Toimi  Kankaanniemi  /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen tehnyt lakialoitteen yksityisistä teistä annetun lain muuttamisesta. Vanhasen istuvan hallituksen ohjelmassa luvataan pyrkiä turvaamaan yksityisteiden palvelutaso vähintään nykytasoisena.

Lipposen ensimmäinen hallitus vuonna 96 ensitöikseen toi eduskuntaan esityksen yksityistieavustuksia tarkoittavien säädösten kumoamisesta niin, että koko yksityistieavustusjärjestelmä valtion toimintana olisi lakkautettu. Eduskunta kuitenkin silloin ryhdistäytyi ja torjui hallituksen tällaisen esityksen. Taisi olla lähes ainoita asioita, jotka eduskunta silloin hallituksen esityksistä muutti. Keskusta oli silloin vahvana tekijänä tässä ja oma eduskuntaryhmäni myös ja varmasti vihreät ja muutamat muutkin tahot, koska Lipposen hallitus, jossa olivat sosialidemokraatit, kokoomus, vasemmistoliitto, vihreät ja ruotsalaiset, tällaisen esityksen toi, mutta se ei kuitenkaan täällä läpi mennyt. Se muuttui sellaiseksi, että lakisääteisistä valtionavuista luovuttiin, mutta lakiin jätettiin mahdollisuus, että talousarviossa varattujen määrärahojen puitteissa voidaan vuosittain myöntää avustusta yksityisteiden kunnossapitoon ja parantamiseen. Tämä, että "voidaan myöntää", johti siihen, että näitä määrärahoja rajusti leikattiin 90-luvun loppupuolella. Sitten niitä vähin erin on nostettu hieman korkeammalle tasolle, mutta ei lähellekään sitä tasoa, millä ne olivat silloin, kun tuo laki oli voimassa siinä muodossa, että lakisääteiset valtionavut yksityisteiden tiekunnille olivat olemassa.

Lipposen toinen hallitus vakuutti ohjelmassaan, että liikenneverkkojen kunto ja arvo säilytetään nykytasolla, ja liikenneverkkojen yksi keskeinen osa tässä laajassa Suomenmaassa on yksityistieverkko, ja näin ollen sitten Lipposen toinen hallitus lupasi, että sen kunto säilytetään. Onko näin tapahtunut, sitä voidaan tietysti arvioida. Osittain on, osittain ei. Suurelta osin — täälläkin käydyn äskeisen keskustelun pohjalta tiedämme — vaikeuksissa olevat kunnat ovat lisänneet avustuksiaan tiekunnille. Useinhan ne kunnat, joissa on paljon yksityisiä teitä, ovat näitä köyhiä maaseutukuntia, joissa tämän tiestön merkitys on sitäkin suurempi.

Eli Lipposen hallitukset siirsivät kuntien vastuulle näitten teiden tason ylläpitämistä, ja sinne puolelle se taakka on kaatunut, niin kuin monessa muussakin asiassa. Tuosta määrärahasta, mikä on viime vuosina ollut käytettävissä yksityisteiden valtionapuihin, osa on ollut sidottu myös vanhojen metsien suojelupäätösten aiheuttamiin kompensointitarpeisiin, jolloin sekään koko raha, mikä siihen on varattu, ei ole mennyt varsinaisesti näiden teiden kunnossapitoon, ja myöskin rakentamiseen on ollut riittämättömästi varoja.

Herra puhemies! Nyt tässä lakialoitteessa esitän, että tämä lakisääteisyys palautettaisiin lakiin. Uskon, että nykyinen johtava hallituspuolue on tällä linjalla, koska se silloin viime kaudellakin oli kahdeksan vuotta tällä linjalla. Ne edellytykset, joilla tiekunnat tämän lakialoitteen mukaan avustusta saisivat, ovat suurin piirtein ne, mitkä olivat voimassa silloin, kun lakisääteinen valtionapujärjestelmä oli voimassa: Pitää olla perustettuna tiekunta; pitää olla ajokelpoinen, autoliikenteeseen soveltuva tie; ja tiellä pitää olla paikkakunnalle huomattava merkitys, tai tien varrella pitää olla pääsytie asutukseen vähintään 1 000 metrin matkalla ja vaikutuspiirissä vähintään yksi asuttu talous.

Edelleen tietysti on tärkeää, että laissa on ne prosenttiosuudet, enimmäis- ja vähimmäisprosenttiosuudet, joitten puitteissa kunnossapidosta aiheutuvat kustannukset valtion rahoilla korvataan. Tien tekemiseen osoitettaisiin tämän lakialoitteen mukaan rahoitusta edelleen harkinnanvaraisesti valtion talousarvioon varatun määrärahan puitteissa. Näinhän se oli aikaisemminkin, mutta nämä varathan voidaan aina vuosittain varata riittäviksi ja toisaalta sitten suorittaa työ vaikka seuraavana vuonna, jos jonakin vuonna rahan tarve on suurempi kuin määräraha, eli siinä ei käytännössä ole suurta ongelmaa. Saattaa olla niin, että näitä tientekemisiä ei enää niin mittavasti ole tässä maassa, kun maaseutu autioituu hurjaa vauhtia tämän Euroopan unionin murjomisen ansiosta, ja toisaalta sitten aluepolitiikan ja muun tehottomuuden takia.

Herra puhemies! Tämän järjestelmän lakisääteiseksi palauttaminen on tärkeää siksi, että näin voidaan saattaa ihmiset nykyistä tasa-arvoisempaan asemaan. Sillä voidaan lisätä turvallisuutta, varautua metsäpalojen, eksymisten ja muiden onnettomuuksien varalta ja voidaan turvata myös jokamiehenoikeutena vapaa käyttöoikeus näille teille. Jos niitä ei tueta, niin puomit voidaan helpommin laittaa, mutta jos niitä valtio tukee, niin silloin ei ole mahdollisuutta sulkea marjastajilta ja muilta harrastajilta ja käytöltä näitä teitä.

Herra puhemies! Tämä vaatii määrärahaa tämän vuoden budjettiin nähden muutaman miljoonan, ehkä 5 miljoonan euron verran, eli ei ole kovin suuresta määrärahatarpeesta kysymys ja osahan siitä palautuu takaisin yhteiskunnalle.

Herra puhemies! Kun hallitus suunnittelee kiinteistöveron alarajankin nostamista, niin nämä haja-asutusalueilla ja näiden yksityisteiden varrella asuvat ihmiset joutuvat tuon kiinteistöveron korotuksen kohteeksi. Se on kohtuutonta, koska he eivät saa maksamaansa kiinteistöveroa vastaavasti mitään palveluita niin kuin taajamassa olevat saavat auratut kadut jne. Tässäkin mielessä, jos hallitus tuon kiinteistöveron alarajaa nostaa eli pakottaa kunnat nostamaan kiinteistöveroa, olisi välttämätöntä, että lakisääteinen yksityisteiden rahoitusavustus otettaisiin uudelleen käyttöön.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Laki yksityisistä teistä, laki yleisistä teistä, rakennuslaki ja vesilaki ovat kaikki kokonaisuuksia, jotka on säädetty tässä talossa jo yli neljä vuosikymmentä sitten. Kaikilla edellä mainituilla laeilla asetuksineen on ollut myös oma tehtävänsä, vaikka ne toisaalta ovat täydentäneet ja tukeneet toisiaan.

Yleisten teiden, yksityisteiden sekä rakennuskaavateiden ja -katujen suunnittelusta, rakentamisesta ja kunnossapidosta säädetyt lait ja asetukset ovat olleet suhteellisen hyvin toimivia ja yhdyskuntasuunnittelua sekä rakentamista palvelevia. Kustannusvastuu on myös ollut suhteellisen selväpiirteinen. Yleisistä teistä on periaatteessa vastannut valtio, rakennuskaavateistä ja -kaduista ovat vastanneet kunnat sekä yksityisistä teistä yksityiset maanomistajat. Valtio ja kunnat ovat osallistuneet kuitenkin myös paikallisteiden ja yksityisteiden rakentamiseen ja kunnossapitoon.

Yksityistiet ovat palvelleet ja tulevat myös jatkossa palvelemaan hyvin keskeisesti haja-asutusalueitten liikennetarpeita. Sekä maaseudulta elantonsa saavien ihmisten että vapaa-ajan asukkaiden liikenne pääteille on hyvin suurelta osalta yksityistieverkoston varassa. Näin tulee olemaan myös jatkossa, ja sen vuoksi koko järjestelmän sekä kustannusvastuun jakaantumisen tulee olla selkeitä.

Monet kunnat ovat olleet yksityisteiden tukemisessa ja sitä kautta haja-asutusalueiden elämän turvaamisessa aikaansa edellä. Vaikka laeissa ja asetuksissa ei suoranaista velvollisuutta olekaan sälytetty kuntien harteille, ovat monet kunnat ottaneet yksityisteiden kunnossapitoja vastuulleen, mikäli tien varrella on ollut yksikin pysyvästi asutettu tila tai muu talous.

Muuttoaalto maalta aluekeskuksiin ja Pääkaupunkiseudulle on jatkunut maassamme jo vuosikymmenien ajan. Elämme juuri parhaillaan vaarallista aikaa siinä suhteessa, että muuttovirran seurauksena syntyy maahamme jatkuvasti uusia asumattomia tai palvelu- ja perusrakenteeltaan puutteellisia alueita. Sen vuoksi julkishallinnon, valtiovallan ja kuntien, tulisi tehdä yhteistyössä kaikki voitava, että niillä alueilla, joilla muutoin elämisen edellytykset olisivat olemassa, tuo kaikki ei jäisi ainakaan tiestöstä kiinni.

Tässä mielessä tehty aloite puolustaa paikkaansa. Menisin henkilökohtaisesti kuitenkin vieläkin pitemmälle. Valtion ja kuntien sekä maakuntaliittojen tulisi tehdä pikaisesti kokonaisselvitys maamme keskeisimmistä asuttujen alueiden yksityisteistä ja niiden muodostamista verkostoista. Tuon selvityksen puitteissa yksityistiet voitaisiin luokitella esimerkiksi kolmeen ryhmään.

Tärkeimpien yksityisteiden, esimerkiksi ensimmäinen luokka, rakentamisesta ja kunnossapidosta vastaisi valtio. Tällaisia yksityisteitä olisivat väylät, jotka yhdistävät haja-asutusalueet pääteihin. Toisen luokan yksityisteiden rakentamisesta ja kunnossapidosta vastaisivat kunnat, ja tähän luokkaan kuuluisivat lähinnä haja-asutusalueiden sisäiset pääväylät. Kolmanteen luokkaan sisältyisivät kaikki muut yksityistiet, joihin sitten sekä valtio että kunnat voisivat myöntää harkinnanvaraista avustusta. Tämä on vaan esimerkki järjestelmästä, millä tavalla tämä nykyinen tilanne mielestäni saataisiin selkeämmäksi ja oikeaa aluepolitiikkaa tukevaksi. Edellä esitetyn mallin kustannukset tulisi luonnollisesti arvioida. Tuon arvion sekä suunnitelmien mukaan sitten voitaisiin lähemmin määritellä, mikä on valtion osuus, mikä on kuntien vastuu ja mistä vastaavat yksityiset maanomistajat ja asukkaat noilla alueilla.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Kun elämme todella pahaa muuttoaaltoaikaa edelleenkin, tällainen selvitys mielestäni pitäisi tehdä, jotta voisimme niillä alueilla, joilla — kertaan vielä — elämisen edellytykset ovat olemassa, myöskin pysyvää asutusta pitää jatkossa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Asia sinällään on tärkeä, mutta tällä aloitteella ei ole mitään virkaa. Nimittäin meillä on laki yksityisteistä olemassa. Nyt on kyse vain siitä, onko meillä rahoja käyttöön siihen. Se järjestelmähän on täysin toimiva.

Lipposen ykköshallituksen aikaan, niin kuin ed. Kankaanniemi vähän sinnepäin muisteli sitä asiaa, oli esitys lopettaa kokonaan koko yksityistielaki. Sitten eduskunnassa löytyi — muistan ne kovat väännöt — tahto siihen, jotta lakia ei kumottu. Muistan sen aikaisen opposition puheet täältä hyvin, kun naurettiin sille, mitä sillä lailla tekee, kun ei ole rahaa. Silloin, oliko se 95 vai 96 vuonna, (Ed. Kankaanniemi: 96!) oli muutama miljoona siihen rahaa, joka sekin käytettiin joihinkin pohjoisen siltojen korjaukseen, yhtään ei ollut muualle.

Mutta sen jälkeen, kun se linjanveto täällä tehtiin, vuosittainhan on tähän eduskunnan toimesta lisätty varoja, siis eduskunnan toimesta. Joka joulun alla käytiin kova vääntö siitä, tuleeko yksityisteihin rahoja vai eikö tule. Siellähän on tällä hetkellä muistini mukaan 11,1 miljoonaa euroa. Nythän nämä kehykset ovat aika karut siinä mielessä, että kun eilen käytiin sitä keskustelua, niin siinähän linjaus lienee sen oloinen, että nyt tässä ei olla siihen lisäämässä. Mutta korostan yhä edelleen, että minusta eduskunnan pitäisi nyt taas ottaa handuun tämä homma ja hoitaa kuntoon, ei tässä mitään uusia lakeja tarvita. (Ed. Kankaanniemi: Kyllä tarvitaan!) Kun rahaa on siellä ja jakojärjestelmät ovat olemassa, voidaan hoitaa muutakin. Tällä hetkellähän nämä 11,1 miljoonaa euroa riittävät vain peruskorjauksiin, rahaa ei jaeta avustuksina ollenkaan. Se on tässä ollut ongelma, jotta siinä se hoito on vähän kärsinyt.

Onneksi kunnat ovat tulleet apuun siinä sillä tavalla, jotta useimmissa kunnissa on korvattu jonkun verran tätä valtion pois vetämää budjettirahaa. Sieltä vuosittain sitten jaetaan vähän ed. Vielman ajattelun mukaan varoja. Useimmissa kunnissa on pantu useampaan lohkoon, onko läpiajotie vai onko tämmöinen pussinperä, jossa asuu muutama, vähintään kaksi taloutta, ja sinne annetaan pienemmät prosentit ja sitä myöten myös euromäärät kilometriä kohti. Mutta sitten, missä on läpiajotie, se kuuluu siihen korkeampaan avustusluokkaan. Ihan kohtuullisesti ainakin Pohjois-Karjalassa, missä olen liikkunut, siellä tiekunnat ovat pystyneet hoitamaan jollakin tavalla nämä velvoitteensa.

Se on tietysti tiennyt, että pitkien yksityisteiden varsilla asujille tämä on myös lisännyt heidän kustannuksiaan, ja sen takia odottaisin tässä, jotta eduskunnasta löytyisi tahtoa siinä mielessä taas budjettiin lisätä varoja, jos hallitus ei budjettiriihessä siihen laita varoja riittävästi, jotta saataisiin jossakin vaiheessa tilanne, jossa voitaisiin jakaa myös yksityistieavustuksia oikeasti. Sen tiedän, jotta tällä hetkellä se 11,1 miljoonaa euroa, kun sitä on jaettu näihin peruskorjauksiin, on kyllä tehnyt aika hyvän säväyksen sinällään.

Viime kesänä ajelin tuolla meidänkin maakunnassa monessa paikassa ja tunnen hyvin sen puolen ongelmat. Siellä on kyllä monia teitä nyt tässä matkan varrella, vuosien varrella, saatu korjattua, ja sehän tehdään perusteellisesti. Siinä tehdään suunnitelma ja sitten se tie laitetaan perusteellisesti alusta juurin kuntoon ojineen päivineen ja penkkoineen, jotta ne ovat todella hyvässä kunnossa, jolloin myös sen hoito helpottuu siinä. Siinä mielessä, kun nyt saataisiin vain jonkun verran tänne lisää, kun budjetissa olisi semmoinen yhteensä 25 miljoonaa euroa, silloin voitaisiin hoitaa saman tasoinen avustus indeksikorotuksineen kuin on tapahtunut 90-luvun puolestavälistä tähän päivään. Viime joulun allahan tästä äänestettiin. Esitin 25:tä miljoonaa euroa, ed. Pulliaisella oli vähän pienempi esitys siellä hännillä. Oli monta äänestystä ja mikään näistä ei mennyt läpi. Odotin, että ed. Pulliaisen esitys olisi mennyt läpi, koska se oli hyvin vaatimaton, se ei olisi lisännyt mitään menoja. Mutta valitettavasti eduskunnasta ei löytynyt sitäkään vertaa tahtoa. Se olisi auttanut jo huomattavasti.

Muistan senkin hyvin, kun — hyvä, että on kokoomuslaisia salissa — oli kokoomuslainen ministeri Linnainmaa ja hänhän oli täysin ulkona koko jutusta, ei edes tiennyt, mitä yksityistiet ovat. Hän luuli näitä yksityisteitä joiksikin peltosarkateiksi ja tämmöisiksi pihateiksi. Onneksi me saimme sen verran opastettua Linnainmaata, että hän varmaan nyt myöhemmässä elämässään tietää tuolla maakunnassa kiertäessään, mikä on yksityistie oikeasti. Siinä vaiheessa oli kova äläkkä kyllä hallituspuolueen sisällä, kun tämä tapahtui, jotta laki jäi voimaan, vaikka rahattomana.

Toivon nyt edustajilta, että tuossa joulun alla ryhtiä löytyy tästä salista ja viedään sitten eduskunnan toimesta, mutta ensisijaisesti odotan tietysti, että hallitus tuo tähän sen verran, jotta saadaan semmoinen, jos ei kertarysäyksellä sinne 25 miljoonaan euroon vuositasolla, niin kuitenkin kohtuullinen nousu siihen avustusten määrään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jatkan näitä muisteluita. Ed. Kankaanniemi aivan oikein muisteli sitä, millä tavalla operoitiin täällä. Sitten ed. Esa Lahtela kertoi tästä viime vuoden operoinnista. Kyllä sitten, kun näitä yhdistelee sopivasti, siitä se kokonaisuus hahmottuu. Minun lähestymistapani on eräänlainen yhdistelmä näistä muisteluista. Minä ennakoin seuraavalla tavalla tämän tulevaisuuden.

Ed. Kankaanniemen lakialoitteen tulevaisuushahmotelma tulee toteutumaan, ja se tulee toteutumaan seuraavilla mekanismeilla. Siinä on sitten ed. Esa Lahtelan ajattelua myös mukana. Tässä on kaksi keskeistä vaikuttavaa tekijää. Toinen on elinkeinoliikenne, jossa puun korjaaminen ja metsänhoitotöitten tekeminen ja erikoisesti energiapuun korjaaminen tulevat olemaan hyvin merkittävässä roolissa. Tarkoittaa sitä, että asutus harvenee, niin kuin se valitettavasti tekee — mikä nyt tässä on ollut se keskeinen pointti, siis ne asutut tilat ja omakotitalot jnp. ovat olleet se kiinnekohta — mutta tulevaisuudessa yhteiskunta ja erikoisesti teollisuus tulee erityisesti valvomaan sitä, että elinkeinoliikenne monipuolisesti säilyy silloin, kun luonnonvaroja hyödynnetään.

Toinen tekijä sitten tässä on demareitten omistamat kesämökit. Mitä enemmän yhteiskunta vaurastuu, se erikoisesti näkyy, että demareiden omistamien kesämökkien määrä kasvaa. Sehän on ollut ihan selvä indikaatio yhteiskunnan taloudellisesta vaurastumisesta, että demarit ovat se ryhmä, jonka mukaan seurataan. Kun yhteiskunta vaurastuu, demarit vaurastuvat erikoisesti ja hankkivat lisää kesämökkejä ja siitä tulee yhteiskunnallisesti vaikuttava tekijä. Nämä kaksi näkökohtaa: välttämätön, väistämätön elinkeinoliikenne ja demarien vaurastuminen ovat ne keskeiset tekijät.

Nämä kaksi tekijää johtavat siihen, mitä ed. Esa Lahtela sanoi, elikkä kun yhteisesti saimme aikaiseksi tämän lain säilymisen harkinnanvaraisessa osassa, niin se johtaa juuri siihen, kuin ed. Esa Lahtela äsken kuvasi, elikkä tätä 11,1:tä miljoonaa euroa, mikä siellä budjetissa nyt on, sitä ruvetaan kasvattamaan. Se kasvaa sinne 25 miljoonaan euroon poliittisen välttämättömyyden ja elinkeinopoliittisen välttämättömyyden kautta.

Kun ollaan lähellä sitä tilannetta, että ollaan siinä, että on kiikun kaakun, toteutuuko se, mitä ed. Kankaanniemi lakialoitteellaan tarkoittaa, niin siinä vaiheessa sitten demarit toteavat, että ei, kyllähän kaikki pitää hoitaa. Ja viimeisenkin demarin kesämökille pitää yksityistie olla kunnossa, ja silloin siitä tehdään velvoittavaa lainsäädäntöä, ja silloin tämä asia on hoidettu juuri niin, kuin ed. Kankaanniemi on suunnitellut asian hoidettavan. Kun ed. Kankaanniemi on osoittautunut kansanedustajaksi, joka on täällä noin 80 vuoden ikään saakka ainakin, niin hän pääsee toteamaan, että tämä lakialoite on toteutunut hallituksen esityksen kautta.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallitus tulee muistamaan teitä, ed. Kankaanniemi, myös yksityisteitä. Yhteiskunnan koko pientiestön merkitys, kuten edellä on hyvin kuvattu, on tärkeä. Näitä elämän ylläpidossa tärkeitä hiussuonia tarvitsevat niin yksityisteiden varrella pysyvästi asuvat kuin siellä vapaa-aikaa viettävät asukkaat — yhteiskunnallisesta näkemyksestä riippumatta. Kaikille heille tie on tärkeä. Tiet ovat tärkeitä myös maa- ja metsätalouden ja tähän liittyen entistä enemmän energiapuun korjuun näkökulmasta. Ne ovat tärkeitä matkailun ja muun maaseudun yritystoiminnan kannalta. Tästä syystä, herra puhemies, on tärkeää, että myös yksityisteiden niin kuin muunkin yhteiskunnan ylläpitämän pientiestön kunnosta kautta maan kyetään pitämään huolta ja että tähän osoitetaan valtion talousarvioon riittävä määräraha. Tässä tulee päästä sen vajaan kymmenen vuoden takaisen romahduksen jälkeen pitkäjänteisen tienpidon, vakaan tienpidon turvaavalle tasolle.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! En malta olla sanomatta ed. Pulliaiselle, että odotan mielenkiinnolla sitä päivää, kun myöskin vihreät alkavat hankkia kesämökkejä tuolta rantojen alueelta. (Ed. Esa Lahtela: Teltassa ollaan!) Veikkaan, että siitä taitavat myöskin lainsäädäntö, rantojensuojeluohjelmat ja muut alkaa muuttua, kun myöskin vihreät huomaavat, että tämähän on ihan hyvä harrastus ja järvien vieressä on mukava kesämökkiä pitää.

Mitä tulee tähän lakialoitteeseen, totean vain sen, että minun mielestäni ed. Vielma käytti hyvän puheenvuoron, kun hän määritteli hieman niitä erilaisia tarpeita, mitä meidän teidemme kunnostuksessa on. Me joudumme priorisoimaan joka tapauksessa tulevaisuudessa näitä teitä hieman eri luokkiin sen mukaan, mikä tarve niille yhteiskunnalla, elinkeinoelämällä, yrityksillä ja asumisella on.

Esimerkiksi tällä hetkellä meillä on hyvin paljon valtion teitä ja kuntien teitä. Ed. Kankaanniemi aloitteessaan edellyttää, että tie on ajokelpoinen. Saan päivittäin soittoja Pohjanmaalta, jossa rehuauto tai kuorma-auto tai jonkin talon henkilöauto on akseliansa myöden savessa kiinni, varsinkin nyt kelirikon aikana. Ne ovat valtion omistamia teitä ja kuntien omistamia teitä, joiden pitäisi olla vielä paremmassa kunnossa kuin esimerkiksi nämä yksityistiet. On semmoisiakin teitä, joilla ei pääse enää kuin traktorilla liikkumaan, ei enää ajoneuvolla. Tällä hetkellä valtio ei pysty pitämään näillä määrärahoilla teitä kunnossa johtuen routakelirikosta, joita on tuhansien kilometrien alueella edelleen Suomessa. Toivoisin kyllä painopistettä, että yritettäisiin pitää edes nämä vielä tärkeämmät tiet kohtuullisessa kunnossa. Ne ovat tällä hetkellä menemässä todella huonoon kuntoon.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy kiittää keskisuomalaista edustajakollegaa, jolle luvattiin vielä pitkää valtiopäivämiesuraa tästä hyvästä lakialoitteesta, ja toivotaan, että tämä asia saataisiin kuitenkin kuntoon, ennen kuin menee turhan pitkä aika. Yksityistiethän ovat hyvin tärkeä peruslähtökohta ihmisten elämässä. Ne pienet tiet vievät kotiin, ja ne ovat sen takia tärkeitä. Todellakin, kun maaseudulla asutus on harventunut, niin saattaa olla yksityisteitä, että ei ole kuin yksi pysyvä asutus, jolloinka sekin tarvitsee tämän tien, ja tulee toimia juuri niin kuin lakialoitteessa ed. Kankaanniemi on esittänyt, myös siten, että saadaan tätä valtionavustusta tielle. Aikoinani kun olen ollut tien toimitsijamiehenä ja hoitokunnissa, niin tiedän, mitenkä merkittävä tuo valtionavustus on, ja sitä täydensi myös kunnanavustus. Nyt kun kuntataloudet ovat tiukoilla ja vaikka kunnissa on halu nimenomaan pitää kiinni yksityistieavustuksista, niin siitä huolimatta kunnilla on myös tässä ollut paineita, ikävä kyllä. Silloin kun asutus vähenee tien varrelta, niin saattaa olla, että myös osakasmaksutulotkin vähenevät, vaikka nämähän ovat kyllä maaomaisuuteen käytännössä sidottuja. Eihän se maa mihinkään katoa, että sille on aina joku, joka maksaa, mutta kapeimmille harteille on joka tapauksessa vaara, että jää tämä yksikkömaksu, ja silloin valtionosuus on entistäkin tärkeämpi.

Täällä on viitattu muun muassa puuhuoltoon. Sehän on hyvin tärkeä asia, että tehtaat saavat puuta silloin, kun tarvitsevat. Ainakin nykyaikana on menty siihen, että kun hakkuukone hakkaa, niin tiedetään jo, milloinka tunnilleen tavaran pitäisi olla tehtaalla, eli entisajan luontoystävällinen uitto ei enää nykysysteemissä valitettavasti sillä tavalla voisi tulla lukuun, mitä se on aiemmin ollut. Toivon, että myöskin näitä muitakin kuljetusmuotoja sinällänsä edelleen selvitettäisiin suuremmissa yhteyksissä. Mutta nimenomaan sieltä metsästä kun puutavara lähtee, niin käytetään yksityistietä. Samalla se on asumisen eräs tärkeä edellytys. Monet yksityistiet tietysti pitkään kestivätkin sitä, että ei aina niin pidetty kunnossa, mutta jos on kymmenenkin vuotta kunnossapitotasoa jouduttu laskemaan, niin kyllä se näkyy ja tuntuu, että kallis hinta tulee sitten tien kuntoonsaattamisesta. Jotenka todella toivottavaa olisi, että tähän valtio voisi osoittaa rahaa ja samalla muuhunkin alemman asteiseen tieverkostoon, joka näinä viikkoina tullaan taas tuntemaan kelirikkoteinä. Juuri nämä sorapäällysteiset tiet, joita nimenomaan kotimaakunnassani Keski-Suomessa on erityisen paljon, ovat tärkeitä puutavaran kuljetuksille, toki teiden varren asujille, heidän elinkeinoilleen mukaan lukien niin maaseutumatkailu kuin muukin pienyritystoiminta.

Mutta ed. Pulliainen täällä hyvin toi esille tämän vapaa-ajan asumisen merkityksen. Vapaa-aika on tärkeä osa ihmisten elämää. Itse minä en vaan tiedä, missä sitä on, mutta minä olen kuullut, että semmoinen käsitekin on olemassa kuin vapaa-aika, ja sen on sanottu olevan tärkeä. Ilmeisesti se näin on, kun viisaammat näin esittävät ja sanovat. Annettakoon kesämökkien ja kesäasuntojen kukoistaa maaseudulla ja rannoilla. Silloin tieverkosto nimenomaan ympäri vuoden hoidettuna on hyvin tärkeätä, ja tämä aiheuttaa omat hoitokulunsa. Tämä on eräs tekijä, jolla voidaan maaseutua pitää myöskin asuttuna ja elävänä.

Olisin toivonut, että ed. Kankaanniemi olisi aloitteessaan kiinnittänyt myös huomiota siihen järjettömyyteen, mikä on yksikköteiden arvonlisäverokäytäntö. Kun tietä aurataan, sorastetaan, hiekoitetaan, lanataan, kaikista näistä maksetaan 22 prosenttia arvonlisäveroa. Toivon, että yksityistiet voitaisiin saada tästä arvonlisäveromaksusta vapaiksi. Tämä on sinällänsä järjetön. Kun kuntakin antaa avustusta, niin kaikista menoista kuitenkin yhteiskunta vie 22 prosenttia arvonlisäveroa. No, jos on sopuisa tie, niin siellä toimitaan aika pitkälti talkoillakin juuri sen takia, että tätä järjetöntä arvonlisäveroa ei menisi kovin paljon.

Kun olen esittänyt, että yksityisteiltä arvonlisävero tulisi saada pois, niin siinähän vasta monimutkaiseen viidakkoon ja melkein kiistoihin ja riitoihin joudutaan, kun sanotaan, että senhän voivat vähentää verotuksestaan maanviljelijäyrittäjät, jotka ovat arvonlisäverovelvollisia. Mutta ensinnäkään kaikki maatalousyrittäjät ja metsätalousyrittäjät eivät ole arvonlisäverovelvollisia ja ainakaan se omakotiasuja, kesämökkiläinen ei ole arvonlisäverovelvollinen ainakaan siitä mökistään ja hän ei voi vähentää tätä mistään. Elikkä tässä tulee tavaton eriarvoisuus tämän vähennyskäytännön myötä. Siksi tulisikin päästä siihen, että yksityistiet teiden hoidosta —aurauksesta, sorastuksesta, lanauksista — olisivat arvonlisäverovapaat.

Arvoisa puhemies! Aloite on oikein hyvä, kannatettava, ja toivon, että tähän kipeimpään kysymykseen, arvonlisäveroon, voitaisiin kiinnittää esittämälläni tavalla huomiota.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa puhemies! En malta olla liioin kommentoimatta näitä edellisiä puhujia. Minusta on kyllä sangen mukavaa, että kesämökkiasujilla on aatteita, ja tietysti toivon, että monien muidenkin puolueiden ihmisillä on meillä haja-asutusalueilla vapaa-ajan asuntoja. Toivonkin tässä suhteessa rantarakentamisen lisääntymistä myös sosialidemokraattien ja kokoomuslaisten ja miksei myös meidän keskustalaisten piirissä.

Sitten en malta olla kertomatta erästä kauhavalaista tarinaa. Kun oli yksi valtion omistuksessa oleva tie erittäin huonossa kunnossa, niin isäntä soitti kunnanjohtajalle ja ilmoitti, että minä nyt lähtisin maksamaan näitä veroja, jos suinkin vain täältä kotoani pääsisin. On aivan totta, mitä ed. Salo mainitsi, että joillakin teillä tilanne on niin paha, että traktori on ainut, jolla päästään liikkeelle. Siksi toivon tälle aloitteelle menestystä ja toivon myös, että näinä päivinä, kun teiden kunnosta ja liikenteestä puhutaan runsaasti, niin kaikilta osin tähän asiaan kiinnitetään huomiota.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Yksi asia tästä on unohtunut kokonaan, nimittäin jokamiehenoikeudet. Tämä yksityistieverkko on sillä tavalla merkittävä, jotta jos olisi sillä tavalla, että yhteiskunta ei näitä avustaisi, 10 vuoden rajahan siinä on olemassa, sinne voidaan laittaa puomi eteen ja se on kuulkaa kova juttu.

Ed. Pulliainen on siinä ihan oikeassa — hän jätti juonina miehenä sen kertomatta, jotta vihreäthän pääsee vähän siinä siivellä. Kun on demarien kesämökki, niin pääsevät sinne bongaamaan lintuja ja kaikkia ötököitä katselemaan. Siinä mielessä tämä on semmoinen symbioosi ja pitääkin olla olemassa, jotta demarit tekevät mökit ja saadaan tiet kuntoon ja sitten vihreät pääsevät katsomaan lintuja sinne esimerkiksi, tai muita luonnonarvoja, vaikka kusiaisen munitukseen sitten aikanaan tuonne Pohjois-Karjalaan.

Siinä mielessä yhteiskunnan tuki yksityisteille on tärkeä. Tämä kannattaa pitää ihan oikeasti yllä, jotta ei tule sitä eriarvoa, ja jotta kaupunkilainenkin pääsee marjankeruuseen ja sieniä keräämään ja kalastamaan ja tietysti metsästämään luvalla, mutta onkimaan voi esimerkiksi mennä huoletta eikä kukaan pysty kieltämään, kun siihen tiehen on yhteiskunta, kunta tai valtio, antanut apua.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Aluksi täytyy yhtyä ed. Esa Lahtelan näkemyksiin, että kyllä näistä yksityisteistä todella vihreätkin saattavat hyötyä, että kannattaa ihan laajentaa tätä näkökulmaa, niin voi olla, että varsin useista ryhmistä löytyy näitä ihmisiä, joita tämä koskettaa.

Mutta, arvoisa puhemies, yksityisteistä puhuminen on nyt hyvin ajankohtaista varsinkin, kun tiemäärärahat ovat nyt kauttaaltaan huomattavasti vähentymässä, ja tämä on tietenkin tämän hallituksen esittämän tiukan budjettiraamin seurausta, josta eilen paljon keskusteltiin.

Aluepolitiikan ja haja-asutusalueiden kannalta yksityisteillä on tärkeä merkitys. Ellei aluepolitiikkaan oteta toisenlaista suuntaa, niin maaseudun autioituminen edelleen jatkuu kiihtyvällä vauhdilla. Tästähän meillä on jo vakavana muistutuksena muuttoliike, joka on aivan liian suurta.

Jos oikein muistan, niin eilisessä kehyskeskustelussa ei paljon yksityisteistä puhuttu, joten on ihan hyvä, että nyt tänä iltana puhutaan. Olisin varmaan eilen jo odottanut, kun tämä aluepolitiikka kuuluu hallitusohjelmaan, että se olisi myöskin jotenkin noussut eilisessä kehyskeskustelussa esille. Näyttää siltä, että hallitus ei noudata omaa ohjelmaansa ja tuo tarvittavia esityksiä, joilla haja-asutusalueitten tilannetta voitaisiin korjata. Päinvastoin, on tullut paljon esityksiä, joilla vaikeutetaan haja-asutusalueilla asuvien tilannetta ja muistutan muun muassa maataloustukiasiasta. Pohjois-Suomen osaltahan ollaan luopumassa pysyvästä EU:nkin hyväksymästä aluetuesta, ja kun tässä tulee muitakin suuria mullistuksia tuleviin maataloustukiratkaisuihin liittyen, niin kyllä haja-asutusalueilla varsinkin tuolla pohjoisessa ollaan varsin huolestuneita tilanteesta.

Sitten, arvoisa puhemies, olen myös samaa mieltä siitä, mitä ed. Esa Lahtela mainitsi, että tässä on kysymys enemmänkin rahasta kuin tarpeesta muuttaa lakia. Mutta toisaalta ei tämän lain muutoskaan varmasti paha ole, jos se sillä korjaantuu. Ei tätä lakia ainakaan voi vastustaa vaan toivoa, että tämä kaiken kaikkiaan johtaisi siihen, että asiassa päästäisiin eteenpäin. Mutta kyllä ydinkysymys on se, että rahaa ei ole nyt riittävästi yksityisteille. Näen kyllä vähän laajemmin yksityisteiden merkityksen kuin ed. Pulliainen. Niillä on laajempaa merkitystä maaseutuelinkeinoille, jotka ovat muuten tänä päivänä hyvin monimuotoisia. Siellä on hyvin monenlaista elinkeinoa mahdollisuus harjoittaa. Sen takia näillä teillä on laajempi merkitys koko maaseudun elinvoimaisuudelle ja hyvinvoinnille.

Olen sitä mieltä, että yksityisteistä niin kuin muistakin alempiarvoisista teistä pitää huolehtia paremmin. Kyllähän viime hallituskaudellakin tästä puhuttiin monta kertaa ja valitettavasti alempiarvoiset tiet jäivät heikommalle osalle. Mutta viime kaudella todella kuitenkin yksityisteillä päästiin sellaiselle uralle, että siellä vähän lisättiinkin määrärahoja. Nythän tässä kuulostaa siltä, että jatkossa lisäyksiä ei tule, vaikka tarvetta varmasti on.

Arvoisa puhemies! Täällä ovat eräät keskustan edustajat puhuneet hyvin yksityisteiden puolesta. Mutta nyt on niin vain, että pelkät puheet eivät kuitenkaan riitä, sillä asiat ratkaistaan silloin, kun määrärahoja budjettiin myönnetään täällä eduskunnassa. Jos muistellaan viime syksyn budjettikäsittelyä, niin juuri keskustalaiset edustajat äänestivät silloin yksityisteiden määrärahoja vastaan, vaikka nämä esitykset olivat varsin maltillisia ja kohtuullisia. Eli eivät nämä asiat korjaannu, jos ei tule tekoja puheiden katteeksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täytyy ihaillen taas antaa pöytäkirjaan todistus, kuinka fiksu ja nokkela ed. Esa Lahtela oikein onkaan. Hän jälleen kerran palautti mieleensä sen, kuinka me vihreät olemme taitavia myöskin eräässä asiassa, siinä, että tässä reformipolitiikassa valitsemme ne erityiskohteet ja sitten semmoisissa vähän toisenlaisissa asioissa me peesaamme demareita. Tässä on luonnostakin ihan esimerkki olemassa: jokaisella virtahevolla on selässään lintuja, jotka nokkivat sieltä sapuskan itselleen, ja me olemme näitten norsu- ja virtahepodemarien selässä olevia lintuja, jotka nokimme sieltä sitten nämä hyödyt, mitä me tarvitsemme.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todella tämä yksityistieasia on maaseudun kehittämisen kannalta oikeastaan se tärkein asia, koska kun puhutaan väylästöjen kunnosta yleensä, niin jos paikallista taloutta halutaan kehittää, silloin pitää väylien olla kunnossa.

Mutta jos palataan hieman lähihistoriaan, ed. Valpas todisti suurella paatoksella, miten kamalasti on toimittu. Mutta jos historiaan palataan, niin Lipposen ykköshallitus, muistaakseni vasemmistoliittokin oli siellä istumassa, teki nämä suuret määrärahaleikkaukset, ja taisipa olla uhka päällä, että koko rahoitusjärjestelmä romuttuu. Ed. Valppaalta tämä on ilmeisesti unohtunut. (Välihuuto) — Joka tapauksessa tämä on historiaa. Kävin sen äsken tarkistamassa muun muassa ed. Kankaanniemeltä, ja ilmeisen tarkka tieto sieltä tulikin, ihan paperilta.

Mutta joka tapauksessa tämä yksityistieasia on erittäin tärkeä. Se, että ne rahat on silloin vuonna 96 leikattu, on selvä asia. Kun valtiontalous on tiukka, palaaminen entiselle tasolle on taistelua rahasta, koska on monta muuta tärkeää kohdetta. Kysymys on tietysti näistä prioriteeteista, niin kuin paljon puhutaan. Mutta tieverkko sinänsä on erittäin tärkeä ja sen pitää olla prioriteeteissa siellä eturivissä, koska tämä 300 000 kilometrin yhteisesti suomalaisten käytössä oleva tieverkko todella on koko maaseudun henkireikä. Se on senkin takia tärkeä, koska suomalaiseen yhteiskuntaanhan kuuluu tällainen käsittämätön oikeus, mitä Euroopassa ei tunneta, kuten jokamiehenoikeus. Tähän jokamiehenoikeuteen vedotenhan me voimme kulkea, kuka tahansa, missä tahansa, kunhan ei mene 150:tä metriä lähemmä tonttia, taloa, puutarhaa tai toisen viljeltyä aluetta. Silloin saa vapaasti kulkea esimerkiksi metsäautoteillä. Joskus 60—70-luvulla oli vielä puomeja teillä, mutta enäähän niitä ei ole.

Mikä on sitten yksityistien ja metsäautotien ero? Sehän käytännössä on se, että yksityistie yksityistielakiin perustuen on tiehoitokunnan hoitama ja se päättyy sitten aikanaan yleensä vielä jatkuen metsäautotienä sinne pitemmälle. Metsäautotien on taas kustantanut pienempi porukka. Mutta pahintahan tässä järjestelmässä on se, että ne, jotka ovat virallisesti tielain mukaan osakkaina tässä tiessä, joutuvat vastaamaan sekä kunnossapidosta että hoidosta, talvihoidosta, kesähoidosta ja mahdollisista peruskorjauksista. Tämä on se iso pukki, mihin silloin aikanaan vuonna 96 ilmeisesti eduskunta — eikö siihen kiinnitetty tarpeeksi huomiota, kun tapahtui tämmöinen pieni kömmähdys. Niin tai näin, kuitenkin noin puoli miljoonaa asukasta asuu jatkuvasti tämän paikallistieverkon piirissä, päivittäin tekee töitä. Esimerkiksi itse olen kahden tiehoitokunnan jäsen ja toisessa niistä vielä asiamiehenä ja viime vuoden tilityksen tein tai oikeastaan laskin kaikki kuitit yhteen ja tein semmoisen loppuselvityksen viime vuoden tapahtumista, niin siellä oli markoissa mitattuna hieman yli 10 000 markkaa mennyt rahaa sen tien hoitoon. Kunnostettiin rumpu ja sorastettiin ym., ym. Siitä suurin osa meni niiden ihmisten kukkarosta, jotka ovat sen tien varrella osakkaina. Näiden osakkaiden käyttö tässä kyseisessä tiessä on hieman alle prosentin. Elikkä tämä kuvastaa sitä vääryyttä, mitä tässä tehdään. Ne, jotka joutuvat tiehoitokunnassa maksamaan kustannukset, maksavat ne omasta pussistaan saamatta yhteiskunnalta kovinkaan paljon yhtään mitään. Ed. Kankaanniemelle pitää ihan kiitos sanoa, että tämä on erittäin ansiokasta, että tämmöinen asia nostetaan esille. Kyllä hallitusohjelmassa, totta kai, näihin tukeudutaan ja halutaan, että näitä rahoja nostetaan ylöspäin, mutta asiat pitää myös nostaa esille.

Tiehoitokunnan vastuuhan sinänsä on erittäin iso. Jos yksityistiellä tapahtuu joku onnettomuus ja tutkinnan yhteydessä paljastuu, että syy on siinä, että tie on huonossa kunnossa, niin ihan faktisestikin on laillinen vastuumahdollisuus olemassa tiehoitokunnalle ja varsinkin sen puheenjohtaja joutuu selittelemään sitten mahdollisesti jopa lakituvassa, miksi tie on näin huonossa kunnossa. Sen tienpitäjän vastuu tässä asiassa on todella iso. En muista, onko yhtään ennakkotapausta olemassa, että olisi semmoinen tuomio annettu käräjäoikeudessa tai saanut lainvoiman tämmöinen tuomio, mutta kuitenkin se aito mahdollisuus Suomen lain mukaan on olemassa.

Tienpito maksaa suurin piirtein vähän tien kunnosta riippuen 200—400 euroa vuosittain per kilometri. Esimerkiksi talven lumisuus vaikuttaa paljon siihen ja tienkäyttömäärät, mutta nämä eivät ole pieniä määriä varsinkin, jos asuu tuolla syrjäseudulla, jossa se hiekkatie saattaa olla vaikka kuusi seitsemän kilometriä pitkä, joka on niin sanottua yksityistietä.

Tämä jokamiehenoikeusasia on otettava tulevaisuudessa ehdottomasti vakavasti. Se on suomalaisille tärkeä asia, mutta se tarkoittaa sitä, että eduskunnan pitää siihen vakavasti paneutua ja lisämäärärahoja saada reilusti. Vanhasen hallituksen ohjelmassa tämä on ja nimenomaan se, että on infraan kiinnitetty huomiota, ylemmän tieverkon kuntoon, mutta siinä samassa yhteydessä pitää nostaa myös tämä alemman tieverkon kunto vielä reilummin esille.

Paikallistalouden kannalta yksityistiet ovat erittäin tärkeitä, koska kaikki se elinkeinotoiminta, kaikki se toiminta, mikä maaseutukylissä tapahtuu, on tieverkon kannalta, ihmisten elintason kannalta, elämisen tason kannalta erittäin tärkeää. Jos ajatellaan esimerkiksi niitä 90 000:ta kesämökkiläistä, jotka ympärivuotisesti asuvat kesämökillänsä, käyttävät sitä kaikkina vuodenaikoina pitäen talon lämpimänä, heidänkin kannaltaan ja maaseutuelinkeinojen kehittymisen kannalta olisi erittäin tärkeää, että saadaan nämä tiet vielä parempaan kuntoon. Kunnat ovat toki vähäisistä varoistaan varautuneet, kuten kotikuntanikin on varautunut, tällaisiin yllätyksellisiin menoihin omassa budjetissaan vuosittain, että jos jollekin tielle tulee niin sanotusti yllättäviä korjauskuluja esimerkiksi raskaasta puutavaraliikenteestä johtuen, niihin on varauduttu kunnan talousarvion kautta. Mutta on toisaalta väärin, että kunta joutuu tavallaan pakon edessä pistämään rahaa peliin, mutta sehän on ihan pakko, koska siellä ihmisiä asuu teiden varsilla. Ei heitä voida jättää sen varaan, että moottorikelkalla ajetaan esimerkiksi sairaita ihmisiä päätien varteen. Kyllä ympärivuotinen tieverkko on heille yhtä lailla oikeus kuin meillä oikeus kävellä vaikka Helsingin katua pitkin, joka on hyvin hoidettu.

Oikeastaan tieverkon hoidossa tulevaisuudessa soisi sen tapahtuvan, että kun puhutaan maaseudun kehittämisestä ja tasa-arvoisesta yhteiskunnasta, niin miellettäisiin myös yksityistiet siihen kuuluvaksi, koska pidän sitä maaseudun ja näiden syrjäisten alueiden kehittymisen kannalta erittäin tärkeänä. Metsätaloutta ei missään tapauksessa tässä yhteydessä saa unohtaa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jotta tämä yksityistiekeskustelu ei lähde väärälle uralle, näitä alueita nimittäin on paljon lähempänä kuin me luulemmekaan: Esimerkiksi Espoon kaupunki on aina viiden suurimman yksityistiemäärärahojen saaja Suomessa, tällaiset laajatkin kaupungit ja alueet, että aina ei ole kysymys Pohjanmaasta tai Pohjois-Karjalasta, kun puhutaan yksityisteistä, vaan muun muassa Espoon kaupunki on näin merkittävästi yksityisteiden kilometrimäärien haltija. Toisekseen sitten vaan muistutan, että jokainen yksityistie käytännössä alkaa valtion ylläpitämältä tieltä. Tällä hetkellä on tilanne se, että sinne yksityistielle ei pääse, kun valtion hoitama tie on siinä kunnossa, että routakelirikko on katkaissut teitä ja ajoneuvot vaipuvat akseliansa myöden sinne mutaan. Meidän pitää pitää kyllä huoli ja ajatus kirkkaana koko ajan siitä, että tämä hiussuoniverkosto, joka on yksityistie, ei toimi, jos valtimot ovat tukossa. Ja jopa nämä pienet tärkeät valtimot, jotka ovat nimenomaan valtion ylläpitämiä teitä, ovat tällä hetkellä erittäin huonossa kunnossa, ja valtiovallalla ei tunnu olevan halua laittaa näitä sorapäällysteisiä teitä kuntoon. Sinne pitää lisätä määrärahoja.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämä aloite synnytti laajan keskustelun, ja se on ollut varsin hyvä, että näin on käyty keskustelua tästäkin asiasta. Koko tierahoitus on siis tärkeä ja siihen pitäisi saada lisää voimavaroja. Jäi kyllä tuossa kyselytunnilla avoimeksi edelleen se, onko valtiovarainministeri Kalliomäki oikeassa vaiko kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen, jotka eilen ja tänään ovat puhuneet täysin ristiin, ja liikenneministeri Luhtanen sitten yritti selittää asian ja asettui siihen väliin, niin että asia on mahdollisimman epäselvä. Tältä osin hallituksen politiikka on varsin sekaisin niin kuin on tämä veropolitiikkakin. Mutta, herra puhemies, tässä keskustelussa on noussut joitain asioita esille, joita haluan kommentoida toistamatta niitä, mitä jo aiemmin kävin läpi.

Ensinnäkin tästä tilanteesta on jouduttu siihen, että kunnat todellakin maksavat aika merkittävästi yksityisteiden kustannuksista ja kunnittaiset erot ovat varsin suuria. Ed. Esa Lahtela, se ei ole oikein, että naapurikunnassa ovat asukkaat hyvin erilaisessa asemassa kuin toisessa. Se on meidän perustuslakimmekin kannalta vähän kyseenalainen tilanne. Kunnittaiset erot ovat siis suuria, ja se voidaan korjata vain sillä, että lakisääteisesti määritellään avustusten rajat ja ehdot, niin kuin ennen oli olemassa, mutta nyt ei ole. Siksi tarvitaan lakiin tämä järjestelmä. Toisaalta valtion varoja ei voida jakaa pysyvästi noin vain harkinnanvaraisella menettelyllä, vaan pohjan pitää olla lain tasoisesti määritelty, kun näinkin merkittäviä summia käytetään valtion rahoja. Siihenhän liittyvät myös valvonnan velvollisuudet jne.

Vielä palaan tuohon kuntakysymykseen sen verran, että eniten kuitenkin, vaikka ed. Salo varmaan on oikeassa, että Espoossakin näitä maksetaan, niin eniten kuitenkin yksityisteitä on Pohjois-, Itä-, Keski-Suomessa, Pohjanmaallakin ja siellä talvet ovat pitkiä ja lumisia verrattuna tähän eteläisimpään Suomeen ja olosuhteet siinä mielessä hankalammat ja teiden kunnossapito kalliimpaa kuin täällä etelässä. Siksi tietysti köyhimmät kunnat, jotka ovat tuolla Itä-, Pohjois-, Keski-Suomessa, joutuvat tässä suhteessa suurempiin taakkoihin kuin Etelä-Suomen kunnat, ja lisäksi sitten nämä ihmiset, jotka ovat näitten teitten varrella, yleensä ovat siellä vähävaraisempia kuin täällä etelässä.

Ed. Pulliainen tuossa toi esille kyllä mielenkiintoisen asian tästä, miten tämä hanke saataisiin eteenpäin. Eli demareilla on näitä, ei mitään kesämökkejä vaan semmoisia oikein kunnon ökyhuviloita järviemme rannoilla — muun muassa eräät demaritoverit ovat rakentaneet Keski-Suomeen tällaisia — ja heidän pitää päästä mersullaan sinne perille asti. Silloin kun vaalityössä työtä tehdään, niin on se lada ja mennään vain sinne (Naurua) kunnon paikkoihin, mutta mökille pitää päästä sillä mersulla, ja silloin tarvitaan yksityistietä, ja tietysti sosialidemokraattinen aate on sellainen, että kaikki pannaan kehdosta hautaan yhteiskunnan maksettavaksi, ja näin sitten tämänkin tien täytyy olla mersulla ajettavassa kunnossa kesämökin pihaan asti, tai sen huvilan. No niin, eli näkökohta, jonka liikennevaliokunta voi ottaa sitten huomioon, jotta asia menee varmemmin eteenpäin, kun hallitus muutoin ei ole oikein ollut tälle lämmin.

Arvoisa puhemies! Tähän liittyy vielä se, että nämä ihmiset tekevät tavattoman paljon talkootöitä, jotka elävät siellä näitten teitten varsilla tai ovat tiekunnissa mukana. Siinäkin on oma rajansa.

Sitten on yksi asia, joka ei ole tullut varmaan vielä esille, että näiden yksityisteiden tiekunnat ovat arvonlisäverovelvollisia eli maksavat. (Ed. Pulliainen: On se sanottu!) — Jaha, se on sanottu, hyvä. Olin välillä poissa. Mutta tämä kysymys pitäisi hallituksen ... (Ed. Pulliainen: Ei pitäisi poistua, jos on oma aloite käsittelyssä!) — Pitää asioita hoitaa. — Tämä aloite on sitäkin tärkeämpi, jos hallitus ei saa aikaiseksi sitä, että tämä arvonlisäveroasia tältä osin korjattaisiin. Hallituksen tulisi luopua ainakin näiltä osin tämän kiinteistöveron kiristämisestä. Se on aivan kohtuuton näitten ihmisten kannalta, jotka syrjässä asuvat. Itse olen niitten harvojen kansanedustajien joukossa, jotka asuvat ihan maaseudulla korvessa pienen maalaispitäjän sivukylällä, mutta en asu yksityistien varrella, vaan valtion saran varrella, että en puhu omassa asiassani, mutta tunnen nuo olosuhteet, joissa ihmisiä aika paljon asuu.

Täällä ilmeni edelleen, että puukuljetukset, energia, puu ja muut tällaiset ovat tarpeita, joitten takia yksityisteitä tarvitaan, ja se on ihan totta. Usein kyllä niin on, että kun on tällaisia yhtiöitten puuajoja, niin silloin ne panevat tien sen jälkeen kuntoon, mikä on sitten yksityistielle ehkä eduksikin samalla tavalla kuin meillä Jyväskylän seudulla esimerkiksi kotikunnassani Jyväskylän suurajot ovat sellainen tapahtuma, että kun ne tuhoavat sen tien parin päivän aikana, niin sitten se seuraavalla viikolla pannaan loistavaan kuntoon, eli on siitä rallista jotakin hyötyäkin, jos siitä voi olla jotakin haittaakin joillekin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä ed. Vielma jakoi tätä tiestöä sillä tavalla, mikä ennen vanhaan oikeastaan aika pitkälle olikin käytössä. Eli meillä nämä on valtatiet, kantatiet, maantiet, sitten oli paikallistiet, jotka valtio piti kunnossa, mutta laskutti osan kustannuksista kunnilta. Se menettely on lopetettu ja kuntien paikallistiemaksuosuudet on poistettu, ja ne tiet ovat pääosin valtion hoidossa, (Ed. Salo: Huonossa kunnossa!) ja ne ovat kyllä valitettavan huonossa kunnossa. Yhdyn siihen, mitä ed. Salo sanoi, että meillä on alemman asteista valtion hoidossa olevaa tiestöä paljon, joka on luvattoman huonossa kunnossa, esimerkiksi tässä nyt seuraavien kolmen kuukauden aikana pitkälle kesään rajoitusten alaisina ja sitten yhtä kuravelliä, eli sinnekin pitää saada kyllä panostusta.

Herra puhemies! Kysymyksessä on kaiken kaikkiaan kansalaisten tasavertainen kohtelu, pannaanko heidät maksamaan vain veroja lisää ja lisää vai annetaanko heille myös peruselämisen tarpeisiin edellytykset, esimerkiksi juuri tällä tiestön kunnossapidolla avustamalla sitä. Vai onko se aluepolitiikka tämänkin hallituksen aluepolitiikkaa, että pyritäänkin ajamaan ihmiset maaseudulta suuriin taajamiin, jossa sitten kaikki ongelmat kärjistyvät.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti ed. Hoskoselle. Ihmettelen, miksi arvoisa edustaja kaiveli Lipposen ensimmäisen hallituksen tekoja tähän keskusteluun. Silloin varmasti leikattiin aika paljon muitakin kohteita; itse en ollut silloin vielä eduskunnassa. Minun mielestäni ed. Hoskonen olisi voinut aivan hyvin muistella tuoreempia tapahtumia, eli mitä tapahtui viime joulukuussa täällä eduskunnassa, kun me äänestimme yksityisteiden määrärahoista. Jos en nyt ihan väärin muista, niin taisitte äänestää näitä hyvin vaatimattomia korotusesityksiä vastaan. Pyydän anteeksi, jos muistan väärin, mutta minulla on se käsitys, että täällä ed. Pulliainen muun muassa teki tällaisen 5 miljoonan euron lisäysesityksen ja siinä ei tainnut ed. Hoskonen olla kannattamassa tätä esitystä. Eli puheet täällä ovat täysin toisenlaiset kuin teot, ja niin kuin jo tuossa varsinaisessa puheenvuorossani totesin, niin ei tässä tapahdu mitään, jos emme saa lisää rahaa ja täällä päätöksiä näitten yksityisteiden puolesta. Eli turha täällä on nyt sitten surkutella rahojen vähyyttä, jos itse äänestää niitä vastaan.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin niin, että kun sitä budjettia koottiin tässä joulun alla, niin siellähän oli valtava määrä näitä erilaisia yksityistiemäärärahaesityksiä, että jos sitä kaikkea olisi tukenut, niin todennäköisesti se olisi aiheuttanut sen tilanteen, että tietysti yksityisteille olisi voinut laittaa vaikka asfaltin niillä rahoilla, mutta se nyt ei ollut ehkä realismia. Muutamaa hanketta toki tuinkin, ja siinä linjassa nimenomaan, että saataisiin näitä tieasioita kuntoon. Mutta senhän varmaan vanhemmat parlamentaarikot ymmärtävät, että niin kuin joku oli laskenut kerran näistä tiemäärärahoista, jotta moottoritien tasoiset tiet tulisi, jos kaikkia näitä raha-asia-aloitteita olisi tukenut. Mutta se on taas toinen, semanttinen asia.

Mutta joka tapauksessa se on iso asia, että kerralla poistettiin ne rahat sieltä — tai melkein — ja oli jo vaara, että menee koko se yksityisteiden rahamäärä kokonaan pois. Se on se iso asia, niiden rahojen hilaaminen takaisin samalle tasolle on se vaikea tehtävä, mutta siihen pitää määrätietoisesti pyrkiä, niin kuin monessa puheenvuorossa tässä on sanottukin. Se on tapahtunut tosiasia, ja meidän pitää nyt palata oikealle tielle pikkuhiljaa ja nimenomaan muistaa se, että eivät yksityisteiden käyttäjät ole sen huonommassa asemassa kuin muutkaan ihmiset tässä maassa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä arvonlisävero on ollut esillä, niin kuin täällä jo välillä todettiin. Tämä olisi mielestäni semmoinen mielestäni kaikkein helpoin ja nopeimmin ja oikeudenmukaisimmin tehtävä korjaus yksityisteitten talouteen. Se tuntuisi 22 prosenttia heti välittömästi. Tuntuu mielettömältä, että jos yhteiskunta antaa rahaa, niin se arvonlisäverona sen koppaa sitten takaisin pois. Tämä olisi semmoinen hyvin selkeä lähtökohta, millä voitaisiin asiaa auttaa, ja todellakin, että valtion osuus tulisi siihen mukaan.

Nythän on helposti tullut se ajatus, että tienhoitoon ei enää valtion rahaa tule. Tämä ajatus on annettu ymmärtää jo, kun monta vuotta on ollut, että sitä ei ole ollut, vain johonkin erityiseen rakentamiseen, ja sitten, jos siellä ei olekaan sitä kolmea asuttua taloa esimerkiksi sillan takana, niin ei sitten voidakaan rahaa antaa. Tästäkin nimimerkki Kokemusta on. Tiedän hyvin, että täytyisi päästä aloitteenmukaiseen järjestelyyn ja arvonlisävero pois. Silloin asiat kohentuisivat.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin tuossa edestä jo puhujakorokkeelta puhuin, niin tämä aloite on ihan jonninjoutava. Ei tällä ole mitään merkitystä. Meillä on yksityistielaki voimassa, ja silloin Lipposen ykköshallituksen aikaan, muistan hyvästi koko sen käsittelyn, mikä tappelu käytiin, demariryhmässä yhtenä torstaipäivänä tehtiin semmoinen päätös, että ei taivutakaan sen lain kaatamiseen. Täällä ed. Rajamäki aikanaan, nykyinen ministeri, kysyi sitten Linnainmaalta — Linnainmaa sattui olemaan tuossa ministeriaitiossa — vielä sitä, miten tämä juttu on, että meillä on päätetty tämä homma nyt, demariryhmä ei suostu tähän kaatohommaan, ja ed. Hoskonen on siinä mielessä oikeassa, että rahat meni, se meni kokonaan pois, ei yhtään pennin jätiä jaettu avustuksena. Mutta sitten onneksi sen jälkeen ryhtiä löytyi eduskunnasta ja vuosittain ollaan lisätty siihen. Siinä mielessä nyt toivoisi, että sitä ryhtiä löytyisi nyt tässä tulevina vuosina sitten. Siellä voisi ajaa mersulla sitten, jottei tarvitsisi ladalla ajaa sitten sivuteitä. (Naurua)

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää, että kansanedustajat toimivat ja ovat aloitteellisia eri asioissa, ainakin minun mielestäni. Jälleen kerran ed. Kankaanniemi on ollut hyvin toimelias ja hänen lakialoitteensa on aivan oikeansuuntainen ja yhteistä hyvää tarkoittava tärkeä aloite.

En malta olla pitämättä puheenvuoroa, kun täällä on niin kauniisti puhuttu lääketieteellisin termein näistä teiden merkityksestä, ja tietenkin lääkärinä tässä sitten minäkin heltiän puhumaan. Täällä on ed. Salo puhunut valtimoina valtion teistä ja ed. Väistö hiussuonista ja kuinka nämä kaikki tiet johtavat kotiin. Pidän kyllä erittäin tärkeänä, että sinne kotiin tai juurille pääsee, on sitten matkalla, niin kuin ed. Kankaanniemi sanoi, mersulla tai ladalla, mutta kotiin pitää päästä. Niiden teiden päässä on kuitenkin paljon taloudellista toimintaa, muun muassa metsätaloutta, maataloutta ja muuta vastaavaa toimintaa, joka on kuitenkin elintärkeää koko valtakuntaa tarkasteltaessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tulin tänne puhujakorokkeelle sen takia, että minä näen ed. Hoskosen, kun pidän tässä sellaisen isänmaallisen saarnan hänelle. Nyt on syytä muistaa, että tässä on isänmaallisten tekojen aika, ed. Hoskonen, ja nyt on kysymys siitä, onko meillä muilla näyttöä isänmaallisista teoista. Kun ed. Hoskonen ei niihin isänmaallisiin aikoihin ollut eduskunnan jäsen, meidän täytyy palauttaa mieleen hänelle historiallisena takaumana, mitä täällä on oikein tapahtunut.

Kun Suomen keskusta oli hallitusvastuussa viime vuosikymmenen alkupuolella, 91—95, silloin otettiin velkaa parhaana vuonna 65 miljoonaa markkaa, velkaannutettiin tämä valtio vallan hirmuiseen tilaan kerta kaikkiaan. (Eduskunnasta: 65 miljardia!) — Anteeksi, 65 miljardia, sorry, nyt on euroajassa, niin rupeaa menemään sekaisin. — Mitä tästä oli seurauksena? Siitä oli seurauksena, että Suomi ei olisi saanut enää sitten vuoden 95 tienoilla mistään vippiä. Sillä tavalla, kun Lipposen ensimmäinen hallitus aloitti työskentelynsä, jouduttiin siihen tilanteeseen, että oltiin pakkoleikkausten edessä, jouduttiin tekemään sellainen kautta linjan juustohöyläleikkausoperaatio.

Siihen liittyy nyt tämä asia. Se liittyy sillä tavalla, että sen linjan mukaisesti pyyhittiin myöskin tässä kysymyksessä oleva laki, siis se pohjalaki, huitsin kuikkaan. Mutta siinä tehtiin se isänmaallinen teko, että me emme hyväksyneetkään sitä temppua. Me ryhdyimme vallankumoukseen, ed. Hoskonen, ja rankimman jälkeen vallankumoukseen. Me saimme aikaiseksi, että se laki säilyi. Sitten siihen ruvettiin saamaan niitä harkinnanvaraisia rahoja.

Nyt, ed. Hoskonen, teillä, jotka puhuitte äsken juuri niin kuin te puhuitte, niin kuin ed. Oinonen erikoisesti puhui, jolla on myöskin laaja näkemys siitä, että myöskin arvonlisäverohommat ja kaikki hoidetaan kuntoon, nyt teillä, arvoisat Suomen keskustan kansanedustajat, on mahdollisuus osoittaa se isänmaallinen tekonne. Te aiheutitte kaikki nämä ongelmat 90-luvun alkupuolella. Nyt me vaan täältä katsomosta katsomme, kun te hoidatte tämän kotiin.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Lyhyesti vain, että minusta ed. Pulliaisen analyysi oli kohtuullisen hyvä mutta siinä hän keskittyi vaan seurauksiin, syystä ei uskaltanut mainita mitään. Jos lääkäri olisi, enpä uskaltaisi mennä lääkäriin. Tarkoitan, miksi sitten aikanaan nämä velat otettiin. Olin Suomen Pankissa muutaman ryhmän kanssa käymässä, ja siellä taisi olla pääjohtaja Vanhala, joka sanoi, että hulluttelu 80-luvun lopulla maksoi pankkikriisin myötä 45 miljardia markkaa ja Suomen Pankin taseesta hävisi 5 miljardia markkaa. Tätä ilmeisesti ed. Pulliainen ei enää muista, mutta ei mennä historiaan pitemmälle, on tärkeämpiäkin puheenvuoroja ehkä. Jos seurauksiin keskittyy, pitäisi mainita syykin. Ymmärtääkseni tämä on terveydenhoidossakin parasta. Jos keskittyy vain siihen, mitä on tapahtunut, eikä muista syitä, ollaan aika heikoilla jäillä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Hoskonen ja ed. Oinonen, nyt katse pois 80-luvulta ja katse pois karhuista, susista ja liito-oravista kohti yksityisteitä! Toteaisin yksityisteistä sen lisäksi, että tietysti kaikki tiet vievät Roomaan, että kun kuuntelin aikaisemmin keskustelleita ed. Esa Lahtelaa ja ed. Pulliaista, niin nyt todella olisi aikaisemmin suurimman oppositiopuolueen, nyt suurimman hallituspuolueen kansanedustajilla mahdollisuus toimia tässä asiassa niin, että saisimme rahoituksen kuntoon, ja tämä yksityistieasia, josta ed. Kankaanniemi on tehnyt hyvän lakialoitteen, menisi myöskin todella ensi vuoden budjettiin kunnolla rahoitettuna — tärkeä asia nimenomaan maaseudulla, niin kuin edustajat Hoskonen ja Oinonen varsin hyvin tietävät, koska tuntevat ne asiat erittäin hyvin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Tiusasta, ympäristövaliokunnan puheenjohtajaa, että antoi tunnustuksen, että tunnemme asiat hyvin. Tämä on hivelevää kuulla. Jotain tunnemme, ja on hyvä, että näin tunnustusta saadaan, se velvoittaa. Minä todella toivon, että kun nyt Suomen keskusta on hallituksessa, meidän ministerimme siellä tähän asiaan, joka on maaseudun kannalta ja koko kansantalouden kannalta tärkeä, kyllä voisivat nopeasti puuttua.

Tiedän, että sitä odotetaan maakunnissa. Nyt ovat yksityisteiden vuosikokousten aikaa juuri nämä kuluvat viikot ja tulevat lähiviikot. Toivon, että näissä asioissa voitaisiin saada signaali, joka on merkki siitä, että maaseutua ei ole unohdettu, mukaan lukien maaseudulla vapaa-aikaansa viettävät, tätä toivon.

Valitettavasti luonnon ystävätkin menevät autolla sinne luontoon. Kesällä käytiin karhudebattia lehdessä. Minä kirjoitin, että ihmiset vieraantuvat petojen takia luonnosta. Minä olin suden jäljillä omilla maillani menneenä viikonloppuna, mutta joku kirjoitti lehdessä, että kuka enää metsään menee, autollahan me sinne menemme ja sieltä katselemme luontoa, hän, joka puolusti petoja.

Toivon, että ihmiset kuitenkin liikkuisivat eri tavoin näillä yksityisteillä ja ne olisivat hyvässä kunnossa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Lopuksi vielä totean ed. Esa Lahtelalle ensinnäkin, että kyllä teidänkin on syytä varautua siihen, että voi käydä niin, että sosialidemokraatit eivät ole hallituksessa joskus ja saattaa taas tulla niin sanottu linnainmaa, viinanen tai niinistö, joka leikkaa nämä rahat, jos niitä ei ole lailla säädetty. Toki he voivat lainkin muuttaa, mutta se on aina isompi ja vaikeampi kysymys. Siksi laki on ihan hyvä, ja se antaa varmuuden myös näille ihmisille, että he saavat avustuksensa tähän tärkeään asiaan, joka heidän elämäänsä koskettaa.

Ed. Pulliaiselle totean, että te olette ollut täällä vuodesta 87 lähtien niin kuin minäkin ja tiedätte äärimmäisen hyvin erinomaisen viisaana miehenä, että 80-luvun loppuvuosina tässä maassa elettiin kuin pellossa. Sosialidemokraattien ja kokoomuksen hallittu rakennemuutospolitiikka johti silloin siihen, että Suomi syöksyi valtavaan lamaan, jota kansainvälinen lama, Neuvostoliiton hajoaminen, sosialismin ja kommunismin romahtaminen jne. syvensivät, ja se oli silloin käsissä jo 91, kun Ahon hallitus aloitti. Silloin se saatiin korjattua niin, että 94 lähti nousu. Sen jälkeen ei olisi tarvinnut enää ...

... ed. Pulliainen, leikata tällaisia menoja.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä olen tästä aiheesta puhunut tässä salissa enemmän kuin kukaan muu näitten vuosien varrella. Jo 87—91 eduskunnassa varoitin, mikä se kehitys tulee olemaan.