Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies, värderade talman! Niin kuin hallituksen esityksestä ilmenee, esityksen tavoitteena on vähentää EU:n kansalaisten tekemiä perusteettomia turvapaikkahakemuksia. Tavoitteeseen pyritään ehdottamalla, että turvapaikkaa hakenut unionin kansalainen ja häneen rinnastettava, siis Eta-alueelta tulevat ja sveitsiläiset, suljettaisiin vastaanottopalveluiden piiristä sen jälkeen, kun hän on saanut tiedoksi Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen. Joissakin erityistilanteissa hakija voisi kuitenkin kuulua vastaanottopalveluiden piiriin lyhyen ajan, jos on henkilökohtainen terveyssyy tai vastaava, korkeintaan seitsemän päivää. Toivomme, että eduskunta pääsisi nopeasti käsittelemään tätä lakia, koska laki on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi tilassa.

Ehkä voi sanoa tässä yhteydessä, että tämä ongelmatiikka on meillä ja muualla tullut esiin, kun toisaalta EU-kansalaisilla on vapaa oikeus liikkua EU:ssa, ja sen vapaan liikkuvuusdirektiivin vaatimukset asettavat rajan, milloin henkilö voidaan maasta poistaa. Kuten esityksessä todetaan, tällä hetkellä ja näinä vuosina, mitä olemme tarkastelleet, ei muihin maihin niin suuressa määrin kuin Suomeen, Belgiaa lukuun ottamatta, ole tullut unionin kansalaisia hakemaan turvapaikkaa.

Belgiaan siis tuli viime vuonna noin 625 turvapaikanhakijaa tai vähän enemmän, Suomessa oli jonkin verran tätä enemmän, noin 800. Ennen tämän lakiesityksen antamista tietysti on ollut myös tiivistä yhteistyötä lähetystöjen kanssa, koska olemme huomanneet, että turvapaikanhakijat ovat tulleet maantieteellisesti aika rajoitetulta alueelta, esimerkiksi Bulgarian pohjoisosien köyhiltä alueilta.

Kaikki unionin kansalaisten hakemukset käsitellään nopeutetussa menettelyssä, ja ne on tällä hetkellä pystytty käsittelemään noin kolmen viikon kuluessa hakemuksen jättämisestä. Toisaalta nyt on myöskin tehostettu yhteistyötä poliisin ja Maahanmuuttoviraston välillä tavalla, joka mahdollistaa, että kuuleminen, päätöksenteko ja tiedoksiantaminen peräkkäisinä toimenpiteinä voisi tapahtua niin, että prosessi kestää vain muutaman päivän. Ongelmatiikkaa tietysti tu- lee siitä myöskin, että verrattuna muihin maihin unionin kansalaiset todella ovat paremmassa asemassa ja voivat saada vastaanottopalveluja pitempään kuin muut turvallisista maista tulevat hakijat.

Arvoisat kollegat, värderade kolleger! Vi har funderat på olika sätt att förverkliga den här, vår målsättning är att minska grundlösa ansökningar om asyl från EU-medlemsstater. Ett alternativ var att helt utesluta dem ur mottagningstjänsterna, men vi bedömde att några dagars kostnader för mottagningstjänster betyder att ansökarna lättare kan nås av polisen och myndigheterna för delgivning. Det har också funnits ett förslag om att EU-medborgarna skulle bo kvar på mottagningscentralerna så länge tills de avlägsnas från landet och bara få mat och vissa nödvändiga förnödenheter, men vi har bedömt att också detta skulle kunna vara en tilldragande grej, och därför har vi gått in för den lösning som vi nu föreslår.

Hyvät ystävät! Me olemme siis harkinneet tässä ristipaineessa, jota tulee sekä EU-direktiivin että muiden säännösten osalta, että hakijoita ei ole tarkoituksenmukaista kokonaan sulkea vastaanoton piiristä, koska on tärkeää, että hakijat tavoitetaan helposti tutkintaa ja tiedoksiantamista varten, eikä myöskään ole tarkoituksenmukaista sellainen, että koko prosessin ajan olisi mahdollista asua vastaanottokeskuksessa, koska sekin voi olla tekijä.

Hyvät ystävät! Esityksen vaikutuksista on jonkin verran kannettu huolta kunnissa, mutta oikealla tavalla tulkiten vapaan liikkuvuuden sääntöjä olemme vakuuttuneita siitä, että tästä ei tule käytännössä enemmän kustannuksia kunnissa. On huomattava todellakin, että EU-direktiivit eivät velvoita kuntia antamaan sosiaaliavustuksia unionin kansalaisille oleskelun ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. (Ed. Zyskowicz: Mites Suomen oma laki?) — Ei Suomen oma laki myöskään siihen velvoita. — Ja toisaalta sitten myöskin se, kuka kantaisi kustannukset maasta poistamisesta, niin tähän liittyen valtion viranomaiset kantavat mahdolliset kustannukset. (Ed. Zyskowicz: Toivottavasti ministerin tulkinta on oikea!)

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on nyt maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annettava laki, jossa ehdotetaan, että turvapaikanhakija, joka on Euroopan unionin, Islannin, Lichtensteinin, Norjan tai Sveitsin kansalainen, ei kuuluisi enää vastaanoton piiriin sen jälkeen, kun on saanut kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa. Tämä esitys on erittäin hyvä, ja sillä hallitus osoittaa hyvää tilannetajua tässä hyvin polttavassa maahanmuuttoon liittyvässä ongelmassa. (Ed. Rajamäki: Omaa tulkintaa!)

Viime vuoden aikana monet unionin kansalaiset ovat hakeneet Suomesta turvapaikkaa ja käyneet useita kertoja kotimaassaan ja tulleet takaisin hakemaan turvapaikkaa. Vastaanottokeskusten majoitus-, ylläpito- ja rahallinen toimeentulotuki on kannustanut tähän toimintaan. Kansainvälinen vertailu osoittaa, että Belgiaa lukuun ottamatta muihin unionin jäsenvaltioihin ja Norjaan ei ole vuoden 2009 aikana tullut niin paljon turvapaikanhakijoita unionin sisältä kuin Suomeen. Tämän on arvioitu johtuvan siitä, että Ruotsi ja Norja ovat tiukentaneet turvapaikkamääräyksiään. Useimmissa muissa unionin jäsenmaissa turvapaikkahakemukset käsitellään nopeutetussa aikataulussa silloin, kun ne tulevat unionin jäsenmaiden kansalaisilta.

Viime vuonna maahan pyrkijöitä oli arviolta noin 6 000 henkeä ja 60 prosenttia turvapaikkahakemuksista oli perusteettomia. Suomen viranomaisilla ja suomalaisilla pitää olla oikeus kysyä, keitä me tarvitsemme Suomeen, onko tulijoilla oikeus saada heti rajan yli astuttuaan ja taikasanan "asylum" sanottuaan lähes täydet kansalaisoikeudet ja sosiaaliturva. Mielestäni ne pitää ansaita tekemällä työtä yhteiskunnan hyväksi.

Turvapaikanhakijoiden toimeentulotukijärjestelmä onkin syytä uudistaa, kun se nykyisellään mahdollistaa oleilun ja rahallisen tuen saamisen vielä kuukauden kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeenkin. Tätä porsaanreikää on käytetty häikäilemättömästi hyväksi. Onhan niin, että osalle turvapaikanhakijoista yhden kuukauden toimeentulotukisumma on vastustamaton houkutin huolimatta siitä, että tietää jo maahan tullessaan tulevansa käännytetyksi. Ei ole pidemmän päälle kenenkään etu, jos etuuksia saa liian helposti. Jos maahan pyrkivä on tottunut kotimaassaan tekemään pitkää päivää perheensä elättääkseen, ei kotoutumista Suomeen ainakaan helpota kaiken tarjoileminen valmiina.

Suomen lain mukaan rikokseen syyllistynyt ulkomaalainen voidaan karkottaa maasta. Rikokseen syyllistyneiden turvapaikanhakijoiden kohdalla turvapaikkaprosessi tulisi keskeyttää ja laittaa karkotus täytäntöön välittömästi. Löperö suhtautuminen niihin, jotka käyttävät suomalaisten avointa hyväntahtoisuutta hyväkseen, on omiaan lisäämään väärinkäytöksiä ja heikentää yhteiskuntamme arvostusta.

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee itsekästä, työperäistä maahanmuuttopolitiikkaa. On tehtävä selvä ero humanitaarisen pakolaispolitiikan ja työperusteisen maahanmuuttopolitiikan välille. Australian ja Kanadan mallin mukainen työperäinen maahanmuuttopolitiikka on kannatettavaa. Maat ilmoittavat, minkä alan työntekijöistä heillä on pulaa, ja sallivat näistä tehtävistä kiinnostuneiden maahanmuuton. Ne antavat siten maahanmuuttajille kunniallisen tavan sulautua yhteiskuntaan tekemällä työtä ja rakentamalla omaa ja perheensä tulevaisuutta uudessa kotimaassa. Työnteon kautta maahanmuuttaja saa kontaktin valtaväestöön, oppii kieltä ja toisaalta tulee helpommin hyväksytyksi kanta-asukkaiden silmissä. Samalla kun valtion tulisi kantaa vastuuta todella hädässä olevista maahantulijoista, on huolehdittava myös siitä, ettei maahanmuuttajille myönnetä erioikeuksia ja poljeta omaa kulttuuria ja tasa-arvoperintöä erilaisuutta kohdattaessa.

Ehdotetulla lakimuutoksella pyritään vähentämään unionin kansalaisten tekemiä perusteettomia turvapaikkahakemuksia. Vastaanoton kustannukset, jotka korvataan täysimääräisesti valtion varoista, laskisivat sekä vähentyneiden hakemuksien että vastaanottokeskuksessa vietetyn ajan lyhentymisen vuoksi. Nämä resurssit voitaisiin käyttää paremmin muiden kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyyn, mikä lyhentäisi näiden hakemusten käsittelyaikoja.

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on erittäin kannatettava.

Pentti  Oinonen /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen lakiesitys, jolla maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annettua lakia muutetaan, on mielestäni oikean suuntainen, joskin se antaa viranomaisille liikaa erilaisia tulkinnan mahdollisuuksia. On aivan oikein, että Euroopan unionin alueelta ja lakiesityksessä mainituista muista eurooppalaisista maista tulevien oikeutta tehdä turvapaikkahakemuksia ja sen myötä saatavia etuuksia rajoitetaan, (Eduskunnasta: Ei sitä rajoiteta!) mutta valitettavasti lakiesityksessä on myös aivan liikaa porsaanreikiä. Lakiesityksen 19 c §:ssä annettaisiin vastaanottokeskuksen johtajalle valta päättää, onko joku EU:n tai laissa mainittujen erityisten maiden alueelta tuleva turvapaikanhakija sellainen poikkeustapaus, että hänen voidaan katsoa kuuluvan vastaanoton piiriin — huomio — kohtuullisen ajan. Normaalistihan tällainen henkilö ei uuden lain myötä kuuluisi vastaanoton piiriin. Mikä on sitten tämä esityksessä mainittu niin sanottu kohtuullinen aika? Onko se viikko, kuukausi, puoli vuotta, vuosi tai jotain siltä väliltä? Tämä olisi syytä määritellä tässä tulevassa laissa tarkemmin.

Kuten edellä mainitsin, kyseistä 19 c §:n kohtaa voidaan mielestäni käyttää väärin. Käytännössä vastaanottokeskuksen johtaja voisi julistaa poikkeustapaukseksi henkilön, joka on alaikäinen tai raskaana, kuten esityksessä mainitaan. Jokainen voi nyt jo hyvin kuvitella, millaisia hakijoita meille on jatkossa pyrkimässä turvapaikanhakijoiksi: (Ed. Tiusanen: Alaikäisiä ja raskaana olevia!) alaikäisiä tai viimeisillään raskaana olevia tai peräti raskaana olevia alaikäisiä. Jos lakiesitys on näin hatara, silloin Suomi joutuu ajan mittaan tilanteeseen, jossa meille pyrkii unionin alueelta suuri määrä pelkästään poikkeustapauksiksi luokiteltavia turvapaikanhakijoita.

Arvoisa rouva puhemies! Toinen asiaan läheisesti liittyvä ongelma on vastaanottokeskuksen johtajan toimivalta. Lakiesityksessä ei mielestäni riittävällä tavalla määritetä johtajan toimivaltaa. Tämä toimivaltakysymys liittyy läheisesti edellä mainittuihin poikkeustapauksiin. Lakimuutoksella halutaan, että johtajalla on valta päättää erityisen henkilökohtaisista syistä johtuvia poikkeuksia rajatusti.

Arvoisa rouva puhemies! Käytänkin tilaisuutta hyväkseni ja kysyisin samalla ministeri Thorsilta: Mitkä ovat raskauden ja alaikäisyyden lisäksi sellaiset erityiset henkilökohtaiset syyt, joiden perusteella henkilö voidaan julistaa vastaanoton piiriin kuuluvaksi? Onko tällainen syy esimerkiksi vastaanottokeskuksen johtajan rakastuminen johonkin turvapaikanhakijaan? Tämänkin kohdan voisi laissa määritellä tarkemmin. (Ed. Mäkinen: Mitä tarkoitetaan rakastumisella?) Vai onko tarkoitus, että käytäntö sitten muovaa säännöt tämän lainkohdan soveltamisessa, niin kuin nyt on tapahtunut turvapaikka- ja maahanmuuttokäytännöissä?

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Oinonen käytti sinänsä ihan ansiokkaan puheenvuoron, mutta en voi olla korjaamatta hänen virheellisesti esittämää näkemystään siitä, että tällä estettäisiin turvapaikkahakemuksen tekeminen. Se on kansainvälisten sopimusten mukaan aina otettava vastaan, ja kuka vaan voi tehdä turvapaikkahakemuksen. Vaan tällähän oikeasti tarkoitetaan sitä, että jos tämä turvapaikanhakija on EU-maasta, turvallisesta maasta, niin nopeutetaan tätä palauttamista, ja että näitä aiheettomia turvapaikanhakijoita saadaan vähennettyä. Mutta ei hallitus esitä kansainvälisen lainsäädännön vastaista esitystä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen todella löi ed. Jokisen laudalta tässä puheenvuorossa, jos ajatellaan ikään kuin näitä ihmisoikeuksia ja jonkinlaista ennakkoluuloisuutta, etenkin ennakkoluuloisuudessa. Ed. Pentti Oinonen, te nimenomaan ajattelette niin, että Romaniassa, Bulgariassa käydään nyt oikein ällätikulla läpi tätä hallituksen esitystä ja siellä sitten todella alaikäiset hankkiutuvat raskaaksi ja saapuvat tänne Suomeen, taikka sitten vielä tämä rakastumiskysymyskin on kyllä mielestäni tällaista ennakkoluuloisuutta. Ihmisoikeuksia ei tarvitse rajalla ansaita, niin kuin ed. Jokinen ikään kuin viittasi. Lopuksi on ehkä sitten niin, että kun EU:ta laajennettiin, niin ihmisoikeustilanne Bulgariassa ja Romaniassa ei ollut kylliksi huomioitu.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tuo ed. Kaltiokummun täydennys oli paikallaan. Mutta kun ministeri on paikalla, niin haluaisin kysyä, että kun muistaakseni meillä on hallintovaliokunnassakin tällä hetkellä kolme eri ulkomaalaislakiuudistusta ja nyt tässä on taas uusi maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvä, turvapaikanhakuun liittyvä, miksi nämä tuodaan tällä tavalla palasissa tänne. Ja sitten kun tässäkin nyt tulee tämä erehdyksen vaara, että käsitellään asioita myös EU:n ulkopuolisien ja sitten EU:n jäsenien suhteen, niin nämä erehdykset ovat varmastikin hyvinkin mahdollisia. Elikkä lähinnä tämä, että miksi nämä tuodaan palasissa, ei kerralla tätä lakiesitystä kokonaisuutena.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen unohti moittia Euroopan unionia. (Ed. Pentti Oinonen: Anteeksi!) Se olisi pitänyt hänen puheenvuoroonsa sisällyttää, ja tässä yhteydessä siihen on kyllä vakavaa syytä. Muistan hyvin keväällä 2006, kun käsiteltiin Bulgarian ja Romanian jäsensopimuksia täällä eduskunnassa, niin esityksestäni kuultiin Gunnar Janssonia, Euroopan neuvoston ihmisoikeustarkkailijaa muistaakseni titteliltään silloin. Hän kertoi valiokunnassa, että romanit ovat Bulgariassa ja Romaniassa slummeissa, heillä ei ole osoitetta, ja kun heillä ei ole osoitetta, heillä ei ole sosiaaliturvaa eikä ihmisarvoa. Tästä johtuu se, että heistä tulee Euroopan unionin alueella asuvina suuria ongelmia ja heillä on todella ala-arvoinen asema näissä Euroopan unionin jäsenmaissa. Eli suuri virhe tehtiin silloin, kun Bulgaria ja Romania otettiin tällaisessa kunnossa Euroopan unionin jäseneksi ja Suomikin sen hyväksyi. Lausunnossamme kyllä sen nostimme esille, mutta hallitus silloin, sisäministeri Rajamäkikään, (Puhemies: Aika!) ei reagoinut asiaan juuri mitenkään.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka on nyt, voi sanoa, onneksi pakosta noussut laajempaan keskusteluun. Tosin sitä vaivaa edelleen se, että hallitus reagoi paineesta yksittäisillä pienillä ikään kuin korjauksilla. Nämä asiat, ed. Kankaanniemi, nämähän olivat hyvin voimakkaasti edellisen hallituksen aikana ja meidän EU-puheenjohtajuuden agendalla, ja muistaakseni kun täällä eduskunnassa puhuin turvapaikkashoppailusta ja ankkurilapsista, niin se ei hirveästi herättänyt muuta huomiota kuin muistaakseni muutamalta taholta erovaatimuksen ministerin suuntaan.

Minusta on hyvä, että näistä asioista puhutaan, koska ne ovat Euroopan unionin, ministerineuvoston ja EU:n yhteisten agendojen listalla, ja muun muassa Lissabonin sopimuksessa on myöskin kiteytetty tämä myöskin meidän puheenjohtajuuskautemme selkeä eurooppalainen yhteinen linjaus, että samalla kun edistetään aktiivista työperäistä maahanmuuttoa ja annetaan suojelua suojelun tarpeessa oleville, niin samalla torjutaan myös määrätietoisesti laitonta maahanmuuttoa, ihmissalakuljetusta ja ihmiskauppaa. Tämä kokonaisuus on selkeästi määritelty samoin kuin se erittäin tärkeä asia, että ei saa unohtaa EU:n ja kolmansien maiden, EU:n ulkopuolisten maiden, välistä sosiaalista, taloudellista ja oikeudellista yhteistyötä, että näiden kriisien syihin, pakolaisuuden ja turvapaikan hakemisen ja laittoman maahanmuuton erilaisiin taustoihin voidaan kunnolla puuttua. Siinä EU on yhteinen tärkeä toimija.

Itse asiassa ulkomaalaislain, joka 2004 säädettiin täällä, oli edellisen hallituksen aikana ministeri Itälä esitellyt eduskunnalle, ja se valitettavasti jäi 2003 vaalien alla täällä käsittelemättä, ja edellisessä hallituksessa oli kaksi vaihtoehtoa: joko avata se laajaan lausuntokierrokseen — paineitahan oli niin sanotusti löysätä sitä edelleen, vaikka se oli jo sinällään, niin kuin nytkin olemme huomanneet, lainsäädäntönä Euroopan liberaaleimpia ulkomaalaislakeja — ja silloin valitsin sen linjan, että niillä vanhoilla lausunnoilla se annetaan sellaisenaan eduskunnan käsittelyyn, jotta ennen EU:n itälaajenemista Suomessa ulkomaalaislainsäädäntö on saatettu ajan tasalle.

Sillä lainsäädännöllä pärjättiin edellinen kausi keskeisesti johtuen siitä, ettei annettu vääriä signaaleja ja että reagoitiin muun muassa turvapaikanhakijoiden käsittelyjen nopeuttamiseen. Ministeri Itälän jäljiltä perusteettomien turvapaikanhakijoiden käsittely oli puolitoista vuotta, ja Ulkomaalaisviraston uudistamisprojektilla se saatiin pudotettua kolmeen neljään kuukauteen. Ja muun muassa puuttumalla Slovakian romanien ynnä muiden turvapaikkajärjestelmän hyväksikäyttöön nopealla käsittelyllä pystyttiin pysäyttämään erittäin suuria laittoman maahanmuuton ja -tulon väyliä.

Itse asiassa, kun ministeri Thors aloitti, niin pidin virheenä jo kesällä 2007 sitä, että sisäministeriö jaettiin kahtia elikkä sisäministeriöstä irrotettiin maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat erilleen. Ja ministeri Holmlund, sisäministerihän ei tunnetusti puutu toisen tontille, ei palomiehissä eikä myöskään sisäisen turvallisuuden turvapaikka- tai laittoman maahanmuuton torjunta-asioissa. Ja tästä on seurannut se, että asiassa on kyllä vakavasti ajelehdittu.

Tämän vuoden talousarviossa, keskellä tätä talouskriisiä, hallitus esitti 77 miljoonaa euroa lisää turvapaikanhakijoiden ja tämän järjestelmän vastaanottokeskusten kustannuksiin, 77 miljoonan euron lisäys, ja sen lisäksi myöskin eräitä muita merkittäviä määrärahoja. Ja nyt mitä on tapahtunut? Tällä hetkellä meillä on moninkertaistunut perusteettomien turvapaikanhakijoiden määrä ja käsittelyt ovat pidentyneet, ja kun varoitin erityisesti alaikäisten lasten perheenyhdistämisen hyväksikäyttövaarasta, heidän määränsä oli alle sata edellisen hallituksen aikana, se on kasvanut yli 600 prosenttia vuositasolla yli 700 alaikäiseen lapseen. Tätä käytetään myöskin osin perheenyhdistämisjärjestelmän kautta laittoman maahantulon väylänä, mikä on selkeästi asia, johon ei riittävästi ole puututtu.

Se, että nyt puututaan asiaan lähinnä EU:n jäsenmaiden osalta, on totta kai tärkeää, mutta on hyvä myöskin EU:n sisällä kiinnittää vakavampaa huomiota siihen, että EU:n jäsenmaiden velvollisuutta kansallisia vähemmistöjään kohtaan sosiaalisten ja taloudellisten asioiden osalta pitää kyllä edellyttää myös petrattavan ja parannettavan. Tältä osin EU:n uusissa jäsenmaissa on kyllä syytä huomautukseen. Mutta se, että nyt voidaan heti kielteisen päätöksen jälkeen ryhtyä poistamaan maasta, on tietysti tärkeä, koska on aika erikoista, että Euroopan unionin jäsenmaista haetaan turvaa toisesta jäsenmaasta. Kyllä joku klikkaa silloin. Tältä osin tämä korjaus tietysti on tarpeellinen. Vastaanottokeskusten piirissä EU-kansalaiset eivät voi kyllä koko tämän systeemin perusidean puitteissa olla.

Arvoisa puhemies! Otan kyllä esille myös toisen vakavan asian, johon kiinnitettiin aikaisemmin huomiota, josta nyt ei enää puhuta. Pitää muistaa, että laittoman maahanmuuton ja sisäisen turvallisuuden ulkokehä on nimenomaan ulkoministeriön viisumijärjestelmä, ja tätä pitää myös yhteisesti osata tarkastella. Minusta nykyisen ulkoministerin toiminta on kyllä ollut edesvastuutonta näissä viisumikäytäntöihin liittyvissä ratkaisuissa. Siis onhan tämä uskomatonta, että ilman maahanmuutto- ja turvapaikka- ja laittoman maahanmuuton paineiden ja sisäisen turvallisuuden arviointia on esimerkiksi Serbian viisumivapaus toteutettu. Yhtenäisen turvapaikkapolitiikan merkitys alkaa nimittäin tässä korostua. Nyt jo Ruotsissa tätä viisumin poistoa hyväksikäyttävä turvapaikanhakijoiden määrä lähentelee tuhatta, ja kyllä tämä viisumien poisto pian näkyy myöskin meillä.

Puhemies! Sitten myöskin tästä vakavasta tilanteen hallinnasta. Kesällä 2007 Kaleva-lehden toimittaja Pirjo Kukko-Liedes, erinomainen eduskuntatoimittaja, teki laajan haastattelun, jossa pyysi kommentoimaan maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan liittyvää tilannetta tämän hallituksen aikana. Minä varoitin silloin nimenomaan tästä sisäministeriön jakamisesta ja sitten niistä signaaleista ja käsittelyn pitkittymiseen liittyvistä vaaroista ja varoitin, että ministeri Thorsin myötä Suomi on menossa Ruotsin tielle. Valitettavasti on itse asiassa käynyt näin. Ja samaan aikaan kun Tanska, Norja ja monet muut maat järjestelevät asioitaan ja arvioivat asioita uudelleen, meillä tehdään vain näitä pikkuisia järjestelyjä, joilla ei itse ytimeen voida vaikuttaa.

Se, että ketju ei toimi kotouttamisessa, on erittäin vakavaa sen takia, että meillä on vastaanottokeskuksissa 600 henkilöä, joilla ei ole kuntapaikkaa, jotka ovat siis saaneet myönteisen päätöksen, ja totta kai tässä tietysti jo aikaisemmin jälkeenjääneet kuntakorvaukset varmasti näyttelevät jotain osaa. Nythän niitä nostettiin kymmenen prosenttia, mutta perusydin on, puhemies, se, että epäluulo nykyistä politiikkaa kohtaan näkyy siinä, että kunnat eivät halua tässä nykyisessä tilanteessa näitä myönteisen päätöksen saaneita vastaanottokeskuksissa olevia henkilöitä, koska kunnat eivät luota tämän tilanteen hallintaan ja tietävät, että perheenyhdistämisjärjestelmän kautta tämä tulee heille hyvin hankalaksi.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki ansiokkaasti kertoi, niin kuin usein salissa ja salin ulkopuolella, hohdokkaista ministeriajoistaan. Nehän ovat jokaiselle tietysti tärkeitä, ja erityisesti, jos poliisiministerinä on elämänsä aikana saanut toimia, niin se on suuri ansio.

Sen sijaan nämä ministeriuranne jälkeen seuranneet vaiheet eivät ole suoraan kyllä nykyisen hallituksen syytä. Otan tässä vaan yhden asian esille, ja se on se, että arvostelette hallituksen osoittamaa rahamäärää, 77:ää miljoonaa. Olen usein ollut täällä kuulemassa, kun te olette vaatinut lisää rahaa käsittelijöihin, käsittelyn nopeuttamiseen. Toisaalta sitten, mikäs teidän vaihtoehtonne on, jos maahanmuuttajia tulee tämän verran ja on tullut niillä säännöillä, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) jotka meillä on, jos tämä 100 miljoonaa otettaisiin sieltä pois?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt nämä rahat, lisäys 77 miljoonaa euroa, menevät vastaanottoon, ei todella sen tilanteen hallintaan.

Arvoisa puhemies! Haluan huomauttaa siitä, että enemmän minä haluaisin olla ylpeä siitä, että olin maahanmuuttoministeri. Euroopan unionin Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2006 pääministeri Vanhasen johdolla hyväksytyt linjaukset olivat meidän sisäasioiden ja Suomen hallituksen yksimielisiä linjauksia. Siellä haluttiin puuttua myöskin laittoman maahanmuuton torjuntaan ja esitettiin muun muassa nimenomaan mallia, jossa kaikkien maiden tulee noudattaa EU:n yhteisiä käytäntöjä suojelun antamisessa mutta myös puuttumisessa muun muassa Välimeren ilmiöihin. Myös laittoman maahantulon ja rajat ylittävän rikollisuuden torjunnan Prümin sopimus oli edellisen hallituksen, ja kiitos myös kokoomuksen, tuella täällä eduskunnassa aikaiseksi saatu. Siitä eivät ministerit Thors ja Brax paljon puhu, koska hehän tekivät kaikkensa täällä vastustaakseen EU:n rajat ylittävää näihin asioihin puuttumista.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäkikin mainitsi puheenvuorossaan taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet. Niiden puuttuminenhan yleensä johtaa nimenomaan ihmisoikeusloukkauksiin. Sen takia tämä turvallisen maan käsite ei ole aina aivan ongelmaton. Tosiasia on, että Euroopan unionin sisällä on näitä ihmisoikeusongelmia, ja silloin, kun ihmisten kohtaloista päätetään byrokratian rattaissa, on syytä myös käyttää aina inhimillistä harkintaa. Siksi mielestäni on hyvä, että tähän lakiluonnokseen on lisätty maininta, että erityistilanteissa vastaanoton piirissä voidaan käyttää erityistilanteisiin liittyvää harkintaa.

Mitä tulee näihin ihmisoikeusloukkauksiin, niin tämä ei ole pelkkää yleistä tietoa, vaan se on asia, johon myös EU:n omat toimielimet ovat kiinnittäneet huomiota, nimenomaan Bulgarian ja Romanian romanien kohteluun, asumiseen, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja tämän tyyppisiin asioihin, sekä Euroopan perusoikeusvirasto että Euroopan neuvoston (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) ihmisoikeusvirasto. Ja koska ministeri Thors on myös eurooppaministeri, niin uskon, että hän pystyy vaikuttamaan näihin asioihin myös EU:n sisällä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä esitystä on odotettu. Voisi ehkä sanoa, että on odotettu liiankin pitkään. Onneksi se nyt on täällä tänään. Olennaista on se, pystyykö tämä esitys vastaamaan siihen, että näiden EU:n sisältä, lähinnä Bulgariasta mutta jonkun verran myös Romaniasta, tulevien romanien turvapaikkahaku Suomeen tulee olennaisesti vähentymään tai toivottavasti kokonaan loppumaan. Tämän tyyppisessä järjestelmässä, joka nyt on tässä tullut, on ollut meillä laissa porsaanreikä, jota on selvästi hyödynnetty, ja juuri tällaisten porsaanreikien tukkimiseen täytyy nopeasti reagoida, koska tässä on vaarana turvapaikkapolitiikan ja myöskin koko maahanmuuttopolitiikan uskottavuus. (Ed. Rajamäki: Se on nyt jo mennyt!)

Kysehän on siitä, että Suomeen tulee päästä niiden turvapaikanhakijoiden, jotka ovat aidosti kohdanneet omassa maassaan vainoa, on se sitten uskonnollisista syistä, poliittisista syistä tai jopa sukupuoleen liittyvistä asioista joissakin tapauksissa. Mutta jotta heidänkin asiansa tulisi vakavammin huomioiduksi, niin siitä joukosta täytyy saada pois ne, jotka ovat hakemassa vaan parempaa elintasoa. Joku on viitannut tässä yh-teydessä jopa starttirahaan, koska tämä asia on levinnyt hyvin, kuten ministeri sanoi, tietylle maantieteelliselle alueelle ja sieltä on ollut poikkeuksellisen paljon näitä hakijoita. Tiedämme, että on myöskin sellaisia hakijoita, jotka ovat useita kertoja tulleet Suomeen hakemaan täältä turvapaikkaa, vaikka ovat jo saaneet kielteisen päätöksen.

Eli näen tämän asian nimenomaan niin, että tässä ei ole kyse pelkästään tästä yksittäisestä ryhmästä ja sen aiheuttamista kustannuksista vaan laajemminkin koko turvapaikkapolitiikan uskottavuudesta, ja se uskottavuus on hyvin tärkeä saavuttaa, koska Suomi tarvitsee kansainvälistymistä, me tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, ja valitettavasti arkikielen keskusteluissa helposti ne asiat sotketaan keskenään, jos ei tätä yksittäistä kohtaa, joka tässä on niin sanotusti pahiten vuotanut, saada tukittua ja sitä kautta asiaa hallintaan.

Arvoisa puhemies! Toinen asia on se, että varmasti, kuten täällä edellinen puhuja mainitsi, Romaniassa ja Bulgariassa on syytä parantaa romanien taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia, mutta se asia ei ratkea sillä, että he tulevat tänne, ovat täällä pari kolme kuukautta, saavat meidän toimeentulotukea, ovat vastaanottokeskuksessa ja lähtevät takaisin ja tulevat ehkä hetken päästä uudelleen samalle reissulle. Tämä ei ole se ratkaisu, vaan se ratkaisu on se, että Euroopan unionin kautta näitä maita, jotka on Euroopan unioniin otettu jäseneksi, (Ed. Rajamäki: Sitä minä esitin juuri!) velvoitetaan hoitamaan asioitansa sillä tavalla, että tällaiseen liikkeeseen ei ole tarvetta.

Täällä puhuttiin myöskin turvallisesta alkuperämaasta. Usein kuulee sitä kritiikkiä, että tällainen turvallisen alkuperämaan käsite ei ole toimiva, koska voi olla yksittäisiä henkilöitä, joilla, vaikka he tulevatkin turvallisesta alkuperämaasta, on oikeus poikkeustilanteeseen. Näin varmasti on. Mutta jos asian kääntää toisinpäin, niin aivan varmasti on niin, että kun on niitä henkilöitä turvapaikanhakijoina, jotka tulevat muista kuin turvallisista alkuperämaista, niin heillä on paljon useammin sellaisia tilanteita, joissa he ovat aidosti kokeneet vainoa ja heidän ihmisoikeuksiaan on loukattu, jolloin tosiasiassa tämä turvallisen alkuperämaan käsite helpottaa ja parantaa niiden ihmisten oikeuksia, jotka tulevat niistä maista, joita ei katsota turvallisiksi alkuperä-maiksi, ja sillä tavalla se toimii kyllä kokonaisuuttakin silmällä pitäen.

Arvoisa puhemies! Tämä on yksi osa maahanmuuttopolitiikkaa. Tässä käytiin äsken keskustelua siitä, mitä tapahtui ed. Rajamäen ollessa sisäministerinä ja mitä on tapahtunut ehkä sitä ennen. Valitettavasti maahanmuuttopolitiikassa on niin, että asiat muuttuvat todella nopeasti, ja tällaisia ongelmia juuri tästä asiasta, mistä nyt on kyse, ei ollut vielä esimerkiksi kaksi vuotta sitten ollenkaan. Eli tilanne on muuttunut aivan olennaisesti, koska kun tieto leviää, että on mahdollista saada jostain paikasta sellaisia etuisuuksia, jotka houkuttelevat, niin vaikka ne eivät välttämättä ole euromääräisesti suuria, ne ovat suuria niille, jotka niitä hakevat, ja se johtaa sellaiseen liikkumiseen Euroopan unionin sisällä.

Sen vuoksi tällaiset porsaanreiät on erittäin nopeasti tukittava ja reagoinnissa pitää olla mahdollisimman nopea. On aivan väistämätöntä, että meidän on näin toimittava. Näin toimivat muutkin Pohjoismaat, ja meidän on oltava siinä kehityksessä mukana. Pidän erittäin hyvänä sitä, että hallitus on tehnyt periaatepäätöksen siitä, että Suomi karsii näitä vetovoimatekijöitä ja lähestyy tässä yhteispohjoismaista linjaa, jotta saamme omalta osaltamme nämä asiat kuntoon.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Tämä on mielestäni hyvä ja perusteltu esitys. Ennen kuin palaan siihen, haluan lausua muutaman sanan laajemmin meidän maahanmuuttopolitiikastamme.

Suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa valitettavasti menevät puurot ja vellit aivan liian usein täysin sekaisin. Meillä puhutaan sekaisin työperäisestä maahanmuutosta ja humanitäärisestä maahanmuutosta. Meillä puhutaan sekaisin kiintiöpakolaisista ja turvapaikanhakijoista jne.

Mitä ensin tulee työperäiseen maahanmuuttoon tai avioitumisen kautta Suomeen tapahtuvaan maahanmuuttoon, niin suurin osa Suomeen tapahtuvasta maahanmuutostahan on työperäistä maahanmuuttoa. Tuossa työperäisessä maahanmuutossa ongelmat eivät käsittääkseni ole valtavia. Ne liittyvät lähinnä siihen, että kaikki suomalaiset työnantajat eivät ole valmiita noudattamaan ulkomaalaisten työntekijöidensä osalta suomalaisia työehtoja ja Suomen lakia. Henkilökohtaisesti en usko, erilaisista galluptuloksista riippumatta, että suomalaiset vastustavat sitä, että Suomeen tullaan tekemään työtä suomalaisilla työehdoilla ja elätetään oma perhe ja oma itsensä.

Toinen päälinja maahanmuutossa on humanitäärinen maahanmuutto. Kiintiöpakolaisia Suomi on päättänyt ottaa vuosittain noin 750. Vaikka olen huomannut, että kokoomusnuorten puheenjohtaja ja keskustan entinen puheenjohtaja ovat olleet kriittisiä kiintiöpakolaisten vastaanottoa kohtaan, uskon, että suomalaiset hyväksyvät sen, että osana kansainvälisiä velvotteitamme otamme vuosittain päättämämme määrän kiintiöpakolaisia. Nämä ovat ihmisiä, jotka ovat todella avun tarpeessa, jotka me itse valitsemme pakolaisleireiltä ja joista tiedämme, että heidän kohdallaan todellakin on kyse konkreettisesta, tarpeellisesta auttamisesta.

Toinen humanitäärisen maahanmuuton pääosa ovat turvapaikanhakijat ja myönnettyihin oleskelulupiin liittyvät perheiden yhdistämiset. Kaksi vuotta sitten, vuonna 2007, Suomeen tuli 1 500 turvapaikanhakijaa, viime vuonna jo 6 000. Määrä siis nelinkertaistui kahdessa vuodessa.

Turvapaikkahakemiseen liittyy tänä päivänä monia ongelmia. Minä uskallan väittää, että kun erilaisissa gallupeissa saadaan sellaisia tuloksia, että suomalaiset eivät halua Suomeen uusia maahanmuuttajia tai enemmistö suomalaisista ei halua Suomeen uusia maahanmuuttajia, niin nämä tutkimustulokset johtuvat lähinnä niistä kokemuksista, mitä ihmisillä omakohtaisesti ja median kautta on turvapaikanhakijoista ja meidän turvapaikkajärjestelmiimme liittyvistä hyväksikäyttöilmiöistä.

Keskityn ja pyrin nyt tässä puheenvuorossa puhumaan yksityiskohdista, jotta ei sanota, että me poliitikot käytämme liian yleisiä puheenvuoroja. Keskityn tässä puheenvuorossa nimenomaan turvapaikkahakemuksiin ja niihin liittyviin ilmeisiin ongelmiin. Mitä ongelmia tässä suhteessa sitten näen? Mitä vääränlaista hyväksikäyttämistä sitten näen?

Ensinnäkin eduskunnalle on jo annettu hallituksen esitys HE 240/2009 vp, joka on parhaillaan perustuslakivaliokunnassa ja hallintovaliokunnassa, ja tuossa hallituksen esityksessä puututaan eräisiin ilmiselviin epäkohtiin. Ensinnäkin, ikätesteistä säädetään laissa ja niiden käyttöönotto voi näin jatkua lailliselta pohjalta, tämä on hyvä. Toiseksi, kasvattilapsilla kikkailua pyritään estämään, ja tämä on hyvä. Siis tarkoitan tilanteita, joita on käytännössä ollut, joissa alaikäiset lapset tulevat tänne tiettyjen vanhempien kasvattilapsina. Sen jälkeen, kun he ovat saaneet oleskeluluvan, ne oikeat vanhemmat löytyvätkin sieltä lähtömaasta ja sitten tämäkin perhe pääsee Suomeen. Kolmanneksi, tässä esityksessä pyritään väärien tietojen antamista turvapaikkaprosessissa sanktioimaan, ja tämä on hyvä. Toivon, että perustuslakivaliokunta ja hallintovaliokunta saavat tämän perustellun esityksen nopeasti käsiteltyä ja voimaan, ja jos siinä on nähty puutteita, ne tämän eduskuntakäsittelyn kuluessa korjataan.

Varsinaiset ongelmat meidän turvapaikkaprosesseissamme liittyvät siihen, että meillä on aivan liian suuri määrä perusteettomia turvapaikkahakemuksia. Vuonna 2009 näistä noin 6 000 turvapaikkahakemuksesta noin 60 prosenttia oli perusteettomia. Siis 60 prosenttia oli perusteettomia, perusteettomia hakemuksia, jotka ruuhkauttavat meidän prosessimme, jotka ruuhkauttavat meidän vastaanottokeskuksemme, jotka hidastavat meidän prosessejamme, jotka tuhlaavat viranomaistyötä, tuhlaavat veronmaksajien rahaa ja hidastavat niiden hakemusten käsittelyä, jotka ovat perusteltuja. Kun sanon, että tuhlataan viranomaistyötä ja tuhlataan veronmaksajien rahaa, niin näiden perusteettomien hakemusten käsittelemiseen ja kaikkiin niihin liittyviin kuluihin käytetään vuositasolla tänä päivänä kymmeniä miljoonia euroja.

Ja, hyvät kollegat, vastaus tähän ei ole se, että lisätään resursseja, jolloin meillä on vastaanottokeskuksissa enemmän paikkoja, meillä on enemmän viranomaisia, meillä on enemmän poliiseja käsittelemässä ja tätä kautta prosessit nopeutuvat. Tämä ei ole vastaus sen takia, että mitkään ajateltavissa olevat resurssilisäykset eivät riitä, jos meillä samanaikaisesti on sellaisia vetovoimatekijöitä, jotka merkitsevät sitä, että Suomeen tulee yhä lisää perusteettomia turvapaikkahakijoita. Ja jos mietitte, mitä nämä vetovoimatekijät ovat, niin pyydän teitä katsomaan nyt puheena olevaan hallituksen esitykseen liittyvää kansainvälistä vertailua, josta te näette, että mikään Euroopan unionin maa ei käsittele yhtä perusteellisesti ja yhtä suurin taloudellisin kompensaatioin Euroopan unionin jäsenmaista tulevia turvapaikkahakemuksia kuin oma maamme Suomi.

No, mitä ovat nämä perusteettomat turvapaikkahakemukset, ja miten niitä voitaisiin vähentää? Ensinnäkin meillä on nyt esillä hallituksen esitys, joka pyrkii vähentämään ja ennalta estämään EU-maista tulevat perusteettomat turvapaikkahakemukset. Tämä esitys on erittäin tervetullut ja odotettu. Pelkästään viime vuonna, siis vuonna 2009, meillä oli noin 800, siis 800 hakemusta Euroopan unionin jäsenmaista, valtaosa Bulgariasta, pieni osa Romaniasta. Vaikka näistä hakijoista jokainen käytännössä tietää, että hakemus on perusteeton ja että he eivät voi saada turvapaikkaa Suomesta, niin jo prosessin kesto ja sen kuluessa maksettavat taloudelliset etuudet ovat olleet riittävä syy hakea Suomesta turvapaikkaa, ja osa näistä hakijoista on hakenut sitä Suomesta jo useamman kerran.

Tämä hallituksen esitys ratkaisusta tähän ongelmaan on siis hyvä ja tervetullut. Ja kuten sanoin, kansainvälisestä vertailusta näette, minkälaisia hyväntahtoisia hölmöjä me suomalaiset olemme verrattuna muihin Euroopan unionin jäsenmaihin. Vuosi sitten, 15.9., siis alle vuosi sitten, puhuin tästä asiasta, näistä bulgarialaisista aiheettomista turvapaikanhakijoista, täällä eduskunnassa. Sen seurauksena Hufvudstadsbladet julkaisi pilakuvan, jossa tällaisella haisevalla tunkiolla, jossa lukee populismi ja muukalaisviha, minä olen kukkona tunkiolla ja ministeri Thors joutuu pitämään nenästään kiinni ja varomaan tällaista muukalaisvihaa ja populismia. (Ed. Kankaanniemi: Hyi hyi!) Nyt ministeri Thors on esitellyt sellaisen lakiesityksen, jossa puututaan siihen ongelmaan, josta silloin syyskuussa puhuin. Tervetuloa tänne populistien ja muukalaisvihaajien joukkoon.

Tässä hallituksen lakiesityksessä on olemassa se riski, että se eräällä tavoin vuotaa. Ainakin Helsingin sosiaalivirasto on katsonut, että näillä puheena olevilla EU-maiden kansalaisilla olisi sen jälkeenkin, kun heiltä vastaanottopalvelut ovat loppuneet ja siihen liittyvä toimeentulotuki on loppunut, mahdollisuus yleisen toimeentulotukilain perusteella toimeentulotukeen. Tätä tarkoitin välihuudolla, kun sanoin, että toivottavasti meidän oma lakimme ei edellytä sitä. Ministerihän totesi esittelypuheenvuorossa, että EU-lainsäädäntö ei edellytä. Toivon, että jos käy ilmi, että tämä systeemi vuotaa eli että veronmaksajien maksamat pakolaisneuvonnan juristit opettavat nämä EU-maista tulevat turvapaikanhakijat kääntymään varsinaisen toimeentulotuen puoleen, ja jos meidän kunnalliset viranomaiset tulkitsevat niin, että sitä on silloin myönnettävä, niin toivon, että hallitus erittäin ripeästi silloin puuttuu ongelmaan ja uudella, korjaavalla lakiesityksellä tämän porsaanreiän ryhtyy tukkimaan.

Lopuksi sanon näistä bulgarialaisista ja romanialaisista turvapaikanhakijoista, niin kuin täällä on moneen kertaan sanottu: Bulgaria ja Romania eivät kohtele omia vähemmistöjään, lähinnä romanivähemmistöään, ihmisarvoisella tavalla. Tähän ongelmaan on puututtava Euroopan unionin kautta asiassa painostamalla ja vaikuttamalla näiden maiden viranomaisiin ja politiikkaan. Tähän ei voida puuttua siten, että ne ihmiset, joita siellä kiistatta kohdellaan surkeasti, tulevat Suomeen turvapaikanhakijoina.

Toinen iso ryhmä täysin perusteettomia turvapaikkahakemuksia ovat niin sanotut Dublin-tapaukset. Jos oikein laskeskelin maahanmuuttoviraston tilastoista, heitä oli viime vuonna noin 1 300. Ajanpuutteen vuoksi en mene tähän sen tarkemmin, totean vain, ettei ole mitään järkeä siinä, että ihmiset, jotka ovat saaneet oleskeluluvan Ruotsissa, Italiassa, Puolassa, Unkarissa, tulevat sen jälkeen Suomeen hakemaan oleskelulupaa eivätkä tietystikään sitä täältä saa, vaan Dublin-sopimuksen perusteella heidät palautetaan, kun lupaus vastaanotosta on saatu, näihin maihin. Miksi he tulevat Suomeen? Sitä sopii kysyä. Väitän, että tämä meidän toimeentulotukemme leikattunakin on parempi kompensaatio kuin mitä näissä maissa, useissa ainakin, maksetaan, ja sen vuoksi siihen on puututtava, jotta näistä perusteettomista voidaan päästä pitkälle eroon.

Puhemies! Vakava asia, josta haluan puhua, vaikka aikaa nyt on mennyt paljon, ovat nämä niin sanotut ankkurilapset. Nämä alaikäisenä Suomeen lähinnä Somaliasta tulevat turvapaikanhakijat eivät ole perusteettomia turvapaikkahakijoita. He saavat oleskeluluvan yleensä suojelun tarpeen perusteella.

Pelkästään viime vuonna tällaisia alaikäisiä lapsia Suomeen tuli noin 550. He tulevat tänne ihmissalakuljetusten kuljettamina ja sukulaisten ja perheittensä maksamina. Meidän järjestelmämme tänä päivänä kannustaa tällaiseen menettelyyn. Meillä on siis järjestelmä, joka kannustaa perheitä toiselta puolelta maapalloa lähettämään alaikäiset lapsensa ihmissalakuljettajien mukana Suomeen. Miten se kannustaa? Siten, että ensinnäkin perheet yhdistetään tänne Suomeen, eikä niin, että lapset palautettaisiin omiin perheisiinsä sinne lähtömaahan, ja toiseksi niin, että me maksamme näiden lasten perheiden, kaikkien perheenjäsenten, matkat Suomeen näissä perheenyhdistämistilanteissa. Suomi on ainoa maa maailmassa, ainoa maa maailmassa, joka näiden suojelun tarpeen perusteella oleskeluluvan saaneiden henkilöiden kohdalla maksaa heidän perheittensä matkat Suomeen. Joissakin muissa maissa maksetaan pakolaisten eli kiintiöpakolaisten tai turvapaikansaaneiden, pakolaisstatuksen saaneiden perheenjäsenien matkat. Suomi on ainoa maa maailmassa, joka maksaa näiden oleskeluluvan suojelun tarpeen perusteella saaneiden lasten perheet tänne Suomeen. Tällä hetkellä meillä on vireillä noin 4 000 perheenyhdistämishakemusta Somaliasta, ja tänä vuonna odotetaan 5 000—6 000:ta uutta perheenyhdistämishakemusta Somaliasta. Näistä somalialaisista 90 prosenttia on luku- ja kirjoitustaidottomia.

Puhemies! Lopuksi totean, että väitetään, että me emme itse pysty vaikuttamaan siihen, kuinka paljon Suomeen tulee turvapaikanhakijoita. Tämä on aivan höpöhöpöpuhetta. Me pystymme siihen vaikuttamaan. Me pystymme vaikuttamaan muun muassa juuri tällä politiikalla, miten suhtaudumme näihin perheenyhdistämistilanteisiin ja näiden matkojen maksamiseen. Minä väitän, että jos me lopettaisimme näiden matkojen maksamisen, niin kummasti vaan nämä määrätkin lähtisivät laskuun. No pitäisikö sitten vaikuttaa? Minun mielestäni pitäisi.

Eli minun mielestäni on parempi, että me otamme tänne vähemmän turvapaikanhakijoita ja takaamme tänne tuleville ihmisille hyvät edellytykset kielikoulutukseen, muuhun koulutukseen, työhön ja ihmisarvoiseen elämään, kuin että me levitämme kätemme, otamme tänne enemmän ihmisiä kuin mitä meidän prosessimme sietävät. Meillä on nytkin pakolaisvastaanottokeskuksissa 500 ihmistä, jotka kuuluisivat kuntiin, mutta kunnat eivät ole osoittaneet heille kuntapaikkoja. Ja sitten me näemme niitä ongelmia: syrjäytymistä, ei sopeutumista, ei kotoutumista. Tätä paljon nähdään valitettavasti jo Suomessa, mutta vielä varoittavammin meidän naapurimaissamme.

Eli otetaan vähemmän turvapaikanhakijoita, annetaan heille ihmisarvoisen elämän ja menestymisen edellytykset Suomessa mieluummin kuin että otetaan enemmän ja jätetään nämä ihmiset syrjäytymään, oman onnensa nojaan. Ja väitän, että kun näin toimittaisiin, myös kansalaisten yleinen luottamus meidän turvapaikkapolitiikkaamme kohtaan olisi paljon vankempaa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin vakava asia, että meille välttämättömän työperäisen maahanmuuton hyväksyttävyys on jo kärsinyt siitä, että kansalaiset näkevät, että turvapaikkajärjestelmää voidaan käyttää väärin. Tähän ainut vastaus on EU:n yhteinen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka, myös tehokkaat palautukset, Dublin-periaatteen tiukka toteuttaminen ja että puututaan välittömästi vääriin signaaleihin.

Mutta, ed. Zyskowicz, se oli pääministeri Vanhasen ja valtiovarainministeri Kataisen esitys keväällä 2008, jossa ulkomaalaislakia pyrittiin muuttamaan jopa niin, että tekninen este palautukseen perusteettoman turvapaikanhakijan osalta johtaa pysyvään oleskelu- ja työlupaan. Ei näitä paljon tarvita. Tai 1,5 kuukautta siitä, kun alaikäinen on hakenut turvapaikkaa, hän täyttää jo vastaanottokeskuksessa perheiden yhdistämishakemuksia. Siitä seuraa Pääkaupunkiseudulle kuvaamanne 5 000—6 000:n tulva hyvin nopeasti. Kyllä nämä vaativat välittömiä toimenpiteitä, ja minusta on erittäin hyvä, että nyt näistä asioista puhutaan oikeilla nimillä, jotta ei vahinko tule suuremmaksi.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz piti erinomaisen puheen, selkeän puheen, ja toi esille todella ne ongelmat, mitä meidän turvapaikkapolitiikassamme on. Ainut, mitä hän ei sanonut, on se, että meidän sosiaaliturvamme, johon ovat kaikki oikeutettuja, perustuu asumiseen. Sehän tässä ongelma onkin, sillä muualla Euroopassa, paitsi Pohjoismaissa, sosiaaliturva ei perustu asumiseen.

Toinen ongelma on meidän perustuslakimme. Siellä sanotaan hyvin selkeästi, että kaikkia on kohdeltava samanarvoisesti. Se, että perustuslaki ei anna oikeutta erotella ihmisiä maahantulijoihin ja Suomen kansalaisiin, täällä asuviin, niin se on teidän vikanne. Vuonna 2000 te teitte sellaisen perustuslain, että tässä nyt ollaan. Joka kerta kun näitä asioita käsitellään perustuslakivaliokunnassa, niin asiantuntijat (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ovat aivan toista mieltä kuin suurin piirtein koko Suomen kansa. Näin tämä asia nyt valitettavasti on.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczin puhe oli moniulotteinen ja kuvasi ehkä hyvin sitä tarvetta, mikä olisi käsitellä näitä maahanmuuttokysymyksiä yhdessä isossa lakipaketissa eikä näin ripottain.

Mutta kommentoin nyt Dublin-tapauksia, jotka olivat yksi asia, josta saa ehkä hieman turhan mustavalkoisen kuvan. On ilman muuta selvää, että turhista Dublin-tapauksista tulee pyrkiä eroon. Mutta yksiselkoinen ratkaisu ei voi olla se, että laitetaan portti suoraan heille pystyyn, kaikille, yhtään tapauksia tutkimatta, koska suuri osa Dublin-tapauksista johtuu siitä, että kun kolmansista maista tulevat turvapaikanhakijat tulevat ensimmäistä kertaa esimerkiksi Etelä-Eurooppaan, he eivät saa kunnollista, riittävää ja inhimillistä tutkimusta ja turvapaikkaselvitystä, vaan sieltä ajetaan nämä ihmiset jatkamaan matkaansa esimerkiksi tänne Skandinaviaan. Silloin on ilman muuta selvää, että meidän inhimilliseen politiikkaan pitää kuulua näiden asioiden tutkiminen ennen kuin ruvetaan hutkimaan.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalainen sosiaaliturva on mitoitettu sen mukaan, miten Suomessa pienimmällä rahalla tulisi toimeen. Ymmärsin ed. Zyskowiczin puheesta, että olette sitä mieltä, että tämä sosiaaliturvan taso on liian korkea nimenomaan pakolaisten ja maahanmuuttajien osalta. Kysyisin teiltä, että mikä sitten olisi se sopiva taso ja olisiko se erilainen kuin suomalaisilla on. Sitten te sanoitte, että meillä täytyisi ottaa vähemmän pakolaisia tänne joukkoomme ja kotouttaa heitä paremmin. Onko silloinkin tämä sosiaaliturva liian iso, jos tämä pakolaisten ja tulijoitten määrä olisi pienempi?

On aika erikoinen ajattelu minun mielestäni rahan kautta tätä miettiä, koska toisaalta niiden maiden, mistä nämä pakolaiset tulevat, olosuhteita ei voi taloudellisesti eikä järjestelmän puitteissa millään tavalla verrata siihen, kun heitä kotoutetaan tänne. Se, että lapset laitettaisiin täältä sinne kotimaahan, niin se onkin aika iso asia, jos siihen mentäisiin, (Puhemies: Minuutti!) koska pitäisi varmistaa, että lapsilla olisi turvalliset olosuhteet siellä, mistä he ovat tulleet. (Ed. Zyskowicz: Salakuljettajien hoivissa on tosi turvallista!)

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczin puheenvuorosta huomasin, että kokoomus on tullut perussuomalaisten linjoille turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikassa, ainakin näin vaalien lähestyessä, mutta ei Suomen kansa niin tyhmää ole, ettei se muistaisi, keiden puolueiden ansiosta nyt maassamme on näin holtiton maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka. Mutta tervetuloa vaan meidän aatemaailmaamme, ed. Zyskowicz.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz on erinomainen miinakenttien kartoittaja. Tässä tapauksessa myöskin porsaanreiät tuli kartoitetuksi. Mutta, arvoisa puhemies, en puutu niihin yleisellä mutta yksityiskohtaisella tasolla, niin että minä toivoisin, että ed. Zyskowicz käyttäisi kerran tämän saman puheen — minä olen kuullut tämän jo hyvin monta kertaa — sellaisena puheena, jossa hän ilmoittaa, mitkä ovat ne kaikki kohtuulliset rajat, myöskin taloudellisessa mielessä, inhimillisen kohtelun mielessä, niille henkilöille, jotka hän sallii Suomeen tulevan, olkoon sitten pyrkimys turvapaikanhaku tai mikä tahansa.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä hyvin pitkälle voin yhtyä täällä ed. Zyskowiczin näkemyksiin, en näe kovin paljon mielipiteissäni tässä eroa. Kyllä meillä on ongelmia maahantulossa, ja järjestelmää käytetään hyväksi väärällä tavalla.

Nostan tässä esille sen kuitenkin, kun täällä ed. Rajamäki on tuonut esille, että tähän Euroopan yhteiseen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan pitää pyrkiä, että Suomi on hallituksen johdolla tätä mieltä, että tähän juuri tulee pyrkiä. Emme ole tästä asiasta eri mieltä.

Sitten ed. Järvinen totesi Dublinin sopimuksesta. Sanottakoon siitä, että se on sopimus, jossa käsitellään tapauksia, jotka ovat jo hakeneet turvapaikkaa EU-maasta, ja siinä, että Suomi ottaa uudelleen saman tapauksen käsiteltäväksi, en näe kovin paljon järkeä. EU pyrkii siihen, että yksi päätös riittää, ja sitten sillä toimitaan. Tähän yhteinen politiikka pyrkii.

Lopuksi, puhemies, (Puhemies: Minuutti on täysi!) otan vielä esille tärkeän asian, joka tuli ed. Zyskowiczin puheessa, eli nämä lukutaidottomat, kirjoitustaidottomat lapset. Kun he tulevat tänne murrosiässä, heistä tulee sosiaalitoimen asiakkaita, koska heidän opettamisensa perus... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuohon ed. Rajamäen puheenvuoroon halusin puuttua siltä osin, kun hän totesi, että ulkomaalaislainsäädäntö tällä eduskuntakaudella hallituksen toimesta on mennyt hakoteille. (Ed. Rajamäen välihuuto) Toteaisin, että juuri tätä kyseistä lakiesitystä hallintovaliokunta rajusti muutti, mutta se tehtiin hyvässä yhteistyössä ministerin ja valtioneuvoston jäsenten kanssa. — Okei, myönnettäköön, että siitä alkoi varsin laajamittainen keskustelu, mikä liittyy tähän suomalaiseen ulkomaalaislainsäädäntöön ja nimenomaan tähän houkuttelevuuteen, onko Suomi sitä vai eikö se ole sitä. Sen jälkeen me olemme varsin yksituumaisesti myöskin valtioneuvoston jäsenten taholta kuulleet, että näin se asia on, ja sen mukaan myöskin tällä hetkellä talossa on käsittelyssä laki 240, joka tilannetta tulee muuttamaan.

Mutta ed. Oinoselle, joka siellä seisoskelee, sanon sen, että juuri tässä isossa, merkittävässä lakimuutoksessa, vuoden takaisessa tilanteessa, jossa hallintovaliokunta muutti sitä lakia aika hurjastikin, perussuomalaiset eivät olleet mukana. Siihen rakentavaan yhteistyöhön, mikä liittyi siihen lain muuttamiseen ja (Puhemies: Minuutti on mennyt!) tekemiseen, mietinnön tekemiseen, perussuomalaiset eivät osallistuneet mitenkään.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun myös siihen ed. Ra- jamäen puheenvuoroon, missä viittasitte vuonna 2008 annettuun lakiesitykseen. Hallintovaliokunta varsin perusteellisesti asiaan paneutui, niin kuin valiokunnan varapuheenjohtaja Mäkinen äsken viittasi, ja muutti keskeisiltä osilta tätä lakiesitystä ja yhteisymmärryksessä esittelevän ministerin kanssa.

On myös todettava se, että on paljon korjattavaa meidän ulkomaalaislaissamme, näitä vetovoimatekijöitä on korjattava ja tarkistettava. Tämä asia on koko ajan työn alla. Tässä on hallintovaliokunnassa parasta aikaa kolme lakiesitystä käsittelyssä, ja tässä tulee uusi, ja syksyllä tulee turvapaikanhakijoiden vastaanottoon liittyvä lakiesitys. Kyllä tähän asiaan nyt on tartuttu, toimenpiteet ovat oikeansuuntaisia, mutta ovatko ne välttämättä täysin riittäviä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttopolitiikan pitää olla tiukkaa mutta ehdottoman inhimillistä. Nyt se ei ole kyllä näitten tilastojen valossakaan tiukkaa, kun meille on tänä vuonnakin 800 EU:n alueelta tullut, kun verrataan esimerkiksi Itävaltaan, jonne on tullut 14 ja Ranskaan 46. Tältä osin kyllä ed. Zyskowiczin esille nostamat näkökulmat ovat sellaisia, jotka on vakavasti otettava. Sinänsähän meillä näitä maahanmuuttajia on varsin vähän verrattuna esimerkiksi mainitsemaani Itävaltaan, että sikäli emme nyt vielä ole ahdingossa. Mutta kehitys on tällä hetkellä sellainen, johon on puututtava, ja tämä hallituksen esitys siltä osin puoltaa paikkaansa.

Mutta se on tärkeää, että me annamme apua sinne, missä nämä ihmiset ovat, tai mahdollisimman lähelle sitä. Hallitus ei tällä puolella ole toiminut kovinkaan mallikkaasti noina hyvinä vuosinakaan, puhumattakaan nyt, kun näitä (Puhemies: Minuutti!) apurahoja leikataan.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz laajensi tätä maahanmuuttopolitiikkaa koskemaan myöskin työperäistä maahanmuuttoa. En tiedä, onko ed. Zyskowicz nukkunut siinä yhteydessä, kun hallitus on antanut esityksen koskien työperäistä maahanmuuttoa ja sitä, että EU:n ulkopuolelta tulevilta työntekijöitä ollaan poistamassa saatavuusharkinta, joka merkitsee, ed. Zyskowicz, tuhansien EU:n ulkopuolisten työntekijöitten virtaa Suomeen. Toki laki edellyttää, että heillä pitää olla työnantaja, kun he tulevat tänne, mutta meidän valiokunnassamme oleva lakiesitys lähtee siitä, että se työssäololupa voidaan myöntää jopa viideksi vuodeksi. (Ed. Zyskowicz: Tehän muutatte sitä!) — Me tulemme sitä muuttamaan, mutta hallituksen rivit ovat tältä osin vielä sekaisin. Katsomme, mitä tapahtuu, mutta olennaista on se, että samalla, kun hallitus on ovia vähän panemassa kiinni, niin toisaalta niitä (Puhemies: Minuutti!) ollaan avaamassa. Eli holtiton maahanmuuttopolitiikka porvarihallituksen aikana jatkuu.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson puuttui erittäin tärkeään asiaan. Tässä vakavassa talous- ja työttömyyskriisissä nimenomaan työvoiman saatavuusharkinnan poistaminen, että kuka tahansa voi tuoda mistä tahansa, mille alalle ja alueelle tahansa ulkomaista työvoimaa, on kyllä edesvastuuton. Sillä tulee olemaan vakavia seuraamuksia.

Sen sijaan täytyy sanoa, että tässä kevään 2008 ulkomaalaislain muuttamisessa ei ensimmäisiin herääjiin kyllä kokoomuskaan kuulunut, mutta on hyvä, että myöhempiin. Ja kyllä hallintovaliokunnan puheenjohtaja Töllille on annettava tunnustus siitä, että oli varsin poikkeuksellista, että hän pyysi edelliseltä maahanmuuttoasioista vastanneelta ministeriltä kirjallisen lausunnon, ja koko hallintovaliokunta sosialidemokraattien myötä pystyi tekemään tärkeitä korjauksia.

Siinä ed. Mäkinen oli kyllä oikeassa, että perussuomalaiset ovat kyllä hoitaneet sen valiokunnan jälkeisen julkisuuden parhaiten mutta valitettavasti eivät varmaan valiokunnassa juuri töitä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin ed. Järviselle. Dublin-sopimuksen tarkoitus on juuri se, että kun jossain on haettu turvapaikkaa ja se on siellä käsitelty, niin nämä ihmiset eivät siirtyisi maasta toiseen. En maininnut Kreikkaa, en maininnut Maltaa, mainitsin sellaisia maita kuin Ruotsi, Unkari, Puola, Italia, joista suurimmat määrät Suomeen tällä hetkellä tulevat.

Ed. Väätäinen, sosiaaliturvan tasosta. Sitä on nyt jo leikattu 30 prosenttia, ja kun tarjotaan majoitus, tarjotaan täysylläpito mukaan lukien ruoka, niin ei minun mielestäni ole tarvetta sen päälle hirveän paljon rahaa antaa, ainakaan sellaista rahaa, joka menee selvästi yli sen, mitä muut maat vastaavissa tilanteissa, siis Euroopan maat, maksavat.

Ed. Oinonen, minä olen näistä asioista puhunut jo ennen kuin edes perussuomalaisia oli olemassakaan, joten ei kannata nyt aivan hirveästi kaikkea omia vain sinne.

Sitten edustajat Pulliainen ja Gustafsson, yritin nimenomaan eritellä erilaista maahanmuuttoa. On työperäistä maahanmuuttoa, jossa on toiset lähtökohdat, ja humanitäärisessä apu niille, jotka ovat vainon uhreja ja joille todella apua tarvitaan.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kollegat, värderade kolleger! Kun katsoo tätä esitystä, jos yrittää sen perusteella keskustella jotain, niin toteaisin vaan, että meillä tulee olemaan muita Euroopan maita, joissa pääsee vastaanottojärjestelmään ja joissa on tämän jälkeen siis houkuttelevammat olot. Muun muassa te olette viitanneet siihen, että Ruotsissa olisi kireämpää kuin meillä. Tämän osalta ei ole näin. Samalla lailla Saksassa pääsee myöskin eurooppalainen EU-kansalainen turvapaikkajärjestelmään.

Mitä tulee Dublin-järjestelmään, niin siinä toisaalta edellytetään myöskin yhteistoimintaa muiden EU-maiden kanssa. Ja se on ollut kipupiste eräillä mailla. Valtaosa Suomeen tulevista Dublin-tapauksista on Etelä-Euroopasta eikä, kuten joidenkin urbaanilegendojen mukaan, Ruotsista tai muilta lähialueilta, Etelä-Euroopasta, ja joitakin hakijoita on tullut Puolasta, erityisesti tšetšeenejä.

Mutta valtaosa on Etelä-Euroopasta, ja me olemme riippuvaisia siitä yhteistyöstä heidän kanssaan. Toisaalta meillä on kipupisteenä myöskin, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on lukuisia kertoja, noin satakunta tapausta, asettanut täytäntöönpanokiellon, koska tämä tuomioistuin ei katso, että Kreikan vastaanottojärjestelmä ja menettely vastaavat eurooppalaisia ihmisoikeussopimuksia.

Sitten, mitä tulee tähän porsaanreikään, niin todettakoon, että tämähän tulee osittain siitä Euroopan vapaan liikkuvuuden direktiivistä, joka astui voimaan ja hyväksyttiin vuonna 2004 ja on sen jälkeen pistetty voimaan, siis edellisen hallituksen toimesta meidän ulkomaalaislakiimme, arvoisa ed. Rajamäki. Tästä se ongelmatiikka tulee. (Ed. Rajamäki: Verratkaa lukuja vähän!) Kun katsomme myöskin, miten turvapaikkaluvut ovat kehittyneet, niin ne olivat kaikissa Pohjoismaissa viime vuonna korkeimpia kuuteen vuoteen. Suomi oli muun muassa ainoa maa, jossa alaikäisten määrä laski vuonna 2009 verrattuna edelliseen vuoteen. Kaikissa muissa maissa nämä luvut nousivat, ja huomattakoon: minulla ei ole lopullisia lukuja, mutta Tanskassa nousi, Ruotsissa oli 24 000, Norjassa 18 000 turvapaikanhakijaa. Joistain muista asioista on siis kysymys.

Tässä ed. Jokinen totesi, että pitäisi toteuttaa Kanadan mukaista työperäistä maahanmuuttoa. Tähän eivät kuitenkaan esimerkiksi meidän työmarkkinaosapuolet ole halunneet mennä, vaan halutaan työmarkkinavetoista politiikkaa. Ja todettakoon sen lisäksi, että Kanada on maailman johtavia kiintiöpakolaisten vastaanottomaita.

Edustajat ovat myöskin kysyneet, miksi nämä esitykset tulevat tavallaan nyt tällaisina monina palasina. Ed. Piirainen kysyi. Vastaanottolainsäädäntö tulee suuremmassa mitassa syksyllä, joten silloin voidaan myöskin puuttua siihen, jos esimerkiksi tulee Helsingin ja Kuntaliiton kokemia huolenaiheita. Mutta kotouttamisen ja vastaanoton lainsäädännöt on tarkoitus antaa syksyllä, ja silloin voidaan siihen reagoida. Todellakin olisi hyvä, jos ehkä ohjaus, mitä tulee toimeentulotukeen, olisi selvempää, että kunnilla olisi selvemmät ohjeet. Mutta meidän asiantuntijamme, niin kuin hallituksen esitykseen on kirjattu, ovat todenneet, että kolmen ensimmäisen kuukauden aikana ei ole normaalitapauksissa. Jos jokin hätätilanne niin kuin lähinnä sellainen kuin lapsen huostaanotto tai jokin vastaava on, niin silloin on kunnissa annettu.

Moni edustaja on myöskin puuttunut tähän Romanian ja Bulgarian lähtötilanteeseen. On kuitenkin mielenkiintoista se, että meille on tullut turvapaikanhakijoita lähinnä Bulgariasta ja lähinnä yhdeltä alueelta, mutta Romanian romanit esimerkiksi eivät hae turvapaikkaa jostain syystä, vaan he sitten joillain muilla tavoilla ja keinoilla tulevat tänne. On aivan selvää, että on erittäin tärkeätä, että Eurooppa-neuvosto etenisi päätöksessään, joka tehtiin ennen pääsiäistä, että pyritään poistamaan köyhyyttä, pyritään edistämään koulutusta. Luulen, että nämä tavoitteet ovat tässä ongelmatiikassa erittäin tärkeitä. Toivoisin siksi, että me kaikki olisimme tällaisten tavoitteiden takana nostamassa koulutustasoa ja poistamassa köyhyyttä. Ja todettakoon myös, että on hyvin mahdollista ja meille asetettiin oikeastaan velvoite myöskin työllistää maahanmuuttajia entistä paremmin, jopa Eurooppa-neuvoston päätöksenä.

Itse en sulkisi pois sitä ajatusta, että myöskin tulevissa rahoitusratkaisuissa olisi sellaisia porkkanoita, jotka pakottaisivat näitä uusia jäsenmaita toimimaan vähemmistönsä suhteen paremmin. Mutta te tiedätte, hyvät ystävät, miten valvonta on tavallaan järeämpää, ennen kuin haetaan jäsenyyttä. Tiedän myöskin kokemuksesta, ed. Kankaanniemi, että me eduskunnassa olimme hyvin tiukkoja Romanian ja Bulgarian suhteen, ja se auttoi myöskin Suomen edustajia Eurooppa-yhteyksissä, että toimittiin sen puolesta.

Hyvät ystävät, ed. Oinonen kysyi tästä vokin ohjauksesta. On selvää, että vastaanottokeskukset ovat tällä hetkellä maahanmuuttoviraston ohjauksessa, ja sitä kautta on myöskin tällaisia poikkeuksellisia syitä, jolloin olisi oikeus jäädä vastaanottojärjestelmään. Migrin ohjauksessa terveyssyihin nämä lähinnä liittyvät.

Kysyisin myöskin ed. Rajamäeltä, yritittekö te nostaa kuntakorvauksia jossain vaiheessa. Tämä hallitus on — niin kuin opintotuen ja muidenkin etuuksien osalta — hallitus, joka on korjannut asioita, jotka ovat jääneet muuttumatta vuodesta 1993. Vuodesta 1993 siis kuntakorvaukset olivat muuttumatta, joten me olemme pyrkineet siihen puuttumaan.

Arvoisa ed. Zyskowicz, kiitän teitä puheenvuorostanne, jossa erittelitte eri maahanmuuton termejä. Tämä on varmaan historiallinen tilanne. Kiitän teitä siitä, koska olen samaa mieltä, että on annettu vääristetty kuva, että suomalaiset eivät hyväksyisi työperäistä maahanmuuttoa. Päinvastoin, suomalaisten suhtautuminen siihen ei ole muuttunut viimeisten vuosien aikana, mutta jatketaan vielä keskustelua myöhemmin, ed. Zyskowicz.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaanottokeskusten osalta myönteisen päätöksen saaneita ei ollut sillä tavalla ilman kuntapaikkaa kuin nyt: 600 ihmistä. Se on erittäin vakava tilanne. On totta, että ne ovat jääneet, kuntakorvaukset, jälkeen, mutta tämä tilanne ei ole hallinnassa. Kunnat eivät luota. Ketju ei toimi. Että ei tällaista tilannetta ole ennen ollut, että myönteisen päätöksen saaneita on tällä tavalla vastaanottokeskuksissa.

Sitten toinen asia. Laajennetun yhteisvastuun aloite, joka Suomen puheenjohtajuuskaudella vietiin läpi, edellytti, että kaikilta jäsenmailta edellytetään yhteisten pelisääntöjen noudattamista, suojeluntarpeen toteamista ja rekisteröityä toimintaa myöskin turvapaikanhakijoiden osalta. Tämän Suomen aloitteen, laajennetun yhteisvastuun aloitteen, jonka mukaan myöskin EU:n tuki Välimeren maille suuntautuisi, perään ei ole näkynyt kyllä — ei suuressa valiokunnassa eikä muuallakaan — että hallitus olisi huolta kantanut. Se olisi edellyttänyt tiettyjen lisämäärien osalta toisenlaista ryhtiä, mutta se olisi vaatinut myöskin meidän taholta hallituksen aktiivisuutta.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu meni myöskin työperäiseen maahanmuuttoon, ja täällä mainittu esitys saatavuusharkinnasta luopumisesta on parasta aikaa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa. Mutta se ei ole ydinkohta, onko meillä saatavuusharkintaa vai ei, koska monilla aloilla ei ole tälläkään hetkellä saatavuusharkintaa. Pitkässä juoksussa se ei ole se iso kysymys. Itse olen lähtenyt siitä, että saatavuusharkinta tuleekin poistaa, mutta olennaisempaa on se, miten voidaan valvoa työehtoja, miten tieto kulkee eri viranomaisten taholla. Tästä olemme valiokunnassa saaneet kuulla asioita, ja on vain varmasti tarpeen tehdä siihen esitykseen pieniä muutoksia. Aivan olennainen muutos on se, että sitä lupaa ei annettaisi kerralla viideksi vuodeksi vaan esimerkiksi niin, että pääsääntö olisi ensimmäisellä kerralla vuodeksi ja vaan poikkeustilanteessa viideksi vuodeksi, ja kun on vuoden jälkeen väli-tsekkaus tehty ja katsottu, että kaikki asiat ovat kunnossa — työajat ovat kohdallaan, verot maksettu — voidaan antaa oikeus pidempään sosiaaliturvaan. (Puhemies: Minuutti!) Kysynkin ministeriltä, onko tällainen muutos mahdollinen.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä olisi ollut hyvä ministeriltä kuulla ihan kohdennettuna, mihin näitä rahoja on kohdennettu. On selvää, että nämä ulkomaalais- ja pakolaisasiat maksavat, mutta kun meillä on tämä määrä näitä ihmisiä täällä, niin tietenkään emme voi sanoa kunnille, että ottakaa omasta kassasta. Toisaalta taas sitten käsittelijöiden määrä on rajallinen, niitä on pitänyt lisätä ja muuta. Mutta että tulisi oikea kuva siitä, mihin nämä rahat on jouduttu käyttämään ja mitä olisi tapahtunut, jos rahaa ei olisi sinne ohjattu.

Sitten toisaalta tämän Dublin-sopimuksen osalta. Tietysti jos on tämmöisiä EU:n päätöksiä joistakin tapauksista, jotka eivät täyttäneet EU-säännöksiä, niin ne ovat ymmärrettäviä, mutta ei Suomi tietenkään voi Euroopan unionin maassa toimia poikkeuksellisesti eri lailla kuin muut maat ja yhteisten sopimusten vastaisesti niin, että me otamme kaikki ne, mitä muut maat eivät sitten hyväksy.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen täysin samaa mieltä kuin ministeri siinä, että suomalaiset suhtautuvat pääsääntöisesti hyvin myönteisesti työperäiseen maahanmuuttoon. Mutta se toinen puoli on sitten siinä, että minun mielestäni ei liikaa pitäisi ihmisiä myöskään jakaa. Kyllä eri tavoilla, eri perusteilla maahan tulevat ihmiset ovat myös työvoimaa Suomelle, ja kun me mietimme, miten me näihin yhteiskunnan tulevaisuuden haasteisiin vastaamme, niin on selvää, että me tarvitsemme ulkomaalaista työvoimaa. Myös eri tavoin tulleet maahanmuuttajat ovat työvoimaa meidän yhteiskunnassamme ja vastaavat tulevaisuuden tarpeeseen. Eli pikkuisen vierastan tätä kahtiajakoa ja tätä kriittistä äänenpainoa, jota maahanmuuttoa kohtaan täällä salissakin tänään on voimakkaasti esitetty.

Ed. Zyskowicziltä kysyisin, onko teidän mielestänne toimeentulotuki oikeasti niin suuri summa. Eiväthän sillä oikeasti suomalaisetkaan tule toimeen. Miten ajattelette, että se turvapaikanhakijoille ja maahanmuuttajille olisi jotenkin kohtuuttoman suuri?

Ministeriltä kysyisin vielä sitä, mitenkä tämä erityistilanne, joka tässä mahdollistaa kuitenkin, että jää vastaanottopalveluiden piiriin, huomioiko se riittävästi inhimilliset seikat teidän mielestänne.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin myös puuttunut tähän maahanmuuttotermin jaotteluun. Tännehän tulee tosiaan ihmisiä eri syistä. Osa rakastuu, osa tulee hakemaan töitä, osa hakee humanitääristä suojaa. Varmasti alkuvaiheessa varsinkin viranomaiskoneiston kannalta on tärkeää erottaa nämä eri perusteet tulla maahan, mutta jatkossa ei pitäisi enää hirttäytyä esimerkiksi näiden pakolaisuuden ja turvapaikanhakijoiden jättämiseen sellaiseen kategoriaan, koska ne ihmiset, jotka tähän maahan jäävät, haluavat yleensä rakentaa elämäänsä ja tulevaisuuttansa ja työuraansa tässä maassa ihan suomalaisina tai Suomeen kotoutuneina maahanmuuttajina eivätkä ikään kuin kantaa ikuisesti pakolaisuuden tai turvapaikanhakijan statusta harteillaan.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin huomauttaa lakiesityksestä, joka on tällä hetkellä sekä perustuslakivaliokunnassa että hallintovaliokunnassa. Siinähän on nimenomaan se perheenyhdistäminen, ja meidän käytäntömme on todellakin ollut ja on edelleenkin paljon lievempää kuin Euroopan unionin direktiivi edellyttää. Direktiivi edellyttäisi, että perheen voi yhdistää, jos perhe pystyy takaamaan toimeentulon ja jos tällä perheellä on vakituinen asunto, ja tästä me emme täällä Suomessa pidä kiinni. Tämä on myös semmoinen vetovoimatekijä, joka minun mielestäni pitäisi jossakin vaiheessa kyllä poistaa, mahdollisimman pian toivottavasti.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitän ministeri Thorsia hyvästä puheenvuorosta, mutta tästä Dublinista olemme eri mieltä. En usko, että tämä on mikään urbaani legenda. Tämä on Maahanmuuttoviraston tilastoanalyysi, turvapaikkayksikkö 25.2.2010 — tällainen selvitys, joka on varmasti teilläkin — ja täällä sanotaan, että Dublin-päätöstä edeltäviä jne. tehtiin 1 934 vuonna 2009. Voi olla, etten tunne näitä termejä, mutta sitten kerrottiin: takaisinottopyyntöjen suurimmat kohdevaltiot ovat olleet 1) Italia, 2) Ruotsi, 3) Norja. Ei ole urbaania legendaa.

Sitten ed. Taiveaholle. Toimeentulotuki on tietysti meidän suomalaisten olosuhteissa tosi vaatimaton, mutta teidän pitää ymmärtää, että kun ihmiset tulevat rutiköyhistä oloista, joissa heillä ei ole mitään, niin tästä toimeentulotuesta täälläkin maksettuna, kun heillä on täysi ylläpito, jää heille sellaista käyttörahaa, jota heille ei jää muissa EU-maissa, ja se on vetovoimatekijä, jota meidän ei pidä ylläpitää.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille täytyy todeta, että ei. Turvapaikanhakija ei saa samaa toimeentulotukea kuin suomalainen silloin, jos hänelle sisältyy asumiskustannukset. Jos hän saa asumisen tai ruuan esimerkiksi vastaanottokeskuksessa, silloin hän ei todella saa täyttä toimeentulotukea. Ja muutoinkin tähän tuli juuri muutos, että alennettiin myös näitä perusosia vastaanottokeskuksessa elävien turvapaikanhakijoiden osalta, eli se teille vastauksena.

Mutta ministeriltä kysyisin vielä, kun tässä ovat Romanian ja Bulgarian asiat olleet tietenkin vahvasti tänään esillä ja EU:lla on yhteinen vastuu ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisesta EU-alueella: Miten esimerkiksi alueellista yhteistyötä on tehty, jotta romanien oikeuksia voitaisiin parantaa ja heidän syrjäytymistään ehkäistä, koska tämä romanikysymys juontaa juurensa tietenkin heidän erittäin heikosta ihmisoikeustilanteestansa?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni on aiheetonta ed. Taiveahon kanssa olla eri mieltä asiasta, josta ei tarvitse olla eri mieltä: me kaikki tiedämme ja tekin tiedätte, kun jututatte näitä ihmisiä tai selvitätte vastaanottokeskusten työntekijöiden kanssa näitä asioita, että Suomessa maksettavat korvaukset näiden vastaanottajien kannalta ovat toimeentulotuen muodossa tuntuvam-pia kuin monessa muussa maassa, ja tämä ohjaa nimenomaan tänne Suomeen siinä tilanteessa, vaikka heidän hakemuksensa on jo ennalta käsitelty ja jopa hyväksytty jossakin muussa maassa. Ja toimeentulotukea todellakin on nyt leikattu 30 prosenttia, koska he saavat informaatiokulut ja muut katettua siellä vastaanottokeskuksessa. Samoin, jos ruoka annetaan, siitä ei tietystikään makseta erikseen toimeentulotukea. Kaiken tämän jälkeenkin meidän pitää ennakkoluulottomasti katsoa, muodostaako meidän toimeentulotukemme sellaisen vetovoimatekijän, johon meidän on aihetta puuttua.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ihan ensimmäisenä täytyy puolestani kiittää ed. Zyskowicziä pitkästä mutta selventävästä puheesta, itse asiassa yhdestä harvoista selkeistä puheista, mikä osoitti osaltaan sitä, kuinka monimuotoinen, monimutkainen ja erilaista termistöä sisältävä tämä koko asiakokonaisuus on. Monta kertaa otitte esiin asian kuntien kannalta. Kunnat eivät ota vastaan näitä 600:aa ilman turvapaikkaa tai vastaanottokeskuspaikkaa olevaa turvapaikanhakijaa. Siihen on toki syynsä. Haluaisinkin kuulla ministeriltä, että vaikka näitä parannuksia kuntakorvausten suhteen on tehty, niin milloin nämä korvaukset saatetaan sille tasolle, että kunnat voivat todellakin taloudellisenkin kykynsä puolesta ottaa vastaan turvapaikanhakijoita. Kaiken kaikkiaan näitten vastaanottokeskusten perustaminen maassa on aika villiä ja sekavaa. Siihen tarvittaisiin jonkinlaista linjakkuutta. Eli millä kriteereillä kunnat voivat ikään kuin kieltäytyä ottamasta pakolaisia vastaan, ja onko olemassa minkäänlaisia säännöksiä tai selkeitä kriteereitä?

Kansainvälisten vertailujen mukaan tosiaankin Suomeen on tulossa EU-maista enemmän turvapaikanhakijoita kuin muualle, ehkä Belgiaa lukuun ottamatta. Sen takia jo lainsäädännön yhtenäistäminen vähintäänkin pohjoismaisella tasolla on todella välttämätöntä, ettei Suomen löysempi lainsäädäntö ole sitten houkuttelemassa sellaisia ihmisiä, jotka eivät todella ole turvapaikan tarpeessa, tänne Suomeen. EU-maat ovat kutakuinkin turvallisia. Esityksen hyvä tavoite onkin vähentää unionin kansalaisten perusteettomia turvapaikkahakemuksia, ja näin tämä hallituksen esitys vaikuttaa juuri oikein ja oikealla tavalla ennalta ehkäisevästi.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja. On erinomaisen hyvä, että tästä käydään keskusteluja, ja vielä parempi, jos me emme leimaa toisia ulkomaalaisvastaisiksi, rasisteiksi tai muutoin sellaisiksi, jotka hyysäisivät kaikkia tänne maahan, vaan nähtäisiin tärkeänä osana suomalaista demokratiaa käsitellä kansalaisten ihmisoikeuksia ja toisaalta sitten Suomen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa. Voin tässä lukea hallituksen esityksestä yhden lauseen, joka vahvistaa ed. Zyskowiczin täällä esittämän näkemyksen oikeaksi ainakin hallituksen esityksen perusteella. Tässä todetaan: "Vastaanoton piiriin kuuluville turvapaikanhakijoille Suomessa taattujen etujen on arveltu houkuttelevan unionin kansalaisia Suomeen turvapaikan hakijoiksi". Tämä on siis hallituksen yksimielinen kanta. Tästä tuskin kannattaa käydä kauhean suurta väittelyä, ainakaan hallituspuolueiden edustajien. Tähän lienee perustelut, miksi tähän on päädytty.

Turvapaikka- ja ulkomaalais- ja maahanmuuttopolitiikka on hyvin moninainen, ja itsekin kun olen tähän asiaan jo virkani puolesta hyvin paljon perehtynyt, niin olen kiinnittänyt huomiota siihen, että tavallisella kansalaisella menevät nämä käsitteet sekaisin, josta johtuen käy kuumana keskustelu, jossa toisia leimataan rasisteiksi ja toisia taas äärilaidan suvaitsevaisiksi.

Kun meitä sitovat kansainväliset sopimukset pakolaisista, niin Suomihan on sitoutunut ottamaan joka vuosi niin sanottuja kiintiöpakolaisia 750, jotka käydään valitsemassa asianomaisesta maasta, ja heidän asettumisensa Suomeen on ihan selviö. Sitten kansainväliset sopimukset mahdollistavat, että jos ihminen kokee olevansa vainon ja henkilökohtaisten uhkien kohteena, niin on oikeus hakea turvapaikkaa ja kaikkien viranomaisten on otettava turvapaikkahakemus vastaan. On sitten toinen kysymys, voiko turvapaikkaa saada ja mitkä ovat todelliset syyt hakea turvapaikkaa. Tätähän nyt tämän lakiesityksen osalta EU-kansalaisten osalta käsitellään ja sitten kolmansista maista laajemmin.

Työperäinen maahanmuutto on myöskin säädelty selkeästi ja millä edellytyksillä Suomeen voi tulla töihin. Minusta se on hyvä. Me tarvitsemme työvoimaa ja erityisesti osaajia, ja jos täällä yritys tai julkinenkin taho tarvitsee ammattilaista tai osaajaa, niin minä en näe siihen mitään estettä, etteikö meidän tulisi toimia niin, että nämä ihmiset voivat tulla Suomeen samalla tavalla kuin me suomalaisetkin menemme johonkin muuhun maahan.

Sitten ylipäätään maahanmuuttajat on kokonais-, tällainen yläkäsite, jossa kaikki ovat omalla tavallaan maahanmuuttajia. Tällainen maahanmuuttajien yleinen vastaisuus ei sinänsä ole perusteltua, mutta ei myöskään se, että ne, jotka näkevät tässä ongelmia, olisivat ehdottomasti jotenkin vähän heikosti sivistyneitä tai vähän kapea-alaisesti ajattelevia, vaan kyllä tässä ihan lainsäädännöllä on hallituksen esitysten muodossa tehty päätöksiä, joissa näitä ongelmia on poistettu, ja niin kuin täällä ed. Zyskowicz toi esille, meillä on juuri hallintovaliokunnassa käsittelyssä laki, jossa ikätestit tulevat laillisiksi. Kasvattilasten osalta määritellään tarkemmin, ja vääriin tietoihin — kun näitäkin käytetään, tullaan väärillä tiedoilla ja tarkoituskin on sumuttaa viranomaisia — tullaan puuttumaan. Toisaalta sosiaaliturvan etuuksia on rajattu.

Mutta, niin kuin täällä on aiemmin tullut esille, tämä kaikki maksaa, ja sivistysvaltion pitää maksaa myös tällaiset kulut, vaikka voin yhtyä siihen näkemykseen, että rahojen ja henkilöstön lisäämisellä tätä ongelmaa ei voida ratkaista, vaan meidän täytyy etsiä lainsäädännöllisiä keinoja. Keskeisin asia, jota minä ainakin peräänkuulutan, on yhteinen eurooppalainen maahanmuutto- ja ulkomaalaispolitiikka, jossa jokainen maa noudattaa sitä. Liittyen tuohon aikaisempaan kommenttiin, en ainakaan itse näe oikeana sitä, että Suomi toimisi tämmöisen yhteisen eurooppalaisen sopimuksen, nimittäin tämän Dublinin sopimuksen, osalta niin, että jos muut maat eivät meidän mielestä ole käsitelleet riittävän hyvin, niin sitten Suomi käsittelee sillä tavalla, että toisen EU-maan kielteinen päätös muuttuu meillä myönteiseksi päätökseksi. Minä luulen, että tämä tulee tuossa yhteisessä eurooppalaisessa maahanmuutto- ja ulkomaalaispolitiikassa saamaan selkeät sanktiot, että näin ei voida EU:ssa menetellä. Ja toisaalta niinkin päin, että niidenkin maiden, joiden epäillään rikkovan EU:n maahanmuuttosäännöksiä, täytyy ryhtyä sitten noudattamaan näitä samoja eurooppalaisia kriteerejä.

Tämän EU-viitekehyksen lisäksi mielestäni Suomessa täytyisi vielä käydä laaja-alainen pohdinta ja keinojen etsintä ja tehdä lainsäädännön muutos, joka koskisi kaikkia Suomen toimijoita. Niin kuin täällä on tullut esille, matkojen korvaus näissä perheyhdistämistapauksissa ei mene maahanmuuttoviranomaisilta vaan toiselta sektorilta. Työ- ja elinkeinoministeriöstä taitavat tulla ne maksut. Tässä mielessä pitäisi miettiä, että millä tavalla tämä toimii.

Arvoisa puhemies! Kun nyt tässä lainsäädännössä pyritään estämään EU:n kansalaisten ... siis Euroopan unioniin ei pääse maa, joka ei noudata ihmisoikeuksia ja Euroopan unionin inhimillisiä säädöksiä ja kohtele kansalaisiaan ja ihmisiä oikeudenmukaisesti ja laillisesti. Tässä on kysymys siitä, että kun henkilö tulee jo EU-maasta ja hakee turvapaikkaa, niin millä tavalla Suomi tässä sitten menettelee. Kun on käynyt selväksi, että turvallisesta EU-maasta tullaan tarkoituksella Suomeen, haetaan turvapaikkaa ja ollaan sen prosessin ajan täällä, ja kun täytyy lähteä, niin käydään omassa kotimaassa ja tullaan ja haetaan uusi samanlainen hakemus, niin eihän tämä voi olla — oletan niin — järkevä menettely kenenkään kansanedustajan mielestä. Kyllähän tässä joku on pielessä. Jos suomalainen lähtee hakemaan Ruotsista turvapaikkaa ja saa pakit ja on siellä niin kauan kuin voi olla, tulee Suomeen ja taas hakee Ruotsista turvapaikkaa, vaikka Suomi on turvallinen maa asua ja olla. Tässä mielessä on erinomainen asia, että ministeri Thors on kiinnittänyt tähän asiaan huomiota ja hallitus on tänne tämän esityksen tuonut. Saadaan tässä mielessä nämä resurssit kohdennettua oikeisiin turvapaikanhakijoihin ja niiden käsittelyyn.

Haluan todeta tässä vielä sen, että tässä laissa on erittäin hyvä lisä, kun tämä vapaaehtoinen paluu on nyt mahdollistettu. Aikaisemminhan sitä ei tässä ole ollut. Se ei ole täällä tullut esille, mutta se on erinomainen asia. Jos ihminen saa kielteisen päätöksen, niin vaikka ei menisi prosessiinkaan, hän voi vapaaehtoisesti suostua palaamaan. Tämähän on ollut monissa maissa jo ennen tätä Suomen nykyistä lakiesitystä. Toisaalta on hyvä, että päätöksen toimeenpano yhtenäistyy, kun se nyt on toisilla 30 päivää ja toisilla 8 päivää. Eli kun muusta turvallisesta alkuperämaasta tulleen ulkomaalaisen käännyttämiseen voidaan ryhtyä kahdeksassa päivässä, niin EU-kansalaisten osalta se on tällä hetkellä 30 päivää. Ei siinä kovin paljon tolkkua ole.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä todeta ja painottaa sitä, että meillä kaikilla kansanedustajilla on vastuu tavallisille suomalaisille kansalaisille, ja semmoisen kuvan muodostuminen täällä, että esimerkiksi hallitus ja hallituspuolueet eivät ole tehneet mitään ja kaikki ulkomaalaispolitiikassa on pielessä, ei ole totta. Kyllä hallitus on tehnyt monia ja harkittuja muutoksia, niin kuin täällä on tullut esille, ja varmasti tullaan tekemään myöskin jatkossa, jos siihen on aihetta.

Otan vielä lasten osuuden tähän. (Puhemies: Kymmenen!) On tosiasia, että Suomeen lähetetään, niin kuin muihinkin maihin, ankkurilapsia. Kerätään rahat ja lähetetään lapsi tänne, ja sitten perheitä yhdistetään. Muutoinkin perheiden yhdistämisessä meillä on ongelmia, että meillä on kymmeniä perheenyhdistämisiä yhden maahantulijan osalta pystytty tekemään. Tämän kontrolloiminen, onko perheiden yhdistäminen oikealla tolalla vai ei, on hyvin tarpeellista. Suuri huoli ainakin minulla ovat olleet koko ajan, kun ulkomaalaisasioita on käsitelty, nämä lapset, jotka tulevat ilman peruskoulutusta, ilman kieliopintoja, ja näitä maahanmuuttajista kolmansista maista on 80—90 prosenttia.

Miten arvelette, hyvät kollegat, että nämä ihmiset voivat selvitä tässä yhteiskunnassa? Mihin he pääsevät töihin, jos he eivät ole käyneet peruskoulun perusopintoja? He eivät osaa suomen kieltä. Pelkästään jollakin kielikurssilla heitä ei työllistä täällä kyllä kukaan, jos ei ihminen osaa lukea, ei kirjoittaa, ei laskea. Nämä perustaidot ovat erittäin tärkeitä, ja sanon näin, että poliisivirassa pitkään toimineena ja kentällä tätä tilannetta nähneenä olen erittäin huolestunut siitä, mitä tapahtuu näille nuorille, jotka enenevässä määrin tulevat tänne. Meillä ei ole kunnollista otetta Suomessa näiden ihmisten vastaanottoon sillä tavalla, että kannettaisiin vastuu niistä ja edellytettäisiin ja annettaisiin peruskoulutus ja kieliopinnot. Tämä on helppo sivuuttaa täällä ja todeta, että kyllähän niitä on vaan hyvä tänne ottaa, mutta kun ei ole kysymys enää maahan tulemisesta ja ottamisesta, vaan kysymys siitä, mitkä näiden ihmisten mahdollisuudet tulevaisuudessa on selvitä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tässä mielessä minun mielestäni kunnilla ja opetusministeriöllä, opetushallituksella ja muilla ei ole yhteistä selkeää linjaa, millä tavalla tämä nyt jo näkyvä ongelma hoidetaan. Suuri osa näistä nuorista syrjäytyy ja jää pyörimään, ja monet joutuvat rikosten teille.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä salissa on tänään käyty monipuolista ja hyvää keskustelua maahanmuuttomme haasteista ja mahdollisuuksista. Hallintovaliokunnassa on kuluneiden kuukausien aikana käsitelty useita lakiesityksiä, joista tänäänkin on kuultu, joilla on jo maahanmuuttomme ongelmia tarkennettu ja tiukennettu. Mielestäni kaiken kaikkiaan maahanmuuttopolitiikkamme tulee olla vastuullista ja oikeudenmukaista, niin että rasismi ei kasva, mutta kuitenkin kykenemme puhumaan ongelmista ja hakemaan niihin ratkaisuja.

Tänään käsittelyssä olevan hallituksen esityksen tavoitteena on vähentää siis Euroopan unionin kansalaisten tekemiä perusteettomia turvapaikkahakemuksia. Tämä on hyvä ja odotettu esitys, sillä tällä hetkellä kielteisen päätöksen saatuaan turvapaikanhakijalla on oikeus oleskella Suomessa vielä kuukauden ajan sen jälkeen, kun hän on kielteisen päätöksen saanut, ja tältä ajalta maksetaan toimeentulotukea. Tämä merkitsee monelle aikamoista ansiotason nousua ja saattaa houkutella tulemaan maahamme uudelleen vastaavalla statuksella. Eli esitys on hyvin tärkeä ja odotettu.

Kansainvälinen vertailu osoittaa, kuten olemme kuulleet täällä, että Belgiaa lukuun ottamatta muihin Euroopan unionin jäsenvaltioihin ei ole viime vuoden aikana tullut niin paljon turvapaikkaa hakevia unionin kansalaisia kuin juuri Suomeen. Useimmissa maissa unionin kansalaisten turvapaikkahakemukset käsitellään nopeutetussa menettelyssä. Tämä hakijoiden määrä viittaa siihen, että Suomen tarjoama tuki houkuttelee sellaisia turvapaikanhakijoita, jotka tietävät mahdollisesti palautuksen kotimaahan olevan väistämättä edessä.

Suomen turvapaikkapolitiikassa ei saa olla sellaisia vetovoimatekijöitä, jotka houkuttelisivat muun muassa jo toisiin EU-maihin asettuneita henkilöitä hakeutumaan Suomeen. Poliittisilla linjauksilla ja lainsäädännöllä, jota täällä teemme, on selkeä signaalivaikutus ilman perusteltua syytä turvapaikkaa hakevien määrään. Tieto näistä leviää nopeasti, ja koska tilanteet muuttuvat eri maissa, lainsäädäntöä tiukennetaan, myös meidän on täällä oltava hereillä ja tehtävä näitä muutoksia tarpeen tullen. Tärkeintä nimenomaan, kun täällä on keskusteltu tästä toimeentulotuen tasosta, on muistaa, että tälläkin toimenpiteellä haetaan ratkaisua nimenomaan perusteettomien turvapaikkahakemusten määrään. Se on se ongelma, koska kaikista turvapaikkahakemuksista meillä 60 prosenttia on perusteettomia ja ne ovat kalliita yhteiskunnallemme ja vievät resursseja toisaalta pois siitä, mihin meidän pitäisi maahanmuuttopolitiikassa rahaa kohdentaa elikkä niiden hyväksi, jotka täältä turvapaikan saavat, ja heidän kotouttamisensa edistämiseksi.

Kotoutuminen on aina — haluaisin muutaman sanan puhua siitä, vaikka kuulin ministeri Thorsilta, että varsinaisesti ensi syksynä tulee uutta kotouttamis- ja vastaanottolainsäädäntöä — maahanmuuttajaa koskeva yksilöllinen prosessi, ja sen tavoitteena on maahanmuuttajan osallistuminen ja sopeuttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan niin, että hän samalla säilyttää yhteyden omaan kieleensä ja kulttuuriinsa, ja riittävä kielitaito onkin tärkeä kotoutumisen perusedellytys. Riittävällä kielitaidolla on mahdollisuus saada työpaikka ja sitten täten perustaa tulevaisuutensa Suomeen. Tällaista meidän tulisi pystyä edistämään.

Suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa on jo muutettu tällä hallituskaudella useampaan kertaan parempaan suuntaan. Olemme kuulleet muun muassa siitä, että helmikuun alussa on astunut voimaan asetus, jolla on muutettu vastaanottokeskuksissa asuvien toimeentulotuen sisältöä. Painopistettä on siirretty enemmän käteen maksettavan rahallisen avustuksen sijaan vastaanottokeskuksen tarjoamaan ylläpitoon. Parhaillaan on hallintovaliokunnassa tosiaan käsittelyssä tämä laki, jossa määritellään uudelleen ikätestien käyttöönottoa, perheenyhdistämiskäytäntöjä jne.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointijärjestelmämme hyväksikäyttämistä, jota tälläkin lainsäädännöllä pyritään estämään, ei pidä hyväksyä ei kantasuomalaisilta eikä maahanmuuttajilta. Yhteiskuntamme tulee kohdella eri ihmisiä tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti. Turvaa tarvitsevista on pidettävä huolta ja heihin on meidän pystyttävä kohdentamaan enemmän resursseja. Tästä syystä näitä perusteettomia turvapaikkahakemuksia on pyrittävä monin keinoin vähentämään.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tehnyt ed. Satosen johdolla erinomaisen raportin turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikasta, ja olenkin nyt tätäkin esitystä lukiessani erittäin iloinen, että hallitus tulee esityksissään samoille linjoille kokoomuksen kanssa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten edellinen puhuja, ed. Toivakka, sanoi, tällä kertaa kyllä tässä salissa on puhuttu erinomaisen asiallista puhetta maahanmuuttopolitiikasta. Se on erittäin hyvä, koska ympärillämme riehuu sitten ihan toisenlaista tekstiä. Meidän täytyy pystyä hillitsemään sillä tavalla omat sanamme ja omat puheemme, että ei synnytetä liikaa hysteriaa ulkopuolella. Se on valitettavaa tietenkin, että tämä on päässyt tämmöiseksi, että syytellään toista ihan perusteetta. Asiapuheesta syytellään rasistiksi. Että tämän tyyppistä keskustelua. Nyt toivoisin, että ne, jotka tämmöistä tekevät, olisivat todella kuunnelleet tämän keskustelun. Tämä on ollut erittäin hyvää.

Se lakiesitys, mikä on tällä hetkellä lähetekeskustelussa, on erinomaisen hyvä. On ilman muuta selvää, että täytyy panna stoppi sille, että toisesta EU-maasta voidaan hakea siinä määrin turvapaikkaa kuin Suomeen on tällä hetkellä hakijoita tulossa ja on tullut. Erittäin hyvä on myös se hallintovaliokunnassa ja perustuslakivaliokunnassa oleva lakiesitys, joka tuo muutoksia nimenomaan perheenyhdistämiseen, tuo muutoksia väärien tietojen antamiseen ja tuo muutoksia siihen, että voidaan ankkurilapsien ikä määritellä.

Kuten ed. Zyskowicz puheessaan sanoi, tämä ankkurilasten ongelma on todella semmoinen, joka saattaa räjähtää käsiin. Ei voi olla oikein, että tänne lähetetään maailman ääristä lapsia toisensa perään ja sitten, kun on lapsi saanut täällä oleskeluluvan tai turvapaikan, yhdistetään 20 ihmistä samaan perheeseen. Tämähän on aivan käsittämätön tapaus. Miten tämä voitaisiin estää? Se voidaan estää sillä, että Suomen lainsäädäntöön otetaan se Euroopan unionin direktiivi perheenyhdistämisestä täydellisesti. Meiltä puuttuu, ministeri Thors, meidän lainsäädännöstämme puuttuu, se että perhe voidaan yhdistää vain, jos voidaan taata, että perhe pystyy kustantamaan oman elämisensä täällä ilman, että turvautuu suomalaiseen tai minkä tahansa maan sosiaaliturvaan. Ja toinen ehto on se, että tällä perheellä on vakituinen asunto. Näitä kumpaakaan ei Suomessa toteuteta. Minä voisin kysyä, minkä vuoksi ei toteuteta.

Miten voitaisiin puuttua tähän ankkurilasten suureen ongelmaan elikkä tänne alaikäisenä tuotujen lasten ongelmaan? Ed. Zyskowicz sanoi erinomaisen keinon omassa puheenvuorossaan: ei makseta matkoja. Edustajat varmasti tietävät ja me kaikki tiedämme, että kovin monessa maassa näin ei tehdä, että matkat maksetaan perheenyhdistämisen takia. Kyllä perheen itse täytyy pystyä maksamaan omat kulunsa. Tämä on siinä mielessä hyvin tärkeä asia, että tiettävästi itärajan tuolla puolen on suuria pakolaisleirejä, joissa vaan odotetaan, miten päästä Suomeen ja miten päästä sisään meidän järjestelmäämme. Meillä on vieläkin tiettyjä vetovoimatekijöitä, jotka edistävät sitä, että tänne tullaan laittomasti, nimenomaan laittomasti eikä laillisin keinoin. Ja kun tänne on päästy, niin sitten haetaan turvapaikkaa.

Tämä on siinä mielessä hyvin hankala asia, että ne ihmiset sitten, jotka ovat tulleet tänne, repivät paperinsa — niinhän he ovat tehneet vuosikymmeniä. Kun haetaan turvapaikkaa, niin ei ole olemassa minkäänlaista tietoa siitä, kuka on, mistä on ja minne on menossa. Elikkä tähän ei ilmeisesti pystytä puuttumaan muuten kuin Euroopan unionin yhteisellä turvapaikkapolitiikalla. Minä olen erittäin tyytyväinen, että tämä hallitus ministeri Thorsin johdolla on lähtenyt siitä, että Euroopan unionin täytyy saada oma yhtenäinen turvapaikkapolitiikka, joka sitten säätelee kaikkien maiden politiikkaa ja jossa ei ole erilaisia vetovoimatekijöitä sen enempää sinne ja sen enempää tuonne, ja vain sillä tavalla jokaista pakolaista, Euroopan unionin alueelle tulevaa pakolaista, voidaan kohdella samalla tavalla. Siihenhän meidän täytyy pyrkiä, yhdenvertaiseen turvapaikanhakijoiden käsittelyyn, olipa maa Suomi tai olipa se Ranska tai olipa se Espanja.

Sitten haluaisin sanoa yhden asian, että eivät suomalaiset vastusta työperäistä maahanmuuttoa, kuten täällä on monessa keskustelussa tullut esille. Mutta työperäinen maahanmuutto Suomessa on hieman hankalaa, koska meidän järjestelmämme on byrokraattinen verrattuna esimerkiksi moniin muihin maihin. Monissa muissa maissa työluvan voi uusia puhelimessa, meillä se saattaa kestää puoli vuotta. Jos se kestää näin kauan, sen työluvan uusiminen, niin tämä hyvä työntekijä saattaa sanoa, että kiitos ei, minä lähden täältä pois.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies, arvoisa ministeri, kollegat! Täytyy ihan ensimmäisenä syöksyä tähän rakkaaseen aiheeseen, ankkurilapset, jota täällä on hehkutettu oikein palavin sieluin ja liekehtivin sydämin.

Rohkenisin väittää, että maahan yksin tulleet lapset ovat kaikkein haavoittavin ja haavoittuvin maahantulijaryhmä. Vuonna 2009 Suomessa myönnettiin oleskelulupia 247 alaikäiselle yksin tulleelle turvapaikanhakijalle. Eniten alaikäisiä Suomeen saapuu väkivaltaisista konflikteista kärsivistä maista, kuten Irakista, Somaliasta, Afganistanista ja Kongosta, joten tuskin sieltä ihan lystikseen on liikkeelle lähdetty. Monet ovat ihan selkeiden tutkimusten mukaan kokeneet aseellisia hyökkäyksiä, sotia, taisteluita, ovat vaihtaneet monta kertaa kotipaikkaansa, perheenjäseniä on kuollut, elämä on muuttunut täysin mahdottomaksi omassa kotimaassa.

Väittäisin kyllä, että olipa siihen syynä sitten mikä tahansa, että alaikäinen lähtee tai lähetetään kotimaastaan, niin ilman huoltajaa tähän maahan tulleella turvapaikanhakijalapsella on yleensä hyvin vähän vaikutusvaltaa omaan asemaansa, ja hän on myös kaikkein turvattomin, rohkenisin väittää. Ja mikäli lapselle myönnetään turvapaikka tai oleskelulupa toissijaisen tai humanitaarisen suojelun perusteella, niin silloin on mahdollisuus perheenyhdistämiseen, on mahdollisuus saada vanhemmat ja alaikäiset sisarukset tänne. Eli sekään ei ole mikään yksioikoinen tie, että kaikki pääsisivät ja kaikki saisivat omat perheenjäsenensä tänne.

Sen lisäksi lainsäädäntö on muuttunut vielä niin, että jos ehdit tämän turvapaikkaprosessin aikana täyttää 18 vuotta, niin sinulla ei ole Suomessa oikeutta perheenyhdistämiseen. (Ed. Zyskowicz: Ei ole muuttunut, on esitetty!) — No, kyllä minä nyt uskoisin, että se hallituksen esitys kuitenkin on menossa läpi. En ole ainakaan kuullut mitään poikkipuolista. — YK:n lasten oikeuksien sopimus on kuitenkin semmoinen sopimus, joka tulisi jokaisen edustajan muistaa. Suomi on tietääkseni ainakin toistaiseksi sitoutunut siihen ja noudattaa niitä pelisääntöjä, mitä lasten oikeuksista puhutaan.

Sitten ilokseni kiinnitin huomiota, että ed. Pentti Oinonen, joka on kyllä valitettavasti jo poistunut salista, oli ryhtynyt puhumaan rakkaudesta. Olenkin jo odottanut kovasti sitä päivää, jolloin perussuomalaiset pyhän vihan rinnalle nostavat rakkauden, suuren rakkauden, ja ehkä se sieltä on pikku hiljaa tulossa.

Huolestuneena havaitsin termin, jota edustajakollega Kalle Jokinen käytti tässä salissa. Hän puhui itsekkäästä työperäisestä maahanmuutosta. Toivottavasti kollega Jokinen ei tarkoittanut sellaista työperäistä maahanmuuttoa, jolla ajetaan Suomeen eurooppalaisten perinteiden mukaiset halpatyömarkkinat, nimenomaan eteläeurooppalaiset. (Ed. Pulliainen: Siitä taitaa olla kysymys!) — Valitettavasti, kuten edustajakollega Pulliainen tuolta totesi, siitä taitaa olla kysymys. Se jos mikä, on nostattamassa uutta kansalaisten vastalauseiden ja muukalaisvihan rintamaa. Kyllähän meidän kuitenkin täällä pitäisi pitää ihmisoikeudet ja työoikeudet ja lainsäädäntö mielessä, kun näitä asioita eteenpäin viedään, ettei ihan järjettömyyksiin päädytä.

Sitten on ollut mielenkiintoista seurata tätä keskustelua, kun puhutaan näistä turvapaikkahakemuksista ja turvapaikanhakijan toimeentulotuesta. On ollut itsellä ilo ja kunnia tässä perehtyä nyt näihin turvapaikanhakijoiden vetovoimatekijöihin, niin kuin täällä on onnellisesti hehkutettu jälleen kerran. Täytyy sanoa, että huolimatta siitä vyörytyksestä, mihin esimerkiksi ministeri Thors ja ministeriö uskoakseni on joutunut, on tehty kovasti töitä ja pyritty parantamaan lainsäädäntöä.

Minun mielestäni sen keskinäisen syyttelyn, mihin täällä aina syyllistytään, ja semmoisen kissanhännänvedon, että kuka teki mitäkin ja oliko se hyvä vai eikö se ollut, pitäisi joskus johtaa myös siihen keskusteluun, että kiittäisimme kerrankin toisiamme siitä, että olemme menossa eteenpäin kokonaisuutena myös tässä maahanmuuttaja- ja maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa. Tähän asti se keskustelu on lähinnä ollut sellaista syyttelyä, vihan nostattamista, ihmisten kategorisoimista kukkahattuisiin hyväntekijöihin, jotka haluavat vastaanottaa kaikki, ja niihin, jotka vihaavat ikään kuin kaikkia huolimatta siitä, minkälaista keskustelua asiasta on käyty.

Toimeentulotukiasioihin on tullut muutos 1. helmikuuta 2010. Turvapaikanhakijalle maksetaan 30 prosenttia pienempää toimeentulotukea kuin muutoin Suomessa asuville, elikkä se summa on 292 euroa, ja vastaanottokeskuksissa asuville maksetaan 79 prosenttia pienempää eli 88 euroa. Kuten ministeri Thors täällä mainitsi, turvapaikanhakijoiden toimeentulotuki muodostuu rahana maksettavasta osuudesta ja vastaanottona annettavasta osuudesta. Turvapaikanhakija, joka asuu yksityismajoituksessa, ei saa toimeentulotukea asumismenoihin, koska hänellä on vaihtoehtoinen mahdollisuus asua maksutta vastaanottokeskuksessa. Jos vastaanottokeskus tarjoaa ateriapalvelut, vähennetään turvapaikanhakijan perusosasta lisäksi ravintomenoina 49 prosenttia, joka on yhtä suuri kuin yleisestä perusosasta tehtävä ravintovähennys.

Jos tästä keskustelusta jää semmoinen mielikuva, että ikään kuin kottikärryllä työnnettäisiin turvapaikanhakijoille tai maahanmuuttajille rahaa, niin se ei kyllä pidä paikkaansa. Tässä yhteiskunnassa väärinkäytöksiä tapahtuu kyllä yhtä lailla kantaväestön kuin maahanmuuttajienkin osalta, mutta siihen meidän on lainsäädännöllisesti ja toiminnallisesti puututtava eikä syyllistettävä niitä ihmisiä, jotka etsivät parempaa elämää tästä maailmasta.

Sitten vielä näistä vetovoimatekijöistä. Mitään tutkimustietoa ei ole olemassa, tai mitään ei ole pystytty osoittamaan, että Suomessa olisi joitain erityisiä vetovoimatekijöitä. Viittaan turvapaikkahakemuksiin Euroopan maissa vuosina 2003—2008: Norjaan tuli lähes 15 000 hakemusta, Ruotsiin lähes 25 000 hakemusta ja Suomeen 4 000 hakemusta. Siinä voi jokainen miettiä sitten, minkälaiset ne vetovoimatekijät missäkin ovat ja mistä asioista sitten puhutaan.

Toimeentulotuen vertailu maiden kesken on erittäin haasteellista, sillä osassa maista annetaan enemmän hyödykkeitä ja osassa maita rahana maksettava osuus on suurempi. Lisäksi hyödykkeistä aiheutuvia kustannuksia ja niihin liittyviä toimitus- ja valmistuskustannuksia ei ole laskettu. Elikkä jos tällaista vertailua halutaan käydä, niin sitten meidän täytyy tehdä tällainen eurooppalainen laskentamalli ja vertailumalli. Toki on huomattava se, että toimeentulon kannalta on merkittävää myös maiden yleinen hintataso. Suomessa toimeentulotuki on korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa, mutta siitä huolimatta Norjaan ja Ruotsiin hakeutuu enemmän turvapaikanhakijoita kuin Suomeen. Vuonna 2009 ne määrät olivat vastaavat, mitä äsken mainitsin.

Kuitenkin syyt, minkä takia turvapaikanhakijoiden määrät ovat lisääntyneet, ovat yleensä sodissa, erilaisissa konflikteissa ympäri maailmaa, vainossa, äärimmäisessä köyhyydessä, nälänhädässä, veden puutteessa. Nämä ovat todennäköisesti niitä ympäristötekijöitä, jotka tulevat lisääntymään tulevaisuudessa, joihin meidän tietysti pitää pystyä vaikuttamaan, mutta kyllä meillä täytyy olla sitten myös asianmukaista tietoa ja asianmukaista vertailutietoa, mihin vedotaan ja millä ratkaisuja perustellaan.

Ainakin tämän hetkinen käsittelyssä oleva hallituksen esitys on mielestäni perusteltu, koska tällä on tarkoitus poistaa niitä hakemuksia, joita tulee EU:n sisältä, maista, joissa meillä ainakin kuvitellaan ja uskotaan, että on hyvä tilanne ja että maat pystyvät itse huolehtimaan omista kansalaisistaan.

On ollut hyvin mielenkiintoista huomata oman puolueen maahanmuuttajapoliittisen työryhmän vetäjänä, että jos tässä maassa ottaa kantaa esimerkiksi 1400-luvulta vainottujen romanikansalaisten asemaan Euroopan unionin sisällä, niin tulee leimatuksi kukkahattuiseksi tädiksi, joka haluaa pelastaa kaikki maailman kansat. Olen ymmärtänyt kuitenkin, että Suomi noudattaa ihmisoikeussopimuksia, Suomi haluaa olla EU:ssa ajamassa politiikkaa, jossa huolehditaan kaikista ja pidetään huoli siitä, että ketään ei jätetä. Toivoisin, että meilläkin keskusteltaisiin siltä pohjalta.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on vyörynyt tänään laidasta laitaan. Täällä on puhuttu ikäselvityksistä, työnteko-oikeuksista, vetovoimatekijöistä, Dublin-tapauksista jne. Mutta koska käsiteltävänä on laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta, yritän pysyä tässä aiheessa lyhyesti.

Oikeastaan haluaisin aloittaa siitä, mihin ed. Kyllönen jäi, eli yhteisen käytännön tarpeesta EU:ssa. Se on asia, joka on monien näiden äsken luettelemieni ongelmien taustalla, ja se on se asia, johon pitäisi saada selkeä muutos. Se ei voi tarkoittaa sitä, että jos Suomessa erilaiset turvapaikanhakemuskäsittelyt toimivat hyvin ja inhimillisesti ja taas jossakin Etelä-Euroopan maassa eivät toimi, niin yhtäkkiä me vain huonontaisimme omia menettelytapojamme, vaan meidän pitää entistä enemmän asettaa tavoitteeksi yhteinen, hyvä, inhimillinen turvapaikkapolitiikka ja maahanmuuttopolitiikka koko EU:ssa. Ja mietin kyllä sitä, millä tavalla saataisiin pakotteita ja erilaisia keinoja niitä maita kohtaan, jotka nyt eivät omaa osuuttaan hyvin hoida, kuten esimerkiksi Romania tai Bulgaria, kuten esimerkiksi Etelä-Euroopan maat, joissa osin turvapaikkahakemukset käsitellään paljon retuperäisemmin kuin täällä Suomessa. Tämä on yksi syy siihen, miksi hakemuksia käsitellään moneen kertaan monessa paikassa.

On ilman muuta selvää, että tällainen moninkertainen työ ei voi olla kenenkään päämäärä eikä mikään hyvä käytäntö. Se tarkoittaa aina sitä, että resurssit ovat poissa niiltä, jotka kaikkein aidoimmin kaipaavat turvapaikkaa, ja silloin se ei voi olla toimiva järjestelmä. Mutta pakotteita tarvitaan siihen suuntaan, että yhteinen käytäntö saataisiin. Näitä toimia tarvitaan Eurooppa-neuvostossa yhteisten köyhyystavoitteiden saavuttamiseksi. Niitä tarvitaan tiukasti silloin, kun puhutaan jäsenyyskriteereistä uusien mahdollisten EU-maiden suhteen.

Mutta mietin kyllä myös sitä, miksi emme voisi yhdessä ja vaikkapa Suomi ja Skandinavia keulakuvana puuttua rankemmalla kädellä niiden jo EU:n jäsenmaina olevien maiden toimintaan, joissa näitä puutteita tällä hetkellä on. Jos EU pystyy puuttumaan esimerkiksi Kreikan vakaviin talousongelmiin, ei luulisi olevan mahdotonta, että yhdessä puuttuisimme yhtä vakavalla otteella monen muun maan turvapaikkapolitiikkaan ja siihen tapaan, millä turvapaikanhakijoita käsitellään. Tätä työtä pitää ehdottomasti tehostaa.

Tämän lakiesityksen tarkoitus on ihan hyvä. Sen tarkoitus on yrittää säästää resursseja ja nopeuttaa käsittelyä sellaisten turvapaikanhakijoiden keskuudessa, jotka turvaa todella tarvitsevat ja jotka ovat siihen myös taustansa perusteella oikeutettuja. Täytyy kuitenkin muistaa se, että jos tämä laki jostain syystä ei toimi ja — niin sanotaan myös täällä hallituksen esityksessä — jos asetettuun tavoitteeseen ei päästä, tilannetta tulee tarkastella uudelleen. Kaikkein ongelmallisin kohta on tietysti se, että väliaikaista majoitusta ja toimeentulotukea tarvitsevat unionin kansalaiset siirtyvät nyt mahdollisesti vastaanottokeskuksista kuntien sosiaalitoimen vastuulle. Kun tiedetään, missä jamassa kuntien talous on, missä jamassa kuntien eri käytänteet tällä hetkellä ovat, niin on suuri riski, että siitä lisäkustannuksia aiheutuu, ja siksi on erinomaista, jos jo ensi syksyn aikana, kun käsitellään turvapaikkahakijoiden vastaanottoa koskevaa uutta lakia, myös tämä laki otetaan uudelleen käsittelyyn ja katsotaan, millaisia vaikutuksia tällä on ollut.

Mutta jotta en lupaukseni mukaisesti lipsuisi näihin muihin aiheisiin, niin sanon lopuksi enää vain yhden asian. Aina, kun yritetään välttää perusteettomia turvapaikkahakemuksia, vaikeutetaan helposti myös niiden todellisten, aitojen turvapaikanhakijoiden tilannetta. (Ed. Taiveaho: Tuo on totta!) Toivottavasti niin ei käy tämän lain kohdalla, mutta kun tänne tulee esimerkiksi hallituksen esitys 240, jossa puhutaan ikäselvityksistä, työnteko-oikeuksista, on suuri riski ja vaara, että kun haluamme tehostaa ja välttää perusteettomia turvapaikkahakemuksia, tulemme aiheuttaneeksi vain enemmän ongelmia niille, jotka ovat niitä aitoja ja todellisia turvapaikanhakijoita. Valitettavasti vain tässä puun ja kuoren välimaastossa joudumme jatkossakin elämään. Mutta tärkeää on siinä välimaastossa pitää huolta siitä, että oma turvapaikkapolitiikkamme ja maahanmuuttopolitiikkamme pysyy oikeudenmukaisena ja inhimillisenä.

Mutta kuten sanottu, kaipaamme yhteistä käytäntöä EU:hun.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies, värderade talman! Ehkä voisi sanoa, että Suomen houkuttelevuutta ei kuitenkaan koskaan voida poistaa kokonaan, koska me käsittelemme asioita oikeudenmukaisesti, meillä on oikeudenmukainen oikeusjärjestelmä, joka takaa muun muassa hyvän käsittelyn, puhumattakaan siitä, että meidän perustuslakimme sanoo niin kuin sanoo, että ketään ei jätetä täällä. Toivottavasti me olemme yksimielisiä siitä, että tätä lähtökohtaa ei unohdeta.

Me olemme pitkään yrittäneet saada aikaan yhteisen turvapaikkapolitiikan, tämä on se pyrkimys, ei välttämättä maahanmuuttopolitiikkaa EU:ssa, koska silloin siihen liittyy työvoiman maahanmuutto, ja siihen emme vielä pääse. Mutta mitä kauemmin tämän yhtenäisen turvapaikkapolitiikan aikaansaaminen kestää, koen kyllä, että tässä on myöskin tiettyä "race to the bottomia" näissä menettelyissä, että jokainen kiristää vuorollaan ja huonontaa tilannetta.

Kun puhutaan tästä kokonaisuudesta, on myöskin muistettava, että kiintiöpakolaisuus ja työperäinen maahanmuutto ovat tärkeinä vaihtoehtoina sille, että hakeudutaan turvapaikanhakijoiksi. Siksi minä olen voimakkaasti puolustanut myöskin sitä, että EU yhdessä pyrkisi lisäämään nimenomaan kiintiöpakolaisuutta ja ottamaan niin kuin settlementtiä, koska silloin on tietoa, että on muitakin tapoja, joilla päästään pois, jos vainoa on koettu. Tätä ei saa myöskään unohtaa tässä keskustelussa, ja olen tyytyväisenä myöskin todennut sen, että meidän pitää muistaa, että on kansainvälisiä sopimuksia, niin kuin Geneven sopimus, Lapsen oikeuksien sopimus, Euroopan ihmisoikeussopimus, jotka velvoittavat näissäkin asioissa. Tiedämme myöskin, että esimerkiksi lapsiasiainvaltuutettu on alaikäisten osalta kiinnittänyt huomiota käsittelyihin ja niiden oikeellisuuteen, ja me olemme ottaneet myöskin lapsiasiainvaltuutetun huomautukset hyvin vakavasti.

Kun puhutaan siitä, mitkä maat toimivat EU-järjestelmien mukaisesti, niin on selvää ja erittäin tärkeää, että komissio on tiukka Kreikan suhteen. Tulevaisuutta ajatellen on tärkeää, että meillä on myöskin tiukka syrjintädirektiivi. Syrjintädirektiivin muutos on käsittelyssä EU-elimissä, mutta olen huolestunut siitä, että emme välttämättä pääse hyvin paljon siinä eteenpäin.

Hyvät ystävät! Kun on laajasti puhuttu ehkä lähinnä turvapaikkapolitiikasta tänään, niin on todettava se, että hakijamäärät ovat selvästi nyt tämän vuoden aikana alemmalla tasolla kuin viime vuonna. Me olemme sellaisessa tilanteessa, että maahanmuuttovirasto tekee noin 600 päätöstä kuukaudessa, kun hakijoita saapuu 300—400 mukaan lukien EU-kansalaiset, joten olemme päässeet myöskin jonojen purkuun, ja se on selvä, että tämä on erittäin tärkeätä.

Sitten tästä esityksestä: Me olemme sanoneet, että oletettavasti tämä nykyinen EU-kansalaisen oikeus vastaanottojärjestelmään pääsyyn on tähän vaikuttanut, mutta on se selvää, että on mielenkiintoista, että hakijat ovat tulleet tänne, vaikka vastaava oikeus olisi myöskin Ruotsissa ja esimerkiksi Saksassa. Ja miksi on sellainen tilanne, että Länsi-Balkanilta, esimerkiksi Serbiasta, tulee nyt Ruotsiin ja Norjaan turvapaikanhakijoita, mutta ei meille vielä? Näistä maista on 53 henkilöä, jotka ovat tällä hetkellä Suomen turvapaikkajärjestelmässä ja ovat saaneet siis viisumivapauden 1. joulukuuta lähtien. Tällaisia käsittämättömiä nopeita muutoksia on, mutta olen patistanut meidän viranomaisiamme, että he ovat hereillä, jos meille tulee vastaavaa virtaa kuin esimerkiksi Ruotsiin. On niin paljon olettamuksia, ja niin kuin totesin, Bulgariasta on tullut, mutta ei välttämättä muualta.

Sitten olen todennut tyydytyksellä, että kokoomus on hyvin huomioinut sen omassa ohjelmassaan, mitä meillä on lainsäädännössä käynnissä. Se on erinomaista, että he ovat tällä linjalla ja ovat tulleet tähän. Mutta, ed. Zyskowicz, minä totesin tässä, että on paljon puhuttu siitä, että henkilö, joka on saanut oleskeluluvan Ruotsissa, tulee Suomeen hakemaan. Tätä tarkoitin, että on joitakin urbaanilegendoja näistä asioista, yksittäisiä tapauksia. Muuten meillä on Dublin-järjestelmä toiminut nopeammin ja paremmin silloin, kun meillä on ollut luotettavia yhteistyökumppaneita niin kuin Ruotsi ja Norja, jotka ottavat takaisin, mutta ongelmia esimerkiksi on nimenomaan Kreikan suhteen. Ja on monta maata, jotka eivät Dublin-järjestelmässä nimenomaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen johdosta siirrä henkilöitä Kreikkaan tällä hetkellä.

Vielä ed. Taiveaho ja ed. Sumuvuori kiinnittivät huomiota siihen, että turvapaikanhakijoiden kotouduttua heille tulee myöskin antaa mahdollisuus tehdä työtä. Näin on onnistuneesti menetelty monessa tapauksessa, ja pitää nähdä, että jokaisessa on se henkilö, joka haluaa huolehtia itsestään, niin kuin nämä perustilanteet ovat.

Lopuksi totean vaan, että olette puhuneet paljon perheenyhdistämistilanteista. Tässä ehkä tämä kuva, että valtio maksaa jotain tiettyä, ei ole niin yksioikoinen, mutta on tärkeää, että me nyt tällä hetkellä katsomme toisaalta vastaanottolakia ja kustannuksia perheenyhdistämisestä ja toisaalta sitä, minkälainen sopimus meillä on International Organization for Migration -järjestön kanssa. Ja toivon lopuksi, että todella eduskunta pääsisi käsittelemään myöskin täysistuntosalissa hallituksen esitystä 240. Toivon nopeaa käsittelyä.

Ja viimeinen pikku pikku asia. Romanien osalta Suomi on ollut poikkeuksellisen aktiivinen ottaessaan näitä asioita esiin: aloitteemme Euroopan neuvostossa, tasavallan presidentin vierailut, jotka ovat poikkeuksellisella tavalla ottaneet nämä asiat esiin, samoin kuin se, että olemme valmistelemassa romaniohjelmaa. On syytä muistaa se vaino, joka on kohdistunut heihin. Tällä viikolla vietämme heidän holokaustinsa muistotilaisuutta, ja voisi ehkä suhteellisesti sanoa, että se ryhmä todella kärsi paljon toisen maailmansodan aikana ja myöskin kommunismin aikana.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kyllöselle olisin todennut ensinnäkin, että kun ed. Jokinen puhui itsekkäästä suhtautumisesta työperäiseen maahanmuuttoon, niin hän ei todellakaan tarkoittanut sitä, että saadaan tänne työvoimaa, joiden kohdalla ei tarvitse noudattaa lakia, vaan tarkoitti sitä, että kun humanitaarinen maahanmuutto perustuu humanitaarisiin, yleisinhimillisiin, lähtökohtiin, niin työperäinen maahanmuutto voi perustua ja se käytännössä perustuukin enemmän siihen, millä aloilla meillä on tarvetta työvoimasta jne.

Sitten, ed. Kyllönen, te mielestäni käytännössä kiistitte sen, että Suomen kohdalla olisi mitään tällaisia erityisiä vetovoimatekijöitä. Sen jälkeen te sanoitte, että hallituksen esitys on perusteltu. Miksi se on perusteltu? Miksi teidän mielestänne EU-maiden kansalaisilta pitää poistaa tietyt oikeudet toimeentulotukeen ja muihin, majoitukseen jne., sen jälkeen, kun he ovat saaneet kielteisen päätöksen? Miksi? Tietysti siksi, että nämä ovat juuri niitä vetovoimatekijöitä, joiden olemassaolon te äsken kiistitte.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun minäkin tähän työperäiseen maahanmuuttoon, vaikka se varsinaisesti ei listalla ole, ja se liittyy aivan erikoisesti ed. Zyskowiczin äskeiseen vastauspuheenvuoroon. Nimittäin minun käsitykseni vaan käytännön tasolla on aivan toisenlainen. Teoriassa on juuri niin, että täällä pitää noudattaa työehtosopimuksia ja kaikkea muuta, paikallista lainsäädäntöä, työsuojeluasioita jnp. Käytännön tasolla se on aivan kokonaan muuta. Se on harmaata työvoima-asiaa mitä suurimmassa määrin, ja jos ei muuta, niin se houkutellaan, se työvoima, siihen käytännön tasolla.

Tähän liittyy toinen asia. Se on se, miksi ei viranomaisilta saa sellaista dataa, joka nyt täällä on tullut esille, josta käyvät nämä toimeentuloturvan piiriin kuuluvat asiat ilmi.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on kysymys ministerille, ja se lähtee siitä, että minä olen pyrkinyt lukemaan pelkästään hallituksen esitystä, joka minun ymmärtääkseni on ihan hyvä, oikeaan suuntaan menevä täällä meidän EU-alueellamme. Siellä kerrotaan kymmenestä eri maasta, joihin tulee paljon vähemmän EU-alueelta turvapaikanhakijoita kuin mitä Suomeen tulee. Se on niin suuri se ero — te tiedätte ne luvut vielä paremmin kuin minä — muualla on yksi tai kaksi tai kymmenen ja meillä on jopa 800 Bulgarian romania ja Romaniasta tulevia yhteensä.

Jäin kaipaamaan sitä, että hallitus ei tässä esityksessään mitenkään tätä suurta eroa perustele. Minun kysymykseni on se, onko sitä jotenkin yritetty ihan tutkia vaikkapa haastattelulla näiden turvapaikanhakijoiden kautta tai mieluummin ehkä jollain muulla, objektiivisemmalla metodilla. Mutta semmoista tietoa varmasti tarvittaisiin, koska tämähän on hyvin monimutkainen ongelma, hyvin monitahoinen ongelma, ja pelkillä mielipiteillä ja musta tuntuu -asenteella esimerkiksi minä en ainakaan edustajana tässä pärjää ollenkaan.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on hyvin tarpeellinen ja perusteltu.

Kysyn ministeri Thorsilta: Kun viime vuonna näitä turvapaikanhakijoita EU-kansalaisina oli noin 800, minkälaisen vaikutuksen arvioitte tällä lakimuutoksella olevan, miten paljon se vaikuttaa tähän turvapaikanhakijoiden määrään?

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu luku- ja kirjoitustaidottomista turvapaikanhakijoista jonkun verran, ja aika usein kohtaa sen viestin, että Suomen tulisi ottaa niitä aitoja turvapaikanhakijoita, jotka oikeasti tarvitsevat turvaa, aitoja pakolaisia. Mutta tässä on minun mielestäni semmoinen ristiriita, että samaan hengenvetoon kuitenkin usein todetaan, että kuitenkaan meillä ei ole mahdollisuus vastata luku- ja kirjoitustaidottomien tarpeisiin. Nehän, luku- ja kirjoitustaidottomat, ovat todennäköisemmin juuri niitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, ja sen takia heitähän erityisesti tulee suojella, mutta silloin kyllä täytyy panostaa näihin kotoutumistoimiin, mitä esimerkiksi ed. Kaltiokumpu täällä kovasti toi esiin, koska on ilman muuta suuri haaste silloin se, että saadaan riittävä kielikoulutus ja muut kotoutumistoimet.

Mutta ministeriltä kysyisin: Kun meillä on näitä Etelä-Euroopan maita, mihin tekin viittasitte, Maltaa, Kreikkaa, Italiaa, joissa ei oikein samalla lailla ihmisoikeuksien mukaisesti aina menetellä näissä käsittelyissä, ja se heijastuu myös muihin EU-maihin sitten tässä liikehdinnässä, niin mitä toimia sen suhteen on tällä hetkellä, että saataisiin näiden maiden politiikkaa EU-tasolla vietyä parempaan suuntaan?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, viittasitte romanien huonoon, epäinhimilliseen kohteluun toisen maailmansodan aikana Saksan miehittämillä alueilla ja nyt myöhemmin sitten vielä sosialismin aikana. Mutta mitkä ovat ne toimet, nyt kun ei ole näitä kumpaakaan järjestelmää, miten EU on pystynyt ja pystyy tällä hetkellä parantamaan omilla toimenpiteillään, politiikallaan Romanian ja Bulgarian suuntaan, Balkanin suuntaan, näiden kansalaisten, EU-kansalaisten, elinolosuhteita? Voitteko kertoa siitä?

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle: Valitan, että tietoja toimeentulotuesta ei ole ollut riittävästi ministeriöiden sivuilla, mutta sellaisia on tullut ja tämmöisiä vastauksia yleisesti esitettyihin kysymyksiin.

Edustajat Akaan-Penttilä ja Tölli kysyivät tätä tilannetta ja toisaalta arvioita. Tällaisessa nopeassa tilanteessa ei täysin tieteellistä päättelyä voi näistä asioista esittää, ja se nimenomaan, että okei, Suomeen on kohdistunut, mutta miksi Ruotsiin ja Saksaan, jotka tarjoaisivat vastaavia, ei ole kohdistunut ja miksi on kohdistunut aika rajoitetulta alueelta. Siellä olemme tehneet kaiken viranomaisyhteistyön, joka tässä tilanteessa on mahdollista, ja olen kiitollinen siitä, mitä apua esimerkiksi Bulgarian viranomaiset ovat antaneet ja meidän molemmat lähetystömme, mutta siitä huolimatta kaikkia tekijöitä ei ole saatu selville.

Tällä hetkellä on siis 97 henkilöä EU-kansalaisia meidän vastaanottojärjestelmässämme, ja koen, että keskustelu tästä laista on jonkin verran jo vaikuttanut tilanteeseen.

Ed. Taiveaho on aivan oikeassa siinä, että esimerkiksi kiintiöpakolaisten keskuudessa on myöskin henkilöitä, jotka ovat asuneet hyvin pitkään pakolaisleireillä ja joiden koulutustausta on myöskin hyvin puutteellinen. Siksi on erittäin tärkeää, että meillä on valmentava koulutusjärjestelmä, mutta nimenomaan peruskoulun loppuvaiheessa on sellainen ryhmä, josta kannamme huolta. Kansanopistot ovat monessa yhteydessä antaneet tärkeätä lisätukea.

Malta, Italia ja Kreikka — kaikkien tulee olla komission tiukassa valvonnassa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On tietysti tärkeätä, että eduskunta tekee lainsäädäntöä, joka on yleisesti hyväksyttävää ja joka ei anna mahdollisuuksia väärinkäytöksille. Tietysti tällainen väärinkäytökset täysin poissulkeva lainsäädäntö on käytännössä sinänsä mahdottomuus.

Mutta toisaalta sellainen keskustelu, joka vahvistaa ennakkoluuloja, on kyllä polttoainetta sellaiselle politiikalle, joka puolestaan muukalaisvihamielisyyttä ja toisenlaisuuden pelkoa pitää keskeisenä. Polttoaineen tarjonta tämän tyyppiselle politiikalle on kyllä varsin ongelmallista.

Tänään, kun kuulimme näitä puheenvuoroja, ministeri totesi, että kokoomus on tullut hallituksen linjalle tässä lainsäädännössä, ja sitten taas perussuomalaisten Pentti Oinonen totesi, että kokoomus on tullut perussuomalaisten linjalle. Nämä varmaan ovat sellaista poliittista juhlapuhetta täällä suuressa salissa, mutta eivät kyllä sinänsä ansaitse kovin suurta arvoa mielestäni.

Täällä on puhuttu sinänsä pakolaisuuden lisääntymisestä ja hivenen jo viitattukin siihen — ed. Taiveaho siihen viittasi — että ilmastonmuutoksen eteneminen on ehdottomasti yksi tekijä, joka lisää pakolaisuutta, ja näin ollen voikin kiteyttää, että kaikki toimenpiteet, jotka hidastavat ilmastonmuutosta, vähentävät pakolaisuuden syntyä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä hetki sitten kuulimme ed. Tiusasen johtopäätöksen, kuka on kenenkäkin linjalla. Minä olen kanssa seurannut tätä samaa linjojen yhteneväiseksi tulemista, elikkä siis toisin sanoen olemme, arvoisa puhemies, kerrankin löytäneet tavan, miten Suomen kansa on yhtenäinen. Minä vaan en tämän keskustelun perusteella oikein vielä ymmärrä, mistä me oikein samaa mieltä olemme, mutta että näyttää siltä. Kuitenkin minä olen sitä mieltä, että kun ed. Kyllönen äskeisellä puheenvuorollaan valitteli, että tämä kukkahattuleidiksi nostaminen olisi jollakin tavalla negatiivista, niin, ed. Kyllönen, te saatte reliefin, jos joku saa, koska kaikki, jotka reliefiin pääsevät, ovat juuri puhuneet tässä salissa tuolla tavalla Hertta Kuusisesta lähtien, että ei siis muuta kuin lycka till vaan.

Arvoisa puhemies! Mistä tämä keskustelu täällä salissa 1990-luvun alussa lähti liikkeelle, ja mitkä olivat ne luvut? Nyt pitää muistaa, siis kansallisesti, mistä luvuista olemme täällä puhuneet. Ne ovat olleet 4 000 tai 6 000 tai jotakin tällaista, eikö näin? Ja sitten se, mitä on tullut näitä perusteettomia turvapaikkahakemuksia, ja niihin liittyviä absoluuttisia lukuja ja suhdelukuja. Ne ovat olleet 60 prosenttia prosenttilukuina, 800 absoluuttisina lukuina jnp. Silloin kun 1990-luvun alussa täällä käynnistettiin tätä keskustelua, niin silloin puhuttiin muuten hienosti tässä salissa englannin kieltä. Se oli "burden sharing". Kaikki osasivat sen sanoa ilman muuta. Se oli taakanjako. Taho, jota kaikki siteerasivat, oli tietysti silloisen läntisen Saksan ulkoministeri, joka tuli Suomeenkin kysymään, voisiko Suomi osallistua taakanjakoon. Mitä hän sanoi täällä Suomen pääkaupungissa? "Meille tuli 30 000 viime viikolla, että saisiko vähän apua taakanjakoon." Vrt. se, mitkä ovat olleet ne luvut tässä keskustelussa, jotka juuri sanoin. Silloin se oli 30 000 viikossa johonkin eurooppalaiseen valtioon. Siis ilmiöt pitää aina suhteuttaa siihen aikaan mutta kuitenkin ottaa huomioon, että niillä on merkityksiä.

Mitä sitten sen jälkeen tapahtui? Se liittyy tähän aivan olennaisesti. Sen jälkeen integraatio tuli keskeiseksi pyrkimykseksi, siis yhdentyminen, integraatio. Mitä sisältöä sille integraatiolle annettiin näistä kahdesta pöntöstä puhuttuna? Sille annettiin se sisältö, että tällä tavalla saadaan lainsäädännöt yhteneväisiksi, politiikat yhteneväisiksi, ja myöskin puhuttiin erittäin paljon siitä, mihinkä me kuulumme, jossa se kuuluminen yhdentää henkisesti meidät samaksi porukaksi. Näinhän se meni.

Ministeri nyt häipyy muihin tehtäviin, mutta kun hän äsken puhui pohjoismaisesta linjasta, niin edes sitä pohjoismaista linjaa ei ole saavutettu, niin kuin se pitäisi näin vakavassa asiassa saavuttaa, jossa on ihmisoikeuksista kysymys. Siis tässä katsannossa näyttäisi siltä kuin jollakin tavalla osaa siitä politiikasta, jota olisi pitänyt harjoittaa, jolla olisi pitänyt tuloksia saavuttaa, ei nyt kerta kaikkiaan ole saavutettu. Myöskin ed. Mieto käytti puheenvuoron, jonka ymmärsin olevan ihan sisällöltään samanlainen, elikkä että pitää päästä yhteisille vesille paljon paremmin näissä politiikoissa kuin on toistaiseksi päästy. Tällä on mitä suurin käytännön merkitys. Nyt kun näitä muutoksia tehdään, niin kuntien taloudethan tässä koville joutuvat. Elikkä toisin sanoen kysymys on kunta—valtio-potin jaosta ja siitä, millä tavalla nämä asiat pystytään hoitamaan. [Ed. Ukkolan puhelin soi] — Ed. Ukkolallekin tulee puheluita, niin että yhteys maailmaan toimii vielä.

Arvoisa puhemies! Siis toisin sanoen minusta politiikan pitäisi vihdoinkin tulla politiikkaan, ja tässä on juuri sellainen asia, jossa integraation pitäisi vaikuttaa.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on hyvin perusteltu ja tarpeellinen. Uskon, että se merkittävästi vaikuttaa EU-maista tulevien turvapaikanhakijoiden määrään, niin kuin tässä tämän keskustelun yh-teydessä on useita kertoja todettu. Viime vuonna EU-kansalaisia oli turvapaikanhakijoina noin 800 ja heistä oli useita, jotka olivat jo toista kertaa tai ehkä useampaakin. Tämä lainmuutos varmasti tulee rajoittamaan näiden hakijoiden määrää ja vaikuttaa myös ennalta estävästi.

Arvoisa puhemies! Muutama sana maahanmuuttopolitiikasta ja maahanmuuttoasioista yleensä.

Tämän keskustelun kuluessa on viitattu vuonna 2008 eduskunnalle annettuun ulkomaalaislain muutosesitykseen, jota pitkään ja perusteellisesti käsiteltiin hallintovaliokunnassa ja sitten muutettiin merkittävällä tavalla. Kun tähän lakiesitykseen liittyvä mietintö valmistui, siinä mietinnössä todettiin ja hallintovaliokunta toivoi ja niin myös eduskunta, että turvapaikkapolitiikasta ja maahanmuutosta käytäisiin vilkasta keskustelua. Sitä totisesti nyt on sitten viime aikoina kyllä käytykin. Sinänsä erittäin tärkeää, että tätä keskustelua on käyty, vaikka se on välillä lainehtinut laidasta toiseen.

Arvoisa puhemies! On hyvin tärkeää, että tässä keskustelussa puhutaan oikeilla käsitteillä ja keskustelua käydään perustuen tosiasioihin eli käytettävissä oleviin tilastoihin ja faktoihin yleensäkin, silloin ei puhuta siitä, mitä luullaan, vaan puhutaan tietoon perustuen. Silloin myöskin voidaan tehdä maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä oikeita johtopäätöksiä ja päätöksiä.

Työperäinen maahanmuutto ei kovin paljon ole aiheuttanut keskustelua eikä myöskään nostanut esille suuria ongelmia, sen sijaan turvapaikkapolitiikka enemmänkin. Tämä käynnistynyt keskustelu osaltaan on varmasti vaikuttanut siihen, että myöskin ulkomaalaislakiin on tehty useita muutosesityksiä: ne käynnistyivät siinä, kun hallitus kehysriihensä yhteydessä viime vuonna tähän asiaan tarttui, ja sen jälkeen on tullut useita korjaavia hallituksen esityksiä. Niillä monilta osin pystytään ja on puututtu niihin vetovoimatekijöihin, jotka Suomessa ovat, ja uskon, että nämä monilta osin purevat. Me tarvitsemme täsmennyksiä ja korjauksia perhekäsitteeseen, meidän pitää pystyä paremmin määrittelemään maahanmuuttajien ikä ja myöskin puuttumaan siihen, jos ja kun väärillä tiedoilla pyritään saamaan etuuksia. Kaiken kaikkiaan on todettava se, että laittomilla tai epäasiallisilla keinoilla etuuksien ja oleskeluluvan saaminen ei ole perusteltua ja niihin on puututtava.

On syytä todeta se myös, että turvapaikkahakemusten käsittelyyn, koko prosessiin, on pystyttävä osoittamaan riittävät resurssit, ja siihenkin on tartuttu, että hakemusten käsittelyajat eivät veny kohtuuttomiksi, vaan saadaan mahdollisimman nopeaan päätökset aikaan.

Arvoisa puhemies! On muistettava se, kun käsittelemme maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita, että aina käsittelemme silloin ihmisten asioita ja kysymyksessä on ihmiset. Siitä huolimatta järjestelmän on oltava toimiva, pitävä, voi sanoa, luja, sen täytyy olla verrattavissa ja yhteismitallinen muiden Pohjoismaiden kanssa ja samoin koko EU-maiden turvapaikkajärjestelmään liittyvä. Omalta osaltani olen kaikissa niissä EU-kokouksissa, joissa olen ollut, voimakkaasti korostanut yhteistä Euroopan unionin turvapaikkapolitiikkaa, yhteistä säädöspohjaa ja yhteisiä menettelytapoja. Myöskin useita kertoja olen ottanut esille sen Suomen aloitteen, joka toteutettuna olisi hyvin merkittävä vaikuttaja turvapaikanhakijoiden määrään ja muun muassa Dublin-tapauksiin.

Arvoisa puhemies! Uskon, että niillä toimilla, joihin nyt on tartuttu ja tullaan tarttumaan, meidän turvapaikkapolitiikkamme paranee huomattavasti.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me ehkä saamme nämä väärät tiedot kuriin, kun turvapaikanhakija tulee tänne Suomeen. Mutta miten me saamme sitten sen jälkeen, kun turvapaikanhakija on saanut täällä turvapaikkaoikeuden ja sitten käyttää vääriä tietoja hyväkseen saadakseen etuuksia, jotka eivät hänelle kuulu? Tämmöinen tapaus on ollut, eikä korkein oikeus ole ollenkaan pitänyt tätä toimintaa tuomittavana, mikä minun mielestäni on kyllä todella tuomittavaa. Se on yhtä tuomittavaa turvapaikanhakijoille kuin suomalaisillekin pettää, valehdella Kelalle saadakseen lisäansioita ja lisäturvaa.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa herra puhemies! On käytetty erinomaisia puheenvuoroja tänään suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta. Erityisesti ed. Zyskowiczin puheenvuoro oli hyvin tervetullut ja perusteellinen ja analyyttinen tilanteestamme.

Voisin kuitenkin itse aloittaa siitä, että on maalaisjärjellä ajateltuna kovin vaikea ymmärtää sitä, että Euroopan unionin jäseneksi hyväksytystä valtiosta haetaan Euroopan unionin toisesta valtiosta turvapaikkaa. Ymmärrän, kun olen asiaan perehtynyt, että Suomen linja on nyt se, että näin kuitenkin mennään eteenpäin, mutta pyritään purkamaan näitä vetovoimatekijöitä, jotka Euroopan unionin sisällä ajavat tämän tyyppiseen käyttäytymiseen. Mutta myöskin meidän pitää samalla toimia erittäin aktiivisesti eri Euroopan unionin foorumeilla, jotta nämä syyt Euroopan unionin sisäisiin turvapaikanhakuihin saataisiin vähenemään. Silloin meidän pitää pystyä puuttumaan niihin asioihin, joiden takia Euroopan unionin sisällä joissakin maissa olosuhteet ovat syystä tai toisesta sellaiset, että maasta halutaan hakeutua muualle tai, mikä pahempaa, mikäli turvapaikan edellytykset täyttyvät, kun elinolosuhteet ovat turvattomat, jolloin sieltä on pakko lähteä turvaa todellakin toisesta EU-maasta hakemaan. Mutta kaiken kaikkiaan Euroopan unionin perusluonne huomioon ottaen tämän asian parissa meidän on tehtävä rajusti töitä, jotta Euroopan unionin sisäinen turvapaikkahaku saataisiin loppumaan.

Arvoisa puhemies! Tämä käsiteltävä esitys on hyvä ja oikeansuuntainen. Nopeutetaan prosessia ja toivottavasti osaltaan jälleen kerran karsitaan niitä niin sanottuja vetovoimatekijöitä, jolloin ehkä perusteettomia turvapaikkahakemuksia saataisiin vähenemään. Tämä on osa siinä ketjussa, jolla hallitus on nyt määrätietoisesti remontoinut meidän järjestelmäämme. Edellisistä esityksistä ja jo toimeenpannuista toimenpiteistä voisi mainita toimeentulotuen leikkaukset, joilla lähestyttiin tai mentiin samalle tasolle naapurimaidemme ja Euroopan unionin muiden maiden kanssa. Parhaillaan eduskunnassa on käsittelyssä perheenyhdistämiseen liittyvää lainsäädäntöä, jolla edelleen suomalaista lainsäädäntöä yhdenmukaistetaan muihin Euroopan unionin maihin ja ennen kaikkea naapurimaihimme.

Tällä ketjulla ja hallituksen toimenpiteillä on jo selkeästi pystytty vaikuttamaan siihen, että turvapaikkahakemukset Suomeen ovat vähentyneet tänä vuonna. Viime vuonna hakemuksia oli noin 6 000, ja nyt ennusteiden mukaan tänä vuonna taso tulee olemaan 3 000—4 000 turvapaikkahakemuksen luokkaa. Tietenkään itseisarvo ei ole se, että nämä jonot saataisiin vain mahdollisimman lyhyeksi. Tietenkin sitä kautta on, että turvattomuus maailmalla yleisesti pitäisi saada pienemmäksi, mutta itseisarvo meillä on se, että nämä turhat turvapaikkahakemukset saadaan sieltä jonoista pois. Koska mitä vähemmän meillä on väärin perustein meiltä turvapaikkaa hakevia, sitä paremmin me voimme auttaa niitä, jotka todella tarvitsevat turvapaikan ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan suojaa. Mitä pidempi jono, mitä enemmän käsitellään ylimääräisiä hakemuksia, sitä kauemmin todellisessa avun tarpeessa olevat joutuvat odottamaan.

Arvoisa puhemies! Voisin lyhyesti todeta joitakin yleisiä periaatteita maahanmuuttopolitiikasta, koska sitä on laajasti täällä tänäänkin käsitelty ja kokoomuksenkin kantoja kysytty.

Ensinnäkin mielestäni meidän on koko ajan muistettava se, että meillä on laaja humanitäärinen, humaani vastuu niin globaalisti kuin tietysti Euroopankin tasolla, ja siksi, kuten täällä esimerkiksi ed. Zyskowiczin puheenvuorosta ilmi kävi, meidän on jatkossakin hoidettava oma osamme kansainvälisestä pakolaiskiintiöstä ja autettava maailmalla pakolaisleireissä asuvia ihmisiä.

Toinen elementti on järkevä turvapaikkapolitiikka, josta tänään olen itse puhunut ja jota täällä tänään käsitellään. Eli järkevä, toimiva järjestelmä ja yhteismitallinen naapurimaihin verrattuna, mutta oikeudenmukainen ja läpinäkyvä.

Kolmas elementti ehkä sitten on työperäinen maahanmuuttopolitiikka. Siinä uskaltaisin käyttää sellaista termiä tai sanaa kuin "itsekäs" alussa. Tänä päivänä tuntuu ehkä vähän vaikealta hahmottaa sitä, miksi meidän pitäisi edistää työperäistä maahanmuuttoa, kun maassa työttömyys edelleen kasvaa ja maa on edelleenkin taantumassa, mutta meidän tulee muistaa se, että meidän vaikea huoltosuhteemme on edelleen olemassa oleva ongelma. Me tulemme tarvitsemaan työvoimaa Suomessa, ja mielestäni meidän tulee myöskin avosylin ottaa vastaan niitä ihmisiä, jotka todella Suomeen töihin haluavat tulla, ja jos meillä tekemätöntä työtä maasta löytyy nyt ja tulevaisuudessa, sitä myöskin tarjota muualta tuleville ja muistaa samalla, että sadattuhannet suomalaiset ovat lähteneet maailmalle, aikanaan Yhdysvaltoihin tai sitten myöhemmin sotien jälkeen Ruotsiin, tekemään töitä. Eivät he ole kovin pahoja ihmisiä niissä maissa olleet, vaan välttämättömiä noiden maiden kasvun ja hyvinvoinnin kannalta silloin niissä töissä ja niissä tehtävissä, joita he ovat tehneet.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan muutamia näkökohtia vielä haluan itsekin tuoda tähän keskusteluun.

Ensinnäkin tämä lakiesitys, joka nyt meillä käsittelyssä on, tämän osalta kannan huolta lähinnä näistä erityistilanteista, jolloin siis erityistilanteissa olevien osalta voidaan 7 vuorokautta tätä heidän oikeuttaan vastaanottoon jatkaa, jos on tämmöiset erityistilanteet. Minun mielestäni tämä 7 vuorokautta on varsin lyhyt aika, ja toivonkin, kun hallintovaliokunta tämän lain varmasti perusteellisesti ja tarkasti käsittelee, että varmistaisivat sen, että tässä tulee riittävässä määrin näissä erityistilanteissa nämä inhimilliset näkökannat huomioiduksi.

Sitten ihan muutamasta muusta asiasta vielä. Täällä on puhuttu paljon tänään tästä laittomasta maahanmuutosta. Itse ajattelen niin, että paras tapa torjua tätä laitonta maahanmuuttoa on nopeat käsittelyajat, ja siinä täytyy kyllä antaa kiitosta edellisen eduskuntakauden ministeri Rajamäelle, joka teki kovasti töitä, että näitä käsittelyaikoja eri oleskelulupien ja turvapaikanhakijoiden osalta saatiin nopeutettua. Tämä on minun mielestäni edelleenkin semmoinen tärkeä keino, mitä kannattaa edistää. Se on kaikkien etu.

Mutta sitten mitä tulee näihin vetovoimatekijöihin, mistä usein puhutaan, että meillä Suomessa on kovasti vetovoimatekijöitä ja sen takia tänne hakeudutaan, niin uskaltaisin kyllä itse vähän kyseenalaistaa tuota näkökulmaa. Suomi ei ole kovin houkutteleva monien maasta lähtevien näkökannalta, ja siitä kertoo myös se, että meillä maahanmuuttajien osuus, ulkomaalaisten osuus, väestöstä on kuitenkin kohtuullisen alhainen, ja jos esimerkiksi turvapaikkahakijoiden asemaa nostaa esiin, niin kyllä siihenkin nähden Ruotsissa ja Norjassa turvapaikanhakijoiden määrät ovat aivan toista luokkaa kuin täällä meillä, joten en ihan yhdy niihin näkemyksiin, että esimerkiksi tuo toimeentulotuki nyt niin vahvasti vetovoimatekijänä täällä tällä hetkellä toimisi.

Muutamaan näkökohtaan palaan vielä myöhemmin.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin muutama asia tästä hallituksen esityksestä numero 25, joka on maahanmuuttajien kotouttamisesta ja käsittelee EU:n sisällä olevia ongelmia. Minä olen tämän lakiehdotuksen kannalla ilman muuta, tässä on paljon järkevää perustelua, siinä ei ole mitään outoa, ja niinhän suurin osa tästä salista on sanonut oppositiostakin käsin, vaikka ovat jotenkin vähän jotain ylimääräistä siitä löytäneet. Se on niin kuin selvä asia.

Mutta sitten muutama muu havainto tähän seikkaan nähden, jonka mikään erityisasiantuntija en ole — tietysti minulla on mielipiteitä ja omia käsityksiä, en niitä niin paljon halua tässä sanoa, mutta jotain havaintoja kuitenkin.

Tämä on iso ja vaikea, haastava asia, joka vaan kasvaa vuosi vuodelta, ja se johtuu siitä, että globalisaatio on tullut jäädäkseen, kielitaito on tullut jäädäkseen, kansainvälisyys tullut jäädäkseen, ja kun jokin asia ottaa entistä enemmän hallinnosta voimavaroja, niin siihenhän tarvitaan vastalääkkeeksi entistä parempaa konkretiaa, entistä selkeämpää tietojen ja koko sen asian ja tapahtumien hallintaa. Kun tästä näkökulmasta nyt luin tästä hallituksen esityksestä, josta jo ministeriltäkin kyllä kysyin, miten eri EU-maat ovat suhtautuneet näihin Bulgariasta ja Romaniasta tulleisiin turvapaikanhakijoihin, niin on se tietysti aika mielenkiintoista, että kun luetellaan semmoiset maat kuin Alankomaat, Belgia, Irlanti, Itävalta, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta, niin hallituksen esityksen perusteella näyttää siltä, että siellä on paljon paremmin jostain syystä tämä asia hallinnassa kuin meillä. Tästä voi saada tämmöisen käsityksen. Voi olla, että se käsitys on myöskin joku muu.

Mutta tämän takia juuri, arvon puhemies, kysyin ministeri Thorsilta, kun tässä hallituksen esityksessä ei kerrota perusteluja, minkä takia meille näin moninkertaisesti suurempi määrä turvapaikanhakijoita on tullut. Pelkästään inhimilliset syyt taas saattavat aiheuttaa, että se oli ihan oikein, että ne tulivat tänne, ne kaikki pitää hoitaa, en minä puhu siitä, vaan siitä, että tätä suurta ihmismäärää nyt jotenkin ei ole kyllä tarkasteltu, mikä on aiheuttanut tämmöisen purskauksen. Ja minulle ei riitä vastaukseksi se, että sanotaan, että tänä vuonna se purskaus on vähän ohi. Myöhemmin tämä sama tilanne kyllä tulee toistumaan.

Tätä tulkitsen, en tiedä, olenko oikeassa vai väärässä, mutta niin, että tarvittaisiin jonkun tasoinen aivan asiallinen epäpoliittinen keskustelu, jossa katsottaisiin näitä syntyjä syviä myöskin näiden turvapaikanhakijoiden kannalta, myöskin heitä haastatellen, heiltä kysyen, heidän taustojaan katsoen, ja jotain pitkäjänteisyyttä saataisiin tähän mukaan. Minun kysymykseni on tavallaan se, että puuttuuko se meiltä Suomessa. Me elämme ihan oikeiden asioiden ympärillä, ja täällä on hallituksen ja opposition välillä eroja, niin kuin pitää olla, ja me ihmiset ajattelemme näitä asioita eri lailla. Mutta minulle vaan tulee käsitys, että onko Suomi-nimisessä valtiossa tämä asia ihan niin hyvin hallussa kuin sen pitäisi olla.

Ensimmäisen kerran rupesin, puhemies, ajattelemaan näin päin, kun EU:n yhdessä kokouksessa kuulin Ranskan presidentin ehdottaneen oikein vakavalla naamalla heidän parlamentissaan, että sen sijaan, että Ranska ottaisi vastaan vaan ja reagoisi niihin, jotka tulevat rajan yli — mehän teemme nyt enemmän tai vähemmän näin päin — niin Ranskassa on aivan erityistä harrastusta siihen, en tiedä, kuinka hyvin he ovat onnistuneet, mutta he vievät Pohjois-Afrikkaan tiettyjä keskuksia, joihin yrittävät kerätä kaikki ne ihmiset, jotka sieltä haluavat tulla Välimeren yli, ja ensimmäinen, mitä heille yritetään opettaa, on entistä parempi ranskan kieli.

En tiedä, kuinka lapsellinen tai sinisilmäinen tämä ajatus on, se on varmasti vaikea ajatus, mutta se on myöskin oikea ajatus, koska ilman kielitaitoa ei Ranskassakaan pärjää. Ja vielä vähemmän pärjää täällä meillä, joka on kolmen k:n maa, niin kuin niin monet ovat sanoneet: me olemme kylmä maa, me olemme kaukana ja meidän kielemme on semmoinen, jota hyvin vähän ymmärretään. Jos nämä totuusasiat sivuutetaan, niin ei ainakaan yliopiston tutkija voi sanoa, että tämä homma olisi jotenkin hanskassa, eikä siitä pääse sillä lailla eroon, että sanoo vaan, että heidän tilanteensa on niin kurja, että heidät otetaan tänne, vaikkeivät he mitään kieliä osaa. Hyvä on, otetaan, mutta aivan toisenlainen ote sitten täytyy olla esimerkiksi kielitaidon opettamiseen ja myöskin muihin asioihin sopeutumiseen, mitä meidän maassamme on.

Minä vaan väitän niin, että se on näiden ihmisten kannalta kaikkein paras tilanne. Muuten heitä johdetaan eräässä mielessä harhaan, ja jos he eivät ole edes lukutaitoisia, niin kuin osa turvapaikanhakijoista ainakaan muissa maissa ei ole, ei ehkä meilläkään, niin kyllähän siinä ihan siis elementääriset asiat silloin puuttuvat koko tämän pakolaisvirran hoitamisesta, kiintiöpakolaisista tai turvapaikanhakijoista, se on aivan sama, millä nimellä näitä ihmisiä kutsutaan. Tämä on inhimillistä elämää koko Euroopassa oleminen, ja integraatiossa on omat vaikeutensa, mutta siellä on ihan tarpeeksi voimavaroja tätä käsitellä myöskin eri lailla, jos vaan halutaan. Tätä kokonaisvaltaista ajattelua minä kaipaan tähän kaikista eniten.

Ja kun tässä salissa käytetään sanaa "vetovoimatekijät", niin minä olisin kyllä toivonut, että joku olisi sanonut, mitä ne vetovoimatekijät hänen mielestään ovat. Nyt täällä on esitetty enemmän niin kuin luulon pohjalta, "musta tuntuu" tai mielipiteitä, kyllä minäkin osaisin niitä sanoa, ei se vaadi mitään taitoa, niitä voi tehdä poliittisista tai muista syistä. Mutta ihan selkeät vetovoimatekijät, mitkä nämä ihmiset tai heidän auttajansa ovat kertoneet, kun he ovat tänne tulleet. Sitä kautta päästään tähän asiaan pureutumaan, jos tähän halutaan tosissaan pureutua. Se on sitten eri asia, jos tähän ei aiotakaan. Mutta tässä voi olla semmoista vanhaa pohjaa, että aikaisemmin nämä eivät olleet niin isoja nämä ongelmat, mutta nythän tämä on kasvava ongelma ainakin tällä hetkellä, kun globalisaatio tekee tämmöistä jälkeä, mitä se tekee koko Euroopan alueella.

Jos mietitään, miten maailma kehittyy eteenpäin, ajatelkaa Kaukoitää tai Amerikkaa tai euroaluetta ja kysykää itseltänne, mikä on se järjestys, miten nämä isot alueet kehittyvät, niin jos ei meillä vähitellen näköjään vaipuvalla alueella ole kunnon otetta tiedollisesti, taidollisesti ja ammatillisesti sekä tietenkin poliittisesti tähän ongelmaan, niin tuskin teistä kukaan väittää, että se meillä silloin on hanskassa, että menee oikein päin. Jos me emme ajattele näin, niin itse asiassa silloin me teemme kaikista suurimman vääryyden turvapaikanhakijoille tai ovat he millä statuksella tahansa tänne tulossa, johdamme heitä väärillä, alustavilla lupauksilla harhaan, ja sitä en minä ainakaan haluaisi, että tässä työssä tehdään.

Toisin sanoen se voimakas ennalta ehkäisevä asenne tässä pitäisi olla a ja o, proaktiivinen ote, ei reagoiva ote pelkästään. Ja sen seurauksena rohkenen kyllä väittää, että tämmöinen rasistisluonteinen keskustelu, jossa helposti meillä joku saa rasismin leiman otsaansa, vaikka itse ollenkaan ei tarkoita sitä eikä ole koskaan ollut edes sen mielinen, vaan joku muu sen päättää hänen puolestaan, tämmöinen negatiivisluonteinen kuva, olkoon sitten maailmankuva tai jotain muuta, se muuttuisi positiivisemmaksi, kun tästä saataisiin vähemmän tunteellinen kokonaisuus, joka on lähempänä joka ikistä meitä ihmistä. Se on humanitäärisempi kaiken tämän keskellä.

Eli nämä olivat minun mietteitäni, arvon puhemies, siihen, mihin tämä kaikki johtaa, jos me paikkaamme pelkästään tätä lainsäädäntöä. Näin pitää tehdä lyhyellä tähtäimellä, mutta varmaan joudumme jonkun isomman kokonaisesityksen valossa palaamaan tähän.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään puhuttu paljon turvapaikanhakijoiden avustuksista ja toimeentulotuesta, ja aivan kuten ed. Kyllönen täällä aikaisemmin toi esiin, niin kun vertaillaan eri maiden järjestelmiä, niin tulee katsoa se kokonaisuus. Nimittäin järjestelmät eroavat kovin paljon siltä osin, minkä verran saadaan taloudellista avustusta ja minkä verran saadaan sitten palveluina tai esimerkiksi ravinto, kuuluuko se vastaanottokeskuksiin vaiko ei suoraan. Eli näitä vertailuja ei ole aivan yksinkertaista tehdä eri maiden välillä, ja siinä pitää olla aika varovainen, kun sitä lähtee yksioikoisesti tekemään.

Suomessa siis toimeentulotuki on toiminut hyvinvointivaltion tämmöisenä ehkäisevänä suojana. Sillä on estetty monia lieveilmiöitä. Me emme ole ajaneet turvapaikanhakijoita rikollisuuteen, emme prostituutioon, koska he ovat saaneet tarvitsemansa toimeentulotuen tämän järjestelmän kautta. On myös haluttu ylläpitää heidän toimintakykyään, ei olla passivoitu, on esimerkiksi edellytetty, että jokainen itse hankkii ravintoaineet ja tekee sen ruuan eikä ole annettu palveluita niin paljoa kuin joissain muissa maissa.

Mitä sitten ihan yleisesti tähän keskusteluun tulee, niin haluan todeta, että itsekin aika paljon olen tehnyt töitä turvapaikanhakijoiden parissa: vapaaehtoisena työntekijänä turvapaikanhakijoiden lasten parissa vastaanottokeskuksessa, olen opettanut suomen kieltä ja kulttuuria maahanmuuttajille, samoin olen toiminut maahanmuuttajien palvelupisteessä sosiaalityöntekijänä, ja meillä on kotona viettänyt paljon aikaa yksin maahan tullut pakolaistyttö. Kun olen katsonut näiden ihmisten elämää läheltä, niin en kyllä olisi heille missään nimessä kateellinen. Heillä on todella vaikeita taustoja, he ovat eläneet tosi kovaa elämää, ja sen vuoksi, kun me nyt lähdemme yksioikoisesti turvapaikanhakijoiden asemaa heikentämään, niin helposti kyllä heikennämme myös niiden asemaa, joilla on aivan aidot syyt siihen turvapaikanhakuun, niin kuin täällä tänään jotkut ovat tuoneet esiin. Laitonta maahanmuuttoa ei tule hyväksyä, mutta inhimillisyys pitää kuitenkin huomioida näissä muutoksissa.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki otti täällä esille maahanmuuttoon liittyvän laajemman kysymyksen ja Suomen sisäiseen turvallisuuteen liittyvän kysymyksen eli Suomen viisumikäytännöt. Tätä työtä tehdään käytännössä kriittisillä alueilla, kuten Pohjois-Afrikassa tai Lähi-idän alueella, ja suomalaisissa lähetystöissä seulotaan, käydään läpi valtavat määrät viisumihakemuksia Suomeen. Sitä kautta suuntautuu melkoinen paine Euroopan unionin alueelle muuttamisesta, ja nyt onkin tärkeää se, että suomalaisilla viranomaisilla näissä lähetystöissä on riittävät resurssit toimia, tuntea näiden eri maiden turvallisuusolosuhteet, erilaiset liikkeet ja virtaukset, jotka näissä maissa vallitsevat, sitä kautta tehdä päätöksiä viisumien myöntämisen suhteen mutta myöskin auttaa Suomessa toimivia maahanmuuttoviranomaisia siltä osin, että voidaan antaa oikeaa tietoa näiden kyseisten maiden turvallisuustilanteesta ja sitä kautta tuottaa tietoa turvapaikkapäätösten teon pohjaksi.

Eduskunnassa oli viime syksynä käsittelyssä sisäministeriön ja tarkemmin katsoen suojelupoliisin määrärahojen lisääminen näiden niin sanottujen lähetystöihin sijoitettavien viranomaisten palkkaamiseen. Se ei silloin vielä edennyt, mutta sittemmin poliisin määrärahoista on löytynyt starttiraha tälle toiminnalle, ja nyt olisi tärkeää, että tulevaa budjettia käsiteltäessä ja valmisteltaessa tämän tyyppiseen toimintaan osoitetaan riittävät määrärahat.