Mikko Kuoppa /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Työeläke on myöhennettyä palkanmaksua ja näin ollen myöskin työeläke on siinä mielessä sidottu palkkakehitykseen. Aikaisemminhan työeläke oli sidottu 50-prosenttisesti palkkakehitykseen ja 50-prosenttisesti hintakehitykseen. Vuoden 1996 alusta siirryttiin niin sanotun taitetun indeksin käyttöön, joka koski 65 vuotta täyttäneitä eläkeläisiä. Siinä indeksissähän palkkojen painoarvo oli vain 20 prosenttia ja 80 prosenttia oli hintatason painoarvo.

Eläkkeet turvaavat eläkkeelle jääneiden henkilöiden toimeentuloa pitkäaikaisesti, ja on kohtuullista vaatia, että myös eläkeläisten tulokehityksessä otetaan huomioon yleinen taloudellinen kehitys ja tulotason nousu. Kun eläkeindeksissä otetaan huomioon ansiotason nousu, tämä periaate toteutuu jossain määrin 50—50-eläkeindeksillä, mutta nykyinen niin sanottu taitettu eläkeindeksi ottaa sitä huomattavasti vähemmän huomioon. Tämä merkitsee sitä, että eläkkeet, erityisesti työeläkkeet, eriytyvät yhä enemmän palkkakehityksestä. Ne jäävät selvästi jälkeen.

Tammikuuhun 2005 mennessä uusi niin sanottu taitettu, huononnettu eläkeindeksi 20—80 on jäänyt jälkeen lähes 7 prosenttia aikaisemmasta eläkeindeksistä, kun lähtökohdaksi otetaan tammikuu 1995, jolloin käytössä oli vain yksi työeläkeindeksi. Jos työeläke nyt on esimerkiksi 500 euroa kuukaudessa, se merkitsee noin 35 euron menetystä kuukausieläkkeessä, mikä on selvästi enemmän kuin kansaneläkkeen tasokorotukset yhteensä vuosina 2001 ja 2005. Vastaavasti esimerkiksi 1 000 euron eläkkeessä indeksileikkauksen vaikutus on nyt noin 70 euroa kuukaudessa vuodesta 1995 lähtien laskettuna. Tämä on melkoisen suuri leikkaus, ja erityisesti, mitä pienempi työeläke on, jokainen euro siinä on entistä tarpeellisempi.

Täytyy muistaa, että Suomessa on edelleenkin satojatuhansia työeläkkeellä olevia ihmisiä, jotka saavat pientä työeläkettä ja kansaneläkettä. Heille jokainen menetetty euro merkitsee myöskin sitä, että se kaventaa merkittävästi heidän toimeentuloaan. Eivät ole harvinaisia ne osittain työeläkettä saavat ihmiset, jotka joutuvat miettimään sitä, ostavatko he eläkkeellänsä ruokaa vai ostavatko he eläkkeellänsä lääkkeitä sairauksien johdosta, koska molempiin tämä eläke ei riitä. Tämä tilanne on mielestäni täysin kestämätön vallankin, kun muistetaan, että ne ihmiset ovat hyvin usein tehneet hyvin pitkän työhistorian ja valtaosa näistä kaikkein pienimpien työeläkkeiden saajista on vielä naisia, jotka ovat ensin hoitaneet lapset kotona, sen jälkeen työskennelleet pienipalkkaisessa työssä, josta on kertynyt vähän työeläkettä, ja sitten vielä eläkepäivilläänkin joutuvat taistelemaan näitten toimeentulo-ongelmien johdosta.

Myöskin tätä taustaa vasten olisi erinomaisen tärkeää ja välttämätöntä, että palattaisiin entiseen työeläkeindeksiin, elikkä 50 prosenttia olisi palkkojen osuus ja hintojen osuus 50 prosenttia, jolloin työeläkkeet seuraisivat nykyistä paremmin palkkakehitystä. Tietenkään tämä 50 prosenttiakaan ei takaa sitä, ettei tätä jälkeenjääneisyyttä palkkakehitykseen tapahtuisi, mutta se olisi huomattavasti pienempi kuin tänä päivänä.

Kuten tuossa jo aikaisemmin nuo esimerkit osoittavat, jälkeenjääneisyyttä tapahtuu varsin nopeasti. Se on ollut noin prosentin luokkaa useana vuonna. Tämän johdosta pidän oikeudenmukaisena sitä, että palattaisiin vanhaan työeläkeindeksiin.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Taitettu indeksi on vienyt voimassaoloaikanaan vuoden 96 jälkeen keskimääräisestä eläkkeestä jo noin 50 euroa kuukaudessa. Tänä vuonna näyttää käyvän niin, että käteenjäävä tulo eläkeväellä pienenee.

Miksi sitten eläkeläiset sopeutuvat tämmöiseen tulokehitykseen? Minusta ainakin näyttää, että taustalla on tämmöinen yleinen painostus eläkeväkeä kohtaan, puhutaan jopa äänioikeuden pois ottamisesta. Se oli tietenkin tahallaan kärjistetty heitto, mutta on se tiettyä laajempaakin asennetta kuvaamassa, annetaan ymmärtää, että eläkeläisiä on aivan liikaa, vaikka tähänhän sitä juuri on pyritty, että ihmiset elävät pitempään, ja ollaan siitä vain tyytyväisiä.

Eläkeläisille kuuluu se, että heidänkin tulonsa kehittyvät siten kuin palkansaajilla, sillä eläke on, niin kuin ed. Kuoppa sanoi, nyt maksuun tulevaa palkkaa työstä, joka on tehty työpaikalla tai kotona. Minusta on jotenkin muutettava koko asennetta eläkeväkeen. Ei se ole jotain joutoväkeä, se on tämän maan rakentanut, ja sitä pitää arvostaa. Eläkeläisten tulokehitys vaikuttaa myös ostovoimaan erittäin isolta osin, ja on aika turhaa ja toivotontakin taistella vaikkapa työttömyyttä vastaan, jos ostovoima ei kaikkien väestöryhmien osalta kehity suotuisasti. Nyt eläkeläisten tulot arvioiden mukaan jopa puoli prosenttia reaalisesti pienenevät tämän vuoden aikana.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Mikko Kuopan aloite on kannatettava ja tärkeä. Todellakin, niin kuin ed. Tenniläkin viittasi, sellaista ilmapiiriä on tässä maassa, että korkea ikä olisi ikään kuin sairaus, siis joku vika, ja yhteiskunta on viallaan, kun täällä on ikääntyneitä ihmisiä. Ihmisten odotettavissa oleva elinikä kasvaa. Se on todellakin huomattavasti korkeampi nyt kuin esimerkiksi 30-luvulla johtuen nimenomaan terveydenhoidon ja lääketieteen edistymisestä ja myöskin elinolosuhteiden parantamisesta. Näin ollen tämä on, niin kuin ed. Tennilä totesi, toki sen toiminnan päämäärä, mihinkä yhteiskunta ja laajasti koko maailmassa esimerkiksi tiedeyhteisö ovat tähdänneet. Se ei ole siis sairaus. Sitten kuitenkin eläkeläisiin suhtaudutaan alentuvasti. Eläkkeelläolo on jotenkin kummallista, vaikka nämä kummallisuuden potijat ovat hyvin lähellä itse eläkeikää. Se on ikään kuin asia, jota ei koeta, että se tulee omalle kohdalle. Ammattiyhdistysliikekään ei eläkeläisten asiaa oikealla tavalla ota huomioon näissä kolmikantaneuvotteluissa.

Tämä taitettu indeksihän korostaa tätä ongelmaa, se tulee siinä esiin, ja siitä johtuu reaalieläkkeiden jälkeenjäänti jatkuvasti palkkakehityksestä. Tämähän luo jo suhteellisen epätasa-arvon, ja sitten, niin kuin täällä ed. Tennilä totesi myöskin, ihan absoluuttisesti mennään miinuksen puolelle, kun on huono indeksi. Sitten lopulta sellainen asia kuin esimerkiksi alkoholin hinnan alentaminen uhkaa niin paljon heikentää jopa kaikkein huonoimpia indeksejä, niin kuin kansaneläkeindeksiä, että sitten joudutaan hätiin tämän 7 euron kanssa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Harvoin tässä eduskuntasalissa näin yksimielisiä ollaan tästä asiasta. Ei yhtään soraääntä vielä ole kuulunut vastaan, ja ihan mielissään kuuntelee tämmöistä tarinaa tässä. Olen nimittäin samaa mieltä ed. Kuopan kanssa tästä hänen aloitteestaan. Aikanaan, kun tätä taitettua indeksiä tässä kaikille ulotettiin, minä äänestin sitä vastaan, jotta olisi tämä parempi indeksi, mitä ed. Kuoppa tässä esittää. Nimittäin nyt tämä 20—80-mallihan tarkoittaa sitä, jos katsotaan pitkässä pelissä, kun väitetään vielä keski-iän nousevan huomattavasti, jotta kyllähän se kaula kasvaa aika isoksi, siis työssä olevan välillä ja ihmisen välillä, joka elää 100-vuotiaaksi. Silloin kun katsotaan sitten loppumetreillä, mikä tämä saldo on, niin kyllä se kuilu on tosi iso siinä välillä.

Minusta tässä edellä on käytetty hyviä puheenvuoroja siitä, mikä vastuu meillä oikeastaan on niistä ihmisistä, jotka ovat rakentaneet tämän yhteiskunnan ja rakentavat eteenkinpäin. Eikö kuitenkin kaikkien sukupolvien pitäisi kunnioittaa sitä työtä, mitä edelliset ovat tehneet, ja pitää niistä ihmisistä huolta, jotka ovat sen saaneet aikaan? Sen takia kyllä minusta se on tietynoloinen mittari kanssa kunnioittaa niitä vanhempia ihmisiä, vanhuksia, ja se meiltä on hävinnyt tässä koko yhteiskunnassa. Meille on tullut tämmöinen nuoruuden ihannointi, ja vanhat heitetään niin kuin rukkaset syrjään, naulaan vaan, ja tulkoot toimeen tai olkoot tulematta. Minusta tämä ajattelu on vähän huono, ja sen takia toivoisi, jotta hallitus nyt oikeasti ryhtyisi toimenpiteisiin, koska tiedän kuitenkin, jotta tässä aloitteessa kun ei ole yli puolta eduskunnan jäsenten nimistä, niin sitä ei valiokunnassa oteta käsittelyyn edes, vaan kirjataan sinne tylysti ylös.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Vielä se, että eläkeväen määrän lisääntyminen ei ole mikään onnettomuus tai katastrofi, mutta haaste se on, haaste siinä mielessä, miten saadaan täytettyä eläkkeelle lähtevien työpaikat niukkenevan työvoimatarjonnan oloissa. Tässä on kaksi isoa haastetta Suomelle: kohdella paremmin työssä olevia, jotta siellä työpaikalla jaksetaan pitempään, ja vetää työttömät töihin. Meillä on kuitenkin 300 000 työttömän reservi. Sen työhön vetäminen edellyttää erittäin vastuullista ja laajapohjaista toimintaa, jossa koulutuksella ja myös valtion omilla työllistävillä toimilla on hyvin iso merkitys. Kohdella paremmin työntekijöitä, vetää työttömät töihin — sillä lailla tästä eläkekysymyksestä ei tule Suomelle mitään katastrofia.