Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Monissa Euroopan maissa on käytössä ministereitä koskeva lakisääteinen karenssiaikajärjestely. Käytännössä ministerien siirtymiselle hallituksesta yritysmaailman ja etujärjestöjen palvelukseen oman siihenastisen ministeriönsä toimialan tehtäviin asetetaan siis ajallisia rajoituksia. Karenssijärjestelyn tarkoituksena on torjua erilaisia eturistiriitoja, joiden mahdollisuus on tällaisissa siirtymätilanteissa suuri.

Jos karenssiaikaa ei ole, voi uusi työnantaja tai toimeksiantaja välittömästi saada käyttöönsä siirtyvän ministerin virassaan saaman erityisosaamisen ja erityistietämyksen julkisen vallan toimenpiteistä, strategioista ja lähiaikojen suunnitelmista. Esimerkkeinä karenssijärjestelyjä käyttävistä maista mainittakoon vaikkapa Norja, jossa intressikonfliktin ollessa mahdollinen voidaan ministeriä kieltää 6 kuukauden ajan ottamasta työpaikkaa ja vuoden ajan tekemästä erityistehtäviä. Ranskassa karenssiaika on niin ikään 6 kuukautta, ja Espanjassa ministeri ei 2 vuoden aikana saa olla työssä yksityisessä yrityksessä, joka on suoraan yhteydessä hänen vastuualueeseensa. Isossa-Britanniassa ministeri voi pyytää erityisen toimikunnan kannanottoa siihen, voiko hän ottaa tarjotun tehtävän vastaan ennen 2 vuoden kulumista. Belgiassa on voimassa jopa 5 vuoden karenssiaika ministerin osallistumiselle sellaisten yritysten toimintaan, joille hänen toimikautenaan myönnetyn toimiluvan myöntämiseen hän on osallistunut. Euroopan unionissa komissaarilla on pääsääntöisesti 1,5 vuoden karenssiaika, joten meillä on hyviä esimerkkejä kansainväliseltä kentältä muista maista, joita voisimme täällä Suomessa hyödyntää.

Arvoisa puhemies! Siinä missä eturistiriitojen torjuntaan on maailmalla panostettu, on aihe meillä Suomessa jäänyt vähälle huomiolle. Tarvetta sääntelylle kuitenkin olisi myös meillä. Tapaukset, joissa ministerinpallilta siirrytään yhdessä yössä yritysmaailman lobbariksi saman toimialan sisällä, herättävät kiusallisia kysymyksiä päättäjien puolueettomuudesta. Samalla ne loukkaavat kansalaisten oikeustajua eivätkä ole omiaan lisäämään luottamusta poliitikkoja kohtaan. Tällaiset tapaukset ovat myös julkishallinnossa noudatettavan hyvän hallinnon lakisääteisen periaatteen kannalta erittäin kyseenalaisia.

Kuvatun tyyppisissä siirtymätilanteissa saattaa esiintyä myös maaperää korruptiivisia elementtejä sisältäville järjestelyille. Tällaisista esimerkkinä on se mahdollisuus, että ministerin toimintaan merkittävässä toimilupa- tai muussa lupa-asiassa saattaa vaikuttaa hänelle tarjottu tilaisuus siirtyä jatkossa korkeapalkkaisiin töihin lupa-asian edunsaajatahon palvelukseen.

Edellä kuvatun kaltaisten siirtymätilanteiden vaarat on kansainvälisesti tunnistettu New Yorkissa 31.10.2003 tehdyssä korruption vastaisessa Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksessa. Myös Suomi on hyväksynyt tämän sopimuksen ja sitoutunut sen periaatteisiin. Nyt käsiteltävänä olevan lakialoitteen tarkoituksena olisikin edistää tämän sopimuksen hengen toteutumista Suomessa saattamalla käytäntö vastaamaan sovittuja periaatteita.

Lakialoitteessa esitetään eturistiriitoja torjuvaa karenssiaikaa paitsi valtioneuvoston jäsenille myös tietyissä muissa korkeissa viroissa toimiville virkamiehille, sillä muiden muassa ministerien valtiosihteerit ja ministerien erityisavustajat saavat tehtävissään paljon merkittävää sisäpiiritietoa ja vaikutuskanavia.

Arvoisa puhemies! Toivon tämän lakialoitteen saavan eduskunnalta laajaa kannatusta ja toivon sen johtavan lainsäädännön muutoksiin. Näin karenssinormituksen puute lukuisine siitä heijastuvine epäkohtineen saataisiin korjattua ja samalla Suomen lainsäädäntö kehittyisi paremmin vastaamaan maamme kansainvälisten korruption vastaisten velvoitteiden mukaista oikeusvaltiollista tasoa.

Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni sai kymmeniä allekirjoituksia, kun muutama kuukausi sitten sen jätin tänne eduskunnan hallintoon. On harmillista, että lakialoitteen käsittelyaikataulu venähti tällä tavalla pitkälle varsinaisesta täysistunnosta. Sen takia täällä ei ole kovin montaa kansanedustajaa kuulemassa tätä esittelyä. Mutta joka tapauksessa nelisenkymmentä kansanedustajaa sen allekirjoitti, ja tiedän, että he edelleen ovat kanssani samaa mieltä tämän lakialoitteen tärkeydestä, joten toivottavasti jossain vaiheessa näemme, että tämä lakialoite johtaa konkreettisiin toimenpiteisiin hallituksen suunnalta ja saamme siihen liittyvän hallituksen esityksen ja asianmukaisen käsittelyn tässä eduskunnassa. Näin pystymme kaikki osallistumaan korruption vastaiseen toimintaan.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Ruohonen-Lerner käytti puheenvuoron tämän lakialoitteen puolesta, ja puhe tällaisen asian yhteydessä korruptiosta kuulostaa minusta aika kyseenalaiselta. Ja se korruptiokeskustelun yhdistäminen siihen, että politiikassa pätevöitynyt ja kokemusta hankkinut ihminen siirtyy seuraaviin tehtäviin — minä en tunnista tässä tällaista asiaa, että siinä olisi kysymys jostain korruptiosta.

Tässä käydään keskustelua nyt siitä, onko nyt kysymyksessä poliitikon spitaalilaki eli miten politiikassa toimien saastuu ja tulee kykenemättömäksi ikään kuin ottamaan vastaan seuraavia tehtäviä. On täysin selvää, että sidonnaisuudet ja eturistiriidat tulee selvittää ja niissä pitää olla mallit ja selkeät toimintamallit ja siinä pitää olla huolellinen, se on täysin selvää, ja ymmärrän tämän näkökulman ja kannatan sitä — mutta puhe korruptiosta, sitä en tässä oikein tunnista.

Sitten tässä tullaan myös siihen kysymykseen, mikä on perustuslaillinen oikeus ihmisellä tehdä työtä tässä maassa ja perustuslaillinen oikeus siirtyä työtehtävästä toiseen, ja myöskin sitten tietysti kysymyksiin siitä, että jos tämmöinen karenssiaika tulee, niin miten tuo karenssiajan palkkaus korvataan, kenen velvollisuus on huolehtia siitä palkkauksesta. Onko tätä mahdollisesti tässä edustaja Ruohonen-Lernerin lakialoitteessa harkittu?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Korruptio-sanaa ei pidä kavahtaa meillä täällä Suomessakaan. Meillähän on korruptiota, on kaikenlaisia hyvä veli -verkostoja, jotka käyttävät kulissien takana hyvin paljon valtaa päätöksentekoon, joka liittyy suuriin rahallisiin arvoihin, kun päätetään julkisten varojen käytöstä, kun päätetään monista nimityksistä, ja sillä tavalla ei pidä kavahtaa tätä sanaa.

Ja kun äsken pidin esittelypuheenvuoron, niin otin siinä esille myös tämän New Yorkin sopimuksen, joka on tehty lokakuussa 2003. Siinä nimenomaan todetaan korruption vastaisesta yleissopimuksesta, että Suomi on tällaiseen mennyt, ja toivon mukaan jossain aikataulussa myös sitten toimeenpannaan ne sopimukset ja muutetaan lainsäädäntöä sillä tavalla, että Grecolla ja muilla kansainvälisillä elimillä ei ole huomautettavaa Suomen käytäntöihin.

Edustaja Jokinen tuossa totesi, että nämä karenssiajat (Puhemies koputtaa) voisivat olla kohtuuttomia ja kuka sitten maksaisi palkan, niin monissa muissa maissa järjestelmät on sitä varten luotu, (Puhemies koputtaa) voimme ottaa niistä mallia. Ja jos Suomessa esimerkiksi ministeri siirtyy karenssille, niin hän voi tulla takaisin hoitamaan kansanedustajan tehtävää puoleksi vuodeksi ja sitten sen jälkeen siirtyä vaikka elinkeinoelämän palvelukseen, ja siinä vaiheessa tämä sisäpiiritieto ei välttämättä enää ole niin tuoretta, kun muutama kuukausi on mennyt. Eli ongelma on nimenomaan siinä, että välittömästi siirrytään ministeritehtävistä yksityisen lobbausjärjestön palvelukseen, että lobbausjärjestö tulee saamaan sitä kautta sisäpiiritietoa, jota sen ei olisi tarpeellista saada.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan vielä tähdentää sitä, että on luonnollisesti selvää, että korruption vastaisia toimia ja korruption vastaista taistelua pitää Suomessa käydä sinnikkäästi. Siinä meilläkin luonnollisesti on tehtävää, vaikka nuo Grecon raportit eivät meidän osaltamme niin kriittisiä olekaan. Mutta totta kai luonnollisesti meidän pitää tehdä työtä, korruption vastaista työtä, edelleen.

Mutta se, että ihminen pätevöityy politiikassa jonkun osa-alueen asiantuntijaksi, ei saisi olla dismeriitti. Sitä lähinnä hain tuossa omassa näkemyksessäni, että ei se voi olla dismeriitti. Kyllä pitää olla perustuslaillinen oikeus valita se työtehtävänsä ja tehdä sitä työtä, jota ammattitaito ja se osaaminen edellyttää. Ja Suomen kaltaisessa pienessä maassa tämä kaikki ammattitaito ja osaaminen, huipputason osaaminen, jota esimerkiksi ministereillä on ja kansanedustajillakin omalta erikoisalaltaan, kyllä on syytä myös hyödyntää koko kansakunnan eduksi silloin, kun niitä tehtäviä tässä maassa tarjolla on ja niitä taitoja tarvitaan.

Tämä oli se näkökulmani, että politiikassa pätevöityminen ja ammattitaidon kertyminen ei saa olla saastumista seuraaviin tehtäviin, joita ehkä tarjolla on. Ja aina ovat olemassa nämä eturistiriitojen ja esteellisyyksien säännökset myös niissä seuraavissa tehtävissä, niin että niitä asioita tai tietoja, jotka ovat luottamuksellisia, ei luonnollisestikaan voi käyttää. Ja näistähän tulee pitää kiinni.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tietenkään voida ajatella näin, että jos joku henkilö on politiikassa mukana, hän jollakin tavalla saastuisi, käyttäen samaa termiä kuin edustaja Jokinen äsken puheenvuorossaan, että hän saastuisi sitten, ettei olisi pätevä sen jälkeen hoitamaan joitakin tehtäviä. Näinhän asia tietenkään ei ole.

Mutta lakialoitteeni tarkoitus on nimenomaan se, että ei välittömästi siirrytä vaikka ministerin tehtävästä yhdessä päivässä keskeisen etujärjestön lobbarin tehtäviin, koska ministerit saavat ja erityisavustajat ja valtiosihteerit ja monet muut keskeiset virkamiehet saavat virassaan sellaista informaatiota, jota ei ole hyvä viedä sitten yhteen lobbausjärjestöön. Sillä tavalla tämä karenssiaika, puoli vuotta tai vuosi, hälventäisi sitä aikaa, että tämä sisäpiiritietoisuus, ne tiedot, hieman vanhenisi, jos olisi tämmöinen jäähdyttelyaika. Ja tämä on käytössä monissa länsimaisissa oikeusvaltioissa, että siinä mielessä toivoisin, että tämä esitys johtaa toimenpiteisiin.