Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa puhemies! Tämän lain ensimmäisessä käsittelyssä olemmekin jo
tuoneet laajemmin esiin ne hyvät puolet ja ongelmat, joita
tähän lakiuudistukseen liittyy. Pääosinhan
tämä lakiuudistus on kannatettava. On tärkeää,
että sairaanhoitajien ja lääkäreiden
työnjakoa voidaan joustavoittaa ja järkeistää,
ja näin saadaan sairaanhoitajien osaaminen myös
nykyistä paremmin käyttöön.
On nimittäin monia tilanteita, joissa asiakkaalle ja potilaalle
on etua, että sairaanhoitajalla on lääkemääräämisoikeus.
Onkin erittäin valitettavaa, että tähän
sinänsä hyvään lakiin on ujutettu
uusi terveydenhuollon asiakasmaksu, kun sairaanhoitajankin vastaanotot
tehdään jatkossa maksullisiksi. Tätä emme voi
hyväksyä. Suurin ongelma laissa on siis nimenomaan
tämä asiakasmaksumuutos. Myös Tehy vastusti,
että reseptioikeuteen liitettäisiin tämä asiakasmaksumuutos.
Hallitus esittää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista
annettua lakia muutettavaksi siten, että myös
sairaanhoitajan vastaanotosta voitaisiin siis jatkossa periä asiakasmaksu
myös silloin, kun hoitaja ei kirjoita reseptiä,
eli kaikki sairaanhoitajan sairausvastaanotot tulevat sitten jatkossa
mahdollisesti maksullisiksi. Aiemmin nämä käynnit
ovat siis olleet maksuttomia. Sosiaali- ja terveysministeriön
ilmoituksen mukaan sairaanhoitajan sairausvastaanottokäyntimaksun suuruus
olisi todennäköisesti lähes 9 euroa.
Maksun suuruus olisi noin 60—70 prosenttia lääkärikäynnin
maksusta.
Terveydenhuollon asiakasmaksut ovat Suomessa korkeimpia koko
Euroopassa jo tällä hetkellä. Tutkimusten
mukaan alempien tuloluokkien rahoitusosuus on tuloihin nähden
ylempiä tuloluokkia suurempi. Sosiaali- ja terveydenhuollon
asiakasmaksut rasittavat siis erityisesti pienituloisia, työelämän
ulkopuolella olevia ja pitkäaikaissairaita ihmisiä,
siis yleisesti ottaen yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä.
Tästä huolimatta nykyhallitus on useaan otteeseen
nostanut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja tällä vaalikaudella,
ja sama linja siis nyt jatkuu. Nyt siis julkiseen terveydenhuoltoon
tuodaan jälleen uusi asiakasmaksu.
Käytännössä lakiesitys tarkoittaa
sitä, että sairaanhoitajan palvelut terveyskeskuksen
avosairaanhoidossa ovat jatkossa aina maksullisia. Tämä ei
ole sopusoinnussa kansanterveystyön perusajatuksen kanssa
eli että terveydenhuollon painopiste on sairauksien ennaltaehkäisyssä ja terveyden
edistämistyössä. Sairaanhoitajan työn tulisi
painottua edelleen tähän. Vaikka lain tarkoitus
olisikin säilyttää ennalta ehkäisevät
palvelut maksuttomina, on hoidollisten ja ennalta ehkäisevien
toimenpiteiden erottaminen toisistaan käytännössä mahdotonta,
esimerkiksi pitkäaikaissairauden seuranta, kuten verenpaineen
mittaukset ja verenpainelääkitys ja diabeetikon
hoito. Kaikilla tulee olla tämän lakimuutoksen
jälkeenkin oikeus tarvitsemiinsa lääkäri-
ja sairaanhoitopalveluihin, eikä esimerkiksi ennalta ehkäisevän
terveydenhuollon ja terveyttä edistävien palveluiden
käyttöä tulisi hankaloittaa maksuilla.
Mikäli ihmiset eivät maksujen vuoksi käytä enää näitä palveluja
nykyisen kaltaisesti, seuraa siitä helposti yhteiskunnalle
myös taloudellisesti pidemmällä aikavälillä vain
suurempia kustannuksia. Tästäkin syystä sairaanhoitajan
palvelut olisi tullut säilyttää kokonaan
maksuttomina.
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan asiakasmaksut
käytännössä kevenisivät,
kun kalliimpien lääkärikäyntien
sijaan voitaisiin käydä edullisemmalla sairaanhoitajan
vastaanotolla. Tästäkään ei
kuitenkaan ole mitään takeita. Nimittäin jos
asiakas sairaanhoitajan palveluiden lisäksi tarvitsee lääkäripalveluita,
hänen kustannuksensa siis vain nousevat. Keskeisesti kyse
on siitä, että aiemmin maksuton palvelu tulee
nyt maksulliseksi. Jos asiakas nyt on käynyt maksutta sairaanhoitajan
vastaanotolla ja jatkossa siitä joudutaan maksamaan, ei
muutosta voida siis mitenkään perusteella maksujen
kevennyksellä. Kyse on uudesta maksusta, jota emme voi
hyväksyä ja joka rasittaa esimerkiksi ikäihmisiä ja
paljon sairastavia.
Muutamia muitakin uudistukseen liittyviä seikkoja me
nostimme ensimmäisessä käsittelyssä esiin.
Esitimme, että ravitsemusterapeutit olisivat saaneet myös
oikeuden määrätä kliinisiä ravintovalmisteita.
Lisäksi näimme valvonnan vahvistamisen tärkeäksi
lääke- ja potilasturvallisuuden kannalta siten,
että apteekeilla olisi ollut mahdollisuus tarkistaa lakiesityksessä esitettyä tarkemmin
ne lääkkeet, joita kyseessä oleva sairaanhoitaja
on oikeutettu määräämään.
Näistä myös äänestettiin,
mutta valitettavasti meidän kantamme hävisi, ja
toivon todella, että näihinkin asioihin palattaisiin
jatkossa.
Lisäksi korostimme lääkemääräämisoikeuden tuottavan
lisäkoulutuksen laatua ja koulutuksen rahoituksen varmistamista.
Painotimme, että lääkemääräämisoikeuden
laajentaminen ei saa johtaa yhteiskunnan vahvempaan ja vahvempaan medikalisoitumiseen,
vaan painopisteen tulee jatkossakin olla muussa sairaanhoitajien
työssä. Uudistus ei saa missään
nimessä johtaa siihen, että lääkäripalveluiden
saatavuutta säästösyistä karsittaisiin
entisestään esimerkiksi pitkäaikaishoidossa.
Jatkossakin potilaalla tulee olla oikeus lääkäripalveluihin
niitä tarvitessaan. Onkin tärkeää,
että asetuksella tullaan säätämään
määräaika lääkärin
toteuttaman lääkehoidon seurantaa varten esimerkiksi.
Ylipäätäänkin terveyskeskuksen
riittävistä lääkäriresursseista
tulee huolehtia.
Lisäksi esitimme mietintöönkin kirjausta
siitä, että sairaanhoitajien laajentunut työnkuva
ja työn vaativuuden ja vastuiden lisääntyminen
tulee näkyä myös heidän palkkauksessaan.
Valitettavasti tuo kirjaus mietintöön ei mennyt
läpi.
Arvoisa puhemies! Edellä esitettyjen seikkojen vuoksi
ryhmämme esittää, että 2. lakiehdotus,
joka koskee sairaanhoitajan vastaanoton maksua, hylätään.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tuota esitystä, minkä ed.
Taiveaho teki, kannatan mielelläni, ja kannatan sitä,
mutta tämä koko hallituksen esitys 283 siltä osin,
että se muuttaa totuttua käytäntöä siitä,
että diagnoosin tekee lääkäri
ja terveyden- ja sairaanhoidosta, siis hoitotyöstä,
vastaa sairaanhoitaja, en näe edelleenkään
hyvänä. Tästä asiasta käytiin
varsin vilkas keskustelu ensimmäisen käsittelyn
yhteydessä ja myös äänestyksetkin
asiasta on jo käyty.
Tämä hallituksen esitys on säästölaki.
Sehän lähtee siitä, että kun
ei enää uskotakaan, että hankitaan terveyskeskuksiin
asiallinen määrä lääkäreitä,
niin sitten luodaan tällainen lisäpalvelu, joka
on siinä nykyisen terveydenhoitajan, sairaanhoitajan ja
lääkärin välillä, eli
lääkkeitä, tosin hyvin kapealla sektorilla,
määräämään
oikeutettu sairaanhoitaja. Tiedän, että sairaanhoitajat eivät
ole millään lailla itse innostuneet ollenkaan tästä laista,
koska heidän oma työnsä on se, mitä he
haluavat tehdä. He haluavat tehdä sitä työtä, mihin
heidät on koulutettu, ja saada sille työlle mahdollisimman
hyvät työolosuhteet, mitkä eivät
toteudu. Sekä neuvoloissa on työpaine, liian vähän
terveydenhoitajia, avohoidossa, kotihoidossa, kotisairaanhoidossa
on liian vähän työntekijöitä ja
sairaaloiden osastoilla liian vähän työntekijöitä.
Työolosuhteet ovat siis kestämättömät. Nyt
heidän palkkansa ei nouse, vaikka heille tulisi lisää vastuuta,
ja tosiasiassa vastuuta tulee aina silloin, kun annetaan lääkkeenmääräämisoikeus.
Jos hallitus olisi tämän esityksen sijasta
käyttänyt henkisiä ja aineellisia panoksia
lisäämällä lääkärien
määrää terveyskeskuksissa, parantamalla
terveyskeskusten toimintaedellytyksiä ja myöskin
kiinnittämällä enemmän huomiota
koulutukseen, lisäämällä terveyskeskukseen
tähtäävää koulutusta
lääkäriopinnoissa ja myöskin suuntaamalla
käytännön koulutusta enemmän terveyskeskuksiin
ja ajoissa, niin olisi voitu todeta, että tätä hallituksen
esitystä tämän lääkkeenmääräämisen
osalta ei olisi edes tarvittu edes niistä perusteista,
mitä nyt hallitus esittää eli että lääkärit
voivat paneutua varsinaiseen työhönsä. Heidän
varsinainen työnsä on diagnoosin tekeminen, ja
niin kuin täällä ed. Taiveahonkin puheenvuorossa
tuli jo esille, käynti ensiksi sairaanhoitajan luona saattaa
johtaa kuitenkin, ja uskon, johtaa varsin usein näissä tapauksissa
kuitenkin sitten käyntiin lääkärin
luona.
Valitettava tapa säästää,
tehdä säästölaki, alentamalla
terveyden- ja sairaanhoidon tasoa sillä lailla, että potilas
ohjataan sairaanhoitajan vastaanotolle lääkärin
vastaanoton sijasta, ja vielä se, että yksityisellä sektorilla
sitten tavataan se lääkäri, kun sitä ei
terveyskeskuksesta tavattu.
Keskustelu päättyi.