James Hirvisaari /m11(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laatimani varsin yksinkertainen lakialoite tähtää sitovien kansanäänestysten mahdollistamiseen Suomessa. Olen itse aina ollut sitä mieltä, että kansalaismielipiteen pitäisi aidosti näkyä päätöksenteossa. Nykyisen lainsäädännön pohjalta mahdollisia ovat vain neuvoa-antavat kansanäänestykset, ja asian korjaaminen vaatisi muutoksia perustuslakiin.

Edustuksellinen demokratia kaipaa tuekseen suoraa demokratiaa. Toteutuessaan lakialoitteen mukaisena perustuslain 2 § kuuluisi lyhykäisyydessään näin: "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, joka käyttää valtaansa sitovien kansanäänestysten kautta sekä valtiopäiville kokoontuneen eduskunnan edustuksella." Yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä asioista eduskunnan olisi omatoimisesti järjestettävä kansanäänestys. Sellainen asia voisi olla esimerkiksi Nato-jäsenyys, mutta lakialoitteessa ehdotetaan muutosta myös kansalaisaloitetta koskevaan 53 §:ään, joka kuuluisi näin: "Vähintään viidelläkymmenellätuhannella äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi ja viedä se vireillepanijan valinnan mukaan joko sitovaan kansanäänestykseen tai eduskunnan käsiteltäväksi sen mukaan kuin lailla säädetään." Näin ollen myös kansalaisaloitteet voisivat johtaa sitovaan kansanäänestykseen, kun ne tällä hetkellä tulevat pelkästään eduskunnan käsittelyyn. Kansalaisaloitteita on tälläkin hetkellä vireillä useita, joten kansalaiset ovat selvästi osoittaneet halunsa vaikuttaa päätöksentekoon. Kansanäänestyksiä voisi toteuttaa tarvittaessa tai vaalien yhteydessä, jolloin äänestyksestä ei koituisi erityisiä kustannuksia. Mielestäni kansan enemmistön pitää saada päättää Suomen suunnasta. Pitäisi mennä asiat edellä eikä puolue tai varsinkaan puoluekuri edellä.

Arvoisa puhemies! Viime viikolla kysyin oikeusministerin kantaa sitovien kansanäänestysten tuomisesta Suomen lainsäädäntöön. Tässä salissa hän vastasi minulle, että sitovaa kansanäänestystä ei ole Suomen perustuslaissa eikä hän tältä osin näe tarvetta muuttaa perustuslakia. Kuitenkin tuo tarve perustuslain muuttamiseen on tässä talossa havaittu jo kauan sitten. Oikeusministeriössä tehtiin jo kymmenen vuotta sitten selvitys nimellä "Valtiollisen kansanäänestyksen kehittämistarpeet Suomessa. Arvioita ja kehittämislinjoja". Jo tuolloin todettiin, että edustuksellinen demokratia tarvitsee täydennyksekseen myös suoran kansanvallan keinoja. Lainaan suoraan kyseisen selvityksen tekstiä:

"Perustuslain 2 §:n 2 momentin mukaan kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Perustuslain uudistusta koskeneen hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp) mukaan säännös viittaa yksilön osallistumiseen ja vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseen kaikilla yhteiskunnallisen toiminnan eri tasoilla. Säännös kattaa siten esimerkiksi äänestämisen vaaleissa ja kansanäänestyksissä, muunlaiset osallistumis- ja vaikuttamiskeinot samoin kuin kansalaisyhteiskunnan omaehtoisen toiminnan ja yksilön vaikuttamisen omassa lähiympäristössään itseensä ja elinympäristöönsä vaikuttaviin päätöksiin. Säännös ilmaiseekin hallituksen esityksen mukaan sen keskeisen periaatteen, etteivät yksilön mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittymiseen voi kansanvaltaisessa yhteiskunnassa rajoittua pelkästään mahdollisuuteen äänestää vaaleissa. Säännöstä tukee perustuslain 14 §:n 3 momentti ja 20 §:n 2 momentti, joissa säädetään julkisen vallan velvollisuudeksi edistää yksilön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia.

Suoran kansanvallan keinojen tarpeellisuutta voidaan perustuslain tekstin lisäksi perustella edustuksellisen demokratian vahvistamisella. Erityisesti viime vuosikymmenten aikana ilmenneen äänestysaktiivisuuden heikentymisen ja ihmisten yleisen osallistumisinnon hiipumisen valossa kansalaisten suoria vaikuttamismahdollisuuksia voidaan pitää yhtenä keskeisenä keinona lisätä kansalaisten kiinnostusta yhteisten asioiden hoitoon sekä heidän luottamustaan koko päätöksentekojärjestelmää kohtaan. Kansanäänestys on yksi keskeisimmistä valtiollisen tason suoran kansanvallan keinoista, mistä syystä sillä on keskeinen asema suoraa kansanvaltaa kehitettäessä."

Arvoisa puhemies! Edustuksellinen demokratia on valtiojärjestyksemme perusta, eikä lakiehdotukseni tähtää sen kaatamiseen, mutta kuten jo totesin, Suomessa on jo useaan otteeseen todettu, että edustuksellisen demokratian rinnalle tarvitaan myös suoraa demokratiaa, ja sitovien kansanäänestysten kehittäminen pitää aloittaa. Tuota aloitusta on siirretty milloin milläkin verukkeella, ja nykyinen oikeusministeri ei tunnu tarvitsevan siirtämiselle edes mitään verukkeita. Hänen mielestään ei kai ole pakko, jos ei tahdo, mutta demokratiassa kyllä pitäisi, jos kansa niin tahtoo. Demokratiassa riittää, että kansa on sitä mieltä, eikä muita perusteluja edes tarvita. Edustuksellinenkin demokratia on kansan tahdon toteuttamista edustajien välityksellä, tai ainakin sen pitäisi olla.

Oikeusministeri sanoi minulle sanatarkasti näin: "Meidän perustuslakimme mukaan tämä eduskunta on se, joka päättää. Kansanäänestykset ovat suuntaa antavia, ja eduskunta päättää siitä, kuinka paljon eduskunta haluaa sitten niihin nojautua, enkä lähtisi perustuslakia tässä mielessä muuttamaan." Hänen mukaansa siis valta siirtyy kansalta vaaleissa eduskunnalle, minkä jälkeen kansaa ei tarvitse kuunnella ennen seuraavia vaaleja. Ei ole mikään ihme, ettei Suomen kansa luota poliitikkoihin, kun poliitikot eivät luota Suomen kansaan.

On harvinaista Euroopassa, että vaaleissa äänestäminen on kansalaisten ainoa tosiasiallinen tapa käyttää sitä valtaa, joka omankin perustuslakimme mukaan kansalle kuuluu. Perustuslain seurantatyöryhmä teetti vuonna 2002 professori Markku Suksella laajan vertailevan selvityksen kansanäänestyksen sääntelystä eri Euroopan maissa. Selvityksessä käytiin varsin seikkaperäisesti läpi useimpien Euroopan maiden perustuslakeihin sisältyvää kansanäänestystä koskevaa sääntelyä ja tehtiin tämän pohjalta johtopäätöksiä myös Suomen kannalta. Vertailussa oli mukana kaikkiaan 32 maata Suomi mukaan luettuna. Näistä 25 maan perustuslaki sisältää säännöksiä kansanäänestyksestä. Selvityksessä todetaan olevan ilmeistä, että neuvoa-antava kansanäänestys on toissijainen kansanäänestysmuoto sitovaan kansanäänestykseen verrattuna. Pelkästään neuvoa-antava kansanäänestys on sisällytetty ainoastaan kolmen maan perustuslakiin, ja ne ovat Bulgaria, Luxemburg ja Suomi, kun taas 22 maan perustuslait sisältävät säännöksiä sitovasta kansanäänestyksestä. Selvityksen mukaan edellä olevasta ilmenee yleinen tarve antaa kansalle ainakin joissakin asioissa suvereeni päätöksentekijän rooli. Kansa, eli äänioikeutetut kansalaiset, saa tätä kautta perustuslaissa määritellyn valtioelimen aseman. Arvoisa puhemies! Tämä asema ei Suomessa tällä hetkellä toteudu. Perustuslain muuttamiseen sitovien kansanäänestysten mahdollistamiseksi on todellakin tarvetta ja on ollut tehtyjen selvitysten mukaan jo kymmenen vuotta.

Arvoisa puhemies! Nyt on aika siirtyä sanoista tekoihin. Nyt ei edes tarvitse perustaa komiteaa asiaa selvittämään eikä tarvita perusteellisia selvityksiä ennen päätöksentekoa, koska ne on jo tehty ja johtopäätökset on jo vedetty. Ja nyt sitten on jo lakialoitekin tehty. Sen kehittämistyöhön päästäisiin ryhtymään heti. Todellakin toivon, että tätä aloitetta ei taas haudata kymmeneksi vuodeksi siinä toivossa, että Suomen kansa olisi niin tyhmä, ettei älyä alkaa vaatia itselleen kuuluvia oikeuksia. Me emme ole täällä päättämässä itse, miten paljon haluamme kuulla kansaa. Toistan: me emme ole täällä päättämässä itse, miten paljon haluamme kuunnella kansaa. Me olemme täällä edustamassa Suomen kansaa ja varmistamassa, että kansan tahto toteutuu Suomen suunnasta päätettäessä. Miten me sen muka tiedämme, jos emme edes uskalla sitä suoraan kansalta kysyä?

Arvoisa puhemies! Muutos-puolueen tärkein tehtävä on vallan palauttaminen kansalle ja sitovien kansanäänestyksien mahdollistaminen Suomessa. Tämä lakialoite on merkittävä virstanpylväs siihen tavoitteeseen pyrkimisessä.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Sveitsin kansan enemmistö näytti kuukausi sitten järjestetyssä kansanäänestyksessä EU-eliitille kaapin paikan äänestämällä massamaahanmuuttoa vastustavan aloitteen puolesta. Vaaleilla valitsemattoman EU-komission ja muiden byrokraattien mielestä Sveitsin kansa äänesti väärin, ja he kiirehtivätkin heti tyrmäämään demokratian keinoin saavutetun äänestystuloksen. Eliitille ja valtamedialle demokratia näyttääkin sopivan vain silloin, kun se palvelee niiden omaa, maailmaa syleilevää kansainvälisyys- ja monikulttuurisuusagendaa.

Kyseinen Sveitsin kansanäänestys ja sen herättämä globaali huomio olivat osoitus siitä, että maahanmuutto on yksi kuumimmista poliittisista kysymyksistä Euroopassa. Muita laajaa mielenkiintoa herättäneitä teemoja ovat olleet eri Euroopan maiden jäsenyydet sekä eurossa että EU:ssa.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen kansanvallan häpeäksi maassamme on tähän mennessä järjestetty kansanäänestyksiä ainoastaan kaksi kertaa: kieltolaista vuonna 1931 ja EU-jäsenyydestä 1994. Suomessa olisi astuttava rohkeasti suorien kansanäänestysten tielle ja annettava kansan aktiivisemmin päättää heitä koskettavista poliittisista teemoista, kuten esimerkiksi maahanmuutosta, Suomen EU- ja Emu-jäsenyydestä, Nato-jäsenyydestä sekä pakkoruotsista. Nykyinen kansalaisaloite ei ole läheskään riittävä työkalu turvaamaan kansalaistemme vaikutusmahdollisuuksia, sillä konsensuspoliitikoilla ei ole aikomustakaan viedä eteenpäin niitä aloitteita, jotka ovat ristiriidassa heidän vasemmistoliberalististen ja punavihreiden arvojensa kanssa.

Suomessa äänestysaktiivisuus on ollut jo pitkään laskusuuntainen. YK:n tilastoissa Suomi oli muutamia vuosia sitten vasta sijalla 40 siinä, kuinka hyvin kansaa kuunnellaan poliittisessa päätöksenteossa. Jos kansalaiset eivät koe kykenevänsä vaikuttamaan asioihin, he passivoituvat. Tämä passivoituminen näkyy Suomessa alhaisena äänestysprosenttina sekä kasvavana kriittisyytenä poliitikkoja kohtaan.

Arvoisa puhemies! Tämä edustaja Hirvisaaren lakialoite suoran demokratian käyttöönotosta Suomessa on äärimmäisen tervetullut. Valitettavasti kaiken kaikkiaan aloitteeseen nimensä laittoi 200 kansanedustajasta vain seitsemän, vaikka kaikille kansanedustajille tarjoutui kyllä mahdollisuus allekirjoittaa se. Tämä kertoo mielestäni karua kieltä siitä, että nykyiset järjestelmäpuolueet vastustavat suoraa kansanvaltaa, sillä ne haluavat säilyttää nykyisen poliittisen konsensuskartellin, jossa puolueiden väliset ideologiset erot pyritään hävittämään. Lisäksi konsensuspuolueet pitävät peittelemättä tavallista kansaa liian tyhmänä tekemään poliittisia päätöksiä. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että Sveitsissä ja monessa muussa maassa suorat kansanäänestykset ovat toimineet erittäin hyvin. Ei tavallinen kansa tyhmää ole.

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisille pitää tarjota mahdollisuus aidosti osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Tarvitsemme Suomeen suoraa demokratiaa tukemaan nykyistä edustuksellisen demokratian järjestelmää. Vain tällä tavoin voimme varmistaa kansan tahdon toteutumisen tärkeillä eri politiikan sektoreilla.

Arvoisa puhemies! Kannatan tätä edustaja Hirvisaaren tekemää lakialoitetta.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Hirvisaaren lakialoite herättää itselläni kysymyksen siitä, voiko kansa äänestää väärin. Tämähän on nyt se oleellinen kysymys ja todellinen syy siihen, ettemmekö me tätä lakia hyväksyisi tai olisi hyväksymättä. No, voiko vastaavasti sitten kansa äänestää oikein? Jos vaalilupaukset sulavat hallitusneuvotteluissa tai puolueiden takinkäännöissä, on vähintäänkin kysyttävä, voiko kansa äänestää milloinkaan oikein. Ei ole mikään ihme, että äänestysaktiivisuus laskee, koska ehdokkaiden lupaukset eivät useinkaan toteudu. Äänestäjän oikeusturva jää toteutumatta, ja siksi äänestysaktiivisuuden laskemisen vuodesta toiseen ei pitäisi olla kenellekään yllätys.

Arvoisa puhemies! Edustaja Hirvisaari nosti hyvin esille nämä 22 maata, joissa Euroopan alueella tämä sitova kansanäänestys on mahdollista. Esimerkkinä Sveitsissä on mahdollista esittää kansanäänestystä asiasta, jota kannattaa 100 000 kansalaista. Yhteiskuntaa pysyvästi muuttavat tai jopa mullistavat asiat tulisi olla mahdollista saattaa kansan päätettäväksi. Tällaisia asioita voisivat olla vaikkapa markka, Nato tai avioliiton merkityksen muuttaminen. Mikäli kansalta olisi kysytty, olisimmeko halukkaita käyttämään verorahojamme nykyisellä tavalla toisten eurovaltioiden ja talouden tukemiseen, olisi vastaus varmasti ollut toinen kuin miten nyt on menetelty. Olisiko silloin kansa äänestänyt väärin, on hyvä kysymys. Historia tulee osoittamaan sen, kuinka useasti hallitukset ja poliitikot ovat aivan eri linjoilla sekä väärässä suhteessa kansan enemmistön tahtoon.

Arvoisa puhemies! Itse kannatan edustaja Hirvisaaren lakiehdotusta. Yksinkertainen perustelu sille on se, että valta kuuluu kansalle. Me edustamme tässä salissa kansaa, mutta meidän lupauksemme ei useinkaan päde. Tästä syytämme yleensä huonoa taloudellista tilannetta tai jotain muuta kuin meitä itseämme, jotka olemme vaalilupauksen antaneet. Tärkeissä asioissa olisi syytä kuunnella kansaa enemmän kuin ihmistä.

Arvoisa puhemies! Ehdotankin sitä, että kansanäänestys toteutettaisiin siitä, pitäisikö sitova kansanäänestys ottaa Suomessa käyttöön. Siitä voitaisiin aloittaa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Meidän lainsäädäntömmehän tuntee neuvoa-antavat kansanäänestykset, mutta aivan kuten keskustelussa on tullut esille, näitä ei ole järjestetty valtiollisella tasolla kuin vain kaksi kertaa: kieltolaista ja EU-jäsenyydestä. Ja sitten kuntatasollakin näitten järjestäminen on sen varassa, miten valtuusto esimerkiksi kuntalaisten tekemiin kansanäänestysaloitteisiin suhtautuu. Meillähän on kuntalaissa pykälä, jonka mukaan jos vähintään 5 prosenttia äänioikeutetuista kuntalaisista tekee tämmöisen aloitteen neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämiseksi, se on silloin tuotava valtuuston käsittelyyn, mutta edes tähän neuvoa-antavaan kansanäänestykseenkään ei ole sellaista oikeutta tällä hetkellä: jos valtuusto todella suhtautuu siihen kielteisesti, niin sitä ei sitten vain järjestetä.

Mielestäni tämä edustaja Hirvisaaren tekemä lakialoite on kyllä harkitsemisen arvoinen, ja varmaan ennemmin tai myöhemmin sen aika tulee, mikäli tämä käytännön politiikka ei muutu siltä osin, mitenkä esimerkiksi tähän neuvoa-antavan kansanäänestyksen käyttämiseen suhtaudutaan. Eli esimerkiksi kuntatasolla on ollut niin, että mikäli näitä aloitteita on laadittu kuntalaisten toimesta, niin niistä vain vähemmistö on johtanut kansanäänestykseen, mutta mikäli on äänestys suoritettu, siis kansanäänestys siellä kunnassa, niin silloin sitä äänestyksen neuvoa on noudatettu, eli tällä hetkellä jo on se tilanne, että tätä neuvoa-antavaa kansanäänestystä esimerkiksi tuolla kunnallisella tasolla käytetään vain silloin, mikäli sen oletetun tuloksen, sen kansanäänestyksen tuloksen, odotetaan olevan sen mukainen kuin mitä valtuusto toivoo.

Tämä on tietenkin tämän instituution väärinkäyttämistä. Eli tällä hetkellä tämä toiminta ei tue edes edustuksellista demokratiaa, koska edustuksellista demokratiaa tuetaan niin, että kun näitä aloitteita tehdään, niin se äänestys myös järjestetään ja silloin kansalaiset pääsevät joko kuntatasolla tai valtiotasolla katsomaan, mitä mikäkin puolue tai ryhmittymä tai edustaja ajaa, ja näin he pystyvät sitten vaaleissa tekemään parempia äänestyspäätöksiä tai ainakin heillä on yksi kriteeri siihen lisää eli se, että he näkevät, miten tämä heidän mahdollinen kandidaattinsa sitten siinä tilanteessa toimii jonkun asian suhteen, joka on tälle äänestäjälle tärkeä.

Mutta nythän me emme pääse näkemään, ja sittenhän se paine kasvaa, se kasvaa juuri siihen suuntaan, mihinkä edustaja Hirvisaari on omalla aloitteellaan nyt tätä politiikkaa viemässä, että pitääkin seuraavaksi sitten sitovia kansanäänestyksiä saada. Niistä todella on muista Euroopan maista ja lähinnä nyt tietenkin viime aikoina Sveitsistä kokemuksia, ja ne ovat kyllä myönteisiä, siinä ei ole kahta sanaa.

Eli kyllä tämä tilanne on varsin huolestuttava, jos mitään parannusta ei tapahdu. Oma tulokulmani on se, että kannatan edustuksellista demokratiaa, mutta se ei todella toimi parhaalla mahdollisella tavalla, mikäli me emme esimerkiksi muuta lainsäädäntöä sillä tavoin, että jos vaikka kunnallisella tasolla esimerkiksi 10 prosenttia äänioikeutetuista kuntalaisista jonkun tietyn aikarajan puitteissa saisi kerättyä nimet kansanäänestyksen taakse, niin valtuustolla olisi velvollisuus järjestää se kansanäänestys. Eli silloin saataisiin tätä asiaa eteenpäin.

Mutta nytkin, kun olen tästä aiheesta tehnyt ministeri Virkkuselle kirjallisen kysymyksen koskien kuntalain uudistuksen yhteydessä tapahtuvia uudistuksia nimenomaan kansanäänestyksen suhteen, niin tätä ei ole näköpiirissä. Ei ole näköpiirissä sitä, että kuntalaiset saisivat oikeuden kansanäänestyksiin, edes neuvoa-antaviin sellaisiin. Eli kun tämä on tämä suhtautuminen, niin ei tarvitse ihmetellä, minkä takia ihmiset eivät sitten äänestä vaaleissakaan.

Mutta se pieni parannus, joka nyt on tietenkin tullut tilanteeseen, on tämä kansalaisaloiteinstituutio. Siinähän on oikeus myös vaatia näitä kansanäänestyksiä, ja onkin tietenkin mielenkiintoista nähdä, että kun erilaisia aloitteita neuvoa-antavien kansanäänestyksien järjestämiseksi laaditaan, niin miten paljon ja nopeasti ne saavat tukea taakseen, vai onko niin, että kun kerran ei ole siltikään velvollisuutta, vaikka se 50 000 nimeä täyttyisi, järjestää sitä äänestystä, niin tavallaan ei sitten lähdetä edes allekirjoittamaan. Siinä mielessä voi myös ajatella niin, että mikäli allekirjoituksia ei nopeasti keräänny, niin siitä ei välttämättä voi vetää sitä johtopäätöstä, etteikö kansanäänestyksiä haluttaisi.

Mutta tervehdin tätä edustaja Hirvisaaren aloitetta myönteisyydellä, ja toivottavasti nyt viimeistään eduskunta herää tähän todellisuuteen.

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Demokratia tarkoittaa kirjaimellisesti kansanvaltaa eli sitä, että enemmistö päättää. Suorassa demokratiassa enemmistö päättää asioista. Edustuksellisessa demokratiassa enemmistö päättää, kuka heidän puolestaan päättää. Suorassa demokratiassa on hyvät ja huonot puolensa. Huono puoli on se, että jos on päätettävä vaikeista ja monimutkaisista asioista, suurin osa kansalaisista ei todennäköisesti ole kovin hyvin perehtynyt siihen, mistä he ovat päättämässä. Näin ollen lopputuloksena ei välttämättä ole järkevimpiä mahdollisia päätöksiä. Ikävä kyllä käytännössä sama ongelma koskee myös harvainvaltaa, jollaiseksi edustuksellinenkin demokratia voidaan katsoa. Vaikka 200:lla kokopäiväisellä kansanedustajalla on verrattomasti paremmat mahdollisuudet perehtyä asioihin kuin miljoonilla äänioikeutetuilla tavallisilla kansalaisilla, he eivät välttämättä käytä tätä mahdollisuutta. Puoluekuri, lehmänkaupat, laiskuus ja henkilökohtainen etu saattavat ohjata kansanedustajaa paljon voimakkaammin kuin terve harkinta ja omatunto.

Vaikka sekä kansanvalta että harvainvalta voivat tuottaa hölmöjä tuloksia, kansanvallan verraton etu on päätöksenteon legitimiteetti. Päästessään itse suoraan päättämään itseään koskevista asioista kansa sataprosenttisella varmuudella saa sitä, mitä ansaitsee. Edustuksellisella demokratialla on selkeä legitimiteettiongelma, koska mikään laki ei kiellä ehdokkaita valehtelemasta ennen vaaleja tai syömästä vaalilupauksiaan vaalien jälkeen. Edustuksellisen demokratian tulokset voivat siis olla sekä hölmöjä että kansan enemmistön tahdon vastaisia. Siksi on paikallaan, että kansalla on tarvittaessa eräänlainen otto-oikeus tärkeäksi kokemiensa asioiden suhteen. Jos riittävän moni kansalainen haluaa päättää jostakin asiasta suoraan ohi haluttoman tai kyvyttömän kansanedustuslaitoksen, siihen on mielestäni syytä antaa mahdollisuus. Kansan enemmistö voi olla objektiivisesti arvioiden väärässä, mutta demokratiassa sillä pitää olla oikeus olla väärässä.

Pakkoruotsi on yksi kysymys, jossa kansan enemmistön mielipide ja konsensuspuolueiden mielipide ovat vuosikymmenestä toiseen ristiriidassa. Tämä asia ei ole vaikeasti ymmärrettävissä. Se koskettaa kaikkia, ja siksi se sopisi hyvin kansanäänestyksen aiheeksi.

Politiikan ongelma niin Suomessa kuin Euroopan unionissa laajemminkin on elitismi, päätöksenteon ja kansalaismielipiteen erkaantuminen toisistaan. Tästä on oireena se, että silloin harvoin, kun kansalaisille annetaan mahdollisuus ottaa suoraan kantaa eliitin hienoihin visioihin, kansa melkein aina äänestää väärin. Eurooppalainen metodi on äänestyttää kansalaisia niin kauan, että he äänestävät oikein. Sveitsi on kansanvaltainen saareke elitistisen Eurostoliiton kainalossa. Sveitsi ärsyttää suuresti eurosto-eliittiä. Kun sveitsiläiset päättävät, etteivät halua kuunnella rukouskutsuja minareeteista, Euroopan unionia kiukuttaa. Kun sveitsiläiset päättävät, etteivät halua sosiaalituristeja tai halpatyövoimaa kuppaamaan hyvinvointiyhteiskuntaansa, Euroopan unionia kiukuttaa.

Demokratian halveksunta on oireellista. Kannatan edustaja Hirvisaaren lakialoitetta. Tällä vaalikaudella hyväksytty kansalaisaloite ei todellisuudessa lisää demokratiaa, vaan ainoastaan lumedemokratiaa, illuusiota demokratiasta.

Huomautan kuitenkin samalla, että sveitsiläistyyppisen järjestelmän siirtäminen Suomeen edellyttäisi myös vallan alueellista hajauttamista. Suomi on hyvin keskusjohtoinen maa, vaikka alueellisesti se on vähintään yhtä heterogeeninen kuin vaikkapa Sveitsi. Maakunnille pitäisi antaa lainsäädäntövaltaa, jolloin myös suora demokratia muuttuisi mielekkääksi. Helsinkiläisten ei tarvitse ottaa kantaa Lapin suurpetoihin eikä lappilaisten vaikkapa Helsingin maahanmuutto-ongelmiin. Valta annettakoon niille, joita päätökset koskettavat. — Kiitoksia.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelussa nyt ihaillaan antiikin demokratian aikaa, kun silloin oli käytössä todellakin suora demokratia ja kaikki vapaat miehet istuivat siellä yhdessä päättämässä asioista — ketkä sattuivat kulloisenakin päivänä saapumaan paikalle päättämään.

Länsimaissa on kuitenkin edustuksellinen, parlamentaarinen demokratia, ja kyllä minä nyt olen tämän edustuksellisen ja parlamentaarisen demokratian vahva tukija. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ei tänä päivänä ihmisille enää riitä, että he neljän vuoden välein pääsevät äänestämään. Ihmisillä on paljon osaamista ja halua vaikuttaa, ja kaikki nämä viimeaikaiset tutkimukset kertovat sitä, että politiikka kiinnostaa ja asioihin halutaan vaikuttaa.

Meillä tulevaisuusvaliokunnassa on mietitty ja tutkittu, kuinka tätä uutta teknologiaa voidaan käyttää siihen, että ihmisille annetaan tietoa, ihmisille annetaan mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. Eli netissä avataan foorumeita ja aineistoja, joiden kautta ihmiset saavat tietoa, saavat näkemystä, pystyvät paremmin hahmottamaan näitä monimutkaisia ongelmia, joitten keskellä täällä globaalissa maailmassa elämme, ja ihmiset voivat näitten joukkoistamiskeinojen kautta antaa osaamistaan ja arvojaan päätöksenteon tueksi. Se ei siis korvaa parlamentaarista, edustuksellista demokratiaa, vaan täydentää. Ja juuri sitä me tarvitsemme. Me tarvitsemme erilaisia teknologisia mahdollisuuksia, joiden avulla ihmiset voivat täydentää nykyistä edustuksellista demokratiaa.

Osallistuminen joukkoistamisen kautta päätöksentekoon edellyttää tietenkin nettiyhteyttä mutta myöskin sitä, että ihmiset todella alkavat perehtymään siihen materiaaliin ja sitoutuvat sitten tähän päätöksentekoprosessiin.

Edustaja Immonen, edustaja Saarakkala ja edustaja Halla-ahokin kovasti korostivat tätä, että Sveitsissä on tämmöinen kansanäänestys, joka on sitova. Siellä oli juuri taannoin tämmöinen maahanmuuton rajoituksia koskeva äänestys, ja kun itse katsoin uutisia, niin kovin siellä Sveitsissä oltiin ihmeissään, kun heidän maahanmuuttajansa ovat töissä siellä lähinnä sairaaloissa hoitajina ja lääkäreinä, että kuinkas tämä asia nyt sitten tehdään, kun ei pitäisi olla maahanmuuttajia, mutta kun terveydenhoitokin kaipaa osaavia käsiä ja tekijöitä.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä Hirvisaaren lakialoite sitovasta kansanäänestyksestä on mielenkiintoinen. Toteutuessaan se loisi ihan toisenlaisen tilanteen eduskunnan edustuksellisen demokratian käsitteelle.

Ehkä tämä 50 000 äänioikeutetun vaatimus on tullut muun muassa tähän meidän kansalaisaloitteeseemme, mikä nyt on voimassa, siltä ajalta, kun näitä kannattajia kerättiin paperille kadunkulmissa, räntäsateessa ja toreilla. Mutta se on nyt tavallaan ohituskaista tai alennustila, että 50 000 klikkauksella internetissä saa kansalaisaloitteen käsittelyyn tai saisi jopa sitovan kansanäänestyksen. Helposti löytyy ehkä monellekin asialle se 50 000.

Se johtaa siihen, että me nyt täällä eduskunnassa käsittelemme muun muassa tasa-arvoista avioliittolakia, vaikka se vasta vähän aikaa sitten käsiteltiin täällä, ja silloin siitä tuli ratkaisu, ettei sitä haluttu toteuttaa, ja kohta, puolen vuoden, vajaan vuoden päästä sitä käsitellään uudestaan. Se luo semmoista kuvaa tästä ajasta, että näillä kansalaisaloitteilla saadaan työllistettyä eduskuntaa, ja sinä aikana, kun me keskustelemme ja taistelemme näistä, jäävät tärkeämmät asiat ehkä ratkaisematta.

Sitten jos verrataan tätä esimerkiksi kuntalaisaloitteeseen: Kuntalaisaloitteen saa ehkä käsittelyyn kunnanvaltuustoon sillä, että kerää 2 prosenttia kunnan väestöstä sen taakse. No, vastaava määrä 5:stä tai lähes 6 miljoonasta olisi tietysti joku 100 000 tai 150 000 kannattajaa. Voitaisiin ehkä harkita enemmän sitovaa kansanäänestystä vasta sitten, jos sillä olisi tosiaan jo ennakolta se 150 000 kannattajaa, jonkun netin kautta tunnistettuina, kerättynä. Silloin niitä aloitteita ei tulisi niin usein kansanäänestykseen tai eduskunnan käsittelyyn, ja tietysti voitaisiin ajatella, että pitäisi olla 5 prosenttia Suomen väestöstä sen kansalaisaloitteen takana, ennen kuin se menisi sitovaan kansanäänestykseen. Muutenhan siitä tulee ihan hullunmylly: meillä olisi sitova kansanäänestys ehkä 5—6 kertaa vuodessa, jos sinne pääsisi jollain prosentillakin. Ja se tulos olisi sitova, tämä systeemi muuttuisi ihan, ja ehkä se menisi kumminkin käsistä, vaikka on nykysysteemit, elleivät sitten kansalaiset voisi netissä äänestää, mutta kun kaikki eivät kumminkaan kykene netissä vielä äänestämään — ei ole laitteita, ei ole tietotaitoa, ja millä sen sitten toteaisi turvalliseksi joka tilanteessa. Tietysti pankkitunnukset ovat aika hyvät siihen, mutta kun kaikilla ei ole pankkitunnuksia eikä taitoa, niin ei sitä voitaisi toteuttaa.

Sitten jos sinne mentäisiin tällä ehdotetulla 50 000 äänioikeutetulla, niin erilaiset vähemmistöt pystyisivät vaatimaan koko kansaa ottamaan kantaa äänestämällä siinä sitovassa kansanäänestyksessä niistä asioista, niin että sekin olisi vähän semmoista tasa-arvon keikuttamista. Eivät kaikki välttämättä halua äänestää, jos 50 000 ihmistä on sitä mieltä, että jostain asiasta pitäisi äänestää ja tehdä sitova, kansalaisia sitova päätös. Kyllä tämän rajan pitäisi olla ylempänä. Ei minulla periaatteessa tätä periaatetta vastaan mitään ole, mutta jonkunnäköinen suhteellisuudentaju kumminkin pitäisi olla sitten, jos tämmöistä lakia lähdetään säätämään.

Tietysti Suomessa on esimerkkejä siitä, että kansa voi äänestää väärin tai oikein: silläkin, että joskus äänestettiin kieltolaista, oli sitten historiassa kumminkin se seuraus, että mustan pörssin kauppa alkoi rehottaa ja kaikennäköisiä ongelmia tuli, alkoholiongelmaa tuli, vaikka kieltolaki oli voimassa, kun sitä mustan pörssin kaupan kautta tuli. Siinäkin se tietysti sitten kääntyi myöhemmin niin, että alkoholi on vapautettu ja nyt on taas ongelma sen takia, että se on ehkä liian halpaa ja liian vapaata.

Mutta tietysti voidaan EU-kansanäänestyksestäkin todeta, että siinäkin osa äänesti vastaan ja on ehkä vieläkin sitä mieltä, että se vastaan äänestäminen oli oikein ja että kansa äänesti väärin, kun EU:hun mentiin.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelemme edustaja Hirvisaaren lakialoitetta Suomen perustuslain 2 ja 53 §:n muuttamisesta. Hän lähtee siitä, että kansalaisilla on nyt mahdollisuus tehdä kansalaisaloitteita. Se on tietysti minunkin mielestäni oikein hyvä ja oikeansuuntainen uudistus, niin kuin edustaja Hirvisaarenkin mielestä.

Mutta hän esittää, että tämän kansalaisaloitteen vireillepanijalla tuleekin olla oikeus määritellä aloitetta tehdessään, haluaako hän viedä sen sitovaan kansanäänestykseen vai eduskunnan päätettäväksi. Tätä lakialoitetta en voi kannattaa. Jos minä mietin, että meillä on kansalaisaloitteen jättömahdollisuus ollut aika lyhyen aikaa — ja tiistaina minulla oli ilo ottaa vastaan kansalaisaloite, jonka oli tehnyt Omakotiliitto, ja se oli nyt neljäs kansalaisaloite — niin me olisimme aika monta kertaa jo sitten äänestäneet näistä kansalaisaloitteista.

Tällä hetkellä ongelma on lähinnä se, että meidän äänestysvilkkautemme on aika alhaista. Lähinnä meidän pitäisi pyrkiä siihen, että me saisimme näihin vaaleihin, mitkä meillä tällä hetkellä on käytössä, kansalaiset paremmin osallistumaan ja antamaan äänensä ja kertomaan muun muassa eduskuntavaaleissa, mitä puoluetta he tukevat ja kenen kansanedustajan he tänne eduskuntaan haluavat.

En kannata tätä lakialoitetta.

Mikael  Jungner  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvä keskustelu ja hyvä keskustelun aihe.

Ehkä tätä suoraa demokratiaa voisi sillä lailla miettiä laajemmin, jos tuo tähän jo käytyyn mielenkiintoiseen keskusteluun muutaman tällaisen uuden elementin, joista ensimmäinen on tällainen niin sanotun enemmistödiktatuurin käsite, joka tarkoittaa sitä, että kun jokainen meistä kuuluu johonkin vähemmistöön, niin tavallaan vähemmistöt ovat enemmistö. Senpä takia on hyvin tärkeää, että enemmistö, satunnainen, ei pääse vuorotellen kutakin yksittäistä vähemmistöä kurmoottamaan. Sen takia tällaisessa suorassa kansanäänestyksessä sentyyppisistä asioista, jotka jollakin tapaa edes välillisesti vaikuttavat jonkun kansanryhmän asemaan tai mahdollisuuteen elää elämäänsä tällä planeetalla, pitäisi olla taustalla tällainen hyvin vahva ihmisoikeuksista ja yksilön oikeuksista lähtevä ajattelu.

Toinen näkökulma on se, että tämä tietenkin vaatii ihan uudenlaista asentoa tähän avoimuuteen ja muihin suoran demokratian vaikuttamiskeinoihin, koska pelkkä äänestäminen kansanäänestyksessä tuskin täyttää tämän edistyneemmän, suoraa demokratiaa koskevan ajattelun mittaristoa. — Kiitos.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa puheenjohtaja! Edustaja Hirvisaaren tavoite demokratian parantamiseksi on aina tavoiteltavaa. Voisi sanoa sillä tavalla, että demokratia alkuperäisessä muodossahan oli juuri sellaista, että torille keräännyttiin äänestämään, ehkä huutoäänestyksellä, siitä, mitä seuraavaksi tehdään, ja siinä olivat mukana kaikki kansalaiset, jotka halusivat.

On monenlaisia ajatuksia siitä, mitä kansanäänestyksessä voidaan käsitellä. Minun mielestäni siellä pitäisi käsitellä sentyyppisiä asioita, jotka ovat kirkkaita ihmisten mielissä, elikkä on selvä kysymys, mikä sinne laitetaan. Sitten minä olen sitä mieltä, että kun täällä oli puhe edustaja Hirvisaaren alustuksessa, että onko tämä neuvoa-antava kansanäänestys vai äänestys, joka on lopullinen, niin käytännössähän sillä ei ole koskaan ollut mitään eroa. Jos neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä kansa on äänestänyt jonkun puolesta tai vastaan enemmistönä, niin se on toteutunut myös sitten siinä myöhemmin.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Kannatan suoria kansanäänestyksiä. Jos me kerran oletamme, että kansa on riittävän fiksua valitsemaan edustajia tänne eduskuntaan tai kuntiin, silloin me voimme myös olettaa, että he ovat riittävän fiksuja tekemään päätöksiä huomattavasti yksinkertaisemmista asiakysymyksistä.

Neuvoa-antava kansanäänestys on huono vaihtoehto. Se on pelleilydemokratiaa siinä mielessä, että se asettaa poliitikot hyvin hankalaan asemaan. Poliitikon joko pitäisi kyetä etukäteen sitoutumaan neuvoa-antavan kansanäänestyksen tulokseen, joka saattaa olla hänen oman ideologiansa ja saattaa olla hänen äänestäjiensä toiveiden vastainen, tai sitten hänen täytyy irtisanoutua neuvoa-antavan kansanäänestyksen neuvoa-antavasta, ohjaavasta roolista, mikä on yhtä lailla ongelmallinen tämän instituution näkökulmasta. Sen takia, jos ylipäätään kansanäänestyksiä järjestetään, niiden tulisi aina olla sitovia. En myöskään näe tähän liittyvän sellaisia riskejä, että kansa äänestäisi niin pahasti väärin, että meille kaikille kävisi huonosti. Kaikkein pahimmilta ylilyönneiltä meitä suojaa paitsi se, että kansa ei ole ihan tyhmää, myös kansainväliset sopimukset ja oikeus.

Demokratia ei ole missään mielessä täydellinen järjestelmä: se ei ole kovin tehokas, se ei ole kovin looginen, se on enemmän ennakoitavissa epäonnistuessaan kuin onnistuessaan, mutta se on toistaiseksi kuitenkin paras järjestelmä, jonka me olemme onnistuneet keksimään, ja sen takia meidän kannattaa sitä kunnioittaa.

En kuitenkaan allekirjoittanut nyt käsittelyssä olevaa lakialoitetta kahdesta syystä. Ensinnäkin katson, että suora kansanäänestys on sen verran raskas väline, että se vaatisi huomattavasti suuremman joukon ehdottajia taakseen kuin yksittäinen kansalaisaloite, joka kuitenkin verraten kevyesti joko hyvällä menestyksellä taikka vähemmän menestyksekkäästi saatetaan läpi eduskuntalaitoksen. Toinen syy, miksi en tätä allekirjoittanut, oli se, että lakialoitteesta käyty keskustelu jo sen jättämisvaiheessa samoin kuin nyt tässä salissakin ikävästi kytkeytyi yhteen Sveitsin varsin surulliseen kansanäänestystulokseen enkä millään muotoa halua olla tällaisia poliittisia tavoitteita tukemassa edes välillisesti.

Mikäli kuitenkin tämän tai jonkin muun aloitteen myötä suora kansanäänestys toteutuisi ja me sellaisen välineen saisimme, haluan muistuttaa, että sitä on mahdollista käyttää myös useammalla tavalla väärin. Ensinnäkin siihen liittyy riski, että meidän muutenkin vähän huonosti monimutkaisempia kysymyksiä tavoittava poliittinen keskustelumme muuttuisi entistä mustavalkoisemmaksi, että siellä saisivat entistä suuremman roolin sellaiset kyllä—ei-asetelmat, joihinka hyvin harva poliittinen kysymys oikeasti taipuu. Toisaalta siihen liittyy riski, että poliittinen eliitti saattaisi äänestyttää kansaa turhanpäiväisistä asioista sen sijaan, että kansanäänestykset jätettäisiin tärkeisiin kysymyksiin: kansa äänestäisi virastotalon julkisivun väristä ja tämäntyyppisistä asioista, mikä osaltaan johtaisi demokratian inflatoitumiseen.

Näin ollen toivon, että mikäli suora kansanäänestys meille jossain vaiheessa tulee, ja uskon, että niin käy, me kaikki osaamme antaa sille sen paikan ja kunnioituksen, mitkä tällainen merkittävä, raskas poliittinen työkalu ansaitsee.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aivan niin kuin meidän perustuslaissamme on tämä "valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta", niin siihenhän tämä edustaja Hirvisaaren laatima lakialoite pohjautuu myös siltä perustaltaan, miten käsitellään kansalaisaloitteita ja sitten näitä sitovia kansanäänestyksiä. Kyllähän se täytyy tunnustaa, että tässä on tietty logiikka Hirvisaarella: kun ajattelee, että kansalaisaloitteen voi tehdä 50 000 ihmistä ja sitten eduskunta päättää, mitä sille tapahtuu, niin ihan yhtä lailla silloin tietenkin, kun me täällä edustamme kansaa ja olemme niin kuin kansa pienoiskoossa, siinä on tietty logiikka, että silloin aloitteen esittäjät voivat sanoa, että he haluavatkin, että tästä päättää kansa suoraan. Se on kiistämätöntä.

Tietenkin herää kysymys, onko 50 000 sitten ylipäätään liian matala raja myös kansalaisaloitteeseen, jos se on sitten kansanäänestykseen. Mutta en myöskään itse allekirjoittanut tätä aloitetta, ja kuitenkin itse näen niin, että käytännössä mielestäni 50 000 on liian matala allekirjoittajamäärä siihen, että nyt järjestettäisiin kansanäänestys. Mutta kuitenkin täytyy tunnustaa tosiaan tämä aloitteen loogisuus.

Kyllä on aika tärkeä miettiä sitä kysymystä, kuuluuko se valtiovalta Suomessa tällä hetkellä käytännössä todella kansalle, koska kansalla ei ole tällä hetkellä mitään mahdollisuuksia suorin keinoin palauttaa valtaa itselleen vaan se perustuu sitten näihin edustuksellisissa vaaleissa äänestämiseen ja ei ole mahdollisuutta saada aikaiseksi kansanäänestystä. Se on täysin valtuustoissa ja myös täällä eduskunnassa kansanedustajien päätettävissä.

Siinä mielessä kun tänne meidän perustuslakiin on laitettu tämmöinenkin linjaus, että Suomi on EU:n jäsen, niin kyllä nyt kaiken tämän jälkeen toivoisi, että kun huomaamme, että äänestysaktiivisuus on ollut vuosikausia laskussa ja niin poispäin, niin tämä, että "valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta", ei saa olla niin kuin kuollut kirjain, mitä se ikävä kyllä hiukan tällä hetkellä on.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Jungnerilla oli havainto siitä, että mahdollisesti tällainen suora kansanvaali voisi johtaa vähemmistöjen sorsimiseen, niin jos tämä on oikea tulkinta, niin eikö se myös johda sellaiseen tulkintaan, että suomalaiset ovat joko rasisteja tai suvaitsemattomia? Itse en usko tähän. Uskon, että suomalaiset eivät voi päättää väärin, jos heille antaa sen päätösvallan.

Edustaja Heikkilä esitti hyvän havainnon siitä, että 50 000 klikkausta on ehkä liian pieni määrä, että saadaan sitova kansanäänestys asiasta kuin asiasta toteutettua. Toki kun tällaista lakialoitetta tehdään, niin silloinhan lakialoitetta yleensä lähdetään myös pohtimaan siltä kannalta, ovatko siinä kaikki elementit parhaassa mahdollisessa asennossa.

Edustaja Hirvisaarelle haluaisin sanoa vielä tästä lakialoitteesta, että edustaja Kontula olisi nähtävästi allekirjoittanut tämän lakialoitteen, jos olisit huomannut lisätä sinne vaikkapa ydinvoiman tai kettutarhauksen äänestämisen mahdollisuuden tai joitain muita havaintoja kuin pelkästään tämän pakkoruotsin, maahanmuuttoon liittyvän tai jonkun muun kysymyksen. Tämä ei kaikille nähtävästi auennut, että kansanäänestys suorana kansanäänestyksenä mahdollistaisi useita muitakin väyliä.

Arvoisa puhemies! Ovatko nämä 22 Euroopan muuta valtiota väärässä siinä, että kansalaiset on otettu paremmin huomioon ja sallittu sitovia kansanäänestyksiä? Suomi on aina pyrkinyt eturiviin Euroopassa kehityksessä kuin kehityksessä, ja tällaisessa kehityksessä, missä annettaisiin suoraa kansanvaltaa, olisi hyvä Suomen myös seurata muita maita.

Mikael Jungner /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä vähemmistösuoja varmaan parhaiten voi konkretisoitua muutama vuosi sitten kiihtyneessä keskustelussa, jossa, mitä nyt sanoisi, jokunen sata vuotta Suomessa asuneeseen suomenruotsalaiseen vähemmistöön kohdistui aikamoista paitsi vähättelyä myös panettelua. Ihan henkilökohtaisessa ystäväpiirissäni on ihmisiä, siis ikänsä ja varmaan sukunsa ties kuinka kauan Suomessa asuneita ihmisiä, jotka joutuvat perustelemaan täällä oloaan ja sitä, mikseivät täältä esimerkiksi Ruotsiin muuttaisi. Kun sitten oma nimeni sattuu olemaan ruotsinkielinen, vaikka itse olen suomenkielinen, niin sitä eriasteista kajahtanutta vihapostia sinne sähköpostiin kyllä kolisee siihen malliin, että en millään muotoa jättäisi näitä rakkaan isänmaamme vähemmistöjä pelkästään tämän suomalaisten hyvän tahdon varaan.

Jos tälle polulle lähtee, niin siinä pitää olla selkeät lainsäädännölliset puitteet sille, että ihmisten oikeuksia kunnioitetaan ja niitä ei lähdetä loukkaamaan, ei edes enemmistödiktatuurin varjolla.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Meillä on edustuksellinen demokratia tässä maassa. Kansan tahtoa edustaa neljän vuoden välein yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla vaaleilla valittu eduskunta tai kunnanvaltuusto. Nyt olemme laventaneet tätä asiaa ottamalla kansalaisaloitteen käyttöön. Se on hyvä asia jo senkin takia, että neljä vuotta on pitkä aika odottaa, jos on sattunut käymään niin, että on tullut annettua ääni ihan väärälle ihmiselle tai peräti väärälle puolueelle, ja jos edustajat eivät kuuntelekaan kansaa eivätkä ota huomioon sitä, mitä kansa haluaa, eivät siis pysty olemaan kansan äänen tulkkeja.

Mutta jos menemme neuvoa-antavaan tai sitovaan kansanäänestykseen, me emme tarvitsisi enää edustuksellista demokratiaa. Jos tähän mennään, on siitä lyhyt askel anarkiaan.

Toisaalta kansanäänestys on hyvin raskas ja hidas tapa toimia. Se voisi myös johtaa tilanteeseen, jossa asia päätettäisiin ensin demokraattisesti eduskunnassa tai kunnanvaltuustossa ja puolen vuoden jälkeen kansanäänestys voisi sitten tämän päätöksen kaataa. Tästä seuraisi eittämättä sekasorto, jonka aikana olisi täysin mahdotonta tehdä kestäviä päätöksiä, jotka edellyttävät pitkällistä pohdintaa ja asiantuntijakuulemisia ja asian tarkastelemista monelta eri kantilta.

Minun mielestäni tämänhetkinen tilanne on hyvä, missä me edustuksellisesti päätämme asioista, kuuntelemme kansaa, panemme itsemme likoon — ja jos haluamme vielä seuraavallakin kaudella olla päättämässä asioita, niin kuuntelemme vielä paremmin kansaa, jotta kansa sen mandaatin meille antaisi. Näinhän tämä toimii. Tähän kansanäänestykseen, joka sitten muuttaisi näitä päätöksiä, joka olisi sitova, joka johtaisi sekasortoon, en missään nimessä halua. Haluan, että tätä maata johdetaan demokraattisesti. Tällä perusteella en voi tukea tätä nyt tehtyä lakialoitetta.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Myös minusta tätä suoran kansanäänestyksen mahdollisuutta ilmiselvästi romantisoidaan. Annetaan kuva demokratiasta, joka toteutuu parhaiten silloin, kun riittävän usein äänestetään ja riittävän paljon myös tunteella. Suomalaisen demokratian ominaispiirre on se, että me käytämme edustuksellista demokratiaa varmistaaksemme sen, että siinä vaiheessa, kun päätöksiä tehdään, myös edustajat ovat paneutuneet päätettävissä olevaan asiaan, hakeneet mahdollisimman laajan tietopohjan sille päätökselle, joka kulloinkin kyseessä olevassa asiassa täytyy tehdä. Suomalaisen demokratian uhka ei ole harvainvalta, vaan se, että synnytämme näennäisdemokratia-asteen, jossa synnytämme mielikuvia oikeudesta vaikuttaa ja mahdollisuudesta vaikuttaa yhteisiin asioihin. Sellaista demokratiaa me emme tarvitse, vaan tarvitsemme elävän, toimivan demokratian.

Salissa ei ole yhtään keskustalaista edustajaa istumassa, mutta muistutan valtiomies Johannes Virolaisesta, hänen kommentistaan kaksi vuosikymmentä sitten televisiossa: hän sanoi, että jos Suomi kesällä 1944 olisi järjestänyt kansanäänestyksen siitä, irtautuuko Suomi sodasta Neuvostoliittoa vastaan, hänen johtopäätöksensä mukaan Suomen kansan yksinkertainen enemmistö olisi ollut sitä mieltä, että Suomen pitää sotia sota loppuun asti. Myöskään Johannes Virolainen ei kansanäänestyksen puolelle taipunut EU-kysymyksessä.

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on mainittukin jo, neuvoa-antavia kansanäänestyksiä on Suomessa järjestetty vain kaksi kertaa eli vuonna 1931 kieltolain lakkauttamisesta ja vuonna 1994 Euroopan unioniin liittymisestä. Neuvoa-antava kansanäänestys on kuitenkin lähinnä mielipidetiedustelu, kuten edustaja Anna Kontula hyvin ilmaisi. Edustuksellinen demokratia kaipaa kipeästi tuekseen suoraa demokratiaa.

Sitten sähköisestä äänestämisestä. Mielestäni Suomessa pitäisi siirtyä vähitellen sähköiseen äänestämiseen vaaleissa. Tunnistautuminen esimerkiksi pankkitunnuksilla takaa riittävän tietoturvan. Olen varma, että äänestysprosentti kasvaisi ja yleinen kiinnostus politiikkaa kohtaan lisääntyisi, kun osallistuminen olisi mahdollista omalta kotitietokoneelta. Olen varma, että nykyaikana se olisi teknisesti myös varsin helppo toteuttaa. Vaalien yhteydessä kansa voisi sitten ottaa kantaa joihinkin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, ja mahdolliset väärinkäytökset olisivat kuitenkin ihan marginaalissa eivätkä vaikuttaisi lopputulokseen. Tämä nyt lähinnä edustaja Heikkilälle ja edustaja Kuusistolle, että ei ihan jatkuvasti tarvitse näitä äänestyksiä pitää.

Sitten on esitetty, että kansalaisaloitteet ja kansanäänestykset saattaisivat johtaa enemmistön tyranniaan vähemmistöjä kohtaan, kuten edustaja Jungner antoi ymmärtää myöskin. Minä kyllä luotan järkeviin suomalaisiin ja olen varma siitä, että suuri enemmistö tyrmää kaikki ihmisten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa tai ihmisoikeuksia loukkaavat ehdotelmat. Suomalaiset eivät ole tyhmää kansaa, ja uskon, että ne kaikkein järjettömimmät aloitteet eivät todellakaan voita niitä äänestyksiä, vaikka ne saattaisivat kerätä ne 50 000 nimeä, että ne tulevat käsittelyyn, mutta eivät voita äänestyksiä.

Arvoisa puhemies! Tätä puhtoista joutsentunnusta kantava Muutos-puolue on siitä erilainen puolue, että tämä yhdistää luontevasti eri tavalla ajattelevia ihmisiä, kunhan kaiken perustana on suoran demokratian idea. Perinteisestihän puolueet kokoavat yhteen pelkästään samanmielisiä ihmisiä, ja se on sitten semmoista poteropolitiikkaa ja asemasotaa muita vastaan, ja sehän on nähtävissä täälläkin ihan joka päivä. Ei oteta asioita asioina, vaan hyväkin idea saatetaan torpata, jos se tulee väärästä suunnasta tai kilpailevalta joukkueelta.

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme poliittisen järjestelmän täysremontin. Me tarvitsemme muutosta, joka johtaa siihen, että kansanedustajista tulee aidosti kansan edustajia. Se vaikuttaisi aivan kaikkeen. Se vaikuttaisi positiivisesti työskentelyilmapiiriin, ihmissuhteisiin, politiikan uskottavuuteen ja luottamukseen. Se palauttaisi kansalaisten uskon yhteisten asioiden hoitamiseen. Me tarvitsemme suoraa demokratiaa eli sitä, että kansalaiset saavat itse tosiasiallisesti merkittävän päätösvallan asioihin.

Arvoisa puhemies! Vielä muutamia esimerkkejä suoran demokratian mahdollisuuksista.

Sveitsissähän suoralla demokratialla on pitkät perinteet, kuten olemme täällä kuulleet, ja hommahan toimii siellä erittäin hienosti. Äskettäin siellä äänestettiin maahanmuuttopolitiikan tiukentamisen puolesta. Euroopan unioni kuitenkin pahoitteli asiaa ja alkoi suunnitella vastatoimia, mikä on toisaalta hyvin oireellista. Jotkut täälläkin saivat melkein sydänkohtauksen sveitsiläisten muka rasismin takia.

Hyvät kollegat! Jos suomalaisten enemmistö haluaa Suomessakin tiukentaa maahanmuuttopolitiikkaa, niin sitten vain pitää tehdä. Jos suomalaisten enemmistö haluaa laillistaa homoliitot, niin sitten vain pitää tehdä. Jos suomalaisten enemmistö haluaa kerta kaikkiaan lopettaa euromaiden tukipaketit eli rahan lappamisen Kankkulan kaivoon, niin sitten vain pitää tehdä. Jos suomalaisten enemmistö haluaa irtautua Euroopan unionista, meidän on siitä irtauduttava. Jos suomalaisten enemmistö haluaa leikata rajusti kehitysavusta, niin on tehtävä. Jos suomalaisten enemmistö haluaa karkottaa ulkomaalaistaustaiset rikolliset, heidät on karkotettava. Jos suomalaisten enemmistö haluaa torpata mainitun elintasopakolaisuuden ja turvapaikkaturismin, sekin on torpattava sitten. Jos päijäthämäläiset eivät halua pakolaisten vastaanottokeskuksia Päijät-Hämeeseen, niin ei niitä silloin pidä vastoin asukkaiden kantaa sinne perustaa. Minulle tämä on kaikki päivänselvää. Mutta aivan yhtä hyvin pakkoruotsi, ydinvoima, turkistarhaus — kesäaika voisi olla myöskin sellainen, josta kansalaisten pitäisi saada päättää. Se on hyvin ajankohtainen asia, nyt viikonloppuna ollaan taas kelloja siirtämässä.

Arvoisa puhemies! Nyt on aika viilata lainsäädäntöä siihen suuntaan, että kansa saa vihdoin itselleen sen, mikä sille kuuluu. Kansalle kuuluu valta. Meidän on välttämättä kysyttävä kansalaisten mielipidettä asioista. Tie on hyvin helppo, jos tahtoa, oikeudentuntoa ja vanhurskasta mielenlaatua löytyy. Minä toivon, että perustuslakivaliokunta ottaa tämän aloitteen käsittelyyn valtioneuvoston demokratiapoliittisen selonteon yhteydessä.

Kiitän kaikkia edustajia osallistumisesta tähän mielenkiintoiseen keskusteluun, te esititte erittäin mielenkiintoisia näkökulmia sekä puolesta että vastaan. Kiitos.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Minä puolustan edelleenkin näitä neuvoa-antavia kansanäänestyksiä, jotka nykylainsäädäntö mahdollistaa, ja perustan oman näkökantani siihen, että meillä on äänestysaktiivisuus laskenut lukuun ottamatta viime eduskuntavaaleja aika pitkän ajan. Viime eduskuntavaaleissa varmaan perussuomalaisten rynnistys oli keskeisiä syitä siihen, että äänestysaktiivisuus nousi. Toivottavasti pysytään tällä tasolla tai taso nousee äänestysaktiivisuuden osalta jatkossakin.

Jos ajattelee suoria kansanäänestyksiä, niin se yksi tietty vaara on niissä se, että silloin niistä asioista, jotka kovasti puhuttavat, järjestettäisiin kansanäänestys ja muuten sitten äänestysaktiivisuus jäisi hyvin matalalle tasolle. Eli on vaarana, että äänestysaktiivisuus itse asiassa suorilla kansanäänestyksillä edustuksellisen demokratian osalta edelleen laskisi, ja se on tietenkin kielteinen ilmiö. Mutta mikäli vastustetaan tätä suoraa demokratiaa ja suoria kansanäänestyksiä, niin silloin pitää ehdottomasti kannattaa neuvoa-antavia kansanäänestyksiä ja niitä pitää myös käyttää. Mutta kun niitä ei käytetä, niin silloin luontaisesti tulee näitä lakialoitteita, eikä se tähän jää. Ennemmin tai myöhemmin se kansa, joka ei koe, että sillä on se valtiovalta Suomessa, jyrää tämän parlamentin jollain tavalla.

Eli mielestäni on ihan kestämätöntä, että täällä vastustetaan sekä Hirvisaaren aloitetta että sitten vielä lisäksi näitä neuvoa-antavia kansanäänestyksiä, joilla tietenkin on se edustuksellista demokratiaa tukeva rooli, kun voi ottaa kantaa yhteen asiaan ja sitten näkee, mitä mieltä se oma edustaja siellä sitten on, pääseekö sen vaihtamaan vai kuinka pitää tehdä. Silloin myös se seurattavuus ja kiinnostavuus lisääntyvät, eli kyllä tässä nyt ollaan aika isojen ja perustavaa laatua olevien asioitten äärellä, mitä tulee meidän demokratian osallistuvuuteen.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä hiukan palata siihen, että meillähän on todellinen ongelma siinä, että äänestysaktiivisuus laskee jatkuvasti. Mikäli äänestysaktiivisuus on jopa alle 50 prosenttia, niin voidaanko puhua enää silloin aidosta demokratiasta? Täällä on puolustettu demokraattista kansanvaltaa vaaleilla valittujen henkilöiden kautta, että se olisi ainoa oikea tapa toimia tässä maassa. Tämä on kuitenkin osoittautunut joidenkin osalta niin epäluotettavaksi, että eivät ihmiset enää halua äänestää. Täällä on puhuttu myös siitä, että yli 20 muuta Euroopan maata ovat tämän sitovan kansanäänestyksen hyväksyneet tärkeissä asioissa. Ei se ole mitenkään moitittava asia, koska meillä ei ole itsellä sitä kokemusta.

Arvoisa puhemies! Tästä Sveitsin tilanteesta vielä: Kun täällä on epäilty kansan päätöksentekoa, kykeneekö se äänestämään oman etunsa mukaisesti, Sveitsissä äänestystä ennen kansalainen saa tietopaketin kotiinsa, missä on hyvin perusteltu, mihin tämä äänestys johtaa. Elikkä ei ole kysymys sattumasta, että äänestetään, mitä sattuu. Lisäksi tässä ulkoministeriön Sveitsin maatiedotteessa puhutaan siitä, että Sveitsissä pakollinen kansanäänestys kansan ja maakuntien osalta tulee aina toteuttaa esimerkiksi valtion perustuslain muuttamisesta ja lisäksi liittymisestä yhteisen turvallisuuden järjestöihin tai muihin ylikansallisiin yhteisöihin. Eiväthän nämä voi olla huonoja asioita kysyä kansan mielipidettä, kun ne kuitenkin koskevat kaikkia.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Jungner toi tuossa esille aikaisemmin sen, että suorissa kansanäänestyksissä voisi olla vaarana se, että tällainen niin sanottu enemmistövalta voisi johtaa vähemmistöjen aseman heikkenemiseen. Mutta täytyy kuitenkin todeta se, että nykyisinhän meillä tilanne on pikemminkin se, että vähemmistöt yhdessä pienen eliitin kanssa sanelevat ne pelisäännöt, joiden mukaan enemmistön tulee elää, ja hyvänä esimerkkinä tästä voi mainita pakollisen ruotsin kielen opiskelun kouluissamme. Mielestäni tämä taas on puhdasta enemmistön pakottamista pienen vähemmistön tahtoon.

Sitten edustaja Kontula tuossa totesi, että suorassa demokratiassa eliitti voisi äänestyttää kansaa haluamistaan asioista. Itse en jotenkin ymmärrä tätä logiikkaa tämän ajatuksen takana, koska suoran demokratian järjestelmässähän homma menee niin, että merkittävä määrä tavallisia kansalaisia laittaa allekirjoituksensa näihin aloitteisiin ja hanke menee sitä kautta eteenpäin, eli kyseessä ei ole minkään pienen eliitin projekti.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Hirvisaari luetteli tuossa mahdollisia kansanäänestysaiheita, ja ne panivat miettimään sitten, että ehkä se ei olekaan sillä tavalla, että voitaisiin kansanäänestyksiä järjestää niin, että riittäisi joku pieni äänimäärä, joku 50 000 ääntä, jonka perusteella on pakko järjestää sitova kansanäänestys. Kyllä sen silloin pitäisi olla merkittävä, ainakin 10—20 prosenttia äänioikeutetuista, joka tarkoittaa 250 000:ta tai 500 000:ta ääntä siihen listalle ennen kuin näihin mennään. Tai sitten edustuksellisessa demokratiassa valitut kansanedustajat muotoilevat sen kysymyksen ja tekevät, valmistelevat siitä sillä tavalla, että siitä ei johtuisi esimerkiksi rasistisia ynnä muita vähemmistöön kohdistuvia sortavia toimenpiteitä.

Päivi  Lipponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarakkala, te puhuitte suorista kansanäänestyksistä sitovina kansanäänestyksinä. Tässä lakialoitteessa raja olisi 50 000 kansalaista ja heidän vaatimuksensa. Meillä on Suomessa jo neuvoa-antavat kansanäänestykset, eli ne ovat mahdollisia, mutta toki, niin kuin ollaan todettu montaa kertaa, niitä on aika harvoin vain käytetty.

Minusta vaihtoehto, sen sijaan, että me nyt ottaisimme jonkun tämmöisen kansanäänestysinstrumentin käyttöön, on enemmänkin se, että me avaamme tätä meidän päätöksentekoa Suomessa ja tätä päätöksenteon valmistelua kansalaisille, että he pääsevät antamaan osaamista ja neuvoa siihen prosessiin. Se on aika vaativaa, mutta se voisi olla myös paljon hedelmällisempää. Yhdysvalloissa ja Kanadassa on käytetty joukkoistamista eli ihmisiä on otettu muun muassa sosiaalipuolen säästöistä päättämiseen, eli he ovat osallistuneet siihen, minkälaisia vaikeita valintoja joudutaan tekemään sen prosessin edetessä, ja sitä kautta sitten on päädytty vaikeisiin ratkaisuihin. Ne ovat olleet päätöksenteon tukena sitten poliitikoille, jotka ovat näitä ratkaisuja joutuneet tekemään.

Minusta on aika erikoista, että edustaja Immonen puhuu ruotsista jonkinlaisena vähemmistön pakkovaltana, ruotsin kielen opiskelusta siis. Kyllä se on kansalliskielemme, ja se on osa suomalaista kulttuuria, ei mikään pakko. Ja edustaja Immoselle haluaisin myös sanoa, että kun hän aika paljon puhuu eliitistä, niin eliitti on aina siellä, missä vain samanmieliset kohtaavat.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Herra puhemies! Edustaja Lipponen käsitteli tätä problematiikkaa näitten kansanäänestysten osalta. Jos tätä asiaa ihan käsitteellisesti tarkastellaan, niin itse asiassa meillähän ei ole varsinaisesti käytössä neuvoa-antava kansanäänestys vaan neuvoapyytävä, koska on täysin tällä hetkellä eduskunnan käsissä, järjestetäänkö mitään neuvoa-antavia tai siis ylipäätään kansanäänestyksiä. Sama valtuustotasolla. Olisikin ihan oikeutettua, että tämä käsite, kun ei näitä kerran järjestetä juuri ollenkaan, muutettaisiinkin muotoon "neuvoapyytävä kansanäänestys" sinne meidän lakiin, koska se on se tosiasia.

Mutta mitä sitten esimerkiksi tähän pakkoruotsiin tulee — sehän tähän nyt liittyy, kun varmaan tänne tulee kansalaisaloitteen muodossa sitten käsittelyyn — niin todella tulen ainakin henkilökohtaisesti sitä aloitetta puoltamaan. Ja siihen, että miten tämä pakkoruotsi liittyy suomalaiseen kulttuuriin: ei mitenkään. Se on takavuosikymmeninä lanseerattu asia, jota ei maan lainsäädäntö aiemmin tuntenut, niin että kyllä kyse on ihan puhtaasta, normaalista lainsäädäntötyöstä ja lainsäädäntöasiasta, ja se tilanne voidaan muuttaa ihan, jos tämän salin enemmistö sen haluaa muutettavan, ja siinä ei käy yhtään kuinkaan.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Lipponen otti esille tämän ruotsin kielen ja sanoi, että se on toinen kansalliskielemme. Tämä toki pitää paikkansa, mutta on kuitenkin otettava huomioon se, kuinka pieni osa tästä väestöstä oikeasti puhuu pelkästään ruotsin kieltä. Itse tulen tällä hetkellä kaksikielisestä kaupungista, och där vi pratar också svenska varje dag, det är inget problem, ja siellä on olemassa toki joitakin sellaisia kuntia, joissa on varsinkin vanhempi väestö sellaista, joka ei puhu lainkaan suomea. Mutta en voi ymmärtää sitä, että jos meillä on 350 000 suomenruotsalaista ja heistä noin 50 000 ei puhu muuta kuin ruotsia, niin miksi 5,5 miljoonan täytyy opetella sitten tätä ruotsin kieltä.

Yksi kohta on, missä tämä ruotsin kieli voi jollakin tavalla tulla perusteltua, ja se on autonomiamme. Me olemme antaneet meidän autonomiallemme mahdollisuuden olla yksikielinen autonomia. Ahvenanmaalla puhutaan pelkästään ruotsin kieltä, ja jotta autonomian ihmiset voisivat keskustella esimerkiksi poliittisesti ja tehdä päätöksiä valtakunnan kanssa, jonkun on osattava sitä toista kieltä. Kun he eivät sitä osaa, niin silloin meidän on osattava, mutta silloinkin riittää periaatteessa, että ne ihmiset, jotka ovat tekemässä näitä päätöksiä, osaavat sitä. Tähän voidaan sanoa, että no, tällä perusteella sitä voidaan lukea sitten koulussa. Niin voidaankin, muttei tarvitse, koska ihminen on kuitenkin kehittyvä olento ja nämä aivot, harmaat solut, eivät lakkaa pyörimästä edes aikuisiällä toivottavasti, vaan uuden kielen voi oppia vielä silloinkin, jos sitä työssään tarvitsee. — Kiitos.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt on ehdottomasti vastattava edustaja Tolppaselle. Olin tuolla Ahvenanmaalla, ja siellä todella puhutaan ruotsia, mutta siellä puhutaan myös suomea. Ihmiset ovat kaksikielisiä, ja se on jollakin tavalla aika hienosti rakentunut, että jokainen käyttää sitä omaa äidinkieltään, ja tällä tavalla hommat sujuvat. Siellä kyllä kovasti suomenkielisenkin ruotsin taito petraantuu.

Minun mielestäni tämä on niin murheellista, että tässä nyt keskustellaan tästä ruotsista ja ruotsin kielen pakosta, sen takia, että meillähän on vahva yhteinen historia Ruotsin ja Suomen välillä. Me olemme monesta asiasta hyvin kiitollisia. Meidän instituutiomme periytyvät näiltä yhteisiltä vuosisadoilta. Sitten meillä on ruotsinkielinen väestö, ja ruotsin kieli on meidän toinen virallinen kielemme. Meillä on yhteinen kulttuuri ja kulttuurihistoria tämän ruotsinkielisen väestön ja suomenkielisen väestön kanssa.

Jos me katsomme tämän päivän maailmaa, täällähän koko ajan tämä muuttuu globaalimmaksi ja globaalimmaksi. On suuri rikkaus se, että meillä olisi tämmöinen vahva skandinaavinen yhteys ja suomalaisilla nuorilla tänä päivänä, Pohjois-Suomen nuorilla, on mahdollisuus lähteä Norjaan töihin, ja täällä Etelä-Suomessakin on moni, joka suunnittelee Norjaan töihin lähtöä. On mahdollisuus aika pienellä kielitaidon päivittämisellä sitten hankkia semmoinen sujuva osaaminen, ja työmarkkinat ovat ei vain Ruotsissa vaan myös Norjassa, mahdollisesti Tanskassa Suomen lisäksi. Se on meille suomalaisille nuorille täällä suuri rikkaus, ja minä todella toivon, että osattaisiin vähän laajemmin nyt ajatella näitä asioita.

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä sanoa sen verran, että tämmöiset vihjaukset ja puheet rasismista ovat ihan höpö-juttuja, ne eivät liity tähän mitenkään. Nyt puhutaan kansan enemmistön tahdosta, ja niitä kansan tuntoja pitää välttämättä kuunnella, oli sitten asia ihan mikä tahansa, vaikkapa juuri tämä mainittu ruotsin kieli.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vielä kiitän osallistujia tästä tärkeästä ja erittäin hyvästä, erittäin hyvästä keskustelusta. Kiitos.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Vielä olisin halunnut mainita edustaja Lipposelle, että älkää nyt missään tapauksessa tulkitko väärin: ei perussuomalaisilla ole mitään ruotsin kieltä tai ruotsinsuomalaisia tai suomenruotsalaisia vastaan, ei tästä ole kysymys.

Pikemminkin on kysymys siitä, onko se järkevää, että kaikkien täytyy opiskella ruotsia. Kuten itsekin mainitsitte, meidän täytyy katsoa ulospäin Suomesta. Meillä on esimerkiksi tämä naapurimaa, suuri Venäjä, joka odottaa, että kauppa sen kuin kasvaisi, ja me teemmekin sinne kolmanneksi eniten kauppaa. Onkin hyvin johdonmukaista kysyä, miksi me emme mieluummin kannustaisi meidän oppilaitamme opiskelemaan venäjää. No, ehkä se johtuu siitä, että koska heidän on pakko opiskella ruotsia, niin he eivät välttämättä sitä venäjää enää sinne salkkuunsa saa otettua. Täytyy myös muistaa, että meillä on hyvin pitkä yhteinen historia myös Venäjän kanssa, kuten äsken mainitsitte, että meillä on pitkä historia Ruotsin kanssa. Ei tällaisilla perusteilla voi sanoa, että meidän on pakko opiskella.

Tämä on perussuomalaisille selkeästi vain kustannuskysymys. On hyvin kallista pakottaa kaikki virkamiehet opiskelemaan ruotsia, jota he eivät välttämättä tarvitse kertaakaan virkamiesuran aikana. Tällaisen esimerkin kuulin esimerkiksi Vantaalla eräältä eläkkeelle jääneeltä toimialajohtajalta, joka kertoi kerran käyttäneensä ruotsia ja toimineensa kuitenkin useamman vuosikymmenen Vantaalla. Toivomme tämmöistä joustavaa lähestymistapaa. Me haluamme edelleenkin, että ruotsinkieliset saavat säilyttää identiteettinsä ja kielensä, mutta me toivomme myös joustavuutta siinä, että sitä ei pakotettaisi suomenkielisille, jotka eivät sitä välttämättä koe tarvitsevansa.

Päivi  Lipponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Niikko on aivan oikeassa siinä, että suomalaisille nuorille on eduksi, että heillä on mahdollisimman vahva ja laaja kielitaito, eikä kukaan pistä nyt englannin taitoa ja ruotsin taitoa esimerkiksi vastakkain. Mutta jotenkin kummallisesti pistetään aina vastakkain esimerkiksi ruotsi ja venäjä, kun ihmiset lukevat saksaa ja ranskaa ja englantia sen ruotsin lisäksi. Minun mielestäni olisi erittäin tärkeätä, että Suomessa olisi suurempi innostus juuri venäjän kieleen, koska Venäjä tarjoaa Suomelle suuria mahdollisuuksia varsinkin talouden ja kaupan suhteen.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Hirvisaaren lakialoite sinänsä on hyvä ajatukseltaan, että lisätään kansanvaltaa. Toisaalta voisi kysyä, että onko se pelkästään sitovat kansanäänestykset vai lähinnä se, miten yhdistämme neuvoa-antavat kansanäänestykset tähän meidän perinteiseen demokratiaan ja miten myös osaamme kuunnella. Sanotaan, että tänä päivänä kansan osallistamisen muotoja on mitä moninaisempia. Näen kuitenkin tärkeänä, että nämä perinteisetkin demokratian muodot ovat yhtä tärkeitä kuin ne suoran demokratian muodot, että mieluummin yhdistetään suoran demokratian muotoja perinteisiin muotoihin.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä on ollut laaja keskustelu tästä Hirvisaaren aloitteesta, ja tässä on tullut näkökohtia. Itse toin muun muassa näkökohtaa siitä, että ehkä tämä 50 000:n kynnys sitovan kansanäänestyksen vaatimiseksi pitäisi nostaa vähintään 150 000:een tai jopa 5 prosenttiin Suomen kansasta, jos niitä kansanäänestyksiä rupeaa kovin tiuhaan tulemaan. Olisi toivottavaa, että jos lakialoitetta lähdetään käsittelemään eteenpäin, niin otettaisiin huomioon se, ettei liian usein tule näitä sitovia kansanäänestyksiä edellyttäviä tilanteita.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Näin se on, että näissäkin kohdin kannattaa käyttää harkintaa. Jos jokaisesta asiasta lähdetään tekemään massiivisia kansanäänestyksiä, niin voi olla, että siitä äkkiä syntyy tilanne, jossa alussa ollaan innostuneita ja sen jälkeen se mukaan tulevien määrä vähenee, jolloin sitten ollaankin kohdassa, jossa kysytään, että onko kysymys harvainvallasta.