5) Hallituksen esitys laiksi yliopistolain muuttamisesta
Merja Kyllönen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Voisin melkein saman tien todeta, että puhemies
voi käyttää valtaansa ja heittää minut
tästä pömpelistä ulos, mutta
minun on yksinkertaisesti vuodatettava tämä pihalle,
jotten tarvitse laaja-alaisempaa psykiatrista hoitoa jatkossa.
Me saimme tässä pääsiäisen
alla ilouutisen, joka liittyy yliopistolakiin mutta ei kylläkään
tähän varsinaiseen käsittelyssä olevaan
pykälään, Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen
yliopiston apteekkikorvausasioihin, vaan se liittyy yliopistokeskusten
asemaan ja Kajaanin yliopistokeskuksen tällä hetkellä hyvin
surulliseen tilanteeseen.
Meidän 110 vuotta vanha — nuori — opettajaseminaarimme
ajetaan alas. Kolmen vuoden siirtymäajalla aluetalouden
yksi kivijaloista lähtee. Se on rakennemuutosalueelle iso
asia. Olemme juuri toipumassa pikku hiljaa UPM:n tehtaan alasajosta,
ja nyt meille tulee eteen uusi aluetaloudellinen pommi. Jokainen
voi miettiä, mitä se tarkoittaa, kun puhutaan
samanlaisista aluetaloudellisesta vaikutuksesta kuin jos Helsingistä poistettaisiin
Helsingin yliopisto. Voitte olla varmoja, ettei mieli mettä keitä eikä todellakaan
tee kovin herkkää kainuulaisessa elämänmenossa.
Minä luotin vakaasti, että tästä hallituksesta löytyy
aluepoliittista tahtoa ja lähtee riittävän vahva
viesti Oulun yliopiston hallitukselle ja Oulun yliopistoon, että asiat
on hoidettava toisella tavalla, ja 1,5 miljoonaa euroa
olisi tietysti helpottanut sitä tilannetta huomattavasti.
Mutta näin ei nyt tapahtunut. Ilmeisesti kokoomus vei ja keskusta
pörisi herkästi perässä.
Vaikka meille on perusteltu monta kertaa, että asiaan
ei olisi voitu vaikuttaa, niin rohkenen väittää,
että tässä talossa päätetään
kuitenkin tämän maailman ja tämän
maan tärkeimmät asiat, ja ellei tässä talossa
asioihin voida puuttua ja asioita ratkoa, niin kysyn kyllä sitten,
mitä varten tämä talo on olemassa. Huolestuneena
esitän myös sen kysymyksen, onkohan tämä nyt
tie kaikille yliopistokeskuksille uuden yliopistolain voimaan tultua,
että sanotaan vaan kaikille: "Antaa mennä, kun
on alamäki." Luotan sitten siihen, että linja,
joka on nyt valittu, että asioihin ei puututa, pysyy myös
jatkossa kaikkien muiden yliopistokeskusten osalta.
Terveisiä myös Tampereen yliopistosta. Siellä on
perusrahoituksen puute 4—8 miljoonaa euroa, tarkoituksena
vähentää opetusta. Kyseessä on
kuitenkin alueen vahva elinkeinoelämän veturi.
Että hyvin uuden lakimuutoksen jälkeen yliopistot
porskuttelevat.
Raimo Piirainen /sd:
Arvoisa puhemies! Minä kanssa syyllistyn vähän
samantyyppiseen ajatteluun kuin ed. Kyllönen tässä aikaisemmin, ja
huoli on erittäin merkittävä. Kun muistelen sitä loppuvuotta
joulukuussa, kun perustuslakivaliokunnassa keskustelua käytiin
lähinnä työttömyysvakuutusmaksun
puolittamisesta ja siinä yhteydessä huomattiin
monta muutakin asiaa, jotka varmasti vaativat korjausta, ja nyt
tässä on meillä esityksenä yliopistolain
muuttaminen ja tällä esityksellä korvattaisiin
apteekkien maksama yhteisövero. Tekisi mieleni sanoa, että tämä laki
on jo susi syntyessään. Sillä on ensimmäinen
pentukin nyt tällä hetkellä Kajaanissa:
Kajaanin yliopistokeskuksen lopettamisesta on päätetty.
Jos Matti Vanhasen hallitus olisi halunnut, se olisi voinut
sen 1,5 miljoonaa euroa antaa. Sillä olisi päästy
tästä vuodesta eteenpäin ja voitu katsoa
pitemmällä ajalla tämä yliopistokeskuksen toiminta.
Toisaalta, jos yliopisto olisi halunnut, kun Kajaanissa oli 60 opettajankoulutuksen
aloituspaikkaa ja Oulussa oli vaan 20, se olisi voinut tehdä sen
siirron, että siirtää ne 20 Kajaaniin,
ja näin sinne olisi muodostunut hyvä, toimiva
yksikkö. Se olisi tukenut meidän ammattikorkeakouluamme,
johon Rantasen johdolla tehtiin niin sanottu konsortio-ohjelma,
ja sitä olisi lähdetty toteuttamaan täysipainoisesti.
Nyt se jääpi puolitiehen, koska siitä on
viety yksi merkittävä osa pois.
Ed. Kyllönen mainitsi myös aluetalouden volyymin.
Se vie taloudesta, mutta se myös vie henkistä pääomaa,
ja sillä on erittäin suuri merkitys tämmöiselle
alueelle kuin Kajaani, joka on kärsinyt juuri rakennemuutoksesta.
On lähtenyt merkittävä yhtiö UPM,
nyt lähti yliopistokeskus, Sotkamossa lopettaa Incap. Tässä vaan
saa puristella niitä ainoita, että milloin lähtee
Transtech.
Kun tätä tilannetta todella katsoo, niin kaikki on
viety tämän hallituksen aikana Kajaanista ja Kainuusta.
Todella vetoan kyllä nyt Matti Vanhasen johtamaan hallitukseen,
että se ottaa nyt sitten vielä tämän
asian esille niiden mahdollisuuksien puitteissa, mitkä tällä hallituksella
on, ja että tähän rahoitukseen palattaisiin
myös yliopistokeskuksen osalta.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen sisältö on
tietysti periaatteessa ja käytännössä ihan
oikea eli korvataan näille lakiesityksen mainitsemille
yliopistoille ne syntyvät menetykset, joita verolainsäädännön
muutosten kautta aikaansaadaan ja mitä menetyksiä niille
lainsäädännön myötä tulee.
On ihan selvä asia, että tämä lakiesitys
on hyvä ja tältä osin yliopistolakia
on syytä muuttaa.
Mutta pakko minunkin on todeta, että tämän pienen
aasinsillan kautta menen laajemmin tähän nykyiseen
yliopistolakiin ja niihin toimenpiteisiin tai tapahtumiin, mitä tässä on
tapahtunut. Sinällään uusi yliopistolaki,
joka on siis ollut voimassa vasta muutaman kuukauden, on näyttänyt
osin nurjan puolensa. Tämä yliopistoille annettu
autonomia ainakin osoitti tuolla Oulussa omat ikävät
puolensa, eli näyttää siltä,
että sinällään tähän
yliopistolakiin näyttää tulevan muitakin
muutostarpeita, mikäli yliopistot eivät kykene
käyttämään vastuullisesti niille
annettua autonomiaa.
Aivan kuin tässä edustajat Kyllönen
ja Piirainen todistivat ja totesivat, Oulun yliopiston hallitus
ja johto osoittivat kyllä viime viikolla sen, ettei ainakaan
siellä kyetty vastaamaan ja toimimaan vastuullisesti ja
kantamaan korkeakoululle kuuluvaa aluekehitysvastuuta, koska siellä nyt sitten
Oulun yliopiston hallitus maksatti yliopiston vuosia kestäneet
virheensä lakkauttamalla erittäin tehokkaan Kajaanin
opettajankoulutusyksikön. Tuo päätös
on monella tavalla hyvin hämmentävä ja,
voi sanoa, hyvin pöyristyttävä. Onkin
syytä kysyä, onko päätöksentekijöillä edellytyksiä toimia
niissä tehtävissä, missä he noita
päätöksiään tekivät.
Edustajat Kyllönen ja Piirainen kritisoivat hallitusta
tuon Oulun yliopiston päätösten teon
osalta. Osittain tuo syytös tietysti osuu aivan oikein myös
maaliinsa, mutta erityisen ongelmallista on se, että vastuuta
ikään kuin pallotellaan nyt tässä Oulun
yliopiston hallituksen tekemässä päätöksessä.
Toisaalta opetusministeriöstä todetaan, että Oulun
yliopisto toteuttaa omaa pitkän tähtäimen
strategiaansa omista lähtökohdistaan, ja Oulun
yliopisto taas toteaa, että Kajaanin päätöksellä toteutetaan
opetusministeriön pitkän ajan politiikkaa. On
aivan selvä asia, että tällainen pallottelu
ei ole kestävää vastuun kantamista, eli
kyllä vastuunkantajat pitää tällaisissakin
päätöksissä löytyä.
Ed. Piirainen totesi, että hallitus olisi voinut lisätä Oulun
yliopiston rahoitusta 1,5 miljoonalla eurolla. Sen osalta totean
vain, että tämä ei ole myöhäistä vieläkään,
eli edelleenkin meillä on mahdollisuus täällä tehdä se
päätös, että Oulun yliopiston
vuosittaista rahoitusta nostetaan noin 1,5 miljoonalla eurolla ja
sitä kautta varmistetaan myös sitten se, että Oulun
yliopistolla on mahdollisuus toteuttaa opettajainkoulutusta kahdessa
toimipisteessä, Oulussa ja Kajaanissa.
Jacob Söderman /sd:
Arvoisa puhemies! Näiden hyvien puheenvuorojen jälkeen
minun on kai pyydettävä anteeksi sitä,
että minä meinaan puhua tästä lakiesityksestä enkä mistään
muusta asiasta.
Tämän lakiesityksen taustahan on se, että yliopistouudistuksen
tultua täällä hyväksytyksi huomattiin
hallituksessa, että se vaatii verotuslain muutoksia. Kun
näitä verotuslain muutoksia tehtiin, niin huomattiin,
että tämmöistä erikoisuutta
kuin Helsingin yliopiston privilegiota, jota on turvattu nyt Suomen
itsenäisyyden alusta lähtien, loukattaisiin, koska
apteekki oli aikaisemmin ikään kuin tulouttanut
veronsa yliopistolle eikä veroviranomaisille. Tämä summa,
jonka Helsingin yliopisto olisi menettänyt, on 5,5 miljoonaa,
joka vastaa suurin piirtein oikeustieteellistä tiedekuntaa
tai jotain keskisuurta tiedekuntaa, niin että se ei ole
Helsingin yliopistolle mikään pieni asia. Sen
vuoksi perustuslakivaliokunta kiinnitti tähän
huomiota ja vaati, että asia korjattaisiin, koska se ei
ollut ollut tämän yliopistouudistuksen tarkoitus.
Hallitukselle voisi antaa tunnustusta siitä, että sen
on tarkoitus se korjata tai me voimme sen korjata. Tämä onneksi
myös koskee tätä Itä-Suomen
yliopistoa. Tämä on oikea ja hyvä asia
ja tietysti merkitsee sitä, että yliopistojen
yleispottia ei vähennetä. Lisäksi minä kiinnittäisin
siihen huomiota, että Helsingin yliopistossahan voi opiskella
kuka suomalainen tahansa, ja niin tekevätkin.
Tämä Kajaanin tapaushan on hyvin murheellinen,
ja minä haluaisin nyt muistuttaa siitä, että silloin
kun me käsittelimme yliopistolainsäädäntöä,
niin nyt minä sanoin, että kyllä tämä uudistus
on fantastinen, mutta se vaatii rahaa. Minä jopa esitin
sellaisen toivomuksen kokoomuksen ryhmänjohtaja Raville,
että hän nyt huolehtisi siitä, että tämä nuori
opetusministeri saisi rahaa. Nyt tätä rahaa siis
ei ole tullut, ja sillä on ollut tämmöinen
murheellinen lopputulos, että pienen maakunnan tärkeä opetuslaitos
lopetettaisiin turhaan.
Mutta ihan niin kuin ed. Korhonen sanoi, tämä asiahan
on vielä hoidettavissa. Kysymyksessä ei ole mikään
suuri raha. Helsingin yliopiston kannalta oli kerran vastaava esimerkki,
jolloin yliopiston johto oli lakkauttamassa Kouvolasta kielenkääntämisen
opetusta ja tutkimusta, ja silloinen ministeri Rask pelasti sen
sitten erityistoimenpiteillä joksikin aikaa. Se ei sitten
kauan elänyt. Minulla on semmoinen käsitys, että jos
tämä Kainuun opetus saataisiin nyt pelastetuksi,
niin sen edellytykset toimia paljon pitempään
olisi huomattavasti paremmat. Toivon menestystä näille
kainuulaisille edustajille.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Ensiksi asiaa. Minä en, vaikka olen
perustuslakivaliokunnassa käsitellyt tätä lakiesitystä,
vieläkään kyllä ymmärrä,
minkä vuoksi yhdellä yliopistolla on apteekkiprivilegio,
mutta ei esimerkiksi Oulun yliopistolla. Jos Oulun yliopistolla olisi,
jos se saisi tehdä rahaa apteekilla, niin ehkä Kainuukin
olisi säästynyt tältä suurelta
surkeudelta eikä nyt tarvitsisi kuunnella korpein kuiskintaa.
Minä sanon tästä Kainuusta sen verran,
että totta kai se oli ikävä asia, mutta
te tuotte esiin vaan toisen puolen. Kainuun opettajankoulutuslaitosta
on yritetty lopettaa jo ennen tätä itse asiassa
kaksi kertaa. Syyhän on siinä, että jossakin vaiheessa
70—80-luvulla, aluepolitiikan nimissä syydettiin
korkeakoulut sinne ja tänne, ja nyt niitä yritetään
jotenkin saada toimimaan järkevästi ja taloudellisesti
ja tuloksellisesti, kun laki on muuttunut. Minä ymmärrän
kainuulaisten huolen ja minä olen tietenkin hyvin pahoillani siitä.
Mutta jos otetaan koko Suomi mukaan lukien, niin täältähän
on nyt lähtenyt Kiinaan ja Intiaan ja jonnekin muuallekin
näitä meidän hyviä laitoksiamme,
ja täällä meidän siitä huolimatta täytyy
yrittää tulla toimeen. Minä odotan, milloin
te syytätte meitä oululaisia siitä, että olemme
vieneet teiltä tervan, ja senhän me todella teimme.
(Ed. Timo Korhonen: Me on syytetty jo!)
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys rahasta,
ja aivan juuri niin kuin ed. Söderman tässä kuvasi,
tämän privilegion kompensaatiosta, ja hyvä että edes
tämmöinen välipuhe pidetään
voimassa.
Ed. Ukkolalle: Olitte huolissanne, että se privilegio
ei ole millään tavalla tuottanut Oulun yliopistoon.
Te olette väärässä. Silloin
kun olin yliopiston hallituksen jäsenenä ja tiedekunnan
dekaanina, niin silloin osa siitä Helsingin yliopiston
privilegion tuotosta tuloutettiin Oulun yliopistolle. Elikkä kysymys
on siis asiasta, joka on historiallisesti hoidettu kuntoon.
Arvoisa puhemies! Tähän rahavirtaan liittyy myöskin
tämä Kajaanin yksikkö. On syytä palauttaa
mieliin muutama erittäin merkittävä asia tästä asiasta,
joka kyllä osoittaa sen, että ei Suomessa aluepoliittisilla
välipuheilla ole mitään merkitystä.
Muistan juuri siltä ajalta, jolloinka olin Oulun yliopiston
hallituksessa ja tiedekunnan dekaanina, että Kajaanin kaupunki
teki merkittävän lahjoituksen Oulun yliopistolle,
rahallisen lahjoituksen. Muistelen, että se oli 4 miljoonaa
markkaa ja nimenomaan tämän yliopistoyhteistyön
kehittämiseksi. Mitä tapahtuikaan jo silloin?
Seuraavan vuoden budjetista poistettiin Oulun yliopiston kohdalta
4 miljoonaa ja annettiin siihen tilalle valtiovarainministeriöstä se
4 miljoonaa, mikä tuli Kajaanin kaupungilta. Kun kysyttiin,
no, missä se on: "No, se on siellä, että muuten
oltaisiin alennettu sitä, mutta nyt ei alennettu sitä Oulun
yliopiston määrärahaa, vaan se pysyi
samana." Näin näppärää tämä homma
on ollut jo iät ja ajat. Kainuulaisia on vedetty höplästä sen
kun kerkiää.
Edelleen, mikä koskee tätä Kajaanin
opettajankoulutusyksikköä, 110 vuottakohan sillä nyt on
ikää vai mitä se on, Oulun yliopistosta
ei ollut yhtään mitään tietoa
silloin, kun se yksikkö oli olemassa. Oulun yliopiston
idea tuli vasta 50-luvulla. Keskustalaiset sen loivat, sen idean.
Mitä sitten on tapahtunut? Se on kaapattu. Se on kaapattu,
syleilty kuoliaaksi. Kohta sitä ei ole olemassakaan. Ei
tällä tavalla pidä asioita hoitaa. Kaiken
huippu oli vielä se, minkälaisen yliopistolain
me säädimme: sellaisen, joka mahdollisti sen,
että yliopiston hallitus tulee helsinkiläisistä, siis
Oulun yliopiston hallitus tulee helsinkiläisistä,
niin kuin on käynyt. Toisin sanoen helsinkiläiset
tulevat lakkauttamaan tällaisia Oulun yliopiston vaalimisen
kohteena olevia yksiköitä, historiallisia yksiköitä.
Ei tässä ole yhtään mitään
järkeä. Tyhmää.
Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan vielä yhden lisäarvon tuoda
tähän, mikä on viety. Silloin kun Kainuun hallintokokeilua
valmisteltiin, niin siinähän oli vetäjänä Juhani
Perttunen, ja hänen esityksestään silloin
yliopistokeskukselle myönnettiin miljoona euroa nimenomaan
tähän Kainuun kehittämiseen. Nyt tässä yliopistolakiuudistuksessa
sekin vietiin pois, ja se ei näy millään
tavalla. Elikkä kyllä tämä niin
ihmeellistä on, että muutaman vuoden nämä lupaukset
pitävät, mutta sitten ne viedään.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin itse tähän
asiaan. Ed. Söderman esitteli sen ihan hyvin, ja se on
ihan hyvin, että jopa tämä termi privilegio
tuli täällä esille. Sitäkään
ei välttämättä enää oikein
Suomessa ymmärretä, mitä se tarkoittaa,
ja koen hyvin voimakkaasti niin, että tämä on
oikein, että se palautetaan. Siinä edes jonkinlainen
universitaksen traditio säilyy yhdeltä pieneltä osin.
Minulla tuli toinen samanlainen privilegio mieleen, joka aikaisemmin
oli voimassa, että koko korkeakoulumaailmaa edusti valtioneuvoston
istunnoissa Helsingin yliopiston kansleri, mutta sitäkään
ei enää ole jäljellä. Se tasa-arvon nimissä haluttiin
sieltä pois. En tiedä, oliko nyt hyvä tai
huono. Minä olisin traditiota siinäkin kannattanut.
Tämä on rahallisesti tärkeää,
että tämä privilegio säilytetään.
Kun täällä yleistä korkeakoulupolitiikkaa muuten
on puhuttu, niin muutaman sanan haluan siitä sanoa.
Tiivistetystihän tämä Kainuu-tapaus
on tosi ikävä lukea lehdistä. En paikallisesti
sitä niin tiedä, mutta tiedän vastaavia
asioita Heinolasta aika paljon, jossa seminaari muun muassa lopetettiin muutamia
vuosia sitten. Kyllä koen niin, että meidän
maamme on niin pieni, että kun tämmöisiä sata
vuotta vanhoja oppilaitoksia kerralla heitetään
pois kokonaan, se ei kyllä voi olla oikein. Joku osa niistä meidän
pitäisi pystyä jatkossa säilyttämään.
Tämä terästyi minulle uudestaan tämän
Heinolan Reumasäätiön sairaalan yhteydessä.
Siinä on tyypillinen paikka, jossa on aivan liian paljon
rakennusta, liian paljon maapinta-alaa, kaikenlaisia semmoisia toimintoja,
joilla ei ole mitään tekemistä sen perustoiminnan
kanssa. Mutta perustoiminto taas, luvalla puhuen, puhemies, oli
sen laatuista timanttista kansainvälistä tasoa
olevaa toimintaa, jossa tehdään edelleen tutkimustyötä Suomessa,
jota ei missään muualla tehdä Suomessa
kuin tässä tapauksessa Heinolan Reumalla. Jokaisessa
näissä paikoissa pitäisi tämä ydin
meidän osata löytää, jos me
puhumme innovaatiopolitiikasta tässä maassa niin,
että se tosiaan säilyisi. Se voi olla, että se
tarkoittaa jonkun osan siirtymistä jonnekin muualle, mutta meillä on
kaikenlaisia etäopetuksen keinoja ja muita mahdollisuuksia,
joilla tässä oikealla tavalla, ei liian voimakkaasti
aluepoliittisesti ajatellen, voitaisiin vähäiset
voimavaramme yhdistää.
Tiede-lehdessä muistaakseni oli erittäin hyvä kirjoitus
muutama viikko sitten, jossa eräs yliopiston professori
ilmoitti, että innovaatiotoimintaa osaamiskeskuksissa Suomessa
ja yliopistoissa ei enää jatkossa tule, ellemme
saa kahta asiaa kunnolla. Toinen niistä on aika, pitää olla aikaa
tutkimusta varten, ja toinen on se, että pitää olla
rahaa tehdä sitä tutkimusta. Tähän
liittyen voitte tämän päivän
Hufvudstadsbladetista lukea ainakin Tanskasen kirjoituksen siitä,
miten hän entisenä yliopiston kanslerina on erittäin huolissaan
siitä, että opiskelija—opettaja-suhde meillä on
täysin vääristynyt tässä maassa.
Se johtuu erilaisista tulosmittareista ja niihin liittyvistä asioista.
No, niitä voidaan aina muuttaa. Mutta se on ihan selvä asia,
että laudaturseminaarissa tai siitä eteenpäin
vaativalla tasolla — se on ainoa paikka, missä voidaan
huippuopetuksesta puhua — ei voi olla varmaan kymmentä enempää sen professorin
ympärillä, ehkä pitäisi olla
viisi tai kuusi tai seitsemän.
Mutta se on toisaalta semmoinen koulu, että joskus
olen miettinyt, kuinkahan paljon Suomesta löytyy opiskelijoita,
jotka lähtevät niin kovaan paikkaan. Siellä nimittäin
ei voi tehdä niin kuin professori Tanskanen tämän
päivän lehdessä sanoo, että nykyään
professori pitää esitelmää luentosalissa,
jossa on sata, joskus jopa kaksisataakin opiskelijaa, yleensä kai
sadan ympärillä tai vähän alle.
Hän puhuu siellä, on koko ajan äänessä,
muut kuuntelevat ja samalla nukkuvat. Ei tällä tyylillä Suomeen
tule minkäänlaisia osaamiskeskuksia eikä innovaatiopolitiikkaa.
Eli koko tämä vyyhti on vaikea. Tällä ei
ole mitään tekemistä oppositio—hallitus-politiikan kanssa,
tälläkään asialla. Viisaita
päätöksiä täytyy tehdä sillä tasolla,
missä ollaan. Hyvä, että tämä privilegio
edes jälkikäteen pystyttiin tässä korjaamaan,
koska kysymyksessä on selvästi raha, niin kuin
ed. Pulliainen sanoi.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tässä yliopistolain käsittelyssä on
puhuttu aika tavalla Kainuussa, Kajaanissa, olleesta yliopisto-opetuksesta.
Täällä on myös monta Oulun vaalipiirin
kansanedustajaa paikalla. Tässä koko yliopistolaissa
on todella kysymys siitä, mikä on todella yliopisto-opetuksen
innovatiivisuuden, niin kuin ed. Akaan-Penttilä viittasi,
merkitys ja tulevaisuus.
Mitä tulee Kainuuseen, niin tulevaisuus siellä vaihtuu
niin, että lopetetaan opettajankoulutus, avataan Talvivaaran
kaivos. Tämä kaivosten avaaminen on ikään
kuin tällainen strateginen vastaus Suomen talouselämältä,
jota hallitus tietysti tukee, sille, mikä on Suomen selviytymisen tie:
Lappiin lisää kaivoksia. Ja toinen tie on tämän
innovatiivisuuden ja opetuksen, kansan sivistämisen, tieteen
kehittämisen sijalle myös mielestäni
tämä ydinsähkön tuottaminen,
niin että vähintään kolme ydinvoimalaa
on esimerkiksi kokoomuksen linja. Näin voidaan jakaa tämä Suomen
tulevaisuus: onko se yliopistoissa korkeimman koulutuksen ja opetuksen
kehittämisessä vaiko tällaisissa bulkkituotteissa,
mitä kaivostoiminta ja ydinsähkö ovat.
Mitä tulee sitten myös siihen, että meillä on korkeinta
osaamista esimerkiksi terveydenhoidon alueella, mihinkä ed.
Akaan-Penttilä viittasi jo, tähän Reumasäätiön
alasajoon, niin onhan meillä tietysti hallituksella terveyden
edistämisen politiikkaohjelmakin, joka lähtee
siitä, että terveys on ihmisen tärkeimpiä arvoja
ja pitää nimenomaan kehittää lasten
ja nuorten terveydenhoitoa. Se voidaan tässä sanoa,
että juveniili reuma eli lasten ja nuorten reuma oli tai
on nimenomaan Reumasäätiön sairaalan
parasta osaamista sekä operaatioiden että kuntoutuksen
puolelta.
Eli kun yliopistolaki ajaa yliopistot ikään
kuin osaksi talouselämää, se unohtaa
samalla opetusyliopiston, sivistysyliopiston, idean. Yksi keskeinen
idea on tietysti, mihin täällä viitattiin,
se, kuinka monta opettajaa on opiskelijaa kohden. Meillä Suomessa
tämä suhde on aivan liian pieni eli viivan alla
on aivan liikaa oppilaita verrattuna viivan päällä olevaan
opettajien määrään.
Jacob Söderman /sd:
Arvoisa puhemies! Kun ed. Akaan-Penttilä puhui näistä privilegioista,
niin hän sanoi, että yksi olisi lopetettu eli
että Helsingin yliopiston kansleria ei enää kutsuttaisi valtioneuvoston
istuntoihin silloin, kun puhutaan yliopistoasioista. Minulle on
kyllä jäänyt semmoinen käsitys,
että se jäi sinne lakiin. Perustuslakivaliokunnassa
oli kyllä harrastusta sen poistamiseen, mutta minä yritin
sitä vastustaa ja onnistuin. Minä toivon, että tämä ei
nyt leviä kovin laajasti, että minä olen
tämmöinen privilegioiden puolustaja ja pelastaja,
koska minun kannattajani eivät ehkä pidä tästä ajatuksesta.
Mutta toinen asia on sitten se ydinasia, joka oli tänään
Helsingin Sanomissa ja johon on nyt viitattu, eli minusta ydin koko
yliopistouudistuksessa on, että tätä oppilas—opettaja-suhdetta
voidaan huomattavasti pienentää. Jos katsotaan maailman
huippuyliopistoja, niin siellä se on todella pieni. Tämä tietysti
vaatii rahaa. Kun kuitenkin ed. Akaan-Penttilä on lähempänä Kataista ja
ministeri Virkkusta kuin minä, niin vaikka me emme ole
tästä eri mieltä, niin minä toivon,
että hän nyt jollain tavalla tuo tämän
esille. Siinä hallituksessa, jossa muistaakseni puhemies
oli valtiovarainministerinä, oli tämmöinen
monen vuoden suunnitelma laissa, jolla tuettiin yliopistojen kehittämistä,
ja sen tyyppinen laki olisi kyllä hyvin tärkeä saada
nyt seuraavaan hallitusohjelmaan, koska näin ei voi jatkaa.
Kun ed. Ukkola puhui siitä, että nämä kainuulaiset
joutuvat maailmalle, niin minusta on aika olennaista, kun nämä maakunnan
lapset joutuvat maailmalle, että he ovat mahdollisimman
hyvin koulutettuja, että he pärjäisivät
maailmalla mahdollisimman hyvin, ja sen vuoksi aina tämmöinen
koulutuslaitos kuin tämä Kainuun koulutuslaitos
antaa paljon toivoa sille maakunnalle ja sen vuoksi on hyvin tärkeä.
Koko Eurooppa on täynnä pieniä yliopistoja,
niin että sitä ei nyt kannata uskoa, että niidenkin
pitäisi olla täällä Suomessa suuria.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Södermanille kaksi asiaa:
Ensinnäkin kiitoksia tästä toisen
privilegion korjaamisesta. Minulle on jäänyt se
alkuperäinen ehdotus näköjään
mieleen. Hyvä, että Helsingin yliopiston kansleri
voi edelleen olla paikalla, kun valtioneuvostossa käsitellään
yliopistojen asioita.
Sitten tämä toinen asia, miten me saamme tämän
opettaja—oppilas-suhteen muutetuksi: Harkitusti otin sen
täällä esille, vaikka olen hallituspuolueen
jäsen, sen takia, että se on yleinen, erittäin
haasteellinen tilanne koko Suomessa riippumatta siitä,
ketkä täältä istuvat hallituksessa
kulloinkin. Se täytyy meidän kaikkien kyllä sisäistää oikealla
tavalla.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämä varsinainen
hallituksen esitys 28/2010 on täysin perusteltu,
ja tällä todella korjataan niitä tiettyjä puutteita
ja asioita, joita meillä lainsäädännön
aukkona on ollut.
Ihan vaan totean tähän keskusteluun, että ymmärrän
edustajien Kyllösen, Piiraisen ja Timo V. Korhosen taistelun
Kainuun kansanedustajina Kajaanin opetuspaikkojen puolesta ja annan
heille täyden tukeni siinä.
Oiva Kaltiokumpu /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämä esitetty lakimuutos
on aivan tarpeellinen, koska tässähän
on kysymys myös taloudellisista arvoista, jotka ovat tuolla
yliopistoilla Itä-Suomen ja Helsingin yliopiston osalta. Ylipäätään
kun tätä yliopistojen uutta organisaatiolainsäädäntöä säädettiin,
niin silloin korostettiin sitä, että alueellisesti
nämä yliopistokeskukset ja niiden toimintaedellytykset
turvataan. On surullista, että Oulun yliopisto on päätynyt
tämmöiseen ratkaisuun, että lopettaa
Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen toiminnan. Vielä surullisempaa
voi olla se, jos toteutetaan tätä työryhmän
työtä, jossa sisäänpääsy
yliopistoihin yritetään järjestää pelkästään
ylioppilastodistuksen perusteella. Se syrjii eri ihmisryhmiä ja
kaventaa näiden opiskelijoiden mahdollisuuksia.
Keskustelu päättyi.