Arja Alho /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni sotilasvammalain 1 §:n muuttamisesta on oikeastaan aika pieni, mutta, uskoisin, kuitenkin symbolisesti merkittävä. Se ei ole mikään uusi keksintö myöskään tai mikään uusi idea sen vuoksi, että tämän tyyppisiä aloitteita on ollut käsittelyssä myöskin viime vaalikaudella. Mutta se ponnin, miksi tällaisen muutosesityksen 1 §:ään olen tehnyt, johtuu siitä, että puoleeni on kääntynyt joitakin sellaisia henkilöitä, jotka ovat talvi-, jatko- tai Lapin sodan aikana — tai nyt tässä tapauksessa kylläkin talvi- ja jatkosodan aikana — olleet vielä niin nuoria, että he eivät ole olleet rintamalla mutta ovat kuitenkin joutuneet kärsimään niistä sodanaikaisista olosuhteista, jotka ovat sitten vaikuttaneet heidän loppuelämäänsä. Siviilisairaaloissa luonnollisestikin jouduttiin tekemään ratkaisuja esimerkiksi antibioottihoitojen osalta niin, että rintamalla loukkaantuneiden ja vammautuneiden hoito oli ensisijaista, ja tämä on ollut tarkoituksenmukaista.

Kun kuitenkin sitten tästä syystä, että tällaisia priorisointeja oli tehty, niin ainakin nämä muutamat tapaukset, jotka ovat puoleeni kääntyneet, kokevat kuitenkin niin, että nyt, kun sodasta on jo kulunut aika kauan aikaa, olisi kohtuullista myöskin tunnustaa se, että hekin ovat tavallaan sodan uhreja ja sodan vammauttamia, vaikka se ei tapahtunutkaan rintamalla vaan johtui niistä olosuhteista, jotka heidän sairauksiensa tai vammojensa hoitamisessa sodan aikana suomalaisissa sairaaloissa oli.

Tämä esimerkkitapaus on eräästä miehestä, joka sairasti sodan aikana luumätää, ja koska hän ei sitten saanut siihen kunnollisia antibiootteja, niin hän sairastaa sitä edelleen ja tietysti siitä on aiheutunut hänelle paljon kärsimystä. Hän ei kuitenkaan voi hakea sotilasvammalain perusteella korvausta, koska hän ei kuulu lain piiriin, ja niinpä tavallaan asia on jäänyt ratkaisematta ja tätä kysymystä ei ole voitu viedä eteenpäin.

Tämä esittämäni muutos tarkoittaisi nyt sitten sitä, että sotilasvammalain korvausten piiriä laajennettaisiin niihin henkilöihin, jotka ovat olleet näitten poikkeuksellisten olosuhteiden tavallaan uhreja. Se ratkaisu siitä, tuleeko tällaista sotilasvammalain mukaista korvausta vai ei, olisi puhtaasti lääketieteellinen. Näin minusta olisi kohtuullista menetellä. On varmaan hyvin vaikea jälkikäteen rekonstruoida olosuhteita ja tilanteita, joissa nyt esimerkiksi lapset tai vaikkapa evakkoretkellä olleet vammautuneet tai sairastuneet olivat, olisivatko he korvauksiin oikeutettuja, mutta mielestäni kuitenkin tämmöisin lääketieteellisin perusteluin, jos ne ovat ilmeiset, tällaisiin korvauksiin pitäisi voida mennä riippumatta siitä, mikä on ollut tämä laki aikaisemmin.

Arvoisa puhemies! Yhteenvetona siis totean sen, että tämä kyseinen sotilasvammalain muutos laventaisi sotilasvammalain korvausten piiriin tulevia ihmisiä. Se ei enää käsittäisi ahtaasti niitä vammoja ja sairauksia, jotka ovat tapahtuneet rintamalla, tai sitten esimerkiksi niitä vammautumisia, jotka ovat tapahtuneet miinojen purkamisessa sodan jälkeisinä aikoina, vaan se ottaisi huomioon myöskin ne lukuisat siviilit, jotka vaikeissa olosuhteissa ovat jääneet vaille tarvittavaa hoitoa ja huolenpitoa ja jotka kärsivät edelleen näistä olosuhteista johtuen vammoista ja sairauksista. Ja kun tämä lavennus tulisi, niin se ei tietenkään tarkoittaisi sitä, että ilman lääketieteellistä arviota korvausta suoritettaisiin, jotenka tässä olisi vielä varmistus niin, että tällaista ikään kuin suurta korvausten määrää tuskin tämä lakiehdotus aiheuttaisi, mutta ehkäpä toisi oikeutta niille, jotka kokevat, että hekin ovat oman uhrauksensa antaneet siten, että ovat sairastelleet ja kärsineet näistä sairauksista ja vammoista sodan jälkeisinä aikoina.

Tony Halme /ps:

Arvoisa puhemies! Sodassa kärsineitä pitää hoitaa ja auttaa, mutta vierastan sitä, että heitä rinnastetaan sodassa haavoittuneisiin ja taistelleisiin veteraaneihin, joille ei vieläkään ole ilmaisia lääkkeitä ja muita etuuksia, jotka Suomen kansa heille soisi, mutta joita eduskunta edelleen panttaa urhoollisilta sotiemme veteraaneilta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Alho on tehnyt hyvän aloitteen, koska kysymys on kuitenkin sodanajan oloissa tapahtuneista vammautumisista, ja näkisin, että meidän tulisi tänä päivänä katsoa jo hyvin avarasti kaikkia näitä, jotka viime sotien aikana ovat kärsineet. Näen, että rinnasteisesti tulisi myöskin näitä lähimmäisiä, jotka olivat kärsimässä pommitusten vahingoista, kohdella sotainvalideihin rinnastettuina. Toivon, että tämä aloite johtaa myönteiseen käsittelyyn, koska kuitenkin on sodan ajan aiheuttamasta kärsimyksestä kyse.