Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Kioton ilmastosopimus ja Euroopan unionin taakanjako asettivat Suomelle erityispiirteemme huomioiden tiukat kasvihuonekaasupäästöjen päästövaatimukset päästövähennystavoitteineen. Suomen tavoitteena on pitää kasvihuonekaasupäästömme viisivuotiskaudella 2008—2012 keskimäärin korkeintaan vuoden 1990 päästöjen tasolla. Meille asetetun päästötavoitteen ankaruutta tai oikeudenmukaisuutta ei ole kuitenkaan syytä arvostella. Itse asiassa on varmaa, että Kiotossa vuonna 1997 asetetut tavoitteet ovat vasta alkusoittoa tarvittaville päästövähennyksille. Ensimmäisen tarkastelujakson jälkeen tarvitaan uusia sopimuksia, tiukempia tavoitteita ja sopimuksen kattavuuden laajentamista, jotta kasvihuonekaasujen kertyminen ilmakehään lopulta saataisiin pysäytettyä. Nykyisillä ja esiteltävässä strategiassakin olevilla toimilla vasta hidastetaan kasvua.

Kioton pöytäkirjaa ei ole vielä ratifioitu, mutta ilmastostrategian käsittely ja hyväksyminen ovat osaltaan lisäämässä Suomen ratifiointimahdollisuuksia.

Viime vuosikymmen oli energian kulutuksen ja siis myös päästöjen osalta poikkeuksellinen. Vuosikymmenen alkujaksolle ajoittui vuosisadan syvin lama. Vuosikymmenen loppupuolella ydinvoimaloiden tehon korotukset, hyvä pohjoismainen vesivoimatilanne monina vuosina sekä normaalia leudommat talvet pitivät Suomen kasvihuonekaasupäästöt kurissa. Energian säästö ja uusiutuvan energian lisääntynyt käyttö toivat kortensa kekoon.

Vuonna 1990 Suomen kasvihuonekaasupäästöt olivat 76,5 miljoonaa tonnia. Sen jälkeen päästöt ovat vaihdelleet noin 70 ja 80 miljoonan hiilidioksiditonnin välillä. Tähän päästötason näennäiseen vakiintumiseen ei kuitenkaan pidä tuudittautua, sillä päästöt uhkaavat kohota ja voivat tehdä sen nopeastikin vesi- ja sääolosuhteiden muuttuessa. Kasvihuonekaasupäästömme ovat pääasiassa fossiilisten polttoaineiden ja turpeen poltosta peräisin olevaa hiilidioksidia. Viime vuosina nämä päästöt ovat olleet noin 75 prosenttia kokonaispäästöistä.

Kansallisen ilmastostrategian kokoaminen on ollut laaja, maamme parhaan osaamisen kokoava ponnistus. Neljä kasvihuonekaasupäästöjen kannalta keskeistä ministeriötä, kauppa- ja teollisuusministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö, tekivät omat sektorikohtaiset selvityksensä. Ilmastostrategian valmistelua koordinoivan kauppa- ja teollisuusministeriön johdolla näistä koottiin ilmastostrategian valmisteluaineistoa Kioto-ministerityöryhmälle. Mukana työssä ovat olleet myös ulkoasiainministeriö ja valtionvarainministeriö.

Taloudellisia vaikutusarvioita tekivät Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos sekä Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Ohjelman ympäristövaikutusarvion on tehnyt Suomen ympäristökeskus. Teknologian kehitysnäkymiä tarkasteli Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Sektoriselvityksissä käytettiin alan asiantuntijoita kotimaasta ja ulkomailta. Koko prosessia on leimannut avoimuus ja keskustelu. Internetiä on käytetty raporttiluonnosten esittelyyn. Seminaareja on järjestetty ja muiden järjestämissä asiaan liittyvissä tilaisuuksissa on käyty kertomassa strategian tilanteesta ja näkymistä.

Strategian keskeinen johtopäätös on, että Suomen kasvihuonekaasupäästöt kasvavat yli tavoitetason, ellei päästöjen rajoittamiseksi ryhdytä määrätietoisiin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin. Päästökehitys on riippuvainen erityisesti muutamasta keskeisestä tekijästä eli talouden kasvusta ja sen rakenteen kehittymisestä sekä sähkönhankinnan toteutumisesta. Näiden ja säätilanteiden vaihtelut heittelevät päästöjä tulevaisuudessakin merkittävästi. On kuitenkin selvää, että kasvihuonekaasupäästöjen kehityksen suunta ilman lisätoimenpiteitä on nouseva. Strategian mukaan siis voimallisia toimia uhkaavan päästökehityksen muuttamiseksi tarvitaan.

Tarvittavia toimenpiteitä tarkastellaan strategiassa sekä toimenpidekokonaisuuksittain että sektoreittain. Sektorikohtaisesti tarkasteltuna talkoissa ovat mukana kaikki. Teollisuus sekä sähkön ja kaukolämmön tuotanto ovat kuitenkin keskeisessä asemassa, aiheuttavathan ne yli kolme neljäsosaa päästöistä. Liikenteen päästöihin päästään vaikuttamaan tiedottamisella, kevyen- ja joukkoliikenteen edistämisellä sekä veroratkaisuilla. Rakennukset ovat merkittävä energian kuluttaja pohjoisessa maassamme. Rakennuskanta muuttuu hitaasti, mutta vielä hitaampia ovat muutokset yhdyskuntarakenteessa. Juuri siksi toimiin onkin ryhdyttävä heti.

Maatalous on merkittävä metaani- ja dityppioksidipäästöjen aiheuttaja. Maatalouspolitiikka ei ole ainoastaan meidän päätettävissämme, mutta keinoja päästövähennyksiin on kuitenkin löydetty. Jätehuollon metaanipäästöt laskevat jo nytkin, mutta laskua voidaan lisätä. Myös niin sanottujen uusien kaasujen vähentämiseksi on olemassa mahdollisuuksia.

Toimenpiteissä mukana on laaja joukko valtiovallan ohjauskeinoja: energiaverot, tuet, normit, sopimukset, tiedotus, neuvonta ja koulutus. Energiaveroilla on keskeinen osa energiansäästön ja uusiutuvien energialähteiden edistämisessä. Energiaveromme ovat kuitenkin jo nyt useimpia kilpailijamaitamme korkeammalla. Siksi korotuksissa pitää olla maltillinen ja ottaa huomioon muiden maiden energiaverotuksen kehitys. Muuten hinnoittelemme itsemme helposti ulos kansainvälisestä kilpailusta. Tuilla edistetään energian säästötoimia ja uusiutuvien energialähteiden kilpailukykyä. Näiden lisääminen tarkoittaa siis lisämenoja valtiontaloudessa.

Normiohjauksesta uusien rakennusten lämmöneristystä koskevien ohjeiden kiristäminen on selvin puhtaasti kotimainen toimenpide. Monissa muissa tapauksissa avoimet kansainväliset markkinat asettavat rajoitteet kansallisille normeille. Sopimuksista esimerkkinä ovat teollisuuden ja kuntien valtiovallan kanssa sopimat energiansäästösopimukset, joita tulee laajentaa ja jatkaa. Tiedottaminen, neuvonta ja koulutus ulottavat lonkeronsa joka alalle. Tiedottaminen ja asioiden tiedostaminen on tärkeää, sillä kasvihuonekaasupäästön aiheuttajan voi aina lopulta johtaa korviemme väliin: kaikki energian ja tavaran tarve lähtee tavoistamme ja toiminnastamme.

Ilmasto-ohjelmassa on panostettava kunnianhimoiseen energiansäästö- ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmaan. Nämä ohjelmat on toteutettava täysimääräisesti siitä riippumatta, mihin ratkaisuun aikanaan päädytään esimerkiksi sähkön hankinnassa. Tässä selonteossa nämä ohjelmat perustuvat parhaaseen käytettävissä olevaan asiantuntemukseen ja panostusten määrä on ministeriryhmässä arvioitu niin suureksi kuin käytännössä on mahdollista toteuttaa. Näillä voidaan kattaa noin puolet päästöjen vähentämistavoitteesta. Maksimaalinenkaan panostus säästöön ja uusiutuviin ei siis riitä, joten tarvitaan myös muita toimenpiteitä. Hallitus on jo ensi vuoden budjetin kehyspäätöksessään lisännyt uusiutuvan energian investointitukea 60 miljoonaa markkaa nostaen tason 150 miljoonan markan vuositasolle.

Sähkönhankinnan rakenteeseen kohdistuvilla toimenpiteillä voidaan saavuttaa toinen puolikas vähennystavoitteesta. Skenaariossa on tarkasteltu kahta vaihtoehtoa, joilla tavoitteeseen päästään. Ensimmäisessä vaihtoehdossa kivihiilen käyttöä rajoitetaan voimakkaasti säädösteitse ja korvataan sitä maakaasun käyttöä lisäämällä. Tähän vaihtoehtoon liittyisi ilmeisesti valtion velvollisuus maksaa voimalaitosten omistajille niin sanottuja kariutuneita kustannuksia vähintään 700—800 miljoonaa markkaa. Toisessa vaihtoehdossa annetaan mahdollisuus ydinvoimakapasiteetin kasvuun. Ydinvoimalla ei kuitenkaan saa eikä voi korvata ilmastostrategian keskeisiä kulmakiviä: energiansäästöön ja uusiutuviin energialähteisiin on panostettava, vaikka ydinvoimaa mahdollisesti rakennettaisiinkin lisää. Myös maakaasun lisäkäytölle jää tilaa sähkön ja lämmön yhteistuotannossa.

Ydinvoiman lisärakentamiseen perustuva sähkönhankintavaihtoehto oli tehtyjen selvitysten mukaan maakaasun lisäkäyttöön perustuvaa sähkönhankintavaihtoehtoa parempi niin energian kuluttajien, kotitalouksien kulutusmahdollisuuksien kuin kansantalouden kokonaistuotannonkin kannalta arvioituna. Hallitus ei kuitenkaan tässä yhteydessä ottanut kantaa ydinvoiman lisärakentamiseen. Kansanedustajille halutaan antaa mahdollisuus objektiivisesti perehtyä ilmasto-ohjelman kokonaisuuteen. Ydinvoimapäätös tehdään aikanaan. Myös ydinvoiman lisärakentamista koskevan periaatepäätöksen hakijalla on oikeus lainmukaiseen käsittelyjärjestykseen. Eduskunnan on hyvä tiedostaa itse säätämänsä lain velvoite.

Ydinvoiman lisärakentamiseen perustuva vaihtoehto antaa parhaat edellytykset tätä tarkastelujaksoa mahdollisesti seuraavien tiukempien päästötavoitteiden saavuttamiseen vuoden 2010 jälkeen. Ydinvoimavaihtoehdossa ovat nimittäin tuossa vaiheessa vielä käytettävissä ne keinot, jotka maakaasun lisäkäyttöön perustuvassa sähkönhankintavaihtoehdossa on siihen mennessä jo käytetty. Kivihiilen käytön rajoittaminen säädösteitse sähköntuotannossa voidaan ydinvoimavaihtoehdossa toteuttaa vielä vuoden 2010 jälkeenkin, jos uudet päästötavoitteet sitä edellyttävät eikä korvaavia keinoja ole löydetty.

Täällä eduskunnassa ja julkisuudessakin käytävässä keskustelussa tullaan varmasti esittämään erinäisiä näkemyksiä ja toivomuksia eri sektoreiden potentiaaleista tai eri toimenpiteillä saavutettavissa olevista päästövähenemistä. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei maailma eikä edes Suomi muutu hetkessä. Todellisessa elämässä ja taloudellistenkin tosiasioiden puristuksessa tapahtuva kehitys ei aina ole niin ruusuista kuin erilaisten etujärjestöjen ja tutkijoiden selvitykset antavat ymmärtää. Kioton tavoitteisiin pyrittäessä on tärkeää erottaa, puhutaanko mahdollisuuksista yleensä vai tarkasteluajankohtaan mennessä taloudellisesti hyödynnettävissä olevasta potentiaalista.

Myös Kioton mekanismeja on strategiassa käsitelty monessa yhteydessä. Strategia perustuu kuitenkin kotimaisiin toimenpiteisiin, koska kansainväliset neuvottelut Kioton pöytäkirjan saamiseksi ratifiointikelpoiseksi ovat edelleen kesken ja joustomekanismien menettelytavat siten vielä sopimatta. Kun pöytäkirja aikanaan saadaan ratifioitua ja joustomekanismien käyttämisestä päästään sopimukseen, tuovat ne oman, täydentävän lisänsä keinovalikoimaan.

Vaikka Kioton mekanismeista olisikin jo tarkka tieto, ei niiden varaan kuitenkaan ole pitemmän päälle syytä laskea liikaa. Niillä voidaan toki täydentää päästövähenemätarvetta tasoittamalla särmiä ja kustannuspiikkejä, mutta niillä ei pidä yrittää välttää väistämätöntä omien kulutusrakenteiden muutosta.

Mikäänhän ei tässä maailmassa ole ilmaista, ja jos jotain näinkin suurta ja laajaa toteutetaan, on selvää, että siitä aiheutuu kustannuksia. Strategiassa on arvioitu valittujen toimenpiteiden ja toimenpidevaihtoehtojen vaikutuksia energian käyttäjien kustannuksiin, valtiontalouteen ja kansantaloudellisiin kokonaistekijöihin, kuten bruttokansantuotteeseen, kotitalouksien kulutusmenoihin, työllisyyteen ja eri tuotantotoimialojen tuotantoon. Selvä johtopäätös on, että toimenpiteet aiheuttavat kustannuksia sekä kaikille energian käyttäjille että koko kansantaloudelle. Myös valtiontaloudelle toimenpiteet aiheuttavat menopaineita. Eri toimenpidevaihtoehtojen välille on saatu laskettua eroja. Julkisuudessa on jo näitä lukuja ehditty esittelemään. Tässä keskustelussa on syytä pitää järki kirkkaana eikä antaa suurien lukujen turruttaa. Miljardi markkaa on myös suuri raha, tuhat miljoonaa, ja jos ero on vuosittainen, on muistettava sen kumuloituva vaikutus.

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänämme on tärkeä strategia, jolla linjataan Suomen tulevaisuutta. Tässä työssä on erityisen tärkeää erottaa, mikä on oleellista, ja nostaa se selvästi esille. Maapallon kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä voimakkaasti, ja meillä teollisuusmaana ja korkean teknologian osaajana on velvollisuus olla osallisena tässä työssä. Muutoksia tarvitaan joka alalla ja sektorilla. Elinkeinoelämän ja koko yhteiskunnan rakenteet ovat kuitenkin niin suuret ja kankeat, että maailma ei muutu hetkessä haluamaksemme. Kestää aikansa, että kaikki kodinkoneet on uusittu, ja vielä pitempään, että rakennuskanta uusiutuu. Tarvitsemme johdonmukaista toimintaa päämäärien saavuttamiseksi.

Tarja Kautto /sd:

Arvoisa puhemies! Viime vuosikymmeninä ihmiskunta on herännyt miettimään maapallon tulevaisuutta. Ympäristökatastrofit ja tulevaisuuden ennustaminen toivat tietoisuuteen globaalit uhat. Viimeaikaisten äärimmäisten sääilmiöiden aiheuttamat tuhot johtuvat ainakin osittain ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. 30 viime vuoden aikana säähän liittyvien luonnonkatastrofien vahingot ovat kasvaneet 10—50 miljardiin dollariin joka vuosi.

Rajujen sääilmiöiden odotetaan vielä lisääntyvän, sillä kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä kasvavat. Muun muassa sademyrskyjen uskotaan lisääntyvän, meren pinnan nousevan ja jokien tulvivan. Lämpenemisen kiihtyminen tulee uhkaamaan lukuisia eliölajeja seuraavien vuosikymmenten aikana. Pohjoisen lajit ja luontotyypit ovat suurimmassa vaarassa.

Kasvihuoneilmiön globaalin luonteen vuoksi sen hidastamiseen tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen mukaan ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuudet on vakiinnutettava sellaiselle tasolle, ettei ihmisen toiminnasta aiheudu vaarallista häiriötä ilmastojärjestelmässä. Tämänhetkisen käsityksen mukaan tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi nettopäästöjen vähentämistä alle puoleen nykyisistä seuraavien 40—50 vuoden aikana. Kioton pöytäkirjassa täsmennettiin tavoitteenasettelua ja määriteltiin teollisuusmaille oikeudellisesti sitovat, ajallisesti ja määrällisesti täsmälliset päästövähennystavoitteet. Kioton prosessiin liittyvien, vielä avoinna olevien kysymysten ratkaisemisessa on tärkeää päästä nopeasti eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä olevan Kansallisen ilmastostrategian ensisijaisena tavoitteena on pyrkiä täyttämään konkreettiset Kioton pöytäkirjassa ja yhteisön taakanjaossa Suomelle asetetut tavoitteet. Vaikka globaalinen kehitys ja Kioton pöytäkirjan kohtalo ovat vielä hämärän peitossa, kansallisten tavoitteiden tulee olla selkeitä.

Suomen energiankulutukseen on vaikuttanut talouskasvun ohella sähköenergian merkityksen korostuminen. Sähkön osuus energian loppukulutuksesta on kasvanut Suomessa selvästi nopeammin kuin useissa muissa maissa.

Talouskasvun on todettu olevan oleellisimpia energiankulutukseen vaikuttavia tekijöitä. Energian, erityisesti sähkön, kulutus kasvaa talouden kasvun myötä, kuitenkin hitaammin kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Kasvun hidastumisen syynä on talouden rakennemuutoksen lisäksi se, että useilla sektoreilla energian kulutukseen vaikuttavien tekijöiden nopein kasvuvauhti on jo takanapäin. Kasvuvauhdin hidastumiseen myöhemmin tulevaisuudessa vaikuttavat myös väestön keski-iän nousu ja väestömäärän oletettu hidas väheneminen vuoden 2010 jälkeen.

Valtioneuvoston neljä vuotta sitten hyväksymässä energiastrategiassa on Suomen energian kokonaistuotannon arvioitu kaksinkertaistuvan vuoteen 2025 mennessä. Energian kokonaiskulutuksen on vastaavan ajan kuluessa ennakoitu kasvavan noin 1,4-kertaiseksi vuoteen 1995 verrattuna. Tämä arvio perustuu kolmeen edellytykseen. Ensinnäkin energian hinnan tulisi nousta maltillisesti tuontihintojen mukana. Toiseksi, energian käyttöä ei ohjattaisi tai rajoitettaisi kansallisesti esimerkiksi veroin nykyistä enempää. Kolmanneksi edellytetään, että energiateknologian kehitys olisi tasaista. Näistä tekijöistä huolimatta sähkönkulutuksen arvioidaan kuitenkin kasvavan selvästi yli puolitoistakertaiseksi.

Valtioneuvoston energiastrategia osoittaa varsin selvästi sen, että talouskasvun jatkuessa myös energian ja sähkön kulutus kasvaa. Suomella niin kuin myös monella muulla maalla on varsin haastava tehtävä toteuttaa ilmastosopimuksen tavoitteet ja kasvava energian kysyntä. Teollisuus käyttää energiaa Suomessa esimerkiksi muita EU-maita enemmän, mikä osaltaan vaikeuttaa päästötavoitteiden saavuttamista.

Suomen energiataloutta on hoidettu suhteellisen hyvin ja energiantuotanto on rakennettu tyydyttämään monipuolisesti sekä teollisuuden että yksityisen kulutuksen tarpeet. Myös tuotanto on energialähteiltään varsin monipuolista. Kansainvälisesti vertaillen maamme energiantuotanto ja -käyttö ovat myös varsin tehokkaita.

Suomen energiantuotannon erityispiirteitä ovat pitkälle viety sähkön ja lämmön yhteistuotanto sekä bioenergian korkea osuus sähköntuotannossa. Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa polttoaineen energiasisältö käytetään Suomessa varsin tehokkaasti hyväksi. Runsas kolmasosa sähköstä tuotetaan kaupunkien kaukolämmön ja teollisuuden prosessilämmön tuotannon yhteydessä. Tämä osuus on maailman korkeimpia. Yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto on Suomessa jo lähellä teknisten mahdollisuuksien ylärajaa, eikä sitä kautta merkittäviä päästövähennyksiä ole saavutettavissa.

Suomen yksi kiistaton etu on siinä, että energiaa tuotetaan varsin monilla primäärienergialähteillä. Monipuolinen tuotantojärjestelmä antaa energiapolitiikalle suuremman liikkumatilan tulevaisuuden ratkaisumahdollisuuksia pohdittaessa, eikä mitään energiantuotantomuotoa ole syytä sulkea pois vaihtoehtojen joukosta.

Energiankäyttöä on tehostettava edelleen. Energiansäästöohjelmaa on tiukennettava. Tavoitteena tulee olla se, että toimenpiteet toteutetaan talouskasvua vaarantamatta ja että kuluttajien toimintaa ei tarpeettomasti rajoiteta.

Energianhankinnan rakennetta on kehitettävä siten, että bioenergian ja muun uusiutuvan energian osuutta kokonaisenergiasta lisätään. Tällä hetkellä bioenergian osuus sähköntuotannossamme on teollisuusmaiden korkeimpia eli noin 10 prosenttia. Puun ja maakaasun käyttöä on lisättävä tuntuvasti. Kaasun käytön huomattavana kasvun edellytyksenä on kuitenkin, että Suomen kaasuverkko saadaan kytkettyä osaksi eurooppalaista verkkoa. Tämä koskee erityisesti sähkön tuotantoa maakaasulla. Muiden fossiilisten polttoaineiden kuin kaasun käyttöä on merkittävästi vähennettävä vastaavassa aikataulussa. Erityisesti kivihiilen korvaaminen muilla energialähteillä sähköntuotannossa on keskeinen tavoite.

Arvoisa puhemies! Vaikka energiasektori on suurin kasvihuonekaasujen lähde, liikennepolitiikan merkitystä ei pidä väheksyä. Ilmastonmuutoksen kannalta ongelmallisimpia liikkumismuotoja ovat lento- ja autoliikenne, jotka kuluttavat runsaasti energiaa matkustajakilometriä kohden. Suomessa liikenteen osuus kasvihuonekaasupäästöistä on noin 24 prosenttia. Henkilöautoliikenteen osuus on lähes puolet tästä. Liikennesektorin merkitystä korostaa myös liikenteen osuuden voimakas kasvu, sillä liikennesektorin kasvihuonekaasupäästöjen ja energiankulutuksen arvioidaan kaksinkertaistuvan nykyisestä vuoteen 2025 mennessä.

Liikenteen päästöjen vähentämisessä liikenneteknologian kehittäminen ja ajotapakoulutus ovat hyviä keinoja, mutta tärkeintä on yrittää hidastaa liikenteen ja sen päästöjen kasvua. Siksi joukkoliikennettä ja kevyttä liikennettä tulee edistää. Tätä tukee myös liikenneministeriön vuonna 1999 teettämä tutkimus, jonka mukaan kolme neljäsosaa suomalaisista haluaisi liikennepolitiikan ja -suunnittelun edistävän ympäristöystävällisiä liikennemuotoja, kuten joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä. Mutta yksi parhaista keinoista vaikuttaa liikennejärjestelmään on yhdyskuntasuunnittelu.

Leimallista yhdyskuntarakenteen kehittymiselle on viime vuosikymmeninä ollut yhteiskunnan elinkeinorakenteen muuttumisen aiheuttama taajamien alueellinen muodostuminen ja taajamaväestön osuuden kasvu. Väestön keskittyminen taajamiin ja asumisväljyyden kasvu aiheuttavat jatkossakin painetta taajamien laajenemiselle. Taajamien maa-ala on kasvanut voimakkaammin kuin niiden väestömäärä. Suomalaisten taajamien asukastiheydet ovatkin erittäin alhaisia. Muuttoliikkeestä ja kaupungistumisesta huolimatta useimpien taajamien asukastiheys on edelleen alenemassa. Kehityksen muuttamiseksi tarvitaan eheytyvää aluerakennetta, mikä edistää osaltaan energian säästöä ja tehokasta käyttöä vähentämällä liikennetarvetta ja parantamalla yhdistetyn lämmön- ja sähköntuotannon edellytyksiä.

Arvoisa puhemies! Kaatopaikat ja jäteveden puhdistaminen ovat vastuussa 54 prosentista Suomen metaanipäästöistä. Paras tapa vähentää kaatopaikkojen metaanipäästöjä on edistää joko keskitettyä tai talokohtaista eloperäisen jätteen kompostointia. Paperin ja pahvin kierrätyksen edistäminen vähentäisi sekin metaanin syntyä. Vanhoilta kaatopaikoilta tulee metaania ottaa talteen ja käyttää energiantuotannossa, jolloin sillä voidaan korvata fossiilisia polttoaineita.

Taloudellisista ohjauskeinoista verotuksella on ollut kasvava merkitys ilmastonmuutoksessa. Verotuksen painopistettä tuleekin edelleen siirtää ympäristö- ja energiaverojen suuntaan. Ympäristöystävällisen teknologian tutkimus- ja kehitystoimintaan on edelleen panostettava. Erityisesti on huolehdittava uusiutuvien energiamuotojen kehitysmahdollisuuksista. Vapaaehtoiset sopimukset ovat positiivinen lisä keinovalikoimassa. Kioton joustomekanismien käytöstä olisi tärkeää päästä pikaisesti sopimukseen, jotta keinovalikoimaa voidaan laajentaa. Lisäksi tarvitaan yleisiin kulutustottumuksiin ja asenteisiin vaikuttavia toimia, sillä kuluttaja pystyy valinnoillaan vaikuttamaan monin eri tavoin.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuutta silmälläpitäen nyt käsiteltävänä olevan selonteon merkitystä ei voida liikaa korostaa. Tutkijoiden viesti kasvihuoneilmiön kehityksestä ja sen arvioiduista haittavaikutuksista on otettava vakavasti. Selonteon käsittelyn eduskunnassa tulee olla monipuolista ja perusteellista. Siten luomme pohjaa suurille energiaratkaisuille ja muille kasvihuoneilmiön hillitsemiseksi tarvittaville toimille.

Tytti  Isohookana-Asunmaa  /kesk:

Puhemies! "Kivihiilen polttamisesta aiheutuva ilmastonmuutos ja bse-tauti ovat kaksi erilaista esimerkkiä samasta virheestä: taloudellinen toiminta on kääntynyt itseämme ja muuta ekosysteemiä vastaan. Väärin keinoin tavoiteltu taloudellinen voitto tulee myös rahallisesti kalliiksi. Ei siis pidä enää kysyä, onko meillä varaa ekologisempaan elämään. Varaa on — ja pakko.

Ympäristöpolitiikka on muutettava perinpohjaisesti. Bulevardivihreät eivät ongelmien syihin halua paneutua, heille riittää näennäisillä suojelutoimilla ostettu hyvä omatunto.

Meillä on riittävästi mahdollisuuksia — ehkä myös aikaa — muuttaa politiikkamme. Kivihiilen poltosta on luovuttava ja siirryttävä uusiutuviin energiavaroihin. Pieni säästö nyt voi tuottaa suuren laskun tulevaisuudessa. Väärälle politiikalle löytyy ekologisesti ja ekonomisesti parempi vaihtoehto."

Tämä lainaus keskustan ympäristöpoliittisesta ohjelmasta oli kirjoitettu viisi vuotta sitten. On valitettavaa, ettei valtiovalta ole Lipposen pääministerikaudella ottanut härkää sarvista, vaan ympäristöpolitiikan on annettu ajelehtia ajopuun tavoin. Miksi Lipposen molemmat hallitukset ovat suhtautuneet ympäristöpolitiikkaan kakkosluokan kysymyksenä?

Nykyinen tie on kuljettu loppuun. Ilmastonmuutos on varmistumassa todeksi. Seitinohut ilmakehäkerros maapallomme ympärillä on elämämme perusta. Sen haavoittuvuus on ymmärretty hyvin myöhään, ja vasta muutaman viime vuoden aikana on havaittu, miten ihmisen toiminta on saattanut uhatuksi tulevien sukupolvien mahdollisuudet.

Nyt käsittelyssä olevan Kansallisen ilmastostrategian täytyy muuttaa suuntaa. Selonteko onkin lupaus paremmasta. Se sisältää perusteltuja analyysejä ja vaihtoehtoisia tarkasteluja siitä, miten taloutemme sovitetaan uuden ympäristöpolitiikan kanssa yhteen. Keskusta korostaa, että lähtökohtana tulee olla luonto ja ympäristö ennen muuta. Toivottavasti hallitus on tosissaan tehostamassa ympäristöpolitiikkaansa. Silti kysyn: Muuttuvatko lukuisat selonteon pyrkimykset ja aikomukset myös teoiksi?

Nyt valiokuntakäsittelyyn lähtevä selonteko — ja tässä yhteydessä totean, että keskustan eduskuntaryhmä esittää, että selonteko lähetettäisiin ympäristövaliokuntaan — kaipaa kiihkotonta ja monipuolista käsittelyä. Olen siinä ed. Kauton kanssa samaa mieltä. Hallitus on kuitenkin tyytynyt vain kahden perusvaihtoehdon esittelyyn eikä vaivautunut maailmansysteemin edellyttämään laaja-alaiseen analyysiin esimerkiksi Kioton mekanismeista — ajattelen väestökauppaa ja hiilinieluja — energian hinnanmuodostuksesta tai teollisuuden tulevista rakenteista. Ajattelen nyt esimerkiksi sitä osaa Suomen teollisuudesta, joka viime vuodet on pääosin vastannut kasvusta. Miten pääjohtaja Ollilan johtama Nokia suhtautuu oman alansa tuleviin energiatarpeisiin?

Kannattaisiko Suomen omaksua ympäristöpolitiikassa tietoisesti kaksoisstrategia: saatetaan oman maan ympäristöpolitiikka ja osaaminen maksimaaliseen hyvään kuntoon? Tällöin Suomelle avautuu mahdollisuus vaatia kansainvälisillä foorumeilla tuloksia myös toisilta ja esittää uusia teknologisia ratkaisuja. Tämä takaisi myös suomalaisille yrityksille kestävän imagohyödyn.

Ihmisen toiminnan kielteinen vaikutus maapallon ympäristöön on viime vuosikymmeninä voimistunut. Luonnonvarojen käytön lisäyksen sekä ilma- ja jätevesipäästöjen kasvun seurauksena elinympäristömme tila on laajoilla alueilla kriittinen ja osin tuhoutunut. Itämeri voi huonosti. Sen pohjasta on jo kuollut 100 000 neliömetriä, mutta myrkyllinen sinilevä siellä sen sijaan voi hyvin.

Hiilidioksidipäästöt eivät tunne rajoja. Kansainväliset sopimukset ovat siten välttämättömiä päästöjen vähentämisessä. Kioton pöytäkirjan mukaisesti olemme nyt alkutaipaleella kasvihuonekaasupäästöjen kasvun vähentämisen ja pysäyttämisen tiellä. Kuten viime vuoden lopussa hyväksytyssä EU:n vihreässä kirjassa todetaan: "Kioton pöytäkirjassa vahvistetut tavoitteet ovat kuitenkin vain ensi askel." Valitettavaa on, että Kiotonkin päätökset saavat vielä odottaa sitovaa vahvistusta. Haagin äskeinen kokous ennustaa vaikeuksien jatkuvan.

Viime keskiviikkona USA:n varapresidentti Dick Cheney sanoi, että Yhdysvallat ei tule hyväksymään Kioton sopimusta. Tämä on vastuutonta. Kansainvälinen yhteisö ei saa sallia vapaamatkustajia. USA:n osuus koko maailman hiilipäästöistä on 36 prosenttia. Yhdessä Venäjän kanssa se tupruttaa ilmaan yli 50 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä. Näiden suurvaltojen tulisi totisesti tuntea ympäristöpoliittinen vastuunsa.

Energian tuotanto ja kulutus on tärkein ympäristön tilaan vaikuttava tekijä. Sillä on myös vaikutusta työllisyyteen ja alueelliseen kehitykseen. Tätä selonteossa ei ole riittävästi tiedostettu. Siinä ei esimerkiksi juurikaan ole otettu huomioon uusiutuvien energialähteiden lisäkäytön positiivisia työllisyysvaikutuksia.

Energiapoliittiset ratkaisut muokkaavat laajavaikutteisesti yhteiskuntaa lähes kaikki rajat ylittäen. Energian tuotanto ja käyttö heijastuvat ympäristön ja ilmaston laatuun, terveyden ehtoihin, työllisyyteen, talouteen, alueelliseen kehitykseen, läpi koko yhteiskunnan ja yhteiskuntien. Siksi on nähtävä energiapolitiikan kokonaisuus, rohjettava kyseenalaistaa keskitettyihin ja joustamattomiin energiantuotantomalleihin perustuva energiapolitiikka. Tarkoitan tällä jättiläispanostusta uusiutuviin energiamuotoihin perustuvaan tutkimukseen. Nyt kuitenkin pyöritään vain juupas—eipäs-väittelyssä viidennen ydinvoimalan ympärillä.

Keskustan näkemys on, että energia- ja ympäristökysymyksiä sekä ekologisia ongelmia on enenevästi alettava ratkomaan EU:n foorumeilla ja globaalisti, jos mielitään päästä todellisiin tuloksiin. EU:ssa Suomen panos on tähän asti ollut liian vaisu. Esimerkiksi ympäristöverotuksen yhteisten minimitasojen määrittämisessä EU:ssa Suomi on ollut passiivinen. Pohjoisen ulottuvuuden ohjelmasta on puhuttu paljon, mutta sen ympäristöpoliittiset käytännön tulokset ovat yhä vaatimattomat. Yksi Pietarin jätevedenpuhdistamo ei riitä.

Energiapolitiikan tulee tukea eettisesti ja ekologisesti kestävää, vakaata kasvua. Energiapolitiikalla luomme talous- ja työllisyyspolitiikan tueksi olosuhteet, joilla turvataan energian saatavuus ja kilpailukykyinen hinta.

Suomen vahvuus on vuosikymmenien ajan ollut monipuolinen energiapaletti. Se lisää kansallista turvallisuutta myös tulevaisuudessa. Tehostuvasta energiansäästöstä huolimatta Suomi tarvitsee tällä menolla lisäenergiaa, erityisesti lisää sähköä. Ennuste toteuttaa helposti itseään. Sekä poliittisilla että yritysten ja kotitalouksien päätöksillä voisimme muuttaa suuntaa. Viime vuosi jo osoitti, että energian kokonaiskulutuksen supistuessa 1,6 prosentilla ja sähkönkulutuksen kasvaessa enää 1,7 prosenttia saavutimme kuitenkin lähes 6 prosentin bkt-kasvun.

Emme voi rakentaa energiapolitiikkaamme tuonnin varaan. Keskustan eduskuntaryhmä selvittääkin parhaillaan Mauri Pekkarisen johdolla Suomen tulevan energiapolitiikan päävaihtoehtoja ja ratkaisuihin liittyviä vaikutuksia. Yhteiskuntamme asiantuntijoita hyödyntävän työn tarkoituksena on antaa keskustan päättäjille mahdollisimman hyvä ja monipuolinen asiaperusta tuleville päätöksille.

Mielestämme Suomen strategiana tulee olla nykyistä ennustettavampi ja pitkäjänteisempi energiapolitiikka. Nyt ei ole mitään paniikkia lyhytnäköisiin päätöksiin. Meidän on etsittävä vuosikymmeniä kestävää linja, josta koko kansantalous ja yhteiskunta voi saada mahdollisimman suuren hyödyn, mutta ei kuitenkaan luonnon eikä tulevien sukupolvien turvallisuuden kustannuksella.

H allituksen selonteko lähtee siitä, että Kioton ilmastovelvoitteiden energiapoliittiset vaihtoehdot ovat maakaasu tai ydinvoima. Miksi eivät myös uusiutuvat energialähteet, viimeisin tekniikka ja sen kehittäminen? (Ed. Pulliainen: Juuri niin!)

Maakaasun käytön tieltä on raivattava poliittiset esteet. Jos maakaasun hintataso pysyy vakaana, sen kasvava käyttö on perusteltua. On kuitenkin tiedostettava, että maakaasun käytön kasvuun liittyy jonkinlaista hinta- ja saatavuusriskiä. Näiden riskien painoarvoa tulee eduskunnassa nyt selvittää.

Ydinvoima jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Merkittävää on, että hallituksen laskelmien mukaan taloudellista pakkoa ydinvoiman lisärakentamiselle ei näyttäisi olevan. Ilmastostrategiassa nimittäin esitetään, että ydinvoimavaihtoehto olisi vuositasolla kotitaloutta kohti vain noin 400—800 markkaa edullisempi kuin maakaasuvaihtoehto. Jos on valittava kahdesta vaihtoehdosta, niin kuin hallituksen esittämä, maakaasu tai ydinvoima, (Ed. Kalliomäki: Ei "tai" vaan "ja"!) perusteeksi ei riitä hintaero hallituksenkaan laskelmien mukaan.

Keskustan mielestä bioenergian käytön voimakas lisääminen on välttämätöntä hiilidioksidipäästöjen kasvun pysäyttämiseksi. Bioenergian vahvuudet näkyvät energiahuollon varmuutena, turvallisuutena ja riippumattomuutena sekä kotimaisten resurssien hyväksikäytössä ja työllisyydessä. Tässä hallitukselta odotetaan paljon nykyistä tehokkaampia toimia.

Puun energiakäytön lisääminen edellyttää toimivia veroratkaisuja ja julkisia sijoituksia. Nuorten metsien hoitoon ja energiapuun korjuuseen myönnettävä tuki turvaa energiapoliittisten tavoitteiden lisäksi myös tarpeelliset nuorten metsien hoitotyöt. Metsänhoidollisten töiden yhteydessä tapahtuvaan energiapuun korjuuseen tulee lisäksi myöntää työllistämistukea erityisperustein. Tästä näkökulmasta Suomen tulevaa metsäpolitiikkaa ei voida eduskunnassa jättää yhtä ylimalkaisen tarkastelun varaan kuin hallitus selonteossaan.

Turve on hitaasti uusiutuva energialähde, jonka kansantaloudellinen merkitys Suomessa on muihin EU-maihin verrattuna suuri. Erityisen hyvä turpeen hyödyntämismuoto on sen yhteiskäyttö puun kanssa. Siksi turpeen verotuksellista asemaa on kiireesti parannettava.

Tuuli- ja aurinkovoimalla on merkitystä energiataloudessa varsinkin pitkällä aikavälillä. Teollisuuspoliittista merkitystä energiataloudessa niillä on jo nyt. On valitettavaa, että kauppa- ja teollisuusministeriö on alentanut tuulivoimalainvestointien avustusprosenttia. Tämä on johtanut siihen, että viime vuonna ei lähtenyt liikkeelle kuin yksi tuulivoimalahanke, tänä vuonna ilmeisesti ei ainuttakaan. Miksi jopa vihreät ovat hallituksessa hylänneet tuulivoiman kehittämisen? (Ed. Pulliainen: Mönkäre on hylännyt, eivät vihreät!)

Myös maalämpö on unohtunut. Valtiovallan panostus maalämmön kehittämiseen on vähäistä. Kuitenkin käytännön kokemukset osoittavat maalämmön toimivuuden ja sähkölämmitykseen verrattuna huomattavan energiansäästön. Ei lupaa hyvää, että ilmastostrategiassa maalämmön kehittäminen on kuitattu yhdellä lauseella.

Hallitus teki puolitoista vuotta sitten hyvän uusiutuvien energialähteiden ohjelman, mutta ei kuitenkaan ole toiminut tämän ohjelman mukaisesti. Esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistäviin investointitukiin tulisi ohjata noin parisataa miljoonaa markkaa vuodessa. Kuitenkin vastoin tätä linjausta kuluvan vuoden budjetissa myöntämisvaltuutta pienennettiin 20 miljoonalla markalla, eli 116:sta 96 miljoonaan. Miksi ohjelmia tehdään, jos niitä ei aiotakaan toteuttaa? Hyvä, että kriittinen palaute ja opposition vaatimukset johtivat lopulta siihen, että hallitus lupasi ensi vuodelle lisätä 60 miljoonaa markkaa uusiutuvan energian käyttöä edistävän investointi- ja selvityshankkeiden tukemiseen. Tästä lupauksesta hallituksen on pidettävä kiinni.

Bioenergiapolitiikalleen Suomi voi hakea liittolaista EU:n komissiosta muistaen, ettei EU enää ole pelkästään Hiili- ja teräsyhteisö. Komission valmistelema unionin energiahuoltostrategia pohjautuu nimittäin juuri uusiutuvan energian voimalliseen edistämiseen. Siksikin Lipposen hallituksen on terästettävä energiapoliittista otettaan ja ajettava EU:n resurssien lisäämistä uusiutuvan energian hyödyntämiseen. Nyt hallituksen energiapolitiikasta on puuttunut tahtotila; ministeriautoista kiinnipitäminen on mukauttanut vihreätkin hiilenmustan politiikan ajopuuksi.

Puhemies! Ahon hallitus modernisoi Suomen energiaverotuksen ympäristöohjaavaksi. Energiaverolla rangaistiin niitä, jotka tuottivat paljon hiilidioksidipäästöjä, ja vastaavasti palkittiin niitä, joiden tuotanto aiheutti vähän päästöjä. Vihreiden tultua hallitukseen energiaverotusta käännettiin hiilenmustaan suuntaan poistamalla tämä ympäristöohjaavuus.

Verotuksella on ohjattava energiankäyttöä nykyistä tehokkaammin uusiutuvien energialähteiden, kuten biopolttoaineiden, vesivoiman, tuulivoiman sekä yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon suuntaan. Tästä voisi löytyä tulevan energiapolitiikan tie. Tärkeää on, että verotuksen kehittäminen on pitkäjänteistä ja ennakoitavaa sekä yritystemme kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttävää.

On ilmeistä, että vihreätkin ovat saaneet kirjoittaa selontekoon osionsa. Se koskee liikennettä. (Ed. Pulliainen: Kolme riviä, kolme riviä!) Siteeraan malliksi ehdotusosan ensimmäistä kohtaa: "Lisätään liikenteen alueellisten kehitysvaihtoehtojen ja informaatioteknologian vaikutusten tutkimuksia." Tämäntapaisia filosofointeja selonteosta löytyy runsaasti. Nyt on kuitenkin toiminnan aika. Suomen tämänhetkisistä hiilidioksidipäästöistä noin viidesosa aiheutuu liikenteestä. Liikenteen päästöt on kiireesti saatava kuriin.

Vastaus ei kuitenkaan ole väestön keskittäminen harvoihin keskuksiin, mitä hallitus on omilla toimillaan kiihdyttänyt. Pääkaupunkiseudun työmatkaliikenteessä ovat arkipäivää yli 50 kilometrin yhdensuuntaiset työmatkat. Suomi maksaa vielä kalliisti, myös ympäristöpoliittisesti, hallituksen ruuhkautuvan kasvun ideologiasta. Tarvitsemme alueellisesti tasapainoisempaa kasvua. Lisäksi liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi uusien, nestemäisten liikennepolttoaineiden käyttöönottoa on edistettävä. Esimerkiksi peltobiomassoista tehdyt nestemäiset polttoaineet sekä kaasubussit voivat olla merkittävä apu hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä.

Puhemies! Yhteisenä kansallisena tavoitteena tulee olla Suomen johtaminen ekologisen ja eettisesti kestävän energiantuotannon kärkimaaksi. Suomella on tähän hyvät mahdollisuudet, kunhan hyödynnämme täysimääräisesti korkeatasoisen energiateknologian. Suomen on otettava energiateknologian vienti merkittäväksi osaksi myös kehitysyhteistyöpolitiikkaa. On välttämätöntä, että teollistuneet maat auttavat kehittyviä maita välttämästä virheitä. Näkymät Kiinan ja Intian tulevista hiilidioksidipäästöistä ovat järkyttäviä. Nopeasti teollistuvat ja paljon energiaa käyttävät maat olisi saatava ilmastopäästöjä rajoittavaan prosessiin. Päästöjen kuriin saamiseksi on pakko tehdä paljon hallituksen ilmastostrategiassa esitettyä voimakkaampaa kansainvälistä yhteistyötä.

Rouva puhemies! Tämänhetkiset kriisit ovat pääosin ihmisen tekoa, ja ne eroavat monista aiemmista globaalikriiseistä siinä, että ne voidaan ratkaista. Ratkaisuvaihtoehdot ovat vaikeat ja monimutkaiset, mutta niitä on. Kärjistyvä ympäristökriisi voidaan pysäyttää vain muuttamalla kansantalouden rakenteita ja teollisuuden tuotantotapoja luonnontaloudellisesti kestävään suuntaan. Ministeriaitioiden liturgiat eivät ole enää uskottavia. Vihreällä filosofialla ei ole katetta, jos se ei mitenkään näy käytännössä. Olemme todella tulleet tienhaaraan, jota runoilija kuvaa:

"Kaksi tietä erkani kahtaalle metsässä ja läksin sitä vähemmän kuljettua pitkin kulkemaan ja siitä onkin kaikki hyvä lähtöisin."

Pyrkimysten, selitysten ja toiveiden sijaan tarvitaan rohkeita päätöksiä, määrätietoista työtä ekologisesti ja eettisesti kestävän kehityksen puolesta. Yhteiskuntien rakenteita, talouden tuotantomuotoja, asumista ja alueellista kehitystä on ohjattava poliittisilla päätöksillä niin voimakkaasti, että siirtyminen uusiutuvien luonnonvarojen varaan mahdollistuu ja toteutuu.

Ehkä joudumme vähemmän kuljetulle polulle. Kaukokatseisuuden tie on usein epäsuosittu. Näin on varsinkin silloin, kun ihmisen on oltava valmis vaihtamaan omat etunsa tulevien sukupolvien etuihin. Silloin valitsemme todennäköisesti uuden elämäntapamme. Maailma, jossa talous on tasapainossa ekologian kanssa ja ihmiskunta sopusoinnussa luonnon kanssa, on ulottuvillamme.

Kyllä, rouva puhemies.

Jyri  Häkämies  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kasvihuonekaasuista johtuva ilmastonmuutos on tutkimustiedon valossa vakavasti otettava uhka maapallolle ja ihmisen hyvinvoinnille. Teollisuudesta ja muusta ihmisen toiminnasta aiheutuvat päästöt ovat jo vaikuttaneet muun muassa siihen, että Euroopassakin vuoden keskilämpötila on noin 0,8 astetta korkeampi kuin se oli sata vuotta sitten.

Kansainvälisessä yhteisössä on ymmärretty, että on välttämätöntä ryhtyä määrätietoisiin globaaleihin toimenpiteisiin, jotta vaarallisia ilmastomuutoksia aiheuttava ilmakehän liiallinen niin sanottu kasvihuonekaasupitoisuus saataisiin tulevaisuudessa aisoihin. Laajalti ratifioitu YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus sekä etenkin sitä määritelmällisesti ja juridisesti konkretisoiva Kioton pöytäkirja ovat kiistatta tärkeitä askeleita mutkikkaalla tiellä kohti ilmastolle haitallisten päästöjen merkittävää vähentämistä.

YK:n piirissä aikaansaatujen ilmastosopimusten ja pöytäkirjojen periaatteellista tärkeyttä vähättelemättä on syytä pitää mielessä, ettei edes oikeudellisesti sitovia ja täsmällisiä päästövähennysvelvoitteita luova mekanismi luonnollisesti sinällään aiheuta myönteisiä muutoksia ilmaston tilaan. Tavoiteltujen päästövähennysten toteutuminen siten, että niillä on aidosti merkitystä ilmastollisiin oloihin, edellyttää valtioiden maailmanlaajuista sitoutumista Kioton pöytäkirjan päästörajoituksiin sekä kansallisten ja ylikansallisten ilmasto-ohjelmien toimeenpanoa kyseisten velvoitteiden täyttämiseksi.

Erittäin huolestuttavana voidaan tässä suhteessa pitää sitä, että maailman suurin yksittäinen saastuttaja, Yhdysvallat, on jokin aika sitten ilmoittanut, ettei se tule ratifioimaan Kioton pöytäkirjaa eikä sitoutumaan sen mukaisiin päästövähennyksiin. Lisäksi kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanon valvontaan liittyy aina tiettyjä ongelmia, jotka eivät päästövähennystenkään kohdalla ole helposti ratkaistavissa. Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsookin, että päästövelvoitteiden noudattamisen valvontaan on kiinnitettävä erityistä huomiota, jos ja kun Kioton pöytäkirja tulee lähitulevaisuudessa laajalti ratifioiduksi.

Arvoisa puhemies! Suomi ja muut EU:n jäsenvaltiot ovat sekä YK:n ilmastosopimuksen että Kioton pöytäkirjan osapuolia kansallisvaltioina. Lisäksi EU on yhteisönä sitoutunut täyttämään jäsenvaltioidensa yhteisen päästöjen vähentämisvelvoitteen, 8 prosentin vähennyksen vuoden 1999 tasosta. Velvoitteen saavuttaminen ja edellytysten luominen Kioton pöytäkirjan ratifioinnille yhteisössä ja sen jäsenvaltioissa edellyttävät siten niin kansallisia kuin yhteisötasonkin politiikkatoimia.

Kansallisia toimenpiteitä suunniteltaessa ja niitä toteutettaessa on myös olennaista huolehtia Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn säilymisestä. Kilpailuasemaamme mahdollisesti heikentäviin toimiin ei tule ryhtyä ennen Kioton pöytäkirjan laajamittaista kansainvälistä ratifiointia. Osaltaan tätä turvaa se seikka, että pöytäkirja tulee voimaan vasta, kun sen on ratifioinut vähintään 55 sopimusosapuolta ja ratifioineiden teollisuusmaiden yhteiset päästöt ovat yli 55 prosenttia kaikkien teollisuusmaiden vuoden 1990 hiilidioksipäästöistä.

Hallituksen lähtökohtana on, että ilmastostrategia perustetaan tässä vaiheessa kotimaisiin toimenpiteisiin. Kioton pöytäkirjaan sisältyy kuitenkin kolme joustomekanismia: niin sanottu yhteistoteutus, puhtaan kehityksen mekanismi ja päästökauppa. Ne tuovat kustannustehokkuuden tavoittelun ja kansainväliset markkinat mukaan ilmastonsuojelun toteuttamiseen. Kaikkien näiden joustavien niin sanottujen vaihtoehtomekanismien tavoitteena on, että teollisuusmaat ja niissä toimivat yritykset voisivat hankkia ja myydä päästöyksiköitä Kioton pöytäkirjassa asetettujen ehtojen puitteissa.

Vaihtoehtoisten joustokeinojen merkitys saattaakin olla tulevaisuudessa huomattava. Niitä voitaisiin käyttää markkinoilla kannustimina ja niiden kautta toteutettaisiin ympäristönsuojelussa paljon hyödynnettyä polluter pays- eli saastuttaja maksaa -ajatusta kansainvälisten markkinoiden ja Kioton pöytäkirjan osapuolten ohjaamilla tavoilla. Edellä mainittujen mekanismien pelisäännöistä ei kuitenkaan vielä ole sovittu eikä siten niiden mahdollistamia toimenpiteitä voida laskea mukaan Kansalliseen ilmastostrategiaan. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä olisi kuitenkin toivottavaa, että pelisäännöt saataisiin hyväksyttyä mahdollisimman pian, vaikkakin niihin kohdistuu Suomen osalta joitakin uhkakuvia.

Arvoisa puhemies! Ilmastostrategian mukaan vähennystavoitteesta puolet katettaisiin toteuttamalla uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma ja energiansäästöohjelma. Toinen puoli katettaisiin sähköntuotantoratkaisuilla. Näihin toimenpiteisiin liittyy suuri joukko epävarmuuksia, jotka voivat pahimmillaan vaarantaa päästötavoitteiden saavuttamisen. Näistä epävarmuuksista huolimatta Kansallinen ilmastostrategia luo hyvän perustan kasvihuonekaasujen vähentämiselle. Olennaista on, että teemme kaikki kustannustehokkaat toimet päästöjen vähentämiseksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa voimakkaasti toimia uusiutuvien energialähteiden käytön, energiansäästön lisäämisen ja energiateknologian kehittämisen edistämiseksi.

Puu on tärkein uusiutuva energialähteemme ja sen käytön lisääminen on hyvin perusteltua. Puulla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita ja sen käytöllä on myös tärkeä aluepoliittinen merkitys. Rahat jäävät paikkakunnalle, ne työllistävät ja edesauttavat lisäksi kestävää metsänhoitoa ja harvennushakkuita.

Strategian yksi merkittävistä epävarmuustekijöistä on talouden kasvuoletus. Strategiassa oletetaan, että vuoteen 2010 saakka vuotuinen bkt-kasvu olisi keskimäärin vajaat 3 prosenttia ja tämän jälkeen vähän yli 2 prosenttia. On hyvin mahdollista, että talous kasvaa tätä ennustetta nopeammin. Muun muassa Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on ennustanut kasvun olevan selvästikin vauhdikkaampaa. Jos näin käy, myös hiilidioksidipäästöt kasvavat energiankäytön lisääntyessä. Onkin syytä kysyä, onko 14 miljoonaa tonnia riittävä hiilidioksin vähentämistavoite vuonna 2010.

Kuten ilmastostrategiassa usein todetaan, on ohjelman kasvihuonekaasujen vähentämistavoite vasta alku päästöjen vähentämisessä. Tavoitteiden arvioidaan kiristyvän 2010-luvulla. Maakaasuskenaariossa ei ole jatkossakaan mahdollista juuri ollenkaan vähentää päästöjä, koska kaikki hiili on korvattu jo maakaasulla. Vaihtoehdoksi jäisi lähinnä turpeen korvaaminen maakaasulla, mikä ei kuitenkaan vähentäisi päästöjä riittävästi. Ydinvoimaskenaariossa voidaan taas vuoden 2010 jälkeen edelleen korvata hiiltä päästöttömillä energialähteillä ja maakaasulla.

Jos ja kun hiilidioksidipäästöjä päätetään vuoden 2010 jälkeen edelleen vähentää, on olemassa mahdollisuus, että myös maakaasun käyttöä joudutaan vähentämään. Tämä uhkaskenaario on hyvin samanlainen kuin kivihiilen osalta esitetään nyt käsittelyssä olevassa selonteossa. Tästä herääkin kysymys: Mistä löytyvät Suomesta ne tahot, jotka olisivat mahdollisen tuotannon vähentämisriskin huomioiden valmiita lähivuosina investoimaan voimakkaasti maakaasuun?

Maakaasun käytön voimakkaaseen kasvattamiseen sisältyy myös selvä huoltovarmuus- ja hintariski. Maakaasun lisäämisen kannalta tärkeää olisi, että pääsisimme muidenkin tuottajien piiriin esimerkiksi kaasuputkella Venäjältä Keski-Eurooppaan. Tästä investoinnista päätöksen tekevät kuitenkin muut maat kuin Suomi — lähinnä siis venäläiset tuottajat ja keskieurooppalaiset asiakkaat.

Vuonna 1999 Suomessa käytetystä kivihiilestä tuotiin Venäjältä 40 prosenttia, raakaöljystä 44 prosenttia, tuontisähköstä 54 prosenttia ja maakaasusta 100 prosenttia. Maariski on siis nykyisellään jo melkoisen suuri. Ydinvoima ja siihen liittyvät päätökset ovat omissa käsissämme, sen sijaan kaasuskenaario johtaisi nykyistä vielä suurempaan riippuvuuteen Venäjästä. Kaasuskenaarion toteutuessa Suomessa käytetystä sähköstä noin 40 prosenttia olisi venäläisen kaasun ja sähkön tuonnin varassa. 80-luvun Neuvostoliiton- vientiriippuvuudesta siirtyisimme auttamatta Venäjän-tuontiriippuvuuteen.

Arvoisa puhemies! Pitkällä aikavälillä ydinvoiman hinta on vakaa ja ennustettavissa, kun taas maakaasun hintakehitykseen liittyy suurtakin epävarmuutta. Kun kaasun kysyntä tulevaisuudessa vielä voimakkaasti kasvaa Euroopassa, on pelkona, että sen hinta nousee arvioitua nopeammin. Maakaasun olennaisesti oletettua korkeampi hintataso voi vaarantaa koko maakaasuskenaarion toteuttamismahdollisuuden. Joka tapauksessa se nostaisi maakaasuvaihtoehdon kustannuksia miljardeilla markoilla vuosittain.

Edellä mainitun lisäksi maakaasuvaihtoehtoa rasittavat hiilivoimalaitosten ennenaikaisesta pysäyttämisestä aiheutuvat kustannukset ja tulojen menetykset. Voimantuottajat ovat voimakkaasti kritisoineet strategiassa esitettyä arviota alle miljardin markan korvaussummasta hiilestä luovuttaessa ja puhuvat enemmänkin useista miljardeista markoista. Energia-alan Keskusliiton Finergyn mukaan pelkästään jo tehtyjen hiili-investointien korvaaminen maksaisi yhteiskunnalle vähintään noin 6 miljardia markkaa. Perusteltua onkin kysyä, kuinka kalliiksi veronmaksajille tosiasiassa tulee hiilestä luopuminen ennen aikojaan.

Ilmastostrategian päästövähennykset perustuvat osaltaan merkittäviin energiaverojen korotuksiin. Suomessa, jossa on paljon energiavaltaista teollisuutta, on teollisuuden energiaverotus jo nyt maailman kovimpia. Jos meillä lähdetään yksipuolisesti energiaverotusta nykyisestä voimakkaasti korottamaan, voi sillä olla huomattavia kielteisiä vaikutuksia työllisyyteen. Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että Suomen kilpailukykyä ei saa vaarantaa kilpailijamaitamme rajummilla veronkorotuksilla. Suomen tulee jatkossakin hallitusohjelman mukaisesti tavoitella energia- ja haittaverojen yhdenmukaistamista EU:ssa luomalla veroille riittävä vähimmäistaso.

Arvoisa puhemies! Kansantalouden kannalta on tärkeää, että kaikissa ilmastopoliittisissa ratkaisuissa voitaisiin edetä mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla. Samoin on tärkeää muistaa, että ydinvoiman mahdollinen lisärakentaminen ei tarkoita maakaasun lisärakentamisesta luopumista. Kysymys ei siis ole tältä kannalta kahdesta toisensa täysin poissulkevasta vaihtoehdosta. Maakaasuputken jatkaminen länsirannikolle on varmasti perusteltua samoin kuin maakaasun lisääntyvä käyttö yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa.

Kivihiilen merkitys energiapaletissamme pienenee ydinvoimaskenaariossa itsestään. Veronmaksajille tämä tulee olennaisesti halvemmaksi kuin kivihiilituotannon äkkinäinen alasajo ja kokonaan maakaasun varaan tukeutuminen.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että Kioton haastavien tavoitteiden saavuttamisen tulee perustua mahdollisimman monipuoliseen energian tuotantoon. Energian säästön ohella on panostettava uusiutuviin energialähteisiin sekä tutkimukseen ja kehitykseen. Meidän tulee myös ennen kaikkea turvata perusenergian ja sähkön turvallinen saanti ja sen vakaa hinta myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Viime päivinä on keskusteltu paljon siitä, mihin hyvinvointiyhteiskunnallamme on varaa ja mihin ei. On noussut esiin useita asioita, joihin on toivottu perustellusti parannusta ja samalla myös lisää rahaa. Hyvinvointipalvelut rahoitetaan viime kädessä kotimaisella työllä ja tuotannolla. Voimme turvata hyvinvointiyhteiskunnan edellytykset parhaiten pitämällä hyvää huolta suomalaisen työn ja tuotannon toimintaedellytyksistä ja kilpailukyvystä. Ilmastostrategiassa esitellyissä eri vaihtoehdoissa on myös paljolti kysymys talouden kasvun turvaamisesta ja sitä kautta myös ja ennen kaikkea siitä, miten ja mitkä hyvinvointipalvelut tulevaisuudessa pystytään tuottamaan.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! YK:n johdolla valmistellun ilmastosopimuksen tavoitteena on vakiinnuttaa kasvihuonekaasujen päästöt tasolle, joka ei vaaranna maapallon ilmastojärjestelmää. Kunkin sopijaosapuolen — kuten Suomen — tulee laatia ja panna toimeen kansallinen ohjelma ilmastonmuutosten hillitsemiseksi. Valtioneuvoston selonteko sisältää selvityksen Suomen kansallisista toimista siltä pohjalta, mitä EU-maat sopivat taakanjaosta keskenään.

Vasemmistoliitto korostaa, että vastuu ilmastonmuutosten torjunnassa on nimenomaan teollistuneilla mailla, jotka myös vaikuttavat ilmastonmuutokseen kaikkein eniten. Kyse on kansojen välisestä solidaarisuudesta, mitä me vasemmistossa pidämme tärkeänä arvona.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä on hyvä, että Suomen ilmastostrategia tunnustaa ilmastonmuutokset eikä jossittele. Tämä on viisasta senkin vuoksi, että nyt tämän kevään aikana on ensi kertaa objektiivisesti pystytty osoittamaan maasta takaisin avaruuteen suuntautuvan infrapunasäteilyn väheneminen fysikaalisin tutkimusmenetelmin.

Ilmastostrategia toteaa Kioton sopimuksen ja sitoumuskauden 2008—2012 olevan vasta alkua. Käynnissä olevan ilmastonmuutoksen hallinta vaatii aivan toisenlaisia vähennysprosentteja kuin on Kiotossa päätetty teollisuusmaiden 5 prosentin päästövähennys vuoden 90 päästötasoon nähden.

Haagin osapuolikokouksessa oltiin jo pienentämässä teollisuusmaiden päästöjen vähennysvelvoitetta lähelle 3:a prosenttia. Syynä oli se, että Yhdysvallat halusi laajentaa hiilidioksidia sitovien nielujen käsitettä muun muassa maatalousmaahan. Tällä se itse asiassa pyrki vain kiertämään omaa vastuutaan. Tämä on vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä äärimmäisen lyhytnäköistä ilmastopolitiikkaa.

Presidentti Bushin hallinto on vahvasti sidoksissa öljybisnekseen. Ilmeisesti tästä syystä ja piittaamattoman oikeistolaisen ideologian siivittämänä presidentti Bushin hallinto on ilmoittanut vetäytyvänsä Kioton prosessista. Näin maa, jolla on keskeinen merkitys ilmastostrategian toteuttamisessa, vetäytyisi vastuusta. Presidentti Bush ei petä vain vaalilupaustaan vaan hän pettää koko maailman odotukset.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä ilmasto-ohjelman toteuttaminen on äärimmäisen vakava asia. En yhtään ihmettelisi, vaikka ympäristö- ja muut kansalaisliikkeet nyt miettisivät keinoja painostaa Yhdysvaltoja. Myös ympäristötietoinen kuluttaja voi valintoja suorittaessaan tehdä omia johtopäätöksiään. Lisäksi Euroopan unionin puitteissa on syytä vakavasti arvioida, merkitseekö Yhdysvaltain päätös sitä, että sen yritykset saisivat tästä perusteettoman kilpailuedun.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä korostaa edelleen, että Euroopan unionin ja Suomen on syytä jatkaa Kioton sopimuksen velvoitteiden toteuttamista, vaikka Haagin kokous keskeytyi ja vaikka Bushin hallinto torjuukin ilmastosopimuksen. Bonnin jatkokokous kesällä 2001 ja sitä edeltävät neuvottelut ovat nyt erityisen tärkeitä.

Kiotossa vuonna 97 Euroopan unionin osuus oli ratkaiseva Kioton sopimuksen aikaansaamisessa. EU otti kannettavakseen pääsääntöisesti muita raskaamman kasvihuonekaasuvähennysvelvoitteen.

Euroopan unioni on panostamassa nimenomaan uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämiseen energiantuotannossa. Unionin vasta valmistunut energiantuotannon vihreä kirja painottaa uusiutuvien energialähteiden merkitystä. Samalla Euroopan unioni lähtee siitä, että se saavuttaa Kioton sopimuksen velvoitteet rakentamatta uutta ydinenergiaa. Näin on, vaikka komissaari Loyola de Palacion taannoisesta käynnistä maassamme saattoi saada aivan erilaisen käsityksen.

Suomi on Kioton sopimuksessa sitoutunut vähentämään vuoden 90 päästötasosta kasvihuonekaasupäästöjään 8 prosenttia vuosina 2008—2012. Euroopan unionin sisäisen taakanjaon myötä Suomi on saanut mahdollisuuden pitää ensimmäisen sitoumuskauden 2008—2012 päästöt vuoden 90 tasolla, minkä vuoksi velvoitteet eivät ole meille rankkoja. Tällä hetkellä päästömme ovat vuoden 90 tasolla, eli kyse ei ole suinkaan kohtuuttomasta supistamistehtävästä.

Hallituksen ilmastostrategia esittää laskelmia ja myös vaihtoehtoja. Tämän selonteon käsittelyn yhteydessä ei ole syytä ottaa kantaa viidennen ydinvoimalaitoksen rakentamisen suhteen eikä erimielisyyttä siitä, mikä valiokunta mietinnön valmistelee, tule yrittää tulkita tästä näkökulmasta. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä yhtyy hallituksen kantaan, että lisäydinvoiman rakentamisesta päätetään erikseen, mikäli valtioneuvosto tuo TVO:n hakemuksen eduskuntaan.

Selonteko osoittaa selkeästi, ettei vaihtoehdon KIO1, jossa päästötavoitteet saavutetaan ilman uutta ydinvoimaa, ja vaihtoehdon KIO2, jossa päästötavoitteet saavutetaan muun muassa rakentamalla 1 300 megawatin ydinvoimalaitos, välillä ole merkittävää eroa kansalaisten elintason tai maamme bruttokansantuotteen kasvun kannalta. Ydinvoimalaton vaihtoehto poikkeaa 3 prosentin bruttokansantuotteen kasvuennusteella lisäydinvoimaan nojautuvasta vaihtoehdosta vain 0,1—0,3 prosenttiyksikköä. Tästä seuraa vähäinen ero kulutusmahdollisuuksissa. Haluan tässä yhteydessä korostaa, että ydinvoimalla saattaa sen sijaan olla vaikutusta suomalaisen teollisuuden imagolle ja esimerkiksi paperiteollisuutemme tuotteiden menekille.

Käsittelyssä olevan selonteon sangen mekaanisen oletuksen mukaan ilmastostrategia heikentäisi työllisyyttä. Vasemmistoliiton mielestä tilanne voi kuitenkin olla päinvastainen. Mikäli Suomi oikea-aikaisesti on mukana kehittämässä uusiutuvia energialähteitä ja lisäämässä vaikkapa jo nyt merkittävää tuulienergiakomponenttiensa vientiä, tuloksena voi olla nimenomaan uuteen energiateknologiaan perustuva kasvu ja työpaikkojen lisäys. Myös bioenergian käyttö voi vaikuttaa samalla tavoin. Kysymys on uusien mahdollisuuksien hyödyntämisestä, ja siinä avainasemassa ovat yritykset. Itse asiassa maailman laajuinen ilmastostrategia on luomassa kysyntää juuri uusille innovaatioille.

Energiansäästöllä ja uusiutuvien energialähteiden lisäämisellä selonteko katsoo voitavan kattaa noin puolet kasvihuonekaasujen vähentämistarpeesta vuoteen 2010 mennessä. Loppu jää sähkönhankintaan liittyvien toimien varaan.

Energiateknologian kehittämisen avainkäsitteitä ovat niin kutsutut Factor 4 ja Factor 10. Näiden periaatteiden täytäntöönpano on sekä Suomelle, EU:lle että maailman laajuisesti keskeinen keino ympäristövaikutusten, kuten kasvihuoneilmiön, hallinnassa. Factor 4 merkitsee neljä kertaa vähemmän materiaaleja ja energiaa saavutettuun hyötyyn nähden. Factor 10:n kohdalla vastaavasti materiaalin ja energian käyttö on vain yksi kymmenesosa nykyisestä.

Vuoden 2010 päästötavoitteemme kannalta ei ole mahdollista lisätä kivihiilen käyttöä. Kivihiilen lisäkäyttö lämmön ja sähkön yhteistuotannossa sekä uusien kivihiililauhdelaitosten rakentaminen on tarpeellista kieltää sähkömarkkinalain muutoksella. Valtioneuvosto on valmis tähän, myös — mikäli päästötavoitteiden saavuttaminen vaatii — valmis kieltämään kivihiilen käytön myös olemassa olevissa voimalaitoksissa. Linja on vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä oikea.

Selonteko perää vaihtoehtoista maakaasuputkilinjausta. Suunniteltu Venäjältä Saksaan Suomenlahden kautta kulkeva maakaasuputki tarjoaakin vastauksen niille, jotka vaativat myös toisen maakaasun toimittamissuunnan. Putkessa kaasu voi toki kulkea molempiin suuntiin.

Huoltovarmuus nykyisen yhden maakaasuputken varassa on ollut erinomainen näihin päiviin saakka. Putki on ollut käytössä yli 20 vuoden ajan ja vain 32 tuntia poissa käytöstä. Nyt kaasun tulon vielä varmistaa vasta valmistunut kaksoisputki. Tätäkin taustaa vasten Teollisuuden TT:n maakaasupelko, maakaasupeikko, vaikuttaa aiheettomalta.

Vasemmistoliiton mielestä selonteko osoittaa selkeästi, että valitsemalla yhteistuotantoon maakaasun, korvaamalla lauhdevoimaloiden kivihiilen maakaasulla, panostamalla energiaa säästävään uuteen teknologiaan ja erityisesti uusiutuviin energialähteisiin Suomi täyttää Kioton sopimuksen ja Euroopan yhteisön velvoitteet.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä muistuttaa liikenteen osuudesta kasvihuonepäästöihin. Maailman mitassa liikenne tuottaa lähes neljänneksen kaikista hiilidioksidipäästöistä. Valitettavasti liikenne on selonteossa jäänyt liian vähälle. Tähän eduskunnan on paneuduttava valtioneuvostoa vakavammin.

Onneksi sentään selonteko painottaa raideliikenneinvestointien kasvihuonekaasuja vähentävää vaikutusta. Tämä on hyvä pitää mielessä — kaikkia ratalinjauksia ei tähän maahan ole vielä rakennettu.

Selonteon linjaukset, jotka lähtevät ajoneuvon hankintaveron suhteuttamisesta sen päästöihin ovat oikean suuntaisia. Tämän kaltaisten autoveroratkaisujen toteuttamisella on vasemmistoliiton mielestä kiire. Korostan kuitenkin, että vain saman suuntainen toiminta koko unionin mitassa voi varmistaa sen, että autonvalmistajilla on myös taloudellinen kiihoke kehittää ajoneuvoja vähäpäästöisemmiksi. Muun maailman kannalta on suuri vahinko, että Yhdysvaltain verotus suosii edelleenkin muun muassa liikenteessä energian tuhlausta.

Yhdyskuntarakenteen ja sitä ohjaavan kaavoituksen merkitys kasvaa. Tähän paneutuminen selonteon eduskuntakäsittelyssä on tärkeää. Ohjauskeinona valtioneuvosto käyttää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden soveltamista. Maankäyttö- ja rakennuslain 5 §:n alueiden käytön tavoitteet sisältävät muun muassa yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön taloudellisuuden sekä liikenteen tarkoituksenmukaisen järjestämisen. Myös muussa ympäristölainsäädännössä, kuten ympäristönsuojelulaissa, on luonnollisesti huomioitu Kioton tavoitteet, kuten myös Valtioneuvoston selonteossa alueidenkäyttötavoitteista, jonka eduskunta on vastikään käsitellyt.

Julkisuuteen on tarjottu käsitystä, että Kioton tavoitteiden saavuttaminen lisää huomattavasti kansalaisten verotaakkaa. Lisäämällä energiaveroja voidaan kuitenkin vastaavasti vähentää muuta verotusta. Näin kokonaisveroaste ei nouse, vaikka energiaverotuksella vähennettäisiinkin kasvihuonepäästöjä.

Selonteossa valtioneuvosto lupaa panostaa uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävän teknologian, kuten tuulivoiman, maalämmön ja bioenergian, tukemiseen. On aihetta todeta, että vuoden 2001 budjetissa on 40 miljoonaa markkaa vähemmän uusiutuvien energialähteiden investointitukea kuin viime vuonna oli ja niin kutsuttu demonstrointituki on poistettu kokonaan. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä korostaa, että uusiutuvien energialähteiden tukeminen on otettava vakavasti elokuun budjettiriihessä.

Kaatopaikkojen metaanipäästöjen odotetaan vähenevän oleellisesti vuoteen 2010. Metaani on voimakas kasvihuonekaasu. Jäteveron ulottaminen myös yksityisiin kaatopaikkoihin olisi linjassa jätteiden hyötykäytön ohjauksen kanssa. Jäteveron laajentamista olisi vasemmistoliiton käsityksen mukaan syytä laajentaa myös yksityisiä kaatopaikkoja koskevaksi.

Valtioneuvoston selonteko suhtautuu Kioton pöytäkirjaan sisältyviin joustomekanismeihin vaarallisen liberaalisti. Mekanismeista yhteistoteutus on vähemmän ongelmallinen kuin päästökauppa. Yhteistoteutuksessa moni Euroopan unionin jäsenmaista onkin Suomea edellä.

Päästökauppaan liittyy runsaasti ongelmia eikä vähäisempänä siirtymätalouksien saamat korkeat päästömäärät, jotka perustuivat entisen talousmallin tehottomaan energiankäyttöön. Siirtymätalouksien saama niin kutsuttu kuuma ilma antaa niille mahdollisuudet päästökauppaan, joka vapauttaa teollistuneiden maiden yritykset vastuusta huolehtia omista päästöistään ja niiden vähentämisestä. Tällaisissa oloissa päästökaupasta kärsisi ilmakehä ja sen mukana me kaikki, mutta kuitenkin eniten köyhät maat ja ihmiset.

Valtioneuvoston selonteossa päästökaupan mahdollisuuksia katsotaan melkoisesti yhdysvaltalaisesta markkinoiden näkökulmasta. Näkökulma poikkeaa EU:n linjauksesta, jossa Kioton joustomekanismeille katto on katsottu erityisen tärkeäksi. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä korostaakin, että päästökauppaan on suhtauduttava varauksin. Vaikka markkinat tuottavat usein kustannustehokkaita ratkaisuja, kuitenkaan ilmasto-ongelmaa ne eivät ole pystyneet ratkaisemaan.

Kehitysmaille suunnatusta cdm:stä, puhtaan kehityksen mekanismista, Haagin osapuolikokous, Cop-6, viime syksynä totesi, ettei ydinvoima voi kuulua tuohon arsenaaliin.

Euroopan ilmastonmuutosohjelma, komission tiedonanto toukokuussa 1999, on tärkeä. Suomen on syytä erityisesti panostaa aktiiviseen toimimiseen ympäristöministerineuvostossa.

Kioton sopimuksen ratifiointia ei tule unohtaa. Helsingin Eurooppa-neuvosto päätti joulukuussa 1999 pyrkiä siihen, että ennen vuotta 2002 Euroopan yhteisö voi ratifioida Kioton pöytäkirjan. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä korostaa, että Suomen on kaikin keinoin toimittava mahdollisimman nopean ratifioinnin puolesta. Ilmastonmuutos ei tottele kompromisseja. Unionitasolla on keskityttävä aitoihin vähennyspäätöksiin, ei niinkään erilaisten nielujen etsimiseen tai yrittämällä turpeesta uusiutuvaa energialähdettä.

Hyvät edustajatoverit, vasemmistoliiton eduskuntaryhmä korostaa, että eduskunnalla on nyt omalta osaltaan mahdollisuus antaa panoksensa Suomen ilmastostrategian kehittämiseen. Sillä tavoin me kannamme oman vastuumme tulevien sukupolvien hyvinvoinnista.

Arvoisa puhemies! Ed. Isohookana-Asunmaan esitys tämän asian jatkokäsittelytavasta sillä tavoin, kuin arvoisa puhemies sitä täsmensi, on kannatettava.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Kyotoprocessen är inledningen till en global klimatpolitik som är nödvändig om mänskligheten vill förhindra de hotande klimatförändringarna. Processen är svår för alla länder, eftersom utsläppsminskningen av drivhusgaser kräver en förändring i den förhärskande synen på energiproduktionen. Svårigheterna beror också på att beräkningsgrunderna för utsläppsminskningarna har gjorts så komplicerade.

Under Kyotoprocessens gång har många frågat sig om själva målet håller på att falla i glömska då nationer strider om de s.k. Kyotomekanismerna, om kolsänkorna. Allt tycks handla om att länderna vill komma undan med så små förpliktelser som möjligt.

Att skära ner utsläppen av drivhusgaserna kommer på kort sikt att medföra kostnader och vissa uppoffringar. Det här har faktiskt ett brett stöd bland Finlands befolkning. Enligt EVA:s nypublicerade undersökning är sju personer av tio i Finland redo att tumma på sin egen levnadsstandard för miljöns väl. Regeringens klimatstrategi är en strategi med några alternativa modeller för att nå målsättningen att fram till 2012 få ner Finlands utsläpp av drivhusgaser till nivån 1990.

I regeringens klimatstrategi ingår ingen analys om vilken slags utveckling och energiproduktion samhället och människorna mår bäst av. Det ingår inte heller någon kritisk analys av vår livsstil, som enligt strategins utredningar leder till en fortsatt ökning av energianvändningen och elkonsumtionen. Ändå vet vi att det är en fullständigt ohållbar utveckling att den rikaste 20 procenten i världen står för 55 procent av energiförbrukningen, medan den fattigaste 20 procenten står för endast fem procent av energiförbrukningen. Fortfarande slösar vi i i-länderna mer än lovligt, trots att alla borde vara medvetna om att naturresurserna är ändliga.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on päätetty, että Suomen velvollisuuden hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen vuoden 1990 tasolle tulee toteutua ilman, että tällä on vaikutuksia työllisyyteen ja talouspolitiikkaan. Talouskasvun odotetaan edelleen jatkuvan lähivuosina, ja edellytyksenä on, ettei ilmastopolitiikka saa olla sen esteenä.

Se tosiseikka, että varsinaisesta kasvusta vastaavat ennen kaikkea toimialat, joiden energiaintensiivisyys on suhteellisen alhainen, helpottaa jossain määrin tavoitteiden saavuttamista. Eurostatin uusimpien tilastojen mukaan energiankulutus on jopa laskenut EU:ssa, vaikka bkt on kasvanut. Tulevaisuudessa bkt ja energiankulutus eivät välttämättä kulje käsi kädessä. Voikin kysyä, miltä aika-akselilta olisi lähdettävä tarkastelemaan energiapolitiikan vaikutuksia taloudelliseen tilanteeseen. Ratkaisuilla, jotka lyhyellä aikavälillä saattavat vaikuttaa edullisilta, kuten esimerkiksi ydinvoiman lisärakentaminen, voi pitkällä aikavälillä olla päinvastainen vaikutus.

Energian tuotannon ja kulutuksen tarkastelu globaalilla tasolla pitkällä aikavälillä on myös otettava huomioon Suomen kansallista strategiaa laadittaessa. Maailmassa tarvitaan tässä tilanteessa kaikkein eniten menetelmiä energian kulutuksen hillitsemiseksi teollisuusmaissa ja ympäristöystävällisiin ja turvallisiin energiateknologioihin siirtymiseksi. Kehitysmaille on samanaikaisesti mitä tärkeintä, että ne saavat käyttöönsä ympäristöystävällistä ja turvallista energiateknologiaa ja että tämä uusi teknologia perustuu paikallisiin voimavaroihin.

Ilmastostrategiaa koskevan yhteisen näkemyksen mahdollistamiseksi hallitus on päättänyt esitellä kaksi vaihtoehtoa nollavaihtoehdon lisäksi. Yksi vaihtoehdoista perustuu maakaasuun ja toinen ydinvoiman lisärakentamiseen. Sekä KIO1- että KIO2-skenaarioissa on panostukset energiansäästöön ja uusiutuviin energiamuotoihin. Molemmissa vaihtoehdoissa lähdetään hiilivoiman alasajamisesta. Maakaasuvaihtoehdossa hiilivoiman alasajaminen tapahtuisi tehokkaammin kuin ydinvoimavaihtoehdossa. Taustamateriaalista ilmenee, että maakaasuvaihtoehto merkitsisi hiilidioksidipäästöjen 5 prosenttia suurempaa pienentämistä kuin ydinvoimavaihtoehto.

Jos ydinvoimaa rakennetaan lisää, kasvihuonekaasujen määrä kasvaisi tämän vuosikymmenen aikana enemmän kuin maakaasuvaihtoehdossa, koska ydinvoimavaihtoehto ei kannusta yhtä tehokkaasti energiansäästöön ja vähäpäästöiseen energiantuotantoon. Koko muutoksesta aiheutuu huomattavia kustannuksia yhteiskunnalle. Lyhyellä tähtäyksellä ydinvoimavaihtoehdon kustannukset arvioidaan maakaasuvaihtoehtoa halvemmiksi. Hallitus ei ole, mikä on selonteon suuri heikkous, ottanut huomioon, että ydinvoiman lisärakentaminen voi heikentää Suomen imagoa ja siten meidän kauppaamme.

Talman! Av klimatstrategin framgår att åtgärderna i bägge huvudalternativen minskar miljöbelastningen jämfört med det s.k. basscenariet. Vid en granskning som sträcker sig till 2020 skulle ett scenario utan kärnkraft alstra något mindre svaveldioxid och kväveoxid, som påverkar försurningen och bidrar till övergödningen av vattendragen och ozonbildningen i synnerhet i de södra delarna av Finland.

En satsning på biomassa och vindkraft och andra former av förnybara och lokala energiformer är motiverad både för att höja graden av inhemsk energiproduktion och för att befrämja den inhemska sysselsättningen. Regeringen har som mål att fram till 2010 öka användningen av förnybara energiformer med 50 procent jämfört med 1990. I klimatstrategin går man in för att i båda huvudalternativen uttrycka ett stöd för de förnybara energiformerna och energisparandet.

Det här kräver i alla fall en kursändring i den förda energipolitiken. Trots den pågående Kyotoprocessen och trots regeringens tidigare utfästelser har stödet till förnybara energiformer minskat. I årets budget skars bevillningsfullmakterna för förnybara energiformer ned med 20 miljoner mark jämfört med föregående år. Nedskärningarna skulle ha varit ytterligare 10 miljoner mark större om inte riksdagen hade ingripit. I klimatstrategin konstateras nu att stödet skall ökas kraftigt. Den här målsättningen stöder svenska riksdagsgruppen varmt.

Det finns mycket mer som regeringen kan göra i form av energisparande. Verksamheten med energisparavtal för industrin och den offentliga sektorn bör uppmuntras och utvecklas. Metangasen från avstjälpningsplatser bör tas tillvara för energiproduktionen. Ett exempel på energislöseri är Käringmossen i Esbo, nordens största soptipp, där man bränner metangasen för kråkorna. Energispillet är där 15 MW, vilket motsvarar ungefär 25—30 vindkraftverk.

I byggandet bör energisnålhet betonas mer än tidigare. Detta gäller både offentligt byggande och småhusbyggande. Enligt en utredning från VTT kunde man redan om 20 år ha sparat in uppvärmningsenergi som motsvarar ett kärnkraftverks produktion om alla nya bostadshus byggdes som lågenergihus. Svenska riksdagsgruppen anser att regeringen nu snabbt bör förnya normerna för byggande så att energiförbrukningen kan fås ner.

Under 90-talet fluktuerade utsläppen av drivhusgaser mycket i Finland, främst beroende på nivån av importerad el från den vattenkraftbaserade produktionen. Det är sannolikt att variationerna i koldioxidutsläppen fortsätter, eftersom den öppna elmarknaden leder till att el också i framtiden köps upp där den är billigast. En trygg energiförsörjning bygger på en bred palett av energiformer.

För att på sikt bygga upp ett heltäckande nät av inhemsk, lokal energiproduktion som baserar sig på förnybara energiformer borde man nu se över möjligheterna att ta i bruk ett stödsystem som i initialskedet skulle upprätthålla och utveckla den inhemska energiproduktionen. I Tyskland har man t.ex. ett system som fungerar så att merkostnaden för vindel delas jämt på landets alla nätägare och via dem på elkonsumenterna.

Finland har fortfarande ett rykte om sig att vara en pådrivare i miljöfrågor. Detta rykte skall vi ta vara på. Den nya energiteknologin med förnybara energiformer och energisparande är starkt på väg framåt. Det förefaller som om den nya energiteknologin skulle bli en lika betydande teknologibransch som informationsteknologin. På världsmarknaden är tillväxten i den här branschen 30—40 procent per år. Globalt sett står kärnkraften för endast sju procent av energiförsörjningen. Det är helt orealistiskt att tänka sig att kärnkraften skulle kunna byggas ut så att den skulle lösa klimatproblemen.

Därför måste Finland i kampen mot klimatförändringen satsa på lokal energiproduktion med bl.a. biomassa, vindkraft och jordvärme samt energisparande. Den lokala energiproduktionen bidrar till att avlasta behovet av ny basenergi.

Det utvecklingsarbete som hittills har gjorts i Finland bör nu omsättas i praktiken. För det här behövs det en inhemsk efterfrågan, dvs. medvetna satsningar för att utnyttja och skapa en efterfrågan på de nya energiteknologierna. Genom det arbete Finland kan göra för att befrämja utvecklingen av tekniken för förnybara energiformer bidrar vi också allra bäst till att motverka klimatförändringen globalt.

Den utsläppsfria vindkraften och användningen av biomassa har ökat kraftigt den senaste tiden i Finland. På lokal nivå finns det många lovande projekt och planer. Det låga priset på elektricitet och de höga investeringskostnaderna samt osäkerheten kring investeringsstödet har en bromsande effekt på nya projekt.

Det höga oljepriset har däremot lett till att användningen av biomassa vid uppvärmning av bostadshus och andra fastigheter nu kommit igång med fart. Förbränningstekniken för träbränslen står i dag på en hög nivå och kan jämföras i fråga om bekvämlighet och säkerhet med vilket annat bränsle som helst.

För vindkraftens del är investeringsstödets storlek helt avgörande ännu i detta skede då hela produktionen är liten. Investeringsstödet kommer att behövas under en övergångsperiod, men nu borde man också börja utreda andra åtgärder som gynnar inhemsk, ren energiproduktion.

Vindkraften i Finland har åttafaldigats sedan 1995. Vindkraften måste som ny energiform kämpa mot negativa attityder som ofta beror på okunskap och förutfattade meningar. Det har visat sig att där vindkraften byggts har attityderna bland lokalbefolkningen snabbt ändrat till positiva. Vindförhållandena i Finland är goda med tanke på vindkraftens möjligheter. Målsättningarna för vindkraftens del både i regeringens program för förnybara energikällor från 1999 och i klimatstrategin är anspråkslösa jämfört med de förutsättningar som de facto finns.

En av de förnybara energikällorna som har stor potential i Finland är jordvärmen. Det finns beräkningar på att 225 000 installerade jordvärmepumpar sparar energi som motsvarar två kärnkraftsreaktorer per år. I Finland installerades år 2000 cirka 1 800 jordvärmepunpar och i år installeras cirka 5 000, och inom fem år beräknas det att nya jordvärmepumpar installeras med en takt på 20 000 per år. I Sverige finns det redan nu 400 000 jordvärmepumpar och Finland ligger här långt efter.

För att påskynda ibruktagningen av värmepumpar och underlätta investeringen som behövs, bör regeringen se till att det är möjligt att erhålla ett investeringsstöd eller alternativt en rätt att avdra i beskattningen en del av de nödvändiga reparations- och investeringskostnaderna.

Värderade talman! Klimatstrategin kommer att innebära ökade utgifter för energiförbrukarna eftersom energibeskattningen skärps. Svenska riksdagsgruppen anser det vara motiverat att använda energibeskattningen som ett styrmedel i klimatstrategin. Samtidigt bör man se över möjligheterna att lindra inkomstskatterna och socialskyddsavgifterna. En svaghet i strategin är att man i utredningen över effekterna på samhällsekonomin inte alls beaktat de positiva möjligheter som en utveckling av miljöteknologin kan medföra för den finländska ekonomin. I stor utsträckning bygger det ekonomiska resonemanget i strategin på mycket osäkra antaganden.

Värderade talman! För övrigt vill jag tillägga att svenska riksdagsgruppen understöder förslaget om att betänkandet för klimatstrategin skall behandlas av miljöutskottet.

Rauha-Maria Mertjärvi /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Ilmastonmuutoksen hidastaminen on ihmiskunnan tärkein tehtävä tällä hetkellä. Saavuttaaksemme kestävän tason ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksissa meidän pitää vähentää päästöjä noin 60 prosenttia. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi eivät riitä mitkään kosmeettiset muutokset energian tuotannossa ja käytössä.

Eilen Suomessa vieraillut hallitustenvälisen ilmastopaneelin Ipcc:n puheenjohtaja Robert Watson kertoi, että ilmastonmuutoksessa on kyse ihmisen kannalta hyvin pitkälti tasa-arvosta. Maapallon keskilämpötilan nousu tulee vaikuttamaan eniten köyhien maiden ihmisten elämään. Rikkaiden teollisuusmaiden vastuu ja velvollisuus on pyrkiä vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään, jotta ilmastonmuutoksen vaikutuksia voidaan lievittää. Suomenkin moraalinen ja eettinen vastuu teollisuusmaana on näyttää mallia kestävästä tavasta hoitaa ilmastotavoitteensa. Ilmastonmuutos ei ole kohtalokas ainoastaan ihmisten kannalta, vaan on myös suuri katastrofi luonnolle. Monet ainutlaatuiset ekosysteemit ovat vaarassa tuhoutua täysin ilmaston lämmetessä.

Teollisuusmaat saivat Kiotossa vuonna 97 aikaan pöytäkirjan, jossa ne sitoutuivat aloittamaan prosessin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Kansallisen ilmastostrategian tarkoituksena on esittää keinoja, joilla Suomi saavuttaa Kioton tavoitteensa eli pystyy vähentämään kasvihuonekaasupäästönsä vuoden 1990 tasolle ensimmäisen sitoumuskauden aikana vuosina 2008—2012. Kansallista ilmastostrategiaa pitääkin tarkastella Suomen vakaana pyrkimyksenä siirtyä omissa toimissaan ilmaston kannalta kestävälle polulle. Ilmastostrategia on valmisteltu laajasti eri hallinnonalojen piirissä. On tärkeää nähdä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat yhteiskunnassa moninaiset.

Eduskunnan on hyvä huomioida, että strategia koostuu useista rakennuspalikoista, vaikka näyttäisi olevan vain kaksi vaihtoehtoa. Nyt tehdään poliittisia linjauksia siitä, mihin suuntaan Suomea halutaan viedä. Toivottavasti eduskuntakäsittelyn aikana kuunnellaan asiantuntijoita laaja-alaisesti, sillä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi on monia mahdollisia vaihtoehtoja.

Kasvihuonekaasupäästömme olivat vuonna 99 jopa alle vuoden 90 tason. Fossiilisten polttoaineiden ja turpeen poltosta syntyneet päästöt olivat viime vuonna vertailuvuoden 1990 tasolla. Selonteossa todetaan, että viime vuosikymmenen keskimäärin verrattain suotuisaan päästökehitykseen ovat vaikuttaneet ne toimenpiteet, joita on toteutettu erityisesti energian tehokkaammaksi käyttämiseksi, uusiutuvien energialähteiden tuotannon ja käytön lisäämiseksi ja kaatopaikkojen metaanipäästöjen rajoittamiseksi. Esimerkiksi puuhakkeen käyttö on 1,5-kertaistunut ja maakaasun käyttö kaksinkertaistunut.

Selonteossa ilmastostrategian ympäristövaikutukset mainitaan hyvin lyhyesti. Yleisesti voidaan todeta, että ilmastostrategian toimenpiteet ovat ympäristölle hyväksi. Selonteko ei kuitenkaan ota kantaa eri vaihtoehtojen ympäristöystävällisyyteen. Kuitenkin hallituksen ilmastostrategian taustaraportin mukaan maakaasuvaihtoehto tuottaa noin 5 prosenttia vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä vuosina 2001—2010. Ydinvoiman lisärakentamiseen perustuva vaihtoehto aiheuttaa kuluvalla vuosikymmenellä kumulatiivisesti enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin maakaasuvaihtoehto. Ero johtuu siitä, että maakaasuvaihtoehto kannustaa tehokkaammin vähäpäästöiseen energiantuotantoon ja energiansäästöön. Ydinvoimavaihtoehdon kasvihuonekaasupäästöt kasvavat vuoden 2010 jälkeen nopeammin kuin maakaasuvaihtoehdossa, mikä vaikeuttaa Suomen mahdollisuuksia saavuttaa tulevaisuuden tiukentuvat päästörajoitukset.

Ilmastostrategian taustaraportissa on arvioitu eri vaihtoehtojen ympäristövaikutuksia. Maakaasuvaihtoehto on arvioinnin keskeisten havaintojen mukaan joko parempi tai yhtä hyvä kuin ydinvoimavaihtoehto. Happamoivien päästöjen vähentämisen suhteen maakaasuvaihtoehto on ydinvoimavaihtoehtoa parempi. Pienhiukkasten suhteen eri skenaarioilla ei ole merkittäviä eroja. Ydinvoimavaihtoehto ei ole minkään keskeisen välittömän ympäristövaikutuksen kannalta parempi kuin maakaasuvaihtoehto.

Arvoisa puhemies! Julkisessa keskustelussa ovat ilmastostrategian taloudelliset vaikutukset olleet etusijalla. Vaihtoehdoista on esitetty erilaisia näkemyksiä, mutta merkittävää on huomata, että molemmat vaihtoehdot ovat täysin realistisia ja poliittisesti toteutettavissa. Kansantaloudellisten kustannusten ero maakaasun ja ydinvoiman lisäämisen välillä on kymmenen seuraavan vuoden aikana pieni. Ilmastostrategian kumpikin vaihtoehto perustuu talouden kasvuun, ja riippumatta valittavasta vaihtoehdosta kotitaloudet vaurastuvat verrattuna nykytilanteeseen.

Maakaasuvaihtoehto pienentää bruttokansantuotetta hieman ydinvoimavaihtoehtoa enemmän. Ero on vuonna 2010 noin 0,2—0,3 prosenttia, mikä on pienempi kuin bruttokansantuote-ennusteiden yleinen epävarmuus, eikä tältä pohjalta voida täten täysin osoittaa, kumpi vaihtoehto kymmenen vuoden päästä on todella kalliimpi tai edullisempi.

Selonteossa todetaan, että maakaasuun perustuvassa sähkönhankintaratkaisussa kotitalouksien kulutusmahdollisuudet ovat noin 1—2 miljardia markkaa vuodessa reaalisesti pienemmät kuin ydinvoiman lisärakentamiseen perustuvassa vaihtoehdossa. Tämä tarkoittaa noin 500—800 markan vuosikustannuksia kotitaloutta kohti vuonna 2010 eli noin 20—30 markkaa kuukaudessa henkeä kohti.

Puhuttaessa ilmastostrategian taloudellisista vaikutuksista kotitalouksille on korostettu sitä, kuinka kalliiksi se tulee pienituloisille. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen mukaan tilanne ei ole kuitenkaan aivan näin yksinkertainen, vaan ohjelmavaihtoehtojen toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset kotitaloutta kohti riippuvat merkittävästi kotitalouden asunnon tyypistä ja lämmitysjärjestelmästä. Energian hinnan merkitystä teollisuudelle on myös korostettu keskusteluissa. Tässä on oleellista huomata, että koko Suomen teollisuudelle halpa energia ei ole lainkaan merkityksellistä. Sen sijaan suurelle osalle teollisuutta olisi hyötyä työn verotuksen keventämisestä energiaverotuksen noustessa.

Arvoisa puhemies! Nostaisin esiin vielä muutamia yksityiskohtia liittyen ilmastostrategian taustaoletuksiin. Energiansäästöä on mahdollista tehostaa edelleen sekä teollisuudessa että kotitalouksissa. Teollisuuden kannattavia energiansäästöinvestointeja löytyy koko ajan lisää, ja niiden merkitys on oleellinen energiankäytön kasvun hillitsemisessä. Samoin energiansäästö rakentamisessa on merkittävää. Vtt:n arvioiden mukaan esimerkiksi uudisrakentamisessa on mahdollista säästää 7 miljardia kilowattituntia eli lähes Loviisan ydinvoimalan tuotannon verran energiaa vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 1999 asuin- ja palvelurakennusten suoraan sähkölämmitykseen käytettiin tuo 7 miljardia kilowattituntia. Säästävää uudisrakentamista edustaa esimerkiksi matalaenergiarakentaminen, jota voidaan edesauttaa nykyistä huomattavasti enemmän. Uusi rakennuslaki antaa tähän jo osittain mahdollisuuksia. Suomessa rakennetaan hyvin vähän ekologiset näkökohdat huomioon ottavia rakennuksia verrattuna esimerkiksi Ruotsiin, jossa tällaisia taloja on jo yli 300 000, kun meillä tämä luku jää alle 10 000:n.

Pysyvien päästövähennysten aikaansaamiseksi olisi muutettava energiantuotannon rakenteita ja tehostettava energiankäyttöä. Lyhyellä aikavälillä ydinvoima vähentää suoria kasvihuonekaasupäästöjä, mutta ydinvoiman käyttö ei kannusta energiansäästöön eikä energiatehokkuuden lisäämiseen, vaan se lisäisi energiaa kuluttavia kulutus- ja tuotantorakenteita. Näin ydinvoiman lisärakentaminen estää välillisesti niitä myönteisiä ympäristövaikutuksia, joita saadaan käyttämällä uusiutuvaa energiaa, säästämällä energiaa tai tehostamalla sen käyttöä.

Valtion tuella on vahvistettava uusiutuviin energialähteisiin nojaavan energiateknologian kehittämistä. Suomen ympäristöalan liikevaihto vuonna 98 oli 28 miljardia markkaa, mikä oli samaa suuruusluokkaa kuin perusmetalliteollisuuden tai kemian teollisuuden. Vastaavasti suomalaisen energiateknologian viennin arvo oli vuonna 2000 noin 16 miljardia markkaa, mistä suuri osa liittyi uusiutuvaan energiateknologiaan ja energiansäästöteknologiaan.

Kotimaisen uusiutuvan energian lisääminen on kannattavaa, koska tutkimusten mukaan kotimarkkinoilla ja kotimaisella julkisella panostuksella on uuden teknologian kehittämisessä merkittävä rooli.

Arvoisa puhemies! Kansallinen ilmastostrategia on nimensä mukaisesti keskittynyt kotimaisten päästövähennyskeinojen tutkimiseen. Toisaalta kansainvälisten ilmastoneuvottelujen vaikutus voi olla hyvinkin suuri Suomen kannalta. Hallitusten välisen ilmastopaneelin Ipcc:n puheenjohtaja Robert Watson sanoi tänään Helsingin Sanomissa viitatessaan ilmastostrategiaselontekoon: "Kumpikin laskelma keskittyi tarkastelemaan, miten Suomen rajojen sisällä voitaisiin toimia niin, että tavoite saavutettaisiin, ja mitä se maksaisi. Ne eivät ottaneet huomioon, kuinka paljon kansallisten velvoitteiden kustannuksia voisi vähentää kansainvälisellä kaupankäynnillä."

On todennäköistä, että nykyiset selonteon päästövähennyslaskelmat ja kansantaloudelliset laskelmat muuttuvat huomattavasti, kunhan kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa saavutetaan tuloksia. Ipcc:n mukaan Kioton sopimuksen toteuttaminen maksaa teollisuusmaille puolet vähemmän, jos kansainväliset toimet ovat laajemmassa käytössä. Jos näin tapahtuu, on Suomen pidettävä huolta siitä, että kotimaiset päästövähennystoimet keskittyvät ensisijaisesti uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden edistämiseen.

Marja-Leena  Kemppainen  /skl:

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa ja pohjoisilla leveysasteilla ilmaston lämpenemisen on ennustettu jatkuessaan olevan suurempaa kuin maapallolla keskimäärin, mistä voi koitua tulevaisuudessa suuria ongelmia. Siksi ympäristöongelmiin on otettava kokonaisvaltainen näkökulma, koska ne ovat enemmän tai vähemmän yhteydessä kasvihuoneilmiöön.

Miten taloudellinen kasvu saadaan kulkemaan käsi kädessä ilmastonmuutoksen torjuntatyössä? Tasapaino olisi löydettävä, koska luonnon kestokyvystä on pidettävä huolta. Olennainen osa ilmastonmuutoksen torjunnassa on Kioton sopimus, jonka ilmastotavoitteista päästöjen vähentämiseksi on Suomen pidettävä kiinni. Tavoitteiden hyväksymisen jälkeen on mietittävä keinoja niiden saavuttamiseksi. Ei siis pidä menetellä niin, että ensin mietittäisiin keinoja ja sitten vasta katsottaisiin, mitä tavoitteita voidaan saavuttaa.

Tavoitteena on pidettävä Kioton sopimuksen aikaisen ratifioinnin aikaansaamista. Siitä on Suomen omalta osaltaan pidettävä kiinni eli ratifioitava sopimus myös kansallisesti sen lisäksi, että EU ratifioi sen. Vuosi 2002 ratifiointitavoitteena on niin lähellä, että on aika tässä yhteydessä kysyä, miten hallitus aikoo saada aikataulun pitämään.

Euroopan unioni on maailmanlaajuisesti katsottuna ilmastonmuutoksen hidastamisen kamppailussa vetäjä ja aktiivinen osapuoli. EU:n rooli on johtava, mutta vaikea. Siksi EU:ta on tuettava ja kannustettava kansallisesti EU:n sisäisen taakanjaon mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että jokaisen jäsenvaltion on kunnioitettava omaa päästöosuuttaan EU:ssa. Tästä niin sanotusta burden sharing -periaatteesta on poliittisesti sovittu EU:n sisällä jokaisen EU-jäsenvaltion osalle. Ellei taakanjaosta pidetä kiinni, EU rikkoo Kioton sopimusta ja joutuu yhdessä jäsenmaan kanssa vastuuseen sopimusrikkomuksesta. Rikkomuksien varalta on tärkeää aikaansaada kansainvälinen toimiva valvontajärjestelmä Kioton sopimuksen yhteyteen. Taakanjako on tarkoitus myös vahvistaa oikeudellisesti, ja siihen on löydettävä oikeat lainsäädäntöinstrumentit.

Ilmastosopimuksen toimeenpanemiseksi on haettava konsensusta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. On löydettävä tasapaino ja todellinen sitoutuminen toisaalta kansallisen lainsäädännön ja toisaalta teollisuuden vapaaehtoisten sopimusten sekä valtion ja yritysten keskisten sopimusten avulla. Tällä tavalla lainsäädäntö ei johda porsaanreikiin, vaan löydetään uusia keinoja saavuttaa päästövähennyksiä, koska toimijat, esimerkiksi yritykset, tuntevat toimintansa parhaiten itse. Näin saadaan myös liikkumavaraa.

Erittäin valitettavaa on, että Yhdysvaltojen uusi hallitus on kyseenalaistanut Kioton sopimusta.

Ilmastostrategian yhteydessä on ehdottomasti otettava huomioon liikenne, koska kasvihuonekaasupäästöjen odotetaan kasvavan EU:n alueella 6 prosenttia vuosien 1990—2010 välillä ja eniten juuri liikenteen johdosta. Liikennekulttuurin muuttaminen ja etenkin kaupunkiliikenne ovat avainasemassa liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. Siksi on pidettävä huolta esimerkiksi julkisen liikenteen toimintaedellytyksistä.

Niitä maamme lähialueiden yrityksiä, jotka ovat siirtyneet tai siirtymässä puhtaampaan yritystoimintaan, saaden uusilla investoinneilla aikaan päästövähennyksiä ja hidastaen siten ilmastonmuutosta, on tuettava ja palkittava taloudellisesti.

Mitä tulee Kioton sopimuksen joustomekanismeihin, voitaisiin Pohjoismaat ja Itämeren alue kehittää ensimmäiseksi päästökaupan alueelliseksi testausalueeksi. Tällöin saataisiin mukaan myös hakijamaita ja EU:n ulkopuolisia maita, kuten Norja. EU:ssa tosin on ehdotus EU:n sisäisestä päästökaupasta, mutta se ei ole Itämeren päästökaupalle este, sillä joka tapauksessa on huolehdittava siitä, että järjestelmä on yhteensopiva sekä EU:n että kansainvälisen päästökaupan järjestelmien kanssa.

Päästökauppaa tulee kehittää niissä tapauksissa, joissa yhteistyökumppanin vaikeudet vähentää omia päästöjään, muun muassa taloudellisista syistä, ovat todellisia. On tärkeää saada myös kansalaiset tietoisiksi ilmastonmuutossopimusten merkityksestä, minkä vuoksi tiedotukseen ja koulutukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Arvoisa puhemies! Kristillisen liiton eduskuntaryhmän mielestä ilmastonmuutos on hyvin vakava asia. Ipcc:n, arvovaltaisen kansainvälisen ilmastopaneelin, mukaan nämä Kioton 5 prosentin globaalipäästötavoitteet eivät ole riittävät, koska maapallo kaipaisi vähintään 40—60 prosentin globaalia päästövähennystä nykyisestä. Luonnon kanssa ei voi tehdä kompromissisopimuksia, koska luonto vain on. Ihmiskunnalla on tässä asiassa nimittäin vastassaan osapuoli, jonka kanssa emme voi neuvotella.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Suomessa ollaan jälleen käynnistämässä laajaa energiapoliittista keskustelua vuosien hiljaiselon jälkeen. Edellinen keskusteluhan loppui käytännössä kuin kanan lento siihen, kun eduskunta tyrmäsi hankkeet viidennen ydinvoimalan rakentamiseksi vuonna 1993. Tämänkertaisen keskustelun käynnistäjänä on ollut Kansainvälinen ilmastosopimus, jossa sovittiin kansainvälisesti sitovista kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteista. Tämä sopimus merkitsi päästöjen määrän vähentämistä vuosittain 8 prosentilla vuosien 2008—2012 aikana verrattuna tilanteeseen vuonna 1990. Suomen osalta tämä merkitsee sitä, että kasvihuonekaasupäästömme saavat olla mainitulla aikavälillä korkeintaan samat kuin ne olivat vuonna 1990.

Tuo edellä mainitsemani sopimus, josta puhutaan yleensä Kioton sopimuksena, on Suomessa otettu hyvin vakavasti, kuinkas muuten. Tästä on hyvä esimerkki nyt lähetekeskustelussa oleva hallituksen selonteko ja useilla eri tahoilla käynnistynyt keskustelu ohjelman Suomelle aiheuttamista kustannuksista sekä muutostarpeista energiantuotantomenetelmissämme. Yleensä voidaan todeta, että Euroopan unionin alueella sopimusta on pidetty lähes sitovana asiakirjana ja ryhdytty sen mukaisiin suunnittelu- ja käytännön toimiin. Toisin on laita monissa muissa maissa ja monilla muilla alueilla.

Yhdysvallat on koko ilmastosopimushankkeen aikana eli vuonna 1990 YK:ssa tehdyn hallitusten välisen neuvottelukunnan perustamisesta lähtien vastustanut kansainvälisoikeudellisia päästöjen rajoitustoimia. USA:n edellisen presidentin Clintonin hallinto antoi asian edetä ikään kuin omalla painollaan, mutta vastavalittu presidentti Bush Jr. on ottanut esikuntineen selkeän kielteisen kannan koko hankkeeseen ja ilmoittanut, ettei USA tule välittämään omalta osaltaan sopimuksesta tuon taivaallista. Astetta lievempää välinpitämättömyyttä ovat osoittaneet monet muut maat, joiden mukaan saaminen sopimukseen olisi maapallon kasvihuoneilmiön pysäyttämisen kannalta olennaisen tärkeätä. Näitä nihkeitä maita ovat Venäjä, Kiina, Brasilia, Indonesia jne. Kun näiden sopimukseen jyrkästi kielteisesti tai välinpitämättömästi suhtautuvien maiden osuus kaikista maapallon ilmakehään tulevista kasvihuonekaasuista otetaan huomioon, voidaan todeta, että koko sopimukselta katoaa uskottavuus ja vaikuttavuus lähes täysin.

Niin kauan kuin USA ja muut vastaan lähinnä taloudellisista syistään hangoittelevat maat eivät ole yksiselitteisen sitovasti mukana sopimuksessa, se on kuin kuollut kirjain. Se merkitsee samalla myös sitä, että Suomen kaltaisen pienen ja saastepäästöiltään varsin vähäisen maan kirkasotsainen niuhottaminen sopimuksen jokaisen pilkunkin noudattamisesta on kuin vanhan sanonnan mukaan itikan pissa Atlanttiin. Ei maapallon ilmasto-ongelma ratkea meidän eikä edes EU:n tasoisella toiminnalla. Tarvitaan keinot saada kaikki maat mukaan Kioton sopimuksen tinkimättömään noudattamiseen. Tuleeko se toteutumaan lähivuosina tai lähivuosikymmeninä, on kohtuullisen epävarma asia.

Arvoisa puhemies! Ne maat, jotka ryhtyvät noudattamaan puheena olevaa sopimusta kirjaimellisen tarkasti, antavat huomattavan taloudellisen tasoitusmatkan ja kilpailuedun niille maille, jotka viittaavat kintaalla koko asialle, USA siis hyvänä esimerkkinä. Kun jo Suomenkin osalta puhutaan monien miljardien markkojen lisäkustannuksista varsin lyhyellä aikavälillä, herää vakava kysymys siitä, onko meillä varaa tähän tahalliseen kilpailuedun antamiseen yhdelle maailman talousmahdeista tai monille muutoinkin murto-osalla Suomen kustannustasosta tuotantoa harjoittavista maista niin Kaukoidässä kuin Etelä-Amerikassakin. Eivät ne savut sen laimeampia ole siellä tuprutettuna kuin täälläkään — useimmiten tilanne on juuri päinvastoin. Tämän takia pidänkin itsestäänselvänä, että niin Amerikka kuin muutkin suursaastuttajat on saatava ensin sitoutumaan Kioton sopimuksen tavoitteisiin, ennen kuin lähdemme täysimääräisesti toteuttamaan sitä omalta kohdaltamme. Siihen saakka riittää nykyinen päästöjen rajoitusvauhti, joka sekin on maailman huippuluokkaa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteossa todetaan, että Suomelle sovittu tavoite toteutetaan siten, että velvoitteista aiheutuvat toimenpiteet eivät heikennä talouden eivätkä työllisyyden kasvua ja että ne tukevat julkisen velan laskua. Kun tätä periaatetta pidetään ehdottomana ohjenuorana, olen valmis tukemaan monia selonteossa kaavailtuja toimenpiteitä.

Yhdestä sanoudun kuitenkin heti irti: Perussuomalaiset eivät hyväksy viidennen ydinvoimalan rakentamista (Ed. Tiuri: Entäs kuudennen?) tällä eivätkä muullakaan verukkeella. Jostain kumman syystä minulle tulee väkisinkin suuhun sellainen maku, että tämä selonteko on yksi lisää näköjään loputtomassa sarjassa erilaisia teoreemoja siitä, kuinka maamme taloudellinen hyvinvointi ja häiriötön kehitys on yksiselitteisesti kiinni uuden ydinvoimalan rakennusluvan saamisesta. Tuntuu siltä, kuin parin sentin nippuun varsin vaikeaselkoista selontekoa olisi ympätty ensin lähes ylitsepääsemätön vuori vaikeuksia ja vitsauksia, joiden voittaminen on hyvin vaikeata ja kallista, mutta sitten löytyykin yksi keino kuin uskoontulo: rakennamme lisää ydinvoimaa, ja kaikki muuttuu jälleen hyväksi ja rahaakin säästyy! (Ed. Tiuri: Minkäs sille voi!) — Ei tätä asiaa näin voi, ed. Tiuri, tehdä. Ydinvoiman lisääminen on ainakin minulle ja perussuomalaisille puhdas periaatekysymys, ja ilmastosopimukseen liittyvät toimet ovat sen rinnalla vain sarja erihintaisia teknisiä ja juridisia päätöksiä.

Hallituksen selonteossa on monia kannatettavia asioita. Eräs sellainen on uusiutuvien energialähteiden kilpailukyvyn edistäminen samoin kuin uuden energiateknologian kaupallistamista edistävät tukitoimet. Haluan vielä korostaa tässä yhteydessä sanaa kotimaisten, jonka määritelmä oli selonteossa hieman epävarmasti mielestäni ilmaistuna. Suomessa on valtavat määrät uusiutuvaa ja tähän saakka hyödyntämätöntä energian lähdettä. Tällaisia ovat esimerkiksi jäte- ja energiapuu, turve, biomassa, tuuli, maa- ja vesilämpö ja tietysti myös aurinkoenergia. Maassamme ollaan näiden energiamuotojen tutkimuksessa ja hyväksikäytössä ehkä turvetta ja osin puuta lukuunottamatta vasta lapsenkengissä. Ruotsissa ollaan käsitykseni mukaan esimerkiksi peltobiomassan ja maa- ja vesilämmön hyödyntämisessä paljon pidemmällä.

Uskallan väittää, että jos japanilaiset asuisivat Suomessa, he tuottaisivat suuren osan energiastaan kymmenientuhansien järviemme vesilämmöllä siinä sivussa, että he ruokkisivat väestönsä niissä kasvatettavilla kaloilla. Valtava on vielä se hyödynnettävän puumassan määrä, joka lahoaa metsiimme hakkuiden jäljiltä ja joka jää käyttämättömänä kasvutehona hyödyntämättä joka päivä alueellisesti laajentuvissa vesakoissa. Tuulienergian osalta ollaan nyt lopulta pääsemässä edes jonkinlaiseen vauhtiin, mutta biomassan osalta on lupaavienkin kokeiden annettu kuivua tyhjiin rahoituksen puutteessa. (Ed. Tiuri: Käpyjä keräämään!) — Sinne vaan, ed. Tiuri.

Näemmekin yhtenä tärkeimmistä energiapoliittisista toimista lähivuosina sen, että lisäämme merkittävästi yhteiskunnan panostusta edellä luettelemieni uusiutuvien kotimaisten energiamuotojen tutkimus- ja tuotekehitystyöhön. Sillä saralla olisi hyvä olla nokiamaisesti eturivissä, kun muuallakin maailmassa sisäistetään ilmastosopimuksen vaatimukset ja ryhdytään etsimään keinoja kivihiilen, öljyn ja muiden saastuttavien energiamuotojen tilalle. Sen sijaan viime aikoina käynnistettyä turvevoimaloiden vastaista toimintaa emme hyväksy vaan katsomme, että Suomen valtavia turve-energiavaroja on voitava hyödyntää jatkossakin ja jopa nykyistä enemmän.

Energiansäästö on aina kannatettava asia siinä kuin muukin säästäminen. Selonteossa esitetyt laskelmat, joissa yhteensä energiansäästön osuus päästöjen vähentämistoimista on noin neljännes, lienevät kuitenkin liian optimistisia. Se saattaisi olla mahdollista, mikäli suurin energiankäyttäjä eli puunjalostus- ym. teollisuus pystyisi ja etenkin haluaisi kehittää tällä hetkellä laitteistojaan edelleen energiaa säästävimmiksi. Sekin työ on Suomessa jo melko pitkällä ja on toki kallistakin, ja silloin toiminnan nettohyöty voi jäädä rajalliseksi.

Liikenteen osalta päästöjen vähentäminen olisi mahdollista uusimalla huomattavasti nykyistä nopeammin autokantaamme, mutta se vaatisi linjanmuutosta uusien autojen verotuksessa niin, että hankintahinta alenisi ainakin 30 prosentilla tämänhetkisestä tasostaan. Pelkkä energian hinnan nostaminen vähentäisi tietysti nopeastikin kulutusta, mutta se tie on meillä kuljettu yksittäisenä toimena jo loppuun.

Arvoisa puhemies! Verotus on yksi tärkeimmistä välineistä energian kulutuksen sääntelyssä. Selonteossaan hallitus on esittänyt vaihtoehtoisia malleja niin verotukselle kuin verojen kierrätyksellekin. Perussuomalaisten mielestä yksikään niistä ei ole sellaisenaan hyvä. Esitetyistä veromalleista vaihtoehto 2 lienee korjauskelpoisin. Mielestämme liikennepolttonesteiden veroja ei voida nostaa Suomen kaltaisessa harvaanasutussa pitkien välimatkojen maassa. Siitä ovat veronkorotusautomatiikkamme ja öljysheikit huolehtineet aukottomasti. Vain siinä tapauksessa, että autonhankinnan verotusta kevennetään alle puoleen nykyisestään, voidaan harkita liikennepolttonesteiden jonkinasteista korotusta haja-asutusalueiden erityisolosuhteet huomioon ottaen. Mallin 2 mukaisesti energiaveron korotukset on suunnattava muihin kuin liikennepolttonesteisiin, ei kuitenkaan kohtuuttomassa määrin. Tässä tulee huomioida alussa toteamani hallituksen tavoite: talouden ja työllisyyden kasvun turvaaminen.

Verojen kierrätyksen eli selkeämmin sanottuna perittyjen verojen palauttamisenkaan osalta ei yksikään hallituksen esittämistä malleista ole mielestämme täysin oikeaan osunut. Näkisimme parhaana energiaverotuksen noston aiheuttamana lisäverorasituksen kompensointimallina sen, että energiaverotuksen lisääntyneestä tuotosta 75 prosenttia palautetaan kansalaisille alentamalla välttämättömyyshyödykkeiden, kuten esimerkiksi ruoan ja vaatteiden, arvonlisäveroa. Tällöin alennuksesta hyötyisivät kaikki kansalaiset ja suhteessa eniten ne, jotka joutuvat käyttämään elämiseen valtaosan tuloistaan. Loput 25 prosenttia lisääntyneestä energiaverotuksen tuotosta tulisi käyttää yritysten sosiaaliturvamaksujen alentamiseen, jolloin niillä edistettäisiin työvoimavaltaisen yritystoiminnan kehitystä ja mahdollisuuksia luoda uusia työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Lopuksi julkituon ihmetykseni puhemiesneuvoston päätöksestä, jolla tämä hallituksen Kansallista ilmastostrategiaa käsittelevä selonteko päätettiin lähettää talousvaliokuntaan eikä ympäristövaliokuntaan. Tuntuu siltä kuin tämä äänin 7— 5 tehty päätös olisi osa lobbauksen kautta luotua ohjelmaa ajettaessa päätöstä viidennestä ydinvoimalasta. Ydinvoimapuolue johtaa nyt ottelua 1—0.

Ympäristöministeri  Satu  Hassi

Arvoisa puhemies! Ryhmäpuheenvuoroissa oli ilahduttavan paljon sellaisia asioita, joihin voi yhtyä; ehkä tärkein poikkeus oli se, mitä ed. Vistbacka totesi Kioton pöytäkirjasta ja tarpeesta, että Suomi sitoutuu sen toteuttamiseen.

Kuten useissa ryhmäpuheenvuoroissa todettiin, ilmastonmuutos on vakavin globaali ympäristöuhka. Kansainvälinen ilmastonmuutospaneeli, jonka puheenjohtaja Watson vieraili juuri Suomessa, on nostanut arviotaan siitä, paljonko maapallon keskilämpötilan arvioidaan tällä vuosisadalla nousevan. Vanhan arvion mukaan vaihteluväli oli 1:stä 3,5:een astetta sadassa vuodessa mutta uusimman arvion mukaan se on 1,4—5,8 astetta, eli arvio on noin puolitoistakertaistunut. Aivan kuten ed. Mertjärvi totesi, todennäköisesti maailman köyhät kärsivät kaikkein eniten ilmastonmuutoksen seurauksista, kuten merenpinnan noususta ja esimerkiksi trooppisten tautien leviämisestä uusille alueille.

Ensimmäisenä kansainvälisenä askeleena ilmastonmuutoksen torjumiseksihan oli Riossa vuonna 1992 solmittu ilmastopuitesopimus, jossa asetettiin tavoitteeksi, että vuoteen 2000 mennessä teollisuusmaat stabiloivat päästönsä vuoden 90 tasolle. Aivan tuoreet ennakkotiedot viime vuoden päästöistä osoittavat sen, että Suomi on saavuttanut tämän tavoitteen, mikä on mielestäni erinomaisen hieno asia, ja varsinkin erittäin hienoa verrattuna niihin epäilyihin, joita eduskunnassakin ja monessa muussa yhteydessä 90-luvulla on esitetty tavoitteen realistisuudesta. Kuuden kaasun kasvihuonelaskennassahan tavoite saavutettiin jo aikaisemmin, mutta tärkeimmän kasvihuonekaasun eli hiilidioksidin osalta ennakkotietojen mukaan tavoite on viime vuonna saavutettu.

Kun ed. Isohookana-Asunmaa keskustan ryhmäpuheenvuorossa nimitteli Lipposen hallituksia hiilenmustiksi, niin tosiasia kuitenkin päästötilastojen valossa on se, että Ahon hallituksen aikana hiilidioksidipäästöt nousivat, mutta Lipposen hallituksen aikana ne ovat kääntyneet laskuun ja on todella pystytty palaamaan vuoden 90 tasolle. (Ed. Pekkarinen: Mistä johtuu ja mistä tilastot?) — Tilasto on Tilastokeskuksesta.

Tehtävä ei todellakaan ole vielä tällä suoritettu, että tämä vuoden 1992 ilmastopuitesopimuksessa asetettu tavoite on saavutettu, vaan seuraava etappi on Kioton pöytäkirjan tavoite ja EU:n taakanjaossa Suomelle sovittu tavoite, että myös vuonna 2010 tai sitä ympäröivinä vuosina päästötaso pysyy samalla tasolla, kuin se on vuonna 90 ollut. Vielä muutama vuosi sitten yleisesti uskottiin, että tämä tavoite on Suomelle hyvin vaativa. Esimerkiksi Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto leimasi sen lähes mahdottomaksi tavoitteeksi. Nykykehityksen valossa näyttää täysin realistiselta, että tämä tavoite pystytään saavuttamaan, mutta tietenkin se vaatii edelleenkin lisätoimia.

Se, mitä 90-luvulla on tapahtunut, on paljolti juuri sitä, mitä eduskunta edellytti silloin, kun vuonna 93 torjuttiin viidennen ydinvoimalan rakentamislupa. Silloinhan eduskunta korosti kotimaisen energian, kuten puuhakkeen, käytön lisääntymistä, mikä on tapahtunut, samaten maakaasun käytön lisääntymistä, mikä on myös tapahtunut, energiansäästöä, jota siis energiatehokkaan tekniikan kehittymistä, on myös tapahtunut varsin merkittävästi. Sen lisäksihän meillä on taloudessa tapahtunut merkittävä rakennemuutos niin, että energiarohmut, energiaintensiiviset alat, eivät ole teollisuudessa ollenkaan niin merkittäviä, kuin ne vielä 90-luvun alkupuolella olivat. Aivan kuten ed. Mertjärvi totesi, ympäristötekniikka on alana tällä hetkellä samaa luokkaa kuin perinteinen perusteollisuuden haara eli perusmetalli.

Nyt käsissämme on siis hallituksen esitys Kansalliseksi ilmastostrategiaksi. Kuten keskustelussa ovat monet maininneet, keskustelussa tähän asti ovat painottuneet varsin paljon ilmastostrategian ja sen vaihtoehtojen taloudelliset vaikutukset. Vähemmän ovat painottuneet ympäristövaikutukset, mutta niistäkin todella ryhmäpuheenvuoroissa on mainittu. Kuten esimerkiksi ed. Gestrin Rkp:n ryhmäpuheenvuorossa totesi, niillä oletuksilla, jotka selonteon taustaraportissa on, tällä vuosikymmenellä tulevat kumulatiiviset päästöt ovat ydinvoimavaihtoehdossa suuremmat kuin KIO1-vaihtoehdossa eli maakaasuvaihtoehdossa. Samoin ennustetaan käyvän myöskin seuraavalla vuosikymmenellä.

Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että maakaasuvaihtoehto kannustaa voimakkaammin energian säästöön eli sellaisen tekniikan kehittämiseen ja myös käyttöönottoon, jota kaikkina tulevina vuosikymmeninä ehdottomasti tullaan tarvitsemaan, jotta päästäisiin niihin globaaleihin tavoitteisiin, joista monetkin edustajat ovat maininneet, että joidenkin vuosikymmenien jälkeen globaalit päästöt on painettava todella huomattavasti alle nykytason. Muun muassa edustajat Kautto ja Isohookana-Asunmaa viittasivat tähän asiaan, eli on siis huomattava, että Kioton pöytäkirjan toteuttaminen on vasta ensi askelia ilmastopolitiikassa. Jos maapallo halutaan pelastaa, seuraavat askeleet tulevat olemaan vielä vaativampia.

Mitä tulee muihin ympäristövaikutuksiin, muut ympäristövaikutukset tehdyn ympäristövaikutusarvion mukaan ovat positiivisia. Mutta aivan kuten esimerkiksi ed. Gestrin totesi, maakaasuvaihtoehto on tehdyn ympäristövaikutusarvion mukaan hieman parempi kuin ydinvoimavaihtoehto happamoittavien päästöjen suhteen, vesistöjä rehevöittävien päästöjen, esimerkiksi vesistöjen leväkasvua aiheuttavien päästöjen, suhteen ja myöskin alailmakehän otsonimuodostusta aiheuttavien päästöjen suhteen, jotka vaikuttavat ihmisten terveyteen, otsonin osalta erityisesti Etelä-Suomessa. Taas samanarvoisia nämä kaksi strategiaa, KIO1 ja KIO2, ovat tämän arvion mukaan pienhiukkasten tuottamisessa ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden tuottamisessa.

Ympäristövaikutusarviossa todetaan myöskin se, että jätehuollon tehostamisella, jätteistä aiheutuvien metaanipäästöjen vähentämisellä, mikä ennen kaikkea tarkoittaa kaatopaikoille päätyvän biohajoavan jätteen määrän vähentämistä, on myös muita myönteisiä ympäristövaikutuksia. Kuormitus vesiin ja maaperään tulee pienenemään.

Sitten vaikutukset talouteen. Vattin julkaisemassa yhteenvedossa näiden kahden strategiavaihtoehdon vaikutuksesta kansantalouteen todetaan, että kokonaisvaikutukset ovat pienet. Tässä yhteenvedossa todetaan, että lisäydinvoima vaikuttaa kotitalouksien kulutuksella ja bruttokansantuotteella mitattuna noin 0,1—0,2 prosenttia kustannuksia alentavasti, mutta kustannusetu riippuu ohjelmavaihtoehdosta ja energiaverojen takaisinkierrätysmenetelmästä. Vatt toteaa myös, että esimerkiksi mikäli sähköntuonti ei laskekaan yhtä paljon kuin näissä ilmastoselonteon taustaoletuksissa arvioidaan, se parantaa maakaasuvaihtoehdon taloudellisuutta.

Kotitalouksien kustannukset ovat myös pienet. Niistä luvuista, jotka ilmastoselonteon loppupuolella todetaan, voi laskea, että ydinvoima- ja ei-ydinvoimavaihtoehdon kustannuserot kotitalouksille ovat luokkaa 500—800 markkaa vuodessa kymmenen vuoden päästä, mikä tarkoittaa siinä 35—70 markkaa kuukaudessa perhettä kohti kymmenen vuoden päästä.

Merkittävä asia, joka näistä laskelmista myös käy ilmi, on se, että valitaanpa ydinvoima- tai maakaasuvaihtoehto, niin joka tapauksessa kannattaa käyttää ohjausta energiaverojen korottamisen muodossa. Kansantalouden kannalta se vaihtoehto, jossa energiaveroja ei nosteta, on sekä Vattin että Etlan arvioiden mukaan selvästi epäedullisin. Verovaihtoehdoista edullisimmalta sekä kansantalouden että kotitalouksien suhteen vaikuttaa se, jossa nostetaan vain sähkön, lämmön ja teollisuuden polttoaineiden verotusta, mutta ei liikennepolttoaineen veroa.

Joka tapauksessa näiden arvioiden mukaan se veronkorotustahti energiaverojen osalta, mitä tällä vuosikymmenellä tarvitaan, voi jäädä jopa pienemmäksi kuin se tahti, missä energiaveroja nostettiin 90-luvulla. Eli kaiken kaikkiaan kysymys on varsin maltillisesta kehityksestä, jolla ei ole erityisen dramaattisia vaikutuksia ihmisten elämään erityisesti ottaen huomioon se, että energiaverojen tuotolla voidaan muita veroja alentaa. Vattin tekemien selvitysten mukaan niin sanottu veron kierrätys voidaan tehdä sellaisella tavalla, että tuloerot eivät siitä kasva.

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on kaikkein eniten puhuttu energiapolitiikasta. Energiasektori toki vastaa pääosasta kasvihuonekaasupäästöjä, mutta se ei ole ihan koko kuva. Ympäristöministeriön vastuulla oleva sektori eli rakentaminen, yhdyskuntasuunnittelu ja jätehuolto vastaa noin kolmanneksesta kasvihuonekaasupäästöjä ja myös kolmanneksesta niitä päästövähennyksiä, mitä tässä strategiassa suunnitellaan.

Se tarkoittaa esimerkiksi rakennusten energianormien tiukentamista siten, että vuoden 2003 alusta rakennusluvan saavilla uusilla rakennuksilla on 30 prosenttia tiukemmat energiankulutusnormit. Se tarkoittaa lämpöpumpun, aurinkolämmön, puun käytön edistämistä lämmityksessä, energiakatselmuksien ulottamista omakotitaloihin ja kerrostaloihin, samaten energiansäästösopimusten ulottamista näihin. Se tarkoittaa esimerkiksi huoneistokohtaista käyttöveden mittausta. Se tarkoittaa myös yhdyskuntasuunnittelussa juuri sen tyyppisiä muutoksia, mihin ed. Tiusanen vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa viittasi, kun hän puhui niistä linjauksista, mitä on tehty valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita hyväksyttäessä.

Jätehuollossa on saatu paljon aikaan kaatopaikkojen metaanipäästöjen vähentämisessä, mutta vielä on tehtävää erityisesti teollisuuden yksityisten kaatopaikkojen osalta, jonne edelleen menee merkittävät määrät biohajoavaa jätettä. Tämän jätteen viennin lopettaminen kaatopaikoille tavalla tai toisella on ehdottomasti yksi kustannustehokkaimpia keinoja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

Keskustelussa on viitattu myöskin Yhdysvaltojen uuden presidentin Bushin erittäin valitettaviin linjauksiin. Olen erittäin iloinen siitä, että EU:n puheenjohtajamaan Ruotsin pääministeri Persson on yhdessä EU:n komission puheenjohtajan Prodin kanssa lähettänyt kirjeen Bushille, jossa painotetaan ilmastopolitiikan merkitystä. Toivon todella, että EU pitää tätä asiaa Yhdysvaltojen kanssa esillä mahdollisimman korkealla tasolla, jotta Yhdysvallat huomaa, että tämä asia ei ole mikään kansanvälisissä suhteissa irrallinen asia, vaan tietynlaisen vapaamatkustajan roolin ottaminen tässä asiassa heijastuu Yhdysvaltojen kansainvälisissä suhteissa monilla muilla tavoilla.

Arvoisa puhemies! Viimeiseksi haluaisin mainita siitä, että kun nyt taloudelliset taustaoletukset, mitä hallituksen ilmastoselonteossa on tehty, on valittu tietyllä tapaa aika turvallisesti, esimerkiksi sähköhuollon varmuuden kannalta on tehty erittäin turvallisia oletuksia, ja saatu tulokseksi, että ilmastopolitiikasta aiheutuu kustannuksia, niin maailmalla on olemassa myöskin arvioita siitä, kuinka ilmastopolitiikalla voidaan saada aikaan taloudellisia hyötyjä. Senhän tulemme aikanaan näkemään, kuinka käy.

Mielestäni varsin merkittävä tässä suhteessa on Hollannin hallituksen toimeksiannosta tehty raportti, jonka nimi on "Cutting Carbon Emissions While Making Money" eli Miten hiilidioksidipäästöjen leikkaaminen tehdään samalla ansaiten rahaa. Tämän raportin mukaan, jos EU käyttää noin puolet uusiutuvan energian ja energiansäästön potentiaalistaan, voidaan päästä Kioton tavoitteeseen ja 17 prosenttia alle vuoden 90 päästöjen vuonna 2020, samalla kun bruttokansantuote kaksinkertaistuu, ja saada hyötyjä, jotka vastaavat yhteensä 30:tä prosenttia koko EU:n energiakustannuksista tai kahta prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta vuonna 2020, jotka hyödyt tulevat paitsi uuden tekniikan kehittymisestä ja käyttöönotosta myöskin siitä markkinahyödystä, mitä saadaan, jos asetutaan edelläkävijäksi uuden tekniikan kehittämisessä.

Aivan kuten ed. Gestrin totesi Rkp:n ryhmäpuheenvuorossa, on hyvin tärkeää, että Suomi pitää huolta hyvästä ympäristömaineesta, joka tänä vuonna vahvistui, kun Maailman talousfoorumi julkistaessaan ympäristökestävyysindeksin totesi, että sillä indeksillä mitattuna tällä hetkellä Suomi on paras maa maailmassa. Todella toivon, että meillä on viisautta pitää yllä tämä hyvä maineemme.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ryhmäpuheenvuoroja ja myöskin ministeri Hassia kuunnellessa voi todella todeta, että kyseessä on hyvin monisäikeinen ja monialainen asia, joka ei varmaankaan tässä vaiheessa ole edes ryhmäpuheenvuorojen käyttäjille vielä täysin auennut. Taustaraportti on monisivuinen materiaali.

Monissa ryhmäpuheenvuoroissa on tulkittu väärin taustaraportin maakaasuvaihtoehtokuvaa. Minusta on hyvin tärkeää nyt heti tehdä selvästi se, että se, mikä taustaraporttikuvana on, ei ole sama kuin selonteon maakaasuvaihtoehto. Ne eivät ole yksi yhteen, koska siinä taustaraportin kuvassa on lähdetty siitä, että kivihiilivoima ajetaan kokonaan alas. Totta kai päästötkin ovat silloin vähäisemmät. Silloin voidaan sanoa, että maakaasuvaihtoehto on päästöiltään edullisempi, mutta taloudellisesti se on huomattavasti kalliimpi. Silloin tulevat nämä kariutuvat kustannukset. Ne pitää ottaa huomioon. Ne eivät ole tässä selonteon maakaasuvaihtoehdossa mukana. Mutta uskon, että eduskunta syventyessään huomaa tämän eron. Me emme ole lähteneet tekemään sellaisia vertailukelpoisia vaihtoehtoja, jotka menevät alle, vaan olemme molemmat tiet, molemmat selonteon vaihtoehdot, laskeneet niin, että ne juuri tulevat tähän nollatasoon päästöjen osalta. Se pitää kyllä tehdä asian käsittelyssä itselleen selväksi. Se ei ole helppo ymmärtää, mutta näin tämä selonteko on valmisteltu.

Se on minusta aina tässä keskustelussa ollut aika erikoista, että kun maan parhaat voimat, myös ulkomaiset asiantuntijat, eri ministeriöiden kautta ja sektoreittain, tutkimuslaitokset, ovat olleet mukana valmistelussa, työtä on tehty kaksi vuotta, niin aina joku vielä sanoo, että jos kuitenkin sitten panostettaisiin enemmän energiansäästöön tai tänne uusiutuvien käyttöön, kun tämä ohjelma sisältää sen maksimaalisen käytettävissä olevan panostuksen, joka tämän tiedon mukaan on realistista, joka voidaan tehdä. On todella hyvä tietää, että olemme joustavia ja näemme sen mahdollisuuden, kun asiat etenevät, mutta kun meidän pitää tehdä selonteko tänä päivänä, me käytämme parasta mahdollista vaihtoehtoa. Jos jollakin on ollut salattua tietoa, jota ei ole Kioto-ministeriryhmään tuotu eikä tähän valmisteluprosessiin, olen todella ihmeissäni, jos sitä tietoa ei ole tuotu maan parhaille asiantuntijoille ja tutkimuslaitoksille. Haluamme tietenkin olla koko ajan kehitykselle avoimia.

Minusta oli hyvä, että ministeri Hassi toi esille, että Suomi on näissä asioissa maailman kärkimaita. Me panostamme eniten. Meillä on korkeaa teknologiaa. Mehän käytämme tällä hetkellä jo Tekesin rahoja 400 miljoonaa markkaa vuositasolla tämän teknologian kehittämiseen, niin energiansäästön kuin uusiutuvan teknologian ja kaiken energiateknologian ja Kansalliseen ilmasto-ohjelmaan kuuluvan teknologian kehittämiseen. Valtion menot ovat tällä hetkellä 700 miljoonaa markkaa näihin asioihin, siis valtion menot, jotka vaikuttavat ilmasto-ohjelma-asioihin. Ohjelmassa ne nostetaan 1 000 miljoonaan markkaan vuositasolla. Näihin kaikkiin voidaan sitten perehtyä eduskunnassa. Ohjelma perustuu uusimpaan energiansäästöohjelmaan ja uusimpaan uusiutuvien energialähteiden käyttöohjelmaan.

Täällä oli joitakin väitteitä, että ei olisi otettu huomioon uusiutuvien työllistävää vaikutusta. Se on otettu. Se selviää sieltä taustaraporteista.

Tuulivoiman investointituesta: Tuulivoiman investointihalukkuuteen on kaikkein eniten vaikuttanut avoimien sähkömarkkinoiden sähkön hinta. Halukkuutta investointeihin ei tällä hetkellä ole sähkön hinnan takia. Kauppa- ja teollisuusministeriöllä ei ole mitään uutta linjausta tuulivoiman investointituen vähentämiseksi. Yksinkertaisesti kauppa- ja teollisuusministeriölle ei tule tällä hetkellä uusien tuulivoimalaitosten hakemuksia, koska ne toimijat eivät halua investoida sinne, eivät näe sitä kannattavaksi. Tietysti, jos valtio rakentaisi tuulivoimalat, ne olisivat kannattavia. Siihen me emme ole tällä hetkellä voineet mennä. Uusiutuvien energialähteiden tuki suunnataan tällä hetkellä niihin hankkeisiin, joista saadaan paras hyötysuhde päästöjen ja myös ilmastotavoitteiden kannalta. Se on ollut puun käytön edistämistä. 70 prosenttia investointituesta menee puun käytön edistämiseen. Sen seurauksena puu onkin tullut yhä kilpailukykyisemmäksi. Tähän astihan kaikki tuulivoimalat ovat saaneet vähintään 30 prosenttia investointitukea. Me odotamme nyt suurta tuulivoimainvestointibuumia tällaisen tuulivoimapuiston osalta ja haluaisimme olla mukana sitä edistämässä.

Täällä väitettiin, että verotuksesta on poistettu ympäristöohjaavuus. Sehän johtui Euroopan unionista ja Wto:n säännöistä. Sähkön tuontia ei saa verottaa. Tämä on perusasia. Näin valitettavasti vain on, mutta mehän olemme tarkastelemassa nyt energiaveroja. Näin on sovittu jo viime vuoden budjettiriihessä. Liittyen Kansalliseen ilmasto-ohjelmaankin näitä asioita täytyy ryhtyä nyt taas tarkastelemaan ja edettävä on, ihan niin kuin ministeri Hassi sanoi, mutta on myös otettava huomioon kilpailukyky ja talouden kasvun edellytykset, niin kuin hallitusohjelmassa todetaan.

Puun käyttöä edistetään verotuella ja investointituella. Kuten sanoin, kilpailukyky siltä osin on tällä hetkellä jo aika hyvä. Se näkyykin siinä, että investointeja on paljon vireillä. Eilen kävin Pohjois-Savossa. Merkittäviä bioenergiainvestointeja on käynnissä, ja niihin me haluamme panostaa ja antaa tukea. Puhuimme myös hakkeen käytön edistämiseen tarvittavista toimenpiteistä, korjuun ja käsittelyn tukemisesta. Monenlaista tuen toivetta tietysti tähän asiaan liittyy.

Samalla puu kilpailee turpeen kanssa samoilla markkinoilla. Se syö tietyllä tavalla myös turpeen työllistävää vaikutusta. Turve on kannattavaa sille luontaisilla alueilla. Verotuksella tällä hetkellä turvetta kohdellaan, niin kuin se on määritelty: hitaasti uusiutuva biomassa, eli verotus on fossiilisten ja puun välistä.

Maalämpö on tällä hetkellä erittäin vireässä kehityksessä. Markkinoille tulee korkeaa teknologiaa, ja nimenomaan korkeaan teknologiaan panostaminen on tärkeää. Ilmasto-ohjelmassa esitetään korjausavustuksia pientaloille juuri tämän tyyppisten asioitten eteenpäinviemiseksi. Nyt tällä hetkellä joka kymmenes omakotitalon rakentaja valitsee maalämmön. Tässä meillä on hyvä sarka edessä.

Hallitus panostaa tälläkin hetkellä niihin asioihin, jotka auttavat saavuttamaan ilmasto-ohjelman tavoitteet. Ohjelmassa myös on määritelty ne linjaukset, miten paljon enemmän halutaan ja on mahdollista panostaa. Asia on eduskunnan käsissä. Minusta tämä keskustelu osoittaa, että halua ja kykyä tähän asiaan paneutua taidolla ja objektiivisesti löytyy eduskunnasta.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvostan kovasti ministeri Mönkäreen paneutumista ilmastokysymyksiin ja siihen liittyen energiapolitiikkaan, mutta minusta te, ministeri Mönkäre, olitte nyt hiukan epäjohdonmukainen todetessanne, että uusiutuviin energialähteisiin ei voida enää panostaa enempää ja että teidän suunnitelmanne on maksimaalinen. Kuitenkin sitten totesitte muun muassa tuulivoimasta, että se ei lähde liikkeelle. Nimenomaan sen takiahan tuulivoimarakentaminen on pysähdyksissä, että siihen ei tule minkäänlaista valtion tukea eikä julkinen sektori millään tavalla edistä sitä. Keskustan näkemys on nimenomaan se, että tulee edistää julkisin panostuksin uusiutuvien energialähteiden tutkimusta ja tuotekehitystä ja käyttöönottoa niin paljon kuin vain.

Mitä tulee energiaverotukseen, Ahon hallitushan sai aikaan hyvinkin ohjaavan energiaverotuksen. Muistaakseni Euroopan unioni ei kuitenkaan jäsenyyttä haettaessa dubioinut ollenkaan silloin voimassa olevaa energiaverotusta. Ihmettelen kovasti sitä, että te syytätte EU:ta siitä, (Puhemies koputtaa) että energiaverotus ei tällä hetkellä voi olla ohjaava.

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre hieman arvioi, että emme ole riittävästi ehtineet perehtyä annettuun aineistoon ja ajattelemme, että jossain on vielä salattua tietoa, jota ei ole haluttu tuoda esille. Sanon, että emme toki luule näin, mutta ryhmäpuheenvuorossa on kyllä erittäin rajoitettu aika. Olisin itse halunnut esimerkiksi paneutua todella globaaleihin näkökohtiin, kuten Kioton mekanismiin, sopimuksiin, nieluihin ja kaikkiin tämän tyyppisiin ratkaisuihin, jotka mielestäni ovat osatekijöitä siinä, kun arvostelemme ja arvotamme omaa ilmastopolitiikkaamme. Sen vuoksi pidän myös erittäin tärkeänä sitä, että tämä keskustelu ja asioiden valmistelu pysyy mahdollisimman laaja-alaisena. Kysehän on toki siitä, kuinka eri ihmiset, eri ryhmät painottavat joitakin tiettyjä näkökohtia. Jotkut ovat ehkä enemmän valmiita maksamaan jostain ratkaisusta kuin toiset.

Jyri  Häkämies  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton ryhmäpuhuja ed. Tiusanen totesi, että mikäli Suomi tukeutuu jatkossakin ydinvoimaan, siitä on teollisuudellemme merkittävää imagohaittaa ja paperiteollisuuden menekki vaikeutuu. On sinänsä positiivista kantaa huolta teollisuuden imagokysymyksistä, mutta väittäisin, että paljon suurempi imagoriski liittyy siihen, jos emme tämän selonteon pohjalta tehtävillä ratkaisuilla kykene saavuttamaan Kioton varsin haastavia tavoitteita. Mielestäni se on suurempi imago-ongelma.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaan nyt suoraan ed. Häkämiehen, joka on myös puunjalostusteollisuuspaikkakunnalta, puheenvuoroon ja totean, että vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa todetaan: "Haluan tässä yhteydessä korostaa, että ydinvoimalla saattaa sen sijaan olla vaikutusta suomalaisen teollisuuden imagolle ja esimerkiksi paperiteollisuutemme tuotteiden menekille."

Arvoisa ed. Häkämies, kysymyksessä on siis lisäydinvoima. Tällä hetkellähän Suomessa tuotetaan ydinvoimalla sähköä eikä sitä ole asetettu kyseenalaiseksi.

Lopuksi haluaisin todeta, puhemies, että sekä ministeri Mönkäreen että ministeri Hassin puheenvuorot niin kuin muutkin osoittavat sen, miten laaja-alaisesta kysymyksestä, paletista, on nyt kyse. Esimerkiksi Kioton joustomekanismit ovat erittäin tärkeä asia. Niihin pitää suhtautua kriittisesti ja hyvin tarkkaan katsoa, mitä ne todella merkitsevät.

Leena Luhtanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauksena ihmettelyihin, miksi puhemiesneuvosto esittää asiaa lähetettäväksi talousvaliokuntaan, on se yksinkertainen ja tässä talossa yleensä noudatettu tapa, että sektoriministeriöstä asia lähetetään sektorivaliokuntaan. Kun asia on esitelty ja valmisteltu pääosittain kauppa- ja teollisuusministeriössä ja kun talousvaliokunta on kauppa- ja teollisuusministeriön niin sanottu sektorivaliokunta ja kun asia sisällöltään, niin kuin on käynyt varsin monessa puheenvuorossa esille, on osaltaan — en edes käytä sanontaa "isolta osalta", koska täällä on toki muitakin näkökohtia esitelty ja tiedän tämän sisällön — varsin suuresti myös energiapolitiikkaa ja sitä kautta elinkeinopolitiikkaa ja myös itse asiassa kansantaloutta, lähettämisen perusteena ovat olleet näin yksinkertaiset seikat.

Talousvaliokunnan puolesta voin sanoa sen, että talousvaliokunta ja minä puheenjohtajana en ole lähtenyt minkäänlaiseen etukäteislobbaukseen asiassa. Olemme pitäneet asiaa ja minä henkilökohtaisesti pidän niin tärkeänä, (Puhemies koputtaa) että etukäteislobbaukset eivät ole paikallaan. Uskon, että sillä ...

... ei ole niinkään merkitystä, mihin tämä lähetetään, vaan sillä, että asia käsitellään asiallisesti ja ilman ennakkoluuloja.

Mauri Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämän selonteon käsittely on luonteeltaan enemmän ympäristöpoliittinen kuin energiapoliittinen. Tästä syystä on aivan luonnollista, että ympäristövaliokunta tämän käsittelee.

Mitä tulee ministerin puheeseen siitä, miten Suomi ja jotkin muut maat tukevat omia kotimaisia energialähteitään ja niitten hyväksikäyttöä, kyllähän Suomen tuki on jäänyt lapsenkenkiin. Muistutan teitä, että Saksa tukee omaa kotimaistaan, hiiltä, ympäristöystävällisyydeltään niin huonoa hiiltä, yli 25 miljardilla Suomen markalla. Se on 200—300 kertaa enemmän kuin Suomen hallitus käyttää omien kotimaisten, suomalaisten, energialähteitten tukemiseen. Varaa tässä suhteessa on.

Mitä vielä tulee ympäristöverotukseen, Suomen olisi pitänyt taistella siinä asiassa, että Suomi pystyy pitämään omassa energiaverojärjestelmässään ympäristöpoliittisen ohjaavuuden. Jos EU, joka haluaa rangaista hiilidioksidipäästöistä, tällaisesta rankaisee maata, kyllä se aika erikoinen EU sellainen on.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hassi mainosti sitä, että Suomi on viime vuonna onnistunut saavuttamaan hiilidioksidipäästöjen alentamisen, mikä tarvitaan. Sehän johtuu siitä, että Norjassa ja Ruotsissa on ollut valtavasti vettä, niin että vesisähköä on saatu. Ei sitä minusta voi Lipposen ansioksi laskea, vaikka Lipponen onkin hyvä pääministeri.

Sitten metsäteollisuuden aliarvioiminen, kun täällä esitetään, että metsäteollisuus ei ole enää niin tärkeä Suomessa: Se on kuitenkin aika tärkeä, koska kaavailujen mukaan paperin tuotanto kasvaa noin 50 prosenttia vuoteen 2010 mennessä. Sehän merkitsee 40 miljardin markan kasvua. 40 miljardia markkaa on minusta kuitenkin kohtuullinen raha.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunta-asiaan toteaisin, että kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa Suomen neuvottelijana on ollut ministeri Hassi. Valmistelu tietenkin on perustunut monien ministeriöiden toimintaan mutta ensisijaisesti ympäristöministeriön. Tämä näkökohta puoltaa sitä, että asiaa käsiteltäisiin ensisijaisesti ympäristövaliokunnassa.

Mitä tulee ministeri Mönkäreen peräämään kysymykseen siitä, mikä on realismia tai missä on jotakin salattua tietoa, varmasti tässä salissa on erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on esimerkiksi hyvä ympäristöverotuksen rakenne. Oma ryhmäni on lähtenyt siitä, että energiaverotusta pitäisi korottaa ja vastaavasti tuloverotusta keventää, niin että veroaste kokonaisuudessaan ei nousisi.

Ulla Juurola /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hassi todellakin lähti täällä sellaisesta tiedosta, että viime vuoden hiilidioksidipäästöt ovat olleet vuoden 90 tasolla. Ed. Tiuri totesi, että se oli vesivoiman ansiosta. Tilastokeskuksen mukaan myöskin viime vuonna, jolloin kasvu oli 5,7 prosenttia, energian kokonaiskäyttö väheni 1,6 prosenttia. Tämä on minusta merkittävämpi tieto ja antaa vahvasti toivoa siihen, että me pystymme Kioton tavoitteet toteuttamaan ja pysymään vuoden 90 tasolla siitäkin huolimatta, että energiankäytössä vuosittaiset vaihtelut ovat jonkinmoisia. Siinä kuitenkin voidaan vielä ottaa huomioon, että viime vuonna, jolloin kasvu oli noin suuri, energiaintensiiviset, kuten metsäala, tekivät kuitenkin huipputulosta. Näillä perusolettamuksilla saattaa olla jatkossa vaikutusta siihen, miten esimerkiksi lasketaan näitä kustannuksia ja vaihtoehtoja.

Matti Vanhanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ministeri Mönkäreen jälkimmäinen puheenvuoro oli hyvä. Hän käytti siinä useasti sanoja "realismi" ja "kilpailukyky". Näissä kysymyksissä on hyvä kysyä, mikä on realismia lyhyemmällä tai pidemmällä aikajänteellä. Koetteleeko realismi rajoja? On muutaman sadan miljoonan ero ehkä kotimaisen tai uusiutuvan energian tukemisessa. En usko, että tässä asiassa se vielä sitä koettelee. Onko realismia se, että selonteossa hallitus on valmis vaikka lailla estämään uusien hiilivoimaloiden rakentamisen? Mutta onko valmiutta estää uusien metallisulattamojen rakentaminen, jotka kuluttavat hirvittävästi energiaa? Itse asiassa kulutuksen puoli pidetään avoimena, siellä on piikki auki. Minusta siihenkin pitäisi pystyä vaikuttamaan.

Jatkotyössä pitäisikin mennä selontekoa astetta syvemmälle: kysymykseen kasvusta ja sen laadusta ja kysymykseen siitä, millainen voisi olla ekologisempi elämänmuoto Suomessa. Minusta nämä kysymykset ovat sellaisia, että näiden ympärille tulevien vuosien poliittista yhteistyötä Suomessa pitäisi rakentaa.

Antti Kalliomäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Valiokuntaan lähettämisestä ei kannata mielestäni erityistä nahistelun kohdetta eduskunnan itselleen hankkia. Kun käy tämän strategiapaperin läpi, niin sehän on valtaosaltaan energiapolitiikkaa. Toisaalta tämän paperin tavoitteet, siis koko Kioton prosessin tavoitteisto, ovat selkeästi ympäristöpolitiikkaa. Minusta on luonnollista, että tämä asia käsitellään perusteellisesti eduskunnassa. Tässä on nähtävissä kaksi päävaliokuntaa ja sitten mahdollisesti lausuntoja muiltakin valiokunnilta.

Oleellista on, että asia todella käsitellään hyvin. Hallitus on tehnyt sinänsä hyvää työtä, mutta kun nyt tämän strategiapaperin lukee, niin erittäin paljon kysymyksiä, aivan oleellisia kysymyksiä, nousee. Siinä on minusta molemmille päävaliokunnille erittäin paljon tekemistä, ja laaja asiantuntijakierros on kyllä tarpeen.

Mari  Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ministeri Hassi otti äskeisessä puheenvuorossaan esille positiivisemman näkemyksen ilmastotavoitteiden talousvaikutuksista. Käytännössähän Suomella on tavallaan kaksi vaihtoehtoa. Ensinnäkin Suomi voi nyt profiloitua uusiutuvan energian ja energiansäästötoimenpiteiden mallivaltiona, todellisena vihreänä Suomena, joka näkee sinänsä väistämättömän ilmastomuutoksen estämisen mahdollisuutena. Tällöin teknologian kehittäminen ja maakaasun hyödyntäminen leimaisivat Suomea ja suomalaista teollisuutta myönteisesti. Toinen vaihtoehto olisi lisäydinvoiman rakentaminen. Silloin kyllä Suomi profiloituisi vanhanaikaisena ydinvoimavaltiona ja täällä puhaltaisivat aika tunkkaiset 70—80-luvun tuulet.

Pia  Viitanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Yhdyn niihin puhujiin, jotka täällä ovat korostaneet sitä, että ilmastopolitiikka on hyvin laaja-alainen kokonaisuus. Se pitää lukemattomia erilaisia alueita sisällään. Yhtään nahistelematta, sen sijaan rakentavasti, kun täällä on keskusteltu valiokuntakysymyksestä, niin myös ihan sillä silmällä tutustuin strategiaan ja totesin, että tässä on hyvin paljon rakenteellisesti nimenomaan ympäristövaliokunnan asioita: ensimmäinen luku "Ilmastostrategian lähtökohdat": ympäristövaliokunta; toinen luku "Euroopan yhteisön ilmastopolitiikka": ympäristövaliokunta; kolmas luku "Kasvihuonepäästöjen kehitys Suomessa": ympäristövaliokunta; neljäs luku sekä ympäristövaliokunta- että talousvaliokunta-asioita; viides luku sekä—että: energiakysymykset talousvaliokuntaan, mutta sen jälkeen jätteet, metsätalous, maatalous, uudet kaasut ja Kioton mekanismit molempiin; ja kuudes luku molempiin.

Kyllä tämä minun mielestäni kaiken logiikan, kiihkoilematta suuntaan tai toiseen, ja järjen mukaan kuuluu kokonaisvaltaiseen käsittelyyn ympäristövaliokuntaan, joka varmasti mielellään myös (Puhemies koputtaa) ottaa vastaan kokonaisvaltaisen näkemyksen energiapuolesta talousvaliokunnalta.

Juha Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Energiapolitiikkaa koskevassa keskusteluosiossa on aika voimakkaasti kiinnitetty huomiota siihen, että energian käyttöä pitää alentaa ja sillä tavalla myös päästöjä vähentää. Tämä liittyy oleellisesti muun muassa meidän teollisuuspolitiikkaamme. Voidaan kysyä, onko sellainen teollisuus kuin Tornion jaloterästeollisuus tai Harjavallan uudet sulatot jne., jotka edustavat metalliteollisuudessa energiankäytön kannalta maailman huipputehokasta teollisuutta, sitä mitä me haluamme vai emme. Siis haluammeko häätää tämäntapaisen teollisuuden Suomen ulkopuolelle toteutettavaksi jossain sellaisessa maassa, jossa energiatehokkuus on huonompaa, kun kukaan ei kuitenkaan kuvittele, että jaloteräksen käyttöä vähennettäisiin?

Oleellista on se, että maakaasuvaihtoehdossa todennäköisesti, kun energia olisi Venäjän-tuonnin varassa, teollisuus ei uskalla tämäntapaisiin hankkeisiin meillä sen jälkeen investoida. (Puhemies koputtaa) Olisimme tehneet todella suuren karhunpalveluksen Suomen teolliselle kehittämiselle.

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre otti puheenvuorossaan esille realistisuuden. On kai kuitenkin niin, että jos tutkimuksissa osoitetut energiansäästöpotentiaalit ja energiatehokkuuden lisäämispotentiaalit ovat suurempia kuin mitä strategiassa esitetään, on eduskunnan lähetekeskustelunkin tehtävä arvioida, missä realismin taso kulkee. Mitä strategiassa ei ehkä niinkään ole käsitelty, on se, miten ydinvoimavaihtoehto käytännössä vaikuttaisi esimerkiksi investointeihin uusiutuvalla puolella. Yksityisellä sektorilla monet uusiutuvan teollisuuden edustajat näkevät ydinvoimavaihtoehdon uhkana.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on mainittu moneen kertaan monessa puheessa, viimeksi ministeri Hassin puheenvuorossa, USA:n vapaamatkalaisuudesta: ei ole asiallista asettua vapaamatkalaiseksi. Ei todellakaan ole, mutta pahasti pelkään, että he eivät paljon korvaansa lotkauta tämän tyyppisille huomautuksille USA:ssa, ovatko he vapaamatkalaisia vai eivät. Ei historia tunne sellaista taloudellista sotaa, jonka USA olisi hävinnyt. Sama kääntäen: jos yksi promille maailman väestöstä elikkä me suomalaiset olisimme kuinka edellä tässä asiassa, emme me siitä sädekehää päämme päälle saa. Totta kai meidän pitää pyrkiä noudattamaan Kioton sopimuksia ja mennä eturyhmässä, mutta ei meidän parane mennä kaikkien edellä kustannuksista piittaamatta. Kyllä tässä realismin täytyy olla mukana.

Maakaasuvaihtoehdosta sanoisin, että erinomaisen hyvä vaihtoehto muuten, mutta hana on minun käsittääkseni täysin väärällä puolella rajaa. (Puhemies koputtaa) Siihen systeemiin minä en missään tapauksessa luota pitkällä tähtäyksellä enkä ainakaan kriisiaikoina.

Outi Ojala  /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minäkin olisin valiokunta-asiasta halunnut hieman puhua; ed. Kalliomäki ja monet muut ovat tähän jo puuttuneet. Jos ajatellaan ympäristövaliokunnan vuosikausia kestänyttä paneutumista ilmastokysymyksiin ja ympäristökysymyksiin, voi sanoa millään tavalla väheksymättä talousvaliokunnan perehtymistä, että kuitenkin te olette lähinnä perehtyneet energiakysymyksiin. Ilmastokysymyksiin kokonaisuutena varmasti ympäristövaliokunta on todella vuosikausia paneutunut.

Toinen asia: Mitä tulee tuleviin energiaratkaisuihin, tässä yhteydessä haluaisin kuitenkin sanoa, että minusta on tavattoman harmittavaa, että Ruotsi on sulkenut maakaasua pois. Suomen kannalta maakaasuvaihtoehto olisi entistäkin houkuttelevampi, mikäli Ruotsi olisi tehnyt toisenlaisia ratkaisuja. Uskon, että heidänkin on ennen pitkää pakko muuttaa kantaansa, mikäli he ovat todella ydinvoimasta luopumassa. Tältä osin toivon, että ainakaan täällä tätä ei käytetä keppihevosena. (Puhemies koputtaa)

Lopuksi, arvoisa puhemies: Suomi sijoittuu varsin hyvin uusiutuvien energiavarojen käytössä tällä hetkelläkin jo.

Antti Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puuenergian lisäkäytöstä vallitsee täällä hyvin laaja yhteisymmärrys, mikä on myönteinen asia, samoin se, että hallitus on ottanut ohjelmassaan oikeita askelia kotimaisen energian rahoituksen lisäämiseksi. Haluan kuitenkin muistuttaa, että puun lisäkäyttö monissa tapauksissa edellyttää myöskin turpeen hyödyntämistä. Siltä osin puu ei täysin korvaa turvetta, niin kuin täällä on esille tullut, vaan kannattavuus edellyttää myös sitä, että turvettakin käytetään. Sen takia ei ole viisasta eikä kansantaloudellisesti järkevää ajaa turvetoimialaa alas.

Samoin eri viranomaisten linjaukset eivät mene yhteen suuntaan puuenergian hyödyntämisessä. Tällä tarkoitan Kilpailuviraston päätöstä vaatia Vapoa ja Metsäliittoa irrottautumaan puuenergiatoimialasta osana yhtiöjärjestelyä. Se on todella huono päätös ja merkitsee sitä, että vahva puuenergiatoimija jää sivuraiteelle, mikäli Kilpailuviraston päätös jää voimaan. Se pitäisi saada muutettua ja sillä tavalla vahva Vapo-vetoinen puuenergiatoimija Suomeen.

Pertti Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Istun parasta aikaa valtakunnallisella maanpuolustuskurssilla, ja siellä yhtenä keskeisenä asiana on myöskin energiaratkaisut ja se, miten ne meidän turvallisuuteemme vaikuttavat. Täytyy tässä vaiheessa selkeästi todeta sillä tavalla, että jos me joudumme siihen tilanteeseen, että joudumme itärajan taakse turvautumaan energiaratkaisuissa, olemme aika kaltevalla pinnalla.

Ilmastostrategiaan liittyen tämä energiaratkaisu on hyvin keskeinen ja sopii erinomaisen hyvin talousvaliokunnan tarkasteltavaksi siinä mielessä, että meillä perusteollisuus joutuu turvautumaan ja luottamaan siihen, että me teemme kestävän energiaratkaisun, jolla kilpailukyky turvataan. Toisaalta meillä on erinomaisen hyvä mahdollisuus tässä yhteydessä linjata myöskin selkeästi kotimaisen polttoaineen puolelle eli luoda työpaikkoja maaseudulle, jonne hyvin luonnollisella tavalla puuenergian ja turve-energian tuottaminen soveltuvat.

Ihmettelen todella keskustan eduskuntaryhmän kantaa, jos se todella on yksimielinen siitä, että lähdetään päävaliokunnaksi ympäristövaliokuntaa hakemaan. Näkisin, että nimenomaan teidän kannaltanne olisi erinomaisen tärkeää mieltää, (Puhemies koputtaa) minkälaisia ratkaisuja voidaan tehdä maaseudun kannalta tässä yhteydessä.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Mönkäreelle pitää antaa kiitos siinä mielessä, jotta taustamuistiossa turve on luokiteltu uusiutuvaksi luonnonvaraksi, sinällään näin pitäisi ollakin. EU:ssa annettiin vähän vihreätä valoa siihen suuntaan, mutta Suomen eduskunnan enemmistöpäätöksen mukaan ei se vaan ole sitä. Toivon mukaan jatkossa, onpa käsittelijä ympäristövaliokunta tai talousvaliokunta, se otetaan huomioon, että turpeen käyttöä ei hirveästi vaikeuteta.

Toinen juttu, mitä sinällään ei ole hirveän paljon tuotu esille, on kaatopaikkakaasut. On todettu, jotta ne otetaan talteen, mutta minusta on väärä osoite, jotta viedään kaatopaikan penkkaan ja sitten tehdään talteenottosysteemit. Nykytekniikalla pitäisi suoraan voida kaikista kotitalousjätteistä ja teollisuusjätteistä, mitkä ovat biohajoavaa, ottaa suoraan kaasu talteen ja polttaa se eikä laskea taivaan tuuliin. Loppu on multaa, jota voidaan kylvää maaperään.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Puhemiesneuvoston äänestyspäätös siitä, että talousvaliokunta laatii mietinnön tästä asiasta, osoittaa, että ympäristöhallinnon toimintaan ja menettelytapoihin ei luoteta. Ympäristöhallinnon tulisikin mielestäni avartaa katsomustaan paljon enemmän myöskin elinkeinoelämän suuntaan, jotta saisimme Suomelle entistä vahvemman kilpailuvaltin ympäristökysymyksistä. Tarvitaan enemmän kannustusta kuin kieltoja, jotta luottamus lisääntyisi ja kansalaisten oikeustaju vahvistuisi eikä meitä liputettaisi ulos, ei myöskään meidän teollisuuttamme ja sitä kautta työpaikkoja.

Kun tulevaisuuden jakolinjat tuntuvat kulkevan yhä enemmän ympäristöasioiden kautta, niin selonteon laajuus huomioon ottaen mitä arvon rouvat ministerit aikovat tehdä, jotta tämä yhteisymmärrys ja yhteinen linja paremmin löytyisi?

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan kansallisesta ilmastostrategiasta, on erittäin tärkeää, että arvioidaan samalla, millä tuotetaan sähköä ja muuta energiaa maamme teollisuudelle. Energian hinta ja riittävyys määrää pitkälti sen, tulevatko yritykset tänne vai menevätkö ne muualle. Hyvä esimerkki on Tornion terästehdas. Outokumpu ratkaisee, jääkö se Suomeen vai viedäänkö se muualle. Samoin suomalainen metsäteollisuus kyllä odottaa vastauksia.

Ministeri Mönkäre totesi, että puu ja turve syövät toisiaan. Kun on käynyt voimalaitoksissa, missä käytetään puuta ja turvetta, niin siellä todetaan, että ne eivät ole vastakkaisia, vaan täydentävät toisiaan. Tällainen näkökanta on huono ratkaisu.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Teollisuudesta itsestäänkin löytyy myös vaihtoehtoja sähköenergian lisätuotantoon. Mainitsen tässä vain esimerkkinä Raahen terästehtaan. Siellä on voimalaitoksella mahdollisuus lisätä kapasiteettia kaksinkertaiseksi. On varsin merkittävistä tehoista kysymys. Nimittäin tehtaan prosessissa syntyy masuunikaasuja, jotka voitaisiin hyödyntää sähköenergian tuotantoon. Jostain syystä näin ei kuitenkaan tehdä. Kysyisinkin: Onko kauppa- ja teollisuusministeriö aikeissa ryhtyä toimenpiteisiin, että myös teollisuuden omaa niin sanottua hukkaenergiaa hyödynnettäisiin enemmän?

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Realismi näistä asioista puhuttaessa tarkoittaa sitä, että ministerityöryhmä tehdessään selontekoa on kuunnellut alan asiantuntijoita ja virkamiehiä ja tutkimuslaitoksia ja katsonut, mitä on mahdollista tehdä, ottaen huomioon sen, että vuodet 2008—2010 ovat jo aika lähellä. Esimerkiksi ne teollisuuden investointipäätökset on aika pitkälle tehty, jotka toteutuvat silloin, ja voidaan arvioida, mitä teknologian kehityksessä voidaan saada tuotteistettua uusia innovaatioita, mitä niiden vaikutuksista voidaan saada hyödynnetyksi vuonna 2010. Eli ei ole kysymys kauppa- ja teollisuusministerin tai -ministeriön arviosta, vaan hallituksen selonteosta, jossa on käytetty maan parasta asiantuntemusta.

Sen halusin tuoda esille, että näin on tehty, tähän on voitava luottaa. Totta kai on hyvä, että keskustellaan siltä pohjalta, kun joku arvelee, että voitaisiin tehdä vielä enemmänkin, että olisimme ikään kuin karsineet tästä ohjelmasta jotakin pois jostakin syystä. Tietenkin arvellaan, että poliittisista syistä olisimme karsineet täältä pois jotakin sellaista, joka olisi ollut järkevää toteuttaa. Asiantuntijaministeriöt ovat olleet tekemässä tätä ohjelmaa, ne ovat arvioineet, ja ministeriryhmä on sen jälkeen hionut yksimielisen kantansa. Selonteon kannatus on tässä suhteessa ministeriryhmässä ja hallituksessa yksimielinen.

Mitä tulee uusiutuviin panostamiseen, se on se yksityiskohta, josta meitä koko ajan kritisoidaan, että voitaisiin ikään kuin panostaa enemmän. Suomi on Euroopan johtava maa bioenergian käytössä. Ei minusta nyt voi ottaa vertailukohdaksi sitä, että Saksa tukee hiilivoiman käyttöä. (Ed. Pekkarinen: Miksi ei?) Ei minusta Kansallisen ilmasto-ohjelman yhteydessä voi puhua siitä. Ed. Pekkarinen ei tässä nyt ole ihan rehellinen. Me puhumme nyt päästötavoitteista ja me olemme tässä asiassa Euroopassa johtava maa bioenergian käytössä, joka on meille tärkein kotimainen energialähde. Ei kivihiili ole meille kotimainen energialähde, eikä sen tukeminen ole Saksallekaan Kioton ilmastosopimuksen tavoitteiden kannalta kyllä mikään oikea toimenpide. (Ed. Pekkarinen: En minä ole sanonut, että kivihiili on kotimainen energianlähde!)

Ed. Isohookana-Asunmaa sanoi, että tuulivoimaa ei tueta. Tuulivoimaa tuetaan uusiutuvista energialähteistä eniten Suomessa, niin että verotukena sille tuotetulle sähkölle tulee 1,4 penniä per kilowattitunti ja investointitukena saman verran eli 9 penniä per kilowattitunti. Tälläkään tuella nyt tällä hetkellä sillä tuotettu sähkö ei ole kilpailukykyistä, koska meillä on avoimilta markkinoilta halvempaa sähköä saatavilla. Realismia nyt tässä keskustelussa taas on se, että todetaan, että vaikka valtio rakentaisi ne tuulivoimalat, niin sillä kapasiteetilla, jota me voimme rakentaa, me emme ratkaise Kansallista ilmasto-ohjelmaa ja sen päästötavoitteita vuonna 2010.

Ehkä tässä sitten liian yksinkertaisesti yritän selostaa, mitä tällä tarkoitamme, että olemme arvioineet käytettävissä olevat keinot niin hyvin kuin se on tällä hetkellä mahdollista. Ohjelmassa todella panostetaan niin paljon uusiutuviin ja myös energiansäästöohjelmaan, jonka ed. Juurola otti esille, kuin se on meidän tämänhetkisen näkemyksemme mukaan mahdollista. Energiansäästön vaikutusten arvellaan olevan sähkönkulutukseen sellaiset, että kun viime vuosina sähkönkulutuksen kasvu on ollut 20 terawattituntia per kymmenen vuotta, niin nyt se on 10. Se on juuri ilmiö, jonka ed. Juurola toi esille ja joka on viime vuonna ollut näkyvissä. Mutta se kasvu on edelleen olemassa, joskin kasvukäyrä on nyt loivempi.

Energiaverotuksesta ja tuontisähkön verotuksesta: Suomi joutui tuontisähkön verotuksen vuoksi EU-tuomioistuimeen ja hävisi siellä, ed. Pekkarinen. Tuontisähkön verotuksen loppuminen johti perustan romahtamiseen sähköntuotannon polttoaineverotukselta, koska kotimaisen tuotannon kilpailukyky olisi romahtanut. Tämä on se tausta, joka energiaveromuutoksen takana on.

Ed. Tiurin kanssa olen samaa mieltä siitä, että nyt tässä keskustelussa hyvin usein unohdetaan se, että Suomi on edelleen perusteollisuudesta hyvin riippuvainen maa, myös vuonna 2010. (Ed. Korkeaoja: Aivan!) Meidän kilpailukykyiset metalliteollisuutemme, paperiteollisuutemme ja kemianteollisuutemme tulevat olemaan meille talouden ja työllistymisen selkäranka edelleen. Ne ovat kansainvälistyneet, modernisoineet toimintaansa, ne ovat energiapihejä, ne käyttävät korkeaa teknologiaa. Kun me luomme sellaisen ympäristön, että investoinnit ovat edelleen tänne kannattavia myös kansainvälisessä ympäristössä, silloin tuemme omaa kehitystämme ja olemme myös globaalissa mielessä ympäristöystävällisiä, koska meidän teknologiamme on korkeatasoista. (Ed. Korkeaoja: Aivan oikein!) Se on parasta, mitä Suomen kaltainen huipputeknologian maa voi tehdä kestävän kehityksen tiellä. (Ed. Tiuri: Näin on!)

Tässä ehkä oli jotakin vastausta ed. Vanhasen kysymykseen realismista ja kilpailukyvystä. Liian usein arvioimme toistemme mielipiteitä liian yksioikoisesti. Olen käytännön ihminen siinä mielessä, että olen teollisuusyhdyskunnassa kasvanut, nähnyt, miten se on antanut leipää ihmisille, ja vakaasti uskon, että näin myös tulevaisuudessa on, enkä koe, että meidän teollisuutemme olisi mitenkään huono tässä imagossaan. Siinä mielessä meidän on taisteltava myös Keski-Euroopassa tästä ydinvoimaimagokysymyksestä myös rehellisin ja avoimin asein. Jos toiset käyttävät suhteessa enemmän ydinvoimaa tuotteidensa tekemiseen, Suomella ei ole mitään hävettävää siinä, miten se oman energiahuoltonsa turvaa ja tulevaisuudessa tuotteensa tekee, kun lähdemme kuitenkin kunniakkaasti tätä ilmastosopimusta täyttämään.

Tässä on eräitä yksityiskohtia vielä puu- ja turveasiasta. Niihin varmaan valiokunnissa perehdytään. Tarkoitin vain sitä, että usein samat toimijat ovat käyttämässä puuta ja turvetta. Totta kai puun palamisessa tarvitaan turvetta ja ne toimivat yhdessä, mutta puun käytön lisääminen voi viedä turpeen lisäämiseltä tiettyä markkina-aluetta. Näihin asioihin voimme palata myöhemmin.

Ympäristöministeri  Satu  Hassi

Arvoisa puhemies! Ensinnä kysymykseen energiaverosta. Olen edustajien Isohookana-Asunmaan ja Pekkarisen kanssa samaa mieltä siitä, että on hyvin valitettavaa, että Suomi joutui muuttamaan energiaveron rakennetta, mutta perussyyhän tässä oli se, että Ahon hallitus, joka oli tämän energiaverorakenteen vienyt läpi, ei EU-jäsenyysneuvotteluissa pyytänyt Suomelle tähän asiaan poikkeusta. (Ed. Pekkarinen: Ei sitä mitenkään sanktioitu!) Kun tällaista poikkeusta Suomen EU-jäsenyyssopimuksessa ei ollut, niin sen jälkeen, kun sitten oltiin jäseniä ja komissio veti tämän tuomioistuimeen ja Suomi siellä hävisi, niin minkäs teet.

Tosin tähän on lisättävä se, että EY-tuomioistuin totesi, että jos sähkön tuontivero olisi ollut sellainen, että sähköntuojalla olisi ollut mahdollisuus saada verotasosta alennus, mikäli se osoittaa, että sähkön verokuorma kotimaassa tuotettuna olisi alempi, niin siinä tapauksessa tuontiveroa ei olisi pidetty laittomana. Mutta rakenne oli todella sellaisena, kuin se on hallituksen jäljiltä, EY-tuomioistuimen mielestä laiton. (Ed. Pekkarinen: Ei mikään elin EU:ssa väittänyt, että niin ei saa tehdä!)

Ed. Tiuri väitti, että hiilidioksidipäästöjen lasku viime vuonna johtui ensisijaisesti sateista. Siihen haluaisin huomauttaa, että hiilidioksidipäästöt ovat tasaisesti laskeneet vuodesta 96 alkaen joka vuosi. Siihen, että hiilidioksidipäästöt ovat pysyneet kurissa kokonaisuutena ottaen 90-luvulla, on ollut monia syitä. (Ed. Korkeaoja: Muun muassa ydinenergian lisäys 20 prosenttia!) Yksi tekijä on muun muassa se, että Pohjoismaista on saatu ostaa paljon vesivoimaa ja sähköntuonti on lisääntynyt. Ydinvoimaloiden tehon korotus on yksi tekijä, mutta kuitenkin puuenergian käyttö on kasvanut niin paljon, että Suomen primäärienergiasta jo usean vuoden ajan suurempi osa on tuotettu puulla kuin ydinvoimalla. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun puhutaan näiden eri energialähteiden suuruusluokista. Myöskin energiansäästö ja kivihiilen korvaaminen maakaasulla ovat osatekijöitä siinä, että hiilidioksidipäästöt ovat pysyneet kurissa 90-luvulla.

Ed. Korkeaoja puhui energiaintensiivisen teollisuuden investoinneista. Kuitenkin haluaisin toistaa sen, että 90-luvulla Suomen talous onneksi on kehittynyt vähemmän energiaintensiiviseen suuntaan. Kun katsotaan niitä käyriä, jotka kuvaavat Suomen bruttokansantuotteen energiaintensiivisyyttä ja sähköintensiivisyyttä, paljonko energiaa kulutetaan, paljonko sähköä kulutetaan bruttokansantuotteen markkoja kohti, siinä tapahtui hyvin voimakas käänne 90-luvun puolenvälin hujakoilla. (Ed. Pekkarinen: Ihan ymmärrettävä selitys!) Meidän talousajattelussamme todella on syytä pitää mielessä muutkin alat kuin nämä energiaintensiiviset alat, (Ed. Korkeaoja: Ei niitäkään pidä painaa!) jotka pitkään olivat Suomen talouden selkäranka, mutta eivät enää siinä määrin sitä ole kuin ennen olivat. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pyrittäisiin ajamaan ne alas, mutta katsoisin, että ne alat, joita halutaan ajaa ylös, ovat ensisijaisesti muita aloja Suomen kansantaloudessa.

Mitä tulee sitten kysymykseen maakaasuhuollon turvallisuudesta, mehän olemme ostaneet maakaasua vuodesta 74, ja aivan kuten eräässä ryhmäpuheenvuorossa todettiin, siinä on kaiken kaikkiaan yli 25 vuoden aikana ollut vähän yli 30 tunnin katkos. Tähän väliin on nyt mahtunut Venäjällä kohtalaisia kriisejä, niin kuin kaikki yli kymmenvuotiaat varmaan hyvin muistavat. Realiteetti lienee sekin, että Venäjällä nyt kerta kaikkiaan ei ole varaa vaarantaa maakaasutoimituksia EU:n alueelle. Jos näin tapahtuisi, se olisi niin ison luokan kysymys, niin iso riskinotto koko Venäjälle, että sellaista riskiä rauhan aikana tuskin mikään maa pystyy ottamaan. (Ed. Tiuri: Hintaa voi nostaa!)

Tässä puhuttiin Suomen ympäristöpolitiikan vaikutuksesta kilpailukykyyn. Mainitsin aikaisemmassa puheenvuorossani Maailman talousfoorumin arvion siitä, että Suomi on maailman ykkönen ympäristökestävyysindeksillä mitattuna. Kun samainen Maailman talousfoorumi viime vuonna arvioi eräiden maiden taloudellista kilpailukykyä kansainvälisessä kilpailussa, niin myöskin siinä arviossa Suomi sijoitettiin erittäin korkealle. Yksi keskeinen kriteeri Suomen kilpailukyvyn hyväksi arvioimisessa oli nimenomaan hyvä ympäristöpolitiikka. Ainakin kansainvälisten arvioijien valossa Suomen ympäristöpolitiikka on jo nyt sellainen seikka, joka nimenomaan vahvistaa meidän taloudellista kilpailukykyämme. Todella tämä asema on syytä pyrkiä jatkossakin pitämään.

Mitä tulee erilaisiin lähtökohtaolettamuksiin, mitä ennusteisiin valittiin, niin kuten edellisessä puheenvuorossani totesin, hallituksen selonteon perusolettamukset on valittu tietyllä tapaa turvallisten vaihtoehtojen mukaan, erityisesti sähköhuollon turvallisuuden kannalta turvallisten vaihtoehtojen mukaan, mikä on ihan perusteltua tällaisessa arviossa. Mutta on sinänsä syytä pitää mielessä, että kehitys voi olla myös positiivisempi kuin tällä hetkellä realistisimmalta näyttävässä vaihtoehdossa. Ei siitä ole monta vuotta, kun pidettiin realistisimpana vaihtoehtona, että hiilidioksidipäästöt 90-luvulla tulevat kasvamaan aika reippaasti, ja toisin on käynyt, eli kehitys on ollut kokemuksen valossa paljon positiivisempi.

Viittasin todella Hollannin hallituksen toimeksiannosta tehtyyn tutkimukseen, jossa arvioidaan, että uusiutuvan energian ja energiapihin tekniikan käytön merkittävä lisääminen Euroopan unionissa tulisi tuottamaan taloudellisia hyötyjä. Tämän arvion mukaan se johtuisi siitä, että kaiken kaikkiaan talouden resurssitehokkuus paranisi eli pääoman, energian ja työvoiman käytön tehokkuus paranisi ja samalla uusien tekniikoiden hinta laskisi, eli pääsisimme positiiviseen tekniikan kehityksen kierteeseen, joka toisaalta sitten toisi tullessaan kansantalouden energiakustannusten alenemisen ja toisaalta näillä aloilla myöskin kansainvälisen kilpailukyvyn paranemisen. Emme ehkä tällaisten arvioiden tekemisessä ole vielä niin pitkällä, että voisimme hallituksen ilmastostrategiaa niiden varaan laskea. Mielestäni tällaiset positiivisemmat näköalat on syytä kuitenkin pitää mielessä, kun ajattelemme sitä, millainen tulevaisuus voi olla.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Juurola ihmetteli, että energian kulutus on pudonnut viime vuonna. Siihen on kaksi syytä. Toinen on se, että ilmastonmuutos on edennyt ja on ollut paljon lämpimämpi vuosi kuin ennen. Toinen on se, että kun tuodaan paljon sähköä, sähkön muuttaminen miljooniksi ekvivalenteiksi öljytonneiksi noudattaa semmoista kaavaa, joka halveksii kauheasti sähköä. Sähkö lasketaan lämpöenergiana. Sehän pitäisi tietenkin kertoa kolmella. Tällä tavalla päästään siihen, että energia näennäisesti näyttää vähentyneen. Se ei tietenkään pidä paikkaansa.

Toinen asia vielä. Kun täällä on nyt keskusteltu, on huomattu, että tämä asia on aika lailla teollisuuspolitiikkaa ja energiapolitiikkaa. Ainakaan teollisuuspolitiikasta ympäristövaliokunta ei kovin paljon tajua. Siitä syystä minusta talousvaliokunta on aivan oikea.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre, olen hivenen yllättynyt, että te sanotte, että toimin epärehellisesti, kun vertaan Saksan ja Suomen energiatukea. Mitä epärehellisyyttä siinä on, että minä kerron, että Saksa tukee omaa kotoista energialähdettään, tätä ympäristön kannalta niin turmiollista kivihiiltä, yli 25 miljardilla Suomen markalla? Se on erittäin iso tuki. Minä otin siitä taustan sille vaateelle, joka meidän toimestamme täällä on esitetty, että kyllä Suomessa sitä tukea, jota me tällä hetkellä annamme kotimaisille vaihtoehdoille, voidaan lisätä. Jos sitä lisätään, kotimainen vaihtoehto tulee syrjäyttämään nimenomaan hiilipohjaisia polttoaineita ilman muuta. Mitä pahaa, mitä väärää tässä tulkinnassa, arvoisa ministeri, on?

Mitä tulee taas ympäristöverojärjestelyyn, josta te molemmat puhuitte, sanon suoraan, että hiiteen sellainen EU, jos se meiltä kieltää sen, että omalla verolla rankaisemme niitä, jotka saastuttavat meidän ympäristöämme. Mihin me sellaista EU:ta tarvitsemme, jos hivenen heittäytyy tässä retoriseksi? (Puhemies koputtaa) Sitä paitsi silloin, kun Suomi 90-luvun alkupuolella lainsäädännön tällaiseksi sääti, minun ymmärtääkseni mikään EU:n normi ei sitä kieltänyt. (Puhemies koputtaa) Minä ihmettelen niitä virkamiehiä, jotka eivät silloin tuoneet sitä esille, jos EU-normi olisi sen kieltänyt.

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin ryhmäpuheenvuoroja ja nyt käytyä keskustelua aika tarkkaan. Minun mielestäni on ollut erittäin hyvä, että on syntynyt laajempaa asiapohjaa koko ohjelmaan. Keskustelussa on, totta kai, monenlaisia jännitteitä. Huomasin yhden jännitteen, joka on ilman muuta keskustan ja meidän välillä. Se on yhdyskuntarakenne ja siihen liittyvät asiat.

Olen ollut itse mukana ympäristövaliokunnassa siitä asti, kun se on tässä talossa ollut. Olen seurannut joka ikistä niin ympäristöpuolen kuin ilmastopuolen kokousta ja kansainvälistä kokousta myöskin ja katsonut kehitystä, joka on tapahtunut. Täytyy sanoa, että en osannut parhaalla mielikuvituksellanikaan keksiä sitä, että tämä olisikin vain talousvaliokunnan asia pääosin, koska minun mielestäni nimenomaan se on yksi erittäin tärkeä näkökulma, joka vaikuttaa siihen, minkälaista ilmastostrategiaa sovellamme, (Puhemies koputtaa) se on nimenomaan yksi lähtökohtainen asiantuntijanäkökulma, mutta kokonaisuus on ilman muuta ilmastokysymyksissä ympäristövaliokunnan asia.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu liukuu kyllä väärille urille, jos me täällä jo lähetekeskustelussa annamme sen kuvan, että meillä olisi hiilidioksidipäästöt jotenkin saatu kuriin. Minusta tilanne on sellainen, että me olemme ilmastopolitiikassa vasta alkumetreillä. Itse hallituksen taustaselvityspaperi osoittaa sen, että 90-luvulla päästöt ovat kasvaneet, päinvastoin kuin ministeri Hassi toteaa. Minä en tiedä, mitä tilastoa ministeri Hassi lukee, mutta sivulla 15 on aivan selvästi toisenlainen trendi.

Myöskin ministeri Mönkäre antaa sen käsityksen, että meillä olisi jo äärettömän hyvä imago. Meillä on hyvä imago uusiutuvien energialähteiden käytössä ja teknologian kehityksen eteenpäin viemisessä, mutta se ei riitä. Ennen kaikkeahan tässä on kyse nyt siitä, että kun tulevia päätöksiä teemme, me vahvistamme entisestään tätä hyvää imagoa (Puhemies koputtaa) ja sillä tavalla meille tulee myöskin kanttia kansainvälisillä foorumeilla vaatia muilta mailta parempaa ilmastopolitiikkaa.

Sari Sarkomaa  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Komission vihreä kirja energiahuollon varmuudesta tarkastelee EU:n energiankäytön ja sen ulkoisen riippuvuuden kehitystä 30 vuotta eteenpäin. Mielestäni meidän täällä Suomessa pitäisi perehtyä erityisen tarkasti tämän vihreän kirjan viesteihin, koska meillähän riippuvuus ulkoisesta energiasta on jo nyt yli 70 prosenttia. Tähän 70 prosenttiin EU:ssa yleisesti on arvioitu noustavan vasta vuonna 2030.

Arvoisa puhemies! Haluaisin myöskin nostaa esille sen huomion, joka EU:n vihreässä kirjassa nostettiin esille. Siellä todettiin, että ydinvoiman mahdollinen alasajo tekisi ilmastonmuutoksen torjumisen entistäkin vaikeammaksi pitkällä tähtäimellä.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin selonteko, jota käsittelemme, pohjautuu YK:n ilmastosopimukseen. Aivan oikein, ed. Häkämies nosti sinänsä tärkeän asian esille: YK:n Kioton osapuolikonferenssin niin kutsutut joustot. Niitä pitää analysoida, ja ne ovat hyvin tärkeä asia. Viittaan myös Robert Watsonin mainintoihin, siihen, mitä hän eilen seminaarissa puhui. Niihin pitää olla osaamista, paneutumista, ja pitää katsoa, mitä on päästökauppa, mitä se merkitsee ilmakehälle, mitä se merkitsee Suomen näkökulmasta, mikä on kansallisten toimintojen merkitys ja vaikutus.

Lopuksi, puhemies: Edessä on paljon pitempi marssi kuin tämä vuoteen 2010. Näihin asioihin nimenomaan tästä talosta pitää tulla myöskin mietinnössä sisältö.

Antti Kalliomäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Luettuani tämän ilmastostrategian ja kuultuani ministereitten puheenvuoroja kehotan valiokuntia perehtymään erityisen tarkasti tähän niin sanottuun maakaasuvaihtoehtoon ja sen todellisuuteen. Se nimittäin tässä muodossa kuin se esitellään mielestäni edellyttäisi hyvin nopeassa aikataulussa, siis jopa 2010 aikataulussa, erittäin laajaa maakaasuverkon lisärakentamista ja nimenomaan sähköntuotantovaihtoehtona, ja ministeri Hassi näyttää vielä esittävän, että tämä tapahtuisi ilman Eurooppa-putkiyhteyttä, joka on jo pelkästään huoltovarmuuskysymyksenä äärimmäisen riskialtis operaatio.

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on nostettu esiin Suomen metalli- ja paperiteollisuuden kilpailukyky. Haluaisin muistuttaa, että itse asiassa tässä strategiassa ollaan nimenomaan vahvistamassa Suomen teollisuuden kilpailukykyä kokonaisuudessaan. Jos te omistaisitte perusmetallilaitoksen, niin kai te investoisitte sellaisiin asioihin, että laitoksen energialasku olisi mahdollisimman pieni. Näitä asioita tässä strategiassa tuetaan. Tämä on teollisuuden kilpailukykyä vahvistava strategia.

Huoltovarmuudesta lyhyesti, että se on toki tärkeä kysymys, mutta en oikein ymmärrä sitä, miten sillä sitten perusteltaisiin ydinvoimaa, koska polttoaine siihenkin tulee jostain muualta ja laitokset ovat keskittyneitä. Tavallaan huoltovarmuus on kysymys, joka jää missä tahansa vaihtoehdossa osittain auki.

Jari  Leppä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Vesivoiman, kaikista energiantuotantomuodoista kaikkein päästöttömimmän, kehittäminen on ollut Suomessa aika lailla jumissa lähinnä Vuotoksen asian takia. Joko rouvat ministerit ovat päässeet yhteisymmärrykseen Vuotos-asiasta?

Toinen kysymys: onko odotettavissa, että joko Venäjän ydinvoimaloita ryhdytään nyt — viittaan Ruotsin kokoukseen ja siellä tehtyihin päätöksiin Venäjän ympäristönäkökulmien parantamisesta — paremmin kansainvälisillä tahoilla kunnostamaan, jotta heinälatotaso saataisiin vähän turvallisemmaksi?

Matti  Huutola  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Meille kansallisesti on erittäin tärkeää, että laaja asiantuntijakuuleminen käydään ja arvio tehdään ja ennen kaikkea siitä näkökulmasta, että kuitenkin, vaikka meillä tehtäisiin minkälaisia säästötoimenpiteitä energiankulutuksen osalta ja, totta kai, toteutetaan kaikkien muitten vaihtoehtoisten energiantuotantotapojen kehitystyötä, niin arvion on kuitenkin lähdettävä siitä, että meillä on kasvava energiantarve kaikesta huolimatta. Siitä huolimatta meidän tulee kyetä vähentämään kasvihuonepäästöjä. Joidenkin arvioiden mukaan, jos nykyisellä energiantuotannolla vähentämisen kautta pyrittäisiin saavuttamaan tuloksia, meidän pitäisi 60—80 prosentilla vähentää energiankulutusta. Kaikki tietävät, että se ei ole mahdollista.

On siis ratkaisevasti erotettava se, mikä on perusvoiman tarve ja mikä muun energian tuotannon tarve.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelussa on mielestäni turhan vähälle jäänyt ainoa ilmaston kannalta täysin positiivinen energiantuotantomuoto, joka on nimenomaan bioenergia. Siinä on jäänyt hyvin vähälle lannan kaasuttaminen ja sähkön tekeminen siitä. Tällä ei todellakaan mitään perusvoima-asiaa ratkaista, mutta se kaasu, joka nousee taivaalle, on suoraan pilaamassa ilmakehää. Silloin kun se otetaan talteen ja poltetaan ja muutetaan sähköksi, jää pilaava vaikutus pois ja myös hajuhaitat häipyvät. Mikä tärkeintä, kun ed. Sinnemäki otti huoltovarmuuden esille, niin tällä lisätään huoltovarmuutta. Jos kriisiaikoina isoissa navetoissa ja sikaloissa saadaan oma systeemi pyörimään omalla sähköllä, pysyy kaupunkilaisenkin nenänalus rasvassa ja sikäli kriisejä on helpompi kestää. (Puhemies koputtaa) Jos elintarvikehuoltokin mättää samalla kun energiahuolto, silloin ollaan hukassa.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihan sellainen huomio tässä keskustelussa, että mielestäni ilmastopolitiikka kaiken kaikkiaan on liian laajakantoinen aihe siihen, että kävisimme tässä talossa pelkkää keskustelua siitä, onko ydinvoima hyvä tai ei. Toisaalta myös tämä koko ympäristöpolitiikka sinänsä on niin arvokas asia, että mielelläni en tuhlaisi sitä keskustelua pelkästään myöskään turhanpäiväiseen kinasteluun, normaaliin arkikinasteluun täällä hallitus vastaan oppositio. Enkä voi sille yhtään mitään, että mielestäni näissä keskustan puheenvuoroissa on välillä tullut sellainen ajatus, että kun koko ajan vaan puhutte tästä samasta energiaveroasiasta ja muusta, niin samalla ikään kuin jätetään huomiotta se, että itse asiassa sen kuuden vuoden aikana, kun itse olen ollut eduskunnassa ja Lipposen hallitukset, ykkönen ja kakkonen, ovat tehneet näitä toimenpiteitä, on myös tehty paljon, paljon merkittävää ympäristölainsäädäntöä. On uudistettu luonnonsuojelulaki, maa-aineslaki, ympäristölainsäädäntö kokonaisuudessaan, uusi rakennuslaki, vesihuoltolaki, vesilaki, joissa kaikissa on vihreitä elementtejä huomattavasti enemmän kuin aiemmissa, joten puheet noenmustasta politiikasta ja muusta ovat liioiteltuja. (Puhemies koputtaa) Eri asia on se, että varmasti enemmän täytyy vielä tehdä ja yhteisvoimin, jotta selvitään tästä haasteesta.

Juha Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On mielestäni hyvin arveluttavaa, että luodaan sellaista kuvaa, että tämä niin sanottu perinteisen teollisuuden vähentäminen tai alasajo Suomessa olisi jotenkin ympäristön kannalta myönteinen ilmiö, että jos me siis vähennämme Suomessa kemianteollisuutta tai terästeollisuutta, tällä globaalisesti arvioituna jotenkin ympäristön kannalta tehtäisiin myönteinen teko. Päinvastoin, tilannehan on juuri päinvastoin. Sen takia minun mielestäni tässä keskustelussa, kun puhutaan energiasta, kun puhutaan siitä, millä edellytyksillä näitä toimialoja Suomessa voidaan kehittää, niin sekä sähkön hinta että saannin varmuus ovat kaksi aivan oleellista tekijää. Jos niissä ei ole sellaisia edellytyksiä, että investointeja voidaan tehdä, niitä investointeja todellakaan ei tule Suomeen. (Puhemies koputtaa) Mutta jos kuvitellaan, että lakattaisiin tekemästä terästä ja kuparia, niin näinhän ei tapahdu. Se tehdään vain jossain muualla.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! On ehkä hyvä kerrata vielä, mistä 1990-luvun hiilidioksidipäästöjen vähäisempi lisäys kaiken kaikkiaan johtuu. Sitä on tässä nyt tullut pieninä paloina. Ensinnäkin me koimme 90-luvulla vuosisadan syvimmän laman, joka vaikutti kaikkein eniten varmastikin talouskasvun hidastumisen kautta arvioihin nähden. Sen lisäksi 90-luvulle sattuivat runsaat sateiset vuodet, jolloin oli yhtä aikaa pohjoismaiset avoimet sähkömarkkinat. Saatiin edullista sähköä. Ei tarvinnut sitä tuottaa näillä saastuttavilla tavoilla. Ydinvoiman tehokorotukset olivat 90-luvulla. Kaatopaikkojen metaanipäästöjen kuriinsaattaminen oli keskeinen asia myöskin. Uusiutuvia energianlähteitä ja niitten käyttöä on lisätty 90-luvulla jo, vaikka nyt arvostellaankin, että ei riittävästi ja riittävän nopeasti, mutta kuitenkin on lisätty. On toteutettu energiansäästöohjelmia ihan hyvin pitkäjänteisesti. Nämä kaikki ovat vaikuttaneet siihen, että ne päästöt eivät ole nousseet niin paljon, mutta näitä toimenpiteitä ei voida toistaa joka vuosi uudelleen. Monet niistä ovat olleet aika ainutkertaisia, ja on ollut aika epätodennäköistä, että niitä voidaan tehdä seuraavien viiden vuoden aikana.

Ed. Kalliomäki sanoi selvästi maakaasuvaihtoehdon olennaiset asiat. Kun sen lukee, ymmärtää, mistä siinä on kysymys. Tässä on hieman tullut virheellistä tulkintaa tuon taustaraportin kuvan kautta tästä asiasta.

Kun ed. Pekkarinen puhui Saksan kotimaisen energian tukemisesta, haluan nyt tuoda esille sen, että kivihiilen tukeminen Saksassa perustuu Hiili- ja teräsunionin säädöksiin. Sillä on tämä pohjansa. Meidän kotimaisen energiamme tukeminen turpeen, puun ja tuulen osalta perustuu Euroopan yhteisön perussopimukseen. Ne olivat alun pitäen rinnakkaisia sopimuksia. Nythän Hiili- ja teräsunionista ollaan Euroopan unionissa pyrkimässä eroon, joten ei tämä ole mikään jatkuva tilanne. Se on poikkeuksellinen tilanne ja johtuu Keski-Euroopan historiasta, miksi siellä näin on ollut.

Ed. Leppä puhui vesivoimasta, joka todellakin on siinä tilanteessa, ettemme voi laskea oman vesivoimamme lisäämisen varaan Vuotoksen ratkaisemattoman tilanteen takia. Vesivoiman rakentaminenhan olisi erittäin hyvä tapa Kioto-ilmastosopimuksen saavuttamisessa.

Venäjän ydinvoimaloiden osalta Suomi haluaa olla mukana niiden turvallisuuden kehittämisessä. Kysymys on aika pitkälle myös rahasta.

Ed. Vilkuna esitti ajatuksen uudesta bioenergiateknologiasta lannan kaasuttamisessa. Vertaisin sitä myös siihen, mitä puunjalostusteollisuudessa tehdään jäteliemien käytön osalta. Juuri tällaista uutta teknologiaa meillä edistetään Tekesin rahoilla, näiden yritysten rahoilla. Koko ajan tapahtuu hyviä innovaatioita, tuotteistamista. Olen käynyt joitakin tällaisia koelaitoksia vihkimässäkin. Minusta se on ollut erittäin hienoa kehitystä. Siinä mielessä minä arvostan meidän perusteollisuutemme halua toimia tässä.

Erityisesti totean, että ed. Korkeaoja puhui asiaa sähkön hinnan ja saannin varmuuden osalta. Ne eivät ole pelkästään teollisuuden edun kannalta tärkeitä, vaan tavallisen suomalaisen kuluttajan kannalta.

Ympäristöministeri  Satu  Hassi

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin hiilidioksidipäästöjen kehityksestä.

Ed. Isohookana-Asunmaa penäsi sitä, mistä tämä tilasto on, johon olen viitannut. Se on Tilastokeskuksen viime viikolla julkaisema tilasto. Valitettavasti se ei ole ehtinyt hallituksen ilmastoselontekoon, koska selonteko on hyväksytty jo aikaisemmin. Mutta todella tuorein tieto hiilidioksidipäästöjen kehityksestä 90-luvulla on optimistinen. Tämä on ennakkotieto, jossa ei ole vielä kaikkia lopullisia tietoja, mutta siinä on energiasektorin tiedot mukana, fossiilisten polttoaineiden kulutus, joka on hiilidioksidipäästöistä ehdottomasti leijonanosa, ja myöskin siinä on liikennepolttoaineiden vaikutus mukana.

Keskusteluun siitä, mikä kaikki on aiheuttanut sen, että päästöt ovat pysyneet kurissa 90-luvulla paremmin kuin on arvioitu ennakkoon, haluaisin lisätä sen, että päästöt ovat olleet laskussa nimenomaan vuodesta 96 eli 90-luvun lopun varsin voimakkaan talouskasvun vuosien ajan.

Ed. Kalliomäki puhui maakaasuvaihtoehdon epävarmuuksista. Hän tulkitsi minua kyllä väärin, kun tulkitsi, että tavoitteenani olisi se, että toimisimme jatkossakin ilman Eurooppa-yhteyttä. Ilman muuta on Suomen kannalta keskeinen tavoite, että saamme maakaasun Eurooppa-yhteyden, mutta saamieni selvitysten mukaan suurin piirtein kymmeneen vuoteen uusi putkiyhteys ei sinänsä estä maakaasun lisäkäyttöä Suomessa. Mutta totta kai huoltovarmuuden kannalta olemme aivan toisessa tilanteessa, jos olemme ison putken varrella emmekä pienen putken päässä.

Ed. Korkeaoja tulkitsi varsin tyypilliseen tapaan, kun puhuin siitä, että energiaintensiivinen teollisuus ei ole niitä aloja, joiden kehitystä erityisesti kannattaa suosia, että olisin ajamassa näitä aloja alas. Mutta on aivan eri asia, tähtääkö talous- ja elinkeinopolitiikka näiden alojen voimakkaaseen kasvuun. Mielestäni Suomessa työllisyyden ja monien muiden syiden takia palvelusektori ja uuden tekniikan alat ovat ne, joiden kasvuun ensisijaisesti tulee pyrkiä. Mutta kuten jo ainakin kertaalleen totesin, en missään tapauksessa pidä toivottavana myöskään energiavaltaisten alojen alasajoa.

Mitä tulee Venäjän ydinvoimaloihin, Venäjän tilannetta pidän erittäin valitettavana erityisesti siinä suhteessa, että Venäjällä olisi erittäin paljon tehtävää energiatehokkuuden parantamisessa. Muutama vuosi sitten julkaistu saksalainen tutkimus sai sellaisen tuloksen, että esimerkiksi Luoteis-Venäjällä voitaisiin kaikkikin ydinvoimalat sulkea, ilman että siitä tulisi niin sanottuja hyvinvointitappioita, jos käytettäisiin energiatehokkuuspotentiaali, joka tällä alueella on olemassa.

Vastaani on tullut käytännön esimerkkejä siitä, miten Venäjän hallinnonkin järjestelyt estävät tällaisten tehokkaiden ratkaisujen luomista. Esimerkiksi olen jokin vuosi sitten Pietarissa keskustellut kaukolämpöyhtiön johtajan kanssa, joka yhtiö tuottaa Pietarin kaukolämmöstä lämpökattiloilla tuottamatta ohessa sähköä ja käyttää polttoaineena maakaasua. Kysyin häneltä, miksi tuhlaatte tällä tavalla maakaasun arvokkaita ominaisuuksia, eikö olisi järkevää tuottaa samalla lämmön ohella myös sähköä. Hän vastasi, että tämän firman tehtävä on tuottaa pelkkää lämpöä.

Tavallaan Venäjän energiapolitiikasta tuntuu puuttuvan sellainen taho, joka katsoisi asiakseen kantaa kokonaisvastuuta juuri energiatehokkuuden kehittämisestä. Turvallisuuden kannalta ehdottomasti paras vaihtoehto olisi ajaa alas erityisesti vanhat Tshernobyl-tyyppiset voimalaitokset ja kaikkein vanhimmat painevesireaktorityypit.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Pyysin oikeastaan alun perin vastauspuheenvuoron ed. Pekkariselle, joka on kyllä poistunut salista, mutta ajattelin kuitenkin käydä läpi 90-luvun energiaverouudistuksen, josta hänellä oli erikoinen käsitys.

Ensinnäkin on aivan selvää, että Ahon hallituksen tekemä polttoaineverotukseen perustuva energiavero oli tietysti järkevä teko, se, että verotetaan sähköä. Sen kai jokainen ymmärtää. Mutta valitettavasti Ahon hallitus teki kaksi muuta asiaa samanaikaisesti, kun teki sinänsä hyvän energiaverotuksen. Toinen oli se, että se avasi sähkömarkkinat myös Pohjoismaihin ilman, että veroasiaa oikein pohdittiin siinä yhteydessä. Sitten se neuvotteli EU-sopimuksen pyytämättä Suomelle poikkeusta tähän verokohteluun. Lopputulokseksi tuli se, että Suomi olisi, totta kai, saanut jatkaa polttoaineveron määräämistä sähkön hinnassa, mutta ei olisi saanut asettaa vastaavaa veroa tuontisähkölle, jolloin tietysti olisi huomattavasti älykkäämpää rakentaa sata metriä Suomen rajan ulkopuolelle kivihiilivoimala tai mikä tahansa ja tuottaa sähkö sieltä.

Olisi tosin ollut mahdollista tehdä tuontisähkön verotus sillä tavalla, että asianomainen osoittaa, mistä voimalasta se on peräisin, ja tuontisähkö olisi verotettu tämän voimalan päästöjen mukaisesti. Samaahan mekin teimme siihen aikaan myydessämme sähköä ulkomaille. Me aina kerroimme, että sähkö on tuotettu sellaisessa voimalaitoksessa, joka energiatehokkuuden suhteen on järkevintä. Totta kai tässä tapauksessa kaikki Suomeen tuotu pohjoismainen sähkö olisi ollut vesivoimalla tuotettua, vaikka se marginaalisesti tietysti aina tuotettaisiin tanskalaisilla hiilivoimalaitoksilla.

Siinä mielessä tämä olisi tarkoittanut joka tapauksessa, että Suomeen olisi tullut verotonta sähköä ulkomailta ja meillä olisi ollut polttoainevero. Sen takia meidän oli pakko mennä järjestelmään, jossa meillä on sähkövero, olkoon sähkö tuotettu miten tahansa, josta maksetaan palautusta, jos se on tehty uusiutuvilla energialähteillä, jolloin saimme siihen edes jonkinlaisen ohjausjärjestelmän. Mutta se ohjausjärjestelmä ei ole hyvä, se ei palkitse energiatehokkuudesta jne. Sähkön puolella meillä on ongelmia energiaveron tehokkuudessa siltä osin kuin se ohjaa tuotantoa, mutta se ohjaa tietysti myös kulutusta ja toimii näin.

Kannattaa myös palauttaa mieleen se keskustelu, joka tässä salissa käytiin energiaverouudistuksesta. Silloin puhuttiin mustanvihreästä energiaverouudistuksesta ja muistaakseni kerrottiin, mihin se johtaa. Keskustapuolueen ryhmästä sanottiin, että se tulee johtamaan räjähdysmäiseen kivihiilen käytön lisääntymiseen ja kotimaisten energialähteitten voimakkaaseen vähenemiseen. Mitä sen jälkeen on tapahtunut? Suomeen ei ole rakennettu yhtään kivihiilivoimalaa sen jälkeen. Sitä ennen kyllä rakennettiin. Vanhan veron aikana rakennettiin, mutta uuden veron aikana ei rakennettu yhtään uutta kivihiililaitosta. Mitä muuta tapahtui? Sen jälkeen puun käyttö erityisesti lämmöntuotannossa on voimakkaasti kasvanut. Tämä veroratkaisu, joka oli monimutkainen kokonaisuus, selvästi suosi puun käyttöä. Se ei ole johtanut kivihiilen käytön lisääntymiseen vaan sen vähenemiseen. Tältä osin se on toiminut varsin hyvin.

Keskustaryhmässähän oli tyytymättömyyttä sen suhteen, ja siinä kai keskustaryhmä vähän jakautui, että tällä suosittiin myös puuta turpeen kustannuksella. Tästä tuli sitten paljon puhetta ikään kuin turvepuolueen puolelta. Nyt kun olemme Kioton sopimustilanteessa, on erittäin onnellista, että turpeen käyttö ei lisääntynyt niin paljon kuin se olisi muuten lisääntynyt, vaan että kotimaisten energialähteiden käyttö on siirtynyt puuhun. Kuten tiedämme, turve sisältää tuotettua energiayksikköä kohti nykyisen tilastointitavan mukaan paljon enemmän hiilidioksidia kuin kivihiili. Meidän mahdollisuutemme päästä Kioton tavoitteisiin, mikäli me olisimme kovasti investoineet turpeeseen, olisivat olleet huomattavasti heikompia.

Muuten ilmastopolitiikka ei omaan toimialaani kuulu, mutta haluan kuitenkin sanoa sen, että Kioton sopimusten ja muitten tavoitteenahan on loppujen lopuksi hidastaa kasvihuoneilmiötä eikä päästä pelkästään tilastolukuihin. Tässä suhteessa ei kannata katsoa ainoastaan, kuinka paljon eri polttoaineita tässä sopimuksessa mukana olevat maat käyttävät, vaan pitää miettiä, mitä tapahtuu maan alla oleville fossiilisille polttoaineille ja myös soissa olevalle turpeelle. Jos me haluamme välttää kasvihuoneilmiötä, niin osa olemassa olevista varannoista pitää jättää maahan. Jos ne poltetaan taivaan tuuliin, ihan siitä riippumatta, mihin sopimuksiin mikin maa on päässyt, ne ovat siellä taivaan tuulissa. Kun osa fossiilisista varannoista on pakko jättää maahan, niin silloin tietysti maahan kannattaa jättää huonoimmat varannot ja polttaa parhaat varannot.

Tätä taustaa vasten on tietysti aivan järjetöntä, että suurilla valtion subventioilla eri puolilla maailmaa etsitään uusia öljylähteitä, kun vanhoissakin öljylähteissä on aivan liian paljon öljyä. Oikeastaan on aivan järjetöntä, että kivihiiltä, joka on niin huono polttoaine, yleensä käytetään lainkaan. Oikeastaan rationaalista olisi käyttää vain maakaasua. Maakaasussakin on fossiilista hiiltä liikaa päästettäväksi ilmakehään. Kun se on kuitenkin energiahyötysuhteeltaan paras, vain sitä kannattaisi oikeastaan käyttää. Tässä suhteessa investointi maakaasuverkkoon on tietysti järkevää, varsinkin kun investointi ei välttämättä mene hukkaan senkään jälkeen, kun maailmasta maakaasu loppuu, niin kuin se joskus loppuu.

Nimittäin eräs niistä positiivisista utopioista, miten maailman energiatilanne voidaan ratkaista, on se, että siellä, missä on paljon aurinkoa ja pinta-ala on halpaa, tuotetaan aurinkoenergialla vetyä tai mieluummin metaania ja sitä käytetään sitten maakaasun tapaan: työnnetään olemassa oleviin maakaasuverkkoihin. Sen siirtäminen sähkönä, ainakin nykytekniikalla, on hiukan hankalaa. Voi olla, että joskus päästään suprajohtaviin johtoihin ja muihin sellaisiin, mutta joka tapauksessa tässä suhteessa tämmöinen polttoaineitten, itse asiassa maakaasun, tuottaminen aurinkoenergialla on yksi positiivisista tulevaisuuden utopioista. Silloinhan maakaasuverkko on joka tapauksessa hyvä investointi.

Tytti Isohookana-Asunmaa  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia! Minulla ei ole muuta huomauttamista ministeri Soininvaaran veropoliittiseen katsaukseen kuin että se, minkä takia kivihiilen räjähdysmäiseen kasvuun ei päästy, johtui kai, eikö niin ministeri Soininvaara, siitä, että aika pian tämän lain jälkeen jouduttiin lakia korjaamaan siltä osin, että puun asemaa suhteessa kivihiileen piti parantaa, koska kehitys olisi kulkenut juuri siihen suuntaan, mihin kuvailitte, että täällä ennustettiin. Siitä taas puolestaan johtui se, että puun ja turpeen asema muodostui siksi, miksi se muodostui. Joka tapauksessa puun asemahan jouduttiin korjaamaan aika pian.

Peruspalveluministeri  Osmo  Soininvaara

Arvoisa puhemies! Silloin kun energiaveroratkaisu tehtiin, niin siitä oli hallitusneuvotteluissa sovittu. Se sopimus oli kaksivaiheinen. Se sisälsi puun aseman parantamisen. Ainoa asia, mistä ei ollut alun perin neuvoteltu puun aseman osalta, liittyi eräisiin teknisiin kysymyksiin liittyen puun käyttöön, siihen, miten sähkötehoa mitataan puunjalostustehtaissa olevissa voimalaitoksissa, mutta muuten se meni kaksivaiheisen sopimuksen mukaan ihan sellaisenaan.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tänä keväänä eduskunta käsittelee ainakin kahta hyvin pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavaa asiakokonaisuutta. Ydinjätteen loppusijoitus oli mielestäni näistä ensimmäinen ja tämä Kansallinen ilmastostrategia on toinen. Kummassakin asiassa on kysymys suurista linjauksista, joiden vaikutukset ulottuvat hyvin pitkälle tulevaisuuteen, ohi meidän horisonttimme.

Kuten jo ryhmäpuheenvuoroissa ja debatissakin on useaan otteeseen tuotu esiin, Kansallinen ilmastostrategia on kiinteä osa kansainvälistä ilmastoprosessia. Kioton ilmastokokouksessa 97 sovittiin eri osapuolia sitovista kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteista. Tällä ilmastostrategialla pyritään täyttämään Suomelle asetetut konkreettiset tavoitteet. Kansainvälinen prosessi, joka siis etenee omaa tahtiaan kansallisen ohjelmatyömme rinnalla, jämähti paikoilleen kuudennessa osapuolikokouksessa Haagissa viime marraskuussa.

Eduskunnan ympäristövaliokunta, joka on tiiviisti seurannut alusta alkaen ilmastoprosessia, osallistui laajapohjaisella delegaatiolla Haagin kokoukseen. Sain olla mukana tuossa delegaatiossa, jossa olivat edustettuina myös teollisuuden, ympäristöjärjestöjen ja eri hallinnonalojen asiantuntijat. Päällimmäinen kokemukseni kokouksesta oli vanha totuus: tieto lisää tuskaa. Surullisinta oli kuulla pienten saarivaltioiden edustajien puheenvuoroja, joissa he ääni väristen kertoivat, toivoivat Haagin kokoukselta jo viimeinkin konkreettisia, prosesseja eteenpäin vieviä ratkaisuja. Heidän perustelunsa tälle vaatimukselle pysäytti ainakin minut miettimään ilmastonmuutoksen aiheuttamaa arkea toisella puolella palloa. Jollei mitään tehdä, nämä saaret uppoavat mereen eikä heidän tuntemaansa kotimaata enää ole olemassakaan.

Ei siis enää varmaankaan kannata kiistellä siitä, onko ilmastonmuutos todellinen vai ei. On selvää, että ihmisen toiminnasta johtuen maapallo kohtaa ongelmia. Esimerkiksi YK:n hallitusten välinen ilmastopaneeli Ipcc ennustaa maapallon lämpötilan nousevan useita asteita vuosien 1990 ja 2010 välillä. Myös merien vedenpinnat kohoavat kymmeniä senttejä. Tämä kaikki on paitsi inhimillisesti katsoen kestämätöntä myös kallista puuhaa.

Erään Helsingin Sanomain ilmastomuutosta käsittelevän artikkelin mukaan esimerkiksi sveitsiläinen Swiss Re -jälleenvakuutusyhtiö laskeskeli, että pelkästään viime vuoden aikana 140 luonnonmullistusta vaati lähes 100 000 ihmishenkeä ja vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksina noin 160 miljardia markkaa. Näiden onnettomuuksien taustalla ovat muun muassa tulvat, maanjäristykset ja hyökyaallot. Osa niistä on varmasti luonnontuhoja, mutta miten erottaa, onko näiden luonnontuhojen taustalla sittenkin ihmisen toiminta? Esimerkiksi Worldwatch-instituutin mukaan näiden luonnottomien tuhojen taustalla voi olla metsien tuhoaminen, jokien patoaminen ja kosteikkojen kuivatus. Luonnon ekosysteemin horjuminen ei ole mielestäni mikään ihme, kun ihminen on niin omavaltaisesti luontoa hyödyntänyt aivan omiin tarkoituksiinsa.

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen ilmastoprosessi yrittää edetä tulevana kesänä Haagin kokouksen pohjalta, ja tuosta prosessista voimme saada omalle ilmastostrategiallemme taustatukea. Silti meidän ei kannata tuudittautua siihen harhaan, että nielujen tai päästökaupan kautta voisimme täyttää tavoitteemme. Tällaiset ajatukset sotivat sitäpaitsi koko ilmastonmuutoksen jarruttamista vastaan. Tarkoituksena ei ole keksiä parasta veräjää, josta Suomi-niminen rekku voisi luikahtaa, vaan etsiä keinoja todella vähentää päästöjä. Kansainvälisen kokouksen tunnelmasta saattoi kyllä aistia, että jotkut todella luulivat ilmastonmuutoksen hillitsemisen tarkoittavan juuri porsaanreikien etsimistä nyt kehitteillä olevasta systeemistä. Kannattaa myös muistaa tässä yhteydessä tämän keskustelun perusteellakin, että pelkällä ydinvoiman lisärakentamisellakaan emme kuitenkaan näitä ilmastotavoitteita täytä.

Kansallisen ilmastostrategiamme valmistelu ei ole ollut helppo urakka, mutta siitä on suoriuduttu kohtuullisesti. Verrattuna niihin kansallisiin ilmasto-ohjelmiin, joihin tutustuin Haagissa, Suomen strategia on moniulotteisempi ja kattaa monet yhteiskunnan alat laajasti ja perusteellisesti. Energia, liikenne ja rakentaminen olivat kyllä esillä myös muiden ohjelmissa, mutta jätehuoltoa ja yhdyskuntasuunnittelua noteerattiin harvemmin ilmastonmuutoksen hillitsemisen keinovalikoimassa.

Haluaisin nostaa erityisesti esille ilmastostrategian useassa kohdassa painottaman tiedotuksen, neuvonnan ja koulutuksen merkityksen. Monia pieniä arkielämän toimintatapoja korjaamalla jokainen meistä voisi omalta osaltaan olla ennalta ehkäisemässä ongelmien syntymistä. Voi tietenkin tuntua yltiöidealistiselta, että yksittäinen ihminen voisi omalla toiminnallaan vaikuttaa globaaleihin muutoksiin, mutta loppujen lopuksi kyse on kuitenkin ihmiskunnan yksittäisten jäsenten arvoista ja asenteista. Mitä useampi haluaa muuttaa toimintaansa yhteisen pallon pelastamiseksi, sitä enemmän voimme vaikuttaa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen. Pienistä muutoksista syntyy usein isoja tuloksia.

Omakohtainen kokemukseni pienten tekojen merkityksestä tulee osallistumisesta ecodrive-ajokurssille, jonne me kaikki keskisuomalaiset kansanedustajat saimme kutsun. Taloudellinen ajotapa säästää paitsi luontoa myös bensakuluja, minkä luulisi kiinnostavan kaikkia pitkiä matkoja maakunnista tulevia edustajia ja varmasti paljon ajavia yksityisautoilijoitakin. Nostin tämän esimerkin esiin sen vuoksi, että monet kansalaiset eivät tiedä, miten voisivat omassa toiminnassaan huomioida ympäristön nykyistä paremmin. Siksi neuvonnan ja tiedotuksen merkitystä ei pidä tässäkään yhteydessä vähätellä.

Arvoisa puhemies! Uusiutuvat energialähteet ovat saaneet ilmastostrategiassa niille ilman muuta kuuluvan tärkeän roolin. Jos yhtään seuraa kansainvälistä ja kotimaistakin uutisointia, voi todeta uusiutuvien energialähteiden olevan tulevaisuuteen suuntautuva, tärkeä ja todellinen energiantuotantomuoto. Naureskelu tuuli- ja aurinkovoimalle ei enää kannata, koska niiden tutkimus- ja kehitystyöhön suuria summia satsaavat jo suuret, ylikansalliset, öljyn nimeen ennen vahvasti vannoneet yhtiötkin.

Korkean teknologian maana pienen Suomen kannattaa myös nähdä näissä kysymyksissä vientimahdollisuudet. Tätä painotti myös eduskunnan ympäristövaliokunta käsitellessään uusiutuvien energialähteiden direktiiviä. Valiokunnan mukaan uusiutuviin energialähteisiin panostaminen merkitsee samalla Suomelle huomattavaa taloudellista hyötyä, koska Suomessa uusiutuvan energian tuotantoteknologia on kehittynyt ja vientimahdollisuudet ovat hyvät. Esimerkiksi tuulivoiman teknologiavienti on tällä hetkellä noin miljardi markkaa vuositasolla, eli ei ihan mikään pikkusumma. Niinpä uusiutuviin suunnatut tukimarkat tuovat itsensä takaisin jo nyt ja vielä voimakkaammin tulevaisuudessa, kunhan vain teemme rohkeita päätöksiä näissä kysymyksissä. Kukaties uusiutuvat energialähteet voivat olla meille suomalaisille se seuraava korkean teknologian läpimurto tietotekniikan rinnalle.

Toivon todella, että hallitus pitää kiinni Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmassa linjatusta tavoitteestaan lisätä uusiutuvan energian tuotantoa vuoteen 2010 mennessä 50 prosenttia vuoteen 95 verrattuna. Vaikka niiden osuus ehkä vielä onkin vähäinen, tulevaisuus on toisenlainen.

Arvoisa rouva puhemies! Olen ollut pettynyt ilmastostrategian julkisuudessa saamaan kohteluun. Tärkeästä, erilaisia toimintakokonaisuuksia sisältävästä asiakirjasta on tehty pelkkä energiapaperi, vaikka kaikki tahot ovatkin painottaneet, ettei tämän asian yhteydessä suljeta pois mitään energiantuotantomuotoa. Toivoisin, että ilmastostrategiastamme nostettaisiin esiin myös muita tärkeitä toimenpidekokonaisuuksia, jotta myös kansalaiset ymmärtäisivät tämän ohjelman yhteyden oman arkielämänsä valintoihin. Mietinnön tuleekin tästä näkökulmasta olla siis muutakin kuin talouteen ja energiavaihtoehtoihin kytkeytyvä pohdinta. Jotta tämä kokonaisuus hahmottuisi eikä asiaa esiteltäisi vain energialinjauksena, sekä talous- että ympäristövaliokunnan jäsenenä katson, että mietintö tulisi laatia ympäristövaliokunnan laaja-alaisella koordinaatiolla. Tällöin myös kansainvälisestä ilmastoprosessista saadut kokemukset voitaisiin täysimääräisesti hyödyntää tämän tärkeän asian linjauksissa.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Ilmastostrategia päätyi siihen, että vuonna 2010 meillä on 14 miljoonaa tonnia liian suuret hiilidioksidipäästöt; kaikki muut, kaasupäästöt ja vastaavat, menevät suurin piirtein päittäin. Lopputulokseksi jää, että sähköä pitää aikaansaada päästöille, jotka ovat 14 miljoonaa tonnia alemmat kuin mikä tällä hetkellä näyttää tapahtuvan. Tästä 14 miljoonasta tonnista arvioidaan uusiutuvien energialähteiden tuottavan 4—5 miljoonaa tonnia ja energiansäästön 3—4 miljoonaa tonnia, loppu on sitten joko maakaasulla tai ydinvoimalla.

Ensinnäkin, uusiutuvia energialähteitä on tuuli. Se näyttää aika kalliilta menetelmältä, koska miljardin markan valtion tuki tarvitaan, jos valtio maksaa 30 prosenttia investoinneista, pelkästään tuon ohjelman toteuttamiseen. Sillä lailla saadaan yksi kymmenesosa ydinvoimalan tuottamasta sähköstä aikaan, ja sekin vain silloin, kun tuulee. Eli tuuli tarvitsee tulevaisuudessa myös vesivoimaa säätövoimaksi. Vuotos täytyy rakentaa mahdollisimman pian. Jos halutaan tuulivoimaa rakentaa sen verran, että se tuottaa sähköä yhden ydinvoimalan verran, viidennen ydinvoimalan verran, se maksaa tuon Porin 8 megawatin tuulivoimalarakennelman perusteella noin 35 miljardia markkaa, josta valtion osuus olisi siis noin 10 miljardia markkaa, plus tietenkin sähköverotuki, joka vielä sille tulee. Ei ole kovin halpaa.

Energiansäästö aiotaan saada aikaan sillä, että nostetaan veroja. On hyvin epävarmaa, kuinka paljon noita säästöjä sillä tavalla saadaan aikaan. Siinä on kuitenkin omat vaikeutensa.

Tässä yhteydessä ihmettelen sitä, että maakaasu saa verotukea. Nykyäänhän maakaasu maksaa vain puolet siitä verosta, mikä hiilidioksidipäästöjen perusteella pitäisi tulla. Tuossa ohjelmassa ei näy sitä muutettavan. Suomessa siis halutaan tukea maakaasua. Se merkitsee jo miljardeja markkoja vuonna 2010 per vuosi verotuloissa.

Hiilivoimaloiden korvaamisella maakaasulla päästään noin 7 miljoonan tonnin vähennyksiin päästöissä, mutta se voi johtaa siihen, että hiilen käyttö täytyy tosiaan kieltää. Silloin joudutaan hankaluuksiin, koska meillä on pari—kolmetuhatta megawattia hiilivoimaa tällä hetkellä ja suuri osa siitä on edelleen käyttökelpoista vuonna 2010. Ohjelmassa on jossakin kohtaa mainittu, että se vaatisi ehkä noin 700—800 miljoonan markan korvauksen hiilivoimasta luopuville energiayhtiöille.

Viime kesänä myytiin Lahden hiilikaukolämpövoimala, joka oli vain tuommoinen sata megawattia sähköä ja parisataa megawattia lämpöenergiaa tuottava. Sen hinta oli 564 miljoonaa markkaa, jos lasketaan, mikä sen korvaus olisi ollut. Kun meillä kuitenkin on tuhansia megawatteja hiilivoimaa, joka pitäisi korvata, tuo laskelma ilmeisesti on pahasti pielessä. Tämä on siis maakaasuvaihtoehdon lisäkustannus.

Suurin haittahan siitä tietenkin on se, että 40 prosenttia sähköstä on sen jälkeen Venäjältä tulevaa. Vaikka täällä on ylistetty sitä, että Venäjä on mahdottoman luotettava, teollisuus kuitenkin siellä on vähän sattumanvaraista aina. Jos maakaasua viedään paljon Keski-Eurooppaan, kysyntä kasvaa, niin maakaasun hinta ainakin nousee, vaikka sitä saisikin.

Selonteossa on ilmeisesti käytetty aika halpaa maakaasun hintaa. Jos käytetään maakaasun todennäköistä hintaa, kuluttajille tulee aika kalliiksi se sähkö ja teollisuuden tuotanto putoaa enemmän kuin siinä on arvioitu. Se johtaa siis siihen, että meillä metsäteollisuus ja metallien perusteollisuus eivät pysty kasvamaan niin paljon kuin on ollut tarkoitus. Paperintuotannon pitäisi kasvaa 50 prosenttia, ja siitä saataisiin melkoiset vientitulot. Tämä uhkaa sitten jäädä. Nämä ovat kaikki niitä kustannuksia, jotka tulevat vastaan sitten, jos maakaasuvaihtoehto valitaan. Näistä olisi minusta voinut vähän paremminkin selvittää, mitkä tuon vaihtoehdon kustannukset ovat.

Ydinvoimavaihtoehdossa pelkästään viidennen ydinvoimalan rakentaminen pudottaa 8 miljoonaa tonnia päästöjä. Jos toteutamme Uusiutuvien energialähteiden ohjelman, siellä tulee 4—5 miljoonaa tonnia, jonka jälkeen jää jäljelle vain 1—2 miljoonaa tonnia. Se on nyt jo paljon helpompi sitten säästää kuin ohjelmassa mainittu lähes 4 miljoonaa tonnia. Eräs tapa vähentää näitä päästöjä on, että maakaasua käytetään hiilivoiman sijasta lisää myös ydinvoimavaihtoehdossa, jolloin hyvin helpolla päästään siihen — tai ei helpolla mutta paljon vähemmällä vaivalla kuin maakaasuvaihtoehdossa — että päästöt todella putoavat alas.

Mitä sitten tapahtuu vuoden 2010 jälkeen, sitä ei ole pahemmin mietitty ilmastostrategiassa. Mutta aivan selvää on, että Kioton sopimusta on jatkettava. Siitä jokseenkin kaikki ovat yksimielisiä, että se on lievä alku vasta. Tavoitteenahan täytyy olla 60—80 prosenttia alemmat päästöt muutaman kymmenen vuoden kuluessa.

Maakaasuvaihtoehto ei auta enää yhtään. Siellä ei ole mitään varaa. Siellähän edelleen oletetaan, että vuoden 2020 mennessä tuulivoimaa lisätään niin paljon kuin pystytään ja bioenergiaa lisätään. Siitä huolimatta päästöt eivät vähene vuoteen 2020 mennessä, pikemminkin kasvavat. Jos silloin vaaditaan taas, että pitää vähentää 14—15 miljoonaa tonnia päästöjä, silloin ei auta enää mikään muu kuin ruveta sähköä säännöstelemään ja asua vähän kylmemmissä taloissa, koska muulla tavalla ei maakaasuvaihtoehdosta selvitä. Tulee tietenkin mieleen, kun maakaasuun pitäisi sitten sijoittaa, rakentaa uusia voimaloita ennen vuotta 2010 maakaasuvaihtoehdossa, kuinkahan moni energiayhtiö siihen ryhtyy, kun jonkin ajan kuluttua ilmoitetaan, ettei niitäkään saa enää käyttää. Kun korvaus on aivan merkityksetön, epäilen, että maakaasuinvestoijia taitaa olla aika vähän. Meitä odottaa lopulta Kalifornian tilanne, että sähköä saa vain silloin tällöin. Siihen eivät auta edes tuulimyllyt, jos ei tuule.

Ydinvaihtoehto on siis todella ehdottomasti paras vuoden 2010 jälkeen, koska siihen voidaan sitten lisätä kuudes ydinvoimala ja päästään todella reippaisiin alennuksiin, mitä maapallolla odotetaankin. Sillä tavalla ilmastostrategia tosiaan ulottuu vähän pidemmälle kuin vain hätätilassa vuoteen 2010 asti. Siinä suhteessa minusta ilmastostrategian jatkokin olisi syytä selvittää. Luultavasti jo vuoden 2005 tienoilla tullaan keskustelemaan siitä, paljonko lisää päästöjä pitää alentaa.

Ilmastostrategia selvästi käsittelee teollisuusasioita: mitä teollisuutta meillä on Suomessa, miten teollisuus kasvaa, paljonko sen energiantarve kasvaa, miten voidaan muulla tavalla energialähteissä vähentää päästöjä. Minusta se on aika lailla taloutta ja teknologiaa, ja kun verojen avulla ja säästämisen avullakin vielä niitä asioita yritetään hoitaa, siinäkin on selvästi kysymys siitä, miten tekniikkaa voidaan kehittää, miten päästään vähemmällä energiantuotannolla. Ainoa, mikä tässä ympäristövaliokuntaa koskee, on Kioton sopimus, mutta sehän on jo tehty. Suomi on jo sitoutunut siihen, että Kioton sopimus toteutetaan. Nyt on kysymys siitä, mitä teknisiä, taloudellisia ja muita keinoja on käytettävä, jotta tuo sopimus toteutuu. Siitä syystä talousvaliokunta on aivan oikea paikka tämän asian käsittelyyn.

Tytti Isohookana-Asunmaa  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiurihan tunnetaan ydinvoimamiehenä, enkä lähde hänen kanssaan väittelemään ydinvoimaa vai ei -kysymyksestä. Totean vain sen, että näitä vaihtoehtoja, ed. Tiuri, todella on. Suomen Bioenergiayhdistys esimerkiksi toteaa sen, että tällä hetkellä jo olisi valmius, jos olisi tahtoa, luoda uutta sähkökapasiteettia noin 2 000 megawatin verran, mikä on aika iso summa, saati sitten kuinka paljon tulevaisuudessa.

Mitä tulee kariutuviin lisäkustannuksiin, joita ed. Tiuri paljon perusteli maakaasun haitaksi, minusta on niin, että valiokuntien tulee selvittää erittäin perusteellisesti niin sanotut kariutuvat kustannukset, kun näyttää siltä, että ne on tuotu tähän varsin perustelemattomasti. Ihmettelen kovasti sitä, minkä takia kariutuvia kustannuksia, lisäkustannuksia, ei synny ydinvoimavaihtoehdossa, jos kerran hiilestä täytyy luopua.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmastostrategiahan edellyttää ydinvoimavaihtoehdossa, että hiiltä käytetään. Siihen täällä on vedottukin, että siitä johtuu, että päästöt ovat hieman suuremmat, ainakin väliaikana. Minusta on mahdollista tarkistaa myöskin sitä, että ydinvoimavaihtoehdossakin voidaan jonkin verran hiiltä vähentää, jolloin päästään pienemmillä veroilla.

Mutta 2 000 megawattia bioenergiaa, sehän on tietenkin sillä perusteella, että kaikki mahdollinen puu metsästä ja muualta kerätään pois, eikä sekään vielä pitkälle riitä, koska 2 000 megawattia tuottaa vasta vähän toistakymmentä terawattituntia sähköä. Se ei vielä pitkälle riitä.

Mari  Kiviniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Toista kertaa tänä keväänä keskustellaan eduskunnassa näin kauskantoisesta, laajasta ja merkittävästä koko ihmiskuntaa koskettavasta aiheesta kuin ilmastonmuutos. Muutama viikko sitten lähetekeskustelussahan oli ydinjätteen loppusijoitusasia. Ilmastonmuutos on kansainvälisen tiedeyhteisön arvioiden mukaan yhä varmemmin maailman laajuinen uhka ympäristölle ja ihmisen toiminnalle. On ollut välttämätöntä ryhtyä maailman laajuisiin toimenpiteisiin uhkien pienentämiseksi.

Vaikka ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset jo hyvinkin yleisesti tiedetään, karmea todellisuus ei ole kuitenkaan kaikille vielä hahmottunut. Poliittiset päättäjät eivät kaikissa teollisuusmaissa suhtaudu ilmastonmuutoksen estämiseen riittävällä vakavuudella. Kioton pöytäkirjan ratifioinnin vaikeudet eli Haagin epäonnistunut kokous ja USA:n politiikan muutokset ovat erittäin valitettavia. Tällainen vastuun pakoilu on irvokasta pilaa tulevien sukupolvien kustannuksella. Valitettavasti idiootteja maailman politiikan päättäjissäkin riittää. (Ed. Tiuri: Onkohan täällä?)

On selvää, ettei ongelman selvittelemiseksi ole olemassa helppoja ratkaisuja, ed. Tiuri. Yksinkertaisten vastausten etsimisen sijaan pitäisikin päästä täydelliseen asennemuutokseen. Ihmisen toiminnan ympäristövaikutusten huomioon ottamisen pitäisi olla itsestäänselvää, mutta näin ei valitettavasti vielä ole. Ilmastonmuutoksen lievittämisen osalta teollisuusmailta vaaditaan myös vastuuta koko maailmasta. Meidän kontollamme on sellaisen kilpailukykyisen teknologian kehittäminen, jota kehittyvät maat voivat käyttää taistellessaan nekin kasvihuonepäästöjä vastaan. Näissä maissahan todelliset päästöjen pienentämispotentiaalit tulevaisuudessa sijaitsevat, mutta tällä hetkellä meilläkin on totisesti tehtävää. Aikaa ei ole siis hukattavaksi. Suomenkin on oltava edelläkävijä. Panostukset uusiutuvan energian tuotannon ja energian säästön edistämiseen eivät hyödytä ainoastaan Suomea, vaan ne ovat koko maailman mittakaavassa myös äärimmäisen tärkeitä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteko tarjoaa kohtuullisen pohjan ilmastostrategiakeskustelulle. Selonteosta niin kuin hallituksen politiikasta yleisemminkin puuttuu kuitenkin laajempi ja pidemmän tähtäimen teollisuuspoliittinen visio suomalaisen teollisuuden kestävästä kehityksestä. Nyt ei pitäisi jämähtää lyhytnäköiseen ja näköalattomaan strategiaan, jossa vain pyritään välttämään kustannuksia, mutta ilmastonmuutoksen tuomia mahdollisuuksia ei tarkastella lainkaan. Pitkän tähtäimen ilmastostrategian tulisi tehdä päästöjen vähentämisestä taloudellinen mahdollisuus suomalaisellekin teollisuudelle. Se tarjoaisi myös pohjan alueellisesti tasa-arvoisemmalle ja työllistävämmälle energiapolitiikalle.

On hämmästyttävää, että hallitus on tähän mennessä tehnyt niinkin vähän uusiutuvien energiantuotantomuotojen ja myöskin energiansäästömahdollisuuksien kehittämiseksi. Ohjelmia on toki saatu aikaan, mutta käytännön toteutus on ontunut. Esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävien investointitukien leikkaus tältä vuodelta on hyvin muistissa, samoin Lipposen edellisen hallituksen energiaveromuutos, joka paransi kivihiilen asemaa suhteessa kotimaisiin polttoaineisiin ja maakaasuun.

Hallituksen ympäristöpolitiikkaa kuvaa myös se kauneusvirhe, että tämän selonteon päävalmisteluvastuu on ollut kauppa- ja teollisuusministeriöllä. Näin asiaa tarkastellaan väistämättä täälläkin salikeskustelussa kapeakatseisemmin energiapolitiikan näkökulmasta. On minun mielestäni selvää, kun olen toiminut sekä talous- että ympäristövaliokunnassa, että asian kokonaisvaltainen käsittely kuuluisi selkeämmin ympäristö- kuin talousvaliokunnalle, joten tätä alun perin hallituksen tekemää virhettä voidaan siis vielä tässä salissa yrittää korjata.

On harmillista, ettei hallituksen selonteossa pohdita ollenkaan Kioton sopimuksen olennaisten osa-alueiden eli päästökaupan ja muiden kansainvälisten toimien merkitystä. Mallilaskelmathan osoittavat, että päästökauppa ja muut joustotoimenpiteet ovat Suomen kannalta edullisia. Vaikka onkin hyvä aloittaa Kioto-prosessi oman pesän putsaamisesta, näille asioille olisi kuitenkin voinut uhrata muutaman selontekosivun. Valiokuntakäsittelyssä näihin asioihin varmasti paneudutaan tarkemmin.

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteossa toinen puoli päästöjen vähentämisestä saadaan aikaan kivihiiltä korvaamalla. Vaihtoehdoiksi kilpistyvät maakaasun käytön lisääminen tai viidennen ydinvoimalan rakentaminen. Tässä vaiheessa en ole itsekään vielä yksityiskohtaisesti tutustunut taustaselvityksen laskelmiin, joten on mahdotonta vielä arvioida laskelmien vastaavuutta todellisuuden kanssa. Tällaisten laskelmien tuloksiin on aina syytä suhtautua tietyllä varauksella. Ne tarjoavat kuitenkin aika hyvän pohjan eri vaihtoehtojen vertailulle.

Mutta pitää muistaa, toisin kuin ministeri Mönkäre aikaisemmin keskustelussa sanoi, se, että eivät nämä taustaselvitykset ja laskelmat ole mikään absoluuttinen totuus, vaan meidän pitää olla avoimia kaikelle sille tutkimustiedolle, myöskin kansainvälisille tutkimuksille, joita on olemassa ja jatkuvasti lisää tulee. Siis absoluuttista totuutta ja absoluuttisia laskelmia ei valitettavasti ole olemassa.

Näyttäisi näiden laskelmien pohjalta siis siltä, että ydinvoima- ja maakaasuvaihtoehtojen markkamääräinen ero kuluttajille tai yhteiskunnalle ei ole erityisen merkittävä. Kotitaloutta kohti ydinvoimavaihtoehto maksaisi siis vain 400—800 markkaa vuodessa enemmän kuin maakaasuvaihtoehto. Rahasta ei siis käytännössä ole kysymys. Ylipäänsäkin on niin, että energiapolitiikkaa ei voi tehdä pelkästään kasvihuonekaasuja ja energian hintaa mittaamalla. Jos näin olisi, voisimme jättää nämäkin päätökset pelkästään insinöörien ja ekonomien käsiin. Eduskuntaa ja meitä poliitikkoja ei tarvittaisi.

Kyse on kuitenkin vastuusta ja velvollisuuksista. Kestävää kehitystä ei tehdä kymmenten vuosien perspektiivillä, vaan kymmenten sukupolvien ajanjaksolla vähintään. Tästä näkökulmasta on ilman muuta selvää, että viidennen ydinvoimalan rakentamiselle ei ole perusteita. Suomella on käytännössä kaksi vaihtoehtoa.

Ensinnäkin Suomi voi profiloitua uusiutuvan energian ja energiansäästötoimenpiteiden mallivaltiona, todellisena vihreänä Suomena, joka näkee sinänsä väistämättömän ilmastonmuutoksen estämisen mahdollisuutena. Teknologian kehittäminen, maakaasun hyödyntäminen ja ympäristöystävällisyys leimaisivat Suomea ja suomalaista teollisuutta myönteisesti.

Toinen vaihtoehto on rakentaa lisää ydinvoimaa. Silloin Suomi profiloituisi vanhanaikaisena ydinvoimavaltiona, jossa puhaltaisivat tunkkaiset 70- ja 80-luvun tuulet. On aivan selvää, kumpi vaihtoehto maamme kannattaa valita.

Viidennen ydinvoimalan rakentamista ed. Tiuri äskeisessä puheenvuorossaan puolusteli muun muassa sillä, että sen myötä Kioton tavoitteet olisi helpompi saavuttaa. Mutta valitettavasti energia- ja ilmastopolitiikassa ei ole helppoja ratkaisuja. On totta, että maakaasuvaihtoehto kannustaisi tehokkaammin vähäpäästöiseen energiantuotantoon ja energiansäästöön. Ydinvoima on kiistämättä koko elinkaaren pituudeltaan uraanin louhinnasta ydinjätteisiin ympäristön kannalta kestämätöntä. Se ei ole ympäristö-, talous- tai turvallisuusnäkökohdista katsottuna edes osaratkaisu ilmastonmuutokseen. Riskialttiina energiantuotantomuotona sen kustannukset jatkuvasti aliarvioidaan.

Ydinvoiman imagohaittojakaan ei voi liioitella. Suomalaisista 54 prosenttia vastustaa lisäydinvoiman rakentamista, ja maailmalla vastustus on samalla tavalla voimakasta. Ihmisiä kiinnostaa, millä tavalla tuotetulla energialla tuotteet on valmistettu. Kun muissa maissa ydinvoimasta ollaan luopumassa tai ainakin pidättäytymässä uusrakentamisesta, Suomen pohdinta tuntuu ihmeelliseltä. Viides ydinvoimala olisi sekä Suomelle että Suomen teollisuudelle valtava imagoriski, jonka kustannuksia voi vain arvailla.

Arvoisa puhemies! Ilmastostrategiassa on kyse hyvin kauaskantoisesta ratkaisusta. Tämä mahdollisuus, jonka oikean strategian valitseminen Suomellekin suo, on käytettävä oikein.

Pia Viitanen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tänään täällä on käsiteltävänä erittäin tärkeä asia: maapallon tulevaisuus. Ei sen pienemmästä eikä isommasta asiasta täällä ole tänään kysymys. Ilmastokysymys kaiken kaikkiaan on varmasti tällä hetkellä niin Suomessa kuin maapallon laajuisestikin ihan suurin ympäristöpoliittinen haaste, ja tätä kautta itse nimittäisin sitä myös eräänlaiseksi suurimmaksi tulevaisuuspoliittiseksi haasteeksi jatkossa juuri sen takia, että varmasti ilman puhdasta ilmaa tai puhtaita vesiä jne. emme täällä pitkälle tulevaisuudessa pötki.

Täytyy kyllä sanoa, että minäkin kuulun niihin, ketkä mielellään voivottelivat vähän viimeaikaista kehitystä, mikä suurvalta Yhdysvalloissa on tapahtunut varsinkin uuden hallinnon myötä. Ne kommentit eivät ole olleet lohdullista kuultavaa, mitä presidentti Bushilta on tullut, hyvin kielteiset asenteet Kioton sopimukseen ja täysin välinpitämätön asenne siihen. "Emme rajoita hiilivoimaa, koska se jostain kumman syystä heikentäisi hiilivoimaloiden kilpailukykyä", on suurin piirtein viesti ollut. Tällä tavalla kaikki vaimeatkin lupaukset, mitä on annettu, on törkeällä tavalla rikottu. Kyllä minä yhdyn edellisen puhujan, ed. Kiviniemen, näkemykseen siitä, mitä tekisi mieli sanoa kyseisen herran toiminnasta. Ehkä hän on todellakin maineensa arvoinen niin sanotusti.

Ed. Huovinen minulle aiemmin valotti, kun hän oli paikalla Haagissa, että kuvaavaa muutokselle globaalilla tasolla on se, että silloin kun tämä prosessi vuonna 92 Riossa alkoi, niin Globe Internationalin puheenjohtajana toimi Al Gore ja nyt Haagin kokouksessa Yhdysvaltain edustus ei ollut edes paikalla. Tämä kyllä kuvaa sitä hyvin harmillista kehityskulkua, mikä siellä päässä tämän erittäin tärkeän asian kanssa on ollut. On todella kummallista, että näissä asioissa teollisuuden, rahan ja pääomien etu ollaan valmiita asettamaan ihmisen ja ympäristön yhteisen edun edelle. Ei haluta nähdä sitä, että ympäristön nimissä, ilmastopolitiikan nimissä ja muutenkin helppoja ratkaisuja ei todellakaan ole ja kaikki joutuvat varmasti tinkimään jostakin.

Arvoisa puhemies! Kuten sanoin, ilmastopolitiikka on tärkeä haaste. Niin kansallisesti kuin kansallisellakin tasolla sen täytäntöönpano on kyllä ympäristöasia isolla Y:llä. Tässä ison Y:n ympäristöasiassa on varmasti hyvin merkittävänä tekijänä täälläkin tänään paljon puhutut energiaratkaisut, mutta myös hyvin pitkälle tämä kokonaisuus muodostuu liikenneratkaisuista, maankäyttöratkaisuista, rakennustekniikkaan liittyvistä ratkaisuista, jätehuollon kysymyksistä, maataloudesta, metsätaloudesta. Näillä kaikilla on merkittävä vaikutus ilmastonmuutokseen ja siihen, miten pystymme näihin asioihin vaikuttamaan.

Koska täälläkin tunnettua keskustelua on käyty siitä, mihin valiokuntaan niin sanottuna päävaliokuntana tämä asia pitäisi lähettää, niin kuten totesin jo aiemmin, niin katselin myös sillä silmällä selonteon logiikkaa, sen rakennetta ja sisältöä, että pidän itsestäänselvänä, että tämä kokonaisuus on erittäin laaja-alainen ilmastopoliittinen näkemys, joka on silloin myös ympäristöpoliittinen ja kuuluu eittämättä myös historiankin valossa ympäristövaliokunnan toimialaan.

Tässä selonteossa oli paljon tuttua. Me olemme käsitelleet valiokunnassa aiemmin muun muassa Kioton mekanismeja. Olemme käsitelleet edellä mainittuja osa-alueita: juuri viimeksi meillä oli valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joissa hyvin laajasti maankäytön kysymyksiä myös ilmastonmuutosnäkökulmasta pohdittiin; jätehuoltokysymyksiä meillä on ollut esillä, kierrätystä jnp. Olemme seuranneet kansainvälisiä prosesseja ja olleet mukana delegaatioina aikaisemmissa ilmastokokouksissa. Olemme myös aiemmin antaneet ilmastostrategiasta lausunnon suurelle valiokunnalle, eli se on ollut todellakin ihan selkeästi ympäristövaliokunnan toiminta-alueella. Sen vuoksi kannatan ajatusta, että asia käsitellään ympäristövaliokunnassa päävaliokuntana.

Aiemmin keskustelussa on tullut esille sellainen seikka, että ilmastonmuutoksiin, energiaratkaisuihin, liikenneratkaisuihin liittyy olennaisesti myös työllisyysnäkökulma. Muun muassa ed. Isohookana-Asunmaan puheenvuorossa tuli hieman moitteitakin, että työllisyysnäkökulma on liian vaimeasti niin sanotusti esillä tässä strategiassa. Siitä tulikin mieleen sellainen ajatus, että kenties olisi hyvä, että tämä strategia menisi lausunnolle myös työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntaan.

Näin ollen teen tässä toisenlaisen uuden esityksen. Olen tietenkin iloinen siitä, että keskustan ed. Tytti Isohookana-Asunmaa esitti jo omassa puheenvuorossaan päävaliokunnaksi ympäristövaliokuntaa. Se on erittäin myönteinen asia. Vaikka saman puolueen ed. Kiviniemi äsken moitiskeli hallitusta kauneusvirheestä, koska aiemmin puheenjohtajana on toiminut kauppa- ja teollisuusministeri tässä ministerityöryhmässä, niin kyllä sanoisin, että tietenkin siinä mielessä ed. Tytti Isohookana-Asunmaan muutosesitys oli tervetullut, että puhemiesneuvostossahan kaikki keskustan edustajat olivat talousvaliokunnan kannalla. Mutta mielestäni on erittäin hyvä, moittimatta mitenkään tätä näkemystä, että mielet ovat muuttuneet mielestäni parempaan suuntaan. Myös puhemiesneuvoston kantaa on mahdollista tässä salissa korjata.

Esitys kuuluisi niin, että ympäristövaliokunta olisi se valiokunta, joka tästä antaa mietinnön, minkä lisäksi lausunnot asiasta antavat talousvaliokunta, valtiovarainvaliokunta, liikennevaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta, työvaliokunta (Ed. Tiusanen: Tulevaisuus!) ja uutena tähän litaniaan työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta. Eli tämän sisältöinen on esitykseni: päävaliokunnaksi ympäristövaliokunta. Tämä siis on samanlainen esitys kuin puhemiesneuvostolla, paitsi että päävaliokuntana on ympäristövaliokunta. (Ed. Kautto: Sanoitte "työ", kun piti sanoa "tulevaisuus") — Sanoinko? Eli tulevaisuusvaliokunta ja sitten työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta. — Anteeksi tämä sekaannus, mutta tulevaisuusvaliokunnasta toki oli kysymys. Sitä en koskaan jättäisi tästä listasta pois. Se on itselleni erittäin rakas valiokunta. Ymmärrän hyvin sen merkityksen.

Kuten sanottu, arvoisa puhemies, mielestäni tämän asian laajakantoisuuden vuoksi ei todellakaan ole syytä hukuttaa näin tärkeää ja isoa ympäristö- ja ilmastopoliittista asiaa pelkästään keskusteluun siitä, pitäisikö ydinvoimaa rakentaa lisää vai ei. Koska itse edustan tätä näkemystä, pidättäydyn myös tässä yhteydessä liiemmiltä kannanotoilta puoleen tai toiseen tästä asiasta, koska mielestäni tässä yhteydessä tästä asiasta ei pidä päättää. Se on erillinen kysymys. Tässä olen todennäköisesti samaa mieltä kuin joka ikinen aiempikin puhuja, että tämä on erillinen asia.

Sen sijaan haluan energiaratkaisusta todeta vain sen, että mielelläni itsekin näkisin sen tyyppistä tulevaisuusvisiointia tässä kysymyksessä kuin aiemmin edustajat Huovinen ja Kiviniemi eli että nimenomaan pitää satsata uusiutuviin energialähteisiin, niihin liittyvään teknologiaan, vientiin ja imagoon ja kaikkeen, mikä tulevaisuuteen ja sukupolvien arvomaailman muutokseen liittyy. Kyllä minä näkisin, että Suomen ehdoton kilpailuvaltti tulevaisuudessa on se, että meistä tulee johtava uusiutuvien energialähteiden ja niihin liittyvän teknologian, ympäristöteknologian ja kaiken muun, kärkimaa. Eli tässä suhteessa korostaisin kyllä tätä asiaa.

Sen lisäksi en malta olla sanomatta liikennepuolelta, että yhtenä päivänä körötellessäni Helsingistä Tampereelle junalla muutaman VR:n ihmisen kanssa siinä tulin jutelleeksi raideliikenteestä. Siinä tuli esille sellainen tosiasia, että mikäli esimerkiksi Helsinki—Oulu-raide kyettäisiin pistämään sillä tavalla nopeasti kuntoon, että tämä yhteys olisi mahdollinen noin viiteen tuntiin, jonkin verran se varmasti maksaisi, mutta siihen nähden merkittävä hyöty tulisi ympäristöpoliittisesti siitä, että se rupeaisi korvaamaan esimerkiksi lentoliikennettä tällä välillä. Hanke olisi huomattavan mittava ja pitkälle tulevaisuuteen ulottuva.

Maankäyttökysymyksistä lempilapseni on esimerkiksi aluerakenne ja tietty järkevällä tavalla tapahtuva suunnittelu siellä. Esimerkiksi valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa, kun niistä keskustelimme, oli havainnollistava esimerkki, joka koskee esimerkiksi sellaisia paikkakuntia, missä itse asun, kuin Tampere. Jos pistetään 10 000 asukkaan lähiö 6 kilometrin ylimääräiselle etäisyydelle olemassa olevasta palvelurakenteesta, yhdyskuntatekniikasta ja liikenneyhteyksistä, se tuottaisi pelkästään taloudellisesti investointikustannuksissa 0,5 miljardia lisää kustannuksia, vuosittain viitisenkymmentä miljoonaa lisää käyttökustannuksia, puhumattakaan päästöistä. Eli muistaakseni jotain 450 tonnia hiilidioksidia lähtisi ilmakehään per vuosi ihan syyttä suotta. Eli juuri kysymyksen monialaisuus puoltaa sitä, että tämä saa arvoisensa laaja-alaisen käsittelyn, niin että näitä kaikkia asioita pystytään pohtimaan jatkossa täällä eduskunnassa.

Kaiken kaikkiaan, puhemies, tähän loppuun haluan kyllä sanoa sen, että mielestäni missään yhteydessä — minä nyt innostun vähän aatteelliseksi ja ideologiseksikin — ihmiskunnalla ei ole lupa toimia niin, että tällainen lyhytnäköinen voitontavoittelu menisi ikään kuin yhteisen edun, ympäristöstä huolehtimisen, edelle. Meillä demaripuolueessa on tehty jo vuonna 69 ensimmäinen ympäristöpoliittinen ohjelma. Minä ihastuin vallan, kun luin sitä. Siinä kerrottiin muun muassa, että ympäristö on yhteinen ja kenelläkään ei ole etuoikeutta riistää oman voitontavoittelunsa nimissä yhteistä ympäristöä ja sitä kuluttaa.

Mielestäni tämmöiset lausumat, vaikka ne kuulostavat vähän nostalgialta, ovat mitä moderneinta nykyaikaa siinä suhteessa, että jos me haluamme tästä pallosta yhteisesti huolehtia, silloin ilmastokysymykset, ympäristöasiat, niihin liittyvät satsaukset ja muut ovat nykyaikaa, ne ovat tätä päivää, ne ovat tulevaisuutta mitä suurimmassa määrin.

Olin oikein iloinen myös siitä, että esimerkiksi meidän eduskuntaryhmämme kannanotossa, joka koskee ensi vuoden budjettia, mainitaan vaade siitä, että pitäisi laatia ympäristöpainotteinen tulevaisuusohjelma, jossa muun muassa huomioidaan raideliikenteen kehittämistarpeet. Ne ovat erittäin tärkeitä asioita.

Ihan lopuksi tämä on myös sukupolvikysymys siinä suhteessa, että jos on niin, että olemme reiluuden nimissä jättämättä velkaa tuleville sukupolville, se ei paljon lohduta, jos on nolla markkaa velkaa, mutta ei ole puhdasta ilmaa eikä puhdasta vettä. Siinä mielessä, jos koskaan, on myös reilusta politiikasta kysymys tässä yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Käsititte aivan oikein.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka en ole ed. Viitasen kanssa kaikista asioista, joita hän omassa puheenvuorossaan sanoi, samaa mieltä, niin siitä asiasta olen samaa mieltä, että tämä asia on niin laaja, että se myös ansaitsee tässä talossa laajan käsittelyn. Kannatan ed. Viitasen tekemää ehdotusta.

Kirsi Ojansuu  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ilmastostrategiassa todetaan, että vuonna 90 Suomen kasvihuonekaasupäästöt vastasivat noin 76:ta miljoonaa hiilidioksiditonnia. Tämä on siis taso, jolla meidän tulisi olla myös vuonna 2010. Ellei mihinkään uusiin tai täydentäviin toimenpiteisiin ryhdytä, päästöjen arvioidaan kasvavan tavoitevuoteen mennessä 90 miljoonaan hiilidioksiditonniin. Ylittäisimme Kioton velvoitteet siis noin 14 miljoonalla tonnilla. Selonteossa esitetään kaksi vaihtoehtoista ratkaisua päästöjen vähentämiseksi. KIO1 nojaa siihen, että kivihiiltä korvataan sähkön ja lämmön tuotannossa maakaasulla, ja KIO2:ssa rakennetaan viides ydinvoimala.

Oletus kasvihuonekaasupäästöjen kasvusta 90 hiilidioksiditonniin on synkkä ja tarkoitushakuinen. Tällöin lähdetään siitä, että mitään uusia ohjauskeinoja ei otettaisi käyttöön, kivihiilen käyttöön ei puututtaisi, tekninen kehitys ei nopeutuisi jne. Tiedämme kokemuksesta, että päästöjen kasvun arvioiminen on erittäin vaikeaa. Yleensähän on käynyt niin, että energiantarvetta on pikemminkin liioiteltu kuin vähätelty.

Vuonna 93 viidettä ydinvoimalaa haluavat pelottelivat kymmenen vuoden sisällä tulevalla energiakriisillä. Nyt pian kymmenen vuotta myöhemmin energiakriisiä ei kuitenkaan ole näkynyt. Päinvastoin, 90-luvulla kehitys oli monessa mielessä myönteinen. Hiilidioksidipäästöt nousivat vain noin yhdellä kymmenesosalla vuosikymmenen alun ennusteista. Sähkökään ei kallistunut, sillä kilpailu ja sähkömarkkinoiden vapauttaminen pitivät hinnat kurissa. Viime viikolla Tilastokeskus raportoi, että vuonna 2000 energian kokonaiskulutus väheni noin 1,6 prosenttia; tämä siis melkein 6 prosentin kasvutaloudesta huolimatta. Jos katsotaan vain energiatuotannon hiilidioksidipäästöjä, nekin vähenivät tasolle, jolla ne olivat vuonna 90.

Tältä pohjalta voisi tulevaisuuden energiankäytöstä ja päästökasvusta tehdä hieman optimistisempia päätelmiä. Vain TT pitää perusskenaariota liian optimistisena ja varoittaa, että päästöjen vähennystarve voisi olla vielä perusskenaariotakin suurempi. Minusta tämä on jo strategista pessimismiä. Kuten tiedämme, pohjaa energiankulutuksen kasvun arviointi lähinnä valistuneeseen arvaukseen. Laskelmien jonkinlainen poliittisuus on hyvä pitää mielessä varsinkin nyt.

Miten tulevaisuuden epävarmuuteen voitaisiin sitten varautua? Ilmastostrategiassa todetaan, että ehdotetut toimenpiteet voidaan toteuttaa joustavasti. Uusiutuvien energialähteiden, esimerkiksi puuhakkeen, osalta tämä on varmasti totta, mutta se ei päde ydinvoimaan. Ydinvoimalan rakentaminen on raskas prosessi, joka sitoo toimijoita ja varoja pitkälle tulevaisuuteen. Hajautetut toimenpiteet ovat keskitettyä ydinvoimaa joustavampia.

Entä miten hallitus aikoo ilmastostrategian mukaan selvitä 14 miljoonasta ylimääräisestä hiilidioksiditonnista? Kuten on moneen kertaan käynyt ilmi, noin puolet päästövähennyksistä voidaan ilmastostrategian mukaan kattaa lisäämällä uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja tehostamalla energiansäästöä. Tavoitteena on nostaa uusiutuvien energialähteiden kokonaiskäyttöä 50 prosentilla. Lähtökohta on hyvä. Tavoitteet on nyt asetettu jonkin verran korkeammalle kuin Suomen nykyisessä energiastrategiassa.

Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman toimeenpano edellyttää valtion taloudellista tukea. Tavoitteeksi on asetettu, että kaikki merkittävät uusiutuvien energialähteiden muodot saadaan taloudellisesti kilpailukykyisiksi avoimilla energiamarkkinoilla. Valtion tuella voidaan vahvistaa uusiutuviin energialähteisiin nojaavan energiateknologian kehittymistä ja kilpailumahdollisuuksiamme kansainvälisillä markkinoilla.

Nyt on kreivin aika panostaa uuden kilpailuvaltin syntyyn. Energiateknologian kysyntä kasvaa vauhdilla. Maaperä uusiutuvan energiateknologian viennille on Suomessa otollinen. Tutkijat sanovat erikoistumisasteemme olevan korkea. Olemme jo nyt merkittävä tuulivoimaloiden komponenttien viejä. Potentiaalia pitäisi nyt osata hyödyntää. Tämän vuosisadan teknologiakilpailun voittaa se, joka ymmärtää ajoissa investoida uusiin tekniikoihin. On selvää, että jos ydinvoimaan sijoitetaan pääomia noin 10—15 miljardia, on se poissa uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisestä. Tärkeintä kilpailukyvyn ohella on muistaa, että kehittämällä uusiutuvia energialähteitä siirrymme samalla kohti kestävää ja turvallista energiantuotantoa.

Energiansäästöllä, jota usein tunnutaan vähättelevän, saadaan päästöjä vähennettyä 3—4 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Tavoite voisi olla kunnianhimoisempi. Esimerkiksi Vtt on arvioinut, että rakennusalalla voitaisiin säästää noin Loviisan ydinvoimalan tuotannon verran energiaa vuoteen 2020 mennessä. Teollisuuden energiansäästön jo nyt taloudellisesti kannattavistakaan hankkeista ei ole toteutettu läheskään kaikkia. Myös joukkoliikenteen kehittäminen on ilmastostrategiassa jäänyt lapsipuolen asemaan.

Suurimpana uhkana energiansäästön toteutumiselle pidän sitä, että toteutuessaan ydinvoima veisi pontta energiansäästöltä. On selvää, että jos markkinoille yhtäkkiä tulee runsaasti halpaa ydinvoimaa, vähenevät säästömotiivit. Energiansäästö on kestävän kehityksen kannalta parasta energiapolitiikkaa.

Mutta entä se toinen puoli? Sähkönhankinnan osalta pitäisi päästä vielä 6—10 miljoonan hiilidioksiditonnin vähennykseen. Voisiko sähköntuonti ratkaista ongelman? Ilmastostrategian perusskenaario eli BAU lähtee oletuksesta, että sähköä tuodaan Suomeen vain noin 6 terawattituntia vuodessa, näistä 5 Venäjältä ja 1 Pohjoismaista. Tämä pessimismi on osasyy siihen, miksi BAU näyttää kohoavan niin korkealle. Oletus, että sähköntuonti muista Pohjoismaista putoaisi kuluvalla vuosikymmenellä keskimäärin 1 terawattituntiin, tuntuu kovin pessimistiseltä ja on minusta jo tarkoitushakuista. Arviossa ei ole otettu lainkaan huomioon muiden Pohjoismaiden ilmastotoimia eikä ilmastonmuutoksen aiheuttamaa Pohjoismaiden sateisuuden kasvua. Väite sähköntuonnin näin rankasta vähenemisestä toimiikin lähinnä ydinvoiman keppihevosena.

Jos olettaisimme, että tuonti pysyisi edes tavanomaisemmassa 4 terawattitunnissa, tippuisi BAU huomattavasti alemmaksi. Silloin pääsisimme lähemmäksi vuoden 90 tavoitetasoa jo uusiutuvia energialähteitä lisäämällä ja säästämällä energiaa.

Molemmissa ilmastostrategiassa esitetyissä vaihtoehdoissa toteutetaan energiansäästö- ja uusiutuvan energian edistämisohjelma. Ero tehdään suhteessa ydinvoimaan. Vaikka selonteossa ei suoraan oteta kantaa ydinvoiman puolesta, on jotkin argumentit ja taustaoletukset kirjattu siten, että ne tukevat ydinvoiman lisärakentamista. Maakaasuvaihtoehtoa pidetään huonona, koska siihen voi liittyä huoltovarmuus- ja hintariskitekijöitä. Kannanotto on kuin suoraan TT:n tiedotteesta.

Pelko huoltovarmuudesta vaikuttaa kummalliselta, kun ajatellaan, miten Venäjä on tuontinsa hoitanut. Suomeen on tuotu kaasua Venäjältä kohta 30 vuotta. Tänä aikana putki on hajonnut kerran, vuonna 91, ja silloinkin sen korjaaminen kesti vain 36 tuntia. Sitä paitsi kaasu on Venäjälle niin arvokas vientituote, että maan intresseissä on varmasti toimittaa sitä sujuvasti ja luotettavasti.

Onko ydinvoima edes niin ympäristöystävällinen vaihtoehto kuin teollisuus väittää? Teollisuuden tiedotteessa väitetään vastoin parempaa tietoa: "Maakaasuvaihtoehto ei myöskään johtaisi riittävään päästöjen vähentämiseen pitkällä aikavälillä." Tilanne on tasan päinvastainen. Maakaasuvaihtoehdossa päästötaso on koko ajan alempi kuin ydinvoimavaihtoehdossa. Tämä keskeinen kaavio vaihtoehtojen pitkän aikavälin päästövertailuista on jätetty pois selonteosta, mitä pidän vähintäänkin ihmeellisenä. Kaavio löytyy kuitenkin tänään jaetusta Kansallisen ilmastostrategian taustaselvityksestä sivulta 129, kuva 48. Nyt herää kysymys, miksi tämä yksi keskeisimmistä vertailuista on jätetty selonteon ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Jo nyt tiedämme, että ensi vuosikymmenellä on välttämätöntä asettaa tiukempia päästövähennystavoitteita kasvihuonekaasuille. Tämä tunnustetaan myös selonteossa. Kioton sitoumukset ovat vasta alkua ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Edellä mainittu päästöjen vertailukaavio osoittaa selvästi, että maakaasuvaihtoehto ennakoi tulevaa kehitystä paremmin kuin ydinvoima. Tämä johtuu siitä, että ydinvoiman lisärakentaminen lisäisi Suomen energiakulutusta maakaasuvaihtoehtoa enemmän. Vaikka maakaasu on monin paikoin esitetty heikommassa valossa, on ilmastostrategian ehkä tärkein sanoma se, että molemmat vaihtoehdot ovat paitsi mahdollisia myös realistisia. Valinta on puhtaasti poliittinen.

Kuinka paljon eri vaihtoehdot maksavat? Kansantaloudellisten kustannusten ero maakaasun ja ydinvoiman lisäämisen välillä on pieni. Kumpikin vaihtoehto perustuu talouden, niin bruttokansantuotteen kuin kotitalouksien vaurauden, kasvuun. Ydinvoimavaihtoehdolla viivästyttäisiin oletetusta kasvusta kolme viikkoa, maakaasuvaihtoehdolla kolme kuukautta. Talouden osalta heilahtelu mahtuu vielä virhemarginaalin sisään. Päästöjen kannalta maakaasu on selvästi parempi vaihtoehto.

Koska kaikki EU-maat laativat vastaavan kansallisen ilmasto-ohjelman, ei pitäisi maalailla kovin suuria uhkakuvia kansallisen kilpailukyvyn heikkenemisestä. Kuten ed. Mertjärvi puheessaan totesi, Euroopan unionin maista enää Suomi edes harkitsee ydinvoiman lisärakentamista. Muissa maissa ydinvoima ei ole enää vaihtoehto.

Arvoisa puhemies! Olen tähän asti hyvin pitkälle seuraillut selonteon etenemistä ja ajatuksenjuoksua. Lopuksi haluaisin hieman laajentaa keskustelun näkökulmaa. Tunnetusti energiapolitiikka heijastuu laajasti koko yhteiskuntaan. Huoltovarmuuden tai energian hinnan ohella tulisi voida arvioida sitä, miten vaihtoehdot vaikuttavat esimerkiksi työllisyyteen, aluepolitiikkaan, turvallisuuteen tai kehitysmaiden ratkaisuihin. Esimerkiksi satsaaminen uusiutuviin energialähteisiin työllistää paremmin kuin ydinvoiman rakentaminen. Puuhakkeen käytön lisääminen voi tuoda maaseudulle parituhatta uutta pysyvää työpaikkaa. Hajautettu energiatuotanto on myös parempaa aluepolitiikkaa kuin hyvin keskittynyt ydinvoima.

Jos asiaa tarkastellaan globaalin vastuun kannalta, niin ratkaisujemme vaikutukset ovat vielä merkittävämpiä. Kehitysmaat ovat pitkälle riippuvaisia niistä ratkaisuista, joita me lähivuosina teemme. Meidän teknologiset innovaatiomme ovat myös heidän teknologiset innovaationsa. Puhumattakaan siitä, että ydinvoiman loppusijoitusta ei ole ratkaistu eikä tulla ratkaisemaan niin turvallisesti, että voimme pitää jäteongelmaa ratkaistuna. Tämän vastauksen saamme vasta satojentuhansien vuosien kuluttua.

Ilmastostrategiassa on pelissä paljon enemmän kuin bruttokansantuotteen kasvun viivästyminen noin kahdella kuukaudella. Minusta valinta vaihtoehtojen välillä tulee tehdä ensi sijassa ympäristöperustein, talous on vasta toissijainen näkökulma. Ympäristövaliokunta olisi siten luonnollinen mietinnön antaja. Kannatan ed. Viitasen ehdotusta hyvin laaja-alaisesta asian valmistelemisesta eri valiokunnissa. Myös objektiivisesti arvioiden selonteossa on viime kädessä kysymys ympäristöstä, haetaanhan siinä vastauksia ilmastonmuutoksen torjumiselle.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun lämpöenergiaa säästetään 10 terawattituntia, niin sehän ei tarkoita, että säästettäisiin energiaa Loviisan verran. Loviisasta tulee sähköä. Jos se sähkö tehtäisiin lämpöenergialla, tarvittaisiin 30 terawattituntia. Nämä näyttävät jatkuvasti menevän sekaisin: lämpöenergia ja sähkö.

Minäkin olisin tyytyväinen, jos Pohjoismaista voitaisiin tuoda sähköä tulevaisuudessakin. Sen edellytyksenä on, että Ruotsi ei sulje ydinvoimaloitaan. Jos äskeinen kansanedustaja on sitä mieltä, että tuontia voidaan lisätä, niin hän varmaan kannattaa myöskin sitä, että Ruotsi ei sulje ydinvoimaloitaan.

Jos puhutaan puhtaudesta, niin ydinvoimahan on puhtain energiamuoto. Siitä ei tule mitään happosateita eikä pienhiukkasia eikä rikkiä ja typpipäästöjä, niin että kyllä minusta olisi viimeinkin saatava asiat oikeaan järjestykseen.

Ulla  Anttila  /vihr:

Arvoisa puhemies! Viimeistään viime syksyn neuvottelut Haagissa osoittivat, että ilmastopolitiikasta on tullut osa kansainvälistä politiikkaa, ei siis yksin osa kansainvälistä ympäristöpolitiikkaa. Kioton prosessin kariutuminen Haagissa oli erittäin surullista sekä koko ihmiskunnan että myös ympäristön kannalta.

On selvää, että ihmiskunnan on pystyttävä tehostamaan luonnonvarojen käyttöä. Tämä on välttämätöntä sekä ympäristösyistä että myös kehitysmaiden aseman parantamiseksi. Näin ollen sekä ympäristönäkökulma että myös kolmannen maiden kysymykset täytyy ottaa huomioon ilmastokysymyksiä arvioitaessa. Jotta olemassa olevia luonnonvaroja saataisiin reilummin käytetyksi, niin niukkuuden periaate on hyväksyttävä ja ymmärrettävä. Se edellyttää hyvin paljon teknologiselta kehittämistyöltä.

Arvoisa puhemies! Yhdysvalloilla on ollut suuri vaikutus siihen, että ilmastoneuvottelut kariutuivat. Nyt tietenkin seurataan hyvin tarkkaan sitä, miten Yhdysvallat tulee jatkoneuvotteluihin suhtautumaan. On tietenkin tärkeää, että neuvottelut eivät tulevaisuudessa kariudu. Sinänsä ei ole kovinkaan lupaavaa, että Yhdysvalloissa yleinen mielipide ei ole kovin kiinnostunut ilmastopolitiikasta eli kansalaismielipiteestä on vaikea muiden maiden saada tukea sille, että Yhdysvallat neuvottelisi tiukan Kioton jatkoprosessin puolesta.

Mikä on sitten Suomen tehtävä tulevaisuudessa? Katson, että hallituksen antama ilmastoselonteko on ihan hyvä lähtökohta eduskunnan työskentelylle, tarkastella eri vaihtoehtoja ja sitä, mitä tulevaisuudessa tehdään. Kuten aiemmassa vastauspuheenvuorossani totesin, olen sitä mieltä, että on paras, että ympäristövaliokunta olisi tämän asian pääasiallisena käsittelypaikkana, koska kuitenkin on kyse asiasta, joka ratkaisevasti vaikuttaa ympäristön tilaan. Nämä ilmastoneuvottelut on käyty läpi nimenomaan ympäristöministeriöstä käsin. Tämän sanon mitenkään väheksymättä sitä työtä, jota energiapoliittisessa hahmottelussa on tehty kauppa- ja teollisuusministeriön puolella.

Tulevaisuuden haasteita, kuten selonteossakin on todettu, ovat tietenkin uusiutuvien energiavarojen käyttö ja energiansäästön kehittäminen. Tällä tarkoitetaan sekä teknistä kehittelytyötä että sosiaalisia innovaatioita, tapoja, joilla saadaan energianiukempaa käyttäytymiskulttuuria yleistymään. Pidän tärkeänä myös sitä, että energiaverotusta tiukennetaan vähittäin ja määrätietoisesti. Jos valitaan sellainen linja, että energiaverotusta tiukennetaan säännönmukaisesti, tästä ei varmaankaan tule suurta poliittista ongelmaa, vaan myös elinkeinoelämä osaa siihen varautua. En kannata sitä, että energiaverotuksen tiukkeneminen johtaa kokonaisveroasteen kasvuun, vaan nimenomaan sitä, että tuloverotusta, muuta verotusta, voidaan vastaavasti keventää.

Vihreät ovat esittäneet muun muassa viime budjettineuvottelujen yhteydessä mallia, että sähkön verotusta tiukennettaisiin seuraavien kymmenen vuoden aikana ja vastaavasti verohelpotuksille olisi liikkumavaraa tämän mallin myötä. Tällä mallilla olisi positiivinen vaikutus ympäristön tilaan.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee kysymykseen ydinvoimasta, tuskin kenellekään on yllätys, että en kannata viidettä ydinvoimalaa. Olen miettinyt hyvin paljon, miksi ympäristöpoliittiselta kannalta ydinvoimalaa perustellaan, kun kuitenkaan ei ole vielä ilmennyt ensimmäistäkään tahoa, joka haluaisi investoida suomalaiseen ydinvoimaan nimenomaan ympäristöperustein. Juuri tämä epäselvyys on aika rasittavaa. Pidän todennäköisempänä sitä, että ydinvoimaa halutaan rahoittaa Suomeen vain, jos se tukee energiaintensiivisen tuotannon lisäämistä. Näin ollen on kyseenalaista, tavoitetaanko ydinenergian lisäämisellä niitä ympäristötavoitteita, joita esimerkiksi toisessa laskentamallissa esitetään saavutettaviksi.

Mikään taho ei siis ole ilmoittanut halukkuuttaan rahoittaa hanketta, ja olettaisin, että jos tällainen ympäristömissio jollakin talouselämän osalla olisi, halukkuus olisi kylläkin jo ilmoitettu. Pidänkin todennäköisempänä, että nyt ydinvoimahakemusta pidetään eräänlaisena optiona ja mahdollisesti, jos energiaintensiivistä tuotantoa halutaan laajentaa, siinä yhteydessä tuotantolaitos rakennetaan, jos eduskunta myöntää sille luvan. Näin ollen Suomen ei missään tapauksessa pitäisi omaa ilmastopolitiikkaansa perustaa uuden ydinvoimalakapasiteetin varaan, vaan pitää olla realistinen myös sen suhteen, mitkä ovat ne motiivit, miksi ydinvoimalisäkapasiteettia halutaan rakentaa.

Säde Tahvanainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Hengitämme kaikki varmasti samaa ilmaa tässä salissa ja tässä maailmassa ja käytämme myöskin yhteisiä luonnonvaroja. Silti osa meistä kokee oikeudekseen jatkuvasti pilata taloudellisten arvojen tai henkilökohtaisten syiden vuoksi yhteistä ympäristöä naapuria enemmän. Tällä tavoin ovat tehneet ainakin länsimaat viimeisen vuosisadan ajan.

Siksi koen ja näen, että läntisen maailman on tämän ilmasto-ohjelman yhteydessä kannettava suurempi vastuu myös siitä, että olemme olleet aiheuttamassa nykyisiä katastrofeja, ympäristövaikutuksia, nykyisiä kehitysmaita huomattavan paljon isommassa määrin. Länsimaiden on otettava ensisijainen vastuu ilmastopolitiikasta ja sen ongelman ratkaisemisesta. Tänään on käytetty hyvin paljon puheenvuoroja asian osalta ja sanottu muun muassa argumenttina, että meillä on paras teknologia, jota me voisimme myöskin viedä kehitysmaihin ja siten auttaa kolmatta maailmaa.

Suurvalloille myöskin lankeaa, voisiko sanoa, suurin vastuu tästä kysymyksestä, koska näiden valtioiden, Venäjän ja Yhdysvaltojen, päästöt ovat yli puolet kokonaispäästömäärästä. Tästä lähtökohdasta Yhdysvaltain kannanotot Kioton sopimukseen viime aikoina ovat pöyristyttäviä ja hyvin kuvaavat sitä itsekkyyttä, joka eri puolilla maailmaa vallitsee. Yhdysvaltojen kantaa ei tule hyväksyä, ja siihen täytyy todella kaikkien muiden sopijaosapuolten puuttua ja vaatia Yhdysvaltojen mukanaoloa hyvin voimallisesti.

Kehitysmaiden talouskasvua ei saa lähteä estämään länsimaiden omalla lipsumisella päästörajoituksista ja soveltamalla tällaista bushilaista asennetta ja ajattelutapaa, jonka mukaan vaikkapa kiinalaisten elintason nousu täytyy torpata, ettei kävisi niin, että kaikki me hukkuisimme pamperseihin tai muihin vastaaviin kulutushyödykkeisiin tulevaisuudessa. Se on väärä ajattelutapa ja -malli. Meidän täytyy kantaa ensin vastuumme ja myös auttaa näitä maita pääsemään mukaan, jotka nyt yrittävät kehityksen portaissa päästä samalle tasolle kuin läntinen maailma.

Kokonaisuudessaan ilmasto-ohjelman toteutus vaatii hyvin laaja-alaisia toimenpiteitä. Energiapolitiikka ei yksinomaan ole se keino, jolla kasvihuonepäästöt saadaan kuriin, vaikka ilmastoselonteon valmistelun yhteydessä tällainen mielikuva on haluttu synnyttää. On kyse paljon laajemmasta kokonaisuudesta. Päästöjen rajoittaminen koskee liikennettä, asumista, yhdyskunnan rakennetta, jäteongelmia, kierrätystä, elinkeinotointa, maataloutta ja myös energiapolitiikkaa, eli kaikkiin elämän osa-alueisiin täytyy vaikuttaa.

On hyvä, että hallitus on tuonut laaja-alaisen kokonaisuuden ja valmistellut laaja-alaisesta näkökulmasta energiapoliittista selontekoa. Näen kuitenkin, että eduskuntakäsittelyssä ympäristöarvojen huomioinnin on oltava ensisijainen tarkastelunäkökulma. Sen vuoksi pidän ympäristövaliokuntaa sopivimpana valiokuntana antamaan asiasta mietinnön. Kannatan ed. Pia Viitasen aikaisemmin tekemää ehdotusta asian lähettämiseksi ympäristövaliokuntaan ja myös sitä, että hänen esittämänsä valiokunnat antaisivat lausunnon ympäristövaliokunnan mietintöön.

Painotan samalla, että ilmastostrategian yhteydessä käytäisiin kiihkoton keskustelu, kuten täällä tänään on käyty, valiokuntakäsittelyssäkin ja punnittaisiin eri energiamuotoja ja erilaisia vaihtoehtoja tasavertaisina ja myös niitten vaikutuksia laaja-alaisesti ihmisten hyvinvointiin ja ympäristöön. Eipäs—juupas-väittelyn tiedämme johtavan vain umpikujaan. Meistä monet kyllä siinä vaiheessa varmasti ummistavat vain korvansa järkeviltä päätöksiltä ja tiedoilta siitä, mitä tulevaisuus tulevaisuudessa tulee olemaan. Oma kantani muun muassa on vielä muotoutumatta, lopullinen kantani. Tämä prosessi on aika ratkaiseva sen suhteen, mille kannalle käännyn muun muassa tulevissa energiaratkaisuissa.

Arvoisa puhemies! Kioton tavoitteisiin on kaikkien sitouduttava. Toivoisin myös, että muun muassa valtiovarainministeriöstä, josta meille usein toitotetaan, että emme voi jättää velkoja lastemme maksettavaksi, tulisi viestejä ja lausahduksia sen suhteen, että myöskään ympäristöasioiden suhteen emme voi kuluttaa ja tuhlata lastemme varoja ja elää yli varojemme. Tässä suhteessa toivon, että myös budjettipoliittisesti otetaan huomioon tulevaisuudessa tänä päivänä käydyt keskustelut ja tarvittavat resurssit ohjataan myös ympäristöinvestointeihin ja myös ilmastopolitiikan toteuttamiseen kokonaisuutena.

Toivon myös, että myöhemmin, kun tulemme käsittelemään tätä asiakokonaisuutta eri valiokunnissa, muun muassa verotuksen osalta, kun täällä on puhuttu talousvaliokunnan osuudesta paljon, talousvaliokunta kävisi selkeästi läpi, mitkä ovat esimerkiksi ympäristöverojen sosiaalipoliittiset vaikutukset tai minkälaiset vaikutukset tästä koituvat ja mitkä ovat kokonaisvaikutukset verotukseen näistä ratkaisuista, joita tässä käydään läpi.

Ympäristövaliokunnan toivon käyvän läpi erityisesti joustomekanismeja, päästökauppaa ja nieluasioita. Kaikkien muiden hyvien kysymysten lisäksi minua ainakin vähän arveluttavat päästökauppaan liittyvät kriteerit ja niiden aiheuttamat toimet kokonaisuudessaan: mitä se tulee koko prosessille tarkoittamaan ja saavutetaanko ilmastotavoitteet myös, jos hyväksymme päästökaupan.

Lopuksi haluan todeta vielä, kun Euroopan unionia on hyvin paljon ja hyvin usein täällä mollattu ja leimattu erityisesti, voisiko sanoa, ympäristöasioissa tai talouskysymyksissä jarruttajaksi, että ainakin meillä ympäristövaliokunnan jäsenillä on toisenlainen kokemus ja näkemys tästä asiasta. Viime vuosina ympäristövaliokuntaan on tullut hyvin paljon direktiiviesityksiä ja erilaisia Euroopan unionin linjauksia, jotka ovat hyvin pitkälle tukeneet nytkin tässä ilmastostrategiassa tehtäviä päätöksiä ja tuoneet erinomaisen hyviä esityksiä ja velvoitteita myös Suomelle ympäristökysymyksissä. Viimeisimpiä asioita, joita olemme käsitelleet, ovat olleet viime vuonna pakkausverotukseen liittyvät asiat. Tänä päivänä olemme kuulleet sähkö- ja elektroniikkaromudirektiiviin liittyviä asiantuntijoita, samoin on ollut monia kierrätys- ja jätenormistoon liittyviä asiakokonaisuuksia. Näin ollen Euroopan unioni on ollut tässä suhteessa varmastikin Euroopalle ja Euroopan ympäristölle pelastus, ei ainoastaan talouspuolella tuhoamassa asioita.

Ulla Juurola /sd:

Arvoisa puhemies! Kansallista ilmastostrategiaa koskeva selonteko on sinänsä useiden asiantuntijoiden yhteistyönä tehty kunnianhimoinen asiakirja. Kioton päästötavoitteisiin pääseminen ei ole helposti arvioitavissa oleva toimenpidekokonaisuus. Selvää kuitenkin on, että kasvihuonepäästöjen alentamistavoite on otettava vakavasti.

Myöskään strategian perusolettamukset eivät ole helposti arvioitavissa. Puolet päästötavoitteiden alentamiseksi tarvittavista toimenpiteistä on selonteon mukaan katsottu saatavan uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisellä sekä säästötoimenpiteillä. Sähkönhankinnan rakenteeseen kohdistuvilla toimenpiteillä voidaan saavuttaa toinen puolikas. Tällaisina keinoina esitetään kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa kivihiilen käyttöä vähennetään maakaasua lisäämällä, toisessa vaihtoehdossa turvataan ydinvoimaan.

Joitakin kysymyksiä selonteko herättää. Näitä kysymyksiä toivoisin valiokunnan huomioivan. Mielestäni valiokunnan pitää olla ympäristövaliokunta. Siinä suhteessa myöskin minä voin kannattaa ed. Viitasen tekemää esitystä, onhan kysymys nimenomaan ilmastostrategiasta.

Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna kansantaloutemme kasvoi siis 5,7 prosenttia. Energian kokonaiskulutus kuitenkin väheni 1,6 prosenttia. Energiankäytössä Suomessa korostuu selonteonkin mukaan teollisuuden energiankäyttö. Energiaintensiiviset alat, kuten metsäteollisuus, tekivät viime vuonna huipputulosta. Puutahan esimerkiksi hakattiin ennätysvauhtia. Kuitenkin siis energian kokonaiskulutus väheni, ja ymmärrän, että kun puhutaan energian kokonaiskulutuksesta, siihen kuuluu sekä lämpöenergia että sähkö.

Ilmastolliset tekijät varmasti vaikuttavat energiankulutukseen siten, että lämmin vuosi näkyy energiankulutuksessa erityisesti öljyn käytön vähenemisenä. Vaihteluväli ei kuitenkaan voi olla niin suuri, etteikö merkittäviä asioita olisi jo nyt tapahtunut energiankäytössä. Tämä antaa luottamusta siihen, ettei ensimmäisen Kioton-kauden, siis vuoteen 2012 mennessä, tavoitteiden saavuttaminen olisi mitenkään mahdotonta.

Viime vuonna hiilidioksidipäästöt alenivat Tilastokeskuksen mukaan, niin kuin täällä on jo tullut esille, vuoden 1990 tasolle. Hiilidioksidi ei siis enää ole ainoa kaasu, jonka päästöjä seurataan kansainvälisessä ilmastopolitiikassa. Kioton sopimuksessa lasketaan mukaan myös metaani, typpioksiduuli sekä kolme harvinaisempaa kaasua. Hiilidioksidi on kuitenkin keskeisin. Sitä on pidetty vaikeimpana vähennettävänä. Yhteen laskettuna kaikki kuusi kaasua alittivat vuoden 1990 päästötason jo 1999. Näin toteaa siis Tilastokeskus. Tässä suhteessa olen ed. Ojansuun kanssa samaa mieltä siitä, että ainakaan ei voi sanoa, että ilmastostrategian perusolettamukset olisivat liian optimistisia. Niitä voidaan ehkä pitää jopa liian pessimistisinä.

Viime vuonna Suomella oli mahdollisuus ostaa vesivoimalla tuotettua sähköä Pohjoismaista. Ilmastostrategia lähtee siitä, ettei tätä hinnaltaan kilpailukykyistä tuontisähköä jatkossa ole tarjolla. Selonteko ei siis pidä sisällään sellaista vaihtoehtoa, missä myös Ruotsi ja Norja tekisivät esimerkiksi energiankäytössään säästötoimenpiteitä ja pystyisivät siten edelleen myymään sähköä. Tällainen vaihtoehto on kuitenkin arvioitu taustamateriaalissa, ja tällainenkin vaihtoehto olisi voinut olla hyvin nähtävissä selonteossa. Kaikkien arvioiden mukaan nämä ei-toivotut ilmastomuutoksethan vaikuttavat enemmänkin siihen suuntaan, että Pohjolassa saamme enemmän sateita kuin aiemmin.

Selonteossa ei ole puututtu joustomenettelyihin. Joustomenettelytavoistahan ei vielä ole tehty päätöksiä. Siitä huolimatta olisi ollut mielenkiintoista nähdä skenaario myös tästä, koska tuntuisi siltä, että Suomen korkea osaaminen olisi hyvä myyntituote alentamaan päästöjä sellaisissa maissa, joissa energiansäästön tekninen taso ei ole niin korkealla kuin meillä. Ehkä se ainakin toimisi motiivina siihen, että teollistuneet maat tekisivät toimenpiteitä myöskin kehitysmaissa.

Edellä esitetyllä en halua todistaa sitä, etteikö kasvihuonekaasujen alentamiseen pidä pyrkiä vakuuttavasti ja kauaskantoisesti. Selonteon esittämät toimenpiteet, jotka koskevat liikennettä, metaanipäästöjä, jätteiden lajittelua ja hyötykäyttöä, biojätteen kompostointia, metsätalous- ja rakentamiskysymyksiä jne., ovat varsin merkittäviä, ja tässä suhteessa koko selonteko onkin ihan oiva lähtökohta erilaisille toimenpiteille.

Uusiutuvien energianlähteiden, kuten bioenergian ja tuulen, käyttö tulee mielestäni ymmärtää todellisena energiavaihtoehtona. Bioenergiahan mielestäni tällä hetkellä otetaankin jo vakavasti. Aina joskus tuntuu, että nimenomaan tuulivoimaa pidetään edelleenkin jonkinmoisena huuhaahommana, vaikka se on tällä hetkellä maailmassa eniten kasvava energialähde ja Suomen teollinen osaaminen myllyjen valmistamisessa on ihan huippuluokkaa.

Vaikka eri vaihtoehtojen, KIO1:n ja KIO2:n, laskettujen kustannusvaikutusten ero markkamääräisesti voi nyt näyttää merkittävältä ydinvoiman hyväksi, eivät laskelmat sitä välttämättä tue ja ero mahtuu virhemarginaaliin, varsinkin jos esimerkiksi perusolettamuksissa tapahtuu muutoksia sen suhteen, että energiantarve ei kasva arvioidulla tavalla tai että esimerkiksi vesivoimalla tuotettua sähköä on ostettavissa muista Pohjoismaista. Mielestäni ei ainakaan tässä vaiheessa ja näillä olettamuksilla pidä pelotella, että palvelut huononevat, mikäli ydinvoimaa ei rakenneta.

Kaiken kaikkiaan hiukan vähemmälle huomiolle keskustelussa on jäänyt se seikka, että ydinvoimaa ei välttämättä pidetä kestävän kehityksen energiamuotona, ja tämä näkökanta saattaa vahvistua maailmassa nopeastikin. Mikäli näin kävisi, ydinvoimaa energialähteenään käyttävän teollisuuden tuotteiden imago saattaa muuttua nopeastikin. Tämä minusta on otettava myöskin huomioon.

Kaiken kaikkiaan energiamuodoista päätettäessä kansallisella tasolla pitäisi mielessä kuitenkin pitää myöskin kansainvälinen kehitys, kansainväliset näkemykset ja energiahuolto kokonaisuudessaan.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Ansvaret för att uppfylla Finlands andel i Kyotoavtalet präglar regeringens förslag till klimatstrategi. Det ligger naturligtvis i allas vårt intresse att slå vakt om miljön, men det finns också andra orsaker för att se över energiproduktionen och -konsumtionen i vårt land. EVA:s rapport "Erilaisuuksien Suomi" visar att folket hyser en stor oro för miljön, man är mycket bekymrad över framtiden och miljöutvecklingen, och att en ökad miljömedvetenhet vuxit fram. Det här bör naturligtvis beaktas i en energistrategi för 20 år framåt.

Perusenergiakysymystä ei ratkaista niillä toimenpiteillä, joita hahmotellaan tässä strategiaohjelmassa. Itse suhtaudun kielteisesti ydinvoiman lisärakentamiseen ja haluan tämän vuoksi panostaa kunnolla uusiutuviin energiamuotoihin. Vastaukset aloitteisiini koskien uusiutuvia energialähteitä, muun muassa tuulivoimaa ja maalämpöä, herättivät toiveita tällaisesta energiapolitiikasta, minkä myös tämä ilmastostrategiasuunnitelma vahvistaa. Sen toteuttamiseksi tarvitaan lisää voimavaroja valtion taholta. Toivon, että ratkaisut eivät muodostuisi hedelmättömäksi taisteluksi valtiovarainministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön välillä. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että investoidaan tulevaisuuteen ja pitää ottaa asiasta kokonaisvastuu.

Metsällä minusta on huomattavasti suurempi potentiaali energialähteenä kuin tällä hetkellä käytetään. Huomattavia voimavaroja onkin panostettu puualan tutkimus- ja kehitystyöhön, ja selkeät edistysaskeleet biomassan osalta ovat nähtävissä. Ilmastostrategiassa arvioidaan puun ja jätepolttoaineiden ryhmän vastaavan suurimmasta prosentuaalisesta lisäyksestä uusien energialähteiden osalta. Panostuksen jatkaminen puuperäisiin energialähteisiin on toivottavaa kansantaloudellisesti monestakin syystä. Tiedämme, että työllisyysvaikutukset ja alueelliset vaikutukset ovat hyvinkin suuret, mikä on syytä panna merkille alueiden nykyisin kokemassa epätasapainotilanteessa.

Ennen kaikkea metaanipäästöjen vähentämisessä jätehuollolla on tärkeä rooli. Ilmastostrategia tukee sellaisen kunnallisen jätteen hyödyntämistä energian tuotannossa, joka ei ole hyödynnettävissä materiaalina. Suunnitteilla on paljon selvityksiä ja toimenpiteitä. Biokaasun verotuki sekä mahdollisesti jätejakeiden hyödyntäminen energian tuotannossa ovat hyvin tervetulleita.

Tutkimusta, jonka tarkoituksena on ratkaista ongelmat, joita vielä on koskien palavien jätejakeiden energiaa, on tuettava. Tässä on myös otettava huomioon mahdollisuus pakkausmateriaaleja koskevan lainsäädännön tiukentamiseen. Jätteen hyötykäytöllä energian tuotannossa on myös muita ympäristöarvoja. Tämä on selvitysten mukaan kansantaloudellisin tapa jäteongelmien hoitamiseen.

Värderade talman! Vi vet redan nu att Kyotoprotokollets mål inte kommer att räcka till för att bromsa klimatförändringen och det finns redan nu planer för följande steg efter Kyotoavtalet. Det här kommer att innebära ytterligare reducering av utsläppen. En ökad satsning på förnybara energikällor och miljöteknik redan nu är därför förnuftig. Finlands mål bör vara att bli en föregångare inom miljöteknik och miljövänlig energiproduktion. Redan nu utvecklas miljöteknologin mycket snabbt och dess betydelse kommer att öka i framtiden. Den här möjligheten bör vi ta tillvara.

Viktigast av allt för att reducera utsläppen är likväl energibesparingar, mindre energiintensiva processer och energibindande material. Betydande forskning och stöd för teknisk utveckling för att minska vårt energibehov måste få hög prioritet. Endast genom att på lång sikt minska energibehovet kan vi uppnå en hållbar utveckling.

Om man ser på klimatstrategin i ett medellångt och långt perspektiv, dvs. ännu längre än vad regeringen gör, blir satsningarna på miljövänlig teknologi och förnybara energikällor en flerfaldig satsning på framtiden. Det blir i det långa loppet en mycket lönsam satsning så låt oss satsa på framtiden.

Arvoisa puhemies, värderade talman! Jag hör till dem som anser att regeringens förslag till nationell klimatstrategi bör sändas till miljöutskottet.

Kannatan siis kansallisen ilmastostrategian lähettämistä ympäristövaliokuntaan.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Kansallisella ilmastostrategialla Suomi toteuttaa Kioton ilmastokokouksessa asetettuja tavoitteita. Kioton sopimus on keskeinen ilmastonsuojelua määrittävä sopimus. Vuotuiset päästöt voivat olla Kioton pöytäkirjan tarkoittamalla ensimmäisellä sitoumuskaudella 2002—2012 korkeintaan yhtä suuret kuin ne olivat vuonna 90, jolloin ne vastasivat noin 76,5:tä miljoonaa hiilidioksiditonnia.

Kasvihuonepäästöjen nykyistä tehokkaampi rajoittaminen on tarpeen, jotta päästömäärät eivät ylitä tavoitetasoa. Päästöjen määrä on riippuvainen talouden kasvusta ja energian tuotannon rakenteesta. Tärkeä huomioitava tekijä on lisäksi päästöjen kansanterveydelle aiheuttama vaikutus. Toimenpiteitä tarvitaan energian tuotannossa ja energian käytössä, liikenteessä, yhdyskuntasuunnittelussa sekä maa- ja metsätalouden päästöjen hallinnassa ja jätehuollossa.

Teollisuuden päästöjen rajoittaminen edellyttää määrätietoista politiikkaa, jossa otetaan huomioon teollisuuden kannattavuus, ympäristövaikutukset ja työllisyysnäkökohdat. Vieläkin tärkeämpää on liikenteen päästöjen rajoittaminen. Joukkoliikennettä on tuettava esimerkiksi bussi- ja junalippujen hintoja tukemalla, jotta pystytään tarjoamaan kansalaisille halvat, mutta samalla kattavat julkisen liikenteen yhteydet. Julkisen liikenteen matkalippujen hintojen laskeminen lisäisi julkisten liikennevälineitten käyttöä ja vähentäisi yksityisautoilun aiheuttamaa päästökertymää. Maailman mittakaavassa liikenne tuottaa 25 prosenttia hiilidioksidipäästöistä. Valtioneuvoston selonteossa liikenne on jäänyt liian vähälle.

Energiapoliittiset ratkaisut ovat tiukasti yhteydessä ilmastonsuojeluun. Tällä hetkellä käsillä olevista vaihtoehdoista ydinvoima on paras vaihtoehto ilmaston näkökulmasta. Maakaasu on myöskin hyvä vaihtoehto, mutta sen hinta on saatava kilpailukykyisemmäksi, jotta sitä voitaisiin käyttää sähkön tuottamiseen. Maakaasu soveltuu paremminkin kaukolämpöverkon kautta syötettynä lämmitykseen ja ajoneuvojen energianlähteeksi.

Vasemmistoliitto korostaa, että vastuu ilmastonmuutosten torjunnassa on teollistuneilla mailla, jotka myös vaikuttavat ilmastonmuutokseen eniten. Öljybisnekseen sitoutunut presidentti Bushin hallinto on ehtinyt jo osoittaa piittaamattomuutensa maapallon ilmastonmuutoksista. Yhdysvaltain sanoutuminen irti Kioton prosessista ja ilmastonsuojelusta on hyvin valitettava ja huolestuttava asia, koska Yhdysvallat käyttää eniten energiaa asukasta kohden ja saastuttaa eniten maailmassa.

Samoin päästöillä käytävä kiintiökauppa on moraalisesti kyseenalaista. Suomen ei pidä lähteä ostamaan muilta mailta päästölupia vaan pitää kantaa itse vastuu ilmansaasteista. Suomen kuuluu itse vastata aiheuttamistaan päästöistä. Yhdysvaltain huono esimerkki pakottaa muut maat ahtaalle ja korostaa yhteisvastuun merkitystä. Elämme kaikki samalla pallolla ja hengitämme samaa ilmaa, valitettavasti. Ei ole oikein, että toiset maat elävät ja rikastuvat toisten kustannuksella.

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan energiaratkaisusta ilmastostrategian käsittelyn yhteydessä, on otettava huomioon terveyteen liittyvät näkökohdat. Kansanterveyslaitoksen mukaan ydinvoimalahankkeen terveysriskit ovat muihin sähköenergian tuottamistapoihin verrattuna vähäisemmät. Vähentämällä fossiilisten polttoaneitten käyttöä voidaan parantaa kansalaisten ympäristöterveydellistä tilannetta. Tärkeä tehtävä onkin terveyshaittojen torjuminen. Parasta terveyshaittojen torjuntaa on oikeanlainen energiaratkaisu ja julkisen liikenteen tukeminen sekä teollisuuden päästöjen rajoittaminen huipputeknologian keinoin.

Suomen kansantalous on eniten riippuvainen EU:ssa metsistä ja metsäteollisuudesta ja sen kasvusta. Nyt teollisuus odottaa energiaratkaisua ja sitä, mitä energian hinta on. Energian hinta on tärkeä tekijä teollisuusyritysten sijoittumisessa. Energian hinta ja riittävyys määräävät pitkälti sen, tulevatko yritykset tänne vai menevätkö ne muualle.

Teollisuuden sähkönkäyttö kasvoi viime vuonna 2,7 prosenttia eli 43,2 miljardiin kilowattituntiin. Metsäteollisuus käytti sähköä 26,3 miljardia kilowattituntia. Lisäys edelliseen vuoteen oli 2,2 prosenttia. Energian tuotannon on noustava, koska teollisuustuotanto kasvoi viime vuonna noin 11,5 prosenttia. Energian tuotannon kapeikot eivät saa olla teollisuustuotannon kasvun esteenä.

Metsäteollisuuden käyntiasteet ovat pysyneet hyvinä, ja sähköntarve kasvaa tänä vuonna noin 2,5 prosenttia. Ongelmana on riippuvuus ulkomaisesta energiasta. Samalla pitää miettiä, onko kotimaassa tuotettu energia ympäristön kannalta puhtaampaa kuin esimerkiksi lähialueilla tuotettava energia.

Hengitystiesairaudet ovat lisääntyneet viime vuosina ja ilmastokysymyksiin tullaan lähivuosina kiinnittämään lisää huomiota. Olemme tekemisissä äärimmäisen tärkeän asian kanssa.

Arvoisa puhemies! Paras valiokunta ilmastostrategian käsittelemiseksi on mielestäni talousvaliokunta.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Som utgångspunkt för mitt anförande vill jag ta konstaterandet i svenska riksdagsgruppens gruppanförande, att det bästa sättet för Finland att motarbeta klimatförändringarna är att för egen del satsa på lokal energiproduktion med bland annat biomassa, vindkraft och jordvärme samt energisparande. Jag vill särskilt betona sparandet. Det är ett ofrånkomligt faktum att energislösandet snarare är en regel än ett undantag.

Puhemies! Haluan käyttää ruotsalaisen eduskuntaryhmän ryhmäesitystä lähtökohtana puheenvuorooni. Esityksessä sanotaan, että paras tapa, jolla Suomi voi vastustaa ilmastonmuutoksia, on panostaa paikalliseen energian tuotantoon, muun muassa biomassaan, tuulivoimaan ja maalämpöön ja ennen kaikkea energian säästämiseen. Haluan erityisesti painottaa säästämistä. Energian tuhlaaminen on valitettavasti pikemmin sääntö kuin poikkeus. Sen, että hallitus esittää kaksi vaihtoehtoa Kioto-sopimuksen kasvihuonepäästövaatimusten saavuttamiseen, voi nähdä hyvänä asiana. Suomen tulee luonnollisesti ottaa vastuu siitä, että ilmastonmuutokset vähentyisivät ja jopa pysähtyisivät.

Mielestäni vaihtoehto, joka perustuu luonnonkaasuun, on ainoa vastuullinen vaihtoehto ajatellen niitä riskejä, jotka ydinvoima tuo mukanaan. Jos päädymme ydinvoimaan, otamme päätöksen, jonka riskit ja vaikutukset ulottuvat pidemmälle kuin voimme ymmärtää. Useimmat muut maat ovat ymmärtäneet ydinvoiman kuuluvan menneisiin aikoihin. Tätä ydinvoiman puolestapuhujat eivät näköjään ole huomanneet.

Jos panostamme luonnonkaasuun perusenergialähteenä, tarkoittaa tämä, että emme vaaranna tulevien sukupolvien tulevaisuutta. Meidän sukupolvellamme ei ole oikeutta tehdä päätöksiä lyhytaikaisilla ratkaisuilla näin vakavan päätöksen perusteena. Jos päädymme luonnonkaasuun, suositaan varmaan muitakin kotimaisia energialähteitä ihan eri lailla. Tuulivoima, maalämpö ja bioenergia muuttaa ja hajauttaa tuotantoa seutualueilla ja luo siten tasaisemmin toimintaa maakunnissa.

Bioenergian käyttöä tulee suosia kaikilla tavoilla. Meillä on uskomattoman paljon resursseja itsestään uusiutuvissa raaka-aineissa, joita ei ole käytetty. Meidän pitäisi oppia ottamaan nämä resurssit talteen. Bioenergia tuo pysyviä työpaikkoja ja sillä on tärkeä osa aluepolitiikassa, jos päädymme vaihtoehtoon, joka antaa uskottavan perustan tekniikan laajentamiselle ja kehittämiselle. Bioenergian käytön lisäämisellä olisi myös positiivisia vaikutuksia maisemiin. Kuka ei olisi huomannut metsiemme raivaustarvetta. Ei tarvitse kuin katsoa ulos auton tai junan ikkunasta nähdäkseen kaiken energian, joka odottaa käyttöä. Kun valitsemme energialähteemme, tulee päätöksen ottaa vastuuta tulevista sukupolvista. Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että ydinenergia on poissuljettava vaihtoehto.

Herr talman! Då vi väljer väg för vår energiförsörjning bör valet ta ansvar för kommande generationer. För min del betyder det att kärnenergin väljs bort.

Toimi Kankaanniemi /skl:

Herra puhemies! Globaali ilmastopolitiikka on paljon tärkeämpi ja laajempi kysymys kuin kansallinen energiapolitiikka. Siksi mielestäni koko tätä ilmastokysymystä, selontekoa, olisi valmisteluvaiheessa ministeriötasolla ja nyt eduskunnassa ollut käsiteltävä ja olisi käsiteltävä ympäristölähtökohdista, tällaisena globaalina kysymyksenä.

Ilmastopolitiikalle on alistettava energiapolitiikka. Ilmastonmuutokset johtavat sellaiseen kehitykseen ja tilanteeseen, että siitä ei selvitä, mutta energiantuotannossa on aina olemassa tiettyjä vaihtoehtoja. Hallitus on kuitenkin osoittanut oman arvomaailmansa, kun se on valmistellut tämän selonteon kauppa- ja teollisuusministeriöjohtoisesti. Tämä ajattelu näkyy edelleen siinä, että selonteko aiotaan viedä talousvaliokuntaan, mikä on tietysti johdonmukainen jatke kauppa- ja teollisuusministeriön työlle. Kauppa- ja teollisuusministeriö on pitkältikin koordinoinut tätä työtä, johtanut sitä, ja toki monet muut ministeriöt ovat olleet itse työssä mukana. Mutta kuitenkin Lipposen hallituksen kovien arvojen viesti on selkeä. Talouskasvu, taloudelliset arvot, kovat arvot ovat hallitsevina ja pehmeämmät, koko ihmiskunnan kannalta hyvin polttavan tärkeät arvot ovat jääneet toissijaisiksi.

Hieman kyseenalaistan sen ideologian, ehkä on syytä kyseenalaistaa varsin vahvastikin se ideologia, joka tähän sisältyy, ei ehkä niin uloskirjoitettuna mutta sisään kuitenkin vahvasti ja sieltä näkyvänä, nimittäin juuri vahvan talouskasvun ideologia. Kasvua pitää olla hallituksen ja monien voimien mielestä aina vain hamaan maailmanloppuun asti. Tämä johtaa siihen, että luonto, ympäristö, koko maapallo ei kestä tätä ideologiaa. Jos ajattelemme, että Kiina ja monet muut kehitysmaat saavat saman vertaisen kohtelun ja voivat hoitaa asioitaan samalla tavalla tällaisen kasvun ideologian villitseminä ja vallitsemina, maailma tuhoutuu varsin nopeasti. On siis kyseenalaistettava se kasvun ideologia, joka on sisäänkirjoitettu hallituksen linjauksiin.

Toki kestävä kasvu on tervetullutta, ja jos kestävän kasvun hedelmät vielä jaetaan oikeudenmukaisesti kansalaisten ja myös ympäristön kannalta, se on hyvä. Tällä hetkellä Lipposen hallitus ajaessaan kovia arvoja samanaikaisesti ajaa myös epäoikeudenmukaista tulonjakopolitiikkaa, mikä näkyy muun muassa täälläkin käydyssä köyhyyskeskustelussa ja sen takana olevassa vakavassa tulonjakokehityksessä, joka tässä maassa on. Hallitus näkee ydinvoiman ja maakaasun, ehkä hiilen, keinoina energiapolitiikassa ja on jättänyt varsin lyhyelle ja vähälle tarkastelulle säästötoimenpiteet ja vielä vähemmälle vaihtoehtoisten energiamuotojen etsimisen, kehittämisen ja niihin panostamisen. Tämä on mielestäni suuri vahinko ja edesvastuutonta ihmiskunnan tulevaisuutta ajatellen.

Vanhin ympäristönsuojeluohjelmamme löytyy Raamatun alkulehdiltä, joilla kehotetaan luotua ihmistä viljelemään ja varjelemaan maata. Me saamme viljellä, mutta meidän tulee samanaikaisesti varjella ja tasapaino tulee säilyttää. Nyt tätä tasapainoa ei maailmassa ole, eikä tämä ohjelmakaan lupaa, että Suomi olisi edelläkävijä tällaisen tasapainoisen politiikan harjoittamisessa maapallolla. Se on ikävää.

Siis vaihtoehtoisten energiamuotojen tarkastelu on jäänyt vähiin. Myöskin päästökauppojen ja nielukysymysten tarkastelu on jäänyt lähes kokonaan unohduksiin hallitukselta. Suomessa on kuitenkin paljon metsiä, jotka ovat nielu, ja niitten osalta kannattaa panostaa. Niiden merkitys on todella suuri.

Arvoisa puhemies! Hallituksen linja, kauppa- ja teollisuusministeriövetoinen ja -johtoinen kovien arvojen linja, on todella hämmästyttävä, koska hallituksessa kuitenkin istuu myös vihreä puolue ja vasemmistoliittokin, joka ainakin joiltain osin puhuu paljon ympäristön puolesta ja näiden kysymysten esilläpidossa on ansioitunut. Vihreiden ensimmäinen aikaansaannos Lipposen ensimmäisessä hallituksessa oli todella kyseenalainen. Vihreiden mukana ollen ja myötävaikutuksella Lipposen ensimmäinen hallitus sääti hiilenmustan energiaverouudistuksen. Se on todella häpeä Suomelle ja erityisesti vihreille.

Vihreiden hallituksessaoloaikana, Lipposen hallituksen aikana, keskittymiskehitys on Suomessa ollut hurjempaa kuin ehkä koskaan maamme historiassa. Tämä keskittymiskehitys, johon hallitus ei ole tosiasiassa puuttunut — ehkä viime aikoina ministeri Itälä on saanut jotakin aikaan, mutta se on hyvin kosmeettista — on ympäristön kannalta hyvin vahingollista. Naturaan on paljon panostettu, mutta keskittymiskehityksen jarruttamiseen ei ole panostettu. Se on hämmästyttävää hallitukselta, jossa on tällaisia puolueita kuin vihreä liitto ja vasemmistoliitto, joiden pitäisi todella nostaa nämä asiat kunnolla keskusteluun, vaatia vallan toisenlaista politiikkaa.

Yksi kysymys, joka jää historiaan myös näiltä hallituksilta, on moottoriteiden rakentaminen, joita ennen hallitukseen pääsyään erityisesti vihreät vastustivat jyrkästi, mutta nyt on valtavat määrärahat etelän moottoriteihin sijoitettu. (Välihuuto) — Ne ovat komeita teitä, mutta ne ovat täysin sen ideologian vastaisia, mihin nämä puolueet ovat sitoutuneet, ja se on lisännyt osaltaan ympäristökysymyksiä, -ongelmia ja myös keskittymiskehitystä. Sen seurauksia tässä elämme.

Arvoisa puhemies! Olen sillä kannalla, että tämä selonteko on syytä lähettää ympäristövaliokuntaan, joka hankkii lausunnon talousvaliokunnalta. Näin ilmastokysymys ympäristökysymyksenä saa eduskunnan toimesta sen aseman, mikä sille kuuluu.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Nyt ollaan oikeastaan ensimmäistä kertaa luomassa Suomeen ja myös kansainvälisesti kattavat tavoitteet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja samalla pelisääntöjä elinkeinoelämälle ja koko yhteiskunnalle siitä, miten pystymme paremmin huomioimaan ympäristön sietokyvyn ja toteuttamaan kansainväliset sitoumuksemme. Suomen kannattaa olla kärkijoukoissa, kun luodaan puitteet, joilla turvataan ympäristön ja elinkeinoelämän edut yhtä aikaa. Tämä tavoite vaatii kompromisseja, joissa liikkeellepanevana voimana on luonnollisesti valtiovalta.

Tavoite ei ole helppo toteuttaa. Meidän tulee olla aloitteellisia ja edelläkävijöitä energia-, ympäristöteknologia-, liikenne-, asumis-, teollisuus-, maatalous-, metsä- ja aluepolitiikassa käyttäen hyväksemme olemassa olevia etujamme ja osaamistamme kuitenkin niin, ettemme hinnoittele itseämme ulos markkinoilta vaan päinvastoin vahvistamme asemaamme ympäristöosaamisessa. Tulevaisuudessa — tavoitteiden täytyy mielestäni olla huomattavasti kauempana kuin hallituksen ilmastoselonteossa, joka ulottuu vain vuoteen 2010 — elinkeinoelämän ja yhteiskunnan jakolinjat saattavat hyvinkin kulkea ympäristökysymysten mukaan. Mikä maa nopeimmin tämän kilpailuvaltin saavuttaa, on etulyöntiasemassa. Se tarkoittaa työllisyyden, vientimahdollisuuksien ja koko yhteiskunnan paalupaikkaa. Kansainvälisessä kilpailussa vallitsee sääntö, jossa ensimmäiset pärjäävät. Tässä joukossa Suomen kannattaa olla.

Herra puhemies! Nykyinen käytäntö, jossa ympäristöministeriö sivuilleen vilkuilematta yksinoikeudella hallitsee ja vallitsee koko ympäristön päätöksenteon kenttää, ei ole hyväksi. Tarvitaan muutosta niin hallinnointitapaan kuin asenteisiinkin. En väitä, ettei olisi osin menty myös oikeaan suuntaan, mutta paljon on myös päätöksiä ja toimenpiteitä tehty, jotka ovat täysin irrallaan yhteiskunnan tarpeista ja kansalaisten oikeustajusta. Ympäristöhallinnon pitää avartaa katsomustaan enemmän elinkeinopolitiikan suuntaan, jotta saisimme ympäristöosaamisesta vahvan kilpailuvaltin.

Puhemies! Energiantuotantotavoista kotimaisten vaihtoehtojen käyttöaste ei ole läheskään 100 prosenttia. Uusi teknologia tuo mahdollisuuksia lisätä puulla, vesi- ja tuulivoimalla, maalämmöllä sekä jäte- ja biopolttoaineella tuotetun energian määrää. Nyt käydään keskustelua, mihin asti kotimaisten vaihtoehtojen tekninen kehitys yhdistettynä energiaa säästävään teknologiaan riittää tyydyttämään lisäenergiatarpeen ja vastaa ilmastonmuutossitoumuksiimme. Nämä edellä luettelemani tuotantomuodot ja niiden jatkuva kehittäminen tuovat merkittävän lisän niin sähkön kuin lämmönkin tuotantoon. Sen lisäksi ne pitävät yllä työllisyyttä koko maan alueella ja vähentävät niin ilmasto- kuin muutakin ympäristörasitusta.

Unohtaa ei myöskään sovi huoltovarmuuden lisääntymistä kotimaisen tuotannon kautta. Pelletoinnilla ja briketoinnilla saadaan jo nyt aikaan samanlainen käyttömukavuus lämmityksessä kuin öljyllä ja suoralla sähköllä myös pientaloissa. Hakkuutähteiden ja rankojen keräilyssä ja käsittelyssä on menossa useita hankkeita, joilla merkittävästi lisätään näiden energiataloudellista merkitystä.

Ensiharvennusrästejä jää joka vuosi noin 100 000 hehtaaria metsiimme. Juuri ensiharvennuksista saadaan taloudellisesti myös energiapuu korjattua. En ymmärrä, miksi täysin keinotekoisesti teollisuus pitää kuitupuun hintaa alhaalla ja sitä kautta lisää rästejä eikä turvaa tulevaisuuden laatupuun saantia ja samalla merkittävää määrää biomassaa. Metsäyhtiöt sahaavat hinnoittelulla omaa oksaansa. Tähän täytyy lisätä, että myöskään kilpailuviranomainen ei ole tässä täysin ajan tasalla, liittyen siihen, minkälaista tulosta metsäyhtiöt tällä hetkellä kuitupuulla, sellulla ja paperilla tekevät.

Puun lisäksi on mahdollisuus lisätä pelloilla kasvatettavaa biomassaa. Non-food-tuotanto ei ole tällä hetkellä houkutteleva vaihtoehto. Tarvitsemme lainmuutoksia ja kannustimia tuottaa pelloillamme ruokohelpiä, rypsiä biodieselin raaka-aineeksi, käytetyillä turvesoilla pajua jne. Kuinka mielellämme ajaisimmekaan autoilla, traktoreilla ja erilaisilla työkoneilla, kun jälkeemme jäisi munkin paiston houkutteleva tuoksu?

Vesivoimaa ja sen kehittämistä ei saa unohtaa. Aivan niin kuin ministeri Mönkäre totesi, tällä hetkellä vesivoiman kehittäminen on meillä valitettavasti jäissä. Hallituksen on päästävä yksimielisyyteen Vuotoksen rakentamisesta. Tekoaltaan rakentamisella pystyttäisiin tasaamaan ja lisäämään täysin päästöttömän vesivoiman vuosittaista tuottoa huomattavasti. Samaan sarjaan kuuluvat myös erilaiset kaasutusmenetelmällä toimivat laitokset. Kysymyksessä ovat esimerkiksi lannan ja yhdyskuntajätteiden kaasujen talteenotto ja polttaminen.

Herra puhemies! Pelkkä energiatuotantoon tuijottaminen ei yksin riitä sitoumustemme täyttämiseen. Näin laaja kysymys vaatii tarkasteltavaksi myös muita yhteiskunnan toimintoja. Riittävän hyvä ja laaja koko maan kattava palveluverkostomme vähentää liikkumisen tarvetta ja siitä aiheutuvia päästöjä. Samoin tieverkkomme pitää olla kunnossa, ja siinä olen eri mieltä kuin ed. Kankaanniemi: mitä paremmat tieverkot meillä on, sitä vähemmän myös liikennepäästöjä aiheutuu. Samoin tietoliikenneyhteyksien kehittäminen ja jokaiseen kotiin tuonti luovat aidot mahdollisuudet etätyön todelliselle laajentumiselle. Autokannan uudistaminen tuo todistetusti päästöjen vähennyksiä. Sitä kautta paine autoverouudistukselle on kova.

Myös vesireittien rakentaminen omalle maalle ja osan kuljetustarpeesta siirtäminen laivoille on energiatehokkuutta lisäävä toimenpide. Yhdellä litralla polttoainetta liikkuu moninkertainen massa verrattuna maantiekuljetuksiin, eikä vesiteitä tarvitse päällystää joka toinen vuosi. Mäntyharjun—Kymijoen kanavan rakentaminen on vesikuljetusten kehittämisen kannalta erittäin tärkeää. Samalla se toisi uusia mahdollisuuksia matkailulle ja kotimaisen tonniston kehitystyölle.

Rakentamisessa on myös mahdollisuuksia parantaa ilmastosopimuksen velvoitteita. Uusi teknologia on mahdollistanut muun muassa puurakentamisen paloturvallisuuden merkittävän parantumisen. Myös komposiittirakenteiden edistys on tuonut aivan uusia mahdollisuuksia puurakentamiseen. Lainsäädäntö vain valitettavasti laahaa kehityksen jäljessä aivan liian paljon.

Herra puhemies! Kysymys ilmastostrategiasta on laaja. Tähtäin on asetettava riittävän kauas tulevaisuuteen, että kaikki toimijat saadaan sitoutumaan tähän ylisukupolviseen haasteeseen. Tarvitaan poikkihallinnollista ennakkoluulottomuutta ja yhteistyötä. Mikä meiltä tänään jää toteuttamatta, sen tulevat sukupolvet edestään löytävät. Siksi tämä työ ei saa olla pelkästään hallituksen tai yhden ministeriön soolo, vaan kaikki tahot on saatava mukaan.

Herra puhemies! Kannatan lopuksi myös ed. Viitasen tekemää ehdotusta siitä, että hyvin laajalla tasolla ja taholla selonteko käsitellään myöskin valiokuntakäsittelyssä ja mietinnön antaja on ympäristövaliokunta.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensimmäisenä voisin todeta ed. Lepälle, että on oikeastaan hienoa, että ympäristöhallinnon vaikutusvalta ainakin oppositiolle ulospäin näyttäytyy niinkin suurena kuin se ed. Lepän puheenvuorossa esitettiin. Näin itsestä hallitustyöskentelyssä tuntuu, että ympäristöhallinnolla voisi olla joissain kysymyksissä enemmänkin vaikutusvaltaa, mutta on se hyvä, jos on onnistuttu vakuuttamaan ainakin ulospäin.

Arvoisa puhemies! Ei ole varmastikaan yllätys, että aion puheenvuorossani puhua KIO1-maakaasuskenaarion eduista kakkosvaihtoehtoon verrattuina. Kuten aikaisemmin jo tässä keskustelussa on todettu, näiden kahden mallin ero niin kokonaistaloudellisen kuin yksittäisiä kotitalouksia koskettavien kustannusten suhteen on aika pieni. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna malleissa on kuitenkin sellaisia olennaisia eroja, jotka puhuvat voimakkaasti KIO1-mallin valitsemisen puolesta, niin voimakkaasti, että on mielestäni hyvin kummallista, jopa harhaista, että useat tahot ovat ottaneet julkisuudessa vahvan kannan ydinvoimavaihtoehdon puolesta.

Ydinvoimaan perustuva KIO2-vaihtoehto ei ole toimiva tie ilmastonmuutoksen torjumiseen. KIO1:n tarjoama malli laskee päästöjä tehokkaammin ja pysyvämmin kuin toinen vaihtoehto. KIO1:n avulla myös tulevaisuuden tiukentuvat päästötavoitteet on huomattavasti helpompi saavuttaa. Maakaasuvaihtoehto ohjaa energiantuotantoamme hajautetumpaan, uusiutuvia kotimaisia energianlähteitä ja energiansäästöä hyödyntävään suuntaan, mikä tukee myös alueellista kehitystä ydinvoimavaihtoehtoa paremmin.

Ydinvoiman lisäämisen ongelmallisuus tiivistyy hyvin toteamukseen: Ydinvoima helpottaisi ilmastonmuutoksen oireita, mutta pahentaisi itse sairautta. Siinä vaihtoehdossa päästöt vähentyisivät hetkellisesti, mutta keskeisin ongelma, energiankulutuksen kasvu, nopeutuisi. Tämä näkyy selvästi piirroksista, joissa päästöt alkavat välittömästi kasvaa ydinreaktorin valmistumisen jälkeen. Uusi voimala toisi markkinoille halvan sähkön tulvahduksen, jolla olisi väistämättä energiankulutuksen kasvua nopeuttava vaikutus. Vaikka tietyt tahot ovat yrittäneet väittää muuta, halvan ydinsähkön lisäys markkinoille heikentäisi todennäköisesti sekä energiansäästöön tähtääviä toimia että vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämistä.

Kotimaisiin polttoaineisiin perustuvia vaihtoehtoisia energiamuotoja edustavat yritykset ovatkin esittäneet todella huolestuneita lausuntoja ydinvoimavaihtoehdon mukanaan tuomista seurauksista. Ydinvoimavaihtoehto merkitsisi hyvin todennäköisesti esimerkiksi puuenergia-alan kehityksen hidastumista ja tätä kautta merkittävää työpaikkojen ja työpaikkamahdollisuuksien menettämistä. Puuhakkeen tuotantohan työllistää kaikkein parhaiten juuri maaseudun niillä alueilla, joilla työllisyys muuten ei niin kukoista.

Ydinvoimaratkaisu lisäisi Suomen energiankulutusta maakaasuvaihtoehtoa enemmän ja hidastaisi kestävään energiatalouteen siirtymistä. Esimerkiksi metsäteollisuuden sähkönkulutuksen on KIO2-vaihtoehdossa laskettu olevan vuosina 2010—2020 suurempaa kuin BAU-vaihtoehdossa. (Ed. Kautto: Täällä on niin kylmä, että energia loppuu!) — Anteeksi, en kuullut! Pitää sanoa välihuudot niin kovaa, että kuulee.

Arvoisa puhemies! Muistuttaisin, että vuodelta 97 peräisin oleva valtion energiapoliittinen tavoite kuuluu seuraavasti: "Valtioneuvoston Energiansäästöohjelmaa tiukennetaan siten, että tavoitteena on pysäyttää energiankulutuksen kasvu 10—15 vuoden tähtäimellä." Ilmastonmuutoskeskustelun tässä vaiheessa tämä ei voi olla ohitettava lausunto. Energiankulutuksen kasvu on saatava pysähtymään, mikäli ilmastonmuutos todella halutaan saada aisoihin.

Osittain vallitseva asenne ilmastonmuutoksen torjumiseen on yhä ongelmallinen. Tosin siinä on selvästi edistytty siitä vaiheesta, kun kirjattiin hallitusohjelmaa. Tähän selontekoon tultaessa on tehty pitkiä harppauksia eteenpäin. Hallitusohjelmaan oli kirjattu jotenkuten niin, että Kioton tavoitteisiin on päästävä, mutta niin etteivät toimenpiteet rajoita talouden tai työllisyyden kasvua ja että toimet tukevat julkisen velan laskua. Nämä päämäärät ovat toki varmaankin tavoiteltavia, mutta ilmastonmuutoksen torjunnassa on kyse niin suuresta asiasta, ettei voida ajatella, että tavoitteisiin päästään ilman, että joku muu asia yhteiskunnassa muuttuu ja että kaikki muu säilyisi muuten täsmälleen entisellään.

Valtioneuvoston selonteossa todetaan, että "haitallisten vaikutusten vuoksi maapallon keskilämpötilan muutos seuraavien sadan vuoden aikana tulisi pitää pienempänä kuin yksi celsiusaste. Tämä edellyttäisi, että ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet tulisi vakiinnuttaa nykyiselle tasolleen eli tarvittaisiin maapallon kasvihuonekaasujen nopeaa vähentämistä, jopa yli 60 prosenttia nykyisestä. Päästöjen kehitys näyttää kuitenkin hyvin erilaiselta. Esimerkiksi Kansainvälinen energiajärjestö Iea arvioi maapallon hiilidioksidipäästöjen kasvuksi vuosina 1990—2010 yli 40 prosenttia".

Kokoomusnuoret vaativat viime viikolla valtionvelan nopeaa lyhentämistä hyvinvointimenojen kustannuksella, jotta emme jättäisi tuleville sukupolville maksettaviksi itse tekemiämme velkoja. Kuten ainakin edustajat Viitanen ja Huovinen ovat ottaneet esille, minäkin toivoisin, että tämän kaltaista ajattelua riittäisi myös tämän asian käsittelyyn niin kokoomuksen kuin kaikkien muidenkin puolueiden suunnalta, ilmastonmuutoksen aiheuttamat velat kun ovat sellaisia, että seuraavat sukupolvet eivät todennäköisesti selviydy niistä edes rahalla.

Useissa kansainvälisissä arvioissa on myös päädytty siihen tulokseen, että mitä aiemmin ilmastonmuutosta ryhdytään torjumaan, sitä edullisemmaksi se tulee. Jos ilmastonmuutos karkaa kokonaan käsistämme, olemme tilanteessa, jossa niin velan ottajat kuin sen takaajat, niin länsimaat kuin kolmas maailma, eivät ole saaneet vain maksuhäiriömerkintää, vaan omaisuus on jo pitkälti mennyt lunastukseen ja uutta tavaraa on vaikeampi hankkia.

Käynnissä oleva erittäin nopea ilmastonmuutos on seurausta ihmisen toiminnasta ja hyvinvointipyrkimyksistä. Kuitenkin voimakkaimmin ilmastonmuutoksesta ovat kärsimässä ne yhteiskunnat, jotka ovat päässeet kaikkein vähäisimmässä määrin nauttimaan teollistumisen tähän asti tuomasta materiaalisesta hyvinvoinnista. Kokonaiset valtiot saattavat peittyä kohoavan merenpinnan alle, ja lukuisat yhteiskunnat kärsivät niin poikkeavista sääilmiöistä kuin esimerkiksi näiden mukanaan tuomista taudeista ja tuholaisista. Ilmastonmuutoksen torjunnassa on siis mukana erittäin voimakas globaali oikeudenmukaisuusaspekti.

Vaikka meillä ei ole vielä ymmärretty edes täysin ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen vaadittavien toimien valtavuutta ja kiireellisyyttä, olisi meidän samaan aikaan huomioitava toiminnan toinenkin taso. On kannettava huolta niistä yhteiskunnista, joita ilmastonmuutoksen seuraukset alkavat koetella. Ei ole syytä unohtaa myöskään sitä, että läntisille hyvinvointivaltioillekin ilmastonmuutos tuo mukanaan monenlaisia vaikeuksia. Tässä kysymyksessä on siis mahdotonta ajatella vain muutaman vuoden kansantaloudellisia kustannuksia, jotka aiheutuvat ilmastonmuutoksen torjunnasta. Ensi vuosikymmenellä on välttämätöntä asettaa kansainvälisesti entisestään kiristyviä päästövähennystavoitteita.

On syytä muistaa, että kahtena edellisenä vuonna kasvihuonekaasupäästöt olivat Suomessa vuoden 90 päästöjen eli Kioto-tavoitteemme tasolla. Tähän ovat osasyynä esimerkiksi ympäristö- ja energiaverotuksessa toteutetut muutokset. Ei voida siis lähteä sellaisesta lähtöoletuksesta, että kasvihuonekaasupäästöjen kasvu olisi vääjäämätöntä ja jatkuvaa ilman todella suuria, esimerkiksi ydinvoimaan tehtäviä investointeja.

Arvoisa puhemies! Nyt esillä olevissa skenaariolaskelmissa ei ole riittävästi huomioitu esimerkiksi niitä mahdollisuuksia, joita uudet energiateknologiat tai energiansäästö tarjoavat. Ministeri Mönkärehän otti täällä debatissa realismiaspektin, mutta katson, että kyllä meillä tässä vaiheessa on vielä mahdollisuus keskustella siitä, olisiko näissä kohdissa jotain enemmänkin tehtävissä, vaikka toki tätä strategiaa ovat olleet valmistelemassa parhaat asiantuntijat. Meidän ei vain pitäisi pyrkiä välttelemään kustannuksia vaan tulisi miettiä, mitä mahdollisuuksia tämä tilanne avaa.

Uudet energiateknologiat eivät ole mitään näpertelyä, vaan ala, jonka maailmanmarkkinat kasvavat 30—40 prosentin vuosivauhtia eli samalla ripeydellä kuin tietokoneet ja matkapuhelimet. Maiden pyrkiminen kohti Kioton tavoitteita kasvattaa kysyntää entisestään. Kyseiset alat sopivat hyvin vientiveturiksi Suomen kaltaiselle maalle, jossa koulutukseen on satsattu ja jonka ympäristömainetta ei ainakaan vielä ole täysin pilattu. Ekokilpailukykyä meillä on edelleen, ennen ydinvoimasatsauksia, jäljellä.

Eräät yrityksemme ovat energiateknologioiden saralla jo ansioituneetkin. Viime vuonna energiateknologiaa vietiin maastamme 16 miljardin markan arvosta. Koko ympäristöalan liikevaihto oli puolestaan noin 28 miljardia eli perusmetalliteollisuuden kokoluokkaa.

Energiatehokkuuden kehittämisessä piilee valtavia energiansäästöpotentiaaleja. Esimerkiksi Teknologian kehittämiskeskus Tekesin yhdessä teollisuuden kanssa toteuttamassa Kestävä paperi -teknologiaohjelmassa arvioitiin, että mekaanisessa massantuotannossa voitaisiin säästää sähköä keskimäärin 10 prosenttia. Tämä olisi mahdollista jo muutaman vuoden sisällä käyttöönotettavalla uudella teknologialla eli esimerkiksi vuoteen 2005 mennessä.

Uusiutuvien energialähteiden ja energiansäästön käyttöönottoon ja hyödyntämiseen liittyy erittäin myönteisiä työllisyysvaikutuksia. Kauppa- ja teollisuusministeriön energiansäästötyöryhmän raportissa viime vuonna todettiin, että säästämiseen tähtäävien ohjauskeinojen tuottama työllisyyden lisääntyminen voisi olla luokkaa 10 000—15 000 henkilötyövuotta vuonna 2010. Lopullisia ratkaisuja luotaessa tulisi pitää mielessä, että energiansäästö on kaikkein edullisinta sähköä. Se tulee huomattavasti halvemmaksi kuin laitoskapasiteetin rakentaminen. Energiansäästömahdollisuuksista ei ole Suomessa otettu käyttöön kuin vasta osa siitä määrästä, joka on laskettu mahdolliseksi.

Arvoisa puhemies! Kun nämä seikat lasketaan yhteen, toivon todellakin, että päädymme ratkaisuun, jossa Suomea viedään kohti uusien energiateknologioiden ja energiansäästön kehittämistä, ekokilpailukykyyn satsaamista ja todellista päästövähennyslinjaa, jossa ei tyydytä ydinvoiman antamaan hetken helpotukseen, vaan tähdätään pysyvään ja ripeään päästövähennykseen sekä energiankulutuksen kasvun pysäyttämiseen.

Sakari Smeds /skl:

Arvoisa puhemies! Kansallista ilmastoselontekoa on tervehdittävä tyytyväisyydellä. Esitys on mielestäni tasapainoinen, riittävän perusteellinen ja tulevaisuuden kannalta keskeiseen ongelmaan puuttuva ja ansaitsee siksikin valiokunnissa monipuolisen käsittelyn. Selonteko on käsittääkseni ja oman mielipiteeni mukaan Lipposen hallitusten selonteoista parhaiten valmisteltu, ainakin se on sen oloinen, ja tästä hallitukselle täysi tunnustus.

Puhemiesneuvosto on esittänyt äänestyksen jälkeen asian päävaliokunnaksi talousvaliokuntaa ympäristövaliokunnan sijasta. Edellisellä vaalikaudella olin näiden molempien valiokuntien jäsen ja tämän kokemuksen perusteella näistä hyvistä valiokunnista voin todeta, että näiden valiokuntien kulttuurit poikkeavat toisistaan.

Jos eduskunta haluaa, että mietinnössä painotetaan taloudellisia, rahamittaisia, kysymyksiä, varmasti oikea osoite on talousvaliokunta. Jos asiaa halutaan käsitellä ympäristökysymyksenä, ympäristövaliokunta on mielestäni oikea osoite. Molemmat näkökulmat ovat tärkeitä. Kun kansainvälisissä yhteyksissä YK:ssa ja Euroopan unionissa ilmastokysymystä on käsitelty nimenomaisesti ympäristökysymyksenä, olisi näiden näkökohtien painottaminen ja arvioiminen toki luonnollista eduskunnan asiantuntijakuulemisessa.

Selonteko kumoaa mielestäni väitteet vain yhden vaihtoehdon politiikan oikeutuksesta. Samaan päämäärään, kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteen saavuttamiseen, voidaan päästä usealla eri tavalla. Valintoja voidaan tehdä niin verokysymyksissä kuin energiaratkaisunkin osalta. Tämä on myönteinen lopputulos, joka toivottavasti vapauttaa vain yhden tuotantoratkaisun ajamiseen sitoutunutta energiaa uudelleen kierrätettäväksi.

Selonteon tausta-aineisto tuo mielestäni esille yllättävän näkökulman. Ydinvoimavaihtoehto tuottaa niin vuoteen 2010 kuin sen jälkeenkin enemmän kasvihuonepäästöjä kuin selonteossa tarjolla oleva maakaasupainotteinen vaihtoehto. Viime vuosien uutisoinnin perusteella olisi voinut ajatella, että kauppa- ja teollisuusministeriön selvitys päätyy toiseen lopputulokseen. Hyvä, että tosiasiat tulevat viimein esille. Maakaasuvaihtoehto kannustaa varsin tehokkaasti niin energiansäästöön kuin vähäpäästöiseen energian tuotantoon.

Jos ydinvoimavaihtoehdolla halutaan päästä alhaisiin kasvihuonepäästöihin, pitäisi ydinvoimalaan rakentaa itse asiassa useita reaktoreita, mihin ilmeisemmin eivät riitä sen koommin teollisuuden intressit kuin kansalaisten valmiuskaan.

Selonteon vaikutusarviointi kertoo, että eri vaihtoehdoilla ja toimenpiteillä on myös kohtuullisen erilaisia taloudellisia seuraamuksia. Valiokunnat voisivatkin omassa työssään perata näitä selvityksiä ja, jos mahdollista, kuvata kansalaisen näkökulmasta eri valintojen tuloksia. Ilmastotavoitteisiin pääseminen maksaa, valitaan sitten mikä tie tahansa. Paremmasta ympäristöstä ollaan todennäköisimmin jotain myös valmiit maksamaan. Hallituksen selonteon mukaan maakaasuvaihtoehdon kustannusero ydinvoimavaihtoehtoon on minimissään vain noin 400 markkaa vuodessa yhtä kotitaloutta kohden. Eihän se ole kuin 6 euroa kuukaudessa.

Selonteossa on mielestäni eräitä perusoletuksia ja lähtökohtia, joiden suhteen voidaan esittää varovaisen epäileviä kysymyksiä. Selonteko esimerkiksi olettaa, että sähkön tuonti vähenisi selvästi. Oletus on varovaisuuden näkökulmasta katsoen toki ymmärrettävä, mutta muidenkin maiden pyrkiessä säästöihin ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen oletus voi osoittautua liiankin varovaiseksi. Tätä emme tietysti tänään tiedä, mutta varsin omavaraishenkiseltä selonteon lähtökohta vaikuttaa. Selonteon mukaan sähkön nettotuonti on ollut lähes 12 terawattituntia, jonka hallitus olettaa puolittuvan.

Ilmasto-ongelman ratkaisemisen kannalta on erittäin tärkeää, ehkä ratkaisevaakin, millä tekniikalla ja vaihtoehdoilla kehitysmaat tyydyttävät oman kasvavan energiantarpeensa. Selonteossakin todetaan, että kehitysmaiden kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt nousevat kymmenen vuoden kuluessa teollisuusmaiden kokonaispäästöjen tasolle. Tämä on hälyttävä näköala. Kun lienee niin, että kehitysmaiden energiaratkaisut eivät voi kovinkaan pitkälle perustua riskialttiille ja pääomavaltaiselle ydinvoimalle, on välttämätöntä, että muu maailma erityisen painokkaasti panostaa kestävien energiamuotojen kehittämiseen. Tämä näkökulma ansaitsisi tulla valiokuntakäsittelyssä huomioiduksi ja arvioiduksi.

Arvoisa puhemies! On maamme sähkönhankintaratkaisu sitten kumpi tahansa selonteon päävaihtoehdoista, joudumme mitä ilmeisimmin korottamaan energiaverojamme. Mielestäni tämän ei tule johtaa kokonaisveroasteen kiristymiseen, vaan vastaavasti muuta verotusta tulee keventää sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Juuri paikalle tullut ministeri Mönkäre on Etelä-Saimaa-lehdessä olleessa kolumnissaan kantanut huolta siitä, että energiaverojen korotusten kompensoiminen palkansaajien tuloverojen alentamisella johtaisi hyvätuloisten suosimiseen kaikkein pienituloisimpien kustannuksella. Aivan oikein! Näin ministeri tuli itse asiassa todistaneeksi hallituksen tekemät tuloveropainotteiset veronkevennykset kansalaisia eriarvoistaviksi. Juuri siksi kompensaatioratkaisua tulee tarkastella laajasti ja eri kansalaisryhmät huomioiden.

Leena Luhtanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Smeds hyvin kauniisti yritti pyöritellä näitä valiokuntia. Sen vain toteaisin, että vähän liian yksioikoisesti todettiin, että talousvaliokunta pohtisi asiaa vain rahan kannalta. Ei se ihan näin yksioikoista tietenkään ole, ja sen ed. Smeds tietää hyvin. Tietysti valiokunta joutuu, olipa sitten lausunnonantaja tai pääkäsittelijä, pohtimaan eri vaihtoehtoja, tässä tapauksessa energiavaihtoehtoja, hyvin perusteellisesti ja erityisesti meidän elinkeinopolitiikkamme kannalta ja tietysti myös sitä kautta kansantalouden kannalta. Minä vain nyt tässä tietysti toivon, että käsittelipä tätä mikä valiokunta tahansa, kansantalouden realiteetit on otettava huomioon. Johan näistä kaikista puheista on käynyt se ilmi, että rahaa tarvitaan joka ikisessä paikassa. Täällä on itse asiassa tullut oikein mieletön toiveiden tynnyri koko ilmastosopimuksen toteuttamisen suhteen. Kansantalouden realiteetit joudumme joka tapauksessa ottamaan huomioon silloin, kun pohdimme sitä, kuinka toteutamme Suomen kohdalla ilmastopolitiikkaa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ajattelin tulla vielä uudemman kerran oikaisemaan tämän maakaasuvaihtovertailuajatuksen, joka on koko lähetekeskustelun ajan tullut esille, kun on nostettu esille, että taustamateriaalissa oleva kuva ja sen teksti viittaisivat siihen, että maakaasuvaihtoehdolla saataisiin vähemmän päästöjä eivätkä kustannukset olisi merkittävästi isommat. Täytyy huomata, että taustamateriaalin maakaasuvaihtoehto ei ole yhtä kuin selonteon maakaasuvaihtoehto. Taustamateriaalin vaihtoehdossa otetaan keinoksi kivihiilen alasajo. Sitä selonteon maakaasuvaihtoehdossa ei esitetä. Siis sellaista vaihtoehtoa me emme ole laskeneet, koska emme ole pitäneet sitä realistisena mahdollisuutena. Näitä asioita ei voi verrata.

Selonteossa on laskettu kaksi sellaista mallia, joilla päästään juuri siihen nollatavoitteeseen. Sitten pitää edustajien valiokuntakäsittelyn yhteydessä perehtyä siihen, mitä tulee maksamaan ja minkälaisia päästövähennyksiä saadaan, jos tehdään taas vertailukelpoiset mallit sillä tavalla, että kivihiilen alasajo on mukana. Jos kivihiili ajetaan alas, päästöt tietenkin laskevat enemmän, mutta silloin kustannukset ovat huomattavasti suuremmat.

Kuuntelin myös ed. Sinnemäen puheenvuoroa työhuoneestani ja ajattelin sitä logiikkaa, että tässä ikään kuin ajatellaan ja koko ajan syötetään ulos sitä, että jos ydinvoiman lisärakentamiselle annettaisiin lupa, sitten ei tehtäisi muitten energialähteiden, uusiutuvien energioiden, edistämistä. Se ei pidä paikkaansa. Täytyy huomata, että selonteon kummassakin vaihtoehdossa lähdetään siitä, että käytetään uusiutuvia energialähteitä niin paljon kuin se on mahdollista ja panostetaan sinne taloudellisesti. Sitten toisessa käytetään lisäsähkön tuottamiseen ydinvoimaa, toisessa sitä ei käytetä. Jos emme käytä ydinvoimaa, ihan hyvä, että pääsemme tietyillä kustannuksilla tavoitteisiin, mutta sen jälkeen meillä on vielä lisäydinvoimakin käytettävissä. Mutta jos käytämme lisäydinvoimaa, meillä on myöskin nämä toiset menetelmät vielä käytettävissämme. Ei tässä ole ristiriitaa.

Sillä perusteella näitä asioita ei voi verrata, mutta tietenkin ymmärrän sen, että meillä on omia syitämme, miksi suosimme jotakin tiettyä energiamuotoa. Joku haluaa nimenomaan puun käyttöä edistää vielä enemmän kuin se olisi edes realistista ja taloudellisesti mahdollista. Ei teknologiaakaan voi viedä nopeammin eteenpäin kuin se on käytännön elämässä mahdollista. Ihmiset eivät vaihda kodinkoneitaan hetkessä kaikki yhtä aikaa, vaikka me haluaisimme niin energiansäästönäkökulmasta.

Ed. Smeds viittasi veronkierrätysasiaan, josta lähetekeskustelussa ei olekaan aikaisemmin puhuttu. Energiaverojen korottaminen johtaa tietenkin siihen, että energian käyttäjälle tulee kustannuksia. On puhuttu siitä, miten näitä sitten korvataan. Yhtenä vaihtoehtona on ollut veron kierrätys. Tällaisestahan ei ole tehty selonteossakaan mitään päätöksiä, vaan on kuvattu ja laskettu, mitä merkitsisi kansantaloudelle, kuluttajalle, jos veronkierrätysvaihtoehtoja käytettäisiin. Se huomattiin, että erittäin hankalaa on löytää sellaista kompensaatiomenetelmää, joka olisi oikeudenmukainen. Kyllähän me tiedämme, miten vaikeaa maksujen korotuksia on korvata ihmisille jollakin verolla. Tiedämme myös, miten ihmiset sen kokevat, jos toisesta taskusta otetaan ja ikään kuin sanotaan, että panemalla toiseen taskuun me tämän korjaamme.

Kyllä minä kansaneläkkeen pohjaosan poistamisessa sain moneen kertaan kuulla sen, että ei se mitään, että te verotuksella palautatte tämän rahan, mutta periaatteessa te olette vieneet meiltä rahat. Tässä on kyseessä ihan sama asia. Jos sähkölasku nousee, mutta sanotaan, että saatte sen tuloveron helpotuksena takaisin, niin eivät ihmiset ymmärrä sitä sillä tavalla eikä se käytännössä edes toteudu sillä tavalla, koska kaikki eivät maksa tuloveroa. Jos etsitään sitten jotakin tulonsiirtomuotoa, jolla voidaan kompensoida, kaikki eivät saa esimerkiksi asumistukea. Siitä tulee erittäin monimutkainen järjestelmä. Tätä olemme ministeriryhmässä miettineet, ja siinä mielessä se ei ihan helppoa ole. Mutta on hyvä, että tämä kaikki on nyt pöydällä, ja mietitte sitten valiokunnassa näitä asioita.

Sakari  Smeds  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Luhtanen talousvaliokunnan puheenjohtajana on aivan oikeassa siinä, että talousvaliokunnalla on paljon osaamista ja asiantuntemusta varmasti juuri energiakysymyksiin liittyvissä asioissa. Mutta jos haluamme nähdä ilmastostrategian ympäristökysymyksenä, niin kuin se kansainvälisissä yhteyksissä YK:ssa ja Euroopan unionissa pääsääntöisesti nähdään, toki luonnollinen johtopäätös olisi valiokuntavalinnassa päätyminen ympäristövaliokuntaan.

Ministeri Mönkäreelle toteaisin sen, että toki olen ajatellut niin, että selonteko on linjassa tausta-aineiston kanssa. Mutta jos onkin niin, kuten ymmärsin teidän nyt viestittäneen, että tausta-aineisto lähteekin jostakin toisesta tilanteesta kuin selonteko tai ne eivät olisikaan synkronissa, silloin minun valitettavasti täytyy jättää pieni varauma tunnustukseen, (Ed. Pulliainen: Aivan perusteltu varauma!) jonka selonteon valmistelusta hallitukselle annoin.

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäreelle: Minulle ainakin on tullut selväksi, että nämä kuvat eivät ole täsmälleen vastaavat, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että päästöjä on pitkällä aikavälillä helpompi laskea maakaasuvaihtoehdossa.

Toisesta asiasta: En ehkä ilmaissut itseäni tarpeeksi selkeästi. Minulla ei ole epäluottamusta siihen, ettei hallitus sinänsä aikoisi toteuttaa joka tapauksessa Energiansäästöohjelmaa ja Uusiutuvien energiamuotojen toteuttamisohjelmaa. Ongelma ei olekaan mielestäni tässä, vaan siinä, että valtio ei suinkaan ole ainoa toimija vaan meillä on markkinat. Kysymys on siitä, mihin pääomat keräytyvät, mikä on se energiamuoto, johon investoidaan, ja siinä määrin esimerkiksi investoiminen uuteen ydinvoimakapasiteettiin ja toisaalta uusiutuviin muotoihin ovat vaihtoehtoisia. Sehän on nähty jo nyt tässä tilanteessa, että kun sähkö on halpaa, niin ylipäätänsä kukaan ei halua investoida paljon mihinkään. Kyllä markkinoilla nämä asiat vaikuttavat, (Puhemies koputtaa) jos sähköstä on ylitarjontaa, niin kuin nytkin on, vaikka valtioneuvosto toteuttaisi kaikki hyvät ohjelmansa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ed. Smedsille: Tausta-aineisto ja selonteko ovat tietenkin linjassa, ei siitä ole kysymys, mutta tausta-aineistossa on paljon enemmän materiaalia kuin itse selontekoon on valittu.

Sitä paitsi, ed. Pulliainen, vihreä liitto on ollut ihan vakavasti tekemässä tätä selontekoa ja yksimielisesti olemme tämän linjan valinneet, joten toivoisin, ettei arvostelua koko ajan esitettäisi pelkästään kauppa- ja teollisuusministeriöön. Tämä on tehty yhteistyössä ja yksimielisesti.

Ihan olen samaa mieltä ed. Sinnemäen kanssa, että markkinat toimivat. Se tulikin aikaisemmin hyvin esille, että maakaasun investointien osalta kysymys on siitä, että hallitus ei voi määrätä ketään tekemään investointeja. Maakaasuvaihtoehtoon liittyy omat epävarmuustekijänsä ihan samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin. Tässä ympäristössä me joudumme elämään.

Valto Koski  /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmaan liittyen eduskunta on saanut käsiteltäväkseen kansallisen ilmastostrategiaesityksen. Asiaa on valmistellut hallituksen keväällä 1999 nimittämä ministerityöryhmä tavoitteena löytää keinot, joilla päästään toteuttamaan Kioton pöytäkirjan ja yhteisön sisäisen taakanjaon mukaiset tavoitteet. Asiakirjaa on pidettävä merkittävänä ja ajankohtaan sopivana.

Merkittävä havainto on, että hallitus on asettanut ilmastostrategian laadinnalle tietyt reunaehdot. Niiden mukaan tavoite tulee toteuttaa siten, että toimenpiteet eivät heikennä talouden eivätkä työllisyyden kasvua ja niiden tulee tukea julkisen velan maksua. Totean, että tämä on mielenkiintoinen havainto, jonka seurauksia on ollut vaikea hahmottaa itse selonteon sisällöstä. On kuitenkin selvää, että tällaiset reunaehdot sanelevat ainakin osan selonteon sisällöstä; mihin suuntaan, sitä jään kysymään.

Ottamatta muutoin kantaa ilmastostrategiaan olen kuitenkin tehnyt sen havainnon, ettei selonteossa ole mitenkään selvitetty eri liikennemuotojen valinnan vaikutusta kasvihuonepäästöjen määrään. En löytänyt asiapapereista myöskään tietoja siitä, mitä osuutta liikennepäästöt kokonaisuudessaan saattaisivat edustaa. Oheisaineistossa, joka on jaettu asiapapereiden yhteydessä, löytyy sivulta 59 taulukko, jossa on eritelty eri liikennemuotojen vaikutusta päästöjen määrään. Taulukosta selviää, että rautatie- ja vesiliikenne ovat päästöiltään selvästi pienempiä haitan aiheuttajia kuin maantie- ja lentoliikenne. Näyttää myös siltä, että näiden liikennemuotojen päästöjen määrät pysyvät nykyisellä tasolla ainakin ennustettuun vuoteen 2020 saakka. Muiden liikennemuotojen päästöjen arvioidaan lisääntyvän, vaikka niiden rajoittamiseenkin ryhdytään laajassa mitassa. Joidenkin tietojen mukaan, joita en toki ole voinut tarkistaa, liikennepäästöjen määräksi on arvioitu yli 24 prosenttia kaikkien päästöjen määrästä, mitä osuutta on pidettävä varsin huomattavana. Siksi olisi ollut hyödyllistä tarkastella muun muassa eri liikennemuotojen valinnan vaikutuksia Kansallisen ilmastostrategian toteutumiseen.

Taitaakin olla niin, että ainoaksi asiaksi, joka koskee maantieliikenteen kansallisia päästörajoituksia, on luettavissa kauppa- ja teollisuusministeriön ja Kuorma-autoliiton välillä vuonna 1999 solmittu energiansäästösopimus. On syytä huomata, että myös EU:n liikennepoliittiset linjaukset tukevat kuljetusmuotojen valintaa rautatie- ja vesiliikenteen suuntaan. Tässäkin mielessä pidän puutteena sitä, etteivät nämä liikennemuodot kuulu keinovalikoimaan.

Selvityksen yhteenveto-osassa luetellaan joukko johtopäätöksiä, joita selvityksen perusteella on voitu vetää. Keskeistä näissä johtopäätöksissä on, että maamme kasvihuonepäästöt tulevat kasvamaan yli tavoitetasomme, ellei päästöjen rajoittamiseksi ryhdytä määrätietoisiin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin. Selvää on, että teollisuuden osuus päästöjen määrässä on kaikkein keskeisin. Siksi se on myös toimenpiteiden osalta vaativin alue. Teollisuudella on myös tiettyjä odotuksia energiavaihtoehtojen suhteen, mutta näihin tämän selonteon ei sanota vaikuttavan.

Nyt käsittelyssä olevan selvityksen on sanottu hakevan vastausta niihin kysymyksiin, joita maassamme Kioton pöytäkirjan ja yhteisön sisäisen taakanjaon kannalta on välttämätöntä selvittää. On selvää, että tämän asian käsittelyn yhteydessä ei voida välttyä ainakaan ajatukselta, etteikö tämä olisi samalla jonkinlainen kannanotto teollisuuden tulevan energiatuotannon muotoon. Tätä enteilevät myös valinnat asiantuntijavaliokunnan valinnassa. Ydinvoiman lisärakentamista puoltavana olen kuitenkin sitä mieltä, että nyt käsitellään vain ilmastostrategiaa koskevia asioita. Mitä viidenteen ydinvoimalaitokseen tulee, se käsiteltäköön ydinvoimalain perusteella toivon mukaan viimeistään ensi syksynä.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on jo meidän ryhmäpuheenvuorossamme varsin ansiokkaasti käsitelty tätä selontekoa noin kokonaisuutena, enkä ryhdy sitä paikkaamaan miltään osin.

Arvoisa puhemies! Käsittelen vaan eräitä sellaisia näkökohtia, jotka minusta tässä asiakirjassa ovat joko erittäin heppoisesti esitetyt tai suorastaan harhaanjohtavasti esitetyt. Sellaisia ei yleensä ryhmäpuheenvuorossa käsitellä lainkaan. Ryhmäpuheenvuorot ovat yleisiä kannanottoja asiaan. Nimenomaan kun tämä on lähdössä nyt valiokuntaan ja toivon mukaan ympäristövaliokuntaan, katson aiheelliseksi tuoda nämä näkökohdat esiin.

Ensimmäinen näkökohta, joka minusta on varsin merkittävä, on se, että tämä ilmastostrategia on eräällä tavalla tämän teknoaikakauden huipputuote. Yhtäkkiä ilmasto siepataan jostakin ilman mitään ilmastohistoriaa ja sitä ruvetaan käsittelemään kuin mitä tahansa kaupallista tuotetta ja sillä tehdään melkein mitä tahansa. Sitten eri edustajat, eri näkemyssuunnat vielä muklaavat sitä vähän eri suuntaan. Taustamateriaali on erilainen ilmastostrategia ja sitten se muuttuu yhtäkkiä tuolla ministerivaliokunnassa ja valtioneuvostossa toisenlaiseksi, kun mennään itse pääasiaan jnp. Täällähän siitä juuri äsken käytiin keskustelu. Kuitenkin, arvoisa puhemies, eihän asianlaita ole näin. Koko maapallon historia on ilmaston historiaa, kokonaan ilmastojen historiaa. Kaikki eliökuntaan liittyvä, elämään liittyvä, on ilmastojen historiaa. Ilmastosta on riippunut se, mitenkä evoluutionopeus on edennyt täällä maapallolla, mikä on ollut lajien sukupuutto jnp. Kaikki on ollut ilmastosta kiinni.

Kun, arvoisa puhemies, 60-luvulla olin suorittanut ensimmäiset tutkintoni ja tulin yliopistolle töihin, silloin puhuttiin täällä Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa ilmastonmuutoksesta. Se oli keskeinen. Siitä tehtiin väitöskirjoja. Parhaat väitöskirjat olivat väitöskirjoja, jotka käsittelivät ikosaionista ilmastonmuutosta. Se oli se "lämpökausi", joka huipentui 1930-luvulla. Silloin oli todella lämmintä, tähän aikaankin vuodesta, todella lämmintä. Se vaikutti eliöstöön. Se vaikutti kaikkeen. Silloin ennustettiin, että seuraava niin sanottu lämpöjakso on suurin piirtein silloin kuin se nyt on, ja näin on suurin piirtein käynytkin. Täällä on todistettu ministereiden suulla tuoreitten tutkimusten tuloksia, että näin on asianlaita. Otetaan historiasta vielä se, että silloinkin todettiin, että ilman hiilidioksidipitoisuus on nousussa. Nyt se on jatkanut siitä edelleen nousuaan. Siinä on kysymys tasoerosta kuitenkin.

Se, mikä on uutta, tuli esille ministeri Hassinkohan se nyt oli puheenvuorossa, jossa hän totesi, että aivan tuoreimmat tulokset ovat osoittaneet sen, että taustasäteily maapallon pinnalta on todella nyt jarruuntunut jonkin verran. Siis se on ensimmäinen todellinen näyttö siitä kasvihuoneilmiöstä.

Arvoisa puhemies! 1970-luvulla käytiin tieteellisessä maailmassa erittäin voimakasta keskustelua siitä, mitä merkitsevät nämä ilman lämpötilan muutokset erikoisesti napa-alueitten osalta. Nimittäin napa-alueilla keskimääräinen sademäärä nytkin on vain 100 millimetriä vuodessa, 100 millimetriä vuodessa. Jos tapahtuu todellinen kasvihuoneilmiö, se tarkoittaa sitä, että sademäärä nousee merkittävästi. Toisin sanoen samanaikaisesti, kun jäätä sulaa kasvihuoneilmiön johdosta, lunta tulee sadantana alas. Niinpä 1978 ilmestyi kaksi teosta yhtä aikaa, joista toinen ennakoi, että napajäätiköt sulavat, ja toinen, että napajäätiköt paksuuntuvat, jälkimmäinen johtuen siitä, että sademäärä nousee niin paljon odotetun mahdollisen kasvihuoneilmiön johdosta. Tämä taustailmiö, kokonaisuus, puuttuu tästä selonteosta kokonaan, siis se, mihin kaikkea tätä pitää projisoida, jotta jollakin tavalla saisi todellisen kuvan siitä, mitä maapallolla oikein tapahtuu.

Se taho, jonka kannattaa todella olla joka tapauksessa huolissaan, ovat Tyynen valtameren saarivaltiot, joiden monien saarien korkein piste on kaksi metriä merenpinnan keskitason yläpuolella, eli toisin sanoen merenpinnassa ei tarvitse tapahtua paljon mitään muutoksia, kun ne jäävät ainakin tilapäisesti veden alle.

Arvoisa puhemies! Tämän asian tekee globaalisti vaikeaksi se, että olemme tällä hetkellä maapallolla kolmessa loukussa, joista yksi on fossiilisten polttoaineiden tai energianlähteiden saatavuusloukku. Se tarkoittaa sitä, että niitä on saatavilla vielä, niin raakaöljyä kuin kivihiiltä, antrasiittia jnp. Se tarkoittaa sitä, että ne pyritään käyttämään loppuun. Kysymys on siitä aikataulusta, millä käyttö tapahtuu, ja siitä, millä tavalla käyttö tapahtuu. Käytetäänkö niitä niin, että niitä käytetään uusiutuviin energialähteisiin perustuvien järjestelmien luomiseen — siis jonkinlaiseen kestävään tulevaisuuteen — vai käytetäänkö niitä vain hiilidioksidin tuotantoon? Jos ei lähinnä meriin absorboidu tarpeeksi hiilidioksidia, ilman hiilidioksidipitoisuus silloin nousee.

Toinen loukku on sademetsät, jotka ovat, samoin kuin Siperian metsät, olleet varsinaiset hiilidioksidin sitojat. Niitten kummankin kohdalla menee tällä hetkellä todella huonosti, ja ne vaikuttavat hiilidioksiditaseeseen maapallolla.

Kolmas loukku on aavikoitumisprosessi. Tällä hetkelläkin siellä, missä Sahara pystyy leviämään, se leviää 5—7 kilometriä vuodessa, 50—70 kilometriä vuosikymmenessä, jos vielä voi levitä pinta-alaltaan. Tämä tarkoittaa sitä, että niillä alueilla hiilidioksidin sitoutumista ei enää tapahdu. Se on siis loppu. Sillä tavalla globaalisti keskeinen tehtävä vaikuttaa niin sanottuun kasvihuoneilmiöön on se, että nämä alueet uudelleen metsitetään, tavalla tai toisella metsitetään, agroforesterin kautta metsitetään, joka tapauksessa metsitetään niin, että ne sitovat hiilidioksidia, ja se pelastaa siellä myöskin ne ihmiset, jotka tällä hetkellä pakenevat aavikoitumista.

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys aika isoista asioista, jotka on taustana kutakuinkin pakko ottaa huomioon. Toivon mukaan näihin osataan kiinnittää mietelmyksessä huomiota.

Edelleen totean, että erään osan puheenvuoroani voin kuitata erittäin lyhyesti. Ed. Valto Koski totesi, että tässä on liikenteen osuus jäänyt aivan lapsipuolen asemaan, on jopa unohdettu se, että neljännes hiilidioksidipäästöistämme tulee liikenteestä, ei ole pohdiskeltu eri liikennemuotojen vaihtoehtoja jnp., niin kuin ed. Koski kuvasi. Tästä selvisin tällä, olemalla täsmälleen samaa mieltä hänen kanssaan.

Sitten, arvoisa puhemies, tästä laskutavasta. Täällä ei ollenkaan käy ilmi se, minkälainen meidän sähkönkulutuksemme on, johon tässä koko ajan viitataan. Normaalitilannehan on se, että sellaisena päivänä kuin tämä päivä on meillä tarvitaan 8 000—9 000 megawattia kapasiteettia siihen, että sähkönsaanti toteutuu. Ei sen enempää eikä vähempää. Kun meillä on Etelä-Suomessa, juuri Pääkaupunkiseudulla, perjantaina -20 ja siitä alle koko vuorokauden lämpötila, silloin tarvitaan lisäkapasiteettia. Siitä syntyvät ne piikit, ja niitten hoitamisesta on nyt siis kysymys, niitten piikkien hoitamisesta. Niihin käyvät aivan hyvin, kun ne ovat muutaman päivän, muutaman viikon piikkejä, hiilivoimalat, koska niillä ei maapallon hiilitaseeseen vaikuteta yhtään mitään, jos niitä käytetään viikko, kaksi tai kolme.

Sitten, arvoisa puhemies, kysytään, pitäisikö tästä kivihiilivoimaloitten omistajille kompensoida jotakin, niin kuin nyt TT:kin on vaatinut. Eihän tarvita ollenkaan mitään. Inkoo on seisonut vuosikausia. Haapaveden turvevoimalaitosta on seisotettu vaikka kuinka kauan, melkein vuosia jnp., ja ihan omaehtoisesti. Bisnetin luonteeseen kuuluu, että näin tehdään, eikä niistä ole vaadittu valtiolta eikä miltään yhtään mitään korvausta.

Petri Neittaanmäki /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olemme saaneet viime vuosina yhä enemmän tietoa meitä uhkaavasta ilmastonmuutoksesta. Pohjois-Euroopassa asiaan on suhtauduttava erityisellä vakavuudella, sillä ilmasto lämpenee näillä leveysasteilla enemmän kuin esimerkiksi päiväntasaajalla. Nyt käsiteltävänä oleva valtioneuvoston selonteko Kansallisesta ilmastostrategiasta onkin erittäin tärkeä ja ajankohtainen.

On selvää, että kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä, ennen kuin ilmastonmuutos on edennyt liian pitkälle. Tätä taustaa vasten onkin valitettavaa, että äskettäin Haagissa järjestetyssä ympäristökokouksessa useat Kioton pöytäkirjan kysymykset jäivät vielä avoimiksi. Tavoitteiden saavuttamista vaikeuttaa entisestään se, etteivät maailman suurimman hiilidioksidipäästöjen aiheuttajan, Yhdysvaltojen, uuden hallinnon ympäristölinjaukset ole olleet toivoa herättäviä.

Hiilidioksidi on kasvihuoneilmiötä edistävistä kasvihuonekaasuista merkittävin. Sen osuus ilmastonmuutoksesta on maailmanlaajuisesti noin kaksi kolmasosaa. Hiilidioksidipäästöt ovat yksi suurimpia ympäristöongelmien aiheuttajia myös meillä Suomessa. Liikenteen osuus koko Suomen hiilidioksidipäästöistä on jo nyt noin 20 prosenttia ja se kasvaa entisestään voimakkaasti lisääntyvän kaupunkiliikenteen myötä. Tämä asettaa erityisen haasteen liikenteen päästöjen vähentämiselle. Hiilidioksidipäästöjen lisäksi liikenne tuottaa nykyisin Suomen rikkipäästöistä 49 prosenttia, hiilivetypäästöistä 49 prosenttia ja typenoksidipäästöistä jopa 53 prosenttia.

Suomessa viime aikoina käytyä ilmastokeskustelua on hallinnut väittely ydinvoiman lisärakentamisen tarpeellisuudesta. On valitettavaa, että tämä aihepiiri on sävyttänyt myös ilmastostrategian ympärillä käytyä keskustelua. Tähän antoi osaltaan aihetta eduskunnan puhemiesneuvostossa viime perjantaina täpärän äänestyksen jälkeen syntynyt ehdotus, jonka mukaan kansallinen ilmastostrategia tulisi käsitellä talousvaliokunnassa. Ilmastokysymykset on tähän mennessä käsitelty poikkeuksetta eduskunnan ympäristövaliokunnassa. Myös Euroopan unionissa ilmastostrategiaa käsitellään ympäristöministerineuvostossa. Kansallisen ilmastostrategian sisältämien päävaihtoehtojen KIO1 ja KIO2 taloudellinen ero on pieni. Sen sijaan ilmastostrategian ympäristövaikutukset ovat erittäin merkittävät ja kauaskantoiset. Siksi on tärkeää, että asiaa käsittelee eduskunnan asianomainen asiantuntijaelin, joka tässä tapauksessa on ympäristövaliokunta.

Arvoisa herra puhemies! Kansallisen ilmastostrategiamme päätavoite, päästöjen vähentäminen, on tärkein kansainvälinen ympäristöpoliittinen tavoitteemme. Kysymys on YK:n tärkeimmän ympäristösopimuksen kansallisesta täytäntöönpanosta.

Ympäristöä tuhoavien päästöjen ja jätteiden määrä kasvaa kuitenkin jatkuvasti. Emme voi poistaa tätä ongelmaa yksinomaan ydinvoiman lisärakentamisella tai turvautumalla maakaasuvaihtoehtoon. Tarvitsemme yleisiin kulutustottumuksiin ja asenteisiin vaikuttavia toimia. Meidän on yksinkertaisesti kyettävä hillitsemään jatkuvasti kasvavaa energiankulutustamme ja vähentämään päästöjämme sekä jätteidemme määrää muun muassa kierrätystä lisäämällä.

Voimme edesauttaa päästöjen vähentymistä ja ilmanlaadun parantumista myös muuttamalla liikennekulttuuria joustavilla ja kattavilla joukkoliikenneratkaisuilla sekä kevyen liikenteen suosimisella. Autoilua ei kuitenkaan voida kohtuuttomasti rajoittaa, sen sijaan autojen ympäristöystävällisyyteen voimme vaikuttaa. Autotehtaat etsivät jatkuvasti puhtaampia, öljyä korvaavia polttoainevaihtoehtoja. Nyt on jo kehitetty automalli, joka voi bensiinin lisäksi käyttää polttoaineenaan biokaasua. Merkittävät autonvalmistajat ovat esitelleet viime aikoina myös vetyä energialähteenään käyttäviä moottoreita. Myös sähköautot ovat olleet käytössä jo pitkään, mutta valtiovalta voisi edistää niiden yleistymistä esimerkiksi poistamalla ne varsinaisen ajoneuvoveron eli niin sanotun dieselveron piiristä, minne ne eivät todellakaan kuulu.

Ilmastoa voidaan suojella tehokkaasti myös edistämällä uutta energiateknologian tutkimusta ja tuotekehitystä. Uusiin energiamuotoihin ja materiaaleihin keskittyvässä teollisuudessa on mahdollista löytää ratkaisuja muun muassa veden, ilman ja maan puhdistukseen sekä jätteiden käsittelyyn. Näin syntyvän uuden teknologian kaupallistumista on edistettävä julkisella rahoituksella. Ympäristöteollisuudesta voidaan saada uusi merkittävä tukijalka kansantalouteemme, kenties jopa uusi Nokia.

Arvoisa puhemies! Selonteossa ydinvoiman vaihtoehdoksi nostettu maakaasu helpottaisi mielestäni tulevaisuudessa myös ympäristöystävälliseen vetykaasuun siirtymistä. Nyt rakennettavat maakaasuputket voisivat toimia tulevaisuudessa vetykaasun siirtoputkina. Siksi vetyteknologian kehittämiseen on panostettava voimakkaasti myös Suomessa.

Leea Hiltunen  /skl:

Arvoisa herra puhemies! Olemme erittäin tärkeän selonteon lähetekeskustelussa, ja on erittäin hyvä, että täällä on tullut esitys, että mietintö valmistuisi ympäristövaliokunnassa. Kannatan esitystä ja myöskin sitä, että lausunnonantajana olisi myös työasiainvaliokunta.

Ilmastopolitiikassa ja energialähteiden valinnassa tärkeintä on pyrkiä pitkän aikavälin kestävään ja myönteiseen kehitykseen. On todella kysymys isosta ympäristöpoliittisesta haasteesta ja ennen kaikkea tulevaisuuden kysymyksestä, jota tässä nyt käsitellään. Ajattelen, että meillä on ollut mahdollisuus nyt, kun ydinjätteen loppusijoitusta on käsitelty ja nyt käsitellään ilmastostrategiaa, todella aika kokonaisvaltaisesti käsitellä kysymystä, mitä maapallollamme tapahtuu, ja ennen kaikkea etsiä ratkaisuja, miten voidaan vaikuttaa kestävän kehityksen toteutumiseen. Siitähän tässä on kysymys. Se on iso haaste niin kansalaisille kuin päättäjillekin ja eri vaikuttajille kaiken kaikkiaan. On kysymys globaalista, isosta asiasta, mitä me kaiken kaikkiaan teemme. Saamme olla mukana isossa prosessissa kansainvälisessä toiminnassa.

Tietysti on erittäin ikävää, mitä Haagin kokouksessa on tapahtunut. Se, että Suomi on sitoutunut erittäin uskollisesti eri sopimuksiin ja pyrkii vakavalla mielellä näihin tavoitteisiin, on tietysti asia, jonka pitäisi saada kannatusta. Ennen kaikkea meidän pitäisi ehkä näkyvämminkin toimia ympäristön hyvän tulevaisuuden ja kestävän kehityksen puolesta.

Se, että meillä Suomessa on ympäristön osalta, noin näkyväisesti jos ajatellaan ja kokemukseen perustuen, hyvä tilanne, ei suinkaan sulje pois sitä, että nyt jo todella monet kansalaiset maapallolla ovat konkreettisesti sen tilanteen edessä ja kosketuksissa siihen, mitä tapahtuu, kun ei ympäristö kestä ilmastossa tapahtuvia muutoksia: ilmaston lämpenemiseen ja veden kohoamiseen, luonnonmullistuksiin, onnettomuuksiin ja erilaisiin tuhoihin. Silloin on todella kysymys siitä, miten voidaan vaikuttaa, miten kannetaan vastuuta ympäristöstä ja miten pysytään sopimuksissa, joihin on sitouduttu, miten tavoitteet saavutetaan. Mielestäni silloin on vakava kysymys, miten ennen kaikkea päästöjä vähennetään. On kysymys toki asenteista. On muokattava asenteita ja kehitettävä teknologiaa ja ennen kaikkea etsittävä monipuolisia vaihtoehtoja, myöskin energiavaihtoehtoja.

Siinä mielessä on erittäin hyvä, että täälläkin keskustelussa on todella tullut hyvin laajasti esille se, ettei nyt vain ole kysymys siitä, että etsitään perusteita ydinvoimavaihtoehdolle, vaan ennen kaikkea on paljon paljon laajemmasta ja isommasta ja vakavammasta asiasta kysymys silloin, kun me puhumme ympäristön tulevaisuudesta ja ilmaston kehittymisestä, ilmastonmuutoksista. Silloin tarvitaan tietysti vastuuta myöskin päättäjiltä ja kuluttajilta. Kun vastuuta kuluttajien suuntaan kohdennetaan, on toki vakava kysymys silloin, minkälaisen tiedon äärellä kuluttajat voivat olla ja mistä he ammentavat sisältöä niille valinnoilleen, mitä he elämässään kaiken kaikkiaan joutuvat tekemään.

Ajattelen näin, että Energiansäästöohjelman toteuttamiseksi huomattava merkitys on tietysti koulutuksella, kun pyritään vaikuttamaan yleisiin kulutustottumuksiin ja asenteisiin. Koulutuksella ja ohjauksella voidaan energiansäästön ja energian tehokkaamman käytön kautta vaikuttaa myös niihin lisäkustannuksiin, joita ilmastostrategian toteuttamisesta väistämättä energian käyttäjille ja koko kansantaloudelle aiheutuu.

Tiedon lisääntyessä kuluttajat mielestäni motivoituvat toimintaan, jonka tietävät koituvan ympäristön parhaaksi. Tällaista ilmastonmuutosta ja kuluttajan valintamahdollisuuksia koskevaa tietoa voidaan sisällyttää koulutukseen eri asteilla. Onhan kyse hyvin arkisista asioista: lämmityksestä, kodin laitteista, liikkumisesta, käytetyistä palveluista, jätehuollosta jne., jotka kaikki ovat kuitenkin tämän ison kokonaisuuden kannalta hyvin merkittäviä asioita. Eli me tarvitsemme tietoa. Me tarvitsemme tietoa myöskin ratkaisujen perustaksi, päätösten perustaksi, valintojen perustaksi.

Me tarvitsemme toki myöskin erilaisia verotuksellisia ratkaisuja. Niitä on etsittävä erityisesti tämän kysymyksen äärellä. Esimerkiksi energiaveroja korotettaessa on huomioitava sekä niiden ohjausvaikutus että vaikutus maamme kilpailukykyyn ja työllisyyteen. Energiaveron tuottoa olisi perusteltua käyttää myös esimerkiksi ruoan arvonlisäveron alentamiseen sekä tuloveron ja yritysten sosiaaliturvamaksun alentamiseen, joilla olisi myönteisiä vaikutuksia työllisyyteen. Energiaverojen kansainvälisen kehityksen sekä teollisuuden kilpailukyvyn kannalta on keskeistä pyrkiä EU:ssa vaikuttamaan muun muassa minimiverodirektiivin aikaansaamiseksi.

Täällä on tuotu paljon esille, mitä puutteita selonteossa on ja mitä siinä on hyvää. On ihan oikein, että näihin asioihin myöskin eri valiokunnissa ja asiantuntijoita kuultaessa perehdytään. On arvioitu näitä lukuja ja vertailuja, niitten kestävyyttä tahi tulevaisuuden ratkaisuja näiden arvioiden, lukujen ja taustaselvitysten pohjalta. Ajattelen niin, että nimenomaan tämä selonteko, mikä nyt on, saisi sellaisen käytön vasta kun se asiantuntijakuulemisen kautta muotoutuu mietinnöksi. Sen jälkeen olemme valmiimpia tekemään seuraavia ratkaisuja ja päätöksiä ympäristön tulevaisuutta ajatellen.

Selonteossa tuodaan esille muun muassa, kuinka maakaasun lisäkäyttöön perustuva vaihtoehto johtaa jonkin verran suurempiin kokonaistaloudellisiin kustannuksiin kuin ydinvoimapainotteinen sähkönhankintavaihtoehto. Tämä on yksi esimerkki vertailuista. Kyse on kuitenkin mielestäni hyvin pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavasta valinnasta, jonka seuraukset ulottuvat tuleville sukupolville. Näitä valintoja ei voida tehdä kovin epävarmojen oletusten varassa. Kun on kysymys ihmisten tulevaisuudesta, uusista sukupolvista, ihmisten terveydestä ja turvallisuudesta jne., silloin odotan, että nämä tiedot ja luvut saavat täydennystä nimenomaan valiokuntakäsittelyssä.

Ajattelen näin, että on tunnustettava myöskin se, että ydinvoimaan liittyy useita epävarmuustekijöitä. Tämä selonteko ei niitä poistanut.

Kun puhutaan ilmastostrategiasta, täällä tuli joissakin puheenvuorossa esille myös se, että liikenteen merkitys on liian vähäisesti huomioitu näissä materiaaleissa. Itsekin koen, että liikenteen merkitystä tulee paljon enemmän avata. Suomen kokoisessa maassa merkittävässä asemassa ovat liikenteestä aiheutuvat päästöt. Myönteisiin tuloksiin päästään polttoaineen kulutusta vähentämällä. Taloudellista ajotapaa voidaan opettaa jo autokoulussa, ja kehitystyötä tekemällä voidaan saada vähemmän kuluttavia ajoneuvoja. Näitä esimerkkejä löytyy. Varsinkin suurissa kaupungeissa on joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja soveltuvuutta kehitettävä. Yritysten ja yhteisöjen ympäristöystävällisiä työmatkasuunnitelmia on tarkoituksenmukaista tukea. Tällainen olisi erityisesti joukkoliikenteen työmatkalippu, jolla olisi nimellisarvoa alhaisempi verotusarvo.

Toivon todella, niin kuin ministeri esittelypuheenvuorossa totesi, että tämä strategia on tärkeä, jolla linjataan Suomen tulevaisuutta. Tässä työssä on erityisen tärkeää erottaa, mikä on oleellista, ja nostaa se selvästi esille. Maapallon kasvihuonepäästöjä on vähennettävä voimakkaasti. Meillä teollisuusmaana ja korkean teknologian osaajana on velvollisuus olla osallisena tässä työssä. Muutoksia tarvitaan joka alalla ja sektorilla.

Reijo Kallio  /sd:

Herra puhemies! Hallitus on ohjelmansa mukaisesti sitoutunut toteuttamaan Kioton pöytäkirjan ja Euroopan unionin sisäisen taakanjaon mukaiset tavoitteet kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi. Tämä on tarpeen ja nopeasti, sillä ilmastonmuutos on tosiasia ja olipa sen laajuus mikä tahansa, niin se uhkaa maapallomme tasapainoista kehitystä.

Ensimmäisestä teollisesta vallankumouksesta lähtien kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä on lisääntynyt merkittävästi. Samanaikaisesti luonnon kyky sitoa niitä on heikentynyt. Globaalitasolla avainasemassa hiilidioksidipäästöjen ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen alentamisessa ovat Pohjois-Amerikka, jonka osuus hiilidioksidipäästöistä on 29 prosenttia, Aasia ja Eurooppa. Päästöjen vähentämisessä Kioton pöytäkirjan tavoitteita on pidettävä vasta ensimmäisenä vaiheena. Meidän on jo nyt suunnattava katseemme aikaan vuoden 2010 jälkeen.

Joka tapauksessa nyt on tärkeää, että Kioton pöytäkirjan velvoitteet otetaan vakavasti ja tehdään määrätietoista työtä niiden täyttämiseksi. Suomella on käsittääkseni hyvät mahdollisuudet saavuttaa Kioton pöytäkirjan tavoitteet, mutta ei tätä hanketta kannata aliarvioidakaan. Suomi on jo nyt johtava maa yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa sekä biopolttoaineiden käytössä. Kun vielä otetaan huomioon vesivoiman merkittävä osuus voimantuotannossa ja energiaintensiivisen teollisuuden jo korkea tehokkuus, niin väkisinkin on todettava, että kustannustehokkaiden kotimaisten vähennystoimenpiteiden määrä on rajallinen.

Mitä tulee Kioton joustomekanismeihin, niin mielestäni niihin liittyvät epävarmuudet johtavat vääjäämättä siihen, että kansallinen ilmastopolitiikkamme on tässä vaiheessa syytä perustaa ensisijaisesti kotimaisten vähennystoimien varaan.

Päästöjen vähentäminen on varsin laaja kokonaisuus. Se koskettaa varsin monia sektoreita, teollisuuden ja energiasektorin lisäksi niin liikennettä, jätehuoltoa, yhdyskuntarakentamista kuin asumistakin, mutta kansallisessa ilmastostrategiassamme energia-ala on keskeinen toteuttaja. Ilmastostrategian keskeisiä ainesosia ovat vuoden 1999 laaditun Uusiutuvien energianlähteiden edistämisohjelman toteuttaminen sekä viime vuonna laadittu Energiansäästöohjelma. Uusiutuvien osalta biopolttoaineita, tuulivoimaa ja vesivoimaa voidaan jossain määrin lisätä, vesivoimaa lähinnä pienvesivoiman osalta ja miksei tietysti nykyisiä vesivoimalaitoksia modernisoimallakin, samoin myös puun käyttöä, mutta puun käytön osalta on huolehdittava siitä, että metsän ravinnekierto ei häiriinny.

Kansallisessa ilmastostrategiassamme on kaksi erilaista tulevaisuuden skenaariota, joilla pyritään saavuttamaan Suomen kasvihuonepäästöjen vähentämiselle asetetut tavoitteet velvoitejaksolla 2008—2012. Maakaasuskenaariossa sähköntuotannon lisäys perustuu pääosin maakaasuun ja lisäksi kaikki nykyinen hiilivoima korvattaisiin maakaasulla. Ydinvoimavaihtoehdossa lisäkapasiteetti on pääosin ydinvoimaa ja maakaasu korvaisi osittain hiilivoimaa yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa. Kummassakin skenaariossa lisätään tuntuvasti uusiutuvien energianlähteiden käyttöä ja energiansäästöä tehostetaan olemassa olevien ohjelmien mukaisesti.

Kun itse arvioin näitä kahta skenaariota, niin mielestäni enemmän epävarmuuksia liittyy maakaasuskenaarioon. Uskon, että Kioton sopimus on vasta ensimmäinen askel päästövähennystalkoissa. Näin ollen heti alkuunsa meidän on valittava vaihtoehto, joka on pitkän päälle ilmastoystävällisempi.

Maakaasun poltosta tulee hiilidioksidia, tämä vain tunnutaan sujuvasti aina silloin tällöin sivuutettavan. Esimerkiksi Euroopan unionin alueella hiilidioksidipäästöistä 26 prosenttia on peräisin maakaasusta, enemmän kuin hiilestä, josta päästöjä tulee 23 prosenttia. Itse polttoprosessissa maakaasun päästö on noin puolet hiilenpolttoon verrattuna. Maakaasu on kylläkin hyvä valinta silloin, kun se korvaa hiilen käyttöä.

Mutta ydinvoimaan verrattuna maakaasunkin päästöt ovat suuria. Esimerkiksi 1 000 megawatin ydinvoimalaitokseen verrattuna vastaavan kokoinen maakaasuvoimalaitos aiheuttaa noin 4 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästön. Onkin perusteltua kysyä, että jos maakaasu valitaan ydinvoiman tilalle, kuinka meidän käy pitkän päälle. Uskon, että päästöjen lisärajoitukset ovat välttämättömiä jatkossakin, mutta millä päästöjä vähennetään sitten, jos nyt valitaan maakaasuvaihtoehto? Vaihdetaanko maakaasu kymmenen vuoden kuluttua muihin energialähteisiin? Mitä tämä vaihto maksaisi ja kuka korvaisi hukkaputki-investoinnin?

Ilmasto-ohjelman mukaan maakaasuvaihtoehto on kansantalouden kannalta 1—3 miljardia markkaa vuosittain kalliimpi kuin ydinvoimavaihtoehto. Lisäksi valtiolle tulee maakaasuskenaariossa muita kustannuksia. Kun tietää, miten tiukassa rahat ovat esimerkiksi köyhyyden torjuntaan, niin kovin kevyesti mielestäni ollaan valmiita ohjaamaan miljardeja kalliimpaan sähköntuotantovaihtoehtoon. Tässäkin pitäisi muistaa hallituksen ilmastostrategialle paaluttamat reunaehdot. Lähtökohtana on velvoitteiden täyttäminen siten, että tarvittavat toimenpiteet eivät heikennä talouden ja työllisyyden kasvua sekä tukevat julkisen velan vähentämistä.

Maakaasun hintakehitykseen liittyy mielestäni myös suuria epävarmuuksia. Tämä näkyy myös ilmasto-ohjelman luvuissa. Maakaasulle on käytetty tämän päivän hintana noin 50:tä markkaa megawattitunnilta ja vuodelle 2010 hintaa 60 markkaa. Maakaasun hinta on jo nyt kuitenkin maamme rajalla 60 markkaa megawattitunnilta, Italiassa ja Ranskassa luokkaa 90 markkaa. Euroopassa ja USA:ssa onkin ollut selvä suuntaus: maakaasun hinta on ollut nousussa, eikä näköpiirissä mielestäni ole mitään tekijää, joka antaisi aihetta päinvastaisiin hintaodotuksiin.

Vielä viimeisenä maakaasuskenaarioon liittyvänä ongelmana pidän sitä, että se johtaisi hyvin suureen riippuvuuteen Venäjästä, koska maakaasua tulee vain yhdestä suunnasta. Kaasuskenaarion toteutuessa Suomen sähköstä 40 prosenttia olisi venäläisen kaasun ja tuontisähkön varassa. Tämä mielestäni sisältää aivan liian suuren huoltovarmuus- ja hintariskin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi pari sanaa teollisuuden merkityksestä, jota täällä on tänään jo lyhyesti sivuttu. Suomen energiaintensiivisen teollisuuden toiminnan yksi perusedellytys on vakaa ja edullinen sähkön hinta sekä varmuus sen saannista. Nämä ovat edellytyksiä uusille työpaikoille ja palveluille, uusille investoinneille. Suomessa perusteollisuus on merkittävä työllistäjä. Erityisesti energiavaltaisten yritysten työntekijöistä useimmiten suurin osa on Suomessa, mikä korostaa niiden merkitystä työllistäjänä.

Tällä asialla on myös aluepoliittinen ulottuvuutensa. Metsä-, metalli- ja kemianteollisuuden työpaikat ovat nyt ja vastaisuudessa tärkeä aluetaloudellinen vastapaino keskittymistä suosivalle kehitykselle. Itse asiassa kyllä tietoyhteiskuntakin tarvitsee sähköä siinä kuin teollisuusyhteiskuntakin. Tämä on nähty muun muassa Kaliforniassa, josta on tullut surullisen kuuluisa esimerkki siitä, miten käy, kun ei huolehdita sähköntuotantokapasiteetista. Kun miljoonia työasemia käytetään samanaikaisesti ja kun miljoonia kännyköitä ladataan, niin kuluuhan siinä sähköä.

Esko  Kurvinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yleisesti tunnustetaan, että ilmastonmuutos on maailman laajuinen uhka ympäristölle, ihmisten toiminnalle ja siten myös taloudelliselle kehitykselle. Kasvihuoneilmiö ja maapallon keskilämpötilan kohoaminen ovat seurausta ilmakehässä olevien kasvihuonekaasujen lisääntymisestä. Viimeksi kuluneiden kahdenkymmenen vuoden aikana säähän liittyvät luonnonkatastrofit ovat voimakkaasti lisääntyneet. Vuosittain niiden taloudelliset vahingot ovat jo kymmeniä miljardeja euroja.

Onkin välttämätöntä ryhtyä määrätietoisiin ja voimakkaisiin toimenpiteisiin, jotta vaarallisia ilmastonmuutoksia aiheuttava ilmakehän liiallinen kasvihuonekaasupitoisuus saadaan merkittävästi vähenemään. Kasvihuoneilmiön maailman laajuisen luonteen vuoksi sen hidastamiseen tarvitaan laajaa kansainvälistä yhteistyötä. YK:n ilmastonmuutosta koskevassa puitesopimuksessa ja Kioton sopimuksessa niin ajallisesti kuin määrällisestikin määriteltyjen päästövähennystavoitteitten toteuttamiseksi onkin tärkeää päästä nopeasti eteenpäin. Huolestuttavia ovat kuitenkin aivan viime päivinä Yhdysvalloista tulleet viestit siitä, ettei USA tule ratifioimaan Kioton pöytäkirjaa eikä sitoutumaan sen mukaisiin päästövähennyksiin.

Arvoisa puhemies! Vaikka maailman laajuinen kehitys ja Kioton tavoitteen toteuttaminen näyttävät vielä varsin epävarmoilta, kansallisten tavoitteiden tulee olla meillä selkeitä. Selonteossa lähtökohtana onkin kotimaisiin toimenpiteisiin pohjautuva Kioton sopimuksen kansallinen toteuttaminen. Meidän tuleekin omilla toimillamme päästä Kioton sopimuksessa määriteltyihin tavoitteisiin. Ilahduttavaa onkin se, että Suomi on jo nyt saavuttanut tavoitellun tason eräiden päästöjen osalta. Mielestäni on kuitenkin välttämätöntä, että Suomi täyttää sopimuksessa mainitut kriteerit myös tulevaisuudessa talouskasvun suunnasta huolimatta. Suomen tulee kuitenkin kantaa vastuuta myös globaalilla tasolla sekä kannustaa omalla toiminnallaan muita teollisuusmaita toimimaan Kioton sopimuksen mukaisesti. Minusta on tärkeää, että myös vanhat Euroopan teollisuusvaltiot ottavat vastuun omista toimistaan ja vähentävät kivihiilen käyttöä.

Euroopan unionin pitäisi olla esimerkki, jonka jäsenvaltiot ottavat vastuuta ilmastokysymyksestä saavuttamalla maakohtaiset päästötavoitteet sekä kantavat vastuuta myös globaalitasolla. Energian tuotannon ja käytön hiilidioksidipäästöt ovat avainasemassa kansallisen tavoitteemme saavuttamiseksi. Mielestäni hallitus on oikeassa lähtiessään ilmastostrategiassa siitä, että energiankäytön tehostamista jatketaan Energiansäästöohjelman mukaisesti. Siksi tutkimus- ja kehittämistoimenpiteitä tulee jatkaa energiansäästön ja energian paremman hyötysuhteen saavuttamiseksi. Tämä edellyttää kotitalouksille ja yrityksille tiedottamista ja kouluttamista omaehtoisen toiminnan vaihtoehdoista.

Kansallisen ilmastostrategian laskelmat perustuvat mielestäni oikeisiin lähtökohtiin. Ilmastostrategian laadinnassa on sitouduttu hallitusohjelman mukaiseen talouskasvuun ja muihin taloutta elvyttäviin reunaehtoihin. Suomelle sovitut tavoitteet on mielestäni välttämätön saavuttaa, mutta siten, etteivät niistä aiheutuvat toimenpiteet heikennä talouden ja työllisyyden edellytyksiä tai julkisen velan maksukykyämme. Kansallisia toimenpiteitä suunniteltaessa ja niitä toteutettaessa on myös olennaista huolehtia Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämisestä.

Suomen energiantuotanto on energialähteiltään hyvin monipuolista. Suomen energiantuotannon erityispiirteitä ovat sähkön ja lämmön yhteistuotanto sekä bioenergian suuri osuus sähköntuotannossa. Puulla ja puuperäisillä polttoaineilla tuotetulle sähkölle saadaan nykyisin valtion tukea noin kuluttajan maksaman sähköveron verran. Tästä on ollutkin seurauksena toivottu puun käytön huomattava lisääntyminen. Esimerkiksi Oulussa joka viides kerrostalo tällä hetkellä lämpiää puulla. Kuitenkin pohjoisen alueen puun käyttö on tällä hetkellä sillä tasolla niin suurta, että sen saatavuus alkaa olla maksimissaan. Sen sijaan pohjoisessa on runsaasti kunnostettuja soita ja niiden varaan tehtyjä miljardiluokan investointeja puun ja turpeen yhteiskäyttölaitoksissa. Turpeen työllistävä vaikutus on erittäin suuri niillä alueilla, joilla työpaikat ovat koko ajan vähenemässä. Tämän vuoksi turpeelle tulee ottaa käyttöön samanlainen verotuki kuin nyt on puulla. Kansallisia ilmastotoimenpiteitä toteutettaessa on joka tapauksessa huolehdittava siitä, että julkisen rahoituksen avulla tehdyt investoinnit lämpölaitoksiin voidaan käyttää loppuun.

Arvoisa puhemies! Tämän ilmastostrategiakäsittelyn yhteydessä tulee pitää erillään ilmaston päästöongelmat ja periaatepäätös uudesta ydinvoimalaitoksesta, olipa ratkaisuna kivihiilen korvaamiselle ja Kioton sopimuksen täyttämiselle ydinvoima tai maakaasu. Suomen kansallisesta näkökulmasta maakaasun varaan jääminen ei tosin ole ongelmatonta huoltovarmuus- ja hintariskien takia. Kioton sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi mielestäni on aina parempi ratkaisu porkkana kuin keppi. Kannustamalla teollisuutta ja kotitalouksia luomme edellytyksiä ilmapiiriltään myönteiselle suhtautumiselle sopimuksen rajoituksiin.

Energiankäytön ohjauskeinona on puhuttu myös yritysten ja valtioiden välisestä päästökaupasta. Minusta tämä tulee jättää tässä tilanteessa tulevaisuudessa selvitettäväksi asiaksi. Kysymys päästökaupasta ei mielestäni ole ollenkaan selvä tai on vähintäänkin epäilyttävää ja vaatii vielä paljon lisäpohdintaa.

Valtioneuvoston selonteko ilmastostrategiasta on mielestäni Kioton sopimuksen hengen mukainen. Tavoitteiden saavuttamiselle on Suomessa hyvät edellytykset. Strategiaselonteossa on määritelty erilaisia vaihtoehtoratkaisuja päästöongelmiin, ja samalla luomme pohjaa suurelle tulevalle energiaratkaisullemme. Toivottavasti pystymme rakentavasti löytämään oikeat ratkaisut päästörajoitusten saavuttamiselle, niin että tulevat sukupolvet saavat nauttia sekä puhtaasta ympäristöstä että taloudellisen vakavaraisuuden tuomasta hyvinvoinnista.

Pekka Nousiainen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kiotossa 1997 ilmastosopimuksen osapuolten kokouksessa määriteltiin, että Suomen vuotuiset kasvihuonepäästöt vuosina 2008—2012 saavat olla keskimäärin ja korkeintaan vuoden 90 tasoa. Jäsenmaiden on osoitettava edistymisensä ilmastotavoitteiden suhteen ensimmäisen kerran jo vuonna 2005. Tähän on aikaa vain neljä vuotta.

Käsiteltävänä olevassa ilmastostrategiassa hallitus linjaa kansallisia ilmastopoliittisia toimenpiteitä ja tavoitteita sekä keinoja niiden toteuttamiseksi. Totuus on, että ihmisen oma toiminta on aiheuttanut ja aiheuttaa edelleen merkittäviä muutoksia ilmakehässä ja ympäristön tilassa kaikkialla maailmassa. Kasvihuonekaasut ovat lisääntyneet voimakkaan talouskasvun ja teollistumisen seurauksena runsaammin ja nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. On arvioitu, että maapallon keskilämpötila nousee 1—3,5 astetta seuraavien sadan vuoden aikana.

Ilmastonmuutos on merkki ympäristön rasittamisesta yli sen sietokyvyn. Tämän ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan monien eri yhteiskunnallisten ja kansallisten tahojen välistä yhteistyötä. Ilmastoon ja ympäristöön kohdistuviin toimenpiteisiin on saatava osallistumaan kaikki kansalaiset ja tahot yksityisistä aina suuryrityksiin, mutta vastuu kotimaisen ilmastopolitiikan toteuttamisesta on viime kädessä valtiovallalla ja kulloisellakin hallituksella. Valtion tuleekin kiinnittää huomiota eri organisaatioiden ja kansalaisten välisen yhteistyön laajuuteen ja syvyyteen ilmastopolitiikan tavoitteiden ja tulosten saavuttamiseksi. Valtiovallan on myös suunnattava varoja toimivien ja ilmaston tilaa parantavien hankkeiden tukemiseksi.

Maapallon ilmaston lämpenemisen ja kasvihuoneilmiön torjunnan energiapoliittisten toimenpiteiden osalta avainasemassa ovat ennen kaikkea energiapoliittiset ratkaisut meillä kotimaassa. Tähän liittyvät sähköntuotantoon vaikuttavat kysymykset. Hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet 6 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 1999 lähinnä Suomen energiantarpeen voimakkaan kasvun, energiahuollon ja teollisuuden eri prosessien seurauksena, mutta kuten täällä on todettu, liikenteen vaikutukset ovat olleet myöskin melkoisia. Nyt olemme selonteon mukaan kuitenkin kasvihuonekaasupäästöissämme likimain tavoitevuoden, vuoden 1990, tasolla.

Muutoksen suunnan on tähdättävä vähemmän hiilipitoiseen energiantuotantoon, energian tehokkaampaan käyttämiseen ja energian säästämiseen. Maamme korkea energiateknologian taso antaa tähän hyvät mahdollisuudet, ja lisäksi meillä voivat olla hyödynnettävinä arvokkaat luonnonvarat: bioenergia ja puu. Vaihtoehtoisten energiamuotojen käyttöä voidaan lisätä, kuten aurinkovoimaa ja tuulivoimaa. Näiden kilpailukykyä voidaan parantaa aina toimivilla energiamarkkinoilla.

Energiapoliittisia ratkaisuja tehtäessä on syytä huomioida myös alueelliset vaikutukset, aluetalouden kasvu, työpaikkojen lisäys ja yritystoiminnan tukeminen. Hallitus on rakentanut energiapoliittiset ratkaisunsa ydinvoiman lisärakentamisen ja maakaasun varaan. Ydinvoiman lisärakentamiseen ei ole otettu lopullista kantaa, vaan se jää ratkaistavaksi Teollisuuden Voima Oy:n varsinaisen lupahakemuksen käsittelyn yhteydessä. Mitään vaihtoehtoa hallitus ei sulje kuitenkaan pois, joten eduskunnalla on erinomainen tilaisuus paneutua huolella Suomen tulevan perusvoimaratkaisun muotoon ja sisältöön ydinvoiman lisärakentaminen mukaan lukien.

Maakaasu on nostettu toiseksi strategiseksi energiantuotantovaihtoehdoksi, joskin se on todettu kalliimmaksi kuin ydinvoima. Maakaasuun liittyy kuitenkin riskejä. Me emme saa jäädä yhden toimittajan varaan, jolloin sekä kaasun saatavuus että hinta ovat vaikeasti kontrolloitavissa. Mikäli maakaasuvaihtoehto tulee todelliseksi vaihtoehdoksi, meidän tulee olla mukana eurooppalaisessa kaasuverkossa, jolloin on sekä kaasun saatavuus turvattu että hinta markkinaehtoista.

Hiilivoiman käytön lopettaminen on perusteltua. Yhtä lailla sähköntuonnin vähentymiseen on varauduttu. Tavoitteena kaikissa energiapoliittisissa vaihtoehdoissa tulee olla bioenergian ja puun käytön lisääminen. Tämä ei merkitse sitä, että meillä Suomessa teollisuus ja energiantuotanto joutuisivat kilpailemaan puusta, vaan Kansallisen metsäohjelman mukaan, kun huolehditaan metsien ensiharvennuksista ja hyödynnetään hakkuutähteet, meillä on riittävät metsävarat sekä teollisuudelle että energiantuotannolle. Tämä edellyttää valtion tukea nuorten metsien hoitoon, myönteisiä veropoliittisia toimia kotimaisen energian käytön lisäämiseksi, tukea teknologian kehittämiseen ja investointeihin. Hallitus onkin luvannut tukea näitä toimia selonteossaan, mutta toivon, että nuo lupaukset realisoituvat eikä näitä varattuja määrärahoja vähennetä, kuten joinakin vuosina on tapahtunut.

Turpeen käytön lisäämistä on perusteltu erityisesti pohjoisessa osassa Suomea, ja on luonnollista, että ne investoinnit, joita turpeen käytön osalta on tehty, hyödynnetään loppuun ja harkitaan myöskin turpeen käyttöä tulevaisuudessa.

Vaihtoehtoisiin energiamuotoihin ja bioenergiaan liittyvään osaamiseen ja kehittämiseen on suunnattava jatkuvasti varoja. Omilla kotimaisilla energialähteillä on tärkeä merkitys, jos ajatellaan varautumista poikkeuksellisiin olosuhteisiin, ja tätä näkökantaa ei myöskään tässä keskustelussa saa jättää liian vähälle huomiolle.

Nyt on tärkeätä tehdä periaatepäätös ilmakehään kohdistuvien päästöjen vähentämiseksi ilmastomme tilan korjaamiseksi ja ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimiin. Millään lyhytnäköisillä toimilla emme voi olla ratkaisemassa näin mittavaa haastetta.

Energiaverotus on yksi osa ratkaistaessa energiapoliittisia kysymyksiä. On tarkoin pohdittava ja mietittävä, minkälaisiin tuloksiin voitaisiin päästä sillä, että verotuloja pyrittäisiin ohjaamaan todella kivihiilestä vaihtoehtoisten energiankäyttömuotojen suuntaan ja pois pääsemiseksi siten, että tavoitteeksi tulisivat todella keinot, joilla edistetään ilmakehän parantamista, eikä keskityttäisi vain valtion verotulopohjan kasvattamiseen.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi asia: Monet ovat puhuneet yhdyskuntarakenteen kokoamisesta taajamiin ja kasvukeskuksiin sekä alueiden käytön että energiapolitiikan perusteena. Mielestäni suomalainen maaseudulla asuminen ja hajarakentaminen eivät ole sellaisia kysymyksiä, että ne uhkaisivat järkevää alueiden käyttöä tai ilmastostrategiaamme. Kysymys on perinteisestä suomalaisesta ympäristöystävällisestä elämänmuodosta, johon kansalaisilla on oltava mahdollisuus ja johon heitä on kannustettava koko Suomen asuttuna pitämiseksi ja maaseudun elinvoiman säilyttämiseksi.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Herra puhemies! Ed. Nousiaisen puheenvuoroon haluaisin vain erään kommentin. Yhdyn pääsääntöisesti kaikkeen siihen, mitä sanoitte, mutta alussa totesitte, että Suomi olisi Kioton sopimuksen solmimisen yhteydessä sitoutunut vuoden 90 hiilidioksiditasoon tai sitä alempaan tasoon. Asia on kuitenkin niin, että Kiotossa Suomi allekirjoitti 8 prosentin aleneman vuoden 90 tasosta ja Euroopan unionin yhteisneuvotteluissa tämän EU-kuplan sisällä meillä on nollataso. Halusin tämän vain lähinnä pöytäkirjaa varten tuoda esiin.