, että teollisuus ottaa erittäin vakavasti tämän tavoitteen ja tekee kaikkensa siihen päästäkseen. Päästökauppahan on järjestelmä, joka takaa sen, että tehdään siten, miten on kaikkein halvinta toteuttaa päästöjen vähennykset.

Mutta päästöjen vähentämistä koskevien uhkakuvien luomisella yritetään ehkä unohtaa se todellinen ongelma, josta kyllä täällä on oltu rehellisiä, myös ministeri Kalliomäki, eli niin sanottu Kiina-ilmiö. Suomen teollisuuden ongelmana on suorittavan, siis suorittavan, työvoiman suhteellinen kalleus, jos vertaa vaikkapa Viroon, Kiinaan tai Intiaan. Se, mikä on mielenkiintoista, on, että korkeammin koulutettu henkilökunta ja työvoima Suomessa on aika halpaa, jos vertaa muihin maihin. Suomalainen insinööri ei ole ollenkaan kallis. Tämä luultavasti johtuu meidän hyvästä, ilmaisesta korkeakoulustamme, joka on pelkästään plussaa, mutta suorittavalla puolella on löydettävä ratkaisuja, niin että heillekin tulee hyvä kilpailukyky. Onko se sitten verotuksen rakenteiden sisällä, vai miten se tehdään, mutta tähän on puututtava. (Ed. Esa Lahtela: Pitäisikö palkkoja alentaa?)

Tähän asti työvoiman kalleutta on teollisuudessa totuttu kompensoimaan automatisoimisella, elikkä koneita lisää, ihmisiä työttömäksi. Tästä huolimatta Suomen vientituotteiden arvo, sen kilohinta, on viime vuosina laskenut, vaikka viennin markkinaosuus on kasvanut. Viemme siis yhä enemmän bulkkitavaraa, jonka hinta on laskeva. Tämä tuotanto on kiihtyvällä vauhdilla siirtymässä halvempien tuotantokustannusten maihin. Uhkana on, että joudumme kierteeseen, jossa sekä tuotanto että korkeasti koulutetut osaajat siirtyvät muualle. Tätä kierrettä tietenkin vielä vauhdittaa se, että kasvavat markkinat löytyvät muualta.

Tässä kohtaa hallituksen kannattaa ehkä vilkuilla vähän Tanskaan päin, vaikka meillä on kovin erilainen tilanne, mutta kuitenkin. Siellä on paljon pienempiä tuotantoeriä ja enemmän erityistuotteita, jotka ovat niin erikoisia, että niistä maksetaan kovaa kilohintaa. Ne ovat niin pieniä eriä, että niitä ei kannata viedä mihinkään massatuotantomaihin, ja tällä Tanska luultavasti pärjää nyt erittäin hyvin. Heillä ei ole niinkään massateollisuutta, mutta heillä on huippumikrofoneja, huippu-PA-laitteita, kodinkoneita, tiettyjä design-puutuotteita. Tässä olisi meillekin nyt tekemistä, että saamme tällaisia erikoisaloja, joita ei niinkään siirretä muualle.

Myös yrittäjyys ylipäätään on ongelmissa Suomessa. Ehkä se on asenteissa. On ollut tutkimuksia, joiden mukaan meillä ei ole niin pahasti byrokratiaa, vaikka siltä tuntuu. Mutta joka tapauksessa yrittäjien sosiaaliturvassa on paljon sudenkuoppia. Niin äitiysloma kuin sairastaminen on erittäin riskialtista yrittäjälle.

Naisvaltaisilla aloilla se, että me emme jaa vanhempainkustannuksia tasan kaikkien kesken, on suuri ongelma. Tähän on nyt hyvin helppo puuttua. Vihreillä on siitä lakialoite, ja kun pian hallitus on päättämässä sosiaaliturvamaksujärjestelmän uudistuksesta, niin tässä kohtaa sopisi puuttua tähän naisvaltaisten alojen suureen ongelmaan.

Mutta lopuksi, arvoisa puhemies, haluan puuttua myös siihen, niin kuin monta kertaa ennenkin valitettavasti, että jotkut jäävät ulkopuolelle, kun pohditaan, minne rahaa jaellaan. Jälleen kerran on näin käymässä opiskelijoille ja vammaisille. Vammaisille henkilöille ei ole kymmeneen vuoteen tullut yhtään merkittävää parannusta, vaikka vammaispalveluissa monet järjestämättömät kysymykset ovat perusoikeuskysymyksiä. Hallitus voisi nyt aloittaa sillä, että vaikeavammaisten avustaja-asiassa ja tulkkipalveluissa etsittäisiin mallia Kelan rahoituksen lisäämisestä, jotta kunnat eivät laistaisi vastuutaan vammaispalveluiden järjestämisestä.

Ärade talman! När det gäller studerande så har det nu getts olika modeller för hur man skall aktivera och sporra dem att bli snabbare färdiga, men det finns inga pengar till de här ändringarna. Det är ganska förståeligt att studenterna känner sig orättvist behandlade om de tvingas till nya förändringar i sina liv, till att pressa sig ännu mera utan att kunna vänta sig någon kompensation när det gäller pengar, den kanske kommer någon gång mycket senare. Men man äter inte ens ärtsoppa eller något annat med sådana pengar som man får många, många år senare.

Detsamma gäller möjligheten att studera aktivt på universiten, att det finns de böcker som behövs och man får den studiehandledning som behövs, att det överhuvudtaget finns tillräckligt många lärare och professorer, för mängden studerande ökar ju hela tiden synnerligen mycket. Penningsumman per studerande blir därför så mycket mindre när studenternas antal hela tiden ökar drastiskt.

Meillä on todellinen haaste kyllä nyt toteuttaa ne lupaukset, jotka olemme antaneet opiskelijoille, muuten usko vaikuttamiseen ja siihen, mitä poliitikot puhuvat, voi olla aika heikkoa saavuttaa. Ylipäätään koko korkeakoulupolitiikan investointi on meillä elintärkeää, sillä jos annamme korkeakoulujen rapistua ja mennä huonompaan kuntoon, niin silloin meillä on erittäin heikko tilanne.

Mutta, arvoisa puhemies, joku sentään saa lisärahaa. Haluan vaan viimeksi tuoda ilouutisen niille, jotka pitävät sitä erittäin hyvänä asiana: Puolustusministeriölle on tulossa 16 miljoonaa euroa kustannustennousua vastaavasti. Elikkä noin 100 miljoonaa vanhaa markkaa he saavat ihan noin vaan, koska siitä on joskus sovittu. Elikkä näitä korotuksia tulee joillekin, mutta onko tämä priorisointi teistä oikein?

Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Trots att vi här diskuterar den finska finanspolitiken, vill jag starta resonemanget ur ett europeiskt perspektiv.

Den kritiska inställningen till EU bland allmänheten grundar sig ofta på uppfattningen om att "all makt har försvunnit till Bryssel". Jag håller inte med om det. Bryssel lyckades genom Emu lägga beslag på valutaspekulanternas och de globala bolagens makt. Det har vi orsak att glädja oss över också här i Helsingfors.

Det ekonomiska beslutsfattandet kan inte enbart utgå från de inrikespolitiska behoven. Finland kan inte välja sin skattenivå endast på basis av vår egen politiska vilja. Vi måste anpassa oss till vad den globala konkurrensen tillåter. Detsamma gäller de offentliga utgifterna. I ett EU med nio nya länder är det självklart att budgetdisciplinen bör bli starkare. Om vi gradvis skall kunna sänka beskattningen i Finland till en konkurrenskraftig nivå kan vi inte låta de offentliga utgifterna skena iväg. Det skulle vara fel sätt att trygga vår välfärdsmodell.

Kolme hallituspuoluetta sopivat hallitusneuvottelujen yhteydessä vuonna 2003 varsin tiukoista budjettikehyksistä tulevalle neljän vuoden kaudelle. Se oli välttämätöntä uskottavuuden luomiseksi hallituksen veropäätöksille. Kuluneen vuoden aikana hallitus on täyttänyt lupauksensa veronkevennyksistä kaikissa tuloluokissa. Lupaukseen kuului myös budjettikurista kiinni pitäminen. Hallituksen merkittävin signaali tämän vuoden maaliskuun kehyspäätökseen liittyen oli kokonaisveroasteen asteittaisen alentamisen jatkaminen syksyn budjettiriihessä. Tämän vuoden ja viime vuoden 1,1 miljardin tuloveronalennukset ovat tuottaneet hyvän tuloksen. Suomalaisten ostovoiman arvioidaan kasvavan lähes 4 prosenttia tänä vuonna. Kuten ryhmämme on aiemmin täällä salissa todennut, nyt on aika harkita muita veronalennusinstrumentteja. Käsityksemme mukaan on aika siirtyä veronalennusten käyttämisestä ainoastaan suhdannepoliittisena välineenä niiden käyttämiseen rakennepoliittisena välineenä.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä varoitti monien vuosien ajan alusten ulosliputuksesta. Syynä tähän ei ollut ainoastaan se, että katsoimme Suomen tarvitsevan oman kauppalaivaston, vaan ennen kaikkea se, että työpaikkoja poistui lopullisesti maasta. Nyt olemme huolestuneita siitä, että suomalaiset yritykset lähtevät maasta.

Suomalaisten yritysten menestyminen it-alalla on sokeuttanut meidät. Tämä toi Suomelle voimakasta nostetta, mutta nyt vauhti on hiipumassa. Meidän on nyt löydettävä uusia aloja, joilla voimme lisätä kasvua. Suomi on juuri tällä hetkellä kolmanneksi viimeisellä sijalla yritysten investointeja koskevassa EU-tilastossa. Ilman investointien kasvua emme voi odottaa uuden tuotannon syntymistä rajojemme sisäpuolelle.

On syytä analysoida hallituksen yritysveropaketin aiheuttamia kommentteja, ehkä erityisesti investointien osalta. Jos verouudistuksen yksityiskohtia kirjoitettaessa ilmenee, että viime vuoden periaatepäätöksessä ei ole otettu kaikkea huomioon, ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä yksityiskohtia on voitava tarkistaa. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on toistuvasti ehdottanut varallisuusveron poistamista, mikä on muuten suunnitteilla muun muassa Ruotsissa. Ehdotus ei ole saanut kannatusta poliittisilta tahoilta.

En person som satsar på börsaktier kan få sin skatt fördubblad på grund av förmögenhetsskatten, jämfört med om personen enbart betalar den nya kapitalskatten på aktier. Om en person med en förmögenhet som överstiger minimigränsen för förmögenhetsbeskattning satsar i ett nytt aktieinnehav på 100 000 euro i ett börsbolag som ger en avkastning på 3 000 euro kommer förmögenhetsskatten på 800 euro tillsammans med kapitalskatten på 840 euro att sänka avkastningen till 1 360 euro av de ursprungliga 3 000 eurona. Det ger en reell skatteprocent på 65 procent på avkastningen — inte bara 28 procent som kapitalskatten här i mitt exempel ligger på.

I en sådan situation är det frestande för investeraren att flytta sitt kapital utomlands. Vårt ansvar som beslutsfattare är att försöka få det blåvita kapitalet att hållas kvar i landet. Slopandet av förmögenhetsskatten skulle kosta 105 miljoner euro. Det är en överkomlig summa jämfört med vad företags- och kapitalutflödet kommer att kosta oss.

Talman! Trots att alla samhälleliga problem är stora för dem som drabbas av dem är arbetslösheten fortfarande landets största problem. Arbetslösheten är också statskassans största problem. Samtidigt är det kanske vårt största folkhälsoproblem.

Vi har arbetskraft med låg utbildningsnivå som kunde utföra lågproduktivt arbete. Det finns också en efterfrågan på just sådan personal inom flera sektorer. Problemet är att utbud och efterfrågan sällan får mötas på den finska arbetsmarknaden. Det börjar bli dags att fråga oss om vi faktiskt gjort allt vi kan för att dessa personer skall få ett jobb.

Det har visat sig att det är svårt att hitta en bra modell för hur arbetsgivaravgifterna kunde sänkas. Dels kan systemet bli för byråkratiskt, dels måste man noga överväga om kostnaderna och resultaten står i rätt relation till varandra. Vi uppmanar regeringen att i dialog med företagarfältet utarbeta en modell med genomslagskraft. Klart är att utan extra budgetmedel kommer en sådan modell aldrig att ge några resultat.

Man kunde starta projektet genom att rikta in sig på en viss sektor. I Finland finns det upp emot 90 000 ensamföretagare. Tröskeln att anställa en person är hög. En stor del av ensamföretagarna går i pension inom tio år. Överlåtelsen av verksamheten borde inledas så snabbt som möjligt så att inte firmorna försvinner i samband med pensioneringen. Därför kunde man i ett inledningsskede sänka arbetsgivaravgifterna för ensamföretagarna för att motivera dem till att anställa sin första anställda. Om man på det sättet kunde rädda 90 000 arbetsplatser så skulle det vara en framgång. Det tar givetvis alltid tid innan nya system tar skruv. Därför skulle vi vilja förespråka en utveckling och en utvidgning av redan inkörda system.

Inom svenska riksdagsgruppen skulle vi vara beredda att höja och bredda hushållsavdraget för arbete som utförs i hemmen. Antalet hushåll som utnyttjar systemet ökar hela tiden efter hand som avdraget blir mer känt. Man kunde samtidigt forma avdraget med familjepolitiska medel. Nu har varje vuxen person i ett hushåll en avdragsrätt på 1 150 euro. Ett barnlöst par kan således dra av renoveringskostnader för 2 300 euro medan en ensamförsörjare med två barn fortfarande bara får dra av sina kostnaderna för vården av barn i hemmet med 1 150 euro. Vi föreslår därför att avdragsrätten skall höjas för ensamförsörjare och barnfamiljer. Samtidigt borde listan på avdragsgilla tjänster utökas till att gälla till exempel investeringar i bredband eller hemhjälp hos ens gamla föräldrar.

Hushållsavdragssystemet är ett bra system på många sätt. Det ger många föräldrar chans att spendera mer tid med sina barn, samtidigt som det ger många händiga personer en naturlig passage in i arbetslivet eller till och med in i företagarlivet.

Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä olemme huolestuneita kuntien taloudesta. Niiden kuntien lukumäärä kasvaa, joiden kuntatalous heikkenee. Se, että kuntien talouden odotetaan vahvistuvan vuonna 2005, tuo sen sijaan hieman toivoa.

Kehyspäätökseen sisältyy valtion 295 miljoonan euron kompensaatio kunnille neljän vuoden jaksolle. Toivomme tämän johtavan vakituisten työpaikkojen lisäämiseen koulutus- ja terveydenhuoltosektorilla.

Siitä huolimatta, että meillä on edelleen rakenteellista työttömyyttä, meidän on varauduttava työvoimapulaan, joka Suomella on edessään ennen vuoden 2015 loppua. Suuri osa hoito-alan vastavalmistuneista on muuttanut Ruotsiin ja Norjaan parempien työsuhteiden perässä. Heidät voidaan houkutella kotiin ainoastaan lupaamalla heille vakituinen työpaikka. Samalla emme saa unohtaa sitä, että nykyisestä hoitohenkilöstöstä monilla on vaikeuksia jaksaa raskaassa työssä. Osastoilla tarvitaan useampia käsiä auttamaan.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä valtion velat kunnille eivät saa kasvaa tulevaisuudessa. Lähdemme siitä, että hallitus tekee valtionosuuksien vuosittaisen indeksitarkistuksen sataprosenttisena ensi syksyn budjettiriihessä. Samoin on tärkeää, että kunnille kompensoidaan täysimääräisesti tuloverojen alentamisesta syntyvät veromenetykset, kuten hallitus teki vuoden 2004 osalta.

Arvoisa puhemies! Kiitollisuudella panemme merkille, että lasten iltapäivätoiminta on otettu mukaan budjettikehykseen. Kunnat saavat 55 miljoonaa euroa tähän tarkoitukseen. Lain valmistelun yhteydessä esiintyi kritiikkiä laskelmia kohtaan. Monet pelkäsivät, ettei tuki riitä, jos otetaan käyttöön enintään 60 euron maksukatto lasta kohden kuukaudessa. Maksukatto koskee ainoastaan nyt ehdotetun lain mukaista toimintaa, siis keskimäärin 3:a tuntia päivässä. Jos kunnat haluavat järjestää aamu- ja iltapäivätoimintaa laajemmassa mitassa, ne voivat periä tästä lisämaksun. Tämän vuoksi uskomme tämän menoerän riittävän toiminnan turvaamiseen.

Sen sijaan olemme hiukan pettyneitä hallituksen päätökseen olla ohjaamatta peruskoululle takaisin niitä varoja, jotka säästyvät vuosiluokkien pienenemisen myötä. Vuoteen 2008 mennessä säästyvät 90 miljoonaa euroa tulisi meidän mielestämme investoida vakituisten virkojen lisäämiseen peruskouluissa, erityisopettajien ja kuraattorien lisäämiseen, homeen vaurioittamien koulurakennusten korjaamiseen ja oppikirjojen uusimiseen.

Riksdagsgruppen beklagar att regeringen inte kunde enas om studiestödspaketet. Vi vill upprepa vår fasta övertygelse om att en begränsning av studierätten till nio år inte råder bot på problemet. Därför anser vi att studentorganisationernas eget förslag om ett passivitetsregister bör förverkligas. Vi utgår vidare ifrån att det inte går att få till stånd ett lämpligt studiestödspaket utan extra budgetsatsningar.

I första hand borde man trygga studenternas boende genom att förbättra bostadsstödet. Det kan göras endera genom att höja beräkningsgrunderna för bostadstillägget eller genom att flytta över studenterna till det normala bostadsstödssystemet, vilket vi tidigare har föreslagit. Då skulle man bättre kunna ta de regionala skillnaderna i hyresnivån i beaktande, samtidigt som man kunde erbjuda studiestöd året runt. Studerandena skulle således lyftas upp till samma nivå som andra förmånstagare.

Bland lantbruksproducenterna har det förekommit en oro för miljöstödets framtid efter att det nuvarande avtalet löper ut i år. Regeringens rambudget ger lugnande besked. Finland strävar efter att förlänga nuvarande avtal till och med år 2006 genom extra finansiering från EU. Oberoende hur det går i förhandlingarna med kommissionen utgår vi ifrån att regeringen garanterar stöden i enlighet med regeringsprogrammet.

Positivt är också beslutet om att Lfa-stödet höjs från 200 till 250 euro per hektar. Beslutet är en avgörande del i överenskommelsen om det nationella 141-stödet som godkändes förra veckan.

Däremot vill vi uttala vår oro för Te-centralernas svaga resurser för att utföra de behövliga granskningarna i samband med stödbesluten. Många producenter blir tvungna att vänta på stödutbetalningarna, eftersom Te-centralerna inte har resurser att utföra granskningarna inom tillräckligt kort tid. Vi har noterat brister i västra och södra Finland, men det är möjligt att problemet är det samma i hela landet.

Talman! Vi borde nu koncentrera oss på att diskutera hur välfärden skall skapas innan vi startar diskussionen om hur den skall fördelas. Med dessa förslag; slopad förmögenhetsskatt och höjt och breddat hushållsavdrag kunde vi stimulera sysselsättningen och samtidigt minska utgifterna för arbetslösheten. Nokias framgångsrecept var att bolaget var dynamiskt och flexibelt — den lärdomen bör vi nu utnyttja.

Toimi Kankaanniemi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Santeri Alkio sanoi seuraajilleen: "Älkää koskaan unohtako köyhän asiaa." Tänne eduskuntaan perustettiin vastikään köyhyysryhmä. Odotamme mielenkiinnolla, liittyvätkö pääministeri Vanhanen, peruspalveluministeri Hyssälä ja muut keskustaministerit tähän alkiolaishenkiseen ryhmään vai toteavatko, että köyhät meillä on aina keskuudessamme, joten olkoot. Valitettavasti hallituksen menokehykset eivät ole köyhän asialla. Alkio olisi tehnyt ne toisin.

Eduskuntavaaleissa keskusta, SDP ja Rkp antoivat jykeviä lupauksia muun muassa työllisyyden kasvusta, terveydenhuollon kohenemisesta, perusturvan parantamisesta ja turvallisuuden lisäämisestä. Keskusta voitti, ja SDP sai torjuntavoiton. Vaikka Rkp kärsi kirvelevän tappion, odotukset näiden puolueiden muodostamaa hallitusta kohtaan olivat suuret. Nyt pettymys on sitäkin suurempi. Opiskelijat ovat massamielenosoituksissa hallituksen politiikkaa vastaan. Eläkeläiset ja lapsiperheet on unohdettu. Työttömät seuraavat sivusta, kun työpaikat karkaavat. Turvattomuus kasvaa. Pahinta on se, että hallitus ei saa aikaan päätöksiä. Eletään pysähtyneisyyden aikaa, vaikka juuri nyt pitäisi investoida ja luoda edellytyksiä työllisyyden parantamiselle.

Herra puhemies! Hallituksen menokehysten ulkopuolelle on jätetty muun muassa työttömyysturvamenot, asumistuki, Kela-rahoitus ja korkomenot. Ministeriöittäin tarkasteltuna kehykset merkitsevät sitä, että muun muassa oikeuslaitoksen, vankeinhoidon, poliisin ja liikenteen osalta ei tapahdu myönteistä kehitystä koko vaalikaudella. Opetusministeriöltä leikataan varoja, mikä estää muun muassa opintotuen kehittämisen. Hallitusohjelman yli 50 selvitystoimenpidettä voidaan unohtaa, koska kehyksissä ei ole toteutusrahoitusta.

Vanhasen hallituksen kehyksiin sisältyvät aiemmasta poiketen myös lisätalousarviot. Yllättävät menot on katettava kehysten sisältä. Ahtaat menokehykset estävän järkevän jouston, ja valtiovarainministeri voi torjua yksioikoisesti kaikki perustellutkin tarpeet, joita aina ilmenee.

Menokehysten peruslinjaksi pitää ottaa vahva innovatiivisuus. Hallinnossa, yrityksissä ja aluepolitiikassa tulee lisätä voimakkaasti panostusta uusia ideoita luovaan ja toteuttavaan koulutukseen, tutkimukseen, osaamiseen sekä tietoyhteiskunnan infran rakentamiseen. 1990-luvun alkuvuosina näihin panostettiin syvästä lamasta huolimatta. Loistavat tulokset näkyivät vuosikymmenen lopulla. Paavo Lipposen toisen hallituksen aikana panostus ja kehitys pysähtyivät. Pysähtyneisyyden aika jatkuu. Uudet avaukset ovat välttämättömiä ja kiireellisiä. Eri puolilla maata on potentiaalia, mutta innovaatiosytykkeet ovat liian vähissä.

Herra puhemies! Keskusta ja demarit lupasivat ennen vaaleja, että tuloveronkevennysten sijaan ruuan arvonlisäveroa alennetaan ja yritysten työllistämisedellytyksiä parannetaan. Päinvastoin on käynyt. Hallituksen uskottavuus alkaa huveta. Hallituksen sisältä on kuulunut erilaisia verolinjauksia lähes yhtä monta kuin on ministereitä. (Ed. Gustafsson: Niin on oppositiostakin, kun näitä puheita on kuunnellut!) Pääministeri julisti taannoin maksullisessa talousseminaarissa Seinäjoella harjoitetun tuloverojen alennuslinjan tehottomaksi ja epäonnistuneeksi työllisyyspolitiikan kannalta. Valtiovarainministerit Antti Kalliomäki ja Ulla-Maj Wideroos ovat vakuuttaneet, että hallitus jatkaa pääministerin tuomitsemaa linjaa. Sittemmin pääministerikin perui puheensa. Se on täysin käsittämätöntä. Kaipaamme perusteluita, herra pääministeri.

Euromääräisesti kaikkein eniten hyvätuloisia suosiva tuloveronkevennyslinja johtaa väistämättä julkisten palvelujen rahoituspohjan heikkenemiseen. Siitä kärsivät eniten yhteiskunnan heikko-osaisimmat. Onkin käsittämätöntä, että keskusta-demarihallitus yhä harjoittaa kokoomuslaista veropolitiikkaa seurauksista välittämättä. Tosin kokoomus näyttää olevan ottamassa uuden linjan ja siirtymässä vielä epäoikeudenmukaisempaan, tasaveromalliin.

Hallituksen 100 000 uuden työpaikan tavoite on karannut käsistä. Ei ihme, että työministeri Tarja Filatov viime viikolla antautui tämän tavoitteen edessä. 30 000 menetetyn työpaikan vuosivauhti merkitsee reilun 100 000 työpaikan menetystä tämän vaalikauden aikana. 75 prosentin työllisyysastetavoite jää haaveeksi. Olisiko johtopäätösten aika, rouva työministeri?

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa hallituksen linjasta poiketen ohjata panostukset tuloveronkevennysten sijaan pk-yritysten työllistämisedellytysten parantamiseen ja julkisten palvelujen kohentamiseen. Sitten kun todellista veronkevennysvaraa löytyy, se on käytettävä ruuan arvonlisäveron alentamiseen. Se on sosiaalisesti oikeudenmukaista ja kasvattaa myös eläkeläisten, opiskelijoiden, lapsiperheiden ja työttömien ostovoimaa ja parantaa työllisyyttä.

Jos hallitus aikoo kuitenkin jatkaa tuloveronkevennyksiä, vaadimme, että ennen niistä päättämistä hallitus teettää puolueettoman tutkimuksen jo tehtyjen, mittavien tuloveronkevennysten todellisista työllisyysvaikutuksista. Tutkimusta ei tule salata, kuten hallitus taannoin teki lisäpöytäkirjalleen ja turvallisuuspoliittiselle selvitykselle.

Valmisteilla olevalla yritysverouudistuksellaan hallitus on jo saanut aikaan massiiviset osingonjaot, jotka heikentävät tulevina vuosina yritysten investointimahdollisuuksia. Yritysverouudistusta on syytä harkita uudelleen. Sukupolvenvaihdosten helpottamisella on kuitenkin kiire niin maatalouden kuin muunkin yritystoiminnan osalta. Myös matalapalkka-aloilla työn teettämisen helpottamista pitää kiirehtiä.

Herra puhemies! Hallitus lupaa pienimpiin kansaneläkkeisiin tasokorotuksen vasta vuonna 2006. Silloinkaan ei ole tulossa sellaista korotusta, jota voisi edes hyvällä tahdolla kutsua tasokorotukseksi. Korotuksen pitäisi olla vähintään 100 euroa kuukaudessa, jotta viime vuosina tapahtuneen jälkeenjääneisyyden korjaamisen lisäksi kansaneläkeläisille tulisi edes pieni tasokorotus. Hallitus on unohtanut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat pienellä palkalla tai ilman palkkaa rakentaneet hyvinvointimme perustan. Pieneläkeläisten ohella työttömät ja lapsiperheet kuluttavat rahansa pääosin kotimaassa. Panostukset lapsiin ja perheisiin tulevat moninkertaisesti takaisin.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän viimesyksyinen vaihtoehtobudjettimalli on edelleen käyttökelpoinen. Tuloveronkevennyksistä luopumalla voimme ohjata täsmäkohdennuksella lisävaroja pieniin eläkkeisiin, lapsiperheille, opiskelijoille, maatalouden turvaamiseen, liikenneturvallisuuteen sekä muihin tuottaviin investointikohteisiin, joilla rakennetaan vahvaa perustaa tulevaisuudelle. Yrittäjyys on myös painopisteemme. Valittaen toteamme, että hallituksen kehyslinjaukset merkitsevät pysähtyneisyyden jatkumista näissäkin asioissa.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on syvästi huolissaan liikenneturvallisuudesta. Teiden kunnossapidosta ei saa tinkiä. Tästä saimme Keski-Suomesta äärimmäisen vakavan varoituksen. Liikenneinvestointeihin hallitus ei lupaa vuoteen 2008 mennessä käytännössä juuri lainkaan lisävaroja. Väyläministeriryhmän helmikuussa julkistama ja hallituksen hyväksymä investointilista koki takaiskun, kun hallitus runttasi sen rahoittamisen kehyspäätöksessä.

Herra puhemies! Peruspalveluohjelma, jonka laadinnassa Kuntaliitto on ollut mukana, on kiitosta ansaitseva avaus aiempaa pitkäjänteisempään kunta—valtio-suhteeseen. Ohjelmassa on paljon kehitettävää tulevina vuosina. Kuntien tehtävien tarkastelua pitää rohkeasti jatkaa. Kuntien erilaisuuden tarkempi huomioon ottaminen on myös välttämätöntä. Kuntia tulee rohkaista uudistuksiin. Peruspalveluohjelmaan perustuva vuotuinen peruspalvelubudjetti on erittäin tärkeä. Se vasta kertoo hallituksen todellisen arvostuksen kuntia ja niiden asukkaita kohtaan. Kehyspäätöksessä hallituksen kuntamyönteisyys jo on katoamassa. Kunnille viime vuosina maksamatta jääneet ja niille lain mukaan kuuluvat 295 miljoonan euron valtionosuustarkistukset hallitus ottaa korottomana pakkolainana kunnilta. Tämä summa kuuluisi maksaa kunnille kokonaisuudessaan heti. Hallitus kuitenkin jakaa sen neljälle vuodelle vasta ensi vuodesta alkaen, kuten liitteenä 5 olevasta valtionapulaskelmasta ilmenee. Valtiovarainministeri Kalliomäki on lisäksi uhannut, että kunnille lain mukaan kuuluvan valtionosuuden takaava tarkistusmenettely leikataan jatkossa pois. Peruspalveluohjelmasta huolimatta kunnat eivät voi luottaa Vanhasenkaan hallituksen valtionosuuspolitiikan johdonmukaisuuteen. Indeksikorotusten leikkaustahan hallitus jatkoi jo viime vuonna.

Vakava huolenaihe on Kansallisen terveysprojektin rahoitus. Se on varmistettava. Odotamme peruspalveluministeri Liisa Hyssälältä näyttöjä puheiden sijaan. Köyhän ystävä Santeri Alkio sai sosiaaliministerinä aikaan kieltolain. Vanhasen hallituksen kaudesta ainoaksi muistoksi uhkaa jäädä halpa viina ja köyhien kolkko kohtalo! Näin aate murenee.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vaatii hallitukselta sitovaa lupausta kuntatalouden pohjan vahvistamisesta. Kuntatalous on perusta ihmisten tasa-arvolle ja ihmisarvoa kunnioittavalle kohtelulle kaikkialla. Nyt kehitys johtaa yhä suurempaan eriarvoistumiseen asuinpaikasta ja sosiaalisesta asemasta riippuen. Jopa ihmisten perustuslailliset oikeudet ovat uhattuina.

Herra puhemies! Työttömyys, talouskehitys, väestön ikääntyminen, turvallisuus, globalisaatio ja Euroopan unionin laajentuminen edellyttävät pikaisia toimenpiteitä suomalaisen työelämän uudistamiseksi. On paikallaan, että uudistukset valmistellaan kolmikantaisesti. Viime päivinä kuitenkin kolmikanta on epäonnistunut vakavalla tavalla. Niin sanottu Wallinin työryhmä epäonnistui yhteistoimintalain kehittämisessä, ja vuosilomakomitean mietinnössä on eriäviä mielipiteitä joka lähtöön.

Johtaja Rauno Vanhanen Suomen Yrittäjistä arvosteli aiheellisesti tilannetta todetessaan, että "nykyisellään kolmikantamenettely ja sen vaatima laaja yksimielisyys eivät mahdollista tarpeellisten ja merkittävien muutosten tekemistä". Hän kysyi: "Tehdäänkö päätöksiä järjestöjen kautta vai haluaisivatko poliitikotkin ottaa niihin kantaa?" Vakava kysymys, johon hallituksen on vastattava pikaisesti.

Myös johtaja Kirsti Palanko-Laaka SAK:sta ampui kovilla panoksilla osaa työmarkkinajärjestöistä, jotka eivät kykene vastuunkantoon ja tekemään kompromisseja kokonaisuuden nimissä. Suomen Pankin eläkkeelle jäänyt, ansioitunut pääjohtaja Matti Vanhala varoitti lähtöhaastatteluissaan, että elinkeinoelämän toimintaedellytyksissä ja yritysilmastossa kaikki ei ole kunnossa. Yhä suurempi osa teollisuustuotannosta on Vanhalan mukaan konkreettisen globalisaatiouhan alaisena eli voi siirtyä alemman kustannustason maihin. Tänne eivät investoi sen enempää kotimaiset kuin ulkomaisetkaan yritykset. Sen sijaan täältä ulosliputetaan tuotantoa ja pääkonttoreita. Vanhalan mukaan taloudessa on pitkäaikaiseen rakenneongelmaan viittaavia piirteitä. Onko jotain pielessä sekä osaamisessa että työmarkkina- ja veropolitiikassa, hän kysyi. Hän kehottaa kääntämään huomiota Tanskaan, jossa irtisanomisiin ei liity merkittäviä kustannuksia, mutta siellä työllistytään aika helposti ja yhteiskunta pystyy kantamaan myös hyvinvointiyhteiskuntaan kohdistuvat paineet.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy pääjohtaja Vanhalan huoleen ja toteaa, että hallituksen vastuu uudistuksista korostuu nyt aivan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Pääomien ja tuotannon ulosvirtaus vahvistaa, että luottamus Suomea kohtaan on vakavasti heikentynyt. Uusia pk-yrityksiä ei synny samasta syystä, luottamuspulasta.

Työttömyys pysyy korkeana. Nyt tarvitaan pikaisia työelämää ja yritystoiminnan edellytyksiä parantavia uudistuksia. Työtaisteluilla ei näitä ongelmia korjata. Valtion ja kuntien talous ei kestä työrauhan ostamista mittavilla veroporkkanoilla, kuten tapahtui viime kierroksella. Tarvitaan sekä työnantajia että työntekijöitä kannustavia työelämän laadullisia uudistuksia. Hallituksen on otettava niiden toteuttamisesta vastuu.

Kansainvälinen talouskehitys on vaikeasti ennustettavissa. Keskeiset euromaat rikkovat vakaussopimusta, ja useat muut euromaat ovat ajautumassa samoihin vaikeuksiin. Pian komissio joutunee haastamaan kymmenkunta EU-maata EY-tuomioistuimeen sopimuksen rikkomisesta.

Pikaista toivoa paremmasta ei lupaa myöskään Yhdysvaltain kaksoisvaje. Terrorismi ja muut levottomuudet lisäävät epävarmuutta. Vahvasti integroituneena maana Suomi on riippuvainen kansainvälisestä kehityksestä. Kun kansainvälinen kehitys on hankala, ovat kotimaiset uudistustoimenpiteet sitäkin kiireellisempiä.

Herra puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että valtiovarainvaliokunta avaa menokehykset niin, että uudistuspolitiikka saadaan käyntiin ja innovaatiot vauhtiin.

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2005—2008 perustuu jälleen kerran perussuomalaisten mielestä ylioptimistisille odotuksille kansainvälisen talouden kehittymisestä. Tuntuu siltä, kuin hallitus olisi kuin vanhan suomalaisen elokuvan Opri-mummo, joka odottaa kauan kadoksissa ollutta poikaansa tulevaksi hakemaan häntä pois vanhainkodista "huru-ukkojen" seurasta viettämään vanhuudenpäiviä kauniiseen kotiinsa. Poikaa ei vain kuulu, mutta Opri jaksaa odottaa päivästä päivään ja vuodesta vuoteen huolimatta siitä, että kaikki muut tietävät pojan kuolleen köyhänä jo ajat sitten. Samaa sinnikästä uskoa talouskasvuun on myös Suomen hallituksilla hallituspohjasta riippumatta.

Hallitus myöntää selonteossaan, että kansainväliseen kehitykseen liittyy monia epävarmuustekijöitä, muun muassa Yhdysvaltojen jättimäisen vajeen, euron yliarvostuksen sekä siitä johtuvan hitaan talouskehityksen ja USA:n ja terrorismin aiheuttaman kansainvälisen epävarmuuden takia.

Perussuomalaisten mielestä Suomen tulisi nähdä asiat realistisemmin ja tunnustaa se tosiasia, että taloutemme kasvu perustuu vielä vuosia lähinnä kotimaisen kysynnän lisääntymisen varaan. Vanhasen hallitus otti hallitusohjelmassaan kunnianhimoisen tavoitteen luoda kaikkiaan 100 000 uutta työpaikkaa tämän vaalikauden kuluessa ja samalla nostaa työllisyysastetta nykyisestään. Eräät viimeisimmistä luvuista osoittavat jopa työttömyyden lisääntyneen ja työmarkkinoilla olevan työvoiman supistuneen. Heikko alku, minkä suuntauksen kääntäminen on todella hankalaa. On viitteitä siitä, että myös hallituksen sisällä ollaan tunnustamassa tavoitteen toteutumisen epätodennäköisyys. Tämä on pääteltävissä eräiden valtioneuvoston jäsenten kommenteista.

Hallituksen ainoa käytännön toimi talouskasvun turvaamiseksi näyttää olevan työn verotuksen keventäminen. Valitettavasti tämä täsmäase osuu vain keski- ja hyvätuloisiin, varman työpaikan omaaviin palkansaajiin. Pienipalkkaiset, pätkätyötä tekevät, työttömät, eläkeläiset ja veteraanit sekä yhteiskunnan eri sosiaalisten etuuksien turvin elävät eivät näistä progressiohakuisista aseista hyödy. Pelottavilta tuntuvat myös pääoppositiopuolueen pääpuheenjohtajaehdokkaan puheet tasaverotukseen siirtymisestä. Suomesta halutaan tehdä USA:n mallin mukainen rikkaan keskiluokan ja ökyrikkaiden pääomapiirien ihannemaa, jossa köyhillä ei ole turvaa muuta kuin toisistaan.

Perussuomalaiset ovat kerta toisensa jälkeen näissä valtiontalouden kehys- ja valtion talousarviokeskusteluissa tuoneet esiin ihmetyksensä siitä, miksi hallitusten ja valtiontalousviisaiden päähän ei mene se yksinkertainen, jokaisen kansalaisen hyvin ymmärtämä tosiasia, että lisäämällä kaikkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien ihmisten ostovoimaa voidaan nopeimmin ja tehokkaimmin lisätä kotimaista kulutusta ja saada lisää työpaikkoja ja verotuloja sekä vähentää työttömyys- ja muita sosiaalikuluja. Mikäli pienempiä eläkkeitä, perustyöttömyysturvaa, sairaus- ja äitiyspäivärahaa sekä opintotukia nostettaisiin ja keskitettäisiin veronkevennykset verovapaan tulon ylärajan nostamiseen, välttämättömyystarvikkeiden arvonlisäveron alentamiseen sekä työnantajien maksamien palkkojen oheiskulujen alentamiseen, saataisiin kotimarkkinoilla aikaan nopea kasvu. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta itsestäänselvyydestä, että köyhä joutuu syömään ja kuluttamaan kaikki tulonsa elääkseen ja mikäli hän saa lisätuloja, hän nostaa elämänlaatuaan lisäämällä kulutustaan välttämättömyystarvikkeisiin ja palveluihin. Se on elvytystä; sitä ei ole varakkaiden rahastosäästäminen tai osakkeiden oston tukeminen.

Arvoisa puhemies! Hallitus luottaa selonteossaan vahvasti työllisyyttä vahvistavan ja kilpailukykyä parantavan työmarkkinaratkaisun syntymiseen. Merkit ovat kuitenkin päinvastaiset. Monissa työmarkkinajärjestöjen johtajien kommenteissa on uuden kokonaisratkaisun syntymistä pidetty jos ei täysin mahdottomana, niin ainakin epätodennäköisenä työmarkkinakenttään vuosien saatossa syntyneiden sisäisten ja keskinäisten jännitteiden vuoksi. Vahvat liitot haluavat nyt ulosmitata aikaisempien sopimuskierrosten nuhteettoman käytöksensä hedelmät. Se ei tiedä hyvää pienipalkka-aloille, joissa toisaalta olisi kaikkein suurin korotustarve. Vaikka kokonaisratkaisu saataisiinkin hallituksen veroporkkanoilla ja Kiina-piiskalla aikaiseksi, ei se paranna merkittävästi kotimaista kulutuskysyntää, koska suurimman hyödyn korjaavat korkeapalkka-alat.

Kuntatalous on monissa kunnissa pahasti kriisiytynyt. On joukko kuntia, joissa perustehtävienkin hoito vaatii velkaantumista. Tämä on seurausta viimeisten kymmenen vuoden aikana harjoitetusta kuntien valtionapuja leikanneesta ja kuntien velvoitteita lisänneestä politiikasta. Mikäli maassamme halutaan edelleen pitää kiinni kansalaisten perustuslaillisesta tasavertaisuudesta asuinpaikasta riippumatta, on jotain tehtävä ja nopeasti. Myönnämme, että nykyisen hallituksen alkutaipaleen suhtautuminen kuntiin on ollut edellisiä hallituksia pykälän ymmärtäväisempää, mutta todellinen käänne on vielä tekemättä. Kuntien tulisi pystyä hoitamaan lakisääteiset velvoitteensa ja pitämään samalla veroäyrinsä kohtuullisena ilman selvitystilaan joutumisen pelkoa. Samalla tulisi voida alentaa myös pienituloisempien kunnallisveroa, esimerkiksi perusvähennystä tuntuvasti nostamalla, koska vain sitä kautta heidän verotustaan voidaan käytännössä keventää. Tämä tulisi kompensoida kunnille sataprosenttisesti. Se olisi koko valtiontaloutta elvyttävää, edellä mainitsemani kulutuskysynnän nopean lisääntymisen kautta. Valitettavasti joudumme ennustamaan, että monessa kunnassa niin sanottua kunnallisveroäyrin hintaa, kiinteistöveroa ja palvelumaksuja joudutaan nostamaan taloustasapainon saavuttamiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Tiestömme kunto on ollut kuumin puheenaihe Suomessa viime päivinä valitettavan Konginkankaan suuronnettomuuden takia. — Haluankin tässä yhteydessä esittää perussuomalaisten eduskuntaryhmän syvimmän osanoton uhrien omaisille ja ystäville. — Tiestön kunnon heikkous maassamme ei ole kuitenkaan mikään uusi asia. Se on ollut kaikkien tahojen tiedossa jo pitkään, ja siitä on keskusteltu paljon myös täällä eduskunnassa. Myös perussuomalaiset ovat toistuvasti korostaneet perustienpidon määrärahojen alimitoituksen riskejä ja seurauksia. Maassamme tapahtuu jatkuvasti onnettomuuksia, jotka ovat pitkälti seurausta teiden kunnon heikkenemisestä ja hoidon tasosta tinkimisestä. Tiestön arvon alenema on viime vuosien osalta arviolta noin 400 miljoonaa euroa, ja nykymäärärahoilla se lisääntyy noin 100 miljoonalla eurolla vuodessa. Hallituksen kehyspäätöksessä osoitetaan uusiin tiehankkeisiin kuluvalla vaalikaudella vain 30 miljoonaa euroa, ja pidemmällä aikavälillä kehys on 1,2 miljardia euroa. Valtaosa näistä määrärahoista kuluu muutamaan suureen rakennuskohteeseen, jolloin suurin osa putkessa olevista hankkeista mitä ilmeisimmin siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Mielestämme määrärahoja tulisi osoittaa huomattavasti useampaan työkohteeseen ja vielä kuluvan vuoden lisäbudjetissa olisi varattava lisää varoja niin alempiasteisten teiden parantamiseen kuin perustienpitoonkin.

Teiden hoidon heikosta tasosta on mielestämme turha haukkua töistä käytännössä vastaavia aliurakoitsijoita tai työntekijöitä. Syy on Tiehallinnon säästösyistä urakkatarjouksissaan esittämissä liian alhaisissa hoitovaateissa. Ihmettelenkin, missä ovat Tielaitosuudistuksen yhteydessä säästyviksi luvatut rahat, jotka oli määrä käyttää tieverkon kunnon parantamiseen. Valitettavasti esimerkiksi tiekarhut ilmestyvät varsinkin alempiasteisille teille monesti vasta sen jälkeen, kun onnettomuus on tapahtunut ja ihmishenkiä on saatettu menettää. Säästämme liian usein ihmishenkien kustannuksella, ja se on ehdottomasti väärin. Määrärahapulaa valitettaessa on varaa kuitenkin satsata valtavia summia kannattavuudeltaan epävarmoihin kohteisiin, kuten Vuosaaren suursataman rakentamiseen, tai vähemmän välttämättömiin hankkeisiin, kuten Musiikkitaloon.

Arvoisa puhemies! Suomi on turvapaikka-asioissa eittämättä EU:n kehitysmaita. Maahamme vyöryy ryhmissä muissa unionin jäsenmaissa jopa useamman kerran käännytettyjä pakolaisia, jotka sitten jäävät tänne pitkiksi ajoiksi nauttimaan ylläpidosta pitkittyneen käsittelyn ansiosta. Tämän seurauksena lisäbudjettien vakioeräksi on muodostunut pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottotoimintaan osoitettujen määrärahojen lisääminen, esimerkiksi viime vuonna toisessa lisätalousarviossa 6,3 miljoonalla eurolla. Olisi jo korkea aika siirtyä Suomessakin muualla yleisesti käytössä olevaan todelliseen, vuorokauden sisällä tapahtuvaan pikakäännytykseen niiden osalta, joiden voidaan todeta Eurodac-järjestelmän avulla jo saaneen kielteisen päätöksen jossain muussa EU-maassa. Näin säästettäisiin miljoonia euroja veronmaksajien rahoja ja vältyttäisiin kalliilta poliisien saatto-operaatioilta, jotka puolestaan tarpeettomasti syövät alimitoitettuja poliisin toimintamäärärahoja.

Viime vuosina hallitukset ovat ottaneet voimakkaasti kantaa niin sanottuun harmaaseen talouteen, ja ministeri Rajamäen johdolla asiassa onkin tapahtunut edistymistä, kun on perustettu oma tutkintaryhmä selvittämään muun muassa niin sanottua harmaata työvoimaa. Tämän ryhmän toiminta on tuonut heti hyviä tuloksia. Tähän rikollisuuteen liittyy läheisesti myös talousrikosten tutkintaruuhka, jonka edessä poliisi on nykyisillä voimavaroillaan lähes voimaton, ja tutkinta-ajat pitenevät edelleen. Suomi lieneekin saanut jo EY:n tuomioistuimessa asiaan liittyvän tuomion. Lisäksi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan apulaisoikeuskansleri Jonkka on puuttunut talousrikostutkintatilanteeseen Helsingin osalta. Mielestämme ainoa ratkaisu on lisätä talousrikostutkijoiden määrää maaherra Kosken työryhmän ehdottamalla tavalla. Tämä on valtiontaloudellisista syistä järkevää, koska on esitetty, että yksi talousrikostutkija tuo valtiolle lähes kaksinkertaisen määrän tuloja palkkaansa verrattuna.

Arvoisa puhemies! Nykyinen opintoraha ei elätä opiskelijaa. Opiskelijoita ei tueta nykyiseen kustannustasoon nähden riittävästi. Opintotukijärjestelmässä tulisi ottaa huomioon alueelliset kustannuksien vaihtelut, esimerkiksi suurimpien kaupunkien korkeat asumiskustannukset. Opiskeluaika on kiinteässä suhteessa yhteiskuntaan ja sen muutoksiin. Opiskelijoita tulisi tukea niin, että he voivat opiskella myös erilaisissa elämäntilanteissa. Suomalaisen yliopistojärjestelmän vahvuus on, että se mahdollistaa perheen perustamisen ja työkokemuksen hankkimisen opiskeluaikana. Tutkinnon suorittaneiden halutaan työmarkkinoilla olevan monipuolisia, sivistyneitä, kansainvälisiä ja työelämään tutustuneita. (Ed. Ala-Nissilä: Pitää valmistua kanssa!) Tämä ei ole mahdollista, jos opiskeluaikaa rajataan. Opintorahaa tulisi korottaa niin, että opiskelijat voisivat opiskella päätoimisesti. Nykyisin opiskelijat joutuvat ottamaan lainaa tai käymään työssä opiskelujen ohella elättääkseen itsensä. Tämä pidentää opiskeluaikaa ja vähentää valmistuvien opiskelijoiden määrää. Pätkätyön ohella suositaan pätkäopiskelua. Suoritettavissa tutkinnoissa on painotettava joustavaa ainevalintaa, jotta mahdollisuus työskennellä erilaisissa tehtävissä kasvaisi. Suomen kokoiselle valtiolle kilpailukyvyn säilyttäminen on tärkeää, sillä korkeasta sivistystasosta syntyy käsityksemme mukaan myös osaamista.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Ymmärrykseni mukaan tällaisen kehyskeskustelun tarkoitus on ensinnäkin hallituksen kehysehdotuksen ja siihen sisältyvän talous- ja työllisyyspoliittisen linjauksen arviointi, palautteen antaminen siitä, positiivisen tai negatiivisen palautteen, ja toiseksi sitten vaihtoehtoisten linjausten esittäminen, jos ei ole samaa mieltä. Mielestäni yksityiskohtien tarkka esittely kuuluu sitten enemmän varsinaisen budjettikäsittelyn vaiheeseen myöhemmin syksyllä, kun eduskunta saa hallituksen budjettiriihen kautta tulleen esityksen. Yritin kuunnella ja tehdä sitten tästä lähtökohdasta johtopäätöksiä. Hallitusryhmien puolelta koen hallituksen saaneen tuen, jota se tietenkin tarvitsee. Oikeastaan vaan pari huomiota sieltä muuten.

Ed. Backman kohdisti kyllä aiheellisen kritiikin hallitukseen tuplabudjettiriihimenosta, siinä olen samaa mieltä. Hallitus pyrkii uudistamaan järjestelmää sillä tavalla, että budjettikehysriihi ei olisi niin yksityiskohtaisesti samoihin asioihin sisään menevä kuin varsinainen budjettiriihi.

Toinen huomautus sitten oikeastaan oikaisuna ed. Lintilälle, jonka oikaisun toki ed. Backman jo sivistyneeseen tapaansa teki, siis se oikaisu, että eduskunnan vastapuoli ensisijaisesti ei ole valtiovarainministeriö vaan hallitus. Valtiovarainministeriö tekee kyllä esityksensä hallitukselle, mutta hallitus on sitten se osapuoli, joka eduskunnan kanssa keskustelee. (Hälinää)

Mutta vaihtoehtoisten linjojen esittämisestä: Siinäkin yritin kuunnella tarkoin ja vertailla niihin palautteisiin, joita aiemmin tämän vajaan vuoden aikana on ryhmäpuheenvuoroissa, opposition taholta ennen kaikkea, tullut. Linjat eivät mielestäni ole juurikaan täsmentyneet, mutta kyllä niistä tietenkin pystyy kaivamaan sen palautteen, joka niistä kuuluu mielestäni antaa. Ehkä sellainen sävy on, ja se ei ole kovin hyvä asia, näihin puheenvuoroihin tullut, että ikään kuin koetaan oppositio paikaksi, jossa innovatiivisuutta tarvitaan. Sitä kyllä riittää, mutta sitten vastuu vaihtoehdoista ei ole ihan sillä tavalla tykö tuleva kuin se esimerkiksi hallituksen puolella luonnollisesti on. No, ehkä se kuuluu aina oppositiopolitiikan rooliin, mutta kun tavoitteemme on kai ollut se, että todella haetaan vaihtoehtoja ja selkeitä sellaisia, silloin kun niitä on esittää, niin siihen pitäisi pyrkiä.

Kokoomuksen osalta toki ymmärrän, että linja on, voi sanoa, raskaamman jälkeen auki ainakin kesään saakka. Tästäkin ryhmäpuheenvuorosta sen saattoi kyllä havaita. Ehkä tässä olivat nämä Itälän ajan viimeiset kiusaukset esillä, mutta kyllä siitä kuitenkin tämä minusta erittäin kovaa kritiikkiä ansaitseva ja vaativa peruslinjaus, talouspolitiikan peruslinjaus, tuli esille. Puheenvuoro osoitti sen, että kokoomuksella on huomattavan suuri valmius ottaa huomattavan suuria riskejä valtiontalouden osalta. Se on valmis erittäin suureen ja rajusti etenevään valtiontalouden alijäämään, sen tyyppiseen, josta hyvin kielteisiä esimerkkejä meillä on hyvissä kumppanimaissamme Euroopan unionissa jo tällä hetkellä.

Perusteena on ilmeisesti se, mitä täällä on aikaisemmin kokoomuksesta esitetty, että kansantaloudessa on niin suuri vaihtotaseen ylijäämä, että se jättää tällaisen pelivaran. Hallituksen puolella tähän ei uskota, varsinkaan nyt, kun kuuli vielä kokoomuksen menopuolen kommentteja, jotka hyvin väljällä tavalla osoittavat kokoomuksen olevan valmis tulopuolen veropolitiikkaan liittyvästä rajusta vauhdista huolimatta myöskin menoja lisäämään entistä enemmän.

Talouskasvun vauhdittaminen veropolitiikalla sillä tavalla, kuin hallitus sitä esittää, on ihan oikein ja järkevää. Kokoomus kuitenkin tässäkin puheenvuorossa viittasi jo siihen, että siihen tarvittaisiin nopeita, merkittäviä ansiotuloverotuksen puolen kevennyksiä, yritysverotuksessa ilmeisesti vielä pidemmälle kuin hallituksen puolen miljardin veronkevennys matalan tuottavuuden aloille, työnantajamaksujen kevennykset todella suuressa skaalassa, kotitalousvähennys jne.

Seuraus tästä on minusta aivan selvä. Budjettialijäämän repeäminen suoraan syliin, luottamuksen menettäminen sekä markkinoilla että kotitalouksissa ja valtiontalouden vakaus ankkurina voidaan kokoomuksen mallissa silloin unohtaa ja tässä näkymässä, tässä teidän aikataulussanne vaikkapa veronkevennyksien osalta, työmarkkinaratkaisujen ankkurin rooli voidaan myöskin unohtaa. Kokoomus ei ole näköjään panostamassa tämänkaltaiseen yhteistyömalliin, joka hallituksen puolella on kuitenkin aivan keskeinen tekijä talous- ja työllisyyspolitiikan linjassa.

Seurauksena olisi sitten julkisen sektorin menojen karsintapaine hyvin nopeasti, siis ihan toiseen suuntaan kuin itse esititte kuitenkin tässä menopuolella, kuluttajien epävarmuus ja luottamuksen menettäminen. Se potentiaali, mikä syntyisi ostovoimassa, menetettäisiin sitten itse kulutuskysynnän hiipumisessa. Säästöjä kyllä sitten varmasti kansalaiset tekisivät, mutta se ei toimisi sillä tavalla kuin tässä näkymässä, sekä suhdannenäkymässä että rakenteellisesti, tulisi olla pyrkimyksenä. Kyllä se sama koskee myöskin yrityksiä.

Vasemmistoliiton ja vihreitten puheenvuoroissa minusta oli oikeastaan hyvin sama linja, antiteesi hallituksen teeseille. Ed. Siimes totesi jopa siihen tyyliin, että hallituksen talouspolitiikka on pähkähullua, ja sitten perään, että Suomen valtiontalous on euroalueen ennätyskunnossa. Pähkähullu politiikka tarkoittaa siis sitä, että valtiontalous on ennätyskunnossa. Minusta kritiikki oli selvä ja suora siinä, että Suomen ei pitäisi valtiontaloutta painottaa tällä tavalla. Se ei kyllä ole edes euroalueen ennätyskuntoa, mutta on se kohtuullisen hyvä, ja näin sen pitää olla, jotta kykenemme toteuttamaan koko talouspolitiikan linjaa vaaditulla tavalla.

Tämä on sitä menoelvytystä. Kunnioitan sitä, että pyritään selkeään vaihtoehtoon: menoelvytys taikka palveluelvytys, miten sitä vain nimittääkin, voimakas elvytys. Tosin noususuhdanteessa elvytys julkisen talouden paisuttamisen kautta on aika ainutkertaista tässä maassa (Ed. Pulliainen: 80-luvulla!) ja kaikkialla muuallakin paitsi silloin, kun virheitä tehdään, kun oikein isoja virheitä tehdään. Seuraukset kuitenkin ovat saman kaltaisia kuin kokoomuksen talouspolitiikan mallissa taikka Itälän kiusauksissa. (Ed. Pulliainen: Ettekö te yritä elvyttää veronkevennyksillä?)

Kuluttajien puolella ostovoiman kasvua voi syntyä. Se menetetään hyvin nopeasti, se ei kanavoidu kulutuskysynnän kautta enää sen jälkeen, ja silloin kasvupotentiaalista, jota tarvitaan, on keskeisin osa poissa. Me emme voi käyttää silloin kotimarkkinoita tavalla, joka nyt nimenomaan on tarpeen ja rakenteellisesti kyllä myöskin pidemmällä aikavälillä tarpeen. Yrityksille viesti olisi myöskin vuorenvarmasti hyvin kielteinen, vuorenvarmasti. Sen te tiedätte itsekin. Olisivatko kunnat onnellisia tästä? Te puhutte palveluelvytyksestä tässä suhdanteessa, siis kunnille voimakkaasti työpaikkojen lisäyksiä valtionavustusten kautta. Entä sitten, kun tulee aika, jolloin pitää ylikuumenemista hillitä?

Oikeastaan tämä on enemmän vihreille, koska heidän puheenvuorostaan kävi hyvin selvästi esiin, että ei ole mietitty yhtään nenää pidemmällä tässä asiassa. (Ed. Pullianen: Aivan pikkasen!) Pitääkö kuntien silloin irtisanoa, kiristää talouttansa? Tämä metodi ei kyllä toimi. Valitettavasti se ei ole näin yksinkertaista.

Puhemies! Joku sana vielä kaikissa puheenvuoroissa, jotakuinkin kuitenkin kaikissa puheenvuoroissa, esillä olleesta liikennepolitiikasta, liikenneinfrasta. Meillähän on aikaisemmilta vuosilta periytyviä velvoitteita kehyksen sisällä runsaasti, ja sitten meillä on kehyksessä jo nyt, ennen viimeisiä päätöksiä, ollut merkittäviä rahoitusavauksia, yleiskorotus perustienpitoon ja radanpitoon, 25 miljoonaa, kehyspäätöksen sisällä, sen lisäksi sitten VR:n ja Tieliikelaitoksen voiton tuloutusta 13,7 miljoonaa euroa. Kehyspäätöksen mukaiset aloitukset hallituskaudella tarkoittavat, se kannattaa muistaa, 1 230 miljoonan euron hankkeita, todella merkittävä päätös. Käynnistysrahaa näihin tällä vaalikaudella tuossa konseptissa on 30 miljoonaa euroa. Se jättää siis tuleville hallituksille sillä tavalla rankkaa rasitetta, kuin mekin olemme tähän hallitukseen saaneet, noin 1,2 miljardia euroa. Yhteenvetona: vuoden 2007 tasolla tulee kuitenkin lisää 83 miljoonaa euroa. Se on huomattavasti enemmän kuin liikenne- ja viestintäministeriön osuus budjetista.

Puhemies! Ehkä keskustelussa voidaan palata tähän liikennepuoleen. Vielä siitä vain se, että tässä on pitkä linja menossa satsauksissa. Edelliset hallitukset ovat samalla tavalla edenneet: Ahon hallitus miljardin euron lisäyksillä, Lipposen ykkönen hiukan vajaalla miljardilla, Lipposen kakkonen 1,4 miljardilla ja tämä hallitus näillä päätöksillä yli 1 miljardilla eurolla. Sitten on uusia avauksia erinomaisessa infraministerityöryhmän työssä, ja ennen kaikkea tämä prioriteettijärjestys on siellä nyt tehty kestävällä, pitkälle ulottuvalla tavalla.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee kokoomuksen linjaan noin vajaan vuoden aikana, me olemme koko ajan korostaneet talouskasvun merkitystä ja työllisyyden parantamisen roolia. Olemme kuluneen vuoden aikana tehneet sen suuntaisesti useita esityksiä, joilla työllisyyttä saataisiin nousuun. Tämä on tietysti kaikkien mielestä avainkysymys.

Mutta konkreettinen kysymys, ministeri Kalliomäki: Me totesimme, että yritysverotukseen liittyy tekijöitä, jotka ovat johtamassa siihen, että suomalaista tuotantoa ja suomalaista omistusta ulosliputetaan ulkomaille. Täällä totesin, että keskustan ryhmäjohtaja Timo Kalli on todennut, että yritysverouudistusta pitää rukata. Täällä keskustan ryhmäpuheenvuorossa todettiin, että epäkohdat on korjattava, ja koska oletan, että pääministeri Vanhanen on oman ryhmänsä esitysten takana, kysyn teiltä, ministeri Kalliomäki: Oletteko te valmiita ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja rukkaamaan yritysverotusta niiltä keskeisiltä epäkohdiltaan?

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hiusten halkominen, jota valtiovarainministeri nyt tämän elvytyspolitiikan suhteen esitti korokkeelta, oli kyllä omaa luokkaansa. Jokainen tässä talossa vähänkään pitempään istunut tietää, että elvyttää voidaan periaatteessa kahdella tavalla, joko sillä tavalla, jonka hallitus on valinnut, eli alentamalla voimakkaasti veroja, tai sitten sillä tavalla, jota oppositiossa ja esimerkiksi vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetissa tälle vuodelle on esitetty, eli lisäämällä menoja ja käyttämällä rahaa tiettyihin hyvinvointitarkoituksiin. Tässä haluan muistuttaa siitä, että valtiontalouden tasapainon kannalta esimerkiksi vasemmistoliiton vaihtoehtobudjettilinja on ollut täysin vastuullinen. Se, millä tavalla elvytetään, on tärkeä arvovalinta. Sillä on seurauksia niin palveluiden kehittymisen suhteen kuin esimerkiksi naisten työmarkkina-aseman tai työllisyyden kehittymisen suhteen.

En ole koko hallituksen politiikkaa pähkähulluksi syyttänyt, ainoastaan kehyspäätöstä, ja se on kyllä sitä, jos katsotaan meidän mallioppilasasemaamme euroalueella, joka on oikea viiteryhmämme silloin, kun talouspolitiikasta puhutaan. Me emme ole valitettavasti euroalueen eliittiä työllisyyden hoidon suhteen, ja haluaisin, että valtiovarainministeri vastaisi ryhmäpuheenvuorossa esittämääni kysymykseen siitä, missä ovat ne tunnusluvut, jotka kertovat hallituksen harjoittaman veronalennuspolitiikan myönteisistä vaikutuksista tämän maan työllisyyteen. Missä ne, herra valtiovarainministeri, ovat? Minä en ole niitä missään nähnyt.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa, sillä työllisyyshän on se ongelma, mistä me kaikki olemme huolissamme, ja tämä 100 000 uuden työpaikan syntyminen. Jos nyt verrataan veroelvytystä ja palveluelvytystä, niin uusia työpaikkoja ei nyt näytä syntyvän, elikkä olisi kuitenkin viisaampaa perustaa täysin uusia työpaikkoja kuntiin, hoivaavia käsiä, joita todella tarvitaan. Tällä hetkellä kunnat yrittävät kantaa tätä vastuuta ja ottavat velkaa. Kunnat velkaantuvat. Eikö olisi viisaampaa, että valtio tässä kantaisi sen vastuun, joka helpommin sen osaa kantaa, ja auttaisi kuntia oikeasti eikä vain niin, että annetaan ymmärtää, että nyt kunnilla on parempi elämä edessä, kun kaikki tiedämme, että tältä ei näytä kunnanvaltuustosta käsin katseltuna? Elikkä eikö oikeasti olisi parempi käyttää se raha, mikä on, kuntiin kuin lisää veronalennuksia?

Sitten voidaan tehdä rakenteellisia tärkeitä muutoksia, joilla matalapalkkatyöpaikkoja saadaan tuettua niin, että se käteenjäävä raha on suurempi. Se on toinen asia, erittäin tärkeä sekin.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvin tarkka hallitusohjelma näyttää tulevan poliittisessa keskustelussa sillä tavalla ongelmaksi, että hallitusta arvostellaan oman ohjelmansa toteuttamisesta. Toisaalta unohdetaan tässä keskustelussa — jossa käydään eipäs—juupas-keskustelua, pitääkö alentaa verotusta tyyliin kokoomus vai pitääkö olla enemmänkin menoelvytystä tyyliin vihreät—vasemmistoliitto — että hallituksen ohjelma sisältää nämä molemmat elementit: yli miljardin veronkevennykset, jotka on jo etupainotteisesti, aivan oikein suhdannepoliittisesti, tehty ja toisaalta yli miljardin menolisäykset, jotka tehdään hallitusohjelman mukaisesti jaksotettuna koko vaalikaudelle. Sen takia ei ole myöskään hallituspuolueitten syytä lähteä käymään sellaista keskustelua, jossa tehdään kovin pitkää uutta listaa ohi sen, joka hallitusohjelman mukaan on jo tulossa tämän vaalikauden mittaan myöhempinä vuosina.

Kokoomuksen suuntaan on todettava, että yleensä puolueet lupaavat vaalien alla enemmän ja sitten tekevät vähemmän. Tästä on syytetty puolueita. Kokoomus on ottanut ihan uuden suomalaisen kulttuurin: Vaalien alla luvattiin paljon, paljon vähemmän, oltiin vastuullisia, ja nyt täällä tehdään sellaisia listoja, (Puhemies koputtaa) jotka ovat, aivan kuten valtiovarainministeri totesi, valtiontalouden ja talous- ja työllisyyspolitiikan näkökulmasta täysin mahdottomia.

Mika  Lintilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäki on ihan oikeassa tässä koskien esittämääni kritiikkiä kehyksen muodostamisesta. Totta kai vastuussa on koko hallitus, mutta operatiivisena toimijana kai oli valtiovarainministeriö tässä. Siitä johtuu tämä kritiikki sinnepäin.

Täällä useammassa puheenvuorossa on tuotu esille hallituksen peräytyminen 100 000 työpaikan tavoitteesta. Ei hallitus ole peräytynyt tavoitteestaan. Hallituksella on edelleen tämä tavoite. Sitä tavoitellaan verotuksellisin keinoin, mutta hallituksen pitää olla valmis myös muita keinoja käyttämään. Ei voida muuttaa tavoitetta, vaan tulee keinoja tarkastella. (Ed. Zyskowicz: Oikein! — Ed. Pulliainen: Miten se nyt tuli mieleen?)

Sen lisäksi täällä on myös tuotu se esille, että kunnat eivät työllistä. Nyt kunnille tulee selkeästi lisää rahaa, jolloinka kunnat pystyvät vastaamaan tähän hallituksen työllistämistavoitteeseen.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kolme neljä vuotta sitten Lipposen hallitus valitsi tämän tuloveronkevennyslinjan, ja sitä on noudatettu nyt sen verran pitkään ja varsin monella miljardilla eurolla on tuloverotusta alennettu, että tänä päivänä tuloksien pitäisi näkyä työllisyydessä paljon paremmin kuin ne nyt näkyvät. Työpaikkoja häviää 30 000 työpaikan vuosivauhtia. (Ed. Vielma: Se ei johdu verotuksesta!) Tämä on se tulos, mikä on vasemmistoliiton, kokoomuksen, vihreitten ja sosialidemokraattien ja nyt myös keskustan veropoliittisen linjan tulos. On aika muuttaa linjaa, ainakin selvittää hyvin perusteellisesti, miksi näin tapahtuu.

Meidän linjamme on ollut pitkään se, että ei näitä tuloveronkevennyksiä annettaisi tässä vaiheessa vaan panostettaisiin yritysten työllistämismahdollisuuksien parantamiseen ja parannettaisiin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ostovoimaa, pieniä eläkkeitä, työttömyysturvaa, opintotukea jne., jolloin saataisiin (Puhemies koputtaa) kulutuskysynnän kautta työpaikkoja.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäki totesi tieliikenteen osalta, että siihen voidaan keskustelussa palata. Itse vaan ihmettelen sitä, että kun Tieliikelaitosuudistus oli, niin sen jälkeenhän tämä problematiikka lähti liikkeelle, elikkä Tiehallinto on alentanut niitä vaateita, mitä aikaisemmin yleensä on ollut urakkatarjouspyynnöissä. Minun mielestäni ihmishenkien menettäminen sen johdosta on aika karmaisevaa. En halua viitata Keski-Suomen tapaukseen. Niitä on paljon muitakin, nimenomaan alempiasteisella tiestöllä.

Mutta, herra puhemies, yksi kysymys vielä siltä osin, että en tahdo ymmärtää, kun ministeri Rajamäki on erittäin tehokkaasti poliisihallinnon määrätyllä sektorilla pystynyt saamaan hyviä tuloksia aikaan, miksei harmaan talouden osalle valtiovarainministeriö voi satsata sen verran, että sieltä saataisiin sitä rikoshyötyä takaisin valtiolle. Kun tutkimusajat pidentyvät, niitä varoja ei saada enää pois. Ja, herra puhemies, siksi toiseksi, eikö voisi sijoittaa nyt pikkasen, kun STT:n printti kertoi eilen, että veronkanto Tullin osalta kasvoi niin, että koskaan aikaisemmin ei ole näin paljon pystytty keräämään? Eli vähän (Puhemies koputtaa) väljennettäisiin kehyksiä muun muassa sisäasiainministeriön osalta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäki täällä ihmetteli, että hallituksella on suurempi vastuu kuin oppositiolla. Totta kai, kun on enemmän valtaa, on myös enemmän vastuuta.

Ministeri Kalliomäki, hallitus on luvannut 100 000 uutta työpaikkaa tämän vaalikauden loppuun mennessä. Nyt kun tämä hallituspohja on ollut vallassa noin vuoden, on menetetty 12 000 työpaikkaa. Tämän lupauksen lunastaminen on hallituksesta kiinni, ja se on hallituksen vastuulla. Se ei ole oppositiosta kiinni, eikä se ole opposition vastuulla.

Hallitus kehuu, että hallitusyhteistyö sujuu hyvin. Mikäs siinä, mutta missä ovat tulokset? Mielellään pelotellaan kokoomuksen vaihtoehdolla, mutta kun hallituksen keinot eivät toimi riittävästi, eikö pitäisi turvautua uusiin keinoihin, kuten ed. Lintiläkin täällä tuntui vaativan?

Ed. Backman, sanoitte, että kokoomus lupasi vähemmän mutta tekee enemmän. Aivan oikein, hallituspuolueet toimivat täysin päinvastoin: lupasivat enemmän mutta tekevät vähemmän.

Martti Korhonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa en oikein uskonut koskaan, että tämän seuraavan joudun sanomaan, mutta joudunpahan nyt sanomaan: Minusta ministerinä ollessaan Niinistö edusti sosialidemokraattisempaa linjaa kuin ministeri Kalliomäki, ja se on minusta kohtuullisen oikea arvio. He ovat nyt luoneet järjestelmän, jossa veronalennukset johtavat veronkorotuksiin ja veronkorotukset kohtaantuvat nimenomaan heikompiosaisiin. Ne kohtaantuvat palvelumaksujen kautta, ne kohtaantuvat kunnallisveron kautta, ja nyt te suunnittelette ministeriössä kiinteistöveron nostoa 40 prosentilla alarajan osalta. Arvatkaa, missä se puree kaikista eniten? Se puree siellä heikompiosaisessa väestössä. On minusta käsittämätöntä, että te mainostatte vielä tällaista kehysesitystä jollakin lailla solidaariseksi. On pakko kysyä: Suunnitteletteko te samaan aikaan, että myös metsät otetaan kiinteistöveron piiriin, jos te 40 prosentin korotusta suunnittelette kiinteistöveroon?

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan on valitettavaa, että tämä oppositiopolitiikka vaihtoehtojen sijasta menee enemmän taivastelun ja aivastelun puolelle.

Mutta tulen tähän liikenneministeriön pääluokkaan. Meillä on nyt pitkäjänteinen suunnitelma liikenneväylätyöryhmän pohjalta. Näillä budjettikehyksillä me emme voi toteuttaa pitkäjänteisesti tätä ohjelmaa. Arvoisa puhemies! Tänään muun muassa Sampoa on myyty yli 400 miljoonalla eurolla, ja hallitusohjelmassa on maininta siitä, että valtionyhtiöiden tuloutusta voidaan käyttää liikenneinfraan. Tässä tilanteessa, kun meillä liikenneväylien pitkäjänteinen kehittäminen on aivan välttämätöntä, jos oikein tulkitsen hallituspuolueiden eduskuntaryhmien tahtoa, ministeri Kalliomäki, tässä suhteessa tätä kehystä joudutaan tarkistamaan.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puutun myös tuleviin veronkevennyksiin ja siihen, kun neuvottelut käydään taas kolmikantaisesti. Pelkään vaan, että tulos on se, että valtion tuloverotaulukon kautta lähdetään hakemaan alennuksia ja kohdentuminen on todella epädemokraattista. Kaipaankin tässä kohtaa jo köyhyyspakettia, joka olisi laajempi kuin hallitusohjelman yhteydessä sovittiin. Monissa kunnissa on se tilanne, että sosiaalityö on kriisiytynyt, ja tarvitsisimme tällä hetkellä ensisijaisten etuuksien korotusta, nimenomaan työmarkkinatuen, peruspäivärahan ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on yksimielisesti esittänyt, että työmarkkinatukeen tulisi 1,35 euroa päivässä korotusta. Nimenomaan nämä pienituloiset ihmiset, jotka saavat tämän korotuksen, elvyttävät ja ostavat kotimaan taloudesta tuotteensa ja sitä kautta myös työllistetään.

En ymmärrä myöskään puolustusministeriöön esitettyä 16,6 miljoonan euron tasokorotusta. Se on joskus aikoinaan ollut ohjelmissa, mutta minusta on aika outoa, että nämä ohjelmat tulevat aina tänne meidän kehyksiimme.

Vielä ihan loppuun se, että kun Toiviaisen työryhmästä tulee sairausvakuutusmaksun korotus (Puhemies koputtaa) ja ehkä sen kompensaatio tulee palkansaajille verotuksen kautta, niin minun mielestäni se on pikkasen nollasummapeliä, miten me takaamme, että tulevaisuudessa sairausvakuutusmaksun kompensaatio tulee myös.

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistön aikana, kun kasvu oli pienempää, valtionvelkaa maksettiin pois ja työllisyys parani. Ministeri Kalliomäki, teidän aikananne työpaikkoja menetetään ja valtionvelka kasvaa. Kyllä tässä on huikea linjaero ja merkittävä muutos, joka tapahtui täsmälleen vuosi sitten. Ja miksi näin tapahtui? Tämän maan ongelma on se, että meillä ei investoida. Miksi yritykset eivät investoi? Syy on se, että yritykset eivät luota hallituksen talouspolitiikkaan. Hallitusohjelma oli ensimmäinen ongelma. Luvattiin vain selvityksiä, ei selkeitä tavoitteita, mitä halutaan tehdä. Yritysverouudistus aiheuttaa huolia yrityksille, pelkoja yrityksissä. Ne eivät tiedä, uskaltaako investoida, miten verotus tulee kehittymään. (Ed. Ala-Nissilä: Kokoomus pelottelee!) Ja Sailaksen uudet ehdotukset, joita Sailaksen työryhmä teki, pantiin roskakoriin viime keväänä. Yritykset eivät voi odottaa, että niiden toimintaolosuhteet parantuisivat tässä maassa.

On selkeät syyt, jotka johtuvat tästä hallituksesta, siihen miksi työllisyyskehitys on kääntynyt huonompaan suuntaan. Ainoa, missä olette onnistuneet, on veronkevennykset. Niissä toteutettiin juuri kokoomuksen vaalien alla ilmaisemaa mallia. (Puhemies koputtaa) Lopputulos tulee olemaan sama. Liikenneministeriössä meillä on hyvät paperit minun ministeriajaltani. (Puhemies koputtaa) Sieltä löytyy 500 miljoonaa euroa, ja sillä summalla voidaan hyvin rahoittaa uusia infrahankkeita. Ne vain käyttöön, niin työllisyys paranee.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen ohjelmassa ja näissä molemmissa kehyspäätöksissä on se ongelma, että tuloja ja menoja ei tarkastella tasapainossa ja samanaikaisesti. Veronalennusten kohdalta on välitarkastelu, johon jo tässä kehyspäätöksessä viitataan, että niitä voidaan tehdä lisää, eli valtiontalouden tasapainoa voidaan veronalennusten kohdalta horjuttaa kyllä huolettomasti, mikä tuntuu omituiselta. Jos ministeri Kalliomäen puheista vetäisi johtopäätöksiä, hän ei itse olisi voinut silloin allekirjoittaa tätä kehyspäätöstä, mutta toisaalta taas menopuolella uutta tarkastelua ei voida tehdä. Tämä ei ole järkevää, kun on kuitenkin aivan selvää, että on olosuhteita, joissa työllisyysvaikutuksiakin nimenomaan voitaisiin saada mieluummin menoelvytyksellä kuin veronalennuksilla.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallituksen toimintaa on arvioitava ensisijaisesti työllisyysvaikutuksien kautta. Hallitus uskoo ja vannoo veronkevennysten nimeen, mutta se naula ei oikein ole vielä ainakaan lähtenyt vetämään. Kysynkin: Mitä muita, mahdollisesti vaikuttavampia keinoja hallitus aikoo toteuttaa? Minkä arvon annatte investointipolitiikalle? Onko hallituksella tarkoitus vaikuttaa kolmikantaneuvotteluissa esimerkiksi työelämän rakenteisiin siten, että työllisyyttä lisääviä tavoitteita voitaisiin saavuttaa?

Ed. Sasille sen verran, että jos nyt oikein ja totta puhutaan, niin muistellaan, että ne Niinistön aikaiset budjetit olivat miljarditolkulla ylijäämäisiä silloin, kun myytiin valtionyhtiöitten osakkeita, muun muassa Soneraa. Niissä olosuhteissa maksettiin valtionvelkaa. Lukujen pitää olla oikein, muuten voidaan poliittisesti väitellä. (Ed. Sasi: Ylijäämä mikä ylijäämä!)

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nämä kehykset ovat kauttaaltaan liian niukat, mutta liikennebudjetin osalta ne ovat aivan mahdottomat. Nythän liikennerahat tulevat supistumaan, kun vaalikautta eteenpäin eletään, ja minusta tämä on, herra valtiovarainministeri, rajua vastuunottoa liikenneturvallisuuden huonontamisesta, jos tällä linjalla edetään. Minä kyllä odotan, että nyt ruvetaan johonkin. Liikenne kasvaa, rekkoja on yhä enemmän tiellä, mutta liikennerahoja vähennetään. Se on käsittämätön yhtälö. Ihmettelen minä kyllä myös liikenneministeriä, joka suostui siihen, että valtiovarainministeri sai viivata yli kaikki teidän esityksenne liikenneturvallisuutta parantavista toimista. Miten te tämmöiseen menitte alistumaan?

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehykset eivät varmasti pidä ainakaan kahdelta osin. Toinen ongelma on sosiaali- ja terveydenhuollon alalla siinä, että niin sanotun hoitotakuun pitäisi astua 2005 voimaan. Olisi tarvittu sairaanhoitopiireille semmoinen selkeä porkkanaraha, joka oli kaksi vuotta sitten 25 miljoonaa euroa, joka teki sen, että jonoja todella saatiin lyhennettyä. Toinen on tietysti sitten tämä paljon puhuttu infra. Ministeri Luhtaselta kysyisinkin sitten, kun pääsette ääneen: Kuinka vakavasti on otettava esimerkiksi tierahaston perustaminen, johon voitaisiin bensaverotuksesta esimerkiksi osa ottaa, kuinka paljon vuosittain on tarkoitus liikenteeseen sijoittaa, kun valtion omaisuutta myydään, ja kuinka paljon on elinkaarimalliin tulossa lisää isoja hankkeita, ja onko siellä Tampereen läntinen kehätie, joka on ensiarvoisen tärkeä saada tämmöiseen elinkaarimalliin mukaan?

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä jo poistinkin oman puheenvuoroni, kun ed. Olavi Ala-Nissilä vei sanat suustani. Elikkä haluaisin valtiovarainministerin selvittävän, mahdollistaako tämä uutistietojen mukaan tänään ollut kauppa, jossa Suomen valtio myy 8 prosenttia Sampo Oy:n osakkeista Keskinäiselle työeläkevakuutusyhtiölle Varmalle 408 miljoonan euron hintaan, sen, että meidän infraohjelmamme 1,2 miljardin euron investointien aloittamista suunniteltaisiin vähän aikaistettavan? Tiedän kyllä teidän liikennelinjauksenne, mutta voisihan niitä vähän nopeuttaa ja lihottaa.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Yritän kohtuullisen ripeästi muutamaan kysymykseen tässä vastata.

Ed. Häkämies kysyi rukkaamisen perään, miten yritysverotuksen kanssa tehdään. Hallitus on linjannut tämän uudistuksen, ja ne linjat tulevat pitämään. Minä ihmettelen, mitä te rukkaisitte siellä. Ehkä sitä yhteisöveroalennusta, yli 500 miljoonaa euroa suoraan yritysten kassaan. Se on suoraan kassarahaa. Se on rahaa, jota voi käyttää kasvuun ja nimenomaan kasvuun. Tämä on se osa uudistusta, joka ilman muuta toimii tällä tavalla. (Ed. Sasi: Kun kassat ensin on tyhjennetty! — Ed. Kuoppa: Omistajat tyhjentävät niitä nyt!) Se on aivan selvä. Voimme keskustella sitten kyllä osinkopolitiikasta ihan erikseen, ed. Sasi ja kumppanit, sitten kun tämä uudistus on täällä salissa. Silloin palaamme tähän asiaan. Mutta teidän ryhmäpuheenvuorossanne oli muutenkin outoja kommentteja tästä uudistuksesta, ikään kuin ei pitäisi yrityksiä jakaa eri luokkiin, kahteen luokkaan tässä, mutta sehän on välttämätöntä, jos halutaan pk-yritysten asiaa ajaa ja samalla hoitaa myöskin esimerkiksi pörssiyhtiöitten yritysverouudistus tavoitellulla tavalla.

Ed. Siimes puhui elvytyksestä. Koko vasemmistoliitto puhuu elvytyksestä vaiheessa, jossa suhdannenousu on alkanut. Se on sinänsä jo hyvä kysymys, miten te puhutte tässä vaiheessa elvytyksestä. Hallitus elvytti vero- ja muilla toimenpiteillä silloin kun piti, viime kesänä, ja tämän vuoden budjettia laatiessaan jatkoi samaa linjaa, mutta hallituksen politiikassa oleellista on rakenteellinen uudistus samalla. Verotusta voidaan käyttää; niin kuin ed. Siimes ministerivuosiltaan tietää silloin veroja keventäneenä, niillä voidaan rakenteellisesti vaikuttaa merkittävästi ennen kaikkea verokiilan kautta kohdentamalla sillä tavalla kuin hallitus on tehnyt. (Ed. Siimes: Julkista sektoria pienennetään!)

Sitten on tuo pähkähullu-juttu vielä. Nyt se muuttui, siis täsmentyy sillä tavalla, että se koskee Suomen valtiontaloutta suhteessa euroalueen muitten maitten valtiontalouteen, että on pähkähullua, että me toimimme sillä tavalla kuin toimimme. Sitten ed. Siimes on yksin Euroopassa ainakin siltä osin kuin siellä kuuntelee valtiovarainministereitä taikka muita päättäjiä Euroopassa, jotka tavoittelevat Suomen linjaa, (Ed. Siimes: Höpö höpö, ei sitä tavoitella!) kaikin voimin pyrkivät siihen, eivät pääse siihen helposti, koska eivät ole varautuneet, mutta meillä on nyt pelivaraa ollut nimenomaan näihin rakenteellisiin uudistuksiin, joita olemme tekemässä sen tähden, että valtiontaloutta hoidetaan järkevästi ja vakauteen pyrkien. (Ed. Korhonen: Ministeri Kalliomäki, mitä te vastaatte meidän ehdotuksiimme nyt, kun ette viime kyselytunnilla vastannut?) — Kyselytunnilla sitten.

Ed. Siimes kysyi myöskin tunnusluvuista. Hyvä on. Milloin ostovoima on Suomessa viimeksi ollut näin korkealla, milloin korot näin alhaalla, milloin inflaatiokehitys tällä tavalla hyvin alhaalla vakaalla tasolla? Kannattaa tunnusluvuissa ehkä verrata työllisyyden ja työttömyyden osalta eli talouden isompien lukujen osalta kilpailijamaihin Euroopassa. Kaikkiin kilpailijamaihin verrattuna Suomi on edennyt positiivisella tavalla. Meidän tuloksemme näissä vaikeissa oloissa on ollut kuitenkin parasta luokkaa. Minusta se vertaaminen on kyllä paikallaan, kun hakee näitä tunnuslukuja.

Ed. Anderssonille tuosta velkavastuusta kunnat kontra valtio: Valtiolla on nyt se velkavastuu. Se on ollut meillä ikiajatkin. Valtionvelkahan on aivan eri luokassa kuin kuntien velka. Julkista sektoria ei kannata yrittää hoitaa sillä tavalla, että siirrellään velkataakkaa puolelta toiselle.

Omaisuudenmyyntituloista tuli useampi kysymys. Ed. Ala-Nissilä ei nyt ole paikalla, mutta hän viittasi ikään kuin kehysten (Ed. Ala-Nissilä: On!) — ei ole omalla paikallaan — tarkistamiseen. Tästähän on hallituksen päätökset ja hallitusta tukevien ryhmien tuki sille päätökselle, että omaisuudenmyyntituloja käytettäisiin tavalla, joka tarkoittaa sitä, että 500 miljoonaa euroa ylittävältä osalta voidaan käyttää noin 10 prosenttia erinäisiin tavoitteiden toteuttamisiin infrastruktuurissa, tutkimuksessa ja tuotekehityksessä, kuitenkin myös sillä tavalla, että eri ministeriöt ovat jotakuinkin samalla viivalla tässä asiassa. Tämän päivän kauppa menee lähelle tuota 500:aa miljoonaa, mutta ei vielä siitä yli. Tässä on kysymys siis vuositason tarkastelusta. (Ed. Tennilä: Tierahoja ei siis ole tulossa!)

Ed. Zyskowiczille, joka ei myöskään ole paikalla, vielä kerran 100 000 uudesta työpaikasta: (Ed. Tulonen: Kuuntelee työhuoneessa!) Se ei ole eikä saa olla propagandaväline, ei puoleen eikä toiseen, ei suuntaan eikä toiseen myöskään. Hallituksen talouspolitiikassa ja työllisyyspolitiikassa se tarkoittaa talouden ja työllisyyden kasvu-uraa, joka turvaa hyvinvoinnin pohjan, sen rahoituksen, palvelut, tulonsiirrot, niitten vaatiman rahoituksen. Tässä viittaan ed. Siimeksen ryhmäpuheenvuoroonkin, jossa hän arvosteli hallitusta siitä, että se toimii EU:ssa toisin kuin täällä. Itse hallituksessa istuneena tiedätte hyvin tarkkaan, mistä on kysymys. Sanoin jo omassa puheenvuorossani, että hallitus ei voi tavoitella tällaista virkauraa etenevää talouden kasvun perusurapaperia, jonka me joudumme lähettämään EU:hun joka kerta. (Ed. Siimes: Siinä paperissa kerrotaan myös tavoitteista, ei vain siitä, mitä tapahtuu!) Hallitus on eduskuntaa informoinut tästä, ja, ed. Siimes, hallituksella on tämä tavoiteura myöskin olemassa, ja se on se, mikä toteutuessaan tuo ne työpaikat, luo sen rahoituspohjan, jota tavoitellaan. Se tarkoittaa noin 3,5—4 prosentin keskikasvua lähivuosina, sitten ehkä jatkossa 3—3,5 prosentin. Hallituksen linjaus lähtee siitä, että tähän voidaan päästä. Aikataulu viivästyy, koska kansainvälinen talous ei vedä sillä tavalla kuin pitäisi, mutta rakenteellisella puolella painoa pannaan kotimarkkinoille, enemmän kuin aikaisemmin. Suhteessa muihin toimiin kotimarkkinat ovat tällä kertaa ja tästä eteenpäin, myöskin rakenteellisena osana kansantaloutta, keskeisemmässä asemassa — senkin sanoin jo kyllä aikaisemmin.

Veropolitiikka, siinä muodossa — työn verotuksen keventämisenä, osana muita toimia — kuin hallitus sen nyt on tehnyt ja jatkossa aikoo edetä, on siitä hyvä, että sitä voidaan samanaikaisesti kohdentaa sekä suhdannepoliittisesti että rakennepoliittisesti, niin kuin on tehty. Kotimarkkinapuolella se toimii rakenteellisesti, samaan aikaan kun se toimii vientiteollisuuden puolella verokiilaa keventämällä myöskin investointeja liikkeelle saavana voimana, vaikka investoinnit pääsääntöisesti lähtevät liikkeelle alan markkinoitten lainalaisuuden mukaan ja kansainvälisen kysynnän vahvistus ennen kaikkea vientisektorilla. Kotimarkkinapuolella yritysten investointikysyntä vahvistuu kotimarkkinakysynnän kautta ja sitten tähän kirottuun Kiina-ilmiöön liittyvien hyvien tekijöitten vuoksi, kun hyödykehinnat putoavat ja se tulee myöskin meidän kotimarkkinoittemme eduksi.

Puhemies! Lopuksi vain ... Niin, ed. Tennilä tosiaan hiukan demagogisesti mutta linjakkaasti, tapaansa, halusi tästä liikenteestä vielä. Kerroin jo siitä tämän jatkuvuuden, joka näkyy selkeästi numeroina, ja sitten lisäpanostukset, joita on jo tehty. (Ed. Tennilä: Täällä on käyrä, joka sojottaa alaspäin!) Kerroin myöskin tämän omaisuudenmyyntitulonäkymän, jonka pitäisi hiukan edes lohduttaa. Ed. Korhosen puheenvuorosta nyt vain se, että ed. Korhonen teki Sauli Niinistöstä demarin ja se kyllä kertoo, millä eväillä ed. Korhonen tässä oli liikkeellä. (Hälinää — Ed. Pulliainen: Se kertoo demareista aika paljon!)

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on koko keskustelun kärki hallituksen toimista kohdistettu veronalennuksiin ja tietoisesti on jätetty mainitsematta suuret panostukset valtionosuuksiin, miten paljon sosiaali- ja terveystoimen käyttötalouden valtionosuuksiin tulee lisäystä koko tällä hallituskaudella. (Välihuuto) 400 miljoonaa euroa, arvoisa edustaja, tiedätte varsin hyvin, tulee sosiaali- ja terveystoimen käyttötalouden menoihin lisäyksenä tällä hallituskaudella, lisäksi Kansalliseen terveyshankkeeseen 30 miljoonaa euroa, Sosiaalialan kehittämishankkeeseen 20 miljoonaa euroa. Sen lisäksi on vielä tämä sosiaali- ja terveystoimen täysimääräinen valtionosuuksien tarkistus, lähes 300 miljoonaa euroa. Ne ovat ihan selviä euroja kunnille, kun niihin vielä yhdistetään Kansallisen terveyshankkeen hoitoonpääsyn hanke, jossa kunnat, tietyllä tavalla, painostetaan tekemään rakenneuudistuksia. Olen nähnyt, että näitä tapahtuu koko maassa tällä hetkellä: yhä enemmän käytetään tietotekniikkaa terveydenhuollossa, tehdään erilaisia seudullisia yhteistyöhankkeita, tehdään yhtenäisiä hoitoonpääsyn kriteereitä.

Peruspalveluohjelmaa laadittaessa totesimme, ja se oli yhteinen näkemys myös Kuntaliiton kanssa, että tätä kautta on jo tällä hetkellä syntynyt terveydenhuollossa 100 miljoonan euron säästöt, ihan niin kuin oli suunniteltu. Tässä asiassa kannattaa kuunnella kuntia. Sinne on annettu rahaa ja näitä hankkeita viedään eteenpäin. Se ei tarkoita sitä, että jokainen pääsee ensi vuoden alusta lääkäriin silloin kun haluaa, mistä syystä tahansa. Kolmen päivän sisällä on oikeus saada terveydenhuollon henkilöstöön, ammattihenkilöstöön, yhteys. Siinä tarvitaan esimerkiksi puhelinneuvontaa, hoitaja—lääkäri-työpareja. Kaikkia näitä kokeillaan, niitä tehdään, ja on saatu hyviä kokemuksia.

Ed. Siimekselle: suvaus, sukupuolivaikutusten arviointi, kuuluu tämän hallituksen ohjelmassa hyvään lainsäädäntöön, ja sitä tullaan tekemään. Kunnat ovat tällä hetkellä vakinaistaneet sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä, eli pätkätöistä siltä osin ollaan hieman pääsemässä eroon, mutta tietysti parannettavaa on paljon. Kyllä tuolla valtionosuuksien lisäyksellä voidaan myöskin perustaa työpaikkoja. Niitä on tehty. Katsotaan vain, miten erikoissairaanhoidossa lääkärien virat ovat lisääntyneet, ja perusterveydenhuollossa, myös sairaanhoitajien virat.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on erittäin kovien haasteitten edessä, kun kansainvälinen kilpailu kovenee. Tässä on mielestäni kolme isoa kokonaisuutta, joihin pitäisi pystyä vastaamaan: osaaminen, logistiikka ja palvelut. Nyt on oikein hyvin tulossa rahaa osaamiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen, 200 miljoonaa euroa tasokorotuksena, palveluihin on tulossa kehyskauden päättyessä 700 miljoonaa euroa tasokorotuksena koko kehykseen, mutta ongelmallisin kohta liittyy tähän logistiikkaan. Suomi on pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen maa, ja me olemme kaukana noista päämarkkinoista. Tässä toivoisi, että näitä kertaluontoisia investointimenoja, joita liikenneverkkoon tarvittaisiin, voitaisiin katsoa osana Suomen kilpailukyvyn vahvistamista ja nimenomaan niin, että kertaluontoisina investointeina voitaisiin toteuttaa ne hankkeet, jotka parhaiten palvelevat elinkeinoelämän edellytyksiä, hivenen nopeutetussa aikataulussa, mitä nyt tämä nykyinen kehys antaa myötä, niillä resursseilla, mitä täällä valtionyhtiöitten rahoituksen puolelta on saatavissa. Tämä on minusta tärkeä asia Suomen menestymisen kannalta.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty kiistaa näistä keinoista, miten työllisyyttä kohennetaan. Viime kaudellahan keskustaoppositio toisti toistamasta päästyään, että työllisyyttä pitää parantaa ja keskeinen keino on työvoiman sivukulujen alentaminen, ja tätä on luvattu hallitusohjelmassa ja tätä asiaa on selvitelty nyt sitten jo vuoden verran ja kun me tiedämme, että näiden ehdotusten toimeenpano vie ilman muuta aikansa, niin minusta on kyllä ihan oikeutettua tätä hidasta aikataulua kritisoida. Tähän kokonaisuuteen liittyy paitsi nämä matalan tuottavuuden alojen sivukulut myöskin pääomavaltaisten ja työvoimavaltaisten alojen kesken oikeudenmukaisempi jako silloin, kun on kysymys perhevapaiden rahoituksesta. Tämä on yksi asia, jota kokoomus on omissa työllisyyttä edistävissä puheenvuoroissaan korostanut. Eli ei meidän keinomme millään tavoin rajoitu pelkästään ansiotulojen verotuksen alentamiseen, josta on todettu, että maltillisesti pitää edetä.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanon sen, minkä eilen sanoin valtiovarainvaliokunnassa ministeri Kalliomäelle: liikenne- ja viestintäministeriön budjettikehys on katastrofi, ja uskon, että ministeri Luhtanen — ainakin ajatuksissaan — yhtyy tähän käsitykseeni. Se on 20 prosenttia vuodesta 2004 vuoteen 2008 alemmalla tasolla. Täällä ovat nyt sekä ed. Backman ryhmäpuheenvuorossaan että myöhemmin ed. Ala-Nissilä viitanneet valtion myyntitulojen käyttömahdollisuuksiin, niin myös ministeri Kalliomäki. Kuitenkin on hallitus päättänyt, että vain yli 500 miljoonan ylittävästä osasta menee 10 prosenttia t&k-panoksiin tai infrahankkeisiin. Elikkä ottajia on myös siellä t&k-puolella. Nyt ovat pikkulinnut kertoneet, että hallitus valmistelee mittavaa valtion omaisuuden myyntipakettia syksyksi, todennäköiseksi julkaistavaksi kunnallisvaalien jälkeen. Minkälaisella myynnillä aiottaisiin paikata tämä liikenne- ja viestintäministeriön kehyksen vaje, jos todella aiottaisiin valtion omaisuuden myyntituloilla se katastrofi korjata, jota hallitus ei ole halunnut korjata tätä kehystä tehdessään liikenne- ja viestintäministeriön osalta?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehyspaperista käy hyvin selvästi ilmi, että budjetti on alijäämäinen koko vaalikauden ja sen jälkeenkin vielä hyvin ilmeisesti. Mielenkiintoista tässä paperissa on se, mitä siinä ei sanota — asia muuten tuli ed. Vistbackan puheenvuorossa esille — nimittäin se, että harmaa talous vie 2—3 miljardia euroa varallisuutta julkiselta taloudelta jo tänä päivänä ja se osuus kasvaa Italian mallin mukaan koko ajan. Te sanotte, että tulee 3,5 prosenttia talouskasvua. Hyvä jos saatte sellaisen aikaiseksi, mutta te ette saa sitä tällä menolla. Minä odotin, että te olisitte antanut voimakkaan tuen ministeri Kari Rajamäen pyrkimyksille saada harmaa talous kuriin. Te osaatte myydä valtion omaisuutta, mutta te ette pysty tekemään bisnettiä niin että pistäisitte harmaan talouden kuriin ja ottaisitte rahat sieltä, mistä ne kuuluu ottaa. Se on oikeaa kilpailupolitiikkaa myöskin.

Pirkko  Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Peruspalveluohjelmassa todetaan, että palveluiden ostot kuntasektorin ulkopuolelta kasvavat ja kilpailuttaminen lisääntyy. Tasapuolisten kilpailumahdollisuuksien takaamiseksi julkinen sektori tarvitsee samat toimintaedellytykset kuin yksityinenkin. Kuntien työnantajamaksut ovat edelleen korkeammalla tasolla kuin yksityissektorilla. Kuitenkin aito kilpailutilanne edellyttää, että lähtötilanne on kaikilla kilpailijoilla sama.

Herra puhemies! Hallitus on selvittämässä työnantajamaksujen keventämistä, johon on varattu noin 50 miljoonaa euroa. Kuntien työllisyyden, palvelujen ja kilpailukyvyn parantaminen edellyttää, että myös kuntatyönantajien maksuja lasketaan. Olisin kysynyt kuntaministeri Manniselta, mihin hän on ryhtynyt, jotta kuntatyönantajien työnantajamaksut saadaan yksityissektorin tasolle. Vastaukseksihan ei riitä, että kunnille osoitetaan kehyksissä valtionosuuksia. Niillä tasataan tehtävien ja velvoitteiden rahoituksen tasapainoa; kilpailuttaminen on eri asia. Mutta kun puhutaan työllisyydestä, niin tällä on erittäin suuri merkitys juuri kuntien työllistämiseen.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ministeri Mönkäre toi esille hyvin näitä lukuja, miten valtionosuuksien ym. kautta kunnat tulevat saamaan lisää tämän menokehyksen myötä. Nyt kuitenkin me, jotka olemme kuntapolitiikassa, kuulemme kuntien taholta sitä viestiä, että siitä huolimatta niitä palveluita tai toimintoja, mitä kuntalaiset edellyttävät, ei voida täysimääräisesti toteuttaa eikä ainakaan lisätä siinä määrin kuin tarpeita olisi.

Kysymykseni on: Mistä tämä ristiriita syntyy, kun toisaalta nyt tässä on tullut esille, että ikään kuin todella suuriakin lisäyksiä tulisi, ja kunnat kuitenkin kokevat sen, että niihin palveluihin, mitä kuntalaiset edellyttävät, ei ole varaa? Tämän kysyn erityisesti siksi, että valtiovarainministeri Kalliomäki, sanoitte, että hallituksella on selkeä näkemys siitä, minkälaisiin yhteiskunnallisiin tarpeisiin tulee nyt tällä hetkellä panostaa. Onko se todellisuus aivan selvä?

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäki sanoi aivan oikeutetusti, ettei tästä kehysratkaisusta ole vastuussa valtiovarainministeriö, vaan koko hallitus. Ainakin päähallituspuolueen, keskustan, varapuheenjohtaja ed. Rantakangas tämän päivän Kalevassa, oman vaalipiirinsä valtalehdessä, moitti tätä hallituksen kehysratkaisua huomattavasti voimakkaammin sanakääntein kuin äsken omassa puheenvuorossaan. Samoin moitti tätä kehysratkaisua myöskin ryhmäpuheenvuoron pitänyt ed. Lintilä. Elikkä he ovat tunnustaneet hallituksen erheet ja epäonnistuneen ja vaativat lisäpanoksia moniin momentteihin.

Kysyn koko hallitukselta siis: Onko hallitus siis jo sopinut uudesta kehyskokouksesta? Mikäli ei, niin annan hyvän vihjeen: Usein käynti optikolla riittää. Sieltä saa edullisesti uusia kehyksiä.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme todellakin tuolla pohjoisessa erityisesti tottuneet siihen, että keskustan kenttäpuheet ovat kyllä ihan muuta kuin mitä tapahtuu täällä talossa. Näyttää siltä, että hallitus joutuu siis perumaan hallitusohjelmassa mainitun kirjauksen matalia palkkoja maksavien työnantajien tukemisesta. Onko näin? Kehyksessä ilmeisesti siihen ei rahaa ainakaan ole kuin ehkä vaivaiset 50 miljoonaa, jos se siihen käytetään sitten.

On pakko ed. Saarisen tavoin kysyä: Millä keinoilla hallitus sitten aikoo tämän työllisyysasteensa pitää yllä? Nythän työllisyysaste on laskenut, kun yritykset ovat irtisanoneet väkeä ja erityisesti naiset ovat jääneet kotiin. Tielaitoksen siirtymäaika on loppumassa tämän vuoden lopussa, ja sieltäkin tulee satoja ihmisiä työttömyyseläkeputkeen ja työttömäksi. Samanaikaisesti työministeriön budjetti on kuitenkin tuossa kehyspäätöksessä pienenemässä vuosi vuodelta, jopa niin, että se alenee 2008 alle miljardin. Eli miten tämä yhtälö on hoidettavissa? Työttömille ei tule edes lämmintä kättä.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kehysselonteossa on paljon hyvääkin, mutta liikenteen osalta on kyllä vähän vaikea käsittää sitä, että jo aloitettu Tampereen kehätiehanke keskeytyy, mikäli se on pudotettu pois tästä infrasta.

Kuten ed. Rantakangas sanoi, tässä on kysymys kilpailukyvystä ja pitäisi aikaistaa näitä tiehankkeita. Tässä puhui myös ed. Backman menoriihen pakkopaidasta, jota pitäisi pystyä löysäämään tältä osin. Nimenomaan elinkaarimalli on yksi vaihtoehto tai jopa laina, koska tämä tiehanke maksaa itsensä takaisin hyvin nopeasti. Nyt siellä rakennetaan tietä, jossa ei ole päitä ollenkaan eikä myöskään häntää. Se on kuin junarata ilman asemata. Tämä on semmoinen asia, joka on ihan käsittämätön, vaikka täällä muuten onkin ihan hyviä asioita.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kiistatta nyt alkuun todettava se, että kyllä nämä hallituksen veronalennukset ovat osuneet nyt oikeaan aikaan ja luoneet työpaikkoja niin palveluelinkeinoihin kuin asunto- ja autokauppaankin. Sen ovat myöskin näiden omat järjestöt todenneet, joten tästä on nyt turha kiistellä.

Mutta on ihan selvää, että jatkossa me tarvitsemme varmaan täsmätoimia työllisyyteen. Kyllä minä sen verran uskallan sanoa tässä, että varmaan monia niitä aineksia, joita vasemmistoliitto ja vihreätkin ovat esittäneet, on syytä vakavasti pohtia, kun tämä työllisyystilanne on näin vaikea.

Mutta, kokoomus, teidän on ihan turha nyt rehvastella täällä. Minulla on tässä mukana teidän vaaliohjelmanne, jossa te esititte esimerkiksi terveydenhuoltoon 100:aa miljoonaa euroa. Hallitusohjelmassa on siihen varattu 300—400 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että teillä ei ole moraalis-yhteiskunnallista oikeutta tältä osin kritisoida yhtään mitään hallituksen hyvinvointipalvelujen suhteen, (Ed. Perhon ja ed. Tulosen välihuutoja) ei yhtään mitään. (Puhemies koputtaa) Te olette tältä osin tulossa oikeistopopulistiseksi puolueeksi.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä haluan nyt aluksi pahoitella ministeri Kalliomäen kielenkäyttöä, kun hän puhui Itälän viimeisistä kiusauksista. Ministeri Kalliomäki, seiväshypyssä tämä oli nimeltään limbo.

Tänä päivänä on puhuttu täällä paljon hallituksen hyvästä yhteistyöstä ja yhteistyöhengestä, mutta, niin kuin on nähty, ed. Lintilä ja monet muut ovat eri mieltä tulonhankkimisesta, veroista, työllistämisestä jnp. Tässä on unohdettu hyvin keskeinen asia: silloin kun menee huonosti työllisyysrintamalla, tarvitaan investointeja. Investointienkin osalta on viime aikoina esitetty hallituksen eri ministereitten taholta eri näkemyksiä, ja minä kysyisin nyt liikenneministeri Luhtaselta:

Kun tänä päivänä on tämän kehyksen puitteissa arvioitavissa, että teidän vetämänne ryhmän hankkeet eivät toteudu lähivuosina, pitääkö tämä paikkansa vai ei? Ja suora kysymys: Onko Eurooppa-nelonen, E75, ohjelmoitu, niin kuin olette luvannut julkisuudessa, vuodelle 2007?

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Ihan muutama sana tästä lähtökohdasta. Siis tämä ministerityöryhmä, niin sanottu infratyöryhmä, teki ohjelman, joka suuruudeltaan vastasi suurin piirtein aikaisempien hallitusten tekemiä panostuksia, eli me teimme 940 miljoonan euron edestä isoja investointeja ja sitten pieniä niin sanottuja teemapaketteja, jotka vastaavat näitä perusparannusrahoja, noin 340 miljoonan edestä. Työryhmä asetti kaikki nämä hankkeet kiireellisyysjärjestykseen, ja hallitus hyväksyi tämän kiireellisyysjärjestyksen, eli se asiakirja, mikä on nyt sitten infraohjelma, ja se kiireellisyysjärjestys, on siis hyväksytty. (Ed. Tennilä: Ja sitten otettiin rahat pois!) Siihen lisättiin vielä hallituksen käsittelyssä Ilmalan ratapiha, joka tuli ikään kuin yllättäen siihen hankelistaan, ja se lienee tarpeellinen.

Voin sanoa sen, kun täällä on käytetty paljon puheenvuoroja myös turvallisuuteen liittyvistä asioista, että tällä esityksellä, tällä kokonaisuudella, on myös merkittäviä vaikutuksia muun muassa liikenneturvallisuuteen, sillä on vaikutusta elinkeinoelämän kilpailukykyyn ja alueiden kehitykseen. Voin sanoa näin, että ohjelma on tasapainoinen ja erittäin toteuttamiskelpoinen, ja kun täällä on viitattu työllisyyteen, voisin sanoa myös näin, että tällaisten investointien työllistävät vaikutukset ovat merkittäviä.

No, mikä on sitten tilanne nyt, kun käsittelemme tätä kehystä? Voin todeta sen, että tässä kehyspäätöksessä hallitus siis sopi työryhmän esittämien teemahankepakettien ja isojen investointien ohjelman toteutuksen aloittamisesta. Tämänhetkisen arvion mukaan tämä kehyspäätös mahdollistaa tässä vaiheessa suurin piirtein puolenkymmenen hankkeen käynnistämisen, kuuden seitsemän hankkeen käynnistämisen — raja liukuu — tällä hallituskaudella, siis tässä vaiheessa, jos katsomme tiukasti tätä lähtökohtaa. Lisäksi on sovittu ensimmäisten ministerityöryhmän esittämien teemahankkeiden käynnistämisestä, eli pääsemme liikkeelle. Hankkeita toteutettaessa pidetään siis kiinni infraministereiden esittämästä ja hallituksen hyväksymästä hankkeiden toteutusjärjestyksestä. Siitä ohjelmasta sen näkee sitten jokainen. (Ed. Korhonen: Olisipa Rajamäki vielä kansanedustaja, niin kuultaisiin totuus!)

Minä totean sen, että kehyspäätöksen myötä päästään investointiohjelman toteutuksessa alkuun, ja mielestäni kohtuulliseen ja hyvään alkuun. Voin sanoa näin, että kun näitä aikataulutetaan, esimerkiksi ensimmäinen hanke, joka on Tornion meriväylähanke, myös valmistuu tämän näkymän mukaan hallituskauden aikana.

Mutta aloitettavien hankkeiden tarkka määrä selviää myöhemmin, kun mahdollisuudet vaihtoehtoisten rahoitusmuotojen käyttöön on selvitetty hankekohtaisesti. Ei näitä liukuhihnalta tehdä. Valtion talousarvioehdotukselle vaihtoehtoisten rahoitusmuotojen käyttömahdollisuuksia selvitetään koko ajan ja parhaillaan. Näitten teemahankkeiden osalta pyritään liikkeelle pääsemään ja niin päästään ainakin joidenkin kohdalla jo kevään lisätalousarviossa ja muiltakin osin tämän ministerityöryhmän esityksiin tullaan palaamaan myöhemmin hallituskauden aikana. Täällä on viitattu mittaviinkin valtionyhtiöiden myyntituloksiin. Katsotaan, mitä sieltäkin tulee. Elinkaarimallimenettely otetaan käyttöön nyt ensimmäisenä E18:n Muurla—Lohja-moottoritien rakentamisessa, ja tarkoitus on, että elinkaarimallihankkeita toteutetaan myös muiden kohdalla, mikä on järkevää tietysti sikäli, että nämä vaativat mittavaa valmistelutyötä erilaisten toimijoiden kohdalta.

Täällä mietitään sitä, onko tämä nyt ihan tyhjän panttina koko tämä kausi tässä, ennen kuin päästään hankkeisiin. (Ed. Tennilä: Niin näyttää olevan!) Perusasia on se, että pitää osata, jos yhteenlaskua osaa, myös kehysten kohdalta katsoa, minkä takia se käyrä on siellä tämän laskelman mukaan aleneva. (Ed. Tennilä: Niin se on! ) — Aivan, minä olen aika hyvä matematiikassa. — Isoja kehittämishankkeita on tällä hetkellä käynnissä noin 1,5 miljardin euron arvosta, ja se tarkoittaa sitä, että edellinen eduskunta, aivan järkevästi, hyvästi — oltakoonpa siitä mitä mieltä tahansa muualla — lähti toteuttamaan, varasi rahat, lähti investoimaan, erittäin keskeisiä tiehankkeita, ratahankkeita, vesitiehankkeita yhteensä siis putkessa olevan 1,5 miljardin euron verran, joista osa valmistuu tänä vuonna ja 2005.

Nyt tässä välillä totean, että täällä on ilmeisesti virheellisiä käsityksiä joillakin edustajilla Tampereen läntisestä ohikulkutiestä; vaikka en menekään vielä budjettikäsittelyyn enkä yksityiskohtiin, tämä on pakko oikaista. Ed. Alatalo, ei Tampereen läntisen ohikulkutien ykkösvaihetta keskeytetä. Se on käynnissä, ja se valmistuu vuonna 2006, ja mistään muusta vielä ei ole sovittu, mutta infratyöryhmän toteutusjärjestyksessä siellä on jatko. (Ed. Tulonen: Eduskunnan ponsi on olemassa, että töitä ei keskeytetä!) Eli ei keskeytetä mitään; se jatkuu ja valmistuu 2006, (Ed. Pulliainen: Silloinhan koko Suomi on kunnossa, jos se on kunnossa!) ensimmäinen vaihe jatkuu.

Sitten totean vielä sen, että näitä isoja hankkeita valmistuu tällä kaudella tasaisesti, erittäin isoja hankkeita, joista viimeisin Nuijamaan raja-aseman tieyhteys Suomen puolelle, joka liittyy vajaa kuukausi sitten solmittuun valtiosopimukseen. Siinä lapiot käynnistetään ihan varmasti näinä päivinä, ellei ole käynnistetty. Eli tämä toiminta on juoksevaa: jatkuvasti valmistuu jo putkeen pantuja hankkeita, ja uusia otetaan sisään. Tämä selittää sen käyrän: edellisen kauden panostukset olivat erittäin suuria. Niitä valmistuu siellä koko ajan, mutta niitä on siis siellä 1,5 miljardin edestä tällä hetkellä. Mutta koko ajan niitä näyttää valmistuvan, viimeisimpänä Vuosaaren sataman liikenneyhteydet, Kerava—Lahti-oikorata 2006, Oulu—Iisalmi/Vartius jne.

Ministeri Sasille tekisi mieli sanoa se, että en minä kyllä — anteeksi, ed. Sasille, entiselle ministerille — ole hänen varsinaisia infrasuunnitelmiansa ministeriössä nähnyt. Kyllä siellä Auran niin sanottu suunnitelma on. Kansanedustaja Sasilta jäi kyllä jälkeen ihan muita suunnitelmia, mutta niitä en ole ihan kärkkäästi toteuttamassa.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ryhdytäänkö Tielaitoksen rahoitustarpeita todella paikkaamaan myymällä lisää valtionyhtiöitä, eli hakeeko hallitus lisää uusia myyntivaltuuksia eduskunnalta? Tämä kysymyshän näyttää nyt täällä nousseen hyvinkin esille.

Sitten kysymys vielä: Ministeri Luhtanen totesi Tornion syväväylän tilanteen. Mutta kehyksiin sisältyy muun muassa myös Raahen syväväylä, ja se on edellisessä hallituksessa luvattu aloitettavaksi vuonna 2005. Voisivatko nyt ministerit Kalliomäki ja Luhtanen vähän selventää: Aloitetaanko todella tämä hanke tämän hallituksen aikana, vai ollaanko sitä siirtämässä seuraavalle hallitukselle? Selonteko ei anna tähän kyllä vastausta.

Vielä yksi kysymys: Mitä tämä erityistukialue-nimitys merkitsee Raahelle ja muille nimetyille alueille? Tuleeko näille alueille todellista tukea ja toimenpiteitä, joilla sinne voidaan luoda uusia työpaikkoja? Pelkkä erityistukialue-nimitys ei kyllä riitä eikä (Puhemies koputtaa) pelasta näitten alueitten vaikeaa työllisyystilannetta.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri ja useat ryhmäpuheenvuorojen käyttäjät totesivat, että hallitus on päättänyt budjettikehyksen yhteydessä luopua valtion ja kuntien kustannusjaon tasotarkistuksesta nykymuotoisena vuoden 2006 alkuun mennessä. Itse olen tulkinnut tätä siten, että tämä nykymuotoisuus tarkoittaa sitä, että lakisääteisyys tulee säilymään, se tehdään enempi reaaliaikaiseksi ja että tällaisia kustannuskertymiä, joita nyt tässä oli, ei pääse syntymään. Pyytäisin, että valtiovarainministeri tarkentaa hiukan tätä, mitä kehyspäätöksiä tällä lausumalla on tarkoitettu.

Merikukka Forsius /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin puuttua yhteen kohtaan tässä kehyspäätöksessä. Hallitusohjelmassa luvataan, että ikäluokkien pienenemisen vuoksi opetustoimesta vapautuvat voimavarat osoitetaan koulutukseen. Nyt kuitenkin perus- ja esiopetuksessa kertyneistä 90 miljoonan säästöistä vain 5 miljoonaa palautuu opetukseen. Olisinkin halunnut kysyä: Aikooko hallitus korjata tämä asian ja ohjata säästyneet voimavarat koulutukseen, niin kuin hallitusohjelmassa luvataan?

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin kehyksistä näkyy, koko tämän kauden ajan valtio velkaantuu lisää, ja, niin kuin tuolla todetaan, oletetaan myös korkotason nousevan ja sitä myötä myös korkomenojen kasvavan nykyisestään huomattavasti. Tämähän tarkoittaa sitä, jotta meidän pitää tarkasti katsoa se, mikä sijoitus on paras, kumpi on parempi sijoitus, alentaa veroja vai vaikka laittaa liikennepuolen investointeihin.

Minä näen ainakin parempana liikennepuolen investoinnit. Se on vanhan tyyppistä elvytystä, se on kohdennettua elvytystä, se antaa työpaikkoja suoraan, eikä rahaa hukkaannu. Tässähän käy sillä tavalla, jos katsoo tätä tilannetta, jotta pannaan mahdollisesti rullalle ratoja ja siirretään kumipyöräliikenteeseen sitä raskasta liikennettä, mikä tarkoittaa, että pitkässä pelissä se on huomattavasti kalliimpaa. Sen takia minusta nyt pitäisi linjata tämä kysymys ja katsoa, mikä tässä on järkevää, ja tehdä niinpäin, jotta ennen jättää sitten vaikka tämän veroalen pois ja käyttää semmoiseen elvytykseen — minä en sano, että se on vanhanmallista elvytystä — mikä antaa oikeita työpaikkoja.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Hallitus kehyspäätöksissään näyttää lähtevän edelleenkin kyykyttämään sairaita, pienituloisia, köyhiä ihmisiä, sillä mihinkään muuhun johtopäätökseenhän ei voi tulla, kun täällä lukee: "Peruspalvelujen rahoituksen vahvistamiseksi valmistellaan kiinteistöverojen rajojen nostamista. Samoin valmistellaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukäytännön muuttamista siten, että maksuissa otetaan huomioon palvelujen kustannuksen kehitys". Tämä merkitsee siis asumiskustannusten nousua ja myöskin sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten nousua. Sen sijaan hallitus on kyllä erittäin suosiollinen esimerkiksi armeijalle, sillä armeijan varat sidotaan indeksiin ja indeksitarkistuksiin on varattu tarkka summa, 16,6 miljoonaa euroa. Sen sijaan lapsilisiin ja opintotukeen ei olla tekemässä indeksitarkistusta. Tämä on hallituksen linja, jolla se kyykyttää köyhiä ja pienituloisia.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelun kuluessa on tätä kehysasiaa puitu hyvin perusteellisesti ja moni asia on tullut käsiteltyä. Kuitenkin on hyvä, että tässä on tämä mustavalkoinen veronalennusten puolesta ja vastaan -linja saanut vähän muitakin sävyjä, kun esimerkiksi ministeri Mönkäre on tuonut esiin sen, kuinka satsauksia tehdään sosiaali- ja terveyspuolelle ja kuinka silläkin sektorilla työpaikkoja saadaan syntymään. Toisaalta näitä liikenneinvestointejakin tehdään, ja siitä ministeri Luhtanen on täällä kertonut, eli asia ei ole ollenkaan niin mustavalkoinen. Mutta näistä veronalennuksista kuitenkin on pakko todeta, kun niidenkin nimiin tässä vannotaan, että jos tämä lääke ei todella tehoa, niin pitääkö lisätä annostusta, kunnes potilas kenties kuolee, vai pitääkö vaihtaa lääkettä. Uskon ja toivon, että tässä on tullut esiin, että niitä vaihtoehtoisia lääkemuotoja kyllä hallituskin harkitsee.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen kehyspäätös on tiukka ja perusteltu. Näissä erittäin vaativissa kansainvälisen talouden olosuhteissa tarvitaan nyt linjaa, joka varmistaa pitkäjänteisen perustan kestävälle talouspolitiikalle. Tätä on helppo tukea. Nimittäin olin jo viime kaudella tässä suhteessa tukemassa ministeri Niinistön viisasta talouspolitiikkaa. Sen vuoksi haluan huomauttaa ed. Sasille, joka on nyt poistunut, siitä, että on tärkeää muistaa se, että tämä hallitus aloitti työnsä nimenomaan supistuvan talouskasvun olosuhteissa. Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttäjä ed. Häkämies kantoi aivan oikealla tavalla huolta yrittäjyyden toimintaedellytysten vahvistamisesta, mikä on äärimmäisen tärkeä asia. Sen vuoksi minä toivon, että tämän raamin puitteissa hallituksen sisällä käydään riittävää keskustelua siitä, millä tavalla todella uudistukset toteutetaan. Sen sijaan kokoomuksen taholta tuleva ...

... kritiikki yritysverouudistuksen osalta on kestämätöntä ja vastuutonta.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki, kun te rehelliseksi heittäydytte, niin varmaan kuitenkin tiedätte, että vasemmistoliiton ja hallituksen vaihtoehtoiset budjettilinjat viime vuonna eivät valtiontalouden tasapainon kannalta poikenneet toisistaan. Me esitimme valtiolle lisää tuloja kattamaan niitä menoja, joita me esitimme, ja niitä tulee nimenomaan pienemmistä veronalennuksista. Me olemme olleet kiinnostuneita kohtaannoista, siitä, mihin, keihin ja miten ja myöskin talouden kannalta millä tavalla nämä veronalennukset ja muut toimenpiteet kohtaantuvat. Se on se keskeinen kysymys. Kysymys on kokonaiskysynnästä, sen eri osista. Hallitus on painottanut yksityistä kulutusta, me olemme kiinnittäneet huomion julkiseen kulutukseen, investointeihin, jopa vientiinkin. Kysymys on siitä, miten nämä kohtaannot vaikuttavat kokonaiskulutukseen. Meillä on ehkä siitä erilainen näkemys.

Lopuksi, kun te viittasitte pitkiin linjoihin, niin John Maynard Keynes aikanaan totesi, kun ministerit ja taloustieteilijät puhuivat pitkistä linjoista ja tähtäimistä, että pitkällä tähtäimellä me olemme kaikki kuolleita.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Todettakoon nyt ihan alkuun ja lyhyesti, että tämä Tampereen tien kohennus kyllä jää kesken, koska siellä nyt se ykkösvaihe tulee keskelle ja kakkosvaihe, joka on osa sitä tietä, tulee reunoille, eli tehdään keskeltä ja jätetään reunat tekemättä, eli kesken jää.

Mutta itse asiaan. Olin pyytänyt vastauspuheenvuoron tämän saman paperin vuoksi, mitä täällä ed. Gustafsson jo vilautteli. Kävin nimittäin netistä tulostamassa tämän kokoomuksen vaalienalusohjelman kuusi kohtaa. Tämä on yhtä hyödyllinen täällä laatikossamme kuin varmasti kokoomuksen ed. Zyskowiczin laatikossa oleva ministeri Hyssälän vaalilupauskirja. Nimittäin tässä todellakin todetaan, että terveyspalveluihin, terveyshankkeeseen, 100 miljoonaa euroa. Nyt sinne on tulossa nelisensataa, ja se ei riitä. Te totesitte täällä, että opiskelijoille ei senttiäkään, ja nyt pitäisi löytyä 100 miljoonaa yhtäkkiä. Minä todella ihmettelen tätä linjaa. Mistä nyt löytyy se raha-arkku sekä veronkevennyksiin, joita hallitus tekee liian pienesti, että näihin menolisäyksiin? Ilmeisesti ennen vaaleja tämä ohjelma sisälsi sen, mitä te tekisitte hallituksessa, ja tämä on hyvä pitää pöytälaatikossa (Puhemies koputtaa) ja katsoa tätä kriittisellä silmällä ja muistutella.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yliopistoille, yliopistojen pätkätyöläisille ja opiskelijoille hallitus tarjoaa kylmää kättä. Mitä demareilla on yliopistoja vastaan? Luulisi, että jo kilpailukyvyn ja pitkän aikavälin työllisyydenkin näkökulmasta yliopistojen perusrahoitus kiinnostaisi. Jo nyt näkyy, että työllisyystavoite karkaa käsistä. Vihreät esittävät veronkevennysten sijaan lisäsatsausta palveluihin, mikä työllistäisi kunnallisiin peruspalveluihin täysimääräisesti. Ministeri Kalliomäki täällä väitti, että tämä johtaisi kuntatalouden ylikuumenemiseen. Sori vaan, ministeri Kalliomäki, sokea reettakin näkee, että ei se nyt ole ihan ajankohtainen uhka, kun näitten lakisääteisten palvelujenkin toteuttamiseen on vaikeuksia löytää rahoja. Toki tähän varmasti tuovat helpotusta ne hankkeet, joita ministeri Mönkäre täällä kuvasi. Toivottavasti tämä todella näkyy myös kuntien todellisuudessa.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri peräsi ennakoitavuuden perään, (Ed. Gustafssonin välihuuto) ja näemmä ennakoitavuus on hyvin harmaan byrokraattinen ... — kiitos, jos saan pitää puheenvuoroni. Itsekin tulkitsen niin, että olisin toivonut toisenlaista näkymää, mutta kovin visiottomaksi kyllä käy tämä hallituksen kehys, ellei sitten ainoaksi visioksi voida katsoa täällä välkehtivää peruutuspeiliin katselua, jossa mitataan oppositiopuolueen tekemisiä ja tekemättömyyksiä menneinä vuosina, mikä mielestäni ei ole visiota vaan puolustusta ja juoksuhautoihin kaivautumista.

Samalla valtiovarainministeri peräsi vastuun ottamista ja ratkaisujen tekemistä. Näyttää vaan siltä, että tämä hallitus siirtää ne seuraavalle eduskuntakaudelle pääosin. Ja mikä onkaan ihmiskuva, mihin tämä hallituksen kehys perustuu? Köyhien elämänlaatu nimittäin ei viinan hinnan alenemisesta parane, jos samaan aikaan leipä, asuminen ja palvelut kallistuvat.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntien menot ovat viime vuosina kasvaneet voimakkaammin kuin tulot ovat lisääntyneet, ja näin on käynyt myös valtionosuustehtävissä. Nyt valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon mukaisesti viime vuosilta kunnilla on saamatta tämä 295 miljoonaa, joka ollaan nyt sitten maksamassa, joskin useamman vuoden aikana. Valtiovarainministeriö on siis onnistunut laskemaan, ennustamaan, nämä kuntien valtionosuustehtävien kustannukset alakanttiin tässä aiemmin, ja kysynkin: Käykö nyt sitten jatkossa samalla tavalla, kun kehysennustetta tarkastellaan?

Valtiovarainministeri puheenvuoronsa alussa totesi, että hallitus on päättänyt pysäyttää tämän menoautomaatin. Kysynkin valtiovarainministeriltä: Mitä sitten aiotaan tämän tilalle järjestää?

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki kyseli yritysverouudistuksen osalta, mistä kohtaa pitäisi rukata. Kokoomus on loogisesti vuoden ajan kertonut, mitä ei pitäisi tehdä ja mitä pitäisi tehdä, mutta kun epäilen, että meidän äänemme ei kuulu, niin kysykää nyt vaikka keskustan ryhmäjohtajalta Kallilta, joka on todennut, että tuota uudistusta pitäisi rukata. Uskon, että läheinen hallituskumppani keskusta saa paremmin äänensä kuuluviin.

Toinen asia: Ed. Backman nosti esille sen, että hallitus on toteuttanut toimia sekä verotuksen että palvelun puolella etupainotteisesti. Näin onkin, mutta siinä se ongelma onkin, eli tuntuu siltä, että keinot on käytetty ja eväät on syöty ja ratkaisuja työllisyyden kohentamiseen ei nyt löydy. Hallitus katsoo ja odottaa, että apu tulee Yhdysvalloista. Lienee ainut asia tämä talous, jossa hallitus katsoo Yhdysvaltojen suuntaan.

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näin debatin vähän laimennuttua ajattelin itsekin olla rakentava ja todeta, että kahdesta asiasta ainakin olen hallituksen kanssa yhtä mieltä. Ensimmäinen niistä on se, että työpaikkoja tähän maahan todellakin tarvitaan lisää, ja siitäkin olen samaa mieltä, että uusia työpaikkoja pitää etsiä myös palvelualoilta. Eri mieltä sitten luultavasti olen hallituksen kanssa siitä, miten palvelualojen työpaikkojen lisäystä saadaan ja miten sitä pitää tavoitella. Onko lääkkeenä hallituksen kaavailema, matalasti tuottavan työn kysynnän tukeminen, vai olisiko parempi lääke vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa mainittu innovaatio-ohjelmien ja tuottavuuden kasvuun panostamisen tavoittelu myös palvelualoilla? Olen itse jälkimmäisellä kannalla ja olen vakavasti sitä mieltä, että innovaatiotuki ja tuottavuuden kasvun tavoittelu ei saa tässä maassa olla vain teollisuuden etuoikeus. Me tarvitsemme myös palvelualoille sellaisia oikeita työpaikkoja, jotka ovat kannattavia, eivät vain marginaalisesti kannattavia ja valtion subventiota tarvitsevia.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti puutun vielä ruotsalaisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoroon, jossa kovasti perättiin sitä, että ei riittävän ajoissa ruvettu tätä ulosliputusta kauppalaivaston osalta estämään ja rahaa sinne laittamaan. Silloin täällä paljon kiitetty ministeri Niinistö piti meillekin, silloisille hallituskumppaneille, puhuttelun ja sanoi, että ollaanpa nyt vähän tarkkoja tässä hommassa, että siihen jengiin ei voi luottaa, ja nyt olemme nähneet viime kuukausinakin, ettei voi luottaa yhtään. Rahaa voi kyllä syytää vaikka kuinka paljon, mutta sitten kun pitäisi vastavuoroisesti tehdä jotakin suomalaisen yhteiskunnan hyväksi, niin mitään sellaista ei tapahdu.

Mika Lintilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan korjata pari puheenvuoroa, jotka koskevat omaa puheenvuoroani.

Ed. Rajalalle ensinnäkin: Keskustan eduskuntaryhmä on tämän kehysesityksen takana, ja toin sen selkeästi esille myös puheenvuorossani. Kritiikin, minkä kohdistin, kohdistin ainoastaan kehyksen laskennalliseen valmisteluun.

Ed. Vielmalle haluan todeta, että emme ole eri mieltä ministeri Kalliomäen kanssa. Olemme molemmat todenneet verotuksellisten keinojen tarpeellisuuden ja siinä samalla rakenteellisten muutosten tarpeellisuuden.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä sekä ed. Gustafsson että ed. Viitanen ovat viitanneet kokoomuksen kuuden kohdan ohjelmaan. Toistan itsekin tämän herra ties kuinka monennen kerran ja tiedän, että ed. Tulonen on junassa antanut ed. Gustafssonille tukiopetusta siitä, mitä me tällä terveydenhuollon hankkeen rahoituksella ohjelmassamme tarkoitimme: se koski hoitotakuuta, irrallaan terveydenhuoltohankkeen kokonaisrahoituksesta. Totta kai kokoomus, koska oli mukana päättämässä tästä hyvin tärkeästä hankkeesta ja sen kokonaisrahoituksesta, sitoutui siihen, että se rahoitetaan — tästä pitää tietysti antaa kiitos, että se on tässä kehyksessä — kokonaisuudessaan, niin kuin aikanaan on päätetty. Siellähän oli erillinen kohta siitä, että esimerkiksi ikääntymisestä, muista seikoista, johtuvia menoja rahoitetaan sitten (Puhemies koputtaa) siitä erikseen nimeämättömästä potista, eli tätä nyt halutaan tarkoituksellisesti käyttää meitä vastaan. Mutta tarkoitus oli todella sitoutua tämän hankkeen rahoitukseen. Toivottavasti tämä nyt meni perille.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Virtanen sanoi sen perusolettaman, mistä lähdettiin liikkeelle, kuten ministeri Kalliomäki varmasti muistaa, elikkä talouspolitiikassa me esitimme selvän toisen vaihtoehdon, ja se vaihtoehtohan oli arvopohjainen. Minä sanoin omassa puheenvuorossani, että teidän arvopohjanne nojaa nyt siihen, että te annatte hyvätuloisille veronkevennyksiä, mikä johtaa heikompiosaisten elämän kiristymiseen. Olen kysynyt teiltä useamman kerran, millä te mittaatte tämän politiikan onnistumista. Minä tänään olen lukenut tätä Suomen Pankin Euro & talous -lehteä tai, sanoisiko, tutkimusta, ennustetta tuleville vuosille. Jos tätä katsoo esimerkiksi julkisten investointien kohdalta, niin jo vuonna 2004 ne putoavat -1,1 prosenttiin 6,5 prosentin tasolta. Yksityinen kulutus putoaa 2,2 prosenttiin 3,6 prosentin tasolta. Olisi todella mielenkiintoista tietää, mikä on se mittari, millä te olette mitanneet tämän politiikan, tämän talouspolitiikan, harjoittamisen onnistumisen. Kun kaikki tässä yhteiskunnassa ympärillä romahtaa kumminkin, eikö se nyt ole asiallinen kysymys, johon toivoisi saavansa joskus asiallisen vastauksen?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Häkämies ryhmäpuheenvuorossaan totesi sen tosiasian, joka hallituksessa todettiin jo syksyllä, että Suomi joutuu luopumaan yhteisöveron hyvitysjärjestelmästä ja että Suomi tekee sen oma-aloitteisesti, hallitusti ja linjakkaasti. On valitettavaa, että monen kuukauden ajan kokoomuksen piiristä on lietsottu yrittäjäkenttään epävarmuutta ja pelkotiloja ja uhkia, ihan vääriä tietoja. Tämä on ollut osaltaan johtamassa siihen, että yrittäjät ovat varovaisempia investoimaan jne.

Hallituksen linjahan tässä on selvä. Yritysten verotusta kevennetään, ja nyt näissä valtiovarainministeriössä olevissa valmisteluissa on päivänselvää, että pitää huolehtia siitä, että ne epäkohdat, mitkä on havaittu esimerkiksi matalan nettovarallisuuden omaavien osakeyhtiöitten osalta, pienten osakeyhtiöitten osalta, korjataan, niin että perustavoite yritysverotuksen kevenemisestä toteutuu. Tämä evästyksenä ministeri Kalliomäelle lopuksi.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikenneministeriön rahat putoavat tämän hetken tasosta tämän kehyksen mukaan 350 miljoonaa euroa, kun ollaan vaalikauden lopussa. Ei niillä rahoilla selviä niistä tarpeista, jotka ilmiselvästi ovat olemassa.

Ministeri Luhtaselle toteankin, että ei teidän täällä tarvitsisi ääntä korottaa vaan valtiovarainministeriössä. Mehän koetamme puolustaa sellaisia ratkaisuja, jotka liikenneministeriön tarpeita vastaavat. Koetamme vaan tuurata Rajamäkeä parhaamme mukaan.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin kiirehdin hallitusta yritysverouudistuksen toteuttamisessa. Tuokaa se nopeasti eduskuntaan, ennen kuin vahinkoja sattuu enemmän kuin nyt on, ja pääosin siltä pohjalta, millä se on liikkeellä — sitä kannatan. Siellä on jotakin korjattavaa, mutta nopeutta tarvitaan.

Ministeri Kalliomäki, te kummallisella tavalla kiertelitte tätä 100 000 työpaikan lisäystavoitetta. Jäin ihmettelemään teidän verbaalista ilmaisuanne. Hallitusohjelmassa sanotaan: "Hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite on työllisyyden lisääminen vähintään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä." Oletteko te, ministeri Kalliomäki vielä tämän tavoitteen takana? Jos ette ole, mikä on hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite tällä hetkellä, kun selittelitte tuolla tavalla? Minä tuen täydellisesti tätä tavoitetta.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt pikkasen olin pettynyt, kun ministeri Luhtanen, joka aiemmin on todella ollut sitä mieltä, että tämä hieno ja hyvä infraryhmän työ, ja se paketti, jää toteutumatta riittämättömien rahoitusten takia, nyt oli nähtävästi ollut valtiovarainministeriön käsittelyssä ja rupesi itsekin kääntämään tämän niinpäin, että kyllä se siitä hoituu ja lisää tulee. Mutta jos lasketaan sen varaan, että tulevina vuosina todella tämä paketti saadaan rahoitettua ja saavutetaan se taso, mikä on aiemmilla hallituksilla ollut, aikooko valtiovarainministeri Kalliomäki todella sallia kehyksen muuttamisen, kun muuten halutaan pitää kehyksestä niin tiukasti kiinni koko neljävuotiskauden? En usko, että meistä monikaan voi kuvitella, että yhtäkkiä löytyisi niin valtavasti valtion omaisuuden myyntituloja, että jos on se 500 miljoonaa ja siitä yli menevästä osasta on käytössä 10 prosenttia, josta osa vielä t&k-panoksiin, sillä lopulla se voitaisiin puhtaasti hoitaa. Sehän on kehyksien ulkopuolella sallittua. (Puhemies koputtaa) Kestääkö kehys, ja aiotaanko todella sitten muuttaa kehystä? Se olisi hyvä asia.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Investointien vähäisyys on ongelma, ei yksin Suomessa, vaan maailmantaloudessa ja Euroopassa elämme investointilamaa, ja siinä on jotain muutakin kuin ihan suhdannetta. Toivotaan, että päästään eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin huomiota kuitenkin näihin kehysmenettelyihin, joissa voi olla kehittämistä, mutta tämä on nyt kuitenkin osoittanut toimivuutensa erittäinkin hyvin. Edellisellä vaalikaudellahan kehykset menivät yli 2 miljardia pitkiksi. Nyt tämä toimii. Kun ministeri Kalliomäki tuolla Ecofinissä kulkee, niin tämä kelpaisi vientituotteeksi Saksaan ja Ranskaan muun muassa, jotta ne saisivat tällä menettelyllä osin julkistaloutensa hallintaan. Tiedän, että Portugalissa, jossa on kolmas ongelma, on otettu tämä kehysmenettely käyttöön. Myykää tämä sinne ja ottakaa pieni korvauskin vielä, koska nämä tarvitsevat jäntevää, pitkäjänteistä julkistalouden hoitoa, jotta muun muassa tämä investointilamakin, joka osin johtuu julkistaloudestakin, joka siellä ei ole kunnossa, väistyisi Euroopasta.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden osalta täällä on useissa puheenvuoroissa ja kommenteissa myöskin esitetty syytöksiä valtiovarainministeriä ja tietysti hallitusta vastaan. Ensinnäkin on syytä todeta, että valtiovarainministeri ei ole enempää vastuussa kuin muukaan hallitus kuntatalouden kehyksistä vaan ne ovat hallituksen yhteisesti sopimia linjauksia ja niitä myöskin yhteisesti noudatetaan.

Hallituksen lähtökohtana on kuntatalouden osalta vakaa ja pitkäjänteinen kuntapolitiikka. Hallitusohjelmaa kuntatalouden osalta on noudatettu erityisen tarkasti. Veronalennuksista aiheutuvat kuntatalouden verotulomenetykset on korvattu täysimääräisesti, ja ne ovat erittäin mittavia summia: Viime vuodelle 113 miljoonaa euroa, tämän vuoden budjettiin 359 miljoonaa euroa, ja nyt kehyksessä ensi vuodelle on luvattu 100 miljoonaa euroa, jolla nostetaan kuntien yhteisövero-osuutta, mitä on voimakkaasti varsinkin suurempien kaupunkien osalta täällä vaadittu. Ainakin sen yhdeksän vuoden ajan, jonka olen ollut eduskunnan jäsenenä, olen voinut todeta, että hallitusohjelmaa kompensaatioiden osalta mikään hallitus tai valtiovarainministeriö verotuksen osalta ei ole aiemmin noudattanut täysimääräisesti. Tämä on ensimmäinen hallitus, joka on tämän osalta noudattanut sataprosenttisesti hallituksen ohjelmaa.

Mitä tulee kuntien kustannustenjakoon, niin on syytä todeta, että siinäkin hallitus on luvannut, tosin neljälle vuodelle jaksotettuna, korvata sen, mikä kustannusjaosta on siirtynyt kuntien tappioksi. Kun samanaikaisesti päätettiin siitä, että nykymuotoinen automaattinen kustannustenjakojärjestelmä tullaan muuttamaan, se perustui siihen selkeään havaintoon, että tätä lainmukaista menettelyä, joka oli vuonna 97 voimaan tulleessa valtionosuusuudistuksessa, kertaakaan ei ole pystytty noudattamaan lainmukaisesti. Ministeri Korhosen aikana ei näin menetelty, eikä nyt tämänkään hallituksen osalta näin menetellä. Mielestäni on päivänselvää, että sellaista lainsäädäntöä, jota käytännössä ei pystytä noudattamaan, ei ole tarkoituksenmukaista eikä järkevää pitää yllä vaan tämä järjestelmä täytyy luoda sellaiseksi, että vuosittain peruspalveluohjelman yhteydessä selvitetään kuntien ja valtion väliset kustannusjärjestelmät ja tarkastellaan niitä rahoituksen riittävyyden näkökulmasta.

Kaiken kaikkiaan me toteamme yhteisesti varmasti sen, että kuntatalouden tilanne on tällä hetkellä vaikea eikä se varmasti helppo tule olemaan tulevaisuudessakaan. Mutta selkeästi ennusteet osoittavat, että tilanne tulee paranemaan, ja jos ennusteet toteutuvat, vuonna 2007—2008 ollaan tilanteessa, jossa vuosikatteella voidaan kattaa kaikki kuntien nettoinvestoinnit, joten valtakunnallisella tasolla kunnat eivät enää velkaannu, mutta tietysti on yksittäisten kuntien osalta edelleenkin merkittäviä eroja ja tarvitaan valtionosuusjärjestelmällä ja muillakin asioilla hienosäätöä sen suhteen, että kaikki kunnat pystyvät huolehtimaan peruspalveluista. (Ed. Korhonen: Eikö se perustu oletusarvoon, että ne pudottavat kustannuksia?) — Oletusarvo on se, että kustannusten kasvu on noin 4 prosenttia, mikä on kohtuullisen kova ja vaativa tavoite. Ellei mitään tehdä, voidaan arvioida, että kustannukset nousisivat noin 5, jopa 5,5:kin prosenttia, terveydenhuollon osalta jopa 7, mutta se on vähän eri asia kokonaiskustannusten osalta. Mutta haluan todeta tässä yhteydessä, että kun tarkistimme ennustetta, aikaisempiin ennusteisiin nähden tätä kustannusten nousua korotettiin, ja se on selvästi korkeampi kuin aikoinaan ministeri Korhosen aikana tehdyt ennusteet. Selvää on, että me emme voi automaattisesti laskea sitä kustannustason nousua, mikä tapahtuisi, vaan tuottavuuden nostamisella, toimintatapojen muutoksella, rakenteellisilla muutoksilla on täysin välttämätöntä alentaa kustannusten nousua. Olemme arvioineet, että jos kaikki mahdollisuudet käytetään täysimääräisesti hyväksi, voidaan päästä tuohon noin 4 prosenttiin.

Näiden ennusteiden osalta, kun täällä sanottiin eräässä puheenvuorossa, että ne ovat sillä tavalla liian ylioptimistia, voin todeta, että tähän mennessä, kuten aikaisemminkin olen sanonut, ennusteet ovat olleet yleensä alimitoitettuja elikkä paremmin lopputulos on toteutunut tähän mennessä kuin näiden ennusteiden osalta. Toivon, että näin tapahtuu myöskin tulevaisuudessa. Näinhän tapahtui oikeastaan tässäkin edellisen ennusteen osalta, että hiukan parempi lopputulos vuoden 2003 osalta on.

Kaiken kaikkiaan, vaikka selkeitä ongelmia on, mielestäni on syytä todeta, että hallituksen kuntapolitiikka on ollut pitkäjänteistä ja vakaata aivan sillä tavalla kuin hallitusohjelmassa on luvattu.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On tärkeää, että eduskunta keskustelee talousarviokehyksistä laajalti tänä iltana. Tässähän on hyvää keskustelua käytykin, vaikka valitetaankin, että opposition vaihtoehdot tahtovat jäädä taivastelun puolelle usein liikaa, mutta on niitä vaihtoehtoja jossain määrin kuitenkin kuultu.

Todella tämä kehysmenettely, arvoisa puhemies, on mielestäni hyvä. Siinä voi olla kehitettävää siinä mielessä, että tosiaan pitää välttää tuplariihen tulo tänne eduskuntaan ja myöskin hallitukseen. On hyvä, että ennakoidaan, mutta kahteen kertaan ei kannata samaa työtä tehdä, ja tässä suhteessa vielä menettelyssä on kehitettävää.

Niin kuin äsken sanoin, kehysmenettely, jota on käytössä Suomessa, Ruotsissa ja Hollannissa, meillä ehkä pisimmällä, kelpaisi kyllä vientituotteeksi Ranskan, Saksan julkistalouksien hoitoon. Siellä on muitakin ongelmia, rakenteellisia ongelmia, mutta myöskin sieltä on puuttunut pitkäjänteinen, määrätietoinen julkistalouden hoito. Nyt siellä ollaan vaikeuksissa, mikä ei millään tavalla ole hyvä asia kansantalouden kannalta eikä myöskään valtiontalouden kannalta eikä viime kädessä myöskään ihmisten peruspalvelujen hoitamisen kannalta.

Arvoisa puhemies! Kun nyt puhun seuraavaksi veropolitiikkaa, haluan heti korostaa sitä, että minä en näe työn verotuksen järkevää keventämistä ja hyvinvointipalvelujen turvaamista vastakkaisina vaan näen, että nimenomaan kyse on hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan turvaamisesta pitkällä aikavälillä.

Tämä haaste hitaan talouskasvun ja globaalitalouden uuden vaiheen oloissa onkin iso, kun pyrimme työllisyysastetta nostamaan ja työttömyyttä vähentämään. Onhan niin, että alkutuotannon ja perinteisen tavaratuotannon työpaikat vähenevät ja osin siirtyvät halvan työvoimakustannuksen maihin, osin väistämättömästi.

Asetetun työllisyystavoitteen saavuttaminen edellyttäisi ja edellyttää lähivuosina poikkeuksellisen nopeaa, arviolta yli 4 prosentin suuruista, kokonaistuotannon kasvua. Viime aikojen ennusteiden valossa tähän kasvuvauhtiin ei luontaisesti päästä. Onkin tehtävä siis päätöksiä, jotka vaikuttavat sekä tähän tietyllä tavalla suhdannetaantumaan kuitenkin että taloutemme rakenteellisiin ongelmiin. On tärkeätä, kun kansainvälinen talous kuitenkin viriää kasvuun, että Suomi pääsee siihen mukaan. Näitten ratkaisujen toimeenpanoa ja toteuttamisaikataulua voidaan porrastaa, lähteä siitä, että talouspolitiikkamme tärkein mittari on juuri työllisyyden parantaminen, mikä turvaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa tulevaisuudessa.

Suomessa on varaa aktiiviseen talouspolitiikkaan. Julkistalouden tila kokonaisuutena on hyvä. Siksi meillä on mahdollisuus myöskin verotuksen keventämiseen ilman, että vaarannetaan julkistalouden tasapainoa. Ilman merkittäviä toimia työllisyyden vahvistamiseksi talouteen voisi sen sijaan syntyä näivettymiskierre, joka merkitsee paitsi työllisyystavoitteiden jäämistä kauaksi myös pahimmillaan selvästi ennustettua heikompaa julkisen talouden tasapainoa.

Merkittäviin menonlisäyksiin sen sijaan ei ole mahdollisuuksia sovituissa menokehyksissä. Verotuksen keventäminen on kuitenkin mahdollista talouskasvun ja työllisyyden vauhdittamiseksi, ja itse asiassa tämä fiskaalinen kurinalaisuus on juuri välttämätöntä, jotta voidaan tulopuolella liikkua. Kotimainen kysyntä on pysynyt korkealla ja pitänyt yllä talouden kasvua. Sen sijaan, niin kuin täällä on todettu, tuotannolliset investoinnit ovat laskeneet, ja siksi on pohdittava vaihtoehtoja, joilla teollisuuden investointeja kannustetaan ja investointiongelmia ratkaistaan, eli veronkevennyksiä tulee jatkaa määrätietoisesti ja maltillisesti jo talousarvioriihessä.

Arvoisa puhemies! Toki tarvitaan muita rakennetoimia myöskin, ja niitä tuossa jo käsiteltiin, ja jotta voidaan työuraa pidentää molemmista päistä, on tehty työeläkejärjestelmän uudistamista, opintotukijärjestelmän uudistamista, mutta vielä enemmän pitää tehdä.

Lopuksi tulen pitkäjänteisen liikennepolitiikan välttämättömyyteen. Hallituksen liikenneväylätyöryhmän linjaukset ovat tärkeitä. Meillä on oikeastaan ensimmäistä kertaa pitkäjänteinen suunnitelma siitä, miten liikenneväyliä tehdään, ja se on laajalla pohjalla hyväksytty. Juuri tämä pitkäjänteinen liikennepolitiikka mahdollistaa sen, että voidaan myöskin liikenneturvallisuutta ylläpitää ja lisätä. Suomen tiestö sittenkin tehtiin pitkälle 60—70-luvulla hiukan erilaisiin olosuhteisiin kuin mitä tänä päivänä on. Meillä kulkee yli 400 miljoonaa tonnia tavaraa maanteillä tänä päivänä, ja myöskin kalusto on monella tavalla uudistunut.

Nyt näissä kehyksissä, kun niitä suoraan katsotaan, ei ole riittävästi vielä rahoitusta mukana. Sen takia tuo hallitusohjelman kirjaus siitä, että valtionyhtiöiden tuloutusta käytetään ja uusia rahoitusmahdollisuuksia selvitetään ja käytetään, on tärkeä. Mielestäni tämä 500 miljoonaa ja sen ylitse mahdollisuus käyttää 10 prosenttia — vaikka itsekin olin hallitusohjelmaneuvotteluissa verotusasioissa — ei oikeastaan perustu mihinkään, eikä siihen 500 miljoonan määrään meidän tarvitse sitoutua, vaan lähteä siitä, että kun on suuret osinkotulot, kun merkittävästi valtionyhtiöiden myyntituloja tulee, niitä merkittävästi käytetään pitkäjänteisiin tieinvestointeihin ja sillä tavalla turvataan kilpailukykyä ja työllisyyttä ja ennen kaikkea myöskin liikenneturvallisuutta.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan arvoisa puheenjohtaja ed. Ala-Nissilä vähän varoitteli siitä, että kehyskeskustelusta ei saisi tulla ensimmäistä budjettikeskustelua, eikä se varmasti ole tarkoituksenmukaistakaan. On tietysti tärkeätä, että meillä on analyysi ja arvio kehityksestä neljä vuotta eteenpäin ja että siitä ilmenevät talouden reunaehdot, jotka sitten asettavat yksittäisille budjettitoiveille omat rajoituksensa, mutta minusta näistä reunaehdoista on hyvin paljon kysymys, millä tavoin niihin voidaan vaikuttaa, ja kyllä eri kautta tarkasteltuna yhä uudelleen palataan työllisyyteen ja työllisyysasteeseen ja niihin keinoihin, joilla tätä huolestuttavasti karannutta työllisyysastetavoitetta ja työttömyydenvähentämistavoitetta kohti edetään.

Täällä on jo puhuttu varmaan ihan riittävästi verotuksesta, mutta siltä osin vielä palaan tähän kokonaisuuteen, että ne toimenpiteet, joita hallitus itsekin on omaan ohjelmaansa sisällyttänyt, uhkaavat myöhästyä, mitä tulee nimenomaan matalan tuottavuuden työpaikkojen lisäämiseen, niiden edellytysten parantamiseen, joilla näitä työpaikkoja voisi syntyä. Sen vuoksi on todella toivottavaa, että se valmistelu, joka on toivon mukaan loppusuoralla, tuottaa tuloksia siten, että niistä voidaan budjettiriihessä loppukesästä päättää ja tältä osin voidaan lunastaa niitä lupauksia, joita päähallituspuolue keskusta oppositiossa ja vaaliohjelmassaan esitti, ja tältä osin päästään testaamaan, mitä vaikutuksia niillä on.

Toinen keino on kotitalousvähennyksen laajentaminen, parantaminen, sen ulottaminen muun muassa omaishoitajiin ja sen ulottaminen tilanteisiin, joissa iäkkäät, apua tarvitsevat vanhemmat asuvat jälkeläistensä ulottumattomissa, niin että myös näiden kustantamaa apua omille vähävaraisille vanhemmilleen voitaisiin tätä kautta tukea. Takuuvarmasti sillä olisi, ei varmasti kovin mittava mutta kuitenkin tärkeä, tämän alan työllisyyttä parantava vaikutus.

Eräs asia on tullut aika paljon alan asiantuntijoilta ja niiltä henkilöiltä, jotka ovat tekemisissä tuotteistamisen ja markkinoinnin kanssa: On hyvä, että tutkimus- ja tuotekehitysrahoituspanostukset ovat lisääntyneet, mutta ovatko samalla lisääntyneet riittävästi panostukset tuotteistamiseen ja markkinointiin? Onko Tekesin ja Finpron välinen rahoitus kohdallaan, vai tarvittaisiinko, niin kuin uskon, vähän enemmän panostuksia näihin markkinointiponnistuksiin ja vientiponnistuksiin?

Tärkeä uusi asiakirja kehysesityksen rinnalla on Peruspalveluohjelma, jollaista ohjaavuutta on kaivattu ja kaivattu instrumentiksi kuntien ja valtion välillä käytävään vuoropuheluun ja siihen, että se lainsäädäntö, jota täällä palveluiden osalta tehdään, myöskin tarkoitetulla tavalla lain hengessä voisi kunnissa toteutua. Eräs asia, jolle toivoisin todellakin vauhtia, on se Peruspalveluohjelmaan sisällytetty osio, joka koskee palvelujen tehostamista. Suuri osa hyvinvointipalveluista on sellaisia, että tehostamista ei voida hakea henkilöstön työpanosta lisäämällä, koska me tiedämme monen alueen — hoivapuolen, osittain opetuspuolenkin — uupumisongelmat ja resurssiongelmat, vaan näitä mahdollisuuksia pitää hakea entistä enemmän tietoteknologian, seutukunnallisen, ylikunnallisen, yhteistyön kautta ja ylipäätänsä sitä kautta, että yhteistyökuviot ovat tarkoituksenmukaiset ja toimivat, että tieto kulkee ja turhaa päällekkäistä työtä ei tehtäisi.

Esimerkiksi Kansallisessa terveyshankkeessa, vaikka tiedän, että hyvin moni asia on ihan myönteisesti menossa eteenpäin, paljolti tökkii se, että ei ole saatu terveydenhuoltoa leveämmille hartioille, mitä edellisen hallituksen peruspalveluministeri Soininvaara muun muassa ihan aiheellisesti korosti. Meillä on liian pieniä, liian haavoittuvia yksikköjä, ja niiden kokoaminen suuremmiksi hallinnollisiksi kokonaisuuksiksi on yksi tärkeimpiä osa-alueita ja osatoimenpiteitä Kansallisen terveyshankkeen alla.

Kuntien rahoituksen osalta yksi keskeinen kysymys liittyy myöskin terveydenhuoltoon ja näiden erityisen kalliiden hoitojen rahoitukseen. Kentällä hyvin mielellään haetaan ratkaisuksi sitä, että valtio ottaisi nämä hoidot kontolleen. Se ei välttämättä ole lopputulokseltaan paras mahdollinen ratkaisu, koska silloin ehkä tähän piikkiin halutaan laittaa enemmän tavaraa kuin sinne tarkoituksenmukaisuuden näkökulmasta kuuluisi, mutta varmasti olisi hyvin tarpeen luoda sellaiset pelisäännöt, joilla erityisen suurten terveydenhuollon kustannusten tasausjärjestelmä olisi yhdenmukainen koko maassa, ja toivon, että osana valtionosuusuudistusta, joka on tietysti peruspalveluohjelman yksi selkäranka, tämä asia saisi vakaat ja oikeudenmukaiset, tasapuoliset puitteet.

Toinen toivomus valtionosuusjärjestelmän uudistamiseen liittyy ilman muuta siihen, että kun hallitus on päättänyt, että kustannustason automaattisesta tarkistuksesta luovutaan, ei kai voi olla niin, että kunnissa tapahtuvaa kustannuskehitystä ei otettaisi huomioon. Jos siitä näin päätetään luopua, niin sen tilalla pitää olla joku muu mekanismi, jolla objektiivisesti todettava kiistaton kustannuskehitys voidaan ottaa huomioon.

Minusta on paikallaan, vaikka tämä kehyskokonaisuus käsitellään valtiovarainvaliokuntatasolla, että myöskin sosiaali- ja työjaostossa pureudutaan tähän peruspalveluohjelmaan, koska se on merkittävä periaatteellinen uusi tapa turvata ja pyrkiä ennakoimaan se, että täällä ja tässä salissa hyväksytty alan lainsäädäntö niin sosiaali-, terveys- kuin opetuspuolellakin voidaan toteuttaa lain hengen mukaisesti ja tasapuolisesti koko maassa.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Hallituksen menokehyksissä jatkuu tiukka linja, jossa valtion menot lähes jäädytetään lähivuosiksi. Kun kansantalouteen on silti ennustettu noin 2,5 prosentin reaalinen vuotuinen kasvu, se merkitsee valtion osuuden supistumista kansantaloudessa. Kun ministeriöiden menot ovat tänä vuonna noin 23 prosenttia bruttokansantuotteesta, osuus olisi 20,6 prosenttia vuonna 2008, mikäli menokehys ja siihen liittyvä bruttokansantuote-ennuste toteutuvat. Tämä tietenkin merkitsee sitä, että valtion osuus ja vaikutus kansantalouteen entisestään pienenee.

Puolustusministeriön kohdalla on erikseen mainittu 16,6 miljoonan euron indeksikorotus vuonna 2005. Puolustusministeriön osuus budjetin menoista kohoaa. Tässä suhteessa puolustusministeriöllä on etuoikeutettu asema. Tätä etuoikeutettua asemaa ei voi muuta kuin ihmetellä, kun miettii sitä, mistä kaikesta kuitenkin indeksitarkistukset toisaalta otetaan pois, tai missä niitä ei ole olemassa, elikkä lähinnä opintotuesta ja lapsilisistä. Ne ovat ilman indeksisuojaa, ja ne ovat erittäin pahasti jälkeen jääneet ja tulevat jäämään edelleenkin. Mutta sen sijaan armeijan asehankinnat sidotaan indeksisuojan piiriin. Tätä ei voi millään tavalla pitää perusteltuna.

Valtionavut kunnille kasvavat jonkin verran. Kasvu painottuu sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Sosiaali- ja terveysministeriön valtionosuuksille on arvioitu 650 miljoonan euron kasvu vuodesta 2004 vuoteen 2008. Opetusministeriön puolella kasvua ei juuri lainkaan ole. Kasvu perustuu osittain kustannustenjaon lakisääteiseen tarkistukseen sekä indeksikorotukseen, joka aiotaan vuonna 2005 suorittaa 75-prosenttisesti. Tämä tietenkin merkitsee sitä, että edelleenkin 25 prosenttia kustannuksista jää kuntien katettavaksi joko lisäämällä verotusta tai sitten karsimalla palveluja tai säästämällä joillain muilla keinoilla.

Huolestuttavaa on myöskin se, että kuntien harkinnanvaraisia avustuksia ollaan supistamassa. Se merkitsee sitä, että monet ahdingossa olevat kunnat joutuvat entistä suurempaan ahdinkoon, kun näitä määrärahoja supistetaan. On selvää, että niillä kunnilla on tervehdyttämissuunnitelmia taloutensa parantamiseksi, jotka ovat joutuneet huonoon taloudelliseen asemaan, mutta se, että valtio uhkaa myöskin toteuttaa harkinnanvaraisten avustusten vähentämisen, ei kyllä kuntien asemaa paranna.

Erityisen huolestuttava tilanne tässä kehysbudjetissa on seuraava. Vaikka ministeri Kalliomäki totesi, ettei pitäisi mennä pieniin yksityiskohtiin, niin tässä kuitenkin on näitä yksityiskohtia. Mielestäni se, että tänne ollaan luomassa tämmöinen maksujen korotusautomaatti sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin, on huolestuttava ilmiö, koska Suomessa jo nykyisin terveydenhuollossa potilaiden sairaanhoitomaksujen ja lääkekulujen omavastuuosuudet ovat EU-maiden korkeimpia. Esimerkiksi kaikissa Pohjoismaissa — Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Islannissa — omavastuuosuudet ovat selvästi pienemmät kuin Suomessa on. Mielestäni kyllä tämä johtaa siihen, että erityisesti sairaat ja pienituloiset ihmiset joutuvat tästä kärsimään, jos tämä hallituksen kehysbudjetissa esittämä linja toteutetaan.

Vielä tähän voi lisätä sen, että peruspalvelujen rahoituksen vahvistamiseksi esitetään kiinteistöverorajojen nostamista. Jos kiinteistöveron alarajaa nostetaan, sehän merkitsee sitä, että kunnat joutuvat nostamaan kiinteistöveroa, mikä merkitsee asumiskustannusten nousua. Tietenkin pienituloisille pienetkin hinnankorotukset, kustannustennousut, ovat kaikista kipeimpiä. Se euro, joka puuttuu lompakosta, on kaikista arvokkain, koska silloin palveluja ei voi hankkia, jos euroja ei ole. Näin ollen hallituksen kehysbudjettia tältä osin ei voi pitää millään tavalla sosiaalisena, vaan päinvastoin se siirtää rasituksia pienituloisille ihmisille.

Sitten työllisyyspuoleen: Tässä budjetissahan ei esitetä työllisyysmäärärahojen kasvua vaan päinvastoin työllisyysmäärärahojen supistamista pitkällä tähtäyksellä, tulevaisuudessa. Työllisyysmäärärahojen supistaminen tietenkin vaikuttaa siihen, että mahdollisuudet koulutukseen ja töiden järjestämiseen yhteiskunnan taholta heikkenevät ja työllisyystilanne säilyy entisellään, hyvin pahana. Sitä lisää myöskin se, että jo täällä aikaisemmin keskustelussa ollut tiemäärärahojen supistaminen johtaa myös investointihankkeiden siirtymiseen ja vähenemiseen ja sitä kautta työllisyyden heikkenemiseen, sillä monet näistä tienrakennushankkeista ovat muun muassa siltojen rakentamisia ja muita vastaavia, jotka ovat hyvin työllistäviä hankkeita. Näin ollen olisi tärkeää, että valtio lisäisi tienrakennushankkeita, sekä tiemäärärahoja että myöskin rautateiden perusparannusmäärärahoja.

Mielestäni on muutamissa puheenvuoroissa määrätyllä tavalla virheellisesti puhuttu Tampereen läntisen ohikulkutien rahoituksesta. Nythän tämän läntisen ohikulkutien rahoituksen ensimmäinen vaihe on budjetissa, ne rahat on myönnetty ja rakentaminen varmasti jatkuu niin kauan, että se valmistuu, eli vuoteen 2006, mutta kun tämä ensimmäinen vaihe käsittää tämän tien keskellä olevan kohteen eli Pyhäjärven yli johtavien siltojen rakentamisen, niin se noin 50 miljoonan euron satsaus, joka tähän tehdään, jää hyödyntämättä, jos kummastakin päästä toinen vaihe jää rakentamatta eli sillat on, mutta käytännössä silloille ei pääse.

Varmasti järkeä on siinä, että tämä hanke myöskin toisen vaiheen osalta viedään eteenpäin, sekä liiketaloudellisesti että liikenneturvallisuuden kannalta että myöskin työllisyyden kannalta. Uskon, että tässä varmasti vielä järki voittaa tulevaisuudessa, ettei tehdä tämmöisiä monumentteja, jotka ovat kalliita, mutta joista ei saada taloudellista hyötyä, jollei niitä rakenneta loppuun asti.

Vielä yhteen asiaan haluan kiinnittää huomiota. Kun puhutaan tulopoliittisista ratkaisuista ja muista, niin mielestäni hallitus on ottanut erikoisen linjan. Se on asettunut avoimesti työnantajien kanssa samaan rintamaan työntekijöitä vastaan irtisanomissuojan parantamisessa. On puhuttu siitä, muun muassa työvoimaministeri, että on mahdotonta ja edesvastuutonta, että työntekijöiden irtisanomissuojaa parannettaisiin tai irtisanomisraha tulisi Suomessa käyttöön. Pidän tätä aika erikoisena väitteenä, koska voi sanoa, että lähes kaikissa Suomen keskeisissä kilpailijamaissa irtisanomissuojaraha on olemassa. Muun muassa viimeksi Ruotsi on tehnyt sopimuksen, jossa 40-vuotias henkilö, jolla on viiden vuoden työhistoria ja joka joutuu irtisanotuksi, saa 25 000 kruunua irtisanomiskorvausta ja 50 vuoden ikäinen henkilö saa 35 000 kruunua irtisanomiskorvausta.

Mielestäni tämä ei ole sellainen kilpailukykyasia, että se Suomen yritysten kilpailukykyä heikentäisi, mutta se loisi perusturvaa suomalaisille työntekijöille, sillä suomalaiset työntekijät tänä päivänä pelkäävät irtisanomisia. On valtava epävarmuus, joka vaivaa ihmisiä työpaikoilla. Parantamalla työsuhdeturvaa ja myöskin irtisanomisajan jälkeistä toimeentuloturvaa voitaisiin osittain tätä pelkoa lievittää.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen valitsema etupainotteinen toimenpidepolitiikka antaa jo nyt, hallituksen istuttua vajaan vuoden, mahdollisuuden arvioida, kuinka tässä kaikessa onkaan tämän vaalikauden aikana käymässä. Tämä koskee sekä politiikan suuren luokan tavoitteita yleensä että valtiontaloutta erityisesti. Kumpaakin voidaan tarkastella nyt rinta rinnan, mikä hallituksen harjoittaman turvallisuuspolitiikan eräistä piirteistä poiketen on kohtuullisen paljastavaa ja läpinäkyvääkin. Tämä johtopäätös koskee myös selontekoa valtiontalouden kehyksistä vuoteen 2008 saakka.

Ulkopuolinen tarkkailija on saanut sen vaikutelman, että havaittuaan vientiteollisuuden yskivän hallitus päätti yrittää suorastaan uhkarohkeasti korvaavaa toimeliaisuutta pikavauhtia toteutetuilla veronalennuksilla. Vastuu siirrettiin kuluttavalle kansalle. Uhkarohkeus syntyi siitä, että toteutetuilla veronalennustasoilla menetelmä on tuloksellisuutensa puolesta varsin epävarma.

Hallituksen kehyspäätöstä katsoessa ja ministereiden puheita kuunnellessa tulee vakuuttuneeksi, ettei hallitus itsekään usko tämän keinon tuottaneen ja tuottavan kaivattua tulosta. Jos tavoitteena oli pelkkä kulutuksen kasvattaminen, niin paljon täsmällisemmin vaikuttava menettely olisi ollut veroalesta luopuminen ja kertyneillä varoilla eläkkeiden korottaminen. Näin koko ostovoiman lisäys olisi mennyt kulutukseen ja vieläpä kotimaassa. Siitä ei toisaalta pääse mihinkään, että tulo-, viina- ja autoveron alennukset ovat ilmiselvästi vaikuttaneet piristävästi hallituspuolueiden gallupkannatukseen. Moista mumia ei ole nähty näillä kairoilla aikakausiin. Mumihan on Salomonsaarten poppamies, joka kerää kyläläisiltä herkkuja ja järjestää niillä huikeita jälleenjakelujuhlia omaa vaikutusvalta-asemaansa parantaakseen. Valtiovarainministeriö on aikamme supermumi.

Nyt veroalepolitiikan tulos asettuu todella kiusalliselle tasolle. Toisaalta veroale ei riitä elvytykseen, toisaalta taas menetetyt tulot johtavat sellaiseen käyttövarojen niukkuuteen, että muun muassa yhteiskunnan perusrakenteet rapistuvat kunnostuksen puutteessa. Yhtälö on muutoinkin jokseenkin mahdoton. Jos hallituksen toivoma kulutuksen kasvu toteutuisi, johtaisi se muun muassa liikenteen kasvuun, mikä puolestaan kiihdyttäisi liikenneinfran kunnon heikkenemistä. Yksistään maanteillä rahoitusvajaus on jo 400 miljoonan euron luokkaa ja lisääntyy 100 miljoonalla eurolla joka vuosi, kuten ed. Vistbackakin täällä jo totesi. Pahimmilla alueilla elinkeinoliikenne on jo vaarassa. Tämä puolestaan iskee rajuimmin siihen vientiteollisuuden osaan, joka muutoin on varmimpia vientitulojen lähteitä.

Arvoisa puhemies! Konginkankaan äskettäinen traaginen liikenneonnettomuus osoitti kouriintuntuvalla tavalla, kuinka liikenneinframme käytössä on kvartaalitalouden hippusia kerättäessä aineksia, joita ei voi millään hyväksyä. Pohjois-Suomen metsäteollisuuden päätös siirtää paperirullien kuljetus mereltä ja kiskoilta maanteille oli kohtalokas virhe. Riskianalyysi, jos sellaista ylipäätään tehtiin, jäi varsin puutteelliseksi. Myös operaattoreiden puolella on toimintapolitiikassa toivomisen varaa. VR-Yhtymä omistaa Pohjolan Liikenteen, joka puolestaan omistaa Transpointin, jonka ajoneuvolla kohtalokas kuljetus suoritettiin.

VR-Yhtymällä pitää olla varaa ohjata tällaiset kuljetukset rautateille silloin, kun tilaajien harkintakyky pettää. Lyhyen aikavälin voittojen kirjaamisessa on menty kerta kaikkiaan liian pitkälle. Niin firmojen kuin valtionkin, lainausmerkeissä, menosäännöt, jotka estävät järkevän kestävän kehityksen mukaisen toiminnan, pitää kerta kaikkiaan kumota. Valtion menosääntöönkään ei tarvitsisi puuttua, jos, lainausmerkeissä, tulosäännöt olisivat hallinnassa. Suomi lähestyy vauhdilla Italiaa harmaan talouden areenana. Verohallinto tekee kaikkensa pitääkseen silmänsä ummessa harmaan talouden ilmiöiltä. Tuomioistuimet eivät anna tilanteen vaatimia liiketoimintakieltoja.

Tuore käytännön arkipäivän esimerkki harmaan talouden areenalta on paikallaan. Verotarkastaja soittaa ravitsemusliikkeeseen ja ilmoittaa hyvissä ajoin verotarkastuksen ajankohdan. Tietenkin laiton työvoima ja harmillinen aineisto on ehditty hävittää. Tällä menolla valtio menettää vuodessa 2—3 miljardia euroa verotuloja. Kaiken järjen mukaan tällainen toimeliaisuus johtaa myös kilpailun vääristymiseen, jolloin rehelliset yrittäjät eivät voi pärjätä. Mutta onko kukaan koskaan kuullut tai nähnyt, että Teollisuus ja Työnantajat tai Suomen Yrittäjät olisi vaatinut harmaata taloutta kuriin? Ei varmaankaan. Italiassa lähes 30 prosenttia bkt:stä syntyy harmaassa taloudessa. Hallitus on joutunut siellä pienillä sakkomaksuilla houkuttelemaan ulkomaille karanneita pääomia takaisin ja siten ikään kuin pesemään rikollisuuden. On vain ajan kysymys, koska Suomi on samassa tilanteessa.

Harmaaseen talouteen puuttuminen on erityisesti veroministerien asia. Tuon salkun haltijoista ei viime vuosina ole ollut tämän taakan kantajiksi. Kaikki toivo lepää nykyisin sisäministeri Kari Rajamäessä, joka on osoittanut tilanteen vaatimaa ponnekkuutta. Toivottavasti ministerin kantti kestää tuloksien tekoon saakka. Voin vakuuttaa, että barrikadin toisella puolella on kookkaita varpaita ja rajuja toimijoita.

Jos nuo 2—3 miljardia euroa kulkisivat valtion budjetin kautta, kaikki kipeimmät menokohteet pystyttäisiin rahoittamaan valtiolle lisävelkaa tekemättä, entistä velkaa lyhentäen. Nyt hallitus joutuu selonteossaan tyytymään siihen, että valtiontaloudessa alijäämätilanne jatkuu koko vaalikauden. Näin siitäkin huolimatta, että hallitus aikoo päätättää eduskunnalla, että kuntien ja valtion kustannustenjaon tarkistuksen mukainen varojensiirto kunnille jaksotetaan koko vaalikaudelle. Kun lakia muutetaan, niin sitä ei rikota. Yksinkertaista! Muutoinkin hallitus voisi lopettaa elämöimisen sillä, että se on muka hoitanut hyvin kuntatalouden rahoituksen.

Arvoisa puhemies! Hallitus lupasi ohjelmassaan luoda maahan 100 000 uutta työpaikkaa. Vuosi on kohta kulunut, ja tavoite on kaikonnut lähes 30 000 työpaikalla. Joku tilasto osoitti tänään, että 12 000 olisi oikea luku. Työministeri on reilusti myöntänyt, ettei hänen johtamansa ministeriön toimin ja käytettävissä olevin keinoin 100 000 uuden työpaikan tavoite ole saavutettavissa vaalikauden aikana. Työttömissä on paljon vaikeasti työllistettäviä, joiden työllistämisessä julkisen hallinnon pitää olla keskeisesti mukana. Tähän toimeliaisuuteen hallituksella ei näytä olevan varaa johtuen sen toimintataktiikan valinnasta. Tästä puolestaan seuraa, että yhteiskunnan kokonaismenot vain kasvavat, muun muassa syrjäytymisen ja sairastavuuden lisääntymisen kautta. Tässä kurjimuksessa oltiin myös silloin, kun keskusta oli edellisen kerran hallituksessa 1990-luvun alkupuoliskolla.

Kerrotun jälkeen ei voi muuta kuin todeta, että hallituspuolueiden gallupkannatus on ajoittunut hyvin seuraaviin eduskuntavaaleihin nähden. Laskeviin lukuihin on käytettävissä näyttävä kantaluku ja laskevakin trendi ruokkii itse itseään. Oppositiolla ei ole hätää.

Pehr Löv /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Statsfinanserna, som för tillfället uppvisar ett litet underskott, måste som regeringen konstaterar fås i balans under riksdagsperioden. Det här innebär en stram budgetpolitik för att trygga välfärden på lång sikt.

Den finska ekonomin har klarat sig hyggligt trots den internationella lågkonjunkturen. Detta tack vare en god inhemsk efterfrågan och tillväxt i servicesektorn. Till en stor del är det ändå den offentliga sektorns service som stått för nya arbetsplatser. Tillväxten måste framledes genom god företagarpolitik sprida sig till den privata serviceproduktionen. Endast genom riktigt nya arbetsplatser inom privatsektorn kan vi skapa grund för bättre sysselsättning och högre skatteinkomster.

Den svaga investeringsviljan är nu inte vad den borde vara och därför behövs nya åtgärder inte minst genom en sänkning av arbetsgivarnas bikostnader. Speciellt inom den personalintensiva småföretagssektorn är det här viktigt.

Ett slopande av förmögenhetsbeskattningen enligt nordisk modell skulle utgöra ett välkommet stimulansinstrument och skulle minska statens inkomster primärt med endast 105 miljoner euro på årsnivå.

En utökning av hushållsavdraget skulle ge mera arbetsplatser i låglöneproduktionen och genom en dynamisk effekt öka statens inkomster. Regeringen har alltså instrument att ta till om man så vill.

Åldersstrukturen ändrar mycket i äldre riktning de kommande åren och det här utgör en speciell utmaning för kommunernas finansiering av välfärdstjänsterna. Mycket kan ändå göras inom kommunernas serviceproduktion utan stora nya utgifter. Jag tar som exempel hälso- och sjukvården. De åtgärder som ingår i det nationella hälsovårdsprogrammet kan ge en god effektivering och kvalitetsförbättring med de statsbidrag som ges för just det här ändamålet.

Det är nog så att en kundvänlig service och bättre hälsoupplysning leder till bättre egenvård och trygghetskänsla. Behovet av vård kan till och med minska. Nationella vårdprogram för olika diagnosgrupper, enhetliga kösystem och bättre enhetliga adb-system skapar grunden för att kunna genomföra den så kallade vårdgarantin utan större kommunala ekonomiska satsningar.

Från och med 2005 träder pensionsreformer ikraft. De ger möjlighet att på frivillig väg stanna längre i arbetslivet. I kombination med åtgärder för att slutföra studierna tidigare ger det här en god grund för att möta det kommande behovet av utbildad arbetskraft. Svenska riksdagsgruppen anser ändå inte att man skall använda piska för att förkorta studietiden. Studentorganisationernas förslag om ett passivregister är troligen helt tillräckligt för att få resultat till stånd.

Puhemies! Valtiontalous on tällä hetkellä alijäämäinen, mutta on saatava eduskuntakauden aikana tasapainoon, ihan niin kuin hallitus toteaa. Tämä tietää tiukkaa budjettipolitiikkaa. Kuitenkin voidaan esitettyjen raamien sisällä saada paljon aikaan. Esimerkiksi terveydenhuollon kansallisen ohjelman läpivieminen tulee tehostamaan hoitoa huomattavasti, välineinä muun muassa yhteiset hoito-ohjelmat, yhteiset atk-järjestelmät, parempi yhteistyö jnp. Parempi asiakasystävällisyys ja valistus parantavat potilaiden omahoitotahtoa huomattavasti, kun ohjelma nyt viedään läpi systemaattisesti.

Talman! Ännu, de basserviceprogram som hör ihop med rambudgeten skapar förhoppningsvis ett bättre förtroende mellan stat och kommun. Vi har ett gemensamt uppdrag att optimera alla människors livskvalitet. En evig konflikt om svikna löften och ansvarslös välfärdspolitik mellan stat och kommun gagnar ingen.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaan kuntien tehtävien ja velvoitteiden rahoituksen tasapainoa parannetaan nyt tällä hallituskauden kattavalla valtion ja kuntien välisellä peruspalveluohjelmalla ja siihen liittyvällä vuosittaisella peruspalvelubudjetilla. Tämä toimintatapa on selkeä ja hyvin odotettu. "Peruspalvelujen turvaaminen edellyttää - - toimintatapojen ja tehokkuuden jatkuvaa arviointia sekä valmiutta sellaisiin rakenteellisiin uudistuksiin, joilla taloudellisuutta ja tehokkuutta on mahdollista lisätä." Näin siis esitetään peruspalveluohjelmassa.

Valtion selonteossa usein toistuvia sanoja ovat "tehokkuus" ja "rakenteiden toimintatapojen uudistaminen". Tehokkuuden ja taloudellisuuden tavoitteita todella tarvitaan, mutta niiden todellinen ja konkreettinen arvo tulee sen mukaan, miten hyvinvointi tavoittaa yksittäistä kansalaista, jokaista, niin köyhää kuin rikasta, oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti.

Hallituksen menokehykset lupaavat lisäyksiä, mutta ne sisältävät samalla olennaisia puutoksia. Täällä on jo keskustelussa, useammankin puheenvuoron yhteydessä, viitattu ja keskusteltu suomalaisesta infrastruktuurista ja sen toteutumisesta, ja kysymykseksi on jäänyt, jäävätkö infratyöryhmän esitykset toteutumatta. Varsinkin tämän meitä kaikkia järkyttävän liikenneturman jälkeen tällä kysymyksellä on oikeutuksensa.

Menokehyksissä olisi odottanut selkeästi panostusta liikenteen turvallisuuteen, tieolosuhteiden parantamiseen, ja selkeää arviointia sen eri hankkeitten kohdentamisesta. Kehykset eivät lupaa myöskään poliisin toimintaan, vankeinhoitoon, oikeuslaitokseen lisäyksiä. Tiedämme, että edellä mainituilla toimialoilla on selkeitä tarpeita, jotka odottavat lisärahoitusta, jotta tulokselliseen toimintaan päästäisiin. Kehyksen ulkopuolelle jäävät myös työllisyyskehityksestä suoraan riippuvat menot, kuten työttömyysturvamenot, asumistuki sekä budjettisiirrot Kansaneläkelaitokselle. Näiden menojen suuruudeksi arvioidaan 4,1 miljardia euroa vuodelle 2005.

Tavoitteena tällä peruspalveluohjelmalla on järjestää palveluja nykyistä taloudellisemmin riittävän suurissa ja laajan asiantuntemuksen omaavissa toimintayksiköissä. Jo ennen tätä nyt käsittelyssä olevaa peruspalveluohjelmaa on eri puolilla Suomea, eri kunnissa, pyritty toiminnan uudelleenorganisoimiseen, on verkostoiduttu, on tehty yhteistyötä, on oltu moniammatillisesti yhteistyössä ja on etsitty uusia ja innovatiivisia ratkaisuja. Palvelujen ostot kuntasektorin ulkopuolelta ovat kasvaneet, ja kilpailuttaminen on lisääntynyt kuntapalvelujen hankinnoissa. Nyt kysymyksenä on erityisesti palvelujen kilpailuttaminen muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa, ja tiedämme jo käytännön kokemuksesta, nyt tulleista kokemuksista, että kilpailuttaminen ei ole ongelmatonta, koska palveluihin erityisesti sosiaali- ja terveysalalla tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja sitä, että laatua kehitetään.

Konkreettinen työ asiakkaitten parissa ja kanssa nostaa esille käytännön tilanteet ja ongelmat sekä ihmisten tarpeet. Yhteiskuntamme ja työelämän palvelujärjestelmän muutokset asettavat kansalaiset, työntekijät, uusien ja monenlaisten paineiden alle. Koko peruspalveluohjelmaa on arvioitava myös siitä näkökulmasta, miten työelämässä tänä päivänä näkyy ja tuntuu työuupumus ja ihmisten väsymys. Kehityksellä ja tehokkuudella on rajansa. Yhteiskuntamme kiihtyvässä muutoksessa ei ole kaikkien helppo pysyä mukana ja varsinkaan, jos näihin työelämässä oleviin uusiin muutoksiin ei saada tukitoimenpiteitä. Hyvät hankkeet ja ohjelmat jäävät silloin tehottomiksi, jos unohdetaan työntekijöiden inhimillisyys. Jokainen kansalainen odottaa hyvää palvelua ja nimenomaan lähipalveluja.

Tietysti erittäin hyvä työ tässä peruspalveluohjelmassa ja -budjetissa on, että nyt säädettyyn lakiin terveydenhuollon täydennyskoulutuksesta löytyy tästä budjetista 40 miljoonan rahoitus, jolla saadaan täydennyskoulutusta toteutettua.

Selonteko sisältää eri toimialojen tuottavuutta parantavia hankkeita. Vanhustenhuollossa eräänä keskeisenä kysymyksenä on riittävien palvelujen saaminen kotihoitoon, kotipalveluun ja ennen kaikkea niin sanottuun raskaaseen hoitoon eli tehostettuun palveluasumiseen. Tämän päivän palveluista ei monissakaan toteudu olemassa olevat vanhustenhuollon laatusuositukset. Näin ollen tältä menokehykseltä, tältä budjetilta, olisi odottanut suurempaa panostusta nimenomaan koko tähän sosiaali- ja terveydenhuollon raskaaseen erityishoitoa ja -palvelua vaativaan osaan.

Menokehykset eivät lupaa myöskään opiskelijoille, eläkeläisille, lapsiperheille, työttömille ja syrjäytyneille sellaista tukea, joka parantaisi selkeästi näiden ryhmien kohdalla olevia todellisia vaikeuksia. Parempi vaihtoehto kuin nyt esitetty, tässä budjetissa oleva, olisi mielestäni ollut ohjata panostukset tuloveronkevennysten sijaan pk-yritysten työllistämisedellytysten parantamiseen ja julkisten palvelujen kohentamiseen. Heti kun veronkevennysvaraa löytyy, se on käytettävä ruuan arvonlisäveron alentamiseen. Näillä saadaan pienituloisille enemmän ostovoimaa. Näkisin, että tämä olisi sosiaalisesti oikeudenmukaista ja kasvattaisi siis eläkeläisten, opiskelijoiden, lapsiperheiden ja työttömien ostovoimaa ja parantaisi työllisyyttä.

Arvoisa puhemies! Vakava huolenaihe on myös Kansallisen terveysprojektin toteutuminen. Kuntatalouden riittävä vahvistaminen on perusta sille, että peruspalveluohjelma toteutuu. Selonteon kappaleessa 4 kuvataan peruspalvelujen kehittäminen, tuottavuuden lisääminen ja rahoitustarve. Kansallisen terveydenhuoltohankkeen rationalisointitoimenpiteiden kustannussäästöksi arvioidaan vuositasolla 200 miljoonaa euroa. Hyödyt painottuvat erikoissairaanhoitoon. Kustannusten lisäyksissä on hoitoonpääsyn turvaamisen kohtuuajassa arvioitu vaativan jonkin verran kustannuksia. Hoitotakuu edellyttää toteutuakseen enemmän kuin nyt menokehykset lupaavat. Sosiaalialan kehittämishankkeen ja alkoholiohjelmien mukaisiin hankkeisiin edellytetään kunnilta kunnan omaa rahoitusta vastaava määrä kuin on valtionavustus. Kaiken kaikkiaan näissä tilanteissa kunnat joutuvat entistä tiukemmalle, jotta esitettyihin tavoitteisiin päästään.

Arvoisa puhemies! Erään yksityiskohdan haluan ottaa. Sotiemme veteraaneja on elossa vuoden 2004 lopussa noin 105 000 henkeä. Veteraanien keski-ikä on noin 83 vuotta. Veteraaniväestön vanhuudenhuollon vaihe edellyttää oikein suunnattuja tukitoimia. Menokehyksessä vuosille 2005—2008 tulisi huomioida rintamaveteraanien kuntoutuksen parantaminen, niin että kattavasti mahdollistuisi kuntoutukseen pääsy, varsinkin, koska tämä on hallituksen ohjelmassa esitetty. Nyt tätä ei tässä menokehyksessä näy.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Elämän suurin onni on tehdä juuri sitä, mihin toiset eivät usko sinun pystyvän." Näin tuumasi Walter Bagehot. Näin hallituskin ajattelee ja toivoo opposition yllättävänsä.

Kansainvälisessä taloudessa on odoteltu liikahduksia eteenpäin aina idealla "puolen vuoden päästä nousu alkaa". Jollei USA:n talous osoittaudu kuplaksi, se ja Aasia voivat vetää Eurooppaakin mukaan positiivisempaan kasvuun. Teollisuuden helmikuun luottamusindikaattori vahvistaa nousun odotuksia. Erityisesti tuotanto-odotukset kohenivat selvästi. Maailmantalouden vähittäinen elpyminen on jatkunut, ja usko talouskasvun jatkumiseen on vahvistunut. Samalla pörssikurssien nousu on jatkunut ja korkojen odotetaan pysyvän matalana. Myös pk-yritysten lähikuukausien näkymät ovat hivenen aikaisempaa valoisammat. Kysynnän ja tuotannon piristyessä viennin elpymistä odotellaan toki myös.

Hallituksen päätöksessä valtiontalouden kehyksistä vuosille 2005—2008 toteutui moni tavoite. Muun muassa kuntien valtionosuustarkistuksen osalta saatiin aikaiseksi positiivinen ratkaisu. 295 miljoonan euron yllättäen löytynyt lisätarve ei ole pieni. Se summa toivottavasti parantaakin kuntien mahdollisuuksia palvelujen järjestämisessä. Kehyksiin liittyvän kuntien peruspalveluohjelman kautta pyritään lisäpanostuksia saamaan oikeaan suuntaan ja löytämään yhteistyökeinoja valtion ja kuntien välille.

Valtiontalouden kehyksissä on varauduttu mittaviin valtionapujen lisäyksiin. Nämä perustuvat hallitusohjelman yhteydessä päätettyihin lisäpanostuksiin sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä koulutuspalvelujen parantamiseksi ja valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistukseen. Kansallinen terveyshanke ja Sosiaalialan kehittämishanke etenevät. Vastikään olin yhdessä seminaarissa, jossa pohdittiin sosiaalialan kehittämistä, ja into oli kova.

Hallitus aikoo jatkaa työn verotuksen maltillista keventämistä, josta päätökset tehtäneen ensi vuoden talousarvion yhteydessä työllisyyttä miettien. Hallituksen tavoitteena on koko ajan ollut työllisyyskehityksen parantaminen. Muun muassa matalapalkkaisen työn sivukulujen alentamisesta täytyy pitää kiinni, mutta se vaatii kunnollisen kertapanostuksen toimiakseen työllisyyttä lisäävänä tekijänä.

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan kehys on erityisen tiukka tällä vaalikaudella eräiden suurten liikennehankkeiden käynnistyttyä edellisinä vuosina. Edelliset hallitukset ovat käytännössä sitoneet liikenneinfrarahat jo tämänkin hallituksen osalta. Vaikka uusiin väylähankkeisiin rahaa on kehyksissä varattu 30 miljoonaa euroa, uudet hankkeet päästäneen aloittamaan vasta vaalikauden loppupuolella. Mutta ei luovuteta; tilannetta tarkastellaan vuosittain. Perustienpitoon kuitenkin ohjataan vähän lisää rahaa, mikä tulee kyllä tarpeeseen. Alemman asteista tieverkkoa ei saa unohtaa. Tällä rahoituksella kyetään säilyttämään tieverkon hoidon laatutaso nykyisellään ja tieverkon kunto siten, että se ei huonone. Ylläpidon ja peruskorjauksen rahoitustarve kuitenkin lisääntyy lähivuosina, koska suuri osa Suomessa 60—70-luvulla rakennetuista silloista muun muassa on tulossa peruskorjausikään.

Arvoisa puhemies! EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseen liittyvät EU:n kokonaan rahoittamat tulotuet kasvavat kehyskauden aikana asteittain 41 miljoonaa euroa vuodesta 2004 vuoteen 2008. Tällä kompensoidaan maataloustuotteiden hintojen alentamista. Ympäristötuen ollessa yksi maatalouden tukijärjestelmän keskeisistä osista on hyvä, että maatalouden ympäristösopimuksia pystytään jatkamaan nykyisen tasoisina. Osin EU:n rahoittaman ympäristöohjelman rahoituksen turvaaminen kehysneuvotteluissa on sekin yksi tärkeä asia maataloudelle, viljelijät kun osallistuvat ympäristöohjelmaan Suomessa laajemmin kuin alun perin arvioitiinkaan.

Maatalouden kansallinen tuki on vakaannutettu vuoden 2004 tasolle. Osa kansallisesta tuesta käytetään luonnonhaittakorvauksen yksikkötason korotuksista johtuviin menoihin ja osa ympäristötuen kansallisen lisäosan rahoittamiseen.

Arvoisa puhemies! Positiivista kehyksissä on opetusministeriön osalta muun muassa liikunta- ja nuorisopolitiikan edistäminen. Lasten ja nuorten liikuntakasvatukseen panostetaan. Samalla huomioidaan myös aikuisten, ikääntyvien ja erityisryhmien terveyden ja toimintakyvyn edistäminen. Liikunnan eettiseen pohjaankin kiinnitetään aiheesta huomiota tulevina vuosina.

Opetusministeriön hallinnonalalla huomiota kohdistetaan nuorten siirtymisen nopeuttamiseen koulutuksesta työelämään. Tähän pyritään kehittämällä opiskelijavalintoja ja koulutuksen läpäisyä sekä vähentämällä moninkertaista koulutusta. Vaikka opintotukeen ei lisärahaa suoranaisesti ole luvassa, järjestelmää kuitenkin kehitetään ja opintolainojen takaisinmaksua avitetaan tulevaisuudessa. Lisäksi muun muassa opintojenohjausta parannetaan.

Edellä mainittuja tavoitteita tukee hyvin hallituksen työllisyyden politiikka-ohjelma, jossa painotetaan nuorisotyöttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden ennaltaehkäisyä ja alentamista. Ohjelmassa puhutaan niin sanotusta koulutustakuusta, jonka tavoitteena on, että vuonna 2008 vähintään 96 prosenttia peruskoulun päättävistä aloittaa samana vuonna lukiossa, ammatillisessa koulussa tai perusopetuksen lisäopetuksessa. Pitkällä aikavälillä myös oppisopimuspaikkoja on tarkoitus lisätä, niin että vuonna 2008 paikkoja olisi yhteensä 24 000. Oppisopimuskoulutus toimii syrjäytymisuhan alla olevien ammatillisen osaamisen kehittämisen muotona, muun muassa. Koulutuksen lisäämiseksi on tämän vuoden talousarvioon varattu myös määrärahat.

Työpajatoiminnan vakinaistaminen kuuluu hallitusohjelmaan. Työpajatoiminnassa pyritään parantamaan valmiuksia työelämään kokonaisvaltaisella ohjauksella. Vakinaistamisen edellyttämät säädöstarpeet arvioidaan kevään aikana.

Arvoisa puhemies! Yritysverotuksen osalta isot linjanvedot on tehty. Nyt tarvitaan hienosäädettyä maaliin saapumista esityksien muodossa. Kunhan yrittäjyyden politiikkaohjelma vielä antaa kunnolla kuulua itsestään, alkaa suunta olla oikea.

Hallituksen työllisyystavoite on haastava. Näillä kehyksillä, joita tässä käsittelemme, on otettu jälleen askel eteenpäin. Tavoite on kova, mutta sitä kohti todella pyritään.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys valtiontalouden kehyksiksi sisältää joukon valtion ja kuntien väliseen rahoitussuhteeseen liittyviä ehdotuksia. Tarkemmin niitä käydään läpi ensimmäisessä peruspalveluohjelmassa, vuosille 2005—2008, jonka hallitus on hyväksynyt osana kehyspäätöstä. Ohjelma perustuu oletukseen varsin suotuisasta tulokehityksestä ja tiukasta menoraamista. Kuntien menot ovat kasvaneet 6 prosenttia vuosina 2000—2002 ja viime vuonna arvion mukaan 4,5 prosenttia, mikä on ylittänyt tulojen kasvun mukaan lukien aivan viime vuosien varsin suotuisan valtionosuuksien kasvun ja johtanut siihen, että kuntatalous on alijäämäinen vuosina 2003—2004. Erityisen voimakasta menojen kasvu on terveydenhuollossa ja vanhustenhoidossa ja tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa väestön vanhenemisen vuoksi.

Hallituksen käyttämä oletus kuntien kokonaismenojen kasvun hillitsemisestä 4 prosenttiin ja saman suuruisesta verotulojen kehityksestä yhdistettynä tiedossa oleviin valtionosuuksien lisäyksiin tasapainottaisi kuntatalouden lähivuosina. Menokehyksen painaminen 4 prosenttiin edellyttää kuitenkin nopeaa tuottavuuden paranemista. Hallitus uskoo tähän päästävän kuntien palvelurakenteita uudistamalla, seutuyhteistyöllä ja verkottumisella sekä uusilla palveluiden toimintamalleilla. Riittävätkö nämä toimet, se jää myöhemmin nähtäväksi.

Kuten jo edellä totesin, kuntien menojen kasvu on ollut reippaampaa kuin tulojen kasvu. Näin on ollut myös valtionosuustehtävissä. Niinpä kunnille luvataan maksaa 295 miljoonaa euroa valtionosuuksien lisäystä. Hallitus esittää kustannustenjaon tarkistukseen perustuvan korotuksen jaksottamista vuosille 2005—2008. Onko tämä erä valtiontalouden kannalta niin merkittävä, että tähän jaksotukseen tulee mennä? Onhan kysymyksessä erä, joka valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon mukaisesti olisi kuulunut kunnille.

Valtiovarainministeriö on laskenut kuntien valtionosuustehtävien kustannusten kehityksen alakanttiin menneinä vuosina. Käykö näin, että myös kehysennusteen osalta tulee tapahtumaan samalla tavalla? Vastaisen varalle hallitus esittää, että nykymuotoisesta valtion ja kuntien välisestä kustannustenjaon tarkistuksesta luovutaan viimeistään vuoden 2006 alusta lukien. Mitä sitten tilalle? Käsitin tuossa aiemman debatin aikana, kun kuntaministeri käytti puheenvuoron, että jatkossa tullaan sitten vuosittain peruspalveluohjelman ja peruspalvelubudjetin yhteydessä nämä tarkistukset tekemään. Joka tapauksessa indeksitarkistukset on myös luvattu jatkossa maksaa, ja vuodelle 2005 tämä indeksitarkistus on 75 prosenttia.

Kuntien peruspalvelubudjettitarkastelun piiriin kuuluvat valtionavut lisääntyvät kehyskaudella noin 655 miljoonalla eurolla vuoteen 2004 verrattuna. Kun tähän lukuun sisältyy edellä mainittu kustannustenjaon tarkistus 295 miljoonaa euroa, ei lisäystä voi pitää niin merkittävänä kuin hallitus antaa ymmärtää. Tämä merkitsee sitä, että kuntien toiminnan taloudellisuutta ja tehokkuutta on lisättävä merkittävästi. Peruspalveluohjelma sisältää lukuisan joukon tällaisia toimenpide-ehdotuksia, joita on tervehdittävä tyydytyksellä. Mutta tuleeko kansalaisten lähipalvelut turvattua näillä resursseilla ja näillä ohjelmilla, aika näyttää. Toivottavasti näin käy.

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan osalta määrärahakehyksissä uusille liikennehankkeille on osoitettu vaalikaudelle 30 miljoonaa euroa. Niin kuin tänään on monesti todettu, itsekin totean, että se on aivan liian tiukka kehys tältä osin.

Valtiovarainministeri ilmoitti hallituksen kehysneuvottelujen jälkeen, että infrarahoitukseen voidaan käyttää myös valtion omaisuuden myyntituloja, ja ei ole epäilystäkään, etteikö siihen olisi tarvetta. Hallitus on linjannut, että mahdollisista myyntituloista ollaan ensin ottamassa päältä pois 500 miljoonaa euroa velkojen lyhentämiseen ja yli menevästä summasta sitten voidaan 10 prosenttia käyttää muun muassa infrahankkeisiin ja muuhun, tutkimukseen, tuotekehitykseen jne. Minusta tämä menettely, tämä suunnitelma, ei ole oikea. Miksi tässä tilanteessa ei panosteta voimakkaammin tie- ja ratahankkeisiin sekä perustienpitoon? Jos ja kun valtion omaisuutta myydään, niin kyllä suurempi osa aivan hyvällä omallatunnolla voidaan sijoittaa näistä myyntituloista tie- ja rataverkkoon. Kansalaisomaisuuttahan nekin ovat. Kyse on kertaluontoisesta investoinnista, ja kyse ei ole yksinomaan rakentamisvaiheen työpaikoista, vaan paljon muusta, niin kuin kaikki hyvin tiedämme. Jos näitä töitä lykätään, niin tavalla tai toisella ne tulevat yhteiskunnalle huomattavasti kalliimmaksi.

Aluepolitiikka ja koko maan asuttuna pitäminen on tietyillä seuduilla muuttumassa ja osin muuttunutkin autioittamispolitiikaksi, näin pelkään. Ilman kunnollisia liikenneyhteyksiä muuttoliike syrjäseudulta entisestään kiihtyy ja yritystoiminta hiipuu. Toki seutukuntien yritykset, elinkeinoelämä, edellyttävät hyviä liikenneyhteyksiä. Ne ovat ehdoton, mutta eivät riittävä ehto seutukunnan elinvoimaisuudelle. Varmasti hyvät liikenneyhteydet ovat melkoinen vetovoimatekijä yrityksen sijoittumisessa paikkakunnalle, kun yritys harkitsee sijoittumista jollekin paikkakunnalle. Tällä on merkitystä myös asukkaiden tulevaisuudenuskolle. Tietenkin tiestömme kunto ja määrärahojen niukkuus vaikuttavat myös osaltaan liikenneturvallisuuteen. Vaikka yritykset ovat uusineet ja tulevat uusimaan kuljetusjärjestelmiä ja sen myötä raskasta liikennettä siirtyy lähivuosina entistä enemmän kumipyöriltä kiskoille, niin kaikkia kuljetuksia ei yksinkertaisesti voi tai ei kannata siirtää rautateille: asiakkaita on myös sellaisilla paikkakunnilla, joille ei johda rautatietä, jossakin on myös raja toistuvaiskuormauksille, kuljetettavat erät ovat pieniä jne.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun puhun tältä paikalta infrahankkeiden rahoittamisesta, eikä varmasti myöskään viimeinen, mutta on pakko todeta, että usko alkaa hiipua siltä osin, mitä tulee kasvukeskusten ulkopuolella olevien tieosuuksien kunnostamiseen. Myös huoli rataverkon rapistumisesta on aiheellinen. Toki kaikkea ei saada kerralla kuntoon, mutta resursseja on lisättävä myös alempiasteisten teiden ja muidenkin kuin vilkasliikenteisimpien rataosuuksien kunnostukseen ja hoitoon.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoitteena on uusien työpaikkojen synnyttäminen ja työllisyysasteen nosto. Yksi keskeinen keino kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi on ollut verotuksen keventäminen ja sitä kautta kotimaan kysynnän lisääminen. Veroelvytykseen on sitouduttu myös jatkossa; näyttää siltä, että vain ajankohdasta ei ole vielä yksimielisyyttä. Viimeistään tässä vaiheessa mielestäni kuitenkin tulisi painaa jarrua työn verotuksen keventämisen osalta. En kuulu siihen koulukuntaan, joka uskoo ja luottaa, että jatkuvilla ansioverotuksen alennuksilla kulutuksen kasvun myötä työttömyyttä lasketaan merkittävästi. Pelkään, että hyvinvointipalvelujen rahoituspohjaa vaarannetaan. Vaikkakin mahdollinen tulevan vuoden työn verottamisen alentaminen painottuisi voimakkaasti työllisyys- ja oikeudenmukaisuussyistä pieni- ja keskituloisiin, niin todella pienituloiset työttömät ja pientä eläkettä saavat eivät hyötyisi tästäkään päätöksestä, ainakaan lyhyellä aikavälillä, sillä he eivät maksa valtionveroa lainkaan. Heidän asiansa täytyy hoitaa muulla tavalla, ja tässä tulee mieleen kansaneläkkeen tasokorotuksen aikaistaminen ja myös työttömyyspäivärahan korottaminen.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi en malta olla sanomatta keskustan varapuheenjohtajalle Antti Rantakankaalle, joka debatissa tunti sitten syytti kokoomusta muutosvaatimuksien esittämisestä yritysverotuksesta, että lukekaa tämän päivän sanomalehti Kalevan oma haastattelunne, niin tiedätte, mitä muutoksia uudistus vielä vaatii. Kokoomus tässä asiassa tukee kyllä vaatimuksianne, ja toivon, että keskustaministerit hallituksessa pystyvät toteuttamaan puoluejohtonsa vaatimukset.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt esityksensä valtiontalouden tulevien vuosien menokehykseksi tilanteessa, jossa yritykset ja kotitaloudet odottavat valtiovallalta signaalia paremmin ennustettavista tulevaisuuden ratkaisuista perustaksi omille investoinneilleen ja tulevaisuudensuunnitelmilleen. Hallitus on teettänyt runsaasti selvityksiä, mutta päätökset ovat harvassa. Hallitus jatkaa valitsemallaan päättämättömyyden linjalla. Tällä linjalla Suomi on kovaa vauhtia taantumassa. Työllisyys laskee, tuotanto ja omistus siirtyvät ulkomaille, epävarmuus lisääntyy, ja kehitys pysähtyy. Esimerkiksi kehyspäätökseen sisältyvän peruspalveluohjelman tosiasialliset kustannusvaikutukset ovat kuntien osalta edelleenkin hämärän peitossa. Olisi perusteltua odottaa, että peruspalveluohjelman keskeisin periaate siitä, että kun valtio antaa kunnille tehtäviä, se luo myös edellytykset niiden toteuttamiseen, toteutuisi. Nyt ei näyttäisi käyvän niin.

Edellisen hallituksen aikana vuodesta 99 vuoteen 2003 kuntien vuosikatteet paranivat huomattavasti ja valtion toimenpiteet lisäsivät kuntien valtionosuuksia. Nyt sekä kuntien vuosikatteet että valtion toimenpiteet ovat kääntyneet laskuun. Hallitus kertoo peruspalvelubudjettiin kuuluvien valtionapujen nousevan vuoteen 2008 mennessä 655 miljoonalla eurolla kuluvasta vuodesta. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että tuosta summasta 295 miljoonaa euroa on valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistuslaskennan mukaisen lakisääteisen valtionvelan maksamista. Hallituksen esitys, että tämä velka maksettaisiin neljän vuoden kuluessa, on käsittämätön. Hallitus on itsekin tiedostanut, että kunnat tarvitsevat kipeimmin lisätuloja kahtena seuraavana vuonna. Tämänkin vuoksi on perusteltua, että kunnille kuuluva valtionosuus, tarkistuksen mukaiset lähes 300 miljoonaa euroa, tilitetään niille välittömästi. Hallituksen tekemä periaatepäätös lopettaa nykymuotoiset valtionosuustarkistukset sillä perusteella, että ne tuovat yllätyksiä valtiontaloudelle, on mielestäni liian kevyt. Nyt tämä epävarmuus siirretään kuntien harteille. Tämä päätös ei missään tapauksessa saa johtaa siihen, että valtio voisi yksipuolisesti sanella valtionosuuksien tarkistuksen suuruuden; sekä indeksitarkistuksen että valtionosuuksien tarkistuksen tulee jatkossakin olla lakiin perustuvia.

Arvoisa puhemies! Toinen silmänkääntötemppu on indeksikorotuksen laskeminen valtionosuuksien korotuspiikkiin, sillä indeksikorotukset, olivatpa ne sitten palkoissa tai valtionosuuksissa, on tarkoitettu inflaation aiheuttamien kustannusten kompensointiin. Tästä kustannusten nousun kompensoinnista hallitus on aikonut korvata kunnille 75 prosenttia. Tosiasiallisestihan tämä tarkoittaa sitä, että kunnilta viedään 54 miljoonaa euroa, eikä siis tule yhtään lisää rahaa parantaa palveluja tai niiden laatua. Näiden esitysten jälkeen on selvää, että kunnilla on paineita nostaa esimerkiksi palvelumaksuja. Hallitus aikoo myös valmistella kiinteistöveron rajojen nostamista. Näin hallitus haluaa maksattaa omat velkansa kunnille palvelujen käyttäjillä ja nousseilla asumiskustannuksilla.

Kolmas hallituksen silmänkääntötemppu on se, kun yhteisö- ja pääomaverotuksen uudistuksista kunnille aiheutuvat arviolta noin 100 miljoonan euron tulomenetykset kompensoidaan korottamalla kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta. Kyseessä on siis tässäkin vain kompensaatio. Kokoomuksen kannan mukaisesti kuntien osuus yhteisöveron tuotosta olisi ensin palautettava sille tasolle, jolla se oli ennen viimeistä yhteisöveroleikkausta. Tämän jälkeen tulisi luonnollisesti kompensaatio hallituksen toimista. Näin kuntien taloutta voitaisiin oikeasti paikata ja kannustaa kuntia myös oman tulopohjan vahvistamiseen.

Näin suuri osa hallituksen markkinoimasta lisärahoituksesta kunnille sulaa joko valtion lakisääteisiin korvauksiin tai menetysten kompensointiin. On aivan varmaa, että pian monet kunnat ovat pakon edessä joutumassa erityisjärjestelyihin, jotta kunnille ja kuntalaisille voitaisiin taata edes lakisääteiset palvelut.

Arvoisa puhemies! Myös elinkeinoelämä odottaa hallitukselta pitkäjänteisiä päätöksiä, jotta yritykset pystyisivät luomaan uusia työpaikkoja. Keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas vaati aluksi mainitsemassani tämän päivän Kalevan haastattelussa hallitukselta selkeitä toimia ja uudenlaista ajattelua työllisyyden parantamiseksi. Lainaus: "Jos näin ei tehdä, on enää turha puhua 100 000 uuden työpaikan tavoitteesta." Näin siis Rantakangas tämän päivän Kalevassa. Vaikka hallituksen omassa piirissäkin tuntuu jo usko menetetyn 100 000 uuden työpaikan luomiseksi tälle vaalikaudelle, niin mielestäni kannattaisi hallituksen kuitenkin yrittää eikä seisoa tumput suorana.

Viennin elpyminen voi kestää vielä pitkään, joten tulo- ja veropolitiikkaan kohdistuu suuria odotuksia, jotta Suomen kotimarkkinoiden vetovoimaisuus säilytettäisiin. Samalla työpaikkojen karkaaminen alempien kustannusten maihin torjuttaisiin. Nyt tarvittaisiin nopeasti tietoja yritys- ja osinkoverotuksen yksityiskohdista ja siirtymissäännöksistä ja siitä, miten sukupolvenvaihdoksiin tullaan suhtautumaan verotuksellisesti.

Matalan tuottavuuden alojen työnantajamaksujen alennukset siirtyivät taas, vaikka hallitusohjelmassa tavoitteena oli, että järjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön jo tämän vuoden aikana. Hallitus kuitenkin päätti lykätä hankkeen käynnistämistä ainakin vuoteen 2005. Tämä ei voi olla ymmärrettävää. Matalapalkkaisten töiden työnantajakustannusten alentaminen on erinomainen keino rakenteellisen työttömyyden purkamiseen. Vai ennakoikohan tämä sitä, että hallitus on varannut tähän ainoastaan 50 miljoonaa euroa ja maksattaa loput toisilla yrityksillä ja että hallitusohjelmassa oleva hanke on tarkoitus vesittää kokonaan?

Arvoisa puhemies! On huolestuttavaa, että tuloveronkevennyspäätökset pistettiin odottamaan syksyä. Kasvua olisivat vauhdittaneet juuri veronkevennykset ja tuloveron- ja työnantajamaksujen alennukset. Näin toimien yrittäjällä on mahdollisuus työllistämisen kohentamiseen. Hallituksen mielestä uusia tuloveroratkaisuja ei kuitenkaan kannata tehdä tänä vuonna, vaikka työllisyystavoite jää kuukausi kuukaudelta yhä kauemmas. Nyt asiat junailtiin niin, että veroratkaisut sidottiin tuloratkaisuun ja veropoliittiset toimet voivat tulla siten voimaan vasta 1. heinäkuuta 2005. Mielestäni verolinjaukset olisi pitänyt tehdä nyt, vaikkei kaikkia tuloverotuksen kohtia olisikaan lyöty lukkoon. Hallitusohjelmassa ansioverotulon ylimmät marginaaliveroasteet nimettiin yhdeksi erityistarkasteluryhmäksi yritys- ja pääomaverotusuudistuksen yhteydessä. Toisin kuitenkin kävi. Ylimpien marginaaliveroasteiden alentamista ei tehty vastoin hallitusohjelman kirjausta. Tämä on voimakkaasti ristiriidassa Suomen valitseman korkeaan osaamiseen nojaavan strategian kanssa.

Kilpailijamaissa marginaaliverotuksessa on tehty erittäinkin rajuja kevennyksiä vastaavien uudistusten yhteydessä. Suomi jääkin Tanskan ohella ainoaksi todella korkean marginaaliverotuksen maaksi. Ratkaisu vaarantaa osaavien ihmisten tutkimus- ja kehitystyön sekä pääkonttoreiden pysymisen Suomessa. Työhön kohdistuvalla verotuksella on reaalisen kilpailukyvyn kannalta huomattava merkitys. Kireä verotus heikentää kaikissa veroluokissa työnteon kannattavuutta ja lisää todennäköisyyttä sille, että osaamispääoma alkaa virrata Suomesta ulkomaille. Ansiotulojen verotusta tulisi alentaa kaikissa tuloluokissa siten, että ylin marginaalivero alenee tämän vaalikauden loppuun mennessä 50 prosenttiin.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutamia kommentteja tähän käytyyn keskusteluun ja ehkä sitten vähän tarkemmin tuosta liikenne- ja viestintäministeriön kehyksestä.

Työttömyys on todella surkeassa jamassa. Juuri nyt uudet Tilastokeskuksen luvut kertovat, että työttömyys ei todellakaan ole hallituksen tavoitteiden mukaisesti alenemassa vaan on vuoden takaisesta lisääntynyt 12 000:lla ja työllisyysasteessa tämä negatiivinen kehitys on vielä voimakkaampaa. Kun täällä yhdessä keskustelussa ministeri Filatovkin kantoi huolta, että kukaan ei muistanut sitä tilannetta, mikä on Pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla työpaikkojen katoamisen suhteen, vaan herkästi työttömyydessä puhutaan pohjoisesta Suomesta, Itä-Suomesta, näistä perinteisistä korkean rakennetyöttömyyden alueista, niin tässä yhteydessä on muistettava, että sekä Helsingissä että Uudellamaalla työttömyys on kasvanut erittäin nopeasti, samaan aikaan kun se noin keskimäärin on monella alueella pysynyt ennallaan.

Toinen asia, johon täällä on viitattu, liittyytämän kehysmenettelyn yksityiskohtaisuuteen. Valtiovarainvaliokunnan jaostojen puheenjohtajat kokoontuvat perjantaina miettimään, millä tavalla valiokunnassa tämä käsittely käydään läpi. Meille välitetyn tiedon mukaan tämä kehys on ministeriöiden ja valtiovarainministeriön välillä syntynyt momenttikohtaisella tasolla eli käytännössä on jo tehty sormiharjoitelma siitä, kuinka paljon rahaa esimerkiksi ensi vuoden osalta on milläkin momentilla. Vaikka se ei olekaan sitova vaan varsinaiset ratkaisut, sitovat ratkaisut, tehdään budjettiriihessä ja sittemmin eduskunnassa, on aivan selvää, että jos asiantuntijaministeriö on joutunut priorisoimaan ja kohdentamaan sen onnettoman pienen kehysrahansa määrätyllä tavalla, kyllä se sitoo käsiä jatkossa ja ohjaa sitä, mikä tulee sitten olemaan varsinaisen budjetin tilanne.

Nyt on tietysti vähän epävarmaa, kuinka paljon me tulemme saamaan tästä momenttikohtaisesta kohdentamisesta tietoa. Olisi tärkeää, että koko eduskunta saisi sen tiedon, ei pelkästään hallituspuolueet, koska jos valtiovarainvaliokunta ja sitten valtiovarainvaliokunnan mietinnön kautta koko eduskunta haluaisi ohjeistaa tässä hallitusta varsinaisen budjetin tekoon, olisi tietysti tärkeää tietää, mitä nyt sisältyy tähän kehykseen.

Yhtenä yksityiskohtana — tämä vaan tällaisena esimerkkinä — tietoomme on saatettu, että esimerkiksi joukkoliikenteeltä liikenne- ja viestintäministeriön kehyksen osalta on päätetty puristaa 3 miljoonaa pois. No, jos eduskunta on sitä mieltä, että se on ihan ok, että joukkoliikenteeltä otetaan 3 miljoonaa euroa pois, silloin ei tietenkään mitään reagointia tarvita. Mutta jos eduskunta olisi sitä mieltä, että on tärkeää pitää joukkoliikenteen määrärahoista kiinni, niin ettei 800:aa bussivuoroa haja-asutusalueen bussiliikenteestä lopeteta tai joitakin henkilöliikennerataosuuksia lopeteta, niin se viesti tulisi tässä kehyksen yhteydessä mietinnön kautta antaa. Tätä tarkoitan vetämättä mitään rajaa hallituspuolueiden ja oppositiopuolueiden välille, eli tämä olisi oikea paikka eduskunnassa tämän mietinnön yhteydessä lähettää viestiä siitä, mitä eduskunta haluaa varsinaiseen budjettiin korostaa.

No, sitten täällä on paljon puhuttu tänään elvytyksestä, tai oikeastaan tämä elvytys tuntuu olevan sellainen kirosana, jota ei hallitus eikä varsinkaan valtiovarainministeri Kalliomäki halua millään tavalla käyttää. Se on kuitenkin elvytystä. Elvytystä on se, että veronkevennyksillä pyritään saamaan kysyntää aikaan ja vilkastuttamaan kotimarkkinoita. Me olemme puhuneet vasemmistoliitossa palveluelvytyksestä, investointien liikkeelle laittamisesta. Sillä on samanlainen tarkoitus: auttaa työllisyyttä, pistää talouden pyörät paremmin pyörimään silloin kun talous — kuitenkin, vaikka pieniä elpymisen merkkejä on — vielä yskii.

Oikeastaan ed. Kurvisen puheenvuoroon viitaten, kun hän kovasti tätä veronkevennyslinjaa halusi jatkettavan: siinä on tietysti meillä opposition sisälläkin selkeä ero. Vasemmistoliitto varmaan huokaisi ihan oikeasti helpotuksesta, kun ei hallitus sentään tässä kehyksen yhteydessä nyt rätkäissyt uusia tuloveronkevennyksiä vielä kiinni. Se viestitti kuitenkin siitä, että jatkossa niitä edelleen tullaan ehkä tekemään. Se on tietysti ongelma silloin tämän hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen turvaamisen kannalta, kun velkarahalla veronkevennyksiä heitellään.

No, tietenkin niillä pyritään raivaamaan tietä tupolle. Se voi olla ihan järkevääkin, ja sen vuoksi on hyvä, että se keskusteluissa on mukana. Mutta tulopolitiikan ja kolmikannan hyvän hengen säilymisen kannalta on kyllä tärkeää, mitä muuta työmarkkinoilla tapahtuu. Täällä on puhuttu sekä välikysymyksen yhteydessä että sitten muissakin yhteyksissä muutosturvasta ja siitä, että ammattiyhdistysliikkeellä ja palkansaajilla on hyvin keskeinen vaatimus, että suomalaisen palkansaajan muutosturvaa irtisanomistilanteissa ja työvoimanvähentämistilanteissa pitää parantaa. Tämä varmasti tulee näkymään, ja ellei hallitus omalta osaltaan tässä ole valmis liikkumaan myönteiseen suuntaan, varmasti vaikeuksia myös tulopolitiikan osalta tulee.

Kuntataloudesta ihan sen verran, niin kuin täällä ovat jotkut puheenvuoroissaan viitanneetkin, että on aika optimistinen se näkemys, että kuntatalous olisi vaalikauden ja kehyskauden loppupuolella kovasti hyvässä jamassa. Se perustuu aika koviin lähtöoletuksiin, siihen että kuntien verotulot kasvavat peräti 4 prosenttia ja että menot, jotka ovat tähän mennessä olleet keskimäärin huomattavasti yli 4 prosenttia, pystytään painamaan 4 prosenttiin. Kyllä aikamoiset tehokkuusvaatimukset kuntatalouteen tulee samaan aikaan, kun kunnille on kuitenkin sälytetty sekä vanhoilla päätöksillä että tulevilla päätöksillä lisää tehtäviä. Niillä on hyvin keskeinen rooli niin terveysprojektin kuin sosiaaliohjelmankin toteuttamisessa. Paperilla tietysti voidaan sanoa, että 2007—2008 kuntatalous voi hyvin, mutta paperille laittamisen ja todellisuuden välillä saattaa olla aika lailla ilmaa.

Sitten, arvoisa puhemies, liikenneasiaan. Totuushan on se, että liikenne- ja viestintäministeriön kehys verrattuna vuoteen 2004 pienenee 20 prosenttia vuoteen 2008 mennessä ja jos otetaan vertailuvuodeksi 2005, se pienenee 15 prosenttia. Se tarkoittaa sitä, että tämä on armotta liian pieni kehys tällä hallinnonalalla.

Toinen ongelma on se, että ne vähäisetkin hankkeet, joita hallitus on ajatellut liikkeelle laittaa, ajoittuvat loppukaudelle. Silloin tulee luppoaikaa tässä pitkäjänteisessä hankkeiden toteuttamisessa. Tällä kehyksellä, jollei nyt jostain lisärahaa äkkiä löydy, pystytään käynnistämään vain yksi ratapuolen ja yksi tiepuolen teemahanke ja ehkä vain noin 5—6 jotakin muuta hanketta siellä vaalikauden loppupuolella, mikä on aivan muuta kuin 15—20 hanketta edellisten vaalikausien vauhtiin verrattuna. Elinkaarimallihankkeista on tässä vaiheessa vasta sovittu Eurooppa 18, mikä pitää sisällään senkin ongelman, että jää sellainen kuva, että kun elinkaarimallia ei kokeilla kuin yhdessä paikassa, voi olla, että se on ongelmallinen ihan jo kilpailuttamisen kannalta. Sekä tiepuolelta että ratapuolelta puuttuu 50 miljoonaa euroa per vuosi, elikkä kyllä totuus on, että liikenne- ja viestintäministeriön budjetti on aivan liian pieni. Siinä voisi tietenkin raflaaviakin vertailuja tehdä.

Kysymys on ennen kaikkea myöskin turvallisuudesta. Ministeriössä on laskettu, että mikäli tämä ansiokas infraministerityöryhmän paketti toteutettaisiin todella, kun ministerit ovat hankkeet järjestykseen laittaneet, se tarkoittaisi sitä, että säästettäisiin joka vuosi sata onnettomuutta ja noin kymmenen kuolemantapausta. Tämä on arvio ministeriöstä. Yksi onnettomuus maksaa jollakin tavalla laskettuna 400 000 euroa, ja on tietysti toisaalta karmeaa, että joudutaan arvioimaan myöskin ihmishengen hintaa, mutta näissä vertailuissa sitä tehdään ja sille on annettu 2 miljoonan euron hinta. Jos ajatellaan, että viivytetään näitä hankkeita eikä laiteta liikkeelle, se kyllä merkitsee sitä, että samalla kun kärsitään työllisyydessä ja kärsitään liikenteen huonona sujumisena jne., kärsitään inhimillisinä menetyksinä, myös taloudellisina menetyksinä onnettomuuksien kautta.

Nyt on puhuttu sitten, onko mahdollista valtion omaisuuden myyntitulo. En tiedä, kun tämä rajoite on niin tiukka, että yli 500 miljoonan osuudesta vain 10 prosenttia on käytettävissä. Minusta olisi ollut parempi kehyksiin laittaa riittävästi rahaa ja, mikäli valtion omaisuuden myyntituloja tulee, sitten ihan hallitusohjelman mukaisesti miettiä, laitetaanko niitä infrahankkeisiin vai tutkimus- ja tuotekehityspanostuksiin.

Asunto- ja ympäristöjaoston puheenjohtajana tietysti, kun tätä kehystä katselen, täytyy kiinnittää huomiota myös siihen, ennen kuin viimeiset kymmenen sekuntia kuluvat, että myöskin 10 prosenttia ympäristöministeriön kehys laskee tässä kehyskauden aikana eikä sekään voi kovin myönteinen asia olla.

Rosa Meriläinen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä ryhmäpuheenvuoroissa ja debatissa kävi ilmi, varmaan aika pitkälle näitä kehyksiä tarkistellaan. Kaikki tarkastelevat siitä näkökulmasta, miten kaikille yhteinen, ei vain hallituksen vaan kaikille yhteinen, tavoite työllisyysasteen nostamisesta ja työllisyyden parantamisesta saadaan toteutettua. Kuten debatissa sanoin, vihreitten yksi ratkaisu on ollut palveluelvytys, sama, mistä ed. Uotilakin äsken puhui, mutta eihän se yksin ole sellainen, jolla tämä meidän hyvinvointiyhteiskuntamme saadaan pelastettua pitkällä aikavälillä, jos puhutaan työllisyysasteen nostosta, jossa on aika isot tavoitteet. Kyllä on monta semmoista yksittäistä muutakin haastetta, jotka samaan aikaan täytyy miettiä ja katsoa, miten nämä kehysratkaisut sitten niitä toteuttavat.

Työllisyysasteen osalta varmaan on oleellista myöskin, miten yksityiset palvelut ja itsepalveluyhteiskunnasta poispäin pyrkiminen voisivat onnistua, ja sitten tietenkin se, miten Suomeen saataisiin houkuteltua lisää investointeja. Minä en usko, että kaikki avaimet löytyvät aina erilaisista verotuksellisista ratkaisuista, vaikka ne ovat toki tärkeässä asemassa, vaan ylipäätänsä tulisi miettiä, mitkä ovat ne resurssit, joita nimenomaan Suomesta voisi saada, mitä ei muualta saa, joitten perusteella me voimme kilpailla esimerkiksi kopioimistalouksia vastaan, kuten Kiinaa. Se on tietenkin innovaatiot ja poikkeuksellinen osaaminen, mikä voisi olla se meidän erityinen resurssimme, jonka avulla tänne saataisiin investointeja houkuteltua, ja tietenkin myöskin työllisyysasteen kannalta olisi tärkeää, että saataisiin myöskin lisää työvoimaa. On arvioitu, että vuosikymmenen loppuun mennessä työvoimasta poistuu vuosittain 10 000—20 000 ihmistä.

Sinänsä yksi ratkaisu on myös, mitä vihreät ovat tarjonneet, aktiivinen maahanmuuttopolitiikka, mutta ei sekään tietysti yksin hyvinvointiyhteiskuntaa pelasta. Mutta sitten tämän innovaatioyhteiskunnan ja osaamisyhteiskunnan kannalta oleellisia ovat tietenkin yliopistot ja tutkimus kaiken kaikkiaan. Mutta soveltava tutkimus tai muiden laitosten kautta tapahtuva tutkimus on ekstraa, ja mikä pitää saada kuntoon, niin se, että meidän yliopistolaitoksemme on mahdollisimman hyvässä iskussa.

Yksi tavoitehan on ollut tälläkin hallituksella, se että pätkätöistä nimenomaan julkinen työnantaja jossain vaiheessa pääsisi vähän pois, jolloin myös julkinen työnantaja olisi kilpailukykyinen sitten hyviä työntekijöitä rekrytoitaessa. Yliopisto ja sitä kautta valtio on yksi pahimpia töiden pätkittäjiä Suomessa. Tämä yliopistojen virkarakenteiden korjaaminen ei missään nimessä onnistu ilman rahaa. Se on vähän semmoinen tilanne, että niin kauan kuin tätä asiaa ei korjata yliopistojen osalta, valtion osalta, ei voida myöskään täysin moralisoida muita työnantajia töiden pätkittämisestä.

Tällä hetkellä hankerahoituksen kautta yliopistoille ajetaan uusia tehtäviä, vaikka samaan aikaan eivät resurssit riitä vanhojenkaan ylläpitämiseen. Käytännössä kuitenkin, kun saatu hankerahoitus loppuu, nämä toiminnot sulautetaan aina osaksi yliopiston perustoimintoja. Kuitenkaan samaan aikaan perusrahoitus ei lisäänny. Tällä tavalla kuritetaan taas niitä perustoimintoja, opetusta ja perustutkimusta. Kursseja jää rahapulan takia toteuttamatta, ja sitten valitetaan, kun opiskeluajat venyvät. Näillä asioilla on luonnollisesti yhteys. Lisäksi itsekin ennen eduskuntaan pääsyäni yliopistolla työskennelleenä havaitsin sen, että kohtuullisen paljon laitosten henkilökunnan ajasta menee tutkimuksen ja opetuksen sijasta erilaisten hakukaavakkeiden täyttämiseen, ja tämä on juuri ongelma, kun mennään tämmöiseen hankerahoitukseen, että ajetaan tutkijaväki etsimään ulkopuolista rahoitusta. Se vie aika paljon aikaa. Olisi järkevää, että mieluummin tähän ihan perusrahoitukseen satsattaisiin enemmän.

Opiskelijoitten osaltahan tämä työllisyystavoite koskee erityisesti sitä, että olisi mahdollisuus kokopäiväisesti opiskella ja sitä kautta opiskelijoitten osaaminen saada hyvään käyttöön. Helpostihan osa töistä, mitä opiskelijat tekevät rahoittaakseen elämistään opiskeluaikana, on sen tyyppisiä, että niitä voisivat tehdä jotkut muutkin kuin melkein maisterit.

Mutta nythän, niin kuin täällä on puheissa tänään tullut ilmi, hallitus ei ole sinänsä kovin suurta mannaa opiskelijoille antamassa, vaikka yleisesti ottaen tärkeimmäksi tavoitteeksi ovat niin opiskelijajärjestöt kuin puhujat täälläkin eduskuntasalissa sanoneet opintorahan ja erityisesti asumislisän vuokrakaton korottamisen 252 euroon. Tähän ei näillä näkymin ole hallituksella ollut valmiutta.

Tämä opintolainasubventio on siis verovähennys. Opintolaina on siitä hankala, että sen vaikuttavuuteen pitkällä aikavälillä on ehkä vähän vaikea luottaa, ja myöskään se ei missään nimessä paranna kurjassa taloudellisessa asemassa olevien opiskelijoitten senhetkistä tilannetta, koska sehän koituu ihmisen iloksi vasta opiskeluajan päätyttyä. Lisäksi tässä esityksessä on ongelmana se, että jos verovähennyksen voisi saada ainoastaan tavoiteajassa valmistunut opiskelija, niin siinä tulee ehkä sakkoa ja rangaistusta sellaisista asioista, joista ei sakkoa ja rangaistusta tulisi antaa, kuten esimerkiksi pahasta flunssasta, joka on osunut siihen keskeiseen tenttiin ennen valmistumista. Mutta tämä on ehkä semmoista yksityiskohtaa, josta toivoo, että vielä voi tarkemmin keskustella.

Mutta todella toivoisi, että löytyisi jossain vaiheessa tämän hallituksen aikana sellainen periaatteellinen ratkaisu, jossa katsottaisiin yliopistojen perusrahoitustilanne ihan alusta pitäen kuntoon, ja opiskelijoitten opintososiaalisiin etuuksiin voisi osoittaa myöskin ihan todellista rahaa.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus valmistellessaan valtiontalouden kehyksiä vuosille 2005—2008 on nähnyt kansainvälisen talouden näkymät hiukan myönteisempinä kuin aikaisemmin. Suomessa kokonaistuotannon kasvun odotetaan nousevan yli 2,5 prosentin; jotkut tutkimuslaitokset ovat ennakoineet jopa suurempaa, yli 3 prosentin, kasvua. Kehyksen painopiste on hallitusohjelman mukaisesti kasvun ja työllisyyden tukemisessa, joskin asetetun työllisyystavoitteen toteutuminen on osoittautumassa arvioitua vaikeammaksi. Viennin kasvun odotetaan nopeutuvan kansainvälisen talouden elpyessä, mutta kuitenkin kotimarkkinoiden suhteellinen merkitys tulee säilymään hyvin vahvana.

Hallitus jatkaa kasvun ja työllisyyden tukemiseksi työn verotuksen keventämistä. Päätöksiä on odotettavissa ensi vuoden budjetin valmistelun yhteydessä, ja matalan tuottavuuden työn kysynnän tukemiseen tähtäävä päätös valmistellaan kevään aikana.

Arvoisa puhemies! Julkisten palvelujen riittävyys ja laatu sekä tuottamisen tehokkuus ja kuntatalouden vahvistaminen ovat tämän budjettikehyksen yksi suuri kokonaisuus. Ed. Kurvinen äsken pitämässään puheenvuorossa kritisoi varsin voimakkaasti kehystä kuntarahoituksen osalta. Hän valitettavasti on unohtanut sen, että valtiovarainministeri Niinistön aikana ei kompensoitu kunnille verotulojen menetyksiä. Indeksitarkistukset maksettiin vain puoliksi. Nyt kuitenkin Jäätteenmäen—Vanhasen hallituksen myötä on selvä muutos parempaan kuntatalouden vakauttamiseksi kuitenkin tapahtunut. En väitä, että kuntatalous ja sen hyvyys ratkeavat vielä tässä tilanteessa, mutta kuitenkin kehitys on parempaan menossa.

Kehykseen liittyvä peruspalveluohjelma on, kuten täällä on todettu, hyvä alku kunta—valtio-suhteen vahvistamiseksi. Peruspalveluohjelmalla haetaan tasapaino kuntien tehtävien ja velvoitteiden sekä niiden rahoituksen välillä. Peruspalveluohjelmalla pyritään toteuttamaan hallitusohjelmassa taattua vakaata ja pitkäjänteistä kuntapolitiikkaa sekä turvaamaan peruspalvelut kaikissa Suomen kunnissa riittävinä ja laadukkaina.

Budjettikehyksen suurimmaksi yksittäiseksi kysymykseksi nousi lakisääteisen kuntien ja valtion välisen kustannusjaon tarkistuksen edellyttämä valtionosuuksien tasotarkistus. Määrältään 295 miljoonaa euroa oleva summa tulee kohdentumaan pääasiassa sosiaali- ja terveystoimen hyväksi. Tasotarkistus on erittäin perusteltu, sillä kuntatalous meni viime vuonna alijäämäiseksi ja alijäämät jatkuvat vielä tänä vuonna. Siksi se on erittäin tervetullut lisä kuntien tulopohjaan.

Peruspalveluohjelman mukaisessa valtionosuustarkastelussa tullaan saamaan kunnille 655 miljoonaa euroa lisää rahaa vuoteen 2008 mennessä. Kehyskaudella kuntien vuosikate nousee 1,2 miljardista eurosta 2,1 miljardiin euroon, ja yhteinen valtion ja kuntien ennuste on se, että kuntatalous ja vuosikate voisivat kattaa poistot jo vuonna 2005 ja vuonna 2008 jopa kuntien nettoinvestoinnit. Oma ongelmansa on juuri, kuten täälläkin on todettu, kuntien voimakas kustannustason nousu, joka on tässä kehyksessä puristettu 4 prosenttiin. Kuitenkin kunnilla reaalisesti, erityisesti sosiaali- ja terveystoimen puolella, kustannuskehitys on ollut voimakkaampaa. Kuntien verotulojen arvioidaan kasvavan yhtä lailla 4 prosenttia, ja kunnat todella tarvitsevat tulevaisuudessa myöskin verotulonsa, ja toivotaan, että niitä ei erityisin toimin tuloverojen kevennysten kautta leikata pois.

Tehtyyn kehyspäätökseen liittyy monia kuntatalouden kannalta merkittäviä kannanottoja. Indeksitarkistukset tullaan maksamaan edelleenkin 75 prosentin suuruisena, ja pääoma- ja yritysverojen alentamisesta aiheutuvat verotulot tullaan kompensoimaan kunnille noin 100 miljoonan euron suuruisina korottamalla kuntien yhteisöveron jako-osuutta.

Lisäksi on sovittu, että kuntien maksuissa noudatetaan kustannuskehitystä. Tällä on merkitystä erityisesti sosiaali- ja terveystoimen maksuissa, ja toivotaan, että niiden osalta aikataulu voisi olla nopeampi kuin mitä tuon työryhmän toimeksiannossa on todettu.

Harkinnanvaraiset rahoitusavustukset on varattu maksettavaksi 30 miljoonan suuruisina. Siinä on aikaisempaan vähennystä, ja entistä harvemmat kunnat tulevat sitä saamaan. Mutta tässä yhteydessä, kun kuntatalous kohenee, on edellytetty, että harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen saannin edellytyksenä on erityinen ohjelma, jossa myöskin todetaan ne toimenpiteet, millä kukin kunta taloutensa aikoo tervehdyttää.

On toivottavaa, että tässä yhteydessä ratkaistaan myöskin se, miten kuntien taseissa olevat alijäämät tullaan hoitamaan pois, koska se on yksi erittäin suuri ongelma, joka rasittaa kuntien taloutta hyvin voimakkaasti.

Uutta on se, että kunnille yhdistymisavustusten lisäksi on tarkoitus maksaa myöskin yhteistoiminnan syvällisen kehittämisen kautta tapahtuvaa tukea, joka edellyttää myöskin palvelutuotannossa rakenteellisia muutoksia.

Koulurakennusten rakentamisen valtionosuus säilyy nykyisellä tasolla, 70 miljoonana eurona.

Kehykseen liittyy myöskin kiinteistöveron ylä- ja alarajojen nostaminen. Tämä asia herättää varmasti keskustelua kuntien piirissä. Korotuksella on monenlaisia vaikutuksia. Se nostaa asumiskustannuksia, yrittäjien kiinteistömenoja, ja monille eläkkeellä oleville veronkorotus tulotasoon nähden on vaikea. Korotuksen tuloa tuottavaksi vaikutukseksi on arvioitu 70 miljoonaa euroa. Tässä on huolehdittava siitä, että erilaisten kiinteistöjen verotus tulee kuitenkin pysymään oikeudenmukaisena ja tasapuolisena ja että verotuksen kärki ei kohdennu tiettyihin erityisiin kiinteistölajeihin. Kiinteistöveron korotus on tässä katsottu rinnasteiseksi kunnan taksapolitiikan kanssa, elikkä se on yksi osa kuntien peruspalvelujen rahoituksen turvaavaa toimintaa.

Arvoisa puhemies! Nyt laadittu peruspalveluohjelma on ensimmäinen. Siinä on paljon kuntien kannalta vielä puutteita, ja on perusteltua, että ministeriryhmät seuraavat tuon peruspalveluohjelman toimivuutta ja tulevat tekemään tarvittavia muutoksia ja poistamaan havaittuja puutteita. Erityisesti on pidettävä huoli juuri rahoituksen riittävyydestä suhteessa kustannuskehitykseen, ja myöskin on huolehdittava siitä, että kunnilla on aikanaan resursseja huolehtia siitä, että ikääntymisen myötä tulevat uudet vastuut kunnille hoidetaan, ja toisaalta henkilöstön saatavuus on turvattava tulevaisuudessa kunnille henkilöstön siirtyessä eläkkeelle, ja kuntien kilpailukyky kaiken kaikkiaan on kyettävä jatkossa säilyttämään. Erityisesti on tarkasteltava eri kuntaryhmiä ja kuntia alueittain sekä huolehdittava myöskin siitä, että nämä pienemmät valtionosuustehtävät tulevat myöskin tarkastelun piiriin jatkossa.

Arvoisa puhemies! Pari kysymystä lisäksi vielä tästä kehyksestä.

Täällä on paljon puhuttu nimenomaan liikenneinfran rakentamisesta, väylätyöryhmän mietinnöstä ja sen toteuttamisesta, ja olen hyvin paljolti täällä esitetystä samaa mieltä: Tiestö meillä on kansallisvarallisuuttamme. Sitä ei pidä päästää rappeutumaan, ja varat eri muodoissaan tulisi kyetä löytämään ministeriryhmän esittämän listan pohjalta, ja myöskin tienpidon rahoitusta tulisi nostaa.

Toinen kysymys on maatalouden tukeen liittyvät kysymykset. On hyvä, että budjettikehyksessä on varauduttu jatkamaan ympäristötukisopimuksia ja että myöskin maatalouden tukijärjestelmän uudistaminen on otettu huomioon ja asiat hoidetaan hallitusohjelmassa esitetyllä tavalla. Toivon, että hallitus tuo pikaisesti myöskin (Puhemies koputtaa) viljelijöiden sukupolvenvaihdokseen liittyvät verotusratkaisut eduskunnan käsiteltäväksi. Monet viljelijät ovat tätä juuri odottamassa.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on yksi maailman kilpailukykyisimmistä maista. Valtiontaloutemme on kunnossa, julkinen velkamme hallinnassa ja hyvinvointi niin historiallisesti kuin kansainvälisesti vertaillen maailman huippua. Tulevien vuosien budjettipainotuksia koskevan hallituksen kehysselonteon käsittelyn pitäisi kaiken järjen mukaan olla iloinen tapahtuma. Näin ei kuitenkaan ole.

Ensimmäinen selittävä tekijä liittyy demokratiamme perusongelmaan. Kansanvallasta on tullut lisäresurssien vaatimista milloin mihinkin tarpeeseen. Se on mitä erilaisimpien ongelmien kimpussa häärivää valittamista, jonka kiintotähtenä on vaikutelma, että kaikki on enemmän tai vähemmän huonosti. Mikään ei koskaan ole hyvin, mikään ei koskaan riitä.

Toki on totta, ettei maailma ole koskaan valmis ja että lisämenokohteita aina riittää. Talouspolitiikan menopuoleen yksisilmäisesti takertuneesta politiikasta on kuitenkin tietyllä tavalla kadonnut suhteellisuudentaju. Yhteisten asioiden hoidosta on myös tullut varsin näköalatonta, tämän päivän ja eilisen ongelmien ympärillä pyörivää reagointia, jota hallituksen kvartaalimentaliteetilla harjoittama politikointi vain pahentaa. Tämän johdosta meiltä helposti hämärtyy se seikka, ettei kansakuntamme tila sittenkään ole niin hyvä kuin itsellemme tuppaamme uskottelemaan, ja vaikka se tänään sitä erilaisilla mittareilla arvioituna olisikin, tulevaisuuden uhkakuvat ovat todelliset.

Punamultahallituksen oman hallitusohjelman mukaan valtiontalouden tasapaino on keskeisessä asemassa, jotta julkinen talous voisi lähivuosikymmeninä selviytyä väestön ikääntymisen myötä kasvavista vastuistaan. Tämän realiteetin pohjalta hallitusohjelmassa asetetaan tavoitteeksi, että valtiontalous on tavanomaisen talouskasvun oloissa vaalikauden lopulla kansantalouden tilinpidon käsittein mitattuna tasapainossa. Tämän tavoitteen toteuttamisen kannalta avainasemassa puolestaan on hallituksen enemmän huomiota saanut tavoite työllisyyden lisäämisestä vähintään 100 000 hengellä vaalikauden aikana. Toisin sanoen työllisyystavoitteen saavuttaminen on tärkeää, jotta valtiontalous saataisiin tasapainoon, mikä puolestaan on elintärkeää, jotta selviäisimme ikääntyvän väestön väistämättä aiheuttamista lisäpaineista.

On hyvä huomata, ettei hallituksen tavoite valtiontalouden tasapainosta välttämättä edes riitä. Väestön ikääntyminen on peruuttamaton prosessi. Suomessa se on lisäksi Euroopan nopeinta. Esimerkiksi Oecd on arvioinut, että valtiontaloutemme tulisi olla säännöllisesti prosentin, puolitoista ylijäämäinen selvitäksemme tulevista haasteista. Se, että hallitus nyt, kuten se kehysselonteossaan suoraan ja avoimesti tunnustaa, ei ole saavuttamassa myöskään valtiontaloutta koskevaa tavoitettaan, joka kaiken lisäksi jo lähtökohtaisesti on alimitoitettu, on huolestuttavaa, itse asiassa hyvin huolestuttavaa.

Tätä ei kvartaalimaailmassa elävä poliittinen järjestelmämme kuitenkaan tunnu tajuavan. Erityisesti sitä ei tunnu tajuavan poliittinen punamulta, joka syyttää osinkoja jakavia yrityksiä kvartaalitaloudesta, mutta syyllistyy julkisia verovaroja jakaessaan tismalleen samaan ilmiöön. Itse asiassa kokonaisasetelma on vielä julkisen sektorin vahingoksi, koska osinkoja jakavat yritykset jakavat jo tehtyä tulosta eli jo aikaansaatua hyvinvointia, kun poliitikot tuppaavat jakamaan etukäteen jo tulevaa talouskasvua eli mahdollista tulevaa hyvinvointia. Varsinkaan noususuhdanteessa tapahtuvaa velalla katettavaa hyvinvoinnin etukäteen jakamista pahempaa kvartaalipuuhastelua on vaikea keksiä, kun vielä tiedetään, millaisten haasteiden edessä koko hyvinvointiyhteiskuntamme jo lähitulevaisuudessa on. Kvartaalikapitalismi saattaa olla uusi ilmiö, mutta kvartaalisosialismia tämäkin talo on harrastanut iät ajat.

Hallituksen kehyspäätöksen paras puoli on sen pidättyväinen menolinja. Tämä tulee olemaan tai ainakin sen pitäisi olla todellisuutta myös jatkossa. Ainoa kestävä tapa jatkossa parantaa palvelutuotantoamme ja kehittää hyvinvointiyhteiskuntaamme perustuu mahdollisuuteen lisätä julkisen sektorin ja erityisesti palvelutuotannon tuottavuutta. Tässä suhteessa palveluelvytyksistä höpöttävät ja julkisen sektorin edelleen kasvattamista haikailevat vihreät ovat vielä pahemmin hakoteillä kuin hallitus, joka sentään myöntää tosiasiat, vaikka ei teekään mitään tilanteen korjaamiseksi.

Kaiken kaikkiaan talouskasvu ja työllisyyden parantaminen ovat avainasemassa, jotta Suomi voisi menestyä myös tulevaisuudessa. Kyse on mitä suurimmassa määrin kansallisesta kilpailukyvystä, siihen liittyvästä osaamisstrategian syventämisestä ja suotuisan liiketoimintaympäristön luomisesta yrityksille. Mutta kyse ei ole pelkästään tästä. Sekä työn kysyntää että sen tarjontaa on pystyttävä lisäämään myös muin keinoin. Sekä työllistämisen että työn vastaanottamisen tulee olla aiempaa kannustavampaa.

Kokoomus on esittänyt useita keinoja talouskasvun vauhdittamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi. Tuloveronkevennysten jatkaminen, yritysverouudistuksen muuttaminen kotimaista omistusta ja investointeja suosivammaksi, työvoimavaltaisten palvelualojen työllistämiskustannusten keventäminen ja kotitalousvähennyksen parantaminen ovat näistä esityksistä päällimmäiset. Kokoomuksen ohella myös keskeiset tutkimuslaitokset ja etujärjestöt ovat tukeneet näitä toimia. Kun jopa hallituksen omat keskeiset virkamiehet ovat useissa yhteyksissä puhuneet näiden toimien puolesta, on vaikea välttyä vaikutelmalta, että hallituksella on ideologisia syitä olla toteuttamatta sellaisia toimia työllisyyden parantamiseksi, joita lähes koko muu yhteiskunta pitää arvossa.

Hallituksen olisi ymmärrettävä, että tuloveronkevennykset luovat talouskasvua eivätkä uhkaa hyvinvointia. Hallituksen olisi ymmärrettävä, että kansakunnan kilpailukyky edellyttää yrityksille suotuisaa liiketoimintaympäristöä ja muun muassa kilpailukykyistä yritysverotusta kateusajattelun sijasta. Hallituksen olisi ymmärrettävä, että palvelualojen työllistämiskynnyksen alentaminen on panostus työllisyyteen eikä tulonjako yrityksille. Hallituksen olisi ymmärrettävä, että kotitalousvähennyksen parantaminen ei vie maata piikayhteiskuntaan, vaan luo työtä ja vaurautta. Sosialidemokraattisten menneen maailman ihanteiden ja työllisyyden ollessa vastakkain kansakunnan etu on, että työllisyys asetetaan ykkössijalle.

Matti  Kauppila  /vas:

Arvoisa puhemies! Koko 90-luvun uskoteltiin kasvun luovan uusia työpaikkoja. Kaikki uusliberalistiset taloustieteilijät ovat toistaneet koko 90-luvun ajan, että tuotannon kasvu luo uusia työpaikkoja. Miksi työttömyys ei ole hävinnyt, vaikka teollisuustuotannon määrä on laman pohjalta kasvanut melkein kaksinkertaiseksi ja on neljä kertaa suurempi kuin EU-maiden keskiarvo ja vienti peräti kolminkertaistunut? 80-luvulla teollisuustuotanto kasvoi 35 prosenttia, 90-luvulla lamasta huolimatta peräti 60 prosenttia. Silti massatyöttömyys ei hävinnyt minnekään. Niin sanottu laaja työttömyys on yhä 16 prosentin tasolla. Se tarkoittaa työttömiä ja niitä, jotka on tilastollisesti piilotettu jollekin muulle yhteiskunnan elätettävien momentille. On jäänyt huomaamatta, että jo 70-luvun puolivälistä alkaen teollisuuden tuotannon kasvu ja työpaikkojen kasvu erkanivat toisistaan lopullisesti. Siihen asti tuotannon kasvu kasvatti myös automaattisesti työntekijöiden määrää samalla prosentilla. Sen jälkeen teknologia synnytti tuotannon kasvun ilman työpaikkojen kasvua.

Investointien pitäisi tuoda työpaikkoja. Työnantajajärjestöt ja Veronmaksajain Keskusliitto ovat propagoineet, että kun rikkaitten annetaan rikastua, he käyttävät rahansa uusiin investointeihin, jolloin syntyy uusia työpaikkoja. 90-luvulla Suomeen investoitiin melkein puolet vähemmän kuin 80-luvulla, ja ne olivat pääasiassa korvausinvestointeja ja investointeja kehittyneempään tuotantoteknologiaan. Investoinnit korkeaan teknologiaan vievät työpaikkoja, joten investoinnit eivät enää välttämättä luo työpaikkoja.

Korkoelvytyksellä on yritetty saada vauhtia investointeihin. Laman aikana lyhyiden lainojen korkotaso Suomessa nousi lähes 20 prosenttiin. Nyt korot ovat jo pudonneet alle Saksan tason. Siitä huolimatta investoinnit eivät vain ota käynnistyäkseen, vaikka korkotaso on historiallisen alhaisella tasolla.

Veroalennusten dynaamisten vaikutusten on uskottu tuovan työpaikkoja. Hallitus, kokoomus, teollisuuden työnantajat ja Veronmaksajain Keskusliitto lupaavat, että verohelpotusten tuomilla talouden dynaamisilla vaikutuksilla elvytetään myös talous ja näillä dynaamisilla vaikutuksilla verotulot kasvavat, ja siten uskotaan hyvinvointivaltion palvelujen säilyvän, jopa paranevan. Uskomusta levitetään tehokkaasti, vaikka meillä on jo 90-luvulta kokemusta moisesta hölynpölystä. 90-luvun loppuun mennessä Paavo Lipposen hallitus on elvyttänyt taloutta ja keventänyt verotusta 3 prosenttiyksikköä, siis kokonaisveroastetta. Työttömyyden piti puolittua kahdesti, mutta veronkevennysten ja kasvun dynaamiset vaikutukset eivät vain näy vieläkään kansalaisten hyvinvoinnin ja työtuntien kasvuna. Vaikka verotus keveni, kaikkien valtakunnassa tehtyjen työtuntien määrä jäi silti alle lähtötason.

Yritysverotuksen alentamisella uskotaan työpaikkoja syntyvän Suomeen. Yritysjohtajat vaativat yritysveron alentamista kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä. Nyt sitäkin on alennettu 29 prosentista 26 prosenttiin, vaikka EU-maiden keskiarvo on 33 prosenttia. Yritysten verokanta on alentunut teollisuusmaissa vuodesta 84 keskimäärin 50 prosentista 31 prosenttiin vuoteen 2002 mennessä, siis peräti 20 prosenttiyksikköä vajaassa 20 vuodessa. Miksi kukaan ei puhu poistojen käytöstä yritysten veronkevennysten sijaan? Uskoisin, että poistojen oikeantyyppinen käyttö olisi merkityksellisempi investointien kannalta ja sitä kautta työllisyydelle.

Herra puhemies! Palveluyhteiskunnan uskotaan luovan uudet työpaikat. Helsingissä pidettiin ties monesko Palveluissako tulevaisuus? -seminaari. Siellä koko poliittinen ja talouselämän eliitti vannoi palveluiden nimeen uusien työpaikkojen luojana. Palvelualojen työpaikat eivät ole näyttäneet vähentyvän yhtä voimakkaasti kuin teolliset työpaikat. Tilastokeskuksen mukaan Palvelujen työlliset -tilaston kohta "Muut yksityiset palvelut" on saanut ansiotonta tilastollista lisäystä sen johdosta, että teollisuus on ulkoistanut melkein kaikki aputoimintansa. Aikaisemmin yrityksen palkkalistoilla oli vartiomiehiä, siivoojia, ruokalanpitäjiä, mainososastoja, kirjanpitäjiä, tilitoimistoja jne. Ne kasvattivat aikaisemmin teollisuustilastoja; nyt ne kasvattavat ansiotta palvelutilastoja, sillä ulkoistamalla nämä aputoiminnot aikaansaadaan, että usein samat työntekijät tekevät edelleen entiset työt, mutta nyt eri yrityksen ja tilastollisesti palvelujen nimikkeen alla. Vuonna 1989 yksityiset palvelut työllistivät 187 000 henkeä, 10 vuotta myöhemmin 168 000. Siis vähennystä on noin 20 000 henkeä, vaikka kaiken virallisen hehkutuksen ja tilastollisen keplottelunkin jälkeen palvelujen olisi pitänyt lisätä työpaikkoja.

Palveluyhteiskunta on todellista utopiaa. Ei ole olemassa mitään palveluyhteiskuntaa ilman teollista tuotantoa, sillä suurin osa palveluista tuotetaan teollisuudelle. Jos teollisuus siirretään matalapalkkamaihin, on turha haikailla enää palveluyhteiskuntaa, vaikka valtiovarainministeriön korkeat virkamiehet esittelevätkin epärealistisia uskomuksia. Heiltä on ilmeisesti jäänyt huomaamatta, että suomalaiset palvelualojen yritykset, tietotekniikkayritykset, liikenneyhtiöt jne., ovat siirtyneet ulkomaiseen omistukseen.

Joustoilla ja palkkapidättävyydellä on haettu kilpailukykyä ja työpaikkoja. Talousprofessorit vaativat joustoja, vaikka sosiaaliprofessorien tutkimukset kertovat päinvastaista. Työvoimapolitiikkaan erikoistuneet asiantuntijat ovat tehneet tutkimuksen työvoiman joustavuudesta Suomen taloudellisen ja sosiaalisen kilpailukyvyn perustana. Käsitys, että työttömät eivät liiku työn perässä muuten kuin pakon edessä, on tämän tutkimuksen mukaan pelkästään oikeiston hellimä myytti. Sillä on kuitenkin perusteltu näihin päiviin saakka työttömyyttä ja sitä, että työttömyyden etuuksia tulee huonontaa, jotta heidät saataisiin hakemaan töihin. Työmarkkinoille on syntynyt yllättäen uusi epätyypillisten työpaikkojen armeija, joka koostuu pääosin nuorista ja naisista. Vielä 40-luvulla syntyneistä 80 prosenttia sai vakinaisen työn, 60-luvulla syntyneistä 60 prosenttia, ja 70-luvulla syntyneistä enää 30 prosenttia on saanut vakituisen kokopäivätyön. Vaikka kilpailukykymittareilla mitattuna Suomi on mallimaa, ei se kuitenkaan näy kansalaisten elintasossa. Kilpailukykypotentiaalia kuvaava toimintaympäristö saa erinomaisen arvosanan, kun taas talouden tosiasiallista suorituskykyä mittaava elintaso on vain kehittyneiden maiden keskitasoa. Suomen elintaso ei siis vastaa kilpailukykyämme.

Mari  Kiviniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä saavutus, että Suomi on selviytynyt pitkittyneestä kansainvälisestä taloustaantumasta kohtuullisen hyvin. Valtiontalouden tasapaino on pystytty säilyttämään, ja kehyspäätös merkitsee sitä, että tämän hallituksen ote tulee myös jatkossa pitämään. Kotitalouksien ja yritysten rahoitusasema on myös pysynyt kunnossa ja työllisyyskehityskin on olosuhteet huomioon ottaen ollut siedettävää.

Maailmantalouden elpyminen on nyt päässyt jo jonkinlaiseen vauhtiin, joten tunnelin päässä näkyy jonkin verran valoa, mutta epävarmuustekijät ovat kuitenkin maailmantalouden vahvan nousun osalta hyvin suuret. Ei ole poissuljettua, etteikö maailmantalous voisi ajautua vielä uudestaan taantumaan, mutta toisaalta sitten myös on mahdollisuus positiivisiinkin yllätyksiin. Vaikka maailmantaloudessa tällaiset negatiiviset riskit eivät realisoituisikaan, hallitukselle riittää myös omasta takaa isoja haasteita hoidettavaksi. Kansantalouden ja myös valtiontalouden pohjat ovat kohtuullisessa kunnossa, mutta siitä huolimatta Suomen taloudessa on useita ongelmakohtia.

Ensinnäkin maamme suurin ongelma eli työttömyys. Pääministeri Vanhasen hallituksen onnistumista tullaan kolmen vuoden kuluttua vaalikauden lopussa mittaamaan ennen kaikkea työttömien määrällä. Hallitusohjelmaankin kirjatut tavoitteet 100 000 uudesta työpaikasta ja 70 prosentin työllisyysasteesta ovat vaikeita saavuttaa, ja totta on, että pelkästään tällä nykyisellä kasvuvauhdilla siitä saavutettaisiin vain kolmannes.

On toki selvää, että hallitus on tehnyt useita korjausliikkeitä talouden kurssiin, kuten veropäätökset, ja ne eivät vielä vaikuta täydellä teholla. Mutta vaikkei näitä vaikutuksia vielä pystytäkään täysin näkemään, niin näyttää tällä hetkellä ilmeiseltä, että jo tehtyjen päätösten lisäksi tarvitaan myös uusia keinoja. Niiden tavoitteena on vaikuttaa pidemmällä tähtäimellä taloutemme rakenteellisiin ongelmiin. Mutta ensin on kuitenkin huolehdittava siitä, että jo tehdyt päätökset viedään loppuun saakka. Tuloverotuksen maltillisen keventämisen jatkaminen on siksi erittäin tarpeellista, ja tarkempia päätöksiä tarvitaan jo budjettiriihessä, toki työmarkkinaratkaisulle liikkumavaraa antaen. Yrittäjyyden edistäminen, muun muassa sukupolvenvaihdoksia edistävä veroratkaisu, edesauttaa myös tämän työllisyystavoitteen saavuttamista. Mutta myös matalan tuottavuuden työpaikkojen luomisen osalta on ratkaisuja kiirehdittävä. Suomessahan työttömyys painottuu EU-maista eniten juuri tähän kohtaan, joten työn sivukulujen alentamiseen nimenomaan matalan tuottavuuden aloilla ovat Suomea patistelleet myös monet kansainväliset asiantuntijatahot.

Tietenkin voi toivoa, että hallitusohjelman kirjaukset riittävät, kun ne toteutetaan loppuun saakka huolella, mutta on myös esitettävä kysymys siitä, tarvitaanko uusia toimia, ja jos näin on, niin millaisia esityksiä sitten on ilmassa ollut. Muutama viikko sitten TT julkaisi oman ohjelmansa työllisyyden edistämisestä. Mitään uutta ja yllättävää ei tuohon kannanottoon sisältynyt. TT kiinnitti huomiota palkanmuodostukseen, verotukseen ja työn sivukuluihin, työttömyysturvaan sekä työvoima- ja koulutuspolitiikkaan. Myös SAK:n kommentit ohjelman julkistamisen jälkeen olivat odotetut.

Kun ylipäänsä tarkastelee kaikkia viime vuosina esitettyjä keinoja työllisyyden edistämiseksi, huomaa vaihtoehtoisten keinovalikoimien kokonaisuuden olleen jo pitkään kaikkien tiedossa. Kaikki keinot eivät ole kivoja ja mukavia, vaikka osassa olisikin kyse vain kaikille sopivista uudelleenjärjestelyistä. Kysymyshän on loppujen lopuksi siitä, kuinka ison työttömyysasteen Suomen kansantalous, ja myös Suomen valtiontalous, pystyy kantamaan, sekä siitä, millaiset esitykset ovat poliittisesti mahdollisia.

Työttömyyden lisäksi toinen keskeinen ongelma Suomen taloudessa on teollisten investointien puute. Kotimainen kysyntähän on pitänyt viime aikoina yllä talouden kasvua. Yksityisten teollisten investointien määrä on vähentynyt kahtena viime vuotena tuntuvasti. Investointiaste on laskenut vuonna 2001 olleesta 13 prosentista 10 prosenttiin viime vuonna ja laskee vielä tänä vuonna puolisen prosenttia. Onneksi tämänkin tunnelin päässä näkyy vähän valoa, mutta kuitenkin tämän investointiongelman kimppuun hallituksen on käytävä tosissaan ja entistä määrätietoisemmin jatkettava sellaista toimintaa, että Suomi koetaan paikkana, johon yritysten pääomaa kannattaa investoida.

Kyllähän tähän investointien puutteeseen liittyy myös isompi haaste, globalisaation mukanaan tuoma. Kyse on Suomen tuotantorakenteesta. Suomen Pankin juuri julkaistussa talousennusteessa tuodaan esiin se tosiasia, että tuotantorakenteemme täällä Suomessa on varsin haavoittuva. Monilla perinteisillä aloilla tuottavuuden kehitys on ollut 90-luvun puolivälin jälkeen varsin heikkoa. Tämä on vaan jäänyt joidenkin alojen, erityisesti tieto- ja viestintätekniikan alojen, nopean tuottavuuskehityksen varjoon, ja heikko euro on tämän ongelman alleen peittänyt. Mutta tämän ongelman lisäksi teollisuustuotannon arvon kehitys on ollut viennin määrän kehitystäkin heikompaa. Teollisuuden nimellinen arvonlisä on vuodesta 2000 vuoteen 2003 supistunut 7 prosenttia, ja vaikka nyt onkin näkyvissä tuota suhdanneluontoista viennin piristymistä, pidemmällä aikavälillä vientimenestys uhkaa jäädä heikoksi. Eli Suomen viennin painotuksesta johtuen on vaarana, että teolliset työpaikat uhkaavat vähetä.

Eli kyllä meillä isoja haasteita on edessämme, ja haasteena on nimenomaan pystyä houkuttelemaan Suomeen lisää korkeaa osaamista vaativia toimintoja, niin tutkimusta ja kehitystä kuin myöskin yritysten pääkonttoritoimintoja. Siksi myöskin osaltaan yritysverouudistuksen yksityiskohtia hiottaessa nämä näkökohdat on syytä kyllä vakavasti ottaa huomioon.

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehykset muotoutuivat keskustan näkökulmasta varsin hyviksi olosuhteet huomioon ottaen, ja niihin sisältyy keskeisiä tavoitteitamme. On hyvä, että kuntien kanssa toimitaan nyt reilusti ja ennustettavasti monella eri tavalla. Tämä on näkynyt jo hallitusohjelman muokkaamisesta lähtien. Kolmisensataa miljoonaa euroa palveluiden kehittämiseen ja tuottamiseen sekä samalla työllisyyden turvaamiseen ei ole pikkusumma. Ikävää on tässä se, että tämä rahasumma todellakin tuli yllätyksenä ja pyytämättä hallitusneuvotteluissa esillä olleisiin tietoihin nähden. Myös peruspalveluohjelma ansaitsee kyllä hallitukselta kiitosta.

Mutta sitten kun katsotaan niitä kehysten huonompia puolia, näemme tuon niin sanotun Sasin aukon tuossa liikenneministeriön kehyksessä. Vaikka perustienpitoon osoitetaankin (Ed. Tennilä: Tehän esititte itsekin lisää niihin!) lisärahoitusta, niin uusia hankkeita ei valitettavasti saada sillä tavalla liikkeelle kuin haluaisimme, täällä eduskunnassa yli puoluerajojenkin. Ja tietenkin se, missä meillä on haastetta tällä hallituskaudella ja vaalikaudella tiemäärärahojen lisäksi, on myöskin opintotuki, eli meidän on pystyttävä pitämään huolta siitä, että tuo hallitusohjelman mukainen kirjaus siitä, että opiskelijoiden toimeentuloa kohennetaan, myöskin toteutuu.

Esko-Juhani Tennilä  /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä hyvin lyhyesti liikenneministeriön budjettiraameista. Liikenneministeriön rahoitus nimittäin ratkaisee kaksi hyvin isoa asiaa. Ensinnäkin liikenneministeriön rahoituksella ja sen tekemillä päätöksillä on suuri vaikutus alueiden kilpailukykyyn, johon vaikuttaa hyvin suuresti juuri saavutettavuus eli liikenneyhteydet. Toisekseen kysymys on liikenneturvallisuudesta, josta viime päivinä on muutoinkin paljon puhuttu. Liikenneministeriölle asetetut budjettiraamit ovat todella äärimmäisen kireät. Jos näitten raamien mukaan eletään, niin vuonna 2007 liikenneministeriöllä on käytettävissään rahaa 350 miljoonaa vähemmän kuin tänä vuonna. On toivoton tehtävä hoitaa niillä rahoilla kunnolla suomalaisia liikenneyhteyksiä.

Niin kuin sanottu, alueiden kilpailukykyyn saavutettavuus, liikenneyhteydet, vaikuttaa aivan ratkaisevan paljon, ja aivan erityisesti näin on kaukaisen ja harvaan asutun Lapin osalta. Kuitenkin meiltäkin punakynä on vetänyt yli liikenneministeriön ohjelmasta nimenomaan Kemin moottoritien sillat ja moottoritien jatkamisen Kemin ohi etelään. Näillä rahoilla ei muutoinkaan Lapin osalta ole mitään toivoa saada aikaiseksi riittävän laajoja liikenneinvestointeja, vaikka ne ovat, niin kuin sanottu, meille aivan elintärkeitä. Meillä myös on sellaisia tekijöitä, kuten laaja puunkuljetus ja kasvava turismi, jotka perustelevat näitä laajoja liikenneinvestointeja.

Vielä yksi kysymys tähän lyhyesti: Liikenneministeriön budjettiraamit ovat sellaiset, että jos ne toteutuvat, se tarkoittaa, että valtio ei tule osallistumaan laajakaistan levittämiseen, vaikka se on välttämättömyys, jos halutaan ja kun pitää haluta sitä, että laajakaista levitetään jokaiseen suomalaiseen kotiin. Jollei valtio tule mukaan, operaattorit eivät tule hoitamaan tätä tehtävää riittävän laajana ja näin Suomeen on syntymässä vielä yksi uusi kuilu, digitaalinen kuilu, digitaalinen syrjäytyminen. Se on sitten aivan perustavaa laatua olevaa syrjäytymistä, sillä tietoyhteiskunta on tulollaan ja siihen pitää kaikki suomalaiset saada mukaan. Mutta ilman valtion panostusta sekään ei tule onnistumaan.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kehysmenettelyä voidaan pitää tarpeellisena ja hyödyllisenä tapana hahmotella valtiontalouden päälinjoja. Parhaimmillaan kehykset osoittavat tarpeellisuutensa, jos ne toimivat hyvän rengin tavoin. Isännän asemaan ei niitä pidä kuitenkaan nostaa, koska sehän johtaisi siihen, että häntä heiluttaisi koiraa. On tärkeätä, että yritämme yhdessä arvata tulevaa talouskehitystä, mutta neljäksi vuodeksi eteenpäin ulottuva ennuste on väistämättä erittäin epävarmalla pohjalla.

Ennustamisen vaikeutta on valitettu usein ennenkin. Suuret pörssiyhtiöt luulevat näkevänsä suhteellisen tarkasti, peräti kolmen kuukauden päähän tulevaisuuteen. Itänaapurimme tiukka pitkän aikavälin suunnitelmatalous näytti toimimattomuutensa, koska sillä ei ollut kykyä reagoida maailman muutoksiin. Tämän vuoksi kehyksiin on suhtauduttava soveltuvin osin ja ohjeellisesti. Jos kehykset ovat kiveen kirjoitetut, ne tulevat murtumaan ja murenemaan. Vahvuutensa ne osoittavat joustavuudellaan ja aikansa ilmiöihin reagoimalla. Tunnettuahan on, että heikko katkeaa, mutta vahva taipuu ja kestää. Kehykset eivät saa eivätkä ne tietenkään voikaan olla ristiriidassa eduskunnan perustuslaillisen budjettivallan kanssa, joten tässä yhteydessä ei ole kysymys budjettiprosessista vaan lähinnä, sinänsä tarpeellisesta, talouspoliittisesta linjakeskustelusta, jossa eduskunta evästää maan hallitusta.

Kehysten avulla tavoitellaan hallitusohjelmaan kirjattuja monia hyviä asioita. Päätavoitteena pidetään työllisyysasteen nostamista ja työttömyyden nujertamista. Tavoitteiden saavuttamiseksi on vannottu etupainoisten veronalennusten nimeen, näin sekä henkilöverotuksen että yritysverotuksenkin suunnalla. Ongelmat eivät vain ole lähteneet juurikaan hoitumaan, suhdannetilanne on tosin vaikea, ja työllisyystavoite on jopa loitonnut tavoitteestaan.

Veronkevennysten rinnalle tarvitaan siis muitakin keinoja, jotta voisimme saavuttaa vaikuttavampia tuloksia. Pidän tilannetta niin vakavana, että se vaatisi sinänsä jo kolmikantaneuvotteluja työmarkkinaosapuolten ja valtiovallan välillä. Nyt on siis tavoiteltava vaikuttavuutta. Kaikilla osapuolilla on varmasti myös yhteisen edun toteutumisesta omat hyötynsä. Eräänä keinona ovat investoinnit. Näinä aikoina Suomessa ei investoida eikä Suomeen investoida, mutta Suomesta investoidaan ulkomaille. Tämän vuoksi olisi tärkeätä pitää huolta riittävästä ja tasaisesta julkisten investointien tasosta sekä huolehtia myös siitä, että Suomi olisi kiinnostava maa investointien kohdemaana.

Kuten tunnettua, liikenneministeri Leena Luhtasen johtama viiden ministerin infratyöryhmä jätti vastikään hyvän mietintönsä. Hallituksen uskottavuuden kannalta olisikin tärkeätä, että juuri hallitus osoittaisi vaikkapa tasaisen vauhdin taulukolla resurssit infrahankkeiden toteuttamiseksi. Kehysesityksen valossa tuo sinänsä erinomainen investointiohjelma uhkaa jäädä julkilausumatasoiseksi paperiksi. Jos niin käy, tuossa työryhmässä istuneiden oppineiden aika on mennyt siinä tapauksessa aivan hukkaan. Juuri liikenneministeriön kohdalla kehysesitys näyttäytyy alamittaisena. Tämän vuoden tasoon verrattuna kehys kurjistuu tarkastelujakson loppuun mennessä peräti 20 prosenttia, ja vuoden 2005 tasoonkin verrattuna pudotus on vielä 15 prosenttia. Työllisyys-, turvallisuus- ja ympäristötavoitteitakin ajatellen kehitys on kulkemassa väärään suuntaan.

On tunnustettava, että liikenneväyläinvestoinnit ovat ongelmallisia, koska tarpeita on paljon, hankkeet ovat hintavia ja rahastakin on pulaa. Meillä on kuitenkin paljon vaihtoehtoja. Valtiontalous on erinomaisessa kunnossa verrattuna muihin EU-maihin. Viimeisimpien selvitysten mukaan Suomi on Euroopan unionin kruununjalokivi. Meillä olisi siis varaa. Rahoitusvaihtoehtojakin on useita, budjettirahoituksesta elinkaarimalliin. Jossakin määrin voisi tulopohjan vahvistamisestakin löytyä osaratkaisu. Esimerkiksi valtion omaisuuden myyntituloilla, pienellä täsmäverolla tai jopa lainoituksen avulla voitaisiin päästä eteenpäin. Esimerkin valossa todettakoon, että 10 sentin liikenteen tarpeisiin korvamerkitty osuus polttoaineveroon toisi vuosittain kassaan 200 miljoonaa euroa.

Huomiota tulisi kiinnittää myös siihen, että käytettävissä olevia määrärahoja käytettäisiin mahdollisimman hyvällä hinta—laatu-suhteella. Pitkävaikutteisten investointien kyseessä ollessa tulisi niiden rahoituksestakin päättää nykyistä kaukonäköisemmin ja uskottavammin. Valtion budjetissa on edelleen sellaisia rakenteellisia jäykkyyksiä, jotka johtavat epätarkoituksenmukaisiin ja kalliisiin ratkaisuihin. Eikö juuri valtiovarainministeriön tulisi tarkan euron budjettiministeriönä huolehtia siitä, että valtion varoja käytettäisiin mahdollisimman hyvällä hyötysuhteella? Myönnän, että edistystä on tapahtunut, mutta vieläkin on varaa parantaa. Esimerkiksi ratahankkeiden kohdalla töitä joudutaan tekemään tiukasti aikataulutetun liikenteen seassa. Siksi lyhytjänteisesti tai viime tipassa myönnettyjä lisäbudjetti- tai muita sellaisia määrärahoja on todella vaikea käyttää taloudellisesti ajateltuna järkevästi.

Kaiken kaikkiaan tärkeintä olisi uskoa siihen, että liikenneinvestoinnit ovat kannattavia ja että niiden avulla luodaan edellytyksiä elinkeinoelämälle ja työllisyydelle. Miksi me emme uskoisi liikenneverkon kehittämisen tarpeellisuuteen, koska ruotsalaisetkin uskovat. Siellä on vastikään päätetty, että Ruotsin valtio investoi liikenneverkkoonsa seuraavien kymmenen vuoden aikana 0,8 prosenttia bkt:stä. Meillä tuo vastaava investointiaste on 0,4 prosenttia eli vain puolet kovaan kilpailijamaahamme verrattuna. Kysymys tuleekin asettaa niin, onko meillä varaa olla investoimatta.

Aivan oma lukunsa on sitten liikenneturvallisuus. Asiantuntijalausuntojen mukaan ministerityöryhmän esitysten toteuttamisella voitaisiin vuosittain välttyä sadalta vakavalta liikenneonnettomuudelta ja kymmeneltä liikennekuolemalta. Kun liikenteessä ihmishenki on arvostettu 2 miljoonaksi euroksi, niin edellä olevaan viitaten voitaisiin 30 vuoden aikana säästää pelkästään ihmishengillä laskien 600 miljoonaa euroa. Liikenneturvallisuuden merkitystä ja siitä huolehtimisen tarvetta ei pidä vähätellä. Turvallisuusinvestoinnit on tehtävä ennaltaehkäisemisen periaatteella. Turhan usein niitä tehdään kuitenkin vasta kantapään kautta koettujen traagisten onnettomuuksien perusteella. Tuolloin hintana on eurojen lisäksi inhimillisesti mittaamaton hätä ja suru.

Herra puhemies! Hallituksen kehysesitys ei mielestäni vastaa riittävästi liikenneministeriön tarpeisiin. Kehyksistä ei ole vielä luettavissa uskottavaa hankeohjelmaa. Liikenneinvestoinnit ovat erittäin pitkävaikutteisia. Siksi olisi tärkeätä, että kulloinkin istuvalla hallituksella olisi nimenomaan uskottava hankeohjelma riittävine rahoitustasoineen ja rahoitusmalleineen. Nyt kehys suorastaan "ahistaa" ja ylläpitää epävarmuutta.

Haluan kuitenkin lopuksi kiittää valtiovarainministeriä asiallisesta keskustelusta sekä halusta pohtia ja käydä edelleen vuoropuhelua eduskunnan kanssa siitä, millä tavalla tästä pattitilanteesta selvitään mutapainiin sortumatta. Uskon, että eduskunnankin suunnalla on halua ja valmiutta ymmärtää valtiovarainministerin vaikeata asemaa ja tutkailla siinä valossa sellaisia ratkaisumalleja, joista voimme olla yksimielisiä. Tämän yksimielisyyden löytymistä auttaa huomattavasti, jos hallitus itse sisällyttää tulevan vuoden 2005 talousarvioehdotuksensa pohjiin ne muutokset, jotka eduskunta päätti käsitellessään vuoden 2004 budjettia.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri esitteli toki kehyksensä kohtuullisen tehokkaasti. Itselleni vaan valitettavasti jäi mielikuva erittäin harmaasta byrokraatista, joka elää jossakin muualla kuin suomalaisten arjessa. Jäin kaipaamaan signaalia, joksi myös kehyksen näkisin, jonkinlaisesta lupauksesta paremmasta huomisesta ja paremmasta kehityksestä Suomi-nimiselle yhtiölle.

Valitettavasti vain sekä valtiovarainministerin puheet että kehys, jota meille täällä tänään on esitelty, näyttävät olevan erittäin visiottomia. Niissä ainut visio tuntuu olevan se peruutuspeilin välke, jossa arvioidaan opposition tekemisiä tänään, eilen ja mahdollisesti myös opposition tekemättömyyksiä huomenna. Kaikki vastuu ja ratkaisut eritoten vaikeissa kysymyksissä on tietoisesti siirretty seuraavan eduskunnan käsiteltäväksi.

Kun kehystä tarkkaillaan, niin valtiovarainministeri pyysi tuomaan esille ennakoitavissa olevia tekijöitä. Opposition näkökulmasta itse asiassa kehys sisälsi erittäin monta ennakoitavissa olevaa asiaa, muun muassa vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

Mitä konkreettista kehys lupaa niille 340 000 suomalaiselle pitkäaikaisköyhälle, joiden joukossa työttömät, eläkeläiset ja opiskelijat muodostavat kovan ytimen? Ei mitään.

Mitä konkreettista kehys lupaa lähipalveluja kaipaavalle lapsiperheelle? Ei mitään.

Mitä kehys konkreettisesti lupaa yksinyrittäjille ja muille pienyrittäjille? Ei mitään.

Miten konkreettisesti kehys varautuu siihen, ettei pelkkä hyvä tahto luokaan odotettuja työpaikkoja ja estä syrjäytymistä, tai miten kehys konkreettisesti varautuu ennakoimattomiin tilanteisiin? Tuleville vuosille jäävä jakamaton varaus nimittäin ei riitä elvyttäviin lisätalousarvioihin.

Vision puutteesta kertoo se, että käytännössä kehys pysäyttää Suomen neljäksi vuodeksi nollatilaan, jossa tulevaisuus siirretään vuosi vuodelta eteenpäin. Heikonkin talouskasvun hedelmät eivät heijastu kehykseen, koska hallitus pitää huolen siitä, että talouskasvua ei suunnata muun muassa julkisiin investointeihin, ei palvelurakenteitten vahvistamiseen, vaan ennen kaikkea menokaton ylläpitämiseen. Ainut asia, jossa hallitus on valmis joustamaan, on tulevat uudet veronkevennykset. Ongelma tietysti on vain, että nämä veronkevennykset eivät kohdistu kaikille, eivät erityisesti niille, jotka eivät maksa valtionveroa, vaan joutuvat kovemman verotuksen kohteeksi kunnallisverojen ja erilaisten palvelumaksujen korottamisen myötä. Toisaalta valtion ja hallituksen esittämät veronkevennykset takaavat sen, että palveluiden laatu tulee tulevaisuudessa heikkenemään, kun julkisella sektorilla ei ole palkanmaksukykyä.

Mitä siis kuvastaa esitetty kehys, ja minkälainen ihmiskuva siellä kehyksen takana onkaan? (Ed. Viitanen: Riippuu lukijasta varmaan!) — Varmaan riippuu lukijasta. — Täytyy myöntää, että köyhän elämänlaatua ei se keskivertainen hintojen hyvänä pysyminen erityisesti paranna, jos se käytännössä tarkoittaa, että alkoholin hinta putoaa, mutta sen sijaan leivän hinta nousee, asumisen hinta nousee ja terveyspalveluitten hinnat nousevat. Toisaalta tästä paperista heijastuu myös erittäin vahvasti valtiosihteerin lausahdus muutama päivä sitten, miten esimerkiksi tulevaisuudentoivoja kasvatetaan. Sailas nimittäin on valmis sulkemaan lisää kouluja. Ilmeisesti Sailas ei ole oppinut 1990-luvun alun lamasta mitään, jolloin ensimmäisenä leikkauskohteena olivat juuri koulut, ja väittäisin, että käytännössä yksikään kunta ei ole hassannut rahoja näitten kahdentoista vuoden aikana peruskoulujen turhaan rakentamiseen.

Samalla kehys kertoo myös siitä, että jotkut asiat hallitusohjelmassa sitovat hallitusta ja jotkut asiat eivät sido hallitusta. Hallitusohjelmassaan hallitus lupaa, että oppilasmäärien pienentymisestä johtuvat säästöt suunnataan koulutukseen. Käytännössä tänään on juuri useammaltakin suunnalta todettu, että se 90 miljoonan euron säästö onkin ykskaks kutistunut koulujen osalta vain 5 miljoonaan euroon.

Mitä taas kertoo hallituksen ja kehyksen ihmiskuvasta se, kun Filatov työministerinä antoi eilen lausunnon, että hän näkee mieluummin äidit kotona lapsia hoitamassa kuin työttömyystilastoja rumentamassa? Ehkä yksilön kannalta, kun kyseessä on vapaaehtoinen ratkaisu, tilanne voi olla loistava, mutta yhteiskunnan kannalta kyseessä on äärimmäisen mielenkiintoinen hukkainvestointi, sillä naisethan esimerkiksi tällä hetkellä ovat huomattavasti koulutetumpia. Jos suomalaisella yhteiskunnalla on varaa jättää naiset kotiin, niin mitä se kertoo meidän hallituksestamme, mitä se kertoo tasa-arvon toteuttamisesta työelämässä, mitä se kertoo meidän käsityksestämme koulutuksen tarpeellisuudesta ja mihin valoon se laittaa keskustelut yliopistojen putkitutkinnoista?

Ministeri Mönkäre täällä moneen kertaan vakuutti, että hoitotakuu toteutuu, mutta ongelmana onkin se, että vaikka valtio laittaisikin oman panoksensa, kunnilla ei ole mitään takuita oman panoksen suorittamismahdollisuuksista. Itse asiassa kunnilla on jo tänä vuonna ongelmia päästä eroon niistä jonoista, jotka nyt ovat pitkiä, jotta ensi vuoden alusta edes voitaisiin miettiä lähdettäväksi tyhjältä pöydältä. Tähän problematiikkaan liittyy itse asiassa myös tänään moneen kertaan esiin nostettu Konginkangas. Kuinka pitkään kurjistamalla valtion ja kuntien palkanmaksukykyä voidaan ylläpitää kattavaa julkista pelastusoperaatiomahdollisuutta? Ei kovin pitkään.

Mielenkiintoisia ovat myös nämä linjaukset siitä, missä kehyksessä joustetaan niin, että inflaatiotarkistukset tehdään. Täällä jo tänään ed. Koskinen erittäin ansiokkaasti nosti esiin sen, että kyllä puolustusministeriön osalta 16,6 miljoonaa euroa löytyy kustannustarkistuksiin, mutta sen sijaan opintorahan tasokorotukseen sitä ei löytynyt. Näillä näkymin hallitus tarjoaa opintososiaalisena uudistuksena ainoastaan porkkanaa, jota voidaan syödä vasta opintojen jälkeen. Se ei nälkäisen opiskelijan vatsaa opiskeluaikana täytä. Toisaalta ei myöskään näkynyt inflaatiotarkistusta peruspäivärahan osalta, ja tuskinpa tämän päivän työttömiä kovinkaan paljon lohduttaa valtiovarainministerin lausunto siitä, että se 100 000 uuden työpaikan tavoite on vain kuvaus tarvittavasta talouden kasvu-urasta. Mielestäni tämä on 100 000:n tällä hetkellä työttömänä olevan ihmisen ja potentiaalisen tulevan työntekijän aliarvioimista ja halveeraamista.

Maamme elää edelleen erittäin rajua rakennemuutosta, ja näillä näkymin näillä hallituksen eväillä ei massiivista maassamuuttoa myöskään hallita eikä pysäytetä. Ammottavana aukkona nimittäin kehyksissä mielestäni on aluepoliittisesti suorastaan hävyttömän pienet näkymät sekä hävyttömän pienet näkymät siitä, miten hallitus on varautunut tuleviin rakennetukien muutoksiin, vai olettaako tämä hallitus, että sekin on seuraavan hallituksen, 2007 keväällä töihin astuvan hallituksen, ensimmäinen tehtävä, että, simsalabim, rakennetukiratkaisu löytyy takataskusta?

Osittain sanahelinän tasolle jäävät puheet myös tästä Suomen vahvuudesta, puista ja päistä, sillä mitä kertookaan hallituksen konkreettisista panostuksista koulutukseen ja tutkimukseen se, kun yliopistojen kehittämisrahoista leijonanosan käytännössä syö Senaatti-kiinteistöt ja niiden markkinaehtoiset tulo-odotukset.

Myös mielenkiintoinen tulkinta on kansainvälisen vastuun kantaminen. Toki kehitysmäärärahoihin ollaan tekemässä lisäystä, mutta pääpaino siinäkin siirretään jälleen seuraavan hallituksen kannettavaksi.

Arvoisa puhemies! Jotta ei menisi pelkästään miinukseksi, on toki myönnettävä, että yhden erittäin hyvän asian tästä kehyksestä löysin heti ensi näkemällä, nimittäin sen, että vihdoin ja viimein hallitus on tullut vasemmistoliiton linjoille siinä, että yksilö opiskelee, yksilö on työttömänä ja yksilö on työllinen. Vasemmistoliitto on pitkään ajanut sitä, että työmarkkinatuen harkinnassa (Puhemies koputtaa) ei otettaisi huomioon puolison tuloja. No, nyt vihdoin ja viimein siihen on tulossa lievennys.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä äskeinen puheenvuoro vahvisti tämän illan käsitystä siitä, että ainakin osalla vasemmistoliiton edustajista vastuu poistui heti sen jälkeen, kun oppositiotaival alkoi.

Puhemies! Suomi joutuu varautumaan isoihin haasteisiin lähiaikana. EU:n laajentuminen kymmenellä uudella jäsenmaalla toukokuun alusta merkitsee verokilpailun ja työvoimakilpailun kiristymistä. Toisaalta on Aasia-ilmiö, jossa tuotannollista toimintaa siirretään kasvavien markkinoitten keskelle, alueelle, missä tuotantokustannukset ovat vain murto-osa meidän kustannuksistamme. Lisäksi Suomen väestön ikääntyminen lisää erityisesti terveydenhuoltopalveluitten kysyntää tulevaisuudessa. Me siis olemme tällaisten erittäin isojen haasteitten edessä, ja sen takia on hyvä, että pääministerin esikunnassa parhaillaan valmistellaan Suomen kilpailukykyä vahvistavia toimenpiteitä ja niitä ratkaisuja, joilla me pystyisimme vastaamaan näihin isoihin haasteisiin, jotka siis tulevat tuolta ulkoapäin ja joista monet asiat joudumme ottamaan annettuina tosiasioina.

Meillä työttömyyden taso on edelleen korkea, ja asetettu 100 000 uuden työpaikan tavoite uhkaa liukua käsistä pääasiassa heikon suhdannetilanteen vuoksi. Ne odotukset, joita on ollut työllisyyden paranemiseksi markkinoiden vedonkin kautta, eivät valitettavasti ole toteutuneet riittävässä määrin, ja sen takia tarvitaan kyllä vahvaa pohdintaa siitä, miten tähän työttömyyden ongelmaan ratkaisuja löydetään, myös uusin keinoin.

Mielestäni on olemassa kolme isoa kokonaisuutta, joiden kautta voidaan vaikuttaa: on osaamisen kehittäminen, palvelujen turvaaminen ja logistiikan edelleenkehittäminen. Tämä budjettikehyslinjaus antaa mielestäni hyviä vastauksia kahteen ensin mainittuun kysymykseen. Osaamista vahvistetaan, teknologiarahoitusta lisätään ohjelmakauden aikana noin 200 miljoonaa euroa vuositasolla, mikä on erittäin tärkeä päätös Suomen kilpailukyvyn kannalta. Toisaalta kuntien rahoituspohjaan tulee merkittävää vahvistumista. Varmasti kuntaihmiset, meistä monet, ovat sitä mieltä, että vieläkin enemmän rahaa pitäisi löytää, mutta kyllä tämä kuntatalouteen tuleva piristysruiske valtionosuuksien lisäyksen kautta on merkittävä. Peruspalveluohjelmassa lisärahaa tulee kehyskaudella noin 400 miljoonaa euroa jo aiemmin päätetyn 295 miljoonan euron lisäksi, eli voi sanoa näin, että 2008 meillä on kuntabudjetissa valtionosuuksissa noin 700 miljoonaa euroa enemmän rahaa kuin vuonna 2003. Tämä parantaa huomattavasti kuntien mahdollisuuksia vastata lakisääteisiin palveluvelvoitteisiin.

Tarvitaan toki muitakin toimia: kuntayhteistyön vahvistamista. Esimerkiksi omalla seutukunnallani Siikalatvalla on tarkoitus yhdistää kuuden kunnan toimesta terveyspalvelut yhden tuotantomallin alle, millä haetaan paitsi kustannustehokkuutta myös palveluitten edelleenparantamista. Tässä hallituksen tavoitteenahan on kannustaa näitä yhteistyön käytännön muotoja, ei siis vain ajaa kuntaliitoksiin, vaan palkita siitä yhteistyöstä tämän valtionosuusjärjestelmänkin kautta.

Se, mikä kaipaa kriittisempää tarkastelua, on logistiikan rahoitus. Täällä on monissa puheenvuoroissa aivan oikein todettu, että tämä liikenneverkoston kehittäminen on liian niukan budjettikehyksen kohteena, ja se varmastikin tarvitsee uudelleenarviointia. Liikenneinvestointien osalta siis tarvitaan lisärahaa. Tänään toteutunut kauppa Sampo-osakeyhtiön tiettyjen osakkeiden myynnistä lisää liikkumavaraa myöskin valtion budjettiin, ja mikäli vielä lisää myyntiä tältä osin toteutuu, niin tässä on löydettävissä lisää voimavaroja. Valtionyhtiöitten yksityistämisessä pitää olla malttia mukana, mutta Sampon osalta ei ole mitään erityistehtävää, jonka vuoksi valtiolla olisi erityisintressi sitä pitää. Viime hallituskaudellahan valtionyhtiöitä myytiin todella mittavassa määrin ja sen aikaansaamana sitten valtionvelkaa pystyttiin alentamaan, ja sillä tavalla tämä linja toimi.

Investointeihin tarvitaan, herra puhemies, kyllä lisää vauhdittamista. Yksityisiä investointeja voidaan vauhdittaa muun muassa toteuttamalla aiemmin päätetyn yritysverouudistuksen täytäntöönpano siten, että asetetut tavoitteet esimerkiksi sukupolvenvaihdoksen keventämisestä ja pk-yrityksen verotuksen keventämisestä toteutuvat. Erityinen huomio tulee kiinnittää yrittäjäkentältä esitettyihin yksityiskohtiin uudistuksen loppuhionnassa. Yksi ongelmakysymys on niin sanotun alhaisen nettovarallisuuden omaavat pienet osakeyhtiöt, jotka uhkaavat jäädä väliinputoajiksi tässä uudistuksessa. Nyt valtiovarainministeriössä olevassa esityksessä nämä yksityiskohdat pitää hioa sillä tavalla, että se hallitusohjelman linjaus yritysverotuksen keventämisestä toteutuu. Hallituksen piirissä oleva valmistelu työnantajien sivukustannusten alentamiseksi eräissä yrityksissä pitää myös täytäntöönpanna periaatteitten mukaan, jotka hallituksessa on syksyllä sovittu.

Työllisyystavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan toki muitakin lisätoimia. Esimerkiksi työministeriön rahoitusta tulisi käyttää etupainoisesti investointien vauhdittamiseen maakunnissa. Tämä työllistämisperusteinen investointitukihan on ollut historiassa hyvä tapa vauhdittaa hankkeita, jotka ovat sinänsä järkeviä ja tarpeellisia ja erityisesti kohtaantuneet vaikeimmille työttömyysalueille. Tämä on yksi tapa saada investointeja liikkeelle, pienillä porkkanoilla. Se on parempi tapa kuin passiiviset työttömyystoimet, jos näitä vaihtoehtoja pitää valita.

Puhemies! Hallitus on sitoutunut rahoittamaan EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen aiheuttamat tarpeet. Maatalouden kilpailukykyä tulee edelleen vahvistaa toteuttamalla investointitukiohjelma rahoitustarvetta vastaavalla tavalla. Tämä edellyttää lisäpanostuksia Maatalouden kehittämisrahaston pääomiin. Tämäkin tavoite tukee työllisyystavoitetta ja investointien vauhdittamista.

Mielestäni hallituksen peruslinjauksen mukaiset toimet kysynnän kasvattaminen veropolitiikalla, yritystoiminnan edellytysten parantaminen eri toimin ja peruspalvelujen riittävä rahoitus ovat kaikki kannatettavia toimenpiteitä. Opposition taholta on kyllä esitetty paljon arvostelua tätä linjaa kohtaan, mutta mitään uskottavaa, toteuttamiskelpoista kokonaisvaihtoehtoa ei ole esitetty. On esitetty paljon lisää määrärahoja eri tarkoituksiin, mutta kyllä meidän kaikkien on muistettava se, että tässä on kyllä joku katto olemassa, koska tuleva velka on jäämässä pienenevien ikäpolvien maksettavaksi, ja sen vuoksi tietty menokuri on välttämätön, jotta myös pitkällä tähtäimellä Suomen talous pystytään pitämään kestävissä raameissa.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakangas peräsi vasemmistoliitolta vastuuta. Oppositionhan ei tarvitse vastuuta kantaa, mutta olemme sitä kantaneet tekemällä vaihtoehtoisen budjetin ja tulemme varmaan tekemään vaihtoehtobudjetin myöskin ensi syksynä.

Sen sijaan keskustan varapuheenjohtajaksi valittu ed. Rantakangas ei kanna vastuuta. Nimittäin tämän päivän Kaleva-lehdessä hän toteaa: "Tässä tilanteessa tuntuu todella hölmöltä olla toteuttamatta hankkeita, jotka ovat liiketaloudellisesti kannattavia." Ja toinen lainaus: "Hallituksen budjettiriihessä ei Rantakankaan mielestä voida tuijottaa vain budjettikehyksiä ja niiden luomaa tiukkaa menokuria." Tämähän on aivan käsittämätöntä, että edustaja, joka on ollut budjettikehysneuvotteluissa mukana, kenttäpuheissaan omalla alueellaan puhuu aivan toista kuin mitä esimerkiksi äsken totesi, että budjettikuri on tiukka. Aion kyllä perätä seuraavan kerran, kun näen pääministeri Vanhasen, voiko näin keskustan varapuheenjohtaja toimia, että omalle alueelleen kertoo ihan toista kuin mistä sitten täällä pitäisi vastuuta kantaa ja nimenomaan hallituspuolueen jäsenen pitäisi sitä vastuuta kantaa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt minä alan ymmärtää sen ilmaisun, mitä tietokonetermeissä käytetään, että kovalevy tyhjenee kokonaan. Yhtään kertaa tuossa puheessa ei kuulunut sanaa aluepolitiikka. "Aluepolitiikka kääntää uuden suunnan", "aluepolitiikkaan haetaan uusi vaihde", "aluepolitiikan kautta maakunnat pannaan kuntoon" — minä muistelen tällaisia puheenvuoroja kuulleeni kymmeniä tässä salissa ennen vaaleja. Nyt ei ainuttakaan.

Toinen, joka minua ihmetyttää kovin suuresti, on se, että keskustapuolueen kansanedustajat viitsivät jopa kehua kuntatalouden näkymiä tämän kehyspäätöksen kautta. Ensimmäinen vuosi, jossa edes lähelle mennään normaalitilannetta, että vuosikate kattaa investoinnit, on 2008, seuraavalla hallituskaudella, seuraavan hallituksen toimien kohteena. Kaikki muut vuodet ovat itse asiassa alijäämäisiä vuosia, ja, kuten ed. Rantakankaan pitäisi tietää — pitäisi tietää ainakin — tänä vuonna Pohjois-Pohjanmaalla hänen omassa maakunnassaan on kolme kuntaa, joiden talousarvioesityksien pohjalta tulee positiivinen tilinpäätös. En muista näin huonoa aikaa itse, milloin sellainen kuntataloudessa olisi ollut, niin yhtäkkiä sekin on muuttunut. Tässä on käynyt niin kuin jossakin aikaisemminkin, että velat muuttuvat saataviksi.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, että velkaa jää tulevien sukupolvien maksettavaksi, mutta hallitus on tehnyt linjauksen siitä, mihin näitä velkarahoja, joita tällä hetkellä otetaan, käytetään. Sen sijaan, että ne sijoitettaisiin julkisiin investointeihin ja palveluihin, ne sijoitetaan hyväosaisten ostokyvyn parantamiseen, josta suurin hyöty itse asiassa menee ulkomaille.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä pitäisi olla vähän pitempi vastauspuheenvuoro, mutta yritän tiivistää.

Kyllä se pitää tietysti vasemmistoliiton edustajienkin myöntää, ettemme elä suljetussa taloudessa, vaan kyllä me joudumme ulkoapäin tuleviin tekijöihin ottamaan kantaa. Vaikka kuinka haluaisimme täällä lintukodossa elää, niin kyllä markkinat kuitenkin ovat ne, jotka ratkaisevat.

Ed. Huotari, yksittäisistä lehtijutuista jos lauseita lainaa, niin tällaiseenkin johtopäätökseen tulee, mutta seison jokaisen sanan takana. Turhaa investointia on pantata. Nyt pitää saada kaikki liikkeelle, jotka ovat mahdollisia, ja esitin keinon. Työministeriön osalta pitäisi panna liikkeelle rahaa niihin hankkeisiin, jotka ovat maakuntien kärkisijoilla. Budjettiriihessä arvioidaan ensi vuoden valtion budjettikehys, se on normaalia menettelyä, ei budjettikehysriihessä, vaan budjettiriihessä, ja siinä pitää katsoa uusia toimia, joilla työllisyyttä parannetaan. Tämähän on myös työministerinkin linja. Tässä ei ole mitään ristiriitaa.

Ed. Korhoselle sen verran, että kyllä te entisenä kuntaministerinä ummistatte myös silmänne siltä, että nyt, kun elämme matalan kasvun aikaa, hallitus lisää valtionosuuksia merkittävällä tavalla. Eikö ole yhteinen intressi saada talouskasvua aikaan ja sitä kautta toteutumaan nämä ennusteet, mitä sisäministeriössä on tehty? (Puhemies koputtaa) Meillä on hyvä mahdollisuus saada parempia tuloksia aikaan, mutta tässäkin pitää ulkoa tulevat tekijät tunnustaa, niin kuin te hyvin tiedätte, jos vain haluatte tietää.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tosiaankaan ehtinyt laskea, paljonko tämä teidän budjettinne ylittäisi kehykset, koska tämä teidän lausuntonne Kaleva-lehdessä tänä päivänä kertoo juuri siitä oppositiopolitiikasta, mitä te harjoititte ennen. Mutta nyt teidän pitäisi muistaa, että te olette keskustan varapuheenjohtaja, teidän pitää kantaa vastuuta siitä, mitä teette. Kun te olette ollut sopimassa näitä budjettikehyksiä, te ette voi silloin — ettei se olisi välistäveto — sanoa niin, että teidän mielestänne, ed. Rantakankaan mielestä, ei voida tuijottaa vain budjettikehyksiä ja niiden luomaa tiukkaa menokuria. Juuri sitähän pitää tehdä, tai sitten teidän pitää esittää siellä kehysneuvotteluissa, että tällaista menokuria ei pidä noudattaa. Juuri äsken sanoitte, että tarvitaan menokuria. Tätä minä halusin sanoa teille, että olkaa rehellinen äänestäjillenne. Älkää luvatko siellä kentällä enempää kuin sen, mitä täällä pystytte toteuttamaan. (Toinen varapuhemies: Minuutti!) Siitä on kysymys, ja siitä me olemme tuolla pohjoisessa jatkuvasti joutuneet tukkanuottasille, että te lupaatte enemmän kuin me, jotka olemme oppositiossa.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitähän investointeja arvoisa edustaja tarkoittaa? Käsittääkseni julkiset investoinnit ovat juuri putoamassa, hallituksen omasta tahdosta. Wärtsilän kaatoon osasyynä muun muassa oli se, että hallitus panttasi omia investointejaan kyseiselle alalle. Itse pirkanmaalaisena ja Vaasaan suuntautuvana henkilönä olen erittäin huolissani siitä, mitä investointeja mahdollisesti edustaja tarkoittaa. Siinä vaiheessa, kun Valtatie kolmonen pysähtyy, sen vaikutus muun muassa pirkanmaalaiseen mutta myös laajemmalla alueella elinkeinoelämään toteutuu muutaman vuoden sisällä.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkoitan siis yritysinvestointeja, joita tänä päivänä jää rahoittamatta te-keskusten yritysosastoilla. Olisi mielekkäämpää siirtää niistä passiivitoimista rahaa todellisiin investointeihin. Tässä voidaan toimia pitkälle kehyksenkin ... (Ed. Huotarin välihuuto) — Ei, kun tarkoitan, että investointeja liikkeelle todellisissa yritysinvestoinneissa ja tällaiseen passiivikurssitustoimintaan vähemmän panoksia. Tämä on minun linjani.

Mitä tulee tähän kehykseen, ed. Huotari, siis tosiasiahan on näin, että joka vuosi päätetään valtion seuraavan vuoden budjetista budjettiriihessä ja siinä arvioidaan, miten tavoitteet toteutuvat. Jos 100 000 työpaikan tavoite ei toteudu, niin kuin nyt näyttää näillä toimilla, tarvitaan uusia toimia. Kyllähän täällä salissa on tullut hyvin laajasti linja selväksi, että niitä joudutaan toteuttamaan, esimerkiksi valtion tiettyjen yhtiöitten myynnistä saatavista tuloista, kuten Sampo-esimerkki kertoo. Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja ansiokkaasti tv-uutisissa referaatin kautta toi esille, että tätä linjaa näin pitää jatkaa. Se on hyvä linja.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä vaiheessa on varmaan aivan tervetullutta pistää tämä vaalipiirin sisäinen riita poikki ja lähteä liikkeelle totuudesta eli siitä, että sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuorossa ed. Jouni Backman puhui täyttä asiaa monessa kohdin. Yksi mielestäni hyvin merkittävä asia, missä ed. Jouni Backman puhui asiaa, oli se, että hän korosti hyvin vahvasti peruspalveluiden laatua, saatavuutta ja asiakaslähtöisyyttä. Tässä on tietenkin hyvin myönteisesti todettava se ihan merkittäväkin valtionosuuksien kasvu, joka tulee olemaan kehyskaudella 655 miljoonaa euroa.

Ed. Sirnö oli sitä mieltä, että se ei ole yhtään mitään, se ei ole mitään, että se ei kerta kaikkiaan yhtäkään palvelua lapsiperheille eikä kellekään tuo, mutta rahat nyt kuitenkin onneksi sitten lisääntyvät 655 miljoonaa euroa, niin että ehkä siinäkin jotakin on. Minä antaisin semmoisen pienen vinkin, että kannattaisi, jos haluaa sanomaansa vähän uskottavammaksi, liioitella pikkuisen vähemmän, niin että se kuulija ehkä sitten jostain sieltä keskimaastosta meidän puheistamme löytäisi sen aidon totuuden. Itse kullekin tämä varmasti neuvoksi. (Ed. Ala-Nissilä: Hyvä neuvo!)

Puhemies! Ed. Backman meidän ryhmäpuheenvuorossamme mielestäni sanoi hyvin tärkeän seikan myös siltä osin, kun hän puhui, että kunnan omilla, siis kunnan tuottamilla, palveluilla on kansan tuki ja usein toimivuus, laatu, saatavuus, pysyvyys ja tasa-arvoisuus palveluissa saavutetaan parhaiten siten, että nimenomaisesti julkinen sektori pääosin tuottaa nämä palvelut itse. Ed. Backman totesi, että ostot ulkopuoliselta ja kilpailuttaminen eivät ole ongelmattomia. Minusta nämä ovat hyvin tärkeitä seikkoja. Yhdyn niihin täysin. Sen takia korostankin, että tällaisten peruspalveluohjelmien — näiden ihan hyvien papereiden, mitä tehdään — ei missään suhteessa pidä olla mitään ulkoistamisohjelmia eikä niitä siksi ole tietenkään edes tarkoitettu. Sanottakoon se nyt ääneen senkin vuoksi, että joskus, kun kuuntelee erilaisia puheenvuoroja tässä yhteiskunnassa, tulee semmoinen kummallinen tunne, että miten niin yksityinen olisi esimerkiksi parempaa kuin julkinen, kun päinvastoin usein palvelun ulkoistamisesta on pelkkiä huonoja kokemuksia pidemmän päälle.

Ed. Sirnö sanoi, että mitään ei tule, ei mitään tule näissä kehyksissä. Yksi hyvä puoli todettakoon nyt, mitä itse olen pitkään ajanut. Olen siitä oikein iloinen. Jälleen kerran luin peruspalveluohjelmaa, ja siellähän tulee 100 miljoonaa euroa sosiaalialan ohjelmaan — vaikkei se mitään olekaan, tulee kuitenkin — erittäin tärkeä juttu, ja siellä on yksi yksityiskohta: Vihdoin tässä on mukana osahanke, jossa perhepäivähoitajien taloudellista asemaa ja työskentelyolosuhteita parannetaan. Tätä on pitkään ajettu, ja ihan hienoa, että tämä asia etenee.

Tärkeää on myös kiinnittää tässä kuntasektorilla huomiota pätkätyöntekijöiden asemaan ja työsuhteiden vakinaistamiseen myös kunnissa. Valtiohan näytti hyvää esimerkkiä, kun antoi silloin muutama kuukausi sitten ohjeistuksen omille virastoilleen, että on alettava vakinaistaa näitä turhia pätkätyösuhteita.

Palveluiden turvaamiseen liittyy, puhemies, tietenkin verotus hyvin tarkkaan. Minä itse kuulun siihen porukkaan, joka mielellään sanoo, että mikään tämmöinen massiivinen tuloverojen kevennys ei saa olla itseisarvo, sen ei pidä olla itseisarvo. Siinä on aina oltava mukana työllistämisnäkökulma. Tietenkään sellaiset veronkevennykset, joita itseisarvoisesti annetaan kaikille ja kohdistetaan myös hyvätuloisille, eivät kyllä työllistä, ja sitä kautta oikeastaan haluaisin painottaa, että minun mielestäni, kun näitä kehyksiä käsitellään, tässä käsittelyssä, kun puhutaan menoista, pitäisi todellakin katsella myös tulopuolta. Tämäkin linjaus, että tulopuoli mukaan tarkasteluun jatkossa, oli meidän ryhmäpuheessamme. Tuen sitä täysin siemauksin. Tuntuu nimittäin joskus vähän hullulta, että tämä 1,12 miljardia euroa, mikä veronkevennyksiin hallitusohjelman mukaan on määrä pistää, tultaneen ylittämään mennen tullen ja samaan aikaan menopuolella kiistellään hampaat irvessä 1 miljoonasta eurosta lisäystä milloin mihinkin. Mielestäni nämä eivät ole ihan tasasuhteessa, kuinka helposti saadaan lisäveronkevennyksiä ja kuinka helposti saadaan joitain tarpeellisia lisämenoja.

Oikeastaan, puhemies, muutama kriittinen kommentti. Tietenkin itsestä yhdeksän vuotta tässä talossa olleena tuntuu, että tätä asiaa on tullut toistettua nyt erinäisiä kertoja. Olisin toivonut, että tällä kertaa olisi saanut pikkuisen enemmän hehkuttaa sen puolesta eli opiskelijoiden aseman.

Verosubventio on ihan ok, jos se on keino esimerkiksi siihen, että sillä saadaan suomalainen osaaja pysymään Suomessa eikä hän sitten lähde ulkomaille, kun täällä hän saa verosubventiota. Tämä on huomattavasti parempi keino pitää suomalainen osaaja Suomessa kuin esimerkiksi se, mitä jotkut toitottavat, että pitäisi ylimpiä marginaaliveroja mennä alentamaan, että sitten osaajat pysyvät Suomessa. Tämmöiset toimet ovat toki paljon parempia kuin ne toiset. Mutta siitä huolimatta kyllä se opiskelija tarvitsisi sitä turvaa ja apua ja jelppiä myös tässä ja nyt.

Olin todellakin odottanut, että jo nyt olisi saatu joitain ratkaisuja selvitysmiehen esittämiin asioihin, kuten alle kaksikymppisten asemaan tai opiskelijoiden asumislisän parannuksiin. Itse lähden siitä — politiikassa ei saa lannistua yhdeksän vuodenkaan jälkeen — että kyllä tässä sitten syksyllä näihinkin asioihin täytyy tavalla tai toisella varmasti palata, eli pidän tätä asiaa kyllä merkittävänä. Todettakoon nyt, kun itse olen koko ajan ollut hallituspuolueessa, että samat jutut tässä ovat olleet, on oppositio sitten vaihdellut, mutta itse olen ainakin aina hyvin linjakas tämän sanomani kanssa ollut, ja joskus tuntuu, että voisi vähän tehoakin saada tähän sanomaan, ettei nyt ihan joutuisi jatkuvasti vaan samasta asiasta jankuttamaan.

Puhemies! Yksi asia: Kateeksi käy pikkusen kieltämättä Puolustusvoimia. Kun samaan aikaan näistä miljoonista tapellaan, siellä se indeksikorotus tuosta vaan huitaistaan, 16,6 miljoonaa euroa. Se on vanhaa rahaa 100 miljoonaa. Kyllä itselläni vanhana pasifistina tietenkin aina tukka nousee pystyyn tämmöisissä indeksisidonnaisuuskysymyksissä. Olen kyllä sitä mieltä, että ei ole ihan hyvä juttu.

Infrasta sen verran sanon nyt vielä pöytäkirjoihin varmuuden vuoksi, vaikka tätäkin on tullut paljon puhuttua, että kun näitä rahoja teihin ja rautateihin on vähän, olisi tietenkin aika toivottavaa ja loogista, että niitä vähiäkin rahoja, joita tietenkin voidaan toivoa lisää, käytettäisiin mahdollisimman tehokkaasti ja taloudellisesti. Silloin sellaisia tapauksia kuin tämä Tampereen läntinen ohitustie ei saisi kyllä tulla, eli sehän on myös taloudellisesti eräänlainen katastrofi. Se maksaa vuosi vuodelta lisää, kun työt eivät etene, suunnitelmat vanhenevat. Sillä olisi huomattava yhteiskuntataloudellinen, kokonaistaloudellinen, kustannus, ja näin ollen, kun rahaa on vähän, toivoisi, että sitä rahaa käytettäisiin mahdollisimman tehokkaalla tavalla eikä lisättäisi itse näitä menoja sillä, että lykätään joitain keskeneräisinä olevia hankkeita, niiden loppuunsaattaminen, hamaan tulevaisuuteen. Ihan totean sen, mikä täällä on kyllä aikaisemminkin kerrottu, että tässähän nimenomaisesti tämän tien parannus jää kesken, koska sen tieosan keskeltä nyt tehdään ja sitten parannetulle osalle johtavat väylät jäävät tekemättä eli se parannus ei toimi, ennen kuin saadaan koko homma hoidettua. Yksi tie, kaksi vaihetta.

Arvoisa puhemies, tässä tältä erää.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen asettama työllisyystavoite, 100 000 uutta työpaikkaa, on hallituksen tärkein ja haasteellisin tehtävä. Siihen panostetaan uudessa budjetissa vähintäänkin kohtuullisesti, mutta valitettavasti näyttää siltä, etteivät suunnitellut toimenpiteet ja panostukset riitä tavoitteiden toteutumiseen. Nykyisellä kasvuvauhdilla tavoitteista saavutetaan vain noin kolmannes. Globalisaatio, Kiina-ilmiö, työpaikkojen pakeneminen halvemman työvoiman maihin, on voimakkuudellaan yllättänyt. Onneksi kansainvälisen talouden näkymät ovat viime aikoina kuitenkin muuttuneet jonkin verran myönteisemmiksi.

Hallitus on päättänyt jatkaa työn verotuksen keventämistä kotimaisen kysynnän, kasvun ja työllisyyden kohentamiseksi. Opposition vasen siipi on kovasti epäillyt veronkevennysten vaikutusta työllisyyteen. Opposition oikea siipi on pitänyt veronalennuksia oikean suuntaisina mutta riittämättöminä. Hallituksen on tarkkaan seurattava ja arvioitava veronkevennysten todellista vaikutusta työllisyyden kehitykseen. Suomen vaihtotaseen ylijäämä mahdollistaa kotimaisen kysynnän vahvistamisen jatkossakin. Hallitus on, aivan oikein, pitänyt huolta valtiontalouden ja koko julkisen talouden vakaasta kehityksestä. Julkisen talouden tasapaino rakentaa luottamusta, joka on välttämätöntä yritysten investointien käynnistämiselle ja kotitalouksien kulutuksen kasvun ylläpitämiselle.

Hallitus linjasi viime vuoden lopulla toimenpiteet yritysverouudistukseen ja yritysten sukupolvenvaihdosten edistämiseen. Yritysverotus kevenee merkittävästi vuoden 2005 alusta, ja sukupolvenvaihdoksia vauhditetaan merkittävästi verotuksen ja muiden toimenpiteiden avulla. Näillä ei siis vielä ole ollut vaikutusta yrittämisen edellytyksiin ja työllisyyskehitykseen, mutta vaikutukset ovat vielä odotettavissa. Tietenkin tarvitsemme työmarkkinaosapuolilta sellaisia toimia, mitkä vaikuttavat myönteisesti työllisyyteen ja työllistämisen edellytyksiin, niin että työttömyys todellakin alkaa vähentyä.

Työministeri Filatov myönsi eilen televisiossa, että hallitus ei tule nykyisillä keinoilla pääsemään työllisyystavoitteeseensa. Niinpä nyt pitää hälytyskellojen soida ja voida tehdä myös joitain radikaaleja päätöksiä tilanteen korjaamiseksi. Työllistäjiä pitää palkita. Sota-ajan jälkeen teetettiin niin sanottuja hätäaputöitä pienemmänkin työttömyyden oloissa. Vastaavia ratkaisuja ei pidä sulkea nykyaikanakaan. Työttömyyden hoito maksaa yhteiskunnalle ehdottomasti liikaa sekä suoraan että välillisesti, muun muassa kasvavina terveys- ja sosiaalisina ongelmina. Työttömyys on myös pitemmän päälle yksilöä lannistava ja lamaannuttava ongelma, joten työttömyyden torjunnan pitää olla kaikkien osapuolten, ei yksin hallituksen, tavoite.

Matti Vanhasen hallitus on luotettava sopimuskumppani. Kehysriihen päätöksellä kunnille annetaan 295 miljoonaa euroa palveluiden kehittämiseen, tuottamiseen ja siten työllisyyden parantamiseen. Lisäksi kuntien osuutta yhteisöverouudistuksessa korotetaan 100 miljoonalla eurolla.

Ensimmäinen peruspalveluohjelma vuosille 2005—2008 valmistui osana valtiontalouden kehyspäätöstä. Peruspalveluohjelma luo uutta kuntien ja valtion yhteistyön kulttuuria. Suomen Kuntaliitto on ollut ohjelman valmistelussa aktiivisesti mukana. Peruspalveluohjelma on huomattava päänavaus valtion ja kuntien yhteistyön kehittämiselle ja luo uuden välineen julkisen talouden tasapainon ja hyvinvointipolitiikan hallitsemiseksi. Ohjelmamenettelyä on kehitettävä edelleen.

Matti Vanhasen hallitus pitää tärkeänä suomalaisten viljelijöiden aseman turvaamista monimutkaisessa yhteisessä EU-maatalouspolitiikassa. Maatalouden ympäristötukisopimukset saavat jatkoa, mikä parantaa maatilojen kannattavan toiminnan ja yrittämisen edellytyksiä.

Opintotuen osalta monet opiskelijat ovat varmaankin pettyneitä tavoitteidensa saavuttamisessa, mutta kuitenkin opintolainajärjestelmä paranee ja valtio antaa kannustimena tukea lainojen takaisinmaksuun. Päätösten tavoitteena on opintojen vauhdittaminen ja nuorten siirtyminen nopeammin työelämään. Selkeää porkkanaakin tarvitaan opintojen nopeuttamiseksi ja opiskelijoiden tilanteen helpottamiseksi.

Liikenneinvestoinnit kaipaisivat ehdottomasti lisäpanostusta verrattuna kehyspäätökseen. Meidän perustiestömme ja rautatieverkkomme ovat monin osin rapautuneet jo pitemmän aikaa ja kaipaavat peruskohennusta. Perustienpitoon ja tieverkkojen kehittämiseen tarvitaan tulevina vuosina ehdottomasti suunniteltua enemmän varoja.

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallituksen kehyslinja on vakaa ja uskottava, mutta yhteiskunnassa on vielä niin paljon parannettavaa, ettei kaikki tule valmiiksi tällä hallituskaudella.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Pitkin alkuvuotta on saatu kuulla hallituksen ja pääministerin suulla yksiselitteisiä vastauksia, kun on kysytty työllisyyden hoidosta, veropolitiikasta ja yritysten ongelmista. Tuo vastaus on kuulunut: Kehysriihessä tehdään asiaan liittyviä ratkaisuja. Kehysneuvotteluihin oli siis ladattu suuria odotuksia. Erityisesti heikenneen työllisyystilanteen korjaaminen ja saattaminen kasvu-uralle on ollut ei vain opposition, vaan myös hallituspuolueiden huolena. Mitä tapahtui? Kehysriihi tuli, meni; mitään ei jäänyt käteen. Ei tullut veropäätöksiä, ei tullut ratkaisuja työllisyystoimiin, ei tullut mitään yrittäjille. Kysyn: Missä nuo ratkaisut ovat? Niitä en suurennuslasillakaan löytänyt.

Hallitus lupaa ohjelmassaan lisätä työllisten määrää 100 000:lla vaalikauden loppuun mennessä. Vuoden työn jälkeen työpaikkojen määrä on päinvastoin vähentynyt hälyttävästi. Hallituksen työllisyystavoitteen saavuttaminen on valitettavasti toiveunta. Tämän hetken toimenpiteet eivät riitä pitämään työllisten määrää edes nykyisellä tasolla. Niin sanottu tempputyöllistäminen ei niin ikään johda mihinkään. Verovaroja saadaan toki tuhlattua, mutta työllistävää tulosta ei ole syntynyt. Eikö tuosta hukkaan heitetystä summasta olisi laittaa edes osaa todellisiin työllistäviin ratkaisuihin? Tästä yhtenä esimerkkinä on matalapalkka-alojen työnantajamaksujen kevennys, jota aina vain lykätään tulevaisuuteen, vaikka tämä on kirjattu myös hallitusohjelmaan. Työllisyyden hoito nousuun ei toteudu epäonnistuneista ideologisista ratkaisuista kynsin hampain kiinni pitämällä. Tästä kärsii koko suomalainen yhteiskunta.

On oltava vaihtoehtoisia keinoja ja uskallusta tunnustaa epäonnistumiset. Näitä keinoja voin yrittäjänä ladella ison listan. Kokoomus on tarjonnut myös lukuisan määrän vaihtoehtoja, mutta perinteisesti opposition onkeen on ollut vaikea tarttua. Surkeinta tässä on, että hallitus on moneen otteeseen itse myöntänyt, ettei työllisyystavoitteeseen tulla pääsemään käytössä olevilla keinoilla. Jokin aika sitten, kun työllisyystilannetta käsiteltiin eduskunnassa, pääministeri Matti Vanhanen korosti, että hallitus odottelee kansainvälisen talouskasvun alkamista. Oliko todella niin, että alun perinkin työllisyystavoite rakentui pelkästään talouskasvun varaan? Eikö todella muita toimenpiteitä ollut, vaan uskottiin pelkästään talouskasvun voimaan?

Rakennetyöttömyys on maamme yksi suurimmista ongelmista. Siihen on uskallettava puuttua rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Yksisilmäinen omiin etuihin tuijottaminen ei poista ongelmaa. On kyse yhteisvastuusta. Kyllä Suomessa on kaikille suomalaisille annettava mahdollisuus tehdä työtä. Niin kauan kuin työllistämiskynnys on nykyjärjestelmässä näin korkea, ei todellista työllisyyttä temppupolitiikalla kyetä luomaan. Niin kauan kuin yrityksille on liian kallista ja byrokraattista palkata uutta työvoimaa, ei työllisyys kohene, vaikka tekemätöntä työtä riittäisi.

Kotitaloustyön verovähennyksen kehittäminen lisää työn määrää ja synnyttää uusia yrityksiä ja työpaikkoja. Se on kaikin puolin erinomainen toimenpide, jota tulisi kehittää entisestään.

Kokoomus esitti syksyllä mallinsa työnantajan sivukulujen porrastamisesta. Rahoitus tähän olisi otettu suunnitelluista työvoimapoliittisista toimista, jotka eivät valitettavasti ole työllisyyttä parantaneet suurista panostuksista huolimatta viime vuosina. Alentamiskokeilu kannustaisi pieniä palveluyrityksiä ennen kaikkea kasvuun ja samalla työllistämiseen. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen arvioi äskettäin, että eri selvitysten mukaan Suomessa voisi syntyä 50 000—100 000 uutta työpaikkaa, jos palvelusektori olisi meillä yhtä vahva kuin useissa Euroopan rikkaissa maissa.

Myös sosiaaliturvajärjestelmän kannustinloukkoja on purettava määrätietoisesti. On järjetöntä, että monesti keskituloisen lapsiperheen vanhemman palkankorotuksesta ei jää juuri mitään käteen. Tämä ei ole oikein. Myös pienempipalkkaisen työn tekemisen tulee aina olla kannattavampi vaihtoehto kuin yhteiskunnan tukien varassa elämisen. Näiden ongelmien ratkaisuihin olisi kehysneuvotteluissa pitänyt keskittyä.

Kokoomuksen lisäksi myös elinkeinoelämä on ehtinyt osoittaa pettymyksensä veronkevennysratkaisujen lykkäämisestä budjettiriihessä. TT totesi kehysten jääneen keskeneräisiksi veronkevennysten osalta. Palvelutyönantajien mukaan veroratkaisujen lykkääminen johtaa hallituksen työllisyystavoitteen karkaamiseen yhä kauemmas. Suomen Yrittäjät vaatii kommenteissaan uusia työllisyyskehitystä tukevia ratkaisuja. Talousuutiset kertovat irtisanomisista, tuotannon siirtämisestä ja yritysten ulosmyynneistä. Suomi ei ole enää hyvä toimintaympäristö edes suomalaiselle yritykselle, saati sitten ulkomaalaisille investoinneille. Tämä muutos on tapahtunut todella nopeasti.

Ihmetyttää, minkä asioiden parissa hallitus työskentelee, kun ongelmiin ei puututa. Valmistelussa vielä oleva yritysveropakettikin pahimmillaan vain vaikeuttaa tilannetta. Verotuksen keventäminen ei ole itsetarkoitus vaan väline talouskasvun tukemiseen. Verojärjestelmän monimutkaistaminen ei tätä tavoitetta tue. Talouskasvumme lepää tällä hetkellä selvästi kotimaisen kysynnän varassa. Lisäämällä kuluttajien ostovoimaa tuetaan kotimaisten tavaroiden ja palvelujen kysyntää. Työn verotusta keventämällä tehdään työnteosta ja työllistämisestä kannattavampaa.

On surkeaa seurata, kun työllisyystilanne vain pahenee. Nyt vaaditaan todella toimenpiteitä. Emme voi jäädä odottamaan, josko maailmantalouden koheneminen parantaisi meidänkin olojamme. Me emme voi odotella työllistäviä veroratkaisuja syksyn budjettiriiheen tai tulevaan tupopöytään saakka.

Arvoisa puhemies! Kehysneuvotteluissa osoitettiin myös, että hallitus osaa tehdä itsensä kanssa ristiriitaisia päätöksiä. Liikenneväylien ylläpitoa ja kehittämistä linjannut hallituksen ministeriryhmä esitti viime kuussa, että tällä hallituskaudella aloitettaisiin lähes miljardin euron arvosta isoja väylähankkeita. Lisäksi väylien kunnossapitoa tehostettaisiin teemapaketeilla, joista jokaiseen kootaan saman tyyppisiä pienempiä hankkeita eri puolilta maata. Esitys hyväksyttiin talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Suurella julkisuudella julkistetulta liikenneväylien ylläpitoa ja kehittämistä linjanneen ministerityöryhmän työltä tipahti pohja pois. Ihmetys oli suuri, kun näimme kehysriihessä väylähankkeisiin varatun summan. Täten hallitusohjelman mukaisen ministerityöryhmän suunnitelmia ei näillä näkymin voida toteuttaa.

Väylähankkeilla on suunnaton vaikutus maakuntien kehittämisessä. Esimerkiksi kotimaakunnassani Etelä-Karjalassa Imatra—Lappeenranta-moottoritiestä olisi piristysruisketta koko talousalueelle. Viestit alueemme kannalta keskeisten teollisuusyritysten, esimerkiksi Stora Enson ja UPM-Kymmenen, suunnalta ovat olleet selviä: Ilman pakollisia väyläinvestointeja loppuvat myös yritysten investoinnit alueellamme tuotantolaitoksissa.

Arvoisa puhemies! Kuntien tilanne on huolestuttava. Jo nykyään niiden on vaikea selviytyä tehtävistään ilman mittavia uudelleenjärjestelyjä. Samalla kun hallitus on suunnittelemassa kunnille uusia tehtäviä, niiden rahoituspohjaa heikennetään jatkuvasti. Onneksi hallitus sentään tuli painostuksen alla järkiinsä yhteisöveron tuotto-osuuden ryöväämisessä. Valtion toimet ovat kuntatalouden kannalta tämän vuoden budjetissa negatiiviset, ensi kerran neljään vuoteen. Tämäkö se on se valoisampi vaihtoehto? Kuntaliitoksiin ja alueelliseen yhteistyöhön palveluiden järjestämisessä on valtion annettava porkkanoita. Tämä parantaa palveluita päällekkäisyyksiä purkamalla ja kannustamalla uusia palvelutuotannon keinoja. Mitään ratkaisuja ei näihinkään ongelmiin ole tarjottu.

Mitä seuraavaksi? Koko alkuvuoden on keskustelua eri ongelmista laimennettu viittaamalla päätöksiin kehysriihessä. Alkaako nyt laulu loppukesän budjettiriihestä tai tuponeuvotteluista? Nyt hallitukselta todella odotetaan rohkeitakin toimia jatkuvasti kasvavien ongelmien korjaamiseksi. Tuo ongelmien suma, mikä vain kasvaa yhteiskunnassamme, voidaan vielä korjata pienin vaurioin, mutta näin ei voi jatkua kauan.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on omalta osaltaan esittänyt kehysraamit ja ne toimintalinjaukset, joilla se pyrkii noudattamaan hallituskaudeksi päätettyä kehysrakennetta. Eduskunnan tehtävänä on nyt arvioida olemassa oleva toimintaympäristö ja se, päästäänkö ennalta päätetyillä peruslinjauksilla ja päätöksillä niihin tavoitteisiin, joihin hallituskauden aikana olemme sitoutuneet.

Toimintaympäristön eräänä analyysina voidaan pitää kuntien ja valtion yhdessä laatimaa peruspalveluohjelmaa. Peruspalveluohjelman tärkeimpänä tavoitteena on löytää kuntien ja valtion välille yhteinen näkemys siitä, kuinka kuntien resurssit ja toimintamahdollisuudet ja sitä kautta ihmisten palvelutarpeet pystytään turvaamaan.

Arvoisa herra puhemies! Kuntien taloudellinen tilanne on heikentynyt monien eri syiden takia. Suurimpana syynä tähän on ollut verotulojen kertymän heikentyminen. Vaikka työttömyysprosentti olisi pysynyt samana, verotulot ovat vähentyneet, eikä valtion ohjaama kompensaatio ole kohdannut oikein kaikkia kuntia, esimerkkinä Lappeenranta, joka on monessa mielessä ollut yksiselitteisesti maksajana. Viime kädessä kuntien heikosta taloudesta kärsivät kuntalaiset, ihmiset, joiden erilainen palvelutarve on lisääntynyt. Heidän mahdollisuutensa saada palveluja on viime vuodesta alkaen vaikeutunut. Voisi sanoa, että rahalla palvelua saa, mutta jos henkilö tai perhe on taloudellisesti heikossa asemassa, palvelun saatavuus vaihtelee eri kunnissa.

Kuntien vaikeutunut taloudellinen tilanne, joka erilaisten arvioiden mukaan kestää vuoteen 2008, on osittain huomioitu kehyksissä ja peruspalveluohjelmassa. Myönteistä on se, että kuntien valtionosuuksia tullaan lisäämään. Samoin valtio maksaa tulevan neljän vuoden aikana kunnille kustannustenjaon tarkistuksesta kertyneet 295 miljoonaa euroa. Yhteisöveron jako-osuutta tullaan parantamaan 100 miljoonalla eurolla. Muiltakin osin valtionosuutta kohdennetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen enemmän kuin aikaisempina vuosina. Hyvä näin. Kuntien taloutta ei kuitenkaan paranneta pelkästään valtionosuutta korottamalla, kuntien palvelurakenteita tehostamalla ja uudistamalla sekä seutuyhteistyöllä. Tarvitaan entistä voimakkaampia toimenpiteitä työllisyyden parantamiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Näkisin, että valtion antamaa tukea tulisi ohjata entistä vahvemmin työllisyyteen ja investointeihin. Tarvitsemme vahvempaa, työn kautta saatavaa aktiivista talous- ja työllisyyspolitiikkaa. Yhteisöverokannan alentaminen on erittäin hyvä askel tähän suuntaan. Se parantaa yritysten toimintaedellytyksiä ja edistää yleistä investointihalukkuutta. Samoin satsaukset koulutukseen ja korkeaan osaamiseen ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Yritystoiminnan logistisia edellytyksiä ei ole kuitenkaan riittävästi huomioitu. Valtiontalouden kehys on rakennettu tiukkaan raamiin, jossa muun muassa liikenneinvestoinnit ovat minimissään. Liikenneministeriön ja ministerityöryhmän laatima erittäin hyvä useiksi vuosiksi rakennettu investointiohjelma tulisi mielestäni käynnistää voimakkaammin tämän hallituskauden aikana mahdollisimman pian. On uskomatonta, että investointien aloittamispäätöksiä tehdään tämän hallituksen aikana vähemmän kuin muistikuvan mukaan minkään muun hallituksen aikana. Kyse ei ole ainoastaan valtiontalouden menoerästä, vaan se on myös panostus työllisyyteen ja sitä kautta investointi myös yhteiskunnan hyvinvointiin.

Liikenneinvestointityöryhmän esittämät hankkeet, sekä uudet että tärkeät perusparannushankkeet, ovat ennen kaikkea investointeja teollisuus-, rakennus- ja logistiikka-alan työllisyyteen. Välillisesti ne mahdollistavat elinkeinoelämälle omien myönteisten päätösten tekemisen investointien ja työllisyyden parantamiseksi. Tämä tukee omalta osaltaan myös alueellista kehitystä sekä tuo niitä paljon kaivattuja verokertymiä kuntien talouden vahvistamiseksi.

Liikenneinvestointien eräänä tärkeänä tehtävänä on tukea myös turvallisuutta, jonka tarpeesta olemme varmasti tällä hetkellä kaikki samaa mieltä. Tästä syystä näkisin, että meidän tulee aukaista raamikehys liikenneministerin ja ministerityöryhmän esittämien logistiikkahankkeiden osalta. Tässä yhteydessä tarkasteltakoon myös muita rahoitusmalleja, mutta tärkeää on, että uusia aloittamispäätöksiä saadaan nykyistä enemmän liikkeelle.

Arvoisa herra puhemies! Kuntaliitto on edellyttänyt, ettei kunnille säädetä uusia tehtäviä. Haluan kuitenkin nostaa jälleen kerran esiin vaikeavammaisen henkilön subjektiivisen oikeuden avustajaan. Olisi tämä sitten kunnan tai Kelan velvollisuus, tämä asia on vihdoin hoidettava, kuten vammaistyöryhmä 96 aikanaan esitti. Olen ihmeissäni, sillä poliittista tahtoa ja ymmärrystä asialle ei näytä puuttuvan, mutta lakia ei vaan saada aikaan.

Toinen seikka sosiaalipuolelta, johon kiinnittäisin jälleen kerran huomiota, ovat työttömyysturvan minimitaso ja toimeentulotuki, jotka näyttävät edelleen olevan asioiltaan kesken. Niin kuin hyvin muistamme, kansallisen sosiaalialan kehittämisprojektin selvityshenkilöt valmistelivat mallin, jossa työttömyysturvan peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea korotettaisiin 1,35 eurolla päivältä. Samoin mallissa asumistuen tulorajoja tarkistettaisiin siten, että asumistuki ulottuisi täysimääräisenä työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen mukaiselle tulotasolle yksin asuvien osalta. Näillä toimenpiteillä jatkuvan ja säännöllisen toimeentulotuen piiristä poistuisi jopa 30—38 prosenttia toimeentulotuen asiakkaista. Tämä tulisi vaikuttamaan siihen, että sosiaalityön osaamista ja resursseja saataisiin paremmin hyödynnettyä ja ohjattua sinne, missä tämän alan ammattitaitoa kipeimmin tarvitaan, muun muassa sosiaalityön kohdentamiseen pitkäaikaistyöttömien aktivoimiseksi eri työelämähankkeissa.

Tämä olisi sitä järkevää ja tehokasta palvelurakenteen kehittämistä, jota peräänkuulutetaan kunnilta myös peruspalveluohjelmassa. Tämä lisäisi valtion menoja 72 miljoonaa euroa. Julkisen sektorin menojen nettolisäys olisi kuitenkin 47 miljoonaa euroa. Toivoisin hallituksen ja työministeriön valmistelun ja toimintojen etenevän siten, että ratkaisut työmarkkinatuen ja työttömyyspäivärahan korottamisen sekä asumistuen tarkistuksen osalta voitaisiin tehdä vielä vuoden 2004 aikana.

Arvoisa herra puhemies! Yhteiskunta on asettanut valtavia odotuksia ja paineita Sosiaalialan kehittämishankkeelle ja Kansalliselle terveydenhuoltohankkeelle. Puutun vain yhteen osioon eli työntekijöiden tilanteeseen. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuolto tulevat vääjäämättä asettamaan alan työntekijät kovien haasteiden eteen. Nyt esitetyssä peruspalveluohjelmassa kunnilta vaaditaan entistä parempaa tuottavuutta ja tehokkuutta. Tämä ei saa kuitenkaan johtaa työntekijöiden määrän vähentämiseen, sitä kautta työntekijöiden uupumiseen ja palveluiden laadun heikkenemiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät tulevat vuosi vuodelta vaativammiksi. Tästä syystä valmistelussa olevat sosiaalihuollon tehtävärakenneuudistus ja kelpoisuuslaki sekä ammatinharjoittamislaki tulisi saattaa eduskunnan käsittelyyn mahdollisimman pian. Nämä tulisivat omalta osaltaan selkeyttämään sosiaali- ja terveydenhuollon kenttää sekä työnjakoa. Nämä mahdollistaisivat työn sisällön paremman hallittavuuden ja kehittämisen, työntekijöiden oikein kohdennetun rekrytoinnin ja työntekijöiden jaksamisen.

Tämä on suuri haaste kunta-alan työpaikkojen houkuttelevuudelle ja mahdollisuuksille rekrytoida tulevaisuudessa ammattitaitoisia ja päteviä työntekijöitä. Meidän tulee muistaa, että viime kädessä kaikki riippuu kuitenkin yksittäisten työntekijöiden jaksamisesta, sitoutumisesta, motivoitumisesta ja mahdollisuudesta kehittää omaa ammattitaitoaan, työtään ja työolosuhteitaan. Ilman sitä emme selviä niistä tulevaisuuden haasteista, joita edellä mainitut kehittämishankkeet meille ohjeistavat.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Istuva punamultahallitus on koko toiminta-aikansa muistuttanut hyvin vahvasti virkamieshallitusta, joka on nimitetty hoitamaan maassamme juoksevia asioita vain tietyn välivaiheen yli. Hallitus on toimissaan aikaansaamaton, väritön ja arka. Se ei ole onnistunut erottamaan toisistaan tärkeitä ja vähemmän tärkeitä kysymyksiä ja ongelmia. Se ei ole tiedostanut vanhaa johtamisoppia, että on tärkeätä tehdä asioita oikein, mutta on vielä tärkeämpää tehdä oikeita asioita. Eduskuntaan on tuotu pieniä ja vähäpätöisiä esityksiä ja kritiikkiin on vastattu, että myöhemmin keväällä olette ihmeissänne. Olisikohan hallituksen syytä miettiä myös noiden tärkeiden asioiden ajallista ohjelmointia perusteellisemmin? Kun suuret asiat keskitetään lyhyelle ajalle, syntyy myös runsaasti virheratkaisuja ja vääriä johtopäätöksiä, joita sitten paikkaillaan ja pahimmassa tapauksessa ei pystytä korjaamaan laisinkaan. Näinhän on jo käynyt monen perustavaa laatua olevan suuren asiakokonaisuuden osalta.

Koko Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2005—2008 on ylimalkaisuudessaan häkellyttävä. Se ei anna selkeitä vastauksia mihinkään keskeiseen kysymykseen, vaan siinä jatketaan hallitusohjelman ympäripyöreää linjaa. Onko hallituksen tavoite vieläkin saada 100 000 uutta työpaikkaa vaalikaudella, vaikka se on jo hallituksen työministerin suulla todettu mahdottomaksi ja tänä iltana monen kansanedustajan ja ministerin toimesta? Onko hallituksen tavoitteena ajaa kunnat entistäkin ahtaammalle ehdottamalla, että lakisääteisestä, määrävuosin tehtävästä nykymuotoisesta valtion ja kuntien välisestä kustannustenjaon tarkistamisesta luovutaan viimeistään vuoden 2006 alusta lukien? Viime päivinähän hallitus on päinvastoin yrittänyt kerätä pisteitä sillä, että tuo tarkistus on ollut nyt pakko suorittaa, ja niitä pisteitä hallituspuolueitten kansanedustajat ovat tänäkin päivänä täältä keränneet.

Sisäisen turvallisuuden ohjelman laatimista hallitus lupaa jatkaa hallitusohjelman mukaisesti, mutta toteaa saman tien, että ohjelman rahoitus sovitetaan kehyksen puitteisiin. Kumpi on siis tärkeämpi, hoitaa sisäinen turvallisuus vai pitää ehdottomasti kiinni kehyksestä? Selonteossa todetaan, että luonnonsuojeluohjelman tavoitteena on ollut saada maanomistajalle maksettavat korvauskysymykset pääosin ratkaistuiksi vuoteen 2007 mennessä vanhojen luonnonsuojeluohjelmien osalta. Kuvitteleeko hallitus, että tällainen vähättelevä maanomistajan oikeuksiin suhtautuminen kannustaa ihmisiä tukemaan vastaisuudessa luonnonsuojeluratkaisuja? Entä miten ohjelmalla aiotaan turvata hoitotakuun toteutuminen, mikä on eräs tärkeimmistä asioista meille kaikille? Aikooko hallitus paneutua koko terveydenhuollon uudelleenorganisointiin, niin kuin aivan ehdottoman välttämätöntä olisi?

Arvoisa puhemies! Edellä selonteosta esimerkkeinä esittämiäni kysymyksiä voisi tehdä jokaiselta elämänalueelta, mutta vastauksia emme ole saaneet hallitukselta aikaisemminkaan eikä käsiteltävä selonteko tuo siihen minkäänlaista parannusta. Hallitukselta puuttuu ote elävään elämään. Se vain soutaa ja huopaa suvannossa, johon edelliset hallitukset ovat sen pahojenkin kivikkojen ja koskien ohi johtaneet.

Punamultahallitus on käytännön toimissaan vähätellyt pahinta ongelmaamme eli työttömyyttä. Ei riitä se, että hallitusohjelmaan kirjoitetaan tavoite 100 000 uudesta työpaikasta, kun sen jälkeen ei tehdä todellisia siirtoja ja ratkaisuja, joilla tuohon tavoitteeseen päästään. Tähänastiset päätökset, arvoisa puhemies, ovat olleet toistaiseksi pelkkää kosmetiikkaa, ja syyt vieritetään globalisaatio-sanan taakse, ettei tavallinen työtön tai työllistetty kansalainen vain saisi selville todellisia syitä. Niin kauan kuin tässä maassa ei uskalleta puuttua työn hintaan, työnantajan sivukuluihin ym., ei ole myöskään toivoa tilanteen parantumisesta, työllisten määrän kasvusta ja työttömyyden alenemisesta.

Tältä osin hallitus osoittaa sanallisen näppäryytensä toteamalla, että heikko talouskehitys ei ole juurikaan lisännyt avointa työttömyyttä. Näin lausutaan päivänä, jolloin julkistettiin viimeinen työttömyyskatsaus. Tilastokeskuksen mukaan meillä on juuri nyt 229 000 työtöntä ja työttömyysprosentti 9. Hallitus yrittää peittää sen tosiasian, että työttömyys ei ole punamultahallituksen aikana korjaantunut laisinkaan ja monella paikkakunnalla tilanne on vain pahentumassa. Tällainen silmien sulkeminen ja poliittinen itsepetos kostautuu hallitukselle aivan varmasti ja hyvin pian, ja nuo silmät suljetaan jälleen kauniin lauseen taakse: "Kasvun ja työllisyyden kohentamiseksi hallitus jatkaa työn verotuksen keventämistä päättäen sitä koskevasta esityksestä, kun on tiedossa nyt tehtävän kehyspäätöksen toteutuminen vuoden 2005 talousarvioesityksessä." Taitaako tämän joku selvemmin sanoa? On pakko kysyä hallituksen ministereiltä ja koko hallitukselta, mitä he aikovat tehdä juuri tässä ja nyt.

Entä minkälaista on hallituksen investointipolitiikka? Korkean työttömyyden aikana julkisen sektorin tulisi panostaa muun muassa investointeihin, mutta tämäkään hyvä periaate ei mahdu hallituksen ohjelmiin. Päinvastoin muun muassa liikenneinvestointien osalta on uusille liikennehankkeille osoitettu vaalikaudelle vain 30 miljoonaa euroa. Näin toimitaan aikana, jolloin olemme joutuneet näkemään ja kokemaan järkyttäviä onnettomuuksia sen vuoksi, että liikenneväyliä ei ole rakennettu liikennemääriä vastaaviksi eikä väylien kunnossapitoon ole osoitettu tarvittavia resursseja. Valtatie 4:n rakentamisesta ja perusparantamisesta lähivuosina välillä Lusi—Vaajakoski annettiin ministerityöryhmän toimesta jokin aika sitten toiveita, mutta tällä kehyksellä nuokin lupaukset vesitetään. On pakko kysyä, ja toivon siihen myöskin myöhemmin vastausta, mikä on hallituksen liikennepoliittinen ohjelma, jota se aikoo vastaisuudessa noudattaa.

Arvoisa puhemies! Kun punamultahallituksessa merkittävää osaa näyttelee keskustapuolue, luulisi, että aluepolitiikalle annetaan riittävästi painoa. Näin ei vain ole. Tämä hallitus on huomattavasti Helsinki-keskeisempi kuin edelliset, Lipposen hallitukset. Keskeisiä, vaikeitakin, ratkaisuja on tehty Helsingin seudun hyväksi ja samalla unohdettu maakuntien tasapuolinen kohtelu, esimerkkeinä vain Helsingin musiikkitalopäätös, Helsingin seudun selvitysmiehen työ ym. Onko niin, että keskustan aluepolitiikan ratkaiseekin tänä päivänä kova pyrky nostaa poliittista painoarvoa Helsingin seudulla, kävi sitten muulle maalle miten tahansa? En vastusta Helsingin seudun kehittämistä missään nimessä, mutta edellytän tasavertaista suhtautumista koko muuhun Suomeen.

Entä minne ovat unohtuneet veteraanit ja eläkeläiset? Varsinkin keskustapuolueen edustajat lupasivat viime vaalien alla, että kaikki eläkeläisten ja veteraanien kärsimät vääryydet ja puutteet korjataan, kunhan keskusta on hallituksessa. Mutta mitä on tehty? Yksi vaivainen virke on hallitusohjelmassa kansaneläkkeiden tarkistamisesta vuonna 2006 eli vuotta ennen seuraavia eduskuntavaaleja, ja tämä selonteko ei tuo veteraaneille eikä eläkeläisille mitään uutta. Peräänkuulutan poliittista vastuuta puheiden ja tekojen osalta. Tämä selonteko vain lisää eroa juhlapuheiden ja tekojen välillä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on peräänkuulutettu sitä, jotta jotkut edustajat ovat muuttaneet linjaansa. Itse en ole aikonut muuttaa linjaa mihinkään.

Tässä edellinen puhuja totesi hyvin tärkeitä asioita, ja yhden asian voisi korjata ed. Vielmalle siinä mielessä, että jos olette lukenut jaettuja papereita, niin kyllä hallitus ainakin tämän terveyshankkeen osalta on hyvin pitkälle ryhtynyt toimenpiteisiin, jopa rahoituksen osoittamiseksi. On sitten eri asia, toteutuvatko kaikki muut asiat, mutta terveyshanke on minusta hyvä ja kannatettava. Siinä mielessä se on myös osoitus vihreille siitä, kun he puhuvat palveluelvytyksestä. Nimittäin tässä selonteossahan on satsattu palveluihin.

Itse kuitenkin näen enemmän tämän siinä valossa ja asiat, mitä tässä tuodaan esille, siinä mielessä, jotta me tarvitsisimme, niin kuin aikaisemmin vastauspuheenvuorossa totesin, vanhanmallista elvytystä. Se tarkoittaa sitä, jotta katsottaisiin rapakon takaa, lahden takaa, Ruotsia vähän. Siellä on uskallettu ottaa käyttöön ihan vanhoja konsteja. Muistan, kun aikanaan 90-luvun alussa, kun Suomeen iski samanlainen lama, taikka vielä syvempi lama, kuin moneen muuhun maahan, Ruotsissa osattiin lähteä elvyttämään — itse olin käymässä Tukholmassa — ja siellä ei menty niin syvälle. Suomessa oltiin aika jääräpäisiä ja annettiin markkinoiden hoitaa asioita, ja täällä tapahtui se, mitä ei olisi tarvinnut tapahtua: työpaikat hävisivät. Nyt kannattaisi ottaa kanssa oppia Ruotsista. Nimittäin siellä on uskallettu laittaa tieinvestointeihin, infraan, varoja siinä toivossa, ja todennäköisesti se onnistuukin, jotta työttömyys ei kasva sillä tavalla kuin muuten tapahtuisi.

Yksi semmoinen seikka, joka tulee näkymään joka tapauksessa kaikista puheista huolimatta, on ensi toukokuun alun tilanne. Nimittäin jo useampana päivänä on tästä soitettu — tänä päivänä viimeksi kaksi yrittäjää on soittanu. Meillä on valitettavasti tapahtumassa se, jotta monet suomalaiset firmat näköjään perustavat Viron puolelle firman ja tulevat toimimaan sieltä käsin sitten Suomeen tarjoten palveluita omille yhtiöilleen taikka ostavat sitten Virosta toisilta näitä. Koska lähetettyjen työntekijöiden osalta ei ole olemassa mitään rajoitetta — ainakin tänäkin päivänä nämä kaksi yrittäjää, jotka soittivat, sanoivat, että heillä on tämmöinen hanke menossa — se tietää sitä, jotta se 100 000 uuden työpaikan syntyminen todennäköisesti tulee olemaan tiukan takana, jotta semmoinen saadaan aikaan.

Tässä selonteossa yksi on semmoinen kanssa huolestuttava seikka, tässä kun katsoo tätä valtiontalouden kehitystä: Täällä on julistettu, miten hyvää Suomen valtiontalous on. Minusta se ei sillä tavalla hyvää ole ollenkaan, jos me maksamme kuitenkin korkoja tästä velasta, paljonko se euroina onkin ... Kuitenkin markkoina kun muistaa tämän jutun, niin yli 20 miljardia. Sehän tarkoittaa lähes 5:tä miljardia euroa. Jos ottaa huomioon, jotta meillä olisi käytössä vaikka puolet siitä tähän palvelutuotantoon, sehän olisi valtava potti. Tämä tarkoittaa sitä tilannetta, jotta meidän kansantaloutemme, meidän valtiontaloutemme, on 90-luvun alusta velkaantunut hurjasti, ja näyttää siltä, jotta vuoteen 2008 mennessä ei yhtään velka lyhene, päinvastoin kasvaa. Jos katsoo bruttokansantuotteen osalta, niin se hivenen laskee, mutta kun katsoo euromääräisesti, se koko ajan kasvaa. Täällä todetaan se, jotta myös korkojen osalta on sen tyyppinen kehitys olemassa, jotta täällä odotetaan korkotason nousevan, ja muutenkin, kun velan määrä kasvaa, totta kai euromääräisesti myös korkomäärä, joka vuodessa maksetaan, tulee kasvamaan. Elikkä tässä kun vertaa Lipposen kahteen hallitukseen, siellähän oli sen tyyppinen linja, jotta lyhennetään velkaa, saadaan sieltä tavallaan liikkumavaraa tähän palvelutuotantoon ja käytetään nämä sille puolen, jolloin sitä ei kateta lisävelalla. No, nyt on kieltämättä se aika olemassa, jotta nyt ei olla niin hyvässä tilanteessa.

Näin ei määrättömän pitkään voida jatkaa, jotta lisätään velkaa ja eletään tulevien sukupolvien eväillä. Sen takia odottaisi siltä puolen malttia, jotta ei käytäisi sitä veropoliittista keskustelua, jota on käyty: kokoomus on täällä kailottanut, että kaikille vaan reippaasti veroale ja kyllä se siitä alkaa homma pyöriä. Minä en usko siihen juttuun, en pätkääkään. Se ei ole missään toiminut ja vielä vähemmän tässä tilanteessa, kun meillä kuitenkin on valittavana se, jotta vähennetäänkö tuloja tässä vai kohdennetaanko nekin varat johonkin investointiin. Minä uskon semmoiseen järjestelmään, jotta hyvin kohdennettuna työllistäviin investointeihin saadaan paljon parempi tulos aikaan työllisyydessä ja koko kansantaloudessa.

Yksi hyvä esimerkki on liikennehankkeet. On se nyt aika pöljä homma, että ministerityöryhmä teki hirveän hyvän työn ja sitten ykskaks todetaankin, jotta meillä ei olekaan tähän varoja. Liikenneinfratyöryhmän tekemä työhän on hyvin tarkkaan harkittu, painotettu ja katsottu kaikki työllisyysvaikutukset, vaikutukset ympäröivään yhteisöön, mitä se vaikuttaa talouspuolella. Siellä tarvitaan investointeja, tarvitaan juuri näitä järjestelmiä, mitä ollaan ajateltu, ja nyt sitten hallitus ja eduskunta eivät pystyisikään vastaamaan siihen haasteeseen. Minusta jos hallituksella ei ole rohkeutta, niin eduskunnan sitten kuitenkin pitäisi budjetin yhteydessä katsoa sopivasti niin kuin joka joulun alla on ollut tapana, jotta vähän tarkistellaan näitä asioita ja painotus pitäisi olla näissä liikennehankkeissa. Ennen kaikkea pitäisi katsoa sitä näkökulmaa, että jo siellä raportissa, mikä liikenneministeriön sivuilta löytyy, on jo etusijajärjestykseen laitettu, että sitä ei hirveästi sotkettaisi, koska siinä on katsottu paras työllisyysvaikutus.

Sitten toinen asia, joka koskee rautateitä. Minusta olisi tärkeä painopistealue katsoa, että nyt ei annettaisi tapahtua sitä, mitä Ratahallintokeskus on antanut ymmärtää. Näillä investointivaroilla, mitä sinne ollaan satsaamassa, rataverkko rappeutuu, siellä joudutaan nopeuksia rajoittamaan, osa joudutaan purkamaan, ja sehän tarkoittaa hirveää painetta tieverkon puolelle.

Hiljattain, eilispäivänä, käytiin Pohjois-Karjalan kansanedustajien kanssa liikenneministeriössä. Siellä kun kysyttiin, mitä tämän tyyppinen kehityssuunta tarkoittaa, kumpi on edullisempi, niin liikenneosaston päällikkö totesi, jotta pitkässä pelissä, kun raskas liikenne — puutavara, teollisuuden tuotteet — siirtyy maanteille, se on kalliimpi investointina ja maksaa paljon enemmän kuin rautateiden kunnostus. Kun ottaa huomioon, että jos meillä on rautatiet kunnossa, se on ekologisesti huomattavasti parempi, jos ympäristötasetta katsoo, se on huomattavasti parempi, kansantalouden osalta huomattavasti vähemmän tarvitsee tänne köijätä polttoaineita ja kaikkea muuta, mitä tähän tarvitsee, sen takia minusta eduskunnan ja hallituksen pitäisi uskaltaa luoda linjat, joilla todetaan, jotta tämä meidän aikanaan tehty kiskoverkosto pannaan kuntoon, tarkistetaan tariffeja, jotta ne ovat kilpailukykyisiä, ja raskasta liikennettä pyritään saamaan ohjautumaan yhä enemmän kiskoliikenteen puolelle pois kumipyöriltä. Minusta se olisi järkevää, ja toivoisi, että sen tyyppiseen ajatteluun tässä eduskunnassa löytyisi enemmän tahtoa. Se ei ole kilpailutilanne, vaan se on järkevyyttä ja suomalaisen yhteiskunnan parhaaksi tehtyä toimenpidettä, jos semmoinen saadaan aikaan.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kun ajatellaan Suomen talouden kehitystä ja sitä kautta myös hyvinvointivaltion säilyttämistä ja kehittämistä, niin on aivan keskeistä se, miten työllisyytemme kehittyy. Sen takia keskitynkin omassa puheenvuorossani lähes pelkästään työllisyyteen liittyviin asioihin.

Hallitus linjasi päätavoitteekseen työpaikkojen lisäämisen 100 000 uudella työpaikalla vaalikauden aikana. Samalla oli tarkoitus nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin vuonna 2010. Nythän se on tasolla 67,5 prosenttia. Valitettavasti jo tämän kehyspäätöksen yhteydessä annetussa talouspoliittisessa katsauksessa hallitus on omat tavoitteensa jo vesittänyt. Nyt hallitus on jo tyytyväinen siihenkin, että työllisyysaste säilyisi samana koko vaalikauden ja uskoo enää vain 30 000 lisätyöpaikkaan. Toki siinäkin on tavoitetta, koska tällä hetkellä ollaan 12 000 työpaikkaa jäljessä lähtötasosta.

Näistä tavoitteista ei hallitus kuitenkaan voi livetä vain viittaamalla kansainvälisiin suhdanteisiin. Ei kai Suomessa ole hallitus sen takia, että se nostaa kädet pystyyn kansainvälisen talouden muutosten edessä, vaan siksi, että se reagoi nopeasti ja toteuttaa rakenteellisia uudistuksia, joilla työllisyyttä parannetaan. Suomi on edelleen yksi maailman kilpailukykyisimmistä maista, minkä vuoksi meillä on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin nostaa kädet pystyyn työllisyyden edistämisessä. Työllisyysasteen nostaminen on koko kansantalouden kannalta kynnyskysymys. Vain korkean työllisyyden maana meillä on mahdollisuus viedä tätä maatamme eteenpäin ja jättää hyvä maa myös jälkipolville. Raha luodaan työllä ja yrittämisellä, ja meidän on tehtävä kaikkemme, jotta Suomi olisi entistä parempi paikka tehdä töitä ja yrittää.

Kun katsotaan, mitä hallitus on tähän asti tehnyt työllisyyden edistämiseksi, niin positiiviselle puolelle ei ole kovin paljon kirjattavaa. Toki on joitakin asioita. Veronalennukset ovat varmaan tuoneet sen 10 000—20 000 uutta työpaikkaa, kuten kehysmuistion perusteluissa esitetään. Hallitus ansaitsee kiitoksen siitä, että se on tuloverojen alentamisen suhteen toteuttanut kokoomuslaista politiikkaa, ja toivon, että se tällä linjalla myös jatkaa, ja siitä saatiin jo pieni lupaus valtiovarainministeriltä tässä aikaisemmin tänään.

Viime budjetissa hallitus lisäsi 100 miljoonaa euroa aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Tällä rahalla on toki saatu hyviäkin asioita, kuten nuorten työpajojen vakinaistaminen ja työnhakukeskusten perustaminen. Rahaa on kuitenkin mennyt paljon, ja tuloksia yhä odotellaan.

Kun on oikein hyväntahtoinen, niin voi löytää vielä pari muutakin asiaa, jotka hallitus on hoitanut ihan kiitettävästi. Oikein on ollut se, että on lisätty rahoitusta tutkimukseen ja tuotekehitykseen, ja pinnat voi antaa siitäkin, että hallitus ei sentään ole hourahtanut vasemmistoliiton kelkkaan irtisanomissakkoasiassa.

Mitä muuta sitten on tehty työllisyyden edistämiseksi? Ei mitään. Paljon mainostettu yritysverouudistus on mennyt pahasti pannukakuksi, jopa niin pahasti pieleen, että monet yrittäjät ottaisivat jo lahjana vastaan senkin, että asiat säilyisivät ennallaan. Erityisesti hallitus päätti rangaista aivan pienimpiä yrityksiä, joilla olisi työllistämispotentiaalia, sekä suuria perheyrityksiä, jotka nimenomaan ovat eniten sitoutuneita Suomeen ja työllistävät satojatuhansia ihmisiä.

Oppositiossa ollessaan pääministeri Vanhanen tuli tunnetuksi pienyritysten edun ajajana ja oli huolissaan myös matalan tuottavuuden alojen työllisyydestä. Valitettavasti pääministeri on joko unohtanut entiset oppinsa tai joutunut toteamaan, ettei kykene vallassa ollessaan näitä asioita ajamaan. (Ed. Sasi: Demareitten jyrän alla!) Kello käy, helpotusta palvelualoille ei näy. Matalan tuottavuuden alojen työllistämisen helpottamisesta on täällä puhuttu niin tänään kuin monta kertaa ennenkin, mutta esityksiä ei ole kuulunut. Kehyksissä on toki varattu 50 miljoonaa euroa, mutta sillä rahalla ei tässä yhteydessä saada mitään merkittävää aikaan.

Varmasti on niin, että Vanhasella ja keskustalla on vaikeuksia saada esityksiään läpi sosialidemokraattien tosiasiallisesti johtamassa hallituksessa. Demarit paljon mieluummin kurssittavat työttömiä vuodesta toiseen kuin edistävät heidän työllistymistään työnantajien sivukuluja alentamalla ja työnteon kannattavuutta parantamalla.

Arvoisa puhemies! Opiskelijat järjestivät yli kymmeneen vuoteen suurimman mielenosoituksen viime viikolla. Heidän ärtymyksensä on ymmärrettävää. Pääministeri Vanhanen on tehnyt diagnoosin ja todennut, että työura on Suomessa liian lyhyt ja opiskeluajat liian pitkät. Aivan oikein, herra pääministeri, mutta mitä hallitus on tehnyt sen eteen, jotta opiskelija voisi kokopäivätoimisesti opiskella? Ei ainakaan kehyksissä ole yhtään mitään, ei ainuttakaan sellaista asiaa, joka opiskelijan opintojenaikaista elintasoa parantaisi, ei opintotuen korotusta, ei asumislisän vuokrakaton korotusta, ei mitään. Jatkossa keskiverto-opiskelija on edelleen osa-aikaopiskelija ja taloudellisen pakon voimalla myös osa-aikatyöntekijä. Tällaista kansalaista, joka sekä opiskelee että tekee töitä, hallitus haluaa rangaista opinto-oikeuden rajoittamisella. Nyt moni opiskelija kysyy aiheellisesti, miksi hän saa opiskelustaan ja osa-aikatyöstään vähemmän käteen kuin monet samanikäiset työttömät. Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, että järjestelmämme ei kannusta yrittämään elämässä eteenpäin.

Suomalaiset ikäluokat ovat pienenemässä, minkä johdosta opetustoimelta säästyy 90 miljoonaa euroa. Me kuitenkin tarvitsemme pienenevistä ikäluokista suhteellisesti suuremman osuuden väkeä työelämään, minkä vuoksi nämä rahat tulisi sijoittaa opintojenohjaukseen, ammatinvalinnan edistämiseen, luokkakokojen pienentämiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Meillä ei ole varaa menettää nuoriamme yhteiskunnan ulkopuolelle, vaan heidän kaikkien panosta tarvitaan hyvinvointimme ylläpitämiseksi. Sen vuoksi nuorison koulutukseen ja kasvattamiseen tulee panostaa entistä enemmän, toki samalla myös vanhempien vastuuta korostaen. On siten erittäin lyhytnäköistä politiikkaa siirtää ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat säästöt opetussektorin ulkopuolelle, kun nimenomaan tämä raha tulisi käyttää opetussektorin sisällä tulevaisuuden työllisyysastetta vahvistaviin toimiin.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Täällä on useissa puheenvuoroissa viitattu hallituksen päätöksiin väylähankkeista ja niiden tärkeysjärjestyksestä. Olen luonnollisesti sekä huolissani että pettynyt siitä, että Tampereen läntinen ohikulkutie ei mahtunut hallituksen listalle. Kaikki järkisyyt, katsotaan sitten liikennemääriä tai sitä, että hanke on jo aloitettu, olisivat puoltaneet Tampereen läntisen ohikulkutien pääsyä aivan listan kärkipäähän. Valitettavasti kuitenkin silloin kun asia siirtyi valmistelijoilta ministereille, ministereille, jotka pelasivat väylähankkeilla sulle mulle -peliä, ei siinä pelissä Pirkanmaalla ollut omaa pelaajaa ja tulokset olivat sen mukaiset.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta on saanut kehyksen yhteydessä myös peruspalveluohjelman vuosille 2005—2008. Kokoomushan on jo aiemmin kannattanut tämän ohjelmamenettelyn käynnistämistä, jotta peruspalvelujen rahoitus voitaisiin turvata pitkällä aikavälillä. Odotukset peruspalveluohjelmaa kohtaan olivat suuret, joten pettymyskin on nyt suuri. Ohjelma ei vastaa ajankohtaisiin haasteisiin mitenkään. Päättäessään valtion talouskehyksistä hallitus antaa tahallisesti väärän kuvan tilanteesta mainostamalla, että kunnille on tulossa palveluihin 295 miljoonaa euroa kustannusjaon tarkistukseen perustuvaa uutta rahaa. Kuntien valtionosuustehtävien menot ovat kasvaneet valtion maksamia valtionosuuksia nopeammin. Nyt kunnille vain maksetaan jälkikäteen se puuttuva osuus, joka niille voimassa olevan lain mukaan kuuluu. Tämä uusi raha onkin siis lakisääteinen valtion velka kunnille. Hallituksen päättämä tapa maksaa tämä velka pois jaksotettuna neljälle vuodelle ei ole lainsäädännön periaatteiden mukainen; se on siis laiton. Hallituksen selonteossa myönnetäänkin, että jaksotus edellyttää lainsäädännön tarkistamista.

Uskomatonta on se, että Suomen Kuntaliitto on ryhtynyt hallituksen asialle puolustaessaan hallituksen laitonta menettelyä. Tämä on vakava asia, sillä Kuntaliiton tulisi edustaa kaikkia Suomen kuntia, ei hallituspuolueita. Tämän totesin paikalla olleena eilen Paasitornissa järjestetyssä Kunta—valtio-foorumissa, kun Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja keskustalainen kansanedustaja Pekka Nousiainen maalaili kuntien edustajille avauspuheenvuorossaan ruusuisia tulevaisuudenkuvia. Samaisen Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne on onneksi todellisemmalla linjalla.

Kuntien talous on todella heikoissa kantimissa. Vaikka valtionavut kunnille ohjelman mukaan nousevat, kyse on lähinnä edellä mainituista kustannusten korvauksista sekä indeksikorotuksesta, joka sekin on vain 75 prosenttia kustannusten noususta. Tämä leikkaus vie kunnilta 54 miljoonaa euroa. Se ei siis tuo yhtään lisää rahaa tai paranna mahdollisuuksia tuottaa enemmän tai laadukkaampia palveluja. Tulevaisuudessa entistäkin suurempi osa palvelujen todellisista kustannuksista jää kuntien harteille. Esimerkiksi opetussektorilla, jossa valtionosuusprosentti on 57, jää todellinen valtionosuus opetuksen kustannuksista lähelle 50:tä. Hallituksen peruspalveluohjelma perustuu oletukseen suotuisasta tulokehityksestä ja tiukasta menoraamista, jossa kuntien menojen kasvu puristetaan 4 prosenttiin. Nämä olettamat voivat osoittautua nopeastikin vääriksi, sillä kuntien menot ovat nousseet viime vuosina 5—7 prosenttia.

Arvoisa herra puhemies! Ohjelmassa edellytetäänkin, että palveluita järjestetään jatkossa nykyistä tehokkaammin. Silti hallitus ei ole antanut kunnille uusia keinoja tai tukenut kuntia tässä kehitystyössä kohti palvelujen tehokasta tuottamista. Päinvastoin, hallituksen tähänastiset esitykset esimerkiksi pienten koululaisten iltapäivätoiminnasta ja palvelusetelin käyttämisestä kotipalveluissa ovat rajoittaneet voimakkaasti kuntien mahdollisuuksia varmistaa nämä palvelut kuntalaisille. Mahdollisuus käyttää palveluseteliä kotisairaanhoidossa suljettiin pois SDP:n vaatimuksesta. Iltapäivätoimintaa koskevassa laissa puolestaan asetettiin niin kovia vaatimuksia ja rajoituksia toiminnalle, että monet yrittäjät ja yhdistykset ovat luopumassa kerhotoiminnan järjestämisestä. Monilla seuduilla yhdistysten järjestämästä kerhotoiminnasta on hyviä kokemuksia. On kummallista, että tämän toiminnan ei anneta jatkua. Hallitus on oikeassa vaatiessaan kunnilta palvelujen tuottavuuden parantamista. Siihen on aihetta, mutta mahdollisuuksia pitäisi myös parantaa luomalla sellaista lainsäädäntöä, joka tukee tätä tavoitetta. Hallitus onkin nyt ajamassa kuntia tilanteeseen, jossa tehokkuus otetaan sairaanhoitajien ja opettajien selkänahasta. Kokoomus vastustaa tällaista kehitystä.

Arvoisa herra puhemies! Peruspalveluohjelman mukaan kokonaan uusiin palveluvelvoitteisiin ja uusien tehtävien antamiseen kunnille suhtaudutaan hallituskaudella pidättyvästi, mikä on perusteltua. Yhteisö- ja pääomaverotuksen uudistuksesta kunnille aiheutuvat arviolta noin 100 miljoonan euron tulonmenetykset kompensoidaan korottamalla kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta. Kyseessä on siis vain kompensaatio, johon ei voi olla tyytyväinen. Kuntien osuus yhteisöveron tuotosta olisi ensin palautettava sille tasolle, jolla se oli ennen viimeisintä yhteisöveroleikkausta. Esimerkiksi Oulu menetti tuloja suhteessa eniten koko maassa yhteisöveroleikkauksissa. Yhteisöveron palauttamisella leikkauksia edeltävälle tasolle kuntien taloutta voitaisiin oikeasti paikata ja kannustaa kuntia myös oman tulopohjan vahvistamiseen. Hallitus on kuitenkin valinnut toisen linjan ja aikoo valmistella kiinteistöveron rajojen nostamista. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin on luvassa korotuksia. Tämä heikentää eniten kunnallisten terveyspalvelujen käyttäjien tilannetta, esimerkiksi vanhukset joutuvat maksumiehiksi.

Onneksi keskustan varapuheenjohtaja ed. Antti Rantakangas tänään lehdessä tunnustaa hallituksen tekemät virheet kehysratkaisussaan ja myöntää, että 100 000 uutta työpaikkaa vaalikaudella ei tule tällä ohjelmalla toteutumaan, sekä aivan oikeaoppisesti vaatii tienpitoon lisää rahaa. Sen vaatimuksen ymmärrämme varmasti kaikki viimeviikkoisen traagisen tapahtuman perusteella. Onko aina uhrattava ihmishenkiä ennen kuin oppi menee perille? Tässä asiassa ei voi syyttää rekkafirmoja vaan tienpitäjää. Uskokaa tai älkää, rekat liikkuvat nykyään jo enemmän rautateillä kuin maanteillä. Kaikista Oulusta pohjoiseen olevissa Pohjois-Suomen maantiekuljetuksissa liikkuvista rekoista kulkee 74 prosenttia junissa siten, että rekka ajetaan Oulussa junaan ja junasta pois Helsingissä tai Turussa. Tämän minulle todisti tänään puhelimessa Vähälä-Yhtiöiden toimitusjohtaja Jukka Vähälä. Tämän käytännön aloitti 8 vuotta sitten juuri kuljetusliike Vähälä Oulusta ja teiden huonosta kunnosta ja liikenneturvasta johtuen on täyttänyt rekoillaan kaikki tavarajunat, mutta siihenkin on tullut katto vastaan myös radanpitäjän huonon huolenpidon vuoksi. Kaikkia liikennemuotoja on kehitettävä ja vikkelästi. Eri kuljetusmuotojen edustajat eivät ole kateellisia toisilleen, vaan haluavat kehittää koko logistiikka-alaa tasapuolisesti.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus ei ole tarjoamassa kunnille ratkaisuja talousongelmiin. Pääministeri Vanhanenkin on julkisuudessa kehottanut kuntia ottamaan lisää velkaa. Kuntaministeri Manninen puolestaan kehottaa kuntia nostamaan veroja. Tämä on aivan käsittämätöntä puhetta. Tämän päivän puheenvuoroissa on onneksi tullut ilmi, että hallituspuolueiden edustajat eivät enää usko edes itseensä. Keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas tänä päivänä ilmestyneessä oman vaalipiirin valtalehdessä Kalevassa kertoo aivan muuta kuin täällä salissa, koska hän tietää, ettei kukaan vaalipiirinsä asukas koskaan lue sitä sontaa, mitä hän täällä salissa suoltaa. Ed. Rantakangas, jos olette kuulolla: Aion laittaa tämänpäiväisen Kalevan haastattelunne työhuoneeni seinälle samoihin kehyksiin täällä salissa pitämänne puheen kanssa.

Arvoisa puhemies! Puheenvuorostani tulisi todella pitkä, jos puuttuisin yksityiskohtaisesti vielä niihin harha-askeliin, mitä hallitus on ottamassa muun muassa opiskelijoiden, eläkeläisten, yksityisten eläkevakuutusten sekä ennen kaikkea taatusti syteen menevän yritysverouudistuksen suhteen. Sen pelossa yritykset rahastavat omansa pois ja ulosliputtavat Suomesta muutkin kuin laivat, ennen kuin hallituksen kattava kauha haalii ne itselleen.

Olen puhunut!

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tavoitteena on kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa vahvistamalla kasvua, yrittäjyyttä ja työllisyyttä sekä parantamalla peruspalveluja. Valtiontalouden menokehys onkin pyritty laatimaan hallitusohjelman mukaisesti ja mitoittamaan siten, että sen tiukka noudattaminen mahdollistaisi tavoitteen edellyttämien toimenpiteiden rahoituksen.

Hallituksen työllisyystavoitteiden saavuttaminen on odotetusti osoittautunut erittäin haastavaksi. Jo pitkään jatkunut hidas talouskasvu on kääntänyt työvoiman kysynnän ja tarjonnan laskusuuntaan. Erityisesti teollisuuden työpaikkojen määrä on vähentynyt. Kasvun hitauden ohella teollisuuden kehitykseen on vaikuttanut pyrkimys siirtää tuotantoa matalampien tuotantokustannusten maihin ja lähemmäs uusia markkina-alueita. Maailmantalouden ja kansainvälisen työnjaon rakennemuutoksesta hyötyminen edellyttää, että poistuvan tuotannon tilalle syntyy uutta, vahvaan osaamiseen perustuvaa tuotantoa.

Osana hallituksen rakennepolitiikkaa päätetään toimista, jotka nopeuttavat työuran alkuun pääsemistä. Korkeakouluopintojen suorittamista halutaan tehostaa panostamalla voimakkaasti opetuksen ja opintojenohjauksen kehittämiseen, tutkintorakenteen uudistamiseen ja muihin opintoja vauhdittaviin toimiin.

Arvoisa herra puhemies! Kuntatalous heikkeni merkittävästi viime vuonna. Tilastokeskuksen keräämien tilastotietojen ja ennakkotietojen mukaan 75 kunnan vuosikate oli negatiivinen ja 246 kunnassa vuosikate ei riittänyt kattamaan poistoja. Vuosikate heikkeni edellisestä vuodesta 342 kunnassa. Verojen tuotto laski 4 prosenttia. Tämä johtui verovähennyksistä sekä yhteisöveroratkaisuista. Myöskään työllisyys ei kehittynyt viime vuonna odotetusti, mikä heikensi kunnallisverokertymää. Valtionosuudet nousivat 400 miljoonalla eurolla, mutta ne eivät kattaneet menojen lisäyksiä. Investoinnit kasvoivat vain hieman. Kuntien vuoden lopun velkamäärä kasvoi 750 miljoonaa euroa edellisestä vuodesta.

Kuntaliiton arvion mukaan kuntien rahoitustilanne jopa vielä pahenee lähivuosina. Merkittävin menojen lisäys muodostuu palkkojen ja muiden kustannusten noususta erityisesti sosiaali- ja terveyssektorilla. Viime vuosina terveydenhuollon menot ovat kasvaneet 6—8 prosenttia vuosittain. Esimerkiksi kuntien hammashuollon menojen arvioidaan kasvavan seuraavien kolmen vuoden aikana noin 9 prosenttia vuosittain, kunnes lain edellyttämä taso on saavutettu. Kunnallisverojen korotuspaineet siis kasvavat lähivuosina; kuluvalle vuodelle veroja korotti 54 kuntaa.

Arvoisa herra puhemies! Tänään me täällä keskustelemme valtiontalouden kehyksistä vuosille 2005—2008. Sen osana on peruspalveluohjelma, joka on sikäli merkittävä, että siinä tarkastellaan kuntien palvelutuotantoa ja rahoitusta myös kuntatalouden näkökulmasta.

Kunnat ovat jo pitkään toivoneet peruspalvelutavoitteiden ja niiden rahoituksen kattavaa tarkastelua, ja on toivottu nimenomaan realistista tarkastelua. Kuntaliitto on ohjelman laatimisvaiheessa ollut huolissaan siitä, että peruspalveluohjelman valmistelussa ei ole päästy riittävän selkeään tarkasteluun. Ohjelmanhan tulee ennen kaikkea varmistaa kuntien tehtävien ja niiden rahoituksen tasapaino. Ministeriöiden sektorisuunnitelmat on sovitettava yhteen peruspalveluohjelmassa arvioitujen voimavarojen kanssa. Aikaisemmin sektoriministeriöiden esitykset ovat lähteneet pääosin valtion lisäpanostuksista eikä niissä ole riittävästi arvioitu hankkeiden kokonaisvaikutuksia eikä kunnille tulevia kustannuksia. Kuntaliitto onkin pitänyt nyt välttämättömänä, että sektoriministeriöiden keskipitkän aikavälin suunnitelmat sopeutetaan peruspalveluohjelmaan.

Kuten tuossa aikaisemmin totesin, kuntatalouden tulevaisuudennäkymät eivät siis näytä kovin ruusuisilta. Vaikka verotulojen arvioidaan vuosina 2004—2008 lisääntyvän vuosittain keskimäärin 4 prosenttia, palvelujen tuottamisesta aiheutuvat kulut kasvavat. Kunnat myös velkaantuvat entisestään, kuten totesin. Hallitus haluaa tulla kuntia vastaan lisäämällä valtionapuja. Sisäministeriön mukaan valtionavut lisääntyvät kehyskauden aikana noin 655 miljoonalla eurolla. Se ei valitettavasti vain kerro koko totuutta, sillä summaan sisältyy sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetusministeriön viime vuosien kustannusten kasvusta johtuva 295 miljoonan euron tarkistussumma. Se on siis vanhan alijäämän takaisinmaksua ikään kuin osamaksuna seuraavien neljän vuoden aikana. Huijauksen makua on myös siinä, että luvattuihin lisätukiin on sisällytetty indeksikorotuksesta johtuva 75 prosentin maksuosuus eli noin 145 miljoonaa euroa. Kunnat eivät saa indeksikorotuksia edes täysimääräisinä. Ylimääräistä valtionapua on siis todellisuudessa luvassa huomattavasti vähemmän kuin hallitus antaa ymmärtää. Kuntien osuus yhteisöveroista on laskenut jo alle 20 prosentin, mutta tulevaisuus toki näyttää paremmalta. Hallitus esittää, että yritys- ja pääomaverotuksen uudistuksen vuoksi kuntien osuus nostettaisiin.

Vaikka valtio lisää rahoitustaan, kunnat ja kuntalaiset joutuvat tulevaisuudessa entistä enemmän osallistumaan maksutalkoisiin. Esimerkiksi Kansallisen terveydenhuollon kehittämishankkeen kustannukset jaetaan puoliksi valtion ja kuntien kesken. Hoitotakuun väitetään lisäävän vain jonkin verran kustannuksia. Valitettavasti siihen kukaan alan ammattihenkilöistä ei usko. Vaikka tässä ohjelmassa, mistä tänään keskustelemme, ei kunnan omavastuuosuutta tuoda selkeästi esiin, niin me toki sen kunnissa tiedämme, että sitä omavastuuosuutta pitää löytyä. Sen löytyminen voi vaan monelle kunnalle olla kova pala purtavaksi, joillekin jopa mahdoton. Miten silloin käy Kansallisen terveysprojektin? Miten silloin käy Sosiaalialan kehittämishankkeen? Miten silloin käy hoitotakuun?

Veronkevennysten toivotaan lisäävän kulutusta ja sitä kautta synnyttävän uusia työpaikkoja. Siihen me toki haluamme kaikki uskoa. Mutta varmaa on ainoastaan se, että kuntien saamiin ansioverotuloihin alennukset ainakin heijastuvat. Se tarkoittaa, että kuntien on lisättävä tulojaan muuta kautta. Kuntalaiset saavat tulevaisuudessa siis varautua nouseviin sosiaali- ja terveydenhuollon maksujen korotuksiin. Sosiaali- ja terveysministeriössä mietitäänkin maksupolitiikan uudistustarpeita. Mitä muita maksuja tulee, se varmasti nähdään ihan lähitulevaisuudessa.

Lopuksi, arvoisa herra puhemies, voidaan todeta, että se on nyt kuitenkin hyvä, että näitä peruspalveluja tarkastellaan kokonaisuutena tässä peruspalveluohjelmassa. Huomioitava kuitenkin on, että valtioneuvoston tulee vuosittain arvioida sektoriministeriöiden suunnitelmat ja sovittaa ne kuntien rahoitusmahdollisuuksiin, sillä ne varmasti tulevat muuttumaan tässä seuraavien vuosien aikana ja on aina tarkasteltava sitä, mihin meillä on varaa.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Heti aluksi on todettava: kyllä tässä on onnellinen mies. Kun olen kuunnellut tuossa sisarten vasemmalta ja veljien oikealta vuodatusta ja synkkiä ajatuksia, niin olen todennut olevani omine mietteineni ihan onnellisessa asemassa.

Hallitus on antanut käyttöömme selonteon valtiontalouden kehyksistä vuosille 2005—2008. Hallitus on valinnut linjakseen työn verotuksen keventämisen jatkamisen. Hallitusohjelman mukaisesti myös matalan tuottavuuden alojen veroratkaisut tehdään kevään aikana. Me tiedämme tekemätöntä työtä olevan, ja edellä mainituilla toimenpiteillä voidaan luoda uusia työpaikkoja. 100 000 uuden työpaikan luominen onkin tämän hallituksen tärkein tavoite. Työllisyyden kohottaminen edellyttää määrätietoista toimintaa ja valitun linjan puhdasoppista noudattamista. Keynesiläisellä suhdannepolitiikalla on todettu olevan nyt käyttöä, laskusuhdanteessa on elvytettävä ja korkeasuhdanteessa jarrutettava taloutta. Tämän veroelvytyksen suhteen, uskallan sen nyt tunnustaa, olen ollut kriittinen ja varauksellinen. Omat riskinsä tällä linjalla myöskin on.

Kannustavuus on tämän hallituksen yksi tavoite. Isoimmat kannustusongelmat liittyvät edellä mainittuun matalan tuottavuuden työn kysyntään sekä ylimpiin rajaveroihin. Myös tällä hetkellä vallitsevaan investointien alhaiseen tasoon on etsittävä lääkkeitä. Yritysverotuksen valmisteilla olevat ratkaisut on tehtävä korjattuina pikaisesti investointien vauhdittamiseksi. Talouspolitiikassa meidän on käytävä avointa keskustelua eikä ole olemassa yhtä totuutta. Tavoitteeksi on otettava elvyttävä sekä rakenteita uudistava talouspolitiikka. Näin me saamme vajaalla toimivan Suomen talouden täyteen vauhtiin.

Herra puhemies! Tiukat kehykset ovat mahdollistaneet vain pienet eri sektoreiden resurssien lisäykset. Kuntien peruspalvelujen rahoitus lisääntyy kysymyksessä olevalla kehyskaudella 655 miljoonalla eurolla nykyiseen verrattuna. Kuntien valtionosuuksien tarkistukset tuovat kunnille 295 miljoonaa euroa. Myös yhteisövero-osuutta korotetaan noin 100 miljoonalla eurolla. Kaikki nämä palvelevat kaikkia kuntalaisia ja heijastuvat oikein kohdennettuina koko väestön arkeen.

Kielteisenä koen sen, että opetustoimessa ikäluokkien pienenemisestä syntyneet säästöt siirtyivät osaksi valtiovarainministeriön käyttöön. Opiskelijoiden opintososiaalisen tilanteen parantamiseen olisin myös ollut valmis opintolainan subvention lisäksi suomaan vuokrakaton korotuksen ja toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajojen nostoon riittävät määrärahat. Liikenneinvestoinnit olisivat, kuten tässä illan mittaan on kuultu, kaivanneet myös lisäyksiä. Myös pienituloisimmat eläkeläiset kaipaavat pikaista kohennusta tilanteeseensa. Toki muitakin kohteita resurssien lisäämiselle on, mutta ne jäävät nyt odottamaan talouden elpymistä. Unohtaa näitä resurssitarpeita me emme voi edes kehyksien puristuksessa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On todella virkistävää, että eduskunta vaihteeksi keskittyy ja syventyy pohtimaan maailmantaloutta, valtiontaloutta ja kotimaan elämää tuleviksi vuosiksi. Tämänpäiväinen keskustelu on antanut siitä erinomaisen hyvän kuvan, kuinka hyvää tai huonoa meillä on nähtävissä taikka tulemassa.

Viimeksi kuulluista puheenvuoroista tulee ensimmäisenä mieleen ed. Vielman puheenvuoro, mikä oli syvä, kehittävä ja puhutteleva, ja kun itse sitä tuolla työhuoneessa kuuntelin, niin oikein hartaudella kun kuulin ja mietin, niin tippa tuli silmään. Niin oli hyvä ja puhutteleva tämä asia olemassa, ja katson, että siitä on hyvä päästä eteenpäin. Näin tämä maailma kulkee. Tällä lailla kun tätä asiaa kykypuolue kokoomuksessa käsitellään, niin tulee parempi maailma ja myöskin kansa ymmärtää tämän, mihin hyvään ollaan menossa. (Ed. Hemmilä: Kun vielä keskustakin ymmärtäisi!)

Monissa puheenvuoroissa on myöskin tullut esille se, mitä keskusta ymmärtää erinomaisen hyvin, tämä työllisyys ja hallituksen työllisyystavoite. (Ed. Hemmilä: Miksei se tee mitään, kun se ymmärtää?) Tässä, ed. Hemmilä, varsin hyvin tiedätte, että kun mennään ja kerrataan vähän taaksepäin, niin vuonna 83 vaalien jälkeen Smp ja silloiseksi työvoimaministeriksi tullut Urpo Leppänen lupasivat työttömyyden poistaa maasta. Se lähes onnistuikin, nykymitoissaan aivan täydellisesti, ja sen jälkeen vuosia elettiin siinä vaiheessa, että oli työvoimapula, pohdittiin, mistä saadaan yleensäkin työvoimaa tähän Suomenmaahan. Sen jälkeen, kun tätä historiaa on katsottu, on syntynyt, ehkä voisi sanoa, yhteiskunnan rakenteissa sellaista kertymää, että työllisyydestä on helppo puhua. Luulen, että en paljon erehdy, jos sanon, että siitä voidaan ikuisesti vuosikymmeniä eteenkinpäin puhua. Lipposen hallitusten tavoite oli puolittaa työttömyys, saattaa työtä vailla olevista kansalaisista toinen puoli töihin. Tavoite oli hyvä, mutta se ei vaan toteutunut.

Nykyisen hallituksen tai nykyisten viimeksi olevien hallitusten ohjelmaan on sisältynyt harras tavoite vähentää työttömyyttä 100 000 henkilöllä ja saattaa sen verran väkeä töihin. Tämän päivän puheista on jäänyt sellainen vaikutelma, että on annettu periksi vähän joka paikassa ja opposition taholta on kerrottu käytännön totuus, että tämä ei tule edes onnistumaankaan.

Voisi sanoa, että tietenkin on paljon puhuttu työllisyydestä ja työttömyydestä, mutta kukaan ei mielestäni ole oikein syvällisesti käsitellyt semmoista aihetta kuin työhalut ja työntekomotiivi ja yleensä toimeentulomahdollisuus työnteon kautta. Tässä olisi semmoista pohtimisen aihetta, missä pitäisi vähän enemmän ja syvällisemmin käydä tähän asiaan kiinni, että työnteko olisi aina kannattavampaa kuin muuten järjestetty toimeentulo, niin yksilön kuin perheenkin kesken, (Ed. Hemmilä: Ja houkuttelevaa!) ed. Hemmilä, nimenomaan, että se olisi houkuttelevaa ja sillä lailla kannustavaa, että vaikka kansalainen saisikin perustoimeentuloa jotain muuta kautta, kaikki työ voitaisiin vastaanottaa, niin että nämä kaikki sivukulut, mitä liittyy verotukseen ja muihin, työnantajamaksuihin, voitaisiin johonkin rajaan saakka katsoa matalammin taikka jopa kokonaan ne unohtaa. Tässä on monia ongelmia, tämä on vaikea soveltaa, mutta ideana mielestäni ... Jos vaikka kävynkeruuseen menisi, se tulo olisi siinä lisänä eikä sen jälkeen kuitenkaan heti syötäisi peruspäivärahaa sieltä pois. Se motivoisi kansalaisia eteenpäin ja saattaisi tämän yhteiskunnan parempaan kehitykseen.

No sitten, jos mennään tätä maailmaa eteenpäin, niin tänään on paljon puhuttu verotuksesta ja siitä, kuinka veronalennuksilla tämä asia ratkaistaan ja hoidetaan. Mielestäni keskustelu on ollut hyvää mutta siinä ei paljon siemenille tullut eikä tarttunut. Kun ed. Hemmilä haluaa pitää kykypuolue kokoomuksen näkyvissä, niin sitä, että kokoomuksen riveissä on alkanut näkyä semmoista tuntumaa, että tämmöinen tasaverotus nousisi yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi, tervehdin tyytyväisyydellä, koska mielestäni vain sen kautta voisi tulla sellaista ulottuvuutta, että kansa näkisi myöskin tartuntapohjan siihen asiaan, olisiko tämä toteuttamiskelpoinen ja kuinka tämä saisi kansalta suosiota. Veikkaan, että paljon paremman suosion saisi kuin yleensä mediassa tällä kertaa on haluttu ymmärtää ja nähdäkään. Vaikkakin toisaalta itse tunnustaudun tämän hyvinvointiyhteiskunnan, jakoyhteiskunnan, kannattajaksi, niin tällä jaolla, mitä tällä kertaa tehdään ja toteutetaan niin, että joka luukkuun työnnetään niin paljon kuin keritään, ei ole hyvää tulevaisuutta eikä loppua nähtävissä. Joitain uusia avauksia tässä tarvittaisiin, ja mielestäni tämä tasaverotus voisi olla sitä olemassa.

Jos tätä maailmaa katsotaan sitten niin, mitkä ovat ongelmia näissä kehyksissä, niin lukemattomissa puheenvuoroissa on käsitelty ja viitattu myöskin liikenneväylähankkeisiin, väylähankkeitten toteuttamiskelvottomuuteen ja siihen hallituksen kyvyttömyyteen, että niihin ei ole ohjattu rahaa eikä olla ohjaamassakaan. Mielestäni tällä pohjalla on ryhdyttävä rajoittamaan kohta liikennettä ja liikennesuoritteita, jos ei kerran ole varaa ylläpitää tiestöä, kehittää tiestöä, kehittää yleensäkään väyliä niin, että kiskoliikenne olisi kannattavaa ja teollisuudelle kilpailukykyistä.

Sitten yksi erityinen asia, mistä, luulen, kukaan ei ole täällä vielä maininnut, on vesiväylät ja sitä kautta olevat rakenteet ja niitten järkeen ja kuntoon saattaminen. Ymmärrän varsin hyvin, että täällä ei vesiväyliin ole haluttukaan ottaa kantaa eikä niitä nähdä, vaikkakin Saimaan kanavan vuokrasopimus päättyy aivan näinä aikoina. Kun tämä kehys päättyy 2008, silloin pitäisi jo viimeistään olla vuokrasopimus valmiina ja sitä ennen pitäisi olla kilpailevia väylähankkeita, myöskin vesiväylähankkeita. Ei tässä mikään salaisuus ole olemassa, että kilpaileva väylähanke tässä olisi Kymijoen kanava, jolloin voitaisiin käydä tasavertaisia, oikeudenmukaisia neuvotteluja naapurin kanssa siitä, mistä tämä Saimaan ulostuloväylä vesiväylän kautta on olemassa. Jos ei ole kunniallista ratkaisua nykyisen Saimaan kanavan kautta, silloin pitäisi olla vaihtoehtona Kymijoen kanava. Tässä olisi hallitukselle haastetta ja toimintaa, sellaista toimintahaastetta, että tämä maailma paremmaksi rakentuisi.

Herra puhemies! En pysty kaikkia niitä aukkokohtia tällä kertaa tässä puheenvuorossani käsittelemään, mitä täällä tänään on aukoksi jäänyt, mutta tämä näin pieniltä osin tilkitköön niitä vuotoja, mitä näissä puheissa auki on jäänyt.

Tapani Tölli /kesk:

Herra puhemies! Hallituksen selontekoa valtiontalouden kehyksistä voi luonnehtia sanoilla tiukka, kurinalainen, vakaa ja tulevaisuuteen luotaava. Tässä ei ole pyritty lyhytnäköisiin pikavoittoihin vaan on haluttu luoda perusteita tulevaisuuteen. Tiukkuudesta voi kuitenkin todeta, että ehkä se on joiltakin osin sitä vähän liikaakin. Selonteon uskottavuutta vahvistaa se, että se antaa selkeän signaalin taloudellista kasvua ja työllisyyttä vahvistavan politiikan jatkumisesta ja signaalin siitä, että julkinen talous pidetään selkeästi hallinnassa.

Hallituksen päätavoite, 100 000 uuden työpaikan luominen, on etääntynyt laskusuhdanteen jatkumisen vuoksi. Tavoitteesta ei kuitenkaan ole syytä luopua, eikä hallitus ole sitä tehnytkään. On lisättävä toimenpiteitä ja otettava käyttöön uusia keinoja. Hallitus on näin luvannutkin. Työn verotuksen keventämistä jatketaan maltillisesti, kuitenkin määrätietoisesti työllisyyden ehdoilla. Tähän kuuluu myös matalapalkka-alojen työnantajamaksujen alentaminen. Verotuksen keventäminen ei tarkoita, että se asetettaisiin palveluiden turvaamisen kanssa vastakkain.

Yritysverouudistuksen toteutumista odotetaan. Kun hallitus tuo tähän liittyvät lakiesitykset eduskuntaan, toivottavasti siihen liittyy myös korjauksia erityisesti pienten yritysten osalta. Suuria odotuksia kohdistuu myös yrittäjyyden politiikkaohjelmaan. Uusien yritysten syntyminen ja elinkeinotoiminnan vahvistaminen on kansantaloutemme kannalta elinkysymyksiä. Palveluiden tuottamiseen tarvittava lisäarvo saadaan yritystoiminnan kautta. Tästä perusasiasta tuntuu lähes koko eduskunta olevan yksimielinen, mutta keinoista ollaan monilta osin erimielisiä.

Herra puhemies! Hallitus aloitti taloudellisesti varsin vaikeassa tilanteessa, ja voi sanoa, että kun ottaa tämän huomioon, se on kohtuullisen hyvin onnistunut tehtävässään. Ilman varhaista puuttumista jo viime kesänä, tilanne nyt olisi vielä huomattavasti huonompi. Kun kuuntelee osaa opposition puheenvuoroja, joutuu vähän ihmettelemään. Opposition tehtävähän on luonnollisesti kritisoida ja arvostella, mutta sen tehtävä on tuoda myös esiin uusia, uskottavia, vaihtoehtoja. Mieleeni tuli tätä keskustelua kuunnellessa tunnetun piirtäjän Kari Suomalaisen kommentti päättäjistä ja meistä kansanedustajista, että ihminenhän pystyy mihin vain, kunhan sitä ei tarvitse itse toteuttaa.

Herra puhemies! Tänä iltana on puhuttu paljon kuntataloudesta, ja siihen on liittynyt hyvin vahvaa arvostelua ja kritiikkiä. Haluan todeta, että kuntatalous on tällä hetkellä tiukka ja kukaan, joka kuntataloudesta tietää tai sitä seuraa, ei ole varmasti muuta väittänyt eikä hallituskaan ole muuta väittänyt. Kuntatalouden osalta kuitenkin tilanne on parempi kuin vuosi sitten. Hallitus lupasi ohjelmassaan noudattaa vakaata ja pitkäjänteistä kuntapolitiikkaa ja totesi ohjelmassaan, että peruspalvelut turvataan koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasituksella. Kehykseen liittyvä arvio kuntatalouden tilasta lähivuosille on parempi kuin arviot vähän yli vuosi sitten olivat. On myös todettava, että ensimmäinen peruspalveluohjelma nyt saadaan aikaan ja se omalta osaltaan vakauttaa kuntien tilannetta. Tietysti, kun on ensimmäinen kerta, se ei ole täydellinen, mutta on syytä seurata peruspalveluohjelman ja -budjetin toteutumista ja tehdä sen mukaisia tarvittavia korjauksia.

Kun tänä iltana on arvosteltu voimakkaasti hallituksen toimia kuntatalouden suhteen, on syytä selkeästi todeta, että tämä hallitus ei ole leikannut kunnilta mitään vaan päinvastoin on tuonut lisää rahaa. Täällä on usean kerran todettu, että kuntien valtionosuuksien korotuksista merkittävä osa on vain veronkevennysten kompensointia. Kun muutama vuosi sitten tehtiin veronkevennyksiä, kunpa silloin olisi edes kompensoitu. Nyt tehdään enemmän. Emme siten voi puhua "vain kompensoinnista".

Tässä kehyksen yhteydessä on todettu, että nykymuotoisesta kustannusjaon tarkistamisesta luovutaan viimeistään vuoden 2006 alusta lukien. Tässä on painopiste sanalla "nykymuotoisesta". Peruspalvelubudjetin yhteydessä tullaan aina tätä kustannustenjakoa luonnollisesti tarkastelemaan. Niin ikään on myönteisenä asiana todettava, että kuntien välistä syvällistä rakenteellista yhteistyötä tuetaan muutosvaiheessa sekä kannustetaan tuottavuutta parantaviin rakenteellisiin uudistuksiin. Siihen on varattu määrärahoja, ja se on muutos aikaisempaan. Kuntien osalta voi todeta edelleen, että kunta—valtio-suhde toimii varsin rakentavalla tavalla. Pystytään yhteisesti katsomaan eteenpäin, ja turha vastakkainasettelu on väistynyt. Kokoomuksen edustajat totesivat — heitä ei täällä tällä hetkellä näy — joku aika sitten, että he kannattivat peruspalveluohjelmaa ja olivat sitä mieltä, että se pitäisi ottaa käyttöön. Muistaakseni jo selvitysmies Pekkarinen vuosia sitten tätä esitti ja kokoomuksella olisi ollut hyvin hyvät mahdollisuudet tämän asian eteenpäinviemiseen. On erittäin hyvä asia, että kokoomus on nyt tätä asiaa lämpimästi tukemassa.

Herra puhemies! Haluan tästä kehyksestä ottaa vielä yhden asian, josta tänä iltana on myös paljon puhuttu. Se on liikenneinvestoinnit, investoinnit tiestöön. Usein kuulee sanottavan, että meillä ei ole varaa niin mittaviin investointeihin. Osa näistä investoinneista on kuitenkin niin tuottavia, että voi kohtuullisella aikavälillä arvioida investoinnin tuottavan itse itsensä. Ei voi pelkästään ajatella, onko meillä varaa investoida näihin; voi myös kysyä, onko meillä varaa olla investoimatta.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hetken jo näytti siltä, että opposition ryhmät ovat luovuttaneet tässä keskustelussa, mutta ei sentään, on ed. Hemmilä vielä paikalla.

Puhemies! Jokin aika sitten tässä keskustelussa ed. Vapaavuori kokoomuksesta puheenvuorossaan pohti, miksi kehyskeskustelu tässä salissa ei tunnu ilon päivältä ja miksei kukaan koskaan ole tyytyväinen ja miksi aina vaan vaaditaan lisää ja lisää. Näin hän totesi. Ed. Vielma oli sitten hetken kuluttua sitä mieltä, että esimerkiksi eläkeläisille ei hallitusohjelmassa luvata yhtä lausetta enempää. Hän vähätteli lähes kaikkea, mitä on meneillään. Kyllä siellä on paljon tekstiä ja paljon on toteutumassa myös sellaista, joka erityisesti eläkeläisten tilannetta turvaa.

Olemme tekemässä merkittävää muutosprosessia terveydenhuollossa ja ennen kaikkea olemme turvaamassa julkisen terveydenhuollon palveluita. Olemme uudistamassa lääkekorvausjärjestelmää tavalla, joka huomioi myöskin pienituloisten selviytymisen maksu-urakasta. Sairausvakuutusjärjestelmää ja sen rahoitusta ollaan uudistamassa, ja sielläkin tullaan huomioimaan eläkeläisten tilanne aivan erityisesti. Vanhustenhuoltoon tullaan panostamaan runsaasti tässä sosiaalialan hankkeessa, ja kohennusta tulee moneen, moneen muuhunkin asiaan. Mitä ihmettä tekisi pienellä lisäkorotuksella eläkkeeseen, jos kaikesta palvelusta joutuisi maksamaan täyden hinnan? Ainakin näin keskustalaiselle tämä kehyskeskustelupäivä on ilon päivä. Jos ei se ole todellakaan sitä oppositiossa olevalle, niin punamullan edustajalle se sitä on.

"Menestys on aina ansaittava uudelleen", sanoi professori Vartia Elinkeinoelämän Tutkimuslaitokselta viime viikolla Tampereen lääkäripäivien yhteiskuntapoliittisessa keskusteluosiossa. Hän sanoi myös: "Suomen kansallinen kasvu- ja sivistysprojekti, jolla materiaalinen elintaso on muutaman sukupolven aikana nostettu yli kymmenkertaiseksi, on ollut suuri menestystarina." Hyvinvointivaltiomme menestystarina ei saa hämärtyä myöskään tämän kehyskeskustelun tuoksinassa, mutta se menestys on ansaittava aina uudelleen.

Työllisyystavoite on erittäin vaikeasti saavutettavissa. Työelämän muutokset ovat nopeampia kuin nopeinkaan hallitus.

Selonteossa valtiontalouden kehyksistä vuosille 2005—2008 on paljon hyvää ja vakauttavaa talouden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Kunta—valtio-suhde on nyt otettu todesta, ja selonteon teksti kertoo, että jos jokin toimi jatkossa vähentää kuntien verotuloja tai heikentää veropohjaa, se hallituksen toimin toisaalla korvataan, ja vielä kerrotaan, miten se tehdään. Nyt oppositio valittaa, että nyt vain kompensoidaan, mihin edellinen puhuja ed. Tölli oli myöskin kiinnittänyt huomiota. Edellinen hallitus, jossa kokoomus oli myös mukana, ei edes kompensoinut.

Suuret haasteet koskevat erityisesti terveydenhuoltoa. Oikea-aikainen ja laadukas hoito on yhteiskunnalle edullista. Kansalaisten mahdollisuus päästä kohtuullisessa ajassa tutkimuksiin ja hoitoon on keskeisin haaste, ja sitä lainsäädännöllä ja käytännön toimin viedään eteenpäin, vaikka se joidenkin mielestä tuntuu mahdottomalta ja jopa vastustettavalta asialta. Mikään uudistus, joka edellyttää muutosta ja uusien käytäntöjen luomista ja vanhoista luopumista, ei etene ilman vastarintaa.

Puhemies! Olemme selviämässä lähes katastrofiksi muuttuneesta lääkäripulasta, mutta edessämme on tätäkin vakavampi ongelma: hoito- ja hoivahenkilöstön orastava pula suurten ikäluokkien siirtyessä täysin palvelleina eläkkeelle näistä tehtävistä. Lääkäreiden ja hoitajien tehtävien uudelleenjako on ollut mahdollinen, kun on ollut korkeasti koulutettua hoitohenkilökuntaa ottamassa tehtävät vastaan. Mitä tapahtuu terveydenhuoltojärjestelmällemme, jos hoitohenkilöstöstä pääsee syntymään todellinen pula? Tuolloin koko järjestelmämme hyvästä Kansallisesta terveysprojektista ja kaikesta muusta ponnistelusta huolimatta haavoittuu vakavasti.

Nyt tuleekin kiinnittää vakavaa huomiota koulutusvolyymeihin ja tehdä myös rohkeasti muutoksia. Tulee kouluttaa nuoria niihin töihin, joita meillä on. On voitava arvioida niin toisen asteen kuin ammattikorkeakoulunkin koulutuspainotuksia ja koulutuspaikkojen määriä. Samaa virhettä, mikä tapahtui lääkärikoulutuksessa, ei saa tapahtua hoitohenkilöstön koulutuksessa.

Puhemies! Valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaoston jäsenenä voin sanoa, että työllisyyden eteen teemme sen, mitä parhaiten vain voimme. Työllisyysmäärärahojen tehokas käyttö, alueellisten erojen huomioiminen, työllistävät investoinnit työttömyyden vaikeimmilla alueilla ja työelämän kehittäminen siten, että työura jatkuisi nykyistä pidempään, ovat suuria haasteita.

Tämän lisäksi esimerkiksi kuntoutus on erittäin suuri haaste niin ikääntyvien kuin työikäistenkin kohdalla. Tässäkään kohdin eivät mitkään kehykset pidä, jos emme vaadi kuntoutukseltakin laatua ja vaikuttavuutta.

Itse asiassa millään kohdin hyvinvointiyhteiskunnalla nimeltä Suomi ei ole varaa sallia, että teemme niin kuin on aina tehty tai mukavaksi havaittu. On uudistuttava, ja tähän osaltaan pakottaa tämä kehysmenettelykin, niin tuskallista kuin ein sanominen onkin. Tässä maassa hyvin moni asia on erittäin hyvin ja suurin osa kansalaista on varsin tyytyväisiä elämäänsä ja olosuhteisiinsa. Kilpailukykymme, sosiaaliturvamme, koululaitoksemme ovat vähintään hyvällä tasolla. Ongelmia on, ja niitä yritetään ratkaista pala kerrallaan.

Muun muassa ed. Sirnön väite siitä, ettei esimerkiksi opiskelijoille kehyksistä luvata mitään, on esimerkki siitä, kuinka muutosta ei halutakaan nähdä tai tunnustaa. Merkittävä veroetu on mielestäni askel oikeaan suuntaan opiskelijoiden toimeentuloturvassa. Muutostuskaa totta kai on, mutta jatkossa tätäkin muutosta tullaan vielä kiittämään.

Puhemies! Vielä lopuksi: Kuvaavaa tälle prosessille yli vaalien on esimerkiksi se, että ennen vaaleja 2003 ministeri Sasilta kysyin, miten Tampereen läntisen ohikulkutien nyt oikein käy, emmekö me saisi sitä järjestymään. Ministeri Sasi vastasi: "Mistä rahat, ed. Ylä-Mononen, mistä rahat?" Muutama aika sitten ed. Sasi käveli tuolla käytävällä vastaan ja kysyi: "Eikö keskusta hoidakaan nyt tätä asiaa kuntoon, kun on hallituksessa?" Vastasin: "Mistä rahat, ed. Sasi?"

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustajat Ylä-Mononen ja Tölli muun muassa toivat niitä myönteisiä puolia, mitä keskustelunaiheeseen hallituksen toimesta liittyy. En ryhdy toistamaan, koska ilta on jo pitkälle joutunut.

Tuon vain esille sen tosiasian, joka meillä on kuntataloudessa. Kuntien talous on tiukka, olkoonpa ollut minkä nimisiä hallituksia tahansa ja olkoonpa tänään minkä niminen hallitus tahansa. Jo runsaan kymmenen vuoden ajan kuntien valtionosuudet ovat jääneet jälkeen ja itse asiassa puolittuneet siitä, mitä ne olivat 90-luvun alussa kuntien tuloissa. Tämä on niin haasteellinen tehtävä, että niin minä kuin monet muut harkitsemme, lähdemmekö vaiko emme tulevan syksyn kunnallisvaaleihin vastuuta kantamaan, sillä tuo vastuu on kyllä raskas ja vaikea.

Illalla vielä ennen iltamyöhää soitti kotipaikkakunnaltani eräs pian 90-vuotias vanhus, jonka luona käy kotipalvelu, että nyt kotipalvelun edustaja kertoi, että siivous sitten jää pois, ruoka kyllä tuodaan ja kaupassakäynnissä ja asioinnissa avustetaan, mutta siivous jää pois ja se on sitten etsittävä yksityisiltä markkinoilta. No, eläkeläisellä on runsaan 500 euron kuukausieläke — sen kanssa sitten etsiskelee tuota yksityistä siivousta. Tämä on sitä todellisuutta, elämän arkea, kovaa todellisuutta.

Elikkä kyllä kunnille olisi voitava saada rahaa enemmänkin tulevina vuosina, ja jo nytkin olisin toivonut täyttä indeksikorotusta. Siitä huolimatta, että verotuksen aiheuttamat muutokset kompensoidaan, täysi indeksikorotus olisi ollut ihan perusteltu.

Kunnat vastaavat ihmistä lähellä olevien tarpeitten toteuttamisesta. Siihen liittyy terveystoimi. Vaikka edellinen puhuja kertoikin, että lääkäripula on helpottanut, ja tästä on selviä merkkejä, niin yhä edelleen tämä on todellisuutta. Hoito- ja hoivatyössä väsytään ja uuvutaan, olkoonpa tuo hoitotyö laitoksissa, sairaaloissa tai omaishoitoa kodeissa.

Arvoisa puhemies! Täällä on tuotu esille myös paljon tieverkon kysymyksiä. Meidän tulisi miettiä liikennepolitiikassa järkeviä ratkaisuja, esimerkiksi sitä, kannattaako kuljettaa maan pituussuunnassa yhtä rekka-autolastillista tavaraa rautatien äärestä rautatien ääreen. Eikö tämä olisi mielekästä kuljettaa kiskoilla? Meidän tulisi ajatella kokonaistaloudellisesti maan liikennepolitiikkaa ja mielestäni siirtää kuljetuksia entistä enemmän kiskoille.

Tämä edellyttäisi tietysti, että rautateitten tahollakin byrokratiaa purettaisiin ja aktiivisesti etsittäisiin joustavuutta, jotta liikenne olisi palvelevaa niin henkilöille kuin tavaralle. Nythän meillä on käymässä niin, että rautateitten tavaraliikenne käpertyy vain Venäjän transitoliikenteeseen, Venäjältä tuotavaan puutavaraan ja Venäjältä tilapäisesti tänne tuotavaan ja Venäjälle takaisin vietävään korkean teknologian tavaraan Kouvolan ratapihalle. Jos kehitys on tällainen, silloin on unohdettu kotimaan rautatieliikenteen mahdollisuudet.

Edelleen toisin vankeinhoidon näkökulmasta kysymyksen. Minua hämmästytti se, että kun vankeustuomio annetaan, niin on sääntö, että tuomiosta vain puolet kärsitään. Onko tämä vankeinhoidon ja yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaista, tätäkin sietää pohtia. Eikö tarvittaisi uusia vankeinhoitolaitoksia, kuten esimerkiksi pitkään vireillä ollut Haapamäen vankila, jotta yhteiskuntakelpoisuutta voitaisiin palauttaa, vankeinhoidon parissa työskentelevien turvallisuus paremmin taata ja myös vankien turvallisuus samalla tavalla?

Arvoisa puhemies! Täällä muun muassa ed. Vielma viittasi pieniin eläkkeisiin. Todella toivon, että hallituskauden aikana voidaan nopeuttaa eläkkeitten korottamista. Samalla toivon, että puolustusvoimien sektorilla voitaisiin uudistaa maltillisesti, turvaten myös niitä toimintoja muun muassa varikoilla, jotka ovat uhanalaisia. Pitäisi etsiä uusia toimia, ehkäpä eri ministeriöitten yhteisesti kehitellen, turvallisuuden sektorilta.

Arvoisa puhemies! Pitkä käyty keskustelu on antanut niin opposition kuin hallituksen puolelta jatkoon hyviä neuvoja, jotka tietysti ovat rahasta kiinni, mutta on kysymys myös asioitten priorisoinnista ja kysymys myös saman rahan tehokkaammin kohdennetusta käytöstä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä, että salissa ei näinkin tärkeä keskustelunaihe kuin tavoiteasetanta ja hallituksen asettamat rahoituskehykset tuleville vuosille näytä kiinnostavan kovinkaan montaa edustajaa. Itse asiassa vain edustajat Tölli ja Oinonen istuvat kuuntelemassa hallituspuolueitten edustajista tätä puheenvuoroani, ja kun tämä on kuitenkin suunnattu tietenkin hallituspuolueille ja hallituspuolueitten edustajille ja koska ilta näyttää kääntyvän jo yöksi ja paljon on tämän iltapäivän ja illan kuluessa kuitenkin rahoituskehyksistä jo puhuttu, niin tiivistän sanomiseni nyt hyvin lyhyesti.

Jos yksittäisen perheen talous olisi yhtä hatarissa käsissä kuin valtiontalouden hoito tällä hetkellä, luulisi perheen raha-asioista vastaavilla olevan kylmä hiki. Ministerit sen sijaan näyttävät liikenneministeriä, maatalousministeriä, sosiaali- ja terveysministeriä ja sisäministeriä myöten olevan varsin rauhallisia, vaikka heidän hallinnonalojensa merkittävät hankkeet ja uudistukset ovat pääosiltaan vailla rahoitusta. Hallitus on nyt tullut tilanteeseen, jossa vaalilupausten katteeksi perustetut selvitykset ja projektit olisi aika saattaa käytäntöön, mutta rahaa vain puuttuu. Terveyspalveluiden hoitotakuu ei voi toteutua ilman merkittäviä lisäresursseja. Maa- ja metsätaloudessa esimerkiksi maatalousuudistus, joka viime kesänä EU:ssa sovittiin, 141-ratkaisun rahoitus, luonnonsuojelulain uudistus, joka täällä eduskunnassa on parhaillaan tekeillä, ovat rahoitukseltaan täysin tyhjän päällä. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Yhtenä räikeimpänä hallitusohjelman lupausten pettämisenä voidaan pitää liikenneministeriön kehyksiä tiestön kunnossapidon määrärahojen osalta. Ministerityöryhmän esittämään 550 miljoonan euron määrärahatarpeeseen vastataan antamalla 30 miljoonaa euroa ja sekin koko vaalikauden ajalle jaettavaksi. Näillä resursseilla ei liikenneturvallisuus todellakaan parane.

Kuten kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossakin todettiin, hallitus on yhdessä vuodessa onnistunut tärvelemään paljon. Ennätysmäärä yrityksiä on kiirehtinyt siirtämään toimintojaan ulkomaille ja ottamaan osinkoina rahat ulos yhtiöstä saatuaan tiedon hallituksen yritysverouudistuksesta. Tästä ei ainakaan voi moittia yrittäjiä.

Hallitus toteuttaa ohjelmaansa velkarahan turvin samaan aikaan, kun työttömyys kasvaa ja suurten ikäluokkien eläköityminen on lähivuosien todellisuutta. Tämä olisi jotenkin ymmärrettävää, mikäli hallitusohjelman hyvät tavoitteet olisivat vauhdilla toteutumassa ja velkaantuminen voitaisiin siis katsoa tilapäiseksi keinoksi auttaa kansantalouttamme uuteen komeaan nousuun. Näin ei kuitenkaan ole.

Herra puhemies! Hallitusohjelman tärkein tavoite, työttömyyden vähentäminen, karkaa käsistä. Yritys toisensa perään lähtee ulkomaille ja jättää Suomeen entiset työntekijänsä työttömiksi. Opiskelijoiden viimeaikaisista mielenosoituksista on varsin selkeästi nähtävissä, miten hallitus onnistuu uusien osaajien kouluttamisessa ja sitouttamisessa valmistumaan ja työskentelemään suomalaisen yhteiskunnan hyväksi. Ei näytä onnistuvan.

EU:n laajeneminen on budjettikehyksissä sivuutettu ikään kuin se ei koskettaisi mitenkään työmarkkinoita, niin kuin se ei koskettaisi mitenkään kotimaista ruuan tuotantoa tai lähiympäristön turvallisuutta.

Surkea epäonnistuminen viime syksyn kahdenvälisissä maatalousneuvotteluissa EU-komission kanssa toki vähentää merkittävästi hallituksen mahdollisuuksia puolustaa kotimaista ruuan tuotantoa, mutta kehyksissä ei ole edes luvassa koko maassa täysimääräistä EU:n sallimien tukien hyödyntämistä. Tämä tulee entisestään heikentämään mahdollisuuksiamme saada jatkossa erityisasema EU:ssa.

Sisäministeriön kehyksissä suora lainaus sisäisen turvallisuuden ohjelmasta osoittaa, että tämän hallituksen aikana ei ainakaan katuturvallisuus eikä liikenneturvallisuus parane eivätkä rikostenselvittämisprosentit nouse. Lainaus koskien sisäisen turvallisuuden ohjelman rahoitusta: "Ohjelmaa arvioidaan talousarvioesityksen käsittelyn yhteydessä ja ohjelman rahoitus sovitetaan kehyksen puitteisiin." Kehyksestä puolestaan on nähtävissä, ettei ministeriötä pahemmin huoleta rajojen aukeaminen Baltiaan.

Arvoisa herra puhemies! Jos hallituksen budjettikehyksistä pitäisi lausua jotain positiivista, niin veronkevennysten jatkaminen ja yrittäjien sivukulujen alentaminen matalapalkka-aloilla ovat sitä politiikkaa, millä työllisyys voidaan saada nousuun. Veronkevennyksillä ei kuitenkaan saa vaarantaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa eikä yrittäjien, joidenkin yrittäjien, verohelpotuksia saa missään tapauksessa maksattaa muilla yrittäjillä, kuten esimerkiksi perheyrittäjillä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään puhuttu varsin paljon väylistä. Ajattelin muutaman sanan sanoa, kun puheenvuoroanikin on kommentoitu tänään.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että mitä tulee väylien rakentamiseen seuraavien kolmen neljän vuoden aikana, niin kyllähän hallituksen kehyspäätös on varsin lohdutonta luettavaa. Arvio on se, että E18, joka toteutetaan vielä elinkaarihankkeena, on oikeastaan ainoa ja sen lisäksi ehkä yksi tiehanke tämän lisäksi tosiaan voidaan toteuttaa. En kyllä oikeastaan muista sellaista aikaa, että olisi oltu tilanteessa, jossa näin vähän hankkeita toteutetaan. Tosin täytyy sanoa, että edellisen liikenneministerin aikana käynnistettiin muun muassa Vuosaaren satamahanke, joka on suurin rakennushanke aikoihin Suomessa. Tältä osin on kuitenkin syytä muistaa, että se hanke ei tule maksamaan valtiolle mitään siitä syystä, että luovuudella pääsimme Helsingin kaupungin kanssa sovitulla ratkaisulla siihen, että Keski-Pasilaan saadaan huomattavat rakennusoikeudet valtiolle ja valtion osuus voidaan kaiken kaikkiaan näin rahoittaa.

Oikeastaan oli edellisen liikenneministerin ajatus, että asetetaan ministerityöryhmä pohtimaan sitä, mitä hankkeita minäkin vuonna voidaan toteuttaa hallituskauden aikana, ja sovitaan valtiovarainministeriön kanssa, minä vuonna mikin hanke aloitetaan. Ajatus oli, että kun näin tehdään, saadaan noin 10—15 prosentin säästöt infrarakentamisessa. Nyt tuo ministerityöryhmä on istunut, ja se tulee kokemaan saman kohtalon kuin Matti Auran aikanaan asettama ministerityöryhmä, joka teki sinänsä hyvää työtä, mutta sen jälkeen sitten, kun rahoituksesta ei kyetty sopimaan, ministerityöryhmän työ jäi pöytälaatikkoon.

Jos nyt ajatellaan vielä tätä kehyspäätöstä, niin ehkä on mielenkiintoista todeta, että nyt väylän hoitoon lisätään 14 miljoonaa euroa tässä kehyspäätöksessä ja sanotaan, että tämä raha tulee vuosittain Valtionrautateiden ja Tielaitoksen voiton tuloutuksista. Jos otetaan vuotta aikaisempi tilanne, jolloin näitä voiton tuloutuksia toteutettiin 30 miljoonaa VR:n osalta ja 17 miljoonaa euroa Tielaitoksen osalta, niin 14 miljoonaa euroahan on suhteellisen pieni summa loppujen lopuksi. Tuota summaa olisi voitu olennaisesti nostaa, kun vielä muistetaan se, että hallitus aloittaessaan poisti tienpidon rahoituksesta 50 miljoonaa euroa, eli edelleen ollaan vahvasti pakkasella, ja tilanteen pitäisi olla aivan toisen tyyppinen ottaen huomioon ne rahoitusmahdollisuudet, mihin Valtionrautateiden ja Tielaitoksen taloudellinen tuloskin antaa mahdollisuuksia.

Ed. Ylä-Mononen sanoi, että olin kysynyt jossakin vaiheessa, mistä rahat Tampereen läntiseen ohikulkutiehen. Kuten me kaikki tiedämme, valtion budjetissa ne rahat löytyivät ja Tampereen läntistä ohikulkutietä parasta aikaa rakennetaan.

Mitä tähän väylätyöryhmään tulee, niin sen tarina on sikälikin lohduton, että hyvin tarkkaan vuosien kuluessa yhteistyössä eduskunnan ja tiehallinnon kanssa on sovittu tiehankkeitten tärkeysjärjestyksestä. Nyt tämän ministerityöryhmän ainoa aikaansaannos oli tiehankkeitten uudelleenmyllääminen niitten tärkeysjärjestyksen osalta. Värikkäitä kuvauksia voi kuulla siitä, miten ministerit kuuntelivat asiantuntijoita. Tärkeysjärjestys oli aivan toinen. Sen jälkeen kun asiantuntijat poistettiin kokouksesta, niin ministerityöryhmässä alkoi sulle—mulle-peli, jossa eri ministerit hankkivat lähinnä kotialueilleen erilaisia väylähankkeita ja niitten hyöty—kustannus-suhteella ei ollut enää mitään merkitystä.

Huvittavaa on se, että yksi perustelu, minkä takia Itä-Suomeen tarvitaan poikkeuksellisen paljon tiehankkeita, oli se, että rekat seisovat itärajalla. Ei kuitenkaan kukaan ministerityöryhmässä ilmeisesti muistanut sitä, että rekat seisovat itärajalla siitä syystä, että Venäjän tulli ei toimi, ei siitä syystä, että Suomen tiet eivät olisi kunnossa.

Voidaan sanoa, että Tampereen läntisen ohikulkutien kohtalohan on kaikkein tylyin tältä osin. Pitkään, vuosikausia, jo ennen allekirjoittaneen aikaa ministerinä, tuo hanke oli Tiehallinnon hankkeissa kärkipäässä ja se oli toiseksi tärkeimpänä hankkeena. Nyt se vain kylmästi poistettiin sieltä hankkeitten joukosta ja oikeastaan aluepoliittisen pelin seurauksena pelkästään.

Joten kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että liikennepolitiikka tällä hetkellä on kyllä totaalisessa kaaostilassa, ja täytyy toivoa, että jonkinlaista ryhtiä siihen saataisiin, joskin tässä suhteessa valitettavasti joudun olemaan kovin skeptinen.