20) Laki toimeentulotuesta annetun lain 9 §:n
muuttamisesta
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa puhemies! Tällä lakialoitteellani
ehdotan, että toimeentulotukea korotettaisiin noin 10 prosentilla
sekä ensimmäisessä että toisessa
kuntaryhmässä. Toimeentulotuen määrä yksin
asuvalla henkilöllä ja yksinhuoltajalla kansaneläkelaissa
tarkoitetussa ensimmäisessä kuntaryhmässä olisi
tällöin 397 euroa ja toisessa kuntaryhmässä 381
euroa. Samassa suhteessa nousisivat myös muiden perheenjäsenten
toimeentulotuen määrät.
Tänään kyselytunnilla tähän
aiheeseen myöskin ed. Keräsen kysymyksen perusteella
pysähdyttiin. Muun muassa ed. Brax kysyi, mihin toimenpiteisiin
nimenomaan hallitus ryhtyy, jotta tätä periytyvää ja
syrjäyttävää noidankehää pystyttäisiin
estämään ja purkamaan, koska niin minäkin
ymmärrän, että nimenomaan perustoimeentulolla
olevien määrä on kasvanut. Vuonna 2000
heitä oli vajaa 300 000, ja tuo luku on vain kasvanut.
Kyselytunnilla ministeri Soininvaara sanoi, että tämä ei
ole se tie, jolla nyt pitäisi edetä. Hän
sanoi, että tähän pyritään
käytännön keinoja etsimään
ja resursoimaan toimenpiteitä muun muassa lapsipoliittisen
selonteon avulla, siinä yhteydessä kuukauden kuluttua.
Se on aivan oikein.
Mutta meillä on nyt jo kuitenkin tutkittua tietoa Stakesista
sekä nyt Ritakallion tutkimus, joka osoittaa, että meillä on
väliinputoajajoukko, joka on perusselviytymisen rajoilla.
Siinä mielessä tämän ryhmän
tukeminen ennaltaehkäisisi heidän kohdaltaan pahempaa
syrjäytymistä ja olisi syrjäytymisen
ja köyhyyden estämistä. Tiedämme, että tällä hetkellä on
monen kohdalla jo ihan elinikäisestä toimeentuloturvan
varassa olemisesta kysymys. Siinä mielessä toivon,
että lakialoitetta käsitellään,
toki myös lapsipoliittisen selonteon yhteydessä,
mutta myöskin perustoimeentuloturvan arvioinnin kohdalla
siinä, mikä ryhmä nyt todella tarvitsee
parannusta.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Leea Hiltusen lakialoite toimeentulotuen
perusosan tason nostamiseen liittyen nostaa mieleeni muutaman ehkä kriittisenkin
ajatuksen.
Ensiksikin, mistä syntyy tarve viimesijaiseksi tarkoitetun
toimeentulotuen käyttöön? Aloitteen tekijä on
kirjoittanut perusteluosaansa, että toimeentulotuesta on
monelle muodostunut pitkäaikainen toimeentulon lähde.
Näin ei mielestäni saisi olla, vaan ensisijaisten
etuuksien tason tulisi olla aina riittävä, niin
että toimeentulotukeen jouduttaisiin vain poikkeustilanteissa
turvautumaan. Tämä on käsitykseni mukaan
toimeentulotukilain henki ja näin tulisi myös
olla.
Toinen edellisestä johtuva pohdinta on mielessäni
se, kenellä on vastuu ihmisten toimeentulosta tilanteissa,
missä he eivät itse siitä syystä tai toisesta
pysty huolehtimaan. Jos lähdetään toimeentulotuen
ja sen perusosan tason nostamisen tielle, siirtyy vastuu valtiolta
kunnille, ja näin ei mielestäni myöskään
pysyvällä tavalla saisi olla.
Kolmannen näkökulman aloite avaa siihen tasoon,
jolle perusturva maassamme tulisi mitoittaa. Näiltä osin
kyllä ajatukseni kulkee ed. Leea Hiltusen viitoittamaa
tietä. Tästäkin periaatteesta tiedän,
että tässäkin salissa on eriäviä näkemyksiä,
mutta joka tapauksessa perusturvan taso voisi tässä maassa
olla korkeampikin, ja siinä tämä lakialoite
antaa kyllä pohjan keskustelulle.
Antero Kekkonen /sd:
Herra puhemies! Ed. Rehula jossain määrin
vei kyllä sanat suustani. Ajatukseni kulkee hyvin samaan
tapaan kuin ed. Rehulalla. Mutta tapa, jolla tällä lakialoitteella asiaa
hoidettaisiin, ei kyllä johda niin sanotusti puusta pitkään
ollenkaan. Sitä paitsi kun kokonaisuudesta otetaan yksi
osa, jota ruvetaan niin sanotusti parantamaan, varjopuolena useasti
on se, että joltain muulta kohdalta järjestelmä rupeaa
klikkaamaan.
Sitten tietysti, kuten aina tällaisissa tapauksissa,
meidän on syytä kysyä, mistä rahat.
Ed. Rehula avasi yhden näköalan: tällä tavalla
viedään vastuuta valtiolta kunnille. Kun tätä salia
kuuntelee asiassa kuin asiassa, ikuiseksi probleemaksi jää,
kummalla on enemmän rahaa, valtiolla vaiko kunnilla. Lopputulos
yleisesti ottaen on se, että kummallakaan ei ole rahaa.
Minusta tällainen tie hoitaa näin isoa asiaa
ei ole oikea tie, vaikka tavattoman hyvin ymmärrän
sen aidon huolen, mitä sosiaalista omaatuntoa omaavalla
ed. Hiltusella ylipäätänsä näistä asioista
on. Minusta se huoli, jota hän kantaa tehdessään
tällaisen aloitteen, on arvostettava ja kunnioitettava,
mutta käytännössä asioita ei
kyllä tällä tavalla voi hoitaa.
Tämä oli tämän asian periaatteellinen
puoli, ja sitten käytännöllinen puoli
on juuri siinä, mistä me otamme rahat: jos ei
valtiolta niin kunnilta, ja kun kunnilla ei ole rahaa, ajatus palaa
takaisin valtioon, ja lopputulos lienee mahdoton.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kekkonen puhui asiaa siitä,
mistä rahat, ja samalla myöskin siitä,
että totta kai tässä siirtyy lisää vastuuta
kunnalle.
Noin kymmenen vuotta sitten pääsin läheltä seuraamaan,
kuinka pitkäaikainen toimeentulotukiasiakas sai noin 200 000
markan perinnön. Se kesti 8 kuukautta. Joskus täytyy
pohtia myöskin sitä, että näitä ihmisiä,
jotka luukulla ovat, ei myöskään enää kaikkia
pystytä pelkällä rahalla auttamaan. Se
on pohjaton kaivo; raha menee sitten myöskin alkoholin
ja muun kautta sellaisiin asioihin, mitä varten meidän
perusturvamme ei ole rakennettu. Valitettavasti näin on.
Ne ensisijaiset muut keinot ovat parempia, joihin ed. Rehulakin
viittasi, ja niitä meidän pitäisi ensisijaisesti
käyttää kiinnittäen huomiota
syrjäytymiseen ja työelämään
palaamiseen ja kuntoutukseen. Jos nämäkin kymmenet
prosentit, mitä tässä esitetään
lisää, pantaisiin ennalta ehkäisevään
työhön, luulen, että se olisi yhteiskunnalle
parempi sijoitus.
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa puhemies! Kyllähän se varmasti meille
kaikille olisi kovin arvokas vastaus, jos me saisimmekin sellaisen
viestin, että nyt kokonaisratkaisulla korjataan nimenomaan
kaikkein heikoimmassa asemassa olevien elämässä selviytymistä ja
toimeentuloa ja ensisijaisen toimeentulotuen rakenne olisi sen kaltainen,
että ei tarvitsisi toimeentulotukea viimeisessä hädässä.
Nyt on kysymys siitä, että meillä on
tällainen joukko, jotka kuitenkin ovat hakemassa viimesijaista
toimeentulotukea, joka on niin matala, että he eivät
selviä edes päivittäisistä ruokaostoksistaan
aina välttämättä. Koen, että siinä on
myöskin sellainen tilanne nyt, kun määrä on
kasvussa, että tätä tasoa pitää nostaa
aivan samalla tavalla, kun meillä on työmarkkinatuessa
ja lapsikorotuksissa tehty. Ne ovat erinomaisia asioita. (Puhemies
koputtaa) Onhan meillä tätä tilkkutäkkiä parannettu
muutenkin. Eihän tämä ole poikkeavaa
siihen nähden. Meillä on jouduttu erilliskorotuksia
ja -tarkistuksia tekemään. Koen, että tämä on
yksi vastaavanlainen asia tässä tilanteessa, missä nyt
ollaan ihan käytännön arjen keskellä.
Kyllähän on kuntien arvioitava, mikä on
harkinnanvaraisen toimeentulotuen ohjaus ja valtionosuuden käyttö.
Kyllä myöskin on mietittävä,
mistä se raha otetaan. Vai onko niin, että vastataan,
että ei ole rahaa, ja jätetään
nämä ihmiset heitteille?
Keskustelu päättyy.