6) Rahankeräyslaki
Mikael Jungner /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa on
kysymys rahankeräyslain muuttamisesta, ja jos lyhyesti
kuvaan tämän lakialoitteen merkityksen: se syntyy
siitä, että Suomessa on yllin kyllin osaamista,
meillä on yllin kyllin halua tehdä asioita ja sitten
meillä on yllin kyllin myös rahaa. Jostain syystä tämä osaaminen,
tämä into tehdä ja sitten raha eivät
tällä hetkellä Suomessa kohtaa toisiaan
tavalla, joka synnyttäisi tuotteita tai palveluita, jotka
maailmanmarkkinoita kiinnostavat. Tästä syystä verotuloja
jää saamatta, työpaikkoja jää syntymättä,
ja on hyvinkin paljon sellaisia koko kansakuntaa hyödyttäviä asioita
ja hankkeita, joihin tosiaan se osaaminen, into ja raha löytyisivät
mutta joita ei päästä tekemään.
Nyt, kiitos internetin, kiitos verkottumisen ja muutoinkin kiitos
maailman muuttumisen, on syntynyt hyvinkin luovia tapoja, joilla
tätä osaamista, tekemisen intoa ja rahoitusta
ollaan yhdistämässä, ja hyvä näin.
Suomessa ollaan kuljettu etulinjassa monessa ja myös tässä,
ja tämä on aiheuttanut ongelmia nykyisen rahankeräyslain kanssa.
Nimittäin rahankeräyslaki lähtee
siitä ajatuksesta, että jos pyytää rahaa,
tarvitsee luvan, jota pitää hakea etukäteen.
Ja kun on lähdetty pyytämään
rahaa johonkin tällaiseen hankkeeseen, on kysymyksessä sitten
Wikipedia, Suomen Keskusta -puolue tai hanke Radio Helsingin toiminnan
jatkamiseksi, niin tämä rahankeräyslaki
on estänyt tätä toimintaa, vähintäänkin
haitannut sitä toimintaa, ja onpa näistä tehty
tutkintapyyntöjä. Tällä hetkellä esimerkiksi
Wikipedia, yksi maailman tärkeimmistä ja arvostetuimmista
toimijoista vapaaehtoistyöllä, tämmöistä koko
maapalloa käsittelevää tietosanakirjaa
netissä ylläpitävä taho, on
joutunut raportoimaan Suomen viranomaisille siitä, ovatko
he nyt täällä rikollisia vai eivät.
Tähän tilanteeseen, jossa siis elävä elämä vaatisi
joustavampaa mahdollisuutta, jolla tämä osaaminen,
tekemisen into ja raha kohtaisivat, olen monen muun allekirjoittajan
myötä tuonut tämän lakialoitteen,
jonka tarkoituksena on korjata tämä tilanne. Eli
tämä nykyinen rahankeräyslaki lähtee
siitä, että aina, jos ollaan pyytämässä rahaa,
siihen pitää etukäteen pyytää lupa — jonka
käsittely muuten tällä hetkellä vaatii
neljästä viiteen kuukautta — ja sen lisäksi
on rajattu hyvin tiukasti se porukka, joka tätä yleensä saa edes
pyytää, ja myös se, että sen
tarkoituksen pitää olla selkeästi yleishyödyllinen,
jotta siihen sen luvan saa.
Tämä lakialoite lähtee siitä,
että tämä asetelma käännetään
toiseen asentoon, samanlaiseksi kuin on Ruotsissa, muissa Pohjoismaissa
ja voi sanoa, että lähes kaikissa muissa Euroopan
maissa. Tämän lakialoitteen idea on se, että rahaa
saa pyytää, jos siitä pyytämisestä ilmoittaa
ja jos siihen pyytämiseen on olemassa lailliset ja myös moraalisesti
hyväksyttävät syyt.
Näistä ilmoituksista on tarkoitus luoda rekisteri,
jolloin tämä kansalaisyhteiskunta avoimuuden nimissä näkisi
kaikki ne keräykset tai pyynnöt yhdestä paikkaa
rekisterin kautta. Tällä lailla kansalaiset voisivat
sitten itse vähän niin kuin valvoa, että missä toimitaan
oikein, ja tietenkin myös voisivat itse päättää,
minne sitä rahaa antavat. Tällä hetkellähän
siis rahan lahjoittaminen sinänsä on täysin
laillista mutta sen pyytäminen on mahdollista ainoastaan,
jos siihen pyytämiseen on erikseen se lupa käyty
hankkimassa.
Tämän rekisterin lisäksi — joka
siis toisi avoimeksi kaiken sen rahankeräyksen, mitä Suomessa
on käynnissä mitä erilaisimpiin hankkeisiin — tietenkin
tarvitaan myös vähän vahvempaa suojaa
väärinkäytöksiä vastaan,
ja se varsinainen suoja tietenkin on se, että vähänkin
suuremmissa rahankeräyksissä on sitten velvollisuus
paitsi tilintarkastaa se tekeminen myös toimittaa tästä tilintarkastus
viranomaisille ja tähän samaan rekisteriin tallennettavaksi,
jolloin näkee, mitä on kerätty ja mihin
se raha on mennyt.
Eli tämän lakialoitteen hyvä puoli
on se, että se tuo liikkuvuutta ja osaaminen, tekemisen
halu ja raha yhdistyvät, synnyttävät
Suomeen hyvinvointia, positiivista pöhinää.
Totta kai se huono puoli on se, että nyt valtion tiukka
ote kansalaisista tältä pieneltä osalta
kirpoaa ja tavallaan edetään normitalkoiden hengessä kohti
sellaista yhteiskuntaa, jossa kansalaiset joutuvat enemmän itse
kantamaan vastuuta siitä, kenelle sitä rahaa lahjoittavat,
ja joutuvat myös vähän valvomaan, meneekö se
siihen tarkoitukseen, johon on tarkoitettu. — Kiitoksia.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi edustaja
Jungnerin lakialoitetta. Nimeni löytyy myös
allekirjoittajien listalta.
Kuten edustaja Jungner totesi, voimassa oleva rahankeräyslaki
edellyttää siis aina rahankeräysluvan
hankkimista, ennen kuin keräys voidaan aloittaa. Keräysluvan
saaminen voi kestää pahimmillaan monta kuukautta,
mikä hidastaa ja vaikeuttaa yhdistysten rahankeräyksen
toteuttamista. Etukäteisluvista luopuminen helpottaisi kovasti
vapaaehtoisvoimin harjoitettavaa yhdistystoimintaa. Suomihan on
tunnetusti tuhansien yhdistysten maa. Rahankeräykset ovat
monelle yhdistykselle erittäin tärkeä varainhankinnan muoto.
Lakialoitteessa esitetty menettelytapa eli siirtyminen lupamenettelystä ilmoitusmenettelyyn
vaikuttaa
järkeenkäyvältä ehdotukselta.
Turhasta byrokratiasta luopuminen on aina paikallaan. Tietenkin
on pidettävä huoli siitä, että rahankeräysten
väärinkäytön riski ei kasva.
Toisaalta nykyinenkään lupamenettely ei kokonaan
poista väärinkäytösten mahdollisuutta.
Tällä hetkellä on meneillään
rahankeräyslain osauudistus, jossa rahankeräyslupien
kestoa ollaan pidentämässä kahdesta vuodesta
viiteen vuoteen. Rahankeräyslupien piiriin ovat hallituksen
esityksen mukaan tulossa myös yliopistot ja kirkot. Nämä ovat
positiivisia muutoksia, mutta rahankeräyksen lupakäytäntö olisi
syytä uudistaa kokonaan.
Päivi Lipponen /sd:
Arvoisa puhemies! Suomalainen demokratia lepää toimivan
kansalais-yhteiskunnan varassa. Kun ihmisten arki ja toiminta, elämänpiiri
muuttuvat, lainsäädännön tulisi
muuttua samalla. Lainsäädännön
tulisi olla mahdollistavaa. Internet, sosiaalinen media, joukkorahoitus
ovat ottaneet jo paikkansa ihmisten arjessa. Usein ihmiset haluavat
rahoittaa heille tärkeitä asioita, esimerkiksi
uudenlaista oppikirjaa, uudenlaista heille tärkeätä filmiprosessia.
Edustaja Jungner nostaa aloitteessaan rahankeräyslain
uudistamisen esille. Ehdotus on osa isompaa muutosta, jolla voimme
tehdä Suomesta dynaamisemman ja ketterämmän.
Tällöin on ensiarvoisen tärkeää,
että hallintoa ryhdytään kehittämään.
Sitä on avattava, lupakäytäntöjä sujuvoitettava
ja turhaa byrokratiaa karsittava. Hallinnon on oltava mahdollistavaa.
Hyvä, että Jungner on tehnyt tämän
lakialoitteen.
Mika Kari /sd:
Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan hallintovaliokunta käsittelee
parhaillaan hallituksen esitystä 6/2014, rahankeräyslakiesitystä,
ja tässä hallituksen lakiesityksessä esitetään
rahankeräyksen luvansaajan yleishyödyllisyydestä luopumista.
Edustaja Jungnerin lakialoitteessa on useita samansuuntaisia tavoitteita
kuin hallituksen esityksessä, ja tätä kautta
on erinomaisen hyvä, että edustajan lakialoite
on tänään täällä salissa
ja matkalla hallintovaliokunnan hallituksen lakiesityksen käsittelyyn,
ja toivon, että tämä lakiesitys liitetään
hallituksen lakiesityksen yhteydessä tehtävään
lainvalmisteluun. Varmasti yksi tärkeä osa, johon edustaja
Jungnerkin tuossa puheenvuorossaan viittasi, on se, että löydetään
uusia, tehokkaampia ja samalla myös ehkä edullisempiakin
keinoja tehostaa suomalaista rahankeräystä ja
ennen kaikkea tämän yleishyödyllisyyden
laajempaa toteutumista.
Sanna Lauslahti /kok:
Arvoisa puhemies! Edustaja Jungnerin aloite on hyvä ja
perusteltu. Tällä hetkellä on tilanne,
että yhä vähemmän on julkista
rahoitusta kansalaisjärjestöille, ja on tarkoitus
miettiä, miten meidän kansalaisjärjestöjen
rahoitus turvataan tulevaisuudessa. Siinä kohdin nousee
entistä merkityksellisempään rooliin
oma varojenkeruu. Lisäksi monissa hankkeissa vaaditaan
myös omarahoitusosuudet, jotta yleensä hankkeessa
päästään eteenpäin.
Tänä päivänä meidän
kansalaisjärjestöjen elämä on
tehty hyvin hankalaksi. Kuten täällä tuli esille
edustaja Jungnerin ja muidenkin puheenvuoroissa, odotusaika saattaa
olla neljä kuukautta ellei jopa pidempi. Nykyisin, kun
halutaan lähteä nopeisiin keräyksiin,
niin sanottuihin pop-up-keräyksiin, niitä ei ole
mahdollista tehdä, koska luvan saaminen vie luvattoman
kauan aikaa.
On syytä näin ollen tutkia, milloin tarvitaan lupa
ja milloin ei. Aloitteessa todetaan, että perheen piirissä tehtyjen
keräysten osalta ei tarvitse olla ilmoitusvelvollisuutta.
Sen sijaan muiden keräysten osalta ilmoitusvelvollisuus
olisi. On tullut myös esille, voisiko nämä keräykset
jakaa vielä kahteen osaan, että on ilmoitusvelvollisuuden
piirissä olevat, mutta siltä osin, kun on kysymys
miljoonakeräyksistä, edelleen haettaisiin erikseen
lupa tehdä rahankeräys.
Tänä päivänä vallitsee
olotila, jossa meidän kansalaisjärjestöjä epäillään
jopa rikollisesta toiminnasta. Luottamusta heihin ei ole poliisiviranomaisten
puolella. On aika siirtyä luottamaan meidän kansalaisjärjestöihin
ja ihmisiin. Siihen riittävät kevyemmätkin
menettelyt.
Eero Suutari /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kiitän edustaja Jungnerin lakialoitetta,
jossa rahankeräyslakia muutettaisiin siten, että täällä mahdollistuvat
joustavammin jopa suomalaisen työn lisääntyminen
ja verotulot.
Suomen on minun mielestäni muututtava tällaisesta
epäily-yhteiskunnasta jälkikäteen ehkä tarkastavaksi
yhteiskunnaksi. Juuri ollaan pääsemässä siitä,
että työtöntä ei enää epäillä ja
etukäteen tarkasteta, vaan voidaan jälkikäteen
sitten tehdä näitä tarkastuksia ja päätöksiä ja
rahoitus siirretään pelkän ilmoituksen
perusteella. Rahankeräyksen luvanvaraisuus olisi minun
mielestäni muutettava ilmoituspohjaiseksi, ja näin
se saataisiin joustavammaksi ja nopeammin jalalle.
Minä kannatan kaikkia tämäntyyppisiä järkeviä aloitteita,
jotka vievät Suomea tähän suuntaan.
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä edustaja Jungnerin
lakialoite on hyvä ja kannatettava. Olin jo pois lähdössä,
mutta sitten kuulin, kun hän esitteli lakialoitteensa,
ja kun se oli niin mielenkiintoinen ja hyvä, niin piti
palata vielä tänne täysistuntoon.
Minä näen tämän ihan suurena
mahdollisuutena saada myös Suomeen uusia työpaikkoja.
Tällä hetkellä meillä on niin
suuri määrä työttömiä ihmisiä,
että jos esimerkiksi tämän lakialoitteen perusteella
voidaan ajatella, että kerätään
rahaa jollekin yrittäjälle, jolla ei ole riittävää pääomaa mutta
on hyvä idea, miten hän voisi luoda uusia työpaikkoja
suomalaisille, niin jokainen uusi työpaikka olisi tervetullut.
Uskon, että meillä on niitä tietoteknisiä osaajia
Suomenmaassa vähän joka kylässä ja
monessa autotallissa tai varastossa suunnitellaan uusia tietokonepelejä,
muita ohjelmia, ja sitten monilla on kumminkin niin, että sitä pääomaa
ei ole riittävästi. Tämä olisi
semmoinen helppo, mukava tapa kumminkin kerätä pääomia,
jotta saisi yritystoiminnan käyntiin ja saisi myös
sitten palkattua niitä työntekijöitä.
Lauri Heikkilä /ps:
Arvoisa puhemies! Nopean silmäilyn jälkeen
tämä Jungnerin tekemä lakialoite näyttää hyvin
mahdollistavalta. Tietysti jos sitä kriittisesti katsoo
ja ajattelee, miten se sopeutuu tähän vallitsevaan
suomalaiseen käytäntöön ja nyky-yhteiskuntaan,
niin kun meillä on vaalirahan keräyslaki melko
tiukka tai puutteellinen, on ilmoitusvelvollisuuksia ja tietysti tässäkin
on seurantaa, jälkikäteisseurantaa, niin en tiedä,
minkälaista ongelmaa sitten tulisi, jos poliittisten yhdistysten
tai vaalirahojen kerääminen lähtisi tämän
lain pohjalta.
Sitten on myöskin meneillään kerjäämisen kieltäviä lakialoitteita
tai nimien keräämisiä niihin. Nekin tavallaan
tulisivat turhiksi. Jos olisi tämmöinen salliva
laki, että rahaa voisi kerätä, niin yhtä laillahan
nämä, jotka kerjäävät
rahaa, voivat tehdä tämmöisen ilmoituksen,
että kerjäämme hyvään
tarkoitukseen, ja sitten siihenkään hommaan ei
voitaisi puuttua.
Nämä ovat tämmöisiä lieveilmiöitä,
mitkä tulevat näin nopeasti silmäillessä mieleen.
Nyt meillä on monenlaista lainsäädäntöä eduskunnassa
menossa, ja on olemassa olevat lait ja sitten se, miten saadaan
ne järkevästi yhteensovitettua. Mutta tietysti
on tuo mahdollistavuus sitten. Jos tosiaan jotain työllisyyttäkin
mahdollistavat tilanteet tulisivat tätä kautta,
että alkaisi jotain yhdistys- tai yritystoimintaa siltä pohjalta,
niin sikäli tämä on kannatettava.
Mikael Jungner /sd:
Arvoisa puhemies! Kun tämän vauhdikkaan ja
ehkä jännitteisen päivän päättymisen
lähestyessä täällä aurinko
vaipuu maillensa ja tässä kohta remonttiin menevässä salissa
on aistittavissa yllättävänkin hyvähenkistä pohdintaa
tämän asian tiimoilta, niin oikeastaan ehkä tämän
käsittelyn voi vain päättää toteamalla,
että tämä on hyvin ei-poliittinen hanke. Se,
että itse tätä olin ajamassa ja nimiä keräämässä,
on lähinnä sattumaa. Tämä ei
ole millään lailla poliittinen, ja epäpoliittisena
se kannattaa pitääkin. Nämä havainnot,
joita täällä on ollut liittyen niin tähän
ehdokkaiden vaalirahoituksen keräämiseen kuin
sitten vaikkapa näihin suuriin miljoonakeräyksiin,
on syytä ottaa huomioon ja miettiä tarkemmin.
Tässä hengessä uskon, että saamme
aikaan jotain sellaista, joka tekee tästäkin päivästä hitusen
paremman.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Keskustelu ei ole päättynyt, vaan edustaja
Kuusisto käyttää puheenvuoron.
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! Oli erittäin hyvä kuulla
myös edustaja Karin puheenvuoro, kun hän kertoi,
että mahdollisesti tämä Jugnerin lakialoite
saadaan tällä hetkellä hallintovaliokunnassa
käsittelyssä olevan lakiesityksen mukana käsiteltyä.
Sehän nopeuttaisi tätä prosessia aika
tavalla ja olisi todella hyvä asia. Se kerrankin kertoisi
siitä, että tämä eduskunta voi tarvittaessa
aika jouheastikin toimia ja viedä asioita nopeasti eteenpäin.
Toivon kaikkea parasta.
Keskustelu päättyi.